K I E L E T, K U V AT A I D E J A H I S T O R I A
Maailman ahjossa Suomen kultakauden taiteilijoille kielivaranto oli tärkeä pääoma, kuten kuvanveistäjä Emil Wikströmin esimerkki osoittaa.
E
TEKSTI MARI TOSSAVAINEN KUVA KANSALLISGALLERIA
mil Wikström (1864–1942) oli keskeisessä asemassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomen kuvanveiston kentällä. Hänen kädenjälkeään edustavat muun muassa Elias Lönnrotin ja J. V. Snellmanin muistomerkit. Wikströmiä pidettiin suomalaiskansallisen rintaman suosimana taiteilijana, mutta kansallisesta leimasta huolimatta hän oli työssään suuntautunut maailmalle. Wikströmin säilynyt kirjeenvaihto antaa vihjeitä hänen kielitaidostaan. 1800-luvulla kannustettiin nuoria kansan keskuudesta taiteilijanuralle. Ennen taidekouluja Wikström oli käynyt kansakoulun. Kun takana ei ollut pitkää koulusivistystä, työuralla välttämättömien vieraiden kielten opiskelussa korostui omaehtoinen käytännön harjoittelu. Wikström opiskeli itsekseen kieliä ponnisteluja kaihtamatta, ja hänestä tuli kielitaitoinen, puolisenkymmentä eurooppalaista kieltä taitava taiteilija. Kielitaito oli huomattava pääoma taiteilijalle, jolla oli runsaasti kontakteja ammattinsakin takia. Kuvanveistäjä tarvitsi pärjätäkseen alallaan useiden työkielien hallintaa, kun hän kirjoitti työhön ja tilauksiin liittyviä kirjeitä esimerkiksi ulkomaisille taidevalimoille ja muille yhteistyötahoille.
sään, kuinka saksa oli vallannut täysin hänen ajattelunsa Wienissä: ”Minun äidinkieleni käy niin kankeasti että minä usein otan saksalaisen lauseen ja käännän sen suomeksi ja sitte vasta kirjoitan sen paperille ja usein en löydä sopivia sanoja ajatuksilleni.” Wienin vuosien ansiosta saksa säilyi vahvana kielenä myöhemminkin, ja se oli yhteinen kieli myös unkarilaisten ystävien kuten arkkitehti, kuvanveistäjä ja taidemaalari Géza Marótin kanssa.
Ranskan ystäväksi Pariisissa
Luultavasti ystävänsä Akseli Gallen-Kallelan houkuttelemana Wikström muutti Pariisiin opiskelemaan vuonna 1885. Pariisiin lähti opiskelemaan tai työskentelemään 1800-luvun lopulla muitakin suomalaisia taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka oppivat ranskaa vasta paikan päällä. Kieli tuotti Wik-
Saksan kielen vallassa Wienissä
Emil Wikströmin äiti Gustava oli suomenkielinen, ja isä menehtyi Emilin lapsuudessa. Vielä viisitoistavuotiaana Wikström ei omien sanojensa mukaan oikein osannut ruotsia tai edes erottaa ruotsin sanoja toisistaan. Nuoruutensa hän vietti kuitenkin 1800-luvun lopulla Suomessa ympäristössä, jossa puhuttiin useita kieliä, muun muassa ruotsia ja saksaa. Ruotsin kieli oli tarpeellinen nuorelle taiteilijanalulle, joten Wikströmkin pyrki oppimaan sitä. Saksan kielen harjoitusta Wikström sai asuessaan Helsingissä perheessä, jossa oli saksalaisia orkesterijäseniä. Päätettyään opintonsa Taideyhdistyksen piirustuskoulussa taiteilijat yleensä hakeutuivat ulkomaille työskentelemään ja opiskelemaan. Wikström muutti Wieniin ja aloitti opinnot sikäläisessä taideakatemiassa. Omien muistelujensa mukaan Wikström tuli alusta asti toimeen saksan kielellä. Sen sijaan äidinkieli oli häneltä melkein unohtua Wienin vuosina 1880-luvulla. Kesäkuussa 1885 hän kuvaili kirjees-
12
3/2021
Dora Wahlroos: Emil Wikström ateljeessaan Pariisissa, 1892.
