Muistin toimintaperiaatteista tukea oppimiseen

Työmuistin, tarkkaavuuden ja säilömuistin voi valjastaa palvelemaan kielen oppimista.

TEKSTI JA KUVA KARI MOILANEN

Työmuistin ja tarkkaavuuden kapasiteetti on meillä kaikilla varsin suppea. Tässä juttusarjani viimeisessä osassa annan esimerkkejä siitä, miten voimme auttaa opiskelijaa kohdistamaan tarkkaavuutta oikeaan asiaan ja miten voimme tukea työmuistia. Lisäksi esittelen joitakin vinkkejä, jotka liittyvät säilömuistiin. Kielten oppitunnin toimintoja on hyvä pohtia muistin näkökulmasta myös yhdessä kollegojen kanssa vaikkapa pedagogisilla kahvihetkillä.

Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota heikommin pärjääviin oppilaisiin. Moniosaiset tehtävänannot, vieraat sanat ja rakenteet, pitkät virkkeet ja vaikeat kirjainyhdistelmät repivät tarkkaavuutta ja tyhjentävät työmuistin. Perusneuvo on: Pilko ohjeet osiin ja kirjoita ne näkyville. Konkretisoi se, mitä kulloinkin täytyy tehdä. Vältä tilanteita, joissa oppilas joutuu lukemaan tai kirjoittamaan ja kuuntelemaan samanaikaisesti. Pyri takaamaan häiriöttömyys.

Kieliopintojen alussa erityisesti äännemuisti on kuormittunut. Siksi yleisimpien äänne- ja kirjainyhtymien opetus on tärkeää. Tutut äänteet, sanat ja lauserakenteet täytyy saada haltuun riittävän toiston kautta niin, että työmuistikapasiteettia riittää myöhemmin uusien ilmaisujen omaksumiseen. Olennaista on lauserakenteiltaan selkeä materiaali.

Työmuistia hyödyttää asioiden pilkkominen

Kirjoittaminen teknisenä suorituksena vie joskus oppilaalta niin paljon huomiota, että itse asia ei sisäisty. Keskeisiä asioita kannattaa harjoitella myös suullisesti. Lauseita voi koota valmiista sanalapuista, kotona vaikkapa jääkaapin oveen. Laput voivat olla erimuotoisia muistijäljen vahvistamiseksi – verbit ympyröitä, substantiivit suorakulmioita, adjektiivit kolmioita.

Kielioppitehtävissä työmuistin kuormitus on suuri. Yksityiskohdat saavat huomiota, jos muotoja tuotetaan vähitellen: *she speak English – she speaks English – *she don’t speaks English – she doesn’t speak English. Tehtävien sanaston tulee olla tuttua. Tehtävän yhteyteen kirjoitetaan työvaiheet, joiden mukaan edetään, esimerkiksi englannin passiivi: 1. objekti alkuun 2. be-verbi 3. verbi kolmanteen muotoon. Kysymyslauseisiin kirjoitetaan ensin kysymyssanat, sitten tekijät, verbit ja muut osat omilla kierroksillaan. Aikamuototehtävässä alleviivataan ensin aikailmaisut kuten a year ago, ever, yesterday; kohdat merkitään sovitulla tavalla, ja sen jälkeen kukin aikamuoto täytetään erikseen. Kokeessa hyödyttää valmis kaavapohja säännön palauttamiseksi mieleen ja vinkki siitä, miten tehtävän voi suorittaa vaiheittain.

Erityistä tukea tarvitsevan kirjoittajan kannattaa kirjoittaa jokainen lause eri riville. Kullekin riville merkitään valmiiksi tekijää ja tekemistä varten viivat tai laatikot – tai edellä mainitut ympyrät, kolmiot ja suorakulmiot. Lauseenjäsenille voi osoittaa viivoilla paikkoja enemmänkin, ja ne voi merkitä kysymyssanoilla kuten ”miten”, ”missä” ja ”milloin”. Kaikkia viivoja ei tietenkään tarvitse täyttää jokaisessa lauseessa. Tarkastamista helpottaa luettelo kohdista, joihin pitää kiinnittää huomiota. Opettajan ei tarvitse välttämättä korjata kaikkia virheitä.

Pidempien ilmaisujen ääntämisen harjoittelussa niitä toistetaan pala palalta: saksaksi ”sovittu” toistetaan ein – einver – einverstand – einverstanden. Näin jää aikaa havainnoida sanan osia. Ilmaisuja voi myös rytmittää napsuttamalla sormilla tavuja. Lauseita toistetaan samalla periaatteella: Tom plays tennis. Tom plays tennis on Mondays. Tom plays tennis with his brother on Mondays.

Kuullunymmärtämistehtävissä täytyy tietää etukäteen, keskitytäänkö kokonaisuuksiin vai yksityiskohtiin. Yksityiskohtia havaitsee helpommin, kun on ensin harjoiteltu kokonaisvaltaista kuuntelua. Tekstistä poimitaan eri tiedot eri kierroksilla, esimerkiksi vaateostoksilla ensin vaatteet, sitten hinnat, värit ja niin edelleen. Monivalintavastausvaihtoehdot luetaan vasta osion jälkeen, ja etukäteen luetaan pelkkä kysymys. Kuulemastaan voi opetella muodostamaan kuvaa: tällaisen ”filminauhan” aukkoja on helpompi täyttää uudella kuuntelukierroksella. Avuksi voi ottaa juonirungon.

Juonirunko auttaa pitämään koossa myös luettavaa tekstiä. Tekstiin merkitään valmiiksi juonirungon kohdat. Tekstin kieliainesta ”raivataan” kierroksittain eli poimitaan erikseen teemasanastoa, yleistä perussanastoa ja rakenteita. Silmäilylukua on tärkeä harjoittaa; yksittäisin sanoihin ei ole syytä jumiutua. Sanat kannattaa aina käsitellä ennen tekstin lukemista. Tunneilla voi olla häiriöttömiä lukutuokioita, etenkin jos kotona on vaikea keskittyä lukemiseen. Kotona ääneen lukeminen estää ajatuksia harhailemasta.

Säilömuisti tehostuu asioiden yhteyksistä

Muistaminen tehostuu, kun asiat liittyvät toisiinsa. Kerätään teemasanastoja, joita täydennetään aikaa myöten. Luokitellaan sanaston sanoja ristiin eri näkökulmista, esimerkiksi tarkoite, sanaluokka, abstrakti vai konkreettinen. Muodostetaan sanapareja, esimerkiksi ”harjata hampaat”, ”ajaa autoa”, ”syödä aamiaista”.

Teemasanaston yhteyteen on hyödyllistä laatia koosteita sopivista lauserakenteista. Vapaa-aikaan liittyviä rakenteita ovat vaikkapa ”olla kiinnostunut -sta/stä”, ”käydä -massa/ mässä”. Koosteen avulla ilmaisuja on kätevä aktivoida suullisesti. Tilanteiden esittäminen ja ”läpieläminen” vahvistaa muistijälkeä.

Sanoista olisi hyvä laatia omia lauseita. Ongelmana on, ettei niiden keksimiseen riitä aikaa. Avuksi voi ottaa kierrätystarinan: luetaan jokin vetävä tarina, joka kerrotaan uudelleen useammalla tunnilla niin, että mukaan ujutetaan uusia opeteltavia sanoja. Tarina jää mieleen, eikä aikaa kulu uusien käyttöyhteyksien miettimiseen. Vaihtoehtona on kehitellä lauseita henkilöhahmoista: luodaan jatkokertomusta vaikkapa Rosvo-Roopen ja ylikonstaapeli Yrmysen seikkailuista.

Kieliopista kootaan kokonaisuuskaavioita, joita täydennetään, kun asiasta opitaan lisää (ks. kuva). Muistiyhteydet vahvistuvat, kun muodot ja säännöt ovat yhdellä kertaa nähtävillä.

Asian miellyttävyys ja omakohtaisuus edistävät ilmaisujen ohjaamista säilömuistiin. Teksteistä parhaiten toimivat sellaiset, jotka palvelevat oppilaiden omia viestintätarpeita (hyödyllistä lomasanastoa) tai jotka ovat hauskoja, jännittäviä tai kiinnostavia (dinosaurukset, ufot). Tässä mielessä opettajan kannattaa tarkastella kriittisesti oppimateriaaliaan.

Uusia sanoja ryhmitellään sen mukaan, kuinka tärkeitä ne ovat oppilaalle itselleen: näitä sanoja tarvitsen harrastukseni kuvailemisessa, näitä ilmaisuja mielipiteen ilmaisemiseksi ja nämä sanat on tunnistettava asiatekstistä. Tekstin sisältökysymyksiä voi joskus muokata niin, että ne liittyvät oppilaaseen eivätkä tekstin henkilöihin. Tekstiä voi käsitellä myös yleisillä, omiin tietoihin ja tuntemuksiin pohjautuvilla kysymyksillä. Mikä oli uutta tietoa? Mikä oli erikoista tai yllättävää? Mikä herätti myönteisiä tunteita? Mistä olet samaa mieltä?

Itse työstetty jää mieleen. Kielioppisäännöistä kannattaa laatia omia versioita: kulkukaavio, kartta, kertomus toisiinsa rakastuneista sanoista tai hassu muistisääntö kuten englannin sanajärjestyksestä ”tiikeri usein antoi lihapalan hoitajalleen salaa häkistä keskiyöllä”. Välillä on hyödyllistä tehdä havaintoja aineiston pohjalta ja koota sääntö itse – esimerkiksi vertailemalla aktiivilauseita ja niiden passiivimuotoja.

Uuden ja vanhan tiedon yhteensovittaminen vahvistaa muistijälkeä. Koottaessa tiettyyn tilanteeseen liittyviä ilmaisuja tai tutkittaessa kielioppia kartoitetaan ensin, mitä aiheesta osataan jo. Sanojen muistamiseksi voi luoda sanaassosiaatioita tuttujen sanojen pohjalta.

Mobiililaitteilla on suuri vetovoima. Niiden aiheuttamat keskeytykset, jatkuva multitaskaaminen ja klikkaileva, pinnallinen lukutapa vaikuttavat haitallisesti muistamiseen. Digimateriaalien hyödyllisyydestä huolimatta käsin kirjoittamalla ja omaa vihkoa työstämällä muistijäljestä saattaa tulla pysyvämpi kuin digisovelluksen avulla.

VINKKI: MUISTIN TOIMINNAN HAVAINNOLLISTAMINEN

Muistin toimintaa voi esitellä oppijoille vaikkapa sanastotyöpajassa tai muistiteemapäivässä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Annetaan lista sanoja, jotka on opeteltava ulkoa. Kerätään ryhmissä eri tapoja painaa sanat mieleen.

Käydään läpi eri tapoja opetella sanoja. Tutkitaan sanalistoja ja pohditaan, mikä keino sopii mihinkin listaan parhaiten.

Ryhmä jaetaan puoliksi, ja osa opiskelijoista siirtyy hetkeksi käytävään. Luokassa esitellään jokin muististrategia. Kun muut päästetään sisään, heille ei kerrota strategiaa, vaan kaikki ohjeistetaan tekemään tehtävää samalla tavalla. Esimerkkejä: 1. Selvitä tekstin pääkohdat mahdollisimman nopeasti. (Strategia: lue vain 1–2 virkettä kunkin kappaleen alusta.) 2. Paina mieleen mahdollisimman monta annetuista sanoista. (Strategia: Linkitä sanat hullunkuriseksi kertomukseksi.) 3. Kuuntele teksti ja kerro keskeinen sisältö omin sanoin. (Strategia: kerrotaan, että kyseessä on satu, ja näytetään juonirunko, jossa on alkutilanne – kaamea tapaus – yllättävä juonenkäänne – loppuratkaisu.)

Todennäköisesti tehtävä sujuu paremmin oppilailta, jotka ovat tietoisia strategiasta. Tehtävän jälkeen he paljastavat sen muille. Näin oppilaat näkevät sen toimivuuden käytännössä. Vertaisoppimisen kautta vinkki jää paremmin mieleen.

Lisää aiheesta voi lukea juttusarjan edellisistä osista, jotka ovat ilmestyneet Tempuksen numeroissa 4–6/2021 ja 2/2022.