Kekseliäisyyttä ja luovuutta, kiitos Harrastajateatterikesään pyrkineiden esitysten tallenteiden kanssa hikoilee tänä vuonna ohjaaja-dramaturgi Taava Hakala.
H
arrastajateatterimaailma on tuttu Taava Hakalalle, joka aikoinaan harrasti kunnianhimoisesti teatteria. Valtaisasti töitä paiskineella Hakalalla ei ole kuitenkaan ollut viime vuosina aikaa istua harrastajateattereiden katsomoissa, joten kosketuspinta on vähän lipunut kauemmas. – Aikoinaan minulla oli aika vahva tietämys harrastajakentästä ja erilaisista motiiveista siellä, joten nyt on äärettömän kiva päästä tutustumaan kenttään. Ajankohta tähän on nyt mitä otollisin, Hakala toteaa. Aina ei tule ajatelleeksi suomalaisen harrastajateatterimaailman keskellä eläessä, että muissakin maissa harrastetaan teatteria. Hakalalle on erityisen tuttua ruotsalainen harrastajateatteri, jossa hän on toiminut sekä Uumajassa että Skellefteåssa teatterifestivaaleilla. Siellä on teatteri-intohimon lisäksi tekemisen motiivina suomen kielen ylläpito. Harrastajateatterikesään haluavilta ryhmiltä Hakala ei niinkään toivo mitään. Häntä kiinnostaa nähdä millaisista aiheista teatteria tehdään ja minkä muotoista, millä estetiikalla. – Tosi kiva tutustua siihen, koska minulla ei ole hajuakaan mitä se voi olla. En tule ainakaan pettymään, joten tämä on puoleltani puhdasta kiinnostusta. Hyvä teatteriesitys on Hakalalle kekseliäisyyttä ja luovia ratkaisuja sisältävä juttu. Hän nauttii esityksistä, joissa yhdistellään asioita, liikettä ja yllättäviä rajanylityksiä. – Tykkään kovasti luovasta leikkimisestä. Kekseliäisyyteen liittäisin asiaan lähestymisen uuden tulokulman, jota ei ole itse ajatellut ollenkaan. Hakala on tehnyt teatteria aina siellä missä on kulloinkin asunut. Opiskeluaikoina Tampereella tuli paikallinen ylioppilasteatteri tutuksi. Muutettuaan Lappeenrantaan, hän pisti pystyyn työttömien työpajan tyylisen harrastajaryhmän ja alkoi touhuta heidän kanssaan. Kun tie vei Vaasaan, Hakala meni heti Vaasan ylioppilasteatteriin. Vaasassa hän teki teatteria myös syrjäytyneiden nuorten kanssa. – Vaasan aikana tutustuin ruotsinsuomalaisten harrastajakenttään, joilla on isot festivaalit. Ohjasin Uumajassa.
Taava Hakalalla ei ole nimipäivää. Ainutlaatuinen etunimi on peruja äidin mummolta, jonka nimi oli Gustava. Niskavuori-näytelmiä lukeneet muistavat Hetan sisaren Kustaavan, mutta Aleksis Kivi ehätti ennen Hella Wuolijokea. Seitsemän veljeksen loppuosassa esiintyy Timon piika, laiska Taava. – Vanhempani ovat äidinkielenopettajia ja bongasivat nimeni sieltä, Taava kertoo. 6
Hallundassa Tukholman lähellä on koko Ruotsin kattavat harrastajateatterifestarit ja siellä olen ollut raadissa. Toisessa päässä on näitä ruotsinsuomalaisia pappoja ja mummoja ja sitten ylioppilasteatterin kunnianhimoisia alalle haaveilevia ja syrjäytyneet. Hakalaa voi hyvällä syyllä sanoa teatterin monitoiminaiseksi. Välillä hän haaveili näyttelijänkin ammatista, mutta totesi, ettei se sittenkään sovi. – Keskityn kaikkien muiden tekemiseen. Harjoitusta olen saanut ja hyvin varsinkin harrastajakentällä. Hakala on kirjoittanut musikaaleja, eniten Teatteri Eurooppa Neljälle, dramatisointeja, kesäteatteria – kaikenlaista. Lapsuus- ja nuoruuskaupunkinsa Kemin kaupunginteatteriin hän ohjasi Henki pois -näytelmän. – Olen saanut tyydytystä. Minut on kutsuttu Teatterikesään monta kertaa ja sain ensimmäisen Thalia-palkinnon Rovaniemen teatterin esityksellä. Uralla tosin ei enää ole niin merkitystä. Tottakai teen niin laadukasta jälkeä kuin suinkin, mutta toimin enemmänkin rakkaudesta lajiin. Hakala toivoo teatterikentän uudistuvan. Neljän vuoden pesti Savonlinnassa teatterinjohtajana sai hänet pohtimaan teatterin rakenteita. Johtajan työ oli kiinnostavaa, mutta toisaalta vangitsevaa. – Jos toimii jossain Savossa, pitää koko ajan miettiä myös
