SPEK puheenvuoroja 10, Toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisturvallisuus

Page 1

SPEK

ROJA

PUHEENVUO

JÄRJESTÖ

MEN PEL A

A SAL N KES US

O SU

TU

K

S

10

SPEK

Tarja Ojala

Toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisturvallisuus, hoivahenkilöstön työturvallisuus ja turvallisuuskoulutus lähihoitajien kokemana


Tarja Ojala

TOIMINTAKYVYLTÄÄN HEIKENTYNEIDEN HENKILÖIDEN ASUMISTURVALLISUUS, HOIVAHENKILÖSTÖN TYÖTURVALLISUUS JA TURVALLISUUSKOULUTUS LÄHIHOITAJIEN KOKEMANA SuPerin jäsenkysely 2019

2


USA

LAN K E

S

SU

RJES

PUHEENVUOROJA

SJÄ

SPEK

KU

OMEN PEL A

ST

SPEK

SPEK puheenvuoroja on julkaisusarja, jossa julkaistaan aineistoraportteja, pelastus- ja turvallisuusalan opinnäytetöiden koosteita sekä keskustelunavauksia ajankohtaisista asioista. Julkaisut ovat saatavilla osoitteesta spek.fi/vaikuttaminen/tutkimukset/julkaisut/

Kansikuva Päivi Karjalainen Kansien suunnittelu ja ulkoasu Johanna Kuittinen, SPEK Taitto Leena Huhmarniemi, SPEK Toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisturvallisuus, hoivahenkilöstön työturvallisuus ja turvallisuuskoulutus lähihoitajien kokemana ISBN 978-951-797-692-3 (pdf) ISSN 2242-1653 (pdf) Helsinki 2020 Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, spekinfo@spek.fi www.spek.fi 3


Sisällysluettelo ALKUSANAT....................................................................................6 SAATESANAT..................................................................................8 TIIVISTELMÄ...................................................................................9 SAMMANDRAG.............................................................................12 SUMMARY..................................................................................... 15 KESKEISET KÄSITTEET.................................................................18 1. JOHDANTO .............................................................................. 20 2. TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS .....................................................23 2.1. Tavoiteohjelmat ja tavoitteet............................................................................23 2.2. Erityisryhmät........................................................................................................24 2.3. Tuen tarve ja palvelujen piirissä olevien henkilöiden määrä .....................27 2.4. Turvallisuuden laaja-alaisuus...........................................................................28 2.5. Turvallisuutta ohjaava lainsäädäntö, ilmoitusvelvollisuus ja koulutus

velvollisuus...........................................................................................................31

2.6. Aiemmat tutkimukset ......................................................................................35 2.7. Asumisturvallisuus palvelutarpeen arvioinnissa..........................................38 2.8. Keskeisiä asumisturvallisuushankkeita ja -työkaluja..................................40

3. TUTKIMUSASETELMA...............................................................43 3.1. Tutkimuksen tavoite ja rajaukset.....................................................................43 3.2. Aineisto ................................................................................................................43 3.3. Analyysimenetelmät.........................................................................................44 3.4. Eettiset lähtökohdat...........................................................................................47

4. TULOKSET................................................................................ 49 4.1. Vastaajat..............................................................................................................49 4.2. Asiakkaat, palvelut ja asiakkaan kotona työskenteleminen......................58 4.3. Asiakasturvallisuus............................................................................................63 4.4. Asiakkaiden sisälle lukitseminen tai rajoittaminen......................................77 4.5. Vaaratilanteet turvallisuusongelmana, kaksi näkökulmaa.........................87 4.6. Turvallisuuspoikkeamien raportointi, ilmoittaminen ja toimintamallit.....94 4.7. Turvallisuuskehityksen suunta.........................................................................96 4.8. Asiakkaiden sijoituspaikka............................................................................. 101 4.9. Yhteistyö ja tiedonkulku, yhteistyön tekijät................................................. 108 4.10. Pelastussuunnitelma ja poistumisturvallisuusselvitys............................. 117

4


4.11. Turvallisuus hoito- tai palvelusuunnitelmien osana.................................. 120 4.12. Ilmoitusvelvollisuus turvallisuuden varmistamisessa.............................. 122 4.13. Turvatekniikka ja apuvälineet, saanti, käyttö ja rahoitus........................... 132 4.14. Hoivahenkilöstön kuormittuminen ............................................................... 143 4.15. Työn kuormittavuuden kehitys...................................................................... 150 4.16. Henkilöstölle järjestetty turvallisuuskoulutus ja koulutustarpeet........... 159

5. POHDINTA...............................................................................170 5.1. Yhteenveto .......................................................................................................... 170 5.2. Koulutus ja kieliosaaminen............................................................................... 175 5.3. Vaarat ja rajoittaminen tai lukitseminen erilliskysymyksenä..................... 176 5.4. Tutkimuksen luotettavuus ja yleistettävyys.................................................. 178 5.5. Vastaajakadon ja vastaajien ikäjakauman vaikutus tuloksiin.................... 180 5.6. Kyselyn rakenne ja vastaamisen ongelmat................................................... 182 5.7. Lopuksi ................................................................................................................ 183

LÄHTEET.....................................................................................184 LIITE 1. Kyselylomake suomeksi.................................................197 LIITE 2. Vastaajien alueellinen jakauma..................................... 220 Liite 3. Suuralueet........................................................................221

5


ALKUSANAT Raportissa kuvataan Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin yhteistyössä tekemän kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimus tarkastelee toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden, iäkkäiden, muistisairaiden, päihde- ja mielenterveysongelmaisten ja muiden henkilöryhmien arjen ja asumisen turvallisuutta. Tutkimus tarkastelee ongelmakenttää ilmiölähtöisesti. Näkökulma ottaa huomioon sisäministeriön hallinnonalalla vuonna 2019 käynnistetyn Pelastustoimen toimintaohjelman onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Raportti noudattaa ohjelman ja sen jatkotoimenpiteiden ilmiölähtöistä, hallinnonalojen rajat, mutta myös turvallisuuden osa-alueiden rajat ylittävää ajattelumallia. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden arjen ja asumisen turvallisuudesta sekä hoivatyöhön liittyvästä turvallisuudesta. Kyselyn tekemisestä sovittiin syksyllä 2018. Aineiston keruu tapahtui helmi-maaliskuussa 2019. Kyselyyn vastasi 3430 SuPerin jäsentä. Kiitämme kaikkia kyselyyn vastanneita henkilöitä. Kiitämme myös SuPerin henkilöstöä kyselyn yhteydessä tehdystä yhteistyöstä. Samoin kiitämme kyselytekstiä ja raporttiluonnosta kommentoineita asiantuntijoita. Kommenttinne ovat olleet arvokkaita. Tutkimus tuotti tietoa työntekijänäkökulmasta. Näkökulma on tärkeä lisä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnanharjoittajilta ja pelastustoimen edustajilta aiemmin kerätyn tiedon ja sen perusteella julkaistujen tutkimusten tulosten rinnalla. Tutkimuksen tulokset ovat käytettävissä iäkkäiden ja muiden toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden arjen ja asumisen turvallisuuden varmistamiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja henkilöstön turvallisuuskoulutuksen ja -osaamisen kehittämiseen. Kysely oli pitkän valmisteluprosessin tulos, mutta aineiston keruu ajoittui sattumalta ajankohtaan, jossa käytiin voimakasta yhteiskunnallista keskustelua erityisesti vanhuspalveluissa esiin tulleista ongelmista ja asiakasturvallisuudesta. Tilanne on voinut vaikuttaa myönteisesti vastausaktiivisuuteen.

6


Samalla se on voinut vaikuttaa vastausten sisältöön. Tämä raportti sisältää perustiedot tutkimuksen tuloksista. Aiemmin aineistosta on julkaistu osaa aineistoa käsitelleitä artikkeleita, joissa on syvennytty asukkaan liikkumisen rajoittamisen ja poistumisturvallisuuden väliseen ristiriitaan, pelastuslain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden implementoinnin ongelmiin sekä sivuttu asiakkaiden yhdenvertaisuutta turvatekniikan saatavuuden osalta. Tutkimus on tehty SuPerin ja SPEKin yhteistyönä, osana Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen STEAn rahoittamaa Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille (OTE) -hankkeen (2017—2019) tiedonkeruuta ja osittain SPEKin Palosuojelurahastolta saamalla yleisavustuksella. Kiitämme molempia rahoittajia. Helsingissä 14.12.2020 Tarja Ojala

7


SAATESANAT SPEKin toteuttama tutkimus yhdessä superilaisten vanhus-, vammais- sekä päihde- ja mielenterveystyössä työskentelevien hoitajien kanssa antaa runsaasti uutta ja ajankohtaista tietoa erityisryhmien ja heitä hoitavien ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksessa kerätty laaja aineisto antaa hyvän lisätuen kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden palvelujen kehittämiseen. Tutkimus nostaa esiin tekijöitä, jotka aiheuttavat esimerkiksi vanhustenhoidon arjessa erilaisia riskejä ja uhkia. Näiden riskien tunnistaminen ja esille nostaminen antaa hyvät edellytykset erityisryhmien ja heidän hoitajiensa turvallisemman arjen rakentamiseen. Turvallisuusuhkien poistaminen tukee hoitajien työhyvinvointia ja työssä jaksamista ja sillä on merkitystä myös onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä. Uhkien ja vahinkojen tiedostamisella ja ennaltaehkäisyllä saadaan merkittävät säästöt julkiseen talouteen. Ennen kaikkea ennaltaehkäisy vähentää selvästi myös inhimillisiä kärsimyksiä. SuPer kiittää SPEKiä arvokkaasta yhteistyöstä. Erityisen kiitoksen haluamme osoittaa SuPerin jäsenistölle, joka runsaslukuisesti vastasi kyselyyn ja antoi panoksensa oman työnsä arjen ja epäkohtien esille nostamiseksi. Vastausprosentti kertoo, että aihe on erittäin merkittävä ja ajankohtainen. Tutkimustulokset osoittavat, että liittoon tulleet viestit kentältä vuosien varrella ovat ilmentäneet realistista kuvaa hoitajan työn arjesta. Työssä on paljon kuormittavia elementtejä, joista esimerkkeinä nousevat väkivallan uhka, riittämätön määrä koulutettua henkilökuntaa ja puutteet johtamisessa. Kotihoidon työntekijät ovat olleet pitkään huolissaan asiakkaidensa turvallisuudesta. Tällä tutkimuksella huoli saatiin näkyväksi. Seuraava askel on ryhtyä tekoihin, jotta tutkimuksessa kuvatut riskit saadaan vähenemään. Jokainen turvallisuuspoikkeama on tragedia sen kohteelle. Lisäksi jatkuva huoli asiakkaiden turvallisuudesta kuormittaa hoitajia merkittävästi ja vaikuttaa alan veto- ja pitovoimaan. SuPer toivoo, että tämä tutkimusraportti otetaan erityisryhmien toiminnan kehittämisen pohjaksi ja yhdeksi valvonnan työkaluksi. Silja Paavola Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer 8


Tarja Ojala Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisturvallisuus, hoivahenkilöstön työturvallisuus ja turvallisuuskoulutus lähihoitajien näkökulmasta Raportti 196 s., 3 liitettä (25 sivua) Joulukuu 2020

TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa on arvioitu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden asumisen turvallisuutta, työntekijöiden työturvallisuutta ja turvallisuuskoulutusta työntekijänäkökulmasta. Turvallisuutta on arvioitu paitsi kotihoidon myös muiden palvelumuotojen osalta. Asiakasryhminä on tarkasteltu iäkkäiden ja muistisairaiden ohella myös muita toimintakyvyltään heikentyneitä asiakasryhmiä. Tutkimuksen tavoitteena on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin jäsenkunnan työssään havaitsemien asiakasturvallisuuden ja työturvallisuuden ongelmien kuvaaminen sekä jäsenistön turvallisuuskoulutustarpeiden arviointi. Tutkimuksen taustalla on pitkään jatkunut huoli toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisen turvallisuudesta yleisesti sekä paloturvallisuudesta. Aineistona on käytetty Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) yhteistyössä tekemän kyselytutkimuksen vastauksia. Aineisto kerättiin Webropol-kyselynä helmi-maaliskuussa 2019. Kyselyn otos oli 31 454 henkilöä ja vastauksia saatiin 3430 (vastausprosentti 10,9). Tutkimus tuo tietoa asiakkaiden turvallisuutta koskevista huolenaiheista, turvallisuustoimenpiteiden, turvallisuusjohtamisen ja turvallisuuskoulutuksen kehitystarpeista sekä onnistumisista. Keskeisenä tutkimuksen tuloksena on lähihoitajien voimakas huoli asiakasturvallisuudesta.

9


Huoli kohdistuu asiakasturvallisuuden useisiin osa-alueisiin, ja se vastaa kyselyssä raportoituja vaaratilanteita. Huoli kotihoidon asiakkaan turvallisuudesta on tavanomaisempi ja laajempi kuin huoli asiakasturvallisuudesta muissa hoivamuodoissa. Ero on samansuuntainen lähes jokaisella turvallisuuden osa-alueella; asiakkaan toiminta- ja liikkumiskyky, kaatumiset, eksymiset ja katoamiset, asumisen turvallisuus yleisesti, asuntopalot, ruuanlaiton ja tupakoinnin turvallisuus sekä päihteiden käytön aiheuttamat vaarat. Ainoana poikkeuksena on väkivalta. Väkivallan uhasta oltiin useammin huolissaan muissa hoivamuodoissa kuin kotihoidossa. Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen erojen ohella aineistossa korostuu selkeitä kehityskohteita kuten turvallisuuden sisällyttäminen asiakkaiden hoiva- ja palvelusuunnitelmiin. Vastaajista vain 42 prosenttia ilmoitti, että turvallisuus sisältyi kyselyhetkellä asiakkaan hoiva- ja palvelusuunnitelmaan. Turvallisuuden sisällyttäminen palvelusuunnitelmaan oli kotihoidon asiakkaiden osalta harvinaisempaa kuin muissa hoivamuodoissa. Kolmas merkittävä tulos on lainsäädännön edellyttämän ilmoitusvelvollisuuden alhainen tunnettuus. Ilmoitusvelvollisuudesta oli saanut opastusta, neuvontaa tai koulutusta vain neljäsosa vastaajista. Jos turvallisuuteen ei kiinnitetä huomiota palvelusuunnitelmassa eikä ilmoitusvelvollisuutta opasteta, voi asiakasturvallisuus vaarantua ja tilanne kumuloitua tapaturmina tai esimerkiksi tulipaloina. Vastaajat tunnistivat yleisesti asiakasturvallisuutta vaarantavia tekijöitä ja olivat niistä huolissaan. Vastaajien huoli asiakasturvallisuudesta oli selkeästi perusteltu. Huoli oli omiaan myös kuormittamaan lähihoitajia työn normaalin kuormituksen lisäksi. Kuormituksen aiheuttajana väkivalta oli voimakkain, alhaisen henkilöstömitoituksen aiheuttama kuormitus toiseksi yleisin tekijä. Vastauksissa esitetyt tapausesimerkit osoittavat, että nämä ovat myös kytköksissä toisiinsa. Alhainen henkilöstömitoitus luo tilanteita, joissa asiakas tai asiakkaat jäävät yksin. Asiakasturvallisuutta ei pystytä varmistamaan ja syntyy vaaratilanteita. Vaihtoehtoisesti turvallisuuden varmistaminen tapahtuu asiakkaan liikkumista rajoittamalla, kuten asiakkaan liikkumisen rajoittamista, lukitsemista ja poistumisturvallisuutta kuvaavat tulokset osoittavat. Alhaisen henkilöstömitoituksen ongelma on tunnistettu, ja siihen on tulossa vanhuspalvelulain muutoksen perusteella asteittain korjaus. Muiden turvallisuuspuutteiden osalta tarvitaan tietoisuuden jakamista, yhteistyötä ja toimenpiteitä. 10


Myös työturvallisuusnäkökulmasta, hoivahenkilöstön oman turvallisuuden osalta oli todettavissa eroja kotihoidossa ja muissa hoivamuodoissa työskentelevien vastaajien välillä. Kotihoidossa työntekijän saama turvallisuuskoulutus oli niukempaa kuin muissa hoivamuodoissa. Ainoastaan lääketurvallisuuden osalta koulutus oli yhtä yleistä niin kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Myönteisenä poikkeuksena oli kaatumisten ehkäisyn koulutus, joka oli yleisempää kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Lisäksi aineisto osoittaa, että turvallisuuskoulutus tavoittaa lähihoitajat kattavimmin peruskoulutuksen yhteydessä annettuna. Tämän jälkeen täydentävä, opastava tai työssä saatu koulutus vaihtelee. Tutkimuksen tuloksissa korostuu turvallisuuskäsitteiden moninaisuus ja turvallisuuden eri osa-alueiden erilaiset painoarvot. Vastaajien kokema huoli vastaa melko hyvin tapaturmakuolemien perusteella arvioitavissa olevaa riskiä. Pelastustoimen näkökulmasta keskeinen paloturvallisuus jää huolenaiheiden joukossa melko vähäiselle huomiolle. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä palokuoleman riski on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi kaatumisten aiheuttama tapaturmaisen kuoleman riski. Toisaalta kotihoidon asiakkaan paloturvallisuudesta ollaan useammin huolissaan kuin muissa hoivamuodoissa olevista asiakkaista. Tältäkin osin riski on oikein arvioitu: Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen ero paloturvallisuudessa on selkeä. Palokuoleman riski on ympärivuorokautisessa hoidossa alempi kuin kotona asuvilla. Tutkimusaineisto on erittäin rikas, ja se jättää tilaa myös syventävälle tutkimukselle. Tässä raportissa esitetyt tulokset osoittavat kuitenkin turvallisuuden kehittämistarpeita useilla turvallisuuden osa-alueilla, erityisesti kotihoidossa. Sen lisäksi tulokset osoittavat erilaisten turvallisuuskäytäntöjen - myös hyvien käytäntöjen olemassaolon. Tulokset antavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille, ammattijärjestölle, turvallisuusalan koulutuksen kehittäjille ja kouluttajille sekä pelastustoimelle, mutta myös valvoville viranomaisille tietoa kunkin osapuolen omaan toimintaan, sekä myös yhteistyöhön turvallisuusosaamisen ja turvallisuuden edistämiseksi. Avainsanat: erityisryhmät, ikääntyneet, potilas- ja asiakasturvallisuus, paloturvallisuus, lähihoitajat, työturvallisuus, turvallisuusosaaminen

11


Tarja Ojala Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland Boendesäkerhet för personer med försvagad funktionsförmåga, vårdpersonalens arbetarskydd och säkerhetsutbildning ur närvårdarsynvinkel – Medlemsenkät för SuPer år 2019 Rapport 196 sidor, 3 bilagor (25 sidor) Decemberg 2020

SAMMANDRAG I undersökningen har man utvärderat boendesäkerheten för klienter inom social- och hälsovården, arbetstagarnas arbetssäkerhet och säkerhetsutbildning ur arbetstagarsynvinkel. Utvärdering av säkerheten har gjorts förutom för hemvården även för övriga serviceformer. Klientgrupper som har granskats är äldre och dementa, och därutöver också klientgrupper med försvagad funktionsförmåga. Målet med undersökningen är att beskriva problem med klientsäkerheten och arbetssäkerheten som medlemmar i Finlands närvårdar- och primärskötarförbund SuPer har observerat i sitt arbete samt utvärdera behovet av säkerhetsutbildning för medlemmarna. Bakgrunden till undersökningen är en långvarig oro om boendesäkerheten i allmänhet och brandsäkerheten för personer med försvagad funktionsförmåga. Materialet består av svaren från en enkätundersökning som Finlands närvårdar- och primärskötarförbund SuPer och Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland (SPEK) gjorde tillsammans. Materialet samlades genom en Webropol-enkät i februari–mars 2019. Enkäturvalet bestod av 31 454 personer och man fick 3430 svar (svarsprocenten var 10,9). Forskningen inhämtar information om både oro för klienternas säkerhet, säkerhetsåtgärder, säkerhetsledning och utvecklingsbehov för säkerhetsutbildningen samt även om framgångar. Det centrala resultatet av undersökningen är närvårdarnas stora oro om klientsäkerheten. Oron berör flera delområden inom klientsäkerhet och motsvarar de farosituationer som rapporteras i enkäten. Oron för en klient inom hemvården är vanligare och

12


mer omfattande än oron för klientsäkerheten inom övriga vårdformer. Skillnaden är liknande för varje säkerhetsdelområde; klientens funktions- och rörelseförmåga, fallolyckor, klient som går vilse eller försvinner, boendesäkerhet i allmänhet, bostadsbränder, matlagning, rökning och risker som orsakas av rusmedelsanvändning. Det enda undantaget är våld. Man var oftare orolig för hot om våld i övriga serviceformer än hemvården. Förutom skillnaderna mellan hemvården och övriga vårdformer framkommer det tydligt i materialet att det finns saker att utveckla, såsom att inkludera säkerheten i klienternas vård- och serviceplaner. Endast 42 procent av de som svarade angav vid tidpunkten för enkäten att säkerheten ingår i klientens vård- och serviceplan. Inkluderande av säkerheten i serviceplanen var ovanligare för klienter inom hemvården än i övriga vårdformer. Tredje betydande resultat var dålig kännedom om den anmälningsskyldighet som förutsätts i lag. Endast en fjärdedel av de som svarade hade fått handledning, rådgivning eller utbildning om anmälningsskyldigheten. Om man inte uppmärksammar säkerheten i serviceplanen eller får handledning om anmälningsskyldigheten kan det äventyra klientsäkerheten och kumuleras som olycksfall eller till exempel som eldsvådor. De som svarade identifierade generellt faktorer som utgör en fara för klientsäkerheten och var oroliga för det. Oron för klientsäkerheten bland de som svarade var välgrundad. Oron i sig belastade närvårdarna utöver den normala arbetsbelastningen. Våld utgjorde den största belastningen och den näst vanligaste belastningen var för liten personaldimensionering. Exempelfallen som framställdes i svaren påvisar att dessa även har koppling till varandra. Liten personaldimensionering skapar situationer då klienten eller klienterna lämnar ensamma. Klientsäkerheten kan inte säkerställas och det uppstår farosituationer. Alternativt säkerställs säkerheten genom att begränsa klientens möjligheter att röra sig, vilket framkommer i undersökningen när det gäller låsning av dörrar och utrymningssäkerheten. Problemet med för liten personaldimensionering är känd och en stegvis korrigering är aktuell på grundval av ändringar i lagen om stödjande av den äldre befolkningens funktionsförmåga och om social- och hälsovårdstjänster för äldre. För övriga säkerhetsbrister kräver det att man delar information, samarbete och åtgärder.

13


Ur säkerhetssynvinkel kunde man urskilja skillnader i hemvården och övriga vårdformer om vårdpersonalens egen säkerhet mellan de som svarat. En arbetstagare inom hemvården hade fått mindre säkerhetsutbildning jämfört med övriga vårdformer. Det var endast utbildning i läkemedelssäkerhet som var lika vanligt i hemvården som i övriga vårdformer. En positiv avvikelse var utbildning i förebyggande av fallolyckor, som var vanligare i hemvården än i övriga vårdformer. Materialet påvisar dessutom att närvårdarna får mer omfattande säkerhetsutbildning om den ges i samband med grundutbildningen. Därefter finns det variation i hur man får fortbildning, handledning eller utbildning i arbetet. I resultaten av undersökningen framhävs säkerhetsbegreppens mångfald och säkerhetens betydelse inom olika delområden. Den oro som de som svarat upplever motsvarar ganska bra risken som bedöms på basis av dödsolycksfall. Ur räddningsväsendets synvinkel får centrala saker gällande brandsäkerhet mindre uppmärksamhet än övriga saker som ger upphov till oro. Å andra sidan är det förståeligt, eftersom risken för branddödsfall är betydligt mindre än till exempel risken för fallolyckor eller att dö genom olycksfall. Å andra sidan är man oftare mer orolig för brandsäkerheten hos en klient inom hemvården än för klienter i andra vårdformer. Även för detta har man gjort rätt riskbedömning: Det finns en tydlig skillnad mellan brandsäkerheten i hemvården och andra vårdformer. Risken för branddödsfall är mindre i heldygnsvård än för de som bor hemma. Undersökningsmaterialet är mycket rikligt och lämnar även utrymme för fördjupad forskning. Resultaten som presenteras i rapporten påvisar emellertid behovet att utveckla flera olika delområden inom säkerheten, i synnerhet i hemvården. Dessutom visar resultaten att det redan finns olika säkerhetspraxis som är bra. Aktörer inom social- och hälsovårdsbranschen, fackorganisationer, utvecklare av utbildning och utbildare inom säkerhetsbranschen, räddningsväsendet och andra övervakande myndigheter får information för sin verksamhet genom resultaten. Nyckelord: specialgrupper, äldre, patient- och klientsäkerhet, brandsäkerhet, närvårdare, arbetarskydd, säkerhetskunskap

14


Tarja Ojala The Finnish National Rescue Association Safety of Living among People with Limited Functional Capacities, Health and Safety and Safety Training of Care Personnel - Practical Nurses’ Thoughts – Survey in 2019 among the Members of SuPer, the Finnish Union of Practical Nurses Report 196 pages. 3 appendices (25 pages) December 2020

SUMMARY The research evaluated the safety of living among customers of the social and health services, the health and safety of care workers as well as safety training, from their viewpoint. Safety was not only considered from the standpoint of home care, it was also looked at from the perspective of other forms of care. The evaluated customer groups included the elderly and people with memory disorders as well as other people with limited functional capacities. The goal of this research was to illustrate the problems in customer safety as observed by the members of the Finnish Union of Practical Nurses (SuPer) in their daily tasks and to assess their needs for safety training. The study stems from an already longstanding concern about the general safety of living among people with limited functional capacities as well as about fire safety. The research material comprises the responses of a survey carried out jointly by the Finnish Union of Practical Nurses and the Finnish National Rescue Association. The material was compiled through a Webropol survey February – March 2019. The survey sample was 31 454 people, yielding 3 430 responses (10.9 % response rate). The research does not only provide information on concerns about customer safety, the needs to improve safety measures, safety management and safety training, it also highlights successes. A key result of the survey is the practical nurses’ worry concerning the safety of their customers. This concern extends over several subtopics of customer safety and corresponds 15


to the hazards reported in the responses. When it comes to the safety of home care customers, the concern is more commonplace and wide-ranging than worries over customer safety in other forms of care. This difference is parallel in almost all areas of safety: the customer’s functioning and mobility, tripping and falling, getting lost and disappearing, safety of living in general, home fires, safety of cooking and smoking as well as hazards caused by intoxicants. The only exception concerns violence. Employees involved in forms of care other than home care were more often worried about the threat of violence. Alongside the differences in home care and other forms of care the material highlights clear topics for development, such as incorporating safety in the customers’ care and service plans. Only 42 per cent of the respondents said that safety, at the time of the survey, was included in their customer’s care and service plan. As regards home care customers, safety was less frequently included in service plans compared to other forms of care. Third noteworthy result involves low awareness of the statutory reporting obligation. Only one quarter of the respondents had received any guidance, instruction or training on said obligation. If the service plan pays no attention to safety, and the obligation to report is not communicated, this may jeopardise customer safety, and the situation may escalate into accidents or fires, among other things. In all, the respondents were familiar with, and worried about, hazards to customer safety. Their concern was clearly justified. This worry further strained the practical nurses on top of the normal load of their duties. When it comes to individual stress factors, violence was by far the most intense, followed by the strain caused by understaffing. The examples presented in the responses prove that these are also interlinked. Low staff levels create situations in which the customer or customers are left alone. It is impossible to ensure customer safety, which creates incidents. As an alternative, safety is ensured by imposing limitations on the customer’s freedom of movement, as demonstrated by the results regarding restraining the customers, locking them inside and evacuation safety. The problem of low staffing has been identified and the upcoming Elderly Services Act will, little by little, improve the situation. As regards other safety shortcomings, better awareness, more cooperation and active measures are needed.

16


Likewise, looking at the situation from the health and safety viewpoint, the safety levels of the care personnel themselves was not uniform among the respondents working in home care and those in other forms of care. Home care workers receive less safety training compared to their colleagues in other forms of care. Only in medication safety training had they received equal training. A positive exception to the rule involved training in the prevention of tripping and falling, which was more often given to home care personnel. Moreover, the material shows that safety training is most effective when given during practical nurses’ basic training. In subsequent training, the supplementary, instructive or on-the-job training received varies. The results of the study accentuate the wide range of safety concepts and the varying emphases given to different areas of safety. The concern felt by the respondents corresponds fairly well to the estimated risk of accidental death. From the emergency services’ viewpoint, fire safety – a key safety aspect – receives quite little attention among all of the causes of concern. Still, this is reasonable because the risk of dying in a fire is much lower than the risk of accidental death caused, for example, by falling. On the other hand, people are normally more often worried about the fire safety of home care customers compared to that of those in other forms of care. Even in this case the risk is correctly evaluated: There is a clear difference when it comes to fire risk in home care and other forms of care. In 24/7 care institutions the risk of fire is lower than that of people living at home. The research material is varied and abundant, and, it also leaves room for further studies. Nevertheless, the results presented in this report indicate the need to improve safety in many areas, especially in home care. Moreover, the results demonstrate that there are different safety practices – and even best practices. The results not only provide relevant information for actors in social and health services, trade unions, safety training developers and instructors, the emergency services and also the authorities to develop their own action, but they also provide information for promoting cooperation in safety skills and safety itself. Keywords: People with limited functional capacities, the elderly, patient and customer safety, fire safety, practical nurses, health and safety, safety skills

17


KESKEISET KÄSITTEET Erityisryhmät, erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, toimintakyvyltään heikentyneet henkilöt Erityisryhmillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa arjen ja asumisen turvallisuuden näkökulmasta erityistä tukea tarvitsevia henkilöryhmiä, iäkkäitä, muistisairaita, vammaisia, päihde- tai mielenterveysongelmaisia henkilöitä sekä muun muassa omaishoitoperheitä. Myös maahanmuuttajataustaiset, Suomeen toisesta maasta muuttaneet henkilöt katsotaan asumisturvallisuuden näkökulmasta erityistä tukea tarvitsevaksi ryhmäksi, jonka turvallisuusosaamiseen tulisi kiinnittää huomiota (katso esim. OTKES 2017, 50). Turvallisuus Tutkimuksessa käytetään laajaa turvallisuuskäsitettä, joka perustuu pääosin Elinkeinoelämän keskusliiton (EK 2016) yritysturvallisuuden malliin. Turvallisuuskäsitteeseen on otettu mukaan henkilö- ja työturvallisuus, kiinteistö- ja toimitilaturvallisuus, tuotannon ja toiminnan turvallisuus, paloturvallisuus ja pelastustoiminta, rikos-, tieto- ja ympäristöturvallisuus sekä varautuminen ja valmiussuunnittelu. Henkilöturvallisuuteen ja toiminnan turvallisuuteen sisältyy implisiittisesti turvallisuutta vaarantavien väärinkäytösten ja poikkeamien hallinta. Toisaalta väärinkäytökset ovat osa rikosturvallisuutta. Luokitteluun on lisätty sosiaali- ja terveydenhuollossa keskeinen potilas- ja asiakasturvallisuus, joka sisältää sekä potilasturvallisuuden että asiakasturvallisuuden. Käytetty turvallisuuskäsitteen malli on yhdenmukainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen STEP-hankkeessa käytetyn turvallisuuskäsitteen kanssa (THL 2015, 10). Potilas- ja asiakasturvallisuus Potilas- ja asiakasturvallisuudella tarkoitetaan hoidon ja hoivan turvallisuuden varmistamiseksi tehtäviä toimenpiteitä, keinoja suojata asiakas tai potilas vahingoittumiselta sekä oikeaa hoitoa oikeaan aikaan oikealle henkilölle. Hoidosta tai hoivasta ei saa aiheutua haittaa potilaalle tai asiakkaalle. (STM 2017, 12.)

18


Asiakasturvallisuus Asiakasturvallisuus on potilas- ja asiakasturvallisuutta laajempi käsite. Asiakasturvallisuus katsotaan tilaksi, jossa asiakas saa tarvitsemansa palvelun oikeaan aikaan oikealla tavalla siten, että palvelusta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja että asiakas kokee olonsa turvalliseksi. (Kurki ym. 2021.) Asumisturvallisuus Asumisturvallisuuteen katsotaan kuuluvaksi asuinympäristön sopivuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä palveluiden saatavuus tarpeen mukaan ja oikea-aikaisesti, asuinrakennusten turvallisuus ja esteettömyys sekä fyysinen turvallisuus, tapaturmien, onnettomuuksien ja tulipalojen välttäminen ja tarpeellisten apuvälineiden ja turvateknologian kartoittaminen ja käyttöönotto sekä normaalissa arjessa että häiriötilanteissa. Lisäksi asumisen turvallisuuteen kuuluu turvallisuuden tunne. (SM 2012.) Työturvallisuus Työturvallisuus on työympäristön tila työntekijän turvallisuuden ja terveyden kannalta (TSK 35, 2006/2008). Toisaalta työturvallisuus nähdään tavoitetilana, jolloin työsuojelun keinoin ja toimenpitein on toteutettu työympäristön tavoitetila, jossa töissä ja työympäristössä ei ole työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta uhkaavia vaara- tai haittatekijöitä (Riikonen ym. 2008). Turvallisuuskoulutus Tässä tutkimuksessa turvallisuuskoulutuksella tarkoitetaan niin formaalia, koulujärjestelmän antamaa virallista koulutusta, nonformaalia, ei tutkintoon johtavaa koulutusta kuin informaalia arkielämässä tai työssä oppimista. Koulutuksen tavoitteena on turvallisuusosaamisen lisääminen ja vahvistaminen. Turvallisuuskoulutuksen kohteena voi olla yhtä hyvin toimipaikkojen henkilöstö kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas. Turvallisuuskoulutus sisältää tietoa turvallisuuden eri osa-alueilta. Se voi olla laaja-alaista turvallisuusjohtamista, riskien tunnistamista, arviointia ja hallintaa ja niihin liittyvää osaamista kehittävää koulutusta. Toisaalta se voi olla kapea-alaista koulutusta, kuten alkusammutuskoulutus tai väkivallan torjumiseksi saatu koulutus.

19


1. JOHDANTO Iäkkäiden ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden, kuten muistisairaiden, vammaisten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten henkilöiden hoivapolitiikassa on tapahtunut merkittävä muutos. Poliittiseksi tavoitteeksi on asetettu näiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden kotona asumisen tukeminen niin pitkään kuin kotona asuminen on mahdollista. Muutos on asumisen turvallisuuden näkökulmasta merkittävä. Perinteisissä keskitetyissä palveluissa tai laitoshoidossa toiminnanharjoittajan vastuulla on useita turvallisuuden varmistamisen ja turvallisuusosaamisen velvoitteita. Yksin kotona asuvilla turvallisuus voi jäädä asukkaan omalle vastuulle. Näin kotona asuvat henkilöt, myös kotihoidon asiakkaat näyttäisivät lähtökohtaisesti olevan asumisen turvallisuuden suhteen vähemmän suojattuja kuin muissa hoivamuodoissa asuvat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat. Keskitetyn ja kotona asumisen turvallisuuden varmistamisen eroa voidaan konkretisoida paloturvallisuuden näkökulmasta. Hoivalaitoksissa kiinteistön haltijalta edellytetään pelastussuunnitelman ja toiminnanharjoittajilta poistumisturvallisuusselvityksen laatimista (pelastuslaki 379/2011, 15 ja 18–21 §). Poistumisturvallisuusvaatimukset voivat edellyttää kiinteistön varustamista automaattisella sammutuslaitteistolla (pelastuslaki 81-82 §), joka parantaa paloturvallisuutta. Erityiskohteisiin kohdistetaan säännölliset palotarkastukset (Ohje pelastuslaitoksen valvontasuunnitelmasta 2011, 35). Organisaatioiden toiminnan turvallisuuteen, yhteistyöhön eri viranomaisten kanssa ja muun muassa henkilöstön mitoitukseen, osaamiseen ja koulutukseen on myös kiinnitetty huomiota lainsäädännössä (pelastuslaki 42 §, laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, ns. vanhuspalvelulaki 980/2012, 20 §; sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 41 §). Laitostyyppisessä asumisessa on turvallisuuden ongelmiin kiinnitetty huomio. Onnettomuustutkintakeskus on jo vuonna 1999 tehnyt useita suosituksia turvallisuussuunnittelun kehittämiseksi ja paloturvallisuuden varmistamiseksi vanhusten asumisessa. Keskiössä on turvallisuussuunnittelun kehittäminen ja hoivahenkilöstön osaamistarpeiden arviointi sekä tarvittavien turvallisuustietojen ja -taitojen hankkiminen ja ylläpito koulutuksella. (OTKES 1999, 21-24; katso myös OTKES 2002.) Osaamisen kehittämisen suo-

20


situksen on arvioitu toteutuneen sote-turvakorttikoulutuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollolle suunnatun turvallisuussuunnitteluoppaan (STM 2005) myötä (OTKES 2018). Sekä rakenteellisten ratkaisujen että toimipaikkojen toimintaan ja turvallisuusosaamiseen liittyvien vaatimusten ansiosta laitoshoidossa asuvien ihmisten palokuolemia tapahtuu harvoin. Rakenteellisen turvallisuuden yhtenä selkeänä varmistajana on automaattinen sammutusjärjestelmä, jonka hyöty on osoitettu laitosympäristössä (Stén & Lehto 2020). Perinteisissä asuintaloissa, mahdollisia senioritaloja lukuun ottamatta sammutuslaitteistoja on harvoin käytössä. Kotona asuvilla ikääntyneillä ja muilla toimintakyvyltään heikentyneillä henkilöillä on kohonnut asuntopalon, palokuoleman ja -vammautumisen riski. (Kokki 2011, 51–61; Kokki 2014, 10; Salo 2018, 3334; Haikonen & Kokki 2020.) Turvallisuuden osalta on todettu ero myös kotihoidon ja muiden hoivamuotojen toimintamallien välillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sosiaalitoimen toimipaikkojen, tuetun asumisen ja kotiin annettavien palveluiden paloturvallisuus (STEP) -hankkeessa todettiin kotihoidossa työskentelevän henkilöstön turvallisuuskoulutuksen olevan niukempaa muissa hoivamuodoissa työskenteleviin verrattuna (Lounamaa ym. 2013; Ojala 2016). Vaikka kotihoidossa on tapahtunut kehitystä, ei toiminnan turvallisuus ole yltänyt muiden hoivamuotojen turvallisuuden tasolle (Ojala 2016, 43-46). Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen eroja on konkretisoitu paloturvallisuudella, mutta hoitotyössä turvallisuus on paloturvallisuutta moniulotteisempi ongelmakenttä. Samoin ongelmakentässä näyttäisi olevan useita toimijoita ja erilaisia näkökulmia. STEP-hankkeen tutkimuksissa (Lounamaa 2012a; Lounamaa 2012b; Lounamaa ym. 2013; Ojala ym. 2016) informantteina olivat yhtäältä pelastustoimen edustajat, toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikkojen, käytännössä toiminnanharjoittajien edustajat. Työntekijänäkökulma jäi puuttumaan. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan erityisryhmien asumisen turvallisuutta, hoivahenkilöstön kokemaa huolta asiakkaidensa turvallisuudesta sekä turvallisuuskoulutusta työntekijöiden näkökulmasta Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin jäsenkunnan kautta. Turvallisuutta arvioidaan laajasti, turvallisuuden useiden eri osa-alueiden kautta.

21


Tutkimus on erittäin ajankohtainen. Yhtäältä eri yhteyksissä, niin hoivalaitoksissa kuin kotihoidossa yksittäistapauksina esiin tulleet ongelmat ja tapaturmat ovat herättäneet huolta erityisryhmiin kuuluvien, erityisesti iäkkäiden asiakkaiden turvallisuudesta (Valvira 2019; Valvira 2020, 50). Julkisuudessa keskustelua on käyty hoidon ja hoivan heikkouksista, asiakkaiden kaltoinkohtelusta (Tallavaara ym. 2016) sekä kustannuksista, resursseista ja mitoituksesta että henkilöstön alimitoituksesta ja ylikuormittumisesta (Vehko ym. 2017). Myös tässä yhteydessä on kotihoidon kehitys todettu huolestuttavaksi (mt.). Lainsäädäntöä on kehitetty iäkkäiden asiakkaiden turvallisuuden ja palvelujen varmistamiseksi. Vanhuspalvelulain tuoreella muutoksella (laki 565/2020) pyritään korjaamaan henkilöstömitoituksen ongelmia sekä systematisoimaan palvelutarpeen arviointia ja laitoshoidon edellytyksiä. Erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden, erityisesti iäkkäiden määrä kasvaa. Iäkkäiden palveluja pyritään kehittämään lisäämällä asumisen monimuotoisuutta ja palvelujen laatua ja saatavuutta parantamalla. Tavoitteena on edistää iäkkäiden henkilöiden mahdollisuutta asua ja elää turvallisesti heille soveliaissa asumisympäristöissä. Lisäksi tavoitteena on edistää iäkkäiden henkilöiden mahdollisuutta saada yksilöllisiä tarpeitaan vastaavat palvelut. Huomio kiinnittyy erityisesti kotiin annettavien palvelujen laatuun ja saatavuuden parantamiseen sekä osaamiseen. (Huhta & Karppanen 2020; STM 2020a; STM 2020b; STM 2020c.) Eri näkökulmien yhdistäminen ja keskustelu käytännön työtä tekevien hoitajien sekä turvallisuusosaamisen näkökulmasta on ollut vähäistä. Sitä kuitenkin tarvittaisiin hoitotyön turvallisuusjohtamisen ja henkilöstön turvallisuusosaamisen kehittämiseksi ja jatkuvaksi parantamiseksi.

22


2. TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS 2.1. Tavoiteohjelmat ja tavoitteet Tutkimus sivuaa yhteiskunnallisia turvallisuustavoitteita kolmesta näkökulmasta: potilas- ja asiakasturvallisuus, tapaturmien ehkäisy ja onnettomuuksien ehkäisy. Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu strategia ja toimeenpanosuunnitelma potilas- ja asiakasturvallisuuden varmistamiseksi (STM 2020d) ja koti- ja vapaa-ajan tapaturmien vähentämiseksi (STM 2013; Råback ym. 2017; Korpilahti ym. 2020). Lisäksi sisäministeriössä on laadittu Pelastustoimen toimintaohjelma onnettomuuksien ehkäisemiseksi (Lepistö & Heliskoski 2019). Kaikkien tavoitteet ovat samansuuntaisia ja niiden tulisi ohjata välillisesti tutkimuksen informanttien, lähihoitajien työtä, samoin kuin asiakkaiden turvallisuutta sekä kotihoidossa että muissa hoivamuodoissa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriössä on julkaistu laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi (STM 2020b), sekä muun muassa sosiaalihuollon palvelujen turvallisuutta arvioiva ja työkaluja tarjoava opas (Saarsalmi & Koivula 2017) ja kotihoidon palvelujen turvallisuuteen keskittyvä opas (Koivula ym. 2018). Vaikka julkaisuissa käytetään käsitettä hyvinvointi, on turvallisuus oleellinen osa hyvinvointia (Seppänen ym. 2009, 12; THL 2020a). Sosiaali- ja terveysministeriön Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn ohjelma vuosille 2021—2030 (Korpilahti ym. 2020) asettaa turvallisuustavoitteeksi tapaturmien vähentämisen neljäsosalla nykytilanteesta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmassa on joukko toimenpide-ehdotuksia koti- ja vapaa-ajan tapaturmien vähentämiseksi. Toimenpiteet on luokiteltu kohderyhmän mukaan lapsiin ja nuoriin, työikäisiin ja iäkkäisiin kohdistuviin toimenpiteisiin. Lisäksi ohjelma sisältää muun muassa tilastotietoja erityyppisistä tapaturmista sekä selvityksen tapaturmien kustannuksista. Aiemmissa vastaavissa tavoiteohjelmissa on ollut toimenpiteet neljän tapaturmatyypin — kaatumisten, myrkytysten, liikenneonnettomuuksien ja hukkumisten ehkäisemiseksi. Nyt päivitetyssä ohjelmassa (mt.) on näiden ohelle lisätty paloturvallisuus ja omaisten rooli. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn ohjelma antaa työkaluja sosiaali- ja terveystoimen

23


ammattilaisille asiakasturvallisuuden parantamiseen niin kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Pelastustoimen toimintaohjelma onnettomuuksien ehkäisemiseksi (SM 2019a, Lepistö & Heliskoski 2019) kokosi vuonna 2019 viitekehyksen turvallisuustoimenpiteille, jotka tukevat myös tämän tutkimuksen kohderyhmiä. Hankkeessa korostui perinteisten hallinnonalojen ylittävän yhteistyön tarpeellisuus ja tärkeys. Yhteistyötä jatketaan kehittämällä toimenpide-ehdotuksia ohjelman keskeisten osa-alueiden turvallisuuden parantamiseksi. Aiheiden työstämistä on jatkettu vuonna 2020 osa-alueittain työryhmissä. Etenkin iäkkäiden asumisen turvallisuutta ja asuinympäristön turvallisuutta pohtivan työryhmän tulokset tulevat sivuamaan tämän tutkimuksen informanttien työtä sekä heidän asiakkaidensa asumisen turvallisuutta. Samalla toimenpiteet ovat jatkumo aiemmalle ikääntyneiden asumisen turvallisuutta koskeneelle toimintaohjelmalle (SM 2018).

2.2. Erityisryhmät Tutkimuksessa arvioidaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita saavien, erityistä tukea tarvitsevien ja toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisen turvallisuutta hoivahenkilöstön näkökulmasta. Raportissa näihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä käytetään lyhyempää erityisryhmät -käsitettä. Erityisryhmillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kaikkia arjen ja asumisen turvallisuuden näkökulmasta erityistä tukea tarvitsevia henkilöryhmiä, iäkkäitä, muistisairaita, vammaisia, päihde- tai mielenterveysongelmaisia henkilöitä sekä muun muassa omaishoitoperheitä. Myös maahanmuuttajataustaiset, Suomeen toisesta maasta muuttaneet henkilöt katsotaan asumisturvallisuuden näkökulmasta erityistä tukea tarvitsevaksi ryhmäksi, jonka turvallisuusosaamiseen tulisi kiinnittää huomiota (katso OTKES 2017, 50). Erityisryhmistä käytetään erilaisia käsitteitä eri lähteissä: Vanhuspalvelulain 3.2 §:ssä ilmaistaan tuen tarve käsitteellä toimintakyvyn heikentyminen. Sosiaalihuoltolain 3.3 §:ssä käytetään käsitettä erityistä tukea tarvitsevat henkilöt. Käsite sisältää henkilöt, joilla on erityisiä vaikeuksia hakea tai

24


saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn, ei kuitenkaan pelkästään korkean iän vuoksi. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelmassa vuosille 2021—2030 (Korpilahti ym. 2020) käsitteenä käytetään toimintakyvyltään heikentyneet henkilöt. Lisäksi vaikuttavuuskeskustelussa on käytetty käsitettä epäedullisessa asemassa olevat väestöryhmät (Vaikuttavuuden talo 2020). Erityisryhmät on siis laaja käsite. Myös erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden määrä on merkittävä. Yhteenveto ryhmistä ja niihin kuuluvien henkilöiden määrästä on esitetty taulukossa 1. Taulukko mukailee Kuntien saavutettavuusoppaan liitteen 1 luetteloa (Kuntaliitto 2020), mutta ryhmiä on täydennetty ja ryhmiin kuuluvien henkilöiden määrät on päivitetty eri lähteistä. Taulukko 1. Erityisryhmät, arvioitu ryhmään kuuluvien henkilöiden määrät.

Erityisryhmä

Määrä

Ikääntyneet 65-vuotta täyttäneet, Yllä olevaan joukkoon sisältyy - 70-vuotta täyttäneet - 75-vuotta täyttäneet - 85-vuotta täyttäneet Muistisairaat - keskivaikea tai vaikea muistisairaus - lievä muistisairaus - kognition häiriöitä

1,23 miljoonaa Tilastokeskus (2020a) (22,3 % koko väestöstä) 874 000 525 000 151 000 n. 400 000 Duodecim (2017) Muistiliitto (2017) 100 000 100 000 +200 000

Omaishoitoperheet - sopimuksen tehneitä - sitova hoito ja huolenpito - pääasiallisia auttajia - omaisia tai tuttavia auttavia Mielenterveysongelmaiset Päihdeongelmaiset - alkoholia liikaa käyttävät - päihdehuollon laitoksissa hoidetut

47 000 60 000 350 000 1,25 miljoonaa 20–25 % aikuisista

Lähde

STM (2014, 22) Omaishoitajaliitto (2020)

Mieli ry (2020)

24–35 % työikäisistä THL (2020b, 47) 6 737 THL (2020b, 66)

25


Erityisryhmä Vammaiset henkilöt - Kuulon alenema - Aivovamma - Näkövammaiset - Kehitysvammaiset - Nivelreuma ja muut reumasairaudet - Keskushermostosairaudet - CP-vammaiset - MS-tautiin sairastuneet - Lyhytkasvuiset

Määrä

Lähde

35 000 16 000 10 000 7 000 1 000

Gissler & Sainio (2016) Kuntaliitto (2020) Aivovammaliitto (2020) Ojamo (2019) Kehitysvammaliitto (2020) Kuntaliitto (2020) Kuntaliitto (2020) Kuntaliitto (2020) Kuntaliitto (2020) Kuntaliitto (2020)

Lihassairautta sairastavat

15 000

Lihastautiliitto (2020)

Selkäydinvammaiset

3 000

Kuntaliitto (2020)

Maahanmuuttajataustaiset henkilöt

7–29 % työikäisistä 750 000 100 000 57 000 50 000

423 000

THL (2020b)

Toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden kokonaismäärä on kuitenkin selvästi pienempi kuin taulukon 1 erityisryhmiin kuuluvien henkilöryhmien määrien summa. Yhtäältä erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden toimintakyky voi olla hyvä ja he voivat pärjätä arjessa omin voimin. Toisaalta isolla osalla erityisryhmiin kuuluvista ihmisistä on samaan aikaan useampia toimintakyvyn heikentymiseen ja tuen tarpeeseen johtavia tekijöitä. Esimerkiksi merkittävä osa muistisairaista henkilöistä on iäkkäitä. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden ohella kuka tahansa — myös työikäinen ja työkykyinen henkilö — voi olla tilapäisesti tai pysyvästi toimintakyvyltään alentunut ja erityisen tuen tarpeessa. Syynä voi olla esimerkiksi vakava sairastuminen, traumaattiset kriisit tai elämänkriisit. FinTerveys-kyselyn mukaan 40 prosenttia Suomessa asuvista yli 30-vuotiaista henkilöistä on kokenut terveysongelmasta johtuneita, vähintään kuusi kuukautta kestäneitä rajoituksia tavanomaisissa toimissa. Osuus vastaa noin 1,4 miljoonaa ihmistä (Koponen ym. 2018, 136), mutta arvio jättää vielä huomiotta alle 30-vuotiaat toimintakyvyltään heikentyneet henkilöt.

26


2.3. Tuen tarve ja palvelujen piirissä olevien henkilöiden määrä Kaikki erityisryhmiin kuuluvat henkilöt eivät ole ulkopuolisen tuen tarpeessa. Erityisryhmiin kuuluvien tuen tarpeessa olevien henkilöiden osuutta voidaan arvioida tilastoitujen palvelujen käyttäjien kautta. Esimerkkinä iäkkäät henkilöt, joista säännöllisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä on vain pieni osa 65-vuotiaista. Näistäkin enemmistö on kotihoidon asiakkaita tai omaishoidon tukipalveluita saavia ja muita palveluita saavien osuus on alhainen. Vaikka säännöllisen palvelun piirissä olevien iäkkäiden osuus kasvaa iän myötä, vähintään kolme neljäsosaa 75-vuotta täyttäneistä ja yli puolet 85-vuotta täyttäneistä asuu kotona joko omin voimin itsenäisesti tai läheisten ja omaisten, osa omaishoidon tai kotihoidon tuella. Kuvassa 1 on esitetty erillisten palvelujen käyttäjien määrät palvelujen mukaan. Todellisuudessa palveluiden saajien kokonaismäärä on kumulatiivista summaa pienempi, koska esimerkiksi osa ikääntyneistä tai omaishoitoperheistä voi saada rinnakkaisia palveluja. Esimerkiksi osa kotihoidon asiakkaista saa samaan aikaan omaishoidon tukea (THL 2019, 9).

Iäkkäiden palvelut 100 90

Omaehtoisesti, ilman säännöllisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja asuvat iäkkäät henkilöt

80 70 60 50

21,6

40 30 20 10 0

5,6 2,8 3,7 65+

7,1

11,0 4,9 7,6

16,3

75+

85+

Terveyskeskusten pitkäaikaishoito

Vanhainkoti

Tehostettu palveluasuminen

Palveluasuminen

Omaishoidon tuki

Kotihoito

Kuva 1. Iäkkäiden henkilöiden palveluiden rakenne ja peittävyys (prosenttia ikäryhmästä) vuonna 2018 (THL 2019, 63). Huomaa, että palveluiden saajien kokonaismäärä on kumulatiivista summaa pienempi.

27


2.4. Turvallisuuden laaja-alaisuus Tutkimuksessa käytetään laajaa turvallisuuskäsitettä, joka perustuu Elinkeinoelämän keskusliiton (EK 2016) yritysturvallisuuden luokitteluun. Luokitteluun on lisätty sosiaali- ja terveydenhuollossa keskeinen potilas- ja asiakasturvallisuus. Lisäksi pelastusturvallisuus on mallissa nimetty palo- ja pelastusturvallisuudeksi. Väärinkäytösten katsotaan sisältyvän rikosturvallisuuteen ja poikkeamien hallinta toiminnan turvallisuuteen. Malli on yhdenmukainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen STEP-hankkeessa käytetyn turvallisuuskäsitteen kanssa (THL 2015, 10). Turvallisuuden malli on esitetty matriisina, jossa tulipalo yksittäisenä turvallisuuspoikkeamana sivuaa kaikkia turvallisuuden osa-alueita (kuva 2). Malli kuvaa, kuinka tulipalo, esimerkiksi asuntopalo voi niin asumisyksikössä, laitoksessa kuin vastaavassa toimipaikassa, mutta myös kotona vaarantaa kaikki turvallisuuden osa-alueet.

• ASIAKAS- JA POTILASTURVALLISUUS • HENKILÖTURVALLISUUS • TYÖTURVALLISUUS

• KIINTEISTÖ- JA TOIMITILATURVALLISUUS • TUOTANNON JA TOIMINNAN TURVALLISUUS • PALOTURVALLISUUS JA PELASTUSTOIMINTA • RIKOSTURVALLISUUS • TIETOTURVALLISUUS • YMPÄRISTÖTURVALLISUUS

T U L I P A L O

• VARAUTUMINEN JA VALMIUSSUUNNITTELU

Kuva 2. Turvallisuuden osa-alueet ja tulipalon vaikutus turvallisuuden kaikkiin osa-alueisiin. (Pohjana EK:n yritysturvallisuusmalli, jota on täydennetty potilasja asiakasturvallisuudella. Katso myös THL 2015, 10.)

Kuvassa 2 esitetty malli määrittelee ongelmakenttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon näkökulmasta. Kun asiakas asuu kotonaan, puhutaan kuitenkin asumisen turvallisuudesta ja asuinympäristön turvallisuudesta (SM 2012). Asumisturvallisuuteen katsotaan kuuluvaksi asuinympäristön

28


sopivuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä palveluiden saatavuus tarpeen mukaan ja oikea-aikaisesti, asuinrakennusten turvallisuus ja esteettömyys sekä fyysinen turvallisuus, tapaturmien, onnettomuuksien ja tulipalojen välttäminen ja tarpeellisten apuvälineiden ja turvateknologian kartoittaminen ja käyttöönotto sekä normaalissa arjessa että häiriötilanteissa. Lisäksi asumisen turvallisuuteen kuuluu turvallisuuden tunne. Käytännössä puhutaan täysin samoista turvallisuuden osa-alueista, vain eri ympäristössä. Ainoana konkreettisena erona on toimitilojen turvallisuus. Kun muissa hoivapalveluissa kiinteistön omistaja ja toiminnanharjoittaja vastaavat toimitilojen turvallisuudesta, kotona asuva, kotihoidon asiakas vastaa pääsääntöisesti itse kotinsa turvallisuudesta. Käytännössä tältäkin osin on edellytetty ulkoista arviointia ja viranomaisten yhteistyötä, jotta esimerkiksi kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden turvallisuus voitaisiin kokonaisvaltaisesti varmistaa (SM 2012, 5). Yhtäläisyys on nähtävissä myös THL:n julkaisemassa Näkökulmia sosiaalihuollon palvelujen turvallisuuteen -raportissa (Saarsalmi & Koivula 2017), jossa käsitellään samoja turvallisuuden osa-alueita, joskin riskienhallinnan käsitteillä. Raportissa arviointi tapahtuu kahdesta näkökulmasta, toiminnan tai palvelun sisäisiä tai ulkoisia riskejä arvioiden. Esimerkiksi potilas- tai asiakasturvallisuudessa uhka, kuten väkivalta voi olla ulkopuolisen aiheuttama tai organisaation sisältä asiakkaaseen tai henkilökuntaan kohdistuva. Toisaalta uhka voi olla asiakaslähtöinen tai perustua henkilökunnan toimintaan, mutta myös osaamisen puutteisiin, tai esimerkiksi kielitaidon puutteeseen. Myös tapaturmat, eksymiset ja katoamiset on otettu huomioon riskien arvioinnissa ja näihinkin voi liittyä sekä sisäisiä että ulkoisia tekijöitä. Riskien arvioinnissa on otettu huomioon kotiin annettavien palveluiden erityispiirteitä, mutta myös hoivahenkilöstön työturvallisuus. Turvallinen elämä ikääntyneille toimintaohjelman päivityksen toimenpideraportin (SM 2019b) keskeiset vaaratekijät ja niiden minimoimiseksi ehdotetut toimenpiteet koskevat yhtä hyvin kotona asuvia kotihoidon asiakkaita kuin muissa hoivamuodoissa asuvia henkilöitä: kaatumisten ehkäisy, palo- ja asuinympäristön turvallisuuden parantaminen, ikäteknologian ja turvallisuustekniikan käytön edistäminen, tietoverkkorikoksien vähentäminen, petoksien ja huijauksien ennaltaehkäisy, ikääntyneiden oikeudellisen suojan varmistaminen heihin kohdistuneissa rikoksissa, taloudellisen hyväk-

29


sikäytön havaitsemisen tehostaminen ja tiedon tuottaminen ikääntyneiden turvallisuustilanteesta ovat epäilemättä samansuuntaiset asumismuodosta riippumatta. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa arjen, asumisen ja kodin ympäristöjen tai asuinympäristön turvallisuuden mittareina on käytetty koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuolleiden määrää, automaattisella sammutuslaitteistolla varustettujen hoitolaitosten ja vastaavien kohteiden prosenttiosuutta sekä asuinrakennuksissa sattuneiden palojen määrää (SM 2012, 59). Asumisturvallisuuteen katsotaan kuuluvaksi asuinympäristön sopivuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä palveluiden saatavuus tarpeen mukaan ja oikea-aikaisesti. Sopivuus ja tarkoituksenmukaisuus tarkoittavat myös sitä, että asumis- ja palvelumuoto ovat henkilölle sopivat. Oikea hoivamuoto on osa potilas- ja asiakasturvallisuutta, mutta myös tietoturvallisuutta. Esimerkiksi toistuvat asiakkaan siirrot kotihoidon ja sairaalan välillä on tunnistettu riskiksi, jossa muun muassa tiedonkulun ongelmat voivat vaarantaa potilastai asiakasturvallisuuden (Becker 2015, 24; Muistiliitto). Ilmiöön on kehitetty myös toimintamalleja (Leppänen ym. 2016; Tepponen ym. 2017, 50). Potilas- ja asiakasturvallisuudella tarkoitetaan hoidon ja hoivan turvallisuuden varmistamiseksi tehtäviä toimenpiteitä, keinoja suojata asiakas tai potilas vahingoittumiselta sekä oikeaa hoitoa oikeaan aikaan oikealle henkilölle. Hoidosta tai hoivasta ei saa aiheutua haittaa potilaalle tai asiakkaalle. Potilas- ja asiakasturvallisuus on osa terveydenhuollon ja hoivapalvelujen laatua. Se kattaa niin ehkäisevät, hoitavat kuin korjaavat ja kuntouttavat sosiaali- ja terveyspalvelut. (STM 2017, 12.) Potilas- ja asiakasturvallisuus painottuu potilasturvallisuuteen. Samalla se on jättänyt vähäiselle huomiolle asiakasturvallisuuden ja sosiaalityön näkökulman. Näistä näkökulmista asiakasturvallisuus on huomattavasti edellä mainittua turvallisuutta laajempi käsitys. Asiakasturvallisuuden käsitteen määrittelyä on kehitetty muun muassa julkaisuprosessissa olevassa asiakasturvallisuuden kirjassa, jonka mukaan asiakasturvallisuus katsotaan tilaksi, jossa asiakas saa tarvitsemansa palvelun oikeaan aikaan oikealla tavalla siten, että palvelusta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja että asiakas kokee olonsa turvalliseksi. (Kurki ym. 2021.)

30


Tässä raportissa hoivapalvelun saajana olevista henkilöistä käytetään nimikettä asiakas ja turvallisuudesta käytetään ensisijaisesti käsitettä asiakasturvallisuus. Käsite on perusteltu, koska asumisen turvallisuutta tarkastellaan laaja-alaisesti sosiaali- ja terveystoimen asiakkaan turvallisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa käsitellään myös hoivahenkilöstön työturvallisuutta, turvallisuuskoulutuksen tarvetta ja turvallisuuskoulutusta. Työturvallisuus on työympäristön tila työntekijän turvallisuuden ja terveyden kannalta (TSK 35, 2006/2008). Toisaalta työturvallisuus nähdään tavoitetilana, jolloin se on työsuojelun keinoin ja toimenpitein toteutettu työympäristön tavoitetila, jolloin töissä ja työympäristössä ei ole työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta uhkaavia vaara- tai haittatekijöitä (Riikonen ym. 2008). Tutkimuksen yhtenä osa-alueena on turvallisuuskoulutus. Turvallisuuskoulutuksella tarkoitetaan formaalia, informaalia ja nonformaalia koulutusta turvallisuutta parantavan osaamisen lisäämiseksi ja vahvistamiseksi. Turvallisuuskoulutuksen kohteena voi olla yhtä hyvin toimipaikkojen koko henkilöstö kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas. Turvallisuuskoulutus sisältää turvallisuuden eri osa-alueita. Se voi olla kapea-alaista koulutusta, kuten alkusammutuskoulutus tai väkivallan torjumiseksi saatu koulutus. Toisaalta se voi olla laaja-alaista turvallisuusjohtamista, riskien tunnistamista, arviointia ja hallintaa ja niihin liittyvää osaamista kehittävää koulutusta.

2.5. Turvallisuutta ohjaava lainsäädäntö, ilmoitusvelvollisuus ja koulutusvelvollisuus Säännöllisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita saavien osalta turvallisuuden varmistaminen sisältyy palvelun tarjoajan tehtäviin. Turvallisuutta ohjataan lainsäädännössä useista suunnista: ennakoivana palvelun tarpeen huomioon ottamisena, ilmoitusvelvollisuutena sekä toimitilojen turvallisuuden, toiminnanharjoittajan turvallisuusosaamisen, mutta myös hoivahenkilökunnan turvallisuusosaamisen ja henkilöstön mitoituksen ohjaamisena.

31


Säädöksillä pyritään turvallisuuden varmistamiseen ennakoiden, arvioimalla ja tukemalla. Viimekädessä on turvallisuuden vaarantavaan tilanteeseen puututtava ja puuttumista on ohjeistettu ilmoitusvelvollisuudella. Sosiaalihuoltolain tavoitteena on asiakkaan sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen. Lain 35 §:ssä edellytetään, että viranomainen ohjaa tuen tarpeessa olevan ihmisen hakemaan joko sosiaalihuollon palveluja tai palvelutarpeen arviointiin. Lisäksi sosiaalihuoltolakiin sisältyy henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus, mikäli asiakkaan tarvitsema hoiva ei toteudu (48 §): Sosiaalihuollon henkilöstön on viipymättä ilmoitettava toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos hän tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan asiakkaan sosiaalihuollon toteutumisessa. Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on ilmoitettava asiasta sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Palvelun tuottajan ja kunnan on tiedotettava ilmoitusvelvollisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä seikoista henkilöstölleen. Menettelyohjeet on sisällytettävä omavalvontasuunnitelmaan (47 §), eikä ilmoituksen tehneeseen henkilöön saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena (48 §). Vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista, vahvistaa iäkkäiden osallistumista niin väestö- kuin yksilötasolla sekä parantaa palvelujen saatavuutta (1 §). Turvallisuutta ei ole lain tarkoituksessa mainittu, mutta sen voi arvioida kuuluvan implisiittisesti iäkkäiden hyvinvointiin ja olevan kytköksissä sekä toimintakykyyn että suoriutumiseen. Vanhuspalvelulain 15 §:ssä säädetään palvelun tarpeen arvioinnista. Lain 25 §:n mukaan viranomaisen tulee ilmoittaa sosiaalitoimeen, mikäli hän saa tiedon ikääntyneestä henkilöstä, joka on palvelun tarpeessa eikä kykene itse vastaamaan huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön ohella myös pelastuslakiin on sisällytetty ilmoitusvelvollisuus, mutta myös yhteistyövelvollisuus onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Pelastuslain 42 §:n mukaan jokaisen viranomaisen, joka toimiensa yhteydessä havaitsee tai saa tietää rakennuksessa, asunnossa tai muussa kohteessa olevasta ilmeisestä palovaarasta tai muusta onnettomuusriskistä, tulee salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa asiasta alueen pelastusviranomaiselle. Pelastuslain ilmoitusvelvollisuus koskee myös kuntaa, muuta julkisyhteisöä ja näiden palveluksessa olevaa henkilöstöä sekä hoitolaitoksen ylläpidosta ja palvelu- ja tukiasumisen järjestä-

32


misestä huolehtivaa toiminnanharjoittajaa ja tämän palveluksessa olevaa henkilöstöä. Viranomaisten ilmoitusvelvollisuus on siis kirjattu sekä vanhuspalvelulakiin, sosiaalihuoltolakiin että pelastuslakiin. Kaikissa edellä mainituissa säädöksissä painotetaan ilmoitusvelvollisuutta vaitiolovelvollisuuden sitä estämättä. Sosiaalihuoltolain tai vanhuspalvelulain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta ei ole yhtenäistä käytäntöä, vaan ilmoituslomakkeet ja toimintatavat ovat kuntakohtaisia. Pelastuslain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta on kehitetty yhtenäinen ohjeistus ja verkkolomake, joka on suunniteltu ohjautumaan kunkin alueen pelastuslaitokselle (Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto & Kuntaliitto 2019; Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto 2020). Toisaalta ilmoitusten implementoinnissa hallinnonalan rajat ylittäväksi osaamiseksi on todettu vielä selkeä koulutus- ja tiedottamistarve (Nyman 2019, 27-29). Asiakkaan huolenpidon ja ilmoitusvelvollisuuden ohella lainsäädäntö edellyttää sosiaali- ja terveystoimen toimijoilta osaamista. Vanhuspalvelulain 3 ja 20 §:t edellyttävät riittävää osaamista. Sosiaalihuoltolain 29, 33a ja 41 §:t edellyttää riittäviä voimavaroja ja osaamista, jotta palvelun laatu ja asiakasturvallisuus toteutuvat. Turvallisuuskoulutuksen, opastuksen ja ohjauksen voi arvioida implisiittisesti sisältyvän osaamisen varmistamiseen. Lainsäädäntö edellyttää myös henkilöstön täydennyskoulutusta. Työntekijöiden täydennyskouluttautumisvelvollisuus ja työnantajan velvollisuudet perustuvat yhtäältä lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994, 18 §), toisaalta lakiin sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015, 5 §). Lisäksi työnantajan velvollisuus perustuu terveydenhuoltolakiin (1326/2010, 5 §), työterveyshuoltolakiin (1383/2001, 5.3 §) sekä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta (1194/2003). Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut suosituksen täydennyskoulutuksen toteuttamiseksi (Kallio & Sarvimäki 2006). Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan päävastuu sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutuksen järjestämisestä ja rahoituksesta on työnantajalla (Kallio & Sarvimäki 2006, 9; STM 2004, 5 ja 34).

33


Henkilöstön turvallisuusosaamistavoitteita ei selkeästi määritellä, joskin laki sosiaalihuollon ammattihenkilöstöstä (817/2015) edellyttää henkilöstön ylläpitävän ja kehittävän ammattitaitoaan. Lisäksi laki edellyttää työnantajaa luomaan edellytykset ammattitaidon ylläpitämiselle ja koulutukselle (5 §). Turvallisuusosaamisvaatimuksia voitaneen pitää yhtenäisinä sekä kotihoidossa että muissa hoivamuodoissa. Toisaalta kotiin annettavien palvelujen saajien asuntojen heterogeenisyys asettaa lisähaasteen kotihoidon henkilöstön osaamiselle. Henkilöstön mitoitusta ohjataan puolestaan vanhuspalvelulailla: Vanhuspalvelulain 1.10.2020 voimaan tulleessa muutoksessa (565/2020) asetettiin henkilöstömitoitukselle alaraja. Säädettyä henkilöstömitoitusta sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2023. Henkilöstömitoitusta nostetaan kuitenkin asteittain. Henkilöstömitoituksen on oltava 1 päivästä lokakuuta 2020 vähintään 0,5 työntekijää, 1 päivästä tammikuuta 2021 vähintään 0,55 työntekijää ja 1 päivästä tammikuuta 2022 vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Lisäksi laissa on säädetty arviointijärjestelmän käyttöönotosta, joka on aloitettava viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2023. Oleellisena tavoitteena on palvelujen ja turvallisuuden varmistaminen. Osa turvallisuusosaamista on myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaito. Asiakkaiden hoitamiseen riittävä kielitaito on kirjattu vaatimuksena lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994, 18a §). Kielitaitoon on kiinnitetty huomio myös ohjeistuksessa kaksikielisillä alueilla (AVI 2018) sekä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden rekrytoinnin arvioinnissa (Kirkonpelto & Vallimies-Patomäki 2016). Hoitotyötä tekevien määrän, turvallisuusosaamisen sekä asiakkaan hoivan ohella laatu- tai turvallisuusvaatimuksia kohdistuu myös toiminnanharjoittajaan ja kiinteistöön. Pelastuslain 18-21 §:t edellyttävät, että hoivapalvelun tarjoaja arvioi asiakkaiden poistumisturvallisuutta ja laatii hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasuntoina käytettävissä kiinteistöissä poistumisturvallisuusselvityksen. Rakennuksen haltijan tulee myös laatia pelastussuunnitelma (15 §). Lisäksi kiinteistöiltä edellytetään rakenteellista palo- ja poistumisturvallisuutta. Vaatimukset on esitetty ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten paloturvallisuudesta 848/2017.

34


2.6. Aiemmat tutkimukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on tehty aiemmin tutkimus sosiaalija terveydenhuollon toimipaikkojen, tuetun asumisen ja kotiin annettavien palvelujen paloturvallisuudesta (STEP-hanke). Hankkeessa tehtiin vuonna 2012 kysely kaikille pelastuslaitoksille. Kyselyn tulokset osoittivat selkeän eron kotihoidon ja muissa hoivamuodossa asuvien asiakkaiden välillä valvonnassa ja turvallisuuden varmistamisessa. Tulosten mukaan laitoshoidon, tuetun asumisen ja palveluasumisen yksiköihin kohdistui tarkistuskäyntejä pääsääntöisesti yhden vuoden välein. Kotihoidossa tarkastuskäyntejä tehtiin vain harvoin. Toimipaikkojen turvallisuutta valvottiin ja kehitettiin yhteistyössä. Pelastustoimi teki muun muassa sosiaalitoimen, rakennusvalvonnan, aluehallintoviraston tai muun toimijan kanssa yhteisiä valvontakäyntejä kohteisiin. (Lounamaa 2012b, 11-21.) Samassa hankkeessa selvitettiin kyselytutkimuksella sosiaali- ja terveydenhuollon laitosyksikköjen, tuetun asumisen ja kotiin annettavien palveluiden paloturvallisuuskäytäntöjä Helsingissä ja koko maassa. Tulosten mukaan toiminnanharjoittajat seurasivat asiakkaiden toimintakykyä, paloturvallisuusriskejä, tapaturmavaaroja ja muita vaaratilanteita. Seuranta oli melko järjestelmällistä sekä laitoshoidossa että asumispalveluissa. Sen sijaan kotihoidon asiakkaan turvallisuuden seuranta oli alemmalla tasolla kuin muissa palvelumuodoissa. (Lounamaa 2012a ja b; Lounamaa ym. 2013, 11.) Kun kysely toistettiin vuonna 2015, oli kotihoidon tilanteessa tapahtunut selkeää kehitystä järjestelmällisen seurannan suuntaan, mutta edelleen kotihoidossa turvallisuuden seuranta oli niukempaa kuin muissa hoivamuodoissa. Turvallisuusriskien toteamisen jälkeen korjaavien toimenpiteiden seuranta oli kotihoidossa yli kymmenen prosenttiyksikköä alemmalla tasolla kuin muissa hoivamuodoissa. Lisäksi kotihoitoon oli laadittu kirjallisia turvallisuussuunnitelmia selvästi harvemmin kuin muissa hoivamuodoissa, eikä tilanne ollut juurikaan parantunut vuoteen 2015 mennessä. Kun kotihoidon turvallisuusasioihin oli nimetty vastuuhenkilö selvästi harvemmin kuin muissa hoivamuodoissa, voidaan turvallisuuden johtamisen arvioida olevan kotihoidon osalta selvästi alemmalla tasolla kuin muissa hoivamuodoissa. Lisäksi iäkkäiden asiakkaiden poistumisturvallisuuden ongelmat olivat kyselyn mukaan tavanomaisempia kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Ongelmista oli oltu yhteydessä useisiin toimijatahoihin. (Lounamaa ym. 2013, 12-15; Ojala ym. 2016, 22-29.)

35


Muiden kehittämistarpeiden ohella STEP-tutkimuksissa oli todettu, että poistumisturvallisuuteen liittyvät velvoitteet tiesi vuonna 2013 noin 70 prosenttia yksityisen ja 60 prosenttia julkisen sektorin toiminnanharjoittajien edustajista. Pelastuslain 42 §:n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta tiesi puolestaan 62 prosenttia yksityisen ja 57 prosenttia julkisen sektorin toiminnanharjoittajista. Tietoisuus oli siten yksityisen sektorin toimipaikoissa hieman tavanomaisempaa kuin julkisen sektorin toimipaikoissa. (Lounamaa ym. 2013, 20.) Vuonna 2015 tietoisuus poistumisturvallisuuteen liittyvistä velvoitteista oli suunnilleen samalla tasolla kuin 2013. Sen sijaan tietoisuus pelastuslain 42 §:n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta oli kasvanut julkisella sektorilla 76 prosenttiin, kun se yksityisellä sektorilla oli 66 prosenttia. Julkisen sektorin toimijat tiesivät siten paremmin velvoitteistaan kuin yksityisen sektorin toimijat. Ero yksityisen ja julkisen sektorin välillä oli tilastollisesti merkitsevä. (Ojala ym. 2016, 35.) STEP-kyselyiden tuloksissa oli paloturvallisuuden osalta todettavissa selkeä ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä. Kotihoidon turvallisuustaso oli kyselyn tunnusluvuilla selvästi alempi kuin muissa hoivamuodoissa. Lisäksi julkisen ja yksityisen sektorin toimipaikkojen välillä oli viitteitä eroista, joita ei lainsäädännön toiminnanharjoittajan taustasta riippumattomat, yhtenäiset vaatimukset huomioon ottaen tulisi olla. STEP-tulokset kuvaavat vuosien 2013 ja 2015 tilannetta ja painottuvat palo- ja poistumisturvallisuuteen. Kyselyä ei ole uusittu sen jälkeen, mutta viitteitä kotihoidon ja muiden hoivamuotojen eron säilymisestä saa THL:n Vanhuspalvelujen tila -seurannasta (THL 2020d). Sen mukaan iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn eri osa-alueita seurataan hyvin järjestelmällisesti, mutta tulosten mukaan seuranta on tavanomaisempaa ympärivuorokautisissa palveluissa kuin kotihoidossa (Penttinen ym. 2020). Erot palvelumuotojen välillä sekä mahdolliset erot julkisen ja yksityisen sektorin, saati eri asiakasryhmien välillä ovat tutkimuksellisesti mielenkiintoisia ja luovat pohjan tässä tutkimusraportissa luvussa kolme esitettyjen tulosten ristiintaulukoinnille ja kotihoidon ja muiden hoivamuotojen vertailulle. Koulutuksessa huomio on kiinnittynyt lähihoitajakoulutuksen laatuun yleisesti, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön turvallisuuskoulutukseen. Markkanen (2009) arvioi lähihoitajakoulutuksen kehitystä ja mainitsee samalla toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja työvoimapo-

36


liittisen koulutuksen keston ja laadun välillä olevista eroista. Raportissa mainitaan lähihoitajan osaaminen ja osaamisen ylläpitäminen tärkeänä asiakasturvallisuuden ja hoitajan oman oikeusturvan varmistajana (mt. 11 ja 32). Tutkimuksessa painopiste on lähihoitajakoulutuksessa yleisesti. Turvallisuuden osa-alueista on mainittu lääketurvallisuus (mt. 33). Lääketurvallisuuden sisältyminen tutkimukseen on perusteltu, sillä lääketurvallisuuden poikkeamien on arvioitu olevan yksi terveydenhuollon keskeisimmistä haasteista (Schepel & Kuitunen 2020). Markkasen raportissa muistutetaan ammattihenkilöstön velvollisuudesta ylläpitää osaamistaan ja työnantajan velvollisuudesta mahdollistaa ammattihenkilöiden täydennyskoulutukseen osallistuminen. Raportissa todetaan kuitenkin, että vain hieman yli puolet kyselyyn vastanneista henkilöistä oli saanut täydennyskoulutusta kyselyä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Koulutuksen pääsyn esteinä oli tutkimustulosten mukaan määräaikainen sopimus – sijaiset eivät pääse koulutukseen – sekä työnantajan kielteinen päätös koulutukseen osallistumisesta. (Markkanen 2009, 32.) Kyselyn vastaajina olivat Tehyläiset lähihoitajat. Tilanne koski koulutusta yleisesti, mutta samalla sen voi arvioida koskevan myös turvallisuuskoulutusta. STEP-hankkeen kyselyyn vastanneiden toiminnanharjoittajien edustajien mukaan organisaatiot olivat tarjonneet henkilöstölleen palo- ja alkusammutuskoulutusta. Vastausten mukaan turvallisuuskoulutus olisi yleistynyt vuodesta 2013 vuoteen 2015. (Lounamaa ym. 2013, 14-15; Ojala ym. 2016, 28-29). Tulokset edustavat kyselyyn vastanneiden toimipaikkojen keskiarvoa. Turvallisuuskoulutuksen mahdollisia eroja eri hoivamuotojen välillä ei STEP-tutkimuksissa arvioitu. STEP-hankkeessa pelastustoimelle tehdyn kyselyn tulosten mukaan pelastustoimen edustajat ilmoittivat tarjoavansa palo- tai alkusammutuskoulutusta sekä poistumisturvallisuuteen liittyvää koulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon asuinyksikköjen henkilöstölle (Lounamaa 2012a, 22). Käytännössä pelastustoimen antamaa koulutusta on liittynyt myös laajempaan sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen yhteistyöhön, jonka tavoitteena on ollut luoda valtakunnallisesti yhtenäiset riskinarviointikriteerit ikäihmisten kotona asumisen edellytyksien ja turvallisuuden arviointiin (Pelastuslaitokset 2018). Samassa yhteydessä on koottu työkalupakki arvioinnin tueksi.

37


2.7. Asumisturvallisuus palvelutarpeen arvioinnissa Sisäministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä on kiinnitetty erityisesti huomiota ikääntyneiden henkilöiden asumisen turvallisuuteen. Vuonna 2011 julkaistussa toimintaohjelmassa (SM 2011) on kuvattu ikääntymiseen ja ikääntyneisiin kohdistuvia turvallisuushaasteita. Näitä ovat turvallisuuden tunteen ylläpitäminen, turvallinen asuminen, tapaturmien ehkäisy, turvallinen liikkuminen, kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön sekä väkivallan ja rikosten ehkäisy. Ohjelma sisälsi suosituksia ikääntyneiden asumisen turvallisuuden parantamiseksi, tapaturmien määrän vähentämiseksi, liikkumisen turvallisuuden parantamiseksi sekä kaltoinkohtelun, väkivallan ja rikosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Lisäksi toimenpideohjelmassa oli suosituksia laitos- ja asumispalveluissa asuvien ikääntyneiden turvallisuuden parantamiseksi. SM:n raportin mukaan ikääntyneiden palvelujen laatu, mitoitus ja turvallisuusratkaisut eivät Suomessa ole vastanneet kotona asumisen edellyttämiä tuki- ja palvelutarpeita. Kotona asumisen on arvioitu merkitsevän hoivan ja turvallisuustarpeiden liian alhaista tasoa resurssien niukkuuden vuoksi. Tilanne on näkynyt ikääntyneiden tapaturma- ja onnettomuustilastoista. Tavoitteeksi on asetettu palvelujen saatavuuden sekä asuinympäristön sopivuuden ja tarkoituksenmukaisuuden varmistaminen jokaisen asukkaan erityistarpeet huomioon ottaen. (Mt. 9.) Raportissa on todettu ikääntyneiden henkilöiden asumisessa useita turvallisuuspuutteita, kuten palovaroittimien puuttuminen, vanhat sähkölaitteet sekä muun muassa liesiturvallisuuden ongelmat. Lisäksi ongelmaksi tunnistetaan pitkät etäisyyden ja avun saannin hitaus hätätilanteessa. (Mt. 12.) Julkaisun toimenpidesuosituksissa on mukana muun muassa viranomaisten kotikäynnit ja rooli turvallisuuden varmistajana sekä viranomaisyhteistyö ja turvallisuuden tarkistuslistan käyttäminen. Lisäksi toimenpidesuosituksissa on mainittu kotihoidon oikean tason määrittely, asunnon ja laitosten paloturvallisuuden varmistaminen, yksinäisyyden torjunta ja liikkumisen esteettömyyden lisääminen. Julkaisussa on myös korostettu tapaturmien ehkäisyä, kunnan roolia ja hoivahenkilöstön osaamisen sekä turvallisen asuinympäristön merkitystä turvallisuuden edistämisessä.

38


Toimenpideohjelma on päivitetty vuosina 2017—2018 (SM 2018). Päivityksen yhteydessä todettiin vanhuspalvelulain painottavan kotona asumisen tukemista. Käytännössä tämä on tarkoittanut myös muiden hoivamuotojen asiakaspaikkojen vähentämistä. Turvallisuus perustuu iäkkäiden omaan toimintakykyyn ja palvelutarpeen arviointiin. Arviointi lähtee joko asukkaan, omaisen tai muun yhteydenotosta, mutta painottuu 75-vuotta täyttäneiden henkilöiden palvelutarpeen arviointiin. Toisaalta palveluiden kohdistamisessa otetaan huomioon erityisryhmät, kuten muistisairaat henkilöt. Päivitettyyn ohjelmaan on sisällytetty myös turvallisuusasioiden arviointi kotikäynnillä. Ohjelman toimenpidesuosituksissa on edelleen mukana kaatumisten ehkäisy, palo- ja asuinympäristön turvallisuuden edistäminen, rikoksen kohteeksi joutumisen vähentäminen ja tuki rikoksen kohteeksi jouduttaessa. Työkaluina nähdään turvallisuustiedon ja hyvien käytänteiden sekä turvateknologian lisääminen. Lisäksi sekä iäkkäiden, heidän läheistensä ja hoivatyön tekijöiden että kunnan edustajien turvallisuuskoulutus tulee esiin useissa toimenpiteissä. Kun palvelutarpeen arviointia on päivitetty vuonna 2020, on kiinnitetty huomio arvion laaja-alaisuuteen, henkilön toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin ja kotona selviytymiseen arviointiin. Yhtenä arvioinnin osa-alueena on arjesta suoriutuminen. (Finne-Soveri ym. 2020.) Lisäksi iäkkäiden palvelujen uudistamisen työryhmäraportissa ehdotetaan jatkovalmistelua vanhusten hoitoa ja huolenpitoa turvaavien palvelujen kokonaisuuden selkeyttämiseksi, kotiin annettavien palvelujen laadun ja saatavuuden sekä niiden toteutumisen seurannan parantamiseksi ja iäkkäiden henkilöiden asumisen monimuotoisuuden edistämiseksi. (Huhta & Karppanen 2020; 23-25). Vaikka asumisen monimuotoisuutta voi sinällään pitää erittäin tervetulleena, on siinä omat vaaransa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on muistuttanut, että asumisen monimuotoisuus ei saa johtaa turvallisuuden, kuten paloturvallisuuden heikentymiseen (SPEK 2020a).

39


2.8. Keskeisiä asumisturvallisuushankkeita ja -työkaluja Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuuspalvelut perusti vuonna 2016 Ikäihmisten kotona asumisen turvallisuus (IKAT) -työryhmän. Sen tavoitteena oli valtakunnallisesti yhtenäisten arviointiperusteiden ja yhtenäisen toimintamallin luominen iäkkäiden kotona asumisen turvallisuuden arvioimiseksi ja viranomaisyhteistyön toteuttamiseksi. (Pelastuslaitokset 2018, 9-16.) Kriteerit kotihoidon asiakkaiden poistumisturvallisuuden arviointiin kehitettiin PaloRAI ja EVAC-hankkeissa. Lopputuotoksena oli mittari kotihoidon asiakkaan poistumisturvallisuuden arviointiin. (Björkgren ym. 2017; Pelastuslaitokset 2020). Arviointi perustuu RAI-menetelmään, jonka käyttö sisällytettiin lokakuun 2020 alusta voimaan tulleeseen vanhuspalvelulain muutokseen (565/2020, 15a §). EVAC-mittarista on muokattu myös applikaatio, joka on saatavissa Android-puhelimille tai tabletille ja kenen tahansa käytettävissä. IKAT-hankkeen osana tuotettiin yhtenäinen paloriski-ilmoitus ja kehitettiin viranomaisyhteistyötä. Yhtenäiselle mallille oli tarve, koska ilmoitusmenettelyt vaihtelivat, samoin tietoisuus ilmoitusvelvollisuudesta. Hankkeen tuotoksena oli sähköinen ilmoituslomake, johon on kytketty paloriskin ja palokuorman arviointia helpottava kuvasarja. Lisäksi hankkeeseen kytkettiin yhteistilaisuuksia ilmoitusvelvollisuutta ja lomakkeen käyttöä koskevan tiedon lisäämiseksi. (Pelastuslaitokset 2018, 44-46; Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto & Kuntaliitto 2019; Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto 2020.) IKAT-hankkeessa tuotettiin työkalupakki kotona asumisen turvallisuuden arvioimiseen (Pelastuslaitokset 2018, 20-24). Lisäksi hankkeessa arvioitiin toimintamalleja erityisryhmien asumisen turvallisuuden varmistamiseksi (mt. 25-26). Etelä-Karjalassa toteutetuissa Kotona asumisen turvallisuus (KAT I-III) -hankkeissa on arvioitu ja kehitetty kotona asumisen turvallisuutta, yhteistyötä ja verkostoa iäkkäiden kotona asumisen turvallisuuden varmistamiseksi. Uusimmassa hankkeessa on kehitetty kotona asumisen turvallisuuden ennakoivaa analytiikkaa (Pelastuslaitokset 2018, 31-35; Huuskonen ym. 2020). Lisäksi aiemmassa KAT-hankkeessa on kehitetty KAT-asumisturvallisuustesti.

40


Verkkopohjainen, kuvallinen testi arvioi asukkaan asuinympäristön turvallisuutta (KAT 2018). Vastaava tarkastuslista ja sitä täydentävä opas on kehitetty ikääntyneiden kotona asumisen turvallisuutta arvioineessa Pelastusopiston opinnäytetyössä (Salo 2018, 60-61). Kotitapaturmaverkostolla (Kotitapaturma 2020) on turvallisuustestejä eri ikäisille, myös ikääntyneiden asumisten turvallisuuden varmistamiseen. Samoin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöllä (SPEK 2019) on päivitetty Kodin turvallisuuden tarkistuslista, joka ottaa huomioon erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden kotona asumisen. Pelastuslaitoksilla on alueellisesti tuotettuja tarkistuslistoja, joita voidaan hyödyntää. Varautuen turvallisempaa kotona ja kylässä -hankkeessa tavoitteena oli parantaa haja-asutusalueilla asuvien, erityisesti iäkkäiden henkilöiden turvallisuutta. Hankkeessa on tuotettu toimintamalleja ja muodostunut yhteistyöverkostoja, joissa on mukana useita toimijoita, mukaan lukien sopimuspalokuntalaisia. (Pelastuslaitokset 2018, 35-38). Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön koordinoimassa Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille (OTE) -hankkeessa (SPEK 2018) on tuotettu tutkimustietoa ja toimintamalleja toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisen turvallisuuden varmistamiseen. Kodin turvallisuuden tarkistuslistan päivityksen ohella on luotu koulutusaineistoksi Turvakassi® ja Turvakortit®, jotka sisältävät asumisen turvallisuuden perustietoa tiivistettynä 50 korttiin. (SPEK 2020b; Ojala 2017; 2019a ja b; 2020). Lisäksi aineistosta on valmistumassa opaskirja (Ojala 2021). Toimintamallien kehittämistä jatketaan maahanmuuttajille suunnatussa hankkeessa (SPEK 2020c). OTE-hankkeille yhteistä on laaja-alainen yhteistyö, jossa on ollut mukana niin kolmannen kuin neljännen sektorin toimijoita ja pelastuslaitoksia sekä erityisryhmiin kuuluvia ihmisiä. Hankkeen tilaisuudet ovat olleet ensisijaisesti Muistiliiton ja Omaishoitajaliiton yhteistyössä tuottamia, mutta myös sosiaalialan ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen sekä yksittäisten pelastuslaitosten ja Suomen lähi- ja perushoitajaliiton kanssa yhteistyössä tuottamia turvallisuustilaisuuksia. Kaiken kaikkiaan pelastustoimessa on tehty pitkään ja useissa hankkeissa yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden sekä kolmannen sektorin kanssa ikääntyneiden ja toimintakyvyltään heikentyneiden hen-

41


kilöiden kotona asumisen turvallisuuden edistämiseksi. Samansuuntaista työtä tehdään useissa järjestöissä. Yhteistyön ja hankkeiden tuotoksena on saatu tietoa ja useita työkaluja etenkin iäkkäiden asumisen turvallisuuden edistämiseen. Samat työkalut ovat toisaalta käyttökelpoisia tai jo valmiiksi suunniteltu soveltumaan myös muiden toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisen turvallisuuden varmistamiseen. Työkalut ovat myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja kouluttajien sekä järjestötoimijoiden ja vapaaehtoisten käytettävissä turvallisuusosaamisen ja asumisen turvallisuuden edistämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on jatkaa tiedontuotantoa ja yhteistyötä.

42


3. TUTKIMUSASETELMA 3.1. Tutkimuksen tavoite ja rajaukset Tutkimuksen tavoitteena on lähi- ja perushoitajien asiakastyössään havaitsemien turvallisuusongelmien, mutta myös hyvien käytänteiden tunnistaminen ja kuvaaminen sekä henkilöstön tuki- ja koulutustarpeiden arviointi. Turvallisuutta arvioidaan sekä potilas- ja asiakasturvallisuuden että lähi- ja perushoitajien työturvallisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden arjen ja asumisen turvallisuuden parantamiseksi, hoivatyön toimintamallien kehittämiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työturvallisuuden ja turvallisuuskoulutuksen kehittämiseksi.

3.2. Aineisto Tutkimusaineistona käytetään SuPerin ja SPEKin yhteistyössä helmi-maaliskuussa 2019 tekemän kyselytutkimuksen vastauksia. Kyselyn otoksen perusjoukkona oli SuPerin koko jäsenkunta. SuPer edustaa sosiaali- ja terveysalan toisen asteen (kouluasteen) tutkinnon suorittaneita henkilöitä ja alojen opiskelijoita (Super 2019a). Liiton jäsenmäärä on noin 90 000 henkilöä, kun lähihoitajia maassamme on noin 150 000 (THL 2018, 6). Jäsenkunta koostuu sekä kotihoidossa, perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa työskentelevistä lähihoitajan, perushoitajan tai vastaavan koulutuksen saaneista henkilöistä ja opiskelijoista. Näiden ohella jäsenkuntaan kuuluu sekä kasvatusalalla, varhaiskasvatuksessa että esimerkiksi välinehuollossa työskenteleviä henkilöitä. (SuPer 2019b; SuPer 2020.) Kyselyn otokseen valittiin SuPerin jäsenrekisterin tietojen perusteella työelämässä mukana olevat kotihoidon työntekijät sekä tuetussa asumisessa, palveluasumisessa, tehostetussa palveluasumisessa tai laitoshoidossa työskentelevät henkilöt. Otoksessa on edustettuna sekä yksityisen että julkisen sektorin työntekijöitä. Lopullinen otos oli 31 454 henkilöä. Määrä oli noin kolmasosa SuPerin jäsenkunnasta. 43


Otokseen valituille henkilöille lähetettiin sähköpostiviesti SuPerin jäsenrekisterissä olleeseen sähköpostiosoitteeseen. Viesti sisälsi lyhyen saatetekstin ja linkin kyselyyn. Vastausmahdollisuus rajattiin siten, että yksittäisestä sähköpostiosoitteesta pystyi vastaamaan kyselyyn vain kerran. Koska kysely oli pitkä, vastaajille varattiin mahdollisuus tallentaa vastauksensa keskeneräisenä ja jatkaa vastaamista haluamaan ajankohtana vastausajan puitteissa. Kysely koostui sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasturvallisuutta, työturvallisuutta ja turvallisuuskoulutusta koskevista kysymyksistä. Noin puolet kysymyksistä oli strukturoituja, vastaajille arvioitavaksi tarjottuja valmiita vaihtoehtoja. Puolet kysymyksistä oli avoimia kysymyksiä, joihin vastaajat voivat vastata ilman ennakko-oletuksia. Kyselyä suunniteltaessa otettiin huomioon SPEKin Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille (OTE) -hankkeen tiedontarpeet. Kyselyä muokattaessa otettiin huomioon myös THL:n vuosina 2013 ja 2015 tekemien STEP-hankkeen kyselyjen (Lounamaa ym. 2013; Ojala ym. 2016) kysymyksenasettelu. Lisäksi kyselyssä hyödynnettiin SuPerin aiemmissa kyselyissään käyttämien vastaajien taustatietojen kysymysten muotoilua. Kyselylomake on liitteenä 1.

3.3. Analyysimenetelmät Kyselyn vastaukset analysoitiin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä. Aineiston analyysissä on käytetty rinnakkain kvantitatiivista ja kvalitatiivista analyysiä. Kvantitatiivinen analyysi on ilmiöitä ja niiden yleisyyttä kuvaava sekä eri ryhmiä tai luokkia vertaileva. Tulokset on esitetty suorina jakaumina ja prosenttiosuuksina. Ryhmien välisessä vertailussa on käytetty ensisijaisesti ristiintaulukointia ja Khi:n neliön testiä luokiteltujen muuttujien sekä Studentin t-testiä keskiarvojen vertailemiseksi ja mahdollisten tilastollisesti merkitsevien erojen toteamiseksi (katso KvantiMOTV 2013). Lisäksi muuttujien välisen yhteyden arvioinnissa on joissakin tapauksissa käytetty Pearsonin korrelaatiota. Tilastollisesti merkitsevistä eroista on tuloksissa ilmoitettu

44


p-arvo (p<0,01 = tilastollisesti merkitsevä, p<0,001 = tilastollisesti erittäin merkitsevä). Kvantitatiiviset tulokset on esitetty kysymyskohtaisesti joko tekstinä, taulukkoina tai kuvina. Taulukoissa tulokset on esitetty pääsääntöisesti prosenttiosuuksina. Prosenttiosuudet on ilmaistu kymmenysten tarkkuudella. Kuvissa tulokset on esitetty joidenkin kysymysten osalta vastaajamäärinä, mutta pääsääntöisesti prosenttiosuuksina. Prosenttiosuudet on kuvan luettavuuden parantamiseksi ilmoitettu prosenttiyksikön tarkkuudella. Kuvissa on käytetty värikoodausta. Värikoodaus on muuten arvoneutraali, mutta Likert-asteikollisissa (katso KvantiMOTV 2013: mittaaminen, muuttujien ominaisuudet, järjestysasteikko) kysymyksissä on merkitty vihreällä värillä turvallisuusnäkökulmasta hyvin myönteisten ja sinisellä myönteisten ilmiöiden osuudet. Vastaavasti kuvissa on käytetty järjestelmällisesti keltaoranssia haitallisten ja punaista hyvin haitallisten tai turvallisuusnäkökulmasta ei-toivottujen vaihtoehtojen kuvaamiseen. Näiden välissä on harmaalla merkitty niiden vastaajien osuus, jotka eivät ole ottaneet väittämiin tai kysymyksiin kantaa suuntaan tai toiseen. Lisäksi osassa kuvia on esitetty puuttuvan tiedon tai Ei kuulu tehtäviini -vastauksen valinneiden osuus. Heidän osuutensa on kuvattu valkoisella värillä. Kvantitatiivisen analyysin aluksi on kysymyskohtaisesti katsottu vastausten jakauma ja poistettu epätyypilliset arvot. Epätyypillisistä arvoista esimerkkinä on vastaajan ilmoittama ikä, esimerkiksi 12345 vuotta, joka on poistettu ja soluun on jätetty puuttuva tieto. Osa epätyypillisistä vastauksista on korjattu perustellusti. Esimerkiksi osa vastaajista on ikää koskevassa kysymyksessä vastannut esimerkiksi 1964 tai 1975. Oletettavasti vastaaja on tarkoittanut syntymävuottaan. Nämä luvut on korjattu siten, että vastaajan ilmoittama ilmeinen syntymävuosi on korvattu vastaajan laskennallisella iällä. Kvantitatiivisessa analyysissä on kysymyskohtaisesti esitetty rinnakkain suomenkielisen kyselyn (n1=3321), ruotsinkielisen kyselyn (n2=109) ja kaikkien vastaajien (n=n1+n2=3430) tai kaikkien vastausten perusteella saadut tulokset. Osassa ristiintaulukointeja on käytetty ainoastaan suomenkielisen kyselyn aineistoa. Rajaus on perusteltu, koska erilliset kyselylinkit mahdollistivat teoriassa sekä suomenkieliseen että ruotsinkieliseen kyselyyn vastaamisen. Rajaus ei vaikuta kvantitatiivisiin tuloksiin, sillä satunnaisesti kysymyskoh-

45


taisesti tehtyjen vertailujen perusteella koko aineiston ja suomenkielisen aineiston tulosten ero on erittäin pieni, pääsääntöisesti alle yksi prosenttiyksikkö. Erojen vähäisyyden havainnollistamiseksi on yksittäisissä satunnaisesti valituissa kysymyksissä esitetty molemmat sekä suomenkielisen että yhdistetyn aineiston perusteella saadut tulokset. Ruotsinkielisen kyselyn vastauksista ei ole tehty erillisiä ristiintaulukointeja, koska vastaajamäärä ei riitä antamaan luotettavaa tietoa johtopäätöksiä varten, kun muuttuja on moniluokkainen. Avointen kysymysten analysoinnissa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Analyysi on tehty ensisijaisesti aineistolähtöisesti, ja laadullisen analyysin aineistoissa on otettu järjestelmällisesti mukaan sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen kyselyn vastaukset. Tulokset perustuvat manuaalisesti rivi kerrallaan purettuun aineistoon. Manuaalinen purku todettiin tarpeelliseksi, koska vastaajat käyttivät erittäin monenlaisia ilmaisuja samoista asioista. Sisällönanalyysissä vastauksia on pelkistetty ja luokiteltu. Sisällönanalyysistä, pelkistämisen ja luokittelun perusteista on tarkempi kuvaus tuloksissa eri kysymysten kohdalla. Sisällönanalyysin ohella avoimien vastausten tuloksia on kvantifioitu. Tuloksissa on näin päästy kuvaamaan paitsi ilmiöitä, myös tulosten perusteella todennettavaa ilmiöiden yleisyyttä tai ilmiöiden merkittävyyttä. Kvantifiointi on antanut myös mahdollisuuden verrata avoimien kysymysten tuottamia tuloksia strukturoitujen kysymysten tuloksiin. Vertaaminen antaa tilaa uusien, aineistolähtöisten turvallisuusongelmien havaitsemiseen sekä tulosten kestävyyden arviointiin. Koska aineistossa on useita teemoja, on vastaukset järjestetty teemoittain, ei kysymysjärjestyksessä. Lisäksi kyselyn laajuuden vuoksi jokaisen teeman loppuun on koottu lyhyesti pohdintaa. Tehdyt johtopäätökset kohdistuvat täsmällisemmin siihen tekstiin, jonka perusteella ne on tehty. Lopussa erillisenä pohdintana on yleistä pohdintaa ja muun muassa luotettavuuden ja toistettavuuden arviointia. Koska aineisto on poikkeuksellisen laaja, on avoimien kysymysten analyysissä pääsääntöisesti poimittu analysoitavaksi otos vastauksista, ja tulokset on esitetty otoksen tulosten perusteella. Otoksissa on valittu kysymyskohtaisesti satunnaisotannalla vaihteleva määrä (noin 10-15 %) kyselyn vastauk-

46


sista. Joissakin muuttujissa on arvioitu kaikkia avoimia vastauksia ja yksittäisten kysymysten osalta on verrattu otoksen ja koko aineiston tuloksia. Otoksen kyky mitata ilmiöitä on arvioitu hyväksi. Jos otoskokoa kasvattaa tieto tarkentuu, mutta jo 10 prosentin otoksella saadaan luotettavaa tietoa eri ilmiöistä. Otokset on poimittu systemaattisella satunnaisotannalla siten, että vastaukset ovat olleet vastausjärjestyksessä, ensimmäisen vastauksen järjestysnumero on valittu satunnaisesti ja sen jälkeen valitut vastaukset ovat olleet tasavälein tämän jälkeen. Tämä raportti sisältää kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen analyysin perustulokset. Raportin ohella aineistosta on tehty erillisiä artikkeleita, joissa keskitytään tarkemmin kyselyn yksittäisiin kysymyksiin, muun muassa asukkaan liikkumisen rajoittamiseen, poistumisturvallisuuteen ja asiakkaiden yhdenvertaisuuteen turvatekniikan saatavuuden osalta (Ojala 2019b; Telaranta 2019; Ojala 2020). Aineistosta tehdyn artikkeliparin (Ojala 2019b; Ojala 2020) perusteella laadullisen aineiston otos näyttää kuvaavan hyvällä tarkkuudella koko aineistoa. Artikkeliparin perusteella todettiin samalla, että kyselyyn ensimmäisenä vastanneiden ja viimeisenä vastanneiden henkilöiden vastausten välillä ei näyttäisi olevan tilastollisesti merkitsevää eroa. Tulosten luotettavuutta ja pysyvyyttä koko aineistossa sekä kykyä mitata ilmiötä, on arvioitu tarkemmin tulosten lopussa olevassa pohdinnassa.

3.4. Eettiset lähtökohdat Tutkimuksessa on otettu huomioon Tutkimuseettisen neuvottelukunnan yleiset tutkimuseettiset periaatteet (TENK 2012), informanttien ehdoton vahingoittamisen välttäminen sekä lisäksi tietosuoja ja yksityisyyden suoja (TENK 2019a; TENK 2019b). Lisäksi tutkimuksen aikana on peilattu eettisiä valintoja muun muassa Tutkimusetiikan barometriin (Salminen & Pitkänen 2019) ja tutkimuksen etiikkaan (Mustajoki & Mustajoki 2017).

47


Tutkimuksessa on otettu huomioon haavoittuvia ryhmiä koskevat eettiset periaatteet (Nikander & Zechner 2006). Tämä tarkoittaa hyvää tieteellistä käytäntöä, sekä informanttien että heidän asiakkaidensa ehdotonta kunnioittamista ja sekä vastaajien että heidän asiakkaidensa turvallisuutta koskevien tietojen anonymisointia. Tutkimuksessa ei ole kysytty, eikä esitetä yksittäisiin vastaajiin tai heidän asiakkaisiinsa kytkettävissä olevia yksilöityjä tai arkaluonteisia tietoja. Tulokset esitetään yleisellä tasolla. Mahdollisissa yksilöidyissä lainauksissa teksti on anonymisoitu. Kyselyn yhteydessä ei ole kerätty henkilötietoja. Vastaaminen on tapahtunut anonyymisti. Vastaajien sähköpostiosoite tai muut yhteystiedot eivät näy tutkimusdatassa. Avoimissa vastauksissa on todettavissa yksittäisiä organisaatioiden nimiä. Raportissa ne on korvattu toiminnanharjoittajaa kuvaavilla yleisnimillä tai nimi on poistettu ja korvattu hakasuluilla [---]. Tutkimus on kohdistettu sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille, mutta se on tehty turvallisuusjohtamisen näkökulmasta. Näkökulman vuoksi tutkimussuunnitelmasta tai tutkimuksesta ei ole pyydetty eettistä ennakkoarviointia. Mahdollisesta ennakkoarvioinnin pyytämisestä ja eettisistä linjauksista käytiin tutkimussuunnitelmaa laadittaessa SPEKin tutkimuksen sisäinen keskustelu. Keskustelun yhteydessä todettiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja koskevissa tutkimuksissa tutkimuksen tekijä on velvollinen pyytämään eettisen ennakkoarvion ja mahdollisesti hakemaan erillisen tutkimusluvan tai esimerkiksi kuntakohtaiset tutkimusluvat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen STEP-hankkeen tutkimuksista on myös käytetty ennakkoarviomenettelyä, koska osatutkimuksissa haastatteluihin osallistui myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita ja käsiteltiin heidän asuinolosuhteitaan. Sen sijaan turvallisuusjohtamisen ja turvatekniikan tutkimuksissa vastaavaa käytäntöä ei ole käytetty, koska tutkimuksissa ei käsitellä potilas- tai asiakaskohtaista tietoa. Tässä tutkimuksessa ei toteudu yksikään Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ennakkoon arvioitavan tutkimusasetelman perusedellytyksistä (TENK 2019b, 18).

48


4. TULOKSET 4.1. Vastaajat Vastaajat, sukupuoli, äidinkieli ja ikäjakauma Kysely lähetettiin 31 454 SuPerin jäsenelle. Otos on noin kolmasosa SuPerin jäsenkunnasta. Webropol-seurannan mukaan kyselyn oli avannut yli kolmasosa otokseen kuuluneista henkilöistä. Vastaamisen oli aloittanut noin viidesosa kyselyn saaneista. Kyselyyn vastasi yhteensä 3 430 henkilöä (10,9 %). Näistä suomenkieliseen kyselyyn vastanneita oli 3321 ja ruotsinkieliseen kyselyyn vastanneita 109 henkilöä. (Taulukko 2). Taulukko 2. SuPerin kysely 2019. Vastausten seuranta, kyselyn avanneet, vastaamisen aloittaneet ja vastaajat sekä suhteellinen osuus otoksesta. Kyselyn seuranta SuomenRuotsinYhteensä Otoksesta kielinen kysely kielinen kysely (n1)

%

(n2)

%

(n)

%

Vastaaja avannut kyselyn

11 780

37,5

358

1,1

12 138

38,6

Vastaaminen aloitettu

6 260

19,9

210

0,7

6 470

20,6

Vastattu kyselyyn

3 321

10,6

109

0,3

3 430

10,9

Kyselyyn vastanneista 3257 oli naisia (95,0 %) ja 144 miehiä (4,2 %). Yhteensä 29 vastaajaa (0,8 %) ei ilmoittanut sukupuoltaan. Kyselyyn vastanneista oli suomenkielisiä 3214 henkilöä (93,7 %), ruotsinkielisiä 156 vastaajaa (4,5 %) ja muunkielisiä 46 vastaajaa (1,3 %). Muista äidinkielistä tavanomaisimmat olivat viro (12) ja venäjä (9 vastaajaa). Näiden lisäksi vastaajien joukossa oli 18:aa muuta äidinkieltä puhuvia henkilöitä. Äidinkielissä oli mukana muun muassa kiina, espanja ja englanti. Suomenkielisen kyselyn vastaajien keski-ikä oli 45,5 vuotta (mediaani 48 vuotta), mutta tyypillisin vastaajan ikä (moodi) oli 58 vuotta. Nuorin vastaaja oli 18-vuotias ja iäkkäin 67-vuotias. Suomenkieliseen kyselyyn vastanneista miehistä nuorin vastaaja oli 19-vuotias ja iäkkäin 62-vuotias.

49


Ruotsinkieliseen kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 44 vuotta (mediaani 46 vuotta), mutta tyypillisin vastaajan ikä (moodi) oli 52 vuotta. Nuorin vastaaja oli 20-vuotias ja iäkkäin vastaaja 65-vuotias. Ruotsinkieliseen kyselyyn vastanneista miehistä nuorin oli 21-vuotias ja iäkkäin 59-vuotias. Ikätiedot perustuvat korjattuun aineistoon, jossa yksittäiset epätyypilliset merkinnät (esimerkiksi 12345) on poistettu (puuttuva tieto) ja mitä ilmeisimmin vastaajan syntymävuotta kuvanneet tiedot, esimerkiksi 1957, 1964 ja 1988 on palautettu ikävuosiksi. Alkuperäinen tieto on korvattu iällä, joka on saatu vähentämällä kyselyvuodesta 2019 vastaajan ilmoittama syntymävuosi. Ikäjakauma oli voimakkaasti vino siten, että nuoria ja keski-ikäisiä vastaajia oli selvästi vähemmän kuin iäkkäämpiä vastaajia (kuva 3.)

Vastaajien ikäjakauma 160 140 120 100 80 60 40 20 0

18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66

Kuva 3. SuPerin Kysely 2019. Vastaajien ikäjakauma (kaikki vastaajat n=3408).

Vastaajien koulutustausta Vastaajista yli neljällä viidesosalla (82 %) oli lähihoitajan koulutus (taulukko 3). Muilla vastaajilla oli joko perushoitajan (9 %) tai apuhoitajan (7 %) koulutus. Muu koulutus oli noin viidellä prosentilla vastaajista. Muuna koulutusnimikkeenä oli mainittu kodinhoitaja, sairaanhoitaja, sosionomi, kehitysvammaisten hoitaja, lähihoitajaopiskelija ja muun muassa muistihoitaja.

50


Lähihoitajakoulutuksen saaneiden osuus oli alempi ja apuhoitajakoulutuksen saaneiden osuus korkeampi ruotsinkielisen kyselyn vastaajien joukossa. Molemmissa vastaajaryhmissä oli mukana henkilöitä, joilla oli kaksi tai useampia tutkintoja, minkä vuoksi tutkintojen määrä (3523) on suurempi kuin vastaajamäärä (3430). Taulukko 3. SuPerin kysely 2019, kysymys 4. Vastaajien koulutus (n=3430). Huom. osa vastaajista oli nimennyt rinnakkaisia tutkintoja, minkä vuoksi tutkintojen kokonaismäärä on suurempi kuin vastaajien määrä. Vastaajan Suomenkielinen Ruotsinkielinen Yhteensä Yhteensä koulutus kysely kysely (n) % (n1)

%

(n2)

%

(n)

%

2 719

81,9

79

72,5

2 798

81,6

Perushoitaja

298

9,0

12

11,0

310

9,0

Apuhoitaja

221

6,7

20

18,3

241

7,0

Lähihoitaja

Muu Yhteensä

171

5,1

3

2,8

174

5,1

3 409

102,6

114

104,6

3 523

102,7

Suomenkieliseen kyselyyn vastanneiden lähihoitajien keski-ikä oli 43 vuotta, perushoitajien keski-ikä oli 53 vuotta ja apuhoitajien keski-ikä 57 vuotta. Ruotsinkieliseen kyselyyn vastanneista lähihoitajien keski-ikä oli 41 vuotta, perushoitajien 49 vuotta ja apuhoitajien keski-ikä 56 vuotta. Erot selittyvät koulutuksen ja tutkintonimikkeiden muutoksilla. Apuhoitajan koulutus on muutettu perushoitajan koulutukseksi kokeiluna vuonna 1984 ja koko maassa 1987. Apuhoitajan virkanimike muuttui puolestaan perushoitajaksi vuonna 1988. Lähihoitajakoulutus on aloitettu vuonna 1992, ja se on laajentunut koko maahan vuonna 1993. (SuPer 2019a; Markkanen 2009, 9.) Vastaajien alueellinen jakauma Vastaajat edustivat kaikkia maakuntia. Eniten vastaajia oli Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueilta. Vaikka otos oli rajattu jäsentietojen mukaan Manner-Suomessa asuviin, yksittäisiä vastaajia oli myös Ahvenanmaalta. Heidän vastauksensa on myös otettu huomioon raportissa.

51


Ruotsinkielisiä vastaajia oli yhdeksän maakunnan alueelta. Valtaosa ruotsinkielisistä vastaajista työskenteli Pohjanmaalla, Uudellamaalla, Keski-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa tai Ahvenanmaalla. Äidinkieleltään muunkielisiä vastaajia oli lähes jokaisen maakunnan alueelta, määrällisesti eniten Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta. (Katso liite 2.) Suuralueen (katso liite 3, suuralueet) perusteella tarkasteltaessa vastaajista lähes kolmasosa (32 %) oli Pohjois- ja Itä-Suomen alueelta. Länsi-Suomesta oli 30 prosenttia vastaajista. Etelä-Suomesta oli vajaa viidesosa (23 %) vastaajista ja Helsinki-Uusimaa-alueelta 14 prosenttia vastaajista. Ahvenanmaalta oli 14 vastaajaa (<0,5 %). Sekä ruotsinkielisiä että muunkielisiä vastaajia oli jokaiselta suuralueelta. (Kuva 4. )

Vastaajan äidinkieli * Suuralue Ahvenanmaa 0

14 0

21

Pohjois- ja Itä-Suomi

1074

Länsi-Suomi

960

Etelä-Suomi

14

754

Helsinki - Uusimaa

415 0

200 Suomi

5 61 18 7

55 17 400 Ruotsi

600

800

1000

1200

Muu

Kuva 4. SuPerin kysely 2019. Vastaajien alueellinen jakauma suuralueittain * vastaajan äidinkieli (n=3415).

Vastaajien työnantajatausta Kyselyn vastaajista lähes kaksi kolmasosaa (62 %) työskenteli julkisella ja hieman yli kolmasosa (34 %) yksityisellä sektorilla. Muun työnantajan palveluksessa työskenteleviä oli noin kolme prosenttia vastaajista. (Taulukko 4.)

52


Työnantajajakauma perustuu korjattuun tietoon, jossa osa vastaajien ilmoittamista Muu työnantaja -vastauksista on uudelleenkoodattu vastaajan oma-aloitteisesti ilmoittaman työnantajan perusteella joko julkisen tai yksityisen sektorin toimijaksi. Esimerkiksi merkintä Muu, mikä: kuntayhtymä on palautettu kaupunki, kunta, kuntayhtymä -luokkaan, julkisen sektorin työnantajaksi. Uudelleen kohdistettuja vastauksia oli 130 (4 % vastaajista). Taulukko 4. SuPerin kysely 2019, kysymys 5. Vastaajan työnantajatausta. Työnantaja Yhteensä % Julkinen sektori: kaupunki, kunta, kuntayhtymä

2 112

61,6

Yksityinen sektori: yritys tai säätiö

1 172

34,2

110

3,2

3 394

99,0

Muu: yhdistys tai järjestö, muu toimija, henkilökohtainen avustaja tai työtön Yhteensä Puutuva tieto Kaikki

36

1,0

3 430

100,0

Vastaajan työnantajataustasta on myöhemmin raportissa käytetty kysymyskohtaisesti joko kaksiluokkaista yksityinen tai julkinen -luokittelua, tai kolmiluokkaista: julkinen, yksityinen ja muu tai ei tietoa -luokittelua. Muu työnantaja -luokka on perusteltua eriyttää tai tarvittaessa rajata pois arvioinnista, koska muu työnantaja, muu tehtävä tai työttömyys voi olla joissakin kysymyksissä Ei koske työtäni -vastauksien taustalla. Työnantajataustana muu on merkittävä etenkin kysymyksissä, joissa vastaaja kommentoi esimerkiksi asiakkaan turvallisuudesta koettua huolta. Työaika, työvuorot ja sopimuksen kesto Noin puolet (53 %) vastaajista teki kolmivuorotyötä, ja reilu kolmasosa (37 %) kaksivuorotyötä. Alle kymmenesosa (6 %) teki pelkästään yksivuorotyötä ja noin kolme prosenttia vastaajista vain yövuoroa. Muu työaika -vastauksissa oli yksittäisiä mainintoja eri työvuorojärjestelmien yhteensovittamisesta, osa-aikatyöstä ja jaksotyöstä. Vastauksissa tuli esille myös osa-aikatyö 50 prosenttia, nollasopimus sekä yksittäisiä vastauksia 24 tuntia, samoin kuin 24/7-merkinnällä. 24 tuntia työaika oli ensihoidossa ja 24/7 työaika henkilökohtaisena avustajana ja omaishoidossa. 53


Lähes yhdeksän kymmenestä vastaajasta (86 %) teki kokopäivätyötä. Osa-aikatyötä teki kymmenesosa vastaajista. Muilla vastaajilla oli töitä keikkatyönä, kutsuttuna tai he tekivät sijaisuuksia. Muu-vastauksissa (yhteensä 4 %) on lisäksi mainintoja ikääntymiseen, sairauteen tai kuntoutumiseen liittyvästä osa-aikatyöstä tai työaikajärjestelyistä. Kyselyyn vastanneista henkilöistä yli viidesosalla (84 %) oli työsopimus voimassa toistaiseksi. Noin 14 prosentilla sopimus oli määräaikainen ja kahdella prosentilla työsopimuksen kestoksi oli merkitty muu, tieto puuttui tai henkilö oli työtön. Muu sopimuksen kesto -vastauksina oli mainittu muun muassa keikkatyö, tarvittaessa töihin kutsu ja sijaisuudet sopimuksen mukaan. Muina ilmaisuina vastaajat ilmoittivat työsopimuksista, joissa oli lähtökohtana nollasopimus, työnantajan tarpeen mukaan työskentely, esimerkiksi inhop-maininta. Yrityskoko Työnantajani palveluksessa työskentelee -kysymyksellä (kysymys 55) haluttiin selvittää työantajayrityksen yrityskokoa. Kysymykseen vastasi noin kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista (64 %). Näistä valtaosa edusti pienten ja keskisuurten toimipaikkojen työntekijäkuntaa. Toisaalta joukossa oli vastaajia, joiden työnantajan palveluksessa oli kymmeniä tuhansia henkilöitä. Keskimääräinen yrityskoko oli 25 henkilöä (mediaani). Yrityskoossa oli kuitenkin selkeä ero omistajataustan mukaan. Julkisen sektorin toimipaikkojen palveluksessa oli keskimäärin 30 ja yksityisen sektorin toimipaikoissa 20 henkilöä. Julkisen sektorin toimipaikkojen koko oli suurempi kuin yksityisen sektorin toimipaikkojen. Työnantajat luokiteltiin 1-9 työntekijän mikroyrityksiin, 10-49 työntekijän pieniin, 50-249 työntekijän keskisuuriin ja vähintään 250 työntekijän suuriin yrityksiin. Luokittelun perusteena käytettiin Tilastokeskuksen käyttämää pienten, keskisuurten ja mikroyritysten luokittelua. Luokittelun perusteella kymmenesosa vastaajista työskenteli mikroyrityksissä ja noin 60 prosenttia pienissä yrityksissä. Keskisuurissa yrityksissä työskenteli vajaa viidesosa vastaajista. Vähintään 250 työntekijän yrityksissä työskenteli hieman yli kymmenesosa vastaajista. Yhteensä 90 prosenttia vastaajista ilmoitti työskente-

54


levänsä työnantajalle, jolla oli palveluksessaan alle 500 työntekijää. Luokiteltu yrityskoko on esitetty kuvassa 5.

Työnantajan palveluksessa työskentelee... 250 - työntekijää 50-249 työntekijää 10-49 työntekijää 0-9 työntekijää 0

20

40

60

80

Kuva 5. SuPerin kysely, kysymys 54. Työnantajani palveluksessa työskentelee... työntekijää. Luokiteltu yrityskoko, prosenttia vastaajista (n=2190).

Yrityskoko-tietoa voi pitää viitteellisenä. Vastausten perusteella kysymys ei määritellyt riittävän selkeästi, tarkoitetaanko kysymyksellä yksikön vai työnantajan koko henkilöstön määrää. Lisäksi osa sekä julkisen että yksityisen sektorin toimipaikoissa työskennelleistä vastaajista näyttäisi ilmoittaneen yksikössä työskentelevien määrän, osa työnantajan kaikkien yksiköiden yhteenlasketun henkilöstömäärän. Lisäksi kolmasosa vastaajista oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. Vastaajien ammatillinen edustavuus Vastaajat näyttäisivät edustavan melko hyvin sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleviä lähihoitajia (THL 2018) että SuPerin jäsenkuntaa (SuPer 2019c). Äidinkielen mukaan arvioituna ruotsinkieliset olivat vastaajissa edustettuna Suomen ruotsinkielistä väestöryhmää vastaavasti, mutta muunkieliset vastaajat olivat selkeästi aliedustettuna. Ruotsinkielisiä vastaajia oli vajaa viisi prosenttia, kun väestöstä ruotsinkielisiä on hieman yli

55


viisi prosenttia. Muunkielisiä vastaajia oli hieman yli prosentti, lähihoitajista muunkielisiä on lähes neljä prosenttia (THL 2018, 6). Yksityisen ja julkisen sektorin palveluksessa olevien vastaajien jakauma on samansuuntainen kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa yleisesti (THL 2018). Kolmannen sektorin palveluksessa olevien osuus on vastaajista pienempi kuin sosiaalipalveluihin työllistyvien määrä. Vastaajien voi kokonaisuutena arvioida vastaavan työnantajataustaltaan kyselyn kohderyhmää. Vastaajista noin 95 prosenttia oli naisia ja SuPerin jäsenkunnasta naisia on noin 94 prosenttia. Vastaajien sukupuolijakauma noudattaa siten jäsenkunnan jakaumaa, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön sukupuolijakaumaa. Miehiä joukossa, etenkin sosiaalihuollon tehtävissä on edelleen melko vähän. Tässä raportissa vastaajien sukupuolta koskevaa tietoa on käytetty pelkästään vastaajien sukupuolijakauman peilaamiseen jäsenkuntaan. Koulutustaustaltaan vastaajien ja SuPerin koko jäsenkunnan koulutusjakaumat ovat samansuuntaiset. Lähihoitajien osuus kyselyyn vastanneista on 82 prosenttia, kun se SuPerin koko jäsenkunnasta on 79 prosenttia. Perushoitajien osuus vastaajista oli yhdeksän prosenttia, kun se jäsenkunnassa on vajaa viisi prosenttia. Apuhoitajien osuus vastaajista oli seitsemän prosenttia ja jäsenkunnasta 11 prosenttia. Jakauma mukailee sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammattioikeuksien jakaumaa, joskin suomenkielisessä aineistossa apuhoitajien osuus on alempi kuin ammattioikeuksien perusteella voisi olla (THL 2020c, 2). Vastaajien keski-ikä oli 45,5 vuotta, kun SuPerin koko jäsenkunnan keski-ikä on 41 vuotta. Vastaajien keski-ikä on siten hieman korkeampi kuin koko jäsenkunnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattioikeuden haltijoiden keski-ikä on noin 45 vuotta, joten vastaajien keski-ikä 45,5 vuotta vastaa hyvin perusjoukkoa. Keski-ikäisten vastaajien osuus kyselyssä oli pienempi kuin koko jäsenistössä. Epätasaista jakautumista on approksimoitu (arvioitu) trendiviivalla ikäjakauman kuvassa 6. Trendiviiva antaa viitteen noin 30–45-vuotiaiden jäsenten aliedustuksesta. Toisaalta vastaajien ikäjakauma noudattaa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden yleistä ikäjakaumaa. Ikäjakaumassa nuor-

56


ten ja iäkkäiden työntekijöiden välissä on ikäluokkia, joiden osalta terveyspalveluiden henkilökunnassa on ollut selkeä aliedustus (THL 2018, 2). 160 140 120 100 80 60 40 20 0

-20

18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66

Kuva 6. SuPerin Kysely 2019. Vastaajien ikäjakauma ja trendiviiva, joka approksimoi keski-ikäisten vastaajien ilmeistä aliedustusta vastaajakunnassa ja iäkkäämpien superilaisten vastausaktiivisuutta.

Kyselyssä ikääntyvien vastaajien osuus on suuri. Se kuvastaa paitsi hoiva-alan, myös SuPerin jäsenkunnan ikäjakaumaa. Toisaalta se voi kuvastaa työn kuormituksen tai koetun kuormituksen kasvua iän myötä, ja sen synnyttämää muuta jäsenkuntaa korkeampaa vastausaktiivisuutta. Vaihtoehtoisesti se voi kuvastaa työkokemuksen tuomaa turvallisuusosaamista ja suurempaa turvallisuustietoisuutta - tai suurempaa halua ilmaista mielipide turvallisuusasioissa. Lisäksi jäsenkunnan ja kyselyyn vastanneiden ikäjakauman eroa voi selittää se, että otokseen valittiin vain työssä olevia jäseniä: Jäsenkuntaan kuuluu myös opiskelijajäseniä. Opiskelijajäsenten ikä on mitä todennäköisimmin alempi kuin työssä olevien SuPerin jäsenten. Opiskelijoiden osuus on noin 15 prosenttia jäsenkunnasta. Kyselyyn vastanneiden lähihoitajien iän vaikutus näkemyksiin on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen. Tässä raportissa on keskitytty perustuloksiin ja vastaajan iän mahdollista vaikutusta turvallisuusnäkemyksiin on arvioitu vain yksittäisten kysymysten yhteydessä. Mahdolliset erot on kuvattu kysymyskohtaisesti tulosten yhteydessä. Iän mahdollista vaikutusta tulisi arvioida järjestelmällisesti erillisessä tarkastelussa.

57


Tutkimuksessa arvioitiin myös sitä, olivatko nopeimmin vastanneet henkilöt tyytymättömämpiä tai kriittisempiä vastauksissaan tai korostivatko he enemmän ongelmia tai ratkaisuvaihtoehtoja kuin hitaammin vastanneet henkilöt. Raportin lisäksi tehtyjen artikkeleiden perusteella tällaista eroa ei havaittu. Arvio perustuu yksittäisten muuttujien arviointiin. Tutkimusta voitaisiin täydentää arvioimalla mahdollista eroa myös useamman muuttujan osalta.

4.2. Asiakkaat, palvelut ja asiakkaan kotona työskenteleminen Yli puolet (57 %) kyselyn vastaajista työskenteli vanhustyössä. Vammaistyössä työskenteli 16 prosenttia vastaajista. Noin kymmenesosalla vastaajista oli useita asiakasryhmiä. Muistisairaita henkilöitä hoiti noin seitsemän prosenttia vastaajista. Noin neljä prosenttia vastaajista työskenteli mielenterveys- ja päihdetyössä. Muiden asiakkaiden kanssa työskenteli samoin noin neljä prosenttia vastaajista. (Taulukko 5.) Luokittelu perustuu ennakkotiedon perusteella kyselyssä muodostettuihin luokkiin. Tästä poikkeuksena on yhdistetty pieniä luokkia toiseen. Mielenterveystyötä ja päihdetyötä tehneet vastaajat on yhdistetty yhdeksi mielenterveys- ja päihdetyö -luokaksi. Muut -luokkaan on sisällytetty myös maahanmuuttajapalveluissa työskentelevät vastaajat. Taulukko 5. SuPerin kysely 2019, kysymys 7. Vastaajien asiakasryhmät. Asiakkaat Vanhustyö

Yhteensä

%

1 941

56,6

Vammaistyö

556

16,2

Useita asiakasryhmiä

361

10,5

Muistisairaat asiakkaat

245

7,1

Mielenterveys- ja päihdetyö

186

4,4

Muu työ tai tieto puuttuu Yhteensä

58

141

3,9

3 430

100,0


Asiakasryhmien osuudet olivat pääsääntöisesti samansuuntaiset kaikilla suuralueilla (kuva 7). Vanhustyön osuus oli kuitenkin alhaisempi Helsinki-Uusimaa-alueen vastaajilla kuin muualla Suomessa. Vammaistyötä, samoin kuin mielenterveys- ja päihdetyötä tekevien osuus oli puolestaan Helsinki-Uusimaa-alueella korkein. Mielenterveys- ja päihdetyön osalta nimenomaan päihdetyötä tekevien osuus oli Helsinki-Uusimaa-alueella suurempi kuin muilla alueilla.

Suuralue * Asiakkaat Kaikki (n=3301)

56

Pohjois- ja Itä-Suomi (n=1083) Länsi-Suomi (n=988) Etelä-Suomi (n=772)

17

11

4

11

4

9

3

17

5 6

59

15

6

16 20

49 0

7

58

56

Helsinki ja Uusimaa (n=458)

6

20

40

60

5 7

8 8 7

10

5

12

5

80

Vanhustyö

Vammaistyö

Mielenterveys- ja päihdetyö

Muistisairaat asiakkaat

Useita asiakasryhmiä

Muu työ

100

Kuva 7. SuPerin kysely 2019. Asiakasjakauma suuralueittain, prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista (n1=3321).

Lähes puolet (47 %) kyselyyn vastanneista teki töitä tehostetussa palveluasumisessa, noin viidesosa (21 %) kotihoidossa. Palveluasumisessa työskenteli yli kymmenesosa, laitoshoidossa hieman vajaa kymmenesosa ja tuetussa asumisessa noin viisi prosenttia vastaajista. Muuta työtä teki kaksi prosenttia vastaajista. (Taulukko 6.)

59


Taulukko 6. SuPerin kysely 2019, kysymys 8. Vastaajien jakauma hoivamuodon mukaan. Hoivamuoto Yhteensä % Tehostettu palveluasuminen

1 604

46,8

Kotihoito

718

20,9

Palveluasuminen

512

14,9

Laitoshoito

338

9,9

Tuettu asuminen

189

5,5

Muu Yhteensä

69

2,0

3 430

100,0

Hoivamuodon mukaan tarkasteltuna viidesosa (21 %) vastaajista ilmoitti työskentelevänsä kotihoidossa (kysymys 8). Kun samaa asiaa kysyttiin toisesta näkökulmasta: Työskentelen asiakkaan kotona (kysymys 28), hieman yli kolmasosa (36 %) ilmoitti työskentelevänsä asiakkaan kotona. Osuus perustuu 2603 vastaukseen (78 % vastaajista). Kotihoidon työntekijöistä asiakkaan kotona ilmoitti työskentelevänsä lähes jokainen (98 %). Tuetussa asumisessa työskentelevistä vastaajista lähes puolet (47 %), palveluasumisessa työskentelevistä lähes kolmasosa (30 %) ja tehostetussa palveluasumisessa yli kymmenesosa (11 %) ilmoitti työskentelevänsä asiakkaan kotona. Laitoshoidossa vastaava osuus oli neljä prosenttia. (Kuva 8.)

Laitoshoito (n=242) 4 Tehostettu palveluasuminen (n=1135)

96 12

Palveluasuminen (n=355)

88 70

30

Tuettu asuminen (n=139)

47

53

Kotihoito (n=686)

98 0

Työskentelen asiakkaan kotona

20

40

2 60

80

100

En työskentele asiakkaan kotona

Kuva 8. SuPerin kysely 2019, kysymys 28. Työskentelen asiakkaan kotona * hoivamuoto. (n=2557)

60


Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kodin käsite on joustava. Myös muissa kuin kotihoidossa asiakas asuu tai hänen katsotaan usein asuvan ”kotona”. Palvelun intensiivisyyden kasvaessa myös asunnon näkeminen kotina muuttuu harvinaisemmaksi. Tulosten ero osoittaa kuitenkin, että asiakkaan ”kotona” työskentely ja kotihoito ovat kaksi eri asiaa. Tässä tutkimuksessa tehdyt vertailut kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä on tehty nimenomaan kysymyksen kahdeksan kotihoito -luokittelun perusteella. Asiakasmäärät Vastaajilta kysyttiin heidän päivittäin kohtaamiensa asiakkaiden määrää (kysymys 29). Vastauksessa asiakasmäärää oli kysytty lukuna, ja asiakasmäärän ilmoitti vain neljäsosa vastaajista. Suomenkieliseen kyselyyn vastanneiden henkilöiden ilmoittamat asiakasmäärät vaihtelivat välillä 0–62. Keskimäärin vastaajilla oli päivässä 12 asiakasta, mutta tyypillisin arvo oli 10 asiakasta. Kotihoidossa työskennelleillä vastaajilla oli keskimäärin 11 asiakasta päivässä. Asiakasmäärä vaihteli muutamasta asiakkaasta yli kahteenkymmeneen asiakkaaseen (kuva 9). Muissa hoivamuodoissa asiakasmäärän keskiarvo oli 13 asiakasta. Asiakasmäärä vaihteli vielä voimakkaammin kuin kotihoidossa. (Kuva 10.) Asiakasmäärä / päivä, kotihoito 25 22 20 15

15 12

11

10 6 5

5

0

0 0

1 1

4

3 1

0

2

3

2

1 4

5

6

7

8

3

4 2

2

3

2 0

0

0

0

0

1

1

9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 >26

Kuva 9. SuPerin kysely 2019, kysymys 29a. Asiakasmäärä päivässä (jakauma % vastaajista), kotihoidossa työskentelevät vastaajat (n=665).

61


Asiakasmäärä / päivä, muu hoivamuoto kuin kotihoito 14

13

12

11

10 8

7 6

6

2

6 5

5

4

4

6

2

4 2

3

2

3

3 3

1

1 1 1

2 1

1 1

2

1 1 0

1 0

2

1

1

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 >34

0

2

Kuva 10. SuPerin kysely K29a. Asiakasmäärä päivässä (jakauma % vastaajista), muut hoivamuodot kuin kotihoito (n=196).

Avoimissa vastauksissa tuli esiin, että vastausmahdollisuutena yksi kokonaisluku ei ollut toimiva. Osalla vastaajista asiakasmäärä oli melko vakiintunut, osalla se vaihteli paljon. Asiakasmäärän vaihtelua kuvaa avointen vastausten kommentit:

Arkiaamussa kohtaan n. 10 asiakasta, iltavuorossa n.14–18 asiakasta, viikonlopun aamuvuoroissa 14 asiakasta. Käyntien lukumäärä vaihtelee 8–26 työvuorosta ja asiakas- sekä työntekijöiden määrästä riippuen. Asukkaita 32 kiinteistössä.

Asiakasmäärän ohella selvitettiin myös vastaajien asiakaskontaktien määrää päivän aikana. Kontaktilla tarkoitettiin jokaista yksittäistä tapaamista. Mikäli saman asiakkaan luona käytiin esimerkiksi kaksi tai kolme kertaa päivässä, oli kyse kahdesta tai kolmesta erillisestä kontaktista. Vastausten mukaan päivittäisten kontaktien määrä vaihteli välillä 0-75. Nollaa kontaktia voi selittää mahdollinen muu työ.

62


4.3. Asiakasturvallisuus Huoli asiakkaiden turvallisuudesta, huolen tavanomaisuus Olen huolissani asiakkaiden turvallisuudesta -väittämään (kysymys 12) vastasi yhteensä 3314 vastaajaa. Hieman yli puolet vastaajista (54 %) ei ollut huolissaan asiakkaidensa turvallisuudesta, huoli oli satunnaista tai vain silloin tällöin toistuvaa. Viikoittain tai päivittäin asiakkaistaan oli huolissaan lähes 40 prosenttia vastaajista. Lähes kymmenesosa vastaajista ilmoitti, että huoli asiakkaiden turvallisuudesta on jatkuvaa. Noin kaksi prosenttia kaikista vastaajista arvioi, että asiakkaiden turvallisuus ei kuulu omaan työhön. Huoli oli voimakkainta kotihoidossa, jossa kaksi kolmasosaa vastaajista (66 %) koki huolta asiakkaastaan vähintään viikoittain. Päivittäin tai jatkuvasti huolta asiakkaidensa turvallisuudesta koki yli kolmasosa (38 %) vastaajista. Kolmasosa kotihoidossa työskennelleistä vastaajista (35 %) koki huolta asiakkaansa turvallisuudesta satunnaisesti tai silloin tällöin. Muissa palvelumuodoissa alle puolet vastaajista koki huolta asiakkaidensa turvallisuudesta viikoittain tai sitä useammin. Kotihoidossa viikoittain, päivittäin tai jatkuvasti huolta asiakkaastaan koki siten merkittävästi suurempi osa vastaajista (katkoviiva kuva 11) kuin muissa hoivamuodoissa. Huoli asiakkaiden turvallisuudesta * Hoivamuoto Muut (n=347)

4

14

17

Laitoshoito (n=318)

7

Tehostettu palveluasuminen (n=1595)

9

17

Palveluasuminen (n=469)

9

16

Tuettu asuminen (n=186)

5

Kotihoito (n=687)

18

13 13

0

20

37 16

23

31

17

26

34

16

22

32

16

34

25

28 40

25 30 28

60

Huoli on jatkuvaa

Huoli on päivittäistä

Huoli on viikoittaista

Huoli on silloin tällöin toistuvaa

Ei lainkaan tai aivan satunnaista

Ei koske työtäni

5

80

2 1 1 2 7 0 100

Kuva 11. SuPerin kysely 2019, kysymys 12. Huoli asiakkaiden turvallisuudesta * asumis- tai hoivamuoto (prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista).

63


Asiakkaan turvallisuudesta koettu huoli asiakasryhmittäin Huoli asiakkaiden turvallisuudesta vaihteli myös asiakasryhmän mukaan. Muiden asiakkaiden, muistisairaiden ja iäkkäiden asiakkaiden turvallisuus huolestutti vastaajia erityisesti. Vähiten toistuvaa huolta koettiin vammaistyössä sekä mielenterveys- ja päihdetyössä. (Kuva 12.)

Huoli asiakkaiden turvallisuudesta * Asiakasryhmä Kaikki (n=3308) Muut asiakasryhmät (n=126)

11

Useita asiakasryhmiä(n=347)

7

Muistisairaat asiakkaat (n=236) Mielenterveys- ja päihdetyö (n=184)

22

11

15

35

20

17

28

21

2 6

17

27

15

25 20

20

33

19

18

8

2 1

4 10

15

35

32

4

9

14

34

35

3

Vammaistyö (n=549)

5

Vanhustyö (n=1866)

10 0

20

20

20

40

16

33 60

Huoli on jatkuvaa

Huoli on päivittäistä

Huoli on viikoittaista

Huoli on silloin tällöin toistuvaa

Ei lainkaan tai aivan satunnaista

Ei koske työtäni

80

1 100

Kuva 12. SuPerin kysely 2019, kysymys 12. Huoli asiakkaan turvallisuudesta * Asiakasryhmä (prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista).

Asiakkaan turvallisuudesta koettu huoli vastaajan työvuorojen perusteella Huoli asiakkaan turvallisuudesta oli tavanomaisempaa 2- ja 3-vuorotyössä sekä yötyössä kuin yksivuorotyössä. Päivittäinen tai jatkuva huoli oli tavanomaisinta (30 %) kaksivuorotyössä. Jatkuva huoli asiakkaiden turvallisuudesta näyttäisi kuitenkin korostuvan yötyössä, jossa jatkuvaa huolta asiakkaasta koki 16 prosenttia vastaajista. Muissa hoivamuodoissa vastaava osuus oli alle kymmenesosa vastaajista. (Kuva 13.)

64


Huoli asiakkaan turvallisuudesta * Työvuoro Kaikki (n=3311)

8

Muu (n=23)

18

4

22

Yötyö (n=102) 3-vuorotyö (n=1752)

8

2-vuorotyö (n=1235)

9 5

33

4

16

1-vuorotyö (n=199)

19

9

39 20

17

0

17 35

18

21 12

20

16 20

22 31

34 40

13 19

33 21

2

60

2 2

17

1

29

5

80

100

Huoli on jatkuvaa

Huoli on päivittäistä

Huoli on viikoittaista

Huoli on silloin tällöin toistuvaa

Ei lainkaan tai aivan satunnaista

Ei koske työtäni

Kuva 13. SuPerin kysely 2019, kysymys 12. Huoli asiakkaiden turvallisuudesta * työvuoro (prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista).

Jokaisessa luokassa on joitakin Ei koske työtäni -vastauksia. Suhteellisesti suurin osuus oli muussa työssä. Muuta työtä tekevistä osa ei ole välittömästi kontaktissa asiakkaan kanssa. Kotihoidossa samoin kuin muistisairaiden ja iäkkäiden kanssa työskennelleiden vastaajien joukossa oli vain yksittäisiä vastaajia, jotka kokivat, ettei huoli asiakkaan turvallisuudesta kuulu heidän työhönsä. Asiakkaan turvallisuudesta koettu huoli ja vastaajan työnantajan tausta Huoli asiakkaiden turvallisuudesta on aineistossa hieman tavanomaisempaa julkisen sektorin palveluksessa kuin yksityisen sektorin palveluksessa olevilla, joskin jatkuvaa huolta koetaan molemmilla sektoreilla lähes yhtä paljon (kuva 14). Eroa voi selittää hoivamuotojen eriytyminen. Huoli kotihoidon asiakkaan turvallisuudesta oli suurempi kuin huoli asiakkaan turvallisuudesta muissa hoivamuodoissa. Saman aikaan kotihoito on tyypillisempää julkisen sektorin kuin yksityisen sektorin tai muun toimijan palveluna.

65


Huoli asiakkaiden turvallisuudesta * Työnantaja Kaikki (n=3230)

9

Muut (n=103)

9

Yksityinen (n=1121) Julkinen (n=1996) 0

19 12

19

33

14

10

16

8

20 20

21

30

16

36

32 21

26 34

40

60

17 80

Huoli on jatkuvaa

Huoli on päivittäistä

Huoli on viikoittaista

Huoli on silloin tällöin toistuvaa

100

Ei lainkaan tai aivan satunnaista

Kuva 14. SuPerin kysely 2019, kysymys 12. Huoli asiakkaan turvallisuudesta * työantaja (prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista).

Huoli asiakkaiden turvallisuudesta ei poikennut vastaajan iän, koulutuksen eikä työsopimuksen voimassaolon (toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen) perusteella. Myös suuralueittain arvioituna huoli asiakkaiden turvallisuudesta oli yhtenäinen eri puolilla Suomea. Vastaajan asiakkaista kokeman huolen laajuus Vajaa viidesosa (17 %) vastaajista oli huolissaan yksittäisestä asiakkaasta (kysymys 13). Kolmasosalla (32 %) vastaajista huoli kohdistui muutamaan asiakkaaseen. Neljäsosa vastaajista oli huolissaan useammasta asiakkaasta, vajaa viidesosa useista ja kymmenesosa lähes kaikista tai kaikista asiakkaistaan. Huolen laajuudessa oli asiakasryhmäkohtaisia eroja (kuva 15). Muistisairaiden asiakkaiden osalta huoli kohdistui useampiin, useisiin, lähes kaikkiin tai kaikkiin asiakkaisiin useammin kuin muissa asiakasryhmissä. Iäkkäiden ja usean eri asiakasryhmän kanssa työskentelevillä huoli kohdistui myös useisiin asiakkaisiin. Mielenterveys- ja päihdetyössä sekä vammaistyössä huoli kohdistui muita pienempään osaan asiakkaista, sillä vastaajista kahdella kolmasosalla huoli kohdistui vain yksittäisiin tai muutamaan asiakkaaseen. Toisaalta päihdetyössä huoli asiakkaan turvallisuudesta ylipäätään oli tavanomaisempaa kuin muiden asiakasryhmien kanssa työskentelevillä.

66


Huoli asiakkaiden turvallisuudesta, huolen laajuus * asiakasryhmä Kaikki asiakasryhmät (n=3103) Useita asiakasryhmiä (n=337)

10

16

25

6

22

23

Muistisairaat asiakkaat (n=233)

9

9

15

Vammaistyö (n=523)

9

8

19

Vanhustyö (n=1839)

10 0

18 20

14

35

15

24

27

21

13

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=171)

17

32

23

44

29

35

40

14

30

29 60

Kaikkiin tai lähes kaikkiin asiakkaisiin

Useisiin asiakkaisiin

Useampaan asiakkaaseen

Vain muutamaan asiakkaaseen

80

100

Ei yhteenkään tai vain yksittäiseen asiakkaaseen

Kuva 15. SuPerin kysely 2019, kysymys 13. Huoli asiakkaan turvallisuudesta kohdistuu… (prosenttiosuus asiakasryhmäkohtaisesti, suomenkielisen kyselyn vastaajat).

Huoli asiakkaiden turvallisuudesta, turvallisuuden osa-alueittain Kysymyksessä 14 tarkennettiin tietoa huolenaiheista turvallisuuden osa-alueittain. Huolenaiheita kysyttiin viisiluokkaisella Likert-asteikolla (täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, täysin eri mieltä). Lisäksi vastaajalla oli mahdollisuus valita Ei koske työtäni -vaihtoehto. Huolenaiheina oli 13 valmista vaihtoehtoa turvallisuuden eri osa-alueilta sekä mahdollisuus lisätä muu huolenaihe. Huolenaiheista keskeisin koko aineistossa oli kaatumiset. Lisäksi tapaturmat, asiakkaiden tai potilaiden liikkumiskyky ja toimintakyky olivat tavanomaisena huolenaiheena. Asumisen turvallisuus yleensä, väkivallan uhka ja lääketurvallisuus olivat samoin melko yleisenä huolenaiheena. Muut turvallisuuden osa-alueet olivat näitä harvemmin huolenaiheina. Yksittäisten turvallisuuden osa-alueiden osalta vastaajista 3-33 prosenttia ei kokenut asian koskevan omaan työtään. Kysymykseen huolenaiheista jätti turvallisuuden osa-alueittain vastaamatta 58–115 vastaajaa (2-3 %). (Kuva 16.)

67


Huoli koskee erityisesti asiakkaan... muuta (n=1553)

12

lääketurvallisuutta (n=3229)

11

taloudellisen hyväksikäytön uhkaa (n=3214)

13

29 31

4

17

18

20

13

väkivallan uhkaa (n=3240)

5

7

16

13

9

tupakoinnin turvallisuutta (n=3219)

7

16

14

10

4

14

asuntopaloja (n=3217)

5

15

14

23

36 38 19

24 18

14

19

27

kaatumisia (n=3268)

38

18

16

9

11

18

34

9

eksymisiä ja katoamisia (n=3234)

16

18

19

14

asumisen turvallisuutta yleisesti (n=3232)

23

18

12

5

15

21 19

päihteiden käytön aiheuttamia vaaroja (n=3226)

ruuanlaiton turvallisuutta (n=3225)

19

15

33

32

9

8

13

12

21

48

7 5

3

12

8 4

3

mahdollisia tapaturmia (n=3254)

23

liikkumiskykyä (n=3257)

20

49

12

9

6

4

toimintakykyä (n=3249)

20

48

13

9

5

3

0

51

10

20

40

60

80

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Ei koske työtäni

100

Kuva 16. SuPerin kysely 2019, kysymys 14. Huoleni asiakkaiden turvallisuudesta koskee erityisesti asiakkaan… (prosenttiosuus, suomenkielisen kyselyn vastaajat.)

Kuvassa 16 esitetyt tulokset tiivistettiin kolmiluokkaiseksi kuvaksi (kuva 17). Samaa mieltä -vastauksiin yhdistettiin sekä täysin samaa mieltä että jokseenkin samaa mieltä olevien vastaukset. Eri mieltä sisältää jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä -vastaukset. Lisäksi kuvassa on esitetty Ei koske työtäni -vastaukset. Erityisiksi huolenaiheiksi yhdistetyillä samaa mieltä -vastauksilla mitattuna osoittautuivat asiakkaiden kaatumiset (75 %), mahdolliset tapaturmat (74 %), liikkumiskyky (70 %) ja toimintakyky (69 %). Lähes puolet oli huolissaan asiakkaiden asumisen turvallisuudesta yleensä (48 %), väkivallan uhasta (46

68


%), mutta myös lääketurvallisuudesta (43 %). Asiakkaiden eksymisistä tai katoamisista oli huolissaan lähes kolmasosa vastaajista (31 %). Lähes neljäsosa vastaajista oli huolissaan asiakkaan tupakoinnin (23 %) turvallisuudesta ja päihteiden käytön vaaroista (23 %). Noin viidesosa vastaajista oli huolissaan asiakkaiden taloudellisesta hyväksikäytöstä (21 %), asuntopaloista (20 %) ja ruuanlaiton turvallisuudesta (18 %). Neljäsosa vastaajista oli huolissaan myös muista vaaroista. Huoli asiakkaiden turvallisuudesta painottui siis toimintakykyyn, liikkumiskykyyn, tapaturmiin yleisesti sekä tapaturmista yksilöitynä kaatumisiin. Valtaosa vastaajista katsoi nämä turvallisuuden osa-alueet myös omaan työhönsä kuuluviksi. Edellistä selvästi pienempi osuus vastaajista oli huolissaan asumisen turvallisuudesta yleisesti, asiakasta mahdollisesti uhkaavasta väkivallasta ja lääketurvallisuudesta. Näistä huolissaan oli hieman alle puolet vastaajista. Osa oli huolesta eri mieltä, mutta arvioi nämä turvallisuuden osa-alueet omaan työhönsä kuuluviksi. Eksymisistä ja katoamisista oli huolissaan noin kolmasosa vastaajista. Päihteet, tupakointi ja ruuanlaitto ovat osa-alueita, joista oli huolissaan viidesosa vastaajista, mutta yli kolmasosa vastaajista ei katsonut asian kuuluvan omaan työhönsä. Merkittävin eri mieltä olevien osuus oli asuntopaloissa ja eksymisissä ja katoamisissa, joissa eri mieltä väittämän kanssa oli noin 40 prosenttia vastaajista. Taloudellisen hyväksikäytön ja lääketurvallisuuden osalta väittämän kanssa oli eri mieltä noin kolmasosa vastaajista. Huoli lääketurvallisuudesta nähtiin pääsääntöisesti kuuluvan omaan työhön. Sen sijaan lähes neljäsosa vastaajista ilmoitti, ettei huoli asiakkaan taloudellisen hyväksikäytön uhasta kuulu omaan työhön. Ruuanlaiton, tupakoinnin tai päihteiden osalta Ei koske työtäni -vastaus voi olla perusteltu, jos vastaaja työskentelee esimerkiksi hoivalaitoksissa, joissa asukas saa valmisruuan, hänellä ei ole mahdollisuutta tupakointiin tai päihteiden käyttöön tai hän ei niitä käytä. Asuntopalojen osalta kysymys voi olla samasta ilmiöstä. Taloudellisen hyväksikäytön tai lääketurvallisuuden osalta ei ole arvioitu, missä tilanteissa asia ei kuulu vastaajalle.

69


K14.14. Muut K14.13. Lääketurvallisuus

K14.12. Taloudellisen hyväksikäyttö

K14.1. Toimintakyky 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0

K14.2. Liikkumiskyky K14.3. Tapaturmat

K14.4. Kaatumiset

K14.11. Väkivalta

K14.5. Eksymiset ja katoamiset

K14.6. Yleinen asumisen turvallisuus

K14.10. Päihteet K14.9. Tupakointi

K14.7. Asuntopalot K14.8. Ruuanlaitto

Samaa mieltä

Eri mieltä Ei koske työtäni

Kuva 17. SuPerin kysely 2019, kysymys 14. Olen huolissani asiakkaideni turvallisuudesta, kokonaiskuva. Samaa mieltä = täysin samaa mieltä + jokseenkin samaa mieltä, Eri mieltä = jokseenkin eri mieltä + täysin eri mieltä -vastaukset, sekä Ei koske työtäni -vastaukset (harmaa katkoviiva). (n=3315–3372.)

Ei koske työtäni -vastausten osuuden perusteella asiakkaan liikuntakyky, toimintakyky, kaatumiset ja tapaturmat samoin kuin lääketurvallisuus oli pääsääntöisesti katsottu omaan työhön kuuluviksi. Sen sijaan erityisesti ruuanlaiton, tupakoinnin ja päihteiden käytön aiheuttaman vaaran osalta vastauksissa oli keskimääräistä useammin Ei koske työtäni -vastauksia. Samoin asiakkaan taloudellisen hyväksikäytön uhka ilmoitettiin useissa vastauksissa kuuluvan oman työn ulkopuolelle. Ei koske työtäni oli kaikissa näissä neljässä luokassa tyypillisin arvo (moodi). Ei koske työtäni -vastaus on perusteltu tilanteissa, joissa asia ei esiinny. Esimerkiksi laitostyyppisessä palvelussa, jossa asiakas saa valmiin ruuan joko ruokasalissa tai huoneeseensa eikä laita ruokaa, ei olla tekemisissä asukkaan ruuanlaiton turvallisuuden kanssa ja vastausvaihtoehto on perusteltu. Sen sijaan näkemys siitä, että esimerkiksi asiakkaan mahdollisen taloudellisen hyväksikäytön tunnistaminen ei kuuluisi sote-toimijoilla omaan työhön voi herättää pohdintaa. 70


Turvallisuutta osa-alueittain tarkasteltuna huoli asiakkaan turvallisuudesta riippui hoivaympäristöstä. Vastausten perusteella huoli asiakkaiden turvallisuudesta oli tavanomaisempi kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Ero oli samansuuntainen kaikilla turvallisuuden osa-alueilla, lukuun ottamatta väkivallan uhkaa. Siitä oltiin enemmän kuolissaan muissa hoivamuodoissa. Huoli väkivallan uhasta koski nimenomaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Sen sijaan huoli asiakkaan taloudellisesta hyväksikäytöstä kohdistui tavanomaisemmin kotihoidon asiakkaisiin kuin muissa hoivamuodoissa oleviin asiakkaisiin. Ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä kaikilla edellä mainituilla turvallisuuden osa-alueilla. Myös kysymyksiin vastaamatta jättäneiden ja ei koske työtäni -vastausten osuus oli alhaisempi kotihoidossa kuin muissa hoivatyypeissä. Asiakkaan turvallisuudesta huolehtiminen koettiin siis kotihoidossa työskentelevien tehtäväksi ja se koettiin omaan työhön kuuluvaksi pääsääntöisesti jokaisella turvallisuuden osa-alueella. Muut asiakkaiden turvallisuutta koskevat huolenaiheet Vastaajista noin kymmenesosa (330) oli ilmoittanut lisäksi muita asiakasturvallisuuteen liittyviä huolenaiheita. Näistä vastauksista (kaikki vastaajat) tehdyssä aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä kirjattiin yhteensä 541 erillistä huolta. Muina huolenaiheina tulivat esiin sekä asiakasturvallisuuteen, omaishoidon, hoidettavan tai omaishoitajan turvallisuuteen, hoivahenkilöstön työturvallisuuteen ja liikkumiseen sekä toimitiloihin ja palvelutoiminnan suunnittelun ongelmiin liittyviä asioita (taulukko 7). Asiakasturvallisuuteen liittyvinä muina huolenaiheina oli mainittu asiakkaiden hoidon varmistamisen ongelmiin, asiakkaan fyysiseen turvallisuuteen, psyykkiseen turvallisuuteen, kaltoinkohteluun ja hoivan riittämättömyyteen liittyviä vaaratekijöitä. Avoimissa vastauksissa korostui hoidon varmistaminen ylipäätään sekä asiakkaiden väkivaltaisuus toisiaan kohtaan. Fyysisen väkivallan uhan ohella huolenaiheena tuli esiin asiakkaan hyväksikäytön uhka. Osa vastaajista oli huolissaan omaisten asiakkaaseen kohdistamasta väkivallasta. Osa vastaajista nimesi puolestaan huolenaiheeksi hoitohenkilökunnan asiakkaaseen kohdistaman epäasiallisen kohtelun, väkivallanuhan tai suoranaisen väkivallan. Lisäksi vastauksissa huolenaiheeksi nimettiin yh71


täältä ulkopuoliset henkilöt ja heidän toimintansa, toisaalta asiakkaan itsetuhoisuus. Väkivalta oli käsitteenä siten hyvin moniulotteinen. Tapaturmat, kaatumiset tai putoamiset toistuivat huolenaiheina myös avoimissa vastauksissa. Muistisairauden ja yksinäisyyden aiheuttamat ongelmat oli nimetty turvallisuusongelmaksi useammin kuin tapaturmat tai asuinolosuhteiden aiheuttamat ongelmat. Hoitotyön näkökulmasta oli huolenaiheeksi nimetty henkilöstömitoituksen niukkuus, ajanpuute ja kiire. Vastauksissa oli myös ilmaistu huoli henkilöstön saatavuuden, ammattitaidon, kielitaidon ja lääkeosaamisen heikkouden aiheuttamista asiakasturvallisuuteen linkittyvistä ongelmista. Lisäksi oli kirjattu henkilöstömitoituksen niukkuuteen liittyviä asiakkaan turvallisuuden vaarantavia tekijöitä sekä yleisemmin hoidon ja hoivan riittämättömyys. Huoli hoivan riittämättömyydestä kytkettiin mitoituksen tai hoivatyössä käytettävissä olevan ajan niukkuuteen. Kiinteistön ja ympäristön turvallisuus oli huolenaiheena myös näkyvä. Nämä, samoin kuin kiinteistöjen sisäilmaongelmat olivat tavanomaisempia mainintoja kuin palo- ja poistumisturvallisuus. Asuinolosuhteiden ongelmissa todettiin yksittäisinä mainintoina, että asukkaat eivät pääse poistumaan asunnostaan hätätilanteessa. Rajoittaminen oli huolenaiheena mainittu vain kahdessa vastauksessa.

72


Taulukko 7. SuPerin kysely 2019. Kysymys 14. Huoli asiakkaiden turvallisuudesta, avoin kysymys, muu huolenaihe (n=330, kaikki). Asiakasturvallisuus

n

% vastanneista

Hoidon varmistaminen

67

20,3

Aggressiivisuus, väkivalta, muu haastava käytös

58

17,6

Asiakkaan muistisairaus tai vamma

24

7,3

Asiakasturvallisuus yleisesti

23

7,0

Asiakkaan kotona pärjääminen

18

5,5

Asiakkaiden riittämätön tai väärä ravinto, tukehtumisvaara

16

4,8

Asiakkaan itsetuhoisuus

15

4,5

Asiakkaan yksinäisyys

15

4,5

Asiakkaiden sijoituspaikka

14

4,2

Asiakkaan mielenterveyden ongelmat

12

3,6

Kaltoinkohtelu, omaiset tekijänä

11

3,3

Kaltoinkohtelu, henkilöstö tekijänä

9

2,7

Hyväksikäyttö, taloudellinen ja muu

9

2,7

Tapaturmat, kaatumiset, putoamiset

9

2,7

Hygienian puutteet

5

1,5

Aktiviteettien vähäisyys

4

1,2

Eksymiset, katoamiset, karkaamiset, vaeltelu

4

1,2

Rajoittaminen

2

0,6

Päihteet

2

0,6

Asiakkaan toimintakyky

2

0,6

Hoitovirheet

1

0,3

320

59,1

Suunnittelu, henkilöstön mitoitus ja henkilöstön toiminta

n

% vastanneista

Henkilöstömitoituksen niukkuus ja ajan puute

40

12,1

Henkilöstön ammattitaidon puutteet

28

8,5

Henkilöstön riittävyys

17

5,2

Henkilöstön niukka mitoitus yöaikaan, asiakkaiden turvallisuusriskinä

13

3,9

Henkilöstön työturvallisuus ja liikkumisen turvallisuus

13

3,9

Henkilöstön kielitaitoon liittyvät ongelmat

9

2,7

Hoitajien uupumus, ylikuormittuminen

6

1,8

Asiakasturvallisuus yhteensä

73


Suunnittelu, henkilöstön mitoitus ja henkilöstön toiminta

n

% vastanneista

Henkilöstön huolimattomuus, väärät asenteet ja laiminlyönti

6

1,8

Henkilöstön vaihtuvuus

6

1,8

Toiminta yhteensä

138

25,5

Kiinteistö ja ympäristö

n

% vastanneista

Kiinteistö, rakenteisiin liittyvät ongelmat

11

3,3

Asuinympäristö

9

2,7

Kiinteistö, sisäilmaongelmat

8

2,4

Palo- ja poistumisturvallisuus

6

1,8

Kiinteistö ja ympäristö yhteensä

34

6,3

Muu turvallisuusongelma

n

% vastanneista

Lääketurvallisuus

10

3,0

Omaishoitajan jaksaminen ja turvallisuus

4

1,2

Tiedonkulku, tietoturvallisuus, yksityisyyden suoja

4

1,2

Omavalvontasuunnitelma

1

0,3

Turvatekniikan toimivuus

1

0,3

Muu yksittäinen turvallisuusongelma

29

8,8

Muut yhteensä

49

9,1

541

100

Kaikki yhteensä

Väkivalta, poistumisturvallisuuden vaarantuminen ja lukitseminen sekä muun muassa lääketurvallisuuden ongelmat tulivat esiin jo kyselyn tässä vaiheessa. Niistä oli kyselyssä myöhemmin erilliset kysymykset, mutta vastaajilla ei ole ollut tietoa siitä vielä kyselyn tässä vaiheessa. Myöskään hoivan tai mitoituksen riittävyyttä ei ollut kysymyksen valmiissa vaihtoehdoissa, mutta mitoituksesta on kysymys myöhemmin kyselyssä. Aineistossa suurimmiksi yksittäisiksi huolenaiheiksi nousivat hoidon varmistaminen, väkivalta ja henkilöstömitoituksen niukkuus. Sen jälkeen henkilöstön ammattitaidon puutteet, asiakkaiden muistisairaus tai muu vamma, sekä asiakasturvallisuus yleisesti. Kiinteistöön liittyvät turvallisuushuolet olivat asiakasturvallisuuden ja henkilöstöön liittyvien tekijöiden jälkeen hyvin harvoin huolenaiheena.

74


Muut turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet -luettelo vahvistaa käsitystä turvallisuuden käsitteen laaja-alaisuudesta. Samalla se osoittaa, että vastaajat nimesivät myös turvallisuusongelmia, joita ei kyselyn tässä vaiheessa ollut vielä esitetty. Mahdollinen ylilääkitys tai virhelääkitys Lääketurvallisuutta tarkennettiin väittämällä 15: Asiakkaitani ei ylilääkitä / virhelääkitä (anneta liikaa tai epäsopivia lääkkeitä). Väittämästä oli täsmälleen samaa mieltä lähes kolmasosa (32 %) vastaajista. Samoin kolmasosa (34 %) oli jokseenkin samaa mieltä väittämästä. Lähes kymmenesosa ei ollut väittämästä samaa eikä eri mieltä. Jokseenkin eri mieltä oli lähes viidesosa (18 %) vastaajista. Täysin eri mieltä oli noin neljä prosenttia vastaajista. Kolme prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei asia kuulu heidän työtehtäviinsä. (Kuva 18.) Kotihoidossa työskentelevistä vastaajista väittämän kanssa oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä 58 prosenttia, kun muissa hoivamuodoissa väittämän kanssa oli täysin tai samaa mieltä 68 prosenttia vastaajista. Eri mieltä väittämästä oli kotihoidossa 28 prosenttia vastaajista, kun vastaava osuus muissa hoivamuodoissa oli 21 prosenttia. Lisäksi Ei koske työtäni -vastaajien osuudessa oli selkeä ero. Kotihoidossa vain yhdeksän vastaajaa (1,3 %) ilmoitti, ettei asiakkaan lääkitys kuulu vastaajan työtehtäviin, kun muissa hoivamuodoissa Ei koske työtäni -vastaajien osuus oli 3,4 prosenttia. Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Asiakkaitani ei ylilääkitä / virhekääkitä Kotihoito (n=715)

5

Muut (n=2676)

4

17

Kaikki (n=3391)

4

18

0

23

13

38

8

33 9

20

35

34 40

20

32 60

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Ei koske työtäni

1 3 3 100

Kuva 18. SuPerin kysely 2019, kysymys 15. Asiakkaitani ei ylilääkitä / virhelääkitä (prosenttiosuus kaikista vastaajista).

75


Yli- tai virhelääkitystä koskevan väittämän ja edellisen kysymyksen, huoli asiakkaan lääketurvallisuudesta, vastausten välillä on voimakas negatiivinen korrelaatio (r=-0,312, p<0,01). Korrelaation perusteella voidaan arvioida, että vastaajien vastaukset lääketurvallisuuden osalta ovat molemmissa kysymyksissä samansuuntaiset ja tulosta voi pitää luotettavana vastaajajoukossa. Negatiivinen korrelaatio on luonnollinen, koska väittämien vastausvaihtoehdot olivat käänteiset. Asiakkaitani ei ylilääkitä tai virhelääkitä -väittämän täysin samaa mieltä oleva vastaus viestii lääketurvallisuudesta, kun taas Olen huolissani asiakkaitteni lääketurvallisuudesta -väittämän täysin samaa mieltä -vastaus viestii lääketurvallisuuden ongelmista. Lääketurvallisuutta koskevaa vastaustaan oli perustellut 1000 vastaajaa. Ylitai virhelääkitystä arvioitiin satunnaisotannalla valitun sadan vastaajan vastauksen perusteella. Vastaukset purettiin yksittäisiin ilmiöihin ja ne luokiteltiin yhtäältä hyviä käytäntöjä, toisaalta ongelmia selittäviin tekijöihin. Otoksen avoimissa vastauksissa hyviin käytänteisiin liittyi noin 40 prosenttia vastauksista. Tavanomaisimpina hyvän lääketurvallisuuden puolesta puhuvina kommentteina olivat erilaisten hyvien käytänteiden, kuten tarkistus-, varmistus- tai lääkkeiden määräämiskäytäntöjen noudattaminen ja kuvaaminen. Jonkinasteisesta ylilääkityksestä oli tehnyt havaintoja ja kuvasi 20 prosenttia otoksen vastaajista. Alilääkityksestä oli mainintoja kahdeksassa vastauksessa sadasta. Muun virhelääkityksen huomioita oli kirjannut 15 prosenttia vastaajista. Virhelääkityksen syytekijänä mainittiin kiire. Kiireen katsottiin aiheuttavan erehdyksiä ja unohtelua. Lisäksi otoksen vastauksissa viitattiin henkilöstön osaamisen, koulutuksen tai lääkelupien puutteisiin. Hoivahenkilöstön toimintaan kytkeytyneistä lääkityksen ongelmista tuli esiin muun muassa henkilöstövaihdoksista johtuvat tilanteet ja lääkelistojen tarkistamisen viive. Aineistossa oli hoivahenkilöstön, lääkärien tai hoivapaikan vaihdoksiin liittyviä tilanteita, joissa oli mainittu sekä lääketurvallisuuteen liittyviä riskejä että mahdollisuuksia – samoin kuin myönteistä kehitystä: Lääkäri vaihtui, niin alkoi lääkelistat lyhenemään. Vielä on tekemistä.

76


Lisäksi aineistossa oli yksilöity vääriä lääkityksiä, kuten väärä insuliini ja liian vähäinen kipulääkitys, toisen henkilön lääkkeiden otto sekä lääkkeiden tietoinen väärinkäyttö. Kotona asuvilla arvioitiin riskejä liittyvän myös lääkkeiden säilytykseen.

4.4. Asiakkaiden sisälle lukitseminen tai rajoittaminen Asiakkaiden liikkumisen rajoittamista – ja samalla poistumisturvallisuutta arvioitiin väittämällä: Ovia joudutaan lukitsemaan, tai asiakkaan liikkumista muuten rajoittamaan, asiakkaan turvallisuuden parantamiseksi (kysymys 17). Yli kolmasosa (38 %) vastaajista oli väittämästä täysin samaa mieltä ja lähes kolmasosa (30 %) oli jokseenkin samaa mieltä. Väittämästä oli siten samaa mieltä yli kaksi kolmasosaa vastaajista. Väittämästä jokseenkin eri mieltä tai täysin eri mieltä oli lähes viidesosa (16 %) vastaajista. Viisi prosenttia vastaajista ei ollut väittämästä samaa eikä eri mieltä ja noin kymmenesosa vastaajista (11 %) ilmoitti, että asia ei koske heidän omaa työtään. Lukitseminen tai rajoittaminen oli yleisimmin tunnistettu toimintatapa muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskennelleillä vastaajilla, joista 88 prosenttia oli väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Toisaalta toimintatapa oli tunnettu myös iäkkäiden ja muiden asiakasryhmien kanssa työskennelleiden vastaajien joukossa. Vähiten rajoittamista tai lukitsemista näyttäisi kohdistuvan mielenterveys- ja päihdetyön asiakkaisiin. (Kuva 19.) Lukitsemisen tai rajoittamisen ero asiakasryhmien välillä on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001).

77


Lukitus ja rajoittaminen * Asiakasryhmä Kaikki (n=3300)

38

Muu työ (n=125)

30

Useita asiakasryhmiä (n=345)

31

30 19

5 7

2 8

12

31

Muistisairaat asiakkaat (n=236)

5

57

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=184)

20

Vammaistyö (n=550)

16

7 5

20

29 9

8

19

28

40 0

11

16

31

34

Vanhustyö (n=1860)

9

40

33 4 7

32

4 3 32

13 6 7

60

14 8

80

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Ei koske työtäni

6 100

Kuva 19. SuPerin kysely 2019. Kysymys 17. Ovia joudutaan lukitsemaan, tai asiakkaan liikkumista muuten rajoittamaan, asiakkaan turvallisuuden parantamiseksi. Lukitseminen ja rajoittaminen asiakasryhmän mukaan. (Prosenttiosuus vastaajista, suomenkielinen kysely n=3300.)

Vanhustyössä lukitseminen tai rajoittaminen oli aineiston mukaan tavanomaisempaa yksityisen sektorin toimipaikoissa kuin julkisella sektorilla. Ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Eron syytekijät ja yleistettävyys tulisi selvittää. Aineiston mukaan muistisairaiden, päihde- tai mielenterveysongelmaisen lukitsemisessa tai rajoittamisessa ei puolestaan ollut eroa, olipa hän julkisen tai yksityisen palveluntarjoajan asiakas. Kotihoidossa olevilla henkilöillä rajoittaminen ja lukitseminen näyttäisi olevan harvinaisempaa kuin muissa hoivamuodoissa. Aineiston perusteella rajoittaminen tai lukitseminen näyttäisi yleistyvän hoivan tarpeen kasvaessa, joskin laitoshoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa lukituksen ja rajoittamisen tilanne näyttäisi olevan samantasoinen. (Kuva 20.) Erot hoivamuotojen välillä ovat tilastollisesti merkitsevät. Prosenttiosuuksia arvioitaessa on huomattava, että merkittävä osa vastaajista oli todennut, että lukitseminen tai rajoittaminen ei koske hänen omaa työtään. Ei koske työtäni -vastausten osuus on suurin tuetussa asumisessa työskentelevien joukossa (25 %), mutta korkea myös kotihoidossa (17 %) ja palveluasumisessa 11 %). 78


Lukitus ja rajoittaminen * Hoivamuoto Kaikki (n=3248)

39

Laitoshoito (n=316)

31

5 7

47

Tehostettu palveluasuminen (n=1593)

35

51

Palveluasuminen (n=468)

34

25

Kotihoito (n=685)

22 26

16 0

20

10 40

44 6 4

5 7

4 10 14

9

3 5 4 5

32

32

Tuettu asuminen (n=186)

9

12

13

11

25 17

60

17 80

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Ei koske työtäni

100

Kuva 20. SuPerin kysely 2019. Kysymys 17, Ovia joudutaan lukitsemaan tai asiakkaan liikkumista muuten rajoittamaan asiakkaan turvallisuuden parantamiseksi. Lukitus ja rajoittaminen hoivamuodon perusteella (prosenttiosuus vastaajista, n=3248).

Lukitsemisen ja rajoittamisen merkitystä on arvioitu tässä raportissa seuraavana olevan Vaaratilanteet -luvun jälkeen. Lisäksi ovien lukitsemista tai asiakkaan muuta rajoittamista sekä vaaratilanteita on arvioitu tarkemmin kahdessa erillisessä artikkelissa: Palotutkimuksen päivillä julkaistussa artikkelissa (Ojala 2019b) tulokset perustuvat kyselyaineistosta poimittuun kolmeen otokseen. Niiden mukaan kolme keskeisintä syytä asiakkaan sisälle lukitsemiseen tai rajoittamiseen ovat väkivallan uhalta suojaaminen (41 %), kaatumisten ehkäisy (34 %) sekä eksymisten, katoamisten tai karkaamisten estäminen (21 %). Pelastus- ja turvallisuustutkimuksen vuosikirjan (Puustinen 2020) artikkelissa (Ojala 2020) oli kaikkien vastausten perusteella kolme keskeisintä syytä väkivallan uhalta suojaaminen (43 %), kaatumisten ehkäisy (33 %) sekä eksymisten, katoamisten tai karkaamisten ehkäisy (21 %). Vaaratilanteet Edellä arvioitiin vastaajan tuntemaa huolta asiakkaiden turvallisuudesta. Sen lisäksi kyselyssä kartoitettiin tietoja konkreettisista vaaratilanteista ja niiden tavanomaisuudesta väittämällä: Työssäni olen todennut läheltä piti- tai vaaratilanteita (kysymys 18). Vastausmahdollisuus oli viisiportaisen Likert-asteikon vaihtoehdoilla: ei lainkaan, vain yksittäisiä tapauksia, joitakin 79


tapauksia, useita tapauksia, kaikkien tai lähes kaikkien asiakkaideni arjessa. Tietoa täydennettiin avoimella kysymyksellä, jossa pyydettiin kuvaamaan vaaratilanteita (kysymys 19). Lisäksi kysymyksessä 35 sekä kyselyn lopussa kysyttiin vaaratilanteista hieman eri käsittein: kysymyksessä 35 kysyttiin asiakkaan turvallisuuteen liittyvistä ongelmista ja kysymyksessä 63 kysyttiin, oliko vastaaja havainnut asiakkaiden turvallisuuden vaarantaneita tilanteita. Tavoitteena oli saada mahdollisimman laajasti sekä laadullista että määrällistä tietoa vaaratilanteista. Työssään läheltä piti -tilanteita tai vaaratekijöitä oli havainnut yhteensä 96 prosenttia kaikista vastaajista. Vain yksittäisiä vaaratilanteita oli todennut yli neljäsosa (27 %) vastaajista. Yli kolmasosa (35 %) vastaajista ilmoitti joistakin vaaratilanteista. Hieman vajaa kolmasosa (30 %) oli havainnut useita vaaratilanteita. Lähes kaikkien tai kaikkien asiakkaiden kanssa vaaratilanteita oli havainnut kolme prosenttia vastaajista. (Kuva 21.)

Asiakasryhmä * Läheltä piti - ja vaaratilanteet Kaikki (n=3416)

3

Muu työ (n=132) 2 Useita asiakasryhmiä (n=359)

30 22

3

Muistisairaat asiakkaat (n=245) Mielenterveys- ja päihdetyö (n=186) 1

Vanhustyö (n=1938) 2 0

25

45

28 37

5 17

34 31

30 20

13

33

25

4

30

33

22 6

27

33

7

Vammaistyö (n=556)

35

6

33 38

40

5 27

60

Kaikkien tai lähes kaikkien asiakkaideni arjessa

Useita tapauksia

Joitakin tapauksia

Vain yksittäisiä tapauksia

4

80

3 100

Ei lainkaan

Kuva 21. SuPerin kysely 2019, kysymys 18: Työssäni olen todennut läheltä pititai vaaratilanteita * Asiakasryhmä.

80


Jos jakaumaa tarkastellaan asiakasryhmäkohtaisesti, olivat läheltä piti- ja vaaratilanteet selvästi tavanomaisempia muistisairaiden asiakkaiden kuin kaikkien asiakkaiden asumisessa. Keskimääräistä korkeampi läheltä piti ja vaaratilanteiden osuus oli myös vanhustyössä ja useiden asiakasryhmien kanssa työskennelleillä. Vastausten perusteella myönteisin tilanne näyttäisi olevan muussa työssä sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asiakkaiden osalta. Ei lainkaan -vastausten osuus oli korkein juuri muussa työssä. Vaaratilanteiden kuvaus Vastaajilta pyydetiin perusteluja läheltä piti- ja vaaratilanteista antamaansa vastaukseen: Kerro lyhyesti, minkälainen / minkälaisia tilanteita on tapahtunut (kysymys 19). Lukitsemista tai rajoittamista sekä vaaroja tai läheltä piti -tilanteita koskeneiden kysymysten perusteluja esitti yhteensä 1881 vastaajaa, lähes kaksi kolmasosaa vastaajista. Tässä raportissa esitetyt tulokset perustuvat koko aineiston analysointiin. Analyysissä tulokset perustuvat manuaalisesti rivi kerrallaan purettuun aineistoon. Manuaalinen purku todettiin tarpeelliseksi, koska vastaajat käyttivät erittäin monenlaisia ilmaisuja samoista asioista. Esimerkkinä väkivallan uhka, jolle oli useita ilmaisuja. Lisäksi samoilla käsitteillä saatettiin kuvata erilaisia luokkia. Esimerkiksi väkivalta saattoi koskea asiakkaiden tai asukkaiden välistä väkivaltaa, jolloin kyse oli potilas- tai asiakasturvallisuudesta. Henkilöstöön kohdistuvassa väkivallassa kyse on työturvallisuudesta. Vastaukset purettiin laadullisessa sisällönanalyysissä aineistolähtöisesti yksittäisiin vaaratilanteisiin ja kunkin erillisen vaaran osalta vastaus pelkistettiin lopulta yhteen sanaan. Osa vastaajista oli kuvannut yksittäistä tapausta, yksittäistä turvallisuusongelmaa. Osa vastaajista oli nimennyt kaksi tai luetellut useita erityyppisiä tilanteita. Keskimäärin kuvattuja vaaratilanteita oli 1,8. Tapausten yleisyyttä kuvaa myös vastausten muotoilu: osa vastaajista ilmaisi vaaratilanteet yksikössä, valtaosa monikossa tai vastaus ilmaisi vaaratilanteita tapahtuvan usein: - Muistisairaan asukkaan karkaaminen ulos. [Yksittäinen tapaus.] - Kaatumisia, väkivaltaa. [Yleistä, useita.]

Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella lopullisiksi teemoiksi muodostuivat väkivalta, kaatumiset, eksymiset ja lääkkeisiin, paloturvallisuuteen

81


ja työturvallisuuteen liittyvät, työjärjestelyistä johtuvat sekä henkilöstön osaamiseen liittyvät vaaratilanteet. Näiden ulkopuolelle jääneet vaaratilanteet luokitettiin luokkaan muut. Muita riskejä oli lähes viidesosassa vastauksista. Saatu luokittelu kuvaa erilaisia vaaratekijöitä ja niiden yleisyyttä. Vastaukset antavat samalla tietoa myös rajoittamisen tai lukitsemisen sekä vaarojen välisestä yhteydestä. Esimerkkinä laadullisesta analyysistä on yksittäisen vastauksen purku: - (Asiakas tai potilas) Sidotaan geriatriseen tuoliin tai sänkyyn laitojen taak- se, ettei kaadu koska hoitajia niin vähän.

Vaaratekijäksi nimetään asiakkaan tai potilaan kaatuminen. Lisäksi vastaus selittää aiempaa vastausta asiakkaan tai potilaan rajoittamisesta. Vastaaja näkee potilaan rajoittamisen taustalla olevan turvallisuustavoitteen: tavoitteena on asiakkaan kaatumisen ehkäisy. Samalla lause avaa rajoittamisen taustalla koettua syytekijää, henkilökunnan niukkuutta. Se on puolestaan analyysissä luokiteltu työjärjestelyihin liittyväksi tekijäksi. Laadullisen analyysin tulokset on esitetty taulukossa 8. Taulukko 8. SuPerin kysely 2019. Kysymys 19. Kerro lyhyesti minkälainen / minkälaisia tilanteita on tapahtunut. (Laadullinen analyysi kaikki kysymykseen vastanneet n=1868.) Tilanne Yhteensä n % Väkivalta

886

47,4

Kaatumiset, putoamiset

719

38,5

Työturvallisuusongelmat

455

24,4

Eksymiset, katoamiset (karkaamiset)

361

19,3

Lääkeriskit

294

15,7

Työjärjestelyt

161

8,6

Paloriskit

126

6,7

Henkilöstön osaaminen

36

1,9

Muut riskit

331

17,7

3 369

180,4

Yhteensä

82


Analyysissä useimmin mainittu yksittäinen tekijä oli väkivalta. Väkivallan tekijä, samoin kuin väkivallan kohde vaihteli. Erilaisia väkivaltaa kuvaavia ilmaisuja oli useita. Väkivalta-luokkaan on kirjattu kaikki väkivaltaa, aggressiivisuutta, sylkemistä, potkimista, raapimista, uhkailua, kiinni käymistä ja vastaavaa toimintaa kuvaavat ilmaisut. - Toiset asiakkaat ovat olleet vaarassa toisen asiakkaan käyttäytyessä aggressiivisesti. [Väkivalta.]

Toiseksi yleisimmäksi luokaksi tulosten perusteella muodostui kaatumiset. Kaatumisissa otettiin huomioon sekä kaatumiset että putoamiset, niin sisällä kuin ulkona. Lisäksi luokkaan sisältyy potilaiden nostoissa tapahtuneet luiskahtamiset, putoamiset ja asiakkaalle tai potilaalle aiheutuneet vastaavat tapaturmat. Kolmanneksi yleisin luokka oli työturvallisuuteen liittyvät vaaratilanteet. Työturvallisuus sisältää kaikki vastaajien omaan työturvallisuuteen liittyvät tilanteet, ensisijaisesti väkivallan uhka, muu kuormittuminen mutta myös muun muassa liikkumiseen ja liikenteeseen sekä kotihoidon käynteihin liittyvät vaaratilanteet, jotka voivat linkittyä paitsi hoitohenkilökunnan omaan, välillisesti myös asiakasturvallisuuteen. - Väkivallan uhka työssäni on päivittäistä. Joku saattaa lyödä tai potkia. - Uhkaava skitsofreniapotilas kotona, Kotihoito yksin paikalla…

Neljänneksi yleisimmäksi muodostui eksymiset -luokka. Siihen yhdistettiin eksymiset, katoamiset, karkaamiset, poistumiset, harhailut, lähteminen ja (ulkona) kylmettyminen. - Asukas lähtenyt huomaamatta ulko-ovesta ja häntä jouduttu etsimään, nyt ulko-ovet lukossa. [Eksyminen, mutta samalla vastaus selittää asiakkaan tai potilaan rajoittamista, taustalla on turvallisuustavoite, katso seuraava luku.]

Lääkkeisiin liittyvissä vaaratilanteissa ovat mukana kaikki lääkkeisiin liittyvät maininnat, lääkkeiden jakelussa tapahtuneet virheet, väärät lääkkeet, lääkkeiden unohtaminen, omaisten antamat lääkkeet, asiakkaan omatoimisesti ottamat lääkkeet siten, että on otettu esimerkiksi koko viikon lääkkeet yhdellä kertaa, tai esimerkiksi psyykelääkkeiden väärinkäyttö. Luokassa on

83


sekä lääkkeiden jakamiseen että ottamiseen liittyviä tekijöitä. Osa oli henkilökunnan osaamiseen tai toimintaan liittyviä, osa asiakaslähtöisiä vaaratilanteita. - …aikonut ottaa toisen asukkaan lääkkeitä, itsemurhayritys. [Lääkeriski + muu riski.] - Kouluttamaton työntekijä on antanut väärälle ihmiselle lääkkeet. [Lääke-riski + henkilökunnan osaamisen heikkoudet.]

Työjärjestelyt -luokassa on mukana maininnat alhaisesta henkilöstömitoituksesta, yksintyöskentelystä, tilojen vaarallisuudesta tai soveltumattomuudesta hoivatoimintaan. Paloriskeihin on kirjattu ruuanlaiton, tupakoinnin sekä muun avotulen kuten puuhellan käytön, savun ja palokaasujen aiheuttamat riskit. - Hellan levy jäänyt [asiakkaalta] päälle… - Tupakoivat vanhukset ovat suuri riski, mikäli tulentekovälineet ovat vanhuksella itsellään. - Asiakas tekee valkean puuhellaan. Hormi ei vedä ja kaikki savut tulevat sisälle.

Henkilöstön osaaminen -luokassa on mukana kaikki hoivahenkilöstön koulutuksen tai esimerkiksi kielitaidon puutteista tai heikkoudesta sekä lääkeosaamisen tai jopa -luvan puutteista johtuvat vaaratilanteet. Muut -luokka on kaatoluokka, jossa on mainintoja muun muassa vesivahingoista, tietoturvaongelmista, asiakkaan itsetuhoisuudesta tai sairaskohtauksista sekä hoivan aukoista ja unohtamisista, kuten kotihoidon asiakkaan asiakaslistalta ”putoamisista”. - Näkövamma asiakkaalla. Toiset jättää esim. vessaan tavaroita esteeksi.

Lukitsemisen tai rajoittamisen ja vaaratekijöiden yhteys Avoimien vastausten joukossa oli sekä vaaratilanteiden kuvauksia että mainintoja ovien lukitsemisen tai muun rajoittamisen taustoista tai syytekijöistä. Osa maininnoista oli suoria mainintoja, osa epäsuoria viitteitä. Samoin oli mainintoja siitä, että ovia ei lukita ja lukitsemattomat ovet ovat turvallisuusriski.

84


Väkivallan osalta rajoittamisen tai ovien lukitsemisen syytekijöiksi oli nimetty turvallisuuden vaarantuminen joko asiakkaan aggressiivisuuden, toisen ihmisen väkivaltaisuuden tai esimerkiksi seksuaalisen häirinnän tuotoksena. Muistisairaat menevät toisten huoneisiin, ottavat tavaroita tai voivat satuttaa vuodepotilasta. Yliseksuaalinen miesasukas menee naisasukkaiden sänkyyn, ovet pidettävä lukittuna.

Myös eksymiset, katoamiset tai niin sanotut karkaamiset nähtiin nimenomaan turvallisuusongelmana, jota hallitaan rajoittamisella. Ovet lukossa, koska muistisairaat ovat kotiin lähdössä ja tulisi vaaratilanteita, jos karkaisivat. Yövuorossa 1 hoitaja / 27 asiakasta… ovia lukittava, jos muistamaton, karkaileva asiakas. Asukas lähtenyt huomaamatta ulko-ovesta ja häntä jouduttu etsimään, nyt ulko-ovet lukossa. Omainen on laittanut kotiin ulko-oven ulkopuolelle lukitsemissalvan, ettei asiakas pääse ulos.

Lisäksi ovien lukitseminen nähtiin asiakkaan muun rajoittamisen korvaajana. Lukitsemisen tai rajoittamisen aiheuttajana voi olla asiakkaat tai vain yksi asiakas. Nästan alla dörrar måste vara låsta p.g.a. en klienten. Klienten går in i andra boendes bostäder. (Lähes kaikki ovet on lukittava yhden asiakkaan vuoksi. Asiakas menee toisten asukkaiden asuntoihin/huoneisiin.)

Vastauksissa oli myös viitteitä eri toimijoiden keskenään erilaisista toimintamalleista, samoin kuin viitteitä omaisten roolista lukitsemisen yhteydessä: Asukas karannut, kun omainen on jättänyt oven auki. Omainen lukitsee asiakkaan kotiin yöksi. Hoitajat eivät lukitse koskaan käynnin jälkeen.

85


Myös kaatumisten estämiseksi käytetään rajoittavia toimenpiteitä – näissäkin tavoitteena on asiakkaan turvallisuus: Pyörätuolista putoamiset/kaatumiset - haaravyöllä muuten rollalla liikkuvat pyörätuoliin kiinni.

Avoimessa kysymyksessä oli myös yksittäisiä mainintoja, jotka tuovat esiin erilaisia näkökulmia: Ovien lukitseminen todella harvinaista Yössä yksin töissä. Jos olet auttamassa asukasta pitää lukita tietyt ovet.

Paloturvallisuuden osalta rajoittamisen ja paloturvallisuuden ristiriidasta löytyy myös kommentteja: Ruoka palanut levylle/mikroon, muistisairas kotona, ulko-ovet ulkoa lukittu yms.

Vastaukseen kiteytyy lukituksen, rajoittamisen ja palo- ja poistumisturvallisuuden välinen ristiriita ja sen eri ulottuvuudet. Turvallisuuden varmistaminen rajoittamisen ja lukitsemisen selittäjänä Avoimien vastausten perusteella keskeisimmiksi huolenaiheiksi osoittautuivat väkivallan uhka sekä asiakkaiden kaatumisiin, tapaturmiin sekä liikkumis- ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat ja vaaratilanteet. Näiden jälkeen keskeisimpinä huolenaiheina olivat eksymiset, katoamiset, karkaamiset sekä lääkeriskit, joista osa liittyi myös asiakkaan vapaaseen liikkumiseen. Vastaajien oman työn kannalta huolenaiheina tuli esiin työturvallisuus ja työjärjestelyihin liittyvät tekijät, kuten henkilöstön mitoituksen niukkuus tai yksintyöskentely. Kun näiden rinnalla esimerkiksi paloriskit ovat selvästi harvemmin huolenaiheiksi nimettyjä, voivat tavanomaisimmat huolet ohjata hoivahenkilöstön toimintaa. Jos huoli väkivallasta, kaatumisista tai eksymisistä on moninkertainen asuntopalojen, liesiturvallisuuden ja muun muassa tupakoinnin aiheuttamaan huoleen verrattuna, voi rajoittaminen olla, tai se voi vaikuttaa olevan riskienhallinnan näkökulmasta perustellumpi teko kuin rajoittamatta jättäminen. Jos lukitset, asukkaan palo- ja poistu-

86


misturvallisuus vaarantuu, jos et lukitse, asukas voi poistua asunnosta tai hoivapaikasta ja eksyä. Turvallisuuden osa-alueiden välillä on siten selkeä ristiriita. Avoimien vastausten perusteella voidaan todeta, että asiakkaan liikkumisen rajoittamista käytetään turvallisuuden varmistamiseen. Kun samaan aikaan paloturvallisuuteen liittyviä vaaratekijöitä tulee esiin tai tunnistetaan huomattavasti harvemmin, voi mielikuva muiden kuin paloriskien voimakkaammasta painoarvosta ohjata arjen toimintaa. Avoimien vastausten perusteella väkivallan uhka, kaatumisten uhka, samoin kuin asiakkaan eksymisten ja katoamisten uhka oli moninkertainen paloriskiin verrattuna. Kun samaan tilanteeseen kytketään yksittäisissä vastauksissa esiin tulleet henkilöstömitoituksen niukkuus ja henkilökunnan kiire, lukitsemista tai rajoittamista voidaan pitää vastaajien näkökulmasta jollain tavoin ymmärrettävänä, joskaan ei hyväksyttävänä.

4.5. Vaaratilanteet turvallisuusongelmana, kaksi näkökulmaa Havaitut turvallisuusongelmat, valmiit väittämät Kysymys 35 sisälsi väittämän asiakkaiden turvallisuuteen liittyvien ongelmien havaitsemisesta: Olen havainnut asiakkaiden turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Lähes 60 prosenttia vastaajista oli havainnut asiakkaiden liikkumisen turvallisuuteen liittyviä ongelmia sekä sisällä että ulkona. Asumisen turvallisuuteen yleensä, samoin kuin poistumisturvallisuuteen liittyviä ongelmia oli havainnut noin puolet vastaajista. Paloturvallisuuteen liittyviä ongelmia oli havainnut hieman yli kolmasosa vastaajista. Liesi- tai ruuanlaiton turvallisuuteen liittyviä ongelmista ilmoitti noin neljäsosa vastaajista. Kyselyssä oli eriytetty liesiturvallisuus ja ruuanlaiton turvallisuus, mutta vastaajat olivat vastanneet näihin lähes yhtenevästi, jonka vuoksi nämä on yhdistetty tuloksissa yhdeksi nimikkeeksi, ruuanlaiton turvallisuus. Noin kymmenesosa vastaajista ei osannut sanoa, onko havainnut turvallisuusongelmia, tai oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. (Kuva 22).

87


Havaitut turvallisuusongelmat Liikkumisen turvallisuus ulkona

59

30

7 4

Liikkumisen turvallisuus sisällä

57

34

5 4

Ruuanlaiton turvallisuus (liesiturvallisuus)

26

63

6 5

Asumisen turvallisuus

50

37

9 4

Poistumisturvallisuus

47

42

6 4

Paloturvallisuus

38 0

Kyllä

Ei

20

En osaa sanoa

52 40

60

5 4 80

100

Puuttuva tieto

Kuva 22. SuPerin kysely 2019, kysymys 35. Olen havainnut asiakkaan turvallisuuteen vaikuttavia ongelmia. (Prosenttiosuus vastaajista. Kaikki vastaajat, n=3430)

Kotihoidon työntekijät olivat havainneet asiakkaidensa arjessa turvallisuusongelmia selvästi useammin kuin muissa hoivamuodoissa oli havaittu (kuva 23). Ero on samansuuntainen ja tilastollisesti merkitsevä jokaisella turvallisuuden osa-alueella. Kotihoidossa turvallisuusongelmaksi oli nimetty asiakkaan sisällä liikkumisen turvallisuus jopa hieman useammin kuin ulkona liikkumisen turvallisuus. Asumisen turvallisuus yleisesti koettiin ongelmaksi lähes yhtä usein kuin liikkumisen turvallisuus. Paloturvallisuus koettiin kotihoidossa ongelmalliseksi neljässä viidesosassa vastauksista ja ruuanlaiton turvallisuus lähes yhtä usein. Poistumisturvallisuus oli kuuden kohdan luettelossa kotihoidon osalta arvioitu hieman harvemmin ongelmaksi. Toisaalta myös poistumisturvallisuuden ongelmia oli havainnut lähes kolme neljästä kotihoidon työntekijästä.

88


Havaitut asiakasturvaongelmat (% vastaajista)* hoivamuoto Liikkuminen ulkona

53

Liikkuminen sisällä

50

Ruuanlaiton turvallisuus (liesiturvallisuus)

14

Poistumisturvallisuus

43

Paloturvallisuus

29 20 Muu

91 77

43

Kaikki

88 59

27

Asumisen turvallisuus

0

61

52 86 49 72

40 80 40

60

80

100

Kotihoito

Kuva 23. SuPerin kysely 2019, kysymys 35. Oletko havainnut asiakasturvallisuuden ongelmia * hoivamuoto: Kotihoito, muut hoivamuodot, kaikki. Kyllä vastausten osuus (%) vastaajista. (Kotihoito n=687, muut hoivamuodot n=2519.)

Tulokset osoittavat, että turvallisuusongelmissa on merkittävä ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä. Ongelmat korostuvat kotihoidossa. Ero on järjestelmällisesti samansuuntainen turvallisuuden kaikkien kysyttyjen osa-alueiden osalta. Vastaukset ovat samansuuntaiset kuin aiemmin esitetyissä huolenaiheet ja havaitut vaaratilanteet -kysymyksissä saadut tulokset. Toisaalta vertailu vahvistaa jo johdannossa esitetyn väittämän, että paloturvallisuudessa, poistumisturvallisuudessa, ruuanlaiton turvallisuudessa ja asumisen yleisessä turvallisuudessa on kotihoidossa merkittävästi enemmän turvallisuusongelmia kuin muissa hoivamuodoissa. Osa eroista selittyy muihin hoivamuotoihin kohdistetuilla voimakkaammilla turvallisuusvaatimuksilla. Ruuanlaiton turvallisuuden osalta ero selittyy ensisijaisesti ruuanvalmistuksen eroilla kotihoidossa ja muissa hoivamuodoissa. Kotihoidon asiakas voi itse laittaa ruokaa, kun intensiivisemmissä hoivamuodoissa ruuanvalmistus on usein keskitettyä ja asiakas saa valmiin ruuan.

89


Vastausten perusteella näyttää siltä, että vastaajat ovat arvioineet ruuanlaiton turvallisuutta pitkälti liesiturvallisuuden kautta, ei juurikaan muiden ruuanlaittoon liittyvien tapaturmariskien kautta. Toisaalta ruuanlaiton turvallisuuden mieltäminen liesiturvallisuudeksi voi selittyä kyselyn toteuttajan, SPEKin taustalla. Organisaatio on paloturvallisuuden ja varautumisen asiantuntijaorganisaatio, ja tieto on voinut vaikuttaa vastauksiin. Vaaratilanteet vastaajien kuvaamana Kyselyn lopussa kysyttiin vielä mahdollisista vaaratilanteista (kysymys 63). Oletko havainnut asiakkaiden turvallisuuden vaarantaneita tilanteita -kysymykseen vastasi yhteensä 1023 vastaajaa. Näistä vaaratilanteita oli havainnut 92 prosenttia. Vastaajista 848 henkilöä (83 % kysymykseen vastanneista) kuvasi havaitsemiaan vaaratilanteita. Yhteensä 92 vastaajaa ilmoitti havainneensa vaaratilanteita. Osa oli havainnut useita kertoja tai useita vaaratilanteita, mutta ei niitä vastauksessaan kuvaillut. Yhteensä 83 vastaajaa (8 % kysymykseen vastanneista) ilmoitti, että ei ole havainnut vaaratilanteita. Osa vaaratilanteita kuvanneista henkilöistä oli maininnut yhden vaaratekijän tai tapaturman, osa useita tapahtumia. Vastausten joukosta poimittiin satunnaisotannalla joka seitsemäs vastaus ja näiden perusteella saatiin otos, jossa oli 122 avointa vastausta. Osuus on 12 prosenttia kysymykseen vastanneista. Otoksen vastauksissa mainitut vaaratilanteet luettiin läpi ja luokiteltiin aineistolähtöisesti vaaratekijöihin. Analyysin perusteella syntyi yhteensä 244 vaaratilannetyyppiä. Määrä on keskimäärin kaksi vaaratilannetyyppiä jokaista otoksen vastausta kohden. Analyysin tulokset on esitetty taulukossa 9.

90


Taulukko 9. SuPerin kysely 2019, kysymys 63. Oletko havainnut asiakkaiden turvallisuuden vaarantaneita tilanteita. (Otos 122 vastausta.) Vaaratilanteet n % Käytettävissä olevien resurssien niukkuudesta johtuvat

40

33

Asiakkaiden välinen väkivalta

39

32

Kaatumiset ja putoamiset

35

29

Asiakkaan terveydentila kuten muistisairaus tai muu sairaus

27

22

Asuinympäristön turvallisuus, pihat, väylät, portaat, ympäristö

14

11

Asuinturvallisuus, asunnon sisällä olevat esteet, kalusteet, laitteet

13

11

Paloturvallisuus ja liesiturvallisuus, ruuanlaitto, kynttilät

13

11

Lääketurvallisuus, jakelu, osaaminen, tarkkuus

13

11

Eksymiset, katoamiset, karkaamiset

12

10

Hoitajien ammatillinen osaamisen niukkuus, sijaiset, kielitaito

8

7

Asiakkaan tupakointi ja päihteiden käyttö

7

6

Apuvälineiden saannin ongelmat ja laitteiden toimimattomuus

7

6

Poistumisturvallisuuden ongelmat

6

5

Muut tekijät

10

8

Yhteensä

244

Aineistolähtöisiksi luokiksi muodostui samoja luokkia kuin aiemmissa avoimissa vastauksissa. Otoksessa tavanomaisin vaaratilanne (33 %) oli asiakkaiden hoivan tai valvonnan riittämättömyys. Riittämättömyyden juurisyyksi nimettiin henkilöresurssien niukkuus, jonka vuoksi asiakkaan turvallisuus on tavalla tai toisella vaarantunut. Se kytkeytyi usein asiakkaiden hoivan tarpeeseen tai muuhun tilanteeseen, kuten asiakkaiden väliseen väkivaltaan (32 %). Henkilökunnan vähäisyys estää asiakkaiden havainnointia. Asiakkaat voivat vahingoittaa toisiaan, kun olen hoitamassa toisia. Huoneen ovia ei saa lukita eikä aggressiivisen asiakkaan liikkumista estää osastolla. Ulko-oven saa vain pitää lukossa. Yövuorot kaikkein haastavampia. Melkein 60 asukasta kahdessa kerroksessa ---. Jatkuva huoli että joku tippuu sängystä tai kaatuu tai menee toisten huoneisiin. Valtavat pyykkivuoret pestävä ja ruuat laitettava viikonloppuisin ja öisin aamupala.

91


Sängyssä laitojen takana oleva asukas talossa yön klo 19-07:30 kun talossa ei ole yövalvontaa. Situationer boende emellan (minnessjuka boende) de uppträder hotfullt mot varandra, kan komma i handgemäng med varandra. Vår personaltäthet/styrka räcker inte till för att till 100% säkerställa våra boendes säkerhet! Toinen aggressiivinen asukas on aina riski. Ei millään ehdi valvoa kaikkia yhtä aikaa. Varsinkaan yövuorossa yksi.

Kaatumiset tai putoamiset oli otoksessa mainituissa tapauksissa yleinen vaara (32 %). Kaatumisiin ja putoamisiin liittyviin tapaturmiin oli mainittu useita taustasyitä, myös henkilöstön niukkuus. Kun hoitajat ovat hoitamassa huoneessa. Voi viereisessä huoneessa sattua kaatuminen. …Muistisairaiden kanssa voi tapahtua mitä vain. Henkilöstöä saisi olla enemmän, jolloin mm. Iso osa kaatumisista voitaisiin välttää. Joskus levottomuus tekee asukkaan väsyneeksi ja kun ei koko ajan voi istua/valvoa vierestä, se on johtanut kaatumisiin ja murtumiin.

Vaaratilanteet kytkeytyivät myös asukkaan terveydentilaan, kuten muistisairauteen tai mielenterveys- tai päihdeongelman aiheuttamaan toimintakyvyn merkittävään laskuun (22 %) tai hoivapaikan tai asunnon tilanteeseen. Omaiset ei aina halua laitoja nostettavan sängyssä, silloin tulee kaatumisia ja kompastumisia, sängystä putoamisia, kun se olisi voitu estää!

Hoivaympäristöön liittyvät, asunnon ulkopuoliset turvallisuusongelmat olivat yhtä tavanomaisia kuin asunnon sisäiset turvallisuuspuutteet ja asumiseen kiinteästi liittyvä paloturvallisuus, liesiturvallisuus tai kynttilöiden poltto (11 %). Muistisairaiden henkilöiden eksymiset, katoamiset ja karkaamiset olivat vaaratekijänä samoin kymmenesosassa vastauksia. Kaatumisriski suurella osalla potilaista jatkuva. Liukkaat lattiat, kynnykset, wc pytyt aivan liian matalia, eikä korokkeet ole tukevia käytössä. Potilashuoneet pieniä suhteessa potilasmäärään, useilla liikkumisen apuvälineitä, rollaattori, turnsafe, pyörätuoli, nostolaite, näihin törmäilevät hoitajat potilaat. Osastolla ei säilytystiloja apuvälineille juurikaan ole, joten ne ovat potilashuoneissa tai käytävällä, tiellä molemmissa.

92


Samaa luokkaa oli hoitajien ammatilliseen osaamiseen liittyvät ongelmat, sijaisten tai kouluttamattoman henkilöstön käyttö, lääkeosaamisen puutteet, sekä riittämätön kielitaito. Työpaikallani liikaa epäpäteviä hoiva-avustajia, meille myös palkattu henkilöitä, joilla ei minkäänlaista hoiva-alan koulutusta, opiskelijoita. Talossa vain muutama lähihoitaja, jotkut niistä vastavalmistuneet ilman kokemusta. Pätevät hoitajat joutuvat tekemään enemmän töitä ja auttavat muita, ohjaavat ja ottavat vastuun toisten “virheistä”, se kuormittaa fyysisesti ja henkisesti.

Asiakkaiden tupakointi ja päihteiden käyttö liittyivät myös paloturvallisuuteen, mutta niihin liittyvät vaaratilanteet on luokiteltu taulukossa erillisiksi. Vaaratilanteita olivat aiheuttaneet myös apuvälineiden ja turvatekniikan ongelmat ja toimimattomuus. Samoin poistumisturvallisuuden ongelmien todettiin aiheuttaneen vaaratilanteita. esim. liedet täysillä päällä. Eli ei päästä ulos omasta ovesta eli ei edes saada ovea auki, koska ei ole voimia avata ovea.

Muina vaaratilanteina otoksessa oli yksittäisinä mainintoina asiakkaiden liian aikainen tai harkitsematon kotiutus, ulkopuolisten kaupustelijoiden tai taloudellista hyötyä tavoittelevien ulkopuolisten mutta myös omaisten aiheuttamat vaaratilanteet. Samoin asiakkaan itsetuhoisuus, omaishoitajan riittämätön tuki tai osaamisen puute. Lisäksi oli mainittu sähkölaitteiden aiheuttamat vaaratilanteet. Vastausten joukossa oli myös maininta lääkkeille vastustuskykyisistä sairauksista tai bakteereista sekä uusista epidemioista. Asiakas on kotiutettu liian aikaisin, kaatuilee kotona eikä selviydy kotiavun turvin. Liesivahteja puuttuu. Apuvälineitä vähän kotiolosuhteissa, niitä ei saa helposti tai viipyvät pitkään. Uudet resistenssibakteeriepidemiologiat ovat kyllä suunnattoman kuormittavia ja virheuhat lisääntyvät niiden tuomien kiireiden takia

Kaiken kaikkiaan analyysi tuotti tietoa ja tapausesimerkkejä samansuuntaisista vaaratilanteista, joita aiemmissa kysymyksissä oli todettu. Vastaukset tukevat siten vastaajien näkemystä eri vaaratilanteiden yleisyydestä.

93


4.6. Turvallisuuspoikkeamien raportointi, ilmoittaminen ja toimintamallit Turvallisuuspoikkeamien raportointi Työpaikallani on sovittu toimintamalli turvallisuuspoikkeamien ilmoittamiseen ja niissä toimimiseen - kysymykseen vastanneista 84 prosenttia ilmoitti, että työpaikalla on sovittu toimintamalli. Vajaa neljä prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei toimintamallia ole. Yli kymmenesosa vastaajista ei tiennyt, onko toimintamallia olemassa. Julkisen sektorin työntekijöistä 86,5 prosenttia ja yksityisen sektorin työntekijöistä 81,5 prosenttia ilmoitti käytössä olevasta toimintamallista. Ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Asiakasryhmittäin tarkasteltuna turvallisuuspoikkeaminen raportoinnin toimintamalli oli tavanomaisin mielenterveys- ja päihdetyössä (92,9 %). Muistisairaiden kanssa työskentelevien toimipaikoissa raportointimalli oli sovittu yli neljällä viidesosalla (87,3 %) työpaikoista, samoin vanhustyössä (83,8 %). Usean asiakasryhmän kanssa työskentelevillä sovittu raportointimalli oli neljällä viidesosalla (80,6 %) vastaajien työpaikoista. Kotihoidossa turvallisuuspoikkeamien ilmoittamiseen sovittu toimintamalli oli vastausten perusteella käytössä harvemmin kuin neljä viidesosalla (kuva 24). Kotihoidossa työskentelevillä oli myös useammin epätietoisuutta siitä, onko toimintamalli olemassa, kuin muissa hoivatyypeissä työskentelevillä vastaajilla. Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välinen ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Sovittu toimintamalli Kaikki (n=3385)

4

84

Kotihoito (n=712)

78

Muu (n=2673)

5 86

0

20 Kyllä

40 Ei

16 3

60

80

12

11 100

En osaa sanoa

Kuva 24. SuPerin kysely 2019, kysymys 20. Työpaikallani on sovittu toimintamalli turvallisuuspoikkeamien ilmoittamiseen ja niissä toimimiseen. Kotihoito vs. muut hoivamuodot (prosenttiosuus, kaikki vastaajat).

94


Vaaroista ilmoittaminen Jos havaitsen vaaroja, ilmoitan asiasta tilanteenmukaisesti -kysymykseen (K21) vastanneista vain hieman yli puolet kertoi ilmoittavansa vaaroista. Tarkennetuissa kysymyksissä valtaosa vastaajista kuitenkin vahvisti ilmoittavansa useista erilaisista vaaroista tilanteenmukaisesti eri toimijatahoille. Ensisijaisesti ilmoitus vaaroista tehtiin esimiehelle. Esimiehelle ilmoittamisessa oli vähiten sekä En ilmoita että En osaa sanoa -vastauksia. Yli neljä viidestä vastaajasta ilmoitti vaaroista suoraan asiakkaalle ja asiakkaan omaiselle. Lisäksi tavanomaista oli ilmoitus kiinteistöhuoltoon, mutta selvästi harvemmin vaaroista ilmoitettiin kiinteistön omistajalle. Lähes neljännes vastaajista ilmoitti tilanteenmukaisesti myös sosiaalitoimeen. Hieman yli kymmenesosa vastaajista ilmoitti, että ei uskalla ilmoittaa vaaroista. (Kuva 25.)

Ilmoitus tilanteenmukaisesti eri toimijoille Ilmoitan esimiehelle

2

97

Ilmoitan kiinteistöhuoltoon

1

79

9

7 5

Ilmoitan asiakkaan omaisille

76

8

13

4

Ilmoitan asiakkaalle

76

8

13

4

Ilmoitan kiinteistön omistajalle

42

En ilmoita asiasta eteenpäin Ilmoitan sosiaalitoimeen

18

En uskalla ilmoittaa

Ei

27

30

10

20

40

8 8

42

55

En osaa sanoa

8 6

42

11 0

Kyllä

48

23

Ilmoitan muulle taholle, kenelle tai minne?

20

29

38

0

8 60

27 80

100

Puuttuva tieto

Kuva 25. SuPerin kysely 2019, kysymys 21. Jos havaitsen vaaroja, ilmoitan asiasta tilanteenmukaisesti… (n=3430, kaikki vastaajat.)

Kuvassa 25 olevaan Ilmoitan muulle taholle, kenelle tai minne -kysymykseen saatiin yhteensä 339 avointa vastausta. Useissa vastauksissa huomautettiin ilmoituksen kohdistuvan sille taholle, josta odotetaan saatavan apua tai korjaavan tilanteen. Muina nimettyinä ilmoituksen kohteina mainittiin sekä hoitoketjuun kuuluvia toimijoita, viranomaisia että muita toimijatahoja. Hoitoketjun osalta oli ilmoituksen vastaanottajana mainittu esimies,

95


johtaja, asiakasohjaaja tai koordinaattori, asiakkaan oma hoitaja, hoitotiimi, kotihoito, kotisairaala, fysioterapeutti, lääkäri, ruokahuolto ja ”kunta”. Viranomaisille ilmoittamisessa mainittiin AVI, työsuojelu, Valvira, poliisi ja palokunta. Useat vastaajista olivat tehneet ilmoituksia myös hätäkeskukseen. Mainintoina oli mukana myös vartiointiliike ja turvapalvelu. Myös oma ammattijärjestö oli mainittu yksittäistapauksissa. Avoimissa vastauksissa oli useita mainintoja tiedon välittämisestä Haipron tai vastaavan seurantatyökalun kautta. Maininta oli joko työkalun nimenä tai näkemyksenä, jonka mukaan tieto tallennettiin järjestelmään. Ilmoituksen arvioitiin menevän työkalun välityksellä kaikille tarpeellisille vastaanottajatahoille. Esimiehelle ilmoittamisen ohella yksittäisissä vastauksissa oli mainintoja, että ilmoitus menee myös esimiehen esimiehelle. Lisäksi oli useita mainintoja yhteisestä asioiden käsittelystä. Omalle esimiehelle ilmoittamisen yleisyys on toisaalta työnjohdollisesti looginen, mutta yksittäisissä vastauksissa oli todettavissa myös toinen näkökulma, joka omalta osaltaan selittää En uskalla ilmoittaa -vastauksia: Esimiehelle, muille emme saa ilmoittaa.

Avoimissa vastauksissa oli yksittäisiä kommentteja, joilla kuvattiin korjaavien toimenpiteiden ongelmia. Esimerkiksi maininta siitä, että ilmoitus tehdään, mutta siihen ei saada palautetta. Anmäler men oftast får man ingen feedback av någon.

4.7. Turvallisuuskehityksen suunta Hieman yli puolet (53 %) vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä Työssäni turvallisuuskehitys on ollut myönteinen / turvallisuutta on pystytty parantamaan viimeksi kuluneen puolen vuoden - vuoden aikana. Näistä täysin samaa mieltä oli 17 prosenttia ja jokseenkin samaa mieltä 36 prosenttia vastaajista. Toisaalta lähes neljäsosa (23 %) vastaajista oli väittämästä jokseenkin tai täysin eri mieltä. Näistä 16 prosenttia oli jok-

96


seenkin eri mieltä ja seitsemän prosenttia täysin eri mieltä kehityksestä, eli arvioi, että kehitys on ollut heikompaan suuntaan. Viidesosa kaikista vastaajista (23 %) ei ollut väittämän kanssa samaa eikä erimieltä, eli mahdollisesti arvioi tilanteen säilyneen ennallaan. Kysymykseen vastaamatta jätti vain vajaa prosentti kaikista vastaajista. Kysymyksen perusteluiksi saatiin 901 avointa vastausta, neljäsosa kaikista vastaajista. Noin puolet perusteli näkemystään myönteisestä kehityksestä. Lähes kymmenesosa perusteli näkemystään tilanteen säilymisestä ennallaan ja yli kolmasosa (38 %) perusteli näkemystään negatiivisesta kehityksestä. Aineiston laadullinen analyysi kuvaa erilaisten näkemysten taustaa. Seuraavassa esitetyt tulokset perustuvat laadullista analyysiä varten satunnaisotantana poimittuihin 90 vastaukseen (10 % vastauksista). Otos antaa kuvan näkemyksen taustalla olevista ilmiöistä, mutta ei tarkkaa suhteellista osuutta. Tulokset on esitetty myönteisten näkemysten perusteluista kielteisten perusteluihin. Myönteisenä työnsä turvallisuuskehityksen kokeneet vastaajat (täysin samaa mieltä -vastaajat) perustelivat näkemystään työpaikan toimintamallien kehittämisellä, ongelmien asianmukaisella käsittelyllä ja yhteistyöllä. Turvallisuudessa myönteisenä nähtiin niin turvatekniikka, lukituksen vaihtoehdot kuin koulutus. Lisäksi myönteisenä kehityksenä nähtiin asiakkaan pääsy senhetkisen terveydentilansa mukaisen tuen piiriin: Muistisairaat ovat päässeet heille [tarkoitettuun] valvottuun hoitoyksikköön.

Nimettyjä myönteisen kehityksen tekijöitä on luokiteltu aineistolähtöisesti taulukkoon 10.

97


Taulukko 10. SuPerin kysely 2019. Turvallisuuskehitys on ollut myönteinen, samaa mieltä vastauksien selittäjät. Myönteisen turvallisuuskehityksen selittäjät: Toimintamallien kehittäminen ja yhteistyö - Työpaikan toimintamallien jatkuva kehittäminen - Organisaation yhteiset toimintalinjat - Muutosten toteutus ja seuranta - Asioiden käsittely, asioihin puuttuminen ja asianmukainen käsittely - Potilaskohtaiset, harkintaan ja yhteiseen arviointiin ja yhteistyöhön perustuvat toimintamallit - Toimintamallien kehittäminen, muun muassa lukitusten tarkastelu poikkeamatilanteissa ja väkivaltatilanteiden jälkeen - Ongelmien käsittely palavereissa Turvatekniikka ja turvallisuus - turvatekniikan käyttöönotto - asiakkailla tai potilailla käytössä olevat turvapuhelimet, ovihälyttimet tai vuodehälytys - Toimipaikassa hälytysjärjestelmä, turvanapit tai vartija tavoitettavissa (tarvittaessa) ympäri vuorokauden - Liikkuvassa työssä henkilökunnalle käyttöön saatu turvapuhelin - Turvatekniikan käyttöönotto ”herkästi” Paloturvallisuus/asumisen turvallisuus - Käytössä palovaroittimet ja niiden kunto tarkistetaan säännöllisesti - Hälytys- ja sammutusjärjestelmien uusiminen - Säännölliset turvallisuuskävelyt - Koulutus Lukitus - Toimintamallien kehittäminen, muun muassa lukitusten tarkastelu poikkeamatilanteissa ja väkivaltatilanteiden jälkeen - Ulko-ovien lukot, turvalukot, osastojen ovien lukitseminen myös yöllä, ovien lukitus yleisesti sekä tilojen erottaminen toisistaan lukittavin estein (väkivallan estämiseksi) Turvallisuuskoulutus - Alkusammutus ja paloturvallisuuskoulutus - Koulutus uhka- ja väkivaltatilanteiden tunnistamiseksi ja varalle (Avekki ja Mapa) Hallinnolliset - Toimipaikan hoitajamitoituksen parannukset - Kaksoismiehitys - Esimiehen osaaminen - Toimipaikan aiempaa voimakkaampi panostaminen lääkehoitoon Asiakasturvallisuus - Asiakkaan pääsy senhetkisen terveydentilansa mukaisen tuen piiriin Tapaturmien ehkäisy - Portaisiin asennetut liukastumisesteet

98


Jokseenkin samaa mieltä myönteisestä turvallisuuskehityksestä olleiden vastauksissa oli mainittu samoja turvallisuutta edistäviä toimintamalleja ja tekniikkaa kuin täysin samaa mieltä olleiden vastauksissa. Jokseenkin samaa mieltä -vastaukset sisältävät lisäksi mainintoja myönteisen kehityksen hidasteista. Tästä esimerkkeinä olivat maininnat mahdollisuuksien mukaan, samoin kuin maininta turvallisuustavoitteiden ja itsemääräämisoikeuden mahdollisesta ristiriidasta. Asioita käydään läpi ja pohditaan vaihtoehtoja. Asiakkaan itsemääräämis oikeus välillä estää muutoksia.

Ei samaa eikä eri mieltä olleiden vastaajien vastauksissa näkyi ongelmat ja tilanteen jatkuvuus tai pysyvyys, mutta myös sopeutuminen: Hoitajat kuljemme työssämme yksin kaikissa kolmessa vuorossa. Näillä on menty, parasta yritetään ja kaikkeen se ei riitä, tilat on mitä on.

Mitoituksen osalta ei samaa eikä eri mieltä -vastauksissa oli myös maininta Välillä hoitajia tarpeeksi, välillä ei.

Osalla neutraalin näkemyksen taustalla oli vastaajan oma elämäntilanne, kuten lyhyt työkokemus, tai vastaushetken tilanne, jonka vuoksi vastaaja ei pystynyt muutosta arvioimaan. Jokseenkin tai täysin eri mieltä myönteisestä turvallisuuskehityksestä olevilla oli mainintoja joko pysyvästä tai muutoksena tulleesta ongelmakentästä, asioiden hitaasta edistymisestä tai kehityksen pysähtyneisyydestä. Yhteiskunnallisen huomion keskittyminen arjen ongelmien sijasta soteen sai myös kritiikkiä. Tilanne ei vastaajien mukaan ole kehittynyt paremmaksi johtamisen tai toimintatapojen ongelmien tai asiakkaan väärän hoitopaikan vuoksi. Resurssien niukkuuden ja keikkatyöntekijöiden käytön arvioitiin myös heikentävän myönteisen turvallisuuskehityksen mahdollisuuksia. Henkilöstömäärän vähentäminen ja yksintyöskentely nähtiin myönteisen turvallisuuskehityksen esteenä. Väkivaltatilanteiden yleistyminen näkyi myös kommenteissa.

99


Esimies lupaa mutta ei tee asioille mitään. Todella vaarallisia tilanteita ollut asukkaat riehuneet.

Hoivamuodon soveltumattomuus asiakkaalle on mainittu ongelmaksi useassa vastauksessa: Entistä sekavammat ovat yksin kotona, kaikkea tapahtuu siellä. ”Videotarkastus” voisi auttaa? Aggressiivisia asukkaita tullut tehostettuun palveluasumiseen, vaikka heidän paikka olisi muualla. Muistamattomat väärällä osastolla aiheuttaneet joitakin vaaratilanteita, koska mm. ovia ei saa lukkoon.

Niukka henkilöstömitoitus, kiireen lisääntyminen, henkilöstön kuormittuminen ja sairauspoissaolot oli mainittu useiden turvallisuuskehityksestä eri mieltä -vastausten taustalla. Negatiivisen turvallisuuskehityksen taustalla oli myös mainintoja kehitysehdotusten pysähtymisestä säästöihin vedoten: Henkilökuntaa liian vähän, liikaa töitä, työhyvinvointi unohtunut. Liikaa poissaoloja. Henkilökuntaa enemmän pitäisi olla! Yöllä 1 hoitaja ja 30 huonokuntoista muistisairasta!!! Hoitajien mielipiteitä ei oteta huomioon, yössä pitää olla yksin ja vastata koko (…)laitoksen… Henkilöstömitoitusta pienennetty säästöihin vedoten. Kehitysehdotukset torpataan usein säästöihin vedoten.

Kiire oli kytketty myös siihen, että ilmoituksia poikkeamista ei aina tehdä tai tehtyihin ilmoituksiin ei reagoida. Myönteisen kehityksen esteenä oli nähty myös edellä aiemmin mainittu asiakkaiden itsemääräämisoikeus. Itsemääräämisoikeus, ei lukita ovia, ei saa rajoittaa liikkumista.

100


Toimitiloista ja paloturvallisuuden osalta oli tunnistettu muun muassa palo-ovien eteen kerääntyneen tavaran aiheuttama vaara, mutta asiaan ei ollut puututtu. Lisäksi vastausten joukossa oli maininta, että organisaatiossa tehdään yksittäinen muutos tai hankinta, mutta se ei johda myönteiseen kehitykseen, koska sen ohella ei kehitetä osaamista: Palolakanat 3 v jälkeen saatu sänkyihin, muuten sama kuin ennen, kukaan ei tiedä mistään mitään.

Turvallisuuskehitys on koettu negatiiviseksi myös silloin, kun turvatekniikkaa, kuten turvanappeja tai -puhelinta ei ole saatu käyttöön. Jo käyttöönotettua teknologiaa oli myös poistettu käytöstä: Ei ole sellaisia hälyttimiä, jotka paikantaisivat tarkasti. Joten hälyttimet poistettiin.

Turvattomuus lisääntyy, kun ei ole aikaa olla ihminen ihmiselle. Teknologia ei korvaa tätä.

Johtamisessa uhkatilanteiden käsittelemättä jättäminen, esimiehen riittämätön toiminta, epäasiallinen suhtautuminen tai henkilökunnan kokemusten vähättely oli myös mainittu Täysin eri mieltä -vastauksissa. Sen ohella vastauksissa näkyy jonkinasteinen tilanteen hyväksyminen: Yksintyöskentelyä ei voida poistaa. Eikä myöskään väkivaltaisia/päihtyneitä asiakkaita.

4.8. Asiakkaiden sijoituspaikka Asiakkaani ovat mielestäni tällä hetkellä juuri oikeassa hoitopaikassa (kotihoito, hoivakoti jne.) -väittämään (kysymys 24) vastasi 3413 vastaajaa. Hieman yli puolet (56 %) heistä näki asiakkaansa sijoituspaikan oikeana. Eri mieltä asiakkaan sijoituspaikan oikeellisuudesta oli yli kolmasosa (38 %) vastaajista. Neljä prosenttia vastaajista ei pitänyt asiakkaan sijoituspaikkaa oikeana tai vääränä ja kaksi prosenttia vastaajista ilmoitti, että asia ei koske heidän työtään.

101


Kotihoidossa työskentelevistä hieman yli neljäsosa (28 %) koki, että asiakas on sijoitettu oikeaan paikkaan. Kaksi kolmasosaa (65 %) oli eri mieltä väittämästä. Muissa hoivamuodoissa lähes kaksi kolmasosaa oli väittämästä täysin tai jokseenkin samaa mieltä. (Kuva 26). Ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Asiakas on sijoitettu oikeaan paikkaan * hoivamuoto kaksiluokkainen Kaikki (n=3284)

7

Kotihoito (n=685)

4

31 16

Muut hoivamuodot (n=2599)

5 0

36 6

49

26 20

4

20 25

39 40

24 60

80

2 3 0

2 100

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Asia ei koske omaa työtäni

Kuva 26. SuPerin kysely 2019, kysymys 24. Asiakkaani ovat mielestäni tällä hetkellä juuri oikeassa hoitopaikassa, kaikki, kotihoito ja muut hoivamuodot. (Prosenttiosuus, suomenkielisen kyselyn vastaajat.)

Asiakasryhmän mukaan tarkasteltuna vammaisten henkilöiden sekä muistisairaiden kanssa työskennelleet vastaajat arvioivat selvästi useammin asiakkaan asuvan oikeassa paikassa kuin muiden asiakasryhmien kanssa työskennelleet vastaajat (kuva 27). Molempien asiakasryhmien luokissa sijoituspaikkaa piti oikeana kaksi kolmasosaa vastaajista. Toisaalta on huomattava, että yli neljäsosa vastaajista oli väittämästä jokseenkin tai täysin eri mieltä. Vastaus voi kuvastaa myös sitä, että vammaisten ja muistisairaiden kanssa työskentelevät vastaajat työskentelevät ensisijaisesti jo kohderyhmälle tarkoitetussa toimipaikassa. Usean asiakasryhmän kanssa työskennelleistä vastaajista vain kolmasosa piti asumismuotoa asiakkaalle oikeana ja lähes kaksi kolmasosaa piti asumismuotoa vääränä tai ongelmallisena. Usean asiakasryhmän kanssa työskentely on tyypillistä kotihoidossa ja vastaukset siten samansuuntaiset kuin hoivamuodon mukaan tehdyssä kaksiluokkaisessa – kotihoito versus muut hoivamuodot -tarkastelussa.

102


Asiakas on oikeassa hoitopaikassa * asiakasryhmä Kaikki (n=3300)

7

Muu työ (n=122)

12

Useita asiakasryhmiä (n=346)

11

Muistisairaat asiakkaat (n=237)

6

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=184)

6

Vammaistyö (n=548)

3

Vanhustyö (n=1863)

31 25

36

1

27

43 24

22

20 19

7

2

28

2

33

25

9

20

0

19

41

40

6

28

40

4

2

16

39

5

8 0

4

5

28 37 60

2 18

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Asia ei koske omaa työtäni

0 100

Kuva 27. SuPerin kysely 2019, kysymys 24: Asiakkaani ovat mielestäni tällä hetkellä juuri oikeassa hoitopaikassa, vastausten jakauma asiakasryhmän mukaan (n1=3300).

Hoitopaikan oikeellisuutta koskevaa vastaustaan perusteli hieman yli kolmasosa kaikista vastaajista (37 %, 1275 vastaajaa). Näistä vastauksista analysoitiin satunnaisotannalla valittu kymmenesosa, 128 vastausta. Otoksessa vajaa kymmenesosa perusteli näkemystään, jonka mukaan asiakkaan hoivapaikka oli oikea ja turvallinen. Yli kymmenesosa vastaajista koki, että yksittäisiä asiakkaita oli sijoitettu väärään hoivapaikkaan. Kaksi kolmasosaa otoksen vastaajista koki, että useita asiakkaita on sijoitettu väärään paikkaan. Yksittäisissä vastauksissa tuli esiin myös asiakkaiden toistuvat siirrot esimerkiksi kodin ja sairaalan välillä, koska sopivia hoivapaikkoja ei ole vapaana. Hieman yli kymmenesosassa vastauksia oli melko toteavia huomioita hoivapaikan sisäisestä tilanteesta. (Taulukko 11.)

103


Taulukko 11. SuPerin kysely 2019. Kysymys 24. Asiakkaani on tällä hetkellä juuri oikeassa hoivapaikassa väittämän vastauksen perustelut. (Satunnaisotos 10 % vastaajista.) Perustelu, luokiteltu n % Asiakas on hyvässä ja turvallisessa hoivapaikassa

12

9,4

Yksittäinen asiakas on väärässä hoivapaikassa

15

11,7

Useat asiakkaat ovat väärässä hoivapaikassa

86

67,2

Asiakasta siirretään paikasta toiseen

2

1,6

Muu

13

10,2

Yhteensä

128

100,0

Osassa vastauksia tuli esiin myönteisiä näkemyksiä yksittäisten asiakkaiden tai omien asiakkaiden hoivapaikan oikeellisuudesta. Hoivapaikkana saattoi olla asiakkaan oma koti tai erilaiset palveluyksiköt: Turvallisesti kotona. Tehostettu palveluasuminen, ovat sinänsä oikeassa paikassa, mutta enemmän henkilökuntaa!!!! Laitoksesta avopalveluun siirtyneitä asukkaita, jotka selvästi hyötyneet uudesta asuinympäristöstä.

Yksittäisten asiakkaiden väärät sijoituspaikat oli ilmaistu joko määrällisenä tai sijoituksen ongelmaa selittäen. Taustalla voi olla asukkaiden turvallisuuteen, yksittäisen asiakkaan hoitoon tai terveydentilaan liittyviä tai hoitohenkilöstön osaamiseen, kuten asiakasryhmäkohtaisen erikoistumiskoulutuksen puuttumiseen ja asiakkaiden tarpeisiin ja näiden yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia. Yhden asukkaan osalta Aggressiivinen nuorehko henkilö ei mielestäni kuulu vanhusten hoivakotiin. Nuorehkot mielenterveyskuntoutujat eivät mielestäni sovi esim. vanhusten kanssa samaan hoitopaikkaan. Suurin osa asuukin oikeassa paikassa, pari asukasta ei asu oikeassa paikassa, ei ole koulutusta hoitaa.

104


Useiden asukkaiden väärästä sijoituksesta oli myös esimerkkejä. Vastauksissa oli ongelmaksi nimetty pääsääntöisesti asiakkaan saama liian niukka tuki. Kotona asumisesta oli kahdenlaisia näkemyksiä: asiakas asui kotona, mutta asiakkaan kotona asuminen ei ole enää turvallista, mutta myös tilanne, jossa asukas on sijoitettu tehostettuun palveluasumiseen, vaikka pärjäisi kotona. Vastauksissa on myös mainittu tilanteita, joissa asiakas joutui selviytymään tarvettaan vähäisemmällä tuella, koska sopivia hoivapaikkoja ei ollut. Hoivapaikkojen puute tuli esille myös ylihoidon selittäjänä. Asiakkaita on akuuttiosastolla, vaikka he eivät ole sairaita, vaan odottavat sopivaa asumispaikkaa. Vuodepotilas kotona, ei pääse edes suihkuun. Yksinäisiä vanhuksia kotona vasten tahtoaan. [---] jonolla odottamassa palveluasumispaikkaa, koti ei turvallinen odotuspaikka. Osa pärjäisi kotihoidon turvin kotona, ei tarvitse tehostettua palveluasumista. Huonokuntoisia asiakkaita, osa kotinsa vankeja ja yksinäisiä. Osa kotihoidon asiakkaista hyötyisi palveluasumisen tuomista virikkeistä ja turvallisuudesta. Pyörätuolissa olevat asukkaat eivät tarvitsisi olla lukituissa tiloissa. He voisivat olla avo-osasto(lla). Osastolla hoidetaan akuuttisairaita. Osa odottaa sopivaa asumispaikkaa, eivät sairasta.

Näiden rinnalla oli myös mainintoja ilmiöstä, jossa asiakasta siirrettiin oman kodin tai tuetun asumisen sekä vaativamman tuen, kuten sairaalan välillä, koska sopivaa hoivapaikkaa ei ollut tarjolla. Aivan liian huonokuntoisia pompotellaan paikasta toiseen jatkuvasti. Tilapäishoidossa odottaa moni pitkäaikaispaikkaa ja heitä siirretään edestakaisin.

105


Muissa kommenteissa tuli esiin useita erilaisia näkökulmia. Kommentit olivat sekä kriittisiä, kehittäviä että myönteisiä: Joidenkin asiakkaiden omaiset asuvat todella kaukana, lähempänäkin voisi olla ehkä paikkoja. Yksityisessä kaikki ajatellaan rahassa/säästöissä, etenkin vanhuksia auttavan henkilökunnan määrässä. Omia vanhempia en tuollaiseen paikkaan haluaisi. Arvostan työpaikkani asumismuotoa.

Avoimissa vastauksissa näkyy eri asiakasryhmien yhteen sijoittamisen tuomia haasteita. Samoin vastauksissa on nähtävissä kotona asumisen ihanne ja muiden hoivapaikkojen määrän niukkuus, joka estää asiakkaan siirtämisen sopivampaan hoivapaikkaan. Tilanne näkyy sekä pitkittyneenä kotihoitona että sairaala- ja vastaavien hoivapaikkojen käyttönä sopivamman hoivapaikan jonottamisen yhteydessä. Kotona asuminen pitkittyy, vaikka asukkaan turvallisuus olisi vaarantunut. Asiakkaiden toistuvat siirrot Toinen näkökulma asiakkaiden oikeaan sijoituspaikkaan ovat asiakkaan mahdolliset toistuvat siirrot asunnon ja hoivapaikkojen välillä. Tätä selvitettiin Asiakasta ei siirretä toistuvasti kodin (esimerkiksi kotihoidon tai palveluasunnon) ja sairaalan välillä -väittämällä. Väittämään vastasi 933 vastaajaa. Kysymykseen vastanneista lähes puolet (45 %) ilmoitti olevansa väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Jokseenkin eri mieltä tai täysin eri mieltä siirroista oli yli kolmasosa (38 %) vastaajista. Hieman yli kymmenesosa (11 %) vastaajista ei ollut samaa eikä eri mieltä. Ei koske omaa työtäni -vastauksia oli 42. Kysymykseen vastanneiden osuus oli 27 prosenttia kaikista vastaajista. Vastanneiden alhaista määrää selittää se, että kysymys koski vain kotiin annettavissa palveluissa työskenteleviä vastaajia. Kotihoidossa työskentelevät

106


vastaajat olivat muita useammin eri mieltä väittämästä kuin muut vastaajat. Kotihoidon työntekijöistä 40 prosenttia oli samaa mieltä väittämästä, ettei asiakkaita toistuvasti siirretä kodin ja sairaalan välillä. Muissa hoivamuodoissa työskentelevistä samaa mieltä oli 59 prosenttia vastaajista. Kotihoidon työntekijöistä 46 prosenttia oli eri mieltä väittämästä, kun muista vastaajista eri mieltä väittämästä oli vain 16 prosenttia vastaajista. Kotihoidossa hieman yli kymmenesosa vastaajista ei ilmaissut näkemystään suuntaan tai toiseen. Sen sijaan Ei koske omaa työtäni -vastauksia oli selvästi vähemmän kuin muissa hoivamuodoissa. Kun muissa hoivamuodoissa työskennelleistä vastaajista 16 prosenttia arvioi, ettei asia kuulu heidän työhönsä, kotihoidon työntekijöistä vastaava osuus oli vajaa prosenttiyksikkö. (Kuva 28.) Ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001).

Asiakkaitani ei siirretä toistuvasti... Kaikki (897)

11

Kotihoito (n=674)

13

Muu (n=223)

5 0

28

12

33 11

29

16

13

9

28

20

40

5

29

11

31 60

1

16 80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Asia ei koske omaa työtäni

100

Kuva 28. SuPerin kysely 2019, kysymys 32. Asiakkaitani ei siirretä toistuvasti kodin (esim. kotihoidon tai palveluasunnon) ja sairaalan välillä. Kotihoito ja muut hoivamuodot.

107


4.9. Yhteistyö ja tiedonkulku, yhteistyön tekijät Yhteistyö asiakkaiden, heidän omaisten ja läheisten kanssa Yhteistyö asiakkaiden ja heidän omaisten ja läheisten kanssa on toimivaa -väittämän kanssa täsmälleen samaa mieltä oli viidesosa vastaajista. Jokseenkin samaa mieltä oli lähes kaksi kolmasosaa vastaajista. Vajaa kymmenesosa ei ottanut väittämään kantaa suuntaan tai toiseen. Noin kymmenesosa oli väittämän kanssa jokseenkin eri mieltä. Täysin eri mieltä väittämästä oli vain noin prosentti vastaajista. Ei koske työtäni vastauksia oli alle prosentti. (Kuva 29.) Asiakasryhmittäin tarkasteltuna yhteistyö oli vastausten mukaan toimivinta muistisairaiden ja vammaisten asiakkaiden sekä iäkkäiden asiakkaiden omaisten kanssa. Päihde- ja mielenterveysongelmaisten asiakkaiden ja omaisten kanssa yhteistyö oli heikompaa kuin muiden asiakasryhmien ja näiden omaisten kanssa. Samoin useiden asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä ja muussa työssä omaisten ja läheisten kanssa tehtävä yhteistyö oli keskimääräistä niukempaa. Muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskentelevistä kaikki vastaajat katsoivat yhteistyön kuuluvan vastaajan omaan työhön. Samoin vanhustyössä lähes jokainen vastaaja arvioi yhteistyön kuuluvan tehtäviin. Mielenterveysja päihdetyössä viisi prosenttia vastaajista ja muussa työssä kuusi prosenttia vastaajista arvioi, ettei yhteistyö kuulu heidän työhönsä.

108


Yhteistyö omaisten kanssa toimii * asiakasryhmä Kaikki (n=3290) 1 11 Muu työ (n=123) 3

11

Useita asiakasryhmiä (n=345) 2

13

Muistisairaat asiakkaat (n=236) 0 8 Mielenterveys- ja päihdetyö (n=182) 1

Vanhustyö (n=1856) 1 11 0

16

50

12

1

20

40

0

19

62

7

5

27

56

6

0

24

61

16

1

15

60

9 7

Vammaistyö (n=548) 1 10

6

24

51

6

1

20

60

7

60

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Asia ei koske työtäni

100

Kuva 29. SuPerin kysely 2019, kysymys 26. Yhteistyö asiakkaiden ja heidän omaisten ja läheisten kanssa on toimivaa * asiakasryhmä. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

Kotihoidossa työtä tekevät olivat harvemmin täysin samaa mieltä asiakkaan omaisten kanssa tehtävän yhteistyön sujumisesta kuin muut vastaajat. Vastaavasti täysin eri mieltä väittämästä olleiden määrä oli suurempi kuin muissa hoivamuodoissa. (Kuva 30.) Yhteistyö kotihoidon asiakkaiden omaisten kanssa näyttäisi siten olevan ongelmallisempaa kuin muissa hoivamuodoissa.

Yhteistyö asiakkaan ja omaisten kanssa toimii Kaikki (n=3274) 1 Kotihoito (n=684) 1

11

7

15

Muu (n=2590) 1 10 0

60 8

20 65

7

11 0

58 20

40

1

23 60

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Asia ei koske työtäni

1 100

Kuva 30. SuPerin kysely 2019, kysymys 26. Yhteistyö omaisten kanssa toimii, kotihoito ja muut hoivamuodot. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

109


Yhteistyön sujumista selittäneeseen avoimeen kysymykseen (K27) saatiin yhteensä 782 vastausta (23 % vastaajista). Vastauksista arvioitiin 10 prosenttia. Vastaajat olivat kuvanneet avoimessa vastauksessa sekä yhteistyön sujumista että sen ongelmia. Vastauksissa on mainintoja, jonka mukaan yhteistyö on sujunut muuten hyvin, mutta asiakkaiden joukossa on ollut yksittäisiä henkilöitä, joiden omaisten kanssa yhteistyössä on ollut ongelmia. Toisaalta vastauksissa oli huomautettu, että kaikilla asiakkailla ei ole omaisia tai omaisia voi olla vaikea tavoittaa. Lisäksi oli huomautettu, että kaikki asiakkaat eivät halua jakaa asioitaan omaisten kanssa. Tämän vuoksi omaisiin ei voida olla yhteydessä. Yhteistyötä ei voi tehdä ilman asiakkaan suostumusta. Myös tietosuojalainsäädäntö koettiin yhteydenpidon esteeksi tai suoranaiseksi ongelmaksi. Yhteistyön ongelmia nimettiin useita: Omaiset eivät aina ota huomioon hoidettavan terveydentilaa eikä hänen tahtoaan. Omaiset eivät aina ymmärrä kotihoidon niukkoja resursseja tai omaiset eivät tunnista tai tunnusta läheisensä tilan heikkoutta. Omainen voi esimerkiksi vastustaa asiakkaan siirtoa sopivampaan hoitopaikkaan, vaikka siirto olisi hoidollisesti erittäin perusteltu. Omainen ei halua maksaa tarpeellisista toimenpiteistä tai esimerkiksi turvallisuutta edistävistä yksinkertaisistakaan asioista, kuten uusista kodinkoneista. Lisäksi yksittäisissä vastauksissa todettiin, että yksittäisen asiakkaan haastava omainen vie aikaa muilta asiakkailta. Samoin haastavan omaisen kohtaamisen todettiin olevan hoivahenkilöstölle psyykkisesti kuormittava. Erityinen haaste hoivahenkilöstölle ovat mielenterveys- tai päihdeongelmaiset omaiset. Samoin omaisten, esimerkiksi asiakkaan aikuisten lasten keskinäisistä ristiriidoista johtuvat odotusten tai vaatimusten ristiriidat ja jopa erikoisjärjestelyt haittaavat yhteistyötä. Yhteistyön ongelmista ja hoidettavan asiakkaan ja omaisten näkemyseroista esimerkkeinä ovat vastaukset, joissa ollaan huolissaan asiakkaan itsemääräämisoikeudesta. Asiakkaan itsemääräämisoikeus koskee työntekijöitä mutta omaisten tahto kumoaa asiakkaan itsemääräämisoikeuden.

110


Samoin ongelmaksi mainittiin erilainen näkemys hoidosta. Omaiset voivat haluta minimoida asiakkaan lääkityksen. Samoin liikkumisen ja asiakkaan aktivoimisen suhteen on erilaisia näkemyksiä. Samaan aikaan kun omainen näkee läheisensä avuntarpeen, hoitohenkilöstö pyrkii kannustamaan asiakasta liikkumaan ja toimimaan mahdollisimman paljon omatoimisesti. Toiminnan tavoitteena on säilyttää asiakkaan jäljellä oleva toimintakyky: Eri näkemyksiä on hoidoista. Kotihoito pyrkii säilyttämään omatoimisuuden. Sitä [omaiset] eivät halua ymmärtää aina.

Lisäksi huomautettiin, ettei hoivahenkilöstöllä ole aina tietoa omaisista. Taustalla voi olla useita erilaisia syytekijöitä. En tunne / tiedä kaikkien omaisista mitään. Harva hoitaja on kiinnostunut työskentelemään omaisten kanssa. Esimies ei pidä sitä tärkeänä eikä halua itse ottaa kontaktia omaisiin.

Tiedonkulku eri toimijoiden välillä Yhteistyön sujuvuutta mitattiin myös tiedonkulusta esitetyllä väittämällä (kysymys 30): Tiedonkulku kotihoidon, ruokapalvelun, omaisten, sairaalan tms. välillä toimii hyvin -väittämään vastasi 927 vastaajaa. Määrä on hieman yli neljäsosa (27 %) kyselyn kaikista vastaajista. Vastaajista vajaa kymmenesosa oli täsmälleen samaa mieltä ja yli 40 prosenttia jokseenkin samaa mieltä tiedonkulun toimivuudesta. Kymmenesosa vastaajista ei ottanut kantaa suuntaan tai toiseen. Jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa oli lähes kolmasosa vastanneista, täysin eri mieltä noin kuusi prosenttia vastanneista. Kun samaa mieltä olevia oli noin puolet, oli eri mieltä olevia yhteensä noin kolmasosa vastaajista. Puuttuvien vastausten ohella yksittäiset vastaajat ilmoittivat, ettei tiedonkulku kuulu heidän työtehtäviinsä. Tiedonkulusta Ei koske omaa työtäni -vastauksia oli niin yksityisellä kuin julkisella, samoin kuin muun työnantajan palveluksessa työskennelleillä.

111


Tiedonkulkua koskevaan kysymykseen vastanneista henkilöistä valtaosa oli kotihoidon työntekijöitä. Heidän näkemyksensä poikkesi jossain määrin muiden hoivamuotojen edustajien näkemyksestä (kuva 31). Tiedonkulku toimii hyvin -väittämästä täysin samaa mieltä olevien osuus oli puolta pienempi kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Jokseenkin samaa mieltä olleiden osuus oli samaa luokkaa, mutta jokseenkin eri mieltä tiedonkulun toimivuudesta olleiden osuus kotihoidossa oli lähes kaksinkertainen muiden hoivamuotojen edustajiin verrattuna. Ei koske työtäni -vastaukset olivat painottuneet muihin hoivamuotoihin. Kotihoidossa tiedonkulusta Ei koske työtäni -vastauksia oli vain kolme. Ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001).

Tiedonkulku ... toimii hyvin Kaikki (n=891)

5

Kotihoito (n=676)

5

Muu (n=215)

5 0

30

11

34 18

44 10

13 20

45 42

40

7

5 0 11

60

3

12

60

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Asia ei koske omaa työtäni

100

Kuva 31. SuPerin kysely 2019, kysymys 30: Tiedonkulku kotihoidon, ruokapalvelun, omaisten, sairaalan tms. välillä toimii hyvin. (Prosenttiosuus vastaajista: n1=suomenkielinen ja n2=ruotsinkielinen kysely.)

Perusteluna tiedonkulun onnistumiselle tai ongelmille saatiin 220 vastausta (6 % kaikista vastaajista). Nämä analysoitiin kaikki. Yleisenä linjauksena vastauksissa oli toteamus siitä, että aina ei tieto kulje tai joskus tulee tietokatkoksia. Tiedonkulun ongelmia selitettiin muun muassa kiireellä ja inhimillisillä syillä. Samoin omaisten vaikea tavoitettavuus mainittiin yhdeksi tiedonkulun ongelmaksi.

112


Aina ei tieto kuje, inhimilliset syyt, kiire Omaisia hankala tavoittaa.

Aineiston perusteella merkittävin ongelmakenttä oli sairaalasta kotiuttaminen, joka oli tavalla tai toisella mainittu lähes kolmasosassa vastauksia (63 vastausta). Ongelmaksi oli mainittu nimenomaan sairaalan ja muiden toimijoiden välisen tiedonkulun häiriöt. Vastausten mukaan potilas voidaan kotiuttaa sairaalasta, mutta siitä ei muisteta ilmoittaa kotihoitoon, ruokahuoltoon, omaisille tai muulle vastuutaholle. Osittain tiedonkatkoksia selitettiin kiireellä, mutta myös järjestelmäperäisillä tekijöillä, kuten erilaisilla tietojärjestelmillä, jotka eivät keskustele keskenään. Eri potilastietojärjestämät laitosten välillä Asiakasjärjestelmiä yhtä aikaa useampi, jotka eivät keskustele keskenään. Asioissa on tapahtunut parannusta ja tieto kulkee, mutta esim. kotiutus perjantaina ei näy Hilkassa.

Yhtenä tekijänä tiedonkulussa todettiin tietosuoja:

Koska emme saa asiakkaan poissa ollessa katsoa Pegasos tietoja, emme tiedä hänen kuntoaan kotiutuessa.

Tiedonkulun ongelmien yhteydessä on myös mainintoja kotiutuksen yhteydessä syntyneistä vaaratilanteista: Asiakas on kotiutunut eikä [kotihoito] tiedä mitään, ateria jäänyt tilaamatta, lääkkeet apteekissa, ei käyntiä. Avaimet, lääkkeet, kirjaukset hukassa, [---] kotihoito - Asunto täynnä jäte- pusseja. Kotiutuksista ei aina ilmoiteta ajoissa ja kotiutuksien yhteydessä lääkemuutoksista ei ilmoiteta.

Tiedonkulussa oli ongelmia molempiin suuntiin. Omaiset eivät muista ilmoittaa, jos asiakas ei tarvitse apua, tai sairaalassa hoitohenkilökunnalla ei

113


ole riittävää taustatietoa asiakkaasta ja hänen asumis- tai elämäntilanteestaan: Esim. sairaala ei ilmoita kotiutumisesta tai omaiset ei ilmoita, ettei tarvitse käydä, jos ovat paikalla. Esim. osastolta kotiutuu sellaisessa kunnossa, ettei kotona pärjää, kun ei oteta selvää kotioloista.

Omaisten roolia ilmoittamisessa ja ilmoitusten vastaanottamisessa oli kommentoitu kymmenesosassa vastauksia. Omaisten heikko tavoitettavuus tai läsnäolo, ilman että ilmoitetaan, mutta myös vähäinen mielenkiinto tulivat esiin yksittäisinä mainintoina. Toisaalta osa koki, että tiedonkulku oli helpointa omaisten kanssa. Yhtenä ongelmana tiedonkulussa todettiin hoitohenkilöstön vaihtuvuus ja sijaiset sekä osapalveluihin pilkotut, samoin kuin ulkoistetut palvelut. Lähihoitaja ei tunne asiakastaan, saati eri sidosryhmiä. Sijainen ei osallistu palavereihin, josta saisi tietoa. Onnistumisten arvioitiin puolestaan syntyvän muun muassa vakiintuneen henkilöstön toiminnasta ja yhteistyöstä. Jokaisen omasta toiminnasta ja tekemisestä: Parhaamme yritetään.

Yhteistyön yhdeksi esteeksi on mainittu tiedonkulun ongelmat, muun muassa erilaisten tietojärjestelmien yhteensopimattomuuden vuoksi. Sama ongelmakenttä oli nähtävissä myös THL:n STEP-tutkimuksessa vuonna 2015, jonka tulosten mukaan eri vastaajaorganisaatioiden käytössä oli yhteensä noin 40 eri tietojärjestelmää (Ojala ym. 2016, 62-63). Näistä osa oli potilas- tai asiakastietojärjestelmiä, osa epäilemättä toiminnanohjausjärjestelmiä. Joka tapauksessa järjestelmien runsaus voi tuottaa ongelmia. Ongelmat voivat näkyä sekä potilas- tai asiakastietojen asianmukaisessa välittämisen ongelmina. Ne voivat olla ongelmana myös hoiva-alan koulutuksen yhteydessä saatavien tietoteknisten valmiuksien osalta. Tilannetta helpottaisi tietojärjestelmien yhtenäistäminen. Yhteistyön osapuolet Teen yhteistyötä asiakkaiden asumisen turvallisuuden parantamiseksi -väittämään vastasi valtaosa kyselyn kaikista vastaajista. Valtaosa (93 %) vastaajista ilmoitti tehneensä turvallisuusyhteistyötä muiden työntekijöiden 114


kanssa. Asiakkaan omaisten kanssa yhteistyötä teki neljä viidesosaa (80 %) vastaajista ja esimiehen kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä lähes neljä viidesosaa (78 %) kaikista vastaajista. Turvallisuusyhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa ilmoitti tekevänsä hieman yli kolmasosa (38 %) vastaajista. Sen sijaan muiden toimijoiden kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä vain noin viidesosa (20 %) vastaajista. Sosiaalipäivystyksen kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä vain hieman yli kymmenesosa (14 %) vastaajista. Lisäksi asiakkaan naapureiden kanssa yhteistyötä teki hieman yli kymmenesosa (12 %) vastaajista. Osa vastaajista ilmoitti, että ei tee yhteistyötä eri tahojen kanssa. Kysymyskohtaisesti 2-25 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, tekeekö yhteistyötä kyseisten tahojen kanssa ja 3-14 prosenttia vastaajista jätti kysymykseen kokonaan vastaamatta. (Kuva 32.) Teen yhteistyötä Muiden työntekijöiden kanssa

93

22 3

Asiakkaan omaisten kanssa

80

9

6 5

Esimiehen kanssa

78

10

8 4

Pelastuslaitoksen kanssa

38

Muiden toimijoiden kanssa

40

20

Vapaaehtoistoimijoiden kanssa

41

18

25 59

Sosiaalipäivystyksen kanssa

14

63

Asiakkaan naapureiden kanssa

12

68

0 Kyllä

20 Ei

40

En osaa sanoa

13

14 14

10

14

9

10 60

9

80

10 100

Puuttuva tieto

Kuva 32. SuPerin kysely 2019, kysymys 33. Teen yhteistyötä asiakkaiden asumisen turvallisuuden parantamiseksi… (Prosenttiosuus kaikista vastaajista, n=3430)

Kotihoidon työntekijöistä turvallisuusyhteistyötä muiden työntekijöiden kanssa teki lähes jokainen (98 %). Omaisten kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä 94 prosenttia. Sosiaalipäivystyksen kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä 24 prosenttia kotihoidon työntekijöistä. Vapaaehtoistoimijoiden

115


kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä 25 prosenttia ja asiakkaan naapureiden kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä 19 prosenttia kotihoidon työntekijöistä. Näiden kaikkien osalta yhteistyötä tekevien osuus on kotihoidossa korkeampi kuin muissa hoivamuodoissa keskimäärin. Ero muihin hoivamuotoihin on tilastollisesti merkitsevä. Esimiehen kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä 70 prosenttia vastaajista. Pelastuslaitoksen kanssa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä 35 prosenttia ja muiden edellä mainitsemattomien toimijoiden kanssa 26 prosenttia kyselyyn vastanneista kotihoidon työntekijöistä. Sekä esimiehen että pelastuslaitoksen kanssa tehdään kotihoidossa siten vähemmän yhteistyötä kuin muissa hoivamuodoissa keskimäärin. Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen väliset erot ovat tilastollisesti merkitsevät (p<0,01). Muita yhteistyökumppaneita nimesi tai yhteistyötä koskevaa vastaustaan muulla tavoin selvensi yhteensä 366 vastaajaa. Vastausten perusteella yhteistyötä tehdään kaikkien tarpeellisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Avoimissa vastauksissa oli nimetty yhteistyökumppaneita yhtäältä kollektiivisena joukkona, kuten ammatilliset tiimit, toisaalta yksittäisiä toimijoita nimeämällä. Tavanomaisia yhteistyökumppaneita olivat lääkäri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, kotihoito, kotisairaala, palveluohjaus tai esimerkiksi avustaja. Näiden ohella oli mainintoja erilaisista palveluiden tarjoajista, muun muassa apuvälinepalvelu ja ruokapalvelu. Hoivatyötä tavalla tai toisella tekevien yhteistyökumppaneiden ohelle oli nimetty poliisi, vartiointiliike, vartija tai huoltomies tai huoltoyhtiö, turvalaiteasentaja, kiinteistön omistaja tai vuokranantaja. Palveluketjun ulkopuolisina mainintoina yhteistyökumppaneissa oli kolmas sektori, järjestöt, vapaaehtoiset, ystävätoiminta ja esimerkiksi seurakunta. Vastaukset kuvastavat hyvin tukiverkoston laajuutta. Vastausten mukaan yhteistyötä siis tehdään ja yhteistyö on moniammatillista. Yhteistyössä on onnistumisia, mutta myös ristiriitoja tai suoranaisia ongelmia muun muassa useiden tietojärjestelmien, näiden yhteensopimattomuuden, vaitiolovelvollisuuden ja tiedon vaihdon välttämättömyyden ristipaineessa. Mycket problem pga. tystnadsplikt.

116


Merkittävänä erona yhteistyössä tulee esiin kotihoidon työntekijöiden ja esimiesten sekä työntekijöiden ja pelastuslaitoksen välinen yhteistyö, joka on ohuempaa kuin muissa hoivamuodoissa. Eroa voi selittää kotihoidon luonne: työntekijät kulkevat asiakkaiden luona ja ovat käytännössä etäällä esimiehestä. Pelastustoimen kanssa tehtävä yhteistyö on kotihoidossa epäilemättä vielä melko uutta, vaikka yhteistyön kehittämisessä on ollut jo pitkään edelläkävijöitä. Sen sijaan pelastustoimen ja toimipaikan henkilöstön yhteistyöllä on jo pidemmät perinteet kiinteissä hoivapaikoissa, joissa on selkeä toiminnanharjoittaja ja joihin kohdistuu esimerkiksi poistumisturvallisuusselvitys tai säännöllisesti tehdyt palotarkastukset.

4.10. Pelastussuunnitelma ja poistumisturvallisuusselvitys Kysymyksessä 36 kysyttiin, onko vastaaja tutustunut asiakkaansa asuinkiinteistön pelastussuunnitelmaan ja poistumisturvallisuusselvitykseen. Kaikista vastaajista kolme neljäsosaa (73 %) ilmoitti tutustuneensa asiakkaan asuinkohteen pelastussuunnitelmaan, vajaa viidesosa (17 %) ei ollut tutustunut ja vajaa kymmenesosa vastaajista ei osannut sanoa, jätti vastaamatta kysymykseen tai ilmoitti, ettei pelastussuunnitelma koske vastaajan työtehtävää. Kotihoidon työntekijöistä vain vajaa kolmasosa (29%) oli tutustunut asiakkaansa asuinkiinteistön pelastussuunnitelmaan, yli puolet ei ollut pelastussuunnitelmaan tutustunut. Muissa hoivamuodoissa pelastussuunnitelmaan oli tutustunut yli kolme neljäsosaa (85 %) vastaajista. Pelastussuunnitelmaan ei ollut tutustunut kuusi prosenttia vastaajista. Kotihoidon työntekijöistä 15 prosenttia ei osannut sanoa, jätti vastaamatta kysymykseen tai ilmoitti, ettei asia koske vastaajan työtehtäviä. Muissa hoivamuodoissa vastaava osuus oli yhdeksän prosenttia. (Kuva 33.)

117


Pelastussuunnitelma Kaikki (n=3321)

73

Kotihoito (n=688)

16

29

57

Muu (n=2633) 20 Kyllä

Ei

En osaa sanoa

40

5

8

84 0

3

6 1 5 40

Ei koske työtehtävääni

80

3

6 1

3 100

Puuttuva tieto

Kuva 33. SuPerin kysely 2019, kysymys 36a. Olen tutustunut asiakkaitteni asuinkohteen (koti, tukiasunto, hoitolaitos tai vastaava) pelastussuunnitelmaan. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

Poistumisturvallisuusselvitykseen oli tutustunut kaksi kolmasosaa (65 %) kaikista vastaajista. Viidesosa (20 %) vastaajista ilmoitti, ettei ole tutustunut selvitykseen ja yhteensä 15 prosenttia vastaajista oli jättänyt vastaamatta kysymykseen, ilmoitti, ettei poistumisturvallisuusselvitys koske omaa työtehtävää tai ei osannut sanoa. Kotihoidon työntekijöistä viidesosa (24 %) ilmoitti tutustuneensa asiakkaan asuinkohteen poistumisturvallisuusselvitykseen. Muissa hoivamuodoissa työskennelleistä oli poistumisturvallisuusselvitykseen tutustunut kolme neljästä vastaajasta (76 %). Yhteensä 15 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, ei katsonut asian kuuluvan työtehtäviinsä tai jätti vastaamatta kysymykseen. Kotihoidossa En osaa sanoa -vastausten osuus oli suurempi kuin muissa hoivamuodoissa. Ei koske työtäni vastausten osuus oli samaa luokkaa sekä kotihoidossa että muissa hoivamuodoissa. (Kuva 34.)

118


Poistumisturvallisuusselvitys Kaikki (n=3321)

65

Kotihoito (n=688)

24

60

Muu (n=2633)

76 20

0 Kyllä

20

Ei

En osaa sanoa

40

9 60

Ei koske työtehtävääni

6

6 3

9

6

5

6 4

80

1

100

Puuttuva tieto

Kuva 34. SuPerin kysely 2019, kysymys 36b. Olen tutustunut asiakkaitteni asuinkohteen (koti, tukiasunto, hoitolaitos tai vastaava) poistumisturvallisuusselvitykseen. (Prosenttiosuus, suomenkielisen kyselyn vastaajat.)

Sekä pelastussuunnitelmaan että poistumisturvallisuusselvitykseen tutustumisessa on selkeä ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä. Eroa selittää ensisijaisesti lainsäädännön vaatimusten erot. Pelastussuunnitelma ja poistumisturvallisuusselvitys on pelastuslain perusteella laadittava kaikkin hoivapalveluita tarjoaviin yksiköihin. Jos henkilö asuu normaalissa kerrostalo- tai rivitaloasunnossa, on taloyhtiössä oltava pelastussuunnitelma, mutta se voi olla hyvin yleisluonteinen, eikä se ota välttämättä huomioon erityisen tuen tarpeessa olevia asukkaita. Se ei myöskään tule välttämättä kotihoidon henkilöstön tietoon. Omakoti- tai paritaloissa asuttaessa ei kiinteistön omistajalta edellytetä sen enempää pelastussuunnitelman kuin poistumisturvallisuusselvityksen tekemistä. Palveluntarjoajan tulee laatia poistumisturvallisuusselvitys hoivalaitoksiin. Sen sijaan sitä ei edellytetä tehtäväksi tavanomaisiin kerros- tai rivitaloasuinrakennuksiin. Poistumisturvallisuusselvitystä ei ole vaadittu kotihoidon asiakkaiden asumisessa, vaikka poistumisturvallisuus on tärkeä asumisturvallisuuden mittari. Ongelma on kuitenkin tiedostettu ja kotihoidon käyttöön on kehitetty soveltuvia poistumisturvallisuuden arviointimenetelmiä (Björkgren ym. 2017). Osa menetelmistä liittyy RAI-järjestelmän käyttöön. Käytettävissä on myös maksuton helppokäyttöinen mobiiliversio poistumisturvallisuuden arvioimiseksi (Pelastuslaitokset 2020, 24-29). 119


Noin viidesosa muissa hoivamuodoissa työskennelleistä vastaajista ei ole tietoinen toimipaikan pelastussuunnitelmasta eikä poistumisturvallisuusselvityksestä. Jos asiakas asuu hoivapalveluita tuottavasssa yksikössä, henkilöstö tulee kuitenkin olla perehdytetty sekä pelastussuunnitelman että poistumisturvallisuusselvityksen sisältöön. Jos taas on kyse kotihoidosta, voi yhdellä hoitajalla olla asiakkaita useissa kiinteistöissä tai asiakasmäärästä riippuen jopa useassa kymmenessä kiinteistössä. Hoitajalla ei ole välttämättä tietoa jokaisen asiakkaan asuinkiinteistön pelastussuunnitelmasta, vaikka sellainen olisi olemassa.

4.11. Turvallisuus hoito- tai palvelusuunnitelmien osana Kaikista vastaajista 42 prosenttia ilmoitti, että turvallisuus on kirjattu asiakkaiden hoito- tai palvelusuunnitelmaan. Viidesosa (19 %) vastaajista ilmoitti, että turvallisuus ei niihin sisälly, ja lähes kolmasosa (30 %) vastaajista ei tiennyt onko turvallisuus kirjattu hoito- tai palvelusuunnitelmaan vai ei. Viisi prosenttia vastaajista arvioi, ettei asiakkaan hoito- tai palvelusuunnitelma koske omaa työtehtävää. Yksi prosentti vastaajista ilmoitti, ettei hoito- tai palvelusuunnitelmaa ole. Kotihoidossa kolmasosa vastaajista ilmoitti, että turvallisuus oli kirjattu hoito- tai palvelusuunnitelmaan. Se on siten kirjattu kotihoidossa harvemmin kuin muissa hoivamuodoissa. Ei kirjattu -vastausten osuus oli samoin noin kolmasosa vastaajista. En osaa sanoa -vastausten osuus oli sama sekä kotihoidossa että muissa hoivamuodoissa. Ei koske työtäni sekä puuttuvien vastausten osuus oli alempi kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. (Kuva 35.)

120


Turvallisuus hoito- ja palvelusuunnitelmassa * hoivamuoto Kaikki (n=3321)

42

Kotihoito (n=688)

19

34

Muu (n=2633)

34 44

0

20

29

16 40

1

30

1

30 60

80

Kyllä

Ei

En osaa sanoa

Hoito- tai palvelusuunnitelmaa ei ole

Ei koske työtehtävääni

Puuttuva tieto

5 3 1 2 1 6

3 100

Kuva 35. SuPerin kysely 2019, kysymys 37. Onko turvallisuus kirjattu asiakkaitten hoito- tai palvelusuunnitelmaan * hoivamuoto kaksiluokkainen. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

Turvallisuuden huomioon ottamisessa hoiva- tai palvelusuunnitelmissa oli eroja myös asiakasryhmien välillä. Yleisimmin turvallisuus oli otettu huomioon muistisairaiden (53 %) ja vammaisten asiakkaiden (52 %) hoito- ja palvelusuunnitelmissa. Toisaalta näidenkin ryhmien osalta lähes puolet vastaajista ilmoitti, että turvallisuutta ei ole kirjattu hoito- ja palvelusuunnitelmaan, vastaaja ei tiennyt, onko se kirjattu vai ei tai, tai vastaaja ilmoitti, että asia ei kuulu hänen tehtäväkenttäänsä. (Kuva 36.) Vanhustyössä sekä mielenterveys- ja päihdetyössä turvallisuus oli kirjattu 42-43 prosentissa. Heikoimmin turvallisuus oli kirjattu asiakkaan hoito- tai palvelusuunnitelmaan useiden asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä ja muussa työssä. Tulosten mukaan tilanne olisi paras muistisairaiden ja vammaisten osalta. Turvallisuus on kirjattu hoito- tai palvelusuunnitelmaan keskimääräistä useammin, mutta lisäksi vastaajat ovat mieltäneet asian kuuluvan omaan työhönsä. Asiakasryhmäkohtaisesti 22—32 prosenttia vastaajista ei kuitenkaan tiedä, onko turvallisuus kirjattu asiakkaan hoito- tai palvelusuunnitelmaan vai ei. Tutkimuksellisesti on mielenkiintoista, että lähes neljäsosa muussa työssä, lähes viidesosa useiden asiakasryhmien kanssa työskentelevistä ja kymmenesosa mielenterveys- ja päihdetyössä työskentelevistä vastaajista arvioi, ettei asia kuulu heidän työtehtäviinsä.

121


Turvallisuus hoito- tai palvelusuunnitelmassa * asiakasryhmä Kaikki (n=3248) Muu työ (n=120) Useita asiakasryhmiä (n=336)

22

43 0

En osaa sanoa

10

52

Vanhustyö (n=1841)

Ei

26

42

Vammaistyö (n=541)

20

2

40

60

Hoito- tai palvelusuunnitelmaa ei ole

24 16 02

28

17

53

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=178)

3

32

22

27

Muistisairaat asiakkaat (n=232)

Kyllä

19

23

30

15

30

20

43

22

1 10

30

25

32

12

80

100

Ei koske työtehtävääni

Kuva 36. SuPerin kysely 2019, kysymys 37. Onko turvallisuus kirjattu asiakkaiden hoito- tai palvelusuunnitelmaan * asiakasryhmä. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

Tulosten perusteella turvallisuus ei järjestelmällisesti sisälly hoito- tai palvelusuunnitelmiin, tai käytännön työtä tekevä hoivahenkilöstö ei ole siitä ainakaan tietoinen. Kyse voi olla johtamisen, suunnittelun tai henkilöstön koulutuksen tai opastuksen ongelmista.

4.12. Ilmoitusvelvollisuus turvallisuuden varmistamisessa Ilmoitusvelvollisuuden kaksi tyyppiä Kuten johdannossa todettiin, henkilöturvallisuuden vaarantavasta tilanteesta on jokaisella viranomaisella ilmoitusvelvollisuus joko sosiaalitoimeen tai pelastustoimeen. Sosiaalitoimen osalta ilmoitusvelvollisuus perustuu sekä sosiaalihuoltolakiin (48 §) että vanhuspalvelulakiin (15 §). Lisäksi vastaava ilmoitusvelvollisuus on muun muassa lastensuojelulaissa (417/2007, 25 §). Ilmoitusvelvollisuudesta käytetään nimikettä huoli-ilmoitus. Pelastustoimelle ilmoittaminen perustuu pelastuslakiin (42 §) ja siitä käytetään nimikettä pelastuslain 42 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuus on 122


kaikissa edellä mainituissa säädöksissä voimassa salassapitosäädösten sitä estämättä. Ilmoitusvelvollisuus, huoli-ilmoitus SuPerin jäsenkunnasta sosiaalihuoltolain tai vanhuspalvelulain mukaisen huoli-ilmoituksen tekemiseen oli saanut koulutusta, opastusta tai perehdytystä hieman yli neljäsosa kaikista vastaajista (27 %). Ilman opastusta oli yli puolet (53 %) vastaajista. Viidesosa vastaajista ei ottanut kantaa siihen, oliko saanut jonkinasteista opastusta vai ei. Yli kymmenesosa (13 %) vastaajista oli valinnut En osaa sanoa -vaihtoehdon. Viisi prosenttia vastaajista totesi, että huoli-ilmoitus ei koske vastaajan omaa työtä ja kaksi prosenttia oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. (Kuva 37.) Kotihoidossa huoli-ilmoituksen tekoon opastusta saaneita oli lähes kolmasosa vastaajista. Koulutus, opastus tai perehdytys oli tulosten mukaan siis tavanomaisempaa kotihoidossa kuin muissa palvelumuodoissa. En osaa sanoa -vastausten osuus oli kotihoidossa alempi kuin muissa palvelumuodoissa. Tietoisuus tai kannanotto oli muita hoivamuotoja korkeampi, sillä jokainen kotihoidossa työskentelevä vastaaja oli vastannut kysymykseen. Ei koske työtäni -vastauksia kotihoidossa oli vain muutama. Muissa hoivamuodoissa noin kuusi prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei huoli-ilmoitus kuulu hänen työhönsä ja lisäksi pieni osa oli jättänyt vastaamatta kysymykseen.

Huoli-ilmoituksen tekeminen, opastus, koulutus tai perehdytys Kaikki (n=3321)

27

Kotihoito (n=688)

53

31

Muu (n=2633)

59

26

Kyllä

Ei

En osaa sanoa

40

14 60

Ei koske työtäni

5 2

10 0

51 20

0

13

80

6 3 100

Puuttuva tieto

Kuva 37. SuPerin kysely 2019, kysymys 38.1. Olen saanut opastusta, koulutusta tai perehdytyksen huoli-ilmoituksen tekemiseen. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajat.)

123


Huoli-ilmoituksen tekemistä ei siis ole järjestelmällisesti koulutettu tai opastettu kuin hieman yli neljäsosalle vastaajista. Kotihoidossa tietoisuus ilmoitusvelvollisuudesta näyttäisi olevan parempi kuin muissa hoivamuodoissa. Tulosten mukaan se koetaan myös omiin työtehtäviin kuuluvaksi. Pelastuslain 42§:n mukainen ilmoitus Olen saanut koulutusta, opastusta tai perehdytyksen pelastuslain 42 § mukaisen ilmoituksen tekemiseen -kysymyksen vastaukset poikkesivat jossain määrin huoli-ilmoituksen vastauksista. Koulutuksen, opastuksen tai perehdytyksen pelastuslain mukaisen ilmoituksen tekoon oli saanut neljäsosa kaikista vastaajista. Osuus oli samaa tasoa koko aineistossa, niin kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Sekä En osaa sanoa- vastusten, Ei koske työtäni -vastausten että puuttuvan tiedon osuus oli kotihoidossa huomattavasti alempi kuin muissa hoivamuodoissa. Kotihoidossa työskentelevistä vastaajista vain muutama oli ilmoittanut, että asia ei koske vastaajan työtä. (Kuva 38.)

Pelastuslain 42 § mukainen ilmoitus: opastus, koulutus... Kaikki (n=3321)

25

Kotihoito (n=688)

24

Muu (n=2633)

25 0

Kyllä

44

56

En osaa sanoa

40

4 2

19

41 20

Ei

25

27 60

Ei koske työtäni

80

10

5 3 100

Puuttuva tieto

Kuva 38. SuPerin kysely 2019, kysymys 38.2. Olen saanut koulutusta, opastuksen tai perehdytyksen pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen tekemiseen. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

124


Ilmoitusvelvollisuudesta on sekä huoli-ilmoituksen että pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen tekemisestä työpaikoilla annettu melko harvoin koulutusta, opastusta ja perehdytystä. Lisäksi pelastuslain mukaisen ilmoituksen tekemiseen oli erityisesti kotihoidossa annettu koulutusta, ohjausta tai opastusta merkittävästi harvemmin kuin vastaavaa opastusta huoli-ilmoituksen tekemiseen. Tehdyt huoli-ilmoitukset Kymmenesosa kaikista vastaajista ilmoitti tehneensä asiakkaan turvallisuuspuutteista huoli-ilmoituksen. Kaksi kolmasosaa ei ollut huoli-ilmoitusta tehnyt, ja lähes kymmenesosa vastaajista ei osannut sanoa, oliko tehnyt huoli-ilmoituksen vai ei. Kymmenesosa kaikista vastaajista ilmoitti, että huoli-ilmoitus ei koske vastaajan työtä tai jätti vastaamatta kysymykseen. Kaksi prosenttia vastaajista ilmoitti, että ei saa tehdä ilmoitusta. Kotihoidossa työskentelevistä viidesosa oli tehnyt huoli-ilmoituksen. Määrä on kaksinkertainen muihin hoivamuotoihin verrattuna. En osaa sanoa ja Ei kuulu tehtäviini -vastauksia oli kotihoidossa vähemmän kuin muissa hoivamuodoissa. Vastaajista kaksi prosenttia ilmoitti, että ei saa tehdä huoli-ilmoitusta. Osuus oli sama sekä kotihoidossa että muissa hoivamuodoissa. (Kuva 39.)

Huoli-ilmoitus, ilmoittaminen Kaikki (n1+n2=3430)

11

68

9

2 7

3

Kaikki (n1=3321)

10

68

8

2 7

3

Kotihoito (n1k=688) Muu (n1m=2633)

Kyllä

Ei

En osaa sanoa

9

68

8 0

7 22 2

69

19

20

40

En saa tehdä ilmoitusta

60 Ei koske työtäni

80

2

9

4 100

Puuttuva tieto

Kuva 39. SuPerin kysely 2019, kysymys 39. Olen tehnyt huoli-ilmoituksen. (Prosenttiosuus vastaajista, n1=suomenkielinen ja n2=ruotsinkielinen kysely, n=kaikki vastaajat.)

125


Kyselyn vastaajista kymmenesosa oli tehnyt huoli-ilmoituksen. Samoin kymmenesosa vastaajista tarkensi, kenelle ilmoitus oli tehty. Avoimista vastauksista analysoitiin kaikki vastaukset. Vastaajista (n=345) lähes kaksi kolmasosaa (59 %) oli tehnyt ilmoituksen omalle esimiehelle, linjajohdolle tai muuten oman organisaation sisällä. Noin viisi prosenttia vastaajista oli vienyt ilmoituksen sähköiseen seurantajärjestelmään. Näistä vastaajista noin puolet oli tehnyt ilmoituksen myös esimiehelle. Sosiaalitoimeen oli huoli-ilmoituksen tehnyt noin viidesosa ja pelastuslaitokselle noin kymmenesosa vastaajista. Kolmessa vastauksessa (< 1 %) oli maininta ilmoituksen tekemisestä oman organisaation nimetylle turvallisuusasiantuntijalle tai turvallisuustiimille. Omaisille oli tehnyt ilmoituksen kymmenesosa vastaajista. Noin neljäsosa vastaajista oli tehnyt ilmoituksen muulle yhteistyökumppanille, esimerkiksi terveydenhoitoon, kiinteistöhuoltoon, isännöitsijälle tai apuvälineyksikköön. Yksittäisiä ilmoituksia oli tehty myös aluehallintovirastoon, Valviralle ja Eviralle sekä ammattiliittoon. Yksittäisissä vastauksissa oli todettu yleisellä tasolla, että huoli-ilmoituksia tehdään ja ne kohdistetaan aina tilanteen mukaisesti. Kahdessa vastauksessa oli raportoitu, että ilmoitus ei ole johtanut toimenpiteisiin. Toisessa tapauksessa ilmoitus oli tehty omalle esimiehelle, toisessa pelastuslaitokselle. Pelastuslain mukaisten ilmoitusten tekeminen Pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen oli tehnyt kolme prosenttia kaikista vastaajista. Ilmoitusten teko oli tavanomaisempaa kotihoidon työntekijöillä (6 %) kuin muissa hoivamuodoissa (2 %). Lähes kolme neljäsosaa vastaajista ei ole tehnyt ilmoitusta ja yli kymmenesosa vastaajista ei osannut ottaa asiaan kantaa. Kahdeksan prosenttia kaikista vastaajista ilmoitti, että ilmoitusvelvollisuus ei koske heidän työtään. Kotihoidossa vastaava osuus oli vain kaksi prosenttia, muussa työssä yhdeksän prosenttia. Kaksi prosenttia kaikista vastaajista ilmoitti, että ei saa tehdä pelastuslain 42 §:n mukaista ilmoitusta. Kotihoidossa osuus oli prosentti. (Kuva 40.)

126


Pelastuslain 42 §:n mukainen ilmoitus, ilmoituksen tekeminen 2 Kaikki (n1+n2=3430)

3

72

13

8

3

Yhteensä (n1=3321)

3

72

13

2 8

3

Kotihoito (n1K=688) Muu (n1M=2633) 2 0 Kyllä

Ei

13

71 20 En osaa sanoa

40

12 1

15

74

6

60

En saa tehdä ilmoitusta

2

80

9

3 100

Ei koske työtäni

Kuva 40. SuPerin kysely 2019, kysymys 40. Olen tehnyt pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen. (Prosenttiosuus vastaajista, n1=suomenkielinen ja n2=ruotsinkielinen kysely, n=kaikki vastaajat.)

Käytännössä vain marginaalinen osa vastaajista on tehnyt pelastuslain mukaisia ilmoituksia. Lähes kolme neljäsosaa ei ole niitä tehnyt. Noin neljäsosa vastaajista ei osaa sanoa, onko tehnyt ilmoituksia, ei pidä ilmoitusvelvollisuutta työhönsä kuuluvana, on jättänyt vastaamatta kysymykseen tai vastaajaa on kielletty tekemästä ilmoitusta. Kotihoidossa ilmoittaminen on ollut tavanomaisempaa ja sekä ilmoittamisen kieltäminen että ei koske työtäni -vastaukset selvästi harvinaisempia kuin muissa palvelumuodoissa. Ilmoituksen tehneistä vain 77 henkilöä vastasi kysymykseen, kenelle ilmoitus on tehty. Näistä vastaajista kolmasosa (33 %) oli tehnyt ilmoituksen pelastuslaitokselle. Lähes puolet vastaajista (47 %) kertoi tehneensä ilmoituksen omalle organisaatiolle, ensisijaisesti omalle esimiehelle. Viidesosa vastaajista ilmoitti tehneensä ilmoituksen muulle toimijalle, kuten sosiaalitoimeen, kiinteistöhuoltoon tai omaisille. Kahdessa tapauksessa ilmoitus oli kohdistettu aluehallintovirastolle. Sekä huoli-ilmoituksissa että pelastuslain mukaisissa ilmoituksissa tulee esiin ilmoituksen teko viranomaisille, mutta sen rinnalla myös ilmoituksen teko muille toimijatahoille. Vaikka ilmoitus esimerkiksi kiinteistöhuoltoon tai omaiselle ei vastaa suoranaisesti huoli-ilmoitusta tai pelastuslain mu-

127


kaista ilmoitusta, on ilmoituksen teko tilanteen mukaisesti eri toimijoille ehdottoman tärkeä tapa varmistaa asiakkaan turvallisuus. Suora ilmoitus tilanteen korjaamiseen kykenevälle toimijataholle on nimenomaan ensisijainen ja luonnollinen toimintatapa hoivapalveluissa. Jos sitä kautta ei pystytä vaaraa poistamaan tai se ei tapahdu riittävän nopeasti, tehdään huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen tai pelastuslain 42 §:n mukainen ilmoitus pelastustoimelle. Toimintamalli huoli-ilmoitusten tekoon Kaikista vastaajista 15 prosenttia ilmoitti, että omassa organisaatiossa oli sovittu toimintamalli huoli-ilmoituksen tekoon (kysymys 41.1.). Hieman yli neljäsosa ilmoitti, että organisaatiossa ei ollut toimintamallia. Lähes puolet vastaajista ei osannut sanoa, oliko toimintamalli olemassa vai ei. Vajaa kymmenesosa vastaajista ei pitänyt asiaa omaan työhönsä kuuluvana tai jätti vastaamatta kysymykseen. Kotihoidossa ja muissa hoivamuodoissa toimintamalli oli sovittu lähes yhtä usein. Sen sijaan ei-vastausten osuus on korkeampi kuin muissa hoivamuodoissa. En osaa sanoa -vastausten osuus oli lähes puolet vastaajista kuten muissa hoivamuodoissakin. Selkeästi muusta vastaajajoukosta poiketen vain muutama kotihoidossa työskentelevistä vastaajista ilmoitti, ettei asia kuulu heidän työhönsä. Myös vastaamatta jättäneiden osuus oli pienempi kuin muissa hoivamuodoissa. (Kuva 41.)

Toimintamalli sovittu, huoli-ilmoitukset Yhteensä (n1=3321)

15

Kotihoito (n1K=688)

16

Muu (n1M=2633)

15

48

34

Ei

En osaa sanoa

6 3

47

27 20

0 Kyllä

28

12

48 40

60

Ei koske työtäni

7 80

4 100

Puuttuva tieto

Kuva 41. SuPerin kysely 2019, kysymys 41.1. Organisaatiossamme on sovittu toimintamalli huoli-ilmoitusten tekoa varten. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

128


Toimintamalli pelastuslain mukaisen ilmoitusten tekoon Pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen tekemiseen oli sovittu toimintamalli 14 prosentilla kaikista vastaajista. Sovittu malli on siis yhtä yleinen kuin huoli-ilmoituksesta laadittu toimintamalli. Myös tietoisuus toimintamallin puuttumisesta on yhtä yleinen: Neljäsosa vastaajista ilmoitti, että toimintamallia ei ole sovittu, ja samoin kuin huoli-ilmoituksissa, noin puolet vastaajista ei osannut sanoa, onko mallia sovittu vai ei. Hieman yli kymmenesosa kaikista vastaajista ilmoitti, ettei asia kuulu heidän työhönsä tai jätti vastaamatta kysymykseen. Kotihoidossa toimintamalli oli sovittu yhtä usein kuin muissa hoivamuodoissa, mutta toimintamallin puuttuminen todettiin selkeästi useammin kuin muissa hoivamuodoissa. Ei koske työtäni -vastausten ja puuttuvan tiedon osuus oli kotihoidossa selvästi pienempi kuin muissa hoivamuodoissa. (Kuva 42.)

Toimintamalli sovittu, pelastuslain 42 §:n mukainen ilmoitus Yhteensä (n1=3321)

14

Kotihoito (n1K=688)

14

Muu (n1M=2633)

14

50

33

Ei

En osaa sanoa

6

50

24 20

0 Kyllä

25

22

50 40

60

Ei koske työtäni

5

7 80

5 100

Puuttuva tieto

Kuva 42. SuPerin kysely 2019, kysymys 41.2. Organisaatiossamme on sovittu toimintamalli pelastuslain 42 §:n mukaisten ilmoitusten tekoa varten. (Prosenttiosuus suomenkielisen kyselyn vastaajista.)

Tulosten mukaan sovitut toimintamallit, opastus tai koulutus huoli-ilmoituksen tai pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen tekoon ovat vain harvoin lähihoitajien tiedossa. Toimintamalli on tiedossa vain vajaalla viidesosalla vastaajista. Huoli-ilmoituksen toimintamalli on sovittu ehkä hieman useammin kuin pelastuslain mukaisen ilmoituksen toimintamalli. En osaa sanoa 129


-vastausten perusteella vastaajien tietoisuus huoli-ilmoituksesta on hieman parempi kuin pelastuslain mukaisesta ilmoituksesta, mutta molempien vaihtoehtojen osalta noin puolet vastaajista on epätietoisia mahdollisesta toimintamallista. Ilmoittamiseen johtaneita tilanteita oli kuvannut 646 vastaajaa (19 % kaikista vastaajista). Osa vastaajista oli tehnyt useamman ilmoituksen, tai tehtyyn ilmoitukseen oli useita syitä. Kolmasosa (33 %) vastaajista on ilmoittanut asukkaan asuntoon, asumiseen, asunnon likaisuuteen, merkittävään palokuormaan, lieden tai muun koneen tai sähkölaitteen käyttöön liittyvistä ongelmista. Viidesosa vastaajista on ilmoittanut eteenpäin tapaturmista tai läheltä piti -tilanteista. Samoin viidesosa vastaajista on ilmoittanut väkivaltatilanteista. Lääkepoikkeamista ilmoituksia oli tehnyt hieman yli kymmenesosa vastaajista. Asuinympäristön turvallisuuspoikkeamista on puolestaan ilmoittanut noin kymmenesosa vastaajista. Asunnon sisäinen turvallisuuspuute on siten aiheuttanut kolminkertaisen ilmoitusmäärän asunnon ympäristön turvallisuuspuutteisiin verrattuna. Laadullisessa analyysissä ei saada suoraa vastausta, miten suuri osa on huoli-ilmoituksia tai pelastuslain 42 §:n mukaisia ilmoituksia. Tyypillisintä näyttäisi kuitenkin olevan esimiehelle ilmoittaminen tai HaiPro-ilmoitusten tekeminen. Vain yksittäistapauksissa näkyy selkeästi, että vastaaja on tehnyt nimenomaan huoli-ilmoituksen tai pelastuslain mukaisen ilmoituksen. Paloturvallisuusriskistä, kun asiakas tupakoi sisällä ja heikon toimintakyvyn vuoksi tiputtaa palavia tupakoita kädestään, eikä itse pääse poistumaan asunnostaan. palovaroitin ei toimi, kahvikeitin päällä tyhjänä, sähkölevyn hellat päällä, tulen käsittely asunnossa...

Vastauksissa on myös esimerkkejä tilanteen mukaisesti muille toimijoille tehdyistä ilmoituksista, joissa on kyse poikkeamailmoituksesta. Vaikka kyse ei olisi huoli-ilmoituksesta eikä pelastuslain mukaisesta ilmoituksesta, ilmoittaminen on ollut tärkeä osa turvallisuusongelmaan puuttumista.

130


Eri toimijoille tehdyt ilmoitukset, samoin kuin yksittäiset vastaukset viittaavat siihen, että huoli-ilmoitus tai pelastuslain 42 §:n mukainen ilmoitus oli käsitteenä vastaajalle vieras. Yksittäiset vastaajat olivat asiasta myös huomauttaneet. Aggressiivisen asukkaan aiheuttamista vaara ja uhkatilanteista poikkeama - ilmoituksia. Termi huoli-ilmoitus ei ole tuttu. Nämä ongelmat ovat jokapäiväisiä. Huoli-ilmoituksen olen joskus tehnyt ulkopuolisesta ihmisestä. Olen toki erilaisia ilmoituksia tehnyt mutta nämä asiat kuulostavat vierailta. Pelastuslaitos??

Aineistosta löytyy myös viitteitä siitä, että ilmoittaminen ei ole järjestelmällistä: Väkivalta tilanteista, kaatumisista, asukkaiden välisistä konflikteista. On kuitenkin pyydetty välttämään ”turhien” HaiPro ilmoitusten tekoa, on asukkaita, jotka ovat päivittäin aggressiivisia, esimiehen mukaan on ” turha” tehdä päivittäin HaiProja, jos asukas lyö, puree, potkii.

Vaikuttaa myös siltä, että esimiehillä ei ole aina tietoa ilmoitusvelvollisuudesta: Olisin monestakin tilanteesta tehnyt, esimiehen mukaan ei kuulu meille vaan asiakkaiden omaisille, ...jos heidän mielestään asiakkaan koti olot ovat ok...

Ongelmien vastapainoksi aineistosta löytyy esimerkkejä hyvistä toimintamalleista: Kirjallista huoli-ilmoitusta en ole tehnyt. Turvallisuusvastaavamme suhtautuu tehtäväänsä vakavasti. Jos olen huomannut puutteita, olen ilmoittanut hänelle ja hän on korjannut asian välittömästi.

131


4.13. Turvatekniikka ja apuvälineet, saanti, käyttö ja rahoitus Kyselyssä kartoitettiin vastaajien asiakkailla käytettävissä olevaa turvatekniikkaa, sen tavanomaisuutta, saatavuutta, saannin oikea-aikaisuutta ja rahoituksen vaihtoehtoja. Tekniikassa painottui liesi- ja paloturvallisuus, mutta myös liikkumisen turvallisuutta parantava tekniikka. Turvatekniikan riittävyydestä kysyttäessä (kysymys 43) neljä viidesosa vastaajista arvioi, että asiakkailla on käytettävissään riittävästi turvatekniikkaa ja apuvälineitä. Lähes kolmasosa oli väittämästä täsmälleen samaa mieltä ja lähes puolet jokseenkin samaa mieltä. Kymmenesosa vastaajista oli väittämästä jokseenkin eri mieltä ja yksi prosentti vastaajista täysin eri mieltä. (Kuva 43.) Kotihoidon työntekijät olivat väittämän kanssa täsmälleen samaa mieltä selvästi harvemmin kuin muin muut vastaajat. Kotihoidossa työskentelevistä jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa oli suurempi osuus kuin muissa hoivamuodoissa. Jokseenkin eri mieltä oli lähes viidesosa kotihoidossa työskentelevistä vastaajista, kun muissa hoivamuodoissa jokseenkin eri mieltä olleita oli vain kymmenesosa vastaajista. Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Riittävästi turvatekniikkaa käytettävissä

Muu (n1M=2633) 1

9

Kotihoito (n1K=688) 2 Kaikki (n=3430) 1

6

45

19 11

0

35

8

58

7

14

48 20

40

3

30 60

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Puuttuva tieto

0 2 100

Kuva 43. SuPerin kysely 2019, kysymys 43. Asiakkailla on käytettävissä riittävästi turvallisuutta lisääviä välineitä / apuvälineitä (laidat, liikkumisen tuki, tukikahvat, liesiturvalaitteet, tilanteeseen soveltuva oven lukitus, seurantalaitteet jne.). (Prosenttiosuus Kaikki = kaikki vastaajat, Kotihoito ja Muu hoivapaikka suomenkielisen kyselyn vastaajat.)

132


Turvatekniikan ja apuvälineiden saannin oikea-aikaisuudesta (kysymys 44.) vastaajilla oli kriittisempi käsitys kuin turvatekniikan käytössä olosta. Kaikista vastaajista 28 prosenttia oli täsmälleen samaa mieltä siitä, että tekniset laitteet tai apuvälineet saadaan riittävän ajoissa asiakkaan käyttöön. Kotihoidon työntekijöistä täsmälleen samaa mieltä oli vain 15 prosenttia, kun muissa hoivamuodoissa työskentelevistä täsmälleen samaa mieltä oli lähes kolmasosa (32 %) vastaajista. Jokseenkin samaa mieltä olevia oli 44 prosenttia kaikista vastaajista. Kotihoidon työntekijöistä jokseenkin samaa mieltä oli 48 prosenttia vastaajista, muissa hoivamuodoissa 43 prosenttia. Jokseenkin tai täysin eri mieltä turvatekniikan ja apuvälineiden käyttöön saamisen oikea-aikaisuudesta oli 16 prosenttia kaikista vastaajista. Kotihoidossa eri mieltä oikea-aikaisuudesta oli neljäsosa vastaajista (25 %), kun vastaava osuus muissa hoivamuodoissa oli 14 prosenttia. (Kuva 44.) Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001).

Käytössä olevan turvatekniikan saannin oikea-aikaisuus Muu (n=2633) 2

Kotihoito (n=688)

12

0

43

22

3

Kaikki (n=3430) 2

8

32

11

14

48

9 20

44 40

3 15

28 60

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Puuttuva tieto

0

2 100

Kuva 44. SuPerin kysely 2019, kysymys 44. Asiakkailla käytettävissä olevat välineet/apuvälineet saadaan käyttöön toimintakyvyn muutokseen nähden hyvissä ajoin (laidat, liikkumisen tuki, liesiturvallisuus). (Prosenttiosuus kaikista vastaajista.)

133


Käytössä olevat laitteet Vastaajien mukaan palovaroitin tai -ilmoitin, joka hälyttää mahdollisesta palosta henkilökunnalle tai pelastuslaitokselle on käytössä noin kahdella kolmasosalla asiakkaista. Automaattinen sammutusjärjestelmä on samoin käytössä yli puolella asiakkaista. Lisäksi lähes kymmenesosa vastaajista ilmoitti palovaroittimen, paloilmoittimen tai sammutuslaitteiston olevan käytössä osalla asiakkaista. Liesiturvalaitteista tavanomaisin on turvaliesi, joka todennäköisesti tarkoittaa ajastimella varustettua liettä. Liesivahti oli järjestelmällisesti käytössä vain pienellä joukolla ja satunnaisesti käytössä noin kymmenesosalla vastaajien asiakaskuntaa. Liesihälytin oli käytössä liesivahtia harvemmin. Noin kolmasosalla vastaajien asiakkaista oli käytössään turvaranneke. Lisäksi kolmasosa vastaajista ilmoitti, että turvaranneke on käytössä osalla asiakkaista. Sisällä tai ulkona liikkumisen seurantaan käytössä olevasta turvatekniikasta ilmoitti noin viidesosa vastaajista. Samoin viidesosa vastaajista ilmoitti, että osalla asiakkaista on käytössä liikkumisen tai poistumisen seurantaan tarkoitettua turvatekniikkaa. (Kuva 45.)

Käytössä oleva turvatekniikka Palovaroitin / paloilmoitin

62

Sprinkleri

57

Turvaranneke

11

Liesivahti

4 9

22

60 88

18

71 88

Liesihälytin 2 5 Muuta turvatekniikkaa

92

9 4

Turvatekniikka vastaajan omassa käytössä

87 32

0 Kyllä

31

13

Turvaliesi

Osalla on

35

34

18 4

32

8

35

Liikkumisen seurantatekniikka Paikannuslaite

7

2

20

65 40

60

80

100

Ei ole tai ei tietoa

Kuva 45. SuPerin kysely 2019, kysymys 45. Turvatekniikan käyttö, asiakkaallani on käytössä... (Prosenttiosuus, kaikki vastaajat, n=3430.)

134


Kun turvatekniikan yleisyyttä verrataan kotihoidon ja muiden hoivapalvelujen välillä, voidaan havaita kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välinen ero (kuva 46). Paloturvallisuustekniikasta niin palovaroitin- ja paloilmoitinjärjestelmä kuin automaattinen sammutusjärjestelmä olivat selvästi harvinaisempia kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Eroa selittää osittain lainsäädännön vaatimukset. Esimerkiksi automaattinen sammutusjärjestelmä edellytetään toimipaikoissa, jos asukkaiden toimintakyky on alentunut ja poistumismahdollisuus sen vuoksi heikentynyt, eikä henkilökunta pysty auttamaan asukasta kyllin nopeasti ulos. Kotihoidossa vastaavaan vaatimukseen ollaan vasta kiinnittämässä huomiota. Liesiturvalaitteet olivat tavanomaisempia kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Ero on samansuuntainen niin turvalieden, liesihälyttimen kuin liesivahdin osalta. Liesiturvalaitteiden ero hoivamuotojen välillä voi olla luonnollinen, koska niiden tarve voi olla tavanomaisempi kotihoidossa, jossa kotihoidon asiakas tekee vielä ruokaa. Muissa hoivatyypeissä asukkaalle voi olla tarjolla valmis ruoka, jolloin liettä tai liesiturvalaitteiden tarvetta ei kaikissa tapauksissa edes ole.

135


Turvatekniikka * hoivamuoto Turvaranneke, muu hoivamuoto

32

Turvaranneke, kotihoito

28

42

Liikkumisen seurantatekniikka, muu hoivamuoto

21

Liikkumisen seurantatekniikka, kotihoito

57 14

9

Paikannuslaite, muu hoivamuoto

65 39 88

6

33

Sprinkleri, muu hoivamuoto

61 70

Sprinkleri, kotihoito

8

3

30

Palovaroitin / paloilmoitin, muu hoivamuoto Palovaroitin / paloilmoitin, kotihoito

26

Turvaliesi, muu hoivamuoto

11 5

2

24

50 66

Liesivahti, muu hoivamuoto 32

95 62

Liesihälytin, muu hoivamuoto 22 Muuta turvatekniikkaa, muu hoivamuoto

96 18

3

78

11 3

Muuta turvatekniikkaa, kotihoito

86

6 6

Turvatekniikka vastaajan käytössä, muu… Tturvatekniikka vastaajan käytössä, kotihoito

Osittain

88 37

19 0

22

32

6

Liesihälytin, kotihoito

27

84

11

Liesivahti, kotihoito

27

62 71

Turvaliesi, kotihoito

2

52

4 8

Paikannuslaite, kotihoito

Kyllä

40

3

2 20

60 79

40

60

80

100

Ei tai ei tiedossa

Kuva 46. SuPerin kysely 2019, kysymys 45. Käytössä oleva turvatekniikka (kotihoito n=688, muu hoivamuoto n=2633).

Liikkumisen turvallisuuden osalta turvaranneke oli tavanomaisempi kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Paikannustekniikka oli tavanomaisempi kotihoidossa, mutta muu liikkumisen seurantatekniikka on tavanomaisempi muissa hoivamuodoissa. Lisäksi vastaajien omassa käytössä ollut turvatekniikka - kuten hälytin tai puhelin - oli selvästi harvinaisempi kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Tilanne on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen, sillä kotihoidossa on tyy136


pillistä yksintyöskentely, joka on nähty työturvallisuusnäkökulmasta yleisesti riskiksi. Muuta käytössä olevaa tekniikkaa kuvasi yhteensä 347 vastaajaa, eli noin kymmenesosa kaikista vastaajista. Muuna käytössä olevana tekniikkana oli yleisimmin mainittu erilaiset hälytys- ja kutsulaitteet, rannekkeet ja liikkumisesta hälyttävät laitteet kuten hälytysmatto. Näistä oli mainintoja yli puolessa avoimista vastauksista. Lähes viidesosa vastaajista mainitsi käytössä olevasta turvatekniikasta, joka liittyy ovissa kulkemisen seurantaan, rajoittamiseen tai lukitsemiseen. Kamera, video tai riistakamera oli mainittu 26 vastauksessa. Muina turvalaitteina olivat muun muassa tavalliset matkapuhelimet, lääkeautomaatit, lonkkasuojat, sängyn laidat ja nostolaitteet. Paloturvallisuuteen liittyvistä laitteista tai ratkaisuista oli mainittu palo-ovet, tavalliset palovaroittimet, häkävaroittimet ja muun muassa pelastuslakanat. Lisäksi vastauksissa oli mainittu turvatekniikan korvaavia menetelmiä, kuten sulakkeiden poisto asiakkaan liedestä. Turvatekniikan maksajat Vastausten mukaan turvatekniikan tavanomaisin maksaja oli kunta. Toiseksi tavanomaisin maksaja oli asiakas itse. Kiinteistön omistaja oli useammin maksajana kuin asunnon omistaja. Toimeentulotuesta tai muun maksajan maksamana turvatekniikkaa rahoitetaan selvästi edellisiä harvemmin. Merkittävä osa vastaajista ei tiennyt maksajaa tai ei vastannut kysymykseen. Noin kymmenesosa vastaajista ilmoitti, että asia ei kuulu heidän tehtäväkenttäänsä. (Kuva 47.)

137


Turvatekniikan maksajat Muu maksaja

31

96

Toimeentulotuki 2 5 Kiinteistön omistaja

94 17

Asunnon omistaja

11

Kunta

8 8

81

26

Asiakas

13 0

74

13

61

13

73

20 Kyllä

40 Osittain

60

80

100

Ei tai ei tiedossa

Kuva 47. SuPerin kysely 2019, kysymys 46. Kuka on maksanut turvatekniikan. (n=3430, kaikki) Muita maksajia oli vastauksessaan maininnut yhteensä 121 vastaajaa. Muina maksajina mainittiin toiminnanharjoittaja (palvelun tarjoaja), sote-alue, kunta tai kuntayhtymä sekä asiakkaan omaiset. Toiminnanharjoittaja tai hoivapalvelun tarjoaja oli maksajana yli puolessa erillisistä maininnoista, ja osassa turvatekniikan mainittiin sisältyvän palvelumaksuun. Omaiset oli mainittu maksajana lähes viidesosassa ja asiakas itse noin kymmenesosassa vastauksia. Yksittäisinä vastauksina mainittiin muina turvatekniikan maksajina ARA, vakuutusyhtiöt, Valtionkonttori, lastensuojelu ja Maahanmuuttovirasto. Lisäksi maksajaksi oli mainittu kahdessa vastauksessa vammaispalvelu. Jos turvatekniikan hankintaa arvioidaan rahoituksen kattavuuden perusteella, voidaan todeta, että noin neljäsosa turvatekniikasta on kunnan rahoittamaa, viidesosa asuin- tai hoivakiinteistön omistajan rahoittamaa ja noin kymmenesosa asunnon omistajan rahoittamaa. Asiakas maksaa itse kymmenesosan turvatekniikasta. Jos toimeentulotuesta tai muista rahoituslähteistä rahoitetaan marginaalinen osa turvatekniikasta, jää merkittävä osa vielä ilman rahoitusta. Tulosten perusteella voi approksimoida, että jopa neljäsosa asiakkaista voi jäädä tilanteeseen, jossa osa turvatekniikan kustannuksista voi tulla katettua osittain, jäädä rahoitukseltaan epävarmaksi tai puuttua kokonaan. Jos turvatekniikka tulee ”osittain” korvatuksi jostakin,

138


ja asukkaalle jää merkittävä omavastuu, tai hänen tulisi itse maksaa turvatekniikasta, on mahdollista, että se voi myös jäädä hankkimatta. Toisaalta maksajassa on selkeä ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä. Kotihoidossa oleva asiakas maksaa merkittävästi suuremman osan turvatekniikasta kuin muissa hoivamuodoissa oleva asiakas (kuva 48).

Turvatekniikan maksaja * hoivamuoto Muu maksaja, kotihoito 12 Muu maksaja, muu hoivamuoto Toimeentulotuesta, kotihoito

96

31

96 13

4

83

Toimeentulotuesta, muu hoivamuoto 12 Kiinteistön omistaja, kotihoito

96 16

7

Kiinteistön omistaja, muu hoivamuoto

77 6

20

Asunnon omistaja, kotihoito

11

Asunnon omistaja, muu hoivamuoto

11

Kunta, kotihoito

17

72

5

83 34

9

Kunta, muu hoivamuoto

57 8

30

Asiakas, kotihoito

63 33

45

Asiakas, muu hoivamuoto

5 0

Kyllä

74

8

21

87 20

Osittain

40

60

80

100

Ei tai ei tiedossa

Kuva 48. SuPerin kysely 2019. Kysymys 46. Kuka on maksanut turvatekniikan * hoivamuoto kaksiluokkainen (n=3321).

Asiakkaan oman ja muiden potentiaalisten maksajien osuudet eroavat toisistaan merkittävästi hoivamuodoittain. Erot ovat konkreettisemmin havaittavissa kuvassa 49, jolla approksimoidaan turvatekniikan maksajien jakaumaa. Kuvaan on yhdistetty edellisen kuvan kyllä-vastausten osuudet. Jos asiakkaan itse maksaman turvatekniikan jälkeen todellisena vaihtoehtona olisi kunta, asunnon tai kiinteistön omistaja, tai turvatekniikalle löytyisi muu maksaja ja jonkin verran maksettaisiin toimeentulotuesta, jäisi kotihoidossa

139


vähintään neljäsosa asiakkaista tilanteeseen, jossa tarpeelliselle turvatekniikalle ei löytyisi maksajaa ja se jäisi käytännössä hankkimatta. Muissa hoivamuodoissa osuus olisi lähes kolmasosa asiakkaista. Kaikkien vastausten perusteella asiakkaista jäisi yli neljäsosa tilaan, jossa osa turvatekniikan kustannuksista tai turvatekniikasta voi tulla katettua osittain, jäädä rahoitukseltaan epävarmaksi tai puuttua kokonaan. Jos turvatekniikka tulee ”osittain” korvatuksi jostakin, ja se jää osittain asukkaan vastuulle, on mahdollista, että se voi myös jäädä hankkimatta.

Approksimaatio turvatekniikan maksajien jakaumasta Kaikki

13

Muu hoivamuoto

5

25 30

Kotihoito

11 11

45 0

17 20 9

20

40

23

28

13 11

7

30 41

60

23 80

100

Asiakas

Kunta

Asunnon omistaja

Kiinteistön omistaja Osittain edelliset tai ei tietoa

Toimeentulotuesta

Muu maksaja tai rahoitus

Kuva 49. SuPerin kysely 2019, kysymys 46. Approksimaatio turvatekniikan maksajien jakaumasta kotihoidossa ja muissa hoivamuodoissa. Summamuuttuja: turvatekniikan maksajat, kyllä-vaihtoehtojen osuus. (Kotihoito n=688, muut hoivamuodot n= 2633, kaikki n=3321).

Hoivahenkilöstön omassa käytössä ollut turvatekniikka Vastaajista vain noin kolmasosalla oli omassa käytössä turvatekniikkaa. Pieni osa vastaajista ilmoitti, että työpaikalla vain osalla henkilökunnasta on käytössä jokin turvalaite. Yli kymmenesosa vastaajista oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. Henkilöstön omana turvana olevaa tekniikkaa oli kommentoinut 961 vastaajaa (28 % kaikista vastaajista). Yleisin vastauksissa mainittu turvatekninen laiteryhmä oli erilaiset hälyttimet tai henkilöhälytysjärjestelmät. Turva-

140


kutsu, turvanappi, turvaranneke, henkilöturvahälytin tai eri valmistaja- tai tuotenimillä ilmaistuja laitteita oli käytössä kolmella neljäsosalla (75 %) kysymykseen vastanneista henkilöistä. Näiden ohella hoivahenkilöstön turvallisuudessa keskeisenä koettiin olevan puhelin (24 % vastaajista). Pienellä osalla vastaajista oli käytettävissään Virve-puhelin, turvasumute, kaasu- tai värisumute. Lisäksi aineistossa oli mainintoja turvakameroista ja lukituksesta, kulunvalvonnasta tai liiketunnistimista. Valtaosa vastauksissa mainituista ratkaisuista koski nimenomaan väkivaltaa vastaan suojautumista, mutta joukossa oli mukana myös joitakin mainintoja liikkumisen turvallisuutta, ergonomiaa ja nostoja helpottavista laitteista. (Taulukko 12.) Taulukko 12. SuPerin kysely 2019, kysymys 45.10. Hoivahenkilöstön omassa käytössä oleva turvatekniikka. *Prosenttiosuus suhteutettu turvatekniikan määrään, **prosenttiosuus suhteutettu vastaajamäärään n=961, kaikki ko. kysymykseen vastanneet (28 % kaikista vastaajista). Kotihoito Muu Yhteensä Käytössä oleva turvatekniikka n %* n %* n %** Turvakutsu, turvanappi, henkilöturvahälytin tai vastaava

54

45,8

665

68,3

719

74,8

Puhelin

48

40,7

219

22,5

267

27,8

Valvontakamera

0

0,0

18

1,8

18

1,9

Asukkaaseen liittyvä

0

0,0

16

1,6

16

1,7

Turvakaasu tai muu turvasumute

2

1,7

12

1,2

14

1,5

Virve-puhelin

2

1,7

11

1,1

13

1,4

Lukitustekniikka, avaimet, liiketunnistin

1

0,8

13

1,3

14

1,5

Paloturvallisuuteen liittyvät turvalaitteet

0

0,0

8

0,8

8

0,8

Koulutus

2

1,7

2

0,2

4

0,4

Muu Yhteensä

9

7,6

10

1,0

19

2,0

118

100,0

974

100,0

1 092

113,6

Osa vastaajista oli maininnut omassa käytössä olevaksi turvalaitteeksi myös asiakkaan nostoon käytettävän nostimen tai asiakkaan seurantaan liittyviä teknisiä ratkaisuja. Muissa vastauksissa oli mainittu muun muassa liikkumisen turvallisuuteen liittyvää tekniikkaa. Kommenteissa puhelimen käytöstä tuli esiin, että puhelin voi olla joko työpuhelin tai vastaajan oma. Kotihoidossa turvallisuus perustui henkilöhälyttimen ja puhelimen käyttöön ja vain

141


poikkeustapauksissa muuhun tekniikkaan. Neljässä vastauksessa painottui, että turvana oleva puhelin on nimenomaan vastaajan oma ja turvallisuus varmistetaan itsenäisesti. gprs paikannin puhelimessa, kerron miehelle päivän kulkusuunnitelman (kotihoito)

Yksittäisissä vastauksissa painotettiin 112-sovelluksen käyttöä. Toisaalta joukossa oli yksittäinen vastaus, jossa todettiin, että julkisella sektorilla toimiva työnantaja oli kieltänyt 112-sovelluksen asentamisen työpuhelimiin (kotihoito). Vastausten joukossa oli myös mainintoja turvatekniikan puutteista ja vikaantumisesta sekä huollon ja kunnossapidon ongelmista, samoin kuin mainintoja, jonka mukaan turvatekniikkaa, kuten hälytintä ei ollut käytössä, vaikka sille olisi ollut tarve. Aineistossa oli mainintoja siitä, että turvapalvelu on vikaantunut tai sopimus päättynyt, mutta sen tilalle ei ollut hankittu korvaavaa järjestelmää. Samoin oli mainintoja, joiden mukaan hälytysranneke tai vastaava henkilökunnan turvallisuutta tukeva laite on organisaatiossa käytössä, mutta laitteiden määrä on riittämätön. Niitä ei riitä kaikille. Kameravalvonta on periaatteessa, mutta kamera on rikki. Hälytysjärjestelmän käytössä todettiin myös ongelmia: hälytysjärjestelmä on teknisesti olemassa, mutta vastaaminen samoin kuin avunsaanti kestää pitkään, tai hälytykseen ei ole järjestetty lainkaan vastetta. … hälytys kestää joskus puolikin minuuttia ja turvapalvelu on 8 km päässä… Sopimus … umpeutui yli kaksi vuotta sitten. Työnantaja ei ole hommannut yövuoroon tilalle mitään hälyttimiä pyynnöistä huolimatta. Hälytysnapit olleet rikki monta vuotta. toimimaton valvontakamera. Yöhoitajalla (on) häly laite, mutta se ei kerro hoitajan sijaintia talossa.

142


4.14. Hoivahenkilöstön kuormittuminen Vastaajat arvioivat oman työnsä kuormittavuutta kuuden eri kuormitustekijän näkökulmasta. Arvioitavana oli fyysinen ja psyykkinen kuormittuminen, kiire, matkojen aiheuttama kuormittuminen, väkivalta ja muut kuormitustekijät. (Kuva 50.) Tavanomaisin työssä kuormittava tekijä oli psyykkinen kuormitus. Työssä koetusta psyykkisestä kuormittumisesta ilmoitti useampi kuin yhdeksän kymmenestä vastaajasta. Kuormituksesta täsmälleen samaa mieltä oli lähes kaksi kolmasosaa ja jokseenkin samaa mieltä yli neljäsosa vastaajista. Psyykkinen kuormittuminen oli lähes samaa luokkaa niin kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Toiseksi merkittävin kuormitustekijä oli fyysinen kuormitus. Työssäni kuormittaa fyysinen kuormitus -väittämän kanssa samaa mieltä oli neljä viidesosa vastaajista. Noin puolet vastaajista oli väittämästä täsmälleen samaa mieltä ja yli neljäsosa jokseenkin samaa mieltä. Kotihoidossa fyysinen kuormittuminen ei painottunut yhtä voimakkaana kuin muissa hoivamuodoissa. Kiireen koki kuormittavaksi samoin lähes neljä viidesosa (82 %) vastaajista. Kiirettä koskevasta väittämästä täysin samaa mieltä oli noin puolet vastaajista, jokseenkin samaa mieltä oli lähes kolmasosa vastaajista. Kotihoidossa kiireen vuoksi kuormitusta koettiin selvästi useammin (90 %) kuin muissa hoivamuodoissa (79 %). Matkat kuormittavana tekijänä jakoi vastaajat kahteen näkökulmaan. Kaikista vastaajista vain viidesosa (22 %) oli täsmälleen tai jokseenkin samaa mieltä matkojen kuormittavasta vaikutuksesta. Matkojen aiheuttama kuormittuminen näkyi kuitenkin hyvin voimakkaana kotihoidossa, jossa vastaajista kolme neljäsosaa (74 %) oli väittämän kanssa samaa tai jokseenkin samaa mieltä. Muissa hoivamuodoissa samaa mieltä matkojen kuormittavuudesta oli vain vajaa kymmenesosa (9 %) vastaajista. Matkojen kuormittavuus kotihoidossa on ymmärrettävä, koska työntekijöiden työnkuvaan liittyy oleellisena osana siirtyminen asiakkaan luota toisen luokse. Muille hoivamuodoille siirtymiset ovat epätyypillisempiä, joten ne eivät myöskään kuormita henkilöstöä. Tämä on havaittavissa myös eri mieltä olevien määrässä. 143


Väkivalta kuormitti lähes kahta kolmasosaa (60 %) vastaajista. Kuormitustekijänä se korostui muissa hoivamuodoissa, kun kotihoidossa väkivalta koettiin kuormittavaksi hieman harvemmin.

Työssäni kuormittaa Kuormitus: väkivalta; Kaikki

22

Kuormitus: väkivalta; Muu hoivamuoto

25

Kuormitus: väkivalta; Kotihoito

12

31 10

6

11

3

4 5 9

10 4 3 0

31

7 6 212

32

Kuormitus: kiire; Kotihoito

2

43

9 3 1

63 30

47

5 3

51

51

Kuormitus: kiire; Muu hoivamuoto

13

20

9

44

Kuormitus: kiire; Kaikki

14

12

27

8

4 5 7 6

Kuormitus: matkat; Kotihoito

15

40

8

Kuormitus: matkat; Kaikki Kuormitus: matkat; Muut hoivamuodot

38

7

65

7 30 3

25

4 3 21 0

Kuormitus: psyykkinen; Kaikki

65

28

3 210 1

Kuormitus: psyykkinen; Muu hoivamuoto

64

28

3 210 2

Kuormitus: psyykkinen; Kotihoito

27

68

Kuormitus: fyysinen; Kaikki Kuormitus: fyysinen; Muu hoivamuoto

25

57

Kuormitus: fyysinen; Kotihoito

20

3 6 43

41

43

0

4 7 33 2

28

54

40

60

3 20 0 2

5 7 22 1

80

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Ei koske omaa työtäni

100

Puuttuva tieto

Kuva 50. SuPerin kysely 2019, kysymys 47. Vastaajien kuormittuminen * hoivamuoto, kotihoito vs. muut hoivamuodot. (Kotihoito n=688, muut hoivamuodot n= 2633, kaikki n=3321.)

Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen väliset erot olivat tilastollisesti merkitsevät. Ainoana poikkeuksena oli psyykkinen kuormitus, joka vastausten mukaan oli yhtä yleistä kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa.

144


Kuormitustekijöiden lisäksi vastaajat olivat avoimissa vastauksissa maininneet muita kuormitustekijöitä ja selventäneet kuormitusta avoimella vastauksella. Kuormitustekijöitä arvioitiin avoimien vastausten otoksella (n=110), joka edustaa noin 20 prosenttia avoimeen kysymykseen vastanneista henkilöistä. Useilla vastaajilla oli useampia kuormittavia tekijöitä, minkä vuoksi kuormitustekijöiden kokonaismäärä on suurempi kuin otoksen vastaajien määrä, samoin prosenttiosuuksien summa on suurempi kuin 100. Otoksen tulokset on esitetty taulukossa 13. Taulukko 13. SuPerin kysely 2019. Työssä kuormittavat tekijät, avoimet vastaukset. Otos 110 vastaajaa. Vastaajien kuormittuminen, avoimet vastaukset n % vastanneista Väkivalta, asiakkaiden käytöshäiriöt, arvaamattomuus, seksuaalinen ahdistelu, koskettelu

58

52,7

Henkilöstömitoitus, kiire

27

24,5

Fyysinen kuormittuminen

13

11,8

Muu asiakkaan tilanteeseen liittyvä

13

11,8

Ei kyselyhetken ylikuormittumista

11

10,0

Psyykkinen kuormittuminen

10

9,1

Matkat, pysäköinti

8

7,3

Useat muut tekijät

8

7,3

Asiakkaan päihteiden käyttö

6

5,5

Johtamisen ongelmat

5

4,5

Sijaisten heikko ammattitaito

5

4,5

Muut tekijät

12

10,9

176,0

160,0

Toiminta yhteensä

Kuormitustekijöistä avoimissa vastauksissa korostui edelleen väkivalta, josta oli lisätietoa antanut yli puolet (53 %) vastaajista. Väkivaltaan sisältyi asiakkaiden ja heidän omaistensa aggressiivisuus, lyöminen ja potkiminen, asiakkaiden käytöshäiriöt, arvaamattomuus, koskettelu ja seksuaalinen ahdistelu. Aggressiivisten asiakkaiden aiheuttamaa kuormitusta on konkretisoitu erilaisilla tilanteiden kuvauksilla:

145


Muistisairaiden aggressiivisuus hoitotoimissa. Miesasiakas pahoinpiteli nyrkein kesällä -18. Olin juuri sairaslomalla aivotärähdyksen takia, kun asiakas potkaisi pesutilanteessa päähän. Dementikoilta tulee muutenkin aika ajoin iskuja.

Toiseksi yleisin kuormittava tekijä oli henkilöstömitoituksen niukkuus, jonka ilmoitti kuormittavaksi tekijäksi neljäsosa (25 %) otoksen vastaajista. [Toimipaikka] sijoittuu kahteen kerrokseen, hoitaja työskentelee paljon yksin kerroksessaan ja käy vain tarvittaessa auttamassa toisessa kerroksessa. Silloin asukkaat jäävät hetkeksi keskenään.

Selkeää fyysistä kuormittumista raskaiden töiden vuoksi koki kymmenesosa otoksen vastaajista. Fyysinen kuormittuminen oli hieman yleisempi kuin suoraan ilmaistu psyykkinen kuormittuminen. Muita asiakkaan tilanteeseen liittyviä kuormitustekijöitä nimesi hieman yli kymmenesosa otoksen vastaajista. Näiden joukossa oli muun muassa monisairaiden henkilöiden hoidon erityiset haasteet. Asiakkaiden päihteiden käyttö, organisaation johtamisen ongelmat ja sijaisten heikko osaaminen, vaihtuvuus ja opastaminen kuormittivat kukin noin viittä prosenttia vastaajista. Sijaisten aiheuttamaa kuormittumista kuvattiin kahdesta näkökulmasta: paljon ja usein keikkalaisia, jolloin vastuu on itsellä Joutuu joskus lähtemään toiseen toimipaikkaan, ettei ilmoiteta etukäteen esim., kun olet jo omassa toimipaikassa. Joutuu ilman perehdytystä tai asukkaita tuntematta toimimaan toisaalla esim. uuden sijaisen kanssa, jolla ei lääkelupia.

Muissa kuormittavissa tekijöissä (12 %) on mukana muun muassa yksin työskentely niin kotihoidossa kuin kiinteällä toimipaikalla, huoli ja vastuu asiakkaista ja muun muassa asiakkaiden asunnon tavaramäärä. Noin kymmenesosa otoksen vastaajista ei kokenut kyselyhetkellä erityistä kuormittumista. Useissa vastauksissa oli kuitenkin maininta tällä hetkellä. Usein viittaus koski nimenomaan aggressiivisesti käyttäytyviä asiakkaita. Riippuu asukkaista. Tällä hetkellä ei ole väkivaltaisia asukkaita.

146


Samoin vastauksissa oli kuvattu moniulotteisia ongelmakenttiä. Tästä on esimerkki kotihoidon työntekijän kokemasta monen tekijän aiheuttamasta kuormittumisesta. Välitön työaika, eli asiakkaiden luona vietetty aika mitataan %. Välimatkoja eikä taukoja huomioida työn % seurattaessa. Välittömän työajan % halutaan olevan 60 tai yli. Aamun viimeiset asiakkaat saavat aamutoimet ja aamupalan vasta klo 11-12 välillä. Silloin olisi jo lounasaika. Lääkitys välit jäävät lyhyiksi. Samoin asiakkaat ovat liian kauan vuoteessaan ja märissä vaipoissaan.

Vaikka työ olisi koettu kuormittavaksi, oli yksittäisissä vastauksissa viittauksia myös toimenpiteisiin ja yhteispohdintaa, joiden avulla on yritetty vähentää työssä kuormittumisen aiheuttavia tai työturvallisuutta vaarantavia tekijöitä. Aggressiiviset asukkaat, joiden käytösoireisiin ei ole saatu helpotusta lääkityksen tarkastuksellakaan. Lyöminen ja potkiminen ja raapiminen/pureminen on päivittäinen uhka, vaikka tilanteita ennakoidaan ja on useampi hoitaja niin iskuja ja potkuja saa jokainen hoitaja kokea säännöllisesti. Asiakkaat erityisen haastavia. Jatkuva väkivallanuhka ja tilanteita viikoittain. Työyhteisössä käytetään paljon aikaa tilanteiden suunnitteluun etukäteen ja yritetään ennakoimalla estää uhkaavat tilanteet.

Avoimet vastaukset kuvaavat erittäin monesta näkökulmasta lähihoitajan työn kuormittavuutta. Yllä esitetyn otoksen tulosten ohella tulisi analysoida koko aineisto ja kartoittaa syy-seuraussuhteita samalla tavoin kuin rajoittamisen ja lukitsemisen ja poistumisturvallisuuden osalta on tehty. Mahdolliset eettisesti kyseenalaiset toimintatavat Olen joutunut käyttämään työssäni toimintatapoja, jotka eivät ole eettisesti hyväksyttäviä -väittämän (kysymys 50) kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä oli lähes neljäsosa (23 %) kaikista vastaajista. Näistä täysin samaa mieltä oli kuusi prosenttia vastaajista, jokseenkin samaa mieltä 17 prosenttia vastaajista. Jokseenkin tai täysin eri mieltä oli lähes kaksi kolmasosaa (63 %) vastaajista. Näistä jokseenkin eri mieltä oli viidesosa ja täysin eri mieltä 44 prosenttia vastaajista. Hieman yli kymmenesosa (12 %) vastaajista ei ollut väittämän kanssa samaa eikä eri mieltä ja kolme prosenttia jätti vastaamatta kysymykseen. 147


Asiakasryhmittäin arvioituna vähiten epäeettisiä toimintatapoja oli muussa työssä sekä vammaisten kanssa työskenneltäessä. Useimmin eettisesti kyseenalaisia toimintatapoja näyttäisi olleen useiden asiakasryhmien, muistisairaiden sekä vanhusten kanssa työskenneltäessä. (Kuva 51). Useat asiakasryhmät ei kuitenkaan tarkoita kotihoitoa, sillä kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa toimintatapojen hyväksyttävyydessä. Sen sijaan epäeettisten toimintatapojen yleisyydessä oli selkeä ero vastaajan iän perusteella. Nuorimmat vastaajat ilmoittivat keski-ikäisiä ja iäkkäimpiä vastaajia useammin joutuneensa käyttämään epäeettisiä toimintatapoja työssään (kuva 52). Vastaajien iän suhteen ero oli tilastollisesti merkitsevä.

Epäeettiset toimintatavat * Asiakasryhmä Muu työ (n=121)

7

Useita asiakasryhmiä (n=343)

6

22

Muistisairaat asiakkaat (n=234)

7

18

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=182)

7

Vammaistyö (n=545)

3

Vanhustyö (n=1855)

6 0

12

8

14

56

13

15

12

17

2 40

5

42

4

9

13

16

53

2

13

9

20

51

3

18

13 20

19 40

40 60

80

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

En osaa sanoa

3 100

Kuva 51. SuPerin kysely 2019, kysymys 50. Olen joutunut käyttämään työssäni toimintatapoja, jotka eivät ole eettisesti hyväksyttäviä / eivät kestäisi päivänvaloa. Toimintatavat * asiakasryhmä (n=3280).

148


Epäeettiset toimintatavat * Vastaajan ikä 60+ -vuotiaat (n=268)

4

16

50-59 -vuotiaat (n=1214)

5

13

40-49 -vuotiaat (n=827)

6

30-39 -vuotiaat (n=509)

6

Alle 30-vuotiaat (n=450)

9 0

15

18

12

17

20 12

21

20

2

42

17 15

4

48 20

9 24

43

42 13

40

4

35 60

3

80

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

En osaa sanoa

5 100

Kuva 52. SuPerin kysely 2019, kysymys 50: Olen joutunut käyttämään työssäni toimintatapoja, jotka eivät ole eettisesti hyväksyttäviä / eivät kestäisi päivänvaloa. Toimintatavat * vastaajan ikä (n=3269, suomenkielisen kyselyn vastaajat.)

Toimintatapojen eettistä kestävyyttä kuvaava kysymys osoittaa, että valtaosa vastaajista pitää toimintatapoja eettisesti kestävänä. Tulos on ristiriidassa Valviran kyselyn (2016) tulosten kanssa. Kun SuPerin kyselyn vanhustyössä työskennelleistä vastaajista viidesosa on ilmoittanut havainneensa epäeettisiä toimintatapoja, oli Valviran kyselyyn vastanneista 93 prosenttia havainnut vanhusten kaltoinkohtelua. Tulosten välistä eroa voi selittää kyselyjen erilainen tarkoitus. Valviran kyselyssä keskityttiin nimenomaan vanhusten kaltoinkohteluun, jolloin vastaajiksi on voinut valikoitua kaltoinkohteluun huomionsa kiinnittäneitä henkilöitä. SuPerin kyselyssä turvallisuusnäkökulma oli laajempi ja kyselyhetken yhteiskunnallisen keskustelun tilanne mahdollisesti toisenlainen. Erojen taustalla voi olla myös erilaiset käsitteet. Epäeettistä toimintaa ja asiakkaan kaltoinkohtelua ei voi pitää toistensa synonyymeinä. Kaikki epäeettinen toiminta ei ole asiakkaan kaltoinkohtelua, mutta asiakkaan kaltoinkohtelu on epäeettistä.

149


4.15. Työn kuormittavuuden kehitys Työn kuormittavuuden suunta on mielestäni viime vuodesta ollut parempaan -väittämään vastanneista noin 15 prosenttia oli samaa mieltä ja kaksi kolmasosaa (66 %) eri mieltä. Kaksi kolmesta vastaajasta kokee siis työn muuttuneen aiempaa kuormittavammaksi. Hieman yli kymmenesosa vastaajista ei ollut väittämästä samaa eikä eri mieltä. Näkemys vaihtelee hieman asiakasryhmittäin. Mielenterveys- ja päihdetyössä, vammaistyössä ja muussa työssä kehitys näyttää myönteisemmältä kuin vanhustyössä, useiden asiakasryhmien tai muistisairaiden kanssa työskentelevien vastauksissa. (Kuva 53.)

Työn kuormittavuuden suunta * Asiakasryhmät Kaikki (n=3276)

42

Muu työ (n=122)

25

39

Useita asiakasryhmiä (n=344)

44

Muistisairaat asiakkaat (n=235) Vammaistyö (n=542)

23

26

25

Vanhustyö (n=1849)

47 0

20

4 4 4

7

10

10 21

20

17 11

60

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

En osaa sanoa

2 4

13

13 25

40

17 17

23

32

12

11 22

48

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=184)

13

22

80

3 3 5 6

10

5 6 3 3 100

Kuva 53. SuPerin kysely 2019, kysymys 51. Työn kuormittavuuden suunta on ollut mielestäni viime vuodesta ollut parempaan * Asiakasryhmä.

Jos vastaajien näkemystä työn kuormittavuuden kehityksestä vertaa asiakasturvallisuutta koskeneen kysymyksen 22 tuloksiin työssä tapahtuneesta turvallisuuskehityksestä, ovat tulokset ristiriitaiset (kuva 54). Vastausten mukaan turvallisuuskehitys asiakkaan saaman palvelun tai hoivan näkökulmasta oli koettu selkeästi myönteiseksi (53 % vastaajista). Toisaalta turvallisuuskehityksen oli kokenut kielteiseksi lähes neljäsosa (23 %) vastaajista. Neljäsosa vastaajista ei ollut havainnut muutosta suuntaan tai toiseen. Samaan aikaan työn kuormittavuuden kehityksen oli kokenut myönteisenä vain 16 prosenttia vastaajista. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli kokenut työn

150


kuormittavuuden lisääntyneen. Hieman yli kymmenesosa vastaajista ei kokenut muutosta suuntaan tai toiseen.

Työn kuormittavuuden suunta vs. turvallisuuskehitys

Työn kuormittavuus (n=3276)

42

Turvallisuuskehitys (n=3298)

7 0

16

25

13

24 20

12

36 40

60

4 4

17 80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Puuttuva tieto

1 100

Kuva 54. Työn kuormittavuuden suunta on ollut mielestäni viime vuodesta parempaan (kysymys 51 työturvallisuuden ja kuormittumisen näkökulma) vs. Työssäni turvallisuuskehitys on ollut myönteinen / turvallisuutta on pystytty parantamaan viimeksi kuluneen puolen vuoden - vuoden aikana (kysymys 22 asiakasturvallisuuden näkökulma).

Avun saanti kuormittavissa työtilanteissa Vastaajilta kysyttiin, onko heillä mahdollisuus saada apua tai tukea kuormittavissa työtilanteissa. Lähes puolet (48 %) vastaajista koki, että heillä on mahdollisuus saada apua tai tukea. Yli kolmasosa (39 %) vastaajista oli asiasta eri mieltä. Hieman yli kymmenesosa ei ollut samaa eikä eri mieltä, ja pieni osa ei osannut sanoa. Kotihoidon työntekijöiden avun tai tuen saannin mahdollisuus kuormittavissa työtilanteissa oli vastausten perusteella selvästi heikompi kuin muissa hoivamuodoissa työskennelleiden mahdollisuus avunsaantiin. Vammaistyössä ja mielenterveys- ja päihdetyössä työskentelevät vastaajat saivat työssä kuormittaviin tilanteisiin apua ja tukea useammin kuin muut vastaajat. Aineiston mukaan heikoin tilanne oli iäkkäiden, ja useiden asiakasryhmien, mutta myös muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskentelevillä vastaajilla. (Kuva 55.) 151


Vastaajan mahdollisuus saada apua tai tukea * asiakasryhmä Kaikki (n=3268)

13

Muu työ (n=123)

26

18

12

20

36

8

12 2

31

21

2

Useita asiakasryhmiä (n=342)

14

28

8

38

11 2

Muistisairaat asiakkaat (n=233)

15

24

14

32

13 2

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=183)

10

Vammaistyö (n=540)

9

Vanhustyö (n=1847)

21

14 0

9

19

38

11 28

20

17

39 13 40

20 35

60

4 2 9 2

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

En osaa sanoa

100

Kuva 55. SuPerin kysely 2019, kysymys 52. Minulla on mahdollisuus saada kuormittaviin tilanteisiin apua tai tukea * asiakasryhmä.

Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä sekä asiakasryhmäkohtaisesti että kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä (p<0,001). Sen sijaan tuessa ja avussa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa yksityisen ja julkisen sektorin palveluksessa olevien välillä. Tuen tarjoajat Puolet (50 %) kyselyn vastaajista nimesi toimijoita, joilta oli saanut apua tai tukea kuormittaviin tilanteisiin. Vastausten perusteella kysymys oli käsitetty laajasti. Osa korosti työssä tuen tarvetta ja avun saamista kiireeseen ja fyysiseen kuormittumiseen, osa jaksamiseen. Merkittävä osa vastaajista oli nimennyt useampia tuen tai avun tarjoajia, osa vain yhden. Lisäksi aineistossa oli vastauksia, joiden mukaan vastaaja ei ole tarvinnut apua tai tukea, hän ei sitä ole pyytänyt, eikä pyydä, koska ei apua eikä tukea saisi. Puolet vastaajista ei vastannut lainkaan kysymykseen tai oli ohittanut kysymyksen esimerkiksi ajatusviivalla. Tavallisimmin avun tai tuen antajaksi oli nimetty työkaveri tai työkaverit, kollegat tai tiimi (86 % kysymykseen vastanneista). Työkavereiden rooli saattoi olla oman työnsä ohella avun antaminen, omista työkiireistä riippumatta. Osassa vastauksia näkyi myös työkaverilta saatu muu tuki ja vertaistuki. 152


Esimies tai linjajohto oli nimetty avun tai tuen antajaksi noin neljäsosassa vastauksia (26 %). Esimiehen rooli avun tai tuen antajana oli vastauksissa selvästi työkavereita pienempi. Valtaosalla linjajohdolta tukea saaneista vastaajista oli esimiehen tai linjajohdon ohella maininnut tuen antajaksi myös työkaverin. Hieman yli kymmenesosa (13 %) kysymykseen vastanneista ilmoitti saaneensa apua tai tukea työterveyshuollosta, lääkäriltä, psykologilta tai mielenterveyshoitajalta, tai vaihtoehtoisesti muulta lääkäriltä tai esimerkiksi fysiatrilta. Lääkäriltä saadussa avussa oli mukana mainintoja uupumisen perusteella saaduista sairauslomista. Työhön liittyvän tuen ohella pieni osa vastanneista ilmoitti saaneensa apua tai tukea kuormitukseen läheisiltään. Tuen antajina olivat olleet joko puoliso, oma perhe tai muut läheiset. Pieni osa vastaajista ilmoitti saaneensa apua työsuojeluvaltuutetulta, luottamushenkilöltä tai esimerkiksi omalta ammattijärjestöltä. Työn fyysiseen kuormitukseen apua oli saatu apuvälineistä ja apuvälinelainaamosta. Hätätilanteissa, mutta myös nostoissa ja siirroissa oli apua saatu poliisilta, pelastuslaitokselta, ensihoidolta, mutta myös vartijoilta. Osa vastaajista ilmoitti saaneensa tukea tai apua myös koulutuksesta ja liikunnasta. Yksittäiset vastaajat ilmoittivat, että eivät ole saaneet apua tai tukea, vaan ovat ylikuormituksen vuoksi siirtyneet osa-aikatyöhön, keikkatyöhön tai irtisanoutuneet. Osa kysymykseen vastanneista on myös ilmoittanut, että ei ole saanut mistään apua. Työkavereiden antaman tuen osalta tilanne oli yhtenäinen sekä kotihoidossa että muissa hoivamuodoissa työskentelevillä. Sen sijaan linjajohdon tuki oli selvästi harvinaisempi kotihoidossa (20 %) kuin muissa hoivamuodoissa (26 %). Samansuuntainen ero näyttäisi olevan myös työterveyshuollon osalta. Läheiset tuen antajana ovat tavanomaisempia kotihoidossa työskentelevien tukena kuin muissa hoivamuodoissa. Työsuojeluorganisaation tuki, samoin kuin koulutuksesta saatu tuki jaksamiseen mainittiin muissa hoivamuodoissa, ei kotihoidossa. Luottamusmiehen tai ammattijärjestön tuki oli mainittu sekä kotihoidossa että muissa hoivamuodoissa. (Taulukko 14.)

153


Taulukko 14. SuPerin kysely 2019, kysymys 53. Keneltä olet saanut/ saat apua tai tukea kuormittaviin tilanteisiin. Avun tai tuen antaja

Kotihoito (n=367)

Muut hoivamuodot (n=1318)

Yhteensä (n=1726)

n

%

n

%

n

%

Työkaverit tai oma tiimi

316

86,1

1 485

86,0

1 133

86,0

Esimies tai linjajohto

74

20,2

442

25,6

357

27,1

Työterveyshuolto, terveydenhuolto

42

11,4

228

13,2

182

13,8

Läheiset

10

2,7

31

1,8

17

1,3

Apuvälineet ja apuvälinepalvelu

6

1,6

27

1,6

20

1,5

Työsuojelu tai luottamusmies

5

1,4

22

1,3

16

1,2

Poliisi, pelastustoimi tai vartiointiliike

3

0,8

15

0,9

12

0,9

Muut, ml. koulutus ja liikunta

4

1,1

22

1,3

18

1,4

Ei keneltäkään

11

3,0

45

2,6

33

2,5

Yhteensä

471

128,3

2 317

134,2

1 788

135,7

Vastauksissa oli havaittavissa jonkinasteinen kahtiajako: Osa vastaajista ilmoitti saavansa apua tai tukea työkavereilta tai tiimiltä tarvittaessa. Useissa vastauksissa todetaan, että tukea saataisiin JOS… Kiireen, yksintyöskentelyn tai esimerkiksi henkilöstön tiukan mitoituksen vuoksi apua tai tukea ei voi kuitenkaan pyytää, eikä saada. Jos oma työ kuormittaa, mutta muiden työntekijöiden työtilanne on samanlainen, yhteinen kiire estää avun pyytämisen myös fyysisesti kuormittavissa tilanteissa. Yksittäisissä vastauksissa on myös todettu, että erilaiset persoonallisuudet tai arvot voivat olla kollegalta avun pyytämisen tai saamisen este. Osa vastaajista oli erittäin tyytyväisiä omaan lähiesimieheensä ja hänen tukeensa. Osa kysymykseen vastanneista ilmoitti, että ei saa tukea esimieheltä, linjajohdolta tai työnantajalta, tai esimies ei pysty hoitoalan tilanteeseen vaikuttamaan, eikä siten auttamaan. Henkilökunnan määrä suhteessa asiakasmäärään Valtaosa vastaajista arvioi työpaikan henkilökunnan määrää suhteessa asukasmäärään. Arviointi tapahtui väittämällä Henkilökunnan määrä suhteessa asiakasmäärään on riittävä. Vastausmahdollisuus oli viisiportaisella Li154


kert-asteikolla, täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä. Kaikista vastaajista reilu neljäsosa (28 %) piti henkilöstön määrää täysin tai jokseenkin riittävänä, lähes kaksi kolmasosaa (64 %) piti sitä jokseenkin tai täysin riittämättömänä. Kotihoidossa työskentelevistä vajaa viidesosa (19 %) piti henkilöstömitoitusta riittävänä, kolme neljäsosaa (76 %) riittämättömänä. Muissa hoivamuodoissa henkilöstömitoitusta piti riittävänä lähes kolmasosa vastaajista (31 %), riittämättömänä vajaa kaksi kolmasosaa (61 %). (Kuva 56.) Ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä on tilastollisesti merkitsevä.

Henkilökunnan määrä suhteessa asiakasmäärään on riittävä Kaikki (n=3405)

33

Kotihoito (n=687)

31 45

Muu (n=2589)

31

30 0

6

31 20

40

20 6

7

8 14

21

60

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

En osaa sanoa

1 5

10

1 1

100

Kuva 56. SuPerin kysely 2019, kysymys 55. Työpaikallani henkilökunnan määrä suhteessa asiakasmäärään on riittävä.

Jos mitoitusta arvioidaan asiakasryhmäkohtaisesti, olivat vastaajat tyytyväisimpiä mitoitukseen vammaistyössä, jossa mitoituksen riittävyydestä oli täysin tai osittain samaa mieltä yli puolet (55 %) asiakasryhmän kanssa töitä tekevistä vastaajista. Toisaalta vammaistyössä yli kolmasosa (37 %) oli väittämästä eri mieltä. Mielenterveys- ja päihdetyössä mitoituksen riittävyydestä oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä lähes puolet (47 %) vastaajista. Riittämättömäksi henkilöstömitoituksen näki samoin lähes puolet (46 %) vastaajista. Muussa työssä samaa mieltä väittämästä oli yli kolmasosa (39 %) vastaajista. Reilu neljäsosa (51 %) piti henkilöstömitoitusta riittämättömänä. Henkilöstömitoitus koettiin erityisen riittämättömäksi vanhustyössä, muistisairaiden tai useiden asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä. Näissä mitoitusta piti riittävänä vajaa neljäsosa vastaajista (20—24 %), vanhustyössä vain viidesosa (20 %) vastaajista. Vanhustyössä henkilöstömitoituksen näki 155


riittämättömäksi kolme neljäsosaa vastaajista (74 %), muistisairaiden henkilöiden kanssa työskentelevistä samoin lähes kolme neljäsosaa vastaajista (71 %). Myös useiden asiakasryhmien kanssa työskentelevistä yli kaksi kolmasosaa (68 %) piti henkilöstömitoitusta riittämättömänä. Kaikissa luokissa Ei samaa eikä eri mieltä – sekä En osaa sanoa -vastausten määrä oli alhainen. (Kuva 57.) Myös asiakasryhmäkohtaisesti arvioituna ryhmien väliset erot ovat tilastollisesti merkitsevät.

Henkilökunnan määrä suhteessa asiakasmäärään on riittävä Kaikki (n=3292) Muu työ (n=121)

18

21

6

23

28

9 1

20

6

31

33

4

Useita asiakasryhmiä (n=345)

37

31

9

17

42

Muistisairaat asiakkaat (236)

35

36

6

19

50

Mielenterveys- ja päihdetyö (n=183) Vammaistyö (n=544)

25

12

Vanhustyö (n=1863)

20

34

7 33

40

0

27

5

20

26

40

60

20

2

21

1

16

6

80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

En osaa sanoa

41

100

Kuva 57. SuPerin kysely 2019, kysymys 55. Työpaikallani henkilöstön määrä suhteessa asiakasmäärään on riittävä * Asiakasryhmä (n=3292).

Omavalvontasuunnitelma Työpaikallani on toimiva omavalvontasuunnitelma -väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli hieman yli puolet (54 %) kaikista vastaajista. Jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä olleita vastauksia oli yhteensä 15 prosenttia. Ei samaa eikä eri mieltä -vastauksia oli 14 prosenttia. Lisäksi lähes viidesosa (17 %) kaikista vastaajista valitsi En osaa sanoa -vastauksen. Kotihoidossa väittämästä samaa mieltä olleiden vastaajien osuus oli selvästi alempi kuin muissa hoivamuodoissa. Kotihoidossa oli toimiva omavalvontasuunnitelma vain kolmasosalla (34 %) vastaajista. Muissa hoivamuodoissa toimiva omavalvontasuunnitelma oli yli puolella (59 %) vastaajista. Toisaalta lähes puolet kotihoidossa työskennelleistä vastaajista ei ottanut kantaa

156


omavalvontasuunnitelmaan. Näistä vajaa viidesosa (17 %) ei ollut väittämästä samaa eikä eri mieltä. Lisäksi lähes kolmasosa (30 %) vastaajista ilmoitti, että ei osaa sanoa. Muissa hoivamuodoissa omavalvontasuunnitelmaan kantansa jätti ilmaisematta neljäsosa vastaajista. En osaa sanoa -vastauksia oli hieman yli kymmenesosa (13 %) ja ei samaa eikä eri mieltä -vastauksia oli 14 prosenttia vastaajista. (Kuva 58.)

Työpaikallani on toimiva omavalvontasuunnitelma Kaikki (n=3258)

5

10

Muu (n=2575)

5

10

Kotihoito (n=683)

6

14

32

14 13

0

34 17

20

22

17

25 24

40

13

10 60

30 80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

En osaa sanoa

100

Kuva 58. SuPerin kysely 2019, kysymys 56. Työpaikallani on toimiva omavalvontasuunnitelma * Kotihoito ja muut hoivamuodot.

Ero kotihoidon ja muiden hoivamuotojen välillä on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Toimivan omavalvontasuunnitelman olemassaolossa on havaittavissa tilastollisesti merkitsevä ero myös asiakasryhmittäin. Mielenterveys- ja päihdetyössä, samoin kuin vammaistyössä noin 70 prosenttia vastaajista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä toimivan omavalvontasuunnitelman olemassaolosta, muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskentelevistä vain hieman yli puolet ja vanhustyössä tasan puolet vastaajista. Ei samaa eikä eri mieltä olevien sekä En osaa sanoa -vastausten osuus on huomattava kaikissa luokissa. Useiden asiakasryhmien kanssa työskentelevistä lähes puolet (47 %) ei ota kantaa valvontasuunnitelmakysymykseen suuntaan tai toiseen tai ei osaa sanoa. Vanhustyössä kolmasosa vastaajista (33 %), muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskentelevistä yli neljäsosa (27 %) ja muussa työssä neljäsosa (25 %) vastaajista ei ota kantaa omavalvontasuunnitelmaan. (Kuva 59.)

157


Toimipaikallani on toimiva omavalvontasuunnitelma * asiakasryhmä Kaikki (n=3274)

5 10

14

Muu työ (n=121)

7

10

11

Useita asiakasryhmiä (n=343)

9

10

Vammaistyö (n=541) 3 8 Vanhustyö (n=1852)

5 0

11

7

24

13

30

36

21

31

9

20

9

33 32

40

12

38

37 16

17

26 21

15

5 10

22

21

17

Muistisairaat asiakkaat (n=234) 4 11 Mielenterveys- ja päihdetyö (n=183)

32

9

18 60

17 80

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

En osaa sanoa

100

Kuva 59. SuPerin kysely 2019, kysymys 56. Toimipaikallamme on toimiva omavalvontasuunnitelma * asiakasryhmä.

Omavalvontasuunnitelmassa oli tilastollisesti merkitsevä ero yksityisen ja julkisen sektorin toimipaikkojen välillä. Yksityisellä sektorilla työskennelleistä vastaajista 57 prosenttia oli väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Julkisella sektorilla työskentelevistä samaa mieltä oli 51 prosenttia vastaajista. Lisäksi En osaa sanoa -vastasi lähes viidesosa (19 %) julkisen sektorin palveluksessa olleista, mutta vain hieman yli kymmenesosa (13 %) yksityisen sektorin palveluksessa olleista vastaajista.

158


Työpaikallani on toimiva omavalvontasuunnitelma -väittämän vastaukset jakautuivat vastaajan iän mukaan: Väittämästä samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä olleiden vastaajien osuus oli suurin iäkkäimmissä vastaajaryhmissä. Samalla tietoisuus omavalvontasuunnitelmasta oli muita parempi. En osaa sanoa -vastausten osuus oli alhaisin 50-vuotta täyttäneiden vastaajien joukossa (14 %), kun 40–49-vuotiaiden joukossa osuus oli hieman edellistä suurempi (16 %) ja alle 40-vuotiaiden vastaajien joukossa suurin (22 %). Ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Tulosten mukaan näkemyksessä omavalvontasuunnitelman olemassaolosta ja toimivuudesta oli eroja sekä kotihoidon ja muiden hoivamuotojen, eri asiakasryhmien, yksityisen ja julkisen sektorin toimipaikkojen välillä, mutta myös vastaajan iän mukaan. Toisaalta ei samaa eikä eri mieltä sekä en osaa sanoa -vastaukset osoittavat ilmeisen tiedon puutteen joko omavalvontasuunnitelmasta yleensä tai sen toimivuudesta. Omavalvontasuunnitelmassa ei ollut suuralueittain tilastollisesti merkitseviä eroja.

4.16. Henkilöstölle järjestetty turvallisuuskoulutus ja koulutustarpeet Turvallisuuskoulutuksen yleisyys ja koulutuksen järjestäjä Kysymyksellä 57 selvitettiin vastaajien saamaa turvallisuuskoulutusta. Kaikista vastaajista kaksi kolmasosaa (66 %) oli saanut turvallisuuskoulutusta ammatillisissa opinnoissaan, samoin kaksi kolmasosaa (64 %) vastaajista oli saanut turvallisuuskoulutusta vastaushetken työpaikassaan. Perehdytyksen yhteydessä turvallisuuskoulutusta oli saanut vain hieman yli kolmasosa (37 %) vastaajista. Puolet vastaajista (49 %) oli saanut turvallisuuskoulutusta täydennyskoulutuksena. Lähes kolmasosa vastaajista (30 %) ilmoitti, että ei ole saanut turvallisuuskoulutusta missään. (Kuva 60.)

159


Turvallisuuskoulutus Koulutuksena nykyisessä työpaikassa

64

Perehdytyksen yhteydessä

37

Täydennyskoulutuksena

34

17 36

30 0

3 7 6

66

Ei missään

Ei

42 49

Ammattiopinnoissa

Kyllä

26

20

En osaa sanoa

40

8 60

15 4

14

6

12

26 80

100

Puuttuva tieto

Kuva 60. SuPerin kysely 2019, kysymys 57. Olen saanut turvallisuuskoulutusta… (n=3430).

Ammatillisessa koulutuksessa saatu turvallisuuskoulutus oli yhtä tavanomaista kotihoidossa ja muissa hoivapalveluissa työskennelleillä vastaajilla. Perehdytyksen yhteydessä turvallisuuskoulutusta oli saanut neljäsosa (26 %) kotihoidossa työskennelleistä vastaajista, kun vastaava osuus muissa hoivapalveluissa oli yli kolmasosa (41 %) vastaajista. Turvallisuuskoulutusta nykyisessä työpaikassa oli saanut hieman yli puolet (54 %) kotihoidossa työskennelleistä vastaajista, kun muissa hoivamuodoissa koulutusta oli saanut noin kaksi kolmasosaa (67 %) vastaajista. Täydennyskoulutuksensa turvallisuuskoulutusta oli saanut 46 prosenttia kotihoidon työntekijöistä ja 50 prosenttia muissa hoivamuodoissa työskennelleistä. Kotihoidossa työskentelevät henkilöt olivat saaneet turvallisuuskoulutusta varmimmin ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Sen sijaan sekä perehdytyksessä, nykyisessä työpaikassa että täydennyskoulutuksensa saadun turvallisuuskoulutuksen saaneiden osuus on kotihoidossa alempi kuin muissa hoivamuodoissa. Ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Yrityskoon suhteen tarkasteltuna vastaajien peruskoulutuksessa saama turvallisuuskoulutus oli samalla tasolla työpaikkakoosta riippumatta. Sen sijaan omassa työpaikassa ja täydennyskoulutuksena saatu turvallisuuskoulutus on sitä tavanomaisempaa, mitä suuremmasta työyhteisöstä oli kysymys. Ero

160


yrityskoon perusteella oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Perehdytyksen yhteydessä turvallisuuskoulutusta oli kuitenkin tarjottu parhaiten pienissä ja suurissa yrityksissä. Keskisuurissa (10-249 työntekijän) yrityksissä turvallisuuskoulutus näyttäisi olevan vähemmän yleistä perehdytyksen yhteydessä. (Kuva 61.)

Turvallisuuskoulutus * Yrityskoko 80% 60%

40% 20% 0%

0-9 työntekijää

10-49 työntekijää

50-249 työntekijää

250 - työntekijää

Ammatillisessa peruskoulutuksessa

Nykyisessä työpaikassa

Perehdytyksen yhteydessä

Täydennyskoulutuksena

Kuva 61. SuPerin kysely. K57. Turvallisuuskoulutus yrityskoon mukaan (n=2119).

Turvallisuuskoulutuksen yhteydessä kysyttiin myös muuta mahdollista turvallisuuskoulutuksen tarjoajaa tai koulutuspaikkaa (kysymys 58). Yhteensä 385 vastaajaa (11 %) ilmoitti saaneensa turvallisuuskoulutusta muualla. Näistä kolmasosa (35 %) ilmoitti saaneensa turvallisuuskoulutusta aiemmassa työpaikassaan. Viidesosa ilmoitti saaneensa koulutusta muualla ja kymmenesosa ilmoitti hankkineensa koulutusta omaehtoisesti. Lisäksi osa vastaajista ilmoitti saaneensa turvallisuuskoulutusta aiemman tai muun ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Osa vastaajista oli saanut koulutusta ammattijärjestön tarjoamana tai työsuojeluun liittyvän luottamustehtävän osana, verkossa tai kursseilla. Koulutuksen sisältöinä vastauksissa tuli esiin alkusammutuskoulutus, ensiapu ja turvakorttikoulutus, sekä erilaiset väkivallan varalta kehitetyt koulutusohjelmat. Kouluttajina oli mainittu oman työnantajan, ostopalveluna toteutettu, pelastuslaitoksen, SPR:n, SPEKin, yritysten, vakuutusyhtiöiden ja työharjoittelussa tarjottu turvallisuuskoulutus.

161


Yksittäisissä vastauksissa oli mainintoja työnantajan järjestämästä vuosittain toistuvasta turvallisuuskoulutuksesta sekä viiden vuoden välein toteutettavasta turvakorttikoulutuksesta. Toisaalta vastauksista on nähtävissä myös koulutuksen saannin ongelmia ja esteitä: Yksi ainut turvallisuuskoulutus työnantajan järjestämä ja se koski turvasumuttimen käyttöä. Jokin turvallisuuskoulutus ollut yhdesti. 19 vuoden työrupeaman aikana. En ole saanut edes perehdytystä. Itse hakeutunut turvallisuuskurssille. Kysytty 3 vuoden ajan esimieheltä turvakorttia ei kuulemma tarvetta olen vakituinen 3 vuoro tt.

Turvallisuuskoulutusta koskevat kysymykset osoittavat selkeästi, että ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä tarjottava turvallisuuskoulutus tavoittaa tasapuolisesti kaikki opiskelijat riippumatta siitä, minne he tulevat työelämässä sijoittumaan. Työsuhteen aikana turvallisuuskoulutuksen saaminen vaihtelee voimakkaasti sekä palvelumuodon, yrityskoon että yrityksen taustan mukaan. Vaikka kaksi kolmasosaa vastaajista oli saanut turvallisuuskoulutusta jossain työhistoriansa aikana, vastaukset osoittavat merkittäviä puutteita koulutuksessa. Osa vastaajista on tunnistanut turvallisuuskoulutuksen tarpeen ja hakeutunut omaehtoiseen koulutukseen. Turvallisuuskoulutuksen teemat Kysymyksessä 59 selvitettiin vastaajien saaman turvallisuuskoulutuksen sisältöä. Vastaajat olivat saaneet koulutusta useilta turvallisuuden osa-alueilta. Palo- ja poistumisturvallisuudessa tavanomaisinta oli ollut alkusammutuskoulutus, jota oli saanut yli neljä viidesosaa (84 %) vastaajista. Lähes kolme neljäsosaa (72 %) vastaajista oli saanut koulutusta poistumisturvallisuudesta. Laitteiden käyttöön turvallisuuskoulutusta oli saanut vajaa kaksi kolmasosaa (61 %) ja nimenomaan turvatekniikan käyttöön noin puolet (49 %) vastaajista. Sen sijaan digitaalisten apuvälineiden käyttöön koulutusta oli saanut vain vajaa kolmasosa (31 %) vastaajista. Lääketurvallisuuskoulutusta

162


oli saanut lähes kolme neljäsosaa (73 %) vastaajista. Kaatumisten ehkäisyn koulutusta oli saanut lähes puolet (45 %) vastaajista. Muuta turvallisuuskoulutusta oli saanut hieman yli neljäsosa (28 %) vastaajista. Pelastuslain 42 §:n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta koulutusta ilmoitti saaneensa neljäsosa (25 %) kaikista vastaajista. Osuus on sama kuin aiemmin esitetyssä kysymyksessä 38.2 (kuva 38), onko vastaaja saanut pelastuslain 42 §:n mukaista koulutusta, ohjausta tai opetusta (kuva 62).

Turvallisuuskoulutusta saaneet osuus (%) kaikista vastaajista Muu turvallisuuskoulutus

28

Pelastuslain 42 §:n mukainen…

25

Kaatumisten ehkäisy

45

Lääketurvallisuus

73

Digitaalisten apuvälineiden käyttö

31

Turvatekniikan käyttö

49

Laitteiden käyttö

61

Poistumisturvallisuuskoulutus

72

Alkusammutuskoulutus

83 0

20

40

60

80

100

Kuva 62. SuPerin kysely 2019, kysymys 59. Turvallisuuskoulutus on sisältänyt (prosenttiosuus kaikista vastaajista, n=3430).

Hoivamuodoittain arvioituna (kuva 63) lääketurvallisuus- ja digitaalisten turvaratkaisujen käytön koulutus oli yhtä yleisiä niin kotihoidon kuin muissa hoivamuodoissa työskennelleillä vastaajilla. Lääketurvallisuuden tilanne on ymmärrettävä, koska lääkeosaaminen on osa pakollista ammatillista osaamista. Kaatumisten ehkäisyn koulutus oli tavanomaisempaa kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa työskennelleillä. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,01). Palo- ja poistumisturvallisuuteen liittyvä, samoin kuin laitteiden käytön ja turvatekniikan käytön koulutus on selvästi harvinaisempaa kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Pelastuslain 42 §:n mukaista ilmoitusvelvollisuutta koskeva koulutus on tavoittanut noin viidesosan sekä kotihoidon, että muiden hoivamuotojen työntekijöistä. Muu turvallisuuskoulutus on myös tavanomaisempaa muissa hoivamuodoissa kuin kotihoidossa.

163


Saatu turvallisuuskoulutus 30 23

Muu koulutus

26 24

Pelastuslain 42 §

43 50

Kaatumisten ehkäisy

73 73

Lääketurvallisuus 31 30

Digitaalisten apuvälineiden käyttö Turvatekniikan käyttö

38

52 63

Laitteiden käyttö

54

Poistumisturvallisuus

55

Alkusammutuskoulutus

78 76

0

20 Muu

87

40

60

80

100

Kotihoito

Kuva 63. SuPerin kysely 2019, kysymys 59. Turvallisuuskoulutus on sisältänyt.... Kotihoito (n=684) ja muut hoivamuodot (n=2581). (Prosenttiosuus vastaajista.)

Alkusammutuskoulutus jakautui melko tasaisesti eri asiakasryhmien kanssa töitä tehneiden vastaajien kesken. Parhaiten koulutus oli tavoittanut muistisairaiden (90 %) sekä päihde- ja mielenterveysongelmaisten (85 %) ja iäkkäiden henkilöiden (84 %) kanssa työskennelleet vastaajat. Poistumisturvallisuuskoulutus oli tavoittanut parhaiten päihde- ja mielenterveysasiakkaiden (82 %) ja muistisairaiden (80 %) kanssa työskennelleet vastaajat. Laitteiden käytön koulutus oli tavoittanut parhaiten muistisairaiden (69 %), mutta myös iäkkäiden (63 %) ja vammaisten (62 %) kanssa työskennelleet vastaajat. Turvatekniikan osalta koulutus oli parhaiten tavoittanut päihdeja mielenterveystyötä tehneet vastaajat (55 %), mutta myös vammaistyötä (50 %) ja iäkkäiden (49 %) kanssa työskennelleet vastaajat. Lääketurvallisuuskoulutus oli yleisin päihde- ja mielenterveysongelmaisten asiakkaiden hoidossa (77 %). Kaatumisten ehkäisyn koulutus oli tavanomaisinta muistisairaiden hoitajana toimivilla (53 %), sekä iäkkäiden kanssa työskentelevillä (49 %). Pelastuslain 42 §:n mukainen koulutus oli parhaiten tavoittanut päihde- ja mielenterveystyötä tekevät vastaajat (28 %), samoin muu koulutus (40 %). 164


Muuta turvallisuuskoulutusta ilmoitti saaneensa hieman yli neljäsosa kaikista vastaajista, mutta muuta koulutusta kuvasi vain hieman vajaa viidesosa (17 %). Näistä vastaajista kaksi kolmasosaa oli saanut koulutusta väkivaltaisen tai aggressiivisen asiakkaan kohtaamiseen, fyysiseen tai verbaaliin itsepuolustukseen tai irrottautumiseen. Viidesosa kysymykseen vastanneista ilmoitti saaneensa ensiapu- tai hätäensiapu- tai vastaavaa koulutusta. Kymmenesosa oli maininnut muusta turvallisuuskoulutuksesta. Koulutusta oli useilta turvallisuuden osa-alueilta, kuten potilas- ja asiakasturvallisuus, lääketurvallisuus, pistoturvallisuus, palo- ja poistumisturvallisuus, kiinteistön, toiminnan ja laitosturvallisuus, laiteturvallisuus, tietoturvallisuus sekä ergonomia ja hygienia. Lisäksi yksittäisillä vastaajilla oli muun muassa vartijakoulutus ja kaasun käytön koulutus. Muusta koulutuksesta kertoneiden vastaajien vastauksissa on nähtävissä hyvin monenlaiset koulutuksen tilanteet. Yksittäisillä henkilöillä on laaja-alaista turvallisuusosaamista tai esimerkiksi joltain turvallisuuden osa-alueelta kouluttajakoulutus. Valtaosa vastaajista ilmoitti muista yksittäisistä koulutuksista. Toisaalta vastauksissa oli mainintoja, että turvallisuuskoulutusta ei ole ylipäätään saatu. Turvallisuuskoulutuksen tarve Turvallisuuskoulutuksen keskeisin tarve kohdistui vastausten mukaan uhkatilanteissa toimimiseen. Uhkatilanteiden varalta koulutusta kaipasi yli neljä viidesosaa vastaajista (83 %). Tarve oli yhtenäinen kaikilla vastaajilla, niin kotihoidossa (84 %) kuin muissa hoivamuodoissa (83 %) työskentelevillä vastaajilla. Huoli-ilmoitusten tekemiseen liittyvän koulutuksen koki tarpeelliseksi noin kolme neljäsosaa (72 %) vastaajista. Tarve oli voimakkain kotihoidossa (84 %). Muissa hoivamuodoissa tarve oli selvästi tätä alempi (69 %). Koettu koulutustarve pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden osalta oli hieman alempi kuin huoli-ilmoituksen osalta. Kotihoidossa pelastuslain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta koulutusta kaipasi lähes neljä viidesosaa (78 %), kun muissa hoivamuodoissa koulutuksesta kiinnostuneiden osuus oli kaksi kolmasosaa (66 %) vastaajista. Työturvallisuuskoulutusta kaipasi useampi kuin kolme neljäsosaa (70 %) vastaajista. Kotihoidossa myös työturvallisuuskoulutuksen tarve oli hieman

165


voimakkaampi (74 %) kuin muissa hoivamuodoissa (69 %). Sekä kaatumisten ehkäisyn koulutusta että tietotekniikkaan ja työvälineiden käyttöön liittyvää koulutusta kaipasi noin kaksi kolmasosaa vastaajista. Myös näiden osalta kotihoidon työntekijöiden tarve oli suurempi kuin muissa hoivamuodoissa. Asukkaiden asumisturvallisuutta, poistumisturvallisuutta ja paloturvallisuutta koskevaa koulutusta koki tarvitsevansa hieman yli puolet vastaajista. Näissäkin kotihoidon työntekijöiden koulutustarve oli aineistossa suurempi kuin muissa hoivamuodoissa työskentelevien vastaajien tarve. Eksymisten tai katoamisten varalta koulutusta kaipasi vajaa puolet (49 %) kaikista vastaajista. Kotihoidossa koulutuksen tarve oli kuitenkin yleisempi (71 %) kuin muissa hoivamuodoissa (43 %). (Kuva 64.) Kotihoidon työntekijöiden turvallisuuskoulutustarve oli pääosin suurempi kuin muissa hoivamuodoissa työskentelevien vastaajien koulutustarve. Erot ovat tilastollisesti erittäin merkitsevät (p<0,001) lähes kaikilla turvallisuuskoulutuksen osa-alueilla. Poikkeuksena ovat työturvallisuus ja uhka- ja vaaratilanteet. Työturvallisuuskoulutuksessa ero on samansuuntainen, mutta se ei ole tilastollisesti merkitsevä. Uhka ja vaaratilanteissa koulutustarve on yhtenäinen niin kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa työskentelevillä. Huoli-ilmoituksen tekemiseen liittyvä koulutustarve vastasi saadun koulutuksen puutteita. Kun koulutusta, opastusta tai ohjausta oli saanut vain hieman yli neljäsosa kaikista vastaajista, koulutukselle on perusteltu tarve. Kotihoidossa koulutusta, opastusta tai ohjausta saaneiden osuus oli hieman muita hoivamuotoja korkeampi. Toisaalta esimieheltä saatu tuki oli niukempi. Kun olosuhteet kotihoidossa vaihtelevat asiakaskohtaisesti, ja organisaation tuki on niukempi, on kotihoidossa muita hoivamuotoja suurempi koulutuksen ja tiedontarve ymmärrettävä. Myös pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen osaamisen tarve korostuu kotihoidossa, joskin tiedon ja osaamisen tarve koskee kaikkia hoivamuotoja. Koulutuksen koetun tarpeen ja vastaajien saaman koulutuksen välillä on negatiivinen korrelaatio. Kun kotihoidon työntekijät saavat edellä esitettyjen tulosten mukaan harvemmin turvallisuuskoulutusta kuin muissa hoivamuodoissa työskentelevät, koulutuksen tarve korostuu. Lisäksi eroissa näkyy työn luonne. Kotihoidossa korostuu sekä useat erilaiset turvallisuuden osaalueet että mahdollinen ilmoitusvelvollisuus.

166


Turvallisuuskoulutuksen tarve 54 65 52 50 62 47 62 69 60

Poistumisturvallisuus Paloturvallisuus

Tietotekniikka ja työvälineiden käyttö

83 84 83

Uhkatilanteissa toimiminen

70 74 69 69 78 66 72 84 69

Työturvallisuus Pelastuslain 42 §:n mukainen ilmoitus Huoli-ilmoitus 49 43

Eksymisten / katoamisten ennaltaehkäisy

62 68 60 57 73 53

Kaatumisten ehkäisy Asiakkaiden asumisturvallisuus 0 Kaikki

71

Kotihoito

20

40

60

80

100

Muut hoivamuodot

Kuva 64. SuPerin kysely 2019, kysymys 61. Haluan saada lisäkoulutusta, turvallisuuden osa-alueittain kotihoito (n=680), muut hoivamuodot (n=2551).

Turvallisuuskoulutustarpeessa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja yrityskoon mukaan. Sen sijaan asiakasryhmäkohtaiset erot olivat voimakkaat. Asumisturvallisuutta samoin kuin kaatumisten ehkäisyä koskevan koulutuksen tarve korostui sekä iäkkäiden että muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskennelleillä vastaajilla. Palo- ja poistumisturvallisuuskoulutusta kaivattiin erityisesti useiden asiakasryhmien, iäkkäiden ja muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskenneltäessä. Samoin tietotekniikan ja turvavälineiden käytön koulutustarve korostui iäkkäiden, muistisairaiden ja useiden asiakasryhmien kanssa työskentelevillä. Eksymisten tai katoamisten varalta lisää koulutusta kaivattiin useiden asiakasryhmien ja iäkkäiden kanssa työskenneltäessä. Kaikkien näiden osalta erot eri ryhmien välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitsevät (p<0,001)

167


Työturvallisuuskoulutuksen tarve korostui muistisairaiden ja iäkkäiden kanssa työskentelevillä. Huoli-ilmoituksen ja pelastuslain 42 §:n mukaisen ilmoituksen koulutustarve oli yhtenäinen asiakaskunnasta riippumatta. Näiden kolmen koulutuksen osalta henkilöstön koulutustarpeissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa asiakaskunnan mukaan, vaan tarve oli yhtenäinen. Kysymyksessä esitettyjen vaihtoehtoisten koulutusten lisäksi muista koulutustarpeista viestitti noin viisi prosenttia kaikista vastaajista (148 vastaajaa). Mainintoja koulutustarpeesta oli yhteensä 171. Taulukkoon 15 koottujen nimettyjen koulutustoiveiden ohella vastauksissa oli 42 turvallisuuden aihealuetta, joihin liittyvä koulutus kiinnosti yksittäistä vastaajia. Yleisin esitetty koulutustarve kohdistui näissäkin vastauksissa haastavan tai väkivaltaisen asiakkaan tai hänen omaisensa kohtaamiseen ja väkivallalta suojautumiseen. Koulutustarve oli kaksijakoinen ja sisälsi sekä väkivaltatilanteiden hallintaan liittyvää koulutusta että itsepuolustuskoulutusta. Lisäksi toivottiin päihde- ja mielenterveysosaamista täydentävää koulutusta ja päihteiden, huumeiden, lääkehoidon, lääkkeiden yhteensopivuuden ja kotihoidossa turvallisen lääkehoidon varmistamisen koulutusta. Samoin koulutustarpeissa oli mukana muun muassa saattohoitoon sekä tietojen kirjaamiseen liittyvän koulutuksen tarve. Paloturvallisuuteen toivottiin myös ihmisen sammuttamisen koulutusta. Lisäksi muun muassa kotihoidon osalta oli toivottu liikenneturvallisuuskoulutusta. Taulukko 15. SuPerin kysely 2019, kysymys 62. Mistä muusta haluat saada lisäkoulutusta (n=148). Turvallisuuden osa-alue Yhteensä Haastavan, uhkaavan tai aggressiivisen asiakkaan kanssa toimiminen

26

Lääketurvallisuus, lääkkeiden yhteensopivuus ja lääkkeettömät hoidot

17

Ensiapu

14

Itsepuolustus

8

Kaikesta

7

Tietoteknikka

7

Saattohoito

6

Kaikki tai useita turvallisuuden osa-alueita, kertausta

6

168


Turvallisuuden osa-alue

Yhteensä

Ergonomia

5

Ilmoitusvelvollisuus tai oikeus, Valvira, AVI, sosiaalitoimi jne.

5

Päihteet, huumausaineet, yliannostus, alkoholimyrkytys

5

Kirjaamiskoulutusta

4

Mielenterveysongelmista ja -häiriöistä, autismin kirjo

4

Haavanhoito

3

Pistoturvallisuus

3

Palo- ja poistumisturvallisuus, ihmisen sammuttaminen

3

Työturvallisuus, työhyvinvointi

3

Liikenneturvallisuus, ajaminen

3

Muut yksittäiset vastaukset

42

Kaikki yhteensä

171

Vastauksissa tuli esiin koulutustarve paitsi asiakkaan tilanteesta, myös työpaikan turvallisuusongelmien ilmoitusvelvollisuudesta ja -oikeudesta. Vastaajat haluaisivat tietoa siitä, minne erilaisissa turvallisuuden ongelmatilanteissa kuuluu käytännössä ilmoittaa. Nykyinen käytäntö, jossa on usean lain kautta tuleva ilmoitusvelvollisuus asiakkaan tilanteesta, mutta myös ilmoitusvelvollisuus työpaikan ongelmatilanteesta, on henkilöstölle haastava ja se kaipaa entistä selkeämmät ohjeet ja koulutusta toimintamallien käyttöön ottamiseksi. Kysymyksissä esiin tulleet koulutustarpeet ovat samansuuntaiset kaikissa koulutusta tai turvallisuustietoa koskevissa kysymyksissä. Kotihoidon ja muiden hoivamuotojen koulutustarpeen erot voivat osittain kytkeytyä hoivamuotoon, osittain asiakaskuntaan. Toisaalta koulutustarpeen erot kuvaavat kaikilta osin koulutustarpeen ja saadun koulutuksen ristiriitaa. Kotihoidossa koulutusta saadaan harvemmin kuin muissa hoivamuodoissa ja koulutuksen niukkuus näkyy muita suurempana koulutustarpeena.

169


5. POHDINTA 5.1. Yhteenveto Kyselyn tulosten perusteella erityisryhmien asumisessa on hyvin monenlaisia huolenaiheita, ongelmia ja vaaratekijöitä. Näkemykset vaaratekijöistä ovat eri tavoin kysyttynä aineistossa samansuuntaiset ja siten pysyvät. Osa vaaroista johtuu asiakasryhmän toimintakyvyn alentumisesta, osa siitä, että asiakkaan saama palvelu tai tuki, tai sen mitoitus ei vastaa hänen tarvettaan. Asiakasturvallisuus linkittyy avoimien vastausten perusteella henkilöstön kuormitukseen ja työturvallisuuteen, samoin mahdollinen henkilöstömitoituksen alhaisuus, asiakasturvallisuus ja työturvallisuus ovat kytköksissä toisiinsa. Lisäksi hoivahenkilöstön osaamiseen, asiakkaaseen ja hänen läheisiinsä sekä toimipaikkaan liittyy tekijöitä, jotka voivat vaarantaa asiakasturvallisuuden. Tiedonkulun ongelmat, tietoturvallisuus ja eri järjestelmien yhteensopimattomuus tuovat lisää turvallisuusriskejä. Aineisto tuo esiin hoivahenkilöstön tunteman huolen asiakasturvallisuudesta. Huolenaiheina ovat yleisesti tunnetut vaarat kuten kaatumiset ja putoamiset, tapaturmat yleensä, sekä eksymiset ja katoamiset. Jos aineistossa tunnistettuja ongelmia verrataan kuolinsyytilastoon (Tilastokeskus 2017; 2018), ovat ongelmien painoarvot tuloksissa samansuuntaiset kuin kuolinsyyt tilastossa. Selkeänä poikkeuksena on väkivalta. Väkivalta ja väkivallan uhka korostuu tässä aineistossa sekä huolenaiheissa, ongelmissa että tapahtuneissa vaara- ja lähetä piti -tilanteissa. Kuolinsyytilastoissa väkivalta on iäkkäillä henkilöillä selvästi pienempi riskitekijä kuin kaatumiset tai pienempi kuin esimerkiksi tulipalot. Toisaalta väkivalta korostuu aineistossa huomattavasti voimakkaampana huolenaiheena kuin lääkeriskit. Ero on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen, sillä lääkeriskit on arvioitu potilas- ja asiakasturvallisuuden tärkeimmäksi riskitekijäksi (Schepel & Kuitunen 2020). Eroa voi selittää myös näkökulmaero. Lääketurvallisuus on potilasturvallisuuden merkittävin riski, asiakasturvallisuudessa lääketurvallisuuden painoarvo näyttää olevan alhaisempi. Väkivallan osalta on huomattava, että asiakasturvallisuus voi olla uhattuna useista suunnista: väkivallan tekijä voi olla asiakkaan läheinen tai omainen,

170


toinen asiakas, täysin ulkopuolinen tekijä, mutta myös hoivahenkilökuntaan kuuluva. Toisaalta asiakas tai hänen omaisensa voi olla väkivallan tekijä ja väkivallan kohteena voi olla työntekijä, mutta myös työntekijä voi olla väkivallan tekijä. Aineistossa korostuu kuitenkin asiakkaiden keskinäinen väkivalta, ei asiakkaiden kaltoinkohtelu. Tässä tutkimuksessa väkivalta tulee esiin avoimissa kysymyksissä, mutta sekä avoimien kysymysten että muun muassa eettisesti kestämättömien toimintatapojen osuus on selvästi alempi kuin asiakkaiden tai potilaiden kaltoinkohtelua arvioineessa tutkimuksessa, jossa 93 prosenttia vastaajista oli havainnut yksikössään jonkinasteista kaltoinkohtelua (Tallavaara ym. 2016, 12). Tämä puolestaan viittaa siihen, että kyselyjen teema voi motivoida vastaamaan, mikäli kysyttävästä asiasta on kokemusta. Vastaajien valikoitumisen seurauksena kysyttävä ilmiö voi korostua tuloksissa. Näkökulma on otettava huomioon myös tämän tutkimuksen tuloksia arvioitaessa. Samoin kyselyn ajankohdan mahdollinen vaikutus vastausaktiivisuuteen. Vastaajat edustavat hyvin SuPerin jäsenkuntaa. Myös asiakasryhmät edustavat tyypillisiä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasryhmiä. Asiakasryhmien jakauma suuralueittain on looginen. Muilla suuralueilla korostuu iäkkäiden asiakkaiden hoidon ja hoivan tarve, Helsinki-Uusimaa-alueella se on alhaisin. Ero vastaa väestöpohjaa (Tilastokeskus 2020c). Vastaajien huoli asiakasturvallisuudesta oli kaksijakoinen. Se toisaalta viestii turvallisuuspuutteista ja kehittämiskohteista. Toisaalta huoli ja sen jakauma osoittaa hyvää riskienarviointitaitoa. Huoli perustuu konkreettisiin vaaratilanteisiin ja tapaturmiin. Kotihoidon asiakkaiden turvallisuuden korostuminen näyttää kuvattujen vaarojen, läheltä piti-tilanteiden ja tapaturmien valossa olevan myös perusteltu. Vastaajien kokema huoli korostui yötyössä ja kaksivuorotyössä. Avoimet vastaukset kuvaavat hyvin huolen korostumisen taustoja: yksityöskentely yöllä lisää riskiä, samoin asiakkaalle tarjottavan tuen puuttuminen yöaikaa, kun hoitohenkilöstö tekee kaksivuorotyötä. Molemmat ilmiöt kytkeytyvät myös paloturvallisuuteen. Henkilöstömäärän yönaikainen niukkuus tai asiakkaan yksin olo yöaikaan voivat vaarantaa asiakkaan palo- ja poistumisturvallisuuden, jos toimintakyky ei riitä tilanteen havaitsemiseen ja siihen reagointiin.

171


Lähihoitajien huoli asiakasturvallisuudesta korostuu muistisairaiden kanssa työskentelevillä. Huolen korostuminen on perusteltua, koska asiakkaan oma toiminnanohjaus ei mahdollista asianmukaista reagointia vaaratilanteisiin. Lisäksi huolta muistisairaiden asumisturvallisuudesta lisää mahdolliset muistisairauden aiheuttamat käytöshäiriöt, jotka voivat puolestaan lisätä väkivaltatilanteisiin joutumista. Huolen kohteina ovat erityisesti asiakkaiden kaatumiset, tapaturmat ja liikkumis- ja toimintakyky. Asiakaskunta huomioon ottaen huoli on looginen. Myös asumisen turvallisuus yleisesti, lääketurvallisuus ja väkivallan uhka ovat merkittäviä huolenaiheita. Toisaalta aineistosta tulee esiin muita – kyselyssä strukturoitujen kysymysten ulkopuolelle jääneitä huolenaiheita. Näistä esimerkkinä asiakkaiden itsetuhoisuus, joka on merkittävä vaaratekijä ja kansallisesti tunnistettu myös iäkkäitä henkilöitä koskeva ongelma (Tilastokeskus 2019a). Kyselyssä tulee esiin henkilöstömitoituksen ongelmat. Tämä näkyy sekä useissa avoimissa vastauksissa että vastaajien ilmoittamassa päivittäisessä asiakasmäärässä. Mitoitusta kuvaa vastaajien asiakasmäärä, joka vaihteli kotihoidossa nollasta yli 26 asiakkaaseen. Nolla asiakasta on realistinen määrä kotihoidon organisoinnissa toimivalla, kymmenen asiakkaan hoitaminen oli tavanomaista, mutta vastaajien joukossa oli myös merkittävästi tätä korkeampia asiakasmääriä kohtaavia lähihoitajia. Korkeita asiakasmääriä voi selittää keskitetty asuminen, mutta se voi kuvata myös mitoituksen ongelmia. Muissa hoivamuodoissa asiakasmäärän hajonta oli vielä voimakkaampaa. Noin 10-15 asiakkaan hoitaminen päivässä oli vastaajien joukossa tavanomaista, mutta joukossa oli myös vastaajia, joilla oli yli 20, jopa yli 30 asiakasta päivässä. Toisaalta suurimmista asiakasmääristä oli mainintoja yön ajalta, jolloin henkilöstömitoitus on alhaisempi kuin päivällä. Näiltä osin mitoitus ei ole vain henkilöstön kuormittumisen, vaan myös laajemman turvallisuuden ongelma. Useissa tapauksissa hoivatyössä havaituista turvallisuuspoikkeamista raportoitiin ja organisaatioissa oli siihen pääsääntöisesti myös raportointimalli. Ensisijaisesti ilmoitus tehdään esimiehelle. Toisaalta ilmoittaminen kohdistui rationaalisesti sille taholle, joka asian pystyy hoitamaan. Ilmoittamisen

172


yhteydessä tuli kuitenkin esiin, että kaikista poikkeamista tai vaaratilanteista ei ilmoiteta, tai ilmoittamista on rajoitettu. Tapausesimerkit osoittavat, että sekä sosiaalihuoltolain että pelastuslain mukaisia ilmoituksia on myös tehty. Vaikka kaikilla vastaajilla ei ollut valmista toimintamallia, saati koulutusta ilmoitusten tekoon, oli toimintatapa löydetty ja sitä oli käytetty. Toisaalta on huomattava, että ilmoitusmenettelyä ei voi pitää ensisijaisena tavoitteena. Ilmoitusvelvollisuuden mahdollisuus on hyödyllinen ja välttämätön, jos asiakkaan turvallisuutta ei muuten pystytä varmistamaan. Ensisijainen tavoite tulee olla asioiden hoitaminen normaalissa asiakassuhteessa tai asiakkaan läheisten kanssa. Toisaalta työpaikalla olemassa oleva toimintamalli turvallisuuspoikkeamien ilmoittamiseen ja niissä toimimiseen näyttäisi tulosten perusteella (kuva 24) olevan edelleen samalla tasolla kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen STEP-hankkeen toiminnanharjoittajille tehdyn kyselyn tuloksissa seurantajärjestelmien yleisyys vuonna 2015 (Ojala ym. 2016, 23). Myös muiden palveluiden ja kotihoidon välinen ero näyttäisi olevan samansuuntainen. Kotihoidossa turvallisuuspoikkeamien raportointiin näyttäisi siis olevan sovittu, tiedostettu toimintamalli harvemmin kuin muissa hoivamuodoissa. Yksityisen ja julkisen sektorin eroa voi selittää yrityskoko, asiakasryhmä- tai palvelumuotokohtaiset erot, mutta mahdollisia selittäviä tekijöitä ei ole tässä raportissa arvioitu. Oikea hoivapaikka on myös keskiössä asiakasturvallisuuden ja erityisesti palo- ja poistumisturvallisuuden varmistamisessa. Kun kotihoidossa vain kolmasosa kotihoidon henkilöstöstä on tutustunut kiinteistön pelastussuunnitelmaan, eikä poistumisturvallisuusselvitystä edellytetä, on tilanne asiakkaan palo- ja poistumisturvallisuuden varmistamisen näkökulmasta ongelmallinen. Asiakasturvallisuuden varmistamiseen voidaan käyttää myös turvatekniikkaa. Kyselyn mukaan turvatekniikka, kuten liesiturvalaitteet ovat vielä niukasti käytössä. Edes palovaroitin ei ole itsestäänselvyys sosiaalitoimen asiakkaan kodin varusteena. Liesiturvatekniikka on alihyödynnetty. Myös turvatekniikan rahoituksessa on ongelmia. Tulosten mukaan kotihoidon asiakas maksaa ensisijaisesti tarvitsemansa turvatekniikan, muissa hoivamuodoissa se on selvästi harvinaisempaa. Myös kunnan rooli on voimakas

173


turvatekniikan rahoittajana. Viime kädessä rahoitus voi tulla toimeentulotuesta. Jos rahoitus jää avoimeksi, voi turvatekniikan hankintapäätös jäädä tekemättä. Kyselyn tulokset ovat muuten samansuuntaiset, mutta työn kuormittavuuden ja turvallisuuskehityksen välillä on mielenkiintoinen ristiriita. Työn kuormittavuuden kehitys koettiin olevan huonompaan suuntaan. Sen sijaan turvallisuuskehitys koettiin myönteisenä. Näkökulmien keskinäinen ero voi mahdollisesti merkitä sitä, että työ on aiempaa kuormittavampaa, vaikka asiakasturvallisuutta kehitetään. Mahdollisena syynä tähän voi olla asiakkaiden aiempaa huonompi kunto. Toisaalta työn kuormittavuudessa on kyse työturvallisuusnäkökulmasta, kun taas turvallisuuskehitys mittaa enemmän asiakasturvallisuutta. On mahdollista, että työ koettiin aiempaa kuormittavampana, vaikka asiakasturvallisuuteen olisi kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. Suorat tulokset eivät anna vastausta eron syille, mutta ero on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen ja juurisyitä tulisi selvittää jatkoanalyysillä. Tutkimuksessa ei ole erityisesti korostettu henkilöstömitoitusten ja palvelutoiminnan ongelmia, mutta ilmiö oli tullut julkisuuteen jo ennen kyselyn tekoa, ja myös sen jälkeen. Epäkohtia ja ongelmia on tuotu viranomaisten tietoon useissa toimipaikoissa. Viranomaiset ovat tehneet valvontakäyntejä vanhusten hoivakoteihin, ja ongelmat on todettu toistuviksi. Valvira on kiinnittänyt huomion palveluiden tasoon ja huomauttanut puutteista toiminnanharjoittajille. Yksittäisten hoivakotien toiminta on keskeytetty tai lakkautettu. Osa toiminnanharjoittajista on korjannut toimintaansa ja osa on edelleen seurannassa. (Valvira 2019.) Ongelmien vähentämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi Valvira ja aluehallintovirastot ovat järjestäneet iäkkäiden hoidon osalta alueellisia ohjaustilaisuuksia (Valvira 5.8.2019). Osa toimijoista on myös lähtenyt kehittämään toimintaansa joko itsenäisesti tai yhteistyössä viranomaisten kanssa. Korjaavia toimenpiteitä edustaa myös vanhuspalvelulain perusteella odotettavissa oleva henkilöstömitoituksen muutos. Henkilöstömitoitusta nostetaan asteittain vuoteen 2023 mennessä. Toisaalta muutos nostaa henkilöstömitoitusta vain vanhuspalvelujen osalta. Henkilöstömitoituksen nostamisella pyritään paitsi potilas- ja asiakasturvallisuuden varmistamiseen myös

174


henkilöstön kuormittumisen vähentämiseen. Toisaalta jo organisaatio- tai toimipaikkakohtaisilla valvontatoimilla on pyritty aiempaa parempaan tilanteeseen. Edellä arvioitujen huolien, ongelmien ja vaaratilanteiden ohella aineistosta tulee selkeästi esiin myös näkemysten hajonta ja onnistumiset. Osassa tarkasteltavista asioista on voimakasta hajontaa yleisesti. Osassa on havaittavissa asiakasryhmäkohtaisia ja palvelumuotokohtaisia hyviä tilanteita. Yleisellä tasolla ongelmallisin näyttäisi olevan kotihoito. Tulokset osoittavat kuitenkin, että joukossa on myös hyvin johdettuja ja toimivia toimipaikkoja, joissa sekä asiakasturvallisuus että henkilöstön työturvallisuus ovat hyvällä tasolla.

5.2. Koulutus ja kieliosaaminen Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa henkilöstön koulutustarjonta ja turvallisuuskoulutuksen tarjonta on niukkaa. Koulutusta ei tarjota järjestelmällisesti, ja erityisesti paitsioon voi jäädä kotihoidossa työskentelevä henkilö (vertaa Lounamaa ym. 2013, 34; Ojala ym. 2016, 47). Erityisesti kotihoidon työntekijät tarvitsisivat kuitenkin turvallisuuskoulutusta, koska kotihoidossa olosuhteet vaihtelevat jokaisen asiakkaan asumisen mukaan. Toisaalta esimiehen tuki kotihoidon työntekijöille voi olla niukempi kuin muissa hoivamuodoissa. Aiemmat tutkimukset sekä kyselyn tulokset osoittavat, että turvallisuuskoulutus tavoittaa yhtenäisesti kaikki ammattihenkilöt silloin, kun se sisältyy henkilöiden ammatilliseen peruskoulutukseen. Sen sijaan täydennyskoulutuksena tarjottava turvallisuuskoulutus vaihtelee merkittävästi ja henkilöstö joutuu useista eri syistä eriarvioiseen asemaan täydennyskoulutukseen osallistumisen mahdollisuuksien suhteen. Tilanteen korjaaminen edellyttää määrätietoista työtä turvallisuuskoulutuksen järjestämiseksi ja tasapuoliseksi tarjoamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työnantajan taustasta, asiakasryhmästä ja palvelutyypistä riippumatta.

175


Tutkimuksen mukaan osa vastaajista koki asiakasturvallisuuteen liittyvän ongelmia henkilökunnan kielitaidon puutteiden vuoksi. Kielitaitovaatimus on kirjattu lainsäädäntöön (L 559/1994, 18a §). Vaikka kielitaitovaatimuksissa huomio kiinnittyisi ensisijaisesti potilaan oikeuteen ymmärtää ja tulla ymmärretyksi (AVI 2018), on turvallisuuteen liittyvien asioiden ymmärtäminen ja onnistunut tiedonvaihto yhtä tärkeä osa-alue. Jos tiedonkulussa on ongelmia niin organisaation ja työntekijän kuin työntekijän ja asiakkaan välillä, sillä voi olla vaikutusta myös turvallisuuteen. Ongelman laajuus on myös merkittävä. Muunkielisiä kyselyn vastaajia oli lähes jokaisen maakunnan alueelta, mutta he olivat selkeästi aliedustettuna, jos suhteellista osuutta verrataan muunkielisten lähihoitajien määrään koko maassa. Aliedustus on mitä ilmeisimmin merkki kielitaidon niukkuudesta. Myös näiltä osin koulutus ja monikielinen turvallisuuskoulutus suomen- tai ruotsinkielisen koulutuksen ohella tai täydentäjänä on tärkeä. Tähän haasteeseen pelastustoimi pystyy tarjoamaan tukea muun muassa SPEKin ja Pirkanmaan pelastuslaitoksen monikielisillä turvallisuusaineistoilla, joissa painopiste on paloja sähköturvallisuudessa (SPEK 2020b; Pirkanmaan pelastuslaitos 2017).

5.3. Vaarat ja rajoittaminen tai lukitseminen erilliskysymyksenä Palo- ja poistumisturvallisuus asumisen turvallisuuden osa-alueena jää tuloksissa melko pienelle huomiolle. Paloturvallisuuden ongelmat näkyvät aineistossa kuitenkin liesiturvallisuuteen ja ruuanlaittoon liittyvinä ongelmina. Sen sijaan lukitsemisen ja rajoittamisen sekä palo- ja poistumisturvallisuuden ristiriita jää tulosten perusteella tunnistamatta. Asiayhteyttä on tarkasteltu syvällisemmin tekemällä kaksi artikkelia (Ojala 2019b; 2020) vaarojen ja lukitsemisen tai muiden rajoittamistoimenpiteiden käytöstä ja niiden välisestä yhteydestä. Aihe on pelastustoimen näkökulmasta erittäin keskeinen huolenaihe. Kyselyn tulosten mukaan asukkaan liikkumisen rajoittaminen kuten sisälle lukitseminen tai muu rajoittaminen on yleisesti tunnettu ilmiö. Toimenpidettä ei juurikaan peilata perusoikeuksien kautta, vaan se nähdään pääsääntöisesti turvallisuustoimenpiteenä, jolla asiakasta suojellaan joltain 176


vaaralta. Tyypillisiä vaaroja olivat etenkin väkivalta ja eksymiset, katoamiset, karkaamiset, mutta myös kaatumiset ja lääketurvallisuuden ongelmat. Myös henkilöstön työturvallisuus kytkeytyy asiakkaiden liikkumisen rajoittamiseen. Kokonaisuutena rajoittamisen hyödyt nähdään voimakkaampana kuin sen potentiaaliset haitat, kuten poistumisen estyminen tulipalon syttyessä. Sisälle lukitsemisella tai muulla rajoittamisella halutaan suojella asukasta muilta vaaratekijöiltä. Rajoittamisen vaikutus poistumis- ja paloturvallisuuteen nähdään ilmiselvästi pienempänä riskinä kuin rajoittamisen taustalla olevat riskitekijät. Tulipalo vaaratekijänä tuli esiin vain harvoin. Sen sijaan aineistossa korostuu ensisijaisesti väkivallan uhka, mutta myös eksymiset, katoamiset, karkaamiset ja kaatumiset. Taustasyyn voi ymmärtää, vaikka se aiheuttaa ongelmia muiden vaarojen näkökulmasta. Taustasyinä nimettyjen vaaratekijöiden yleisyys vastaa kaatumisten, eksymisten ja paleltumisten osalta melko hyvin iäkkäiden tapaturmaisten kuolemien syytekijöitä (Tilastokeskus 2019a), joten kyse on riskien tunnistamisesta ja hallinnasta. Poikkeuksena on väkivallan uhka, joka näyttäytyy aineistossa rajoittamiseen johtavana syytekijänä huomattavasti useammin kuin se näkyy kuolinsyytilastossa. Lukitsemisen ja rajoittamisen syytekijöinä tulee esiin myös henkilöstömitoituksen niukkuus. SuPerilta tutkimusta varten pyydetyn lausunnon mukaan iäkkään tai muistisairaan asuntoonsa lukitsemisen tai rajoittamisen harkinnassa tulee kunnioittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. SuPer korostaa asiakkaan kuulemista, kunnioittamista ja arvostamista sekä ammattietiikkaa, ammattiosaamista, hyvää johtajuutta ja riittäviä resursseja. Jos lukitsemista joudutaan näistä huolimatta käyttämään, lainsäädäntöä on noudatettava ja paloturvallisuus varmistettava. Rajoittamisen perusteet tulee kirjata asianmukaisesti ja varmistaa sekä näkö- että kuuloyhteys asiakkaaseen. Lukitsemisesta pitää olla perusteltu päätös. Se pitää olla kirjattu hoitosuunnitelmaan. Asia ei saa jäädä yksittäisen hoitajan ratkaisujen varaan. Lisäksi pelisäännöt pitää kirjata omavalvontasuunnitelmaan ja henkilökunnan koulutus, riittävä osaaminen ja perehdytys tulee varmistaa. (Paavola 2019; katso Ojala 2019b, 113) Myös Muistiliitto korostaa eduskunnan oikeusasiamiehen esittämää linjaa, jonka mukaan ”perusoikeuksien rajoittaminen voi tulla yksittäistapauksissa kyseeseen ainoastaan rikoslaissa säädettynä hätävarjeluna tai pakkotilassa

177


sallittuna tekona”. Muistiliiton mukaan ovia ei voida lukita säännönmukaisesti joka ilta. Lisäksi Muistiliitto kaipaa lainsäädäntöä ja materiaalia asiasta. (Valkeajoki 2019a; Valkeajoki 2019b; katso Ojala 2019b, 113)

5.4. Tutkimuksen luotettavuus ja yleistettävyys Kyselyn tulosten kykyä kuvata kokonaistilannetta voidaan arvioida useasta näkökulmasta. Alla asiaa on arvioitu vastaajamäärän, vastaajien edustavuuden, tulosten kestävyyden, yleistettävyyden, kyselymenetelmän käyttökelpoisuuden ja muun muassa kyselyn ajankohdan osalta. Kyselyn vastaajamäärä 3430 riittää hyvin tulosten ristiintaulukointiin ja arviointiin useiden eri muuttujien näkökulmasta. Lisäksi vastaajat näyttäisivät edustavan SuPerin jäsenkuntaa hyvin. Vastaajien sukupuoli- ja koulutusjakauma vastaajat SuPerin jäsenkuntaa. Ikäjakauma poikkeaa jossain määrin jäsenkunnasta. Sen vaikutusta tuloksiin ei voida arvioida. Iän vaikutuksesta muun muassa riskien tunnistamiseen ja asiakkaasta kannettuun huoleen olisi tarkoituksenmukaista tehdä erillinen analyysi. Kyselyn tulosten kestävyyttä on arvioitu kahdella tavalla. Yhtäältä samansuuntaisten kysymysten tuloksia on verrattu toisiinsa. Vertailun perusteella vastausten on havaittu tukevan toisiaan. Esimerkiksi strukturoitujen kysymysten valmiit vaihtoehdot ja avointen kysymysten tuoma lisätieto asiakasturvallisuudesta olivat hyvin samansuuntaiset. Yksittäisten muuttujien osalta keskenään käänteiseksi muokatuissa väittämissä on tuloksissa todettu voimakas negatiivinen korrelaatio. Kun asteikko on käänteinen, on korrelaatio luonnollisesti negatiivinen ja vahvistaa tulosten samansuuntaisuuden. Tulosten kestävyyttä arvioitaessa ainoana selkeänä poikkeuksena oli asiakasturvallisuuden yhteydessä kysytty vastaajan näkemys turvallisuuskehityksestä. Kun sen tuloksia verrataan myöhemmin kyselyssä esitettyyn väittämään työn kuormittavuuden kehityksestä, on vastauksissa selkeä ero. Ero on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen ja eron syitä on tarkoituksenmukaista pohtia joko vuorovaikutuksessa SuPerin ja sen jäsenkunnan kanssa tai erillisessä artikkelissa. 178


Vertailuun sopivien kysymysten lisäksi tulosten kestävyyttä on arvioitu vertailevilla artikkeleilla sekä artikkeleiden sisällä vertailevilla satunnaisotoksilla. Esimerkkinä tästä on asiakkaan liikkumisen rajoittamista ja sisälle lukitsemista sekä poistumisturvallisuutta ja näiden keskinäistä yhteyttä arvioineet artikkelit. Artikkelia varten tehdyn vertailun tulosten perusteella ensimmäisten ja viimeisten vastaajien näkemysten välillä ei ollut merkittävää eroa. Lisäksi joitakin muuttujia on ristiintaulukoitu vastaajien iän perusteella ja yksittäisissä tuloksissa on havaittu eroja, jotka on raportoitu. Kysely tehtiin SuPerin jäsenistölle. Ammattijärjestön jäsenten ja samaa työtä tekevien ei-jäsenten näkemysten mahdollisia eroja ei voida aineistosta arvioida. Kohderyhmänä ammattijärjestöjen tai muun järjestön jäsenkuntaa on kuitenkin käytetty vastaajaryhmänä turvallisuustutkimuksissa, tieteellisissä artikkeleissa ja väitöskirjoissa useilla toimialoilla (katso esim. Tulonen 2010, 36). Kysely tehtiin Webropol-kyselynä. Vastaajilla oli käytettävissään vain sähköinen vastausmahdollisuus. Sähköinen vastausmahdollisuus voi rajata vastaajien joukosta henkilöt, joilla on niukat tietotekniikkataidot. Kyselystä saatiin myös laitekohtaista palautetta. Palauutteen perusteella etenkin monivalintatehtävät ovat olleet pieneltä näytöltä vaikeasti hahmotettavissa. Näkökulma tulee ottaa huomioon kyselyissä. Kyselyn poikkeuksellinen pituus tunnistettiin jo etukäteen mahdolliseksi vastaajamäärää alentavaksi tekijäksi. Vastaajakatoa pyrittiin vähentämään sisällyttämällä kyselyyn mahdollisuus tallentaa keskeneräinen kysely ja jatkaa sitä myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan kaikkien vastaajien osalta onnistunut, ja kyselyn pituus on epäilemättä karsinut vastausaktiivisuutta. Yleistettävyyden pohdinnassa merkittävä tekijä on vastaajamäärän koko. Koska aineisto perustuu 3430 vastaukseen, sen voi arvioida edustavan hyvin SuPerin jäsenkuntaa. Toisaalta tutkimuksen tuloksia arvioitaessa tulee aina ottaa huomioon myös kyselyn tarkoitus. Kyselyn turvallisuustarkoitus voi ohjata vastaajakunnan valikoitumiseen, jota ei ehkä tunnisteta tutkimuksen arvioinnissa. Esimerkkinä ilmiöstä on epäeettisistä toimintatavoista saadut vastaukset. Kun niitä verrataan kaltoinkohtelua koskeneen tutkimuksen tuloksiin, on ero merkittävä. Eron syitä on arvioitu pohdinnassa ja ilmiö on syytä tunnistaa.

179


Kysely tehtiin helmi-maaliskuussa 2019. Samaan aikaan käytiin julkisuudessa voimakasta keskustelua etenkin iäkkäiden palveluissa todetuista epäkohdista ja muun muassa henkilöstömitoituksesta. Kyselyn ajankohta on voinut vaikuttaa vastauksiin ja vastausaktiivisuuteen. Kysely on epäilemättä koettu vastaajajoukossa tärkeäksi. Tätä kuvaa sekä vastausaktiivisuus että kyselystä saatu yleinen palaute. Vastausaktiivisuutta kuvaa paitsi vastausten kokonaismäärä, myös se, että kyselyyn saatiin ensimmäisen vuorokauden aikana yli 1000 vastausta. Lisäksi avoimien vastausten perusteelliset argumentoinnit osoittavat tarvetta tuoda näkemyksiä esiin.

5.5. Vastaajakadon ja vastaajien ikäjakauman vaikutus tuloksiin Webropolin vastausten seuranta osoitti, että yli kolmasosa otokseen kuuluneista henkilöistä oli avannut kyselyn, viidesosa oli aloittanut vastaamisen, mutta vain hieman yli kymmenesosa oli vastannut kyselyyn. Kysely oli laaja-alainen ja pitkä ja on ilmeistä, että sekä sen pituus että laajuus ovat vaikuttaneet vastausaktiivisuuteen. Kyselyssä tarjottiin lähes jokaisen kysymyksen jälkeen mahdollisuutta tallentaa keskeneräinen vastaus ja jatkaa myöhemmin, mutta tallentamisen onnistumisesta ja vastaamisen jatkamisesta tuli tietoon ongelmia. Vastaajilta tuli kyselyitä tallentamisesta, ja välitallentamisen ohjetta tarkennettiin. Vastaajakadolla voi olla vaikutusta tuloksiin, mutta vaikutusta on vaikea arvioida turvallisuusnäkemysten osalta. Sen sijaan vastaajaryhmien osalta näkyy kaksi aliedustettua ryhmää. Yhtäältä vastaajien ja SuPerin jäsenkunnan ikäjakauman perusteella on ilmeistä, että eniten vastaajakatoa on ollut ikäluokissa 27-45 vuotiaat. Toinen selkeästi aliedustettu joukko on muunkieliset vastaajat. Heidän osuutensa on alhainen verrattuna vieraskieliseen väestöön sekä muunkielisten lähihoitajien määrään. Aliedustusta voi selittää se, että kysely oli kielellisesti haastava. Kysely on voinut turvallisuuskysymysten osalta olla jo suomenkielisille ja ruotsinkielisille lähihoita-

180


jille haastava, muunkielisen todennäköisellä kielitaidolla haaste on voinut olla liian suuri. Samoin on mahdollista, että turvallisuuden käsitteet työssään vieraaksi kokeneet potentiaaliset vastaajat ovat jättäneet vastaamatta kyselyyn. Tämän seurauksena tulokset voivat olla jopa myönteisempiä kuin arjen todellisuus. Vastaajakadon minimoimiseksi kysely olisi voitu toteuttaa kolmena erillisenä kyselynä: työturvallisuus ja kuormittuminen, potilas- ja asiakasturvallisuus, sekä palo- ja poistumisturvallisuus. Näin olisi saatu samalla näkemys siitä, onko paloturvallisuus vastaajille muita osa-alueita vieraampi alue. Samalla olisi kuitenkin menetetty ristiintaulukoinnin mahdollisuuksia. Nyt ristiintaulukoinneilla on saatu merkittävä lisä tuloksiin. Samoin aineisto mahdollistaa edelleen syventävän tutkimuksen. Aineistossa huomio kiinnittyi vastaajien ikään. Kuten Vastaajat -luvussa todettiin, kyselyn vastaajien ikäjakauma oli voimakkaasti vino (kuva 3). Iäkkäämpien vastaajien määrä oli suurempi kuin nuorten ja keski-ikäisten vastaajien määrä. Ikäjakauma poikkeaa sekä SuPerin jäsenkunnan ikäjakaumasta, että koko väestön ikäjakaumasta (katso Findikaattori 2019), mutta sen mahdollinen merkitys jää tutkimuksessa vielä avoimeksi. Iäkkäämpien henkilöiden yliedustus vastaajien joukossa voi olla merkki turvallisuuden merkityksen kasvusta työntekijän ikääntymisen myötä. Poikkeavalla ikäjakaumalla voi olla myös yhteys hoivatyön työkokemuksen keston kanssa. Asiaa ei pysty aineistosta selvittämään, koska kyselyssä ei kysytty vastaajan työkokemusta hoitotyöstä. Toisaalta vastaajan ikä ei ole työkokemuksen keston suora indikaattori. Hoiva-alalle hakeudutaan paitsi nuorisoasteella, myös myöhemmällä iällä. Alalle on tyypillistä sekä aikuiskoulutus, työllisyyskoulutus että eri-ikäiset ammatinvaihtajat. Keski-ikäisten vastaajien aliedustuksesta riippumatta vastaajan iän ja asiakkaista koetun huolen mahdollista yhteyttä, samoin kuin iän ja työn koetun kuormituksen mahdollista yhteyttä on tarkoituksenmukaista arvioida syvällisemmin erillisessä artikkelissa. Samoin olisi hyvä arvioida työkokemuksen pituuden vaikutusta kuormitukseen ja asiakkaista koettuun huoleen. Valitettavasti aineisto ei anna siihen luotettavaa mahdollisuutta. Toisaalta vastaajien tutkintonimike antaa vertailumahdollisuuden: Tutkintonimikkeet ovat muuttuneet ajan myötä, joten tutkintonimikkeellä voidaan approksi-

181


moida vastaajan todennäköistä ammattiin valmistumisaikaa ja sitä kautta alalle tuloaikaa. Toisaalta tietoa ei voi pitää ehdottoman luotettavana. Mahdollisessa vertailussa pitää ottaa huomioon myös mahdolliset tutkintojen päivitykset. Nyt tehdyssä analyysissä vastaajan iän ja vastausajankohdan välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen korrelaatio (p<0,01). Iäkkäämmät vastaajat vastasivat hieman pidemmällä viiveellä kuin nuoremmat. Sen sijaan asiakkaiden turvallisuudesta koetun huolen ja vastausajankohdan välillä ei analyysissä havaittu yhteyttä.

5.6. Kyselyn rakenne ja vastaamisen ongelmat Kysely oli laaja, jonka vuoksi siitä muodostui melko pitkä. Kysymysten määrää pyrittiin pienentämään sekä turhia kysymyksiä karsimalla että kysymyksiä yhdistämällä. Toisaalta yhdistämistä ei pidetty ideaalina, vaan matriisimuotoon yhdistettyjen kysymysten (esimekiksi kysymykset 33, 35 ja 45) määrä pyrittiin pitämään kohtuullisena. Kyselyn vastausten perusteella vastaaminen on ollut useasta syystä haastavaa. Kyselyssä on käytetty turvallisuusjohtamisen käsitteitä, joista osa on vastaajille outoja. Kyselyn pituus on ilmiselvästi vähentänyt vastaushalukkuutta. Kyselyn avanneista vain kolmasosa on lähettänyt vastauksensa. Kyselyn aloittaneista vain puolet teki kyselyn valmiiksi ja lähetti sen. Lisäksi havaittiin, että iäkkäämmillä vastaajilla keskimääräinen vastausaika oli korkeampi kuin nuoremmilla vastaajilla. Vastauksissa tuli esille myös laiteriippuvuus. Osa vastaajista ilmoitti käyttäneensä kyselyn vastaamisessa älypuhelinta. Käyttöliittymä on voinut vaikeuttaa vastaamista merkittävästi. Tietokoneella tehty ja pienemmällekin

182


tietokoneen näytölle sovitettu matriisikysymys ei ole avautunut matkapuhelimen kautta vastanneille kohtuudella hahmotettavassa muodossa, vaan osa matriiseista on ollut haastavia. Vastaajan käytettävissä oleva käyttöliittymä tulee ottaa huomioon vastaavia kyselyjä tehtäessä. Samoin riittävä vastausaika.

5.7. Lopuksi Tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten (Lounamaa ym. 2013; Ojala ym. 2016) tuloksia, joiden mukaan kotihoidossa tilanne on monen turvallisuusmittarin osalta heikompi kuin muissa hoivamuodoissa. Koska näkemys vahvistui jo analyysin alkuvaiheessa, oli perusteltua verrata kotihoitoa muihin hoivamuotoihin. Tutkimus osoittaa merkittäviä epäkohtia hoitotyössä turvallisuuden kaikilla osa-alueilla. Tulokset osoittavat myös merkittäviä puutteita ilmoitusvelvollisuuden implementoinnissa ja toteutumisessa. Turvallisuuden, turvallisuuskoulutuksen, turvatekniikan sekä turvatekniikan rahoituksen huomioon ottaminen tulisi olla järjestelmällistä. Turvallisuus tulisi näkyä myös omavalvontasuunnitelmissa. Toisaalta tuloksissa tulee selkeästi esiin, että samat tekijät, jotka aiheuttavat ongelmia, voivat kunnossa ollessaan olla selkeä asiakas-, palo- ja pelastusturvallisuuden sekä henkilöstön työturvallisuuden varmistaja. Tietoa ongelmista ja niiden juurisyistä on, mutta tieto tulisi ottaa käyttöön. Lainsäädännön ja valvonnan kautta turvallisuutta on ohjattu määrätietoisesti, mutta lisäksi tarvitaan sekä turvallisuusjohtamisen että -koulutuksen hyödyntämistä. Tutkimus osoittaa myös sen, että raportin lähtökohtana olevat eri näkökulmista laaditut eri hallinnonalojen turvallisuusohjelmat, niiden toimenpide-ehdotukset sekä osaamisen kehittäminen tulevat tarpeeseen ja vastaajat tunnistavat tämän tarpeen.

183


LÄHTEET Aivovammaliitto (2020). Aivovammat. https://www.aivovammaliitto.fi/aivovammat/ [5.5.202] AVI (2018). Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaidossa on parantamisen varaa. Tiedotteet. Aluehallintovirasto Sisä- ja Länsi-Suomi. Becker, Eva (2015). Säästöistä kustannuksia. Lyhytnäköiset säästöt estävät tuloksellisuuden. Tehyn julkaisusarja B. Selvityksiä 1/15. https://www.tehy. fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2015/2015_b1_saastoista_kustannuksia_ id_1313.pdf. [19.11.2020.] Björkgren, Magnus & Borg, Frank & Kokki, Esa & Mäkinen, Leila & Männikkö, Seppo & Oksanen, Tytti & Suoja, Jukka (2017). PaloRAI ja EVAC-mittari. Pelastusopisto, Kuopio. Duodecim (2017). Käypä hoito. Muistisairaudet. https://www.kaypahoito.fi/ hoi50044#s28 [5.5.2020.] EK (2016). Elinkeinoelämän yritysturvallisuusmalli. Elinkeinoelämän keskusliitto. https://ek.fi/hyotytietoa-yrityksille/yritysturvallisuus/. [19.11.2020.] Findikaattori 2019. Väestön ikärakenne. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan 31.12.2018. https://findikaattori.fi/fi/14. [19.11.2020.] Finne-Soveri, Harriet & Äijö, Marja & Tolonen, Eija & Rehula, Pirjo & Vähäkangas, Pia & Patronen, Mari & Autio, Tiina & Haimi-Liikkanen, Sara & Havulinna, Satu (2020). Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Toimia-suositukset 10.6.2020. https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/tms00015. [19.11.2020.] Gissler, Mika & Sainio, Päivi (2016). Vammaisia on työikäisistä suomalaisista 7–29 prosenttia. THL-blogi. https://blogi.thl.fi/vammaisia-on-tyoikaisista-suomalaisista-7-tai-29-prosenttia/. [5.5.2020.] Haikonen, Kari & Kokki, Esa (2020). Liekkivammojen ja palokuolemien epidemiologiaa Suomessa. Teoksessa: Alisa Puustinen (toim.) Pelastus- ja turvallisuustutkimuksen vuosikirja 2020. Pelastusopiston julkaisu D-sarja: Muut 2/2020. https://www.pelastusopisto.fi/wp-content/uploads/Pelastus-ja-turvallisuustutkimuksen-vuosikirja-2020_final.pdf. [19.11.2020.] Huhta, Jaana & Karppanen, Satu (2020). Kohti ikäystävällistä yhteiskuntaa. Iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistamistyöryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:16. http://julkaisut. valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162239/STM_2020_16_R.pdf?sequence=4&isAllowed=y. [3.8.2020.] 184


Huuskonen, Heidi & Immonen, Mika & Koivuniemi, Jouni & Kapulainen, Kristiina & Kanerva, Jani & Kokki, Esa (2020). Kotona asumisen turvallisuuteen liittyvän ennakoivan analytiikan kehittäminen KAT3-hankkeessa. Pelastusopisto. Tutkimusraportti sarja B: 2/2020. http://info.smedu.fi/kirjasto/Sarja_B/B2_2020.pdf. [19.11.2020.] Kallio, Anu & Sarvimäki, Pirjo (toim.) (2006). Sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositus. Opas kunnille ja kuntayhtymille. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73404/ julk_0606_sosiaalikoulutus_verkko.pdf?sequence=1. [11.8.2020.] KAT (2018). Asumisturvallisuustesti. Kotona asumisen turvallisuus -verkkosivu. https://www.kotonaasumisenturvallisuus.fi/asumisturvallisuustesti. [19.11.2020.] Kehitysvammaliitto (2020). Kehitysvammaisuus. https://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/ [5.5.2020.] Kirkonpelto, Tia-Maria & Vallimies-Patomäki, Marjukka (2016). Sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön kansainvälinen rekrytointi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:4. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74746/RAP_2016_04_Sosiaali_ja_Terveydenhuoltohenkil%C3%B6st%C3%B6n.pdf. [19.11.2020.] Koivula, Riitta & Brotkin, Hanna & Saarsalmi, Olli (2018). Toimivia kotiin annettavia sote-palveluja: opas kotihoitoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/136359. [19.11.2020.] Kokki, Esa (2011). Palokuolemat ja ihmisen pelastamiset tulipaloissa 2007– 2010. Pelastusopisto. Pelastusopiston julkaisu, B-sarja: Tutkimusraportit 3/2011. http://info.smedu.fi/kirjasto/Sarja_B/B3_2011.pdf [19.11.2020.] Kokki, Esa (2014). Palokuolemat vähentyneet. Suomen palokuolematilastot 2007–2011. Pelastusopisto. Pelastusopiston julkaisu, B-sarja: Tutkimusraportit 2/2014. https://www.pelastusopisto.fi/wp-content/uploads/2016/12/52749_B2_2014.pdf. [19.11.2020.] Koponen, Päivikki & Borodulin, Katja & Lundqvist, Annamari & Sääksjärvi, Katri & Koskinen, Seppo (toim.) (2018). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa FinTerveys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Korpilahti, Ulla & Koivula, Riitta & Doupi, Persephone & Jaakoaho, Veera & Lillsunde, Pirjo (toim.) (2020). Turvallisuutta kaiken ikää – Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2021-2030 ja selvitys tapaturmien kustannuksista. Sosiaali- ja terveysministeriö: Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162537. [19.11.2020.]

185


Kotitapaturma (2020). turvallisuustestit. Kotitapaturma-verkkosivut. https:// www.kotitapaturma.fi/tietotyyppi/turvallisuustestit/. [19.11.2020.] Kuntaliitto (2020). Kuntien saavutettavuusopas. Liite 1. Arvio vammaisten henkilöiden määrästä Suomessa ja heidän erityistarpeistaan. https://www. kuntaliitto.fi/tilastot-ja-julkaisut/verkko-oppaat/kuntien-saavutettavuusopas/liite-1 [5.5.2020.] Kurki, Taina & Jylhä, Virpi & Kekoni, Taru (2021). Asiakasturvallisuus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus: Helsinki. (Teos julkaistaan alkuvuodesta 2021.) KvantiMOTV (2013). Kvantitatiivisten menetelmien tietovaranto. Ristiintaulukointi, korrelaatiokertoimet. https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/ intro.html. [19.11.2020.] Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (ikälaki, vanhuspalvelulaki) 980/2012. Saatavissa sähköisesti https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2012/20120980. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta 565/2020. https:// www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200565. Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015. https://www.finlex.fi/fi/ laki/smur/2015/20150817. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. https://finlex.fi/fi/laki/ smur/1994/19940559. Lastensuojelulaki 417/2007. https://finlex.fi/fi/laki/smur/2007/20070417. Lepistö, Jari & Heliskoski, Jonna (2019). Turvallinen ja onnettomuuksista vapaa arki: Pelastustoimen toimintaohjelma onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Sisäministeriön julkaisuja 2019:33. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ handle/10024/161956. Leppänen, Anu & Luttinen, Heidi & Sälliluoma, Henna (2016). Kapuloita pyöröovi-ilmiön rattaisiin. Kotiuttamisprosessin mallin luominen fysioterapian näkökulmasta Siilaisen sairaalalle. Opinnäytetyö. Karelia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/116200/Leppanen_Anu%20Luttinen_Heidi%20Salliluoma_Henna.pdf?sequence=1. [19.11.2020.] Lihastautiliitto (2020). Lihastaudit. Verkkosivu. https://lihastautiliitto.fi/lihastaudit [5.5.2020.] Lounamaa, Anne (2012a). Asumisturvallisuuden parantaminen – työkäytännöt sosiaali- ja terveystoimessa. Pelastustoimen ajankohtaisseminaari 22.10.2012. Alustus. https://thl.fi/documents/10531/72195/Lounamaan+alustus+Jyv%C3%A4skyl%C3%A4%2022.10.2012_STEP-hankkeen+taus186


ta+ja+pilottikysely+Helsingiss%C3%A4.pdf/832360d8-9b18-4b88-be69474054c27a17. [19.11.2020.] Lounamaa, Anne (2012b). Asumisturvallisuuden parantaminen sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat työkäytännöt pelastustoimessa. Pelastustoimen ajankohtaisseminaari 22.10.2012. Alustus. https://thl.fi/documents/10531/72195/Lounamaan+alustus+Jyv%C3%A4skyl%C3%A4%20 22.10.2012_pelastuslaitoksille+tehty+kysely.pdf/27787d48-a291-49cf-98bf3da528e55199. [19.11.2020.] Lounamaa, Anne & Råback, Mirka & Grönfors, Markus & Impinen, Antti & Martikainen, Nina & Lillsunde Pirjo (2013). Paloturvallisuuteen liittyvät käytännöt ja pelastuslaki laitos-, asumis- ja kotipalveluja tarjoavissa yksiköissä. Turvallisuuskysely 2013 -perusraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. https://thl.fi/documents/10531/1449887/Paloturvallisuus. pdf/2c5dc771-66cc-416e-9f31-f6963b625223. [10.2.2020.] Markkanen, Kirsi (2009). Lähihoitaja – sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. Tehyläisten lähihoitajien käsityksiä koulutuksesta ja työelämästä. Tehyn julkaisusarja B: 1/2009. https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2009/2009_b_1_lahihoitaja_sote_ammattilainen_id_22.pdf. [20.8.2020.] Mieli (2020]. Suomalaisten mielenterveys ei ole kohentunut. https://mieli. fi/fi/yhteiskunta/suomalaisten-mielenterveys-ei-ole-kohentunut-fyysisen-terveyden-tahtiin. [10.8.2020.] Muistiliitto (2017). Muistisairaudet Suomessa. Infografi. https://www.muistiliitto.fi/application/files/3615/0982/2799/Muistisairaudet_Suomessa_2017. pdf [5.5.2020.] Muistiliitto (ei päiväystä). Lausunto henkilöstömitoituksen tarkistaminen iäkkäiden palveluissa, STM:n ja Kuntaliiton laatusuositusten tarkistaminen. https://www.muistiliitto.fi/application/files/5914/8666/3829/Lausunto_henkilostomitoituksen_tarkistaminen_iakkaiden_palveluissa.pdf. [19.11.2020.] Mustajoki, Henriikka & Mustajoki, Arto (2017). A new Approach to Research Ethics. Using Guided Dialogue to Strengthen Research Communities. Routledge, London, Now York. https://helda.helsinki.fi/bitstream/ handle/10138/311846/A_New_Approach_to_Research_Ethics.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020.] Nikander, Pirjo & Zechner Minna (2006). Ikäetiikka – elämänkulun ääripäät, haavoittuvuus ja eettiset kysymykset. Yhteiskuntapolitiikka 71 (2006):5. https://www.julkari.fi/handle/10024/100988. [19.11.2020.]

187


Nyman, Heikki (2019). Pelastuslain 42 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus. Toteutuminen ja kokemukset Pirkanmaan kenttäryhmissä. Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö /AMK. https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/167108/ON_Nyman.pdf?sequence=2&isAllowed=y [10.8.2020.] Ohje pelastuslaitoksen valvontasuunnitelmasta (2011). https://docplayer. fi/12939197-Ohje-pelastuslaitoksen-valvontasuunnitelmasta.html. [19.11.2020.] Ojala, Tarja & Koskinen, Hanna & Grönfors, Markus & Somerkoski, Brita & Martikainen, Nina & Lounamaa, Anne (2016). Sosiaali- ja terveydenhuollon paloturvallisuuteen liittyvät käytännöt laitoshoidossa, tuetussa asumisessa ja kotiin annettavissa palveluissa 2015: Valtakunnallisen kyselytutkimuksen tulokset. Työpaperi 37/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. https://www.julkari.fi/handle/10024/131380. [19.11.2020.] Ojala, Tarja (2017). Iäkkäiden ja muistisairaiden arjen turvallisuus. OTE – Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. https://docplayer.fi/55531282-Spek-tutkii-iakkaiden-ja-muistisairaiden-arjen-turvallisuus-tarja-ojala-ote-osallistava-turvallisuus-erityisryhmille.html. [19.11.2020.] Ojala, Tarja (2019a). Erityisryhmien arjen ja asumisen turvallisuuden varmistajat. Teoksessa Alisa Puustinen (toim.). Pelastus- ja turvallisuustutkimuksen vuosikirja 2019. Pelastusopisto D-sarja: Muut 5/2019. https:// www.pelastusopisto.fi/wp-content/uploads/Pelastus-ja-turvallisuustutkimuksen-vuosikirja-2019-1.pdf. [19.11.2020.] Ojala, Tarja (2019b). Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden asuntoon sisälle lukitsemisen syytekijät. Palotutkimuksen päivät 2019, 109–114. Pelastustieto. https://www.spek.fi/wp-content/uploads/2020/08/PTP_2019.pdf. [19.11.2020.] Ojala, Tarja (2020). Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden liikkumisen rajoittaminen - asumisturvallisuuden ja poistumisturvallisuuden ristiriita hoivapalveluissa. Teoksessa: Puustinen, Alisa 2020 (toim.). Pelastus- ja turvallisuustutkimuksen vuosikirja 2020. Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut julkaisut. Pelastusopisto, Kuopio. https://www.pelastusopisto. fi/wp-content/uploads/Pelastus-ja-turvallisuustutkimuksen-vuosikirja-2020_final.pdf. [19.11.2020.] Ojala, Tarja (2021). Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille - OTE-opaskirja. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. (Teos julkaistaan alkuvuodesta 2021.) Ojamo, Matti (2019). Näkövammaisrekisterin vuosikirja 2018. Näkövam-

188


maisten liitto ry; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. https://www. nkl.fi/fi/nakovammarekisterin-vuosikirja#header--osa-2-nakovammarekisterin-vuositilastot-2018. [19.11.2020.] Omaishoitajaliitto (2020). Mitä on omaishoito? https://omaishoitajat.fi/ omaishoidon-tietopaketti/mita-on-omaishoito/ [5.5.2020.] Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) (1999). Turvallisuustilanne vanhusten asumisessa ja suositukset sen parantamiseksi. Tutkintaselostus A 2/1999 Y Osa III. https://turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/1999/a21999y_tutkintaselostus_2/ a21999y_tutkintaselostus_2.pdf. [19.11.2020.] Onnettomuustutkintakeskus (OTEKS) (2002). Turvallisuussuunnittelun kehittäminen. Onnettomuustutkintakeskuksen suositukset: A2/1999Y/S05. Annettu 7.5.2002. https://www.turvallisuustutkinta.fi/fi/index/turvallisuussuositukset/suositukset/1517506713269.html. [19.11.2020.] Onnettomuustutkintakeskus (OTEKES) (2017). Neljän ihmisen kuolemaan johtanut tulipalo kerrostaloasunnossa Vuosaaressa 9.12.2016. Tutkinta Y2016-05. Tutkintaselostus 17/2017. https://turvallisuustutkinta.fi/ material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2016/2LxW5TCDf/Y2016-05_Vuosaari.pdf. [19.11.2020.] Onnettomuustutkintakeskus (OTEKES) (2018). A2/1999Y/S05 Turvallisuussuunnittelun kehittäminen. Turvallisuussuositukset. https://turvallisuustutkinta.fi/fi/index/turvallisuussuositukset/suositukset/1517506713269. html. [19.11.2020.] Paavola, Silja. SuPerin vastaus lukitsemista koskevaan kysymykseen. Sähköpostiviesti 28.5.2019. Pelastuslaitokset (2018). Ikäihmisten kotona asumisen turvallisuus. Loppuraportti. Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto. https://pelastuslaitokset.fi/ sites/default/files/2020-11/Liite_9_3_IKAT-ty%C3%B6ryhm%C3%A4n%20 loppuraportti.pdf. [19.11.2020.] Pelastuslaitokset (2020). EVAC-mittari – RAI-arviointimenetelmät työkalu asiakkaiden poistumisturvallisuuden arviointiin. Loppuraportti. https:// www.pelastuslaitokset.fi/sites/default/files/2020-03/EVAC-loppuraportti. pdf [19.11.2020.] Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto & Kuntaliitto (2019). Opas paloriskikohteiden ilmoittamiseen, valvontaan ja viranomaistyöhön. https:// docplayer.fi/135663435-Opas-paloriskikohteiden-ilmoittamiseen-valvontaan-ja-viranomaisyhteistyohon.html. [10.8.2020.]

189


Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto (2020). Ilmoitus ilmeisestä palonvaarasta tai muusta onnettomuusriskistä. https://apps.pelastuslaitokset.fi/ vaarailmoitus/. [5.5.2020.] Pelastuslaki 379/2011. Saatavissa sähköisesti https://www.finlex.fi/fi/laki/ smur/2011/20110379. [19.11.2020.] Penttinen, Liisa & Kolehmainen, Laura & Alastalo, Hanna & Havulinna, Satu & Valkeinen, Heli (2020). Toimintakykyä arvioidaan kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoidossa monialaisesti. Tutkimuksesta tiiviisti 07/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. https://www.julkari. fi/bitstream/handle/10024/139880/URN_ISBN_978-952-343-500-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020.] Pirkanmaan pelastuslaitos (2017). Paloturvallisuustietoa turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille. Videomateriaali ja tukiaineisto. http://www. pirkanmaanpelastuslaitos.fi/Pirkanmaa-675. [19.11.2020.] Puustinen, Alisa (toim.) (2020). Pelastus- ja turvallisuustutkimuksen vuosikirja 2020. Pelastusopisto. D-julkaisusarja: Muut julkaisut. https://www. pelastusopisto.fi/wp-content/uploads/Pelastus-ja-turvallisuustutkimuksen-vuosikirja-2020_final.pdf. [19.11.2020.] Riikonen, Ella & Kämäräinen, Markku & Lappalainen, Jorma & Oksa, Panu & Pääkkönen Rauno & Rantanen, Salme, Saarela, Kaija Leena (2008). Työsuojelun perusteet. Työterveyslaitos. Råback, Mirka & Korpilahti, Ulla & Lillsunde, Pirjo (toim.). Koti- ja vapaa-ajantapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014-2020: Turvallisuutta kaikille kotona, vapaa-ajalla ja liikunnassa. Väliarviointi 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:46. https:// stm.fi/documents/1271139/1359633/Koti-+ja+vapaa-ajan+tapaturmien+ehk%C3%A4isyn+tavoiteohjelma+vuosille+2014-2020.pdf/5479de03-03b4457d-a1a7-ef10dce01b7f. [19.11.2020.] Saaranen-Kauppinen, Anita & Puusniekka, Anna (2006). KvaliMOTV Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L1_2.html. [19.11.2020.] Saarsalmi, Olli & Koivula Riitta (2017). Näkökulmia sosiaalihuollon palvelujen turvallisuuteen. THL Ohjaus 19/2016. 2. versio/2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/134849. [19.11.2020.] Salminen, Ari & Pitkänen, Lotta (2019). Tutkimusyhteisöissä kaikki hyvin? Tutkimusetiikan barometri. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 1/2019. https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/TENK_Tutkimusetiikan_ barometri_2018.pdf. [19.11.2020.] 190


Salo, Outi (2018). Ikäihmisten kotona asumisen turvallisuus. Palopäällystön koulutusohjelman opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/143455/Salo_Outi.pdf?sequence=3&isAllowed=y. [19.11.2020.] Schepel, Lotta & Kuitunen Sini (2020). Lääketurvallisuus sairaalassa. Duodecim 2020; 136(2), 212-222. https://www.duodecimlehti.fi/duo15348. [19.11.2020.] Seppänen, Marjaana & Heinola, Reija & Andersson, Sirpa (2009). Hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta käytännössä. Ikäihmisten neuvontakeskuspalvelujen ja ehkäisevien kotikäyntien toteutuminen kunnissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Avauksia. https://www.julkari.fi/handle/10024/79968. [19.11.2020.] SM (2011). Turvallinen elämä ikääntyneille. Toimintaohjelma ikääntyneiden turvallisuuden varmistamiseksi. Sisäasiainministeriön julkaisuja 19/2011. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79708/ sm_192011.pdf?sequence=1. [19.11.2020.] SM (2012). Turvallisempi huominen. Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Sisäasiainministeriön julkaisusarja 26/2012. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ bitstream/handle/10024/79434/sm_262012.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020.] SM (2018). Turvallinen elämä ikääntyneille - toimintaohjelman päivitys. Sisäministeriön julkaisu 6/2018. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/160520/6%202018%20SM%20Turvallinen%20elama%20 ikaantyneille.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020.] SM (2019a). Onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelmalla parannetaan arjen turvallisuutta. Sisäministeriön tiedote 16.12.2019. https://intermin.fi/-/ onnettomuuksien-ehkaisyn-toimintaohjelmalla-parannetaan-arjen-turvallisuutta. [19.11.2020.] SM (2019b). Turvallinen elämä ikääntyneille toimintaohjelman päivityksen toimeenpanoraportti 06/2019. Sisäministeriö. https://intermin.fi/ documents/1410869/4024872/Turvallinen+el%C3%A4m%C3%A4+ik%C 3%A4%C3%A4ntyneille+-toimintaohjelman+toimeenpanoraportti.pdf/ e52e7acb-7ecd-f3b8-8cd2-f1c45be9f357/Turvallinen+el%C3%A4m%C3%A4 +ik%C3%A4%C3%A4ntyneille+-toimintaohjelman+toimeenpanoraportti. pdf?t=1561701534000. [19.11.2020.] Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta 1194/2003. https://finlex.fi/fi/laki/smur/2003/20031194. [11.8.2020]

191


Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Saatavissa sähköisesti: https://finlex.fi/fi/laki/ smur/2014/20141301. [19.11.2020.] SPEK (2018). Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille -hanke. www.spek.fi/ ote. SPEK (2019). Kodin turvallisuuden tarkistuslista. https://issuu.com/spek_ ry/docs/kodin_turvallisuuden_tarkistuslista?fr=sYzJjZTg5NzEwNA. [19.11.2020.] SPEK (2020a). Porsaanreikä vaarantaa ikääntyneiden asumisturvallisuuden. Uutinen 26.08.2020. https://www.spek.fi/porsaanreika-vaarantaa-ikaantyneiden-asumisturvallisuuden/. [19.11.2020.] SPEK (2020b). Erityisryhmien asumisturvallisuus. Verkkosivu ja verkkoaineistot. Suomen pelastusalan keskusjärjestö. https://www.spek.fi/turvallisuus/erityisryhmien-asumisturvallisuus/. [19.11.2020.] SPEK (2020c). Maahanmuuttajien asumisturvallisuus. Verkkosivu ja verkkoaineistot. Suomen pelastusalan keskusjärjestö. https://www.spek.fi/turvallisuus/maahanmuuttajien-asumisturvallisuus/. [19.11.2020.] Stén, Tapio & Lehto, Lauri (2020). Vuosina 2012-2019 automaattisen sammutuslaitteiston aktivoineet tulipalot henkilöturvallisuuskohteissa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Puheenvuoroja 7. https://issuu.com/spek_ry/ docs/spek_puheenvuoroja_7?fr=sN2Q1ODE1OTc0MTA. [19.11.2020.] STM (2004). Terveydenhuollon täydennyskoulutussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:3. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ bitstream/handle/10024/74124/Opp200403.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020] STM (2005). Turvallisuussuunnitteluopas sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:13. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/71946/Oppaita_2005_13_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020] STM (2013). Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014-2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:16. https:// julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74772/JUL_2013_16_ v%c3%a4risisus_verkkoversio.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020.] STM (2014). Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70270/URN_ ISBN_978-952-00-3483-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020.] STM (2017). Potilas ja asiakasturvallisuusstrategia 2017-2021. Valtioneuvoston periaatepäätös. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2017:9. https://

192


julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80352/09_2017_Potilas-%20ja%20asiakasturvallisuusstrategia%202017-2021_suomi.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020] STM (2020a). Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. https://julkaisut. valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2020_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y. [19.11.2020.] STM (2020b). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 29. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y STM (2020c). Kohti ikäystävällistä yhteiskuntaa. Iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistamistyöryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:16. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/162239/STM_2020_16_R.pdf?sequence=4&isAllowed=y. [19.11.2020.] STM (2020d). Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia. 2017-2021. Toimeenpanosuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:1. https:// julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162019/STM_2020_1_j. pdf?sequence=1&isAllowed=y. [19.11.2020.] SuPer (2019a). SuPer-ammattilaisia jo yli 70-vuotta. https://www.superliitto. fi/super-info/superin-historia/ [12.11.2019] SuPer (2019b). SuPer 70 vuotta. Vuosikertomus 2018. https://www.superliitto. fi/site/assets/files/4599/super-vuosikertomus-2018.pdf. [12.11.2019] SuPer (2019c). Varsinaisten jäsenten ikäjakauma. Sähköinen tiedoksisaanti 21.1.2020. SuPer (2020). Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin verkkosivut. https:// www.superliitto.fi/. Tallavaara, Marja-Sisko & Autti, Lilli & Uusitalo, Elina (2016). Kaltoinkohtelu ympärivuorokautisissa vanhustenhuollon yksiköissä työntekijöiden kokemana. Valviran kysely 25.2.-18.3.2016. Sosiaali- ja terveysalan valvonta ja lupakeskus. Selvityksiä 1:2016. https://www.valvira.fi/documents/14444/1835702/Selvityksia_kaltoinkohtelu_vanhustenhuollon_yksikoissa.pdf/e530024a-9274-4cc1-b651-5d5c03a9661c. Telaranta, Kari (2019). Oikeudesta asumisen turvallisuutta lisääviin välineisiin ja laitteisiin sekä niiden kustannuksista. Palotutkimuksen päivät 2019. Pelastustieto, 115–119. https://www.spek.fi/wp-content/uploads/2020/08/ PTP_2019.pdf. [19.11.2020.] 193


TENK (2012). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. https://www.tenk.fi/ sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf. TENK (2019a). Eettinen ennakkoarviointi ihmistieteissä. https://www.tenk. fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-ihmistieteissa. [25.7.2019]. TENK (2019b). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3:2019. https://tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2019.pdf. Tepponen, Merja & Viitikko, Tarja & Lehmus, Riikka & Heikkilä, Helena, Nurmiainen, Sanna & Nummela, Tuija & Suhola, Timo & Länsivuori, Katri & Lehtonen, Mari & Kaljunen, Leena & Kapulainen, Kristiina & Kanerva, Jani & Immonen, Mika & Koivuniemi, Jouni & Mitikka, Mika & Vidén, Mira & Klemola, Katja & Villikka, Matti & Majoinen, Vuokko & Vaittinen, Pirjo & Helminen, Kristiina & Laasonen, Kaisu & Behm, Minna-Maria (2017). Uudistuva palvelukokonaisuus–kuntouttava kotihoito ja asiakaslähtöinen kotona asumisen tuki. Kuntouttavat toimintamallit iäkkäiden palveluissa (TEAS) -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 68/2017. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160335/68_Kuntouttavat%20toimintamallit%20iakkaiden%20palveluissa_loppuraportti3010.pdf. [19.11.2020.] Terveydenhuoltolaki 13.12.2010/1326. https://www.finlex.fi/fi/laki/ smur/2010/20101326. [11.8.2020] THL (2015). Paloturvallisuuden varmistaminen sosiaali- ja terveysalalla ja tuetussa asumisessa. Verkkokoulutusaineisto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/documents/10531/696233/STEP-koulutusaineiston+kalvot+2015.pdf/d67bcfdb-e0af-4796-b29a-334c0042d233. [2.12.2019.] THL (2018). Terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2014. Tilastoraportti 1/2018. http://www.julkari.fi/handle/10024/135915 [5.6.2020]. THL (2019). Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2019. Suomen virallinen tilasto. Sosiaaliturva 2019. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139244/URN_ISBN_978-952-343-388-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y [5.5.2020]. THL (2020a). Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Turvallisuuden edistäminen. Verkkosivu. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen. [19.11.2020.] THL (2020b). Päihdetilastollinen vuosikirja 2019. Alkoholi ja huumeet. Suomen virallinen tilasto. https://www.julkari.fi/bitstream/hand-

194


le/10024/139083/P%C3%A4ihdetilastolinen%20vuosikirja%202019_verkkoon.pdf?sequence=7&isAllowed=y [5.5.2020]. THL (2020c). Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattioikeudet 2010–2018. Terveydenhuollon ammattioikeuden haltijoiden ikääntyminen on pysähtynyt 2010-luvulla. Tilastoraportti 02/2020. https://www.julkari.fi/handle/10024/139099 [5.6.2020]. THL (2020d). Vanhuspalvelujen tila (VanPal). Verkkosivu. https://thl.fi/fi/ tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/vanhuspalvelujen-tila-vanpal-. Tilastokeskus (2017). Tapaturma- ja väkivaltakuolemat vähentyneet viidenneksellä kymmenessä vuodessa. Julkaisu 27.12.2017. https://tilastokeskus.fi/ til/ksyyt/2016/ksyyt_2016_2017-12-29_tie_001_fi.html. Tilastokeskus (2018). Tapaturmaisiin kaatumisiin kuolleita yli 1200 – suurin osa yli 75-vuotiaita. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.11.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_ tie_001_fi.html. Tilastokeskus (2019a). Kuolemansyyt 2018. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt 2018 . Helsinki:: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2018/ ksyyt_2018_2019-12-16_kat_001_fi.html. [19.11.2020.] Tilastokeskus (2019b). Suuralueet. https://www.stat.fi/meta/luokitukset/suuralue/001-2019/index.html. [19.11.2020.] Tilastokeskus (2020a). Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Väestö väestörakenne 2019. [ Haettu 5.6.2020]. Tilastokeskus (2020b). Vieraskieliset. https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/ulkomaalaistaustaiset.html. [5.5.2020]. Tilastokeskus (2020c). 70-vuotta täyttäneiden osuus väestöstä maakunnittain 2019. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/vaerak/2019/vaerak_2019_2020-03-24_tie_001_fi.html. [19.11.2020.] TSK 35 (2006/2008). Työsuojelusanasto. https://termipankki.fi/tepa/fi/. Tulonen, Tuuli (2010). Electrical accident risks in electrical work. Väitöskirja, Tampereen Teknillinen Yliopisto. Tukes Publications Series, Vol 3/2010. Turvatekniikan keskus, Helsinki. Työterveyshuoltolaki 21.12.2001/1383. https://www.finlex.fi/fi/laki/ smur/2001/20011383. [11.8.2020]

195


Vaikuttavuuden talo (2020). Kansallinen vaikuttavuuden ekosysteemi, tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin: Volyymista arvopohjaisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin (RDIWELL) -seminaarin ohjelma. https:// www.uef.fi/fi/tapahtuma/kansallinen-vaikuttavuuden-ekosysteemi-tutkimukseen-kehittamiseen-ja-innovaatioihin-volyymista. Valkeajoki, Anna (2019a). Muistiliiton vastaus lukitsemista koskevaan kysymykseen. Sähköpostiviesti 28.5.2019. Valkeajoki, Anna (2019b). Muistisairaus ja itsemääräämisoikeus – mahdoton yhtälö? Alustus Turku 23.10.2019. Valvira (2016). 93 % Valviran kyselyyn vastanneista on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua – kysely paljasti myös puutteita omavalvonnan ja ilmoitusvelvollisuuden toteutumisessa. Tiedote 24.5.2016. https://www.valvira. fi/-/sosiaalihuollon-henkilostolla-on-velvollisuus-ilmoittaa-havaitsemistaan-epakohdista [5.5.2020]. Valvira (2019). Uutiset ja tiedotteet 2019. https://www.valvira.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/-/newsarchive/view/year/2019. [19.11.2020.] Valvira (2020). Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tilinpäätös vuodelta 2019. Vehko, Tuulikki & Sinervo Timo & Josefsson, Kim (2017). Henkilöstön hyvinvointi vanhuspalveluissa – kotihoidon kehitys huolestuttava. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tutkimuksesta tiiviisti 11/2017. Helsinki 2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/134678. [19.11.2020] Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta 848/2017. https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2017/20170848?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=848%2F2017

196


LIITE 1. Kyselylomake suomeksi

197


198


199


200


201


202


203


204


205


206


207


208


209


210


211


212


213


214


215


216


217


218


219


LIITE 2. Vastaajien alueellinen jakauma Vastaajan äidinkieli * asuinalue 14 Ahvenanmaa 0 0 Lappi 0 1 130 Kainuu 0 0 90 Pohjois-Pohjanmaa

3

293

Keski-Pohjanmaa

2

52 16 0

Pohjanmaa

48

56

Etelä-Pohjanmaa

4 4 1

200

Keski-Suomi

03

230

Pohjois-Karjala

0 0

155

Pohjois-Savo

21

193

Etelä-Savo

01

161

Etelä-Karjala

0 0

103

Kymenlaakso

0 1

115

Päijät-Häme

0 1

151

Pirkanmaa

1

360

Kanta-Häme

123

0 1

Satakunta

122

0 4

Varsinais-Suomi

14

262

Uusimaa

6

4 55

415 0

100

200 Suomi

300 Ruotsi

400

17 500

600

Muu

Kuva 65. SuPerin kyselyn 2019, kysymys 6. Työskentelen seuraavan maakunnan alueella * äidinkieli (n=3415).

220


Liite 3. Suuralueet Raportissa on käytetty Tilastokeskuksen suuraluejakoa: 1. Helsinki -Uusimaa 2. Etelä-Suomi 3. Länsi- ja Keski-Suomi 4. Pohjois- ja Itä-Suomi 5. Ahvenanmaa

Kuva 66.Suuralueet (Tilastokeskus 2019b)

221


AS EN PEL

ROJA

SU

PUHEENVUO

JÄRJESTÖ

SPEK

US

OM

A SAL N KES

K

10

TU

SPEK

Raportissa on arvioitu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden asumisen turvallisuutta, työntekijöiden työturvallisuutta ja turvallisuuskoulutusta työntekijänäkökulmasta. Asiakasryhminä on tarkasteltu iäkkäiden ja muistisairaiden ohella myös muita toimintakyvyltään heikentyneitä asiakasryhmiä. Turvallisuutta on arvioitu paitsi kotihoidon myös muiden palvelumuotojen osalta. Tutkimuksen taustalla on pitkään jatkunut huoli toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden asumisen turvallisuudesta yleisesti sekä paloturvallisuudesta. Raportti perustuu Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin sekä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) yhteistyössä tekemän kyselytutkimuksen vastauksiin. Kyselyyn vastasi yhteensä 3430 superilaista. Raportissa tulee esiin lähihoitajien voimakas huoli asiakasturvallisuudesta. Huoli kohdistuu asiakasturvallisuuden useisiin osa-alueisiin. Huoli asiakkaan turvallisuudesta on tavanomaisempi kotihoidossa kuin muissa hoivamuodoissa. Tutkimus tarjoaa turvallisuustietoa työntekijänäkökulmasta. Tutkimuksen tulokset ovat käytettävissä iäkkäiden ja muiden toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden arjen ja asumisen turvallisuuden varmistamiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja henkilöstön turvallisuuskoulutuksen ja -osaamisen kehittämiseen kaikilla toiminnan tasoilla.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki p. 09 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi