Issuu

TOIMENPIDE

2018-2019

Pääkirjoitus

Diakonia, hyvinvointivaltion tulvavesien kuivaaja

Huomioita klubikulttuurista myöhäiskapitalismissa

Mikä Sitvas? Miksi edarivaaleilla on merkitystä? Mitä Sitvas haluaa?

Vaaliohjelma

Valprogram

Mitä merkitystä on vasemmistolaisella yliopistopolitiikalla?

Opiskelijaliike ei voi ajaa vain opiskelijoiden etua

Kolumni

Ihmisiä, numeroita

Seksi ilman suostumusta on aina raiskaus

JULKAISIJA: SITVAS RY PÄÄTOIMITUS: VIVI SÄILÄKIVI JA ASTER TIRRONEN KANSIEN KUVAT: ASTER TIRRONEN KUVITUKSET: ALIISA MAUNULA JA MATIAS TAMLANDER PAINO: LEHTISEPÄT, 400 KPL KIRJOITUKSET: MARTTA KAUPPINEN, TOMI KRISTERI, ANNA LEMSTRÖM, ERIK RUOTSALAINEN, ALEKSI RYTKÖNEN, INGA STRAUSS, VIVI SÄILÄKIVI, ASTER TIRRONEN JA AMOS WALLGREN KIITOKSET: MAIJA KOIVISTOINEN, NINETTE KOUHIA, ERIKA MASSA, KERTTU PAKKASVIRTA, VIHTORI SUOMINEN JA TIINA TURUNEN JULKAISU SAA HYY:N JÄRJESTÖLEHTITUKEA

PÄÄKIRJOITUS Kukaan ei ole valmis puolustamaan jotain, mihin ei pysty samastumaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että identiteetit eivät ole ennalta annettuja, vaan yhteenkuuluvuuden tunteita, jotka saavutetaan yhdessä tekemällä, toimimalla ja ennen kaikkea yhdessä oppimalla. Samastuminen ja yhteenkuuluvuus saavutetaan todella, kun ihmiset pystyvät identifioitumaan siihen, mitä on luotu yhdessä. Tätä todellisuutta tulee myös olla valmis puolustamaan ja kritisoimaan. Tällaisen oppimisen ja todellisuuden jakamisen yhtenä tavoitteena on oma muutoksemme. Se on pyrkimys luoda tiloja, joissa elämämme voidaan tuottaa uudelleen eri tavoilla ja joissa voimme lähestyä toisiamme. Toisiamme lähestyminen luo yhdessä rakennettua yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka antaa vahvan perustan toimimiselle ja marginalisoitujen äänien kuuluviin tuomiselle. Sitoutumaton vasemmisto tarjoaa tilan yhdessä oppimiselle ja olemiselle. Sitoutumattoman vasemmiston arvot feminismistä pasifismiin luovat tilaa nostaa esiin aiheita, jotka muutoin jäisivät kuulumattomiin. Esimerkiksi viime syksynä SitVas järjesti Opiskelijat ja seksityö -seminaarin, jossa käsiteltiin opiskelijoiden asemaa seksi- ja erotiikkatyössä. Seminaarin järjestäjät kokivat, että tällaiseen työhön liittyviä stigmoja ja erityisyyksiä ei ole käsitelty riittävästi opiskelijayhteisöissä tai yhteiskunnassa. Seminaari antoi aiheelle äänen ja kuulijat yhdessä toimimisen ja tekemisen kautta. Hyvä esimerkki yhdessä toimimisesta ja vertaistuesta on Artemiksen sateenvarjo niminen älypuhelinsovellus, josta Opiskelijat ja seksityö -seminaariin puhumaan kutsuttu kansanedustaja ja seksityöstä väitellyt Anna Kontula kertoi. Sovellus ilmoittaa ennalta sovitulle kontaktille, kun ystävä on pulassa ja on tarkoitettu avuksi heille, jotka oleskelevat, liikkuvat ja työskentelevät turvattomissa ympäristöissä. Marginalisoiduille ryhmille ympäri maailman ainoa turvallisuusresurssi voi olla heidän oma kekseliäisyytensä ja vertaistensa tuki poliisinkin ollessa turvallisuusriski itsessään. Kun turvana on puhelin, johon raportoidaan, voi uskaltaa

lähteä kauemmaksikin tekemään työtä ja pystyä tienaamaan rahaa paremmin. Turvasovellus mahdollistaa näiden jo vuosituhansia käytössä olleiden vertaisturvaresurssien tuomisen digitaaliseen aikaan ja resurssien käyttämisen ehkä hieman tehokkaammin. Millä tasolla tahansa, Intiassa tai yliopistolla Suomessa, yhdessä tekeminen ja oppiminen ovat tärkeimpiä tekijöitä selviytymiselle. Ei ole sovellusta yliopistolaiselle yhteiselämälle (paitsi Jodel ehkä), mutta Artemiksen sateenvarjon kaltainen sovellus näyttää, kuinka vertaistuen ja yhdessä elämisen muodot ja keinot muuttuvat. Alati epävarmentuva ja prekarisoituva maailma on totta myös yliopistotodellisuudessa ja tämä luo haasteita myös vasemmiston järjestäytymiselle. Sitvas ja Toimenpide nostavat tapahtumissaan ja kirjoituksissaan esille ääniä ja aiheita, jotka ovat jääneet liian vähälle kuulemiselle. Aiheet ovat ajankohtaisia, todellisia ja (opiskelijan) elämään vaikuttavia. Hyvä elämä, hyvän tekeminen, resurssienjako, ryhmäidentiteetit, juridiset kysymykset elämästä ja huomiotta jääneet arkirealiteetit saavat tilan Toimenpiteen sivuilla. Kaada punaviiniä porvarin pöytäliinalle ja äänestä sitoutumatonta vasemmistolaista syksyn edustajistovaaleissa, jotta eriarvoinen todellisuus, jota et ole itse ollut rakentamassa, ei luo estettä olemiselle ja oppimiselle yliopistollamme. Katso lisää: www.artemisumbrella.com

Diakonia, hyvinvointivaltion tulvavesien kuivaaja

sakin. Kirkollisverosta on maksettu sitä rahaa, jota olisi pitänyt tulla Kelalta toimeentulotuen piirissä. Nousukausi ei näy millään muotoa koko organisaatiossa – päinvastoin. Joka tapauksessa diakonia on niin merkittävä auttaja, että kaupungit ovat omalla tasollaan ottaneet diakonian tekijöitä mukaan sosiaalipalvelujen suunnittelussa. Kuulostaako vähän hassulta? Elämme hyvinvointivaltiossa, mutta sitä kannattelee monelta osin uskonnolliset toimijat. Samalla tuntuu, että ainakin keskustan vasemmalla puolella moni puhuu luterilaisesta kirkosta suurena pahana valtionkirkkona, jonka organisaatio ja läsnäolo pitäisi reformoida jälleen. Toki edelleen on asioita, joissa kirkolta voisi poistaa viranomaisen vastuuta. Nämä asiat saattavat tullakin monelle poliittisia kysymyksiä pohtivalle helposti vastaan. Diakonian nykytilanne taasen on sellainen, että lähinnä asiakkaat ja toimijat tuntevat konseptin. Tämä tuntuu tulevaisuutta ajatellen huolestuttavalta. Ymmärrys kansalaisyhteiskuntaa kohtaan on tärkeää, kun mietitään esimerkiksi perustulomallia. Suomi ei muutu varmastikaan vielä moniin sukupolviin ei-kristityksi maaksi, mutta yhteiskunta, hyvinvointivaltio ja sekularisoituva kulttuuri ovat muutoksessa. Kuten mainittua, diakonian rooli hyvinvointivaltion osana ja tukipilarina on akuutisti muuttumassa etenkin kaupunkien tasolla. Kaupunkien yhteisöllisyys on itsessäänkin monelta osin muovaantumassa uudelleen, ja perinteisestihän pahoinvointi keskittyy isoimpiin kaupunkeihin. Kaupungeista löytyy myös juuri niitä, jotka mahdollistavat diakonian hyvinvointivaltiossa. Kansalaisyhteiskunnan rakennuspilareita, eli vapaaehtoisia, tuntuu riittävän Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa paljon. Tällaisellä mallilla onkin voitu luoda toimintaa, joka auttaa huono-osaisimpia. Kansalaisyhteiskunnan keskiössä on ajatus yksilön toimijuudesta yhteisössä. Köyhälle suuri voimavara on taloussuunnittelu, yksinäiselle toiminta ryhmässä ja toipuvalle huumeaddiktille työllistävä toiminta. Hyvinvointivaltion hylkäämiä kansalaisia ei siis pelasteta pelkällä rahalla. Ihmiset kaipaavat sosiaalista hyvinvointia ja sen tukemista. Diako-

Mikä ihmeen diakonia? Diakonia tarkoittaa väljästi kansankielellä ilmaistuna tunnustuksetonta kristillistä auttamistyötä. Diakoniassa keskeisenä motiivina on auttaa heikompiosaisia, yleisesti Jeesuksen Raamatun teksteissä antaman lähimmäisenrakkauteen perustuvan opin mukaisesti. Taustalla on aika, jolloin valtiollisia sosiaali- ja terveyspalveluja ei juuri ollut. Toiminta on kehittynyt suurena linjana yhteiskunnallisen muutoksen mukana. Nykyään suurimmat suomalaiset toimijat ovat eri kaupunkien diakoniasäätiöt ja luterilaisen kansankirkkomme diakoniatyö. Kristilliseen traditioon pohjautuva avaus saattaa tuntua hassulta vasemmistolaisessa opiskelijalehdessä, mutta meillä olisi paljon opittavaa diakoniaa ohjaavasta rohkeudesta. Diakoniatyö on valtavan laajaa. Sitä toteuttavat palkatut työntekijät ja hyvän mielen, mahdollisesti pullakahvien, palkitsemat vapaaehtoiset. Yksinäiset, köyhät, vanhukset, huumeriippuvaiset, syrjäytyneet, asunnottomat, romanikerjäläiset, paperittomat pakolaiset ja moni muukin hyvinvointivaltion varjossa värjöttelevä ihmisryhmä saa diakoniatyöstä apua – uskonnollisuutta katsomatta. Kun Kela kompuroi, eikä julkinen sektori auta haastavassa elämäntilanteessa, tulee diakonia tarpeeseen. Diakonian piirissä autetaan paljon siis sellaisia ihmisiä, joitten voisi katsoa kaipaavan juuri pohjoismaisen hyvinvointivaltion tukea. Nykyään tämä tapahtuu laajalti muista varoista kuin valtion, kaupunkien ja EU:n jakamista avustuksista. Säästöpaineet ovat kovat, vaikka työtä tehdään monelta osin kunnalliseen sosiaalityöhön verrattuna vapaasti. Vaikka esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitos tuottaa tulosta omassa kontekstissaan ehkä vähän niin kuin HYY Yhtymä, ei noin tuhannen henkilön työllistäjä ole välttynyt YT-neuvotteluilta. Kun henkilöstöä vähennetään, tarvitaan lisää vapaaehtoisia. Samalla kirkon saama valtion vero-osuus on pienentynyt joillain seurakunnilla paljonkin, mikä on näkynyt diakonias4

nian suuri voimavara on kyky kontekstualisoida yksilön arkirealiteetteja ja etsiä keinoja selviytyä siinä yhteiskunnassa, joka on heittänyt monet syrjään. Kun miettii, että olemme matkalla kohti maailmaa, jossa töitä riittää yhä harvemmalle, nousee nuorelle teologille esiin huoli niistä, jotka todellakin jäävät ilman töitä. Työ itsessään ei tietenkään ole hyvinvoinnin tae, hömpsönpömpsön, mutta sen roolia ei tule unohtaa. Pärjäisivätkö ihmiset mullistuneessa maailmassa muka erityisen hyvin, jos yhteisöllisyys ja sosiaalinen hyvinvointi ovat nytkin näin suuria haasteita? Kysymys diakoniasta muodostuu valtavan laajaksi. Se on voimavara, jota harva poliitikko tai aktivisti ymmärtää. Jos diakonian ja muunkin kansalaisyhteiskunnan mallia kuitenkin ymmärrettäisiin, voitaisiin todella monen ihmisen elämää parantaa. Nykyhetkessä esimerkiksi liian moni pääkaupunkiseudun nuori ajautuu nopealla tahdilla pitkään päihdekierteeseen, toisaalta monesti kauppakeskukset ovat ainoa paikka viettää aikaa valitettavan usealle. Kansalaisyhteiskunnan voimin voitaisiin ehkäistä aivan kaikkien riskiä ajautua pahoinvoinnin kierteeseen ja kannatella yksilöitä ja perheitä elämän kriiseissä. Tässä voi siis nähdä montakin asiaa samassa sopassa. Politiikan tasolla toisaalta oikeistolainen ymmärtämättömyys yksilöä kohtaan on ongelma, toisaalta Suomea ei saada kuntoon parhaallakaan vasemmistolaisella perustulomallilla. Tarvittaisiin jotain radikaalimpaa ja ihmisläheisempää. Kansalaisyhteiskunnan yksi peruselementti on siis juuri se, ettei yksilöä kohdata kulueränä ja rasitteena, vaan ihmisenä. Tämä on jo pelastanut ison määrän ihmisiä pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa, eikä toiminnan tarpeelle näy loppua tulevaisuudessakaan. Meillä on napattavana valtavan iso pallo, joka on syntynyt sekä poliitikkojen että kansanhenkilöiden muovaamana. Kansalaisyhteiskunta ja yhteisöt syntyvät nimenomaan ihmisen toiminnan tuloksena. Punavihreän aktivismin piirissä on varmasti näkemystä ja taitoa luoda sellaista maailmaa, jossa hyvinvointivaltio, kansalaisyhteiskunta ja yhteisöt voivat 6

toteuttaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa yksilö kohdataan yhteisön jäsenenä sen sijaan, että lyödään Kelan kepillä suoraan maahan. Diakoniaa ohjaavan ihmiskäsityksen voisi sovittaa helposti myös esimerkiksi punavihreään feminismiin: annetaan kaikkien olla ihmisiä ja käytetään resursseja heikompien tukemiseen, nyt ja kaikkialla. Teksti: Aster Tirronen Kuvitus: Aliisa Maunula

Huomioita klubikulttuurista myöhäiskapitalismissa ”There must be a hundred records with voice-overs asking, ‘What is house?’ The answer is always some greeting card bullshit about "life, love, happiness...." The House Nation likes to pretend clubs are an oasis from suffering, but suffering is in here with us.”1 DJ Sprinklesin alkusanat Midtown 120 Blues -albumilta kertovat ensi käden kokemuksesta klubikulttuurin kohtaamisesta kapitalismin kanssa. House, joka oli ollut New Yorkissa kiinteä osa LGBT-yhteisön kulttuuria, oli joutunut pääoman toimesta kitketyksi alkuperäisestä ympäristöstään ja päätynyt pyörimään pinnallisena huvina MTV:lle, valtavirtaklubeille, radioon, muotiesityksiin ja niin edelleen. Alkuperäinen konteksti jäi unholaan ja housesta jalostettiin – kuten jazzista, bluesista ja hip hopista aikoinaan – taas yksi semioottisen pääoman muunnelma tuottamaan arvoa musiikki- ja klubiteollisuudelle. Sama tilanne ei ole kaukana post-club-musiikin ollessa klubimusiikin avantgardea. Vaikka klubikulttuurissa on viime aikoina herännyt useita oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta taistelevia liikkeitä2, jos emme kritikoi kaupallista klubia osana musiikkibisneksen instituutiota, olemme vaarassa pudota samaan ansaan kuin edeltäjämme. Teknoklubit ovat muun ”luovan talouden” tavoin täynnä ongelmallisia käytäntöjä, joista toistaiseksi työtä ja arvontuotantoa koskevat ovat jääneet vähälle huomiolle. Luovan työn ominaispiirteisiin kuuluvat olennaisesti prekaarisuus, isot palkkaerot esiintyjien välillä ja vaihteleva määrä näkymätöntä työtä. On sanomattakin selvää, että kansainvälisesti etabloitunut ja siten arvokkaampi artisti saa

“Teknoklubit ovat muun ‘luovan talouden’ tavoin täynnä ongelmallisia käytäntöjä, joista toistaiseksi työtä ja arvontuotantoa koskevat ovat jääneet vähälle huomiolle” 7

myytyä työtänsä varmemmin, kalliimmalla ja useammin kuin paikallinen kokematon artisti, joka pahimmassa tapauksessa päätyy tekemään promoottorin, esiintyjän kuin tekniikkavastaavankin työt ilmaiseksi, näkyvyyttä tai kaljapalkkaa vastaan. DJ:n palkkakuitissa myöskään harvoin näkyvät ne tunnit, jotka hän on käyttänyt oman biisikokoelmansa, asiantuntemuksensa ja soittotaitonsa kartuttamiseen, jotka ovat niitä taitoja, jotka vielä puoltavat tiskijukan palkkauksen puolesta suoratoistopalveluiden soittolistojen käytön sijaan. Erityisesti alipalkatusta ja palkattomasta työstä joutuu kärsimään valtavirran ulkopuolelle jäävä avantgarde. Kokeellisempiin ja vähemmän tunnettuihin artisteihin sijoittaminen on klubinomistajalle riski, joten artistit joutuvat usein järjestämään keikkansa omalla kustannuksella, mutta sitäkin useammin kaupallisissa tiloissa (esimerkiksi klubin sivuhuoneissa). Siten luovimmat esiintyjät tekevät eniten töitä omalla kustannuksellaan, ja täten tuottavat suhteessa eniten klubinomistajalle lisäarvoa! Tässä arvontuotannossa osallisina ovat paitsi klubien työntekijät myös klubikävijät itse. Astellessamme portsarin ojennetun käden ohi ovesta sisään, elämämme klubin sisällä kaikkine yksilöllisine valintoineen ja ilmaisutapoineen, pukeutumisesta tanssiin, ekstaasista laskuihin, muuttuu osaksi tuotetta, jota teknoklubien omistajat myyvät. Italialaisia autonomiteoreetikkoja seuraten voisi sanoa teknoklubien olevan osa sosiaalista tehdasta, joissa kulttuurilliset virtaukset ja immateriaalinen työ ovat kietoutuneet immanentisti rahallisten virtausten pauloihin3. Kaikillehan on nykypäivänä selvää, että kansainväliset mediajätit jalostavat elämästämme lisäarvoa, ensi sijassa Facebookin ja Alphabetin kaltaiset yhtiöt, jotka uuttavat tekemisistämme dataa joka käänteessä ja myyvät sen eteenpäin mainostajille. Klubilla olemme itse osa tuotetta, kokemusta, josta maksamme. Etenkin sosiaalisen median aikakautena kaiken ollessa toisinnettavissa ruutupäätteillämme välitön kokemuksellisuus on varsinainen kultasuoni. Vaikka 2010-luvun teknorenessanssin oma Firenze,

Berghain, perikin kuuluisan ovipolitiikkansa ja ”mitä tapahtuu sisällä, jää sisälle” -filosofiansa edeltäjältään homoklubi Ostgutilta, joka pyrki säännöillä luomaan turvallisen tilan kävijöilleen, käyvät sen maine ja säännöstön uudelleentoteutus muualla Euroopassa merkkeinä onnistuneesta bisnesstrategiasta. Edellä mainittujen huomioiden ei ole tietenkään tarkoitus olla tyhjentäviä tai koko konemusiikkikulttuuria läpäiseviä. Selvää on, etteivät ne toteudu sellaisenaan voittoa tavoittelemattomissa underground-bileissä. Poliittisesti aktiivisen klubittajan on kuitenkin pidettävä mielessä, että toimimme jo valmiiksi kapitalistisista lähtökohdista käsin, ja ellemme huomioi pääoman vaikutusta, on vaarana, että aktivistiset pyrkimyksemme jäävät puolitiehen. Erik Ruotsalainen

1. DJ Sprinkles (2008): ”Midtown 120 Blues”. Comatonse Recordings. <http://www.comatonse.com/writings/2008_midtown120blues. html> 2. Ks. esim. MYÖS, SIREN ynnä muut feministiset DJ-kollektiivit. Catherine Hilgersi Rave Ethics -zine käsittelee käytännön etiikkaa ja turvallisen tilan luomista klubeilla. 3. Ks. esim: Terranova, Tiziana (2000): “Free Labor: Producing Culture for the Digital Economy”, Social Text 63:18, 33-58. Lazzarato, Maurizio (1996): “Immaterial Labor”, teoksessa Hardt, Michael & Virno, Paolo (toim.) Radical Thought in Italy: A Potential Politics. University of Minnesota Press, 133146.

“Poliittisesti aktiivisen klubittajan on kuitenkin pidettävä mielessä, että toimimme jo valmiiksi kapitalistisista lähtökohdista käsin”

Liity Vasemmisto-opiskelijoihin! Tule yleiskokoukseen! Vasemmisto-opiskelijat on valtakunnallinen punavihreä opiskelijajärjestö, joka toimii tasa-arvoisen ja opiskelijalähtöisen koulutuspolitiikan puolesta. Toimintaa ohjaavat vasemmistolaiset ja ekologiset arvot.

Vasemmisto-opiskelijoiden seuraava yleiskokous pidetään 6.–7.10.2018 Turussa. Kokouksessa mm. valitaan uusi hallitus ja puheenjohtajisto sekä päätetään uudesta poliittisesta ohjelmasta. Seuraamalla Facebook-sivua saa tiedon tulevista tapahtumista.

www.vasemmisto-opiskelijat.fi

MIKÄ SITVAS? Sitoutumaton vasemmisto (SitVas) on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa toimiva ryhmittymä sekä järjestö. Sitoutumaton vasemmisto on nimensä mukaisesti puoluepoliittisesti sitoutumaton. Sitoutumattomuuden ansiosta voimme tehdä linjauksemme itsenäisesti. Sitoutumattomuudesta huolimatta olemme kuitenkin poliittisia. Edustajistossa politiikkaamme ohjaavat punavihreät arvot. Äänestäessäsi poliittista ryhmittymää tiedät minkälaiselle pohjalle vaikuttamisemme edustajistossa perustuu. Poliittisena ryhmänä uskallamme ottaa kantaa. Ylioppilaskunta on yhteiskunnassa aktiivisesti toimiva ja vaikuttava poliittinen elin. Poliittisessa ryhmässä kaikilla jäsenillä on yhteinen visio siitä, mihin tätä vaikutusvaltaa tulisi käyttää.

MIKSI EDARIVAALEILLA ON MERKITYSTÄ? Joku voisi sanoa, että tänä päivänä suomalaisella opiskelijalla menee suhteellisen hyvin. Mihin siis tarvitaan edunvalvontaa? Ensinnäkin lähtöolettamus opiskelijoiden pärjäämisestä voidaan suoraan haastaa: Opiskelijat ovat yksi köyhimmistä ihmisryhmistä. Opiskelijan toimeentulo ei ole valtaosalle itsestäänselvyys, varsinkaan pääkaupunkiseudulla, jossa elinkustannukset ovat korkeat suhteessa muuhun Suomeen. Nykyiseen tilanteeseen ei olla päästy ilman työtä, eikä se myöskään säily sellaisenaan saati parane ilman opiskelijaliikkeen aktiivisuutta. Toisekseen opiskelijan arki ja yliopistot instituutioina ovat tällä hetkellä muutospaineen alla. Tämä on näkynyt muun muassa viime eduskuntavaalien jälkeen tehdyissä mittavissa koulutusleikkauksissa. Tämän takia on tärkeää äänestää edarivaaleissa. Äänestämällä saat oman äänesi kuuluviin ja voit vaikuttaa edustajiston tekemään politiikkaan.

MITÄ SITVAS HALUAA? Me haluamme yhteiskunnan. jossa opiskelijoilla on toimeentulonsa puolesta mahdollisuus hyvään elämään. Haluamme yhdenvertaisen yliopistoyhteisön, jossa jokainen voi olla oma itsensä ilman syrjintää tai häirintää. Haluamme ekologisesti vastuuta kantavan HYY:n. Me SitVasissa haluamme yliopiston sivistävän roolin säilyvän markkinaehtoistumisen paineessa. Haluamme myös opetuksen palvelevan aidosti yliopistolla opiskelevaa - opetukseen täytyy turvata riittävät resurssit, jotta se voi olla laadukasta. Näemme Opiskelijat osana yhteiskuntaa. Yhteiskunnan asiat ovat myös meidän asioitamme. Meidän on tärkeää luoda yhteiskunta, jossa opiskelijan on hyvä elää - sekä opintojensa aikana että niiden jälkeen. Haluamme poliittisesti aktiivisen ylioppilaskunnan, joka ottaa kantaa eikä pelkää käyttää ääntään. Miten tämä kaikki saavutetaan? Lue vierestä vaaliohjelmamme! Tulethan rohkeasti nykäisemään meitä hihasta vaalikentillä ja keskustelemaan yhdessä ylioppilaskuntamme tulevaisuudesta. Mikä tärkeintä - muistathan äänestää!

Rakkaudella, SitVasin vaalipäälliköt Anna ja Aleksi

V A A L IO H J E L M A //////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// KOULUTUSPOLITIIKKA / Sivistysyliopiston puolesta -Kaikkien koulutuksen tulee olla maksutonta - myös EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden koulutuksen - On kartoitettava keinoja, joilla valmennuskurssien ylivaltaa voidaan vähentää siirtämättä painetta alemmille koulutusasteille -Demokratian on toteuduttava yliopistolla ja opiskelijoiden äänen tasavertaisena yliopiston päätöksenteossa -On vaadittava äänekkäästi koulutuksen rahoituksen kasvattamista seuraavalla hallituskaudella, jotta opetuksen, tutkimuksen ja opintopalveluiden laatu sekä määrä parantuvat - viime vuosina tehdyt tuhoisat koulutusleikkaukset on peruttava! -Yliopistojen rahoituksen on oltava pääsääntöisesti perusrahoitusta hankekohtaisen rahoituksen sijaan - Yliopiston rooli itsenäisenä yleissivistävänä toimijana on turvattava YHDENVERTAISUUS / Yhdenvertaisempi ylioppilaskunta -Translaki on välittömästi uudistettava! - Ylioppilaskunnan on oltava edelläkävijä ja aloitteellinen ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuuskysymyksissä -Sukupuolinormeja on aktiivisesti purettava ja esimerkiksi unisex-vessojen riittävä määrä on varmistettava -Ylioppilaskunnan on vaadittava kaikkien järjestöjen sitoutumista turvallisemman tilan periaatteisiin -Rasismi, homo- ja transfobia sekä muu syrjintä on tunnistettava ja niihin on puututtava sekä niitä on ennaltaehkäistävä riittävin resurssein -Järjestötoimijoita sekä ylioppilaskunnan ja yliopiston henkilökuntaa on koulutettava puuttumaan seksuaaliseen häirintään ja korkeakoulukiusaamiseen -Kolmikielisyys, eli suomi, ruotsi ja englanti, on muistettava kaikessa ylioppilaskunnan viestinnässä ja toiminnassa -Perheelliset opiskelijat on huomioitava joustavilla opiskelumuodoilla, lapsiparkkitoiminnan laajentamisella tai joustavan päivähoidon mahdollistamisella -Kaikkien yliopiston ja ylioppilaskunnan tilojen tulee olla esteettömiä. Uuden ylioppilastalon A-rappu on vihdoin remontoitava esteettömäksi. TOIMEENTULO / Opiskelijan talous vakaalle pohjalle -Perustulolla tulee luoda opiskelijoille riittävä vastikkeeton toimeentulo - Opiskelijoita, kuten muitakaan, ei voi velvoittaa elämään lainarahalla - Palkattomat harjoittelut on yksiselitteisesti kiellettävä KESTÄVÄ KEHITYS / Ilmastonmuutos - sukupolvemme suurin uhka -Unicafen tulee toimia suunnannäyttäjänä kestävässä ruokailussa - kasvisruoan hintaa on laskettava ja ruokahävikki minimoitava 12

-1% ylioppilaskunnan budjetista on ohjattava kehitysyhteistyöhön -Ylioppilaskunnan on taattava hyvät edellytykset pyöräilylle riittävin pyörätelinein, huoltomahdollisuuksin ja toimivin pyöräilyreitein -Kaupunkipyöräverkostoa on laajennettava kattamaan vähintään kaikki kampukset -Baana on pidennettävä ulottumaan Kaisaniemeen -Kaikkien kampusalueiden tulee olla autottomia huoltoajomahdollisuudella -HYY Yhtymän kaiken toiminnan lähtökohtana tulee olla eettisyys ja ekologisuus myös alihankintaketjun vastuullisuus on varmistettava -Kampuksilla tulee olla helpot ja saavutettavat kierrätysmahdollisuudet YLIOPISTON TILAT / Toimivat tilat miellyttävälle opiskelulle -Kampukset on luotava visuaalisesti ja ergonomisesti viihtyisämmiksi -Kampuksilla on oltava riittävästi ei-kaupallisia oleskelu- ja lepotiloja -Kaikilla kampuksilla on oltava 24/7 käytössä olevia opiskelutiloja ASUMINEN / Kohtuuhintainen koti jokaiselle -Asumisen on oltava perusoikeus - asuntotakuu kaikille -On tuettava vaihtoehtoisia asumismuotoja -Asumistuki on muutettava yksilökohtaiseksi -Asuntojen lisärakentamista on nopeutettava tiheällä kaavoituksella ja parkkipaikkanormista luopumalla samalla priorisoiden kohtuuhintaista asuntotuotantoa TERVEYS JA HYVINVOINTI / Hyvinvoiva opiskelija -Sosiaali- ja terveyspalveluilla ei tule tehdä voittoa - palvelut on säilytettävä julkisten tuottajien piirissä -Opiskelijoiden mielenterveyspalveluihin on panostettava esimerkiksi lisäämällä opintopsykologien palveluiden resursseja HYY-POLITIIKKA / Jäsenilleen toimivat palvelut -Ei jäsenmaksukorotuksille! HYY Yhtymän liiketoiminnan kasvattamisella ylioppilaskunta jäsenmaksuttomaksi vuonna 2025. -Kansainvälisten opiskelijoiden palvelut on turvattava -Jäsenistön tietoisuutta suorien aloitteiden mahdollisuuksista edustajistolle lisättävä -Edunvalvonnan laatu eduskuntavaalien alla on taattava riittävillä työntekijäresursseilla

V A L P R O G R A M ///////////////////////////////////////////////// UTBILDNINGSPOLITIK -All utbildning ska vara avgiftsfritt – även för personer utanför EU- och EES-länder -Man ska kartlägga olika åtgärder med vilka man kan förminska prepkursernas betoning utan att skjuta tryck till de lägre stadierna -Demokratin ska förverkligas vid universitetet och studerandenas röst ska vara jämlik i universitetets beslutsfattning -Man ska tydligt kräva att finansieringen för utbildning ökas under den nästa regeringsperioden så att kvaliteten och mängden av undervisning, forskning och utbildningsservicen ökar – de fatala nedskärningarna som gjorts ska upphävas! -Universitetens finansiering bör i första hand vara basfinansiering i stället för projektfinansiering -Universitetets roll som självständig och allmänbildande ska garanteras JÄMLIKHET -Translagen ska förnyas genast! Studentkåren ska vara en banbrytare och initiativrik i människorätts- och jämlikhetsfrågor -Genusnormer ska aktivt brytas och till exempel en tillräcklig mängd av unisextoaletter ska garanteras -Studentkåren ska kräva att alla föreningar binder sig till principerna för säkrare utrymmen -Rasism samt homo- och transfobi samt annan diskriminering ska kännas igen, ingripas i och förebyggas med tillräckliga resurser -Föreningsaktiva samt universitetets och studentkårens personal ska utbildas i att ingripa i sexuella trakasserier samt mobbning -Trespråkighet, alltså finska, svenska och engelska, ska beaktas i studentkårens all kommunikation och verksamhet -Studerande med familj ska beaktas genom att erbjuda alternativa sätt att studera, utvidgning av barnparksverksamhet samt flexibel dagvård -Alla universitetets och studentkårens utrymmen ska vara tillgängliga. Nya studenthusets A-trappa ska äntligen renoveras så att den blir tillgänglig UPPEHÄLLE -Genom att basinkomsten tas i bruk skapas ett tillräckligt, ersättningsfritt uppehälle för studerande -Studerande, så som ingen annan heller, är inte skyldiga att leva på lån -Lönefria praktikplatser ska helt enkelt förbjudas HÅLLBAR UTVECKLING -Unicafe ska fungera som en vägvisare i hållbara måltider – prisen på vegetarisk kost ska sänkas samt mängden av matsvinn minimeras -1 % av studentkårens budget ska riktas till utvecklingssamarbete 14

-Studentkåren ska garantera tillräckliga omständigheter för cykling genom tillräcklig mängd av cykelställningar, underhållningsmöjligheter samt fungerande cyklingsrutter -Stadscykelnätverket ska utvidgas åtminstone till alla campus -Banan ska förlängas åtminstone till Kajsaniemi -Alla campusområden ska vara bilfria med servicekörningsmöjligheter -Utgångspunkten för HUS Gruppens all verksamhet ska vara i etiska och ekologiska värden – även underleverantörkedjans hållbarhet ska granskas -Det bör finnas lätta och tillgängliga återvinningsmöjligheter på alla campus UNIVERSITETETS UTRYMMEN -Campusområden ska göras visuellt och ergonomiskt trivsammare -På varje campus ska finnas tillräckliga, icke-kommersiella utrymmen -Det bör finnas 24/7 studieutrymmen på alla campus BOENDE -En lägenhet är en grundrättighet – lägenhetsgaranti för alla -Alternativa bostadsformer ska stödas -Bostadsbidraget ska vara personligt -Byggning av lägenheter ska snabbas på genom tät stadsplanering samt att överge parkeringsnormen. Samtidigt ska förmånlig bostadsproducering prioriteras VÄLMÅENDE -Man ska inte göra vinst med social- och hälsovårdsservicen – dessa servicen ska förvaras inom den offentliga sektorn -Man ska satsa på mentalvårdsservicen för studerande t.ex. genom att öka resurser för studiepsykologer HUS-POLITIK -Nej till ökning av medlemsavgiften! Genom att HUS Gruppens affärsverksamhet växer, blir studentkåren medlemsavgiftsfri år 2025 -Service för internationella studerande bör garanteras -Medlemmarnas kunskap om sina rättigheter att göra direkta initiativ för delegationen ska förbättras -Kvaliteten av intressebevakning ska garanteras genom tillräckliga personalresurser under riksdagsvalen

joukot ja akateeminen tieto luovat vastuun oikeanlaisen politiikan tekemiseen. Vasemmistolaiseen yliopistopolitiikkaan liittyy vahvasti edunvalvonta, joka ottaa huomioon esimerkiksi yhteiskuntaluokkiin ja syrjintään liittyvät kysymykset. - Leikkausten vastustaminen ja tietynlainen suunnannäyttäjänä oleminen esimerkiksi yhdenvertaisuudessa HYY:n sisällä ovat tärkeitä vasemmistolaisessa yliopistopolitiikassa. HYY on toki hyvin edistyksellinen näissä ky-

MITÄ MERKITYSTÄ ON VASEMMISTOLAISELLA YLIOPISTOPOLITIIKALLA? - Vaikka yliopistolla on paljon vasemmistolaisia kavereita, on myös paljon heitä, jotka eivät ole. Usein joutuu perustelemaan omia näkökantojaan, enemmän kuin muiden aatteiden kuin vasemmistolaisuuden kannattajat, Ninette sanoo. Monet, jotka ajattelevat vasemmistolaisesti, ovat haluttomia tunnustautumaan vasemmistolaisiksi, minkä syyksi Ninette epäilee epäpoliittisuuteen pyrkimistä ja vasemmistolaisuuden mahdollisesti huonoa mainetta. Kolme Sitoutumattoman vasemmiston jäsentä, Tiina, Ninette ja Vihtori keskustelivat siitä, millaista on olla vasemmistolainen yliopistolla ja mikä vasemmistolaisen yliopistopolitiikan merkitys on. Erityisesti leikkausten vastustaminen, suunnannäyttäjänä toimiminen ja ylioppilaskunnan edustajiston toiminta nousivat esille. -Aika ahtaalle vasemmistolaiset ajatukset yliopistolla joutuvat erityisesti taloustieteen oppiaineessa. Tietynlaisen taloustieteellisen ajattelun hegemonia on niin vahva, että väistämättä joutuu jatkuvasti pyristelemään sen kanssa, ettei itse muutu osaksi rakennetta, Vihtori kertoo. Myös Tiina mainitsee omien arvojen esillä pitämisen. -Oikiksessa koen vasemmistolaisena olevani välillä hyvin yksin. Perusvaiheen opinnot kun keskittyy paljon liikejuridisiin kysymyksiin niin siinä saa välillä muistuttaa itseään, että omat arvot saa pitää esillä. Vaikka sulautuminen on hirveän helppoa, Tiina sanoo. Tiina tuo esiin opiskelijapolitiikan historiallisen merkittävyyden ja ylioppilasliikkeen mahdollisuudet poliittiseen toimintaan. -Vasemmistolaisen opiskelijapolitiikan tarve on tällä hetkellä nostaa esille tiettyjä ilmiöitä yliopistolla ja muuallakin yhteiskunnassa, Tiina sanoo ja muistuttaa, että

“Leikkausten vastustaminen ja tietynlainen suunnannäyttäjänä oleminen esimerkiksi yhdenvertaisuudessa HYY:n sisällä ovat tärkeitä vasemmistolaisessa yliopistopolitiikassa.” symyksissä, sillä HYY:n yhdenvertaisuusprotokollat on hyvin mietittyjä, sanoo Ninette. Ylioppilaskunnan edustajistossa Ninette on kokenut, että Sitvasilla on ollut merkitystä erityisesti, jos yhdenvertaisuuden kysymykset ovat meinanneet jäädä huomiotta. Vihtori muistuttaa, että yliopistolla vasemmiston toiminta on paljolti edustajistoon sidonnaista, minkä vuoksi toiminta ei välttämättä erityisemmin kiinnosta edustajiston ulkopuolella. Opiskelijaliike on Suomessa myös hyvin institutionalisoitunut eli ei orgaanisen liikkeen kaltainen, mikä heikentää mielikuvaa ylioppilasliikkeen poliittisuudesta. -Hajanaisuus, erityisesti yliopiston ulkopuolisessa vasemmistossa, vaikeuttaa uskottavuutta ja järkevää poliittista toimintaa, Tiina toteaa lopuksi. Vivi Säiläkivi

kohtaan. Toisin sanoen liikkeen on onnistuttava artikuloimaan oma maailmankuvansa tavalla, joka yhtäältä osoittaa vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen sortavan luonteen ja toisaalta esittää esimerkiksi työväenluokan tai opiskelijoiden edun universaalisti, koko yhteiskunnan etuna. Marginaalisen utopian muotoutumisen hegemoniseksi järjestykseksi voi nähdä esimerkiksi hyvinvointivaltion nousussa yleisesti hyväksytyksi yhteiskuntamalliksi Pohjoismaissa. Gramscia soveltaen voi ajatella, että edistyksellisten liikkeiden on vältettävä partisaaniuutta eli äärimmäisyyttä ja sulautettava aatteensa vähitellen erilaisten yhden asian liikkeiden, kuten kansalaisaloitteiden kautta osaksi ihmisten arkiymmärrystä. Kulttuurisen vastahegemonian rakentamisessa medianäkyvyys ja yhteiskunnallisen keskustelun käsitteistön haltuunotto ovat keskeisiä tekijöitä. Vuosia uusliberaalin hegemonian äänekkäimmät vastustajat ovat tulleet oikealta, mikä näkyy esimerkiksi äärioikeiston käsitteistön valtavirtaistumisella. Vastaavaa yhteiskunnallisen keskustelun valtaamista omaa käsitteistöä levittämällä ja vastahegemoniaa luomalla ei ole ilmennyt vasemmalta. Viestintää ja yhteistyötä painottavan strategian ei tarvitse tarkoittaa suuremman emansipatorisen projektin hylkäämistä, vaan muutos voi tapahtua askel askeleelta elämässämme tässä ja nyt, uusissa järjestäytymisen muodoissa sekä taloudessa, politiikassa että ihmissuhteissa. Toimintamallien muutokset niin järjestöissä, yrityksissä ja instituutioissa kuin arjessa rikkovat hegemonisia käsityksiä työstä, sukupuolesta ja siitä, mikä on ”realistista”. Tämä luo pohjaa suuremmalle muutokselle. Teoreettinen monimuotoisuus, universaali agenda, laajat yhteistyöverkostot ja näkyvyyden painottaminen strategiassa eivät ole uhkia. Täytyy ymmärtää, mitä vastaan taistellaan ja muistaa, että ymmärrys ilman toimintaa on tyhjän väärti.

OPISKELIJALIIKE EI VOI AJAA VAIN OPISKELIJOIDEN ETUA Helsingin yliopiston sitoutumaton vasemmisto syntyi sekä etäisyydenottona aiempaan dogmaattisena nähtyyn opiskelijavasemmistoon että yrityksenä yhdistää hajaantuvaa opiskelijavasemmistoa, puoluepolitiikasta riippumattomasti. Sitvasin poliittista profiilia on ajoittain kyseenalaistettu juuri sen sitoutumattomuuden takia, mutta itse näen profiilin vahvuutena erityisesti opiskelija- ja yliopistopolitiikassa, joissa opiskelijoita yhdistävät monet intressit yli puoluerajojen. On kuitenkin muistettava, että laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden saavuttamiseksi opiskelijaliike ei voi näyttäytyä omalla tavallaan partisaanisena, ainoastaan opiskelijoiden etua ajavana ryhmänä. Valinta ”partisaaniuuden” eli tietyn ryhmän edunvalvonnan ja inklusiivisen ”universalismin” välillä vaivaa kaikkia edistyksellisiä liikkeitä, mutta erityisesti vasemmiston historiassa kysymys on ollut keskeinen. Meidän on oltava koko yhteiskunnan, kaikkien yhteistä tulevaisuutta ajava liike. Partisaanius vie meidät jo lähtökohdiltaan osaksi marginaalista keskustelua, mikä vaarantaa tavoitteemme toteutumisen. Yksi vasemmistolaisen teoreetikon Antonio Gramscin teoriasta lähtevä ennakko-oletus yhteiskunnalliselle muutokselle on, että edistykselliset liikkeet ovat aina vähemmistöjä yhteiskunnassa. Nämä vähemmistöt joutuvat kilpailemaan ja taistelemaan kapitalistisen järjestelmän tukijoiden kanssa yhteiskunnallisesta hegemoniasta eli yleisen mielipiteen ja ihmisten arkiymmärryksen tuesta projektilleen. Gramscin mukaan aatteen on sulauduttava osaksi ihmisten tapaa käsitteellistää elämäänsä ja asetuttava osaksi kansallista historiallista jatkumoa, jotta aate saavuttaisi hegemonisen aseman. Jatkuvuutta ja yhtäläisyyttä ihmisten arkikokemuksen kanssa on oltava siitä huolimatta, että edistyksellinen liike on syntynyt kapinana nykyistä järjestystä

Amos Wallgren

GET ANGRY GET ORGANIZED Opiskelijat ja yliopistotyöläiset Helsingin Vasemmistoliitossa. Tervetuloa mukaan!

KOLUMNI Identiteetin kehityksen näkökulmasta olen vielä nuori, mutta itseymmärrykseni ytimessä on jo merkittävien identiteettini palikoiden kertymä. Ikäni, opiskeluni ja sosiaalisen elämäni kannalta kaksi ajankohtaisinta teemaa korostuvat historian pisteessä, jossa henkilökohtaisten aiheiden ympärillä käydään välistä hyvinkin aggressiivista keskustelua. Mielipahaa ei aiheuta ainoastaan tietämättömyydestä ja vierauden pelosta kumpuava viha, vaan myös se, miten kaksi edustamaani ryhmää näkevät toisensa kaukaisina ja ulkopuolisina. Keskustelun osapuolet eivät näe ihmistä määritelmien takana. Kun hyvin nuorena kristittynä aloin pohtimaan seksuaali-identiteettiäni, en aavistanut, että pian vastassa olisivat yhteiskunnan jyrkät implisiittiset asenteet. Varsinaista vakavaa homovastaisuutta en ollut kokenut, mutta aloin jossain vaiheessa havaita ihmisten määrittelevän kaksi toisilleen vierasta ryhmää. Satuin elämään risteyspisteessä, minkä oivalsin olevan osalle ympäristössäni vähintään kummallista. Esimerkiksi keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta ja kirkon roolista jakaa ymmärtämättömästi ihmisiä ryhmiin “kristityt” ja “homoseksuaalit”. Tällöin jätetään näkemättä etenkin meidät, jotka emme voi tehdä joko-tai -päätöstä identiteettimme osa-alueiden välillä. Normikriittisyys on mielestäni lisääntynyt jo ryhmäoletuksia koskevassa keskustelussa. Aikaisemmille vuosikymmenille tärkeitä identiteettiviestinnän keinoja, kuten hiusmuotia, pukeutumista tai ammattitaustaa, ei enää yhtä herkästi käytetä leimaavan henkilömäärittelyn perusteena. Meille on kuitenkin luontaista luoda yleistäviä prototyyppejä ihmisryhmien edustajista ja verrata vastaan tulevia henkilöitä näihin malleihin oikeanlaisesta, hyvästä ja tavallisesta. Tästä alamme olla yhä tietoisempia. Mutta mitä tapahtuu ryhmien sisäisessä keskustelussa, kun määritellään me ja muut? Ulkopuolinen kirkkokriittinen olettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olevan välinpitämättömiä kirkollisen vihkimisen suhteen. 19

Konservatiivisesti ajatteleva kirkon edustaja ei näe, miten syntiseksi julistettu seksuaali-identiteetti sopisi yhteen kristillisen vakaumuksen kanssa. Minun kohdallani tällaisista asenteista seuraa pelkoa siitä, miten minut otetaan kokonaisuutena vastaan eri ryhmissä. Tapahtuu toiseuttamista, eli annamme puheissamme ymmärtää, että joku jää ryhmämme ulkopuolelle valittujen piirteiden perusteella. Oletamme ihanteiden olevan sääntöjä ja säännöistä poikkeavat ulkopuolisiksi. Usein rajaviivoja vedetään ymmärtämättä, miten häilyviä erilaisten identiteettijoukkojen itsekäsitykset ovat. Kun ihmiset halutaan nähdä ryhmäkontekstissa yhden, toisista irrallisen joukon edustajana, tehdään väkivalloin repien syvää juovaa ihmisten välille. Tällaista ajattelua voi avartaa mielikuvalla identiteetistä ryppäänä: nykyihmiseltä vaaditaan kriittisyyttä hahmottaa yksilö useiden ryhmäidentiteettitekijöiden summana, mikä jokaisessa toteutuu persoonallisena kokonaisuutena. Kohdatessa toisia olemme aina enemmän kuin sukupuolemme, ammattimme, harrastuksemme tai aatteemme. Se, että joku kirkkoon kuuluva ei pysty sovittamaan homoseksuaalisuutta ja uskoa yhteen tai, että tiukan uskontokriittisen ajattelun kautta kirkon nähdään torjuvan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ei tarkoita, että kaksi ryhmää säännönomaisesti sulkisivat toisensa ulkopuolilleen. Puhun näiden teemojen kautta, sillä niiden vuoksi olen itse havahtunut pohtimaan ryhmien sisäistä moninaisuutta. Sama koskee monia identiteettikysymyksiä. Saamme monet tuntemaan ulkopuolisuutta omassa viiteryhmässään kyseenalaistamalla yksilölle perustavanlaatuisia mielenkiinnon kohteita, katsomuksen, elämäntavan ja olemuksen osasia. Kyse on yksilöiden ja edelleen yhteisöjen tekemistä määritelmistä - usein varsin mielivaltaisistakin normeista. Keskittymällä siihen, mikä meitä yhdistää ryhmämme sisällä, ikään kuin nuo yhdistävät tekijät olisivat normi ja ryhmän koheesiota ylläpitävä välttämättömyys, tehdään vääriä yleistyksiä ja ulosrajauksia. Tällä voi olla kipeitä seurauksia rajapinnoilla ja

“Saamme monet tuntemaan ulkopuolisuutta omassa viiteryhmässään kyseenalaistamalla yksilölle perustavanlaatuisia mielenkiinnon kohteita, katsomuksen, elämäntavan ja olemuksen osasia. Kyse on yksilöiden ja edelleen yhteisöjen tekemistä määritelmistä - usein varsin mielivaltaisistakin normeista. “

risteyspisteissä eläville todellisille ihmisille. Olisi yhä tärkeämpää nähdä, mikä kaikki meitä erottaa. Näin opittaisiin huomaamaan, etteivät nuo erot tee tyhjäksi niitä asioita, jotka meitä erilaisissa ryhmissämme yhdistävät. Ihminen on kohdattava joustavasti yksilönä niin, että tiedostamme ja kyseenalaistamme ne johtopäätökset, jotka teemme havaintojemme perusteella. Martta Kauppinen IHMISIÄ, NUMEROITA Nykyisessä poliittis-taloudellisen epävarmuuden ilmapiirissä on mahdotonta välttyä puheilta ”välttämättömyydestä” tai ”pakosta” aina niin niukkojen resurssien edessä. Meidän kaikkien on puhallettava yhteen hiileen taataksemme toisillemme yhteisen hyvän ja hyödyn. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, miten nämä rajalliset resurssit jaetaan ja tarkalleen kenelle ne jaetaan. Tämän ongelman ratkaisemiseksi olemme löytäneet ratkaisun taloudellisesta tehokkuudesta, eli siitä, miten mahdollisimman pienellä panoksella saadaan tuotettua mahdollisimman suuri tuotos. Näin jaettava kakku on niin suuri kuin se vain voi olla. Kyse ei ole moraalisesta valinnasta vaan ainoastaan plussista ja miinuksista. Sen kyseenalaistaminen ei olisi ainoastaan typerää vaan rienaa kaikkea järkeä ja logiikkaa vastaan. Rationalistis-ekonomistinen ajattelu heijastuu myös kulttuuriin ja kaikkiin sen tuotteisiin. Taide mallintaa ja kuvaa maailmaa ja maailma jälleentuottaa taidetta. Ehkä puhtaimmin tämän voi havaita peleissä, jotka perustuvat tarkkoihin ennalta määriteltyihin sääntöihin ja joiden käyttöalustat usein antavat niille todellisuutta jäljittelevän luonteen. Etenkin strategiapelit, kuten shakki ovat tästä oiva esimerkki: pelinä shakki on abstraktio sodan taistelujen taktikoinnista ja siihen liittyvästä riskien ja uhrauksien tekemisestä. Abstraktioista on kuitenkin aina hyödyllistä kysyä, mitä se redusoi pois. Mikä on puhtaan taktiikan ja

logiikan ulkopuolista, tarpeetonta lopullisessa laskelmassa? Kehittyneemmät digitaaliset käyttöalustat kuitenkin ovat mahdollistaneet peleille suuremman joukon keinoja ottaa kantaa omiin lähtökohtiinsa ja logiikkoihinsa. Tapausesimerkkinä tästä on 11 bit studiosin tänä vuonna julkaistu selviytymis-strategiapeli Frostpunk. Frostpunk sijoittuu vaihtoehtoiseen historian haaraan, jossa ilmaston yllätyksellinen ja äkillinen kylmeneminen ajaa Lontoon asukkaat pakolaisiksi etsimään suojaa tappavilta sääoloilta. Pelaaja ottaa ohjattavakseen pienen ryhmän selviytyjiä, jotka ovat linnoittautuneet suojaisaan laaksoon lämpöä tuottavan generaattorin ympärille. Keskeisenä tavoitteena on elämää antavan lämmön ylläpitäminen ruokkimalla generaattorille hiiltä, jota voi joko löytää ympäröivästä erämaasta tai jota voi louhia rakentamalla pian välttämättömiksi osoittautuvia kaivoksia. Lämpöä voi vaalia pystyttämällä lämpöeristettyjä asuinsijoja. Klinikoita pystytetään hoitamaan tappavasta kylmyydestä kärsiviä asukkaita. Rakentamiseen tarvitaan kuitenkin puuta ja terästä, joiden keräämiseen vaaditaan taas lisää työvoimaa. Sama pätee myös ruoan hankkimiseen, jota ilman selviytyjät tuskin pysyvät elossa pitkään. Pelaaja oppii pian taloudellisen ajattelun ja tehokkaan työn organisoimisen tärkeyden. Jokainen työtunti on arvokas ja jokaisesta lipsahduksesta rangaistaan aina eskaloituvin

seurauksin. Liian matala lämpötila kodeissa tai työpaikoilla johtaa sairastumiseen, mikä puolestaan kuormittaa klinikkoja, jotka täten vaativat enemmän työvoimaa ja resursseja. Lisäksi jokainen työntekijä sairaana on yksi vähemmän resursseja tai ruokaa keräämästä. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi pelaaja voi allekirjoittaa selviytyjäyhteisöjä hallitsevia lakiesityksiä. Tulisiko joidenkin työskennellä pidempiä tunteja? Tulisiko lapset laittaa töihin? Tulisiko kuolleet haudata ilman seremonioita säästäen työtunteja? Jokainen allekirjoitettu laki voi joko alentaa selviytyjien toivoa tai kohentaa tyytymättömyyttä. Toivon laskiessa nollaan tai tyytymättömyyden lyödessä kattoon on peli ohi.

“Monet pelit kohtelevat ihmisiä kuin numeroita Excel-taulukossa ja näin paljastavat jotain myös omasta eletystä maailmastamme. Frostpunk rikkoo näiden konventioiden rajoja.” Toisin kuin monet muut moraalisia kysymyksiä pohtivat pelit, ei Frostpunk arvota pelaajan tekemiä valintoja sisäänrakennetulla eettisellä järjestelmällä. Tämän sijasta pelaaja voi pelin edetessä valita toisen kahdesta reitistä: pehmeän tai kovan vallankäytön. Pelimekaanisesti valinta näiden välillä on kuitenkin pääosin esteettinen. Valinnasta riippuen selviytyjäyhteisöön perustetaan joko vartiointiliike tai papisto vastaamaan joko toivon tai tyytymättömyyden tuomaan haasteeseen mahdollistaen aina tehokkaamman ja tuottavamman työnteon ilman mutinoita tai ajanhukkaa. Kun vartiointiliike tai papisto on kehittynyt tarpeeksi, on pelaajan lopulta mahdollista alistaa yhteisö täydellisesti pelaajan valtaan - yhteisön omaksi hyväksi. Tilannteen vaatiessa radikaaleja toimia pelaaja voi lopullisesti hiljentää puheet tyytymättömyydestä ja toivosta, mahdollistaen keskittymisen tuotannon maksimoimiseen ja yhteisön selviämiseen pitkästä talvesta. Vaikka peli antaa ainoastaan pelaajan omantunnon 21

ohjata valintoja ilman moralisointia, ei se lopulta lakaise päätöksien seurauksia maton alle vaan huomauttaa: mentiinkö joissain vaiheissa liian pitkälle? Selvisikö jäämyrskystä myös ihmisyys? Monet pelit kohtelevat ihmisiä kuin numeroita Excel-taulukossa ja näin paljastavat jotain myös omasta eletystä maailmastamme. Frostpunk rikkoo näiden konventioiden rajoja. Asukkaat eivät ole vain graafisesti käsiteltyjä numeroita vaan nimettyjä, perheellisiä henkilöitä omilla mielipiteillä. Kun pelin lopussa selviytyjiä uhkaa ennennäkemätön jäämyrsky vailla vertaistaan, saapuu joukko pakolaisia yhteisön laitamille anoen turvapaikkaa taatulta kuolemalta. Pakolaiset ovat terveitä ja osaavia: täydellistä työvoimaa kaivoksiin ja tehtaisiin pitämään lämmön tuotanto nousevien pakkasten tasolla. Pian pakolaisia kuitenkin saapuu lisää ja lisää, eivätkä he ole enää yhtä houkuttelevia tulokkaita. He ovat sairaita, työkyvyttömiä, lapsia. Heille on rakennettava asuntoja, lämmitystä, sairaaloita. Lisäksi monet yhteisön jäsenet protestoivat, mukaan lukien aikaisemmat tulokkaat. Tulisiko pelaajan päästää uudet tulokkaat turvaan, pelastaen heidät varmalta tuholta? Kaikki pelin kannustimet vaikuttavat viittaavan siihen, että tämä olisi erhe. Tämän kaltaisissa kysymyksissä piilevät Frostpunkin (sekä politiikan) todelliset haasteet. Tomi Kristeri

SEKSI ILMAN SUOSTUMUSTA ON AINA RAISKAUS ”Raiskauksen määritelmä suostumusperustaiseksi - Suostumus2018” -niminen kampanja sai alkunsa syksyn 2017 #metoo -aallon jälkimainingeissa. Metoo oli nostanut esiin, kuinka laajaa ja syvälle kulttuuriin pureutunutta ihmisten kokema seksuaalinen häirintä on. Yhteiskunnallinen ilmapiiri alkoi vihdoin olla avoimempi seksuaalisen itsemääräämisoikeuden esille nostamiseen universaalimpana vaateena. Vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan otti yhteyttä Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkiseen, joka oli aiemmin jo nostanut esille eduskunnan naisverkostossa suostumusperustaisen raiskausmääritelmän. Ensimmäinen kokous kutsuttiin koolle vuoden 2018 alussa ja eri juristien konsultoimisen jälkeen perustettiin oma yhdistys toukokuussa. Virallinen kansalaisaloite julkaistiinkin allekirjoitettavaksi toukokuun lopulla. Tällä hetkellä, artikkelia kirjoittaessani, allekirjoituksia on kertynyt 24 091 kappaletta. Suostumus2018-kampanjan tarkoitus on erityisesti muuttaa rikoslain 20. luvusta kaksi ensimmäistä pykälää, joissa säädetään raiskauksen tunnusmerkistöstä. Tämänhetkisessä rikoslaissa raiskaus määritellään ensisijaisesti väkivallan ja sen uhan kautta tai vedoten uhrin puolustuskyvyn puutteeseen ”tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia”. Käytännössä siis täysin tajuissaan olevan uhrin oletetaan aina puolustautuvan raiskaustilanteessa, muuten tilannetta ei voi yksiselitteisesti todeta raiskaukseksi. Väkivallan kautta määritelty raiskaus unohtaa monenlaiset arkielämän valtasuhteet, jotka saattavat estää uhria vastustelemasta. Raiskaaja saattaa olla esimerkiksi korkeammassa auktoriteettiasemassa, oma sukulainen tai kumppani, mikä saattaa tehdä suoran tahdon ilmaisusta hankalaa. Myös väärinymmärrykset, tilanteen nopea eteneminen ikävään suuntaan tai hämmennys saattavat aiheuttaa enemmän lamaantumista kuin vastustusta. Joskus tuntuu nololta ”pilata tunnelma”. Lisäksi Robert Horselenberg kertoo Helsingin Sanomien:n artikkelissa (HS, 9.7.2018) 22

”puskaraiskausten” tutkimuksestaan, jossa selvisi muun muassa useimpien raiskauksen uhrien tottelevan tekijää hänen toiveissaan, sillä he haluavat tilanteen päättyvän mahdollisimman pian. Puolustautuminen raiskaustilanteessa ei siis ole aina looginen reaktio toimintakykyiselle ihmiselle. Kansalaisaloitteen tarkoitus on siis lainsäädännön kautta tukea jokaista omien halujen, tarpeiden ja rajojen ilmaisemisessa. Eniten kritiikkiä aloitteessa on herättänyt nimellisen suostumuksen vaade. Se on koettu eri keskustelufoorumeilla, kuten eduskunnassa ja Facebook-kommenteissa ”elämälle vieraaksi”. Antti Häkkänen (kok) on esimerkiksi esittänyt oikeusministeriön blogissa huolensa siitä, että suostumusperustainen määritelmä johtaisi ”merkittäviin tulkintaepäselvyyksiin ja todistusoikeudellisiin ongelmiin” (oikeusministerio.fi, 7.3.2018). Pelkona vaikuttaisi siis olevan lukuisat perättömät raiskaussyytteet, jotka johtuvat siitä, että suostumuksen nimenomainen ääneen kysyminen on unohtunut. Vaikuttaa siltä, että Häkkänen ja muut olettavat, että tasa-arvo syntyisi yhteiskunnassa jotenkin automaattisesti ilman aktiivista taistelua sen puolesta. Vaikka ihmiset jakaisivatkin käsityksen suostumuksen tarpeellisuudelle, eivät pelkät yhteiskunnan kulttuuriset rakenteet pysty varmistamaan sen tosiasiallista toteutumista. Rikosten ennaltaehkäisy ja lähtökohtaisen oikeusturvan varmistaminen pitäisi aina priorisoida mahdollisten lieveilmiöiden edelle, jos tavoitteena on ”saada jokainen raiskausteko rangaistuksi”, kuten Häkkänenkin blogissa toivoo. Varsinkin, kun seksuaalirikoksista viranomaisten tietoon päätyy tuskin kymmentä prosenttia (Yle.fi, 30.6.2015). Määritelmän selkeyttäminen voisi madaltaa myös rikosilmoitusten kynnystä. Todellisena haasteena kampanjatiimin näkökulmasta on ollut sellaisen identiteetin luominen, joka olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä eikä liian puolueisiin sitoutunut. Kansalaisaloitteen tavoitteenahan on riittävien nimien kerääminen ja

enemmistökannatus eduskunnassa. Vaikka suostumus2018 -kampanjalla on vahvasti vasemmistolaiset juuret, on ollut haastavaa välttää liiallista marginalisoitumista, joka voisi johtaa koko asian pelkkänä vihervasemmiston huuteluna sivuuttamiseen. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden pitäisi olla niin universaali oikeus, että sen vaatimus ei saa kaatua valtion sisäisiin puoluepoliittisiin erimielisyyksiin. Tietysti haasteena on, että kampanjat vaativat taakseen organisaatioiden ja tunnettujen ihmisten, tai ”yhteiskunnallisten vaikuttajien”, tukea saadakseen näkyvyyttä. Jokainen virallinen tukija tai taustaorganisaatio muovaa kampanjan identiteettiä tiettyyn suuntaan, joten paras tapa on vain varmistaa sen moniäänisyys. Vaikka oma roolini kampanjassa kiteytyy lähinnä yhdessä kokouksessa mukana olemiseen, somettamiseen ja pinssin kantamiseen repussa, on aihe tuntunut henkilökohtaisesti merkittävältä. Suostumuksen varmistamista varsinkin verbaalisesti ei voi korostaa liikaa missään tilanteessa, ja varsinkin nuorempana olisin välttynyt monelta aamumorkkikselta ja epämukavalta muistolta, jos toinen osapuoli olisi vaivautunut miettimään hetken ja kysyä: ”onhan ok?”. Tämänhetkinen laki olettaa ihmisen olevan koko elämänsä ajan täysin kyvykäs sanomaan aina epämukavalle tilanteelle ”ei”. Lily Loofbourowin julkaisi ”The Weekissä” (25.1.2018) vavisuttavan samaistuttavaa luettavaa olevan artikkelin, jossa hän kertoi, miten naiset oppivat nuoresta saakka epätoivotun kivun kuuluvan seksikokemukseen. Artikkeli on hyvä esimerkki siitä, miten paljon huonoa kommunikaatiota ja epätasa-arvoa seksin alla usein piilee sekä henkilökohtainen muistutus siitä, miten usein omien toiveiden vaatiminen unohtuu. Seksiin liittyy monenlaisia ääneensanomattomia ajatuksia ja tuntemuksia, jotka voivat olla hyviä tai huonoja, mutta yksi selkeä perussääntö voisi olla: jos et ole varma, kysy.

Jos käsityksesi jäi epäselväksi suostumuksellisen seksin merkityksestä käytännössä, voin suositella harjoittelemaan käytöstapoja Jennifer Ann’s Groupin kätevän nettipelin avulla: https://jag.itch.io Teksti: Inga Strauss Kuvitus: Matias Tamlander Artikkelia varten on haastateltu oikeustieteiden ylioppilasta Elsa Korkmania, joka on ollut aktiivinen toimija Suostumus2018 -kampanjassa ja on yhdistyksen hallituksen jäsen.

3–2017

2–20 17

JU SS KO HTI PA RV AL O IA IS EN

VUL

0 -L U UU 7 PAL

JA RM KU VA O MÄ KI LÄ N TA ID E

NUORIS IKUINE O – N ON

FE MI US KO NI SM I JA NT O

SYR JÄY

G EL MA

OSALL

017

7 NUOR TEN

K AUP UNK KOH TAU IOL OHU ONE S

1–2

T TÄÄ ?

TE OR

IA ,

L E!

PO LI

TI IK

EX- NAT ESA HOLSIJO HTA JA APP A

ISUUS

Voit halut essasi saate kirjeessä asioista erityisesti mainita, millaisista toivoisit liittää muka palautetta an yhtey . Muistatha stietosi. n SOTA

LUPA

LAAJUUS

HINTA

73 € 95 € 117 € 139 €

rvostelupa

UMER O 9,60 45. VUOS EURO A IKER TA

TARKEMP IA TIETO JA: www.kultt uurivihkot .fi/lehti/a

.indd 1

IRTON

161 € 183 €

Lasku toimi tetaan heti aineistoa aineiston ryhdy tään saavuttua, käsittelem on maks ja ettu. Pyrim ään, kun lasku me antam mahdollisi aan palau mman nope tteen asti, mutt odotukseen a 2–3 kuuk kannattaa auden varautua. HA?

1–30 liuska a 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa

RAU

AINEISTON

VAI

3-2017_kansi

LÄHETYSO HJEET Lähetä aineistosi joko sähkö rtf-muotoi postitse sena liitet iedostona (sarjakuva t jpg-, tiffosoitteese tai pdf-m uodossa) en arvos telupalvelu tai taval @kulttuur lisessa postissa ivihkot.fi osoitteese en: Kulttuuriv ihkot / arvostelup Kaasuteht alvelu aankatu 1 / 12 00540 Helsinki

EE T,

2–2017

ARVOSTE

LVELUN Hintoihin HINNASTO sisältyy arvonlisäve Yli 400 ro, 24 %. liuskan käsikirjoitu sopimuksen kset mukaan.

MIK Ä 3–201

HY VÄ KI HARR AS RJOITTAMISEN TAJA! Kulttuur ivihkoje n arvostel asiantun upalvelu tijoiden un voit arvioita tai tieto lähettää vaksi mitä kirjallisi tahansa a tekstejä sarjaku kaunok , journali via. Saat irjallisia stis lähettäm jossa arvi ästäsi aine ia juttuja tai oidaan istosta sen hyv annetaa palautte iä ja huo n ohjeita en, noja omi tekstin kehittym naisuuk muokka iseen. sia sekä amiseen ja kirjoittaj ana

TA IT

lvelu

6–2

MIT Ä SYY RIA EI KER STA ROT A?

016 197

IRT ONU

KIM MO POL IIT K AIV ANN ON GR AFI TIN EN IKK A

ME RO 45. 9,6 0 EUR VUO SIK ERTOA A

01/06/17

MIL MA AL AINEN ILMA ON U NJÄR USI JES T YS?

09:32

LE ON

AR D

OA EUR TA 9,6 0 KER VU OSI UM ERO 45.

07:21

K AL

Tilaa sivistystä ja solidaarisuutta! si.indd

17_kan

1/17

AL PÄ ÄT

KULT TUURIVIHKOT VASEMMALLE VINO AIK AK AUSLEHTI 1-20

CO HE

30/0

IRT ON

14/03/17

0-LUKU

HAN NU SEI KK NIK L AND ERI AIL N ALP PIM UT AIS SA

ENSIMMÄISET PUOLI VUOT TA (3 NUMEROA) NYT VAIN 16,90 E !

www.kulttuurivihkot.fi

23:2

SITOUTUMATON VASEMMISTO OBUNDEN VÄNSTER INDEPENDENT LEFT Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas) perustettiin vuonna 1983. Sitvas on osa antiautoritaarisen vasemmiston perinnettä. Järjestö taistelee ekologisesti kestävän, sodasta ja armeijoista vapaan maailman sekä sosiaalisen yhdenvertaisuuden ja demokraattisen päätöksenteon puolesta niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Sitvas on feministinen, pasifistinen ja antiautoritäärinen järjestö. Ylioppilaskunnassa Sitvas toimii opiskelijoiden toimeentulon ja yhdenvertaisuuden sekä avoimen ja reilun päätöksenteon puolesta. HYY Yhtymässä toimimme ympäristöystävällisen ja sosiaalisesti kestävän liiketoiminnan edistämiseksi. Järjestämme keskustelutilaisuuksia, paneeleita, retkiä, kokouksia, bileitä ja muuta järjestön toimijoiden ideoimaa punavihreää toimintaa. Sitoutumattomuus järjestön nimessä tarkoittaa sitä, että sen toiminta on riippumatonta puoluepolitiikasta. Sitvas ei vastaa millekään puoluetoimistolle, vaan päättää itse ylpeästi politiikkansa sisällöistä. Hylkää porvarillinen maailmankatsomus, äänestä sitoutumatonta vasemmistolaista! HYY:n edustajiston vaalit järjestetään yliopistolla 31.10.–2. 11.2018 ja 5.11.-7.11.2018. Obunden vänster är en rödgrön partipolitiskt obunden organisation grundad år 1983. Vi påverkar inom Studentkåren vid Helsingfors universitet. Att vara vänster innebär för oss framför allt solidaritet och jämlikhet. Det påverkar sätt att leva, tänka och agera. Att vara obunden innebär att man är fri från partier och åsikter som dikteras utifrån. Vi vill vara med om att bygga en jämlik och ekologiskt hållbar värld. En äkta demokrati behöver pluralistisk kultur, globalt ansvar och värnande om naturen och omgivningen. Vi är övertygade om att en pacifistisk övertygelse, feminismer och respekt för mänskliga rättigheter hjälper att skapa fred och frihet i världen. Vi debatterar, demonstrerar, festar och annat roligt. Förkasta den borgerliga övertygelsen, rösta på en obunden vänstrare! Kårvalet ordnas 31.10.–2. 11.2018 och 5.11.-7.11.2018. https://sitvasfi.wordpress.com/ 26

Toimenpide 2018