Toimenpide 2005

Toimenpide 2005 SITOUTUMATON VASEMMISTO • OBUNDEN VÄNSTER • INDEPENDENT LEFT VAALINUMERO

2

Toimenpide 2005

SISÄLTÖ

05 Kirkko ja vasemmistolaisuus

22 Puuhasivu

Johanna Jää

08 Vapautuksen teologia

25 Paras lahja

Olli Hakkarainen

26 HYY Yhtymä

11 Haihattelua

Juho Lindman

Pinja Nieminen

12 Tulevaisuuden voima

28 Katutaide Alina Mänttäri

Heikki Korpela

14 Toimitus testaa skenelehdet

30 Raippaa rikollisille?

Jouni Westling

32 Sointula

16 Mikä HYY?

Sebastian Vilja

Elina Turunen

18 Vaaliohjelma 2005

34 Vad skulle Dr Strangelove göra?

Lasse Garoff

Toimenpide 2005 Julkaisija: Sitoutumaton Vasemmisto ry Päätoimittaja: Veikko Eranti Toimituskunta: Lasse Garoff, Olli Hakkarainen, Jukka Huhta, Johanna Jää, Heikki Korpela, Juho Lindman, Alina Mänttäri, Pinja Nieminen, Katri Pietarinen, Riikka Taavetti, Elina Turunen, Sebastian Vilja, Jouni Westling Ulkoasu ja taitto: Petra Boije Kannen kuva: Nelson Gomez Paino: Cosmoprint Sitaatit Albert Camus’n teoksesta Les Justes.

Toimenpide on painettu ympäristöystävälliselle paperille, joka sisältää vain ympäristölle ystävällisiä luonnontuotteita. Paperin valmistuksessa ei ole käytetty klooria eikä optisia valkaisuaineita ole lisätty.

nous serons tous frères et la justice rendra nos coeurs transparents

PÄÄKIRJOITUS

Toimenpiteitä!

Toimenpide 2005

3

il faut bien une fois au moins laisser parler son coeur.

Mahdatkohan sinä, rakas lukija, olla jotakin mieltä asioista? Mistä asioista, kysyt kärkkäänä. Totta kai olet mieltä!

Mielestäsi auringonpaiste on mukavaa ja syksyn pimeys ankeaa, ellet satu kuulumaan HYY:n mittavaan mutta hiljaiseen goottivähemmistöön. Todennäköisesti tykkäsit lehdykkämme kannesta ja kiinnostuit, muuten tuskin lukisit tätä.

Väittävät, että nykymeno syö pois suuret mielipiteet vähän niin kuin suomalainen hallituspolitiikka: ei ole olemassa ideologisia valintoja eikä aktiivista toimintaa, vaan taloudelliset realiteetit paremmin ja huonommin tunnustavia reagointeja. Mehän molemmat toki tiedämme tämän olevan täyttä roskaa.

Mitä vaan voi tehdä, jos niin päättää.

Taistelu postmodernia vastaan käy katkerana jokaisen päässä, sillä vaikka tutkija kuinka toista julistaa, maailmassa on yhteisiä asioita joihin voi vaikuttaa, mielellään toki mielipiteidensä pohjalta. Ei ’mielipiteettömyyttä’ ole oikeasti olemassa; syvällä sisimmässään jokainen kyllä tietää, haluaako ulkomaalaisille opiskelijoille lukukausimaksuja vai ei. Tarvitaan vain rohkeutta tunnustaa se itselleen, rohkeutta ottaa kantaa ja lyödä porvarille luu kurkkuun.

Lehti, jota tällä hetkellä luet, seisoo tukevasti kahdella pallilla. Toisaalta kyseessä on vaalimainos, kuinkas muutenkaan? Tänä vuonna valitaan uusi edustajisto edustamaan meitä opiskelijoita ja tekemään päätöksiä puolestamme. Niinpä keskiaukeaman tienoilta löydät Sitoutumattoman vasemmiston vaalimanifestin. Näin ystävänäsi voin tarjota loistavan neuvon: perehdy siihen ja ehdokkaisiin ja valitse omasi. Me vaadimme, ja me vaadimme heti!

Mutta on se toinenkin palli mielenkiintoinen. Toimenpide on myös julkaisuna toimiva julkaisu, ne artikkelit

JOUNI WESTLING

väleissä eivät ole pelkkää side- ja tukikudosta. Monenlainen on poliittista. Paitsi opiskelu ja ennen kaikkea ylioppilaspolitiikka, myös kadut, kirkot ja populäärit visailut. Päätimme tämän kääntää katseemme kohti näitä toisia poliittisuuksia.

Raflaavia mielipiteitä meillä ainakin on: ihmisiä ei pitäisi rankaista rikoksista, Suomen evankelis-luterilainen kirkko sijoittuu puoluekentässä sosiaalidemokraateista vasemmalle, HYY Yhtymä on karkuun päässyt Frankensteinin hirviö. Samalla tulemme ehkä pohtineeksi, mitä tarkoittaa vasemmistolaisuus nykyään, tai ainakin raapaisseeksi teeman pintaa. Poliittinen ongelmakenttä (eli elämä jota me ihmiset elämme) muuttuu, ja toimijoiden ja aatteidein

pitää reagoida ja hengittää muutoksen mukana. Ellei haista uusia ongelmia ja määritä suhdettaan niihin, huomaa pian olevansa 70-luvulla elävä dinosaurus. Ei näin.

Takaisin kuumana käyvään ’ensimmäiseen’ poliittisuuteen: edarivaalit hönkivät niskaan kuin pillastunut muuli.

Edustajistossa päätetään asioista, jotka vaikuttavat meihin jokaiseen yliopiston penkkien kuluttajaan. Siellä ja vaaleissa viimeistään huomataan, että kuten sananlasku sanoo, mielipiteitä todella on jokaisella. Ne eivät kuitenkaan yksinään riitä tosipaikan tullen.

Ratkaisevaa on siirtymä mielipiteistä Toimenpiteisiin. Mutta senhän sinä jo sisimmässäsi tiedätkin.

VEIKKO ERANTI

4

Toimenpide 2005

PUHEENJOHTAJALTA

Puheenjohtajalta PETRA BOIJE

Pyöräillessäni kotiin Faces-etnofestareilta kiukutti. Viimeistään Espoon rajalla kävi taas ilmi keitä varten tämän maan liikkumismahdollisuudet on suunniteltu. Jos haluaa pyöräillä kaupunkialueella, on hyväksyttävä, että pyöräilijän osa on kierrellä, ylitellä valtateitä eestaas ja ajaa mutkaisia, mäkisiä ja kuoppaisia pyöräteitä, siinä missä autoilijan reitit ovat pääosin suoraviivaisia ja hyväkuntoisia. Ja jos erehtyy noudattamaan liikennesääntöjä myös vaatimalla laillisia oikeuksiaan takaisin, seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Miten tämä liittyy Sitoutumattomaan vasemmistoon? Olemme pitkään ja kiltisti vaatineet yksityisautoilun vähentämistä varsinkin keskustassa, toisinaan vitsikkäällä iskulauseella ”motorisoidun

porvariston laillistettu terrori on lopetettava!” Pitäisikö tässä pasifismin nimeen uskovassa porukassakin ottaa jo kadunvaltauksia järeämmät keinot käyttöön? Ei varmaankaan, mutta kysyn silti vertailun vuoksi, olisiko monien Euroopan maiden parlamenteissa jo keskusteltu turkistarhauksen kieltämisestä, elleivät 1990-luvulla alkaneet turkistarhaiskut olisi tuoneet eläinten riistoa niin näkyväksi? Olisivatko Maailmanpankki ja IMF muuttaneet (ainakin näön vuoksi) linjaansa suhteessa kehitysmaihin, mikäli väkivaltaisiksi provosoidut mellakat huippukokouksissa eivät olisi nostaneet myös ”asiallista” kritiikkiä otsikoihin? Odotellessa vastausta näihin kysymyksiin totean kuitenkin, että meillä on paljon tehtävää myös edustuksellisen demokratian välinein.

Toiminnastamme suuri osa kanavoituu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kautta. HYY:ssä saa yhtenään vääntää kättä vaikkapa riistoyhtiöiden mainoskampanjoista Unicafeissa tai Reilun kaupan tuotteiden saatavuudesta, siinä missä opiskelijakahvilat ulkomailla mainostavat itseään 100-prosenttisesti Fair trade -kuppiloina. Perinteisten koulutus- ja sosiaalipoliittisten kysymysten lisäksi on viime aikoina puhuttu esimerkiksi epäkaupallisten opiskelijatilojen ulosvuokraamisesta, avoimen lähdekoodin ohjelmistovaihtoehdoista, vastuullisesta yritystoiminnasta ja ikuisuuskysymyksenä ylioppilaskunnan kansalaisjärjestöroolista. HYY: n ulkopuolella taas olemme pitäneet yhteyttä muihin ylioppilaskuntiin Vasemmisto-opiskelijat ry:n välityksellä, olleet perustamassa ilmasto- ja energiapoliittista järjestöä Tulevaisuuden voimaa, polttaneet ylioppilaslakkeja eduskuntatalon portailla protestina opintojen rajauksia vastaan ja osoittaneet mieltä monista muistakin asioista. Olemme myös järjestäneet lukupiirejä ja keskustelutilaisuuksia sekä nauttineet kulttuurista ja samanhenkisten seurasta. Järjestömme on kasvanut jonkin verran, mutta on yhä niin pieni, että jokaisen panos on erittäin tärkeä ja toisaalta kaikki halukkaat voivat helposti vaikuttaa toiminnan suuntaan. Syksyn edustajistovaalit ratkaisevat, kuinka suurella voimalla voimme seuraavat pari vuotta vaatia vääryyksiä poistettavaksi ylioppilaskunnan sisältä ja sen välityksellä. Sen ulkopuolella edistämme parempaa maailmaa täysin vaaleista riippumatta.

JUKKA HUHTA puheenjohtaja 2004–2005 PS .Jos yhä aprikoit, kuinka vasemmisto voi olla sitoutumaton, lue vaikka edelliset Toimenpiteet. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa jostain muusta.

“la justice est notre affaire!”

KIRKKO JA VASEMMISTOLAISUUS

Toimenpide 2005

5

Kirkko huolestui yhteiskunnasta Koventuva suomalainen yhteiskuntapolitiikka on viime vuosina saanut merkittävän vastavoiman, jolla on ystäviä korkeilla paikoilla.

Kuvan henkilö ei liity juttuun.

VEIKKO ERANTI

”Markkinatalouden puhdas selkävoitto sosialismista ei ole yksinomaan hyvä asia. Markkinatalous kaipaa kilpailijaa; peilin, jonka kautta sen arvoja punnitaan. Nykyään markkinatalouden arvot ovat saaneet liikaa valtaa”, lausui evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma Tekniikka&Talous-lehdessä viime vuonna.

Viime vuosikymmenellä tällaiset lausunnot kirkon korkeimmista piireistä olisivat kohauttaneet, nyt niistä on tullut arkipäiväisiä. Kirkon huolestuminen yhteiskunnan tilasta ei ollut vain laman aikaisen hädän kirvoittama harhapolku, vaan uudenlainen asenne yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Samalla kirkko ja vasemmisto ovat havainneet pelaavansa samalla puolella verkkoa. Arkkipiispa Paarman mielestä kirkko ja vasemmisto ovat huolissaan samoista asioista kuin vasemmisto, vaikka mitään tietoista siirtymää vasemmalle kirkossa ei olekaan tapahtunut. Vasemmistopoliitikot Claes Anderssonista Esko Seppäseen ovat puolestaan kehuneet kirkkoa myönteiseksi yhteiskunnalliseksi voimaksi.

Kirkon aktiivisuus on näkynyt myös järjestökentällä: kirkko ja SAK ovat yhdessä vaatineet kehitysyhteistyöhön lisää varoja. Suomen sosiaali-

6

Toimenpide 2005

KIRKKO JA VASEMMISTOLAISUUS

foorumin järjestelyissä kirkko on ottanut näkyvän rooliin.

Elinkeinoelämää lähellä olevat tahot ovat jo ehtineet väittää kirkon ajautuneen uskottavuuskriisiin, kun se menee sekaantumaan taloudellisiin asioihin, eikä keskity pelkästään hyperkapitalismin murskaamien ihmisten sielunhoitoon.

Kirkon eettisiä kannanottoja viime vuosikymmeninä tutkinut Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Maarit Hytönen yhtyy arkkipiispa Paarman näkemykseen siitä, että kirkon perusasenteissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Sen sijaan yhteiskunta ympärillä on muuttunut rajusti. ”Ennenkin tehtiin kannanottoja köyhien ja työttömien puolesta, mutta nykyisin ne saavat tiedotusvälineissä enemmän tilaa.”

Toisaalta 90-luvun lama on aktivoinut kirkkoa ottamaan kantaa. ”Kun tänä aikana hyvinvointiyhteiskunta ei ole enää itsestäänselvyys, on kirkkokin aktivoitunut”, Hytönen sanoo.

Aktivoitunut, todellakin. Evankelisluterilaisen kirkon strategiaan on kirjattu, että kirkko ei pelkästään puolusta köyhiä, vaan ”taistelee heikkojen ja syrjäytyneiden puolesta” ja ylläpitää ”toivoa paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta”. Piispojen vuonna 1999 julkaisema pamfletti Kohti yhteistä hyvää tuomitsee uusliberalismin ja asettuu puolustamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota käyttäen perusteena kultaista sääntöä, toisen asemaan asettumista.

Kirkon linjan terävöityminen on kuitenkin monilta jäänyt huomaamatta, vasemmistossakin. Vanhat asenteet istuvat lujassa. Vielä 80-luvussa esimerkiksi Kari Suomalaisen pilapiirroksissa kokoomus henkilöityi kypäräpappiin. Takavuosien kirkon kytkös oikeistopolitiikkaan ja -poliitikoihin näkyy edelleen asenteissa – vain 4% suomalaisista pitää mielipidetutkimuksen mukaan kirkkoa vasemmistolaisena, kun 32% pitää sitä oikeistolaisena.

PETRA BOIJE

Seurakuntavaaleissa, joissa vasta vähän aikaa on saanut pitää poliittisia tunnuksia esillä, vasemmisto ei ole saanut tukevaa jalansijaa. Kolmasosa suomen kirkkovaltuutetuista on keskustalaisia ja 11% kokoomuslaisia.

Demareita on kymmenen prosenttia ja vasemmistopuolueiden yhteislistoilta valittuja yksi prosentti.

Kaikesta hyvästä huolimatta vasemmisto ja kirkko eivät edelleenkään löydä toisiaan monissa asioissa. Vasemmistolaisia hiertävät edelleen kirkon kannat varsinkin seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Kirkkoinstituution asenteet laahaavat näissä edelleen muun yhteiskunnan perässä.

Naispapit ovat yleistyneet, mutta naispappeuteen suhtaudutaan edelleen kielteisesti varsinkin PohjoisSuomessa, jossa herätysliikkeillä on vahva asema. Tutkija Maarit Hytönen sanoo, että muutos kirkon työntekijöiden asenteissa on kuitenkin lu-

vassa, jo ihan käytännön sanelemasta pakosta: ”Nykyisin valtaosa teologisista tiedekunnista valmistuvista on naisia, ja teologikunta on vahvasti naisistumassa.”

Syyskuussa käytävässä Turun hiippakunnan piispanvaalissa on tarjolla kaksikin ehdokasta Suomen ensimmäiseksi naispiispaksi. Toinen heistä, Tuulikki Koivunen-Bylund, kuvailee itseään Suomen Kuvalehden haastattelussa ”mieluummin radikaaliksi kuin liberaaliksi” ja on hankkinut mainetta ajamalla vahvasti naisasiaa ja puolustamalla homojen oikeuksia.

Homoseksuaalisuuteen suhtautuminen onkin kirkolle edelleen ongelma. Muutamat piispat ovat jo ottaneet kannan, jonka mukaan homoja ei tulisi vihkiä papeiksi. Keskustelu käy kiivaana. ”Kaksikymmentä vuotta sitten homoutta pidettiin kirkon piirissä aina vääränä ja synnillisenä, myöhemmin kantaa lievennettiin niin, että homo saa olla, kunhan ei toteuta ho-

KIRKKO JA VASEMMISTOLAISUUS

mouttaan. Kysymystä tullaan käsittelemään kirkolliskokouksessa. Siellä mietitään homopappeutta ja sitä, pitäisikö homoparien liittoja siunata tai heitä peräti vihkiä”, Maarit Hytönen kertoo.

Ikävää viestiä kirkon asenteista antoi viime kuussa kirkkohallitus, joka otti kielteisen kannan naisparien hedelmällisyyshoitoihin. Perusteluna kirkkohallituksella on, että ”lapsi tarvitsee isän ja äidin”.

Toimenpide 2005

7

Tuulikki Koivunen Bylundeilla ja muilla kirkon uudistajilla on vielä paljon työsarkaa.

JOHANNA JÄÄ

”Kirkolla ja vasemmistolla samat arvot” Nuoren ortodoksin ja vasemmistoaktiivin Ari Moilasen mielestä uskonnollisuuden ja vasemmistolaisuuden välillä ei ole ristiriitaa. ”Kun toimin vasemmistolaisesti, tunnen toimivani niin kuin hyvä kristitty toimii.”

Idän kirkon piiristä löytyy sympatiaa laitavasemmistolle. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ei ole ainoa ortodoksista uskoa tunnustava vasemmistolainen. Esimerkiksi Helsingin vappumarssijoille on jo vuosien takaa tuttu näky Kaisaniemessä vappukulkuetta iloisesti tervehtivä ortodoksisen seurakunnan pappi, Isä Timo.

Moilanen miettii. Hän suoritti sivarinsa aikoinaan Helsingin ortodoksisella seurakunnalla, ja pääsi töikseen muun muassa soittamaan Uspenskin katedraalin kirkonkelloja. ”Paras duunipaikka ikinä”, Moilanen hehkuttaa. Seuraavaksi ovat edessä opinnot Joensuussa, filosofiaa ja teologiaa. Moilasella on tähtäimessä pappisvihkimys, tulla Isä Ariksi. Pitkätukkainen ja parrakas nuori mies näyttääkin jo papilta, vain musta kaapu puuttuu.

Kaksikymmentäviisivuotias papiksi lukeva ortodoksi Ari Moilanen haluaa tuoda kirkkoonsa lisää vasemmistolaisia arvoja.

Vasemmistolaiseksi Moilanen identifioitui huomattuaan, että hänen pienestä pitäen vaalimansa kristilliset arvot ovat myös vasemmiston arvoja. ”Solidaarisuus, se että ollaan kaikki samalla viivalla. Otetaan pois niiltä joilla on paljon ja annetaan niille joilla on vähän.”

”Vasemmistossa on vallalla ymmärrettävistä syistä ateismi ja haluaisinkin tuoda myös vasemmistolaisessa toiminnassani kirkkoa ja vasemmistoa lähemmäksi toisiaan”, Moilanen sanoo.

Hän ryhtyi hengailemaan erilaisissa vasemmisto- ja aktivistijärjestöissä ja on nyt kotiutunut Vasemmistonuoriin. ”Politiikka kiinnostaa koko ajan yhä enemmän.”

Hänen vanhempansa olivat aikaisemmin herätysprotestantteja, mutta kääntyivät ortodokseiksi Moilasen ollessa teini-ikäinen. Moilanen seurasi perässä muutamaa vuotta myöhemmin.

Kirkossa toimivilta Moilanen haluaisi kuulla enemmän radikaaleja mielipiteitä yhteiskunnasta, mutta itse kirkkoa instituutiona hän ei halua sotkea politiikkaan. ”Kirkko ei kuitenkaan ole tästä maailmasta, sillä on tuonpuoleisia asioita hoidettavanaan.”

”Pienestä pitäen minulla on ollut usko korkeampaan voimaan, ja vaikka olen sen monesti kyseenalaistanut, on se edelleen tallella. Viime vuosina olen tullut vielä entistä uskonnollisemmaksi”,

Moilanen ei näe ristiriitaa arvokonservatiivisen, vaikkapa naispappeuteen tai homouteen nihkeästi suhtautuvan ortodoksisen kirkon ja oman muutos-

vimmansa välissä. ”Kirkko on äärimmäisen ortodoksinen opin suhteen, mutta avarakatseinen muille yhteiskunnallisille ilmiöille. Ja hyvä niin.”

Homous on ortodoksisessakin kirkossa kiihkeiden keskustelujen aihe. Kirkon vapaamielisemmät yrittävät seurakuntalehden palstoillakin vakuutella konservatiiveille, että homous ei ole syntiä. ”Homoja löytyy ortodoksisen kirkon piiristä paljonkin”, Moilanen muistuttaa.

Eniten Moilasen sydäntä liikuttaa latinalainen Amerikka, erityisesti Zapatisti-sissiliikkeen taistelu uusliberalismia vastaan ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. ”Ihastuin aikoinaan zapatistikomentaja Marcosin retoriikkaan ja vallankumousromantiikkaan, tutustuin zapatisteihin netin keskustelupalstoilla ja pari vuotta sitten pääsin vierailemaan Meksikossa zapatistialueilla. Nykyään tuntuu välillä siltä, että seuraan Meksikon uutisia tarkemmin kuin Suomen uutisia.” ”Keskiamerikkalainen vapaustaistelija toimii loppujen lopuksi kristillisten arvojen hyväksi, vaikka ei kristitty olisikaan”, Moilanen miettii. Vasemmistosissi taistelee porvaristoa vastaan, joka verhoutuu kristillisyyden viittaan, vaikka edustaa todellisuudessa kaikkea muuta kuin kristillisyyttä. ”Riisto ei voi koskaan olla kristillistä!”

8

Toimenpide 2005

VAPAUTUKSEN TEOLOGIA

Latinalaisamerikkalainen vapautuksen teologia Vapautuksen teologia on kristillinen kirkkokuntarajat ylittävä suuntaus, joka mieltää kristinuskon tärkeimmäksi sisällöksi köyhien ja sorrettujen vapautuksen sanoman. Enemmistö on kuitenkin katolisia.

Vapautuksen teologia mielletään usein tarkoittamaan vain latinalaisamerikkalaista vapautuksen teologiaa. Käsite on kuitenkin laajempi ja pitää sisällään kirjavan joukon erilaisten syrjittyjen vähemmistöjen oikeuksia ajavia liikkeitä, kuten feministinen vapautuksen teologia, musta vapautuksen teologia (black liberation theology), alkuperäiskansojen vapautuksen teologia (teologia indigenista) ja niin edelleen. Seuraava käsittelee kuitenkin pääasiassa vain ”perinteistä” latinalaisamerikkalaista vapautuksen teologiaa.

Latinalainen Amerikka oli joitakin poikkeuksia lukuunottamatta itsenäistynyt jo 1800-luvun alussa Espanjan ja Portugalin siirtomaaimperiumin romahdettua Napoleonin sotien jälkimainingeissa. Näissä maissa konkreettinen siirtomaavalta oli vaihtunut uuskolonialistiseen taloudellisten resurssien hallintaan jo ennen maailmansotia. Pääasiassa yhdysvaltalaiset suuryhtiöt omistivatkin paikallisten eliittisukujen kanssa suurimman osan Latinalaisen Amerikan luonnonvaroista ja valtioiden maaalasta.

Toisen maailmansodan myötä lopullisesti romahtaneiden siirtomaaimperiumien jäännöksistä syntyneiden uusien itsenäisten valtioiden esimerkki sai kuitenkin myös Latinalaisen Amerikan maissa aikaan laajoja kansanliikkei-

tä, jotka pyrkivät muuttamaan usein vahvasti feodaalishenkistä yhteiskuntajärjestelmää.

Aikanaan espanjalaisten valloittajien mukanaan tuoma kirkko asettui järjestään valtiovallan puolelle. Tästä hyvästä maalliset armeijan ja Yhdysvaltojen hallitusten tukemat diktatuurit antoivat kirkon toimia suhteellisen vapaasti ja säilyttää keräämänsä omaisuuden. Tämä järjestely sopi varsin hyvin suurimmalle osalle pa-

pistoa. Jotkut kuitenkin poikkesivat ruodusta ja alkoivat vaatia sosiaalista reformia ja tukemaan spontaanisti syntyneitä ns. perusyhteisöjä. Näiden perusyhteisöjen toimintaa on selventävästi kuvannut Elina Vuola kirjassaan Köyhien Jumala (WSOY 1991).

Perusyhteisöissä maallikot tulkitsevat Raamattua ja soveltavat sitä omaan elämäänsä. Käytännöt ovat kirjavia, mutta dialektinen tulkintaprosessi on tärkeässä roolissa kaikissa yhteisöissä.

Tarkoituksena on tunnistaa ongelmat, tutkia niitä Raamatun valossa ja sen jälkeen pyrkiä vaikuttamaan niiden korjaamiseksi. Tällä tasolla vapautuksen teologia saavuttaa sen, mistä virallinen kirkko on vieraantunut.

Virallisen kirkon suhtautuminen vapautuksen teologiaan on ollut heittelehtivää.

NELSON GOMEZ

Toimenpide 2005

VAPAUTUKSEN TEOLOGIA

9

NELSON GOMEZ

Vapautuksen teologia kohtasi virallisen kirkon vihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se pyrkii muuttamaan tätä maailmaa, eikä suostu saarnaamaan vain tulevaa pelastusta.

Paavien suhtautuminen vapautuksen teologiaan on heijastellut myös kirkon yleistä kantaa liikkeeseen. Johannes XII antoi Vatikaanin II kirkolliskokouksen myötä sille siunauksensa ja hänen seuraajansa Paavali VI jatkoi vapautuksen teologian tukemista. Medellinissä 1968 kokoontuneet Latinalaisen Amerikan piispat asettuivat myös enemmistönä

kannattamaan Vatikaanin linjausta.

Pueblan kokouksessa 1979 vaakakuppi oli kääntynyt jo toiseen suuntaan.

Maiden kirkkojen virallinen johto tuomitsi kaikki sosiaalista muutosta ajavat liikkeet marxilaisiksi ja siten ateistisina ehdottomasti kielteisiksi. Tämän vahvisti nykyisen paavin Benedictus XVI:n, silloisen kardinaali Joseph Ratzingerin johtama

uskonopin tutkimuskomissio 1980luvun alussa.

Vapautuksen teologian edustajat suhtautuivat Marxin opetuksiin vähemmän dogmaattisesti. Heille marxilaisuus edusti filosofista työkalua yhteiskunta-analyysissa, ei kirkon syrjäyttämiseen pyrkivää oppijärjestelmää. Raamatun koettiin kertovan tämän päivän köyhistä, eikä sen luova

10

Toimenpide 2005

VAPAUTUKSEN TEOLOGIA

NELSON GOMEZ

käyttäminen dialektisessa tulkinnassa ollut mitenkään ristiriidassa kristinuskon perusteiden kanssa.

Vapautuksen teologia kohtasi virallisen kirkon vihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se pyrkii muuttamaan tätä maailmaa, eikä suostu saarnaamaan vain tulevaa pelastusta.

Se tarttui siis sosialistien järjestäytyneen uskonnon kritiikkiin ja myönsi sen pohjimmiltaan oikeaksi. Kirkko ei saisi toimia vain omistavan luokan vallan legitimoijana, vaan sillä täytyisi olla myös rooli yhteiskunnan oikeudenmukaistamisessa. Tässä mielessä vapautuksen teologia on reaktio sosialistiseen liikkeeseen. Vapautuksen teologian kannattajista monet olivat maltillisia ja kiinnostuneet pääasiassa välittömien sortotoimien lopettamisesta ja katolisen kirkon sosiaaliopin toteuttamisesta. Heidän joukossaan oli kuitenkin myös ryhmiä, jotka kehottivat kansaa aseelliseen taisteluun.

Vapautuksen teologian kannattajat

radikalisoituivat ja politisoituivat eri aikoina. Näin tapahtui esimerkiksi El Salvadorissa vapautuksen teologiksi ”kääntyneen” arkkipiispa Romeron johdolla 1970-luvulla, kun äärioikeistolaisten terrori kohdistui myös kirkkoa vastaan. Sittemmin se vaati myös Romeron hengen. Hänen seuraajansa, vaikkakin maltillisempi, jatkoi periaatteessa Romeron työtä.

Nicaraguassa taas diktaattori Anastasio Somoza kaatui laajan kansanrintaman toteuttamassa vallankumouksessa 1979. Vapautuksen teologiaa kannattavat papit olivat edustettuina niin vallankumousta seuranneessa väliaikaisessa hallituksessa kuin vuoden 1984 demokraattisissa vaaleissa valitussa sandinistihallituksessakin.

Sandinistien hävittyä vuoden 1990 vaalit heikkeni kuitenkin myös vapautuksen teologian asema Nicaraguassa. Se heijasteli muutosta myös muualla: vapautuksen teologia painui 1990-luvun alussa takaisin ruohonjuuritasolle, josta se oli lähtenytkin.

Tämä johtui osin siitä, että olot ovat paikka paikoin Latinalaisessa Amerikassa parantuneet, ja räikeimmät sotilashallitukset kaatuneet, luopuneet vallasta tai pehmentyneet. Kylmä sota on päättynyt eikä Yhdysvallat voi enää käyttää Moskova-korttia keppihevosena. Toisaalta myöskään sosialistimaat eivät kykene tukemaan merkittävästi paikallisia vapautusliikkeitä, jolloin konfliktit eivät pääse paisumaan. Vapautuksen teologia ei kuitenkaan ole lakannut vaikuttamasta eikä ole menettänyt olemassaolonsa tärkeintä syytä: sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus jatkuu edelleen, vaikka se ei nousekaan enää yhtä usein uutisotsikoihin. On nähtävissä, että vapautuksen teologialla olisi vielä tulevaisuudessa Latinalaisen Amerikan kehitykseen paljonkin annettavaa.

OLLI HAKKARAINEN

HAIHATTELUA

Toimenpide 2005

11

Haihattelija, ja ylpeä siitä Katsoin kesäkuussa tv-ohjelmaa, jossa tunnettu kirjailija kertoi nuoren siskonsa itsemurhasta. Sisko itsekin oli muutamia vuosia sitten ollut hetken julkisuudessa Turkissa tekemänsä ihmisoikeustyön vuoksi. Kirjailija uskoi, että hänen siskonsa masennukseen oli vaikuttanut suuresti juuri kaikki hänen Turkissa näkemänsä ja kokemansa.

Ohjelmasta jäi paha olo. Olin vast’ikään palannut Argentiinasta, jossa suoritin kv-harjoitteluni oikeusasiamiehen kanslian ihmisoikeusosastolla. Ihmisoikeusloukkaukset lipuivat kuukausien ajan päivittäin edestäni loppumattomana paperimassana, kadonneiden omaisten itkuisina silminä ja kasvottomina elinympäristöä tuhoavina yhtiöinä. Palattuani kotiin tajusin muuttuneeni sokeaksi edistykselle. Näin vain, että jokaista kamalaa tapausta kohden tuli uusi tapaus. En enää huomannut, että jotain ehkä onnistuttiin saattamaan loppuunkin.

Kenellekään ei varmaan ole yllätys, että kaikessa kansalaisaktivismissa on luultavasti aina läsnä sama ahdistumisen riski. Kun iso osa päivittäisestä elämästä keskittyy ongelmien löytämiseen ja ratkaisemiseen, se idealismi, jonka pitäisi olla kaiken toiminnan takana, saattaakin yhtäkkiä olla hukassa.

Joskus tuntuu siltä, että olisi helpompaa lakata yrittämästä nähdä vallitsevien rakenteiden taakse ja alkaa vain elää kyseenalaistamatta sitä todellisuutta, mikä näytetään hyvänä, oikeudenmukaisena tai ainoana vaihtoehtona. Eihän esimerkiksi uusliberalismi markkinatalouksineen ja kysynnän ja tarjonnan lakeineen ole sen vähemmän pelkkää ideologiaa kuin mikään muukaan aate. Jostain syystä sen asema on vain kyetty legitimoimaan nostamalla kädet pystyyn.

Juuri tässä piilee “maailma vain on tälläinen” -ajattelun vaara. Kun maailma

NELSON GOMEZ

ei ole, vaan sitä tehdään koko ajan.

Sanotaan, että historiankirjoitus on voittajien historiaa, mutta ei ole olemassa voittajien todellisuutta, todellisuutta muutetaan joka hetki. Jatkuvan kyseenalaistamisen pakon kääntöpuolena on pakko kyetä päättämään ja liittoutumaan jonkin asian puolesta.

Jehovan todistajien ei enää tarvitsenut mennä armeijaan, kun tarpeeksi moni heistä kieltäytyi menemästä sinne.

1800-luvulla minkään maan naisilla ei vielä ollut äänioikeutta. Joskus nämä asiat olivat utopioita, kunnes riittävän moni oli niiden takana toimiakseen niiden puolesta.

Juuri utopiat ovat varmasti syy siihen, miksi ihmisoikeus-, eläin, ympäristö- jne. aktivistit jaksavat toimia asiansa puolesta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sellaiset ilmaukset kuten “reaalipolitiikka” tai “haihattelijat”, muistuttavat näiden aktivistien kohtaamasta maailmasta. Itse haluan yrittää tunnustautua jatkossakin haihattelijaksi. Ehkä se on yhtä välttämätöntä kuin kyky nähdä kauas yksin ja yhdessä tai pikemminkin jopa tarkoittaa sitä.

PINJA NIEMINEN

Ihmisoikeusloukkaukset lipuivat kuukausien ajan päivittäin edestäni loppumattomana paperimassana, kadonneiden omaisten itkuisina silminä ja kasvottomina elinympäristöä tuhoavina yhtiöinä.

12

Toimenpide 2005

TULEVAISUUDEN VOIMA

Ilmastonmuutoksen torjumisesta arkea Ihmisen, joka haluaa puhua heikoimpien puolesta tai vain tehdä omasta elämästään siedettävää vielä parinkymmenen vuoden päästäkin, ajasta ja energiasta taistelevat monet aatteet ja järjestöt.

Tämä ei välttämättä ole huono asia, sillä olen itse vakuuttunut siitä, että stressi ei synny vain tekemisestä vaan ennen kaikkea siitä, mikä jää tekemättä. Silti hinkuan toisinaan kysyä, mikä kaikissa mahdollisista hyvistä missioista on oikeasti se tärkein.

Kuten tarkkaavainen lukija voi otsikosta aavistaa, kirjoitan itse ilmastonmuutoksesta. En kuitenkaan aio hakata päätäni seinään julistamalla, että se olisi kategorisesti ainoa tärkeä asia maailmassa. Sen torjuminen ei ainakaan ole muista hyvistä päämääristä erillinen asia.

Olennaista on minusta päinvastoin se, että nykymenolla ilmastonmuutos tekee useimmista hyvistä päämääristä entistä hankalampia saavuttaa. Siksi köyhyyden torjumisesta tai ympäristön vaalimisesta kiinnostuneiden kannattaa vähintään miettiä, miten ilmastonmuutoksen ehkäiseminen liittyy heidän päämäärinsä. Myrskyjen, tappavan helteen tai ruoka- ja vesipulan keskellä eivät nimittäin yleensä keksi hyviä ratkaisuja edes torakat.

Toistaiseksi ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ei ilmeisesti kuitenkaan näyttäydy useimmille ihmisille yhdistävänä tavoitteena, vaan sellaisena hyväntekeväisyytenä, josta voi ottaa selvää, kun lapset on saatu tarhasta ja kasvatettua isoiksi. Näin minä ainakin tulkitsen tutkimusta kansalaisten

käsityksistä1: vaikka ilmastonmuutos tiedetään vakavaksi asiaksi, suomalaiset eivät tiedä, miten sen ehkäiseminen oikein heihin liittyy. Toisen tutkimuksen2 mukaan ihmiskunnalla ei ole varaa odottaa eläkeikiä: tutkimus väittää, että aikaa aloittaa ilmastonmuutoksen torjuminen tosissaan on luultavasti vain 10 vuotta.

Kiirehdin huomauttamaan, etten odota, että jokainen ihminen ryhtyy eliittisarjan ilmastoaktivistiksi. Ympäristö- tai ilmastoyhdistykseen voi kuulua vain kannattaakseen jäsenyydellään ja euroillaan muiden aktivismia, ja vähentää itse päästöjä vaikkapa omassa arjessaan. Minkään sortin sankari ei pysty yksin sitomaan ilmakehästä hiiltä tuhannen taviksen edestä. Eikä minulla ainakaan ole jedi-ritarin temppuja, joilla huijaisin ihmisiä päästelemään vähemmän vasten heidän tahtoaan. Jonkin sysäyksen on löydyttävä siis myös niistä ihmisistä

itsestään, joita varten minä touhuan.

Itse asiassa monet tuntemani aktivistit eivät pidä omia päätöksiään sankarillisina uhrauksina, vaan äärimmäisen helppoina arkisina valintoina. Ehkä kyse on tottumisesta.

Juuri tähän arkisuuteen kannattaa pyrkiä. Olennaista on, että riittävän moni ihminen ensin pysähtyy hetkeksi pohtimaan kysymystä ja sen jälkeen saa tehtyä ilmastoystävyydestään luontevan helppoa. Vaikka myös isompien yhteiskunnan kokonaisuuksien on muututtava, ei muutosta ainakaan yhtään haittaa se, jos ihmiset jo valmiiksi kuluttavat energiaa nykyistä vähemmän. Ja jos jokin osa yhteiskunnasta sattuisikin muuttumaan hitaasti, jokainen muulla saralla tehty päästövähennys tekee joka tapauksessa järeän luokan ilmastokatastrofin vähemmän todennäköiseksi. Lue vinkkejä osoitteesta www.tulevaisuudenvoima.org – tai vaihda aluksi vain

Toimenpide 2005

TULEVAISUUDEN VOIMA

13

Miksemme tekisi jotakin aivan uudenlaista ja ihmeellistä tai ihan uudella lailla? Vähentäisikö jokin tietty toimimisen muoto ehkä kaikkein tehokkaimmin päästöjä?”

sähkösopimustasi www.ekoenergia. info.

Syyskuussa 2004 toistasataa ihmistä kokoontui Olkiluotoon kertomaan kaikille, että on tärkeää kysellä ilmastomme perään, ja että ydinvoima ei ainakaan ole minkään sortin vastaus. Äkämystyminen laajeni myöhemmin yleisemmäksi ilmastoaktivismiksi. Ilmastonmuutoksen torjumisesta innostuneet ihmiset kokoontuivat ja päättivät sittemmin perustaa uuden yhdistyksen, Tulevaisuuden Voiman, hehkuttaakseen sitä, että kaikki voivat ja kaikkien kannattaa ehkäistä ilmastonmuutosta.

Muodollisesti järjestö perustettiin helatorstaina 2005, ja siihen kuuluu sekä kaikenlaisia ihmisiä että muita järjestöjä (mm. Sitoutumaton vasemmisto). Emme ole yhtä mieltä kaikista yhteiskunnallisista vastauksista, mutta meitä yhdistää vakaumus siitä, että kaikkien maailman ihmisten kannattaa kiinnostua ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Olkiluodon jälkeen Tulevaisuuden Voima on pyrkinyt levittämään sanomaa monin tavoin. Merkittävää on ollut jo yksin se, että uusia ja vanhoja

ilmastoaktiiveja on saatu kokoontumaan yhteen ja vaihtamaan vinkkejä ja näkemyksiä siitä, mitä tulisi tehdä virkamiesten tai kaverien kanssa keskustellessaan.

Alueellinen edustavuus on ollut yhdistyksen nuoruuteen nähden hyvää. Kuopiossa yli 10 ihmistä puki kaupungin patsaita ilmastonmuutoksen varalta pelastusliiveihin kesäkuussa, jakoi esitteitä ja keskusteli ihmisten kanssa. Helsingissä juhlistettiin keväällä Kioton sopimusta, ensimmäistä kansainvälisesti sitovaa vauvan askelta ilmastonmuutosta vastaan. Kesän hittituotteita ovat olleet ilmastopaidat, esitteiden jakoa täälläkään unohtamatta. Jyväskylässä on toimittu paikallisen turvekammotuksen pykäämistä vastaan. Tampereen ryhmä on mm. järjestänyt avoimen keskustelutilaisuuden ja osallistunut esitteen tekoon. Luotan siihen, että tämä ei tule jäämään kattavaksi listaksi paikkakunnista: ilmasto on yhteinen myös Suomessa.

Vaikka päästöjen vähentäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä olennaisia ovat silti myös ihmisten uudet omat kysymykset.

Miksemme tekisi jotakin aivan uudenlaista ja ihmeellistä tai ihan uudella lailla? Vähentäisikö jokin tietty toimimisen muoto ehkä kaikkein tehokkaimmin päästöjä?

Emme voi luvata vastauksia. Kysymystäsi saatamme hyvinkin pitää korvaamattomana. Yhtään tuikkivia silmiä tai huolestuneita käsiä ei jätetä huomiotta.

Meillä on yksi, yhteinen ilmasto – ja yksi elämä. Meillä on jatkuvasti myös mahdollisuus tehdä yksi hyvä päätös. Ja joka hetki on hyvä hetki tulla mukaan.

HEIKKI KORPELA heikki.korpela@tulevaisuudenvoima.org

Lisätietoa Tulevaisuuden Voimasta: www.tulevaisuudenvoima.org ja ilmastonmuutoksesta: www.ilmasto.org http://www.ilmastonmuutos.info/fi/ cfmldocs/index.cfm?ID=1182 1

http://www.americanprogress.org/climate 2

14

Toimenpide 2005

Libero, Kulttuurivihkot, Tulva, Pippuri, Voima, Ydin, Kumppani, Toimenpide... Jos meistä nykypäivän vasemmistolaisista ja muusta tiedostavasta skenestä on jotakin sanottava, ainakin me olemme tuotteliaita lehtien julkaisijoita. Aktiivinenkin lukija joutuu suorittamaan ankaraa karsintaa, näiden kaikkien läpilukeminen kävisi päivätyöstä. Nyt otetaan vallankumouksellista baskerista ja testataan skenelehdet ja niiden sijoittuminen olennaisilla asteikoilla.

VEIKKO ERANTI JA RIIKKA TAAVETTI

Viisi litraa riistokolaa, muutama pänikkä liian suolaisia suolakeksejä, alla molemmilla huonosti bileiden päätteeksi nukuttua öitä ja jo valmiiksi omituinen, kiertävä tunne vatsassa.

Lauantai-aamun testikeskus turvasäilössä on valmiina. Testin tekeminen uhkaa tyssätä jo alkuunsa: kolmen vasemmistoaktiivin kommuunista ei meinaa löytyä ainukaistakaan Liberoa! Pitkän etsinnän ja kaivelun jälkeen tyydymme viime vuoden numeroon. Harkitsemme ja karsimme, lehteen on mahduttava muutakin, ja päädymme rajaamaan luettavat viiteen. Ei armoa, ja jotta seisoisimme vankemmalla pohjalla otamme itsemme autoeroottiseen syleilyyn. Tulkoot Toimenpide mukaan.

Stereoihin Isä aurinkoinen ja Rauhan panssarit, sinikynä rumaan käteen ja pää edellä kohti Pippuria ja Murrosta. Aluksi homma sujuukin leikiten: tekstiä rullaa silmien editse, merkintöjä syntyy. Jutut ovat mielenkiintoisia ja artikkelit jaksavat vielä kiinnostaa.

Perkele!

Kolme tuntia myöhemmnin, pää hajoaa, silmissä sumenee ja kynä hiertää kättä. Kulttuurivihkojen tuorein numero sattui kuin sattuikin olemaan Marx-teemanumero. Tekstimassa toisensa jälkeen vyöryy ahdistuneen toimittajan silmien ohitse. Tätä lehteä ei ole tarkoitettu nautittavaksi yhdeltä istumalta. Marx esittää, Marx puhuu, Marx syyttää, Marx väittää. Nyt on musiikki vaihdettava tuntemuksia

paremmin kuvaavaan M. A. Nummisen Perkele! kuvia Suomesta –levyyn.

Ankaran taistelun jälkeen Kulttuurivihkot tulevat selätetyiksi. Laboratoriossa piipahtava puolueeton (mutta puolueeseen kuuluva) tarkkailija toteaa: ”Tämä ei kyllä näytä kovin terveelliseltä toiminnalta.” Molemmat toimittajat tutisevat ja ulvovat, mutta vielä on sarkaa kynnettävänä.

Hengen ja ruumiin ravintoa

Ulos on murtauduttava, aivoja tuuletettava, ja sitä paitsi punnitus suoritettava. Hajaannumme; toinen metsästää ruokaa ja toinen tietoa. Kaupassa olo on kuin terroristilla. Vartija tyylikkään harmaassa kokopuvussaan seisoo ja katsoo oudoksuvan näköisenä. Ei auta, vaan lehti toisensa jälkeen on ladottava hedelmävaakaan ja punnittava. Hymyilen stevarille iloisesti ja valmistaudun ruumiintarkastukseen poistuessani.

Ihme kyllä selviämme takaisin työmaalle ilman satunnaisia yksityisyyden loukkauksia.

Toimenpidettä lukiessa rupeaa melkein harmittamaan: kirjoittajat eivät ole selvästikään tajunneet mitä niiden olisi pitänyt kirjoittaa. Ei pitäisi kirjoittaa yliopiston kriisistä silloin kun kyse selvästi on yliopiston UUSLIBERALISTISESTA kriisistä. Sama koskee Liberoa, takakannen mukaan tilaajan tulisi olla kiinnostunut oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman...

MUTTA MISSÄ ON VALLANKUMOUS?

Alunperin testin tarkoituksena oli toki olla testi, sellainen jossa löydetään voittaja joka julistetaan muita paremmaksi. Testin edetessä tuli yhä selvemmäksi ja selvemmäksi, että elämme postmodernissa maailmassa jossa objektiivisen voittajan valitseminen tästä joukosta olisi loukkaus koko maailma rakennetta kohtaan.

Jokainen voi rakentaa itselleen oman maailmansa ja todellisuutensa käyttäen annettuja välineitä, ja tässä muutama niistä välineistä. Jos haluat vallankumousta, osta Murrosta, jos haluat Marxia, hanki Kulttuurivihkot. Tässä vaiheessa testiä pahoinvointi ja sokerihumala saavuttivat muutenkin sellaiset mitat, ettei se ollut enää lasten katsottavaa toimintaa.

Tee-se-itse, tai

Näin me teimme sen

Lehdet arvioitiin kolmella kvantitatiivisella ja viidellä kvalitatiivisella ulottuvuudella. Jokaisesta lehdestä laskettiin tietyt tunnusluvut. Marxia/kg kertoo montako kertaa Marx mainittaisiin kilon painoisessa lehdessä. Punnitus suoritettiin tarkoilla porvareiden hedelmävaaoilla. RPM eli revolutions per minute on tottakai vallankumousta minuutissa, lehdestä löytyneiden vallankumousten määrä jaettuna lukemiseen käytetyllä ajalla. Ja viimeisenä uusliberalismian per sivu, joka kertoo montako kertaa sivua kohden mainittiin lehdessä sana uusliberalismi. Loput arviot ja kommentit tulee perustaa tyystin toimittajan pahoinvoivaan subjektiiviseen mielipiteeseen.

Libero 5/2004 6,5 Marx/kg 0,1 RPM 0,05 Uuslib/sivu

Julkaisija: Libero Ry. Mistä on kyse: Vasemmistonuorten kulttuuri, mielipiteet ja niin edelleen –julkaisusta.

Toimitus kiittää: Taittoa sekä sanan ”eetos” runsasta käyttöä.

Toimitus moittii: Ylitsehyökyvät vaippamielikuvat haittaavat keskittymistä Kuriositeetti: Takakannen sarjakuva esittää Osama Bin Ladenin joulupukkina.

Sitaatti: ”Ikään kuin kuvastaen

Harawayn avointa suhtautumista perheen ja seksuaalisuuden malleihin, hän asui vuoskausia yhdssä uuden aviomiehensä, ex-aviomiehensä sekä tämän uuden kumppanin kanssa.” Palstalta ajattelija, Donna Haraway: Ihmisen, eläimen ja koneen välisten rajojen ylittäjä.

Muuta: Toimitus pahoittelee ettei saanut käsiinsä tämän vuoden Liberoa

AATTEESTA VIERAANTUNUT! Murros 83 Marxia/kg 0,43 RPM 1,25 Uuslib/sivu

Julkaisija: Sosialistiliitto Mistä on kyse: Sosialismin etenemisestä, kapitalismin mätänemisestä.

Toimitus kiittää: Oi-

keaa otetta tässä pullamössön maailmassa Toimitus moittii: Joku sanoisi sen otteen kumpuavan edeltäviltä vuosikymmeniltä.

Kuriositeetti: Mistä muusta lehdestä voit näinä päivinä löytää Teoria-osion?

Sitaatti: ”Vaikka sana ’vallankumous’ on jou-

tunut huonoon maineeseen, asia itse kieltäytyy itsepintaisesti kuolemasta.” Artikkelista Vallankumous 200-luvulla.

ENITEN VALLANKUMOUSTA! Pippuri 2/2005 0 Marx/kg 0 RPM 0,27 Uuslib/sivu

Julkaisija: Vasemmistonaiset, Vasemmistoliitto rp.

Mistä on kyse: Puoluetuesta 8% on ohjattava naistoimintaan. Vasem-

mistoliiton naisverkosto julkaisee sillä mm. tätä lehteä.

Toimitus kiittää: Runsasta feminismiä Toimitus moittii: Run-

sasta feminismiä Kuriositeetti: Artikkeli urheilevasta naistyöväestä.

Sitaatti: ”Valmistetaan persoonallinen päähine

ja tossut!” Keskisuomen vasemmistonaisten kesäkurssin ”Kesää, käsitöitä ja politiikkaa” mainos.

PUOLUEETONTA HUMANISMIA! Toimenpide 2004 0 Marx/kg 0,03 RPM 0 Uuslib/sivu

Julkaisija: Sitoutumaton Vasemmisto Mistä on kyse: Yliopiston vasemmistovihreiden hörhöjen mielipiteet- ja niin edelleen –julkaisu, ilmestyy vuo-

sittain.

Toimitus kiittää: edeltäjiään.

Toimitus moittii: kirjoittajat eivät aina tiedä puhuvansa UUSLIBERALISMISTA niin selvästi

tehdessään.

Kuriositeetti: 3 sivua GO:n pelaamista Kiinassa.

Sitaatti: ”Australiassa myönnettiin vuonna 2001 patentti ympyrän-

muotoiselle kuljetusapuvälineelle, jotkut tuntetvat keksinnön nimellä pyörä.” Artikkelista Ohjelmistopatentit – miksi ihmeessä?

VÄÄRÄN TIETOISUUDEN VALLASSA! Kulttuurivihkot 3/2005 2414 Marx/kg 0,15 RPM 0,07 Uuslib/sivu

Julkaisija: Domirola oy Mistä on kyse: Vasemmistolaisesta kulttuuri- ja niin edelleen –lehdestä.

Toimitus kiittää: Asiantuntevaa otetta ja tieteellistä tekstiä Toimitus moittii: Raskautta ja tieteellistä tekstiä

Kuriositeetti: Olo on lehden luettua skitsofreeninen. Puolet ankarista ankarinta Marxanalyysia, loput runoja ja teatteria.

Sitaatti: ”Tekstit ulottuvat Theodor Adornosta, Roland Barthesista, Zygmunt Baumanista ja

Pierre Bourdieusta David Harveyyn, Harold Innisiin. Marshall McLuhaniin sekä Paul Ricoeuriin, unohtamatta välistä muun muassa Judith Butleria, Gilles Deleuzea, Félix Guattaria sekä Stuart Hallia.” artikkelista Mediateorian moninai-

set polut.

Muuta: Kulttuurivihkojen tuorein numero sattui olemaan Marxteemanumero. Lehden sivuilta löytyi enemmän kuin kaksi lehden omaa mainosta.

ENITEN MARXIA! ENITEN AUTOEROTIIKKAA!

16

Toimenpide 2005

HYY

Mikä HYY? Kaksi vuotta sitten Jenni Kyrönlahti (Sitvas) kertoi vuodestaan HYY:n hallituksessa otsikolla Reunamerkintöjä sylttytehtaalta. Sanat jäivät mieleeni.

Nyt, kun olen toiminut HYYn hallituksessa Sitvasin edustajana puoli vuotta, olen oppinut kaikenlaista siitä, miten ja miksi jäljet johtavat tehtaalle.

Mutta aivan väärillä jäjillä ei missään tapauksessa olla. Opiskelijaelämän ja sen epäkohtien mietityttäessä kannattaa ehdottomasti surffata HYYn sivuilla ja etsiä käsiinsä sopiva taho, jolta kysyä.

HYYn hallituksessa on tällä hetkellä monenkirjava kokoonpano. Edustettuina ovat ainejärjestöt, osakunnat, Vihreät, Kokoomus, oikeus- ja kaikkien lääketieteilijöiden HELP ja ruotsinkielisten Snäf.

Hallitustyöskentelyyn kuuluu lukemattomasti eri tahojen tapaamisia.

Esimerkiksi koulutuspoliittiset vastaavat tapaavat jatkuvasti yliopiston ihmisiä, kun taas sosiaalipoliittiseen puoleen kuuluvat terveydenhoitoon, asumiseen ja perheellisiin opiskelijoihin liittyvien tahojen kanssa keskustelu. Toisten ylioppilaskuntien toimijoita nähdään esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) tapaamisissa. Peruspäivään kuuluu myös useita palavereja sihteerien ja välillä HYY Yhtymänkin ihmisten kanssa.

Tämän vuoden suuriin muutoksiin kuuluvat eduskunnan päätökset uudeksi yliopistolaiksi ja laiksi opintotuen lainasubventiosta. Ennen valitettavia päätöksiä asiaan yritettiin vaikuttaa ylioppilaskunnan puolelta jo pitkään, mutta tuloksetta. Asiaa käsiteltäessä eduskunnassa saattoikin lehtereillä nähdä surupukuisia opiskelijoita mustissaan. Epätasa-arvoistavat, kapeaan putkitutkintoon kannustavat muutokset veivät voiton laaja-alaiselta sivistykseltä.

Toinen suuri keskustelunaihe ovat ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksut. Eri ylioppilaskuntien yhteinen selvitys aiheesta osoittaa, ettei valtaosa nykyisistä ulko-

HYY maisista tutkinto-opiskelijoista olisi valmis maksamaan opinnoistaan Suomessa. Opiskelun maksuttomuus on perusoikeus, eikä sitä tule viedä kansallisuuden perusteella. Tarvinnemme tulevaisuudessa työvoimaa myös ulkomailta, eivätkä maksut ainakaan houkuttele opiskelijoita Suomeen.

Vuoden toisenlaisiin teemoihin kuuluu HYYn hallituksen ja UniCafen yhteinen keräys Aasian tulvakatastrofin uhrien auttamiseksi Unicefin kautta. Vuoden aikana voi antaa tukensa koulujen jälleenrakentamiselle Indonesiassa ja sen lähialueilla ostamalla UniCafeissa kampanjatuotteita tai pudottamalla kolikon keräyslippaaseen. HYY otti keväällä kantaa myös marilaisten ihmisoikeusloukkauksia vastaan.

Ilokseni olen huomannut, että ylioppilaskunnan kansalaisjärjestörooli voi tarkoittaa myös jotain hyvin konkreettista, eikä vain ainaista taistoa siitä, kuuluuko ylioppilaskunnan ottaa kantaa muihin kuin tiukasti opiskeluun liittyviin kysymyksiin. Totta vie kuuluu, yhteinen maailmahan tämä on.

Tasa-arvo-asioissa on tiedotettu toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta ja suunniteltu sen viemistä käytäntöön. Jo viime vuonna tehty suunnitelma julkistettiin alkuvuodesta ja se on herättänyt kiinnostusta monella taholla, sillä siinä yhdistetään ensimmäistä kertaa eri syrjintäperusteet samaan pakettiin.

Ympäristösektorilla on tänä vuonna vuorossa ympäristöohjelman päivitys, jota olemme valmistelleet yhdessä projektityöntekijän ja sihteerin kanssa. Järjestöille on pidetty ympäristöasioista koulutus, jossa järjestöaktiivit vaihtoivat myös kokemuksiaan toiminnasta.

Kehitysyhteistyövaliokunta on ollut aktiivinen entiseen tapaansa ja opiskellut mm. kehitysyhteistyön hanketuen käytäntöjä ja selvitellyt mahdollisia uusia hankkeita nykyisen hankkeen päättyessä. Valiokunta järjesti kehy-viikon, jonka aikana se toi monin tavoin kehityskysymyksiä näkyviksi kampuksella. Kesän aikana hankekoordinaattori ja valiokunta-aktiivi kävivät tarkastamassa HYYn kehyhankkeen paikan päällä Sambiassa.

Vuoteen mahtuu välillä juhliakin. HYY-toimijoissa on paljon hauskoja ihmisiä, joiden kanssa on mukavaa vaihtaa myös vapaalle. Aina ei tosin osu juhlamieli yksiin.

Vappuna HYY lakitti Mantan, mutta jätin tuon riemun väliin, kun tapahtuman kaikki sponsorit eivät toimintatavoiltaan kuuluneet siihen maailmaan, jossa mielestäni olisi syytä juhlia. Samasta syystä ovat jääneet jotkut muutkin juhlat väliin.

Taannoisissa vaalimainoksissa lupasimme punkkutahroja porvariston pöytäliinoille. Olen kyllä aina ahkerasti läikytellyt siihen suuntaan.

ELINA TURUNEN HYYn hallituksen tasa-arvo-, ympäristö- ja kehitysyhteistyövastaava 2005

Toimenpide 2005

17

Taannoisissa vaalimainoksissa lupasimme punkkutahroja porvariston pöytäliinoille.

Olen kyllä aina ahkerasti läikytellyt siihen suuntaan.”

18

Toimenpide 2005

VAALIOHJELMA 2005

Sitoutumattoman vasemm YLIOPPILASKUNTA JA YHTEISKUNTA Ylioppilaskunnasta yhteiskunnallinen vaikutta- Ruoka on poliittista! ja ja demokraattinen toimija!

UniCafe-ravintoloihin parempaa ja monipuolisempaa kasYlioppilaskunnan pitää ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Perisuomalaista konsensusta järkyttävät uudet avaukset ovat olleet ylioppilaskunnan leipälaji. Ylioppilaskunnan tulee vaikuttaa aktiivisemmin pääkaupunkiseudun kuntien päätöksentekoon myös yhteistyöllä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

Edustajiston on oltava aktiivinen toimija eikä pelkkä kumileimasin. Se voisi parhaimmillaan olla elävä keskustelufoorumi, jossa asioista päätettäisiin avoimesti ja julkisesti. Opiskelijan on voitava vaikuttaa ylioppilaskunnassa myös hyppäämättä broilerikoneistoon.

Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia on kehitettävä ja lisättävä myös ylioppilaskunnan ulkopuolella. Elävät ja avoimet kansalaisliikkeet ovat demokratian elinehto. Edustuksellinen päätöksenteko ei yksinään riitä. Erityisesti kokoontumis- ja sananvapaus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Ihmisten tulee ottaa valta itselleen pääomilta ja markkinoilta.

Ylioppilaskunnan toiminnasta on tehtävä läpinäkyvämpää, ja tiedotusta siitä, mitä kaikkea jäsenmaksulla saa, on lisättävä. Jäsenmaksua ei saa korottaa.

Palveluja!

Palvelujen tuottaminen on ylioppilaskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Vähävaraisille opiskelijoille tärkeistä palveluista, kuten vippilainoista, ei saa säästää. HYY:n on toimittava aktiivisesti, jotta opiskelijalounaan hintaa ei korotettaisi.

Kalliin ja opiskelijoiden liikunnan kannalta tarpeettoman Opiskelijoiden liikuntaliiton jäsenyydestä tulee luopua.

HYY tukee jäseniänsä järjestöjen kautta, ja siksi on tärkeää panostaa järjestöpalveluihin. Toiminta-avustuksia jaettaessa HYY:n tulee ottaa huomioon järjestöjensä varallisuus ja muualta saamat tuet.

HYY on kaksikielinen ylioppilaskunta. Palvelua tulee saada molemmilla kotimaisilla kielillä sekä ylioppilaskunnassa että HYY Yhtymässä tytäryhtiöineen. Yhtymän pitää tarjota enemmän ja korkealaatuisempaa tietoa palveluistaan ruotsiksi.

visruokaa! Myös vegaaniruoan pitää olla ravitsevaa. UniCafen on tarjottava ensisijaisesti lähellä tuotettua ruokaa sekä luomu- ja Reilun kaupan tuotteita. Tehotuotannon törkeimmistä ilmentymistä, kuten broilerista ja viljellystä kalasta, on luovuttava. Yleensäkin UniCafeissa on tarjottava yhtä monta kasvis- ja lihavaihtoehtoa. Ylikansallisten riistoyhtiöiden merkkejä ei ylioppilaskunnan ravintoloissa tarvita, eikä UniCafen tarkoitus ole toimia niiden myynninedistäjänä. UniCafen ei tule tavoitella voittoa.

Ponnekkaampaa ympäristötoimintaa!

Käytännön ympäristöasiat etenevät ylioppilaskunnassa liian hitaasti! Ylioppilaskunnan ja yliopiston pitää arvioida kaikkea toimintaansa ympäristönäkökulmasta. Ylioppilaskunnan ja HYY Yhtymän tulee käyttää ekosähköä ja säästää energiaa. Ylioppilaskunnan tulee olla ympäristöystävällisyyden edistämisen eturintamassa. Esimerkiksi ylioppilaskunnan rahoja ei tule käyttää lentomatkailuun.

Ympäristömme ei kestä jatkuvaa kulutuksen kasvua. Yhteiskunnan tulee panostaa aktiivisesti energiansäästöön ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Ydinvoima on riski, jota emme halua ottaa. Haluamme tuulipuiston pääkaupunkiseudulle. Ilmastonmuutos on todellisuutta, ja myös ylioppilaskunnan tulee kantaa kortensa kekoon sen torjumiseksi.

Eläinten kohtelun epäkohdat ovat syntyneet ideologiasta, joka ei tunnusta eläimille minkäänlaista itseisarvoa. Yliopiston on sitouduttava koe-eläinten käytön vähentämiseen.

Kaupunkisuunnittelu on ympäristöpolitiikkaa, jolla on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Motorisoidun porvariston laillistettua terroria ei tule sallia eli yksityisautoilun suosiminen on lopetettava! Ensimmäisenä askeleena kohti autotonta kävelykeskustaa olkoot autottomat kampusalueet.

Toimivat joukkoliikenneyhteydet ja kattava pyörätieverkosto erityisesti kampusten välillä ovat yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteinen etu. Ihannetulevaisuudessa joukkoliikenne on ilmaista kaikille. Kaupungeissa tulee turvata vapaan julkisen tilan olemassaolo, eivätkä kaupalliset tilat saa vallata ihmisten kaupunkia!

VAALIOHJELMA 2005

Toimenpide 2005

19

miston vaaliohjelma 2005 Vastuullista taloudenpitoa!

Ylioppilaskunnan omistaman HYY Yhtymän tehtävä on tuottaa ylioppilaskunnan toiminnan perusrahoitus. Tulevien opiskelijasukupolvien toimintaedellytykset voidaan turvata ainoastaan huolellisella taloudenpidolla, mutta rahan ylivallan on loputtava. Mahdollinen sijoitustoiminta ei saa vaarantaa opiskelijoille suunnattua palvelutoimintaa, ja sen tulee noudattaa tiukkaa eettistä kriteeristöä. Kaiken yhtymän toiminnan tulee olla julkilausumien lisäksi myös todellisuudessa ylioppilaskunnan tasa-arvoja ympäristöperiaatteiden mukaista. Tulosta ei tule takoa työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Opiskelijoiden todellisia vaikutusmahdollisuuksia yhtymän hallinnossa tulee parantaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä lisätä.

Kulttuuria – ei pönötystä!

Atk- ja muissa hankinnoissa tulee panostaa ympäristöystävällisiin ja kierrätettäviin materiaaleihin ja sähköä säästävään teknologiaan. Useimpien laitteiden ei tarvitse olla aina päällä. Kaksipuoleisesta tulostamisesta tulee palkita.

Ylioppilaat – vallatkaa omat talonne!

Vanha ylioppilastalo on palautettava opiskelijoiden olohuoneeksi ja kulttuuritilaksi. Yritystilaisuuksien sijaan Vanhalla tulee panostaa siihen, että opiskelijat kokisivat sen jälleen omakseen. Asiakaspalvelua kehittämällä voitaisiin parantaa viihtyvyyttä. Vanha on luonteva paikka opiskelijajärjestöjen ja ylioppilaskunnan järjestämille tapahtumille sekä muille pienimuotoisille voittoa tavoittelemattomille kulttuuritapahtumille. Kaiken Vanhalla tarjottavan kahvin ja teen tulee olla Reilua. Oluen ja siiderin hinta ei saa nousta liian kalliiksi opiskelijan kukkarolle.

Vanhan tulee tarjota iltaisin monipuolista, täyttävää ja ravitsevaa purtavaa.

Mannerheim-salin nimi on muutettava kulttuuriin ja yliopistoon kiinteämmin liittyväksi. Kolmannen ylioppilastalon rakentamisesta huolimatta Uuden ylioppilastalon tilojen on säilyttävä opiskelijoiden käytössä, eikä järjestö- ja biletiloja saa häätää yritysten tieltä. Kolmannen ylioppilastalon rakentamisessa on noudatettava ekologisia periaatteita sekä huomioitava tilojen monikäyttöisyys ja esteettömyys.

Akateemisten pönötysjuhlien sijaan ylioppilaskunnan pitää luoda mahdollisuuksia opiskelijoiden omalle kulttuuritoiminnalle. Ohjelmallisen dokaamisen eli pöytäjuhlien asemesta tulee kehittää myös päihteetöntä opiskelijakulttuuria. Lisäksi ylioppilaskunnan tulisi panostaa erityisesti kokeelliseen taiteeseen, poikkitaiteellisuuteen ja mahdollisuuksien tarjoamiseen tuoreille kyvyille. Kultturitapahtumat eivät kaipaa epäeettisiä sponsoreita.

Rauhaa!

On toimittava aktiivisesti sellaisten sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden muuttamiseksi, jotka pitävät yllä eriarvoisuutta maailmassa. Suomen on lopetettava sotateollisuuden ja asekaupan tukeminen. EU:n militarisointi ja Suomen ujuttaminen hyökkäysliitto Natoon on pysäytettävä. Päämäärämme on kaikkien armeijoiden lakkauttaminen ja maailmanrauha. Ylioppilaskunta tehköön työtä rauhan puolesta esimerkiksi työllistämällä sivareita, vaatimalla siviilipalveluksen lyhentämistä ja toteuttamalla kehitysyhteistyöhankkeita.

Rahaa kehitysyhteistyöhön!

Kehitysyhteistyömäärärahojen osuutta myös ylioppilaskunnan budjetissa on nostettava. Ylioppilaskunnalla tulee jatkossakin olla omia kehitysyhteistyöprojekteja. Yhtymän on luovutettava 0,7 % tuotostaan kehitysyhteistyöhön ja siten näytettävä esimerkkiä jälkijunassa tulevalle Suomelle!

20

Toimenpide 2005

VAALIOHJELMA 2005

TOIMEENTULO JA TASA-ARVO Toimeentulo jokaiselle!

Köyhimpien opiskelijoiden tilannetta on parannettava. Korkeampi opintoraha ja riittävä, opiskelukytkennästä irrotettu ympärivuotinen asumistuki ovat välttämättömiä. Lopullinen päämäärä on kaikille yhteinen perustulo.

Opintotukeen kuuluva opiskelijoiden ateriatuki on pidettävä muuttuvien kustannusten ja nousevan aterian hinnan tahdissa. Opintotukea ei pidä kehittää nostamalla tulorajoja, sillä se ei parantaisi köyhimpien opiskelijoiden asemaa. Opiskelijoille on myönnettävä toimeentulotukea samoin perustein kuin muillekin ihmisille. On väärin, että opiskelijat velvoitetaan elämään lainarahalla. Lainasubventio on riskisijoitus opiskelijalle; se suosii hyvätuloisiin ammatteihin valmistuvia, eikä ota huomioon mahdollisen työttömyyden mukanaan tuomaa epävarmuutta. Mitätön opintotuki on osa samaa uusliberalistista riistopolitiikkaa kuin esimerkiksi pyrkimykset työttömyysturvan kaventamiseen.

Asuntoja!

Asuminen on liian kallista suhteessa opiskelijan toimeentuloon. Siksi kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja tarvitaan lähelle opiskelupaikkoja. HOAS:n pitää ostaa rohkeasti vanhoja rakennuksia opiskelija-asunnoiksi ja painostaa kaupunkia kaavoittamaan lisää tontteja opiskelija-asunnoille. HOAS:n tulee kokeilla uusissa kohteissaan ekorakentamista. Kimppa-asumiseen tulee kannustaa: se on ekologista ja yhteisöllistä. Jos ei asuntoja anneta, ne otetaan!

Terveyttä!

Opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuvat osaksi yliopiston ja työelämän tehokkuuspaineista, jatkuvasta menestymiskilpailusta ja toimeentulon epävarmuudesta. Jonotusajat YTHS:n mielenterveyspalveluihin ovat sietämättömän pitkät, eikä pitkäkestoista terapiaa saa. Nyytin ja YTHS:n yhteistyötä pitää lisätä kuitenkaan sysäämättä vastuuta terapiapalveluista vapaaehtoisten harteille. Opiskelijoiden käyntimaksuja ei saa korottaa. YTHS:n yhteistyötä kuntien kanssa pitää lisätä niin, ettei opiskelijoita pallotella paikasta toiseen. Opiskelijalla pitää olla oikeus toimeentuloon ja asumiseen myös sairastuessaan ja riittävästi tietoa oikeuksistaan ja saatavilla olevasta avusta. Kumpulan kasvavalle kampukselle tulee avata uusi terveysasema. Toimivassa hyvinvointiyhteiskunnassa opiskelijoiden asumis- ja terveyspalvelut olisivat osa julkisia palveluita.

Perheelliset opiskelijat otettava paremmin huomioon!

Perheelliset opiskelijat taiteilevat lastenhoidon ja opiske-

lun välillä. Tiedekuntien ja laitosten pitää ottaa huomioon perheellisten opiskelijoiden tarpeet. On väärin, että osa-aikainen opiskelu vanhempainvapailla kuluttaa opinto-oikeutta täysipäiväisen opiskelun tapaan. Ylioppilaskunnan palkitulle lapsiparkkihankkeelle on saatava pysyvä rahoitus Helsingin kaupungilta. Tiedotusta lastenhoitomahdollisuudesta on tehostettava ja lapsiparkin toiminnan on oltava ympärivuotista.

Sukupuolten tasa-arvoa!

Sukupuolten epätasa-arvo on todellisuutta myös akateemisessa maailmassa. Naiset saavat miehiä vähemmän palkkaa jo opiskeluaikana tekemistään töistä, ja heidän on vaikeampi edetä urallaan kuin miesten. Miehiä suosivista käytännöistä, kuten kutsuprofessuureista, on eliminoitava niiden syrjivät piirteet. Yliopistolla ja opiskelijoiden kesken esiintyy myös seksuaalista häirintää ja seksismiä.

Se on vääristynyttä vallankäyttöä, johon pitää puuttua heti. Yliopiston tasa-arvoyhdyshenkilöiden verkosto on saatava toimimaan ja yhdyshenkilöt on koulutettava tehtäväänsä, esimerkiksi kohtaamaan monenlaiset sukupuolet.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta!

YTHS:n henkilökunnan valmiuksia kohdata sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ja muitakin kuin heteroseksuaalisia asiakkaita tulee parantaa koulutuksella. Yliopiston opetus- ja oppimateriaalit eivät saa olla heteronormatiivisia! Sukupuolten väliseen tasa-arvoon kuuluu myös oikeus transsukupuoliseen ja intersukupuoliseen identiteettiin. Jokaisella täytyy olla myös mahdollisuus olla määrittämättä itseään mihinkään sukupuoleen. Haluamme edistää lesbojen ja homojen sekä bi- ja trans-ihmisten näkymistä ja hyväksymistä. Kaikkien parien oikeudet, kuten oikeus adoptoida lapsia ja rekisteröidä suhteensa valitsemallaan tavalla, tulee taata. Naispareille ja itsellisille naisille tulee sallia oikeus hedelmöityshoitoihin.

VAALIOHJELMA 2005

OPISKELU JA YLIOPISTO Sivistystä – ei tulosvastuuajattelua!

Tulosvastuuajattelu ei sovi yliopistoon. Yliopiston keskeisimmät tehtävät ovat tutkimus, koulutus ja sivistys.

Omalle erikoisalalleen koulutettujen on osattava katsoa maailmaa myös laajemmasta näkökulmasta. Uusliberalistinen yliopistopolitiikka korostaa liikaa putkitutkintoja laajan sivistyksen kustannuksella. Uutta palkkausjärjestelmää ei saa käyttää tutkimusta rajoittavana kontrollimekanismina. Lyhytnäköinen, nopeisiin sovelluksiin tähtäävä tutkimus kahlitsee luovuutta. Perustutkimus on korvaamatonta tieteen kehitykselle. Tutkimuksen tulosten tulee olla julkisia, kaikkien saatavilla ja arvioitavissa. Opetuksen ja tutkimuksen on oltava riippumatonta yksityisestä rahoituksesta.

Kaikille ilmainen koulutus!

Jokaisella tulee olla mahdollisuus kouluttautua itseä kiinnostavalle alalle varallisuudesta ja sosiaalisista lähtökohdista riippumatta. Lukukausimaksut kaikissa muodoissaan on torjuttava jyrkästi. Ulkomaalaisten opiskelijoiden opintojen tulee säilyä maksuttomina. Opintoaikojen rajauksien astuttua voimaan on otettava huomioon opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet ja taattava riittävä joustavuus opiskelussa. Osa-aikaisen opiskelun tulee olla mahdollista! Yksityiset yliopistot murentaisivat tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. Koulutuksesta ei saa tulla kauppatavaraa!

Luettavaa, lukupaikkoja ja palveluita kampuksille!

Opetusmateriaalit eivät saa olla maksullisia. Kirjastojen riittävät resurssit on taattava, jotta aukioloaikoja ei tarvitsisi leikata ja kurssikirjoja olisi riittävästi saatavilla. Yliopiston tulee lisätä opiskelijoiden lukupaikkoja. Yliopiston palvelut ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet kaikilla kampuksilla on turvattava.

Opiskelijoiden oikeusturvaa parannettava!

Opiskelijan opintosuoritukset on vietävä opintorekisteriin kuukauden määräajassa. Nimettömään tenttimiseen on siirryttävä ja sosiaaliturvatunnuksen sijaan on käytettävä ikää ja sukupuolta ilmaisematonta opiskelijanumeroa. Ilmoittautumiskäytäntöjä on tarkistettava niin, ettei esimerkiksi yöllä kotoa ilmoittautuvilla ole etulyöntiasemaa.

Esteetön yliopisto

Yliopiston on taattava tilojensa esteettömyys kaikissa toimipisteissään. Opiskelun edellytykset on turvattava luennoilla ja tenteissä. Oppimisvaikeudet ja lukihäiriöt eivät saa olla este yliopistoon pääsylle eikä täysipainoiselle opiskelulle yliopistossa. Verkko- ja muut palvelut tulee suun-

Toimenpide 2005

21

nitella siten, että ne ovat yhtäläisesti kaikkien erityisryhmien saavutettavissa. Hymistely ja kannanotot eivät riitä; vammaisille on luotava käytännön edellytykset osallistua niin bileisiin kuin barrikadeille nousuun!

Vapaata tietoa, vapaita ohjelmistoja!

Yliopiston tulee palvella myös muuta yhteiskuntaa. Siksi tietoa on oltava saatavilla yliopiston julkisilla verkkosivuilla yliopiston intranetista huolimatta. Töpselit irti Almasta! Avoimeen lähdekoodiin perustuvien ohjelmien käytössä yliopisto tulee jälkijunassa. Asentamalla Linuxit atk-asemille Microsoftin tuotteiden sijaan yliopisto tukee vapaita ohjelmistoja sulkien rahahanat ohjelmistobisneksen isoilta pelureita.

Rajat auki!

Yliopistossa esiintyvä etninen syrjintä ja rasismi on kitkettävä juurineen. Maahanmuuttajaopiskelijoiden tarpeet on otettava paremmin huomioon yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnassa, esimerkiksi tiedotuksessa. Maahanmuuttajataustaisten asemaa on parannettava niin, että heistä hakeutuu korkeakoulutukseen sama osuus kuin muustakin väestöstä. Ulkomaalaisten opiskelijoiden työluvan saantia ja jäämistä Suomeen valmistumisen jälkeen on helpotettava.

Maahantulo ylipäänsä on tehtävä helpommaksi. Pikakäännytykset ja säilöönottokeskukset loukkaavat ihmisarvoa ja oikeusturvaa. Puheet elintasopakolaisuudesta on syytä heittää romukoppaan. Suomesta on tehtävä ulkomailta lähtöisin oleville ihmisille paikka, johon he haluavat jäädä asumaan ja osallistumaan yhteiskunnan kehittämiseen.

Samma på svenska!

Tiedekuntien on osoitettava riittävästi resursseja ruotsinkieliseen opetukseen ja ohjaukseen.

Opiskelumateriaaleja ja opiskelualojen sanastoja tulee olla kaikilla aloilla, ja tätä voidaan edesauttaa esimerkiksi tarjoamalla vaihtoehtoisia tenttikirjoja. Mahdollisuus tenttiä ruotsiksi on oltava olemassa.

22 PUUHASIVU Sitvas– puuhasivu Toimenpide 2005

Syksy on saapunut.

Nyt on mainio aika selvittää, kuka oikeasti olet. Pohdi seuraavia väittämiä – pitävätkö ne mielestäsi paikkansa? Vastaa myös lisäkysymyksiin. Laske lopuksi taulukon avulla kokonaispistesaldosi ( joistakin vastauksista et saa yhtään pistettä) ja lue Toimenpiteen luonneanalyysi sekä ohjeet tulevaa lukuvuotta varten.

KATRI SAARELA

Kuinka totta: A = juuri näin B = no en mä nyt oikein tiedä C = no ei todellakaan 1. Katson vain laatuelokuvia •A•B•C• 2. Uskonto on oopiumia kansalle •A•B•C• 3. Pidän fantasiasta •A•B•C• 4. Haluan muuttaa pois Suomesta •A•B•C• 5. Ihastun usein feministipoikiin •A•B•C• 6. Tunnen olevani aikuinen •A•B•C• 7. Ostan chiquitan banaaneja •A•B•C• 8. Olen lukioiässä seurustellut rastapään kanssa •A•B•C•

16. En osta israelilaisia avokadoja •A•B•C• 17. Täydellisesti meikatut tytöt on ihania •A•B•C•

33. En aio koskaan kokeilla kovia huumeita •A•B•C• 34. Olen asunut kommuunissa •A•B•C•

18. Eläköön eu:n perustuslaki •A•B•C•

35. Kannatan ydinvoimaa •A•B•C•

19. Koen olevani androgyyni •A•B•C•

36. Bush on kotioloissa varmaankin hauskaa seuraa •A•B•C•

20. Joulu on naurettavan kaupallinen •A•B•C• 21. Pidän shoppailusta •A•B•C• 22. Prostituutio on kriminalisoitava •A•B•C• 23. Huumeet on jänniä •A•B•C• 24. Islam on naisvastainen uskonto •A•B•C•

37. Yhdyntäkeskeinen seksikäsitys on kumottava •A•B•C• 38. Tiedän mikä on edari •A•B•C• 39. Vallankumous on mahdollinen •A•B•C• 40. Vallankumous on toivottava •A•B•C•

25. Syön lihaa •A•B•C•

Lisäkysymykset:

9. Haluan kotiäidiksi/isäksi •A•B•C•

26. Pidän leikkimielisistä visailuista •A•B•C•

10. En äänestä •A•B•C•

27. Olen harrastanut seksiä kummankin sukupuolen kanssa •A•B•C•

41. Mikä on yhteiskuntaluokkasi ?

A) Jokin perinteisistä B) Prekariaatti C) Luova

11. Olen totaali/ olisin totaali, jos olisin poika •A•B•C•

28. Streittarit on tylsiä •A•B•C•

12. Teen usein vegaaniruokaa •A•B•C•

29. Veroja ylös •A•B•C•

13. Aion mennä naimisiin •A•B•C•

30. Urheilen päivittäin •A•B•C•

14. Ryhmäseksi on hauskaa •A•B•C•

31. Voima on lehtenä yhtä objektiivinen kuin muut •A•B•C•

15. Kaupoista pölliminen on poliittinen teko •A•B•C•

32. Opintotuella voi elää •A•B•C•

42. Sukupuoli?

A) Jokin muu, mikä B) Feministi C) Nainen tai mies 43. Äänestätkö tarjaa?

A) Joo, tarja on kiva B) En, tarja on demari C) En äänestä ylipäänsä 44. Kuinka monta vasemmistolaulua osaat?

A) Natalian B) Natalian, kansainvälisen ja kenen joukoissa seisot C) Ihan sika monta

PUUHASIVU

KÄÄNNÄ LEHTI YLÖSALAS JA LASKE PISTEESI!

Toimenpide 2005

23

41 – 71 : olet romantikko sisimmissäsi haluat muuttaa maalle, tehdä lapsia ja ruveta luomuviljelijäksi

Kuulut siihen jengiin, jonka mielestä yhteiskuntaa muutetaan tekemällä henkilökohtaisia valintoja. Asut puutalokommuunissa ja dyykkaat suurimman osan ruuastasi. Oikeasti haluat kasvattaa parran tai letit ja viljellä kesäkurpitsaa, kunnostaa satavuotiaan ulkosaunan ja käyttää vain luomuehkäisyä. Sinun onkin mietittävä, mitä ihmettä oikein teet pääkaupunkiseudulla. Ja vieläpä yliopistossa.

Toivottavasti luet aluetiedettä, luonnonsuojelua tai puutarha-alaa. Myös pienkoulun yhteisluokkien opettajan työ saattaisi olla sinua varten.

72 – 102 : olet menestyjä sisimmissäsi haluat tehdä kivaa duunia ja käydä lounailla nepalilaisravintoloissa

Vanhempasi ovat vasemmistointellektuelleja. Olet koko ikäsi käynyt ettunneilla ja luit jo ala-asteella Hesarin ulkomaansivuja. Yläasteella aloit suhtautua kriittisesti niiden sisältöön, mutta tilaat Hesaria edelleen.

Unelmasi on tehdä kiinnostavaa työtä kansalaisjärjestölle tai vastaavalle hyvälle taholle, saada työstä palkkaa ja asua avarassa kivitaloasunnossa, jossa on entisöity puulattia. Pari vuotta ulkomailla ei tekisi sekään pahaa – onneksi voit matkustella loma-aikana. Rinkka, junat ja hostellit ovat tuttuja. Välillä unelmoit myös rantalomasta, jolla voisi viettää täysin aivotonta aikaa, muttet uskalla myöntää tätä edes lähimmille ystävillesi. Tiedät ihmisiä, jotka väärentelevät interrail-passeja, muttet itse koskaan tekisi samoin. Sinun kannatta opiskella valtsikassa, jos et ole sitä jo huomannut. Todennäköisesti olet, vaikutat sen verran skarpilta tyypiltä, vaikka saatkin välillä hysteerisiä naurukohtauksia.

PISTEET: 1.

A=2 2.

A=2 3.

A=1 4.

A=3 5.

A=3 6.

A=2 7.

A=0 8.

A=1 9.

A=1 10. A=3 11. A=3 12. A=1 13. A=1 14. A=3 15. A=3 16. A=2 17. A=2 18 A=0 19. A=3 20. A=1 21. A=2 22. A=2 23. A=3 24. A=3 25. A=2 26. A=2 27. A=3 28. A=2 29. A=3 30. A=2 31. A=3 32. A=1 33. A=1 34. A=1 35. A=2 36. A=1 37. A=3 38. A=2 39. A=3 40. A=3 41. A=1 42. A=3 43. A=1 44. A=1 TULOS:

B=3 B=3 B=3 B=2 B=2 B=3 B=2 B=2 B=3 B=1 B=2 B=3 B=2 B=2 B=2 B=1 B=3 B=2 B=2 B=3 B=3 B=1 B=1 B=2 B=3 B=1 B=2 B=3 B=2 B=1 B=1 B=3 B=2 B=3 B=3 B=2 B=2 B=1 B=1 B=1 B=3 B=2 B=2 B=2

C=1 C=1 C=2 C=1 C=1 C=1 C=1 C=3 C=2 C=2 C=0 C=2 C=3 C=1 C=1 C=3 C=1 C=3 C=1 C=2 C=1 C=3 C=2 C=1 C=1 C=3 C=1 C=1 C=0 C=3 C=2 C=2 C=3 C=2 C=1 C=3 C=1 C=3 C=2 C=2 C=2 C=1 C=3 C=3 OMAT :

24

Toimenpide 2005

PUUHASIVU

103 – 132 : olet raju sisimmissäsi haluat pelastaa maailman vaikka väkivalloin ja vaikuttaa jännemmältä kuin muut.

Olet juuri se tyyppi, joka väärentelee reilipasseja, etkä ole koskaan ostanut kuukausilippua Helsingin julkiseen liikenteeseen. Perustelet tätä sillä, ettei sinulla yksinkertaisesti ole varaa. Sisimmissäsi tunnet kuitenkin sääntöjen rikkomisen olevan eri jännä juttu. Innostut myös rajuista meikeistä, hiusten pois ajamisesta ja lävistyksistä. Kauhukuvasi tulevaisuudesta on, että ajaudut vahingossa ihmiseksi, joka ostaa huuhteluainetta ja maksaa televisiolupia. Tykkäät miekkareista ja kaikenlaisesta valtailusta. Olet jo lukioajoista ollut mukana aktivistipiireissä. Sosiaalipummaamista pidät oikeutettuna, koska eliitti kuitenkin varastaa eniten yhteiskunnalta. Opiskelet naistutkimusta, miestutkimusta tai queertutkimusta. Todennäköisempää on, että olet vain päässyt papereilla yliopistoon ja hengailet, koska opiskelijakortti on kätevä olla. Mahdollisesti olet väärentänyt senkin.

PS

Koska kyseessä on vapaamielinen visailu, Toimenpide tarjoaa vielä pari lisäluonnehdintaa, jos koet, etteivät tähänastiset analyysit täsmää mitenkään. Saat itse valita niistä sopivimman.

hörhö

muu mikä?

sisimmissäsi haluat lähteä jonnekin kauas ja ehkä oppia soittamaan didgeridoota.

Haahuilet paljon, tunnet älyttömästi ihmisiä ja liftailet estottomasti paikasta toiseen. Rahalla ei ole sinulle erityistä merkitystä – jos sitä ei ole, voit aina dyykata kaurapuuroa. Yliopistolle olet päätynyt sattumalta, etkä oikein tiedä mitä siellä teet.

Suoritat opintoviikkoja täysin mielivaltaisesti aiheista, jotka sattuvat tietyllä hetkellä kiinnostamaan sinua.

Lähdet matkaan kun siltä tuntuu,

sisimpäsi on täysi mysteeri. etkä suunnittele elämääsi kuin pari päivää eteenpäin. Punkkailet usein ystäviesi nurkissa, asut erilaisissa kommuuneissa ja polttelet estottomasti pilveä, ellet ole streittari. Miellät sanapari tajunnan laajentaminen ehdottomasti positiiviseksi. Pidät kesästä – kun se on ohi, alat pohtia liftimatkaa Venäjän kautta Kiinaan. Tai Intiaan, jos vaikka matkalla sattuisi tulemaan sellainen fiilis.

Todennäköisesti olet vain miettimättä ottanut tämän lehden käteesi yliopiston avajaisriehassa, kierrätyskeskuksen kansioiden ja osakuntavisailujen kumppaniksi. Olet ehkä yksi niistä ihmisistä, joilla on joka tilanteeseen täydellisen tyylikkäät vaatteet. Saatat olla Keskustan kannattaja tai yksi niistä jännittävistä tyypeistä, jotka äänestävät kaikkia puolueita vuorotellen.

Toimenpide 2005

PARAS LAHJA

25

Paras lahja Oletko täyttämässä pyöreitä vuosia, valmistumassa tai tekemässä muuta vastaavaa, jota joskus tavataan muistaa arvokkain lahjoin? Pitääkö sinun vastailla vanhempiesi ja vanhojen sukulaisten kysymyksiin lahjatoiveista nyt tai joskus tulevaisuudessa? Tässä olisi yksi idea.

Usein ihmiset haluavat hankkia lahjan ostamalla, sillä se on vaivaton tapa hoitaa asia ilman että tarvitsee juuri käyttää omaa arvokasta aikaansa tai energiaansa. Olisi tietenkin hyvä vaihtoehto käyttää lahjaan tarvitun rahan hankkimiseen käytetty työaika johonkin hyödylliseen, vaikka lahjan tekemiseen, mutta harvoin paneudutaan kuitenkaan työn ja rahanhankkimisen yhteyden mielekkyyteen.

Maailman yksi ongelma onkin rahanhankinnan, ostamisen ja kuluttamisen kiertokulku. Siksi ehdottaisinkin, että pyytäisit lahjaksi jotain päinvastaista: parempaa tulevaisuutta.

Voisit pyytää lähimpiä sukulaisiasi tekemään vuoksesi jonkun todellisen ympäristöteon. Ei mitään latteaa ja pientä, tyyliin kahdenkympin lahjoitus WWF:n rahastoon tai tölkkien vieminen keräykseen. Toki tehokkaan lajittelun aloittaminen voisi olla yksi tällainen, jos sitä ei ole jo aloittanut. Todellinen ympäristöteko voisi olla joku omaan elämäntapaan kohdistuva muutos, tai vähintäänkin huomattava taloudellinen uhraus. Sellainen, josta lahjan antaja kehtaisi kehuskella vielä vuosia myöhemmin lapsenlapsilleen, joiden sukupolvelle lahja oikeastaan kohdistuukin: “...mutta se olikin silloin kun minä vielä tapasin hakkuuttaa sademetsiä.”

Esimerkkejä keksisi loputtomiin, mutta olisi hyvä, jos lahjan antaja joutuisi itse miettimään juuri hänelle sopivan tavan lakata tuhoamasta yhteistä elin-

PB

ympäristöämme. Seuraavanlaisista keinoista voi aloittaa: sen sijaan, että lomallaan lentäisi aurinkorannalle, voisi lahjoittaa lentolippurahat jonkun ilmastojärjestön kampanjatilille ja lähteä Kainuun korpeen patikoimaan reppu selässä.

miettiä mitä todella tarvitsee ja ostaisi senkin kirpputorilta. Hesarin kestotilauksen voisi lopettaa ja lukea lehden työpaikan kahvipöydässä. Ja niin edelleen. Nykyiselle opiskelevalle sukupolvelle tuttuja asioita, muttei välttämättä edelliselle.

Sen sijaan, että tilaisi ravintolassa aina sisäfilepihvin, alkaisi kasvissyöjäksi. Sen sijaan, että vetäisi aamuröökin, lopettaisi tupakoinnin. Sen sijaan, että autoilisi muutaman kilometrin työmatkansa, ostaisikin bussilipun, pyörän, kävelisi tai alkaisi harrastaa kimppakyytejä.

Jos joku olisi valmis tekemään jotain tämän kaltaista ilahduttaakseen päivänsankaria merkkipäivänä ja tehdäkseen oman osuutensa maailman pelastamiseksi, olisi se jo osoitus todellisesta välittämisestä ja muutoksesta.

Toisin kuin nimikirjainkaiverruksin varustettu kultaranneke. Ei sellaista kukaan oikeasti halua.

Tai vaikka vaihtaisi kokonaan Nestlén, Unileverin, Philip Morrisin, Coca-Colan ja kumppanit paikallisesti tuotettuihin tai Reilun kaupan tuotteisiin. Alennusmyynneissä juoksemisen sijaan voisi

– HENKILÖ, JOLLA ON JO KAIKKEA.

26

Toimenpide 2005

HYY YHTYMÄ

Keinot vailla päämäärää: HYY Yhtymä

VEIKKO ERANTI

1. Opiskelija omistaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta koostuu yksinkertaistaen yliopistossa opiskelevista opiskelijoista. Opiskelijoiden yhteenliittymälle on vuosien varrella kerääntynyt sangen paljon omaisuutta, jota hallinnoidaan joukkona osakeyhtiöitä eli HYY Yhtymänä. Tuon yhtymän toimintaan voi jokainen opiskelija vaikuttaa kulutusvalinnoilla, suoralla toiminnalla ja antamalla aktiivista asiakaspalautetta.

Lisäksi on mahdollista vaikuttaa välillisesti äänestämällä soveltuvaa vaaliohjelmaa ja ehdokasta ylioppilaskunnan edustajiston vaaleissa.

Yhtymän toimintaa on vuosien varrella kehitetty hallinnoltaan suuremmaksi ja sekavammaksi ja sen kaikille omistajille tarjoamia etuja on karsittu. Yhtiön toiminnan motiivik-

si on yhä selkeämmin muodostunut vuosien varrella voiton tuottaminen tai siis virallisesti ”ylioppilaskunnan varsinaisen toiminnan tukeminen” ja ”vakavaraisuus”.

Kehityksen tulos on se, että omistavaa opiskelijamassaa ei nähdä etuoikeutettuna omistajana vaan pelkästään asiakkaana. Ylevänä retorisena kikkana omistajien ohittamista on perusteltu tulevaisuuden opiskelijapolvien palvelemisella.

2. Kuka ohjaa?

Teoreettisesti ylioppilaskunnan edustajisto tekee kaikki yhtiötä koskevat päätökset ja henkilövalinnat. Käytännössä näiden päätösten linjauksiin on usein vaikea vaikuttaa edes edustajis-

tosta käsin. Paperilla Yhtymä vaikuttaa demokraattiselta, mutta sen päätöksentekoa ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan riviopiskelijan suunnalta läpinäkyväksi.

Mukana sopassa ovat nimittäin laajan toimivan johdon lisäksi myös ylioppilaskunnan hallitus ja työvaliokunta sekä koko joukko muita valmistelevia elimiä, kuten talousvaliokunta ja kiinteistöjohtokunta, Yhtymän hallitus ja hallintoneuvosto sekä koko joukko tytäryhtiöhallituksia ja muita vuosien varrella perustettuja elimiä.

Käytännön kysymyksissä eri elinten päätösvalta on toivottoman päällekkäinen ja sen, kuka saa ja ei saa tehdä mitäkin, selvittäminen on vaikeaa jollei mahdotonta. Hyvällä tahdolla voi uskoa, että tämä sekavuus ei

HYY YHTYMÄ ole tarkoituksellista. Pahalla tahdolla voisi uskoa, että tämä sopii täydellisen hyvin omia agendojaan ajavalle toimivalle johdolle tai osalle edustajistoryhmistä. Vaikka edustajistolla sinänsä olisi valtaa tehdä päätöksiä, ja myös näissä valmistelevissa elimissä istuu sekä fiksuja että vähemmän fiksuja ihmisiä, tekee järjestelmän sekavuusa päätösten arvioinnin lähes mahdottomaksi, varsinkin politiikasta sivussa oleville riviopiskelijoille.

Johdon ”asiantuntijoiden” päätösvallalla ja lainsäädännöllä pelottelu ja yleinen liike-elämän salailun ja kyräilyn ilmapiiri eivät tee luo edellytyksiä kriittiseen ja avoimeen keskusteluun. Välillä Yhtymän kokouksissa tuntuukin, että käynnissä olisi talouselämän kafkamainen hevonpaskabingo synergioineen, visioineen, strategioineen ja erityisosaamisalueineen.

Ainakaan käsitteitä käyttävillä opiskelijapoliitikoilla ei tunnu olevan hajuakaan niiden merkityksestä.

Erityisenä ongelmana on opiskelijaedustajien haluttomuus käyttää omaa päätösvaltaansa. Monet oikeistolaiset tai muuten vain poliittisesti täysin tuuliajolla olevat edustajat ajattelevat, että yhtiön toimiva johto tietää mitä tekee ja jättää tällä perusteella hallitushommansa hoitamatta ja opiskelijan edun ajamatta. Saahan siitäkin merkinnän ansioluetteloonsa, jos vain jarruttaa opiskelijoille suunnattujen palveluiden lisäämistä tai edes huomioonottamista, etiikasta nyt puhumattakaan.

Yhtymän hallinnon remontin tarpeellisuudesta ei ole juurikaan epätietoisuutta edes Yhtymän sisällä.

Silti uudistusten aikaansaanti vienee rakenteellisesta sekavuudestaan johtuen ultrakonservatiivisessa yhtiössä vielä vuosikausia. Olisi valehtelua sanoa, että tämä ei sovi joillekin erinomaisesti.

3. ”Go, before it’s too late” “ HYY Yhtymä on monialainen kansainvälinen palvelualan konserni” lukee www.hyy.fi:n etusivulla. Nuoret

työttömät ja opiskelijat tietävät mitä se pahimmassa tapauksessa tarkoittaa: kun joku idiootti haluaa pari pinnaa enemmän tuottotavoitteeseen, saa taas sata lähteä.

HYY Yhtymä ei ole tässä tapauksessa mitenkään poikkeuksellinen suuryritys - viimeksi työntekijämäärää pienennettiin rankasti vuonna 2003 laitettaessa Kilroy Travelsia parempaan myyntikuntoon. ”Yhtymän sosiaalinen vastuu tarkoittaa vastuuta yhtymän henkilöstön hyvinvoinnista, työympäristöstä ja osaamisesta” kertoo sivujen Vastuullista toimintaa osio. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuilla on erityisen kiinnostavia kommentteja paitsi yhtymän todellisesti henkilöstöpolitiikasta erityisesti ulkomailla, niin myös firman toiminnan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Kaikkea suhdetoimintaa ei kuitenkaan ole syytä laittaa edes heikkoina hetkinä jäihin: Yhtymän perinteiset rapujuhlat houkuttavat aina sangen tasaisen edustuksen päättäjiä. Tämäkin toimii kuten liike-elämässä: mitä rankempia päätöksiä irtisanomisista johtajat joutuvat tekemään, sitä rankemmat juhlat tarvitaan johdolle ja sen siipeilijöille. Rapujuhlien järjestämiseksi irtisanotuilta työntekijöiltä tai rapujuhlat välillisesti kustantavilta ruokansa roskiksista hakevilta riviopiskelijoilta ei kysytä mielipidettä juhlien oikeutuksesta. Kannattaisi ehkä kysyä, se on opettavainen kokemus.

4. Paperilla eettisesti kestävä Kaikki yritykset ovat osa inhimillistä kulttuuria ja jo siksi niiden tulisi pyrkiä hyvään. Yliopiston opiskelijoiden yhteenliittymänä ja siten hyväosaisen ns. älymystön edustajana ylioppilaskunnalla on erityinen yleishumanistinen velvoita paremman maailman rakentamiseen. ”Yhtymä harjoittaa pitkäjänteistä yritys- sekä sijoitustoimintaa kohtuullisin riskein, toimialoin määritellyin voittotavoittein,

Toimenpide 2005

27

Vaara on se, että etiikasta tulee vain uusi ”johtamisoppi” - ylhäältä asetettu johdon merkityksetön aivopesukikka.”

eettisesti ja ympäristöön nähden vastuullisin toimintatavoin”. Yhtymä onkin ottanut haparoivia askeleita eettiseen suuntaa, mistä sille kuuluu kiitos. Nämä askeleet tosin ovat toistaiseksi täysin riittämättömiä.

Esimerkkeinä ihan nykypäivän käytännön etiikan ongelmista voidaan mainita vaikkapa Coca-Colan ja Nestlen kaltaisten elintarvikesutenöörien tuotteiden osto, myynti ja vieläpä markkinointi tai yhtiön suorat sijoitukset ydinvoimalayhtiöihin, globaaleihin elämyksien merkkivaltiaisiin tai eläinkokeita puuhasteleviin organisaatioihin.

Yhtymän hallinnossa eettinen toiminta nähdään vieläkin osana Yhtymän markkinointia. Liiketoimintaa pidetään siten edelleen erillään muusta elämästä. Tämä johtaa ilmeisiin ristiriitoihin yhtiön puheiden ja toimien välillä. Vaara on se, että etiikasta tulee vain uusi ”johtamisoppi” - ylhäältä asetettu johdon merkityksetön aivopesukikka. Tuloksena on todellinen sitoutumattomuus omistajan eettisiin tavoitteisiin ja siten myös paremman maailman rakentamisen velvoitteen ohittaminen.

Katso itse: www.hyy.fi/ JUHO LINDMAN Kirjoittaja on HYY-Yhtymän hallintoneuvoston jäsen.

28

Toimenpide 2005

KATUTAIDE

VEIKKO ERANTI

Valta kansalle – kadut taiteelle!

Vapaata kaupunkitilaa uhkaa alasajo. Mainostajien valta kasvaa ja yksilön oikeus ilmaisuun kaupunkitilassa ja oikeus vapaaseen kaupunkitilaan on kovaa vauhtia muuttumassa utopiaksi. Kaupallinen kuvasto valtaa katukuvaa vapaan tilan jäädessä marginaaliin.

Kenellä on oikeus saada viestejään läpi kadulla ja kaupunkitilassa? Miksi mainostajat saavat käyttöönsä lisää tilaa, mutta taiteilijoita ja aktivisteja rankaistaan julkisen tilan käytöstä? Kenellä on oikeus määritellä, miten julkista tilaa saa käyttää? Millä kriteereillä katutaidetta tulisi yhteiskunnassa tarkastella, arvioida ja kohdella? Mitä hyötyä on katutaiteesta ja miksi sitä tulee puolustaa?

Katutaiteen asema ja vapaiden julkisten tilojen määrä kaupungissa kertovat yksilön asemasta yhteiskunnassa ja kaupungissa. Katutaide elävöittää kaupunkikulttuuria, tarjoaa ihmisille mahdollisuuden käyttää julkista tilaa ja haastaa kaupallista katukuvaa. Helsingissä tällaisella vapaalla ilmaisulla kaupunkitilassa ei liiemmin ole tilaa.

Tukholmassa katutaiteella on selkeämpi paikka julkisessa tilassa. Kevääl-

lä Myymälä2-galleriassa ollut ruotsalaisen taiteilijakollektiivin Akayn katutaiteen, akayismin näyttely kertoi mitä mahdollisuuksia katutaiteella voisi olla jos se saisi enemmän tilaa hengittää.

Poliisin ja yksityisen omistavan luokan näkökulmasta katutaide ja graffitit ovat laittomia töhryjä, jotka tulee poistaa katukuvasta ja joiden tekijöitä pitää rangaista. Helsingin

KATUTAIDE kaupungin Stop töhryille -kampanja ja viimesyksyiset tarrataiteilijoiden kiinniotot ja tuomitsemiset kertovat synkkää tositarinaa valtiovallan ja Helsingin kaupungin asenteesta.

Kaupunki käyttää valtavia summia töhryjen ja graffitien poistoon ja vartiontiliikkeiden suorittamaan valvontaan – samaan aikaan terveydenhuolto, opetus- ja sosiaalitoimikaipaavat kipeästi lisää rahaa. Kumpaan rahat käytettäisiin jos tavallinen kaupunkilainen saisi päättää?

Kaupunki ja poliisilaitos voisivat yrittää arvioida katutaidetta ja ”töhryjä” niiden sosiaalisten ja kulttuuristen merkitysten avulla sekä käyttää hyväkseen sitä nuorisokulttuurin, kaupunkikulttuurin ja visuaalisen kulttuurin tuntemusta, jota yliopiston kaupunkitutkijoilta, sosiologeilta ja visuaalisen nykykulttuurin tutkijoilta löytyy. Katutaiteelle tulisi antaa mahdollisuuksia sen sijaan, että sitä yritetään estää.

Poliittiset nuorisojärjestöt ja muut aktivistit ovat viime aikoina ottaneet voimakkaasti kantaa katutaiteen puolesta, vapaan julkisen kaupunkitilan ja ilmaisunvapauden puolesta ja Stop töhryille -kampanjaa vastaan.Vihreät nuoret ja opiskelijat vaati vihreää apulaiskaupunginjohtajaa luopumaan kampanjasta, ja Vasemmistonuoret järjesti yhteiskunnallisen katutaiteen kilpailun. Alkusyksystä järjestetty Katutaiteiden yö ylitti sovinnaisuuden rajat ja aiheutti paitsi paljon ”töhryjä”, myös kiivasta keskustelua aiheesta jopa aktivistiskenen keskuudessa.

Onkin välttämätöntä, että katutaiteen oikeutuksesta keskustellaan ja että eri näkökulmat pääsevät esiin julkisessa keskustelussa. Kyse ei ole vain siitä, kenen seinään saa piirtää ja näyttääkö se kivalta, vaan kyseessä on paljon suurempi ja yksilönvapauden kannalta merkittävämpi ongelma.

Katutaiteen tai ”töhrimisen” puolustaminen ja kaupunkitilan yksityistämisen vastustaminen saavat helposti absoluuttisuuden piirteitä.

Missä määrin kriittistä arviointikykyä ja suhteellisuutta tarvitsemme puo-

lustaessamme kansan valtaa kaupunkitilassa ja taidetta kaduilla? Tulisiko katutaidetta arvioida kuten muuta taidetta? Onko tavoiteltavaa pyrkiä määrittämään esteettisesti hyvää katutaidetta – vai riittääkö yhteiskunnallinen määrittely? Oma näkökulmani katutaiteeseen on kaksijakoinen. Yhtäältä näkökulmani on poliittinen, toisaalta taiteen tutkimuksen opiskelijan. En voi tarkastella katutaiteeseen liittyvää yhteiskunnallista problematiikkaa sivuuttamatta kysymyksiä esteettisestä, taiteellisesta arvosta ja taiteen määritelmästä. Onko katutaide aina taidetta ja siksi itseisarvoista vai onko sen arvo ensisijaisesti yhteiskunnallista?

Suomen taidekouluissa on havahduttu kaupunkitilan mahdollisuuksiin taiteelle. Kuvataideakatemia järjesti huhtikuussa yhdessä Kallion seurakunnan kanssa Julkinen tila ja kansalaisyhteiskunta -seminaarin. Sen paneelikeskustelussa oikeustieteilijä Juha-Matti Haarti puolusti vapaata kaupunkitilaa, tarrataiteilijoita ja nuoria graffitien tekijöitä rikoskomisario Petri Juvosen vastustaessa näitä.

Keskustelussa kulminoitui terävästi se konflikti, joka eri tahojen välillä vallitsee. Erona vallitsevaan tilanteeseen tosin oli se, että tässä keskustelussa katutaiteen puolustajat voittivat.

Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) opiskelijoiden teoksia on ollut Helsingin Energian sähkökaapeissa. Toukokuussa kuutosen ratikoissa ja pysäkeillä oli nuorta suunnittelua osana Taikin maistereiksi valmistuvien näyttelyn yhteistyötä HKL:n kanssa.

Toisaalta viime keväänä keskusteltiin myös siitä, saako HKL:n Saksasta ostamia vanhoja raitiovaunuja teipata umpeen kosmetiikkajätin mainoksin. Taistelu vapaasta julkisesta tilasta hävittiin Helsingin joukkoliikennelautakunnassa, ja nyt joudummekin katsomaan katukuvassa L’Oréalin jättimäisiä mainoksia. Muualla tilanne on toinen. Esimerkiksi Roomassa metrovaunut ovat täynnä graffiteja ja Pariisissa metroasemia on piristetty seinämaalauksin.

Taidekoulujen avaukset voivat

Toimenpide 2005

29

osaltaan muuttaa suhtautumista katutaiteeseen ja graffiteihin. Taideinstituutioina niillä on valta muuttaa ja laajentaa taiteen käsitettä ja ottaa siten katutaidetta suojiinsa. Voidaan tietenkin problematisoida sitä, milloin katutaide lakkaa olemasta vapaata kansalaislähtöistä osin alakulttuurista ilmaisua ja milloin se alkaa muuttua taiteeksi, jonka paikka on vangittuna gallerioihin. Taikin sähkökaappiprojekti rinnastuu helposti sähkökaappeihin liimattuihin tarrataiteilijoiden tarroihin. Kiinnostavaa tässä on se, miten Taikin opiskelijoiden teokset ovat hyväksyttäviä, vaikka tarrat eivät. Taikin sähkökaappiprojekti on aivan oikeutetusti saanut mediassa positiivista julkisuutta. On kuitenkin kaksinaamaista että samaan aikaan tarrataiteilijat on median ja yhteiskunnan taholta tuomittu. (Toim. huom. Toimenpiteen painoonmenon aamuna tuomittiin Let Me Love –tarrojen liimaajat lieviin sakkorangaistuksiin.) Mikä on se oleellinen ero tarrojen ja ”taiteen” välillä?

Sähkökaapit ja muut ”vapaat” tilat ovat kauan toimineet tärkeinä tiedotusfoorumeina muun muassa pienimuotoista toimintaa järjestäneille kansalaisryhmille. Nyt kun tällaisia tiloja ollaan puhdistamassa, uhkaa vapaata tiedostusta ja elävää kaupunkikulttuuria asteittainen kuolema. Kaupalliset mainokset valtaavat itselleen uusia tiloja, pintoja sekä foorumeita – miksi kansalaisten kannanotoille, tapahtuilmoituksille, mielenosoitusjulisteille ja katutaiteelle ei löydy samassa määrin uutta elintilaa?

Olisiko mahdollista ajatella, että kaupungissa annettaisiin tiloja taiteelle mainosten sijaan? Millainen kaupunki esimerkiksi Helsinki olisi jos edes osan mainoksista tilalla olisi tyhjää tilaa sekä taidetta? Olisiko toisenlainen kaupunki mahdollinen?

Kaupunki, jossa valta olisi kansalla ja kadut taiteella.

ALINA MÄNTTÄRI

30

Toimenpide 2005

RAIPPAA RIKOLLISILLE?

Raippaa rikollisille?

PETRA BOIJE

Rikosoikeusjärjestelmän pitäisi aina olla oikeutettu vain siinä määrin ja siinä ankaruudessa, että millään vähemmän pahaa tuottavilla keinoilla ei voida päästä samoihin tavoitteisiin. Miksi yhä edelleen vangitsemme ja rankaisemme ihmisiä, kun siitä saatavat hyödyt ovat jo vähintäänkin kyseenalaisia?

Perusteet rikollisten rankaisemiselle voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Yhtäältä rangaistuksen tarkoituksena on voinut olla jonkinlaisen oikeuden jumalallisen tai luonnollisen tasapainon säilyttäminen. Rikoksentekijää on rankaistava, koska hän on rikkonut tämän tasapainon, eli toiminut väärin. Toinen lähestymistapa painottaa menneiden vääryyksien ”korjaamisen” sijaan tulevaisuudessa saavutettavia hyötyjä. Rankaiseminen perustellaan siis pyrkimyksellä vähentää rikollista käyttäytymistä estämällä syyllistä tekemästä jatkossa lisää vahinkoa muille ja ehkäisemällä pelotteella muiden samanlaisia rikoksia.

Molemmat näistä oikeuttamisperusteista törmäävät sellaiseen ongelmien sumaan, että niiden soveltamisen laajuutta on vaikea käsittää.

Esimerkiksi kysymyksiin rangaistusten ankaruuden ja rikosten suhteesta, syyttömien rankaisemisesta yhteisen hyödyn nimissä ja oikeuttamisperusteiden ihmiskuvasta ei tunnu löytyvät kelvollisia vastauksia. Samat ongelmat tulevat myös käytännössä vastaan. Jälkimmäisen näkemyksen tunnetuimman tukipilarin, teorian yleisestävyydestä, tiedetään pitävän paikkansa vain ääritapauksissa. Epämääräisyys kyseisen teorian määrittelyssä, sen vaikuttavissa tekijöissä ja

päämäärissä tekee tieteellisen kritiikin myös äärimmäisen vaikeaksi.

Nykyisessä rikosoikeudellisessa keskustelussa onkin aivan liian usein tapana ottaa rangaistusten olemassaolo annettuna itsestäänselvyytenä.

Tällöin pyritään vain oikeuttamaan käytäntö, joka muistuttaa viimekädessä lähinnä yhteiskunnallista hygieniaa, ja jolla eräiltä ihmisiltä riistetään itsemääräämisoikeus. Samalla unohdetaan kaikki se mitä rikosoikeusjärjestelmä oikeastaan tuottaa: tuskaa, kärsimystä, kipua, haittaa ja negatiivisia kokemuksia. Pahimmillaan tämä tarkoittaa liian vahvaa uskoa lain moraalia luovaan voimaan, mikä

RAIPPAA RIKOLLISILLE? saattaa konkretisoitua yksittäisen ihmisen uhraamisena kuvitelmalle yhteisestä hyvästä.

Jopa useat arvostettavat ja erittäin tärkeät yhteiskunnalliset liikkeet ovat menneet pyrkimyksissään pahasti metsään vaatiessaan omalle asialleen rikoslain suojaa. Päämääränä on ollut pelkän julkisen painokertoimen määrittäminen liikkeen edustamille arvoille. Vaatimusta esitettäessä on kuitenkin jouduttu sulkemaan silmät kaikilta niiltä epäkohdilta, joita kriminalisointi toisi tullessaan. Nämä epäkohdat ovat saattaneet olla suurempia kuin se ongelma, jolta haluttiin alun perin suojautua.

Rangaistusten perusteluiden analyysi nimittäin osoittaa, ettei rankaiseminen pääsääntöisesti hyödytä uhria eikä rikollista. Konflikti varastetaan asianosaisilta ilman, että heidän omia intressejään, kokemuksiaan ja arvojaan kuullaan. Ristiriidat ja ongelmat irrotetaan liian helposti siitä yhteisöllisestä kontekstista, jossa niiden ratkaiseminen saattaisi olla niin uhrin kuin syyllisen kannalta parempi ratkaisu. Sen sijaan rikoksentekijän henkilökohtainen eettinen vastuu korvataan rikosoikeusjärjestelmässä juridisella vastuulla, kun tuomio puhdistaa rikollisen. Kohtaamisen ja käsittelemisen sijaan syyllinen unohtaa tekonsa, mutta saa kannettavakseen rikollisen stigman.

Onko vaihtoehtoja?

Yksi tapa tarkastella rikosoikeusjärjestelmää ja sen ongelmia perinteisen uusklassisistisen lähestymistavan sijaan on abolitionismi. Sen näkökulmasta rikollinen on aina henkilö, joka on tehnyt korvausvelvollisuuden synnyttävän teon, joka muistuttaa enemmän konfliktia, ristiriitaa tai jonkinlaista kriisiä. Teon seurauksena tekijä on vaikeassa tilanteessa, jonka sovittaminen on useimmiten mahdollista.

Tällainen rikoksen ja rikollisen määrittely mahdollistaisi myös rikosten todellisten syiden syvemmän tarkastelun, rasismia, seksismiä ja sosiaalisia ongelmia ei pidä lainkaan väheksyä.

Toimenpide 2005

31

PETRA BOIJE

Vaikka useat menneet abolitionistit nimenomaan halusivat taistella julmuutta ja barbariaa vastaan, ovat heidän reformistiset ajatuksensa onnistuneet legitimoimaan aina vain entistä alistavampia ja hienostuneempia kontrollin muotoja. Yritykset kehittää järjestelmää uusien vähemmän ankarien rangaistusten ja menettelyiden avulla ovat pääsääntöisesti johtaneet vain kontrolliverkon kiristymiseen.

Tästä syystä nykyistä abolitionismia ei voi pitää kovin rakentavana kantana. Sen menetelmänä ei ole enää reformismi, vaan pääpaino on pelkällä negatiivisella kritiikillä.

Riittäväksi ratkaisuksi ongelmaan katsotaan koko rikosoikeusjärjestelmän poistaminen ja korvaaminen ei-repressiivisillä menetelmillä. Hylkääkö abolitionismi tällöin kuitenkin yksittäisen ihmisen? Useiden mielestä kyllä, koska se vaatii ihmisiltä merkittävää toleranssia poikkeavuuksien suhteen; kykyä järjestää yhteiselämä sovintojen, suvaitsevaisuuden ja henkilökohtaisen eettisen vastuun perustalle.

Kenen pitäisi selitellä?

Olennaisinta olisi kuitenkin ymmärtää, että rangaistuksien oikeutuksesta keskusteltaessa on todistustaakka asetettava eettisesti hyväksyttäväksi eli siirrettävä perustelu- ja oikeuttamisvelvollisuus rikosoikeusjärjestelmälle eikä sen kriitikolle. On pystyttävä määrittelemään järjestelmän oikeuttavat periaatteet tyydyttävällä tavalla, todistettava oikeutusperiaatteen toimivuus luotettavalla kriminologisella tutkimuksella ja osoitettava järjestelmä eettisesti hyväksyttäväksi.

Pohdintaan rangaistuksen oikeutuksesta ei ole siis mahdollista tehdä vain filosofisessa tyhjiössä. Toisaalta on varottava myös toimivuuden ja oikeutuksen sokeaa samaistamista toisiinsa. Sitä voi syystäkin pitää yhtenä suurimmista eettisistä latteuksista, johon moderni rikosoikeustiede on pystynyt.

JOUNI WESTLING Artikkelin kirjoittaja on käyttänyt työssään hyväkseen Ari Hirvosen ja Nils Christien teoksia.

32

Toimenpide 2005

SOINTULA

Sointula

– SUOMALAISTA IHANNESOSIALISMIA 1900–LUVUN ALUSTA

Sointulan tarunhohtoiseen nimeen on usein liitetty sosialistinen utopiakokeilu sekä vapaa rakkaus, mutta myös täydellinen epäonnistuminen. Sen tavoitteena oli olla esikuvana ja onnellistaa maailma. Sointula oli Matti Kurikan luomus, jonka kantavana voimina piti olla sopusoinnun ja ihanteiden. Matti Kurikka on ristiriitainen henkilö Suomen työväenhistoriassa valtavirrasta poikkeavien ajatustensa takia.

Ihanneyhdyskuntia on aina perustettu ja melkein yhtä usein ne ovat epäonnistuneet. Seuraavassa esitetään minkälainen oli Matti Kurikan ja Sointulan historia, aatteet, vapaa rakkaus sekä mikä tuhosi sen.

Matti Kurikka – ihannesosialistinen näkijä

Inkerinmaalla syntynyt ja Helsingissä opiskellut Matti Kurikka oli keskeisessä roolissa Suomen työväenliikkeessä aivan 1800-luvun lopulla, toimiessaan Työmiehen päätoimittajana. Hän oli mukana perustamassa monia työväenyhdistyksiä ja kiersi puhumassa edistäen Suomen työnväenliikkeen ja myöhemmin amerikansuomalaisten työnväenliikkeen kasvua.

Hän vastusti jyrkästi vallankumouksellista sekä parlamentaarista sosialismia. Kurikka kannatti ihannesosialismia, jossa oli vaikutteita mm. teosofiasta, tolstoilaisuudesta, kristinopista ilman pappeja ja kansallissekä raittiusaatteista. Helmikuun manifestin aikoihin vuonna 1899 hän oli hetken jopa Suomen tunnetuin ja vihatuin mies, koska kehotti työväkeä olemaan allekirjoimatta kyseistä manifestia vastustavan adressin. Syynä oli se, että työväen johtoa oli hänen mielestään sitä laadittaessa sivuutettu.

Saman vuoden kesällä 1899 Turun kokouksessa perustettiin Suomen työväenpuolue (vuodesta 1903 Suomen Sosialidemokraattinen puolue).

Kokouksen yhtenä tarkoituksena oli heikentää luokkataistelua vastustavan Kurikan vaikutusvaltaa työväenliik-

keessä. Myös Kurikan mm. teosofiset ajatukset tekivät hänestä ei-vakavasti otettavan työväenjohtajien silmissä. Petyttyä materialistisiin ”leipäsosialisteihin” hän suuntasi katseensa Australiaan ja suunnitteli ihanneyhteiskuntaa. Hän oli hyvin perillä aikaisemmista kokeiluista ja siitä, miten niiden oli käynyt.

Sointulan perustaminen

Australian ihannesiirtokunnan perustaminen epäonnistui ja Matti Kurikkaa pyydettiin Kanadaan perustamaan uutta.

Kanadan lainsäädäntö ei tuntenut osuustoimintaa, joten perustettiin Kalevan Kansa Colonisation Company Limited. Lopulta löydettiin sopiva paikka, Malcolm-saari 300 kilometrin päässä Vancouverista.

Kanadan asutuslain mukaan koko 11 000 hehtaarin saari merellä luovutettiin Kalevan Kansalle. Ehtona oli hankkia riittävä määrä suomalaisia siirtolaisia sekä rakentaa omin varoin tietty määrä yleisinfrastruktuuria.

Suomalaiset alkoivat käyttää saaresta nimitystä Malkosaari. Se oli lähes asumaton ja syrjäinen, kuitenkin laivareittien varrella.

Lehtikirjoituksien, Kurikan puhujamatkojen ja asiamiesten välityksellä haalittiin muuttajia Malkosaarelle. Heistä valtaosa oli jo Amerikassa

asuvia suomalaisia. Tarkoitus oli valikoida muuttajia, mutta käytännössä kuka tahansa kelpasi. Ensimmäiset muuttajat saapuivat saarelle jouluna 1901. Matti Kurikka itse muutti saarelle seuraavan kesän juhannuksena ja samalla päätettiin yhdyskunnan nimeksi Sointula.

Matti Kurikan apulaiseksi tuli Suomesta hänen vanha ystävänsä A. B. Mäkelä, joka haaveili jopa koko Suomen työväestön siirtämistä omalla laivalla Brittiläiseen Kolumbiaan.

Sointulassa vaatteet, ruoka ja asuminen olivat ilmaista. Yksityispalstoja jaettiin 50 vuoden nautintaoikeudella vastoin Kurikan tahtoa, joka olisi halunnut täydellistä yhteisomistusta.

Sointulan ongelmana oli ammattitaitoisten työntekijöiden puute. Merikalastajia ja ammattimetsureja ei ollut yhtään, vaikka kalastuksen ja metsätöiden oli tarkoitus olla tärkeimmät tulolähteet. Yksipuolinen ruoka, asumistilojen niukkuus ja liialliset odotukset saivat monen muuttamaan pois. Parhaimmillaan Sointulassa oli yhdellä kertaa joidenkin arvioiden mukaan 350 ihmistä, mutta liikkuvuus oli runsasta ja ainakin tuhat ihmistä käväisi siellä kaikestaan. Huono taloudenpito ja velkaantuminen aiheuttivat ristiriitoja.

Toimenpide 2005

SOINTULA

33

Matti Kurikka: Sointulaan Sointulaan, Sointulaan, aatokseni pyrkii vaan!

Vaikka kunne mieli kiintyy, Kotilahti sille siintyy, Malkonsaaren rantamat.

Kalevan kansa Colonization Companyn johtokunta vuonna 1904. Keskellä pöydän takana on Matti Kurikka ja A. B. Mäkelä piipun kanssa.

”Kurikan ajatukset ja puuhat ovat niin suurta roskaa, ettei niistä kannata edes puhua” EETU SALIN Työväenliikkeen poliitikko ja lehtimies

Sointula hajoaa - tulipalo, taloudelliset ongelmat ja ”vapaa rakkaus”

Tammikuussa 1903 lähes koko Sointulan väki oli kokoontunut päärakennuksensa Melulan yläkertaan. Alakerrassa syttyi tulipalo, jonka seurauksena monet loukkaantuivat ja kolme aikuista ja kahdeksan lasta kuoli. Todennäköisin syy palolle oli Kurikan keksimä lämmitysjärjestelmä, jossa lautaputken kautta puhallettiin lämmintä ilmaa hataran rakennuksen huoneisiin. Jotkut jopa epäilivät paloa Kurikan järjestämäksi tuhotakseen tilikirjat, mutta myöhemmin tilit osoitettiin oikeellisiksi. Sointula alkoi hajaantua sisäisesti ja oppositio alkoi kerääntyä A. B. Mäkelän ympärille.

Tappiollinen siltaurakka, jonka Kurikka oli sopinut lisäsi kritiikkiä entisestään häntä kohtaan.

Myös Kurikan näkemykset ”vapaasta rakkaudesta” herättivät voimakasta vastarintaa osassa sointulalaisia.

Kurikka tarkoitti ”vapaalla rakkaudella” mm. sitä, että naisen ei tarvitse hävetä avioliiton ulkopuolista äitiyttä

Sointulaan, Sointulaan, aatokseni pyrkii vaan!

Mylvinnästä maailman myrskyn, pyörtehistä hurjan tyrskyn mielen kaipaa rauhalaa.

Sointulaan, Sointulaan, aatokseni pyrkii vaan!

Turvaton saa rauhan siellä.

Ihanteitten sulotiellä laajaks �aatos aukiaa.

Sointulaan, Sointulaan, aatokseni pyrkii vaan!

Siellä tehdään veljestyötä, ihmiskunnan helmivyötä valmistetaan sointuvaa.

sekä naisen vapautta valintaan. Sointulan ”vapaa rakkaus” sai runsasta huomiota englanninkielistenkin keskuudessa. A. B. Mäkelällä oli aihetta katkeruuteen myös oman avioliittonsa särkymisen johdosta, johon syyllisenä hän piti Kurikkaa. Monien ristiriitojen takia lokakuussa 1904 Matti Kurikka jätti Sointulan. Ihanneyhteisö oli hajonnut, mutta noin puolet asukkaista jäi saarellensa jatkamaan elämää. Sointula on edelleen olemassa oleva pieni kalastuksesta elävä englanninkielinen yhteisö. Siellä on Kanadan vanhin edelleen toiminnassa oleva osuuskauppa sekä vireää osuustoimintaa.

Matti Kurikan loppuvaiheet

Kurikan uusi Sammon Takojat –poikamiesyhteisö epäonnistui myös ja hän palasi Suomeen 1905 ja nousi vielä kerran Suurlakon aikana parrasvaloihin, mutta pian hänet syrjäytettiin ja jopa erotettiin Sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Hän perusti myöhemmin vielä oman puolueen, mutta vaaleissa ei tullut yhtään paik-

kaa. Tappion jälkeen hän palasi takaisin Amerikkaan ja elämänsä loppuvaiheilla hän suunnitteli vielä naisten Sointulaa ja suurta matkaa itämaisen viisauden alkulähteille. Matti Kurikka kuoli vuonna 1915 ja haudattiin New Yorkin Brooklyniin, Greenwoodin hautausmaalle.

Matti Halminen: Sointula – Kalevan kansan ja Kanadan suomalaisten historiaa (1936) Vapauden Kirjapaino.

Kalevi Kalemaa: Matti Kurikka – legenda jo eläessään (1978) WSOY. Reino Kero: Suureen Länteen - Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan (1996) Gummerus Kirjapaino Oy. Reino Kero: Suomalaisina PohjoisAmerikassa – Siirtolaiselämää yhdysvalloissa ja Kanadassa (1997) Gummerus Kirjapaino Oy. The People of Sointula –dokumentti, TV1 19.8.2005, Karvonen Films Ltd.

34

Toimenpide 2005

PÅ SVENSKA

Vad skulle Dr. Strangelove göra?

Jag har hittat en ny idol. Stanley Kubricks geniala film Dr. Strangelove or How I learned to stop worrying and love the bomb har sedan första gången jag såg

den fascinerat mig, och hör nu till min lista av absoluta favoritfilmer. Därför är det kanske föga överraskande att jag i den filmen hittat min nya idol: Doktor Merkwürdichliebe alias Dr. Strangelove.

Doktorn, som filmen tagit sitt namn efter, är en tysk vetenskapsman som olagligt smugglats över till USA efter andra världskrigets slut, för att utveckla vapen för USA under kalla kriget (verksamheten gick under namnet Operation Paperclip och är en omhuldad favorit bland konspirationsteoretiker).

Herr doktorn (spelas av Peter Sellers) är en rullstolsbunden, briljant vetenskapsman, iskall psykopat och högt aktad auktoritet inom den amerikanska militärledningens innersta cirkel.

Behöver man t.ex. få veta hur en domedagsmaskin, kapabel att utplåna allt liv på jorden, är konstruerad så är han den rätta mannen att vända sig till.

Förutom nyttig sakkunskap besitter mannen också andra värdefulla egenskaper. Tack vare en fulländad moralisk relativism och en knivskarp logik är inga medel så nedriga att han inte kan motivera dem inför sig själv och andra.

Alldeles uppenbart är han en överlevnadskonstnär, då han redan klarat sig helskinnad ifrån ett blodigt världskrig.

Inte ens jordens nära förestående undergång visar sig vara ett olösligt problem. Även till detta finner Doktorn en lösning, som inbegriper att han själv plus vissa utvalda tillbringar ca hundra

år under jorden med en könsfördelning på tio kvinnor per man, och det hela är fullt logiskt. Ingen panik, USA kommer att återuppnå sin nuvarande BNP inom loppet av tjugo år eller så.

Så närhelst jag råkar inför ett kvistigt problem tänker jag i fortsättningen fråga mig: vad skulle Dr. Strangelove göra?

Ja, vad skulle han göra? Här sitter jag i ett Finland dömt till en tynande tillvaro och armod i skuggan av det hotande Kina-fenomenet med en utbildning på hälft och en osäker framtid. Förvisso besitter jag inget av hans djupgående kunskap om vapenindustrin, så den vägen är stängd. Men hederligt arbete är helt uteslutet, ingen har någonsin blivit rik på det.

Med tanke på min situation vore det bästa kanske zatt aktivera mig politiskt, vilket till en början inte kräver någon talang alls. Det bästa valet vore antagligen att aktivera sig inom socialdemokratiska partiet, som nu tills vidare är det största partiet, och hoppas att min totala brist på äkta politisk övertygelse uppmärksammas. Jag kunde kanske satsa på att bli en grå eminens och t.ex. skriva tal för Tuula Haatainen, vilket inte verkar kräva någon talang alls.

lingspartiet, vilket vore förutseende för den händelse att det en dag blev dags att vända kappan efter vinden.

Vad bekommer Kina-fenomenet är lösningen förbluffande enkel. Det bästa vore att sälla sig till förespråkarna, och pådriva en politik som gynnar den utvecklingen i möjligast hög grad.

Europas historia visar att det alltid har varit väldigt lukrativt att utsuga folken i U-länderna, bara man har vett att höra till den ekonomiska eliten. Och eftersom jag redan förkastat tanken på hederligt arbete finns det ingen risk för att min arbetsplats försvinner till Sydostasien.

Evil will always triumph, because good is dumb. Var är närmaste socialdemokratiska värvningskontor?

LASSE GAROFF

Studentbladets redaktions-sekreterare

För övrigt har partiet en väldigt luddig ideologisk bas för sin verksamhet. Då kunde jag hålla mig väl med sam-

Evil will always triumph, because good is dumb

“Marx voted top thinker”

(Guardian)

“Why Marx is man of the moment” (Observer)

Moneen kertaan kuopattu Marx on taas otsikoissa.

Karl Marx -seura ry on Marxin ajatteluun kohdistuvan kiinnostuksen, tutkimuksen ja keskustelun foorumi Suomessa.

Kotisivu: www.marx-seura.kaapeli.fi.

Sähköposti: marx-seura@kaapeli.fi

Ilmastonmuutos?

Se on kiinalaisten vika.

Isi nyt vaan tykkää isoista autoista. w w w. j u n t t i a u t o . c o m

il y a trop de misère et trop de crimes. Quand il y aura moins de misère, il y aura moins de crimes. Si la terre était libre, tu ne serais pas là Sitoutumaton vasemmisto eli Sitvas on punavihreä, puolueisiin sitoutumaton kansalaisjärjestö. Toimimme Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, mutta elämme tiiviissä yhteydessä myös muuhun yhteiskuntaan.

Vasemmistolaisuus on meille ennen kaikkea solidaarisuutta ja tasa-arvoa. Se vaikuttaa tapaamme elää, ajatella ja toimia. Sitoutumattomuus merkitsee vapautta puolueista ja ulkoa määrätyistä mielipiteistä. Haluamme rakentaa tasa-arvoista ja ekologisesti kestävää maailmaa, jossa moniarvoinen kulttuuri, globaali yhteisvastuu ja luonnon ja ympäristön vaaliminen ovat aidon demokratian rakennusaineita. Uskomme, että pasifistinen maailmankatsomus, feministiset aatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus tuovat lopulta maailmaan rauhan ja vapauden.

Järjestämme keskustelutilaisuuksia, mielenosoituksia, opintopiirejä ja bileitä sekä muuta mukavaa punavihreää toimintaa. Uskomme vapaan ja kriittisen keskustelun voimaan, mutta emme kaihda suoraa kansalaistoimintaakaan.

Hylkää porvarillinen maailmankatsomus, äänestä sitoutumatonta vasemmistolaista!