Repliikki Suomen Harrastajateatteriliitto 2/2021
• Korona kaataa harrastajateattereita • Teatteria kännykkään - Instaan Faceen - kaikkialle! • Harrastajateatterikesä 2021 • Antti Laukkarinen: Minun reittini 1
PÄÄKIRJOITUS
Jos teillä on musiikkia joka ei soi, niin antakaa soida.” – Shakespeare
Sanna Saarela toiminnanjohtaja
R
okotukset ovat jo hyvässä vaiheessa, tapahtumatakuuta väläytellään myös harrastajateatterikentälle ja kevätaurinko lämmittää talven kalpeita kasvoja ihanasti. Toivoa on näkyvissä ja jopa jo käsin kosketeltavissa. Harrastajateatteriliiton, Kansalaisopistojen liiton ja Kansalaisfoorumin yhteisponnistus Tulevaisuustorstai-webinaarisarja päättyi muutama viikko sitten. Viimeisenä puhujana oli Juha Hurme, joka avasi teatterin tulevaisuutta menneisyyden valossa. Miten teatteri on selvinnyt ja vain vahvistunut historian käänteissä, muuttuen ja mukautuen, mutta säilyttäen oman erityislaatuisuutensa. Hurme sivusi Shakespearen aikaa (1564–1616 ) jolloin koronaa vastaavan pandemian aiheutti rutto. Musta surma oli jo 1300-luvulla surmannut valtavan määrän ihmisiä mutta sitä esiintyi pienempinä epidemioina edelleen Shakespearenkin aikana. Tuolloin ei tiedetty taudin aiheuttajaa, hy-
gienia oli huonoa eikä lääkkeitä eikä rokotuksia ollut, siksi tauti johti usein kuolemaan. Uskottiin, että taudit olivat Jumalan rangaistus ihmisten pahoista teoista. Teattereita ja kokonaisia kyliä suljettiin tai kylät sulkivat itse itsensä, ettei tartunta leviäisi. Enemmän tai vähemmän puoskareiksi luokiteltavat ruttolääkärit komeissa naamareissaan käyttivät hoitokeinona viikunoista ja yrteistä valmistettua voidetta, jolla ruttopaiseet voideltiin ja puhkaistiin. Toinen hoitokeino oli suonen iskentä, jolla sairaasta yritettiin poistaa huonoa verta. Voi vain kuvitella, millaisia olotiloja hoidot aiheuttivat. Samaan aikaan Shakespeare kirjoitti näytelmiään, joita kaiken kaikkiaan hänen elinaikanaan syntyi 38 sekä sonetteja 154. Hän työskenteli Lontoossa teattereissa ja kun ovet laitettiin kiinni, joskus jopa vuosiksi, hän siirsi esityksensä ulkoilmakiertueiksi maaseudulle. Tämä on hyvin verrattavissa meidän tämän päivän kesäteatterikulttuuriin. Tänä päivänä meillä on ammattitaitoiset lääkärit ja hoitajat, sairaalat, teho-osastot ja rokotukset puhumattakaan hyvästä hygieniasta. Olemme tehneet etätyötä, kokeilleet siipiämme digitaalisilla näyttämöillä ja pohtineet miten voimme olla läsnä toistemme elämässä ilman fyysis-
Sisältö 2/2021 Pääkirjoitus Korona kaataa harrastajateattereita Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Tarjoa henkilöjäsenetuja teatteriisi Vekkoympäristöt ja verkkopedagogiikka Teatteria kännykkään - Instaan - Faceen - kaikkialle! Jäsenteatteri esittäytyy: Lieksan Teatteri Harrastajateatterikesä 2021 Antti Laukkarinen: Minun reittini Innostuksesta seuraava askel on oikeudet Näytelmä on vuoden työ Ramppikuume valtasi verkon toistamiseen Toiminnanjohtajalta ja Tuottajalta Koulutuskalenteri kevät 2021 Kesäteatterikansa Talouspäälliköltä Puuttuuko ohjaaja? Harrastajateatterin budjetin laatiminen 2
2 3 4 4 5 6 9 12 14 16 18 20 21 22 22 23 23 24
tä kontaktia. Monet teatterit ovat käyttäneet tämän ajan tilojen tai taitojen parantamiseen. On tehty suunnitelmia tulevaisuuteen ja satsattu laatuun. Nyt kun pandemian loppu jo meille toivoaksemme häämöttää, jäämmekin odottamaan tämän ajan tuotoksia. Teatteri on aikansa kuva ja katseemme liitossa onkin jo pitkällä tulevaisuudessa. Minkälainen laaja ja monipolvinen harrastajateatterikenttämme onkaan jatkossa, mitkä/ketkä ovat ne ”tämän ajan shakespearet”? Rutto, niin kuin monet muutkin taudit hoidetaan nykyään antibiooteilla. Koronaa ehkäistään rokottamalla. Voimme varmuudella todeta sen, että epidemioita tulee ja menee. Ne kuuluvat elämään Shakespearen aikana, nyt ja tulevaisuudessa. Varmuudella uskallan myös sanoa, että teatteri selviää niistä. Se erityislaatuisuus, yhteisöllisyys, joka meitä teatterissa vetää puoleensa vain voimistuu pandemian myötä. Tavataan siis kesäteatterissa, tai viimeistään talvella! ”Mikään ei ole hyvää tai pahaa, ellemme sitä siksi ajattele. ” - Shakespeare Pysytään terveinä, Sanna Saarela, toiminnanjohtaja Suomen Harrastajateatteriliitto
Repliikki Suomen Harrastajateatteril
iitto 2/2021
Kannen kuvassa Orimattilan kesäteatterin Työmiehen vaimo, 2019. Kuva: Pia Simonen Kuva sijoittui 2. sijalle SHT:n Teatteri kuvassa -kilpailussa.
Päätoimittaja Sanna Saarela Toimitussihteeri Sari Jaatinen Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy Ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraava nro 7.9.2021 Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Raahe Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi
Korona kaataa harrastajateattereita ja vie töitä lähes 1500 ammattilaiselta Suomen Harrastajateatteriliitto ry (SHT), Työväen Näyttämöiden liitto ry (TNL) ja Finlands Svenska Ungdomsförbund rf (FSU) arvioivat huhtikuussa 2021 tehtyjen jäsenkyselyiden pohjalta harrastajateattereiden menettävän tänä vuonna lipputulojaan vähintään 4,7 miljoonaa euroa koronaviruspandemian vuoksi. Menetys heijastuu suoraan teattereiden toimintaan ja kykyyn työllistää teatterialan ammattilaisia. Vuonna 2019 harrastajateatterit palkkasivat 1480 teatterialan ammattilaista. Teatteriammattilaisia palkattiin työskentelemään yhteensä 3,8 miljoonalla eurolla. Vuoden 2020 aikana summa putosi puoleen eli 1,7 miljoonaan euroon. Vuonna 2021 pudotus on huomattavasti tätäkin suurempi. Jäsenkyselystä ilmenee, että harrastajateatterit ovat teatterialalla suuri työllistäjä, joka ei saa yhteiskunnallista tukea. Yleisömäärä vuonna 2019 oli ollut pelkästään SHT:n jäsenteattereiden vastausten perusteella vajaa 400.000 katsojaa. Tästä voidaan päätellä harrastajakentän imuroineen katsomoihinsa kaiken kaikkiaan miljoonayleisön. –Tämä on liitolle erittäin tärkeä tieto, koska harrastajateatterikenttä meinaa jäädä jalkoihin päätöksenteossa. Ajatellaan, että harrastajat ovat vain harrastajia. Kuten kysely kertoo, kenttä työllistää valtavasti freelancereita, sanoo Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja Sanna Saarela. Mikäli harrastajateatterit eivät saa koronakompensaatioina taloudellista tukea toimintansa jatkumisen turvaamiseksi, myös freelancekentälle koituu miljoonien eurojen menetyksiä. Harrastaja- ja ammattiteatterikenttä kulkevat käsi kä-
dessä, molemmat tarvitsevat tukea selviytyäkseen. Harrastajateatterit kautta maan tarjoavat mahdollisuuden päästä teatterin pariin kaiken ikäisille. Niiden skaala on laaja, ja siihen sisältyy muun muassa taiteellisia, sosiaalisia, terapeuttisia ja yhteisöllisiä ulottuvuuksia. Harrastajateatterilla on erityistä merkitystä myös alueiden kehittämisessä ja alueellisen tasapainon saavuttamisessa. Teatterin harrastamiseen vuonna 2019 osallistui noin 21 000 aktiivista toimijaa. Suomessa on tällä hetkellä enemmän korkeasti koulutettuja teatteritaiteen ammattilaisia kuin koskaan. Heidän työllistäjänään harrastajateatterikenttä on merkittävä. Tätä toimintaa ei toteuteta vain vapaaehtoispohjalta, ala on myös teatteriammattilaisten, kuten ohjaajien ja lavastajien, tärkeä työllistäjä. Jos harrastajateatterit jää-
vät ilman valtion tukia, vaikutukset ulottuvat näkyvästi myös teatterialan ammattilaisiin. –Tapahtumatakuu on vieläkin epäselvä ja toivottavasti se tulee koskemaan myös harrastajateatterikenttää. Jos se tulee koskemaan palkkoja maksavia tahoja, se koskee myös harrastajateattereita. Paitsi, että haluamme tapahtumatakuun piiriin, haluamme myös tukipotin kentän avustamiseen. Teattereita on jo mennyt nurin. Emme tarvitse jättisummia, mutta se kaikki työllistämiseen aiemmin käytetty raha jää kokonaan saamatta, jos teatterit häviävät. Harrastajateatterit eivät ole saaneet koronatukea tähän mennessä lainkaan ja ovat suurissa vaikeuksissa. Harrastajateatterikenttä tarvitsee kiireellisesti tukitoimenpiteitä. 3
Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Suomen Harrastajateatteriliiton toimiston ja hallituksen jäsenten kanssa koottu Tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma kokoaa yhteen arvot, joiden mukaan liitto toimii. Suunnitelma on jaossa jäsenteattereille, jotka voivat peilata omaa toimintaansa sitä vasten. Kentän toivotaan ottavan suunnitelman omakseen ja käsittelevän sen kokouksissaan. –Ensi syksynä tulemme selvittämään tarkemmin miten tasa-ar-
vo ja yhdenvertaisuus toteutuvat kentällämme. Kyselyn kautta mietimme mitä toimenpiteitä kenttä tarvitsee, että voisimme vielä paremmin. Kyse on siitä, että yhteisö voi hyvin kun se on mahdollisimman tasa-arvoinen, sanoo Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja Sanna Saarela. Saarela huomauttaa, että yhteisöllisyys on aina keskiössä teatterissa. Jos siellä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat, on prosesseille turvalliset lähtökohdat.
–Omasta positiosta katsoen ei aina välttämättä näe onko oma yhteisö tasa-arvoinen kaikille muillekin. On hyvä välillä palata siihen ja kirkastaa millaisia arvoja haluamme noudattaa ja mikä on meille tärkeää. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma on lähetetty teattereille uutiskirjeessä. Se löytyy myös liiton sivuilta osoitteesta: shtl.fi/tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuussuunnitelma/ Kuva: Eija Jokilahti
Tarjoa henkilöjäsenetuja teatteriisi Nyt voit ilmoittaa teatterisi jäsenetujen tarjoajaksi Suomen Harrastajateatteriliiton henkilöjäsenille. Näin tuemme Suomen laajan harrastajateatterikentän yhtenäisyyttä ja samalla kannustamme lähtemään teatteriin vähän kauemmaksikin. Alennus voi olla mitä vain mikä teatterillenne parhaiten sopii. Alennusten ei tarvitse olla linjassa keskenään, mutta toivomme alennuksen olevan vähintään –15 %. Tarjous voi olla myös rajattu, esi4
merkiksi tietty määrä alennuslippuja esitystä kohti tai vaikka ennakkovaraukset vain saman päivän esityksiin. Kaikki yhteistyöhön lähteneet teatterit listataan Suomen Harrastajateatteriliiton nettisivuilla ja kaikista mukaan ilmoitetuista esityksistä tehdään ensi-illan lähestyessä viikottainen somenosto liiton kanavilla. Muistathan somenostoa varten ilmoittaa lähestyvästä ensi-illasta hyvissä ajoin, noin kaksi viikkoa ennen h-hetkeä osoit-
teeseen sht@sht.fi. Toivomme, että pidätte SHT:n jäsenille voimassa olevat jäsenedut ajan tasalla myös omilla verkkosivuillanne. Sopimus on toistaiseksi voimassa oleva ja sen voi irtisanoa koska tahansa vain ilmoittamalla asiasta sähköpostitse. Teatteri itse vastaa tarjousten tiedottamisesta teatterin omilla tiedotus- ja markkinointikanavilla. Tämä paketti palvelee sekä teatteria että harrastajia! Mukavaa, että teatterinne lähtee mukaan!
Verkkoympäristöt ja verkkopedagogiikka
– suurta seikkailua, kokeiluja ja oppimisen iloa Vietimme kevättalvella paljon aikaa Zoom-verkkoympäristössä Kansalaisfoorumin koulutussuunnittelijoiden pienellä porukalla keskenämme harjoitellen. Klikkailimme itsemme sisään näihin hassuttelukokouksiin tietokoneen lisäksi aina myös kaikilla puhelimilla ja tableteilla, mitä kodeistamme löytyi. Kokeilimme erilaisilla laitteilla liittymistä, siirtelimme toisiamme Zoomin ryhmähuoneista toiseen ja piirtelimme ruudulla toistemme näytönjaon päälle. Tarkoituksena oli suunnitella, miten tukisimme parhaiten jäsenjärjestöjämme verkkopedagogiikan kehittämisessä, mutta uppouduimme aina uusien ominaisuuksien testailuun keskenämme. Yhtäkkiä joku hoksasi: jos kerran meillä on hauskaa ja opimme joka kerta paljon uutta, miksi emme pitäisi tällaisia samanlaisia matalan kynnyksen sekoiluistuntoja myös muille?
Yhdessä harjoittelua ei voita mikään Näin saivat alkunsa Zoom-seikkailun nimellä kulkevat, kouluttajille suunnatut maksuttomat lyhytkurssit, joita on pidetty useita pitkin kevättä. Vaikka koulutuksessa on laajat materiaalit ja luento-osuus, testailua ja harjoittelua, emme esitä olevamme Zoom-konsultteja vaan olemme rehellisesti ja rennosti Zoom-sekoilijoita, jotka todellakin itsekin erehtyvät ja oppivat uutta jokaisen koulutusistunnon aikana. Mukaansatempaava ja välitön pedagoginen otteemme on saanut runsaasti positiivista palautetta. Hauskuuden lisäksi osallistujat ovat kertoneet oppineensa seikkailuissa paljon. Tämän pedagogisen oivalluksemme voi laajentaa Zoomista myös koko verkko-opetuksen alueelle. Voimme sanoa loputtomiin, et-
tä rohkeasti kokeilemalla oppii. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja sille, kun yhdessä hyppäämme suureen tuntemattomaan ja siellä huomaamme, että eihän tämä hajoakaan käsiin väärästä kohdasta klikkaamalla. Verkkoympäristöissä voi olla oikeasti hauskaa toimia, ja siellä voi rakennella myös monenlaisia osallistavia ja ryhmän toimintaa tukevia tehtäviä, joissa ihmiset pääsevät itse tekemään, olemaan sujuvasti vuorovaikutuksessa ja myös hulluttelemaan. Esimerkiksi pelkkä eri nimisten virtuaalisten ryhmähuoneiden luominen (baaritiski, takahuone, keittiönpöytä) voi vaikuttaa olemisen tapaan ja keskustelun aiheisiin.
Verkko antaa mahdollisuuksia moneen – jos vain haluat Zoom-seikkailun kokeneet ovat antaneet hyvää palautetta myös selkeistä materiaaleistamme. Tämä on huomionarvoista siksi, että olemme tehneet sähköiset materiaalimme hyvin pitkälti saavutettavuusohjeiden mukaisesti. Selkeys onkin yksi keskeinen arvo verkkokurssin materiaaleissa, eikä sekään ole mitään salatiedettä. Verkkokouluttajan oma varmaotteinen ja rauhallinen toiminta luo turvaa osallistujille. Se ei kuiten-
kaan tarkoita sitä, etteikö kouluttajakin voisi erehtyä tai osoittaa itsekin olevansa uuden äärellä. Kaikki oppivat kyllä toimimaan verkkoympäristöissä sekä osallistujina että myös verkkokoulutusten vetäjinä, jos vain löytyy tahtoa ja rohkeaa seikkailumieltä. Verkkoympäristöt ovat pikkuhiljaa avautuva maailma, jonka poluille voi astua yksin, yhdessä tai oppaan kanssa.
Verkkopedagogista tukea tarjolla maksutta Kansalaisfoorumin tarjoama verkkopedagogiikan tuki ei rajoitu vain Zoom-seikkailuihin. Koulutussuunnittelijat tukevat ja auttavat mielellään pienemmissäkin murheissa. Pidempien verkkokurssien suunnittelu- ja kokeiluprojektien apuna on myös Verkkokeiju-palvelumme eli maksuton tukihenkilö. Zoom-seikkailuja tai Teams-toikkarointeja voidaan järjestää myös pienemmälle porukalle tilauksesta. Mikäs sen hauskempaa! Verkkokeijun tuki on jäsenillemme maksutonta ja sitä voitte tiedustella Tuula Hyystinmäeltä: tuula.hyystinmaki@kansalaisfoorumi.fi. Kirjoittajat: Kansalaisfoorumin koulutussuunnittelijat Mari Tapio, Annamari Martinviita ja Raisa Laukkanen
5
Teatteria kännykkään – Instaan – Faceen – kaikkialle! Kymmenen kysymystä digitaiteilija Maria Oivalle 1. Eikös teatteri ole tarkoitettu ihmiseltä ihmiselle esitettäväksi eli onko se enää teatteria, kun siihen tulee tekniikkaa väliin? Mikä tekee teatterista teatteria? Jos katsomme tyhjää näyttämöä, joka on nimetty esitykseksi, eikö se ole teatteria? Onko John Cagen 4’33” musiikkia, kun alat kuulla tyhjyydessä ääniä? Kuulostaa saivartelulta, mutta on oleellista tässä yhteydessä ajatella mikä tekee teatterista teatteria. Ajattelen digitaalista teatteria kohtaamisen kautta: esitys kohtaa katsojan. Kun esityksen tietyt prinsiipit täyttyvät, se on minulle teatteria, oli se digitaalista tai ei. Kaikilla on toki oikeus ajatella miten ajattelee. Ei äitini äiti pitänyt aikoinaan Beatlesia musiikkina. On tyypillistä ihmiselle, että uutta vierastetaan. Meidän täytyy asemoida itsemme maailmaan, todellisuuteen ja universumiin. Teatteri, näyttämö on aikoinaan syntynyt tarpeesta selittää maailmaa ja ihmisyyttä, yhteisö on kokoontunut näyttämön ääreen katsomaan itseään. Myytit ovat syntyneet tarpeesta selittää miten ihminen on tullut tähän maailmaan. Miksi on pilviä? Mikä on elämisen tarkoitus? Miksi olemme sellaisia kuin olemme? Samassa yhteydessä voi pohtia myös sitä, kuka on taiteilija. Onko se meriittejä saavuttanut ja korkeasti kouluttautunut ihminen vai ihminen, joka sanoo olevansa taiteilija. 2. Jos teatteriryhmämme haluaa ottaa digitaalisen teatterin haltuun, mitä pitää tehdä, mistä aloittaa? Ensimmäinen mahdollinen kysymys on: mikä on esityksen sisältö, mikä on se tarina tai näytelmä tai teos, joka halutaan luoda. Toi6
Kuva: Stein Valkoinen
MARIA OIVA • Kotimaassa ja kansainvälisesti työskentelevä teatteriohjaaja, esitys- ja mediataiteilija. • Viime vuodet Oiva on kehittänyt digitaalisen näyttämön konseptia. • Tehnyt uraauurtavaa taiteilija- ja taidelähtöistä tutkimus- ja kehitystyötä #digiteatterissa. • Hänellä on pitkä kokemus esityksistä, joissa katsojan kehollinen kokeminen on keskiössä. • Palkittu TINFO-palkinnolla vuonna 2019.
nen mahdollinen kysymys on: mitä alustaa halutaan käyttää. Kohdeyleisöajattelua on pakko tehdä jonkin verran, koska esimerkiksi sosiaalista mediaa käytettäessä digiteatterin näyttämönä, on tarpeen ymmärtää, ketkä kyseistä somea käyttävät. Jos tehdään vaikka Tuntematon sotilas mahdollisimman klassisella tavalla ja pyritään tavoittamaan sotaveteraanien lapsia, on Facebook hyvä alusta. Jos taas halutaan tavoittaa teinit, käytä jotakin muuta somea. Siis, toimi sillä alustalla, missä yleisösi on. Digitaalista näyttämöä täytyy ensin testata, kuten fyysistäkin näyttämöä. Miten lujaa minun pitää puhua, mihin katsoa jotta katsoja näkee kasvoni, miten esitys valaistaan, millaiset puvut halutaan, mitä haluamme viestiä? Pitää opetella käyttämään sitä näyttämöä, mitä halutaan käyttää. Tutkikaa miten mikäkin alusta toimii – TikTok, Facebook, Instagram, YouTube, WhatsApp… 3. Millainen teatteri toimii digitaalisena? Toimiiko jokin paremmin kuin jokin toinen? Kutsun kaikki mukaan miettimään tätä, koska meillä on tästä vielä suhteellisen vähän tietoa ja kokemusta. Suurimmalla osalla meistä on kuitenkin kokemus siitä, miltä tuntuu istua ruudun ääressä. Ajatellaan konkreettisesti: jos esitys on tarkoitettu katsottavaksi puhelimelta, on sen näyttämö tosi pieni. Instagramin kuvaruutu on neliön mallinen. Ne rajaavat jotakin pois samalla tavalla kuin fyysisessäkin näyttämössä on omat rajoituksensa. Mutta, on vaikea nimetä mitään sellaista, mikä ei missään nimessä toimisi. 4. Jos on kertakaikkiaan liveteatterissa täysin kiinni ja jumissa, eikä pysty tekemään digiloikkaa edes ajatuksissaan, millaista houkutusnamua tarjoaisit uuden ajattelun herättelemiseksi? Tarjoaisin uteliaisuuden namua. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea ja on terveellistä tunnistaa jos joku ei ole mun juttu. Kenellekään en tosin suosittele, että kategorisesti toteaa, että jokin on paskaa näkemättä sitä. Se ei ole hedelmällinen lähtökohta etenkään taiteilijalle.
Uteliaisuus on hyvä, ja ihan riittävä lähtökohta. Mitä digitaalisuus voisi mahdollistaa, mitä uutta tai lisää se antaisi, jopa enemmän kuin fyysinen näyttämö. Sen me menetämme, ettemme oli ”lihassa” samassa tilassa, mutta mitä se lihassa oleminen sitten tarkoittaa? Ajatellaanpa läsnäoloa. Olen itse fyysisen läsnäolon ihminen, en ole diginatiivi, enkä ole sitä mieltä, että digitaaliset näyttämöt korvaavat fyysisen. Mutta digitaalinen kohtaaminen on ihan oikeaa kohtaamista, vain erilaista kuin fyysinen. Olen kokenut myös paljon syvempiä kohtaamisia digitaalisesti kuin fyysisesti. Hyvin intiimejä, koskettavia, tosia. Fyysisessä tilassa oleminen ei automaattisesti tarkoita sen ”todempaa” kohtaamista. Sosiaalisen median pointti on kohdata, keskustella ja olla ihmisten kanssa sosiaalisesti. Teatterissa on merkitykseltään paljon samaa. Some mahdollistaa yleisön välisen kommunikaation, keskustelemisen esityksen sisällä ja vuorovaikutuksessa olemisen uusilla tavoilla – osin jopa mielekkäämmillä. Uusia yleisöjäkin kannattaa miettiä. Suurin osa alle kolmikymppisistä elää digitaalisessa todellisuudessa. He ovat läsnä siinä koko ajan, samoin kuin fyysisessä todellisuudessa. Jos halutaan jalkautua sinne missä nuoret elävät, pitää nöyrtyä, eikä se ole myönnytys tai kompromissi. Tätä uutta asiaa pitäisi nöyrästi tutkia, mutta olla samalla kriittinen – kysymällä, kokeilemalla ja neutraalisti tutkimalla. 5. Kummalle arvelet digitaalisuuden haltuunottamisen olevan vaikeampaa – katsojalle vai tekijälle? Tekijälle. Ihan ehdottomasti. Itse teen perinteistä teatteria mutta myös esitystaidetta tosi paljon. Olen 15 vuotta tehnyt esityksiä, jotka tapahtuvat kaduilla, iholla, mielissä. Minulle näyttämönä voi toimia vaikka ihmisen tietoisuus. Näyttämöitä on monenlaisia ja kun me ammattitaidolla kehystämme sen mihin katsoja on tulossa, he tulevat ihan mielellään. En ole kohdannut esitystä, joka olisi ollut muotonsa kautta liian vaikea. Meidän pitää osata kertoa mikä tämä
esitys on. Katsoja miettii haluaako osallistua siihen vai ei. 6.Ihminen oppii esimerkilläkin aika lailla. Annapa muutamia digiteatterin haltuunottaneita tahoja, joiden esityksiä suosittelisit luuraamaan. Vapaita taiteilijoita on, jotka tekevät, kuten näyttelijä Topi Kohonen tekee monologia Instagramiin. Karanteeniteatteri striimaa näyttämöesityksiä, mikä sekin on jo iso askel. Monet teatterit ovat alkaneet tehdä samaa. Koronankohottamat teki omat kokeilunsa digiteatterista. Yksilöt tekevät tällaisia. Englantilainen mediataideryhmä Blast Theory, on tehnyt tätä 20 vuotta. Oleellinen kysymys on nyt pitkäjänteisen, varta vasten digitaalista alustaa varten tehdyn teatterin kehittäminen ja mahdollistaminen. Toivoisin pääseväni tekemään näytelmätekstiä Zoomiin. Näytelmäteksti kirjoitettaisiin suoraan tätä alustaa varten. Hyödynnettäisiin kamerakulmia, monikameraa, leikkausta, zoomia… mutta se tarvitsee tuotantoresursseja. Näen tässä kuitenkin aivan valtavirtataiteen mahdollisuuden, teatterin ja elokuvan välimaastoon. Se voisi olla viihteellinen, kokeellinen. 7. Onko digiteatterin tekemisessä joitakin perustavaa laatua olevia lainalaisuuksia, joita ei ole perinteisessä teatterissa? Ohjaajan työssä hahmotan, että minun pitää ymmärtää riittävästi lavastamisesta, valosuunnittelusta ja niin edelleen – toki kaikki eivät ajattele näin, mutta kun lähdetään tekemään digiteatteria, pitäisi tarpeellisesti ymmärtää teknologiasta. Kannattaa ottaa osaajia avukseen ja ymmärtää, mitä ”osaaja” näissä muodoissa tarkoittaa. Nyt ei ehkä tarvita näyttämömestaria, mutta tarvitaan ohjelmoija. 8. Mikä sinut on sytyttänyt digiteatterille? Homma alkoi vuonna 2015, kun Riihimäen Teatteri aloitti hienon pilotin. Olin Johanna Hammarbergin kanssa Todellisuuden tutkimuskeskuksessa ja menimme teatteriin tekemään esityksen Dada 99. Teimme teatteriin Kabaree Voltairen, 7
jossa tarjoiltiin kahvia ja dadaistisia leipomotuotteita. Katsojat istuivat kahvilan pöydissä. Yksi osio esityksessä oli, että esitimme katsojille kysymyksiä, kuten ”mitä taide on” ja katsojat alkoivat esittää kiinnostavia vastakysymyksiä ja muita kommentteja. Loin esitykselle oman Twitter-tilin ja aloin twiitata katsojien kommentteja, poimin mitä korvaani sattui. Kommentit alkoivat elää omaa elämäänsä ja synnyttää dialogia esityksen ulkopuolella. Merkitsin he aina aihetunnisteella #dada99. Totesin, että tässähän on syntymässä jotakin. Aloin ottaa myös harkitusti kuvia ja postata niitä Instagramiin samalla aihetunnisteella. Näin joka esityksen aikana ilmestyi kahdelle alustalle sisältöä tällä tunnisteella. Esitys sai someen ikään kuin rinnakkaisteoksen, toki vain välähdyksiä ja häivähdyksiä siitä, mitä yleisö koki esityksessä. Aihetunnisteella sai kuka tahansa kaiken materiaalin kerralla nähtäväkseen. Tuli myös useita yhteydenottoja nuorilta, jotka hämmästelivät, että onko Riihimäen Teatterilla IG-tili. Silloinen Riihimäen Teatterin johtaja Matti Arnkil soitti ja kertoi, että he ovat miettineet taiteellisen johtajan Janne Saarakkalan kanssa digitaalisuutta ja kysyivät lähtisinkö viemään teatteria siihen suuntaan. Hankkeeseen saatiin rahoitus ja se alkoi tammikuussa 2017. Ei ollut hajuakaan mitä tehdään, mutta oli olo, että tästä tulee valtava tutkimustyö. Halusin, että tehdään koko ajan ulostuloja, eikä nysvätä kahta vuotta teatterin sisällä, vaan kaiken on näyttävä kadunmiehelle. Onnistuimme siinä. Siitä tuli uusi näyttämö. Rahoitus mahdollisti minun ja lavastaja-mediataiteilija Jyrki Pylvään palkat, mutta ei meillä ollut mitään tuotantopaikkaa. Oli selvää, että teatteria tehdään meidän puhelimilla ja sillä mitä meillä on. Niin se lähti. 9.Onko Suomi digitaalisen teatterin kehitysmaa vai missä me olemme menossa? Tuntuu, että täällä ollaan taiteellisissa kokeiluissa jopa pidemmällä kuin esimerkiksi Britanniassa, vaikka siellä on pitkä teatterihistoria ja valtava ihmismassa. Digitaa8
lista teatteria voisi tarkastella kylmästi myös rahan näkökulmasta. Britanniassa tehdään kyllä elämysteollisuutta isosti, vaikkakin se tahtoo jäädä wau-efektin tasolle, joten jos siitä näkökulmasta katsotaan, on tässä jäänyt valtava potentiaali käyttämättä. Haluaisin haltuunottaa elämysteollisuuden käyttämän välineistön ja koneiston taiteelllisen teatterin käyttöön. Missä olisi se taho, joka rahoittaisi tätä ja näkisi potentiaalin? Miten taiteilijat pääsisivät käsiksi tähän maailmaan? Mikä olisi alusta- ja tuotantotaho? Tällä hetkellä digitaalinen teatteri lepää paljolti yksilötaiteiljoiden varassa, eikä meillä kellään ole sellaisia resursseja ja rakenteita että muoto kehittyisi mielekkäästi ja ideaalilla tavalla. Tässä voisi olla myös valtavat markkinat jos tehtäisiin ammatillisesti ja kohdeyleisöä ajatellen, taiteellisesta potentiaalista puhumattakaan. Jos puhutaan vaikkapa Suomi-kuvan viemisestä, olisi tässä hirveästi työntövoimaa. Pienellä fokuksen siirtämisellä laitosteattereiden jo olemassa olevat resurssit ja osaaminen voidaan päivittää vaikka proggiskohtaisesti. Mielestäni ei ole viisasta, tai oikeastaan ei edes totta todeta, että teatteri on kuollut kun fyysisiä massoja ei voi ottaa samaan tilaan samaan aikaan. Teatterin tappamisen sijaan annetaan sen uudistua ja hengittää ja päästä täyteen, moni-
ääniseen potentiaaliinsa. Kun sähkö tuli aikoinaan teatteriin, se oli hirveä kriisi. En sano, että kaikkien esitysten pitää tapahtua WhatsAppissa, mutta meillä on aika paljon mahdollisuuksia erilaisiin yhdistelmänäyttämöihin. Miten lavennamme fyysistä näyttämöä? Millaisia kerronnan tapoja voisi olla? Eikö teatterin pidä heijastaa aikaa, jossa elämme? Kännykät ovat jokaisen kädessä, joten voisivatko ne olla meidän uusia kansannäyttämöitämme? YouTubessa ei ole välissä akateemikkoja kysymässä onko sinulla maisterin paperit, vaan kuka tahansa voi tuutata sinne mitä tahansa. Tämä on se maailma jossa me elämme. On merkillistä jos teatteri sanoo, että tämä ei kosketa meitä. 10. Mitä koronan jälkeen tapahtuu digitaalisille näyttämöille? Teknologia on tullut jäädäkseen ja meidän pitää ottaa se haltuun. On mielenkiintoista, että me ihmiset otamme sumeilematta haltuumme luontoa ja kehitämme jopa omia lajeja, joita syödä mussuttelemme ja kohtelemme miten vaan. Kun pitäisi ottaa itse tekemämme tekniikka haltuun, alkaa vaikertaminen että ei ei ja onpas vaikeaa. Miksi emme tarttuisi teknologiaan omistajan, luojan, elkein ja valjastaisi sitä taiteen palvelukseen. Koska teknologian luojia olemme me, ihmiset, vaikkakin sen yksityiskohtainen salatiede onkin harvojen hallussa. Mutta meillä on pääsy näiden oraakkelien luokse! Kun kerran olemme ottaneet taiteelle sähkönkin, miksi emme ottaisi kaikkea muutakin mitä sähkön jälkeen on tullut. Täytyy myös koko ajan muistaa, mitä hyvää teknologia on tuonut meille: saamme esimerkiksi puhua rakkaittemme kanssa lähes kasvotusten tuhansien kilometrien päähän. Olisimmeko uskoneet 20 vuotta sitten? Eivätkä pandemiat taida tähän loppua, ja teknologian läsnäolo ja kehitys ei ainakaan lopu. Mutta me voimme päättää, miten ja mihin sitä käytämme. Miten voimme olla toisillemme läsnä myös etänä, kestävällä tavalla? Se on kysymys, jonka parissa meidän on pakko jatkaa työtä.
Lieksan Teatteri
Tsehovista Turuseen Lieksan Teatteri kertoo verkkosivuillaan uskovansa tulevaisuuteen. Periksi ei pidä koskaan antaa! Vuorovaikutteisuus yleisöön ja ympärillä olevaan ympäristöön nousee aivan uusiin merkityksiin alueilla, joissa kulttuurin resurssit eivät ole suuret. Rahaa ja ammattimaista apua ei ole joka mutkan takana tarjolla, mutta intohimoa harrastamiseen on sitäkin enemmän.
Pielisen rannoilla Pohjois-Karjalassa koetaan, että kulttuuri on elonmerkki ja tärkeä pikkupaikkakunnan ilmapiirin kohottaja. Lieksan Teatterin puheenjohtaja Arto Piiroinen muistaa toisenlaisenkin Lieksan kuin mitä nykyinen on. 80-luvun alussa asukkaita oli 21.000, lähes kaksinkertainen määrä nykyiseen. Ikärakennekin oli tasapuolisempi, oli myös nuoria ai-
kuisia ja työikäisiä enemmän kuin tänään. –Pari vuotta sitten kuulin paikallisradiosta, että täällä on 10 miestä kuutta naista kohti. Ihan vääristynyt tilanne. Ennen oli enemmän aktiivisia työelämässä olevia ihmisiä, nyt yli 60-vuotiaiden osuus on isompi, Piiroinen sanoo. Lieksan väestöpohjan muutos heijastuu suoraan teatteriin. Kun kunta eli voimallisempia aikoja, eli teatterikin. Vuodesta 2004 teatteri on esittänyt vain yhden näytelmän vuodessa. Piiroinen on ollut mukana ”30 vuotta ja risat”. –En ole urheilumies. Ja kivaahan siellä on. Yhteishenki on hyvä ja Lieksan Teatteri on aina pyrkinyt olemaan sillä tavalla vapaa, että kaikki kelpaa. Ketään ei katsota vinoon. Piiroinen sekaantui teatteriin 80-luvun loppuvuosina näytellessään Kylälahden Nuorisoseurassa ja toimiessaan myös nuorisoseuran hallinnossa, puheenjohtajanakin. Hierojalla käydessään alkoi hieroja kysyä Piiroista mukaan näytelmään – hän oli itse mukana Lieksan Teatterissa. Siitä se lähti. Vuosi oli 1988. Näytelmä, johon Piiroinen oli houkuteltu, oli ”Herra Lootin tyttäret”, ohjaajana Seppo Rantonen.
Simpauttajassa Juulia näytteli Kaija Öystilä ja Ottoa Arto Piiroinen, taustalla Kuunoa näytellyt Raimo Nevalainen. 9
Maan veri - Rintamalta raiviolle -työryhmä. Kirjailija Heikki Turunen punaisessa viitassa. –Esitin näytelmässä laitoksen turvapäällikköä. Tarinaa voisi soveltaa tämän päivän elämään, sillä se kuvasi ympäristörikosta. Kokemus oli myönteinen, mutta jännittävä. Esityspaikkana oli uuden Lieksan kulttuurikeskuksen Brahe-sali, tuttu paikka, jossa Piiroinen liikkui työnsä puolesta kiinteistöpuolen asioissa. Tuohon aikaan Lieksan Teatterilla riitti virtaa tehdä kahta näytelmää vuodessa. Piiroinen on ollut siitä lähtien mukana useimmissa näytelmissä. Aikaa on kaikilla vuorokaudessa rajallinen määrä ja Piiroinenkin joutui 2000-luvun puolivälissä toteamaan, että teatteri saa hänen osaltaan jäädä hetkeksi tauolle. Mutta veri veti takaisin. Puheenjohtajaksi Piiroinen valittiin keväällä 2014. –Porukassa ei ole mitään moittimista, sitä on helppoa kipparoida, kun vain oma aika riittää. Meillä ei ole mitään ongelmia, ei stressitekijöitä, emmekä omista kiinteistöjä, joista olisi jatkuvaa kulua. Lieksan Teatterissa koetaan, että teatterin painoarvo on iso. Tulevaisuus huolettaa muitakin kuin puheenjohtajaa, sillä muuttotappiollisen kunnan väestöpohjan ei 10
odoteta radikaalisti lähivuosina muuttuvan parempaan suuntaan. Jos teatteri pystyy jatkossa toimimaan, se pitää kiinni tietystä tasosta. –Vaikka näytelmämme ovat harrastajien esittämiä, pyritään tasokkaisiin näytelmiin. ”Niskavuoren nuorella emännällä” pääsimme sanomalehti Karjalaisen kulttuuritoimituksen Vuoden Kulttuuritapahtumat -listalle ammattiteattereiden sekaan. Samassa äänestyksessä päästiin ”Jäniksen vuodella” kakkoseksi. Ykkössijaa ei odotettukaan, koska joensuulaiset äänestävät oman kaupunkinsa teatteria. Teatterin ohjelmistossa näkyy tavoite esitellä laajasti lieksalaista kulttuuriosaamista ja historiaa. Yksi esitetyimpiä kirjailijoita on ammentanut tuotantonsa samoista maisemista, Heikki Turunen. Turuselta on nähty Lieksan Teatterissa näytelmät ”Suomensodan sankari Olli Tijainen”, jonka kirjailija käsikirjoitti mittatilaustyönä teatterille 2008-2009, ”Simpauttaja” 2011-2012 ja ”Maan veri – Rintamalta raiviolle” 2017-2018. Oman maakunnan kirjailijan suosio näkyy siinä, että kutakin näytelmää on esitetty kahtena vuonna, Simpauttajaa itse asiassa kolmena, koska
vuonna 2013 vietettiin Simpauttaja-romaanin 30-vuotisjuhlavuotta ja näytelmää oli vielä muutaman kerran esitettävä. Kesäteatteripaikka Vuonislahden rantateatterissa on yksi Suomen kauneimpia. Pielisen aallot lyövät näyttämön rantaan ja vastarannalla kohoaa Koli. ”Simpauttajasta” tuli Tapaus, koska näytelmä esitettiin ensimmäisen kerran kirjailijan kotipitäjässä. Yleisömäärä oli viisinumeroinen. Piiroisen rooli ”Simpauttajassa” oli Ryynäsen Otto. –Minusta se oli hyvä rooli. Näyttelijäntyön osalta pieni, mutta tärkeä. Oton esikuva ei muuten ole vuonislahtelainen, vaikka monen muun on. Turunen oli tavannut hänet toimittaja-aikoinaan. Piiroiselle on pitkästä roolien sarjasta jäänyt Oton lisäksi mieleen Tsehovin ”Kirsikkapuiston” Lopahinin rooli, samoin Sirkku Peltolan ja Heikki Salon ”Köyhän kierrätys” -näytelmän isännän rooli. Kesäteatterinäytelmistä Turusen näytelmät ovat olleet mieleenpainuvimpia. Sisäesityksistä ”Viulunsoittaja katolla” muistuu mieleen hienona kokemuksena katsomon puolelta ja Anna-Leena Härkösen ”Häräntappoase” ja ”Bussi Some-
rolle – Rauli Baddingin tarina. Ohjaajat ovat löytäneet Lieksan Teatterin pitkälti viidakkorumpua kuunnellen. Se toimii. Teatteri tiedetään ja tunnetaan Joensuussa, josta ammattiohjaajat tulevat. Koronapandemia keskeytti ”Niskavuoren nuoren emännän” esitykset, joihin olisi ollut väkeä tulossa linja-autolasteittain. Näytöksiä pyritään jatkamaan ensi syksynä. Tulevaisuutta ajatellen puheenjohtaja toivoisi lisää uutta virtaa ja voimaa teatteriin, jonka johtokuntakin alkaa ikääntyä. Väestöpohjakin pistää miettimään. –Hyvänä vuotena on katsojia 1500, mutta usein oltu lähellä 2000 ja parhailla on päästy 3500 katsojaan. Kulttuurikeskuksen Brahe-saliin mahtuu 384 katsojaa.
LIEKSAN TEATTERI sai alkunsa 14.11.1982, kun jouk-
ko aktiivisia lieksalaisia perusti Lieksan teatterin kannatusyhdistyksen. Vuonna 1984 esitettiin yhdistyksen ensimmäinen näytelmä, Anneli Pölösen ”Kaija vaan”, jonka ohjasi Erkki Mustonen. Aluksi esityspaikkoina toimivat mm. musiikkiopisto ja Kuhmonkadun koulun sali. Lieksan kulttuurikeskus valmistui vuonna 1985 ja samana vuonna siellä sai ensi-iltansa Eino Leinon ”Simo Hurtta”, ohjaajana Seppo Luhtala. Näytelmiä on tuotettu yleensä 1–2 kpl vuodessa ja lisäksi teatterilaiset ovat tuottaneet mm. kavalkadeja, ohjelmaa pikkujouluihin ja yhdistysten tilaisuuksiin sekä avustaneet erilaisissa produktioissa. Menneinä vuosina teatteri on vieraillut kaksi kertaa Petroskoissa sekä Kuhmossa, Juuassa, Iisalmessa ja Helsingissä. Vuonna 2004 yhdistys siirtyi Lieksan Kansalaisopiston alaisuuteen. Johtokunta toimii itsenäisesti ja valitsee näytelmän sekä ohjaajan.
Näyttämöstään Lieksan Kulttuurikeskuksessa teatteri maksaa samaa vuokraa kuin muutkin, kansalaisopisto kuittaa joitakin harjoitusvuoroja itselleen. Lasku tilasta harjoituksineen ja näytöksineen on 2000–3000 euroa. Ihan pikkurahalla ei enää pärjätä, Piiroinen toteaa. Kun ison näytelmän budjettia laskee, kasvaa raami helposti 30.000 euroon. Teatteri harjoittelee kaupungin tiloissa tai vuokraa niitä yksityiseltä. Viikonloppuisin päästään myös monitoimisaliin, joka on Brahe-salin alakerrassa. Pukuvarasto väestönsuojassa Kulttuurikeskuksen kellarissa. –Kipukynnys alkaa olla 1000 katsojaa. Lipusta veloitamme 20 euroa, joka sisältää narikan. Näytelmät ovat olleet sen tasoisia, että tarvitsemme niihin Brahe-salin tekniikan. Emme saa esityksiä pyörimään millään kylätalolla, vaan valo- ja äänitekniikka tarvitaan.
Simpauttajan hurmaava nuoripari Imppa ja Marketta, Joonas Lehikoinen ja Veera Turunen. 11
.fi
jateatterikesa
e k i r e t t a e t Harrastaja
www.harrasta
Ohjelmiston esittelyt:
Viidellä esityksellä kohti festareita Harrastajateatterikesään haki 13 esitystä, joista Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja Sanna Saarela valitsi festivaalille 5 esitystä. Valintaprosessi oli iso urakka, mutta Saarela iloitsee mahdollisuudesta nähdä pitkästä aikaa harrastajateatterilaisten esityksiä. –Esitysten katsominen ylipäätään oli hyvin virkistävää. Olin kaivannut teatteria ja yhtäkkiä sitä olikin siinä omalla ruudulla iso määrä. Esityksistä välittyi teatterin tekemisen yhteisöllisyys ja sitä oli ihana seurata, Saarela sanoo. Saarela sai nähtäväkseen klassikkoja, ryhmän itse kirjoittamia kantaesityksiä ja jättikokoisia musikaaleja. Hajonta oli melkoinen, mutta kaikkia esityksiä yhdisti yhteen hiileen puhaltaminen näyttämöllä. Esityksistä näkee, etteivät ryhmät ole koronan vuoksi juuri päässeet harjoittelemaan. Osa videotallenteistakin oli kuvattu kauan sitten. Esitysten ensi-illat olivat olleet vuonna 2020 tai jopa edellisenä vuonna. –Klassikoita oli tehty sekä perinteisellä tulkinnalla että toisaalta hassuteltu mukavasti. Saarela koki, että jokaisessa esityksessä oli jotakin niin kiinnostavaa, että olisi tehnyt mieli tuoda ne muidenkin nähtäville. Jotenkin karsintaa piti kuitenkin tehdä, joten hän otti valintakriteerikseen tunteen siitä, miten esitys pitää otteessaan ja miten kokonaisen maailman esitys näyttämölle rakentaa. Viisi hakijaa täytti vahvan ja otteessaan pitävän esityksen kriteerit. Itse festivaalin toteutuminen tuntuu vielä tässäkin vaiheessa kaukaiselta ja epävarmuustekijöitä leijuu ilmassa. Kesäkuussa vielä katsotaan tarkasti mikä on tilanne. –Festareita kohti kuitenkin mennään. Kesäkuu on sellainen deadline, että sitten pannaan loputkin pyörät pyörimään. Tapahtumien järjestäminen ylipäätään on epävarmaa, eikä kenelläkään ole kristallipalloa siitä, miten tässä käy, mutta tahtotila on kova. Tikkurilan Teatteri. Kuva: Leena Tiuri
12
PERJANTAI 20.8. klo 18.00 Tikkurilan Teatteri / Vantaa EIKÄ YKSIKÄÄN PELASTUNUT Käsikirjoitus Agatha Christie Ohjaaja Aarne Linden 3 h, väliaika Kymmenen ihmistä saapuu eristyneelle Sotilassaarelle. Leppoisa hämmennys isäntäväen poissaolosta katkeaa, kun ääni levyltä syyttää paikalla olijoita sekaantumisesta julmiin kuolemantapauksiin. Selviää, ettei kukaan oikeastaan tunne kutsut lähettäneitä herra ja rouva Owenia. Mysteerin ainekset ovat kasassa, kun yksi vieraista tukehtuu kuoliaaksi kesken illallisen ja loru seinälle ripustetussa taulussa alkaa “Kävi kymmenen pientä sotilaspoikaa yhdessä pöytähän, vaan yksi ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän – “. Christien nerokkaassa tarinassa suljettu paikka, tiivistyvä tunnelma ja yhä vääjäämättömämmältä näyttävä tuho saavat henkilöt reagoimaan eri tavoin. Kun epäily, syyllisyys ja pakokauhu nostavat päätään, näyttäytyy ihmisyys koko kirjossaan. ”Esityksen intensiteetti säilyy loppuun asti, ja kaikki näyttelijät pelaavat yhteiseen päämäärään saumattomasti. Ohjaus on tarkka ja ajoittain todellista rytmistä taituruutta. Tunnelma on välillä jopa piinaava, vaikka klassikkoesityksen loppuratkaisu olisikin kirkkaana mielessä.”
Teatteri Fiasko. Kuva: Johanna Turunen
Teatteri K Kuva: J ultsa. orma H ellström
1 2 0 2 a t u u k o l esä 20.–22. e LAUANTAI 21.8. klo 11.00 Teatteri Kultsa / Helsinki YÖSSÄ GEHENNAN Käsikirjoitus Ilpo Tuomarila Ohjaus Jorma Hellström 2 h 30 min, väliaika Vain vuosi Ahlqvistin murskaavan Seitsemän veljeksen arvostelun jälkeen, alkoholismin ja masennuksen riivaama Aleksis Kivi joutuu Lapinlahden mielisairaalaan. Sairaalan käytävillä hän törmää Daniel Hjorton kirjoittajaan runoilija, J.J. Weckselliin. Kateus ja halveksunta toisiansa kohtaan innoittaa heidät esittämään toisistaan karikatyyrit, missä he ivaavat ja piikittelevät toisiaan. Ylilääkäri Saelan näkee tämän uudeksi hoitomenetelmäksi ja sallii sen ylihoitaja Gimbergin estelyistä huolimatta. Esityksillään he repivät toistensa sielut sirpaleiksi, mikä samalla kuvaa kummankin luovan voiman viimeisiä kipinöitä ja toivoa. ”Teatteri Kultsa luo näyttämölle vahvan ja raadollisenkin maailman. Katsoja pääsee seuraamaan mielisairaalan arkea missä ei aina voi olla varma kenen mieli on enemmän järkkynyt, hoitajien vai potilaiden. Näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa täysillä ja visuaalisuus tukee esityksen tunnelmaa.” LAUANTAI 21.8. klo 15.30 Teatteri Fiasko / Joensuu DON JUAN JA KIVINEN VIERAS Käsikirjoitus Moliére Ohjaus Tuire Hindikka ja Tiia-Mari Mäkinen 75 min, ei väliaikaa Don Juan ja Kivinen Vieras on vetävä, vireä ja visuaalinen tulkinta sarjahurmaajasta, moraalista ja HGT. Kuva: Petri Tuohimaa
kunniasta. Lähes 400 vuotta sitten kirjoitettu teos asettaa meidät tänäänkin kohtaamaan viettelijyyden, uskottomuuden, uskonnon ja uskonnottomuuden, teeskentelyn sekä pelon ja pelkuruuden asioita. Teos puhuu synnistä, synnin palkasta, taivaan kostosta ja helvetistä. Ja tämä on komediaa, komediaksi kirjoitettu ja komediaksi harjoiteltu Don Juan ja Kivinen vieras. ”Vauhdikas klassikkokomedia taittuu Teatteri Fiaskon käsittelyssä visuaalisesti taidokkaaksi ja ajoittain jopa viiltävän teräväksi ajankuvaksi. Sukupuolirooleilla leikittely tuo teokseen uuden tason, joka resonoi myös tämän päivän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esitys pitää otteessaan ja naurattaakin, muttei päästä katsojaa helpolla.” LAUANTAI 21.8. klo 19.00 Helsingin Gayteatteri HGT / Helsinki Pinkkiä punatähden varjossa - Rosa Unterm Roten Stern Käsikirjoitus Mikko Autio Ohjaus Jarno Pimperi 1 h 50 min, väliaika Pinkkiä punatähden varjossa vie katsojansa viimeiseen vuoteen ennen Berliinin muurin murtumista ja Saksojen yhdistymistä. Vuonna 1989 Itä-Berliinin homoskene oli jo kehittynyt vilkkaaksi. Näytelmän olennaisena osana on sen ajan musiikki, homobaarien eli "rakkauden turvasatamien" piilotettu yhteisöllisyys, dragesitykset sekä dekadenssi disko. Päähenkilön bi-seksuaalisuus, itsetuhoiset ajatukset, yksinäisyys, lupa rakastaa, yhteiskunnan yleinen hyväksyntä, valtion kontrolli sekä kaduilla kuljeskelevat uusnatsit. Mikko Aution käsikirjoittama ja Jarno Pimperin ohjaama näytelmä on kunnianosoitus kaikil-
le homobaareille sekä inspiraation antaneelle Itä-Saksan ainoalle DEFA-homoelokuvalle Coming Out. ”Esityksen historialliset puitteet on rakennettu vähäeleisesti mutta toimivasti ja päähenkilön matka on ajattoman samaistuttava myös tänä päivänä. Diskomusiikki ja dragshowt siivittävät tarinan lentoon ja katsoja uppoutuu täysin Gayteatterin luomaan maailmaan.” SUNNUNTAI 22.8. klo 11.00 Teatteri Sisar / Tuusula KODITTOMAT Käsikirjoitus ja ohjaus Sarppa Heiskanen 2 h 30 min, väliaika Kodittomat on Teatteri Sisarelle käsikirjoitettu, sävelletty ja sovitettu musikaali. Kodittomat kertoo yhden kadun pitkäaikaisasunnottomista, eriikäisistä ihmisistä. Tarina nostaa esille, aika kipeälläkin tavalla, kodittomuuden haasteita. Kodittomat pitää sisällään kuitenkin myös toivoa, rakkautta ja välittämistä kanssaihmisistä. Kodittomat-musikaalilla Teatteri Sisar ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin raottamalla verhoa, jonka taakse kaikki eivät pääse oikeassa elämässä näkemään. Kodittomat on myös käsikirjoitettu niin, että yleisö voi itse allekirjoittaa tarinan todenperäisyyden; on joku taho, joka luo kodittomuudesta autenttisen kokemuksen lavalle ja saa yleisön kulkemaan hetken matkaa yhdessä. ”Musiikki siivittää esityksen kokonaan toiselle tasolle, vie tarinaa eteenpäin ja tarjoaa katsojalle myös virkistystä aika ajoin. Huikean iso ensemble, joka toimii saumattomasti ja luo lavalle maailman, mikä imaisee mukaansa. Tämän esityksen puolella on helppo olla.”
Teatteri Sisar. Kuva: Heli Viitanen
13
Minun reittini Näyttelijä Antti Laukkarinen ei tiennyt vielä teininä mikä hänestä tulee isona. Nuorimies eteni omaa kiinnostustaan kuunnellen harrastajateatterin ja työväenopiston kautta opintoihin, jotka toivat ammattiin. Ei kenenkään perässä, vaan omin jaloin, omaa polkua. ”Muistan lapsuudesta joitakin hämäriä muistikuvia teatterista. Peter Pan lensi – ja se oli pienelle minulle valtavan ihmeellistä. En ole kotoisin mistään kulttuuriperheestä, eli ihan omaa polkua tässä on saanut taivaltaa. Ala-asteella opettaja antoi meidän välitunnilla harjoitella itse keksimiämme näytelmiä, joita sitten perjantaisin esitettiin muulle luokalle. Nehän oli tietysti ihan älyttömiä pläjäyksiä, mutta olimme todella innossamme ja treenasimme hulluna. Ala-asteella esiinnyimme jossain juhlassa Kiss-yhtyeenä. Farkkutakit oli täynnä bändien merkkejä ja tietysti aurinkolasit päällä. Kaikki soittimet oli lavalla, mutta musa tuli lavalla olevasta mankasta. Se oli aivan päräyttävä kokemus. Lapsena oli todella arvokasta, että opettaja antoi meille tilaa tehdä kaiken itse. Teininä ei ollut hajuakaan mikä minusta tulee isona. Yläasteella iski joku häveliäisyys, eikä esiintyminen tuntunut luontevalta. Tilanne muuttui lukiossa, jossa perustettiin uusien kavereiden kanssa bändi; Puskutraktors. Minusta tuli rumpali. Myöhemmin se bänditouhu meni omien biisien ja keikkailun myötä aika pitkällekin. Teatteri oli edelleen taka-alalla, mutta keikkailun myötä esiintymisen ilo tuli takaisin ja nautin suunnattomasti keikoilla yleisön edessä soittamisesta. Kirjoitin ylioppilaaksi 1995. Lukion jälkeen menin sivariin päiväkotiin, jonne jäin muutamaksi 14
vuodeksi töihinkin. Tämän jälkeen haahuilin erilaisissa taide-, media ja elokuvapajoissa. Se oli jonkinlaista etsikkoaikaa. Sattumien kautta eksyin erääseen työväenopiston teatterihankkeeseen. Siellä tehtiin puolen vuoden ajan näyttelijäntyön harjoitteita ja näyttämölle harjoiteltiin antiikin klassikko Lysistrate. Nautin suunnattomasti koko siitä prosessista ja se oli myös hyvin opettavaista. Noihin aikoihin pääsin myös Helsingin Kellariteatteriin pääsykokeiden kautta. Oli uskomaton riemu tulla valituksi. Näyttelin siellä useassa jutussa ja ”Klitsusta” tuli kuin toinen koti. Niinä aikoina hain pari kertaa Teatterikorkeakouluun, koska alkoi selkeästi vahvistua tunne, että tämä se on mitä haluan tehdä. Kellariteatterissa oli tuttuja, jotka opiskelivat Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa teatteri-ilmaisun ohjaajiksi. Aloin kiinnostua myös siitä vaihtoehdosta, ja kun vuonna 2001 Stadiassa tuli haku erilliselle esiintyjä/näyttelijälinjalle neljäksi vuodeksi, hain ja pääsin sisään. Opiskelijaelämän aloittaminen oli suuri muutos elämässäni monella tavalla. Tärkeintä oli, että nyt alkoi neljän vuoden mittainen opiskelu teatterialalla, johon olin rakastunut. Tämä vuosikurssimme oli kokeilu erillisestä näyttelijäluokasta, jota ei ollut aikaisemmin koulussa ollut. Päivittäisen opiskelun lisäksi harjoittelin ja esiinnyin iltaisin vanhempien vuosikurssilaisten opiskelijatöissä. Se oli mielestäni parasta
mahdollista oppimista - oppimista tekemisen kautta. Oma tapani työskennellä ja rakentaa roolia alkoi hiljalleen kehittyä opiskelujen edetessä. Ensimmäisellä vuosikurssilla tehtiin Euripideen Medeia ja esitys valittiin Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon. Tuntui huikealta päästä festareille ja se oli muutenkin tärkeä nostatus opiskelujen alkuvaiheessa. Meillä oli luokassa todella hyvä henki ja vuosien varrella koettiin paljon yhdessä. Työharjoittelun tein Turun kaupunginteatterissa Kauppamatkustajan kuolemassa. Opin paljon, kun vaan tein ja tein ja tein... Kouluaikana tehtiin Teatteri Pensaan kanssa kesäisin monien viikkojen mittaisia Suomen kiertueita. Keikkabussissa kulki viitteelliset lavasteet ja teatteria esitettiin ulkona, paikoissa joissa sitä ei tavallisesti nähty: esim. Utsjoen tuntureilla, pienten koulujen pihoilla, järvien rannoilla ja Venäjällä Vienan Karjalassa kierrettiin pienissä kylissä. Kuusi viikkoa putkeen kesällä Hangosta Utsjoelle ja itärajan taakse. Ne oli aivan mielettömiä reissuja. Teatteri ja näytteleminen on jollain tavalla sykkinyt sisälläni aina ja hyvä palaute on kannustanut eteenpäin. Varsinkin nuorelle minulle nuo positiiviset palautteet ovat toimineet erittäin tärkeinä kannustimina. Kun valmistuin Stadiasta 2005 teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, tuntui päästötodistus harhaanjohtavalta. Olin opiskellut näyttelijäntyötä ja näytellyt monissa produktioissa neljän vuoden ajan. Pedagoginen kokemukseni oli olematonta, mutta silti minulla oli todistus teatteri-ilmaisun ohjaamisesta. Koin itseni näyttelijäksi ja koulun jälkeen oli paljon sisäistä pohdintaa työidentiteetin kanssa. Asia ratkesi kuin it-
yleensä suht korkealla ja pidän tätä tärkeänäkin oman kehittymisen kannalta. Koen sen vapauttavana ajatuksena, ettei tässä ammatissa koskaan tule valmiiksi, tämähän on yhä jatkuvaa oppimista, niin kuin eläminenkin, uteliaasti ja mielenkiinnolla eteenpäin. Jokaisella näyttelijällä on oma polkunsa ja koen, ettei minulla ole ehkä ollut se helpoin, mutta juuri omanlaisensa ja hyvin arvokas juuri siksi. Oma mantrani on töiden kuin elämänkin suhteen ”Kaikki on mahdollista.” Teatterikorkeakoulu ei ole todellakaan ainut väylä näyttelijäksi ja itse olen hyvä esimerkki siitä. Opiskella voi muuallakin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Paljon on myös erilaisia opistoja ja harrastajateattereita, joissa voi kartoittaa kokemusta. Paljon on itsestä kiinni ja oma aktiivisuus on tärkeää. Jos sisällä on palo teatterin tekemiseen, kannustan näiden liekkien kuulemiseen ja seuraamaan niitä, mihin ne ikinä johdattavatkaan.
– Reittini näyttelijäksi ei ole ollut helpoin, mutta tämä on ollut minun. Kun vain seuraa omaa polkuaan, se voi johtaa ihan mihin tahansa ja kaikki on mahdollista. Sen kulkua ei voi ennalta päättää, sanoo Antti Laukkarinen. Kuva: Uupi Tirronen
sestään, päästessäni valmistuttuani Tampereelle kiinnitykselle kuukausipalkkaiseksi näyttelijäksi Ahaa Teatteriin. Myös näyttelijäliiton näkökulmasta koulutuksemme oli näyttelijän ammattiin valmistava ja antoi vuosikurssillemme luvan käyttää ammattinäyttelijän FIA-nimikettä. Tämä oli tärkeää vastavalmistuneen teatterintekijän identiteetille. Olin Ahaassa näyttelijänä pari vuotta. Kiersimme esiintymässä eri puolilla Suomea. Viikon aikana saattoi esityksiä olla viidelläkin eri paikkakunnalla. Oli hyvin opettavaista, kun joutui mitoittamaan
ilmaisuaan jatkuvasti uuteen tilaan sopivaksi. Myös se, että tehtiin n. 8 esitystä viikossa, toi sitä toivomaani käytännön työtä oikein olan takaa. Nykyään freelancerina töitä on joskus todella paljon ja välillä taas vähemmän, mutta pidän tärkeänä, että elämässä on muitakin asioita kuin teatteri. Siitähän sitä ammentaa näyttämöllekin, elämästä ja elämisestä. Koen yhä suurta rakkautta näyttelijäntyötä ja teatterin tekemistä kohtaan. Olen hyvin kiitollinen saadessani tehdä näitä töitä. Rima oman tekemisen suhteen on
ANTTI LAUKKARINEN • Syntynyt 1976 Helsingissä. • Asuu Helsingissä taiteilijakoti Lallukassa. • Valmistunut Stadiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi 2005 • Ammatiltaan freelancer-näyttelijä, FIA. • Improvisaatioteatteri Stella Polariksen jäsen. • Rakkain roolityö: Juha Hurmeen Hullu-näytelmän päärooli. • Teksti, joka on tehnyt vaikutuksen: Kullervon tarina jostain sykähdyttää aina vaan… • Ikimuistoisin esiintymispaikka: Vienan karjalan pienet kylät kaukana kaikesta ja keskellä ei mitään. 15
Innostuksesta seuraava askel on oikeudet Näytelmien esitys- ja tekijänoikeuksia ei makseta turhaan. Se on näytelmäkirjailijoiden korvausta tehdystä työstä.
jenkkielokuva, rajataan oikeuksia jo aika paljon, Nigumann sanoo. Jos Disney-filmatisoinneista tutut sadut viehättävät, kuten Tuhkimo ja Lumikki, Nigumann neuvoo etsimään jotakin muuta versiota kuin Disneyn, kuten kansansatua.
Näytelmäkulman (Nordic Drama Corner) talous- ja sopimuskoordinaattori Anna Nigumann kehottaa ottamaan yhteyttä esitysoikeusasioissa jo siinä vaiheessa, kun teatterissa mietitään ja suunnitellaan tulevaa ohjelmistoa. Oikeudet eivät aina putoa syliin kuin omena puusta, vaan joidenkin tekstien esittämisestä joudutaan käymään pitkiäkin neuvotteluja. Kun on liikkeellä hyvissä ajoin, saa heti tietää mikä ajatellun tekstin esitysoikeustilanne on, ja se vapauttaa viemään tuotantoa eteenpäin.
–Joskus on kyse siitä, että oikeuksien omistajat haluavat antaa tekstin vain ammattiteatterille. Meillähän on todella hieno ja laaja harrastajakenttä, jonka erityslaatuisuudesta pyrimme kyllä esitysoikeuksista sovittaessa muistuttamaan. Joskus kuitenkin esittämistä koskevat vaatimukset ovat liian kovat harrastajateatterille, vaaditaan vaikkapa tiukasti tietynlaista lavastusta tai puvustusta tai kuuroja ammattinäyttelijöitä. Meidän tehtävämme on valvoa kirjailijan oikeuksia, tämän taiteellisen työn laadun säilymistä, ja sen vuoksi meitä kiinnostaa, mitä näytelmätekstille tehdään.
–Esimerkiksi Nalle Puhiin on Disney varannut kaikki maailmanlaajuiset oikeudet. Kun ollaan tekemisissä teoksen kanssa, josta on tehty
Kotimaisiin näytelmiin saa Nigu-
mannin mukaan lähes aina esitysoikeudet. Joskus kuitenkin maantieteelliset päällekkäisyydet ovat niin hankalat, että kaikille ei oikeuksia riitä. –Eräässä maakunnassa oli kolme teatteria tekemässä Risto Räppääjää. Yksi ryhmä joutui siitä luopumaan ja kaksi muuta olivat onneksi etäällä toisistaan. Ei ole teatterin eikä kirjailijankaan etu, että täsmälleen sama teos on esillä meillä ja naapurikylässä, kun teatterille kuitenkin on tärkeää myös katsojien riittävyys. Kun on kyse suositusta tekstistä, nopeus on valttia. Jos on vain puhelimessa keskusteltu ja tiedusteltu oikeuksia, se on vain keskustelua ja tiedustelua. Se, joka virallisesti hakee oikeuksia Nordic Drama Cornerin nettisivuilla täytettävän lomakkeen kautta, on etusijalla. Mitä aiemmin tuotantoja suunnittelee ja esitysoikeuksia hakee, sitä vähemmän on tätä ongelmaa. – Innostuksesta siis heti seuraava askel on tehdä esitysoikeuspyyntö, muistuttaa Nigumann. Harrastajateatterit seuraavat luonnollisesti myös ammattiteattereiden ohjelmistoja. Nigumannille on tuttu tilanne, jolloin menestyksekkään ammattiteatteriensi-illan jälkeen harrastajat soittelevat ja kertovat haluavansa saman tekstin. Esitysoikeuksien hakeminen ei ole mitenkään monimutkaista. Kyse on pikemminkin asian muistamisesta hyvissä ajoin, kun seuraa–Koronavuosi näkyi aluksi peruutuksina, esityskausien siirtoina ja viime syksystä lähtien striimauksina. On ollut kiva huomata, että teattereilla on uskoa tulevaan. Ei ole vaivuttu epätoivoon. Jotkut ovat siirtäneet esitystään jo kolme kertaa, Anna Nigumann sanoo.
16
vaa tuotantoa suunnitellaan. Nigumann lähettää teatterille helposti täytettävän excel-lomakkeen ensi-illan tienoilla. Tilitykset, samoin kuin tekstien välittäminen, tapahtuu sähköisesti. Näytelmiä ei enää tulosteta ja postiteta teattereille. Tekijänoikeuskorvaukseen ei ole yhteistä sääntöä, vaan se on teoskohtainen. Korvaukset alkavat muutamasta kympistä ja kiipeävät siitä ylöspäin. –Hinta riippuu itse teoksesta ja tuotannon koosta. Ulkomaisten teosten kohdalla myös sen käännöksestä ja siitä, mitä ehtoja sen esittämiseen liittyy. Prosenttisopimuksissa huomioidaan jokin minimikorvaus, joka siitä on vähintään saatava. Niissäkin on vaihtelua – 8 prosentista viiteentoista. Osa tekijänoikeuspalkkiosta maksetaan ennakkoon ja prosenttiosuutta lipputuloista aletaan maksaa vasta, kun ennakkosumma on lipputulojen osuudesta ylittynyt. Varsinainen oikeuksien tilittäminen tekijälle kannattaa sekin ottaa huomioon tekstin oikeuksia varattaessa. Teatterin on hyvä ottaa korvaukset huomioon omassa tuotantokohtaisessa budjetissaan. –Jo ennen kuin lupaa hakee, voi aina kysyä arviota minkä verran tekijänoikeuskustannuksia tulisi. Ne voivat tulla yllätyksenä, esimerkiksi ulkomaisissa näytelmissä korvaukset voivat olla todella korkeita, eikä niissä aina huomioida tuotannon kokoa – emmekä me voi niihin vaikuttaa. Oikeuksien omistajille tilanne on ”ota tai jätä”. Näytelmäteksti vapautuu tekijänoikeuksista, kun kirjoittajan kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Jos näytelmällä on kolme kirjoittajaa, teksti on vapaa vasta, kun viimeisimmän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. –Kirjailijan kuoleman jälkeen oikeuksien haltijana on yleensä perikunta – joillakin lapsenlapset – kunnes 70 vuotta täyttyy. Tämä käytäntö on tosin vain Suomessa, muualla se on erilainen. Nordic Drama Corner hoitaa esitysoikeusneu-
SAAKO TEKSTIÄ MUUTTAA? Näytelmän tekijänoikeudet tarkoittavat lähtökohtaisesti tekstin esittämistä sellaisena kuin se on kirjoitettu. Jos teatteri haluaa muokata tekstiä, siihen on kysyttävä lupa kirjailijalta tai Nordic Drama Cornerilta. Näytelmäkulman (Nordic Drama Corner) talous- ja sopimuskoordinaattori Anna Nigumann kertoo kotimaisten kirjailijoiden suhtautuvan muutosehdotuksiin yleensä aika mukavasti, kunhan toiveet on hyvin perusteltu. Tyypillinen tilanne on, että teatterilla ei ole miesnäyttelijöitä tarpeeksi, joten roolituksen sukupuolijakoa täytyy muuttaa. –Me valvomme näitäkin asioita. Jos näytelmässä on tarkoitettu olevan kolme miestä ja esityksessä nähdäänkin kolme naista, eikä asiasta ole keskusteltu, voi se pahimmillaan tarkoittaa esitysten keskeyttämistä, Nigumann sanoo. Tekstiä on kunnioitettava, sillä se on kirjailijan teos ja hänen tekemänsä työ. Suuri osa Näytelmäkulman asiakkaista kysyy asiallisesti muutoksista, ja niitä selvitellään. Ulkomaistenkin tekstien kohdalla muutokset toisinaan onnistuvat juuri näissä tilanteissa, kun teatterissa ei ole tarpeeksi miehiä tai naisia tai puuttuu tarvittava määrä lapsia. Näytelmävaihtoehtoja voi katsella ja esitysoikeuksia hakea: www.dramacorner.fi Jos kaipaat teosta ryhmällesi, ja haluat meiltä ideoita tai suosituksia, ole yhteydessä: office@dramacorner.fi
vottelut myös perikuntien kanssa. Maksettu esitysoikeuskorvaus menee näytelmän kirjoittajalle. Suomalaisen näytelmäkirjailijan tulot koostuvat eri rahavirroista, kuten apurahoista, näytelmien tilausmaksuista ja tekijänpalkkioista. Näytelmäkirjailijalle ei tavallisesti makseta kuukausipalkkaa. Nordic Drama Cornerin näytelmäkirjailijat ovat ammattikirjoittajia. –Näytelmäkirjailijan asema on tosi vaihtelevat. Isoilla ja tunnetuilla kirjailijoilla rahavirtaa on enemmän, vähemmän tunnetuilla vähemmän. Tulot vaihtelevat todella paljon. Välillä on vuosia, jolloin tehdään viidessä teatterissa jonkin kirjailijan teoksia, sitten ei taas pitkään aikaan. Teosten esittäminen on hyvin aaltoilevaa, eikä toimeentulo ole kirjoittajalle tasainen.
Nordic Drama Cornerin ero Suomen Näytelmäkirjailijaliittoon on siinä, että NDC:n kautta välitetään myös ulkomaisia tekstejä. Ulkomaisista Suomessa esitetään eniten brittiläisiä, ranskalaisia ja saksalaisia näytelmiä. Juuri Oscarin voittanut Florian Zeller on muun muassa NDC:n edustama kirjailija ja hänen teoksiaan on tehty myös harrastajaryhmissä! Nigumann kehottaa teattereita muistamaan, että kotimainen näytelmä on myös suomalaisen teatteritaiteen tukemista. Sitä tarvitaan juuri tänä aikana. –Korona-aikana on moni kirjailija ollut katastrofaalisessa tilanteessa, kun esitykset ovat olleet tauolla. Jos haluaa tukea suomalaista teatteritaidetta, kannattaisi esittää suomalaisten kirjailijoiden teoksia.
17
Näytelmä on vuoden työ Näytelmäkirjailija Anna Krogerus kertoo työnsä olevan jatkuvaa tasapainoilua. Neljän lapsen äiti on ollut onnekas koronakriisin aikana, sillä hän nauttii pitkää valtion taiteilija-apurahaa. –Itselläni on ollut tietty perusturva ja taloudellinen pohja. Olen myös sikäli harvinaisen onnellisessa asemassa, että yhteistyökumppanit ovat tilanneet uutta, tilausmaksuja on tullut ja teatterit ovat ottaneet ohjelmistoonsa myös vanhoja tekstejäni, joista olen saanut ennakkoa. En ole ollut täysin apurahojen varassa. Onneksi veronpalautuksiakin tuli viime vuodelta aika paljon, kun tulot katkesivat, Krogerus kertoo. Näytelmän kirjoittamiseen kuluu vähintään vuosi. Joitakin luovia taukoja voi olla työn aikana ja freelancerilla on usein monia töitä yhtä aikaa edistettävänään. Ilmassa on monta palloa kuin jonglöörillä. Kun jokin työ lepää, jotakin toista pystyy jatkamaan. –Kun sovin teatterin kanssa tilattavasta näytelmästä, neuvottelen aina erikseen tilausmaksun. Se on elinehto, koska se on ainoa kirjoitusajan palkka, jonka kirjailija saa. Tekijänoikeuskorvaukset alkavat juosta vasta kun esitykset ovat käynnissä ja katsojat ostavat lippuja. Kun teksti alkaa olla niin pitkällä, että teatteri näkee siinä jo tulevan esityksen, maksetaan kirjoittajalle ennakko. Jos esitys menee hyvin, ja ennakko ylittyy, palkkiota tulee myöhemmin lisää. Krogerus toteaa pärjänneensä hyvin näytelmien kirjoittamisella, koska niitä on esitetty varsin paljon.
18
Tulovirta koostuu pienistä purosista. Yleensä näytelmää esitetään kussakin teatterissa vain 20– 30 kertaa. Myös poikkeuksia on uralle mahtunut. Krogerus mainitsee esimerkiksi Tampereen Teatterin, joka esitti vuosia ”Kuin ensimmäistä päivää” -näytelmää, ja Aleksanterin Teatterin ”Kaikki äitini, kaikki tyttäreni” -näytelmän, jonka yksi kirjoittajista Krogerus oli. Sitä on esitetty syksystä 2013, ja kiertueet jatkuvat heti, kun korona sen taas sallii. On näytelmäkirjailijoita, jotka tekevät myös muuta työtä, kuten opettavat. Krogerus keskittyy kirjoittamiseen. Näytelmien lisäksi on syntynyt muun muassa sanoituksia ja lastenkirjoja. Anna Krogerus näkee uusien kotimaisten tekstien tilaamisen ammattiteattereille kuuluvana velvollisuutena. Yksikään harrastajateatteri ei ole toistaiseksi tilannut häneltä uutta tekstiä, mutta muuten Krogeruksen näytelmiä on nähty usein myös harrastajien lavoilla. –Suhteeni harrastajateattereihin on lämmin. Kun ajelee Suomessa autolla, on ihanaa kun joka pusikon kupeesta löytyy viitta, jossa lukee ”Kesäteatteri”. Seitsemän Kajaaninvuoteni aikana harrastajateatterit tulivat tutuiksi, varsinkin Suomussalmen Teatteri Retikka ja Kajaanin Harrastajateatteri. Harrastajateatterit maksavat näytelmistä kirjailijalle huomattavasti vähemmän kuin ammattiteatterit, mikä on Krogeruksen mielestä oikein. –Aikoinaan, kun ennen Teatterikorkeakoulua opiskelin draamaa ja filosofiaa Tampereella, luin jonkin Eeva-Liisa Mannerin näytelmän tenttiin ja siinä sanottiin, että sitä saavat esittää vain ammattilaiset. Se tuntui kummalliselta. Kun Krogerus aloittaa näytelmän
kirjoittamisen, tuottava teatteri on aina tiedossa, hyvin usein myös ohjaaja. Hän on kirjoittanut monia näytelmiä myös näyttelijälähtöisesti, tietyille näyttelijöille. Työskentelyprosessiaan hän pitää mahdollisimman keskustelevana, vaikka siinä on myös oma uppoutuva ja yksinäisyyttä vaativa vaiheensa. Krogerukselle on helppoa jakaa teatterin kanssa keskeneräistä materiaalia. Hän kokee teoksen maailman laajenevan, kun sitä uskaltaa jakaa. Sellainen on ryhmän voima. Näytelmän ensimmäisen version lukeminen näyttelijöiden kanssa on Krogerukselle tärkeä hetki. Silloin tekstin kuulee moniäänisenä. –Ihanteellisin tilanne on, että juuri minulta halutaan näytelmä, eikä tilausmaksusta tarvitse vääntää, vaan teatteri ymmärtää, että kirjailija tarvitsee sen. Jos jokin teatteri alkaa laistaa tilausmaksusta, kaikki alkavat laistaa ja kirjailijan asema heikkenee. Meidän kokeneempien kirjailijoiden on tässä pidettävä paitsi omia, myös uraansa aloittelevien puolia. Korona-aika on osoittanut, miten tärkeä myös ennakkomaksu on kirjoittajalle. Jos se viime vuonna jäi saamatta, eikä näytelmäkään päässyt koskaan esityksiin asti, jäi kirjailija kokonaan vaille tekijänoikeuskorvauksia. Monessa teatterissa koronan vuoksi peruuntuneita tuotantoja ei enää voida nostaa pystyyn, vaan teattereiden on mentävä eteenpäin sovittujen suunnitelmien mukaan. Näytelmäkirjailijan kannalta tämä on voinut tarkoittaa hukkaan heitettyä työvuotta, jopa vuosia. –Digiteatteria en ole katsonut yhtään, koska koneen äärellä tulee muutenkin oltua niin paljon. Mutta viime keväänä olin luomassa someen yhteisöllistä Koronankohottamat-näyttämöä. Projekti lähti Juha Jokelan leikkimielisestä tem-
pauksesta – hän teki Shakespearen Hamletin monologin Facebookiin kymmenien esiintyjien kanssa. Olin itsekin joukossa mukana. Totesin ”ensi-illan” koittaessa, että tämähän on toimintaa, jossa ei ole teatterikentän normaaleja raja-aitoja ja vastakkainasetteluita. Inspiroiduin tuottamaan näyttämölle liverunoja: työryhmät arvottiin, näyttelijä antoi kirjoittajalle aiheen, kirjoittaja kirjoitti ja näyttelijä valitsi paikan, jossa ohjaajan avulla toteutti tekstin. Kaikki etänä. Mukaan seuraaville kierroksille innostui muusikoita, tanssijoita ja vielä kuvataiteilijoitakin. Vedin kaikki työpajat ja suoritin arvonnat omassa livekamerassani. Huomasin, että somea voi käyttää taiteen tekemiseen. Idea oli nopean impromainen ja jälki rosoinen. Katsojia saimme valtavasti. Se oli yhdessä selviytymistä koronaeristyksestä. Talkootyön johtaminen oli kuitenkin niin intensiivistä, etten jaksanut sitä enää koronan toisen aallon iskiessä, vaan olen keskittynyt omiin töihin. Pidemmän päälle työn teettäminen ammattilaisilla ilmaiseksi ei olisi ollut myöskään oikein.
Tällä hetkellä Krogeruksella on kasautunut pöytälaatikkoon harjoitusvalmis näytelmä Kansallisteatteriin ja toinen Ryhmäteatteriin. Ryhmiksen näytelmä ”Vaellus” siirtyy syksylle 2022, Kansallisen näytelmä vielä pidemmälle. –Tämä on ihan uudenlainen tilanne. Yleensä kirjoituspöydän äärestä siirrytään suorilta näyttämölle, ja näytelmiin tehdään muutoksia kantaesitysprosessissa ensi-iltaan asti. En tiedä miltä tuntuu ruveta harjoittelemaan monta vuotta vanhaa näytelmää, Krogerus naurahtaa. Ensi syksylle Krogeruksella on tekeillä Miitta Sorvalin, Sanna Stellanin ja Anu Sinisalon kanssa näytelmä ”Kaikki ystäväni”. Se on jatkoa ”Kaikki äitini, kaikki tyttäreni” ja ”Kaikki mieheni” – näytelmille. –Yhdessä käsikirjoittaminen on hauskaa, mutta myös vaativaa, kun kaikki langat eivät olekaan omissa käsissä. Joudun sietämään tavallista enemmän kaaosta, mikä tekee keski-ikäiselle oikein hyvää!
ANNA KROGERUS Syntynyt 1974 Kuopiossa. Perheeseen kuuluu 4 lasta ja puoliso, 2 koiraa, neljä kissaa ja eläkepäiviään viettävä marsu. Asuu Porvoon maaseudulla. Näytelmäkirjailija vuodesta 2002. Kirjoittanut mm. näytelmät: Rakkaudesta minuun, Kuin ensimmäistä päivää, 9 hyvää syytä elää, Kaarna ja Isin talviuni Harrastaa metsäkävelyitä koirien kanssa. Opiskellut Rosen-terapeutuksi ja tekee hoitoja sivutyönä. Omista näytelmistä rakkain on aina se viimeksi valmistunut, tällä hetkellä Ryhmäteatterille kirjoitettu ”Vaellus”. Näytelmä joka jätti ikuisen jäljen: 12-vuotiaana koettu Kuopion musiikkilukiolaisten Olivermusikaali. Kuva: Laura Malmivaara
19
Ramppikuume valtasi verkon toistamiseen Ramppikuume - Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät järjestettiin viikonloppuna 23.–25.4.2021 virtuaalisena festivaalina verkossa. Ramppikuume järjestettiin jo 24. kerran ja toistamiseen virtuaalisena koronapandemiasta johtuen. Tapahtuma alkoi Instagram-livellä Martti Suosalon kanssa. Tilaisuudessa Suosalo kertoi omasta urastaan ja vastasi seuraajien kysymyksiin. Ramppikuumeen esityskatselmukseen osallistui yhteensä viisi esiraadin keväällä valitsemaa esitystä. Katselmuksessa jaettiin yksi kiertopalkinto sekä stipendejä ja kunniamainintoja. Ramppikuumeen kiertopalkinnon ja 1000 euron stipendin sai Kangasalan Pikkuteatteri esityksellä Kohtalona murha. Raadin jäseninä olivat näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Annu Valonen, teatteriohjaaja, kirjailija ja näytelmäkirjailija Elina Kilkku ja kulttuurin moniottelija Timo Metsäjoki.
Ramppikuumeen tuottavat Suomen Nuorisoseurat ry, Kankaanpään kaupunki ja Kankaanpään Nuorisoseura ry yhteistyössä Opintokeskus Kansalaisfoorumin kanssa.
TULOKSET: Kiertopalkinto ja 1000 euron stipendi: Kangasalan Pikkuteatteri: Kohtalona murha ”Tasavahvan näyttelijäensemblen toteuttama empatiaa maailmaan lisäävä suurteos, jossa nuoret kunnianhimoisesti ja uskottavasti ottavat haltuun draaman kaikki lajit ja ihmiselämän koko kirjon.” Muita stipendejä saivat: Aortta: Kylkiluusta 125 euroa ”Nuorten tekijöiden kunnianhimoinen teos, jossa klassikkoteoksen pohjalta on tehty oma tulkinta.” Laupiaat Saiturit/Ilmajoen Nuorisoseura 125 euroa
”Nuorten itsensä tekemä, omannäköinen ja lennokkaan rennonletkeä versio Saituri-tarinasta.” Tampereen Nuorisoteatteri: Sirkuksetta 125 euroa ”Ajankohtainen ja absurdin hauska esitys, jossa kiitämme erityisesti mielikuvituksen käyttöä ja fyysistä näyttelijäntyötä.” Lastenkulttuurikeskus Musikantit: Tuhkimo 125 euroa ja “Festivaalipaikka” Nuori Kulttuuri Digifestival Pori 2021 -tapahtumassa ”Hienosti ja kunnianhimoisesti toteutettu teos, jonka parissa myös aikuiset viihtyvät.” Kunniamaininnat saivat nuoret teatterintekijät Kuura Juntunen (Aortta) sekä Niilas Kivinen (Laupiaat Saiturit/Ilmajoen Ns), jotka olivat molemmat käsikirjoittaneet ja ohjanneet esityksensä.
Kuvassa Kangasalan Pikkuteatteri
20
TOIM IN
JOHTAJAL T
A
N NA
Koko kehossa huomaa lisääntyneen valon määrän energisyytenä ja innokkuutena. Pitkä talvi on takana ja ihohuokoset imevät lämpöä itseensä.
LTA JA
TU OT
TA
Kesä näyttää kesäteattereiden osalta harmittavan kuivalta, vaikka valtion suunnalta tapahtumatakuuta onkin väläytelty koskemaan myös harrastajateatterikenttää. Monet teatterit ovat kuitenkin jo joutuneet tekemään siirto- ja peruutus päätökset aiemmin, jonka vuoksi useat kunnat jäävät ilman teatterin taikaa tänä vuonna. Jos teillä tehdään kesäteatteria, olisi siitä mukava kuulla liitossakin.Laita siis ihmeessä meille viestiä ja esitysajat niin pyrimme myös kurvaamaan paikan päälle. Teatterin nälkä on jo suuri!
Toukokuussa on lupaus kesästä. Pitkän koronavuoden jälkeen tuleva kesä tuntuu erityisen palkitsevalta. Syksylle on liitollakin tulossa valtava määrä koulutuksia, tapahtumia ja uusia ideoita, ja nyt pitkästä aikaa tuntuu siltä, että ne ovat tavoitettavissa. Enää ei tarvitse haaveilla jatkuvasti käsijarru päällä, vaikka vielä pienillä vaihteilla edetäänkin. Syksyn koulutuksia tulee tarjon-
Kevättä rinnassa, kesää kohti! Teimme jäsenkyselyn tänä keväänä, ja siitä paljastui tärkeitä lukuja harrastajateatterikentän tilanteesta sekä ennen pandemiaa että sen aikana. Pudotus oli odotettavastikin huima, ja sen todentaminen on tässä tilanteessa erityisen tärkeää. Nyt meillä on myös tilastotietoa paljonko HT-kentällä on palkattu ammattilaisia viime vuosina. Esimerkiksi 2019 vuonna yhteispalkkasumma nousee useampaan miljoonaan. Harrastajateatterikenttä on siis myös huima työllistäjä freelancereille. Tällä uskon olevan merkitystä myös päättäjille. Toimistossa on kuhissut myös uuden henkilöjäsenyyden tiimoilta. Uusi konsepti julkaistaan ensi elokuussa ja mukaan eduntarjoajien joukkoon toivotaankin kaikkia harrastajateattereita ympäri Suomen. Ilmoittautumislinkki löytyy meidän nettisivuilta. Henkilöjäsenyyspaketista on tulossa todella hieno ja kat-
tava, enkä meinaa malttaa odottaa sen paljastusta. Sen verran voin salaisuuden verhoa raottaa, että mukana on jo parikymmentä ammattiteatteria ja useita kymmeniä harrastajateattereita. Kannattaa siis liittyä, tarkoituksena on rakentaa koko Suomen kokoinen harrastajateatteriperhe! Kaikkien jäsenteattereidemme soittorinki alkaa myös tulla päätökseen. On ollut todella mahtava päästä tutustumaan kenttään näiden puheluiden kautta, paljon hyödyllistä tietoa on saatu varmasti suuntaan ja toiseen. Mikäli sinun teatterisi ei ole vielä puhelua käynyt ja haluaisitte sellaisen toteuttaa, laittakaa rohkeasti viestiä. Mielelläni kuulen nyt ja aina kentän kuulumisia! Pysytään terveinä ja tavataan pian! Sanna Saarela
Lupaus kesästä taan laajalle alueelle Suomessa. Siitä kiitos aktiivisille kouluttajille, jotka ovat tarjonneet ja ehdottaneet toinen toistaan mielenkiintoisempia kokonaisuuksia kauttamme saataville. Toukokuun aikana koulutuskalenteria valmistellaan kiihkeästi, ja juhannukseen mennessä loppuvuoden kattaus alkaa olla valmis ja kalenteria on naputeltu auki niin että savu nousee näppäimistöstä. Toivon ja uskon, että nyt syksyllä pääsemme jatkamaan intohimoista harrastamista siitä mihin vuonna 2019 jäätiin. Harrastajateatterikesä siintää myös silmissä. Tuotanto on jo kovassa vauhdissa ja tätä kirjoittaessani juuri kutkuttavimpia päätöksiä tehdään
ohjelmiston suhteen. En malttaisi odottaa sitä hetkeä, kun pääsen juoksemaan kaupunginteatterin rappusia edes takaisin, kohtamaan ryhmiä lavan takana ja edessä ja nauttimaan yömyöhään upeasta teatteriyhteisöstä elokuisessa Jyväskylän yössä. Sitä ennen suunnitellaan, pähkäillään, pyöritellään ja organisoidaan. Ja vähän myös lomaillaan, toivottavasti myös käydään teatterissa! Aurinkoista kesää kaikille! Mari Saarinen
21
Koulutuskalenteri syksy 2021
Koulutuskalenterimme ajantasaisimman tiedon löydät verkkosivuiltamme. Uusia koulutuksia päivitetään kalenteriin lisää jatkuvasti. Voit myös esittää toiveita koulutuksista omalle paikkakunnallesi. Lisätietoja mari.saarinen@shtl.fi / 050 468 2138. Koulutuksiin ilmoittaudutaan osoitteessa: www.shtl.fi . Aika Kurssi Paikkakunta Kouluttaja Ilm. päättyy Oppitunnit €/hlö Elokuu 28.-29.8.
Improvisaation perusteet
Kempele
Marko Pohjanrinne
9.8.2021
12
85
Syyskuu 4.-5.9. Näyttelijäntyö I Helsinki Anna Ranta 16.8.2021 10 75 11.-12.9. Kuunnelma Helsinki Erja Manto 23.8.2021 10 75 18.-19.9. Ohjaajantyö Helsinki Elina Kilkku 30.8.2021 16 105 25.-26.9. Tekstistä näyttämölle Vaasa Marko Pohjanrinne 6.9.2021 14 95 25.-26.9. Improvisaatio I Helsinki Kaisa Kokko-Palmer 6.9.2021 10 75 Lokakuu 1.-3.10. Dramaturgian perusteet WWW Tuomo Rämö 13.9.2021 14 95 2.-3.10. Näyttelijäntyö II Helsinki Anna Ranta 13.9.2021 10 75 9.-10.10. Improvisaatio II Helsinki Kaisa Kokko-Palmer 20.9.2021 10 75 9.-10.10. Roolihenkilön rakentaminen Seinäjoki Marko Pohjanrinne 20.9.2021 12 85 16.-17.10. Teatterin tyylilajit Helsinki Elina Kilkku 27.9.2021 16 105 23.-24.10. Naamioteatteri I Helsinki Suvi Salomaa 4.10.2021 10 75 23.-24.10. Roolihenkilön rakentaminen Kokkola Marko Pohjanrinne 4.10.2021 12 85 Marraskuu 6.-7.11. Näyttelijäntyö III Helsinki Anna Ranta 18.10.2021 10 75 13.-14.11. Improvisaatio III Helsinki Kaisa Kokko-Palmer 25.10.2021 12 85 13.-14.11. Näyttelijäntyön perusteet Kemi Marko Pohjanrinne 25.10.2021 12 85 20.-21.11. Näyttelijän äänenkäyttö Helsinki Marja Suurpalo 1.11.2021 10 75 27.-28.11. Naamioteatteri II Helsinki Suvi Salomaa 8.11.2021 10 75 Joulukuu 4.-5.12. Näyttelijäntyö IV Helsinki Anna Ranta 15.11.2021 12 85 Tulossa kursseja myös Jyväskylään, Tampereelle, Kuopioon, Rovaniemelle ja Turkuun!
#kesäteatterikansa Kesäteatteritoiminta tarvitsee tukea nyt enemmän kuin koskaan ennen!
#kesäteatterikansa -somekampanjalla on tarkoitus tuoda esiin kesäteatteritoiminnan valtakunnallisesti. Kampanjassa sekä teatterin tekijät että kokijat voivat jakaa tuntojaan kesäteatterista sosiaalisessa mediassa käyttämällä hashtagia #kesäteatterikansa. Liito kokoaa yhteen kampanjan julkaisuja säännöllisesti omilla tiedotuskanavillaan esimerkiksi instagramissa ja facebookissa. Kun tägäät julkaisuun mukaan Suomen Harrastajateatteriliiton, varmistat julkaisusi näkyvyyden myös liiton kanavilla. 22
TALO US
Ä PÄ
LLIKÖLTÄ
Vappuaaton aamu on valjennut pääkaupunkiseudulla aurinkoisena. Kevät on täällä! Hallitus on juuri edellisenä iltana päässyt kompromissiin riitaisassa kehysriihessä ja koronarajoitukset alkavat hellittää 1. kesäkuuta alkaen. Pahemminkin voisi olla. Perusoptimistina löydän usein asioista aina ne parhaat puolet. Suomen Harrastajateatteriliitto jakoi kriisiavustuksia jäsenteattereilleen hakemusten perusteella yhteensä 19 110 euroa. Hakijoita oli 51, joista 18 teatteria sai myön-
Kevät on täällä! teisen päätöksen. Kielteisten päätösten ilmoittaminen oli sydäntä särkevää, mutta raja oli vedettävä johonkin, taloudellisten resurssien puutteen vuoksi. Kaikkien hakemusten yhteissumma oli yli 120 000 euroa. Harrastajateatterikesän ohjelmisto on jo valittu ja valmistelut ovat täydessä käynnissä. Harrastajateatterikesän johtokunta suhtautuu luottavaisesti siihen, että festivaali päästään järjestämään 20.–22.8.2021 Jyväskylässä. Erityinen-festivaali, joka on eri tavoin vammaisten teatteriryhmien oma teatterifestivaali, tullaan järjestämään 20.11.2021 Helsingissä, Näkövammaisten Keskusliiton Iiris-keskuksessa. Luvassa on esitysten lisäksi iltabileet,
jossa on ainakin hyvää musiikkia, saippuakuplia, ilmapalloja ja tietenkin hattaroita. Tuskin maltan odottaa. Suuri henkilöjäsenyyden uudistus etenee myös aikataulussaan. Tuntuu hienolta, kun pystymme taas tekemään ja suunnittelemaan liiton toimintaa lähes normaalisti. Juhannuksesta alkaen olemme kesälomalla, joten laitattehan mahdolliset ansiomerkkihakemukset hyvissä ajoin ennen luovutuspäivää tulemaan. Helmeilevän hauskaa kevättä kaikille! Minna Ahlfors
Puuttuuko ohjaaja? Suomen Harrastajateatteriliiton Ohjaajapankki palvelee jäsenistöään SHT:n verkkosivuilla www.shtl. fi. Sieltä voi etsiä teatterille sopivaa ohjaajaa useiden ammattitaitoisten ohjaajien joukosta. Ohjaajaa voi hakea vapaalla sanahaulla tai rajaamalla hakua esimerkiksi maantieteellisen sijainnin, matkustusvalmiuden, erityisosaamisen tai koulutuksen perusteella. Ohjaajapankin tarkoitus on helpottaa ohjaajan löytymistä riippumatta siitä minne ohjaajaa haetaan tai
mitä hänen toivotaan erityisesti hallitsevan. Vaikka palvelu on nimeltään Ohjaajapankki, sinne voivat ilmoittautua myös muut teatterialan ammattilaiset, kuten lavastajat, puvustajat, ääni- ja valosuunnittelijat sekä koreografit.
tyy kyseisen ohjaajan esittely, yhteystiedot, kuva ja CV, joiden avulla pääsee jo aika pitkälle hahmottamaan ohjaajan osaamista. Sitten vain ottamaan suoraan yhteyttä ohjaajaan!
Ohjaajapankkiin pääsee kirjautumalla SHT:n sivuille teatterin intratunnuksilla. Jos tunnukset ovat hukassa, voit uusia ne ottamalla yhteyttä SHT:n toimistoon. Tunnukset on toimitettu alun perin teatterin liitolle ilmoittamalle yhteyshenkilölle. Kun löydät mielenkiintoiselta vaikuttavan ohjaajan, voit klikata auki hänen ohjaajaprofiilinsa, josta löy-
23
Harrastajateatterin budjetin laatiminen Miksi yhdistystoiminnassa on tärkeää laatia budjetti? Yhdistyslaki velvoittaa, että hallituksen on huolehdittava siitä, että yhdistyksen kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito on luotettavalla tavalla järjestetty. Hallitus edustaa yhdistystä.
Budjetti antaa toiminnalle taloudelliset raamit Hyvin hoidettu talous vapauttaa myös taiteellisen työn tekijät oman osaamisalueensa pariin eli näyttämötaiteen tekemiseen ja luomiseen
Taloudenhoitajan ja hallituksen vastuut ja velvollisuudet budjetoinnissa Budjetin laativan henkilön on hyvä tuntea yhdistyksen toiminta ja toimintasuunnitelman sisältö. Valittaessa yhdistykselle taloudenhoitajaa on hyvä varmistaa, että valittava henkilö on sitoutunut työhön vähintään toimintavuoden ajaksi, mielellään useammaksi vuodeksi. Valittu uusi taloudenhoitaja on perehdytettävä tehtävään perusteellisesti. Perehdytys on välttämätöntä ja se selkeyttää taloudenhoitajalle tehtävät, jotka hänen odotetaan hoitavan oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Perehdytys on myös hallituksen etu, tällöin he voivat olettaa, että yhdistyksen taloudenhoitaja on tehtäviensä tasalla. Hallituksen ja operatiivisen johdon on sitouduttava noudattamaan vuosikokouksen hyväksymää budjettia. Yhdessä päätettyjä toimintasuunnitelman projekteja tai tehtäviä ei toimintavuoden aikana tule lisätä, jos erillistä realistista rahoitusta ei niille ole esittää. 24
Taloudenhoitajan on hyvä pitää hallitus ajan tasalla yhdistyksen taloustilanteesta. Parhaiten se onnistuu esittelemällä hallitukselle ajantasainen kirjanpitoon perustuva tuloslaskelma, jota laskelmassa verrataan hyväksyttyyn budjettiin. Taloustilanteesta on hyvä tiedottaa hallitusta säännöllisin väliajoin, koska näin hallitus saa aikaa ja mahdollisuuden reagoida budjetin poikkeamiin. Yhdistyksen on huolehdittava siitä, että kaikista taloudellisista sitoumuksista tai aikomuksista sitoutua tiedotetaan taloudenhoitajaa ja tiedonkulku on katkeamatonta ja ajantasaista. Yleensä yhdistyksissä laaditaan kahdenlaisia budjetteja, hakubudjetti avustuksen hakua varten sekä todennäköisiin tuloihin ja kuluihin perustuva varsinainen budjetti. Budjetin laadinta on aikaa vievää ja luovaa työtä. Se kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, rakentaa ajan kanssa ja täydentää tietoja, kun
osa-alueet pikkuhiljaa selkiytyy ja varmistuu. Budjetti laaditaan aina toimintasuunnitelmassa sovittujen asioiden pohjalta. Budjetoinnin suureksi avuksi on toimintavuoteen liittyvien kirjallisten sopimusten tarkastelu. Selkeät sopimukset helpottavat toimintaa ja kuluja sekä takaavat työrauhan molemmille osapuolille. Edellisten vuosien pöytäkirjoja ja tilinpäätöstietoja on hyvä lukea ja poimia sieltä mahdollisia riskitekijöitä, jotka vaarantavat talouden näkymät. Tulot, jotka perustuvat arvioon kannattaa pitää realistisina ja muihin kuluihin jättää ennalta-arvaamattomien kustannusten varalle rahaa, sillä niitä todennäköisesti tulee, vaikka kuinka huolellista työtä tekisikin. Huolella hoidettu talous ja realistinen budjetointi takaavat mielenrauhan ja hyvät yöunet niin taloudenhoitajalle kuin teatterin hallituksessa toimiville.