Voittoisa teksti versoi musiikista

Vuoden Kantaesityspalkinto Paraisiin

Eivor ”Skini” Lindgård on nainen Vuoden Kantaesityspalkinto -tunnustuksen saaneen Babyface-näytelmän takana.

Hän on toinen Paraisten teatterielämän voimahahmoista, toinen on Tom ”Riddo” Ridberg, Teaterboulagen taiteellinen johtaja. Skini taas on Teaterboulagen perustajajäseniä. Skinin ja Riddon yhteistyö on kestänyt yli 30 vuotta ja yhteisiä tuotantoja on jo niin paljon, että laskuissa aletaan mennä sekaisin, todettiin YLEn jututssa muutama vuosi sitten.

– En ymmärrä miksi juuri meillä synkkaa. Riddo on oppinut lukemaan ajatuksiani ja kun kirjoitan jotakin, hän ymmärtää mitä ajattelen. Musiikki ja ohjaus ovat hänen nakkinsa ja kirjoittaminen minun, Skini toteaa.

Skini oli aiemmin Teaterboulagessa näyttelijä, mutta seitsemän vuotta sitten hänestä kuoriutui käsikirjoittaja.

– Olin mukana tekemässä sketsejä revyihin ja joku radiotoimittaja kysyi koska teen näytelmän. Jäin jotenkin miettimään sitä, mutta ajattelin näytelmän olevan liian pitkä työ, liian paljon kirjoittamista, mutta silti se jäi kytemään.

Teksti lähti versomaan musiikista, oman nuoruusajan, 60-luvun soundeista. Skini oli tuolloin esiteini ja pop- ja rock-musiikki vyöryivät päälle mullistaen koko elämän. Muistot alkoivat nousta pintaan ja niin syntyi Vill du sleikas – eller ska vi dansa först eli Nuoleskellaanko vai tanssitaanko ensin -näytelmä 60-luvun hengessä.

Sitä seurasi 70-luvulle sijoittuva Jukebox ja 80-luvulle sijoittuva Doris.

Voittoisa Babyface-näytelmä sijoittuu 90-luvulle. Näytelmä on viimeisin Skinin Teaterboulagelle kirjoittamista aikakausinäytelmistä.

– Kun kasarijuttua Doris tehtiin, ihmiset kyselivät koska teen ysärijutun. Naureskelin, koska ei 90-luvulla ollut mielestäni mitään musiikkiakaan. Itselleni, yli 60-vuotiaalle juuri 60- ja 70-lukujen musiikki on tutumpaa, mutta kyllä 90-luvultakin löytyi hyvää musiikkia.

Musiikkinäytelmien edellytys on hyvät laulajat ja hyvät muusikot ja niitä Paraisilla riittää.

Babyface syntyi kun teatterin taiteellisessa neuvostossa keskusteltiin millainen kesänäytelmä kesälle 2019 tehtäisiin, mutta ei päästy puusta pitkään.

Skini varovasti ehdotteli, että jospa kirjoittaisi jotakin, mutta valmista ideaa ei ollut. Takana oli menestyksekäs kasarinäytelmä Doris, ja jotenkin pompahti esiin ajatus tehdä näytelmälle itsenäinen jatko-osa.

–Keskustelin asiasta Dorista näytelleen Mecki Ruokolahden kanssa ja hän tykkäsi ideasta. Rupesin kirjoittamaan. En kirjoita täysin yksin, vaan käyn keskusteluja koko ajan tekstistä muiden kanssa. Minulta kysytään usein miten minä kirjoitan, että onko minulla joku systeemi. Ei ole. Hahmot syntyvät päässäni ja alkavat elää.

Babyface tarkoittaa Doriksen teini-ikään kasvanutta poikaa Dannea. Skini alkoi kirjoittaa nuoren pojan kasvudraaSkini Lindgård on tehnyt elämäntyönsä vajaamielishoitajana Kårkullan kuntayhtymässä. –Työni ja teatteriharrastus ovat molemmat ihmisläheisiä. Olen joutunut paljon miettimään ihmisen mieltä ja sosiaalisuutta. Työni ja teatteri ovat ruokkineet toisiaan. Teatterissa olen pystynyt eläytymään toisen ihmisen pään sisään ja se on antanut empaattisuutta työhöni, Skini sanoo.

maa. Tämä kiltti poika oli elänyt suuren osan elämästään vain äitinsä ja isovanhempiensa kanssa. Yllättäen hän saa tietää, ettei isoisänsä olekaan äitinsä oikea isä. Poika ottaa tästä tiedosta nokkiinsa, suuttuu ja tuntee, että hänelle on valehdeltu koko ajan.

Suivaannuksissaan poika lähtee etsimään omaa isäänsä, joka on häipynyt Ruotsiin. Isää etsiessään poika kokee monenlaista ravistelevaa. Isä on joutunut Tukholmassa huonoille teille ja poikakin päätyy gangsterien käsiin ja tulee lopulta takaisin häntä poikien välissä.

Musiikkia näytelmään tuo Dannen aloitteleva punkbändi ja Doriksen bändi, joka teki keikkaa jo 80-luvulla. Musiikistakin saadaan draamaa tukevaa konfliktia pojan ja äidin välille.

– Pääosan esittäjäksi saatiin Christoffer Rönnholm. Turunmaalla on ruotsinkielinen teatterikoulu, joka alkaa jo ekaluokasta ja kestää lukioon asti. Se on hyvä kasvualusta lahjakkuuksillemme. Mecki Ruoholahti on yksi koulun opettajista ja juuri tästä koulusta Christoffer löytyi.

Näytelmän sanomaksi Skini nostaa valheen vaikutuksen nuoreen ihmiseen. Vaikka nuorelle ei tässä tapauksessa ole valehdeltu pahassa tarkoituksessa, vaan yritetty suojella, on se hänelle niin suuri asia, että täytyy lähteä kotoa pois.

– Poika lähtee etsimään isäänsä, koska hänestä tuntuu, että kaikki muut ovat valehdelleet hänelle, hän haluaa pois valehtelijoiden joukosta ja kuvittelee saavansa asua isänsä kanssa. Isäpä onkin mennyt maan alle, koska poliisit ovat hänen perässään. Elämä on tämmöistäkin.

Jossain vaiheessa Danne tajuaa, että ne, jotka häntä todella rakastavat, ovat hänen äitinsä ja isovanhempansa, eivätkä he valehdelleet ilkeyttään.

Näytelmän suomentamista on jo ehditty pyytää Skiniltä, eikä hän anna ajatukselle täystyrmäystä. – Se voisi olla hieno haaste.

Tuore, iskevä ja koskettava kasvutarina

Uusien, tasokkaiden näytelmätekstien ilmestyminen ei ole jokapäiväistä. Näytelmän kirjoittaminen vaatii omanlaistaan osaamista ja näkökulmaa. Asian tiivistäminen lyhyeen repliikkiin on näyttämöllinen lähtökohta. Proosaan kuuluva monisanainen ilmaisu tukahduttaa näyttämötilanteen, ei tarvitse selittää, kun asiat ja tunteet ilmaistaan fyysisesti läsnäololla. Näytelmän kirjoittaminen on tiivistämisen taidetta.

Minulle luettaviksi annetut 26 tekstiä muodostivat aikamoisen kirjon. Kiinnostuksen kohteena olivat niin yhteiskunnalliset kipupisteet ja historialliset tapahtumat kuin ihmissuhdekiemurat. Monissa teksteissä oli musiikilla vahva osuus. Draama ja komedia esiintyivät tasaväkisesti ja ilahduttavan vähän oli halpaa, kaksimielistä huumoria. Joukossa oli monia kompakteja nk. pienoisnäytelmiä. Ne ovat ehkä syntyneet ryhmien resurssien ja tarpeiden mukaan. Lyhyiden tekstien levittäytyminen laajemmalle voi olla työlästä. Sama koskee niitä tekstejä, jotka olivat vahvasti paikallisia. Niiden merkitys tietysti korostuu paikkakunnan yleisölle ja niillä on eittämättä tärkeä rooli asukkaiden elinympäristön ja identiteetin käsittelyssä.

Murteet olivat myös edustettuina. Ne ovat osa kielellistä rikkautta ja ansaitsevat paikkansa. Murretekstien esittämiseen tietysti liittyy haasteita. Ne ovat omalla laillaan paikallisia.

Lapsille ja nuorille tarkoitettuja ja heidän elämästään kertovia tekstejä oli myös useita. Siitä erityinen kiitos kirjailijoille! Tuon kategorian tekstien kirjoittaminen on pyyteetöntä ja voi tuntua epäkiitolliselta. Yleisömäärät ja niiden myötä julkisuus ei useinkaan kasva kovin isoksi. Harvoin saa myöskään taloudellista hyötyä.

Tehtävä oli mieluinen, mutta ei helppo. Olen työskennellyt teatterin ammattilaisena yli neljäkymmentä vuotta ja valinnut tekstejä lukemattomia kertoja. Työ ei tunnu vuosienkaan myötä helpottuvan.

Pyrkimykseni oli löytää teksti, jolle olisi käyttöä. Siinä pitäisi olla hyvä tarina, tiivistä tekstiä, kokonaisia ihmiskuvia, huumoria ja syvyyttä. Sen pitäisi mielellään olla kiinni tässä ajassa niin, että sillä olisi kosketuspintaa yleisölle. Näillä kriteereillä vaskoolin pohjalle jäi viisi tekstiä, jonka jälkeen hain lisää erottavia tekijöitä.

Skini Lindgårdin kirjoittama Babyface on tuore ja iskevä kasvutarina, joka koskettaa laajasti.

Teksti kokoaa yhteen eri-ikäisiä tekijöitä. Se antaa tilaisuuden monenlaiselle osaamiselle. Musiikki on vahva osa näytelmää. Laulamisen ohella näytelmässä on bändien esittämää elävää musiikkia. Tekstin käännekohdat ovat yllättäviä ja ihmissuhteet uskottavia. Teksti on tuoretta ja iskevää. Siinä puhutaan vakavistakin asioista viiltävän kevyesti ilman raskasta patetiaa. Se on kasvutarina, joka koskettaa niin nuoria kuin vanhempia. Nuorisolla on vahva osuus, mutta se ei ole tyypillinen nuorisonäytelmä, vaan laajenee nykyajan perhe- ja ihmissuhdekuvaukseksi.

Näillä kriteereillä valintani kohdistuu tekstiin Babyface, jonka kantaesitti Teaterboulage Paraisilla.

Teksti on ruotsinkielinen, mutta toivon sen saavan mahdollisimman pian hyvän ja iskevän käännöksen.

Vielä haluan toivottaa menestystä kaikille osallistuneille teksteille ja niiden kirjoittajille! Teitä tarvitaan!

Seinäjoella 9.2.2020 Eija-Irmeli Lahti näyttelijä, ohjaaja

Babyface-työryhmä

Babyface näytelmä. Käsikirjoittaja Skini Lindgård oikealla, ohjaaja Riddo Ridberg keskellä. Fia Isaksson vasemmalla.