O`Times - toukokuu 2019

O´TIMES TOUKOKUU 2019

Toukokuun lehdessä 2 Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus

19 Kirja, johon en usko- Saana Hilvo, toimitusnut tarttuvani sihteeri, taitto

20 Kuka lohduttaisi mör- Ilona Puurunen, taitto köä?

Ilona Valotie, taitto 22 Mikä ihmeen muk6 Excusez-moi ja eteenPilvi Kyrö, juliste bang? päin Aino Rotstén 26 Kevätrunot 10 Ikuisia ogelilaisia Lotta Riikonen 28 Lumen alla 13 Opet piinapenkissä Erik Virranniemi, taitto 25 Uutisia 16 Nuoret haluavat Pinja Jarre, juliste pysäyttää ilmastonmuu- 27 Suusta siepatut Sofia Jutila toksen 5 Kohti toista lukuvuotta

18 Vanhasta aamutakista housuiksi ja t-paidasta rätiksi

O’times

Toimittajat

Sini Sievänen

Satu Mäkinen, ohj. ope Aliisa Hakala, päätoimitKansikuvat Arja Holma taja, taitto ja Ilona Valotie

2

Nuorilla on äänioikeus käytetäänkö sitä?

Miksi nuoret eivät äänestä, vaikka myös heidän tulevaisuudestaan päätetään? Voisiko laiskuus ehdokkaan valinnassa olla syy nuorten vähäiseen äänestämiseen?

EDUSKUNTAVAALIT tulivat ja menivät, mutta moniko meistä nuorista äänesti? Vuoden 2015 eduskustavaaleissa nuorista äänesti vain alle puolet, kun taas 55-69-vuotiaista 80% äänesti. Tänä vuonna 18-vuotiaita oli alle puolet 69-vuotiaisiin verrattuna. Kaikki 18-vuotiaat eivät kuitenkaan äänestä, joten ikäryhmien ero saattoi todellisuudessa olla suurempi. Tuloksia eri ikäryhmien todellisista äänestäjämääristä ei vielä kuitenkaan ole.

Minä sain tänä keväänä äänestää ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. En seuraa kovinkaan aktiivisesti politiikkaa eivätkä yhteiskuntaopin tunnit ole aina ensimmäisenä mielessä, vaikka mielenkiintoisia asioita siellä käsitelläänkin. Koin kuitenkin, erään vaalikoneen tuloksen, koulun että haluan päästä vaikuttamaan ja vaalipaneelin ja “arpomisen” tuloknyt siihen olisi loistava tilaisuus. sena.

Seuraavaksi eteen tuli kuitenkin pulma: ketä pitäisi äänestää, kuka olisi paras vaihtoehto? Täytin vaalikoneita, katsoin joitakin vaalitenttejä (ja tietenkin koulun vaalipaneelin) ja luin kiinnostavien ehdokkaiden mielipiteitä erinäisistä esillä olleista asioista. Silti tuntui, ettei oikeaa ehdokasta löytynyt. Vaikka Suomessa eduskuntavaalit ovat niin ikään henkilövaalit, pitää pohtia myös, mitä puoluetta haluaisi kannattaa. Puolueiden vaaliohjelmat pitäisi myös tutkia.

Itselleni jäi lopulta vaihtoehdoiksi muutama ehdokas muutamasta eri puolueesta – ja päädyin valintaani 3

Työ oikean ehdokkaan löytämiseksi voi siis olla suuri ja saattaa alkaa laiskottaa, mutta voisiko syynä olla kuitenkin jokin muu? Kenties ajatus siitä, ettei oma ääni auta mitään tai ettei ehdokas ja puolue kuitenkaan pidä lupauksiaan… Politiikka saattaa myös jäädä etäiseksi, jos ei seuraa politiikan uutisia. Nuoresta voi siis tuntua, ettei eduskunnassa tapahdu mitään tärkeää.

Mielestäni kaikkien tulisi kuitenkin äänestää, vaikka sitten vain vaalikoneen antaman tuloksen perusteella.

Eduskuntahan nimensä mukaisesti edustaa kansaa, joten jos vain vanhat äänestävät, tuloksena on toden-

näköisesti korkea keski-ikä eduskunnassa. Tällöin nuorten asiat jäävät eduskunnan päätöksissä helposti syrjemmälle. Kaikki siis äänestämään seuraavissa vaaleissa!

Lähde: ”Me joudutaan elämään niiden päätösten kanssa” – äänestäviä 18-vuotiaita on alle puolet 69-vuotiaisiin verrattuna (Yle.fi, 8.4.2019)

Teksti Aliisa Hakala Kuva Saana Hilvo

O’times

O´SCHOOL O’times

4

Kohti toista lukuvuotta Mielestäni lukiolla peloteltiin yläasteella turhan paljon. Yläasteen opettajat maalasivat lukiosta sellaisen kuvan, että kaikesta pitää selvitä yksin ja opiskelu on ylitsepääsemättömän hankalaa. Omaa vastuuta on toki enemmän, mutta opiskeluun saa myös apua.

Lukion juuri aloittaneilta ei oleteta, tai ei ainakaan pitäisi olettaa, että kaikki sujuu heti kuin tanssi. Yläasteella ja lukiossa opiskelu on erilaista, ja niin ovat myös opiskelutavat.

Alku on monelle kivinen, koska sopivaa opiskelutyyliä ei ole vielä löytynyt.

LUKUVUODEN viimeinen jakso on jo pitkällä, ja kesäloma siintää edessäpäin. Monelle meistä ensimmäinen vuosi lukiossa on kohta takana.

Ogeliin tuli noin yhdeksän kuukautta sitten 120 uutta ykkösluokkalaista, joista suurin osa oli enemmän tai vähemmän jännittyneitä siitä, mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Monelle meistä Ogeli oli kokonaan uusi koulu, mutta osa oli täällä jo yläasteella. Lukion aloittamiseen liittyi paljon odotuksia mutta myös huolia. Ajatus koeviikosta tuntui kauhistuttavalta – miten niin jokaisena päivänä on koe, ja kaikkiin pitäisi ehtiä opiskellakin? Mikä ihmeen Abitti? Ja mitä jos tietokone reistailee kokeessa?

Nyt neljän jakson ja neljän koeviikon jälkeen voi sanoa, että stressaaminen näistä asioista oli loppujen lopuksi melko turhaa. Ei olekaanmaailmanloppu, jos jokainen koe ei mene ihan nappiin, ja tietokoneen reistailustakin selvitään. Alussa koulurakennuskin tuntui sokkelolta, ja 5

Lukiolaisten stressi ja kuormitus on kuitenkin todella huolestuttava ilmiö. Huhtikuun lopussa Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jonka pohjana oli kysely lukiolaisten stressistä. Reilut 90 % vastaajista olivat kokeneet kuormittavaa stressiä lukioaikanaan. Yli puolet vastanneista oli kokenut jatkuvaa kuormittaTyötä on lukiossa toki enemmän vaa stressiä. kuin yläasteella, ja opiskeltavat asiat ovat haastavampia ja laajempia. Stressiä aiheuttivat koeviikko, suoVälillä on ikävä sitä, että koealue oli ritettavat tehtävät sekä omat korkevain muutaman kappaleen pituinen at tavoitteet. Paineita lisäävät myös ja joka jaksoon ei tarvinnut hankkia esimerkiksi vanhempien odotukset. uusia koulukirjoja.

Onkin todella tärkeää muistaa pitää itsestään huolta, ja jos koulu käy liiToisaalta vapautta ja valinnanvaraa an kuormittavaksi, pitää muistaa, on enemmän; oppiaineita voi opis- että apua on tarjolla. kella enemmän oman kiinnostuksensa mukaan. Lukiossa pureudutaan aiheissa syvemmälle, mikä voi lisätä kiinnostusta. luokkien löytäminen aiheutti päänvaivaa. Luokkien löytämisestä tuli kuitenkin nopeasti helppoa hommaa. Positiivisia yllätyksiä Ogelissa ovat olleet myös hyvä kouluruoka ja se, että lukiolaisille järjestetään paljon ohjelmaa opiskelun lomassa.

Moni löytääkin lukio-opiskelujen lomassa uuden lempiaineen tai kiinnostuksen kohteen - ja joissain tapauksissa jopa tulevaisuuden ammatin.

Toimittaja Ilona Puurunen Kuvat Satu Mäkinen

O’times

Excusez-moi ja eteenpäin Tämän fraasin ja paljon muuta opimme keväisellä Pariisin matkallamme. Pariisi oli aurinkoinen mutta lähtöä varjosti Notre Damen kohtalo.

EXCUSE-MOI OLI KENTIES Pariisinmatkan käytetyin fraasi. Se opittiin Eija Raitalalta heti Charles de Gaullen -lentokentälle saavuttuamme.

Suurkaupungissa isona ryhmänä liikkuminen, vieläpä matkatavaroiden kanssa, oli jokseenkin haasteellista. Porukassa mukana pysyminen vaati rivakkuutta (siitä “eteenpäin”).

Tätä lausahdusta käyttämällä pääsimme yhtenä ryhmänä rivakasti samoihin metroihin sekä niistä ulos.

Toisinaan metrot olivat niin täynnä, ettei “excusez-moi” (suomeksi anteeksi) auttanut vaan täytyi jäädä odottamaan seuraavaa metroa.

Perjantaina, 12.4.19, puolenpäivän tienoilla saavuimme hotellille. Pienen lepotauon jälkeen lähdimme tutustumaan Pariisiin. Kävelimme Bastillen aukiolle ja sieltä Juutalaiskorttelin läpi Notre Damelle.

Katedraalilta suuntasimme Latinalaiskortteliin päin.

Maininnan arvoista on tietysti myös Pariisin katutaide, jonka paljous tuli ilmi heti ensimmäisenä päivänä kaduilla kävellessä. Sitä oli kaikissa muodoissaan: seinämaalauksina, musiikkina ja tanssina.

Notre Damelle saavuttuamme päätimme käydä myös siellä sisällä, sillä jono ei ollut yhtä pitkä kuin oletimme.

Onneksi kävimme, sillä se kerta jäikin luultavasti viimeiseksi ainakin muutamaan vuoteen. Aamupäivän yhteisohjelman jälkeen saimme vapaa-aikaa.

Kävin Alman kanssa Luxembourgin puistossa, jossa suomalainen taidemaalari Albert Edelfelt on maalannut tunnetun teoksen, Pariisin Luxembourgin puistossa. Näimme myös upeat maisemat Pariisin kattojen yli Pompidou-keskuksesta.

Onneksi kävimme Notre Damessa, sillä se kerta jäikin luultavasti viimeiseksi ainakin muutamaan vuoteen.

O’times

6

Lauantaina suuntasimme entiseen rautatieasemaan rakennetun Orsayn museon kautta Sacré-cœurille.

Vaikka itse kirkko olikin upea, sijaitsi se Pariisin niin sanotusti huonommalla alueella, minkä pystyi huomaamaan heti metrosta noustua. Kodittomat sekä taskuvarkaat kuuluvatkin vahvasti katukuvaan lähes kaikkialla Pariisissa.

Sunnuntaiaamupäivän ohjelmana oli vierailla maan alla sijaitsevissa Katakombeissa, joihin sisäänpääsyä jonotimmekin sitten reilut kaksi tuntia. Kun vihdoin oli meidän vuoromme, edessä oli noin 200 askelman kierreportaat, jotka veivät maanalaisiin tunneleihin.

Kävelimme Juutalaiskorttelin kautta Notre Damelle.

7

Tunnelma maan alla oli hieman karmiva johtuen käytäville kasatuista ihmisten luista ja pääkalloista. Ne olivat näkemisen arvoinen kokemus eh dottomasti!

Louvresta suuntasimme Eiffelille, jonka edessä tietenkin otimme ryhmäkuvan. Rehtori Mirvan kanssa tuli otettua myös muutama yhteisselfie.

Samana päivänä vapaa-ajalla kävin myös Riemukaaren huipulla sekä muodista kiinnostuneena ihmisenä tietenkin tunnetussa tavaratalossa, Galeries Lafayettessa Champs Elyseellä.

Päätimme Pinjan, Roosan ja Annan kanssa käydä siellä. Jonotimme ensin turvatarkastusjonon alueelle pääsemiseksi, mutta sitten näimme valtavan pitkät jonot lipunmyyntitiskeille ja hisseille, joten päätimme olla kiipeämättä torniin.

Maanantaina, viimeisenä kokonaisena päivänä Pariisissa, vierailimme Louvren museossa. Koska emme halunneet kuluttaa koko päivää Louvressa ja jotta aikaa riittäisi muuhunkin, etsimme sieltä vain kuuluisimmat taideteokset, kuten Mona Lisan ja Milon Venuksen.

Aikaa saimme säästettyä myös Eijan kielitaidon ja hyväntuulisuuden avulla, sillä pääsimme koko jonon ohitse Louvreen (kiitos Eija!).

Tässäpä vinkkinä kaikille Pariisiin matkustaville: jos aiot päästä nähtävyyksiin, ota mukaan evästä, aikaa ja jaksamista, sillä luultavasti joudut jonottamaan useamman minuutin, jopa tunteja.

Eiffelin edessä otimme rehtori Mirvan kanssa yhteisselfien.

O’times

Matkan viimeisen päivän illan perinnettä jatkaen matka kruunattiin illallisella, jonka söimme yhdessä koko porukan kanssa, koulun tarjoamana.

Ilta ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitelmien mukaan, eikä ehkä voida sanoa sen kruunaavan matkaa. Illallisella tunnelma ei ollutkaan hilpeä, vaan lähinnä hiljainen ja hämmentynyt.

Syyn monet saattavatkin jo arvata.

Maanantai-iltana 15.4.2019 maailmanlaajuisesti tunnettu katedraali, Notre Dame, tuhoutui tulipalossa.

Jäljelle jäivät vain kivirauniot.

Ravintolan asiakkaat kiiruhtivat ulos vuorotellen kauhistelemaan tilannetta. Ravintolamme sijaitsi noin 500 metrin päässä katedraalista ja palon aiheuttaman savu leijaili taivaalla. Sen pystyi haistamaankin.

O’times

Tunnelma oli jännittynyt ja painostava, sillä tietoa esimerkiksi mahdollisista uhreista ja tuhon laajuudesta ei vielä ollut saatavilla. Freelancertoimittajana koulumme kuvisope Aleksi Kinnunen lähti oitis (rehtorilta luvan saatuaan) tapahtumapaikalle. Pariisi oli surun murtama ja Aleksin mukaan Notre Damella ihmiset itkivät yhdessä.

Vaikka reissu päättyi hieman ikäviin tunnelmiin, oli se silti kokonaisuudessaan ihan huippukokemus! Lähtöpäivänä olotila oli melko uupunut.

Laskinkin, että näiden viiden päivän aikana tuli käytyä ja nähtyä ainakin kolmetoista kulttuurillisesti merkittävää paikkaa ja/tai nähtävyyttä.

Lähtöpäivän aamuna teimme vielä kävelyreissun vanhalle hautausmaalle, johon on haudattu muutamia julkisuuden henkilöitä, kuten laulaja Jim Morrison ja kirjailija Oscar Wilde.

Maanantai-iltana 15.4.2019 maailmanlaajuisesti tunnettu katedraali, Notre Dame, tuhoutui tulipalossa.

Jäljelle jäivät vain kivirauniot.

Kulttuuriryöpyn lisäksi fyysistä väsymystä oli ehtinyt kertyä, sillä kännykkäni applikaatiosta huomasin, että käveltyjä kilometrejä oli kertynyt hirmuisesti - yhtenä päivänä jopa 18 kilometriä. Ei siis ihmekään, että hieman alkoi jalkoja särkeä itse kullakin.

Pariisi on ehdottomasti matkakohteena erittäin suositeltava kohde kaikille! Pelkästään fiilis, joka kaupungissa vallitsee, on todella ihana.

Ihmiset vaikuttivat hyväntuulisilta ja mukavilta.

8

Sivistyksen määrä tietenkin kasvoi huimasti matkan aikana ja ranskan kielen puhetaito parani päivä päivältä. Toisinaan ranskankieliseen ilmaisuuni vastattiin englanniksi, mutta se ei liikaa lannistanut vaan jatkoin sitkeästi ranskalla.

Innostuin sitten niinä muutamana kertana entistä enemmän, kun sain vastauksenkin ranskaksi, eikä keskustelu vaihtunutkaan englannin kielelle.

En siis tiedä, mistä stereotypia siitä, että ranskalaiset eivät suostuisi puhua englantia, tulee. Ainakin Pariisissa englantia osattiin ja puhuttiinkin todella mieluusti.

Teksti Sini Sievänen Kuvat Aleksi Kinnunen ja Sinin matkakuvat

Pariisin matkaan pakollisina kohteina kuuluu Sacre Cour (vas.) ja Louvre (alh.).

9

O’times

Ikuisia ogelilaisia Lukijakilpailussamme maaliskuussa kysyttiin, ketkä viisi koulumme henkilökunnasta ovat aikoinaan opiskelleet Ogelissa. Oikea vastaus on Jussi, Jaakko, Roope, Elliot ja Petteri.

PETTERI WELLING on käynyt kouluamme kahdeksan vuoden ajan: sekä keskikoulun että lukion, joista koostui oppikoulu.

Siis bilsa ja mantsa? Kyllä minulla oli päättötodistuksessa kymppi. Siihen aikaan oli arviointi ihan hirveän paljon ankarampaa kuin nykyään.

Päättötodistuksessa kymppiä ei ollutkaan muuta kuin omassa aineessa ja historiassa.

Onko täällä enää samoja henkilöitä kuin silloin?

Miten koulu on muuttunut (paitsi ettei ole enää keskikoulua)?

Täällä on kaksi opettajaa, mutta kumpikaan ei ole opettanut minua.

Juha Sippu ja Pirjo Piirainen. Pirjo tuli silloin, kun olin lukiossa.

Ajat ovat muuttuneet hirveästi.

Erilaista on vaikkapa se, miten tolkuttoman vaikeaa oli saada kymppi jostain aineesta. Se arviointi on ollut niin niin uskomattoman paljon tiukempaa kuin nykyään.

Ensimmäinen haastateltavamme on rakastamamme Petteri Welling.

Millainen oli menestyksesi omissa oppiaineissasi?

Nelonenhan tarkoittaa hylättyä, ja nykyään saa jopa kolmasosa kursseista olla hylättyjä. Minun luokallanikin oli muutama, joka oli jäänyt luokalle.

Oletko tehnyt kujeita koulussa tai onko sinusta jäänyt tänne muuta jälkeä?

No koulun historiassahan lukee, että minulla olisi muka ollut yksi jälkiistunto joskus, mutta eihän se pidä paikkaansa. Se on arkistointivirhe.

Mutta muuten en ole tehnyt mitään sellaista, mikä olisi kohdistunut kouluun tai opettajiin. Ei ei, olin ihan kiltti.

Oli vaikeampaa päästä luokalta.

ELLIOT NIEMI pääsi koulumme yläasteelta keväällä 2015. Hän oli koulumme ensimmäisellä liikuntaluokalla.

Pääsin ysiltä tasan kahdeksan ka:lla.

Ei mikään paras, mutta minulle ihan tarpeeksi, koska tiesin mihin lukioon halusin. Sinne pääsin sitten.

Onko koulu mielestäsi muuttunut?

Koulussa kun olin aika villi oppilas, ja luokkani oli villi, niin se laittoi bensaa liekkeihin ja sitä villiintyi enemmän. Kuitenkin kun halusin keskittyä, niin oikeasti keskityin sitten.

On. Tuntuu, että yläasteella on erilaista kuin ennen. Opetustyylikin on muuttunut enemmän sähköiseksi, kun seiskaluokkalaisilla on koneet tunneilla. Koulurakennuskin on muuttunut: mm. luokka 202 oli ennen kouluisännän kämppä.

Enimmäkseen rakennus on kuitenkin aika samanlainen.

Millainen oli koulumenestyksesi?

O’times

Oletko tehnyt koulussamme?

jekkuja

Ei ole semmoisia, joista kukaan ei tiedä, mutta kyllä me teimme semi fucked up -juttuja. Suurin osa – tai no kaikki – tietävät, mitä teimme.

Tästä ei moni tiedä - mutta ehkä Vartiaisen Antti ainakin. Oltiin ultimateturnauksessa. Koulu tarjosi sellaiset eväspussit, joissa oli leipä, omena ja pillimehu. Ekan pelin jälkeen mentiin pukkariin, ja kaikki söivät ne leivät ja joivat mehut, mutta sitten siellä olivat ne omenat.

Kaikki tekivät niin, että heittivät omenan seinään ja se vähän niin kuin räjähti. Meillä piti olla seuraavana päivänä taas pelejä, mutta Antti kertoi: ”Joo, teidät on diskattu tästä turnauksesta.”

Sitten toinen juttu. Ella Metsäranta oli opena ja lähti tulostamaan papereita. Kun se tuli takaisin, yksi

10

luokkalainen laittoi kajarista ihan täysillä Star Wars Imperial -marssin samaan aikaan.

Pääsin ysiltä tasan kahdeksan ka:lla.

Ei mikään paras, mutta minulle ihan tarpeeksi, koska tiesin, mihin lukioon halusin. Sinne pääsin sitten.

Millainen oli koulumenestyksesi?

ja luokkanikin oli villi, ja se laittoi bensaa liekkeihin ja sitä villiintyi enemmän. Kuitenkin kun halusin keskittyä, niin oikeasti keskityin sitten.

Yläkoulussa olin aika villi oppilas,

ROOPE KOKKO on koulumme ATKtukihenkilöitä ja OYK:n kasvatti.

Hän on käynyt vuodesta 2012 aina tähän päivään asti Ogelia jossain muodossa. Roope sanoo myös menestyksensä koulussa olleen hyvin positiivinen.

Millainen opiskelija olit mielestäsi opettajien näkökulmasta?

Olihan sekin aika menestys. Pitivät minua varmaan sellaisena tunnollisena opiskelijana, mutta todellisuudessa en kauheasti kirjoja lukenut kotona. Kaikki tehtävät tuli tehtyä vain koulussa ylipäätään. Opettajat

Lukkarigurumme JUSSI LEHTONEN on käynyt Ogelia joskus kauan aikaa sitten. Mitä hän muistaa kouluvuosiltaan?

Keitä sinua opettaneita opettajia koulussamme on edelleen?

Pipsa, Timo S., Jore ja Jukka P. ja vielä Arja.

Menestys oppiaineissa, etenkin matikassa?

Liikuntahan oli aina kymppi, muuten menestys oli semmoinen aika keskitasoinen. Huonoin arvosana ylppäreissä oli M. Matikka meni vähän paremmin, sen verran että pääsin suoraan yliopistoon opiskelemaan.

11

ehkä pitivät minua myös raatajana, mutta en ihan aina silleen kuitenkaan itseäni loppuun asti tappanut.

mitä lehteen kehtaa painaa ööö… tota noin… tota noin, tota noin… nyt heitit pahan.

Onko koulu muuttunut kultakautesi jälkeen?

Millainen luokka sinulla oli?

Ai että, ei ole niitä vuosia voittanutta, mutta nyt kun ollaan täällä einiin-oppilaspuolella, tuntuu että ihan samanlaista menoa on vielä.

Toki joitakin opettajia on vaihtunut.

Olin siis yläasteella luma-luokalla, jolla oli hyvä yhteishenki. Sitten lukiossa ei enää varsinaisesti voi puhua luokista, ei oltu kaikki koko ajan yhdessä, mutta kuitenkin me toimittiin toistemme kanssa hyvin.

Jekku, josta moni ei tiedä?

No siis tälleen kesätöissä täällä on tullut säädettyä tosi paljon, mutta

Kujeita koulussa?

Olin enemmänkin kiltti, keskityin enemmän urheiluun ja vähän myös opiskeluun.

Miten koulu on muuttunut?

Olen ollut nyt töissä 20 vuotta. Tietysti on paljon tullut muutoksia.

Omista kouluajoista koulu on kasvanut paljon. Ns. uusipuoli oli kokonaan poissa, kun aloitin koulun, mutta tuli pian sen jälkeen. Uutena tuli myös lukusali, joka oli hyvä lisä. Tietysti tietokoneet ovat olleet se isoin muutos. Täällä oli aiemmin vain yksi ATK- luokka ja nyt kaikki pyöriikin tietokoneen avulla.

Pakko kysyä vähän tästä päivästä: mitä kaikkea päätät lukkareissa?

Olen suunnitellut niitä työryhmässä ja opiskelijoiden mieltymyksiä yritetään kuunnella. Palautetta saa antaa mulle tai rehtorille. Mun rooli on olla se konkreettinen tekijä enemmän.

Suunnittelen myös asioita, jotka liittyvät aikatauluihin ja tilojen käyttöön.

Teksti Ilona Valotie ja Erik Virranniemi Kuvat haastateltavilta

O’times

O’times

12

Opettajat piinapenkissä: Jaakko Jokinen

Tällä kertaa saimme pyydystettyä piinapenkkiin matematiikan opettaja Jaakko Jokisen. Mikä on Jaakon lempibiisi, miksi hän on valinnut opettajan uran ja minkälaisia muistoja hänellä on Ogelista? Lue lisää ja selvitä vastaukset poltteleviin kysymyksiin!

Miten päädyit opettajaksi ja miksi valitsit juuri matematiikan?

En yläasteella vielä hirveästi matematiikasta tykännyt, mutta lukioon mentäessä ajattelin, että voihan sitä pitkää matematiikkaa kokeilla ja vaihtaa sieltä sitten lyhyeen. Menin ensimmäiselle pitkän matematiikan kurssille ja siellä oli Timo Salminen.

Hänellä oli sandaalit jalassa, ei onneksi sukkia, ja muistaakseni beiget shortsit. Timo alkoi kertoa, mihin matematiikkaa tarvitaan ja missä sitä käytetään. Hän puhui korkeista potensseista jossain putkien virtauslaskuissa. Silloin tajusin, että tämä onkin aika siistiä ja se oli sitten ”no turning back”.

Lukion jälkeen pyrin yliopistoon ja pääsin. Luin alun perin matematiikan opettajaksi. Yhdessä vaiheessa kuitenkin päätin, että mitä jos minusta tulisikin matemaatikko, ja menin syventäville kursseille, mutta sitten piti dropata niiltä, kun ne olivat niin vaikeita ja niillä olisi pitänyt tehdä niin paljon töitä, enkä jotenkin pystynyt siihen.

Ennen valmistumista piti suorittaa sivari ja päätin soittaa tänne Ogeliin ja pääsin tänne. Sivarin jälkeen lähdin tekemään tutkinnon loppuun, minkä jälkeen palasin tänne töihin.

Veri siis vetää Ogeliin, ei täältä oikein pois pääse.

13

Jaakko on myös taitava pianisti, mistä hän jaksaakin tunneilla aina muistuttaa Mikä on rankinta/palkitsevinta opettamisessa?

Palkitsevinta on oppilaat. Sen takia tätä työtä tehdään. Rankinta on varmaan sitten kaikki muu, mitä tässä työssä tekee. Kaikki hallinnollinen sähläys on rankkaa ja sitten oppilashuoltojutut. Tuntien suunnittelu on ihan kivaa, kun saa vaan itse puhua.

Sekin on muuten hauskaa tässä työssä, että voi vaan kertoa tyhmiä juttuja ja kaikki on vaan ”aa okei, aika jännittävää, näin se varmaan menee”. Ja varsinkin nyt työuran alussa joudun opettelemaan kaikkia toimintatapoja, niin se on aluksi vähän hankalaa.

Mikä aineidesi kursseista on mieluisin/mielenkiintoisin opettaa?

Olen opettanut nyt pitkästä matematiikasta kursseja 2, 3, 6 ja 8. Mielenkiintoisin on varmaan kurssi 6 eli derivaatta, johtuen siitä, että siellä päästään jo vähän sellaisiin aikuisten matikkajuttuihin käsiksi. Ei niitäkään täysin tarkasti käsitellä, mutta siinä päästään jo vähän deepimmälle levelille, mikä on kauhean hauskaa.

Kenen opettajan kanssa tulet parhaiten toimeen?

Tulen varmaan Oona Kaasisen kanssa parhaiten toimeen. Istumme opettajanhuoneessa vierekkäin ja juttelemme, miten tekisimme jonkin asian ja myös muuta opettamiseen liittyvää. Olemme myös kavereita työn ulkopuolella ja käymme muun muassa purjehtimassa. Ei miO’times

nulla kyllä ole mitään ongelmia kenenkään kanssa. Mutta matemaatikot ovat ne, joiden kanssa tulee hyvin toimeen, kun on paljon yhteistä puhuttavaa.

Kerro joku muisto Ogelista kouluajoiltasi.

Ai jokin? Minkähän kertoisin? Tulee mieleen se, että tuo viereinen Neste paloi kerran ja kaikki kehittelivät sellaisen legendan, että silloinen Amican kokki, joka ei kyllä enää ole täällä töissä, poltti sen, koska häntä alkoi ärsyttämään, kun kaikki kävivät siellä syömässä ruokavälkillä. Sitten abigaalassa, olisiko ollut meitä yhden vuoden vanhempien abigaalassa, palkittiin se kokki jostain. Tämä oli hyvä stoori, tuli vain mieleen.

Kuvaile 18-vuotiasta itseäsi kahdella sanalla.

Mitähän tein 18-vuotiaana? Olin ehkä naiivi, mutta innokas kuitenkin. Tarvitseeko näitä selittää mitenkään? Naiivi sen takia, että kun hain yliopistoon, hain matematiikan laitokselle, en mihinkään muualle ajatellen, että kyllä pääsen ja pääsinkin, mutta entä jos en olisikaan päässyt?

Ja yo-kirjoituksissa kirjoitin neljä ainetta, eli minimin. Matikka oli se, minkä halusin tehdä, niin se oli sitten ainoa, minkä tein. En tiedä, mitä olisin sitten tehnyt, jos en olisi päässyt yliopistoon. Siinä mielessä kävi vähän tuuri.

Lempibiisisi tällä hetkellä ja miksi?

Tulee enimmäkseen klasaria mieleen. Se on varmaan Sergei Rahmaninovin pianokonsertto numero kolme, koska olen itse harjoitellut siitä yhtä kohtaa. Siihen liittyy paljon ajatuksia ja fiiliksiä, joita käy läpi sitten soittaessa.

Mitä fanitat?

Fanitan kyllä kovasti elokuvia, ne ovat sellainen harrastus, johon käytän paljon aikaa. Katson paljon leffoja, kävin esimerkiksi Kino Reginassa, joka on siis Oodissa, katsomassa Full Metal Jacketin ja menin siitä sitten yläkertaan lainaamaan elokuvakirjan ja luin elokuvasta analyysin.

Musiikki on kuitenkin ollut siitä lähtien, kun olin seitsemän, mutta elokuvat ovat vähän uudempi harrastus.

Keneen fiktiiviseen hahmoon samaistut?

On kyllä paljon fiktiivisiä hahmoja, joita ihailee - mutta että samaistuisi.

Tämä on vaikea, kun ei ole miettinyt tällaista. Se on varmaan Will Hunting, elokuvasta Good Will Hunting.

Tiettyihin fiiliksiin siitä elokuvasta samaistun. Lähinnä näihin ongelmiin rakkaussuhteissa, niihin varmaan voi samaistua aika moni.

ne menisitte ja mitä tekisitte?

Menisin varmaan Rajkan ja Oonan kanssa oopperaan. Ollaan kyllä oikeastikin menossa oopperaan.

Mottosi?

Parhaat harjoittelee.

Sana-assosiaatiotesti: Pääsiäinen: Kaksi lyhyttä viikkoa Kevät: Pirteys Eduskuntavaalit: Stressinaihe Mehiläinen: Työterveyspalvelu Marimekko: Ogelin verhot Kirpputori: Malmi Kahvi: Twin peaks Netflix: vpn ja aluerajoitusten kiertäminen Derivaatta: raja-arvo TVOF: ei aavistustakaan Pääsiäismuna: lapsuus Virpominen: vitsat ja kasvovärit Sade: bändi Vihta: ensin mennään saunaan ja sitten syödään vasta

Teksti Aliisa Hakala ja Saana Hilvo

Jos sinun pitäisi valita kaksi opet- Kuva Aliisa Hakala tajaa, joiden kanssa viettäisit pääsiäistä, kenet valitsisit, min-

O’times

14

O´CULT O´CULT 15

O’times

Nuoret haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen Ilmastoveivi ja mielenilmaukset ovat puhuttaneet tänä keväänä erityisesti nuoria. Nuoret tiedostavat ilmastonmuutoksen uhan, koska aihetta käsitellään paljon myös kouluopetuksessa. Moni nuori pyrkii valinnoillaan vaikuttamaan tulevaisuuteensa.

2000-LUVULLA ilmaston lämpenemistä on alettu korostaa muun muassa kansainvälisessä päätöksenteossa. Varsinkin nuoret ovat viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan muun muassa Suomen päättäjiin ja järjestäneet lukuisia mielenilmauksia ja kampanjoita esimerkkinä viimeaikainen Ilmastoveivi, jonka kaiken ikäiset pystyvät allekirjoittamaan ja sitä kautta vaikuttamaan.

Nuorten kiinnostus ilmastoasioihin on perusteltua, sillä tulevat ilmastoongelmat kasautuvat suurimmilta osin tulevien sukupolvien harteille.

Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu ja luonnonolosuhteet muuttuvat sietämättömiksi, tulevilla sukupolvilla tulee olemaan vaikeaa ja luonnon monimuotoisuus sekä eliölajien määrä vähenevät. Muun muassa tropiikin koralliriutat kärsivät ilmaston lämpenemisestä paljon.

Nuoret naiset ovat keskimääräisesti huolestuneempia ilmastonmuutoksen vaikutuksista kuin saman ikäiset miehet. Naisten keskuudessa esimerkiksi kasvissyönti on yleisempää kuin miesten. Naiset ovat ehkä keskimäärin huolehtivampia ja tämä selittyy kenties sillä, että naiset ovat aina huolehtineet jälkikasvustaan. Naiset myös ehkä asettuvat helpommin toisten asemaan, tässä tapauksessa tulevien sukupolvien.

O’times

Osaltaan nuorten kasvanutta kiinnostusta ilmastonmuutokseen saattaa selittää se, että kouluissa opetetaan nykyään enemmän ilmastoasioista kuin vaikkapa kolmekymmentä vuotta sitten. Täten nuoret ovat myös tietoisempia ilmaston lämpenemisen vaikutuksista ja ehkä sitä kautta huolestuneempia asiasta kuin vanhemmat ihmiset. Nuorilla myös riittää energiaa ja kiinnostusta asiaan vaikuttamiseen sekä halua tehdä muutoksia.

Asiasta puhutaan paljon myös julkisuudessa. Muun muassa näyttelijä Leonardo DiCaprio on ollut mukana monessa ilmastoaiheisessa dokumentissa ja levittänyt sanaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ympäri maailmaa muun muassa sosiaalisen median kautta. Myös ruotsalainen 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg on näkynyt julkisuudessa useasti viime aikoina. Ilmaston muutoksen vastaisen toimintansa ansiosta hänet on jopa asetettu ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Yhä enenevissä määrin nuoret ja myös muut ihmiset pääosin länsimaissa ovat muuttaneet esimerkiksi ruokailutottumuksiaan ja liikkumistaan ympäristöystävällisempään suuntaan. Esimerkiksi kasvissyönti on nykyään yleisempää kuin vaikkapa vuosituhannen alussa.

Tilastokeskuksen vuonna 2016 järjestämän tutkimuksen mukaan lihan kulutusta huomattavasti vähentäneiden nuorten määrä on yli kaksi kertaa muiden vastanneiden keskiarvoa suurempi. Noin viidesosa 17-24-vuotiaista suomalaisista oli luopunut lihan ostamisesta kokonaan. Kaikkien vastaajien keskiarvo oli kahdeksan prosenttia.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran mukaan alle 30-vuotiaat olivat muita halukkaampia käyttämään ilmastolle suotuisempia liikkumistapoja, kuten pyöräilyä ja kävelyä.

Nuoret ikäluokat myös käyttävät enemmän julkista liikennettä ja kokevat ympäristösyiden vaikuttavan päätökseensä hankkia oma auto tulevaisuudessa. Nuoret ovat myös valmiimpia maksamaan ylimääräistä ympäristöystävällisestä tuotteesta tai palvelusta.

Vuoden 2016 Nuorisobarometrin vastaajista noin neljä viidestä pitää ympäristön puolesta toimimista järkevänä ja 90 prosenttia uskoo ilmaston lämpenemisen tuovan kärsimystä tuleville sukupolville. Vaikka suuri osa nuorista kokee omilla kulutustavoillaan olevan vaikutusta ympäristöön, omia toimintatapojaan muuttaneiden osuus on huomattavasti pienempi.

16

Nuorten keskuudessa esiintyy fatalistisia ja denialistisia asenteita ilmastonmuutoksen suhteen. Fatalismin mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on jo liian myöhäistä ja denialismi kiistää ilmastonmuutoksen olemassaolon kokonaan.

Nämä asenteet eivät ole kovin yleisiä, mutta ne korostuvat alle 30-vuotiaiden joukossa verrattuna muihin ikäluokkiin.

Ylen taloustutkimuksessa vuodelta 2017 todettiin, että suomalaisissa 18-24-vuotiaissa oli eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksia vähätteleviä verrattuna muun ikäisiin. Yhdeksän prosenttia heistä pitää ilmastonmuutosta pienenä ongelmana ja neljä prosenttia ei usko ilmastonmuutoksen olevan ongelma lainkaan.

Tällaiset reaktiot kasvavaan ilmastoahdistukseen eivät ole yleisiä vain Suomessa, vaan niitä esiintyy myös kansainvälisesti. Kansainvälisen Climate Optimist-kyselytutkimuksen (2017) mukaan fatalistiset käsitykset ovat vahvimmillaan juuri 16-34-vuotiailla. Nuorista 22 prosenttia oli fatalisteja, kun kaikista vastanneista vain 14 prosenttia ajatteli ilmastonmuutoksen pysäyttämisen olevan liian myöhäistä.

Suomen luonnonsuojeluliiton, Sitran ja suunnittelutoimisto Måndagin perustama nuorten ajatushautomo Tankki korostaa viestintää, jossa korostuu positiivinen näkökulma. Se on suunnattu 18-25-vuotiaille nuorille. Tankissa nuoret voivat esimerkiksi etsiä ratkaisuja kestävämpään elämään.

Tankki järjestää tapaamisia Helsingissä, Jyväskylässä ja Rovaniemellä.

Siellä nuoret kokoontuvat pääasiassa iltaisin ja kehittelevät tapoja käyttää luonnonvaroja kestävämmin ja löytää parempia ratkaisuja arkeen.

Lopuksi nuoret julkaisevat ajatuksensa Tankin järjestämässä sometapahtumassa.

Jotkut nuoret ovat alkaneet vaikuttaa muutenkin kuin vain omia elämäntapojaan muuttamalla. Viime aikoina on järjestetty useita ilmastomielenosoituksia, joissa osassa myös nuoret ovat olleet mukana.

Suomessa mielenilmaustoiminta on kuitenkin maltillisempaa verrattuna siihen, miten suuri huolenaihe ilmastonmuutos on.

Suomessa järjestettiin koko maan laajuinen nuorten ilmastolakko perjantaina 15.3.2019. Monet nuoret jättivät koulupäivän väliin osallistuakseen ilmastomielenosoituksiin.

Useat suomalaiset melko nuoretkin ovat kiinnostuneita ilmastonmuutoksen torjumisesta. ”Nuoret ovat tulevaisuus, mutta onko nuorilla tulevaisuus?” sanoo YLE:n haastattelema 13-vuotias Justus Helander Joensuusta.

Vielä ei tiedetä, miten suureksi ilmastonmuutoksen vastainen toiminta Suomessa kasvaa. Tuleva EUpuheenjohtajakausi voi saada useat suomalaiset muuttamaan käsityksiään ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamisesta. Loppujen lopuksi aktiivinen toiminta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi voi alkaa yksittäisistä aktiivisista nuorista.

Teksti Sanni Tiainen Kuva Saana Hilvon matkakuvat

Ilmastonmuutoksesta viestitään monella tapaa. Esimerkiksi televisiossa, uutisissa, lehdissä ja dokumenteissa kerrotaan ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista.

Viestintää on kuitenkin kritisoitu siitä, että se keskittyy lähinnä uhkakuvien lietsomiseen.

Tällainen negatiivinen suhtautumistapa vahvistaa fatalistisia asenteita. Negatiiviset asenteet ilmastonmuutoksen suhteen saattavat johtua pyrkimyksestä vältellä vaikeita asioita.

Ilmastonmuutos uhkaa valtamerien elämää.

17

O’times

Vanhasta aamutakista housuiksi ja t-paidasta rätiksi

Kevätsiivous paljastaa monelle kaappeihin kiertyneet tavarat ja vanhat vaatteet. Mutta mitä ihmettä niille pitäisi tehdä, jos niitä ei halua heittää roskakoriin?

KEVÄÄLLÄ kaappeja siivoillessani löysin hyllyjen perukoilta monenlaista tavaraa ja vanhaa vaatetta.

Lattialle kertyi kasa vaatteita, jotka vuosi sitten olivat vielä kivoja mutta jotka nyt näyttivät enemmän tai vähemmän kamalilta räteiltä. Kirpputorin pöytävuokra oli liian kallis muutamalle hassulle tavaralle ja kasalle vaatteita eikä kukaan tutuistakaan niitä halunnut. Ajatus vaatteiden roskiin heittämisestä ei houkutellut, sillä tekstiiliteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuuden ala ja tekstiilijätettä kertyy jo yhdelle suomalaiselle yli 13 kiloa!

Iso osa poisheitetyistä vaatteista on täysin käyttökelpoista tavaraa, joka on vain vanha, muodista poismennyt tai jossa on pieni reikä. Vaatteiden käyttöikä on pienentynyt huomattavasti, kun vaatteista tehdään

kestämättömämpiä rahan takia ja muoti vaihtelee nopeasti. Vaatetta ostaessa ei välttämättä tule ajatelleeksi sen monikäyttöisyyttä, kestävyyttä tai sitä, tuleeko vaatetta käytettyä vielä vuoden päästäkin.

Heräteostoksia sattuu kaikille, mutta mitä tehdä, kun vähän käytetty vaate ei enää miellytäkään eikä sitä halua heittää pois?

Pienen suunnitteluhetken jälkeen oli kaikille vaatteille äkkiä käyttöä.

Vanha ruttuinen t-paita pääsi siivousliinaksi, käyttämättömistä farkuista tuli muutamassa minuutissa shortsit ja mummin ullakolta löytyneestä vanhasta aamutakista kuoriutui vähän suuremmalla vaivalla kesähousut. Koska oma ompelukoneeni oli rikki, ei vaatteiden tuunaamisesta meinannut aluksi tulla

Kaikenlaista on tullut tehtyä ja tuunattua!

O’times

mitään. Mutta sitten tajusin, että kirjastoissahan on ompelukoneita, joita saa käyttää! Siispä vaatteet lensivät vauhdilla kassiin ja pian istuinkin jo keskuskirjasto Oodin ompelukoneen edessä. Parissa tunnissa sain tuunattua uuteen uskoon kaksi paitaa ja kesähousutkin olivat jo hyvällä alulla. Pienellä vaivalla vanhat ja kulahtaneet vaatteet saivat uuden elämän eikä mitään tarvinnut heittää pois.

Ei tarvitse olla käsityövelho, eikä tarvitse omistaa omia ompelutarvikkeitakaan. Pienillä ja yksinkertaisilla muokkauksilla, kuten helman lyhentämisellä, paidan kaventamisella tai vaikkapa uuden kuvion maalaamisella, voi olla iso vaikutus vaatteen ilmeeseen. Käyttämällä tunnin siihen, että leikkaa paidan helman lyhyemmäksi ja ompelee rintaan helman ylijäämästä pienen taskun, säästää luontoa ja kirpputorille viemisen vaivan. Sen sijaan, että ostaa uutta, kannattaa ensin käydä omat kaapit läpi ja miettiä sitten, tarvitseeko uutta vaatetta vai voisiko vanhoista koltuista tehdä mielenkiintoisemman näköisiä tai voisiko rikkinäistä vaatetta korjata. Aina ei pysty pelastamaan jokaista vanhaa rättiä roskakorituomiolta, eikä siitä kannata potea huonoa omatuntoa, mutta jos pystyy minimoimaan poisheitettyjen vaatteiden määrän, on jo askeleen lähempänä kestävää kulutusta ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä omalta osaltaan.

Teksti ja kuva Saana Hilvo

18

Kirja, johon en koskaan uskonut tarttuvani JENNIFER CLEMENTIN KIRJA Varastettujen rukousten vuori (2014, suomentanut Terhi Kuusisto) ei todellakaan olisi päätynyt kirjapinooni, jos en olisi alkanut tekemään kirjallisuusdiplomia. Jo kirjan takakannessa kuvailtu elämä ilman miehiä huumelordien pelon varjossa olisi saanut minut laittamaan kirjan takaisin kirjaston hyllyyn ja kävelemään pois. Odotukset eivät siis olleet korkealla, eikä kirja niitä juuri harmikseni ylittänytkään.

Varastettujen rukousten vuori kertoo nuoren Ladydi-tytön tarinan pienestä tytöstä murrosikäiseksi nuoreksi meksikolaisessa kylässä vuorella, jolla jokainen mies on jättänyt perheensä ja lähtenyt Yhdysvaltoihin parempaa elämää etsimään. Jälkeen jätetyt naiset ja lapset elävät köyhää elämää peläten päiviä, jolloin huumelordit tulevat ja yrittävät viedä jonkun tytöistä. Tarina olisi voinut olla koskettava selviytymistarina, mutta siinä oli muutama seikka, jotka saivat lukijan tuntemaan itsensä niin ulkopuoliseksi kirjan tapahtumista, ettei se oikein päässyt koskettamaan.

Kerronnan kieli oli melko yksinkertaistettua ja karkeaa, lauseet lyhyehköjä ja jopa ajoittain töksähteleviä. Puheenvuorot olivat lyhyitä eikä niissä aina ollut tavallisia puheenvuoroviivoja tai lainausmerkkejä.

Kirjasta sai ehkä jopa lapsenomaisen vaikutelman, niin yksinkertaistettua kieli ja lauseen rakenteet olivat. Aluksi se häiritsi paljon, mutta kun siihen tottui, lukeminen helpottui ja puolivälissä kirjaa saattoi jo keskittyä enemmän itse tarinaan, joka oli kyllä mielenkiintoinen, joskin hyvin surullinen.

19

Surullisuudestaan huolimatta kirja ei koskettanut millään tavalla, vaikka yleensä sitoudun vahvasti päähenkilön tunne-elämään. Kirjan kerronta oli kuitenkin hyvin tapahtumakeskeistä eikä keskittynyt henkilöiden emotionaaliseen elämään, enkä siis päässyt päähenkilön elämään sisään, eikä tarinakaan siten mennyt pintaa syvemmälle tunteisiini. Se jäi häiritsemään pitkäksi aikaa, sillä päähenkilö Ladydi oli todella mielenkiintoinen, vahva henkilöhahmo, josta olisi mielellään tiennyt enemmänkin. Muutkin kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia persoonia, mikä toi kirjaan hieman siitä puuttuvaa väriä ja eloa. Yllätyinkin myös positiivisesti, miten kaunistelematta karua ympäristöä ja elämää kuvattiin ja se toi kirjaan realistisen otteen.

Henkilöhahmojen lisäksi tapahtumien selkeys oli positiivinen seikka. Vaikka polveilevammat lauseet ja monipuolisemmat dialogit olisivat olleet mielenkiintoisempia, tarinasta olisi voinut tulla melko sekava.

Yksinkertainen kieli selkeytti tarinaa ja tapahtumia oli helppo seurata, joten lukeminenkin kävi nopeas-

ti. Isoja päätapahtumia ei ollut, vaan kaikki tapahtumat näkyivät lukijalle samanarvoisina, mikä lisäsi kirjan jo yksinkertaista kerrontatapaa.

Itse en pitänyt kirjasta, sillä se oli makuuni aivan liian yksinkertainen ja pelkistetty. Olisin kaivannut sykähdyttävämpää ja ilmeikkäämpää kerrontaa, jotta olisin pitänyt kirjasta. Vaikka kirjan teema kasvamisesta karuissa oloissa ja selviytymisestä odottamattomissa tilanteissa olikin ajatuksia herättävä, olisin toivonut jotain enemmän. Kirjan lukemisen jälkeen ei jäänyt mitään erityisiä ajatuksia, eikä mielessä ollut mitään opetusta, jonka kirja olisi kertonut.

Toisaalta lukukokemus oli mielenkiintoinen, sillä en ole aikaisemmin lukenut tämäntyyppistä kirjaa ja oli mukavaa vaihtelua lukea jotain erilaista.

Varastettujen rukousten vuori on varmasti mielipiteitä jakava kirja, jota voin suositella kaikille omasta mielipiteestäni huolimatta, sillä kirja kertoo kuitenkin hienon tarina, joka jokaisen kannattaa lukea.

Teksti ja kuva Saana Hilvo O’times

Kuka lohduttaisi Mörköä?

Mörkö on yksi Muumilaakson arvoituksellisimpia olentoja.

Jotkut ovat saattaneet säikähtää lapsuudessaan tätä tummanpuhuvaa ja monitulkintaista hahmoa. Tutkimusten mukaan Mörkö on yksi pelottavimmista lastenkirjallisuuden hahmoista.

KYLMYYDEN VOI TUNTEA jo omassa olohuoneessakin mörön lähestyessä Muumilaakson asukkaita. Hän lipuu kohti kuin käärme ja tuntuu, ettei mikään voi häntä pysäyttää. Itseäkin alkaa pelottaa. Taustamusiikki alkaa soida. Päällimmäisenä mielessä on yksi kysymys: selviävätkö muumit tästä?

Mörkö ei ikinä ole satuttanut ketään tai tehnyt muutakaan pahaa, mutta silti hän on ainoa hahmo, jota Muumilaaksossa ei hyväksytä. Taikurin hatussa Jansson kuvaa ensimmäistä kertaa, kun muumiperhe näki Mörön, seuraavasti: ”Ei hän ollut erikoisen suuri eikä näyttänyt erikoisen vaaralliseltakaan. Jokainen vain tunsi, että hän oli kauhean ilkeä ja saattoi odottaa kuinka kauan tahansa.”

Uskon, että lähes jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä pelännyt Mörköä. Pelkästään Mörön nimi aiheuttaa pelkoa. Möröstä on tehty Muumilaakson ”pahis”, ja koko Mörön olemus on mysteeri. Mörköön liittyy suuri epätietoisuus, ja se pelottaa meitä. On vaikeaa olla pelkäämättä jotakin, jos kaikki, mitä siitä tietää, on pelottavaa.

Lapsena Mörköä usein pelätään, mutta vanhemmiten Mörkö aletaan nähdä ennemminkin traagisena hahmona. Mörköä ei hyväksytä sen takia, että muumit luulevat hänen olevan ilkeä.

O’times

Mörköä oli siis jo päätetty syrjiä ennen kuin hän teki mitään. Jossain vaiheessa kaikki ihmiset kohtaavat elämässään yksinäisyyttä tai syrjintää, ja siinä vaiheessa he viimeistään alkavat ymmärtää Mörköä.

Haastattelin ihmisiä siitä, miten he kokevat Mörön nykyään ja lähes jokaisen vastaus sisälsi sanan väärinymmärretty. Mörköä kuvattiin myös sanoilla sympaattinen, traaginen, mutkikas, aliarvostettu, arvoitus, yksinäinen, pelottava, monimuotoinen, söpö, ressukka, ristiriitainen, ihana, syvällinen ja usva, jonka läpi ei näe.

Haastateltavia oli 6-vuotiaasta 65-vuotiaaseen, mutta suurimmaksi osaksi he olivat ikäisiäni. Kyselyni perusteella Mörön hahmolla on monta mahdollista tulkintaa. Eri näkökulmista katsovat saavat Möröstä irti erilaisia asioita. Mielestäni tämä tekee Möröstä erityisen hienon hahmon.

Mörköön viitataan muumien alkuperäisessä kielessä, ruotsissa, sanalla hon. Hon on toinen ruotsin hän-pronominilla ja tarkoittaa naispuolista henkilöä. Tämä viittaa vahvasti siihen, että Mörkö on naispuolinen hahmo, mutta Suomessa mies- ja naispuolisista henkilöistä käytetään samaa pronominia, joten Mörön sukupuolta ei ilman tarkempaa tutkimusta saa selville.

Kysyin haastatteluissani ihmisiltä, miksi he yllättyivät kuullessaan Mörön olevan nainen. Monen oli vaikea keksiä vastausta. Syiksi pohdittiin Mörön tummia värejä, matalaa ääntä, suurta ja möhkälemäistä ulkomuotoa sekä sitä, ettei Möröltä löydy paljon naisellisia piirteitä.

Suomenkielisessä versioissa Mörön ääninäyttelijä on mies.

Monet suomalaiset siis yllättyvät kuullessaan Mörön olevan naispuolinen hahmo.

Muumipappa ja meri -kirjassa Muumipeikko lähentyy Mörön kanssa.

Muumipeikko tuo joka yö rannalle lyhdyn Mörön katseltavaksi. Yhtenä yönä paloöljy on loppunut, joten lyhty jää Muumipeikolta tuomatta.

Muumipeikon nähdessään Mörön reaktio on kuitenkin odottamaton: Mörkö alkaa tanssia ja laulaa.

Tämän nähdessään Muumipeikko tajuaa, että Mörkö kaipasikin Muumipeikon seuraa, ei niinkään lyhtyä. Kun Mörkö kohtaamisen jälkeen lähtee lipumaan pois, Mörön alla oleva maa ei olekaan jäässä.

20

Tove Janssonilla on kuitenkin Mörölle ihan oma merkityksensä.

Tuu-tikin osoittama sympatia on erityisen kiinnostavaa, koska Tuutikki on muumihahmo, joka pohjautuu Tove Janssonin pitkäaikaisimpaan elämänkumppaniin, Tuulikki Pietilään.

Tuu-tikista alkaa Muumilaakson asukkaiden asennemuutos Mörköä kohtaan. Mörköä kohtaan aletaan tuntemaan sympatiaa, ymmärrystä ja pieni määrä rakkautta.

Tove Jansson on lukijakirjeessään kertonut, että Mörkö tapaa miesmörön ja he molemmat lämpenevät.

Myöhemmin se saavat mörkölapsen ja mörkölapsi ei ole enää ollenkaan jäässä.

Tämä ja Muumipeikon kanssa tapahtunut kohtaaminen viittaavat siihen, että jää symboloi rakkautta tai ennemminkin sen puutetta, mutta mitä itse Mörkö symboloi?

Kysyin haastateltaviltani, mitä he ajattelevat Mörön symboloivan. Vastauksia olivat yksinäisyys, masennus, erilaisuus, ystävyys, rakkaus, tuntematon este, syrjiminen ulkokuoren takia, pelko, ennakkoluulot, viha, eristyneisyys, eksynyt henkilö, kylmyys ja mörkö.

Koska jokaisella on vapaus tulkita Mörköä, miten haluaa, ovat kaikki tulkinnat oikeita. Janssonilla on kuitenkin Mörölle ihan oma merkityksensä.

21

Alun perin Jansson on silloisen kumppaninsa, Vivica Bandlerin, kanssa luonut Mörön symboloimaan homoseksuaalisuuteen kohdistuvaa vihaa. Tätä miettiessä huomaa, että kaikki Mörköön liittyvä arvoituksellisuus saa selityksen.

Mörkö jäädyttää kaiken jäljessään ja on täysin yksin, koska hän levittää ympärilleen vihaa. Jansson on luonut Mörön vihaamaan rakkautta.

Tämän takia Mörön kokiessa rakkautta jää katoaa.

Yksi haastateltavani kiteytti Mörön olemuksen hienosti: “Kesäiltana tulin rantasaunasta ja ympärillä oli niin sankka usva, ettei voinut nähdä edes vieressä olevaa ihmistä. Silloin mulla tuli mieleen, että tällainen on varmaan Mörkö. Tän takia se on niin pelottava.”

Teksti Aada Blåfeldt Kuva Aino Rotstén

Ensimmäinen hahmo, joka osoittaa myötätuntoa Mörköä kohtaan on Tuu-tikki. Tämä tapahtuu Taikatalvessa. Mörkö koettaa päästä lämmittelemään kokon luona, mutta lähestyessään kokkoa, se sammuttaa sen.

Tässä vaiheessa kaikki muut suuttuvat hänelle, mutta Tuu-tikki säälii Mörköä.

O’times

Mikä ihmeen mukbang?

Eteläkorealaisen Tzuyangin mukbang-live-stream alkaa iloisella tervehdyksellä ja ruoan esittelyllä. Tällä kertaa hän aikoo syödä kokonaisen pitsan, kanansiipiä ja valtavan lautasellisen korealaista katuruokaa, tteokbokkia.

SEURAAVAKSI TZUYANG sekoittaa juustoa tteokbokkiin ja kaataa Coca-Colaa jättimäiseen mukiin. Sitten syöminen alkaa. Hän syö äänekkäästi mässyttäen ja välillä ryystäen.

Hän kertoo ruoan mausta ja kiittää virtuaalirahan lähettäjiä samalla kun syö, välittämättä onko ruokaa suussa vai ei.

Mukbang on eteläkorealainen uudehko netti-ilmiö. Mukbang tarkoittaa videoita tai live-esityksiä, joissa nälkäinen ihminen syö valtavat määrät ruokaa. Mukbang koostuu korealaisista sanoista ”syöminen” (meokneun) ja ”broadcast” (bangsong). Ilmiö sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun julkkikset alkoivat postata syömisvideoita sosiaaliseen mediaan.

O’times

Joissain videoilla ei puhuta ollenkaan, mutta live-streameissa yleensä jutellaan yleisön kanssa. Mukbang levisi erittäin nopeasti muuallekin Aasiaan.

AfreecaTV:tä voisi verrata YouTubeen. Mukbang –videot ja live-streamit ovat tulossa tehokkaiksi monille AfreecaTV:n tapaisille palveluille, sillä tuotantokustannukset ovat pienempiä kuin todelliset viihdeohjelIlmiö on hiljattain hivuttautunut mat. muuallekin maailmalle ja viime aikoina jopa suomalaiset youtubetta- Mukbang-ilmiön suosion takana on jat ovat alkaneet tehdä mukbang -vi- osittain yksinäisyys. Etelä-Koreassa deoita. Erityisesti nuoret ja nuoret sinkkutaloudet ovat yleistyneet noaikuiset katsovat niitä. peasti ja monissa kodeissa perheet eivät usein enää syö yhdessä.

Mukbang-kulttuuri alkoi eteläkorealaisella Afreeca TV -nimisellä net- Koska niin monet syövät ateriansa tisivulla vuonna 2009. Sinne etelä- yksin, mukbang tarjoaa virtuaalista korealaiset tekevät live-streameja ruokaseuraa. melkein mistä tahansa tavallisen elämän ilmiöstä esimerkiksi syömisestä ja tanssimisesta.

22

Myöskin laihdutus liittyy mukbangin katsomiseen. Monet laihduttajat katsovat mukbangia ja ikään kuin syövät mukbang-tähden kautta. Tämä voisi olla yksi syy mukbangin suosioon, sillä Etelä-Koreassa ulkonäkö on tärkeä osa identiteettiä.

Useat ihmiset ovat dieetillä jatkuvasti ja mukbangin katsominen lievittää joidenkin nälän tunnetta.

Etelä-Koreassa monet ovat alkaneet ansaitsemaan mukbangilla. Jotkut jopa elättävät itsensä sillä. Ylen uutissivustolla kerrottiin maaliskuussa 41-vuotiaasta Heo Minosta, joka tekee ammatikseen mukbang videoita ja ansaitsee kulujen jälkeen lähes 100 000 euroa vuodessa.

Hän kuitenkin tarkentaa, että aluksi lähetykset menivät tappiolle eikä hän aina saanut maksettua edes ruokalaskujaan. Heo kertoo myös, että useat ravintolat tarjoutuvat mukbang-tähtien sponsoreiksi. Livestreamien aikana fanit lähettävät Heolle virtuaalirahaa ja hän kiittää suuresti.

Mukbang-tähtien vapaa-aika täyttyy usein päivittäisten videoiden ja live-streamien tekemisestä. Valtavien ruokamäärien valmistaminen vie myös aikaa. Mukbang-tähdet tarvitsevat usein myös hyvän aineenvaihdunnan, varsinkin jos päivittäin tekee mukbang-lähetyksiä, kiloja kertyy helposti.

Joidenkin mielestä kameran edessä mässyttäminen on ällöttävää ja toisten mielestä taas on rentouttavaa katsoa, kun toinen syö hyvää ruokaa. Haastattelin ystävääni, joka on kiinnostunut Korean kulttuurista ja katsonut jonkin verran mukbang -videoita.

Hän sanoi, että mitä enemmän ruokaa videolla syödään, sen kiinnostavampaa on katsoa. Hän kertoi myös herkullisen näköisen ruoan houkuttelevan katsomaan mukbang–videoita. Hänen mielestään ei ole väliä, puhutaanko videoilla vai ei.

Teksti Vilma Helevä

Kevätrunot I Kun kevään prinssi kruununsa kullan,

23

II Solisee tuo puron uoma,

Talven kuninkaalt’ saa,

Jonka aurinko henkeen saa.

Hän jokaisen aamun ja illan,

Onhan luonto silmujaan luova,

Kruunun kutreillen painaa.

Ja aamuun aukeaa maa.

Saa väistyä talven valta,

Onhan pitkään kalvanut routa,

Saa väistyä routa ja jää.

Repinyt, halkonut jää.

Nousee pelloille vihreä kulta

Vaan nyt on aurinko, pouta,

Saa Aurinko lämmittää

Taivaat keväiset selkijää.

Tanssii mantuja kevään prinssi,

Nyt on aika satakielen,

Hän linnut kotiin lentämään saa.

Keväästä uudest’ ilmoittaa

Lähtee käyntiin keväinen tanssi,

Sillä nyt on kevään aika,

Ja puhkee kukkaan keväinen maa.

Puro virrata se saa.

Tekstit Aino Rotstén O’times

Lumen alla

Aivan kuin katsoisi vastasyntynyttä vauvaa

Kevään alku on kuin puhkeava nuppu

viatonta ja alati kasvavaa ihmettä,

se aukeaa hiljaa ja varovasti

joka pikkuhiljaa alkaa opetella lentämään.

auringon säteet hiipivät joka kolkkaan

Yksinäisyys vaihtuu elämänkirjoon,

ei nukkuvaa karhua saa herättää nopeasti.

yhtäkkiä voikin nähdä muutakin kuin jalanjäljet takanaan.

Lumi kätkee sisäänsä spektrin, joka pääsee purkautumaan näyttäen,

Unihiekat silmissä tai hiekat jäiden päällä miten ihmeellinen tämä maailma on… eivät enää hidasta tahtia keväällä. koko värikirjon.

Auringon lämpö vai Ilmastonmuutos Teksti Iida Ikkelä

joku aina joutuu lähtemään kodistaan Kinderin suklaamunia syödessä muovit päätyvät vesistöihin ja kaloista meihin

syyllisyys painaa mieltä alas, alas ja alas.

Silti kevät on muutos ja mahdollisuus on siis syytä jättää taakse typerä hyväksyvä hiljaisuus arvostaa ympäröivää kauneutta.

Koko luonto tuntuu odottavan kunnes se puhkeaa väriloistoon.

O’times

24

Uutisia Maailmanmestari koulussamme Lukion ykkösellä opiskeleva Maija Rauramo kuuluu huhtikuussa Orlandossa cheerleadingin maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.

Miltä tuntui voittaa maailmanmestaruus? - Kilpailut järjestettiin Floridassa ja ne kestivät kaksi päivää.

Ensimmäisenä päivänä oli semifinaali ja toisena finaali. Fiilis voiton jälkeen oli tosi hyvä. Tuntui hyvältä, että kova työ palkittiin.

Miten valmistauduitte kisoihin? Valmistautuminen alkoi jo viime syksynä, jolloin oli karsinnat joukkueeseen. Sen jälkeen meillä oli seitsemän yhteistä viikonlopputreeniä ja lisäksi omatoimista treeniä kolmesti viikossa.

Mikä tässä kaikessa oli parasta ja mikä vaikeinta? - Parasta oli joukkuekaverit ja yhteinen voitontahto.

Haastavinta oli ajankäytön jakaminen koulun ja treenien välillä.

25

Miten oma cheerleader-urasi jatkuu? - Tavoitteenani on jatkaa lajia vielä pitkään ja mahdollisesti päästä ensi vuodenkin maajoukkueeseen.

Teksti Sofia Jutila

Uudet tutorit Tutorit valittiin huhtikuussa ja koulutus on vauhdissa. Tulevat tutorit kävivät ryhmäytymässä pakohuoneessa - ja ulos päästiin omin avuin!

Katutaideprojekti Lehden kannessa ja viereisellä sivulla on kuvia kuviksen katutaideprojektista, joka toteutetaan yhteistyössä Helsingin energian kanssa.

Opiskelijat maalaavat sähkökaappeja ja teemana on Suomen luonnon uhanalaiset lajit.

Ohikulkijat ovat olleet ilahtuneita ja kannustavia. Kannen työmiehet antoivat Ellalle kuulosuojaimet, jottei työkoneiden melu haittaa.

O’times

O´CHAOS

Suusta siepatut Nyt minä alan kiroilla. - Mirva Minä en siedä lintuja, pienet on pahimpia, isot vielä jotenki menee. - Mirva FUCK! SORI! OPETTAJILLAKI ON TUNTEET! (JÄÄKIEKOSTA) - ALEKSI Mä merkkasin nää huomiovärillä ettette kiinnittäis huomiota niihin. - Satu Minä en ymmärrä miks lintuja pitää olla, ne vois kaikki hävittää. - Mirva TÄÄL ON AINA POMMI. MÄ! MÄ OON SEKSIPOMMI! - TUOMAS Mä saan vaan huutaa. - Auli DEADLINESTA EI TIEDÄ, MUT MULLE SAA AINA TUODA RAHAA. - SATU Ylioppilaskirjoitukset on pepusta. - Jaakko Mikä Pariisissa tapahtuu, se Pariisiin jää. - Mirva Musta tuntuu että toinen ryhmä vähän loukkaantui mulle. - Kaisu VIHAAN LINTUJA, MINÄ NIIN VIHAAN LINTUJA. - MIRVA Ne tuo rahaa, jotka jaksavat. - Satu Lähe ny vetää siitä. - Jussi-Pekka ELIITTIKOULU MY ASS. - TUOMAS Käteisvarat ei nyt liity tähän kemiaan. - Auli Suola ja rasva maistuu hyvältä. - Jussi-Pekka 27

O’times