8
Toimenpide 2005
VAPAUTUKSEN TEOLOGIA
Latinalaisamerikkalainen vapautuksen teologia Vapautuksen teologia on kristillinen kirkkokuntarajat ylittävä suuntaus, joka mieltää kristinuskon tärkeimmäksi sisällöksi köyhien ja sorrettujen vapautuksen sanoman. Enemmistö on kuitenkin katolisia. Vapautuksen teologia mielletään usein tarkoittamaan vain latinalaisamerikkalaista vapautuksen teologiaa. Käsite on kuitenkin laajempi ja pitää sisällään kirjavan joukon erilaisten syrjittyjen vähemmistöjen oikeuksia ajavia liikkeitä, kuten feministinen vapautuksen teologia, musta vapautuksen teologia (black liberation theology), alkuperäiskansojen vapautuksen teologia (teologia indigenista) ja niin edelleen. Seuraava käsittelee kuitenkin pääasiassa vain ”perinteistä” latinalaisamerikkalaista vapautuksen teologiaa.
Latinalainen Amerikka oli joitakin poikkeuksia lukuunottamatta itsenäistynyt jo 1800-luvun alussa Espanjan ja Portugalin siirtomaaimperiumin romahdettua Napoleonin sotien jälkimainingeissa. Näissä maissa konkreettinen siirtomaavalta oli vaihtunut uuskolonialistiseen taloudellisten resurssien hallintaan jo ennen maailmansotia. Pääasiassa yhdysvaltalaiset suuryhtiöt omistivatkin paikallisten eliittisukujen kanssa suurimman osan Latinalaisen Amerikan luonnonvaroista ja valtioiden maaalasta. Toisen maailmansodan myötä lopullisesti romahtaneiden siirtomaaimperiumien jäännöksistä syntyneiden uusien itsenäisten valtioiden esimerkki sai kuitenkin myös Latinalaisen Amerikan maissa aikaan laajoja kansanliikkei-
tä, jotka pyrkivät muuttamaan usein vahvasti feodaalishenkistä yhteiskuntajärjestelmää. Aikanaan espanjalaisten valloittajien mukanaan tuoma kirkko asettui järjestään valtiovallan puolelle. Tästä hyvästä maalliset armeijan ja Yhdysvaltojen hallitusten tukemat diktatuurit antoivat kirkon toimia suhteellisen vapaasti ja säilyttää keräämänsä omaisuuden. Tämä järjestely sopi varsin hyvin suurimmalle osalle pa-
pistoa. Jotkut kuitenkin poikkesivat ruodusta ja alkoivat vaatia sosiaalista reformia ja tukemaan spontaanisti syntyneitä ns. perusyhteisöjä. Näiden perusyhteisöjen toimintaa on selventävästi kuvannut Elina Vuola kirjassaan Köyhien Jumala (WSOY 1991). Perusyhteisöissä maallikot tulkitsevat Raamattua ja soveltavat sitä omaan elämäänsä. Käytännöt ovat kirjavia, mutta dialektinen tulkintaprosessi on tärkeässä roolissa kaikissa yhteisöissä. Tarkoituksena on tunnistaa ongelmat, tutkia niitä Raamatun valossa ja sen jälkeen pyrkiä vaikuttamaan niiden korjaamiseksi. Tällä tasolla vapautuksen teologia saavuttaa sen, mistä virallinen kirkko on vieraantunut. Virallisen kirkon suhtautuminen vapautuksen teologiaan on ollut heittelehtivää. NELSON GOMEZ