Vasemmistolaisen analyysin tarpeellisuus!
Käsissäsi olevassa Toimenzinessä katsotaan yhteiskuntaa kriittisen opiskelijan silmin ja kyseenalaistetaan sitä, mikä kulttuurissa esitetään itsestäänselvyytenä ja väistämättömyytenä. Lehden tekemisen aikoihin perusporvarikonservatiivihallitus on käynyt hallitusneuvotteluja ja tekee hallitusohjelmaa hekumoiden suurta yksimielisyyttään ja vasemmistolainen ajattelu tuntuu yhteiskunnallisesti olevan hyvin ahtaalla. Yliopisto-opiskeluun ja tutkimukseen kohdistuu ja tulee varmasti myös jatkossa kohdistumaan erilaisia toiveita, odotuksia, vaatimuksia ja muutospaineita. Niitä kohtaan on tärkeä olla kriittinen ja esittää myös vaihtoehtoja. Etenkin nykyisessä poliittisessa tilanteessa on tärkeää käydä vasemmistolaisesta näkökulmasta kumpuavaa analyyttistä keskustelua ja tuoda esille esimerkiksi tasaarvoon ja ympäristönsuojeluun liittyviä arvoja! Tämä lehti pyrkii kirjoitustensa avulla olemaan inspiroiva, herättämään kysymyksiä ja aiheuttamaan ajatuksia ja toimintaa. Lehdessä nostetaan esille Helsingin yliopiston sähköpostiuudistukseen liittyviä ongelmia, keskustellaan yliopiston ja innovaatioajattelun ristiriidoista sekä opiskelijan roolista yhteiskunnassa, kuullaan uutisia Tampereen korkeakoulukentältä sekä saadaan mielenkiintoinen näkökulma ammattikorkeakoulujen osakeyhtiöittämisprojektiin. Antoisia lukuhetkiä ja luovaa kesää!
Lehti sisältää 1 Postimme pilvessä - onko selkeetä? 3 Yliopisto - maan suurin innovaatiotehdas? 4 Yliopisto-opiskeluun suhtaudutaan löperösti 5 Ammattikorkeakouluista tulee osakeyhtiöitä - miksei osuuskuntia? 8 Tampereen tie on meidänkin tiemme? 9 Terveiset Sitoutumattoman vasemmiston edustajistoryhmältä! 9 Sitvasin tulevia tapahtumia! julkaisija Sitoutumaton vasemmisto // tekstit: Vihtori Suominen, Joonas Pulkkinen, Lauri Linna, Aleksi Karppinen ja Minerva Juolahti // päätoimittaja ja pääkirjoitus Minerva Juolahti // kuvitus ja taitto Minerva Juolahti // Toimenzine on ajassa kiinni oleva tekemisen ja vaikuttamisen halusta syntynyt ja kopiokoneen syövereissä monistettu pienlehti, joka haluaa edistää ihmisten omaa vapaata kriittistä ajattelua.
Postimme pilvessä, onks selkeetä? Parissakymmenessä vuodessa sosiaaliseen elämäämme, työhömme ja opiskeluumme liittyvä viestintä on yhä enemmän keskittynyt sähköiseen muotoon. Yksityisiksi ajattelemamme viestit ja tiedostot ovat enenevässä määrin sellaisten suhteellisen abstraktien käsitteiden takana kuten verkko, bittiavaruus ja pilvi. Ymmärrämmekö me kuitenkaan näiden käsitteiden ja niiden taakse kätkeytyvien perustavanlaatuisten viestintään liittyvien muutosten dramaattisuutta esimerkiksi yksityisyydensuojan tai vapauden näkökulmasta? Viime aikoina on uutisoitu paljon erilaisista yksityisyydensuojaan ja tietoturvaan liittyvistä ongelmista, esimerkiksi siitä miten valtiot pyrkivät saamaan käsiinsä erilaisille palvelimille tallennettua tietoa myös mantereiden yli (esim. Tivi 22.4.2014). Nyt Helsingin yliopiston lähes kaikki sähköpostiliikenne (muutamia hallinnollisia toimintoja lukuun ottamatta) on siirtymässä vaiheittain mutta varmasti suuryritys Microsoftin pilveen. Tästä herääkin kysymys, mitä tämä muutos oikeastaan tarkoittaa käytännössä? Tällä hetkellä Helsingin yliopistolla on käytössään neljä eri sähköpostijärjestelmää Unix, Mappi, Notes ja uusi Microsoftin Office 365. Syksystä 2015 lähtien kaikki uudet opiskelijat saavat käyttöönsä vain viimeisimpänä mainitun ja vanhat opiskelijat siirtyvät asteittain samaan järjestelmään. Uusi järjestelmä korvaa etenkin yliopiston hallinnolle tärkeän Notesin, josta ollaan nyt luopumassa. Järjestelmän vaihdosta perustellaan yliopiston tiedotteissa etenkin palvelupaketin mukana tulevalla koko yliopiston yhteisellä kalenterilla, sekä sillä että muutkin ovat tehneet saman ratkaisun. Uuden palvelun käyttöönottoon liittyy kuitenkin paljon erilaisia ongelmia, avoimia kysymyksiä ja mielenkiintoisia arvovalintoja. Yksi suurista uudistukseen liittyvistä muutoksista on, että sähköpostijärjestelmän hallinta siirtyy lähes täysin kolmannelle osapuolelle, kun se on tähän asti ollut yliopiston hallinnassa. Toinen merkittävä muutos on, että palvelimet eivät enää sijaitse Viikissä yliopiston Tietotekniikkakeskuksen tiloissa, eivät edes Suomessa, vaan ulkomailla. Kun palvelu on ulkomailla, Helsingin yliopiston tapauksessa Irlannissa, viestit myös sijaitsevat ulkomailla ja kiertävät ulkomaiden kautta. Lähes kaikki yliopiston sähköpostiliikenne kiertää tulevaisuudessa esimerkiksi Ruotsin läpi, jossa maan puolustusministeriön alainen siviiliorganisaatio FRA tarkkailee kansankodin läpi kulkevaa verkkoliikennettä. Kolmas sähköpostiuudistuk1
seen liittyvä ongelma ja arvovalinta on siirtyminen pois avointa lähdekoodia tukevasta järjestelmästä Microsoftin tuotteisiin. Microsoftin tuotteiden toimiminen avoimen lähdekoodin ohjelmien kanssa on kyseenalaista ja epävarmaa. Nettiin on vuosien varrella ladattu paljon avoimuuteen, vapauteen, demokraattisuuteen ja tasa-arvoisuuteen liittyviä mielikuvia ja toiveita. Monet edellä luetelluista Helsingin yliopiston tekemistä arvovalinnoista sotivat vahvasti näitä arvoja vastaan. Tulevaisuudessa kun lähetämme sähköpostin yliopisto-osoitteestamme, tallentuu se myös tuhansien kilometrien päähän yksityisen, voiton logiikalla toimivan yrityksen säilytykseen. Helsingin yliopiston omissa pilvipalveluohjeissa lukee, että pilveen laitetun tiedon kannattaa olla ”täysin julkista”. Onko meillä jatkossa kiinnostusta, mahdollisuuksia tai kärsivällisyyttä erottaa viesteistämme ne, jotka tarvitsevat parempaa suojaa? Mitä jos viestimme päätyvät sellaisten ihmisten käsiin, jotka saattavat käyttää niitä meitä vastaan? Mikä vaikutus näillä muutoksilla on vapauteen, sananvapauden käyttöön ja sitä kautta demokratiaan? Sähköpostiuudistuksessa on myös paljon hyviä piirteitä, jotka eivät olisi vaatineet pilvipostiin siirtymistä tai juuri Microsoftin tuotteiden käyttöönottamista. Valinnat olisi myös voinut tehdä toisin! Minerva Juolahti
2
Yliopisto - maan suurin innovaatiotehdas? Kuinka monta kertaa olet viime aikoina törmännyt sanaan innovaatio? Innovaatioita kaupataan joka paikan pelastajaksi: kilpailukyky, ilmastonmuutos, köyhyys, rakennemuutos tai lapset on vuoroin pelastettu mahtavilla innovaatioilla. Innovaatioista kantavat huolta myös Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Arto Mustajoki sekä Aalto yliopiston rehtori Tuula Teeri Elinkeinoelämän valtuuskunnalle kirjoittamassaan pamfletissa “Innovaation perusta murenee - Yhdeksän ehdotusta yliopistojärjestelmän korjaamiseksi”. Kaksikko on huolestunut korkeakoulujärjestelmästä, joka ei kykene enää tuottamaan innovaatioita. Ratkaisuna alentuneeseen innovaatiokyvykkyyteen kaksikko on valmis uhraamaan tasa-arvoisen korkeakoulujärjestelmän, “huippuyliopiston” kustannuksella. He esittävät muun muassa automaattisen maisteriopiskeluoikeuden kyseenalaistamista, yliopistojen rahoituksessa painoarvon antamista erityisesti huippujulkaisuille ja strategista johtamista korkeakoulukentälle. He esittävät vieläpä selkeää yliopistojen toiminnan profiloimista puolittamalla opetus- ja tutkimusyksiköiden määrän. Valitettavasti esitettyjen toimenpiteiden päätepisteenä on banaanivaltio. Yliopiston tehtävä on tarjota yhteiskunnassa korkeimman tieteellisen osaamisen opetusta ja tutkimusta - kulkea siis askeleen edellä muuta yhteiskuntaa. Aikahorisontin ei ole varaa olla elinkeinoelämän, markkinavoimien kautta määrittyvä kvartaali. Kauas tulevaisuuteen suuntautunut, hyvin resursoitu, maantieteellisesti kattava ja kaikkien taustasta riippumatta saavutettavissa oleva korkeakoulutus kasvattaa parhaiten valveutuneita ja kriittisiä kansalaisia - lääkäreitä, opettajia tai tutkijoita, jotka muuttavat maailmaa paremmaksi. Oikeus koulutukseen on perustavanlaatuisin ihmisoikeus ja liian arvokas uhrattavaksi markkinatalouden alttarilla. Mustajoen ja Teeren ehdotukset kääntyvät loppupelissä itseään ja tarkoituksiaan vastaan. Aidon akateemisen vapauden, kriittisyyden ja vapaan yliopiston avulla innovaatiotkin ovat syntyäkseen, jos ovat. Vihtori Suominen
3
Yliopisto-opiskeluun suhtaudutaan löperösti Helsingin yliopiston entinen rehtori ja emerituskansleri Kari Raivio nosti 23.1. Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan esille tulkintansa keskeisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta, yliopisto-opiskelijoiden löperyydestä. Tämä on jo kielellisesti kiinnostavaa, koska kielitoimiston sanakirjan mukaan löperyys itsessään tarkoittaa sitä ”että on löperö.” Raivion löperyydestä antamat viitteet liittyvät yliopistoopiskeljoiden pääasialliseen tehtävään, joka on Raivion mukaan lähinnä lievittää taantumien aiheuttamaa iskua työmarkkinoilla, sekä tehdä matalapalkkahommia, joita muualla tekevät lähinnä maahanmuuttajat. Nykyisessä yliopistomallissa tuntuu villiltä ajatukselta, että kukaan opintonsa jo aloittanut valitsisi mieluummin hampurilaisravintolan kuin kirjaston. Miksi kukaan toimeentulollisesta näkökulmasta alkaisi ylipäätänsä taantumassa opiskelemaan, joutuen näin huomattavasti hankalamman toimeentulojärjestelmän piirin? Työttömyystrendinä vallitsevan nuorisotyöttömyyden näkökulmasta itsensä ylikouluttava nuori on aina parempi ratkaisu niin kustannuksellisesti kuin poliittisesti kuin seinään sylkevä nuori. Korkeakoulutus ei siten voi olla taloudellisesti vastavuoroinen yhteiskuntasopimus kuten Raivio väittää, vaan se todella on juuri toisin. Perustuslaillinen oikeus. Raivio kehtaa kirjoituksessaan väittää, että ”opiskelijoiden motivaatio on eurooppalaisessa vertailussa heikko. Hyviä arvosanoja ei edes tavoitella.” Päinvastoin kieroutunutta on se, että kiireiden ja arjen haasteiden takia usein omat opiskelukaverini jättävät enemmin kurssin kesken kuin ottavat siitä tietoisesti huonon arvosanan. Kun itketään näkymättömien innovaatioiden ja tulosten perään ei ymmärretä sitä, miten korkeakoulutuksen tärkeimmän tehtävän, tasokkaan tieteen, tulokset syntyvät. Opiskelijan kapean toimentulon ja työssäkäynnin suurimmat ongelmat ovat loppujen lopuksi, että ö-sukupolvi joutuu vielä työnkäynnin ohella ponnistelemaan itsenäisesti, mikäli akateeminen ura kiinnostaa. ”Lahjakkuuspotentiaalin kehittäminen” on ongelma, josta koko yhteiskunta kärsii, kuten Raivio väittää. Yhteiskunnan tulisi herätä kannustamaan ja mahdollistamaan tämmöisiin suorituksiin, joita vielä Snellman olisi kuvaillut enemminkin henkisiksi. Raivio kohdistaa myös katseensa yliopiston piittaamattomuuteen. Helsingin yliopistosta puhuttaessa tämä näyttää olevan valitettavan totta. Tulostusuudistus. Uusliberalistisella kielellä käsittämätöntä tehottomuutta. Jos opiskelija jonottaa ja ravaa tulostimien perässä viikossa vaikka vartin niin aletaan jo koko lukukauden aikana puhua lähes yhteen opintotukikuukauteen oikeuttavasta pistemäärästä. Opintoja aloitettaessa yliopiston henkilökunnan tulisi myös niin ikään pitää huoli, että sosiaalisiin ja toimentulollisiin kysymyksiin liittyvät palvelut ja perustiedot ovat kaikkien tiedossa, iästä huolimatta. Toimeentulotuen alikäyttö on Suomessa valitettava yhteiskunnallinen ongelma. ”Löperö on sitä, että on löperö.” Löperöllä suhtautumisella ei teetetä kuin löperöitä, mutta yhteiskunnallisten asenteiden ja korkeakoulutuksen tärkeydestä piittaamattomuuden perusteella, ei suomalainen yhteiskunta itsessään voi olla kohta enää muuta kuin löperö.
Joonas Pulkkinen
4
A
mmattikorkeakouluista tulee osakeyhtiöitä – miksi ei osuuskuntia?
Haastattelimme OTK Jukka Linnaa, joka valmistelee yhtiöoikeudellista väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa.
M
illaista ammattikorkeakoulujen kehitys on ollut viime aikoina? Ammattikorkeakouluilla menee tavallaan aika hyvin. Koulutusta ja tutkintoja arvostetaan yhä enemmän, minkä voi todeta vaikka tämän kevään hakijatilastoista. On hyviä perusteita väittää, että ammattikorkeat ovat opetusotteeltaan perinteisiä yliopistoja edellä. Noin yleisesti. On tai on ainakin ollut enemmän opetusresursseja opiskelijaa kohden. Ja amkkien opettajilta vaaditaan pedagogisia opintoja ja pedagoginen pätevyys, mikä sekin on yliopistopuolella vasta tulollaan.
E
li asiat ovat hyvin? Kaikenlaista outoakin on käynnissä. Uusi ammattikorkeakoululaki tuli voimaan vuoden alusta. Lain mukaan vain osakeyhtiö voi saada luvan ammattikorkeakoulutoimintaan. No, poliisiammattikorkeakoulu on tästä poikkeus. Tosin käytännössä mikään ei muuttunut. OKM asetti jo aikaisemmin ammattikorkeakoulujen toimiluvan edellytykseksi osakeyhtiöittämisen. Koulujen omistajat, lähinnä kunnat, toimivat mukisematta tämän mukaisesti. Eduskunnalle jätettiin tehtäväksi jälkikäteen vahvistaa yhtiöittämisvaateen laillisuus ja poliittinen konsensus. Soraääniä ei juuri kuulunut. Näin tämä toimii. Sivistysvaliokunta keskittyi pohtimaan oppilaskunnan pakkojäsenyyttä ja siihen liittyvää opiskelijoiden terveydenhuoltoa. Jälkimmäinen on tärkeä asia, mutta pakkojäsenyyskeskustelu oli ehkä vain ovela harhautusliike. Paljon isompia asioita sovittiin niin, että kenelläkään ei valo syttynyt.
E
ntä amkkien rahoitus? Omistus on edelleen lähinnä kunnilla, rahoitus tulee nyt pääosin valtiolta. Osakeyhtiöt ovat kyllä tehokkaita täyttämään määrällisiä tavoitteita keinoista piittaamatta. AMK-OY:t on pantu kilpailemaan keskenään samasta valtion rahoituspotista. On selvää, että opintopisteitä alkaa tippua ja valmistumisajat lyhentyä, kun lähinnä näitä rahoittaja mittaa ja näiden perusteella rahaa antaa. Kaikki myöntävät, että rahoitusmalli ohjaa määrään, ei laatuun. Mutta oikeastaan kyse on syvemmästä ongelmasta. Korkeakoulujen pitäisi olla oppimis- ja tutkimusyhteisöjä, ei tehtaita.
5
M
utta osakeyhtiö siis kuitenkin jotenkin toimii… Osakeyhtiölain olettama osakeyhtiön toiminnan tarkoitukseksi on voiton tuottaminen omistajille. Ammattikorkeakouluosakeyhtiö ei kuitenkaan uuden lain mukaan saa edes pyrkiä voiton tuottamiseen. Ammattikorkeakouluille on siten valittu muoto, joka on viritetty johonkin aivan muuhun kuin oppimisen tuottamiseen. Tätä vikaa on ammattikorkeakoululaissa yritetty korjata monin paikkaustoimin; lopputuloksena on eräänlainen runneltu ei-osakeyhtiö. itä syitä osakeyhtiöittämisen takana on? Sitä ei oikeasti tunnu kukaan tietävän tai tunnustavan. OECD:n muistiot, selvityshenkilöiden raportit, konsulttilausunnot ja hallituksen esitys perustelivat yhtiöittämistä monin irrallisin heitoin. Autonomia ja erillinen oikeushenkilöllisyys ovat yliopistouudistuksen tavoin keskeisiä argumentteja. Tässä autonomia tarkoittaa irtautumista kuntaomistajien valvonnasta ja kuntakonserniohjauksesta. Kunnille jää käytännössä vain oikeus valita osa hallituksen jäsenistä. Ministeriön ohjaus- ja valvontavalta vahvistuu omistajien valtaoikeuksien rajoitusten, rahoitusratkaisujen, toimilupamenettelyn ja raportointijärjestelmien myötä entisestään. Kuntia tai ainakaan niiden virkamiehistöä tai muita ammattikorkeakoulujen omistajia tämä ministeriön vallankaappaus ei näytä huolettavan. Osakeyhtiöittämistä on lisäksi perusteltu osakeyhtiöiden joustavuudella, yksinkertaisuudella, virtaviivaisuudella, ennustettavuudella ja uusilla rahoitusmahdollisuuksilla. OKM:n konsulteiksi palkkaamat asianajotoimistot ovat puhuneet myös siitä, että ”rahalle tarvitaan isäntä” ja että osakeyhtiölain tahdonvaltaisuusperiaate mahdollistaa yksimielisten omistajien päättää asioista. Nämä perusteet ovat vähintäänkin keinotekoisia, suurelta osin jopa todellisuuspakoisia. Kunnallislain uusi EU-lähtöinen yhtiöittämisvelvoitekaan ei koske ammattikorkeakouluja. Ainoaksi kunnon perusteluksi jää perinteinen cosi fan tutti – kaikkihan niin tekevät. Managerialismi on aikamme ajatusmuoto ja osakeyhtiö on managerialistien hiekkalaatikko.
M
E
ikö todella ole mitään järkeenkäypää syytä osakeyhtiöittää? Joitakin todellisia syitä voi arvailla. Ehkä osakeyhtiöittäminen on valmistautumista vaihtoehtoon, jossa ammattikorkeakoulut sulautetaan yliopistoverkostoon. Näinhän tehtiin Englannissa 1990-luvulla. Merkkejä ja aloitteita on ollut ilmassa paljon – varsinkin uuden lain voimaantulon jälkeen. Olisi kuitenkin ollut asiallista tuoda tämä perustelu mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sovittuihin päätöksentekomenettelyihin. Poliittinen rohkeus ei varmaan vain riittänyt.
6
E
ntä yliopistot? Yliopistouudistuksesta sentään keskusteltiin – ja kamppailu jatkuu. Kyllä niissäkin on selvästi siirrytty yhteisöllisestä mallista kohti firman muotoa, vaikka juridinen muoto onkin eräänlainen säätiö. Ja monet tukipalveluista on yhtiöitetty; osakeyhtiömäisyys ja managerialismi nakertavat sisältä ja sivulta.
O
lisiko voitu tehdä toisin? Ehkä ammattikorkeakoulujen osalta yhtiöittämiskiima oli niin kova, että sitä ei voitu vastustaa. Tämän tarpeen olisi tyydyttänyt osuuskunta. Se harjoittaa taloudellista toimintaa niin, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita. Tämä sopisi ammattikorkeakouluille paljon osakeyhtiötä paremmin. Hallituksen parin vuoden takaisessa esityksessä uudeksi osuuskuntalaiksi uudistuksia perusteltiin uusien toiminta- ja rahoitusmallien tarpeellisuudella tilanteessa, jossa julkisten palvelujen tuotantoa on tehostettava. Nopeasti sekin unohtui.
K
etkä olisivat olleet osuuskunnan jäseniä? Jäseninä voisivat olla kuntien lisäksi opiskelijat ja opettajat. Tämä synnyttäisi aivan uudenlaisen perustan amkkien tehtävien hoitamiseksi ja yhteisöllisen oppimisen vahvistamiseksi. Ja alumnit olisivat voineet vaikka jäädä jäseniksi. Tältä pohjalta voisi rakentaa kertakaikkisen erilaisen, uraauurtavan oppimisympäristön.
O
nko tästä jotain opittavaa? Aina voisi miettiä, että onko tämä osakeyhtiö tosiaan ainoa vaihtoehto. Tai onko tälle muutokselle edes kunnon perusteita. Tai voisiko jotain muuta vaihtoehtoa edes kokeilla. Ehkä suurin salaliitto on se, että salaliittoja ei edes tarvita. Riittää, että väki ajattelee yhdensuuntaisesti eikä tunnista ajattelunsa rajoja. Haastattelija Lauri Linna
7
Tampereen tie on meidänkin tiemme? Rakennetaanko Tampereella korkeakoulupoliittisten megatrendien testilaboratoriota vai onko Tampere3 -hanke pelkkä selviytymistaktiikka korkeakoulujen kiristyvässä keskinäisessä kilpailussa? Vaikeaa sanoa, ehkä molempia. Kolme tamperelaista korkeakoulua nimitti keväällä 2014 yhdistymisprosessin selvitysmieheksi Stig Qustavsonin, joka oli aikanaan keskeisessä asemassa myös Aalto-yliopiston luomisessa. Vaikka tavoitteena on ollut vain selvittää korkeakoulujen yhteistyömahdollisuuksia, on alusta asti enemmän tai vähemmän julkilausuttuna tavoitteena ollut uuden korkeakoulun luominen. Vaikka hedelmällisiä yhteistyömahdollisuuksia löytyisikin, on prosessissa silti jotain mätää. Valta 2010-luvun yliopistossa on keskittynyt ylimmälle johdolle, ja Tampere3 -prosessia onkin kritisoitu ennen kaikkea epädemokraattisuudesta. Muun muassa kysymys tulevan korkeakoulun hallinnollisesta rakenteesta ja oikeushenkilömuodosta on hanketta koordinoivan vararehtorityöryhmän käsissä korkeakouluyhteisöjen demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Ei kuitenkaan hätää, sillä hanke etenee “sisältö edellä”, joten yhteisön huoli korkeakouludemokratiaa ylläpitävien rakenteiden tulevaisuudesta on turhaa panikointia. Selvitys kuitenkin jatkuu ja kiire on kova. Pian tuleekin luultavasti aika, jolloin vastalauseiden esittäminen on jo liian myöhäistä.
Aleksi Karppinen
8
Terveiset Sitoutumattoman vasemmiston edustajistoryhmältä! Kiireiseen kevääseen on kuulunut muun muassa uuden ylioppilaskunnan pääsihteerin valinta. Pääsihteerinä toukokuusta lähtien tulee seuraavat kolme vuotta toimimaan Jannica Aalto. Edustajisto on myös hyväksynyt muun muassa eri asiakirjojen lähetekeskusteluiden ohella uuden ympäristöasiakirjan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan HYY:n järjestöwikiin, joka tuo esille varmasti hyviä käytäntöjä osana mitä tahansa yliopiston järjestötoimintaa. Itse olen harmissani, että edustajistossa on edustettuna tahoja, jotka toivottavat Mc’Donalds-yliopiston lämpimästi tervetulleeksi. Tämä näkyy esimerkiksi kritiikittömänä teknologiamyönteisyytenä. On aistittavissa selkeitä toiveita esimerkiksi Ylioppilaslehden sähköistämisestä kokonaan. Edustajisto päätti myös ikävä kyllä, että seuraavat edustajistovaalit tullaan järjestämään osittain sähköisesti. Toivoisin rakentavampaa keskustelua tässä suhteessa edustajiston ulkopuolella sekä suhteessa ylioppilaskunnan jäseniin. HYY Yhtymän osalta taloudellinen tilanne näyttää kokonaisuudessa varsin hyvältä, tosin kiinteistöjen ja Gaudeamuksen osalla tulevaisuus tuo tiettyjä haasteita. Itse koen Gaudeamuksen toiminnan tärkeänä osana suomalaista tiedekirjallisuuden julkaisutoimintaa ja en katsoisi ylioppilaskunnan jäsenenä pahalla, vaikka toiminta olisikin lievästi tappiollista. Valitettavasti HYY Yhtymän sisällä ja myös ylioppilaskunnassa kaikki eivät ole samaa mieltä ja plus-miinus-nolla-tulos on minimissään se, mitä Gaudeamuksen toiminnalta odotetaan. Syksyllä alkaa HYY:n uuden strategian teko ja sen tiimoilta edustajistoryhmä kuuntelee mielellään kaikenlaisia näkemyksiä. Mitä parasta kesää! Joonas Pulkkinen Sitvasin edustajistoryhmän puheenjohtaja
Sitvasin tapahtumia 2015 Kevät
18.5. Suuri linja- ja perehdytyskokous (Viikkiklusteri, klo 18.00) 28.5. Maailmanpyörän (Sitvas ja Hyvi) keväänpäätösbileet (Kupoli, klo 18.00) 4.6. Mannerheim-piknik (Leninpuisto, klo 16.00)
Syksy
31.8. Helsingin yliopiston avajaiskarnevaalit 30.9. Fuksiseikkailu Yliopistopoliittisia lukupiirejä Punavihreitä illanviettoja Tervetuloa mukaan!
9
Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas) taistelee ekologisesti kestävän, sodasta ja armeijoista vapaan maailman sekä sosiaalisen yhdenvertaisuuden ja demokraattisen päätöksenteon puolesta. Järjestämme lukupiirejä, keskustelutilaisuuksia, paneeleita, retkiä, kokouksia, bileitä ja muuta järjestön toimijoiden ideoimaa toimintaa. Lue lisää osoitteesta sitvas.fi