O´Times joulukuu 2025

O´TIMES

Joulukuu

SISÄLLYSLUETTELO:

3 Pääkirjoitus

4 Juhlakausi alkoi

5 Opkh:n vastuuhenkilö vaihtuu

6 Klubi-ilta: Yleisön hurmaantui

8 Lukiolaisten räjäyttävät väittelytaidot

10 Luokka-arvostelu: Se, kuka pyllynsä nostaa, se paikkansa menettää

12 Graz ja Barcelona vertailussa vaihtokohteina

16 Sekoilua kaupungilla

20 MISSÄ HE OVAT NYT?

Viittomakieltä opiskelemassa

22 Kirjamessut sieltä täältä

23 Vierailu: Barbie is everything, he is just Ken

24 Artikkeli: Youtube-videosta joukkosurmiin?

26 Analyysi: Onko Cheek räpmessias?

28 Analyysi: Mikä paavin valinnassa jännittää?

30 Miten voi arvioida t-paidan rumuuden?

31 Uutisvälähdyksiä käytäviltä

32 Retki Euroopan suurimpaan käsityötapahtumaan

34 Pelkkiä poroja suuhun?

36 Arvostelu: Nannan ja Hertan joululeffanurkkaus

38 Ripaus runoutta

40 Kirjavinkkaus: Ei taru vaan mysteeri

41 Kirjavinkkaus: Virtahepoja ja mandariinejä

42 Jumppatytöt avaa keskustelua aiheista, joista pitäisi puhua paljon enemmän

44 Tonttujen touhukas turistiopas

46 O´Why

48 Testissä opejen tonttutaidot

50 Suusta siepatut

TOIMITUS

Matias Hännikäinen, taitto

Emilia Uusi-Simola, taitto

Meri Luoma, taitto, juliste

Selma Pulkkinen

Vera Vesanto, taitto

Milja Hälikkä, oikoluku

Elsa Nurmela, taitto, oikoluku

Otso Osolanus, taitto

Hanna Lönnfors

Inari Häme

Emmi Paasto, taitto

Nanna Soikkeli, taitto

Hertta Dahlqvist, taitto, oikoluku

Marco Rantanen, taitto

Henri Marno, taitto

Aarni Einola, taitto

Joel Waltari, taitto

Elina Tyynelä, taitto

O´Timesin pisteellä avoimissa ovissa vuorottelivat muun muassa Saana, Otso ja Hertta.

KIITOKSET

Kuutti Moksunen

Vilho Vanhatalo

Aada Muurinen

Aada Köhler

Ellen Nurmimäki

Arja Holma

Sanna Saari

Jussi Kaskinen

Melissa Paakkanen

Henna Grönqvist

OHJAAVA OPE

Satu Mäkinen

Toimituksessa tehdään hommia iltapäivisin sekä taittoillassa, jonka aikana lehti usein saadaan melkein valmiiksi.

Pääkirjoitus: Pituudella onkin väliä?

Lukion pidentämisen huonot puolet

Meitä pidentäjiähän on siis paljon. Vuonna 2022 lukion aloittaneiden joukosta pidentäjiä on 21, joista valtaosa käy lukion neljään vuoteen. Ehkäpä Lordin euroviisuvoitto syntymävuotenamme muokkasi ikäluokkaamme pysyvästi…

Jo ensimmäisenä lukiopäivänä tiesin, että halusin osallistua ihan kaikkeen koulun toimintaan: O’Times, teatteri, musikaalit, hallitus ja ties mitä muuta.

Halu tehdä kaikkea kuitenkin ajan myötä sai kalenterini tulvimaan ja terveyteni laskemaan. En kuitenkaan halunnut luopua mistään, joten päätin pidentää opintoni neljään vuoteen.

Pidentämisen myötä olen saanut huomattavasti rennommat lukujärjestykset, minkä takia minulla on vihdoin ollut riittävästi vapaa-aikaa koulun ulkopuolella. Pidentämisen takia olen päässyt tutustumaan mahtaviin ihmisiin paremmin kuin olisin ehtinyt normaalimittaisella opintosuunnitelmalla.

Kaiken tämän läpi kuitenkin paistavat pidentämisen huonommat seuraukset. Tietenkin se on meno niin koululle kuin yhteiskunnalle, mutta yksilöön vaikuttavat tekijät tuntuvat minusta merkittävämmiltä.

Pidentäjä vieraantuu omasta ikäluokastaan – tavalla tai toisella. Muut kituivat lukulomalla, kun itse kävin kakkosvuoden kursseja äidinkielessä. Tuntui kummalliselta nähdä omia luokkalaisia valmistumassa kevätjuhlassa, kun itse oli käynyt vasta yksissä kirjoituksissa.

”Kai se tuntui vähän siltä, että olisin jäänyt heistä jälkeen.”

Oman luokka-asteen ystävät lähtevät välivuoden viettoon ja yliopistoihin, minkä takia nuorempien ystävien merkitys korostuu. Onneksi olen suhteellisen hyvin soluttautunut nykyisten abiturienttien joukkoon, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Ystävystyminen on monesti vaikeaa, etenkin jos ei ole ollut kovin suuressa vuorovaikutuksessa nuorempien ikäluokkien kanssa aikaisemmin.

Ystävystymistä on kuitenkin helpottanut oppituntien ulkopuolinen toiminta. O’Timesin, teatterin ja hallituksen myötä olen tutustunut niin moneen mahtavaan uuteen ystävään, ettei pidentäminen enää aiheuta niin suurta yksinäisyyden tunnetta.

Rytmiä joutuu kuitenkin itse pitämään yllä. Kun lukujärjestykset eivät ole säännöllisen täydet, rutiini kärsii. Monet toki selviytyvät ilman rutiineja, mutta ne tahdittavat elämää sopiviksi palasiksi.

Jos rimaa laskee liikaa, sitä on vaikeampi nostaa takaisin. Täysi lukujärjestys ei hätkäyttänyt minua ennen pidentämistä, mutta huomaan tottuneeni löysään aikatauluun. En usko, että kykyni olisivat kadonneet. Enemmän tässä on kyse siitä, että perustasoni laski, jolloin ”normaaliin” työmäärään palaaminen

tuntuu suuremmalta muutokselta kuin se onkaan.

En suinkaan kirjoita valittaakseni tai osoittaakseni katumusta. Tiedostin kaiken tämän tehdessäni päätöksen pidentää opintojani. Ehkä lähinnä toivon, että pidentämistä harkitsevat opiskelijat saavat tästä jotain osviittaa opintojen pidentämisen eri puoliin.

Kaiken kaikkiaan pidentäminen auttaa jaksussa valtavasti, mutta viimeisinä vuosina se alkaa juosta kiinni. En kadu päätöstäni, vaikka välillä iskeekin halu päästä tästä koulusta jo pois.

Ehkä olen heikkomielinen laiskottelija. Ehkä kurkotin kuuseen ja kapsahdin katajaan. Tai ehkä täällä on vain niin hauskaa puuhailla kaikkea, etten kehtaa lähteä.

Teksti ja kuva Matias Hännikäinen

Juhlakausi alkoi itsenäisyyttä ja ylioppilaita juhlimalla

Joulun odotus lähti kunnolla vauhtiin, kun itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlat on juhlittu. Suomi täytti 108 vuotta ja uusi ylioppilaita lakitettiin kahdeksan.

Juhlissa oli hyvä tunnelma, hienoa musiikkia ja hauskoja esityksiä. Otso ja Hertta juonsivat persoonallisella tavalla ja toivat juhlaan rentoutta. Erikoisvieras Martti unohti lausua runon mutta onneksi lakin saanut Nestori Holma muisti, mitä halusi yleisölle sanoa ylioppilaan puheessaan.

Takarivissa vasemmalta: Benjam, Jesse, Otso ja Ilmari, edessä vasemmalta: Stella, Jenni, Wilma ja Nestori.

Onnea valmistuneille!

Nestori piti viisaan ja sydämellisen puheen, Otso ja Hertta kevensivät tunnelmaa, Wilma ja Stella lauloivat abien bändissä, teatteriporukan sketsi nauratti ja kaikki tunsivat rakkautta Nestoria kohtaan, kun paperit lensivät kansiosta juuri ennen lakitusta.

Kuvat Arja Holma

Opiskelijakunnan hallituksen vastuuhenkilö vaihtuu

Yli kolmen vuosikymmenen ajan opiskelijakunnan hallituksen vastuuhenkilönä toiminut Mikko Tapper luovuttaa kruununsa seuraajalleen Henna Grönqvistille. Kyselimme heidän tuntemuksiaan tästä vaihdoksesta.

Mikko kertoo olleensa vastuuhenkilö hallitukselle jo 31 vuotta. Hän sanoo, että vaihtoa on mietitty jo pidempään mutta mahdollinen seuraaja oli hakusessa.

Vastuuhenkilön haluttiin olevan opettaja, joka tapaa suurinta osaa lukiolaisista, minkä takia Henna ruotsin opettajana on hyvä valinta. Henna kertoo, että häntä toivoivat hallituspestiin sekä muu henkilökunta että monet opiskelijat.

Ensi vuonna Henna on siis hallituksen vastuuhenkilö. Toimittajamme kysyivät, onko Hennalla jo visioita tuleville vuosille. Henna sanoo, että tärkeintä toiminnassa on kuunnella nuoria ja heidän visioitaan.

Henna jatkaa Mikon jalanjäljissä ja haastattelun aikana selvisi, että heillä on jopa sama taktiikka toiminnassaan: molemmat ovat hyviä saamaan viime tipassa tehdyt asiat näyttämään siltä, että niitä olisi suunniteltu vuosia.

Mikko lupailee Hennalle, että hommat ovat mukavia ja koulun johto on aina tukena hyvin. Opiskelijakunnanhallitus on myös kehitellyt tällä hallituskaudella vuosikelloa, johon merkitään kaikki vuosittaiset tapahtumat ja muistettavat asiat, mistä on toivottavasti apua tulevilla kausilla.

Toimitus kysyi Mikolta, miltä tuntuu, kun pitkään tehty työ tulee päätökseen omalta osalta. Mikko kertoo päällimmäiseksi olevansa helpottunut. Vaikka työ on ollut hauskaa, on se myös kiireistä ja hommia on jatkuvasti hoidettavana.

Paljon on kuulemma tapahtunut ja on tärkeää pitää Mikon sanojen mukaan ”hyvä drive” päällä, jotta hallitustoiminta ei pääse kuihtumaan.

Hallitustoiminnan siirtyminen uusille nuorille on tärkeää, mikä nousi esiin myös haastattelun. Joulukuun 11. päivä on lukion yleiskokous, jossa käydään läpi edeltävän hallituskauden toimet koko opiskelijakunnan, eli kaikkien lukion opiskelijoiden, kesken. Tosin käytännössä paikalla ovat vain lukion ykköset ja kakkoset.

Samalla äänestetään uusi hallitus ensi kaudelle. Henna kertoo, että hänellä on hyvä tunne siitä, että tänä vuonna olisi paljon uusia halukkaita hakemassa hallitukseen.

Viimeisenä toiveena haastattelussa nousi esiin se, että hallituksen toiminta ei olisi vain suljettujen ovien takana tapahtuvaa ja että muutkin opiskelijat uskaltaisivat lähteä mukaan toimintaan avuksi.

Kokoukset ja tapahtumat eivät ole muilta suljettuja ja esimerkiksi tapahtumia voi tulla järjestämään kuka vain halukas. Vaikka ei tulisikaan yleiskokouksessa valituksi opiskelijakunnanhallitukseen, toimintaan voi silti lähteä avuksi monessa tilanteessa.

Tekijät Shukri Muhamed Osman ja Hertta Dahlqvist Kuva Shukri Muhamed Osman

Klubi-ilta: Yleisö hurmaantui

Puheensorina lakkaa, kun lavalle saapuu illan villi kortti viiksineen. Tunnelma vaihtuu oitis ja takapenkiltä on pakko alkaa kurkkia muiden olkien yli, jotta näkisi kunnolla, putoavatko toisen esiintyjän tuhdit viikset lattialle. Matiaksen ja Lassin esitys perustui monelle tuttuun Eesti Nokia -videoon, mutta he vetivät sketsin paljon paremmin ja hauskemmin.

Hulluahan esiintyjien vuoropuhelu toki oli mutta juuri siksi hulvattoman hauskaa. Illan avauksen jälkeen valot pimenivät ja tovin jälkeen korviin kantautui Aerials-niminen kappale. Kun keskittyi musiikin rytmiin ja sanoihin, kaikki muu unohtui. Aplodit kaikuivat niin tämän ykkösten bändin kuin kaikkien muidenkin esitysten jälkeen.

Teatterit toivat humoristisen sävyn muuten melko musiikkipainotteiseen iltaan. Kaikki teatteriporukan esitykset olivat omalaatuisia ja positiivisesti yllättäviä.

Esiintyjien puhe kuului taaksekin todella hyvin ja näyttelijät onnistuivat pitämään pokkansa, vaikka suusta tulikin hauskoja sanoja.

Ei näytelmissä ainoastaan hauskuutta kuitenkaan ollut. Koulukiusaamisesityksessä oli hellyttävä loppu, kun kaikki oppilaat nousivat ylös ja huusivat opelle: “Iso hali!”

Opettajaa esittänyt Marco kertoo: “Oli ihan kiva huutaa niille lapsille ja olla vähän niin ku Welling. Kaikki tarvii vähän Wellingii elämäänsä, kaikki.”

Asennearpajaisissa “kovisjengi” kokoontui ennen aamutunnin alkua ja arpoi myöhästymisvuorot.

Yksi valitti siitä, ettei saa koskaan viimeisiä vuoroja. Yksi taas sai viimeisen myöhästymisvuoron, mutta lähti silti pois ensimmäisten joukossa.

Asioiden tekeminen “erinomaisesti” voi olla joillekin meistä tavoite ja nämä henkilöt saattavat olettaa sen tekevän muut ylpeiksi. Kuinka syrjäytyä menestykkäästi -näytelmässä perheen lapsi on “suht menestyksekäs” mutta vanhemmat eivät kuitenkaan ole hänestä ylpeitä.

Klubi-illassa näimme upeita musiikkiesityksiä, jotka kattoivat useita eri tyylilajeja. Illan aikana kuultiin muun muassa alt-rokkia, kevyttä sekä raskasta metallia, flamencotyyliä ja lopussa kuulimme jopa animemusiikkia Joskan musiikkidiplomityössä.

Lassi ”viiksivallu” Liljeberg kertomassa kukon munasta.

Muutama nosto illan musiikista:

Wilma ja Nestori nauttivat viimeisestä klubi-illastaan flamencon tahdittamana kappaleella Vampire Reference in a Minor Key.

Ykkösten Obysmois-bändi soitti täysin kappaleensa ”Fly Away”. Se oli raskaampaa metallia mutta yleisöltä kuuli hyvää palautetta vielä monta päivää tapahtuman jälkeen.

Lauluyhtye lauloi Ultra bran kappaleen Savanni nukahtaa. Kappale oli erityisen hyvin sovitettu Nestorin kitaran sekä Minskun pianon kanssa.

Eemelin kullat perinteisesti esitti tuttuun tapaan omia kappaleitaan, joita yleisö rakasti.

Kuutti osoitti yleisölle muuntautumiskykynsä.

Olivia lauloi Polvilääkäri-bändissä.

Illan lopetti Joskan musiikkidiplomiprojekti. He soittivat useita eri kappaleita ja se jäi varmasti monelle mieleen.

Klubi-ilta ei kuitenkaan ollut vain ruusuilla tanssimista. Ennen kuin itse esitykset alkoivat, laitteiden kanssa esiintyi erityisen paljon ongelmia. Aikataulusta oltiinkin jopa 40 minuuttia myöhässä. Pieniä aikauhrauksia jouduttiin tekemään, mutta niiden ansiosta saatiin kuitenkin aikataulu hyvin kiinni.

Ongelmien korjaaminen ja ajassa tinkiminen osoittaa vain koulumme tekniikan erinomaista ammattitaitoa ja ihmisten sinnikkyyttä kestää ongelmat.

Ongelmista huolimatta ilta saatiin hyvin pakettiin. Yleisöstä kuului reipasta taputusta, vaikka oltiinkin jo yliajalla.

Kappaleita tuli peräkkäin ja jo luuli illan loppuvan. Saksofonista kuitenkin alkoi soimaan uusi kappale ja ilta jatkui.

Raikuvat aplodit päättivät illan ja ihmisiä alkoi virtaamaan ulos huoneesta. Ilta oli taiteellinen kokonaisuus, joka koostui lumoavista musiikki esityksistä ja karikatyyreja korostavista teatteri esityksistä. Vain positiivinen ilmapiiri jäi ilmaan.

Joska soittamassa diplomityössään. Opettaja Marco Rantanen sydämiä lämmittävässä hetkessä.

Yleisö valmiina maagiseen iltaan.

Teksti Otso Osolanus, Hanna Lönnfors

Kuvat Arja Holma

Selma ja Anna olivat koviksia, jotka miettivät, kannattaako oppitunnille mennä koskaan ajoissa.

Menitkö lankaan? Luulitko, että alakuvassa on Jimi Hendrix? Upean kitaransa kanssa Obi.

Lukiolaisten räjäyttävät väittelytaidot todistettiin

Vuoden 2025 väittelykilpailu oli täynnä taitavia väittelijöitä. Väittelyt käsittelivät kaikkea tekoälystä vapauteen. Toimitus on saanut haastateltavaksi voittajatiimin jäsenen, Otso Osolanuksen. Otson ryhmässä oli myös Henri Marno, Hiski Rapi ja Lassi Liljeberg.

Miksi päätit osallistua väittelykilpailuun?

”Satu sanoi, että rahan takia, mutta tykkään vain väitellä.”

Miten joukkueenne muodostui?

”Se oli filosofian neloskurssin tunnilla. Henri tuli kuokkailemaan tunnille ja osallistui väittelyyn, jonka jälkeen hän ja Hiski puhuivat väittelykilpailuun osallistumisesta. Kysyin, pääsenkö mukaan, ja otettiin myös Lassi joukkoon. Sitten meillä olikin porukka.”

Millä keinoin pärjäsit paineen alla?

”Sairaan paljon kofeiinia – se pelasti. Mulla oli jatkuvasti joku juoma kädessä.”

Mihin väitteeseen oli vaikeinta valmistautua

”Viimeiseen, että ihmistä ei pitäisi parannella geenimanipulaation ja teknologian keinoin.”

Entä helpointa?

”Alkukarsintojen väitteeseen, että aitoa vapautta voi saavuttaa vain yhteiskunnan ulkopuolella. Sitä oli helppo vastustaa.”

Voittajatiimi riemuitsemassa onnistumistaan ja 300 euron palkintoaan. Joukkueeseen kuuluivat Otson (vas.) lisäksi Lassi, Henri ja Hiski.

Jäikö jotain puuttumaan, kuten sanomatonta argumenttia?

”Tuli! Joka ikisen väittelyn jälkeen tuli mieleen asioita, joita olisi halunnut sanoa.

Esimerkiksi alkukarsintojen väittelyn jälkeen tuli mieleen argumentti siitä, että ihmiset ovat biologisesti kehittyneet sosiaalisiksi eläimiksi, jotka elävät yhteiskunnissa.”

Miltä voitto tuntui?

”Aika hyvältä. Semifinaaleissa oli olo, että väittely voisi mennä kummin päin tahansa. Finaalissa taas oli varmempi olo.”

Miksi väittelykilpailuun kannattaa osallistua?

”Todellakin kannattaa osallistua! Ei ole juurikaan paineita tai odotuksia, että osaisit väitellä.

Ja monet tiimeistä olivatkin sellaisia, jotka eivät ole koskaan väitelleet – ja silti pärjäsivät hyvin.”

Menetkö ensi vuonna uudestaan?

”Menen. Samalla joukkueella miinus Henri—sille täytyy etsiä korvaaja.”

Satulla oli paljon pohdittavaa alkukarsinnoissa, vaikka hän ei toiminut tuomarina.

Teksti Matias Hännikäinen

Kuvat Arja Holma

Mistä oli kyse väittelykisassa?

Lukiolaisten väittelykilpailu on vuosittain Oulunkylän yhteiskoulussa järjestettävä kilpailu. Viime vuonna poikkeuksellisesti kilpailua ei järjestetty.

Tänä vuonna kilpailuun osallistui kahdeksan joukkuetta eri vuosikursseilta. Alkukilpailusta jatkoon itsensä väitteli neljä joukkuetta.

Kun tuomarit miettivät loppukilpailussa lopullista ratkaisua finaaliväittelyyn, arvottiin juhlasalissa yllätysväittelyn osallistujat.

Arvonnan alkaessa yksi opettaja pelästyi ja kiirehti pois salista, toinen nojasi lukusalin seinään kylmä hiki otsallaan. Lopulta arpaonni suosi Mirva-rehtoria, Milja Niemeä, Henna Grönqvistiä ja Manuel Ackermania.

Opettajat ja rehtori väittelivät aiheesta, kumpi on parempi roolimalli lapselle: Salama Mcqueen vai Frozenin Elsa.

Opettajatuomarit nauroivat makeasti kierroksilla käyville opeväittelijöille.

Takarivissa (vas.)Kuutti, Eemil, Matias, Iita, Hiski, Otso, Otson edessä Aada, Lassi, Aapo, Leo, Eerik ja Lauri, eturivissä Eino, Henri, Martta ja Anni.

Se kuka pyllynsä nostaa, se paikkansa menettää -- raa’an rehellinen luokka-arvostelu!

Nyt jysäytetään totuuksia pöytään ja arvostellaan rakkaiden opettajiemme luokkatiloja! Arvokkaiden mielipiteidemme lisäksi kysyimme arvostelun kohteeksi tulleilta luokkatilojen päälliköiltä mielipiteitä kotiluokistansa.

Nyt nostetaan se pöytä kissalle. Mikko “Tapsukka” Tapperin luokka on suoraan rinnastettavissa Suomen nälkävuosiin. Tunnelma on kylmä ja luokassa on mielestämme kaikista epämiellyttävimmät penkit (epäergonomisia eikä tarpeeksi tilaa suurille ahtereille).

Läpipääsemätön HI2 kalvaa yhä ja verenvuodatusta symboloivat punaiset verhot vainoavat kolkossa neloskerroksen kammiossa. Emme muistele pahalla, elämä opettaa ja niin myös Tapperin luokkakin.

Tapperin kommentti omasta luokasta on kuitenkin selvä: “Perinteinen ja paras!”

Haarat levällään Tapperin luokassa (älä tee näin).

Åke muru murunen pieni pallero

Rakkaan Henna “Hennuli” Grönqvistin luokka on kuin lämmin halaus kylmänä talvipäivänä.

Hennan opetuslapsina pakkoruotsi ei tuntunut pakolliselta! Muistelemme luokkaa lämpimästi. RIP kahvitarjoilu. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Hennan kommentti kuuluu: “Se [luokka] on viihtyisä, koska oon itse saanut valita julisteita ja koristeita.” Pulpetit ja tuolit ovat kuitenkin kuulema uusinnan tarpeessa. Plussaa söpöistä verhoista ja pehmoista.

Cosplayaamassa (eng.) Käkelää.

Karismaattisen Keijo “Käksytin” Käkelän luokkahuoneessa konkretisoituu oma paikkamme tässä sirkuksessa. Me oppilaat muodostamme näyttämön ja Käkelä on katsomamme näytelmä. Kokonaisuudessaan luokka on kovin tyylikäs (tunnelma on kuin suoraan Englannista!) ja plussaa suloisista viherkasveista lievittämässä ahdistusta.

Käkelän on luokkaansa tyytyväinen: Kaikki toimii lämpötilaa lukuun ottamatta. Kuumuus suorastaan paahtaa.

Kaikkitietäjä Petteri “Weltsu” Welling on luonut luolastaan tiiviin mutta silmiä avaavan. Luokasta lähdettäessä on vähintäänkin yksi uusi ahaa-elämys koettuna ja jälleen tiedostettu, kuinka kauhea ihmislajimme onkaan.

Weltsulandian upea piirtoheitin on yhä aikakautemme hienoimpia. Jos tarkkaan kuuntelee, saattaa luokkahuoneessa kuulua kaukaisia huutoja uhreilta, jotka ovat lentäneet ikkunasta Wellingin kengänkuva takapuolessa.

Weltsun kommentti: “Luokkatila on pyhä.” Miinuksia siitä, ettei ole espressokeitintä. Plussaa tunnearvokkaasta käkikellosta.

Ihailemassa piirtoheitintä.

Teksti ja kuvitus Meri Luoma ja Emilia Uusi-Simola

Graz & Barcelona vertailussa vaihtokohteina

Lokakuussa muutama opiskelijamme oli kuukauden mittaisessa vaihdossa Barcelonassa ja Grazissa. Nyt kaksi eri kohteissa ollutta O´Timesin toimittajaa kertovat kokemuksistaan ja vertailevat maita erilaisilla akseleilla sekä kertovat vinkkejä pitkään vaihtoon lähteville ja sitä harkitseville.

Millainen koulutusjärjestelmä siellä on? Minkälaisia päivät ovat?

Koulupäivät Suomessa, Espanjassa ja Itävallassa ovat kaikki erilaisia. Suurimmat erot näiden kahden maan ja Suomen välillä ovat kouluruoka, välitunnit ja lukujärjestykset.

GRAZ:

Ensinnäkin koulu on todella hieno. Se on vanha ja oli aikaisemmin toiminut luostarina. Koulun keskellä on upea kirkko, ja rakennuksessa asuu vieläkin munkkeja, jotka toimivat joskus myös sijaisina oppitunneilla,

Itävallassa koulu aloitetaan vuosi aikaisemmin, ja koulua on ensin neljä vuotta kaikkien kanssa yhteisesti. Sen jälkeen valitaan ”Gymnasium” tai ”Mittelschule”. Vaihtarini oli gymnasiumissa kuudennella luokalla, joka vastaa lukio-opintoja.

Grazissa tavallinen koulupäivä alkaa kahdeksalta. Viidenkymmenen minuutin tunnin jälkeen on viiden minuutin välitunti, joka saatetaan käyttää luokasta toiseen siirtymiseen tai seuraavan tunnin opettajan odotteluun. Lähes kaikki tunnit ovat oman luokan kanssa. Päivässä on yksi pidempi välitunti, joka on tarkoitettu

eväiden syömiseen ja kestää 15 minuuttia. Koulussa ei siis ole kouluruokaa mutta on pieni kahvila, josta voi ostaa välipalaa. Koulussa on vähän huono lämmitys, ja joskus oppilailla on myös takit päällä luokassa.

Jos opettajalle on joitakin kysymyksiä, täytyy häntä puhutella “Frau/ Herr Professor +sukunimi”-kombinaatiolla. Aina opettajan tullessa luokkaan oppilaiden pitää nousta ylös, ja alas saa istua vasta, kun opettaja antaa luvan.

Kokeiden arviointi on 1-5 asteikolla. Ykkönen on paras, nelosella pääsee läpi ja vitonen on hylätty. Kokeita pidetään satunnaisin ajoin, kuin Suomessa yläasteella. Oppilaat noudattavat samaa lukujärjestystä koko vuoden. Puhelimista ollaan koulussa tarkkoja, sitä ei periaatteessa saisi käyttää koko päivän aikana, ei edes välitunneilla.

Itävallassa opetetaan vielä kaunokirjoitusta, eli monet kirjoittavat siellä kaunoa. Oppilailla on tabletit, joita käytetään kuin läppäreitä täällä. Yleensä kaikki kirjoitukset tehdään kuitenkin paperille.

Koulu on muuten todella hieno, mutta hengailupaikkaa siellä ei ole. Tosin oppilailla harvoin on hyppytunteja tai muuta aikaa hengailupaikalle,

mutta meillä vaihtareilla on paljon tyhjiä tunteja. Tehtiin vaihtariporukalla koulutehtäviämme joko kylmässä käytävässä tai koulun kahvilassa. Koulusta löytyy kuitenkin pingispöytä, piano ja muita vehkeitä, joita erityisesti koulun nuoremmat oppilaat käyttävät paljon!

Maisemia Itävallasta

Barcelonassa koulupäivät alkavatmyös kahdeksalta ja päättyvät puoli kolmelta. Tunnit ovat tunnin mittaisia eikä välitunteja ole. Kuitenkin noin viiden minuutin hengähdystauot saa, jos luokkaa täytyy vaihtaa tai odotetaan seuraavan tunnin opettajaa. Opettajien luennoinnista huolimatta tunnit ovat kivoja, sillä opettajat tuovat omaa persoonaa mukaan opetukseen ja nauravat yhdessä oppilaiden kanssa.

Espanjassa, El Institut del Palaussa ainakin, oppituntien päättymistä ja alkamista ei ilmaista kellojen soimisella vaan musiikilla. Joka viikko vaihtuu soitettava kappale. Se soi joka välissä noin kymmenen sekunnin ajan.

Koulusta saadaan “vapaata” joka kerta, kun Barcelonassa on mielenosoitus. Kerran vaihtojakson aikana saimme vapaapäivän, kun eräs valencialainen tyttö oli tehnyt itsemurhan edellisellä viikolla kiusaamisen takia. Gazan takia saimme kuukauden aikana kaksi vapaapäivää.

Suomessa oppilaat saavat valita opiskeluistaan yläkoulun jälkeen (lukio vai amis), kun Espanjassa he valitsevat sen jo 14-vuotiaana. Sen jälkeen opinnot painottuvat valittuun suuntaan. Heille lukujärjestykset tehdään valmiiksi, ja pääosin samat ihmiset ovat samoilla tunneilla. Koulutusjärjestelmän voisi sanoa olevan malliltaan Suomen yläkoulun tyyppinen, mutta opiskeltavien asioiden puolesta lukiomainen.

Toinen asia, mikä on samalla lailla Espanjan bachilleratossa ja Suomen yläkoulussa, on puhelinkielto. Ei Espanjan kouluissakaan saa pitää puhelinta esillä. Jos se on ollenkaan näkyvillä edes käytävillä, se käskettiin laittamaan pois.

Puolen tunnin ruokatunnilla alempiluokkalaiset katsovat ihmetellen, jos pitää puhelinta esillä. Tämä kielto toki on varmasti iso apu siihen, että ihmiset oppivat elämään sosiaalisempaa elämää eivätkä jää puhelimen kanssa kotiin iltaisin.

Kouluissa tuetaan puhelimiin ja nettiin riippumattomuutta opetuksessa laittamalla opetusmateriaalit paperille. Opiskelijat kantavat kansioita mukana ja tekevät muistiinpanot usein käsin. Läppäreitä käytetään noin puolet ajasta, muuten kirjoja ja vihkoa.

Millaista vapaa-ajalla ja kotona on?

GRAZ:

Graz ei ole mikään kovin suuri kaupunki, mutta alueelta löytyy paljon. Kaupunki on siis Helsinkiä pienempi, mutta se on todella kaunis! Siellä on vanhoja rakennuksia, upeita vuorimaisemia ja hienoja katuja.

Graz sijaitsee Steiermarkissa, yhdessä Itävallan osavaltioista. Monet tapaamani ihmiset halusivat keskustella osavaltion tavoista ja olivat ylpeitä siitä. Osavaltiolla on kaikenlaisia omia ruokia, kansallisvaatteita, tapoja ja jopa oma murrekin. Murresanojen käyttäminen on aika tavallista. Tämä voi aiheuttaa hieman vaikeuksia asioidessa esimerkiksi kaupassa, jos niitä sanoja ei tiedä.

Koska koulussa ei syödä lounasta, ruoka syödään heti kotiin tullessa. Ei syödä siis varsinaisesti lounasta ja päivällistä vaan yksi ateria välipalan jälkeen. Illalla syödään sitten vähän isompi iltapala. Tämä saattaa toki vaihdella eri perheissä, mutta näin minun perheessäni tehtiin.

Jos lähtee Itävaltaan, on hyvin todennäköistä, että käydään ainakin kerran vuorikävelyllä. Vuoret ovat todella kauniita, varsinkin meille suomalaisille. Monet olivat todella yllättyneitä siitä, kun saivat kuulla, ettei Suomessa ole vuoria. En kyllä ihmettele, sillä vuoria näki Itävallassa melkein kaikkialla, mihin katsoi!

Päihteiden käyttö on todella yleistä nuorten keskuudessa kuten myös aikuistenkin. Alkoholin ikäraja on alhaisempi kuin Suomessa, minkä kyllä huomasi. Alkoholin käyttö liittyneekin melko vahvasti Itävaltalaiseen kulttuuriin/tapoihin.

BARCELONA:

Barcelonassa koulun jälkeen syödään lounas ja käydään viettämässä siestaa pariksi tunniksi. Yöunet ikään kuin kahteen osaan päivän aikana: yölle ja siestalle. Espanjan kuuluisa yöelämä on ihan oikea asia, sillä arkenakin ihmiset saattavat yhdeksältä vasta lähteä ulos. Yöunet ovat 5-7 tunnin mittaisia, ja siestalla saadaan tunti tai kaksi levättyä lisää. Sitten jaksaa opiskella ja illalla olla kavereiden kanssa. Kun aurinko laskee, tunnelma nousee. Tämä kulttuurillinen tapa on luotu päivän kuumuudelta selviämiseksi. Kesäisin lämpötilat saattavat nousta jopa neljäänkymmeneen asteeseen iltapäivisin, ja onkin turvallisuustekijä jäädä kotiin siksi aikaa.

Toisin kuin Suomessa Espanjassa nuoret menevät ulos leikkipuistoihin hengaamaan. He eivät tee siellä mitään muuta kuin juttelevat, kuvaavat tiktokkeja ja polttavat pilveä. Espanjassa muutenkin nuoret käyttävät päihteitä niin paljon, että se saa ihmettelemään, onko se laillista. Vastaus kysymykseen: joo ja ei. Laki ei hyväksy päihteiden hallussapitoa julkisilla paikoilla, mutta yksityisessä käytössä päihteet ovat sallittuja. Niiden käytöstä voi saada sakkoa, mutta vaikka koulumme olikin siviilien alueen vieressä ja koulun alkaessa ja päättyessä poliisiautoja pyöri koulun ympärillä, eivät nuoret piilottele sauhujaan.

Ennen vaihtoon lähtöä minua muistutettiin monesti ottamaan villasukat mukaan. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin niille tuli käyttöä. Minua varoiteltiin siitä, että ilmastointi on huono ja öisin on kylmä. Todellisuudessa kylmyys johtui ympärivuorokautisesta ikkunoiden auki pitämisestä. Kotona täytyi käyttää villasukkia ja yöllä kylmyys johtui, yllätys, ikkunoiden auki pitämisestä.

KULTTUURISHOKKEJA

Asioita, joita emme osanneet olettaa lähtiessämme vaihtoon

BARCELONA: GRAZ:

- Pulut ovat pienempiä

- High waisted housut

- Ihmiset syövät samalta lautaselta

- Vesipullo 25 senttiä

- Sisällä ollaan kengät jalassa

- Poskisuudelmat

- Instagramia käytetään Snapchatin tavoin

- Nuorilla tatuointeja

- Paahdettuja kastanjoita melkein kaikkialla (vain syksyisin)

- Kurpitsansiemenöljyä kaikkeen, oikeasti kaikkeen

- Alkoholin ikäraja 16

- Voidellun leivän päälle hilloa tai jopa nutellaa

- Todella vanhoja rakennuksia satunnaisissa paikoissa, jopa keskiaikaisia

- Leipomoja kaikkialla

Grazin keskustassa

Erittäin vanha raunio Espanjassa, Jeesuksen aikainen!

Valoshow

Tekijät

Selma Pulkkinen

Vera Vesanto

Sekoilua kaupungilla

Teatteri 1 -kurssilla tehtiin näkymätöntä teatteria, eli teatteriesityksiä, joiden katsojat eivät tiedä olevansa katsomassa sellaisia. Usein näkymätön teatteri on yhteiskunnallisesti kantaaottavaa ja pyrkii herättämään keskustelua, mutta tällä kertaa päätettiin tehdä hyvää mieltä tuottavia esityksiä.

Tarkoituksena on tehdä jotain normaalista poikkeavaa ihmisten keskellä ja tarkkailla heidän reaktioitaan. Yksi teatteritunti käytettiin esitysten suunnitteluun ja valmisteluun, ja seuraavalla viikolla toteutimme ne Helsingin keskustassa.

Projektit tehtiin viidessä ryhmässä, ja lopulta neljä niistä toteutettiin samanaikaisesti. Viides ei toteutunut, koska heidän ryhmäläisensä oli kipeänä. Loput jäsenet sitten kiersivät muissa ryhmissä.

Välillä roolihahmot eri ryhmistä jopa kohtasivat, ja esitykset sekoittuivat toisiinsa. Ryhmissä osa jäsenistä oli näyttelijöitä, kun taas osa oli tarkkailijoita.

Aurora nähtiin myös rautatieasemalla.

Aurora antamassa nimikirjoituksia faneille.

Kuuluisuus Ogelista

Ensimmäisen ryhmän roolihahmoja olivat Aurora-niminen julkkis, henkivartija ja valokuvaaja sekä Auroran faneja. Ideana oli katsoa ihmisten reaktioita siihen, että joku on kuuluisa.

”Oli hauskaa nähdä itsekin ihmisten reaktioita ja esittää roolia, joka on kaukana omasta arjesta ja persoonallisuudesta.”

Aurora oli ottamassa valokuvia OYK-yhteistyötä varten valokuvaajan kanssa. Henkivartija yritti parhaansa mukaan pitää fanit loitolla vesipyssyn kanssa.

Auroran ilmaantuminen Helsingin keskustaan ei herättänyt suuria reaktioita kiireisenä perjantai-iltapäivänä.

O’Timesin mainoskuvaukset Aleksis Kiven patsaan edessä.

Osa ihmisistä kääntyi katsomaan, mutta kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään. Esimerkiksi yksi porukka kääntyi kolmesti katsomaan synkassa, mitä oikein tapahtui.

Ryhmä kiersi ympäri keskustaa ja kävi myös muiden ryhmien luona. Muiden ryhmien tarkkailijat saivat myös hetkeksi roolin Auroran fanina.

- Oli hauskaa nähdä itsekin ihmisten reaktioita ja esittää roolia, joka on kaukana omasta arjesta ja persoonallisuudesta. Hahmon improvisoiminen oli myös hauskaa, Auroraa esittänyt Milja kertoo.

Minkä mallinen mikrosi on?

Toisen ryhmän esityksessä oli kaksi haastattelijaa, jotka haastattelivat tuntemattomia ihmisiä. Rautatientorille rakennettiin piste, johon ohikulkijat saivat halutessaan pysähtyä.

Tarkoituksena oli, että muutaman järkevän kysymyksen jälkeen kysymykset muuttuivat oudoiksi. Haastateltavilta kysyttiin esimerkiksi,

Innokkaat fanit saivat myös ottaa selfieitä julkkiksen kanssa. Kuvassa on Auroran lisäksi yksi kroketin pelaajista.

käyttävätkö he kenkiä aktiivisesti, minkälainen ovi on heidän mielestään paras ja minkä mallinen mikro heillä on.

Haastateltavilta kysyttiin esimerkiksi, käyttävätkö he kenkiä aktiivisesti, minkälainen ovi on heidän mielestään paras ja minkä mallinen mikro heillä on.

Haastattelupiste rakennettiin Rautatientorin keskelle.

Ideana oli nähdä, miten ihmiset reagoivat outoihin kysymyksiin ja mitä he vastaavat.

Ryhmän jäsenet olivat vuorotellen haastattelemassa. Haastattelun päätteeksi annettiin käyntikortti ja pyydettiin soittamaan, jos saa työpaikan.

Ryhmälle tuli yllätyksenä, että monet ohikulkijat tulivat haastatteluun. Haastateltavat olivat ystävällisiä ja lähtivät hyvin mukaan tunnelmaan. Ensin he olivat ihmeissään ja kyselivät, kuvattaisiinko haastattelu, mutta lopulta kuitenkin tajusivat tilanteen leikkimielisyyden.

- Päällisin puolin oli hauskaa, mutta alussa oli vähän hui, kertoo ryhmän tarkkailija Hertta.

”Päällisin puolin oli hauskaa, mutta alussa oli vähän hui.”

Krokettia esplanadilla

Kolmas ryhmä meni Esplanadin puistoon pelaamaan krokettia. Heillä oli roolihahmoina kolme pelaajaa ja juontaja, joka puhui banaanimikrofoniin englantilaisella aksentilla.

Ryhmällä oli esillä kyltti, jossa luki “Jämsä open world kroketti championship qualifiers”, mutta se ei oikein pysynyt pystyssä. Kyltissä myös luvattiin voittajalle 100 markkaa.

Ryhmällä oli esillä kyltti, jossa luki “Jämsä open world kroketti championship qualifiers”. Kyltissä luvattin voittajalle 100 markkaa.

Ohikulkijat katsoivat huvittuneesti ja osa heistä myös jäi hetkeksi katsomaan.

Pelin jälkeen voittaja ei saanutkaan 100 markkaa ja lähti jahtaamaan tarkkailijan kanssa juontajaa. (Tosin kyltissä oli pienellä lisätty voittosumman eteen nolla ja pilkku.)

Kuvassa krokettiryhmäläiset pelaavat pensaan takana.

Leikkiryhmällä oli kuvassa oleva kyltti esillä kutsumassa ohikulkijoita mukaan.

- Oli aika hauskaa, puistoalue oli suhteellisen normaali alue pelaamiseen, mutta huomasin, että ihmiset kääntyivät katsomaan ohikävellessään, kertoo Inari, joka oli yksi pelaajista.

”Oli aika hauskaa. Huomasin, että ihmiset kääntyivät katsomaan ohikävellessään.”

Tule leikkimään (kaikenikäisille)!

Neljännen ryhmän ideana oli mennä leikkimään Oodin edustalle. Ryhmäläiset valitsivat kaikkien tuntemia pihaleikkejä, kuten hippaa ja hedelmäsalaattia, ja pyysivät ohikulkijoita mukaan. Ryhmästä yksi oli tarkkailija ja muut olivat mukana leikissä.

Lopulta leikkimään tulivat äiti ja lapsi, jotka viihtyivät mukana pit-

Lopulta kaikki näkymätöntä teatteria tehneet kerääntyivät leikkiryhmään.

kään. He kysyivät kaikenlaisia kysymyksiä, joihin ryhmäläiset improvisoivat vastauksia. He vaikuttivat ilahtuvan leikkiseurasta.

Loppuvaiheessa muiden ryhmien jäseniä tuli myös mukaan rooleissaan esittäen, että he eivät tunteneet toisiaan. Äiti ja lapsi kertoivat lopuksi viihtyneensä ja halusivat jopa tulla uudestaan.

Ryhmäläiset valitsivat kaikkien tuntemia pihaleikkejä, kuten hippaa ja hedelmäsalaattia, ja pyysivät ohikulkijoita mukaan. Lopulta leikkimään tulleet viihtyvät mukana pitkään.

- Alussa oli kiusallista mennä pyytämään ihmisiä leikkiin mukaan, mutta itse leikkiminen oli hauskaa.

Olin tyytyväinen, että saimme innokkaita ohikulkijoita mukaan ja että he nauttivat leikkimisestä, mukana leikkimässä ollut Aino kertoo.

Toinen haastattelijoista kysyi kysymyksiä ja toinen kirjoitti vastaukset ylös.

”Olin tyytyväinen, että saimme innokkaita ohikulkijoita mukaan ja että he nauttivat leikkimisestä.”

Yleisesti ottaen näkymätön teatteri oli esiintyjistä hauskaa. Jo perinteeksi muodostunut harjoitus tehdään luultavasti myös ensi syksynä, tule mukaan!

Teksti Elsa Nurmela ja Elina Tyynelä Kuvat Martta Vesterinen, Marco Rantanen, Rasmus Brandt, Nestori Holma ja Elina Tyynelä

Henkivartija vartioi ahkerasti vesipyssyn kanssa.

Missä he ovat nyt? Viittomakieltä opiskelemassa

Kuurojen liiton mukaan Suomessa on noin 5 500 äidinkielenään suomalaista viittomakieltä puhuvaa henkilöä ja lisäksi suomenruotsalaisen viittomakielen puhujia. Viittomakieltä käyttää sekä kuuroja että kuulevia ihmisiä.

Haastattelin Ogelin alumnia Liisa Niinivirtaa, joka opiskelee kolmatta vuotta viittomakielen tulkiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

Opetus on koulussa osittain suomeksi ja osittain viittomakielellä.

- Alusta asti on käytetty viittomakieltä, vaikka en aikaisemmin sitä osannut, mutta tässä on oppinut pikkuhiljaa, Liisa kertoo.

Koulutukseen kuuluu paljon kieliopintoja. - Meille opetetaan perusviittomistoa ja viittomakielen rakennetta. Sitten on myös tulkkaukseen liittyviä opintoja: mitä tulkkaus käytännössä on, mitä tulee huomioida tulkkaustilanteessa sekä mitkä ammattisäännöstöt liittyvät tulkkaukseen ja etiikkaan, Liisa kertoo.

”Meille opetetaan perusviittomistoa ja viittomakielen rakennetta. Sitten on myös tulkkaukseen liittyviä opintoja”

Opintoihin kuuluu myös pakollisia korkeakouluopintoja, kuten yrittäjyyttä, taloutta ja digitaitoja.

- Meillä oli alussa ihan perussanastoa. Opettelimme sata viittomaa, joista tietyn ajan päästä kysyttiin

Liisa (oikealla) ja muut tulkkiopiskelijat olivat harjoittelemassa opetuksen tulkkaamista Ogelissa. He pääsivät tulkkaamaan muun muassa väittelykilpailun alkukilpailuja.

kymmenen, Liisa kertoo. Ensimmäisenä vuonna opeteltiin hyvin tavallisia viittomia, kun taas toisena vuonna monimutkaisempia asioita, kuten terveyssanastoa.

- Hyvin paljon se on sitä, että opettaja tekee jotain ja me toistamme, Liisa kuvailee viittomakielen opiskelemista. Lisäksi koulutuksessa katsotaan paljon viittomakielistä materiaalia, minkä pohjalta kielitaito kehittyy.

Opintoihin kuuluu myös harjoitteluja. Liisa teki harjoittelun Ogelissa, jolloin hän harjoitteli tulkin työtä käytännössä opetusta tulkkaamalla. – Meitä on kolmen hengen pienryhmä: yksi on tulkki, yleensä noin var-

tin kerrallaan, toinen on aputulkkina ja kolmas tarkkailee tulkkausta ja tekee muistiinpanoja, Liisa kertoo.

”Viittomakielen tulkkina on paljon eri tilanteita, joissa voi tulkata, syntymästä kuolemaan ja kaikkea sillä välillä”

Tulkki voi työllistyä esimerkiksi tulkkaamaan opetusta, harrastuksia tai työelämää. - Viittomakielen tulkkina on paljon eri tilanteita, joissa voi tulkata, syntymästä kuolemaan ja kaikkea sillä välillä, Liisa kertoo.

Viittomakielen tulkiksi valmistunut on myös viestinnän ammattilainen. – Voi tehdä tekstityksiä ja seurata niiden laatumääräyksiä, on asiantuntijatehtäviä, joihin voi saada pätevyyttä, tai viittomakielistä ohjausta esimerkiksi kuuleville vanhemmille, Liisa listaa.

Koulutuksen kolmannen vuoden syksyllä valitaan erikoistumissuuntaus: kirjoitustulkkaus, kuurosokeiden tulkkaus tai kielellisen saavutettavuuden kehittäminen.

Kirjoitustulkki kirjoittaa henkilön puhetta tulkkeeksi, joka näkyy esimerkiksi luennolla tai seminaarissa yleisölle. Tämä voi auttaa esimerkiksi sellaista kuuroa henkilöä, joka ei osaa viittoa.

Koulutuksen kolmannen vuoden syksyllä valitaan erikoistumissuuntaus: kirjoitustulkkaus, kuurosokeiden tulkkaus tai kielellisen saavutettavuuden kehittäminen.

Kuurosokeiden tulkkauksessa viitotaan taktiilisesti eli viittomat tehdään henkilön kämmeneen tai viestitään kehomerkkien ja iholle tehdyn kuvailun avulla. - Jossain tilanteessa voi vaikka välittää tunteita, esimerkiksi piirtää hymynaaman, niin tietää, että tunnelma on tämä, Liisa kertoo. Kuurosokeiden tulkkaukseen liittyy myös paljon kuvailua, joka auttaa esimerkiksi hahmottamaan ympäristöä.

Kielellisen saavutettavuuden kehittäminen keskittyy viittomakielen yleiseen tulkkaamiseen.

Viittomakielen opettelu on Liisan mukaan vaikeaa. Hän kertoo olleensa aina huono opiskelemaan kieliä.

- En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee tulkki, ennen kuin löytyi oikea kieli, jota voi lähteä tulkkaamaan.

Tulkkiopiskelijoiden tulee muistaa tuhansia viittomia. Viittomakieli on kokonaan oma kielensä, joten siinä on myös oma rakenteensa ja kielioppinsa, jotka pitää opetella. Siinä on lisäksi visuaalinen modaliteetti eli viesti vastaanotetaan näköaistin kautta. - Se on asia, mitä on pitänyt opetella erikseen, että pitää oikeasti

katsoa sinne, mistä se viesti tulee, Liisa kertoo.

Viittomakielen tulkki voi olla töissä vaikkapa Linnan juhlissa, jolloin lähetystä katsoo tuhansia ihmisiä. Alalla tarvitaan siis rohkeutta esiintyä.

Opiskeluissa on tärkeää se, että ei pelkää olla esillä. Viittomakielen tulkki voi olla töissä vaikkapa Linnan juhlissa, jolloin lähetystä katsoo tuhansia ihmisiä. Alalla tarvitaan siis rohkeutta tuottaa kieltä ja esiintyä.

Liisa vinkkaa, että teatteritaustasta voi olla hyötyä koulutuksessa, koska tilanteisiin sopivien ilmeiden tuottaminen on tärkeä taito työssä. Lisäksi erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on tärkeää.

Viittomakielen opiskelu kannattaa Liisan mukaan aloittaa perusteista. – Ilmeet, eleet ja kuvailu auttavat paljon alussa, ei tarvitse osata heti kaikkea, Liisa kertoo.

Viittomia voi etsiä esimerkiksi suvi-viittomahausta tai muista nettisanakirjoista, mutta niiden avulla voi vahingossa oppia viittomat väärin.

– Tärkeää on käsimuoto, suunta, sijainti, missä kohtaa kehoa ja ilmaa teet viittoman, Liisa listaa.

Viittomakieltä voi kuitenkin opiskella esimerkiksi kansanopistojen kursseilla, joissa voi saada enemmän ohjausta.

Teksti Elina Tyynelä

Kuvat Satu Mäkinen ja Aleksi Kinnunen

Lukiovuosinaan Liisa oli mukana musikaalissa Oltiinks mekin sellasii? sekä suoritti teatterin lukiodiplomin.

Kirjamessut sieltä täältä

Kirjamessuilla kävi neljän päivän aikana yli 100 000 kävijää. Kirjamessujen kanssa samaan aikaan oli myös Viini & Ruoka -tapahtuma.

Kirjamessuilla voi tavata tuttuja (esimerkiksi vanhoja ogelilaisita kuten yläkuvassa vasemmalla tai Muumeja kuten viereisessä kuvassa).

Messujen aikana järjestetään paljon erilaisia kirjallisuuskeskusteluja. Hertta oli kuuntelemassa keskustelua, jossa oli mukana meidän peruskoulun äikän ope Tuutikki Tolonen.

Kallion lukiolaisten lavalla kirjoitettiin tilauksesta runoja. Voit lukea, millaisen runon Elsa sai.

Toimitus suosittelee Kirjamessuja kaikille!

Kuvat toimituksen omia kuvia

”Barbie is everything, he is

just Ken!”

Ogelin alumni Sini Autio vieraili esittelemässä graduaan. Sini oli toimituksen jäsen omana lukioaikanaan. Nyt hän on valmistunut pääaineenaan viestintä.

Lähes jokainen on varmaan vähintään kuullut Greta Gerwigin ohjaamasta Barbie-elokuvasta (2023). Elokuva oli todella suosittu ja voidaan puhua jopa ilmiöstä.

Gerwigin Barbie-elokuva toki rakentaa ja ylläpitää Barbien brändiä mutta elokuva ei ole pelkkää ulkonäköpaineita ja höperyyttä vaan se käsittelee yhteiskunnallisia ongelmia, etenkin sukupuoleen liittyviä rakenteita.

Sinin gradu käsittelee elokuvassa esitettyjä sukupuolen representaatioita ja hän esitteli tutkimustaan toimitukselle. Moni ei ollut aiemmin miettinyt ainakaan tietoisesti, että etenkin hieman vanhemmissa elokuvissa naisia esineellistetään.

Sini esitteli meille feministisen elokuvateoreetikko Laura Mulveyn käsitteen male gaze (miehinen katse). Käsite tarkoittaa sitä, miten naiset usein esitetään kuin miehen näkökulmasta.

Barbie-elokuvassa sukupuoliroolit on kuitenkin käännetty päälaelleen - Barbie-maailmassa: Barbie ja hänen ystävänsä ovat aktiivisia toimijoita, Kenin tehtävä on olla rannalla odottamassa Barbielta huomionosoituksia.

Sini vertaa Kenin työtä rannalla perinteiseen naisen paikkaan kotona. Koti on usein mielletty ainoana naiselle ja hänen asemalleen merkityksellisenä ympäristönä. Ken on Barbie-elokuvan stereotyyppinen nainen.

Sini teki maisterin tutkintoon liittyvän kirjallisen opinnäytteensä itseään kiinnostavasta aiheesta.

Sukupuoliroolien käänteisyys näkyi monissa yksityiskohdissa, kuten siinä, miten matkalla ollessa Barbie ajoi autoa, Ken oli takapenkillä; Barbie luki retkeilypöydän ääressä lehteä, Ken ripusti pyykkejä.

Elokuvassa kuitenkin siirrytään myös pois Barbie-maailmasta oikeaan maailmaan, mikä on järkytys sekä Barbielle että Kenille. Ken näkee, miten todellisessa elämässä miehet ovat niitä, jotka johtavat maailmaa.

Kenit tietysti vievät uudet ”opit” mukanaan Barbie-maailmaan ja ottavat paikan haltuunsa. Enempää emme paljasta elokuvasta, jos joku ei ole sitä vielä nähnyt.

Sinin esitys sai aikaan sen, että elokuvan jo nähneet alkoivat suunnitella elokuvan uudelleen katsomista, ja ne, jotka eivät sitä vielä olleet

nähneet, kiinnostuivat elokuvasta.

Jos Sinin gradu alkoi kiinnostaa, sen voi löytää Internetistä Sinin nimellä ja gradun otsikolla (joka on sellaisenaan tämän jutun otsikko).

Teksti toimituksen yhteistyö

Kuvat Satu Mäkinen ja Martta Vesterinen

Youtube-videosta joukkosurmiin?

Teksti on kirjoitettu ÄI5opintojaksolla.

Vuosia sitten osana erästä koulutyötä hain netistä tietoja hakusanalla ”rikollisuus”. Halusin selvittää rikollisuutta ja sen määrää Helsingissä. Sen sijaan, että olisin törmännyt johonkin neutraaliin lähteeseen, eteeni tuli ensimmäiseksi blogiartikkeli siitä, kuinka maahanmuuttajien takia Helsingissä on paljon rikollisuutta. Katsoin myös samasta aiheesta Youtube-videon. Tämän seurauksena minulle alettiin tarjota ääri-ideologioilla maalattua sisältöä.

Nykyään kansalaiset ovat hyvin tietoisia valeuutisten määrästä sekä disinformaatiosta. Väärän tiedon tahallinen levittäminen on paikoin melko näkyvää, ja sitä vastaan osataan myös kamppailla.

Kaikki väärä tieto ei kuitenkaan ole näkyvää. Sosiaalisessa mediassa ja internetissä algoritmit määräävät, minkälaista sisältöä meille tarjotaan. Algoritmit ohjaavat meitä hyvin huomaamattomasti, jopa paremmin kuin modernit disinformaation keinot.

Valeuutisen erottaa yleensä suhteellisen helposti. Käytettyjä ei ole välttämättä ilmoitettu, saatika uutisen kirjoittajaa. Sama koskee Internetissä leviäviä salaliittoteorioita. Ne vaikuttavat selkeästi valheilta. Näemme niistä yleensä heti, että ne eivät ole totta.

Tässä piilee kuitenkin algoritmien vaara. Emme näe, miten algoritmit toimivat. Jotta algoritmien vaarallisuudesta voidaan keskustella, täytyy tietää, mitä ne ovat.

Johanna Vehkoon vuonna 2019 julkaistussa tietokirjassa ”Valheenpaljastajan käsikirja” algoritmit on määritelty seuraavalla tavalla: ”Yksityiskohtainen toimintaohje, jonka avulla ohjelma tekee halutun tehtävän.”

Algoritmien avulla verkkopalvelut tarjoavat käyttäjilleen sisältöä, josta käyttäjä mahdollisesti saattaisi pitää. Lisäksi algoritmien avulla käyttäjille tarjotaan kohdennettuja mainoksia. Näillä mainoksilla sivustot tekevätkin pääosin voittonsa.

Sosiaalisessa mediassa voi julkaista kuka tahansa ja melkeinpä mitä tahansa.

Algoritmit suosivat sisältöjä, jotka saavat paljon näyttökertoja ja joita kommentoidaan ahkerasti. Käytän itse, kuten lähes kaikki muutkin nuoret, hyvin paljon sosiaalista mediaa ja päivittäin kohtaan sisältöä, jonka ymmärrän olevan disinformaatiota.

Kuitenkin koska tämä harhaanjohtava sisältö voi koskea tai koskettaa jotakin somen käyttäjää hyvinkin henkilökohtaisesti, herättävät valheelliset sisällöt usein voimakkaita tunteita. Tämän takia algoritmi suosittelee niitä muillekin. Minulle tarjotaan aina silloin tällöin videoita, jotka ovat selvästi disinformaatiota.

Minulle tarjotaan aina silloin tällöin videoita, jotka ovat selvästi disinformaatiota. Koska vietin koulutyötä tehdessäni niin pitkään maahanmuuttajien tekemiä rikoksia käsittelevän videon anonyymejä kommentteja lukemassa, tulin altistumaan tietysti seuraavaksi someeni ilmestyvälle samankaltaiselle sisällölle.

Algoritmit vahvistavat psykologisia vinoumia: ne tarjoavat samanlaista sisältöä, josta olemme aikaisemmin sen tulkinnan mukaan pitäneet.

Vehkoo kertoo kirjassaan yhdysvaltalaisesta Daniel Roofista. Roof etsi tietoa mustien valkoisia kohtaan tekemästä rikollisuudesta. Ensimmäisenä linkkinä hän kohtasi konservatiivisten nuorten nettisivuston, jossa oli pitkä lista henkirikoksista. Tämä vahvisti hänen ennakkoluulojaan, ja hän päätyi entistä rasistisemmille sivuistolle.

Hän radikalisoitui ja lopulta ampui yhdeksän ihmistä kirkossa Charlestonissa, Etelä-Carolinassa. Roof siis kohtasi aluksi vielä melko neutraalin sivuston, jonka seurauksena algoritmit kuitenkin tarjosivat hänelle yhä radikaalimpaa sisältöä. Roof joutui niin sanottuun filtterikuplaan.

Vehkoo lainaa kirjassaan aktivisti Eli Pariseria, joka kertoo, että palvelut näyttävät meille vain sitä, mitä haluamme nähdä. Tätä on filtterikuplaan joutuminen. Psykologiset vinoumat nousevat esille ja vahvistuvat.

Esimerkiksi Roof altistui vahvistusharhalle, jossa hän halusi etsiä vain omia mielipiteitään tukevaa sisältöä. Mielestäni Vehkoon esimerkki on todella hyvä, sillä se havainnollistaa tositapahtumalla algoritmien näkymättömän vaaran.

Toinen vastaava esimerkki tapahtui tammikuussa 2018. Yhdysvalloissa Floridan osavaltiossa oli kouluammunta. Tapahtuma oli oppilaille varmasti hyvin traumatisoiva. Oppilaat antoivat perinteiselle medialle haastatteluita, joissa he vaativat muutoksia Yhdysvaltojen aselakeihin.

Youtuben algoritmi nostaa kuitenkin trending-listan ykköseksi videon David Hoggista. Hogg oli yksi oppilaista, joka antoi haastatteluita medialle. Videon mukaan Hogg oli oikeasti palkattu näyttelijäksi Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun toimesta. Videota ehdittiin katsomaan yli 200 000 kertaa, ennen kuin se poistettiin alustalta.

Jälleen kerran Vehkoo osoittaa esimerkillään algoritmien vaaran. Video esitti salaliittoteorian ja oli täyttä disinformaatiota. Koska se kuitenkin keräsi runsaasti näyttökertoja, suositteli Youtube sitä muille käyttäjille ja mahdollisesti sai heidät uskomaan Hoggin olevan oikeasti näyttelijä.

Vehkoo viittaa kirjassaan myös Columbian yliopiston professori Jonathan Albrightin tutkimukseen. Albright teki nettihaun hakusanalla ”crisis actor”, joka siis viittaa Hoggin kaltaiseen ihmiseen, joka on muka palkattu näyttelemään kriisihetkellä.

Albright löysi yhdeksäntuhannen videon salaliittoteoriaverkoston, jonka algoritmi oli kutonut yhteen. Kun katsoi yhden videon, altistui siis heti toiselle salaliittoteoriavideolle. Sama kaava toistui. Mis- ja disinformaatio toimivat polttoaineena, joka lietsoo tunteita ja keskustelua. Algoritmit tuovat niitä esille ja yhä useampi altistuu näille videoille ja näkee niitä myös jatkossa.

Verkkopalvelut pyrkivät kuitenkin pitämään algoritmit hallussa. Esimerkiksi Google ja Youtube joutuvat jatkuvasti tasapainoilemaan haitallisen sisällön poistamispyyntöjen ja sensuurisyytösten välillä. Vehkoon mukaan Youtube kertoo koettavansa parantaa algoritmiansa mutta kaunistelee älyttömästi. Hän kertoo myös, että Youtube on muuttanut algoritmiansa vain vähän, niin ettei se tyrkyttäisi aivan äärimmäisintä sisältöä.

Algoritmit toimivat huomaamattomasti ja tarjoavat meille sen tulkinnan mukaan mieluista sisältöä. Algoritmi on myös ollut paikoin merkittävä osa sellaista tapahtumien ketjua, joka on johtanut karmeisiin tekoihin. Onkin tärkeätä oppia tuntemaan, miten algoritmit toimivat.

Algoritmit ajavat näkymätöntä valtaa paremmin kuin valeuutiset ja muu dis- ja misinformaatio. Koulussa on puhuttu valeuutisista, mutta algoritmeista ei ole mainittu juuri mitään. Kaikista tärkeintä olisi, että algoritmien aiheuttamista kerrottaisiin kouluissa. Täten algoritmit eivät enää ohjailisi meitä huomaamattamme näkymätöntä valtaa käyttämällä

Teksti Vilho Vanhatalo Kuvat Wikimedia Commons

Onko Cheek räpmessias?

Cheekin (Jare Tiihonen) Keinu-kappaleessa uskonto on keskeinen osa tarinaa ja toimii vertauskuvana Cheekin elämälle. Cheekin Keinu-niminen kappale on julkaistu Alpha Omega -nimisellä albumilla vuonna 2015. Kappaleen on sanoittanut Jare Tiihonen ja säveltänyt Benjamin Palomäki, Antti Riihimäki ja Eppu Kosonen. Keinu-musiikkivideon on ohjannut Hannu Aukia ja sen käsikirjoittamisessa on ollut mukana myös Cheek itse.

Hiphop on musiikkilaji, joka yleensä liitetään vahvasti jonkinlaiseen sankarillisuuteen, menestykseen ja laajemmaksi kulttuuriseksi ilmiöksi. Tällä musiikkilajilla on paljon omia arvoja ja tekstityksissä käytetään paljon symboliikkaa.

Cheekin teksteissä onkin usein yhteyksiä hiphopin sankarimyyttiin ja artisti itse esitetään valittuna, kohtaloaan kantavana hahmona, joka taistelee vastoinkäymisiä vastaan.

Keinu-kappaleessa tämä sankari liitetään kristilliseen kuvastoon. Kappale on monilta osin uskontoa tulkitseva teksti. Esimerkiksi uskonnollisia vertauskuvia löytyy jokaisesta säkeistöstä. Sanoituksen keskeisiä teemoja ovat ihmiselle valittu kohtalo sekä kärsimys ja niiden hyväksyminen sekä sankaruus ja uskollisuus. Myös hyvän ja pahan taistelu on näkyvä teema.

Erityisesti Yhdysvalloissa rap-genressä uskonnollista sanastoa hyödynnetään kappaleissa paljon. Suomalaisia räppäreitä on kuitenkin tavattu syyttää yhdysvaltalaisten esikuvien liiallisesta kopioinnista.

Jos Yhdysvalloissa tummaihoisten räppäreiden kärsimys syntyi sorrosta, köyhyydestä ja huonoista oloista, Cheekin kärsimys tuntuu olevan se työ, jota hän toistuvasti korostaa tehneensä menestyksensä eteen kaikista vihaajistaan huolimatta.

Uskonnollinen kuvasto puolestaan on Suomessa melko harvinainen aihe rap-musiikissa, mutta se ei ole estänyt Cheekin kaltaisia artisteja hyödyntämästä kuvastoa.

Erityisesti Yhdysvalloissa rap-genre hyödyntää uskonnollista kuvastoa.

Keinu-biisi on Alpha Omega -nimisellä albumilla, joka on ainakin toistaiseksi viimeiseksi julkaistu albumi hänen urallaan.

Teksti on kirjoitettu UE5: Uskonto taiteessa ja populaarikulttuurissa -opintojaksolla.

Albuminen nimessä esiintyvät Alpha ja Omega ovat kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain.

Kristillisyydessä kirjaimet symboloivat kaiken alkua ja loppua. Tämä tarkoittaa, että kaikki on alkanut Kristuksesta ja päättyy Häneen. Cheek kuvaa itseään ikään kuin Suomen rap-genren luojana, Kristuksena.

Cheek on avoimesti myös kertonut sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hän kuvailee, että mieli on kuin keinussa, mistä kappaleen nimi tulikin.

Elokuussa 2014 Cheek lähti Los Angelesiin ja aloitti Alpha Omega -levyn nauhoittamisen mielialahäiriön masennusvaiheessa. Siellä syntyi myös Keinu, jonka kertosäkeeseen Cheek kertoo Keinu-kappaleen kertovan bipolaarisuudesta. Cheek lainasi idean Eino Leinon Jumalien keinu -runosta.

Myös runoilija Leino kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Cheekin sanoitukset nivoutuvat vahvasti hänen omiin kokemuksiinsa ja henkisiin kamppailuihinsa mielenterveysongelman kanssa.

Kappale alkaa sanoilla: ‘’Joka keinussa Jumalten keinuu, väliä taivaan ja helvetin heiluu.’’ Jumalten keinu -sanapari viittaa tilaan, jossa ihminen ei hallitse kaikkea itse ja on ikään kuin Jumalan käsissä. Taivas kuvaa onnistumista, hyvyyttä ja rauhaa, kun taas helvetti kuvastaa syntejä, tuskaa ja kärsimystä.

Sanoitus tuo esiin myös kristillistä kärsimystä: ‘’Hän joka selässä ristinsä kantaa, kohtalon haltuun itsensä antaa.’’ Ristin kantaminen selässä vertautuu selkeästi Jeesukseen kantamassa omaa ristiään. Kappaleen henkilö hyväksyy kärsimyksen, kohtalonsa ja tuskan osana elämän matkaa.

Cheekin näkökulmasta ristin voi ajatella edustan sitä taakkaa ja niitä paineita, joita hän on kantanut uransa varrella.

Cheek on avoimesti kertonut sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Hän kuvailee, että mieli on kuin keinussa, mistä Keinu-kappaleen nimi tulikin.

Lyriikan toinen kohta “Häntä on kivitetty rehtorin nähden… hän on nähnyt omien kääntyvän” voisi viitata siihen, että Cheek koki hylkäämistä ja epäluottamusta omassa lähipiirissään.

Säkeissä ‘’Seuraajat peloissaan pelkäävät loppua he aistivat hänen kulkevan ansaan’’ Cheek kuvataan johtajaksi, jota fanit ihailevat. Ura kuitenkin väistämättä liikkuu kohti päätöstä. Uskonnollisesti tulkittuna tämä voisi kertoa Jeesuksen viimeisistä vaiheista.

Cheek puhuu itsestään usein sanoituksissaan kolmannessa persoonassa. Cheek mainitsee kappaleessaan olevansa ‘’hiphop jumalan poika iskuja viskoo kuin salamoita’’. Hän vertaa itseään siis Jeesukseen. Cheek asettaa itsensä hiphopin pelastajaksi.

Kappaleessa toistuu ajatus: ‘’Ei koskaan kohtaloaan valinnut, otti hiljaa paikkansa vastaan.’’ Lyriikat korostavat, että Cheek kokee saaneensa hiphopin lahjan isältään mutta tätä lahjakkuutta kuitenkin seuraavat velvollisuudet ja kärsimykset: ‘’Se samalla ikuisen kirouksen sisältää tuleva kuolemaan suruun ja ikävään.’’

Kohdassa “Siitä on kuhistu, jupistu ja mutistu, mut ennen kun saaga on valmis hän ei luhistu” kuvataan, kuinka Cheek jatkoi määrätietoisesti uraansa huolimatta kritiikistä ja juoruista.

Myös Jeesusta kohtaan esitettiin omana aikanaan ennakkoluuloja ja vastustusta, mutta hän jatkoi tehtäväänsä Jumalan sanoman välittäjänä.

Säkeessä ‘’Eteensä on levitetty punasia mattoja mutta aasilla hän ei raidaa’’ aasilla ratsastaminen kuvastaa Jeesuksen saapumista Jerusalemiin ja ihmisten kunnioittavaa vastaanottoa, jota symboloivat punaiset matot.

Cheekille ne edustavat mainetta ja kunniaa. Sanaleikissä Cheek ei kuitenkaan ‘’alistu’’ aasille ratsastamiseen vaan käyttää päheitä autoja.

Cheekin Keinu-kappaleessa uskonnollinen kuvasto on tärkeä osa tarinaa ja toimii vertauskuvana Cheekin elämälle. Tekstissä korostuu hiphopin sankarimyytti ja Cheek luo sanoituksissa itsestään henkilön, joka kulkee kaikkien koettelemuksien lävitse.

Kristinuskon symbolien ja vertauskuvien tarkoituksena on korostaa Cheekin sankarillista tarinaa ja kuvata häntä merkittävänä henkilönä sekä korostaa uran merkittävyyttä.

Teksti Aada Muurinen Kuvat Wikimedia commons

Tekstiä on lyhennetty alkuperäisestä.

Mikä Paavin valinnassa jännittää?

Conclave on brittiläis-yhdysvaltalainen jännitysdraama. Elokuvan on ohjannut Edward Berger ja sen ovat käsikirjoittaneet Peter Straughan ja Robert Harris. Elokuva ilmestyi vuonna 2024. Elokuva kertoo kardinaali Thomas Lawrencesta, joka saa tehtäväkseen johtaa tapahtumaa, jota katolisessa kirkossa kutsutaan konklaaviksi eli uuden paavin valitsemista.Konklaavissa äänestetään uudesta paavista. Lawrence löytää elokuvassa itsensä juonitteluiden ja salaliittojen keskeltä, mikä voisi vaikuttaa katolilaisen kirjon perustaan.

Elokuvan pääteemana on katolilaisuus. Siinä käsitellään yhtä katolilaisuuden merkittävintä tapahtumaa eli paavin valitsemisprosessia.

Elokuvassa kuvataan aika yksityiskohtaisesti tätä prosessia. Katsoja pääsee näkemään niin sanotusti kulissien taakse, esimerkiksi kun kardinaalit eristäytyvät äänestämään uutta paavia.

Elokuvan tarinassa käytetään hienovaraisesti sankarimyytin rakennetta. Sankarina on kardinaali Lawrence, jolla on sisäisesti ristiriitaisia tunteita. Kun paavi kuolee, hänen tehtäväkseen tulee johtaa konklaavia sekä kardinaalina toimiminen, vaikka hän ei itse halua tulla paaviksi. Tehtävä ei ole helppo. Lawrence asettuu kahta kardinaalia vastaan näiden arvojen ja ideoiden takia. Lawrence lisäksi kokee tehtäväkseen paljastaa yhden kardinaalin epärehellisyyden ja salaisuuden. Lopulta paavi valitaan ja Lawrence on tyytyväinen tulokseen ja pääsee palaamaan kotiin.

Elokuvassa kuvataan monia eri ihmisiä. Esimerkiksi päähenkilö Lawrence on epävarma ja epäilee omaa uskoaan kirkkoa kohtaan. Hänellä on paljon sisäisiä ristiriitoja, kuten paljastaako toisen kardinaalin juonittelun ja epärehellisyyden. Elokuvassa esiintyy myös joitain kardinaaleja, jotka puolestaan ovat vallanhimoisia ja varmoja omia uskomuksiaan kohtaan. Kardinaali Benitez puolestaan on omanlaisensa hahmo. Hän on intersukupuolinen, joka selviää elokuvan loppupuolella Hänestä tulee symboli hyväksynnälle ja kirkon uudistukselle. Henkilöiden välillä on siis vastakkainastettelua jonkin verran.

Teksti on kirjoitettu UE5: Uskonto taiteessa ja populaarikulttuurissa -opintojaksolla.

Elokuvassa kuvataankin Lawrencen näkökulmasta hyvän ja pahan kilpailu.

Konservatiivisia arvoja ajavat kardinaalit Tremblay ja Tedesco ovat vastassa kardinaali Belliniä. Konklaavia johtava Lawrence ja Bellini edustavat molemmat uudistusmielisiä arvoja. Tämä hyvän ja pahan vastakkainasettelu luo hajontaa kardinaalien välillä.

Kardinaalit muodostavat yhdessä uskonnollisen yhteisön, mutta sen sisällä on hajontaa. He jakautuvat eri ryhmiin, joista osa haluaa uudistusta ja osa haluaa säilyttää vanhat perinteet.

Kuvassa on elokuvan juliste, joka paljastaa elokuvan uskonnollisuuden.

Elokuvassa yhteisön uskonnollisuus näkyy esimerkiksi vaatetuksessa. Konklaavin jäsenillä eli kardinaaleilla on päällään punaisia, valkoisia ja liiloja kaapuja. Värit kertovat henkilön asemasta kirkossa. Paavi pukeutuu valkoiseen. Kardinaali pukeutuu punaiseen ja piispat pukeutuvat liilan väriseen kaapuun.

Kardinaaleilla on myös päässään zucchetto eli pieni pyöreä punainen lakki. Tämä punainen lakki vaihtuu valkoiseen, jos tulee valituksi paaviksi. Joillain elokuvassa esiintyvillä kardinaaleilla on erilainen vaatetus, koska he edustavat idän katolisia kirkkoja. Nunnat käyttävät mustaa kaapua ja valkoista huntua.

Elokuva sisältää monia uskonnollisia symboleja, kuten risti. Risti on kristinuskon tärkein symboli. Se näkyy kaikkialla, kuten kardinaalien käyttämissä koruissa tai seinillä. Toinen elokuvassa näkyvä keskeinen symboli on savu. Sikstuksen kappelista nousee mustaa savua, joka kertoo, että paavia ei ole valittu. Valkoinen savu puolestaan kertoo, että paavi on valittu. Savu sytytetään joka kerta äänestyksen jälkeen kertomaan kansalle tilanteesta.

Uskonnollisia viittauksia on luonnollisesti myös Raamatun tapahtumiin. Parissa kohtauksessa kardinaalit istuvat pöydän ääressä asetelmassa, joka viittaa viimeiseen ehtoolliseen. Kolminaisuuteen viittaamista hyödynnetään myös. Monessa kohtauksessa kuvataan yleensä kolmea henkilöä ja valaistuksessa näkyy kolme eri valopistettä.

Muita tehokeinoja on miljöössä ja äänimaisemassa. Elokuvan tapahtumapaikka on Vatikaani, joka itsessään on pyhä paikka katolilaisille. Latinan kieltä ja rukouksia kuulee paljon. Latinan kieli on katolilaisen kirkon virallinen kieli. Kardinaalit käyttävät latinaa yhteisenä kielenään. Myös äänimaisema, kuten kirkonkellot ja kuorolaulut, korostaa elokuvan uskonnollista tunnelmaa.

Muita tehokeinoja on myyttien käyttö. Sikstuksen kappelissa olevassa kattomaalauksessa näkyy syntiinlankeemus- ja luomiskertomus.

Syntiinlankeemuskertomus symboloi elokuvassa inhimillistä heikkoutta, jota voidaan nähdä kardinaaleissa. Myös tunnettu maalaus Aatamin luominen näkyy elokuvassa: maalauksessa Jumala ojentaa kättään Aatamille mutta heidän sormensa eivät kosketa.

Maalaus symboloi sitä, miten kirkko ja Jumala ovat melkein kosketuksessa mutta eivät ihan. Se voi myös symboloida Lawrencea, joka on Aatamin tapainen hahmo. Hänellä on syyllisiä tunteita ja siten hän passiivisesti kurottaa Jumalaa kohti.

Lopussa konklaavin tultua päätökseen suljettuna olleet ikkunat avautuvat ja valoa saapuu sisään Lawrencen huoneeseen. Tämä voi symboloida Lawrencen hengellisyyttä: usko kirkkoon palautuu ja jumalallinen kosketus tapahtuu viimeinkin.

Conclave-elokuvassa uskonto näkyy joka hetkessä. Se näkyy katolilaisen kirkon rituaaleissa, pukeutumisessa, ympäristössä ja äänimaisemassa.

Uskonto tuodaan hienosti ja samalla kunnioitettavasti esiin. Elokuvan henkilöhahmot ovat monipuolisia ja inhimillisiä: he uskovat, palvovat ja tekevät syntiäkin.

Elokuva esittelee vaikuttavasti konklaavia ja samalla katolilaista kirkkoa. Elokuva on saanut myös kritiikkiä siitä, miten elokuvan loppu on joiden mielestä heikko ja outo valinta: uudeksi paaviksi valitaan interseksuaalinen kardinaali.

Myös kirkon kuvaamista korruptoituneena instituutiona on kritisoitu sekä sitä, miten elokuva dramatisoi konklaavin tapahtumia. Vaikka kritiikistä osa on ymmärrettävää, minusta elokuva on todella upea teos. Se on upeasti kuvattu ja näytelty. Mielestäni se esittelee katolilaisuutta kaunistelematta.

“Faith begins where certainty ends”, kardinaali Lawrence.

Teksti Ellen Nurmimäki Kuva Wikipedia commons

Tekstiä on hieman lyhennetty.

Uutisvälähdyksiä käytäviltä

EELI ON OIKEUSGURU!

Abi Eeli Kaijalainen osallistui Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton ja Juristiliiton järjestämään Oikeusguru-kilpailun finaaliin.

Finaaliin alkukilpailusta jatkoi kahdeksan lukiolaista.

Finaalissa ensimmäisen palkinnon sai meidän oma Eeli. Hyvä Eeli ja onnea!

Kaksi finaalin parasta saa opiskelupaikan oikeustieteellisessä ilman pääsykoetta.

Opiskelupaikat tarjoavat Lapin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto.

EELI!

TUULI VOITTI VÄHÄN PÄÄLLE KILON SUKLAATA

Kilon suklaata sai melko vähällä vaivalla eli osallistumalla O´Timesin lukijakilpailuun Instagrammissa.

Kilo suklaata arvottiin kaikkien osallistuneiden kesken. Arpaonni suosi Tuuli Salstetta.

Tuuli valitsi parhaaksi paketiksi kilpailun kolmannen paketin eli isoimman.

Jotta sinäkin saisit joskus mahdollisuuden samaan, kannattaa ottaa O´Times seurantaan!

Kilpailu liittyi opettajien paketointikilpailuun, josta pääset lukemaan myös tämän joulukuun numeron sivuilta.

JOTAIN YHTEISTÄ -NÄYTELMÄ VIIME METREILLÄ

Toimituksestakin tutut Nestori Holma ja Wilma Tammisto tekivät teatterin lukiodiplomin juuri ennen valmistumistaan.

Näytelmä kertoi parisuhteen ongelmista, jotka johtuivat puhumattomuudesta ja valheista.

Viime keväänä toimituksen Benjam Tourunen myös

suoritti teatterin lukiodiplomin.

Toimitus on ylpeä näistä tuoreista ylioppilaista ja haluaa kiittää todella todella todella sydämen pohjasta heistä jokaista! Kiitos Nestori, Wilma ja Benjam!

GO

Retki Euroopan suurimpaan käsityöalan tapahtumaan

Suomen Kädentaidot -messut järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 14-16.11.2025. Kyseinen messutapahtuma on tällä hetkellä Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuusalan tapahtuma.

Minä olin seuraamassa messuja lauantaina 15.11. Tapahtuman lipun sain äitini kanssa ilmaiseksi Keravan Käsintaitajien jäsenenä.

Messuosastot olivat isoja: yksi osasto oli tarkoitettu joululahjaostoksille, toinen osasto myi pääosin valmiita vaatteita, kolmannella osastolla myytiin valmiita käsitöitä ja käsityötarvikkeita ja viimeinen osasto oli sekoitus askartelutarvikekojuja ja lankayrityksien kojuja.

Vaikka kojut olivat mielenkiintoisia, minulla oli aluksi vaikeuksia etsiä sellaisia kojuja, joista pitäisin. Käsityötarvikekojut kahdella meidän kiertämällämme osastolla eivät oikein myyneet sellaisia tarvikkeita, joita käytän, enkä ollut erityisen kiinnostunut käsitöistä, joita paikalla myytiin. Askartelutarvikeosasto tarjosi kuitenkin myös minulle kiinnostavia tuotteita.

Paikan päällä näin paljon käsityömyyjiä, jotka tunsin entuudestaan, sillä olen myynyt heidän kanssaan samoissa tapahtumissa.

Oli hauskaa nähdä vanhoja tuttuja ja hauskinta oli tavata Mama’s Magic Hook eli Vanessa, jonka kanssa olen viestitellyt Instagramissa. Hän tunnisti minut heti ja keskustelimme vähän aikaa.

Hän kertoi siitä, että tapahtuman kävijät eivät ehkä olleet

kiinnostuneet hänen virkatuista pehmoleluistaan, sillä suurin osa kävijöistä oli vanhuksia, jotka tulivat messuille varta vasten ostamaan lankaa ja muita tarvikkeita.

Oma kokemukseni messuista on positiivinen sen takia, että askarteluosasto tarjosi minulle paljon ostosmahdollisuuksia. Jos messuilla ei olisi ollut osastoa, jossa myytiin myös askartelutarvikkeita, niin olisin luultavasti pettynyt hieman messujen tarjontaan.

Tarjonta ylipäätään oli suunnattu ehkä enemmän vanhoille ihmisille. Askartelutarvikeosasto oli suunnattu nuorille tekijöille ja siellä oli enemmän askartelutarvikekojuja, mutta myös muutama lankakoju. Löysin sieltä paljon helmiä askarteluun sekä myös erästä lankaa, jota olin etsinyt koko tapahtuman ajan.

Isoin kritiikkini tapahtumasta on se, että monet kojut on pystytetty siten, että asiakkaat joutuvat kerääntymään kojun ympärille. Monilla kojuilla oli tämän takia ruuhkaa.

Toinen asia, joka minua vähän häiritsi, oli se, että mielestäni messuilla oli hieman liikaa käsityöyrittäjiä. Käsityömessut ovat mielestäni tarkoitettu pääosin käsityötarvikkeita varten, mutta paikalla oli todella monta eri yritystä, jotka myivät omia tuotteitaan.

Niin kuin puhuin Vanessan eli Mama’s Magic Hookin kanssa, monet asiakkaat eivät välttämättä tule ostamaan valmiita käsitöitä käsityömessuilta, joten messuilla myyminen ei välttämättä ole kauhean kannattavaa yrittäjillekään elleivät heidäntuotteensa viehätä kävijöitä, joista suurin osa oli vanhoja ihmisiä.

Käyn itse paljon myyjäisissä ja markkinoilla myymässä, mutta virkkaajana en menisi paikan päälle myymään virkkuutöitäni, sillä vanhukset eivät ole kohderyhmääni.

Mielestäni ei ole väärin myydä omia käsitöitä käsityömessuilla, mutta Suomen Kädentaidot -messujen kannattaisi rajoittaa hieman käsityöyrityksiä tämän vuoden määrästä.

Jos et vielä tee käsitöitä mutta olet kiinnostunut käsitöistä, messut ovat hyvä mahdollisuus aloittaa uusi harrastus. Paikan päällä oli ainakin pari eri pistettä, joissa esiteltiin käsityötekniikoita. Myyjiltä voi myös kysyä apua tarvikkeiden ostamiseen. Kannattaa käydä edes kerran näillä messuilla, jos vähänkin kiinnostaa!

Teksti ja kuvat Emmi Paasto

Pelkkiä poroja suuhun?

Kahvia kulutetaan Suomessa reilusti enemmän kuin muualla maailmassa. Esimerkiksi vuonna 2022 kahvia kulutettiin suomessa 8,9 kg/henkilö, joka on noin kolme kuppia kahvia päivässä.

Maailmalla tämä luku on noin 1,3 kg/henkilö eli suomalaiset juovat noin seitsemänkertaisen määrän kahvia päivittäin muihin verrattuna.

Myös nuoret aikuiset juovat paljon kahvia. Heistä 63 prosenttia juo kahvia päivittäin ja viidesosa juo jopa tämän kolme kuppia kahvia päivässä. Kysymys kuuluukin: miten kahvista tuli niin iso osa suomalaisia ja suomalaista kulttuuria?

Kahvi tuli Suomeen 1720-luvulla turkulaisporvareiden mukana Ruotsista ja aluksi rannikkoalueille mutta levisi sieltä sitten koko maahan. Ensimmäinen kahvila Suomessa avattiin Turkuun vuonna 1773, mutta suomalaisista ei oikein tullut kahvilakansaa vaan kahvia juotiin pääasiassa kotona.

Kahvia rajoitettiin aluksi verottamalla, mutta kun se ei toiminut tuli 1700-luvun lopulla voimaan kieltolaki, joka kesti muutaman vuoden.

Kahvia juotiin kuitenkin sen aikana salaa ja sitä myös salakuljetettiin, mitä poliisi yritti parhaansa mukaan estää esimerkiksi haistelemalla kansalaisten hengitystä kadulla.

Tämä johti siihen, että ihmiset alkoivat kantaa mukanaan kuorittua sipulia, josta pystyi sitten ottamaan haukun poliisin nähdessään peittääkseen kahvin hajun.

Vuonna 1802 Kustaa IV Aadolf kumosi kieltolain. Hän sanoi sallivansa kahvin toistaiseksi, mutta tämä ”toistaiseksi” on jatkunut nykypäivään asti. Kahvi tuli korvaamaan viinan paikan, mitä varsinkin Raittiusliike 1800-luvun loppupuolella kannatti.

Viina oli arkinen juoma, jota juotiin ruuan kanssa ja pidettiin vierasvarana, sillä oli yleistä, että vieraiden tullessa kylään otettiin yhdessä viinaryyppy. Kahvi kuitenkin vähitellen korvasi kaikki nämä viinan käyttömuodot ja siitä tuli vakavasti otettava ja tärkeä osa seuraelämää.

Kahvi oli kuitenkin uusi nautinta-aine, jota kaikki eivät vielä ihan osanneet käyttää. Tämä johti muutamiin väärinkäsityksiin. Esimerkiksi eräs emäntä halusi valmistaa kahvit kylään tulevalle papille. Hän laittoi kahvipavut astiaan, kaatoi kuumaa vettä päälle, laittoi lusikan sinne ja tarjoili papille eräänlaista kahvikeittoa.

Toinen puolestaan keitti kahvin normaalisti mutta kaatoi sitten veden pois ja tarjoili kahvinporot lautasella hieman eksoottisempana herkkuna.

Näiden väärinkäsitysten seurauksena suomalaisilla kirkonmiehillä oli oma taloudenhoitaja mukanaan, kun he kiersivät maata, jotta tällaisilta ikäviltä tapahtumilta vältyttäisiin.

Kahvi oli myös tuohon aikaan erilaista kuin nykyään. Menneinä aikoina juotiin sumppia, jota säilytettiin sumppikattiloissa. Näissä sumppikattiloissa oli siis kylmää vettä ja vanhoja kahvinporoja. Sieltä otettiin hieman tätä seosta, lisättiin puhdasta vettä ja tuoretta kahvia sekaan ja lopuksi kiehautettiin seos.

Tämä sumppi oli kuitenkin aika kitkerää ja aiheutti usein vatsanväänteitä, sillä kahvi saattoi seistä jopa viikon sumppikattilassa. Täysin tuoretta kahvia keitettiin vain arvovieraille.

Toisen maailmansodan aikana kahvia säännösteltiin eli sen osto- ja myyntioikeutta rajoitettiin vuosien 1939 ja 1954 välillä, koska rahtilaivoja ei kulkenut niin paljon sotien vuoksi.

Silloin juotiin kahvin korviketta, jossa oli noin 15-30 prosenttia kahvia ja sen jatkeena toimi esimerkiksi ohra, ruis, mallas ja pahimmassa tapauksessa jopa lantun ja perunan kuoret.

Vuonna 1943 kahvi loppui täysin maasta ja silloin juotiin vastiketta, joka oli samankaltaista kuin korvike mutta siinä ei vain ollut enää yhtään oikeaa kahvia.

Vuonna 1946 kahvia saatiin lisää maahan, mutta nuo kolme edeltävää vuotta jättivät syvät arvet suomalaisiin ja johtivat kahvin hamstraamiseen.

Nykyisin monet meistä juovat kahvinsa capuccinoina tai latteina. Baristat luovat kauniita kuvioita.

Viereisellä sivulla oleva kuva on soulilaisesta ”kakka”-teemaisesta kahvilasta. Yllä oleva kahvi on tarjoiltu Espoossa.

Tämän hetken kuumin hitti on erilaiset matchajuomat.Voisiko tässä olla kahvin korvaaja?

Esimerkiksi vanhoista kuolinpesistä on löytynyt jopa kolmen vuoden kahvivaroja, mikä on todella paljon kahvia, kun katsotaan suomalaisten juontimäärää.

Noin 1960-luvulla Suomeen saapuivat kahvinkeittimet, joita kohtaan varsinkin vanhemmat ihmiset olivat aluksi epäluuloisia.

He sanoivat, että kahvi maistuu niillä keitettynä rautaiselta tai yleisesti pahalta, mutta uskon, että kahvi oli kuitenkin hieman parempaa kuin aiempi viikon vanha sumppi.

Kahvinkeittimillä keitetty kahvi on lisäksi terveellisempää, sillä kahvin luonnolliset rasvat suodattuvat siitä pois. Kahvi on edelleen hyvin suosittu juoma, vaikka kauppoihin on tullut uusia ja yhä isompia juomavalikoimia.

Lisäksi kahvi herättää edelleen suomalaisissa myönteisiä tunteita johtuen varsinkin siitä, että sitä opitaan juomaan jo nuorena kotona.

Teksti Aada Köhler

Kuvat Satu Mäkinen ja Janne Mäkinen

Lähteet: Kahvi | Suomen eväät | Yle Areena, Kahvin historia Suomessa, Kahvinjuonti opitaan edelleen kotona, mutta Suomen perinteinen suosikkimaku on vaihtumassa | Kotimaa | Yle

Kahvia käsittelevä teksti on ÄI9-opintojaksolla pidetystä puheesta kirjoitetuksi muutettu.

Nannan & Hertan joululeffanurkkaus

Jouluelokuvat ovat yksi tehokkaimmista tavoista herättää joulun taianomainen tunnelma. Leffatoimittajat katsoivatkin tällä kertaa kaksi toisistaan hyvinkin eroavaa elokuvaa!

Klassikoista klassikoin brittiläinen rakkauskomedia, joka sijoittuu joulun aikaan ja jossa on tunnettu näyttelijäkaarti, kuten Hugh Grant, Colin Fifth sekä Emma Thompson. Kyseessä ei voi olla mikään muukaan kuin RAKKAUTTA VAIN (Love actually).

Elokuva kertoo kymmenen Lontoossa asuvan henkilön elämästä. Jokaisen kokemukset ovat erilaisia, mutta kaikkia heitä yhdistää joulun aika, samat tapahtumapaikat, perhe sekä rakkaus.

Elokuvan aluksi kerrotaan taustatarina, jonka jälkeen siirrytään kertomaan näiden eri ihmisten tarinoita.

Juuri uudeksi pääministeriksi valittu David rakastuu virka-asuntonsa työntekijään Nathalieen, joka usein palvelee häntä tuomalla esimerkiksi keksejä ja teetä.

Heidän välillänsä on koko ajan vahvistuva kemia, joka lopulta paljastuu kaikille koulun joulukuvaelmassa.

Petetyksi tullut kirjailija Jamie pakenee Ranskaan, jossa kohtaa portugalilaisen talonhoitajan Aurelian. Kielimuurista huolimatta molemmat tuntevat vetoa toisiaan kohtaan.

Palattuaan takaisin Lontooseen Jamie tajuaa rakastuneensa Aureliaan ja palaa takaisin kosimaan naista. Selviää, että molemmat ovat salaa opetellut toistensa äidinkieltä, jotta voivat ymmärtää toisiaan.

Rakkautta vain sai ensi-iltansa 2003 ja sen on ohjannut Richard Curtis, jolla on myös muitakin menestyselokuvia kuten NottingHill.

Harry, joka työskentelee toimitusjohtajana design-toimistossa, on saanut uuden sihteerin Mian. Mia alkaa osoittamaan kiinnostustaan pomoansa kohtaan. Lopulta nämä kaksi päätyvät flirttisuhteeseen ja Harry ostaa Mialle joululahjan.

Samaan aikaan Harryn vaimo Karen on kiireinen kotonaan auttamassa lapsiaan valmistautumaan koulun joulukuvaelmaan. Karen alkaa epäilemään miestään pettämisestä ja kertoo siitä huolestuneena veljelleen Davidille (se uusi pääministeri) sekä ystävälleen Danielille, joka puolestaan on juuri jäänyt leskeksi.

Lopulta Harryn salaisuus paljastuu, kun vaimo löytää kaulakorun, joka on tarkoitettu Harryn uudelle sihteerille.

Elokuvassa on paljon muitakin hahmoja sekä tapahtumia, mutta toimittajat eivät halua paljastaa kaikkea vaan suosittelemme suuresti katsomaan tämän klassikon!

Jokaisessa hahmossa korostuu rakkauden ympärillä olevat teemat, kuten mustasukkaisuus, katkeruus sekä lapsuuden ensirakkaus.

Tarinat ovat monipuolisia ja niihin on helppo samaistua. Elokuvassa myös hahmoja yhdistävät tapahtumapaikat, kuten joulukuvaelma sekä Heathrow’n lentokenttä, ovat isossa roolissa.

Toimittajat pitävät tästä klassikosta valtavasti. Se on turvallinen vaihtoehto katsoa, eikä siihen kyllästy. Elokuvan monet eri tarinat ja niiden yhteys toisiinsa toimivat hyvin.

Elokuva herättää myös hyviä henkilökohtaisia muistoja, kun ensi kertaa toimittajat katsoivat sen yhdessä yläasteen kotitalouden tunnilla. Tähän elokuvaan voikin aina turvautua yhä uudelleen.

Rakkautta vain ei ole kuitenkaan kovin yllätyksellinen ja on helposti arvattavissa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Elokuva kuitenkin herättää heti joulumielen, positiivisia tunteita ja halun matkustaa Lontooseen!

Toisessa toimittajien katsomassa jouluelokuvassa tunnelma on synkempi. SAITURIN JOULU (A Christmas Carol) on Charles Dickensin tunnettuun kirjaan perustuva vuonna 2009 julkaistu Disneyn animaatioelokuva.

Elokuva kertoo vanhasta kitsaasta miehestä nimeltä Ebenezer Scrooge, joka pitää joulua merkityksettömänä, mutta maailma, ja joulun henget, lähtevät testaamaan hänen uskomuksiaan elokuvan aikana.

Elokuvan ääninäyttelijäporukassa on isoja nimiä. Pääroolia tähdittää Jim Carrey, joka hoitaa myös kaikkien henkien äänet. Muissa rooleissa ovat esimerkiksi Gary Oldman, Colin Firth, Robin Wright ja Bob Hoskins. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Robert Zemeckis.

Animaatiotyyli Saiturin joulussa on todella hieno. Tummat sävyt ja rujot piirteet miljöössä ja henkilöissä pistävät silmään elokuvan alkuhetkistä lähtien.

Mahtaako kyseessä olla Grinchin kauan kadoksissa ollut sukulainen?

Elokuvan alku kertoo katsojalle heti, ettei kyseessä ole ihan tavallinen jouluelokuva. Saiturin joulu ei tarjoa mitään tuttua ja turvallista joulutunnelmaa vaan jännittäviä hetkiä ja katumuksen täyteisiä muistoja.

Viktoriaanisen ajan Lontoo tarjoaa monipuolisen kuvan entisaikojen joulusta.

Lumisilla kaduilla raikaavat kuorolaulut ja joulun valmistelun tohina on tunnelmaltaan lämmintä ja mukavaa, mutta samaan aikaan köyhyyttä on paljon ja monet ponnistelevat saadakseen ruokaa pöytään.

Päähenkilö Scrooge on rikas mies, joka ei omaisuudestaan jaa. Hänet tunnetaan pahantuulisuudestaan ja ihmiset välttelevät häntä.

Jouluyönä Scrooge on yksin kotona, kun menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget vetävät hänet mukaan öiselle seikkailulle.

Hän käy läpi menneisyyttään ja nykyisyyttään ja joutuu kurkistamaan myös tulevaisuuteensa, mikä vaikuttaa hänen toimintaansa elokuvan edetessä.

Jouluelokuvaksi tyyli on hyvin synkkä ja ajoittain jopa hieman ahdistava.

Jos hyvän mielen jouluelokuvaa siis etsii, tämä ei ole hyvä valinta, mutta elokuva on kiinnostava ja tyylikäs ja tarjoaa vaihtelua tuttuihin ja turvallisiin jouluelokuviin.

Arvostelut

Rakkautta vain 4/5

Saiturin joulu 3/5

Teksti Hertta Dahlqvist ja Nanna Soikkeli

Kuvat Wikipedia Creative Commons

kutsuntapäivän aamuna Karjalatalon puiset ovet ovat raskaat olen ajoissa mutta silti myöhässä

salissa on riveittäin poikia niin nuoria, etteivät tiedä mistään mitään minullekin määrätään istumapaikka

tunnen olevani nakkikioskilla tuntemattomien ihmisten joukossa ihmisten vailla tietoa mistään ihmisten vailla huolta huomisesta ihmisten vailla pelkoa tulevaisuudesta ja siitä riittääkö kurkkusalaattia

saan kansion jossa lukee nimeni kansien väliin on perattu elämäni en saa lähteä sen kanssa silmitöntä vapaudenriistoa sadat samanlaiset suljettuna selliin kuin sardiinit säilyketölkissä ja kissalla on nälkä

tulevaisuuteni näyttää ohjusiskulta kirkkaalta ja korkealentoiselta en tiedä, missä tai milloin se räjähtää tiedän ainoastaan pelkääväni räjähdystä pelkääväni hurmetta lumella ehkä vapaus onkin tässä kalmanhiljaisessa kutsuntasalissa ehkä vapaus onkin meissä toivotuissa toivottomissa tulevaisuuden toivoissa vaikka vielä vähän aikaa vangittuja silti vankasti vapaita ehkä vapaus onkin meissä

Kanto tuntuu kylmältä ja kostealta Sammalen pehmeä karheus sormien alla seasta pistää esiin ohuita varsia sammalen kukkia, tiesi äiti kertoa

Pieni tyttö oli ihmeissään; kukathan on sellasia isoja ja koreita, eikö? Ne laitetaan maljakkoon ja sit ne kuolee siihen Ei näitä voi ihminen maljakkoon laittaa, korkeintaan keijukainen

Vaan sammalen kukkia kun silittää, ne kutittaa kämmentä hellästi taipuu juuri sen verran kuin tarvitsee ja suoristaa taas selkänsä

Koruttomuudessaan kauniit hiljaiset ja hartaat katsovat vierekkäin metsän suuruuteen

Ehkä vapaus onkin tässä omassa pienuudessa maailman suuruudessa

Ehkä vapaus onkin meissä sitkeissä kukissa vieri vieressä raskaiden kenkien pohjista aina ylös nousseissa tuulen tuiverruksesta vähät välittäen

Martta Vesterinen

KIRJAVINKKAUS: Ei taru vaan mysteeri

”Lord of The Mysteries” (2018) on alun perin mandariinikiinaksi julkaistu nettiromaani eli Internetissä julkaistu kirja. Kirjan tekijä on Yuen Ye tai kirjailijanimeltään “Cuttlefish that loves diving”. Romaani on hyvin monimuotoinen, ja siitä varmasti löytyy melkein kaikille fantasian rakastajille jotain mieleistä.

LOTM sijoittuu teollisen vallankumouksen keskellä olevaan valtioon pienellä fantasiatwistillä. Kirjan maailmassa jumalat ovat todellisia ja päähenkilö Klein Moretti päätyy monen yhteensattuman kautta esittämään jumalaa, vaikka todellisia ja päähenkilö Klein Moretti päätyy monen yhteensattuman kautta esittämään jumalaa, vaik-

ka todellisuudessa hän on täysin hukassa. Klein Moretti on myös modernista 2000-luvun Kiinasta toiseen aikaan sielunvaeltanut Zhou Mingrui.

Kirja ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille lukijoille, koska siitä ei ole suomenkielistä käännöstä. Kirjan englanninkielinen versio on myös melko pitkä; siinä on noin kolme kertaa Raamatun sanamäärä.

Kijassa luodaan kiinnostava miljöö: kehittyvä kuningaskunta, jossa on esimerkiksi varakas aatelisluokka ja pääosin köyhä työväestö. Kirjan pääidea keskittyykin hyvin vahvasti päähenkilön inhimillisen puoleen ja haluun tulla vahvemmaksi— kuitenkin hän haluaa palata takaisin 2000-luvulle.

Kirjan lukeminen on oma seikkailunsa sen syvien teemojen ja monipuolisen sisältönsä vuoksi. Kirjan juonet ja sivujuonet yhdistyvät ja kehittyvät matkan varrella jatkuvasti. Käänteet ovat kuin kielekkeitä, joista lukija voi roikkua, ja oikeasti jäädä miettimään tapahtuneita.

Kesäkuun lopussa 2025 LOTM sai animoidun sarjan, joka on aikataulutettu jatkuvan vuoteen 2035 jolloin se huipentuu elokuvaan. Tarina jatkuu myös toisessa osassa, jonka nimi on Circle of Inevitability.

Teksti Marco Rantanen

Kuva Amixy

Kannessa näkyy Klein Morettin kaipuu.

KIRJAVINKKAUS: Virtahepoja ja mandariineja

Emmi-Liia Sjöholmin kirja ”Virtahevot” (2022) on yhden kohtauksen pituinen dialogi. Päähenkilöt Touko ja Eevis istuvat kalliolle kesäyön hämärtyessä: epätavallisen kaksikon keskustelu on avointa, raakaa ja haurasta.

Sjöholm on kirjoittanut ”Virtahevot” alun perin äänikirjaksi. Samuli Niittymäki ja Pihla Viitala ovat kuin luotu rooleihinsa: kuuntelukokemuksena tarina ei tunnu matelevilta repliikeiltä vaan aidolta dialogilta.

Kirjaa kuunnellessa tuntuu kuin salakuuntelisi kaksikon keskustelua. Paperilla teos asettuu käsikirjoituksen raameihin, jolloin omalla mielikuvituksella on tarinaa rakentaessa suurempi rooli.

Keskeisiä teemoja kirjassa ovat ihmissuhteet, rakkaus sekä ihmisyys. Samat teemat näkyvät myös Sjöholmin omakohtaisessa esikoisteoksessa ”Paperilla toinen” (2020).

Virtahevot -kirjan alusta loppuun säilyy kysymys alistumisesta; aluksi pohditaan ihmissuhteita ja lopuksi mietitään, miksi yksilöt suostuvat yhteiskunnan asettamiin odotuksiin. Onko erottuminen lopulta niin vakavaa?

”Virtahevot” on rinnastettavissa lämpimään halaukseen tai talven ensilumen riemuun. Teos on hauska ja innostava kuuntelu-/lukukokemus, mikä voikin toimia lempeänä hengähdyshetkenä arjesta.

Kyseessä on ehdoton lempikirjani! Annetaan pieni hetki sen upealle kannelle.

Teksti ja kuva Emilia Uusi-Simola

Jumppatytöt avaa keskustelua aiheista, joista pitäisi puhua paljon enemmän

Jumppatytöt on kantaaottava, kaunis ja samaistuttava teatteriesitys, joka pohjautu kolmen näyttelijän henkilökohtaisiin kokemuksiin joukkuevoimistelusta.

Katariina Havukainen, Inkeri Hyvönen ja Ella Lahdenmäki ovat entisiä joukkuevoimistelijoita, jotka tuovat teoksessaan esiin voimistelun ilon, mutta myös lajin varjopuolet. Esityksestä on tullut valtavan suosittu, ja näytökset ovat loppuunmyytyjä. Ensi vuoden puolella Jumppatytöt astuu Kansallisteatterin näyttämölle loppuunmyydyn katsomon eteen. Näyttelijät saivat teoksesta myös vuoden 2025 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Yksi jumppatytöistä, Katariina Havukainen, on käynyt OYK:n lukion.

Jumppatytöt ottaa kantaa naisurheilun asemaan yhteiskunnassamme. Miksi esimerkiksi voimistelun maailmanmestareiden asuja ei ole esillä urheilumuseossa? Suomi on voittanut joukkuevoimistelussa 12 maailmanmestaruutta, ja silti laji näkyy julkisuudessa hyvin vähän. Voimistelun varjopuolet nostetaan usein mediassa esiin, kun lajista puhutaan, ja syystäkin. Näyttelijät kertovat henkilökohtaisten kokemusten

kautta siitä, minkälaisen jäljen voimistelu on heihin jättänyt. Miten voimistelusta saataisiin laji, jota voidaan harrastaa turvallisesti? Laji, josta lapsille ei jää traumoja, jossa ketään ei pakoteta venymään kivuliaisiin asentoihin tai pitämään ruokapäiväkirjaa? Jokainen lapsi ansaitsee kehonrauhan kasvaessaan.

Monet esityksessä kuvatut aiheet ulottuvat myös joukkuevoimistelun ulkopuolelle, ja niihin voi samaistua, vaikka ei voimistelutaustaa olisikaan. Ulkonäköpaineet, kiusaaminen ja riittämättömyyden tunne ovat asioita, joihin valitettavan moni voi samaistua. Vahvimmin minulle jäi mieleen kohtaus, jossa näyttelijät lukivat omia vanhoja päiväkirjamerkintöjään. Ne kuvaavat hyvin sitä, miten he eivät lapsena ole tajunneet, kuinka huonosti itseä on kohdeltu.

Jumppatytöt sai koko yleisön elämään mukana, nauramaan ja itkemään näyttelijöiden kanssa. Se on tuo esiin asioita, joista ei puhuta tarpeeksi, ja siksi sillä on myös valtava yhteiskunnallinen merkitys.

Teksti Milja Hälikkä

Kuvat Jukka Hämeenniemi

Sekä naiset että miehet

tarvitsevat omat päivänsä!

Marraskuussa vietettiin kansainvälistä miestenpäivää ja koko kuukausi oli miesten mielenterveyden kuukausi.

Minua jäi häiritsemään eräs asia, jonka näin Jodelissa kyseiseen miestenpäivään päivään liittyen.

Koulun Jodeliin oli tullut hyväntuulinen postaus, joka toivotti kaikille pojille ja miehille hyvää miestenpäivää.

Tähän postaukseen oli kuitenkin kommentoitu: ”Aaaaa joo, hyvää päivää Ogelin suurimmille egoille ja kiusaajille.”

Voitte varmaan kuvitella, miten tällaiseen kommenttiin suhtauduttaisiin naistenpäivänä?

Monet varmaan ajattelisivat vastaavan kommentin olevan epätasa-arvoinen ja misogyyninen. Olen itsekin täysin samaa mieltä.

Tasa-arvo kuitenkin parhaimmillaan toteutuu kumpaankin suuntaan. Miehiä ja naisia kuuluu kohdella samalla tavalla kunnioittavasti.

Vähän yllätyin siis lukemastani Jodel-kommentista, mutta loppujen lopuksi se ei ole pahimmasta päästä niistä kommenteista, joita olen miestenpäivänä nähnyt.

Tällaiset miehiä alentavat kommentit ovat täysin yleisiä. Vaikka ne saattaisivat tuntua viattomilta, rikkovat ne silti jotain.

En ole viemässä naisilta mitään pois vaan haluan muistuttaa, miksi me tarvitsemme myös miestenpäiviä:

1 mies minuutissa

68 miestä tunnissa

1600 miestä päivässä

11 000 miestä viikossa

600 000 miestä vuodessa

Te varmaan kaikki osaatte arvata, mihin näillä numeroilla viitataan. Noin 75-80% kaikista itsemurhista on miesten tekemiä.

Suomessa kodittomista ihmisistä 78% on miehiä. Muissa maissa luku on samaa luokkaa. Väkivallanteoista ja tapoista noin 80% kohdistuu miehiin.

Siitä, miten paljon naiset kokevat väkivaltaa, on puhuttu paljon. Se on aihe, josta kuuluukin puhua, sillä se on tietysti ongelma.

Ei saa kuitenkaan jättää huomiotta miehiin kohdistuvaa väkivaltaa tai näitä muita ongelmia.

Myös miehillä on paljon ongelmia ja myös niihin pitäisi puuttua ja tuoda esille. Syynä näihin ongelmiin on perinteiset roolit ja asenteet:

Miehille opetetaan, ettei tunteita kuulu näyttää.

Miehille opetetaan, että aina kuuluu pysyä vahvana.

Miehille opetetaan, ettei saa valittaa ja omat ongelmat pitää hoitaa itse.

Miestenpäivää tarvitaan siihen, että miesten ongelmia (myös niitä, joita en tässä maininnut) voidaan tuoda esille ilman häpeää ja että niihin voitaisiin puuttua.

Miestenpäivää tarvitaan siihen, että tasa-arvo paranisi eikä vihaa olisi kumpaakaan sukupuolta kohtaan.

Ja miestenpäivää tarvitaan etenkin siihen, että jokainen isä, veli, puoliso, ystävä, poika, mies ja poikamies kuulevat ja näkevät, että heitä arvostetaan ja he ovat tärkeitä.

Teksti Kuutti Moksunen

Teksti on tehty alun perin puheeksi ÄI9-opintojaksolla.

Tonttujen touhukas turistiopas

Helsinki, tuo savuinen ja sumuinen kotikaupunkimme, kätkee tylsän ulkokuorensa alle monia mielenkiintoisia ja kummallisia paikkoja. O’timesin toimittajat keräsivät teille parhaimpia nähtävyyksiä, joista ette vielä tienneet.

Mikä sopisikaan paremmin joululoman ajanvietteeksi kuin seikkailu joutomaalla ja hämyisen sillan alla? Moni meistä on varmasti ajanut jollain kulkuneuvolla Lahdenväylällä tajuamatta, että alla on yksi Suomen suurimmista silloista. Tat-

tarisuon kohdalla Lahdenväylä kulkee peräti 470 metriä matalaa siltaa pitkin. Sen alta löytyy oiva kohde jouluiselle seikkailulle, ja voit jopa tutustua 60-luvun automallistoon. Lisäksi viereiseltä Kivikonlaidan joutomaalta löytyy huonekaluja tulevaan opiskelijayksiöösi.

Kivikonlaidan sohva osoittautui erityisen mukavaksi.

Vielä harvempi tietää, että Helsingissä voi ylittää susirajan, nimittäin Susiraja-nimisen tien. Gumbölessä, nippa nappa Helsingissä, saat aidon böndekokemuksen, ja voit käydä matkan varrella vietnamilaisessa buddhalaisessa temppelissä Vantaan puolella. Buddhalaiset taidokkaasti veistetyt patsaat yhdistettynä räntäiseen jouluun luovat ainutlaatuisen rauhoittavan tunnelman.

Susirajalla ei ole juuri muuta kuin kulahtanut kyltti, kun taas buddhalaistemppeli loistaa koristeellisuudessaan.

Värikäs kuumailmapallo torilla on totisesti ainutlaatuinen näky.

Jos toivot jouluksi ilmaisen sirkusnäytöksen, mene Kannelmäen Sitratorille. Tämä juna-aseman vieressä sijaitseva aukio luo monenlaisia elämyksiä kävijälle. Kaunista kuumailmapalloveistosta ja taiteellisia muraaleja kelpaa ihailla, interaktii vinen liukumäki mahdollistaa koko perheen hauskanpidon ja juoppojen taustaölinä sekä panssaroitu poliisipartio pitävät jatkuvaa show’ta näyttämöllä. Väliajalla voit pyörähtää Kanneltalon kirjastossa, syödä nepalilaista tai italialaista sapuskaa tai löytää itsellesi sirkusasun kirpputorilta.

Poliisi saapui paikalle valvomaan paikallisia lumiukkoja ja puliukkoja (kuten vanha kansa saattoi sanoa).

Kouvola-teemaista joulua voi viettää myös pääkaupungissa.

Teksti Aarni Einola ja Joel Waltari Kuvat Aarni Einola

O’Why

Joulu on monta asiaa. Kuten esimerkiksi päivä. Periaatteessa kaksi. Kaikki eivät vietä joulua. Mutta ken tietää, saavatko he lahjoja? Kuka on Ken?

“Onko kattilat täynnä puuroa”

Täyttyvät hiljalleen.

“Oletteko olleet kilttejä lapsukaisia vaiko tuhmia”

7 kilttiä, 2 tuhmaa. (Sori ei ollu sixseven. Tässä ei myöskään ollut kaikki toimituksen jäsenet paikalla)

“Miksi ogeli?”

LEipä ja kivat hyypiöt uwu

“Terve!”

Hei.

“Kuuntelevatko O’Timesin kirjoittajat Vocaloid/UTAU musiikkia? (^v^)”

Ainakin yksi kuuntelee!

“ “

Emme olisi itse voineet sanoa tuota paremmin!

“Tuleeks P syömään jotai muuta ku S”

Formaali logiikka on tylsää, coolit tyypit goonaa subway surfersille.

“Millainen joulukalenteri wellingiltä löytyypi??”

Partiolaisten, kuten aina.

“Kuka on huomenta ogeli.....:::”

(E)n osaa (M)äär(I)te(L)lä nä(I)n v(A)ikeaa kysymystä.

“Millainen omahoito, kun infektiolääkäri diagnosoi Faaraon kirouksen Tapperin HI1-kurssin jälkeen?”

Käänny Ennustajat:fi:n kokeneiden selvänäkijöiden puoleen. Heiltä löytyy henkisesti ladattu ibuprofeenipilleri.

“Tissit vai perse?”

Varpaat.

“Miksi historiantunnilla meinaa aina nukahtaa?”

Tapperin luokka on valettu kloroformilla. Varokaa. Melissa ja Hyttinen on osa tätä salalaiittoa myös.

“Miks (insert itselle mieluinen oppiaine) on kivaa vaikka se on aivoja raastavan hankataa?”

Haaste tuo ilon. Onnittelut, aivosi ovat kosteat, samoin ovat luusi. Tämä eipäde terveys tie-donlukioihin: heillä EI ole aivoa.

“Alright mut onks sil omenan lajilla väliä”

Granny Smith paras, Honey crunch liian MASSIIVINEN. Muuten ei väliä.

“Mitä uv”

Vaalea, pehmeä, makea, täyteläinen, karamellinen, kermatoffeinen, hennon vaniljainen (veke) (ps. miks sulla meni 2h kirjottaa toi)

“Miksi lukusalissa sirisee?”

Suuri tinnitus. Ehkä varpunen saa low taper fade.

“Mitä Wellingin luokan tonttu tekee vapaa-ajallaan?”

Nukkuu, piilottelee, katsoo kelloa, puree kynsiä, nimeää kansioita, unohtaa Annan. Kaikenlaista se hoitelee.

“Miksi OYKssa kielivalinta on suht suppea, että miksi ei ja milloin koulussa opetettaisiin enemmän kansainvälisiä kieliä, kuten Japania Kiinaa Venäjää Ukrainaa Viroa Italiaa jne?”

Koulllurpppssussamme on aika mojova kielluuuuurpsvalikoima. Harmi, etteivät ne mielllllurpsytä. Ongelllurpsmaksi koituu, ettei vähemmän hallurppsuttuja kiellurrpsiä opiskellurpsa yhtä palluurpsjon, joten ryhmiä ei synny. Pahoittellurpsumme

“Miksi ihmiset käytävillä puhuu Touhou videopeleistä? Mitä ne ees o? Voitteko vastata lehessä?”

Touhoon sut kohta. Niistä puhutaan käytävillä, koska jos mainitset niistä luokassa, Netanyahun haukka palaa.

Kai ne on semmosia japanilaisia bullet hell videopelijutskia. Ja joo kyllä voimme vastata lehdessä, kuten olemme tässä tehneet.

Meiltä löytyy parhaat vastaukset. Puhuin kerran Benjaminille, se kerto, että niillä on lehtiä ja vastauksia mutta ne ei ole yhtä aikaa siellä. Meillä on suuret lehdet ja suuremmat vastaukset, todella hyvät vastaukset.

“Miks tontut on lyhyitä”

Tonttujen tulee olla enemmän piilossa kuin näkyvillä. Täten on energiatehokkaampaa kurotella tai pomppia yltääkseen ikkunoihin, kuin joutua kyykkimään pysyäkseen piilossa

“Pitäisikö keskiviikon nimi vaihtaa torstaiksi ja torstain keskiviikoksi, sillä torstai on keskellä viikkoa?”

Onko torstai keskellä viikkoa? Keskiviikko on keskellä työviikkoa! Ja ukkosenjumala Thor, jonka mukaan torstai on nimetty, on tunnetusti Keskustan kansanedustaja. Viva Via Media! Carpe Diem! Cogito, ergo sum! Et tu, Brute? Frick my stupid chungus life! Audaces fortuna iuvat! Memento mori! Terra nullius!

“KIRAHVIMAKE - käykää kuuntelee sen musaa kaikkialt vaik spotify����”

Aika spoken word viba. Tee collab Quitty-K:n kanssa.

“Minkä värinen on numero 4 ja miltä numero 7 tuoksuu?”

Turkoosi ja ruoho+hunaja. Jeeah

Teksti ja Kuvitus Anonyymi

Testissä opejen tonttutaidot

Tunnelma on jännittynyt, kun kolme koulumme opettajaa saapuu paikalle paketointitarvikkeiden täyttämään luokkaan. Olemme valinneet mahdollisimman vaikeasti paketoitavavia esineitä, jotka arvotaan paketoitaviksi opettajien kesken. Kenen sisäinen tonttu pääsee valloilleen tässä haasteessa?

Jussin pehmolelun paketointi alkoi vauhdikkaasti.

Hennan paketoitavaksi esineeksi valikoitui värikäs pilailutorvi. Hän lähestyi paketointia uniikilla ja luovalla tavalla. Henna valitsi punavihreän lahjapaperin ja sitoi paketin värimaailmaan sopivilla nauhoilla.

Toimitus arvosti erityisesti lahjapaketin harkittuja yksityiskohtia ja huolellista teipin käyttöä. Muut opet kuvailivat työkokemustaan lahjapakettien paketoinnista, mihin Henna ei voinut samaistua.

Tästä huolimatta paketti näytti aivan ammattilaisen tuotokselta.

oman paketointipisteen. Jussi sai paketoitavakseen pehmoisen kissapehmolelun, ja hän valitsi paketointitarvikkeista punaisen joulupukkilahjapaperin sekä säihkyvän kultaisen lahjanarun. Jussi päätyi panostamaan paketoinnin nopeuteen huolitellun ulkonäön sijaan.

Hän olikin kilpailun nopein paketoija. Odotellessaan hitaampien paketoijien valmistumista hän kertoi jouluapulaisen työstään Tampereella sijaitsevassa kirjakaupassa. “Moni asiakas näytti aika hapanta naamaa”, Jussi muistelee.

Jussin kiireinen paketointityyli toi toimitukselle mieleen aatonaattoillan viimeisten pakettejen taiteilun.

Jussi saapui itsevarman oloisena luokkaan ja varasi heti itselleen

menemään

Henna napsii

kuin Riikka Purra.

Melissa lähti innoissaan paketoimaan ja kertoi kaikille, että hänellä on monen vuoden kokemus tästä tehtävästä. Paketoitavaksi esineeksi hän sai pienen kynttelikön. Välineikseen hän valitsi ruskean kissakuvioisen lahjapaperin ja punaisen nauhan. Toimituksen kysyessä paperin valinnasta hän perusteli valintaa näin: “Mä otin sen mitä jäljelle jäi.”

Melissa valitsi strategiakseen nopeuden sijasta kauneuden ja paketoi pakettiaan hyvin tarkasti. Hän keksi kääntää lahjapaperin toisin päin ja sai näin pakettinsa kääreeksi kauniin klassisen ruskean lahjapaperin.

Punaisen nauhan hän solmi perinteiselle rusetille ja lopuksi hän vielä kirjoitti terveiset lahjapakettiin. “Rauhaa ja rakkautta jouluun! Love: M”, julistaa paketti. Paketin hän sai valmiiksi noin puoli minuuttia ennen ajan loppumista. Toimitus arvosti Melissan paketin ulkonäköä ja erityisesti Melissan joulumieltä.

Paketointikilpailu oli onnistunut, tasainen ja oli ilo nähdä opettajien voitontahto sekä täysi panostus kilpailuun.

Toimituksen arviointikriteerit olivat paketointinopeus, paketin ulkonäkö sekä kilpailijan joulumieli. Näiden kriteerien perusteella eniten pisteitä keräsi Melissa.

Somekansan suosikki: Instagram-äänestyksessä kilpailu kävi kuumana Hennan ja Jussin pakettien välillä, mutta Hennan paketti vei voiton saamalla 44% äänistä. Toimitus arvosti Jussin paketin helposti avautuvuutta.

”Jos mä häviin, mä häviin tyylillä!” tuumasi Melissa, kun Jussi sai pakettinsa valmiiksi.

Pisteet:

Nopeus

Jussi: 3

Melissa: 1

Henna: 2

Ulkonäkö

Jussi: 1

Melissa: 3

Henna: 2

Joulumieli

Jussi: 2

Melissa: 3

Henna: 1

Teksti Hertta Dahlqvist, Milja Hälikkä ja Inari Häme

Kuvat Martta Vesterinen

Suusta siepatut

”Paavo [Väyrynen] oli kovaa huutoa

yhteiskunnallisesti valveutuneiden nuorten miesten joukossa.” - Satu Mäkinen

”Läksyks tulee ruumiinosia ja sairastamista.” - Eija Raitala

”Not the sharpest tools them, just tools.” - Tiina Männynväli

”Onks sulla parempaa tekemistä kuin kansanmurhat?”Lauri O.

”Mut on aina joko ryöstetty tai muuten vaan epäilty rikoksista.” - Satu Mäkinen

”Toihan on suorastaan palvelunestohyökkäys!” - Reima Halmetoja

(lyö nyrkkiä käteen) ”Hannullahan vois olla silloin sairaslomapäivä...” - Mikko Tapper

”Voisin antaa jopa seksivinkin!” - Lauri O.

”Voisin antaa säteilyturvavinkin: älä nuku kenenkään vieressä.” - Matti Ala-aho

”Kuvitellaan, että mun nimi olis Jorma Ala-Söyrinki ja mä asuisin Eduskuntatalossa.”Reima Halmetoja

”Näähän on h******n tylsät nää sun seinät!”Arja Holma

”Harrastamme täällä lievää painostusta.” - Maaret Arajärvi

”Sä oot ollu muutaman kerran poissa. Six seven!”Minsku Tammela

”Kuka me laitetaan laulamaan Hoosiannaa? Riikka Purra?” - Jussi Kaskinen

”Mikä olis mahollisimman kiduttavaa musaa? Arttu Wiskari?” - Arja Holma

”Tarvitaan sukupuolenvaihtaja.”Hannu Huhtala

”Joo, tää on Wellingin jalka. Rupes vähän v*********n.”Arja Holma

”V***u mä en oo sun orjas, mä oon vahvempi ku sä!”Petteri Welling

”Tehkää hissan tunnilla ne [läksyt], Tapper ei välitä siitä.” - Matti Ala-aho

”Mun luokasta löytyy viikate (sellanen kaksimetrinen).” - Satu Mäkinen

”Se olis eri asia, jos se olis superpaha samarialainen ja kävis hukuttamassa sen lapsen.”Lauri O.

”Onhan kaikki teistä täysikäisiä, joo? (tauko) Kun sekoittaa glögiä ja viinaa...” - Matti Alaaho

”Jos et oo omalla paikallas, ni mä soitan sun äidille.” - Reima Halmetoja

”No on siinä haittaakin, siellä on paljon espoolaisia.” - Mikko Tapper

”Valotkin näyttää hyvältä, Hannu nyt on aina kaunis.”Krister Kuosmanen

”Miehet on aina täällä ongelma.”Eija Raitala

”When life gives you lemons, beat men.” - anonyymi opiskelija