Kantaesityspalkinto 2021: Ryhmälle kustomoitu huippujuttu

Kantaesityspalkinnon 2021 voittaja on Hanna Suutelan kirjoittama ”Tunteellinen kone”. Musikaalin kantaesitti 18.4.2019 Rantasalmen Nuorisoteatteri. Musiikin sovitti Matti Suomela. Musikaalin ohjasi Ville-Veikko Valtonen.

Ryhmälle kustomoitu huippujuttu

Rantasalmen Nuorisoteatterin kapellimestari ja musiikkiteatterilinjan vastaava Marja Ikonen riemuitsee kantaesityspalkinnosta. ”Tunteellinen kone” oli paitsi loistava teksti, myös mieleenpainuva tuotanto kaikin mahdollisin puolin.

Musikaali juhlisti Rantasalmen Nuorisoteatterin 25-vuotisjuhlavuotta ja yhdisti kaikenikäiset katsojat.

Alun perin Ikonen oli kiinnostunut toisesta tekstistä, mutta se ei ollut käytettävissä. Suutelan kanssa käytiin keskusteluja siitä millainen porukka musikaalia esittäisi. Muhitteluaika venähti tammikuusta 2017 keväälle 2019, jolloin musikaali esitettiin. Ikonen naurahtaa, että hänelle on jäänyt talteen nelisentuhatta musikaaliin liittyvää viestiä, mikä sekin kertoo työstöajan pituudesta.

–Tunteellisesta koneesta jäi hirveän hyvät muistot. Käsikirjoittaja oli mukana tekoprosessissa koko ajan, Hanna oli hyvin joustava käsikirjoittaja. Ideoita pyöriteltiin avoimesti ja tekstiä pystyttiin muokkaamaan ryhmän ehdoilla pitkin matkaa, Ikonen sanoo.

Koko musikaalin syntyprosessi oli uuden oppimista siitä, miten käsikirjoittaja ajattelee asioita. Suutela näki teoksen eri vaiheita, tekijät saivat lukea eri versioita ja kommentoida niitä.

–Kaikki käsikirjoittajat eivät antaisi puolivalmista työtä nähtäväksi.

Pari kuukautta ennen aloitusta alettiin kerätä ilmoittautumisia. Nuoria oli lähdössä mukaan enemmän kuin oli ajateltu. Lopulta Tunteellisessa koneessa oli mukana viitisenkymmentä nuorta, joten

kaksoismiehityksellä edettiin.

–Esiintyjäjoukkomme on niin tyttövoittoinen, että tarvitaan teoksia, joissa tytöille on tasapuolisesti tekemistä ja jokainen saa näyttämöaikaa ja repliikkejä. Haluamme myös tukea suomalaisen teatterin tekemistä.

Musiikin esitysoikeudet ovat oma haasteensa musikaaleissa. Käsikirjoittajalta saatiin siihenkin apua ja juuri ne kirjoittajalle merkitykselliset kappaleet saatiin: Apulannan ”Koneeseen kadonnut” ja ”Virhe ohjelmoinnissa” sekä Neljän ruusun ”Tie ajatuksiin”.

Nuorisomusikaalit ovat kiinnostaneet pitkään Tunteellisen koneen kirjoittanutta Hanna Suutelaa. Hänen aiempia nuorisolle kirjoittamiaan teoksia ovat Hullu Prinssi, joka kantaesitettiin Kangasalan lukiossa 2019 sekä useamman tekijän Nahkatakkinen tyttö, joka kantaesitettiin Vaskivuoren lukiossa 2014.

Teatterintutkija-dramaturgi Suutela toteaa nuorison ansaitsevan omaa ohjelmistoa. Aiheet on tuotava esiin uudesta kulmasta tämän ajan nuorille, ovat ne sitten historiaa tai satua.

Musikaalista on tulossa laji, jossa ei tehdä vain musiikkia ja näytellä, vaan mukana on laaja yhteisö. Se on koko teatterille tai koululle tärkeä projekti. Se on lajityyppinä niin suuri, että ihan kaikkia tarvitaan. Yhteisöllisyys tuntuu olevan hukassa luokattomassa lukiossa ja musikaali on hyvä työväline siihen, Suutela sanoo.

Suutelalle oli kirjoittajana antoisaa, että näyttämölle oli tulossa myös lastenteatteri-ikäisiä tekijöitä. Kokonaisuus näyttäytyi hänelle valtavana talkootyönä.

–En ole missään törmännyt tällaiseen talkoohenkeen. Ihmiset ymmärsivät, miksi tätä on tärkeää tehdä. Kiinnitettiin huomiota siihen, mitä nuoret tekevät ja mitä heille tehdään.

Suutela kirjoittaa mielellään teoksia, jollaisia ammattinäyttelijät eivät tule saamaan käsiinsä. Hänen kirjoittamissaan musikaaleissa on pelkkiä A-rooleja.

–Elämässä ei ole sivuhenkilöitä, eikä nuorisomusikaalissa. Ammattiteatterissa rooleilla on erilainen palkkaus ja vastuu, mutta kun nuoret lähtevät tähän lajiin, paine on jaettava mahdollisimman laajalle. Teos on myös rakennettava siten, että jos sinulla on yksi laulu laulettavana ja sattuu huono ilta, loppulaulussa ei kukaan muista sitä yhtä heikompaa vetoa. Esimerkiksi Tunteellisessa koneessa Anssi Kelan ”Sinun vuorosi loistaa” on täydellinen loppubiisi, jossa tunnekokemus jaetaan yleisön kanssa ja sitä hyräillen kaikki lähtevät kotiin.

Rantasalmen nuorisoteatteri oli rohkea ”tilaaja”. Käsikirjoittajalle kerrottiin mitä halutaan ja millaisia ongelmia heillä on ollut tekstin löytämisessä. Suutela huomioi alusta asti pedagogisen joustavuuden: Tunteellinen kone -musikaalissa on mahdollista, että Sini voi olla Simo ja sukupuolia ei ole muutenkaan hirtetty tiukasti kiinni. Ohjaaja voi ratkoa roolit ryhmälleen sopivaksi.

Suutela ei halunnut kirjoittaa perinteistä rakkausjuttua vaan rakensi popmusiikista kehyksen tarinalle, joka lainailee rennosti musikaalimaailmasta. On professori ja seitsemän orpolasta ja niin edelleen.

–Lopputulos oli valtava yllätys. Ohjaaja Ville-Veikko Valtonen oli tehnyt riemastuttavia ratkaisuja ja taso oli huikean hyvä. Minusta tuli heidän suurin faninsa. Työ oli tosi kunnianhimoista ja tasokasta. Myös vanhempi yleisö otti yllättävän hyvin jopa Apulannan musiikin, jota toki vähän sovitettiin.

Musikaalikuvat: Kuwaamo Sampo Luukkainen.

Kuva: Kari Sunnari

Hanna Suutela

• Syntynyt Helsingissä 1967, asunut lapsuutensa Joensuussa. • Teatterintutkija, tietokirjailija, käsikirjoittaja. • Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen professori • Tampereen Työväen Teatterin dramaturgi • Asuu Tampereella

Valitsijan perustelut

Tunteellinen kone on raikas ja ajatuksia herättävä musiikkinäytelmä, jossa ihmisen ja koneen vuorovaikutus luo niin koomisia kuin koskettaviakin tilanteita. Dialogi on kekseliästä ja hyvärytmistä. Teksti luo eheän fiktiivisen todellisuuden, jonka tapahtumat ovat viitteellisyydessään tunnistettavia ja uskottavia. Näytelmässä käsitellään ajankohtaisia teemoja (tekoäly, sukupuoliroolit, ihmisten kohtaamattomuus ja suru) vakavan leikillisesti. Aiheita kunnioittaen, mutta kevyesti. Näytelmässä myös dynaamisesti vuorottelevat nuorten kokemusmaailma, akateemiset ympyrät ja tosi-tv-todellisuus.

Näytelmään on upotettu onnistuneesti tunnettuja musiikkikappaleita, mutta pienellä muokkauksella uskoisin tekstiä pystyttävän esittämään tarvittaessa myös ilman niitä. Oikeastaan ainoa asia, jota lukijana tekstissä aavistuksen vierastin, olivat paikoin melko tarkat, näyttelijäntyötä koskevat, parenteesit, jotka operoivat ehkä enemmän ohjaamisen kuin käsikirjoittamisen alueella. Mutta koska oletin, että teksti oli kirjoitettu nuorten, osin kokemattomien näyttelijöiden esitettäväksi (ja luettavaksi), niin koin kyseiset parenteesit kuitenkin lopulta perustelluiksi.

Lyhyesti: hurmaava teksti.

Yleinen kuvaus kilpailuteksteistä ja valintaprosessista

Kantaesitystekstien kirjo oli monella tapaa ilahduttavan laaja. Oli kansankomediaa ja tanssiteatteritekstiä, perinteistä juonellista kerrontaa ja fragmentaarisempaa rakennetta. Musiikin osuus oli merkittävä suurimmassa osassa tekstejä. Myös näytelmien paikallisuus korostui. Sainkin lukijana tehdä kiinnostavia matkoja mm. 80-luvun Berliinin alakulttuureihin, Kokkolan Ykspihlajan historiaan ja usean suomalaisen pikkukaupungin lähimenneisyyteen. Suosituimmat tapahtuma-ajat olivat viime vuosisadan kaksi viimeistä vuosikymmentä. Valtaosa teksteistä oli suunnattu ensisijaisesti aikuisille, mutta joukkoon mahtui hivenen myös lasten- ja nuortenteatteria. Näytelmien laajuus vaihteli reilusta 150 sivusta vajaaseen kymmeneen sivuun. Suomenkielisten näytelmien lisäksi joukossa oli pari englanninkielistä tekstiä.

Näin erilaisten näytelmien laittaminen paremmuusjärjestykseen on objektiivisesti ajatellen mahdotonta ja valitsijan subjektiiviset mieltymykset luonnollisesti vaikuttavat siihen paljon. Vilpittömästi voin sanoa nähneeni vahvuuksia joka ikisessä tekstissä. Kuuden näytelmän maailma ja teatterillinen ajattelu vei mukanaan niin, että yllätin itseni lukevani niiden dialogia ääneen eläytyen ja pohtineeni, miten itse ohjaisin kyseisen tekstin näyttämölle. Loppuvaiheessa jouduin tekemään valinnan kahden erinomaisen ja keskenään hyvin erilaisen tekstin välillä.