10 Kustannus-hyötytarkastelu

Ensimmäisessä tarkastelussa arvioimme teknisten paloturvallisuuslaitteiden nettohyötyä investointina koko tarkastelujoukkoon eli aineiston sisältämään 63 316 asuinhuoneistoon. Tarkasteluasetelma on arvioida nettohyötyä investoinneissa, jotka kohdentuisivat koko asuinhuoneistokantaan. Paloturvallisuusriski vaihtelee asuinhuoneistoissa asuvan väestön sisällä ja huomioimme vain karkealla tasolla luvun 9 mukaisesti kaksi eri riskiryhmää: ei-erityisryhmä ja erityisryhmä.

Tarkasteluun koottiin ja laadittiin estimaatteja parhaan tietämyksen ja saatavilla olevan tiedon perusteella, jotta olisi mahdollista sisältää kaikki mahdolliset ratkaisut samassa kehikossa. Tässä lähestymistapa ja asetelma sisältävät omat selkeät kompromissit. Tuloksia tarkasteltaessa huomiota ei tulisi kiinnittää absoluuttisiin nettohyödyn arvoihin vaan erityisesti vaihtoehtojen keskinäiseen järjestykseen ja tasoon suhteessa muihin vaihtoehtoihin.

Skenaariossa 1 arvioimme nykytilaa ja skenaariossa 2 pyrimme tarkastelemaan mahdollista tulevaisuuden skenaariota, joka pyrkii havainnollistamaan kansallista väestökehitystä. Asetelman skenaario 1 on joillakin apuoletuksilla yleistettävissä myös koko vuokra-asuntokantaan. Kun tarkastelu kohdistuu koko asuntokantaan, kuvataan investointitilannetta, jossa kaikkia asuinhuoneistoja käsitellään tasavertaisesti eli investointi kohdistetaan myös alempiriskisiin asuinhuoneistoihin iästä ja toimintakyvystä riippumatta.

Vertailu eri investointivaihtoehtojen välillä pyrkii vastaamaan kysymykseen: mitkä tekniset paloturvallisuuslaitteet tuottaisivat nettohyödyltään parhaimmat tulokset. Kuviossa 1 havainnollistetaan, mitä tämä muutos tarkoittaisi kustannushyötykehikossa.

Laitteet, jotka lähestyvät positiivista nettohyötyä kymmenen vuoden aikahorisontilla edustavat kustannuksiltaan edullisimpia vaihtoehtoja: Liesihälytin, käsisammutin, palovaroittimet sekä liesivahti. Heikoimmin tarkastelussa pärjäävät investoinneiltaan suuret ratkaisut, kuten automaattiset sammutuslaitteistot, palo-ovet ja paloilmoittimet. Syytä heikkoon hyötyyn voidaan selittää korkeilla investointikustannuksilla, mutta myös verrattain matalalla

tulipalojen esiintymisellä. Vastaavat laskelmat Pronto-aineistoon perustuvien kiinteistö- ja irtaimistovahinkojen osalta (liite 1) johtavat matalampiin nettohyötyarvioihin, mutta teknisten paloturvallisuuslaitteiden keskinäinen nettohyödyn tasoon perustuva järjestys ei muutu.

Kuvio 1. Nettohyöty 10 vuoden tarkasteluperiodilla (omaisuusvahinkojen arvona käytetty kyselyn omaisuusvahinkoarvoja)

Suurin osa asukaskannasta ei edusta erityisryhmiä tai korkeimman riskin ryhmiä, mikä johtaa negatiiviseen nettohyötyyn päinvastoin kuin aikaisemman tutkimuksen mukaan hoitokodeissa ja erityislaitoksissa. Vaihtoehtoisissa laskelmissa skenaario 2:ssa oletetaan erityisryhmien osuuden kasvavan voimakkaasti tulevina vuosina.

Voidaan havaita, että väestön muutos, joka samalla kasvattaa onnettomuusriskiä, parantaa investoinneiltaan kalliimpien teknisten laitteiden net-

tohyötyä voimakkaammin kuin investoinneiltaan edullisempia ratkaisuja. Tämä seuraa siitä, että omatoimisuutta ja toimintakykyä vaativat alkusammutuskalustot, kuten sammutuspeite ja käsisammuttimet, eivät ole erityisen tehokkaita ennaltaehkäisemään ja rajoittamaan rakennuspaloja erityisryhmien talouksissa johtuen matalammasta toimintakyvystä. Sen sijaan automaattisen sammutuslaitteiston vaikuttavuus on tutkimusten mukaan korkea. Tästä huolimatta automaattisen sammutuslaitteiston nettohyöty on selkeästi negatiivinen ja tarkasteltavien ratkaisujen paremmuus nettohyödyin mitattuna pysyy samansuuntaisena.

Tarkastelussa oletettiin 10 vuoden tarkastelujakso, mutta todellisuudessa useammat investoinnit ovat vaikutusajaltaan huomattavasti pidemmän aikavälin investointeja. Automaattisen sammutuslaitteiston, palo-ovien ja savunpoistoluukkujen investointiaika voidaan nähdä jopa 50 vuoden mittaisena, sillä laitteiden tekninen käyttöikä ylittää selvästi 10 vuotta.

Kuviossa 2. tarkastellaan edellä mainittujen laitteiden nettohyötyjä olettaen 40 vuoden investointiaika, joka antaa realistisemman kuvan investoinnin todellisesta vaikutusajasta. Investointiajan huomioiminen tarkoittaa, että investoinnin kokonaiskuluista otetaan huomioon vain ensimmäisen 10 vuoden ajalle kohdennettavat kustannukset.

Kuvio 2. Nettohyöty 10 vuoden tarkasteluperiodilla huomioiden investointiajan pituudeksi 40 vuotta (omaisuusvahinkojen arvona käytetty kyselyn omaisuusvahinkoarvoja)

Korkeiden investointikustannusten ajallinen kohdentaminen nostaa odotetusti kaikkien kolmen laitteen nettohyödyn tasoa positiivisesti. Erityisen voimakkaasti nousee investoinneiltaan kallein laitevaihtoehto eli sammustuslaitteisto, joka saa 40 vuoden investointiajalla ja skenaarion 2 mukaisella asukaskannan muutoksella positiivisen nettohyödyn. Kolmen vertailtavan laitteen rakennuspalon haittaa vähentävät vaikutusmekanismit ovat keskenään erilaiset, mutta luonteeltaan vahinkoa rajoittavia. Laitteet eivät siis ole millään tavalla toisiaan poissulkevia.

Tarkastelun keskeinen tavoite on pystyä tarkastelemaan vaihtoehtoja tasapuolisesti ja suhteessa toisiinsa. Hyöty-kustannussuhteeseen perustuva vertailu voisi tuottaa tässä tapauksessa yksinkertaisemman ja selkeämmän vertailuasetelman (kuvio 3), jossa tarkastellaan vaihtoehtoisia investointeja suhteellisella mittarilla, joka ei huomioi investointien kokoluokkaa.

Kuvio 3. hyöty-kustannus-suhde (omaisuusvahinkojen arvona käytetty kyselyn omaisuusvahinkoarvoja)

Parhaimman hyöty-kustannussuhteen tarjoaa litiumparistolla varustettu palovaroitin, jota seuraavat sammutuspeite, palovaroitin alkaliparistolla sekä liesihälytin. Skenaario 2:n tulokset eivät eroa laitteiden keskinäiseltä järjestykseltään, mutta ovat arvoltaan korkeampia.

Kun otetaan huomioon pidemmän investointiajan laitteet ja niiden ensimmäisen 10 vuoden kustannukset, myös sammutuslaitteisto saa yli yhden ylittävän arvon skenaariossa 2. Hyöty-kustannussuhde tulisi teoriassa olla yli yhden, jotta investointi olisi nettohyödyltään kannattava.

Tarkastelu kokonaisaineiston osalta osoittaa, että rakennuspalojen esiintyvyys on suhteellisen matala suhteessa investointien kustannuksiin ja toisaalta vaikuttavuuteen. Korkeamman vaikuttavuuden investoinnit tuottavat parhaan vaikutuksen, mutta ovat nettohyötytarkastelussa vahvasti negatiivisia.

Nettohyötyyn vaikuttaa siis riskitasot sekä kokonaisinvestointien suuruus, joka 63 316 asunnon investoinnissa nousee korkeaksi. Seuraavassa tarkastelussa arvioidaankin, mitä tarkoittaisi, jos voisimme tunnistaa erityisryhmät aineistosta ja erottaa ne kokonaisjoukosta ja laskea erityisryhmälle nettohyödyt erikseen (kuvio 4).

Erityisryhmillä tarkoitetaan henkilöitä, joiden toimintakyky on psyykkisistä, fyysisistä tai kognitioon liittyvistä syistä rajoittunut. Näillä henkilöillä voi olla haasteita havaita palo tai huomata inhimilliset virheet ajoissa palon ennaltaehkäisemiseksi tai tehokkaiden alkusammutustoimenpiteiden toteuttamiseksi, mikä voi lisätä palon syttymisen todennäköisyyttä tai johtaa siihen, että palo pääsee kehittymään huoneistopaloksi.

Erityisryhmäkohtaisessa tarkastelussa tulokset säilyvät samansuuntaisina, mutta nettohyödyt ovat kautta linjan korkeammalla tasolla. Tämä johtuu toisaalta korkeammasta paloriskistä, joka tarkoittaa enemmän ennaltaehkäisevää ja rajoittavaa vaikutusta. Toisaalta myös kokonaisinvestointi on huomattavasti matalampi, mikä parantaa edellytyksiä parempaan hyöty-kustannus-suhteeseen.

Sammutuspeite, liesihälytin ja kaikki erilaiset palovaroitinratkaisut nousevat tarkastelussa nettohyödyiltään positiiviseksi, sekä useat liesimallit ja liesivahti lähestyvät positiivista nettohyötyä. Nettohyödyn tasot nousevat koko tarkastelujoukossa ja nostavat joidenkin laitteiden nettohyödyn positiivisel-

le tasolle koko asuinhuoneistoja koskevasta tarkastelusta poiketen (sähköverkkoon kytketty palovaroitin, liesivahti, liesihälytin (skenaario 1.)).

Kun tarkastellaan erikseen investointiajaltaan pitempiä vaihtoehtoja (kuvio 5), sammutuslaitteiston nettohyöty nousee myös positiiviselle tasolle molemmissa skenaarioissa. Korkeampi riski sekä pidemmälle aikajaksolle jaettu investointikustannus selittävät muutosta. Tämä on linjassa hoitokoteja ja laitoksia koskevan sammutuslaitteistotutkimuksen kanssa.

Kuvio 4. Kustannus-hyötysuhde 10 vuotta – erityisryhmät (kyselyn vahinkokustannukset)

Kuvio 5. Nettohyöty 10 vuoden tarkasteluperiodilla huomioiden investointiajan pituudeksi 40 vuotta (omaisuusvahinkojen arvona käytetty kyselyn omaisuusvahinkoarvoja)

Erityisryhmää koskevassa hyöty-kustannussuhteeseen perustuvassa vertailussa järjestys muuttuu hieman keittiön paloturvallisuuteen vaikuttavien liesihälyttimien ja liesivahtien osalta (kuviossa 6). Hyödyn kasvaessa voidaan useampien investointien arvioida lähestyvän tai nousevan suhdearvoltaan yli yhden. Lisäksi sammutuslaitteiston 40 vuoden tarkastelussa hyötykustannussuhde ylittää arvon kaksi.

Kuvio 6. hyöty-kustannus-suhde (kyselyn vahinkoarvot)

Palovaroittimet ja sammutuspeitteet eri muodoissaan sekä liesihälytin nousevat hyöty-kustannussuhde-tarkastelun viiden kärkeen. Tämä merkitsee myös sitä, että käytetyillä estimaateilla, erityisesti arvioidulla 7,18 -kertaisesti kohonneella riskillä kaikki laitteet, joiden hyöty-kustannus-suhde on alle 1, negatiivinen nettohyöty kasvaa investoinnin kasvaessa.

Tarkasteltaessa kuviota 7. voidaan havainnoida, että joidenkin alkuinvestointien määrä olisi 10 vuoden tarkastelussa suurempi kuin kokonaishyöty siitä, että kaikki vahingot voitaisiin estää ARA:n vuokra-asuntokannassa. Laskennalliset haitat nousevat 10 vuodessa varovasti arvioiden noin 35,1

miljoonan euron tasolle ja automaattisen sammutuslaitteiston investointikustannukset olisivat noin 101 miljoonaa euroa, joka tosin olisi pidemmän noin 40 vuoden käyttöajalla.

Kuviossa 7 esitetään 1. skenaarioon perustuva tarkastelu eli kuvasimme nykytietoon perustuvaa asukasjakaumaa ja todennettua onnettomuusesiintyvyyttä. Tarkastelu alleviivaa oikean kohderyhmän tunnistamisen tärkeyttä, jotta investoinneille saataisiin paras mahdollinen nettohyöty. Vaikutuksiltaan suuret kokonaisinvestoinnit ovat kannattamattomia laajamittaisissa investoinneissa, mutta muun muassa sammutuslaitteistojen nettohyödyt voivat olla positiivisia korkean riskin kohteissa tästä huolimatta.

Arvioimme aiemmin karkealla tasolla alentuneen toimintakyvyn laskevan aktiivisten palontorjuntalaitteiden kuten sammutuspeitteen tehokkuutta. Voidaan päätellä, että alkuinvestoinneiltaan edulliset alkusammutusvälineet ja ns. aktiiviset palontorjuntaratkaisut eivät siis vastaa tarpeeseen ennaltaehkäistä toimintakyvyltään matalan asukaskannan rakennuspaloriskiä kovin tehokkaasti, mutta niiden hyöty koko tarkastelujoukossa on selkeästi positiivinen.

Kuvio 7. Kustannukset ja laskennallisten hyödyt

Arvioimme kyselyn perusteella erityisryhmän riskin noin seitsemänkertaiseksi suhteessa normaaliväestöön. Tämä on karkea piste-estimaatti, joka ei huomioi vaihtelevia riskitasoja erityisryhmien sisällä. Toisin sanoen, jos määritelmällisesti ja todennettavissa oleva riskiryhmä voidaan tunnistaa ja ryhmän riskitaso määritellä, on hyvin mahdollista, että automaattisten sammutuslaitteistojen vaikuttavuus ja siitä seuraava hyöty olisi riittävällä tasolla. Sama johtopäätelmä voidaan tehdä myös keittiöön liitettävissä turvalaitteissa, joiden vaikuttavuus ja hyödyt voidaan arvioida korkeamman riskin ryhmissä korkealle.

Pohjimmiltaan yhteiskunnallisessa kustannushyötytarkastelussa on kysymys siitä, mitkä investoinnit ovat yhteiskunnallisen nettohyötytarkastelun kannalta parhaita ja yhteiskunnan kannalta haluttavimpia.

Tässä tarkastelussa näkökulma on rajattu ARAn vuokratalokohteisiin eli tulokseen vaikuttaa investointien skaala, joka tässä tarkastelussa oli 63 316 taloutta. Lisäksi keskityimme vain välittömiin laskennallisiin hyötyihin. Esimerkiksi sammutuslaitteistojen investointien mahdollista vaikutusta viranomaispalvelujen menorakenteeseen ei arvioitu tai huomioitu hyötylaskelmia laadittaessa. Myöskään muita asumiseen ja elämisen laatuun liittyviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi helppokäyttöinen ja moderni liesi, uusittu palo-ovi sekä sähköverkkoon kytketty palovaroitin, ei huomioitu elämisen laadun osalta.