Lieksan Teatteri
Tsehovista Turuseen Lieksan Teatteri kertoo verkkosivuillaan uskovansa tulevaisuuteen. Periksi ei pidä koskaan antaa! Vuorovaikutteisuus yleisöön ja ympärillä olevaan ympäristöön nousee aivan uusiin merkityksiin alueilla, joissa kulttuurin resurssit eivät ole suuret. Rahaa ja ammattimaista apua ei ole joka mutkan takana tarjolla, mutta intohimoa harrastamiseen on sitäkin enemmän.
Pielisen rannoilla Pohjois-Karjalassa koetaan, että kulttuuri on elonmerkki ja tärkeä pikkupaikkakunnan ilmapiirin kohottaja. Lieksan Teatterin puheenjohtaja Arto Piiroinen muistaa toisenlaisenkin Lieksan kuin mitä nykyinen on. 80-luvun alussa asukkaita oli 21.000, lähes kaksinkertainen määrä nykyiseen. Ikärakennekin oli tasapuolisempi, oli myös nuoria ai-
kuisia ja työikäisiä enemmän kuin tänään. –Pari vuotta sitten kuulin paikallisradiosta, että täällä on 10 miestä kuutta naista kohti. Ihan vääristynyt tilanne. Ennen oli enemmän aktiivisia työelämässä olevia ihmisiä, nyt yli 60-vuotiaiden osuus on isompi, Piiroinen sanoo. Lieksan väestöpohjan muutos heijastuu suoraan teatteriin. Kun kunta eli voimallisempia aikoja, eli teatterikin. Vuodesta 2004 teatteri on esittänyt vain yhden näytelmän vuodessa. Piiroinen on ollut mukana ”30 vuotta ja risat”. –En ole urheilumies. Ja kivaahan siellä on. Yhteishenki on hyvä ja Lieksan Teatteri on aina pyrkinyt olemaan sillä tavalla vapaa, että kaikki kelpaa. Ketään ei katsota vinoon. Piiroinen sekaantui teatteriin 80-luvun loppuvuosina näytellessään Kylälahden Nuorisoseurassa ja toimiessaan myös nuorisoseuran hallinnossa, puheenjohtajanakin. Hierojalla käydessään alkoi hieroja kysyä Piiroista mukaan näytelmään – hän oli itse mukana Lieksan Teatterissa. Siitä se lähti. Vuosi oli 1988. Näytelmä, johon Piiroinen oli houkuteltu, oli ”Herra Lootin tyttäret”, ohjaajana Seppo Rantonen.
Simpauttajassa Juulia näytteli Kaija Öystilä ja Ottoa Arto Piiroinen, taustalla Kuunoa näytellyt Raimo Nevalainen. 9
