5 Kohdekäynnit

Hankkeen yhteydessä ei ollut tietoa siitä, mikä on erityisesti ARA-tuettujen vuokra-asuntojen tilanne paloturvallisuutta tukevan turvatekniikan suhteen. Toisaalta laajamittainen kartoitus vuokratalokohteisiin ei hankkeen puitteissa ollut mahdollista. Tästä syystä päädyttiin otokseen, joka kattaa 70-, 80- ja 90-luvuilla rakennetut ARA-kohteet. Tarkasteltavien kohteiden ulkopuolelle rajattiin 2000-luvulla rakennetut asuinrakennukset, koska näissä teknisten ja rakenteellisten ratkaisujen arvioitiin olevan paremmalla tasolla kuin sitä ennen rakennetuissa kohteissa.

Kohdekäynnit tehtiin yhteistyössä Tuusulan kunnan kiinteistöt Oy:n, Mestaritoiminta Oy:n (Järvenpää) ja Helsingin Kaupungin Asunnot Oy:n omistamiin kohteisiin. Tässä yhteydessä käytiin yhteensä 193 asunnossa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 11 000 m2. Asunnon koko oli keskimäärin 55,8 m2. Tarkastettavien kohteiden yhteenlaskettu asuntojen lukumäärä on 207. Neljääntoista asuntoon ei päästy. Noin 100 asuntoa oli pinta-alaltaan yli 60 m2, ja edellyttäisi siten vähintään 2 toimivaa palovaroitinta per asunto. Tätä määrää on kuitenkin pidettävä minimivaatimuksena, sillä huoneistoalan lisäksi palovaroittimien määrässä ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon suojattavan tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot.

Aiemmin on havaittu, että palovaroittimissa havaitut iän myötä tapahtuvat muutokset – likaantuminen, muutokset savuherkkyydessä, ruostuminen, äänenvoimakkuuden heikkeneminen - sekä niiden vaikutus toimintaan tukevat palovaroittimien uusimistarvetta vähintään 10 vuoden välein (Meurman 2018, 21). Tilanne ei muutu, vaikka palovaroitinta säilytettäisiin pitkään käyttämättömänä, sillä niiden toimintavarmuus heikkenee iän myötä, vaikka ne säilytettäisiin tehdaspakkauksissaan (Leino ym. 2020, 21). Siten käyntien yhteydessä kartoitettiin myös palovaroittimien ikä, niiltä osin kun se oli selvitettävissä (N=43). Koonnit käyntien yhteydessä tehdyistä havainnoista on koottu taulukoihin 1, 2 ja 4. Taulukoihin on vertailutiedon vuoksi kerätty toimimattomien palovaroitinten lukumäärän suhde havaittujen lukumäärään. Hyödyllisimmän tiedon antaa kuitenkin taulukon ”% tarpeesta” -sarakkeen yhteensä-rivi, jolta on nähtävissä, kuinka moni palovaroitin puuttuu, ei toimi, on väärin asennettu tai on liian vanha suhteessa palova-

roitinten tarpeen kokonaismäärään. Lisäksi myöhemmin tarkastellaan toimivien palovaroitinten esiintyvyyttä suhteessa asuntojen määrään.

Taulukko 1. Kohdekäyntien havainnot palovaroittimista, kaikki asunnot

Palovaroitin Lkm % tarpeesta % havaituista

Asuntoja Tarve Havaittu Puuttuu Ei toimi Vanha Asennusvirhe

Yhteensä

193 302 257 85,1 % 100,0 % 45 14,9 % 17,5 % 7 2,3 % 2,7 % 13 4,3 % 5,1 % 15 5,0 % 5,8 %

80 26,5 % 31,1 %

Käyntien yhteydessä tarkistettiin palovaroittimien toiminta. Tyypillisesti palovaroitin toimii testauspainikkeesta. Siten merkittävä haaste on palovaroittimien puuttuminen kokonaan – jos palovaroitin on asennettu, se tyypillisesti toimii. Samalla tarkistettiin palovaroittimen sijoittaminen (asennus). Tyypillinen asennusvirhe oli palovaroittimen sijoittaminen esimerkiksi kaapin päälle tai seinään sen sijaan, että se olisi kiinnitetty kattoon. Kohdekäyntien edetessä kävi ilmi, että yhdessä kohteista vuokranantaja huolehtii palovaroittimien uusimisesta vuokralaisen vaihtuessa. Koska tämä ei ole vielä valtakunnallisesti kovin yleinen käytäntö, jatkoa varten päädyttiin palovaroittimien osalta rajaamaan nämä kohteet erikseen tarkasteluun. Näissä kohteissa ei havaittu lainkaan yli-ikäisiä palovaroittimia.

Asuinrakennuksissa, joissa vuokranantaja ei huolehdi palovaroittimien uusimisesta, tarkastettiin yhteensä 50 huoneistoa. Näiden käyntien havainnot on koottu taulukkoon 2. Ensimmäisten kohdekäyntien yhteydessä havaittiin, että merkittävässä osassa asunnoista on ongelmia palovaroittimien riittävyydessä, asennuksessa tai toimintavarmuudessa. Siten myöhemmillä käynneillä päädyttiin asentamaan uudet palovaroittimet niihin asuntoihin, joissa ei niitä ole. Palovaroittimien hankinta ja asennus toteutettiin tämän tutkimushankkeen resurssein.

Taulukko 2. Palovaroitinten toiminta, kun vuokranantaja ei huolehdi palovaroittimesta

Palovaroitin Lkm % tarpeesta % havaituista

Asuntoja Tarve 50 71

Havaittu Puuttuu 54 76,1 % 100,0 % 17 34,0 % 31,5 %

Ei toimi

2 2,8 % 3,7 % Vanha 13 18,3 % 24,1 % Asennusvirhe 11 15,5 % 20,4 %

Yhteensä 43 60,6 % 79,6 %

Aiemmassa, Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että vuokra-asunnot on omistusasuntoja harvemmin varustettu palovaroittimin (MSB 2018, 34). Toisaalta 100 % suomalaisista väittää kysyttäessä omistavansa palovaroittimen (Kokki 2018, 10). Seuraavaan taulukkoon on koottu palovaroittimien toiminta palokuolemaan johtaneissa tulipaloissa, kun palovaroittimen toiminta on tiedossa. Tarkastelussa ei ole huomioitu niitä tilanteita, joissa palovaroittimen toiminnasta ei ole tietoa, vaan on lähdetty siitä oletuksesta, että niiden jakauma vastaa tiedossa olevien tapausten jakaumaa. Taulukko perustuu Pelastustoimen taskutilaston tietoihin (vuodet 2009–2018) (ks. Kokki & Ketola 2014 & 2019). Taulukon perusteella voidaan todeta, että palovaroitin on puuttunut tai se ei ole toiminut 62,6 %:ssa tapauksista.

Taulukko 3. Palovaroittimien toiminta kuolemaan johtaneissa tulipaloissa 2009–2018

Palovaroitin 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Yhteensä Toimi 12 12 11 11 13 15 10 10 13 10 117 Ei toimi 8 2 1 4 2 6 6 7 1 5 42 Ei palovaroitinta 15 13 11 26 18 19 13 15 16 8 154 Yhteensä 313

Nyt tarkastellut vuokra-asunnot vastaavat hyvin sitä todellisuutta, joka myös palokuolematilastojen perusteella palovaroittimien yleisyydestä on pääteltävissä. Kun Ruotsissa on havaittu, että palovaroittimien esiintyvyys on omistusasumisessa parempi kuin vuokra-asumisessa, voidaan todeta, että palovaroittimen puuttuminen ja siten palokuoleman todennäköisyys on suurempi vuokralla asuttaessa kuin omistusasumisessa. Aiemmin Kokki & Jäntti (2009, 48) ovat havainneet, että vuokra-asunnossa palokuoleman riski on lähes kaksinkertainen omistusasuntoon verrattuna. Kuten myöhemmin ilmenee, myös palon syttymistaajuus on tarkastellussa vuokra-asuntokannassa myös hieman suurempi kuin muissa asumismuodoissa.

Vertailun vuoksi kohteissa, joissa palovaroittimet uusitaan vuokralaisen vaihtuessa (10 vuoden litiumparistolla varustettu malli), puuttuvia, väärin asennettuja ja toimimattomia palovaroittimia oli huomattavasti vähemmän. Havainnot kohteista, joissa vuokranantaja huolehtii palovaroittimista, on koottu seuraavaan taulukkoon.

Taulukko 4. Palovaroittimet kohteissa, joissa vuokranantaja huolehtii niistä

Palovaroitin Lkm % tarpeesta % havaituista

Asuntoja Tarve 143 231

Havaittu Puuttuu 203 87,9 % 100,0 % 28 12,1 % 13,8 %

Ei toimi

5 2,2 % 2,5 % Vanha 0 0,0 % 0,0 % Asennusvirhe 4 1,7 % 2,0 %

Yhteensä 37 16,0 % 18,2 %

Pääasiallinen syy palovaroittimen toimimattomuuteen oli näissä asunnoissa se, että vuokralainen oli itse poistanut palovaroittimen paikaltaan. Haastateltaessa palovaroittimen poistaneita asukkaita, syyksi ilmeni tyypillisesti palovaroittimen turhat hälytykset esimerkiksi ruuanlaiton yhteydessä. Siten on tärkeää kiinnittää palovaroittimien sijaintiin huomiota. Lisäksi olisi suositeltavaa asentaa palovaroittimia, joissa on helppokäyttöinen vaimennustoiminto. Ero toimimattomien tai puuttuvien palovaroitinten määrässä on selkeä niissä kohteissa, joissa vuokranantaja huolehtii palovaroittimista. Tämä osaltaan puoltaa merkittävästi sitä, että ainakin vuokra-asumisessa vastuu palovaroittimista tulisi siirtää kiinteistön omistajalle.

Yhteenvetona kohdekäynneistä todetaan, että 26,5 % palovaroittimista ei toimi, ovat liian vanhoja, ovat väärin asennettuja tai puuttuvat kokonaan suhteessa palovaroittimien määrälliseen tarpeeseen, kun tarkastellaan kaikkia käytyjä asuntoja. Jos kiinteistön omistaja huolehtii palovaroittimista, 16,0 % palovaroittimista on jollain mainituista tavoista puutteellisia. Jos kiinteistön omistaja ei huolehdi palovaroittimista, 60,6 % palovaroittimista on puutteellisia.

Kohdekäyntien tuloksia tarkastellaan erikseen myös asunnoittain. Tällöin todetaan, että kaikista asunnoista 33,2 %:ssa oli jokin puute palovaroittimissa. Toisaalta ”vain” 20,3 %:ssa asunnoista oli jokin puute palovaroittimessa, kun kiinteistön omistaja huolehtii niistä. 70,0 %:ssa huoneistoista oli puute palovaroittimessa (puuttuu kokonaan, yli-ikäinen, ei toimi tai väärin asennettu), kun kiinteistön omistaja ei huolehdi palovaroittimista. Ero on huomattava – kiinteistön omistajan vastuu palovaroittimista lisää toimivien ja oikein asennettujen palovaroitinten esiintyvyyttä huomattavasti.

Tarkastusten yhteydessä kerättiin myös tietoa palovaroitinten tyypeistä. Suuresta osasta tietoa ei saatu, mutta niistä joista saatiin, toimintatavaksi varmistui optinen 41 tapauksessa (75,9 %) ja ionisoiva 13 tapauksessa (24,1 %). Kaikki havaitut palovaroittimet olivat paristotoimisia.

Lisäksi asunnoissa tehtiin havaintoja muista teknisistä ratkaisuista. Lähes kaikissa kohteissa oli käytössä tavanomainen valurautaliesi. Keraaminen liesi havaittiin viidessä tarkastetussa huoneistossa (2,5 %). Induktioliesiä ei havaittu. Liesiturvalaitteita ei ollut yhdessäkään asunnossa. Sammutuspeite oli 21 asunnossa (10,9 %). Kahdessa asunnossa (1,0 %) havaittiin lisäturvatekniikkaa – toisessa oli ilmeisesti kuulovammaiselle asennettu, täristävä palovaroittimen lisälaite ja toisessa vartioimisliikkeen murtohälytysjärjestelmä.

Käyntien yhteydessä kartoitettiin myös asuinhuoneistojen huoneisto-ovien (palo-ovien) kunto. Tätä tarkoitusta varten laadittiin erillinen palo-ovien tarkistuslista käyttäen hyväksi Pelastusopiston huoneisto-oven paloturvallisuuden arviointi -ohjekorttia, sen käytön tueksi laadittua selvitysosaa (Pelastusopisto 2015) ja aiheesta laadittua opinnäytetyötä (Hirvonen 2015). Kaikki palo-ovet olivat sisäovella varustettuja palo-ovia, joiden tyyppi oli joko EI15 tai vanhempi B15. Toimiakseen asianmukaisesti myös palo-ovien sisempi ovi, sisäänpäin aukeava ovi, tulisi pitää suljettuna. Toisaalta tämä voi joh-

taa siihen, että palon sattuessa syttymishuoneistosta ei pääse poistumaan tulipalon aiheuttaman ylipaineen estäessä turvallisen poistumisen tiloista (ks. Hostikka 2017, 44). Jo tästä syystä olisi suositeltavaa vaihtaa sisäovella varustetut palo-oviyhdistelmät uusiin palo-oviin.

Palo-ovista tarkistettiin seuraavat asiat: • Sulkeutuuko palo-oven postiluukun läppä tiiviisti ovilehteä vasten? • Onko ovessa EI30-hyväksytty postiluukku? • Onko ovilehden ja karmin välissä tavalliset ääntä vaimentavat tiivisteet ja onko niiden kunto hyvä? • Jääkö oven ja karmin väliin alle 4mm rako molemmilla puolille ovea, kun tiivisteitä ei huomioida mitattaessa? • Onko oven rakenne ehjä, eikä selkeitä vaurioita ole havaittavissa?

Valtaosassa palo-ovista oli ongelmia tiivisteissä, postiluukku ei sulkeutunut kunnolla, palo-ovi oli vääntynyt tai muutoin vaurioitunut tai oven ja karmin väliin jäi liian iso rako. Merkittävin puute palo-ovissa olikin karmin ja oven väliin jäävä liian iso rako. Vain muutamassa palo-ovessa oli EI30-hyväksytty postiluukku. Rakennusten iällä ei ollut merkittävää vaikutusta palo-ovien kuntoon. Ainoastaan ne palo-ovet (4 kpl, 2,0 %), jotka oli syystä tai toisesta vaihdettu modernimmaksi, toimivat kohtuullisesti, joskin näissäkin havaittiin eräitä puutteita erityisesti karmin ja oven välisissä raoissa. Ne olivat lisäksi varustettu paloturvallisella postiluukulla sekä paisuvalla palotiivisteellä, mutta olivat kuitenkin sisäovella varustettuja palo-oviyhdistelmiä. Kaikissa muissa oli suuria puutteita edellä mainittuja seikkoja vasten arvioitaessa.