Jokapaikanhöylä nimeltä
Riitta
”Sanoin, että mietin asiaa ja lähden kahtomaan ensin. Olin ollut lapsena mukana kansakoulun näytelmäkerhossa 60-luvulla. Välissä oli ruuhkavuosia ja muuta, joten taukoa näyttelemisestä oli kymmeniä vuosia. 18
kijä Teatterinte y esittäyty Näytelmä oli Aapelin ”Siunattu hulluus”. Ajattelin, että onpa jännännäköistä porukkaa, paljon tuttuja ihmisiä mukana näyttelemässä. Tuumasin, että no, minäpäs kokeilen tätä ja siihen sitten jäin. Ohjaajana oli Veli-Pekka Halmila, joka oli ollut myös perustamassa Teatteri Lumperoa. Rooli oli toisen Rummukaisen veljeksen vaimo, en enää muista kumman. Alussa oli pieni kohtaus, jossa olin ja lopussa, kun veljekset palaavat kotiin. Hirveää oli, että minun piti polttaa piippua. Siitä ei meinannut alkuun tulla mitään. Kun oli oikein kostea ja sateinen kesä ja minun piti juosta nurmikolla paljain jaloin, liukastuin näyttämöllä ja kaaduin melko komeasti. Jalasta alkoi vuotaa veri. Voi jestas, mutta kummasti se ei niin hirveästi hävettänyt. Jokuhan saattoi luulla sen kuuluvan näytelmään. Ensi-illasta en muista mitään. Kyllähän mua jännitti – jännitti monta vuotta, mutta usein se helpotti kun pääsi näyttämölle. Hirveintä on odottaa kulisseissa, varsinkin jos vieressä on toinen vielä hermostuneempi, se tarttuu. Ny-
Kuva: Petro Salminen
Hannun syytä kaikki. Saarijärven Teatterin puheenjohtaja Hannu Jakunaho houkutteli Riitta Lintusen mukaan Teatteri Lumperon näytelmään vuonna 2001. Hannu ja Riitta tunsivat toisensa pitkältä ajalta, olivat käyneet yhdessä kansakouluakin. Lumperossa oli pulaa naisnäyttelijöistä ja kun Hannu näki Riitan, hän esitti tarjouksensa oitis. Repliikkejäkään ei ollut juuri opeteltavana, mutta yhtä kaikki – tarve oli kova. Näin heitettiin Riittaan koukku, joka on pitänyt otteessaan tähän päivään asti.
kyään ei enää niin hetkauta. En tiedä mikä siinä näyttelemisessä viehätti. Olen luonteeltani pohjimmiltani kauhean ujo, mutta kun saa olla jossakin toisessa roolissa ja repliikit on syötetty suuhun, eikä tarvitse itse tuottaa mitään, se oli helpottavaa. Omana itsenä esiintyminen on ollut kauheinta koko elämän. Teatteri vain alkoi viehättää enemmän ja enemmän, ja yleisön reaktiot olivat jotakin ihmeellistä. Muutama vuosi on jäänyt välistä ja jos en ole ollut Lumperossa, olen ollut talviaikaan Saarijärven Teatterissa. Nyt on pakko vähän katsoa minkä verran jaksaa olla mukana. Tykkään enemmän ulkoilmateatterista, vaikka välillä tulee rakeitakin. Teatteri tuli elämääni hyvällä hetkellä. Lapset olivat lähteneet maailmalle ja elin yksin. En ollut osannut lähteä mihinkään harrastuksiin, joten se tuli oikein hyvään aikaan,
