5.3. Vaarat ja rajoittaminen tai lukitseminen erilliskysymyksenä

Tutkimuksen mukaan osa vastaajista koki asiakasturvallisuuteen liittyvän ongelmia henkilökunnan kielitaidon puutteiden vuoksi. Kielitaitovaatimus on kirjattu lainsäädäntöön (L 559/1994, 18a §). Vaikka kielitaitovaatimuksissa huomio kiinnittyisi ensisijaisesti potilaan oikeuteen ymmärtää ja tulla ymmärretyksi (AVI 2018), on turvallisuuteen liittyvien asioiden ymmärtäminen ja onnistunut tiedonvaihto yhtä tärkeä osa-alue. Jos tiedonkulussa on ongelmia niin organisaation ja työntekijän kuin työntekijän ja asiakkaan välillä, sillä voi olla vaikutusta myös turvallisuuteen. Ongelman laajuus on myös merkittävä. Muunkielisiä kyselyn vastaajia oli lähes jokaisen maakunnan alueelta, mutta he olivat selkeästi aliedustettuna, jos suhteellista osuutta verrataan muunkielisten lähihoitajien määrään koko maassa. Aliedustus on mitä ilmeisimmin merkki kielitaidon niukkuudesta. Myös näiltä osin koulutus ja monikielinen turvallisuuskoulutus suomen- tai ruotsinkielisen koulutuksen ohella tai täydentäjänä on tärkeä. Tähän haasteeseen pelastustoimi pystyy tarjoamaan tukea muun muassa SPEKin ja Pirkanmaan pelastuslaitoksen monikielisillä turvallisuusaineistoilla, joissa painopiste on palo- ja sähköturvallisuudessa (SPEK 2020b; Pirkanmaan pelastuslaitos 2017).

Palo- ja poistumisturvallisuus asumisen turvallisuuden osa-alueena jää tuloksissa melko pienelle huomiolle. Paloturvallisuuden ongelmat näkyvät aineistossa kuitenkin liesiturvallisuuteen ja ruuanlaittoon liittyvinä ongelmina. Sen sijaan lukitsemisen ja rajoittamisen sekä palo- ja poistumisturvallisuuden ristiriita jää tulosten perusteella tunnistamatta.

Asiayhteyttä on tarkasteltu syvällisemmin tekemällä kaksi artikkelia (Ojala 2019b; 2020) vaarojen ja lukitsemisen tai muiden rajoittamistoimenpiteiden käytöstä ja niiden välisestä yhteydestä. Aihe on pelastustoimen näkökulmasta erittäin keskeinen huolenaihe.

Kyselyn tulosten mukaan asukkaan liikkumisen rajoittaminen kuten sisälle lukitseminen tai muu rajoittaminen on yleisesti tunnettu ilmiö. Toimenpidettä ei juurikaan peilata perusoikeuksien kautta, vaan se nähdään pääsääntöisesti turvallisuustoimenpiteenä, jolla asiakasta suojellaan joltain

vaaralta. Tyypillisiä vaaroja olivat etenkin väkivalta ja eksymiset, katoamiset, karkaamiset, mutta myös kaatumiset ja lääketurvallisuuden ongelmat. Myös henkilöstön työturvallisuus kytkeytyy asiakkaiden liikkumisen rajoittamiseen. Kokonaisuutena rajoittamisen hyödyt nähdään voimakkaampana kuin sen potentiaaliset haitat, kuten poistumisen estyminen tulipalon syttyessä. Sisälle lukitsemisella tai muulla rajoittamisella halutaan suojella asukasta muilta vaaratekijöiltä.

Rajoittamisen vaikutus poistumis- ja paloturvallisuuteen nähdään ilmiselvästi pienempänä riskinä kuin rajoittamisen taustalla olevat riskitekijät. Tulipalo vaaratekijänä tuli esiin vain harvoin. Sen sijaan aineistossa korostuu ensisijaisesti väkivallan uhka, mutta myös eksymiset, katoamiset, karkaamiset ja kaatumiset. Taustasyyn voi ymmärtää, vaikka se aiheuttaa ongelmia muiden vaarojen näkökulmasta. Taustasyinä nimettyjen vaaratekijöiden yleisyys vastaa kaatumisten, eksymisten ja paleltumisten osalta melko hyvin iäkkäiden tapaturmaisten kuolemien syytekijöitä (Tilastokeskus 2019a), joten kyse on riskien tunnistamisesta ja hallinnasta. Poikkeuksena on väkivallan uhka, joka näyttäytyy aineistossa rajoittamiseen johtavana syytekijänä huomattavasti useammin kuin se näkyy kuolinsyytilastossa. Lukitsemisen ja rajoittamisen syytekijöinä tulee esiin myös henkilöstömitoituksen niukkuus.

SuPerilta tutkimusta varten pyydetyn lausunnon mukaan iäkkään tai muistisairaan asuntoonsa lukitsemisen tai rajoittamisen harkinnassa tulee kunnioittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. SuPer korostaa asiakkaan kuulemista, kunnioittamista ja arvostamista sekä ammattietiikkaa, ammattiosaamista, hyvää johtajuutta ja riittäviä resursseja. Jos lukitsemista joudutaan näistä huolimatta käyttämään, lainsäädäntöä on noudatettava ja paloturvallisuus varmistettava. Rajoittamisen perusteet tulee kirjata asianmukaisesti ja varmistaa sekä näkö- että kuuloyhteys asiakkaaseen. Lukitsemisesta pitää olla perusteltu päätös. Se pitää olla kirjattu hoitosuunnitelmaan. Asia ei saa jäädä yksittäisen hoitajan ratkaisujen varaan. Lisäksi pelisäännöt pitää kirjata omavalvontasuunnitelmaan ja henkilökunnan koulutus, riittävä osaaminen ja perehdytys tulee varmistaa. (Paavola 2019; katso Ojala 2019b, 113)

Myös Muistiliitto korostaa eduskunnan oikeusasiamiehen esittämää linjaa, jonka mukaan ”perusoikeuksien rajoittaminen voi tulla yksittäistapauksissa kyseeseen ainoastaan rikoslaissa säädettynä hätävarjeluna tai pakkotilassa