3 Aiemmat tutkimukset

Kansalliset ja kansainväliset selvitys- ja tutkimushankkeet paloturvallisuuden ja pelastustoimen sektorilla sisältävät runsaasti erilaisia olosuhde- ja tapaustutkimuksia, muun muassa tekniseen materiaalien paloturvallisuuteen ja palon leviämiseen liittyvään simuloinnin ja mallintamisen kysymyksiin. Taloudellisten arviointimenetelmien hyödyntäminen on pääosin rajoittunut erilaisiin tehokkuus- ja kustannusanalyyseihin (Rinne ym. 2008).

Varsinaiset kustannus-hyöty- ja kustannusvaikuttavuusanalyysit ovat keskittyneet pääosin aktiivisten palontorjuntateknologioiden, kuten palovaroittimien ja sammutuslaitteistojen, tutkimukseen ja valitettavan vähän vaihtoehtoisiin ja täydentäviin aktiivisiin palontorjuntateknologioihin, kuten käsisammuttimiin, palo-oviin tai turvaliesiin (Butry ym. 2007, Duncan ym. 2000, Jaldell 2013, Robbins 2010). Automaattisiin sammutuslaitteistoihin liittyviä tutkimuksia, jotka ovat keskittyneet vaikuttavuuden ja investoinneista seuraavien kustannusten arviointiin, on olemassa runsaammin.

Tutkimus on keskittynyt erityisesti Yhdysvaltoihin, Uuteen-Seelantiin, Iso-Britanniaan ja Pohjoismaihin. Tutkimuksissa on huomioitu myös erityisiä paloturvallisuuden kannalta huomioitavia riskiryhmiä, kuten iäkkäämmän väestön tarpeita. Lisäksi tutkimuskysymyksiä on tarkasteltu useilla tieteenaloilla ja sektoreilla. Julkaisujen voidaankin karkeasti arvioida koostuvan kolmen tutkimuskoulukunnan tutkimustyöstä: kansanterveyteen tai paloturvallisuuteen liittyvästä tutkimuksesta (muun muassa Holborn ym. 2000), taloustieteilijöiden tutkimuksista (mm. Garbacz, 1989; Garbacz, 1991; Garbacz and Thompson, 2007) ja lääketieteellisten tutkijoiden tutkimuksista (mm. Istre ym. 2002).

Luonnollisesti eri koulukuntien ja tutkimusalueiden välillä esiintyy eroja tutkimustavoissa ja menetelmissä, jotka voivat synnyttää eroja tutkimustulosten välillä. Tulosten tulkintaan ja yleistämiseen liittyy haasteita myös tutkimuksen kohdemaan olosuhteista johtuen, jotka saattavat erota suomalaisesta yhteiskuntarakenteesta ja tilanteesta. Tutkimusten hyödyntämisen näkökulmasta ympäristön, kuten ilmaston ja rakennustekniikan huomioiminen, voivat asettaa oman haasteensa siinäkin tapauksessa, että käytetyt menetelmät olisivatkin yhdenmukaisia. Muun muassa talotekniikka ja tek-

nisten paloturvallisuutta parantavien laitteiden standardit voivat erota Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Sammutuslaitteistojen ja paloilmoittimien osalta on laajalti käytössä eurooppalaiset yhtenäistetyt EN-standardit, jotka eivät poikkea toisistaan. Kuitenkin maiden välillä voi olla eroja kansallisissa vaatimuksissa.

Tulosten hyödyntämisen näkökulmasta erot eivät kuitenkaan ole ratkaisevana esteenä, joskin tuloksiin ja estimaatteihin on suhtauduttava terveellä kriittisyydellä. Paloturvallisuuteen ilmiönä liittyvää mittaamisen ja arvioinnin haastetta ei voida jättää huomioimatta. Taustatekijöiden huomioiminen on analyyttisestä näkökulmasta haastavaa mitata ja usein myös haastavaa havaita. Lisäksi rakennuspaloriskit voivat olla vakavuudeltaan hyvin eriasteisia ja riskiin vaikuttavia taustatekijöitä on runsaasti. Esimerkiksi satunnaisuuteen perustuvat riskitekijät, yksilöiden käyttäytyminen ja ympäristöön liittyvät tekijät kuuluvat tähän ryhmään.

Yhdysvalloissa National Institute of Standards and Technology (Butry ym. 2007) on tutkinut automaattisten sammutuslaitteistojen kustannushyötyjä. Tutkimuksessa verrattiin kolmeen erityyppiseen omakotitaloon rinnastettavaan rakennukseen tehtävän sammutuslaitteistoasennuksen hyötyjä ja kustannuksia. Kustannusten tarkastelussa huomioitiin vähentynyt palokuoleman ja loukkaantumisten riski, vakuutusmaksualennukset, välittömät vakuuttamattomat omaisuusvahingot ja välilliset vakuuttamattomat kustannukset. Kustannuksista huomioitiin sammutuslaitteiston asennus- ja hankintakustannukset. Huolto- ja korjauskustannuksia ei huomioitu, koska ne arvioitiin merkityksettömiksi. Tutkimustuloksena automaattisen sammutuslaitteiston hyödyt ylittivät niiden asennus- ja hankintakustannukset kaikissa tarkastellussa kolmessa talotyypissä. Välillisiä vakuuttamattomia kustannuksia, jotka tutkimuksessa huomioitiin, olivat muun muassa tilapäismajoitus, menetetty työ, ylimääräiset ruoanhankintakustannukset, lakipalvelukustannukset, kuljetuskustannukset, terapiakustannukset sekä lastenhoitokustannukset (emt, iii; 24).

Iso-Britanniassa on tutkittu automaattisten sammutusjärjestelmien kustannushyötyjä, kun kyseessä on yli 30 metriä korkeat rakennukset. Kuten muissakin tutkimuksissa, haasteita oli henkilövahinkojen määrittämisessä. Kyseisessä tutkimuksessa päädyttiin käyttämään Department for Transportin (DfT) käyttämiä arvoja, jotka olivat vuoden 2017 tasossa 213 184 puntaa vakaville loukkaantumisille and 16 434 puntaa lieville loukkaantumisille. Nämä summat sisältävät muun muassa kuntoutumisen, menetetyn työn,

yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ja verotulojen menetyksen. Tutkimustuloksena todettiin, että sammutuslaitteiston asentaminen yli 30 metrisiin asuinrakennuksiin ei ole kustannustehokasta, mutta tulokseen liittyy runsaasti epävarmuustekijöitä. (Arnott ym. 2019).

Walesissa tehdyissä tutkimuksissa puolestaan todettiin, että automaattisten sammutuslaitteistojen asentamisesta seuraava tulipalojen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen väheneminen on hyötyjen kannalta vähäistä verrattuna muihin asennuksesta saataviin hyötyihin. Henkilövahinko arvotettiin Department of Transportin maksuhalukkuuteen perustuvien arvojen mukaan, ja se oli 1 620 000 puntaa vuonna 2010, kun kyseessä oli kuolemantapaus. Loukkaantumisen arvoksi arvioitiin keskimäärin 19 960 puntaa ja keskimääräiseksi omaisuusvahingoksi asuinrakennuksissa 8 800 puntaa, palveluasumisessa 33 700 puntaa. (Fraser-Mitchell & Williams 2013, 4). Tutkimustuloksena todettiin, että sammutuslaitteiston asentaminen kaikkiin asuntotyyppeihin ei ole kustannustehokasta, mutta sen asentaminen kannattaa palveluasumiseen. Lisäksi todettiin, että niiden asentaminen voi olla vähäisessä määrin kustannustehokasta muun muassa uudisrakennettaviin asuinkerrostalokohteisiin (emt, 5). Huomionarvoista on, että kustannuksissa huomioitiin asuinkerrostaloihin kaksi vesisäiliötä ja kaksi pumppua – asennettaessa SFS 5980 tyypin 2 asuntosprinklereitä selvitään todennäköisesti kevyemmillä vesilähdevaatimuksilla ja siten alemmilla kustannuksilla. On tiedossa, että Brittien vesijohtoverkosto soveltuu Suomea huonommin automaattisille sammutuslaitteistoille.

Värinen (2016, 31–32) on opinnäytetyössään arvioinut automaattisten sammutuslaitteistojen kustannuksia ja hyötyjä. Valitussa tapauksessa tarkasteltiin SFS 5980 tyypin 2 asuntosprinklerilaitteistoa. Järjestelmän kustannukset olivat Värisen laskelmissa sprinklerilaitteistolle 18,93 €/m2, matalapainesumujärjestelmälle 37,06 €/m2 ja korkeapainesumujärjestelmälle 47,47 €/ m2. Lisäksi automaattisten sammutuslaitteistojen huollon ja kunnossapidon kustannuksiksi arvioitiin 500 €/vuosi perustuen haastattelussa saatuihin tietoihin. Sammutuslaitteistojen hyötyjä peilattiin niiden aiheuttamiin haittoihin, joita olivat henkilövahingot (palokuolemat ja loukkaantumiset) sekä omaisuusvahingot. Näistä henkilövahingot perustuvat Liikenneviraston arvioihin tieliikenteessä aiheutuvien henkilövahinkojen yksikköhinnoista, mikä on varsin yleisesti käytetty lähde arvioitaessa henkilövahinkojen taloudellisia seurauksia. Seuraukset vaihtelevat 2 406 199 eurosta (kuolema) 62 772 euroon (lievä tilapäinen vamma) (Tervonen & Metsäranta 2015, 26), ja ne sisältävät aineellisten kustannusten lisäksi muista Pohjoismaista lainattuihin

empiirisiin maksuhalukkuustutkimuksiin perustuvan hyvinvoinnin menetyksen. Väyläviraston (entinen Liikennevirasto) arviota kuolemaan johtavan henkilövahingon kustannuksista päädyttiin käyttämään myös tässä tutkimuksessa (Metsäranta ym. 2020, 29).

Omaisuusvahinkojen osalta Värinen päätyi summaan 61 000 € / tulipalo, perustuen rakennuspalovahinkojen kokonaisvahinkomääriin vuosina 2006–2007 ja tulipalojen määrään summan muutettuna vuoden 2015 tasoon (Värinen 2016, 30). Johtopäätöksenään Värinen toteaa, että kustannus-hyötyanalyysissä tavanomaisella sprinklerijärjestelmällä jäädään esimerkkikohteessa 46 859 € tappiolle. Vastaavasti matalapainesumujärjestelmä jää tappiolle 130 350 € ja korkeapainesumujärjestelmä 178 289 € (emt, 33). Värisen vaikutusarvioinnissa ei huomioitu muun muassa ympäristövaikutuksia, kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä, sammutusjäteveden ympäristövaikutuksia, pelastuslaitoksen työturvallisuuden paranemista, mahdollisia lievennyksiä palomääräyksistä, lisääntynyttä turvallisuuden tunnetta tai sammutuslaitteistosta mahdollisesti seuraavia vakuutusmaksualennuksia (Värinen 2016, 35).

Lisäksi Ruotsissa on tutkittu liesivahtien kustannushyötyjä (Runerfors & Frantzich 2017). Liesivahtien hankintakustannuksiksi arvioitiin 2000–3000 kruunua (noin 200–300 euroa), joihin on lisättävä toimitus- ja asennuskustannukset. Asennuskustannukset saatiin ruotsalaistutkimukseen eriteltynä vain yhdeltä toimittajalta, joka ilmoitti asennuskustannukseksi noin 15 euroa. Liesivahdin toimintavarmuudeksi arvioitiin 75 %, eli se olisi voinut estää kolme neljästä tapauksesta (emt, 11-12). Tuloksena todettiin, että liesivahdin asentaminen saattaa olla kustannustehokasta vanhuksille, mutta ei koko väestölle. Samalla tutkittiin siirrettävien sammutuslaitteistojen kustannushyötyjä. Siirrettävien sammutuslaitteistojen hyötyjen todettiin ylittävän niiden kustannukset, kun kyseessä on ikääntyneet henkilöt, jotka tupakoivat (emt, 6). Hyödyissä huomioitiin palokuolleet, vakavasti loukkaantuneet, lievästi loukkaantuneet, pelastustoimen kustannukset sekä omaisuusvahingot. Kuolleiden, vakavasti loukkaantuneiden sekä lievästi loukkaantuneiden kustannukset perustuivat Trafikverketin hintatietoihin, vaihdellen lievän loukkaantumisen 230 000 kruunusta kuoleman 25 400 000 kruunuun (noin 24 000–2 650 000 euroa) (emt, 9).