8 Vahinkojen arviointi

Onnettomuuksien esiintyvyys lasketaan tarkasteltavan asuntoryhmän kohdalla siten, että toteutuneita vahinkoja verrataan olemassa olevaan asuntokantaan ja tästä arvioidaan keskimääräinen odotusarvo ko. asukasryhmälle. Käytännössä tämä tapahtui yhdistämällä ARAsta saadut kaikkien Suomen ARA-vuokrakohteiden tiedot pelastustoimen Pronto-tietokannan onnettomuustietoihin. Lisäksi tarkastellaan, eroavatko keskimääräiset vahinkojen odotusarvot ARA -asuntokannassa. Vahingon odotusarvoina käytettiin nykyisten olemassa olevien laskelmien pohjalta laadittuja piste-estimaatteja.

Vahinkojen määrää arvioitaessa, keskeisimmät tekijät ovat palokuolema, henkilövahinko ja omaisuushaitta. (Hall Jr, J. 2014) On selvää, että myös epäsuorat kustannukset mm. liiketoiminnalle, ympäristölle ja lähiomaisille ovat todellisia, mutta hankalasti mitattavia.

Arviot epäsuorista liiketoimintaan kohdistuvista haitoista ovat peräisin Yhdysvalloista ja aikaisemmilta vuosikymmeniltä, minkä lisäksi arviot ovat varsin karkeita. (Munson & Ohls 1980) Saatavissa olevien arvioiden hyödyntäminen hankkeessa on mahdollista, mutta ne lisäisivät tulosten epävarmuutta. Tässä johtuen laskennallisten ja karkeiden arvioiden huomioimista täytyy harkita tarkkaan. Epäsuorien kustannusten huomioiminen on tästä huolimatta tarkoituksenmukaista, kun arvioidaan julkishyödykkeiden ja julkisen palvelun nettohyötyjä pidemmällä aikavälillä.

Hall Jr. (2014) on arvioinut epäsuorien kustannusten (aineettomista vahingoista, korvaavista toimitiloista ja liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuvat kustannukset) tasoksi varasto-, majoitus- ja asuinrakennuksissa 10 % suorien kustannusten määrästä.

Palokuolemista aiheutuvaa haittaa tai yleisesti kuolemasta seuraavaa rahamitallista haittaa on arvioitu monilla eri toimialoilla. Kotimaisia arvioita ja viranomaisten käyttämiä arvoja on olemassa runsaasti. On kuitenkin huomioitava, mistä näkökulmasta arvio tehdään. On toisaalta tärkeää, että käytettävät suureet ovat vertailukelpoisia suomalaisessa kontekstissa. Toisaalta on mahdollista hyödyntää myös kansainvälisissä tutkimuksissa käytettyjä arvioita.

Suomalaisista arvioista tuoreinta tutkimusta edustaa Haikosen yms. (2015) tutkimus, joka perustui puhtaasti nk. Human capital Approach - menetelmään, jossa mitattiin ja arvioitiin ihmisten työpanoksen menetyksistä seuraavaa kustannusta. Edellä mainittua voidaan kutsua niin sanotuksi minimitasoksi, sillä arviot eivät huomioi inhimillistä kärsimystä ja haittaa millään tavalla. Onkin tyypillisempää käyttää estimaatteja, jotka pyrkivät sisältämään inhimilliset tekijät. Tämän tyyppisiä arvioita käytetään muun muassa eri maiden tieliikennelaitosten laatimissa laskelmissa. Tämän lisäksi kansainvälinen tutkimus sisältää runsaasti vaihtoehtoisia laskelmia, kuten Robinson & Hammitt (2015).

Tulipalon aiheuttamia henkilövahinkoja on arvioitu sekä kansainvälisessä että kotimaisessa tutkimuskirjallisuudessa. Tuoreimmat Suomessa tehdyt tutkimukset ovat varsin tuoreita ja erityisen laadukkaasti toteutettuja tutkimuksia (Haikonen ym. 2014, 2015, 2016). Haikonen, Lillsunde, Lunetta ja Kokki (2015) ovat arvioineet palokuolemien aiheuttamaa kustannusta Human capital approach -menetelmällä. HCA-menetelmä tuottaa keskimäärin pienempiä estimaatteja kuin muilla yleisesti käytetyillä menetelmillä tuotetut arviot, sillä HCA-menetelmä arvioi ainoastaan taloudelliseen toimintaan kohdistuvaa haittaa.

Haikosen soveltama menetelmä huomioi kuolemasta seuraavan työkyvyn ja tuotannon menetyksen, joka koostuu palkkatyön lisäksi myös kotitaloustyöstä. Todellisia työllisyysasteita ja kolmen tai yhden prosentin diskonttokorkokantaa käyttämällä tuloksina saadaan keskimäärin 315 000 € (3% korolla) ja 425 250 € (1% korolla). Jos laskelmassa käytettäisiin yleistä työllisyysastetta (70 %), arvio kustannuksista nousisi 3 %:n diskonttokorolla 530 000 euroon.

Haikosen tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin arvioihin henkilövahinkojen aiheuttamista kustannuksista: • Keskimääräinen hoitokustannus palovammoista kärsineiden potilaiden osalta ovat noin 20 400 €. • Keskimääräinen tuotannonmenetys palovammoista kärsineiden potilaiden osalta 19 070 €. • Savukaasujen aiheuttamien loukkaantuneiden osalta noin 3 600 €. • Kaikki liekkiloukkaantumiset huomioon ottaen keskimääräiset kustannukset ovat noin 20 400 €.

Hoitokustannusten jakauma on epätasainen, ja 7–8 prosenttia tapauksista selittää noin 50 prosenttia kustannuksista. (Haikonen ym. 2014.) Pronton tietoihin perustuen arvioimme vakavien loukkaantumisten osuudeksi 13 % (Laine 2017).