Otimes toukokuu 2018

O´TIMES O’TIMES TOUKOKUU 2018

O´TIMES

toukokuu 2018

Älä jätä häntä yksin

3 Pääkirjoitus: Älä jätä häntä yksin Kysyt ystävältäsi hänen vointiaan, ja hän kertoo sinulle huonosta olostaan. Siitä, kuinka se on jatkunut jo pitkään. Kuinka sängystä nouseminen tuntuu henkisesti mahdottomalta ja kuinka hän viettää yöt hereillä.

5 Opet piinapenkissä 8 Uutiset 9 Voitto Ogelin opiskelijoille 1o Vesa Korkkulan jäähyväishaastattelu

Hän kertoo, kuinka paljon häntä ahdistaa. Kuinka hän ei ole yksin, mutta hän on silti yksinäinen. Kuinka kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.

14 Toimitus retkeili Tallinnassa 16 Viikonloppu kurkkusalaatilla 19 Hymyllä ja sydämellä sotilaskotityötä

Käsket häntä ajattelemaan positiivisemmin - tai ehkä kutsut hänet mukaasi perjantai-illan reissulle. Oikein empaattisella tuulella ollessasi saatat sanoa: ”Kyllä se siitä, sellasta se elämä on. Kellään ei oo helppoo.”

20 Miten Kiina yllätti meidät?

24 Do you know Okinawa?

29 O´why

32 Toukokuun sarjakuva 33 Epäonnistuja (ainon juttu) 34 Lukijakilpailu

__________________________________

Toimitus:

Elli Kaarlaakso, päätoimittaja (myös taitto) Aliisa Hakala, toimitussihteeri (myös taitto) Johanna Järviluoto (myös taitto) Saana Hilvo (myös taitto)

Aino Rotstén

Susanna Heinonen (myös taitto)

Sissi Puranen (myös taitto)

Avustajat:

Tuukka Kainulainen

Sanni Liesmala (O´Cultvälikannen kuva)

Satu Tahko (myös taitto) Silja Parkkinen Iivo Angerpuro Auni Aroviita Miyu Matsunaga

O’times

Tämän jälkeen mielenterveydestä on keskusteltu ainoastaan Aviciin kuoleman takia ja vuonna 2017, kun Linkin Park -yhtyeen laulaja Chester Bennington hirtti itsensä.

Molemmissa tapauksissa - niin Williamsin kuin Benningtoninkin - keskustelua käytiin vain muutama viikko, ja sen jälkeen aihe lakaistiin maton alle. Useimmat palasivat takaisin ajatukseen siitä, että mielenterveyshäiriöitä ilmenee vain harvoilla eikä niistä ole tarve keskustella.

Terveyskirjaston mukaan joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyshäiriötä ja 1,5% suomalaisista sairastuu vuosittain johonkin mielenterveydenhäiriöön.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 noin 787 ihmistä teki itsemurhan. Tämä tarkoittaa keskimäärin kahta henkilöä per päivä. Ei siis ole mitään pätevää syytä olla puhumatta niistä tai itsemurhan kaltaisista ääriesimerkeistä.

Ota hetki aikaa ja kysy ystävältäsi, kuinka hän todella voi ja kuinka voisit auttaa häntä. Sen sijaan, että sivuuttaisit hänen vastauksensa, kuuntele ja auta häntä parhaasi mukaan. Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta se on silti suunnattoman arvokasta.

Ja jos niistä jollakin ihmeenkaupalVoi, kuinka toivoisinkin, ettet sanoi- la päädytään keskustelemaan joku si niin. Voi, kuinka toivoisin, ettet tuppaa keskeyttämään ja toteamaan väliin, ettei mielenterveydestä ole vähättelisi hänen tunteitaan. tarvetta keskustella, koska sillä ei ole mitään väliä.

Ruotsalaisen artistin Aviciin kuolema nousi uutisotsikoihin 20. huhti- Sitä mieltä hän on ainakin siihen kuuta. Hieman myöhemmin hänen asti, kunnes seuraava julkisuuden perheensä julkaisi lausunnon, jossa henkilö ottaa itseltään hengen. artistin kuolinsyyn viitattiin olevan itsemurha. Menehtymisen vuoksi Toivon todella, ettei näin olisi. Etjulkisessa keskustelussa nostettiin tei mielenterveyshäiriöistä tai – onesiin mielenterveys. Hetken aikaa gelmista puhuttaisi ainoastaan silyksittäiset tahot tuntuivat oikeasti loin, kun kyseessä on näyttelijän, kiinnostuneilta ihmisten henkises- artistin, mallin tai muun julkisuutä terveydestä. den henkilön elämä tai kohtalo. Tai ettei mielenterveyden häiriöitä pidettäisi harvinaisena ilmiönä. Sitä Teksti Elli Kaarlaakso Kuva: Erika Kaarlaakso Hei, ei – odota. Miten niin ”hetken ne eivät ole. aika”? Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun julkisuuden henkilön itsemurha on herättänyt kohua julkisuudessa.

30 Kuka ope on Ogelin kovin möläyttelijä?

35 Suusta siepatut

Mielenterveyshäiriöt nousivat otsikoihin vuoden 2014 elokuussa, kun näyttelijä Robin Williams teki itsemurhan.

Salla Serenius Kiitokset: Keijo Käkelä Ohjaava opettaja Satu Mäkinen Välikansien kuvat: Sissi Puranen (O´School), Nea Rastas (O´Chaos) 2

3

O’times

O’SCHOOL

Opettajat piinapenkissä: Virva Lehmusvaara ja Salla Salminen Tällä kertaa piinapenkkiin pääsivät Virva Lehmusvaara, joka pyysi kaverikseen Salla Salmisen. Mutta mitä nämä opettajien Girl poweria ylläpitävät toverit aikovatkaan kesällä tehdä? Entä mitä he muuttaisivat koulussamme? Jatka lukemista ja selvitä se!

Mitkä ovat suunnitelmanne ensi kesälle?

Salla: Aion reissata, rentoutua ja mökkeillä.

Virva: Olen yleensä aina matkalla kesäkuun alussa ja matkustan varmaankin maanantaina kevätjuhlan jälkeen. (S: Mä lähden vasta perjantaina.) Lähden yleensä heti alkuviikosta, se on se vuoden tärkein matka-aika.

Missä ja milloin tutustuitte?

Virva: Täällä, olisinkohan mä tullut ensin?

Salla: Joo. Mä tulin 2014.

Virva: Mä aloitin 2012 ihan loppuvuodesta. Olin ensin Jukka Putaansuun sijaisena, sitten olin hetken poissa ja tulin sitten takaisin. Ehdin olla reilun vuoden ennen sinua.

Kuvailkaa toisenne yhdellä lauseella.

Virva: Sallaan voi luottaa. Salla on aina hoitanut kaiken juuri niin kuin on sovittu.

Salla: Niinhän sä luulet... Virva on piilohauska. Virvalla on sellainen pokerinaama ja se heittää niin 5

Matkakohteet on jo valittu! hauskoja juttuja. Virvalla tulee aina opettajienkokouksessa joitain yksittäisiä lauseita, jotka saa kaikki nauramaan.

pääsykoekirjatkin, mutta en mennytkään pääsykokeisin. Totesin, että olen ehkä enemmän sellainen suuripiirteisempi ihminen.

Miten kiinnostuitte opettamastanne aineesta?

Virva: Olen tiennyt ehkä sen aina.

Olin jo nuorena kiinnostunut näistä asioista: kielestä ja kirjallisuudesta.

Vasta lukiossa ajattelin konkreettisesti, että menen opiskelemaan suomen kieltä. Mulla ei ollut tuollaista, mitä Sallalla oli, että halusi nimenomaan opettajaksi. Mua kiinnosti ensin oppiaineen sisältö. Sitten kun opettajan opinnot tulivat eteen, rupesin ajattelemaan olevan järkevää valmistua opettajaksi varman työpaikan vuoksi - ettei jäisi tyh-

Salla: Tiesin, että halusin opettajaksi, ja mietin myös pitkään kieliä. Olen siis alun perin uskonnon ja psykologian opettaja. Jotenkin mua kiinnostaa ymmärtää ihmistä ja sitä, minkälaiset asiat vaikuttavat ihmisen toimintaan. Kielien opettaminen olisi ehkä ollut liian pikkutarkkaa. (Virva: Mitä kieliä ajattelit?) Englantia. Olin ostanut jo

O’times

jän päälle. Opettajan opinnoissa ja opetusharjoitteluissa oli myös todella kivaa.

Mikä on aineenne kursseista mieluisin opettaa?

Virva: Tämä on vähän paha, kun opetussuunnitelma on muuttunut enkä ole opettanut vielä kaikkia OPS:in kursseja kertaalleen läpi. Ensimmäisenä tulee mieleen inhokki. ÄI1 on vähiten suosikki, koska siinä on säläiset sisällöt. Mutta ÄI3 on aika hyvä, siinä on kiinnostavia kirjallisuussisältöjä ja muutenkin yhtenäinen sisältö.

Salla: Tämä on kyllä paha. Mulle on kerrottu, että joka ikisellä kurssilla sanon, että ”tää on mun lempikurssi”. Psyka 2 on kyllä kiva. Opetan sitä nyt parhaillaan, joten se ehkä vaikuttaa vastaukseen. Se on kehityspsykaa ja se on kiinnostavaa. Sitä on kiva opettaa, koska oppilaatkin

pääsevät tarkastelemaan kehitystään vauvaiästä nuoruuteen.

Mikä on noloin muistonne lukioajoilta?

Mikä on rankinta/palkitsevinta opettamisessa?

Salla: Voi ei, mä arvasin, että tämä tulee! En mä muista lukioajoilta mitään!

Salla: Palkitsevinta on ehdottomasti opiskelijat - kollegatkin kyllä - mutta sellainen hyvä henki ja vuorovaikutus oppitunneilla. Uuden OPS:n ja muiden muutosten tuoma paine on rankinta, koko ajan pitäisi myös kehittää työtään.

Virva: Ehdottomasti sama, opiskelijat on aina loppujen lopuksi parasta: se, että näkee joissain nuorissa ihan mielettömiä kehityskaaria ja jos saa oman innostuksen tarttumaan oppilaisiin. (S: Se on kyllä hienoa, kun saa oman innostuksen tarttumaan.)

Rankinta on ehkä se tunne, että pitäisi revetä joka suuntaan ja riittää kauhean monella osa-alueella ja olla koko ajan kartalla kaikessa. (S: Samaa mieltä!)

Virva: Mä muistan yhden tapauksen, kun meillä oli koulun yhteydessä autokoulu. Piti ajaa siitä koulun pihan portista vähän ylämäkeen, ja sitten kun oli jotain kolmatta kertaa ajamassa ja vähän epävarma kuski, niin tietysti auto sammui siihen portille ja samaan aikaan koko koulu tuli välitunnille. Sitten auto lähti valumaan taaksepäin ja ilmaisutaidon opettaja tuli siihen ja alkoi esittää ylikorostuneen dramaattisesti pöyristyneen reaktionsa. Se oli kyllä hauska hetki.

Salla: Nyt mulla tuli mieleen! En mä nyt tiedä, onko tämä niin nolo, mutta ainakin kiusallinen. Olin juontamassa jotain tilaisuutta ja mulla oli aamulla tullut verta nenästä. Sitten mä juonsin sellainen tuppo nenässä. En mä tiedä, kuinka kauas se sitten näkyi.

Jos saisitte muuttaa jotakin koulustamme, mitä se olisi ja miksi?

Virva: Mulle tulee heti mieleen, että kun olen sekä peruskoulun että lukion opettaja, niin haluaisin, että peruskoulu ja lukio puhaltaisivat enemmän yhteen hiileen ja että olisi ehkä vähän enemmän oppilaiden ja opiskelijoiden välistä yhteishenkeä.

(Salla: Joo, voit sanoa munkin puolesta!) Tästä koulurakennuksesta olen visioinut sellaista, että tuohon sisäpihalle tehtäisiin sellainen lasikate, johon tulisi sellainen atriumpiha. Siinä voisi olla sellainen katettu sisäpiha, missä voisi olla pöytiä ja ruokala. Näin olen ajatellut ratkaista tämän tilakysymyksen.

Salla: Mietin vielä vähän. Kertoo muuten jotain tästä koulusta, että tähän on aika vaikeaa vastata.

Virva: Opettajanhuoneen remontointi olisi kanssa tarpeen, mutta en tiedä, onko tämä oikea foorumi puhua tästä aiheesta. Se on lempiaiheeni tällä hetkellä.

Salla: Nyt keksin! Auditorio! Se olisi ihan mahtava, jos olisi jotain vierailijoita tai juhlia.

Kumpi todennäköisemmin hukkaisi jotain tärkeää?

Salla: Mä! Mähän hukkasinkin lompakon.

Virva: Multa kyllä varastettiin kerran hattu opehuoneen naulakosta, mutta se oli itsestäni riippumaton tapahtuma. (S: Kyllä se silti olisin mä.) Kyllä mäkin sanoisin, että Salla. Mä olen suht tarkka omista tavaroista.

Salla: Enhän mäkään mikään huithapeli ole, mutten niin pedanttikaan.

Jos pitäisi valita kaksi opettajaa, joiden kanssa viettäisitte vappua, ketkä ottaisitte seuraksenne?

Virva: Mulle tulee Aleksi mieleen.

Aleksi on sellainen hauska seuramies.

Salla: Totta! Aleksi järjestäisi meille jotain vappuohjelmaa.

Virva: Sitten jotain vastapainoa. (S: Mulle tuli vaan mieleen, että kuka tekisi meille hyvät ruuat.) Elli olisi kyllä hyvä – myös seuran vuoksi.

Salla: Joo, Elli ja Aleksi valitaan.

Perinteinen kaverikuva on pakko olla.

O’times

6

7

Aurinkoisena päivänä on mukavaa lekotella abisohvilla.

Mottonne Virva: Mulla ei ikinä ole oikein ollut mottoa. Ei koko elämän kokemusta voi tiivistää yhteen lauseeseen. Motot on aina jotenkin niin kliseisiä ja maailmaa syleileviä. Liian suuria ja velvoittavia. Mutta jos on pakko valita, niin se, että maailma on lähtökohtaisesti kiinnostava paikka.

Salla: Ei mullakaan oikeastaan ole mottoa, mutta nyt tuli mieleen sitaatti Mauno Koivistolta: ”Jos ei ole muuta syytä, niin kannattaa olettaa, että asiat menevät hyvin.”

Sana-assosiaatiotesti: Ensin Virva, sitten Salla: Tippaleipä: kuivakkaa ja mautonta, vappu Kouluvuosi: ajankäytön yksikkö, hektinen Dekkari: ei lempigenre, parempi telkkarista Stockmann: perustavaratalo, herkun jäähyväiset Viimeinen koeviikko: kevät ja hiirenkorvat, toinen jalka kesälomalla

Putaansuu: tärkeä kollega, asiantunteva ATM: automaatti, dollarit silmissä Kirjamessut: en tykkää mutta esitän tykkääväni, muita suunnitelmia Belfie: ei kovin imarteleva, ei kosketa mun elämää Snapchat: nopeus, varmaan ihan kiva Kontula: metro, ostari GOT: mättöfantasiaa, ihme häröilyä Presidentti: instituutio, isyysloma Ilta-Sanomat: harmillisen luokattoman huono, lähdekritiikki Avicii: vähän hämärä kuolema, empatia Urheilu: kokijana ja tekijänä kiinnostaa, säännöllinen osa elämää Biologia: yhteyttäminen, Welling kävelevänä tietokirjana

Teksti Saana Hilvo ja Aliisa Hakala Kuva Aliisa Hakala

O’times

Uutiset

Voitto Oulunkylän yhteiskoulun opiskelijoille

JÄÄMME KAIPAAMAAN VESAA

Filosofian opettajan Vesa Korkkulan viimeinen jakso koulussamme alkoi pääsiäisen jälkeen. Korkkula joutuu Karoliina Lindqvist ja Johanna Järvi- lähtemään koulustamme uusien luoto ovat voittaneet kansainvälisen työmahdollisuuksien perään.

SAGE Passport 2018- kilpailun, johon osallistui kouluja 15 eri maasta. Ogelissa vietettyjen vuosien aikana Vesa teki vaikutuksen muun muasHe voittivat kilpailun videolla, jos- sa radikaalilla vappuasullaan (kuva sa he esittelivät oman tutkimus- oik.). suunnitelmansa. Tytöt matkustavat kesäkuussa Australiaan, Melbour- ADRESSI SOHVIEN PUOLESTA neen, jossa he pääsevät toteuttamaan suunnitelmansa.

Uusista aulan sohvista kirjoitettu adressi on nyt kerännyt yli 50 nimeä. Oppilaat kokevat uusien sohEI ENÄÄ ENKKUA! vien rikkovan vanhaa abisohva- perinnettä ja vaativat uusien aulan Eija Raitala on virallisesti lopetta- sohvien poistamista. nut englannin opettamisen koulussamme. Viidennen jakson alusta Ainakaan vielä muutosta ei ole taEija Raitalan opetuksesta on saanut pahtunut, mutta ainakin abisohville nauttia pelkästään ranskan tunneil- on luvattu kaikkien rakastamat peila. tot takaisin!

VOITTO KOTIIN SAGESTA

Oulunkylän yhteiskoulun opiskelijat Karoliina Lindqvist ja Johanna Järviluoto voittivat kansainvälisen SAGE Passport 2018 -kilpailun. Kilpailuun osallistui nuoria 15 eri maasta.

SAGE (Strategic Alliance of Global Educators) on kansainvälinen yhteistyöverkosto, jossa nuoret tekevät yhdessä erilaisia sähköisiä projekteja ja koulujen välisiä tutkimusmatkoja.

SAMALLA RISTEILYLLÄ Rehtori ja muutama opettajamme kokivat yllätyksen huomatessaan olevansa samalla risteilyllä kuin koulumme abit.

Eräs abi kertoi nähneensä Eija Raitalan tanssilattialla vetämässä oikein kunnon muuveja.

Kyselimme voittajilta, mistä tässä kaikessa on kyse.

ABIHUPPARIT SAIVAT LOGON Tulevien abien abilogo on demokratialla valittu ja uudet abihupparit tilattu. Viralliseksi 2016- vuosiluvun logoksi valittiin Aleksi Kunnaksen suunnittelema kuva tunnetusta Draken God’s Plan -kappaleesta. Suuri kiitos Aleksille upeasta logosta!

ROOPE JATKAA OGELISSA

Tänä keväänä valkolakin saava Roope Kokko jää Ogeliin. Hän hyörii koulun käytävillä ja kellareissa vielä ensi syksynä.

Roope on tukenamme esimerkiksi syksyn sähköisten yo-kokeiden järjestelyissä ja moninaisissa arkipäi-

Tämä Aleksi Kunnaksen suunnittelema logoa nähdään ensi syksystä alkaen koulumme käytävillä ja erityisesti yo-kokeissa.

O’times

Verkostoon kuuluu kouluja Aasiasta, Amerikasta, Australiasta ja Euroopasta. Tämän vuoden voittajat Karoliina ja Johanna lähtevät Australiaan, Melbourneen, edustamaan kouluamme ja toteuttamaan suunnitelmansa.

Teksti Nea Rastas Kuva Satu Mäkinen

8

Mistä saitte idean lähteä mukaan kilpailuun?

Johanna: Koulumme apulaisrehtori oli laittanut kilpailusta Wilmaviestin ja näimme käytävillä mainoksia SAGE:sta. Halusimme osallistua, koska kukaan muu ei ollut koskaan aikaisemmin meidän koulusta osallistunut.

Mistä Passport 2018 -kilpailussa on kyse?

Johanna: Meidän täytyi tehdä noin neljän sivun tutkimussuunnitelma siitä, mitä haluaisimme tehdä, ja video siitä tekstistä. Aihe sai olla ihan mikä tahansa SAGE-maiden kouluihin liittyvä.

9

Mistä suunnitelmassanne on kyse?

Karoliina: Meidän tavoitteenamme on tutkia hyvinvointia kouluissa. Tutkimukseen kuuluu kyselyitä ja oppilaiden haastatteluja.

Kuinka kauan teillä meni suunnitelmanne ideoimiseen ja toteuttamiseen?

Johanna: Aika kauan meni itse idean keksimiseen. Piti aloittaa ihan tyhjästä. Tutkimussuunnitelman sai tehdä ihan mistä tahansa, minkä voi toteuttaa toisessa yhteistyökoulussa - ja sen koulunkin sai valita. Me valitsimme Australian. (Viime vuoden voittaja oli meidän koulussamme ja teki työnsä koululaukun sisällöstä.)

Kirjoittamiseen meni monta päivää.

Video jäi aika viime tinkaan.

Mitä odotatte eniten matkalta?

Johanna: Varmaan sitä, että saamme tutkimuksemme tehtyä ja pääsemme näkemään Australiaa!

Karoliina: Niin ja uusia kokemuksia ja ihmisiin tutustumista.

Mitä tapahtuu matkanne jälkeen? Jatkuuko projekti jollakin tavalla?

Karoliina: Matkan jälkeen me kokoamme yhteen kaiken, mitä olemme tutkineet.

Johanna: Niin, kirjoitamme artikkelin kaikista eroista, joita olemme huomanneet Australian ja Suomen koulujen välillä ja jaamme sen sitten kaikille SAGE-maille.

Teksti ja kuva Nea Rastas

Karoliina: Lainasimme kameran kuvisluokasta ja kuvasimme koululla iltakuuteen asti.

Johanna: Editoimiseenkin meni aika kauan, mutta saimme apua koulumme atk-tukihenkilöltä Jarkolta.

Milloin olette lähdössä Australiaan?

Karoliina: Lähdemme kesäkuun toisella viikolla. Matka kestää kaksi viikkoa.

Karoliina ja Johanna O’times

Vesa Korkkulan jäähyväishaastattelu Persoonallinen filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajamme Vesa Korkkula on varmasti kaikille tuttu. Vesan opetus on innostanut monia filosofian pariin, ja hän on opettajantyönsä ohella myös taitava skeittaaja, DJ ja kaupunginvaltuutettu. Tänä keväänä Vesa joutuu valitettavasti jättämään Oulunkylän yhteiskoulun taakseen ja suuntaamaan kohti uusia haasteita. Tulemme kaipaamaan Vesaa, joten onneksi saamme lukea hänestä vielä tästä haastattelusta.

Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi herättyäsi tänään?

Itse asiassa varmaan ajattelin tämän päivän filosofian kakkoskurssin koetta. Laitoin siihen aineistoksi kuvan kahdeksasluokkalaisten elämänkatsomustiedon tunnilta, jolla olin kirjoittanut taululle heidän sanomiaan etiikkaan liittyviä sanoja.

Sisältö oli todella hyvää, mutta rupesinkin miettimään, saavatkohan opiskelijat selvää käsialastani.

Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri filosofiasta ja elämänkatsomustiedosta ja niiden opettami-

sesta?

Siihen ei varmaan ole mitään yhtä syytä, mutta jotenkin nämä aihepiirit tuntuivat omalta. Ne kehittävät ajattelun taitoja eri tavalla kuin muut oppiaineet, ja kiinnostuin niistä sen takia. Vaikka filosofiassa ja elämänkatsomustiedossa pitää toki osata monia asioita, eivät ne ole pelkkää ulkoa opettelua. Heti lukion filosofian ensimmäisellä kurssilla tiesin, että tämä on se aine, jota lähden yliopistolle lukemaan. Se oli minulle hyvin selvää, sillä sitä ennen minua ei ollut kiinnostanut mikään yhtä paljon.

Noloin muistosi lukioajoilta?

Lukioajoilta on varmasti monia noloja muistoja, mutta en nyt rehellisesti sanottuna muista yhtään, niinpä kerron yliopistoajoilta. Olin tietoisuuden filosofian kurssilla yliopistolla, ja kurssin luennoitsija ei ollut kovin hyvä. Kurssi oli aamupäivisin, ja sen puolivälissä oli noin puolen tunnin kahvitauko. Luentosalin vieressä oli yliopiston kahvila.

Eräs ystäväni samalta kurssilta tuli myöhässä ja huomasin hänet kahvilan toisessa päässä. Hän huomasi minut myös. Hän huikkasi minulle, että missasi ensimmäisen puoliskon luennosta, koska nukkui pommiin.

Huusin hänelle takaisin kahvilan toisesta päästä: ”Joo, et sä yhtään mistään jäänyt paitsi, ei siellä päästä yhtään asiassa eteenpäin. Samaa vaan jauhetaan koko ajan!” Ystäväni meni hiljaiseksi ja katsoi minua totisena, ja silloin huomasin, että häntä vastapäätä selkä minuun päin istui kurssin luennoitsija.

Se oli kuitenkin kai ihan hyvä, että nolasin itseni sillä tavalla, sillä kahvitauon jälkeen luennoitsija sanoi, että hän on pahoillaan, jos kurssilla

ei ole menty kunnolla asiaan.

Opiskelijat ovat kehuneet taidokkaita Powerpoint-esityksiäsi ja niissä esiintyviä hauskoja kuvia. Mistä saat ideat powerpointteihisi?

Yksinkertaisesti lähden siitä liikkeelle, ettei ole mitään rajoja. Kaikki käy, se on lähtökohtani niihin. Joku toinen opettaja saattaisi miettiä, onko tämä nyt ihan sopivaa, mutta minä mietin, että kyllä se käy. Enhän minä sinne tietenkään ihan mitä tahansa voi laittaa, mutta tavallaan vien powerpointit ihan uudelle tasolle. Ne ovat lähtökohtaisesti niin kuivahko ja tylsä tapa esittää asioita visuaalisesti. Niistä voi kuitenkin tehdä mielenkiintoisia, ja mielestäni olen onnistunut siinä.

Sinut voi bongata myös kaupunginvaltuustosta. Millaista siellä on ollut?

Hirveän monenlaista, sillä kaupunkiin liittyy niin monia erilaisia asioita. Se ei ole lainkaan niin hienoa ja hohdokasta kuin voisi ajatella, ja nautin opettajan työstä sata kertaa

enemmän kuin politiikasta. Ihmiset saavat vaaleista ja uutisista jonkinlaisen käsityksen politiikasta mutta käytännössä valtuustotyö on ihan erilaista.

Edustuksellisessa demokratiassa on käytännössä joku päättävä elin, kokouksia, joihin virkahenkilöstö on valmistellut esityksiä erilaisista asioista, ja niistä sitten päätetään. Poliitikon normaaliin arkeen kuuluu satoja sivujen esityslistojen läpikäymistä, pahimmillaan kyseessä on todella kuivaa tekstiä, josta yritän etsiä ytimen ja saada parempia muutoksia aikaan.

Onko mahdollista, että elämme tällä hetkellä simulaatiossa?

On, mutta itse en pidä sitä kuitenkaan todennäköisenä. Nick Bostromin argumentti siitä, että näin saattaa olla, on erittäin kiehtova, ajankohtainen filosofinen ajatus.

Se tietenkin kierrättää myös vanhoja filosofisia ajatuksia, Platonin luolavertausta ja Descartesin cogito -argumenttia. Sanotaan, että se on kiehtova mahdollisuus, mutta en usko, että elämme simulaatiossa.

Mikä on ollut parasta tai mieleenpainuvinta Ogelissa?

Te oppilaat, ehdottomasti. Ja se, miten kivaa meillä on ollut filosofian ja elämänkatsomustiedon tunneilla. Totta kai täällä on myös mukavia kollegoja, joiden kanssa on kiva työskennellä. Nuo ovat kaksi selkeästi parasta asiaa, ja tämä ensimmäisenä mainittu, oppilaat ja oppitunnit, sisältää ihan valtavasti asioita.

Mainitse kaksi opettajakollegaa, joita tulet kaipaamaan eniten?

Tämä on paha, niitä on niin monta. Sanoisin, että Arja ja Aleksi. He ovat niin kivoja ihmisiä, ja heidän kanssaan olen aina tullut hyvin juttuun heti alusta lähtien. Kuvis on kiva aine, ja olen välillä hyppytunneilla mennyt heidän luokkaansa valmistelemaan omia opetusjuttujani tai arvioimaan kokeita. Heillä on hyvä meininki, ja opettajista Aleksia olen myös nähnyt eniten vapaa-ajalla. Olimme esimerkiksi syyslomalla 2016 Pariisissa matkalla ja Aleksiin törmäilee monissa tapahtumissa.

Arjapuolestaan on vaan niin rautaa.

Mitä neuvoja antaisit opettamillesi oppilaille ja opiskelijoille tulevaisuuteen?

Kannattaa yksinkertaisesti pyrkiä tekemään sellaisia asioita, jotka itse kokee merkityksellisiksi, eikä mennä sen mukaan, mitä yleiset ihmisten oletukset tai yhteiskunnalliset normit sanovat. Jos mietitään vaikka ammatillisia kysymyksiä, ei kannata miettiä sitä, mitkä ovat arvostettuja ja korkeapalkkaisia ammatteja, vaan sitä, mikä on tärkeää ja itselle mielekästä. Tuntuu, että tähän kysymykseen olen vastannut myös aika monella kurssillani, vähintään rivien välistä.

Mitä odotat eniten tulevassa kesässä?

Mottosi?

Minulla ei ole mottoa. Elämä on niin monimutkainen kokonaisuus, että sitä ei voi kiteyttää yhteen periaatteeseen.

Kirja: Rutger Bregman: Utopia for Realists Filosofi: Friedrich Nietzsche Kaupunki: Helsinki

Viimeisenä Vesa pääsi vastaamaan lyhyesti, mikä on hänen tämänhetkinen suosikkinsa näistä aihepiireistä.

Hedelmä: avocado Vuodenaika: alkusyksy

Suosikki…

Soitin: piano

Kouluruoka: joku hyvä kasviskeitto (jossa chiliä)

TV-sarja: Black Mirror Some: Instagram

Videopeli: Nier: automata Koirarotu: samojedi

Sitä, että pääsee skeittaamaan ja pyöräilemään ja olemaan ulkona kavereiden kanssa. Kyllä odotan myös sitä, että pääsen mökille tekemään puu- ja metsätöitä. Halkojen hakkaaminen on rauhoittavaa.

O’CULT

Musiikkikappale: Art of noise: Moments in love

Teksti Susanna Heinonen Kuvat Justus Hirvi

Urheilulaji: skeittaus?

Vaatemerkki: carhartt

13

O’times

Toimitus retkeili Tallinnassa O´Timesin toimitus suuntasi kevätretkellä eteläiseen naapurimaahamme Viroon. Päiväristeily sujui hyvin aurinkoisissa merkeissä.

Viikkarilla Viroon Helatorstai-aamuna O´Timesin toimitus tapasi Katajanokan terminaalissa tarkoituksenaan seilata Tallinnaan. Laivassa pitkän ja tuskaisen etsinnän jälkeen löysimme istumapaikat baarista ja saimme nauttia laivan bändistä.

Pääsimme tutustumaan selleihin suomenkielisen opastuksen avulla.

Oppaamme Ruth kertoi monipuolisesti tutkintavankilan historiasta myös oman sukunsa traagisten tapahtumien kautta.

Ihmisiä pidätettiin ja vietiin ”tutkimuksiin” todella heikoillakin perusteilla. Esimerkiksi vanhempien osallistuminen 20 vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen Viron vapaussotaan riitti syyksi pidätykseen.

Mieleemme erityisesti jäi kertomus kolmesta 16-vuotiaasta pojasta, joita vuonna 1984 syytettiin patsaan räjäyttämisen suunnittelemisesta.

Muiden tilatessa liian pienet annokset Iivo tilasi rohkeasti ison lautasellisen possu- ramenkeittoa. Pidimme ruoasta, mutta annoskoko oli kovassa nälässä hieman liian pieni. Ravintola kuitenkin oli tunnelmallinen ja henkilökunta oli todella ystävällistä.

Washoku Story, Poordi 3, Tallinn http://www.washoku-story.ee

Matkanjohtajamme Satu tarvitsi välillä suunnistusapua.

Todellisuudessa pojilla ei ollut minkäänlaisia aikomuksia räjäyttää patsasta. Sen sijaan he olivat tägänneet kenkiinsä sekä seiniin tekstin ”venäläiset ulos”. Pojat tuomittiin ja lähetettiin nuorisovankilaan syyttöminä. Kolmesta vain yksi palasi kotiin.

Matkan aikana sivistimme itseämme, shoppailimme hillitysti, juttelimme tulevaisuuden suunnitelmista ja tutustuimme toisiimme paremmin.

Paluumatkalla nautimme Viron auringosta kannella, söimme kakkua ja tax-freestä hamstrattuja karkkeja, joimme smurffi-limua ja nauroimme.

Matkamme oli koulun sponsoroima, joten totta kai laivalla tehtiin myös töitä (suunnittelimme lukijakilpailun, hioimme taittosuunnitelmaa sekä kirjoitimme matkastamme jutun Nean puhelimen muistioon).

Vain kaksi prosenttia pidätetyistä vapautettiin, ja vapautetuista useimmat päätyivät tekemään yhteistyötä KGB:n kanssa. Loput 98% joko teloitettiin tai he päätyivät Siperian karuille vankileireille vuosiksi tai vuosikymmeniksi.

Meitä häikäisevä valo aluksi huvitti mutta oppaan demonstroima kuulustelutilanne vakavoitti jokaisen.

Vierailu museoon oli todella informatiivinen ja mielenkiintoinen. Kokemus avarsi ryhmäläisten käsityksiä Neuvostoliiton epäinhimillisistä teoista Baltian maissa.

Kotimatkalle lähdettiin lämpimässä ilta-auringossa.

Vankien kokemukset konkretisoituivat ja nostivat toimituksen ihot Ramen maistui mutta mediumkananlihalle. Paikalla oleminen oli annos oli liian pieni kovaan selkäpiitä karmivaa sekä jopa ahdis- nälkään. tavaa.

Teksti Iivo Angerpuro, Auni Aroviita, Silja Parkkinen, Nea Rastas, Sissi Puranen ja Satu Tahko Kuvat Satu Mäkinen, Satu Tahko ja Aino Rotstén

KGB Prison Cells, Pagari 1, Tallinn http://www.okupatsioon.ee/ index.php/et/kgb-vangikongid

Kokonaisuudessaan matka oli huikea ja onnistunut. Toimitus lähentyi keskenään ja ikimuistoisia muistoja luotiin.

Washoku Story - japanilaistyylinen ramen-ravintola Tallinnassa

KGB-vangigongid

Matkan ja museovierailun aikana toimituksella alkoi olla huutava nälkä. Meillä oli pöytävaraus japanilaiseen ravintolaan, joka on erikoistunut ramen-annoksiin. Ramen on nuudelikeittoa, jossa on vihanneksia tai lihaa - oman valinnan mukaan.

Tallinnaan saavuttuamme kiidimme täyttä laukkaa kohti KGB:n päätutkintavankilasta tehtyä museota.

KGB oli Neuvostoliiton valtiollinen turvallisuuspoliisi. Tutkintavankila toimi Viron ollessa Neuvostoliiton vallan alaisena. Sellit ovat säilyneet muistutuksena Neuvostoliiton Seinätauluissa käytiin läpi kommunistisen terrorin historiaa. kommunistisesta terrorista.

Tutkimuksissa kysymyksiä toistettiin, nukkua ei annettu - ei ihme, että

Japanilainen ravintola oli siisti ja palvelu nopeaa. Ravintola oli viiden minuutin kävelymatkan päässä satamasta.

moni lopulta tunnusti, vaikka oli syytön.

O’times

14

15

O’times

Viikonloppu kurkkusalaatilla ja muutama luento Lukiolaisten turvakurssi on ainutlaatuinen kokemus. Kursseista on kohuttu useaan kertaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja monella tuntuu olevan niistä vahva mielipide.

Kursseja joko rakastaa tai vihaa. Kuitenkaan varsinaista mielipidettä ei voi oikein muodostaa, jos ei itse perehdy kursseihin tai osallistu niille.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (eli tuttavallisemmin MPK) nettisivuilla lukee: ”Lukiolaisen turvakurssi on MPK:n järjestämä yhteiskuntatietoutta ja turvallisuutta lisäävä kurssi. Kurssien tavoitteena on tutustuttaa lukiolaiset omatoimiseen varautumiseen, pelastus- ja poliisiviranomaisten toimintaan sekä turvallisuuden alalla toimiviin järjestöihin teorian ja käytännön harjoittelun kautta.”

Ennen kurssia sekä varsinaisena kurssiviikonloppuna on useita luentoja sekä esittelyjä, joissa eri turvalli-

suusviranomaiset kertovat työstään.

Kurssin huipentuma on varuskuntaviikonloppu, joka pidetään Santahaminan sotilassaarella Helsingissä.

palvelukseen saatika tee nuorista lapsisotilaita.

Santahaminassa eli Santiksessa nukutaan yksi yö maastossa ja toinen kasarmilla. Päivät ovat täynnä ohjelmaa luennnoista taistelunäytöksiin sekä kadettien toimintaradasta pasiajeluihin.

Kurssilaiset ja kouluttajat ovat koko viikonlopun pukeutuneina puolustusvoimien tarjoamaan vaatetukseen eli M05-maastopukuun. ”Kurkkusalaattiin” pukeutumisen lisäksi kurssilla syödään varuskunnan muonituskeskuksessa ja valtaosa armeijan toimista tulee tutuksi.

Puolustusvoimat tulee tutuksi monella eri tasolla. Lukiolaisten turvakurssi ei kuitenkaan suoranaisesti liity inttiin eikä valmista varusmies-

Olen itse osallistunut turvakurssille kaksi kertaa: viime syksynä kurssilaisena ja tänä keväänä apukouluttajana. Molemmat kurssit olivat

Ensimmäinen kuva on otettu Pasin (eli Puolustusvoimien tyypillisen kulkuvälineen Panssari-Sisun) kyydistä.

Rämisevä ja vauhdikas Pasi-ajelu on kokemus, jota ei hevillä unohda.

Oikeanpuoleisessa kuvassa kurssi on jo melkein taputeltu ja hymy on herkässä. Kuvan pääosassa on apukouluttajien ogelin edustajisto. varsin onnistuneita, mutta samalla oli hyvin erilaista osallistua kurssille jossakin muussa roolissa kuin kurssilaisena. Apukouluttajat toimivat varsinaisten kouluttajien apukäsinä: auttavat juoksevissa asioissa, huolehtivat kalustosta ja ovat kurssilaisten tukena viikonlopun aikana.

Kurssin arki poikkeaa melkoisesti nuorten omasta elämästä ja sen vuoksi osalle kurssilaisista saattaa sopeutuminen olla aluksi haastavaa.

Kursseja on samana viikonloppuna yhteensä neljä ja näille kurseille osallistuu yhteensä satoja henkilöitä.

Minulle turvakurssi on muodostunut yhdeksi tärkeimmistä lukiokokemuksista. Sain kurssilta paljon tietoa, ystäviä, itsevarmuutta sekä uuden harrastuksen.

Olen loppusyksystä alkaen toiminut saaren sotilaskodissa vapaaehtoisena sisarena ja päässyt hieman lähemmäksi intin arkea. Lukion jälVäenpaljoudesta johtuen käskytys keen suuntana onkin ensi tammihoidetaan samantyylisesti kuin ar- kuussa varusmiespalvelus. meijassa. Sulkeisjärjestys, huudot ”asento, lepo, asento, käännös oi- Pikahaastattelussa kaksi kurssille keaan päin!” sekä kiire odottamaan osallistunutta ogelilaista ovat esimerkkejä siitä, miten turvaAuni Aroviita, 16 kurssin meno poikkeaa totutusta.

Mikä sai lähtemään turvakurssille?

Jatkossa turvakurssit tulevat muuttumaan jonkin verran. Niitä ei tulla ”Se oikeestaan, että oon miettiny

Kurssilaiset M05-maastopukuun pukeutuneena jalat käskynmukaisessa lepoasennossa.

O’times

tarjoamaan enää vain lukiolaisille, inttiin menoo ja halusin vähän tunvaan osa kurssilaisista saattaa tulla nustella inttielämää.” ammattikouluista. Muutoksen tuulet puhaltavat turvakurssien ympärillä muutenkin melkoisesti, mutta kurssien henki tulee säilymään samanlaisena.

16

17

Apparit vedenhakumatkalla.

O’times

Hymyllä ja sydämellä sotilaskotityötä

Mitä pidit kurssista? ”Kurssi oli tosi kiva ja esimerkiksi ohjelmaa oli monipuolisesti. Luennot oli mielenkiintosia kuten muukin ohjelma. Helsinki 1 -kouluttajat ja apparit oli kaikki mukavia ja kurssilla oli superhyvä meno.”

Vuonna 2018 on kulunut 100 vuotta sotilaskotityön alkamisesta. Perinne on jatkunut vahvana ja sotilaskodit ympäri Suomen ilahduttavat niin varusmiehiä kuin kantahenkilökuntaakin sekä siviilejä. Kaksi ogelin abia toimii Santahaminan sotilaskodissa vapaaehtoisina ja haluamme ennen koulusta lähtemistä tuoda rakasta harrastustamme tutummaksi.

Miten kipinä sujui? ”Tosi hyvin! Panikoin sitä aluksi sikana, mutta se sujui loppujen lopuksi hyvin. Kaminan äänet olivat hiljaisessa yössä meditatiivisia.”

Sotilaskoteja (tutummin sotku tai sode) löytyy jokaisesta Suomen puolustusvoimien varuskunnasta yksi tai useampia, ja niiden lisäksi on myös niin sanottuja pojattomia sotilaskoteja, jotka eivät ole osa mitään tiettyä varuskuntaa.

Mikä oli lempiohjelma/aktiviteetti? ”Sulkeiset oli kivoja.”

Lempikäskysi? ”Tahtiamarssia juosten, mars!”

Sode on paikkana ikään kuin varusmiesten olohuone, jonne voi tulla rentoutumaan ja viettämään iltavapaita. Sotilaskoti on oikeastaan myös ainoa paikka, jonne voi tuoda vieraita.

Salla Serenius, 18 Mitä turvakurssi sinulle merkitsee? ”Turvakurssi on muodostunu mulle tosi tärkeeksi enkä voisi kuvitella, millanen mun elämä olisi ilman sitä.

Meillä on ihan loistava porukka, jolla tehdään kurssia.”

Meille Santahamina on kuin toinen koti. Vaikka keski-ikä sisarten kesken on lähempänä kuuttakymmentä ikävuotta, on meidät nuoremmatkin otettu avosylin vastaan. Tänä keväänä on uudelleen perustettu myös nuorisojaosto ja tarkoituksena on järjestää soden nuoremmallekin sukupolvelle mielekästä tekemistä saarella.

Salla ja Rajavartiolaitoksen Super Puma-helikopteri

Montako kertaa olet ollut kurssilla? ”Kerran kurssilaisena ja neljä kertaa apparina eli monen mielestä liian monta kertaa, mutta omasta mielestä liian vähän.”

Lempikäsky?

Aktiivisuutemme näkyy pääosin työpanoksessa, johon kuuluu Santahaminan sotilaskodissa työskentely vapaaehtoisesti - palkatta. Sotilaskoti ei pyörisi ilman sisarten antamaa panosta. Vapaaehtoiset sisaret tekevät pääosin samoja töitä kuin kaikki muutkin. Me olemme pyrkineet käymään paratiisisaarella viikottain, mikä on melko nohevaa toimintaa vapaaehtoisilta.

”Metsään haihdu!”

Lisää tietoa turvakurssista osoitteessa: https://lukiolaisenturvakurssi. etapahtuma.fi/

Teksti ja kuvat Sissi Puranen O’times

Vasemmanpuoleisessa kuvassa taustalla siintää Muonituskeskus.

Oikealla Helsinki 1-kurssin apukouluttajia Saharassa.

18

19

Työvuorot pitävät sisällään muun muassa kassatyöskentelyä, ruokaannosten tarjoilua sekä yleistä siisteyden ylläpitoa. Perustyövuorojen lisäksi sotilaskoti järjestää erilaisia retkiä ja tapahtumia, joihin kaikki sisaret ovat tervetulleita ikään katsomatta.

Varusmiesten viihtyvyys on sodessa etusijalla, minkä juhlavuoden slogan ”hymyllä ja sydämellä” osuvasti kiteyttää.

Teksti Sissi Puranen ja Salla Serenius Kuvat Sissi Puranen

Kuvassa päällämme on sotilaskotisisaren järjestöpaita sekä järjestömerkki. Sisarilla on aina vihreä yhtenäinen vaatetus.

Soden kautta pääsee kokemaan paljon sellaista, mitä siviilissä ei tulisi ajatelleeksikaan, kuten katsomaan tammikuun saapumiserän valaa pasin päältä.

O’times

Miten Kiina yllätti meidät?

Neljännen jakson koeviikon viimeisenä päivänä kuusitoistahenkinen ryhmä lukiolaisia ja opettajia odotti innoissaan lentokentällä matkalaukut pakattuna lähtöä Kiinaan. Viime syksynä pienillä luennoilla alkaneen kansainvälisyyskurssin odotetuin osuus eli opintomatka Pekingiin oli alkamassa.

Nyt kerron, mitkä asiat Kiinassa saivat meidät, tai ainakin minut, yllättymään tämän upean matkan aikana.

Ensinnäkin ruoka yllätti meidät monella tapaa. Siitä huolimatta, että tarjoilijat joskus kysyivätkin, haluaisimmeko me mausteista vai vähemmän mausteista ruokaa, oli ravintoloissa ruokaan lisätty aina reilusti chiliä. Vierailimme esimerkiksi ammattikoulussa, jossa kokkiopettaja sanoi valmistavansa meille ruokaa, jossa olisi vain hiukan chiliä antamassa makua, mutta en silti voinut estää silmiäni vuotamasta tulisuuden takia.

sia syödessämme puikoilla kanan koipea.

Kaikista oudointa matkalla oli se, että olimme kuin julkkiksia. Meitä kuvattiin usein lupaa kysymättä, varsinkin turistipaikoissa. Oppaamme selittikin meille, että Pekingissä käy paljon turisteja muualta Kiinasta, joille saatoimme olla ensimmäiset omin silmin nähdyt länsimaalaiset. Niinpä saimme tottua kännykällä otettuihin salakuviin muutamien metrien päästä ja viittoiluihin selfien ottamista varten, mikä oli aluksi hieman hämmentävää mutta lopulta vain huvittavaa.

Kaikista oudointa matkalla oli se, että olimme kuin julkkiksia.

Toisin kuin mihin Suomen kiinalaisissa ravintoloissa olemme tottuneet, ruokapaikoissa oli harvoin tarjolla nuudeleita. Kävimmekin kahdesti buffet-ravintolassa, mutta ne oli kuitenkin muokattu länsimaiseen makuun sopivaksi. Niistä löytyi nimittäin kiinalaisen ruuan lisäksi myös muun muassa ranskalaisia ja pizzaa.

Aidompaa kiinalaista ruokaa taas pääsi syömään perinteisissä ravinO’times

toloissa, joissa ruoka jaettiin kanssaruokailijoiden kesken. Niissä pöydän keskellä oli iso pyörivä lasialusta, jolla oli useita erilaisia lautasia täynnä ruokaa. Jokainen otti pyörivältä lasilta ruokaa omalle lautaselleen ja

söi sitten siitä. Outoa oli, että ruoka piti ottaa omilla syömäpuikoilla tai lusikalla. Totuimme muutenkin käyttämään syömäpuikkoja, mutta esimerkiksi kouluvierailun lounaalla kohtasimme pieniä vaikeuk20

hurjaa akrobatiaesitystä, ihmettelimme miten olemattomasti ihmiset taputtivat ja eräs jopa puhui puhelimessa kesken esityksen. Heti kun esitys loppui ja esiintyjät alkoivat kävellä vuorotellen yleisön eteen kumartamaan, edessämme olevien penkkirivien katsojat ryntäsivät pois niin nopeasti kuin suinkin pääsivät osoittamatta minkäänlaisia suosionosoituksia taitelijoille.

Oppaamme kuitenkin selitti myöhemmin, että suuri osa yleisöstä oli

todennäköisesti maaseudulla asuvia kiinalaisia, ja maaseutu on vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ollut hyvin köyhää aluetta, eivätkä ihmiset vain tiedä, miten tuollaisissa tilanteissa tulisi käyttäytyä. Toisaalta monet pekingiläiset olivat todella kohteliaita ja mukavia.

Kuitenkaan esimerkiksi ruokakaupan kassalla ei usein ollut yhteistä kieltä, joten asiointi sujui hymyilyn ja nyökkäilyn varassa. Olikin yllät-

Kerran törmäsimme kiinalaiseen myyjään, joka alkoi kaupitella meille The North Eastin takkia ”ruotsin” kielellä.

Kiinan maaseudulta tulevat turistit myös hämmensivät meitä käytöksellänsä. Kun olimme katsomassa 21

Perinteisissä ravintoloissa ruoka jaettiin kanssaruokailijoiden kanssa.

O’times

Kiinalaisella oppaallamme oli ollut aiemmin asiakkaina suomalaisia jääkiekkoilijapoikia, joilta hän oli saanut lahjaksi jokerilipun. Niinpä kuljimme aina ihmismassojen seassa tuota punakeltaista lippua katseellamme seuraten. kaista metromatkaa piti kävellä turvatarkastuslaitteen läpi ja laittaa reput ja kassit läpivalaistukseen.

Meitä kummastuttivat myös jotkin sellaiset palveluammatit, joita Suomessa ei ole. Esimerkiksi hotellin pyöröovea ei ollut sähköistetty, mutta sen vieressä seisoi pukuun pukeutunut mies, jonka tehtävä oli pyörittää ovea kädellään ihmisten kävellessä sen läpi.

tävää, miten useat kiinalaiset eivät osanneet englantia. Mutta kyllä me viittomallakin pärjäsimme. Toisaalta kerran ollessamme tinkimiskauppapaikassa törmäsimme kiinalaiseen myyjään, joka alkoi kaupitella meille The North Eastin takkia ”ruotsin” kielellä.

Yllättävää oli lisäksi se, että Pekingin katujen varret oikein notkuivat kaupunkipyöristä. Toki muutakin liikennettä oli paljon ja tiet ruuhkaisia. Toisaalta useita miljoonia henkiä päivässä kuljettava Pekingin metro oli helppokäyttöinen ja halpa, noin 50 senttiä kerralta. Ennen jo-

Pekingin katujen varret oikein notkuivat kaupunkipyöristä Oletimme, että vaatteet olisivat olleet todella halpoja, mutta enimmäkseen kaupoissa, joihin me eksyimme, oli hintataso sama kuin Suomessa. Kiinassa on myös liik-

Jos olisimme olleet viisaampia, olisimme ladanneet Google kääntäjän kaltaisen sovelluksen, johon englantia puhuessa ohjelma kääntää tekstin kiinaksi ja päinvastoin. Tajusimme sellaisen olevan todella kätevä, kun muutaman kerran käytimme sovellusta englantia puhumattomien tarjoilijoiden puhelimesta.

Verkon käyttörajoitusten vuoksi Kiinassa eivät toimineet muun muassa Googlen sivustot, Whatsapp, Snapchat, Instagram tai Facebook paitsi niillä, jotka olivat viisaasti ladanneet vpn-yhteyttä tarjoavan sovelluksen, joka pystyi ohittamaan estot.

O’times

keellä väärennettyä rahaa, ja olikin joskus hieman kuumottavaa, kun ei tiennyt, saiko vaihtorahana väärää rahaa. Isoimmissa liikkeissä kassoilla oli pienet setelintarkastuslaitteet, mutta pikkuputiikeista saamistamme rahoista ei voinut koskaan olla varma.

Meille normaaleja länsimaalaisia vessoja kutsutaan Kiinassa nimellä ”potty toilet”, ainakin erään puiston vessan kylttien mukaan. Matkalla saimmekin hämmentyä vessoista, sillä reikä- tai toiselta nimeltään kyykkyvessoja oli melkein joka paikassa. Esimerkiksi vierailemamme koulun alimmassa kerroksessa oli kyykkyvessojen lisäksi vain yksi pottavessa. Sitäkään ei selvästi kukaan käyttänyt, sillä siitä oli tehty siivoustarvikkeille koppi: pöntön päällä oli vati ja seiniä vasten nojasi moppeja ynnä muuta.

Me taas olimme niitä, jotka aina jonottivat siihen turistipaikan ainoaan pottavessaan, minkä vuoksi muu ryhmä joutui odottamaan pitkään. Turistipaikoissa länsimaalaisia vessoja merkittiin aina invavessasymbolilla, vaikka ne olivatkin vain pieniä koppeja. Paikoissa, joissa ei länsimaisia turisteja liiemmin näkynyt, ei ollut myöskään pottavessoja, joten pääsimmehän mekin loppujen lopuksi kokeilemaan kyykkyvessoja.

Kyykkyvessasymboli tuli meille matkan aikana tutuksi.

Kiinalaisen koululounaan syöminen puikoilla oli hieman haastavaa.

22

23

Koulussa huomiota herätti se, miten paljon erilaisia kiinalaiseen kulttuuriin liittyviä oppitunteja oli tarjolla.

Kiertelimme katsomassa muun muassa perinteisen leijan askartelua, kuvioiden piirtämistä hiekkapöydälle, taijia, tikkuaskartelua, etäisesti selloa muistuttavan soittimen soittamista sekä kalligrafiaa. Tunneille osallistujat olivat kyllä meitä nuorempia.

Hämmästykseksemme näimme useimpina päivinä vaaleansinisen taivaan, mutta taivas oli myös muutamana päivänä selvästi harmaa. Saasteisuutta ei sinänsä huomannut, mutta kun katsoi kauas, havaitsi, että isot rakennukset näyttivät olevan kuin sumupilvessä.

Vierailemamme koulun matematiikan luokassa oli tyylikäs kello.

Tekijä Johanna Järviluoto Kuvat Johanna Järviluoto

O’times

Do you know Okinawa?

Tiedätkö kotipaikkani Okinawan? Okinawa on prefektuuri, joka koostuu sadoista saarista Etelä-Japanissa. Saaret käsittävät yhteensä 2 271 neliökilometriä ja noin 1,440,000 ihmistä asuu siellä. Okinawan saari on suurin näistä saarista ja siellä sijaitsee prefektuurin pääkaupunki Naha. Minä asun Nahassa.

Vuoden keskimääräinen lämpötila on 23.1 astetta ja kosteus on 7080%. Okinawassa on subtrooppinen ilmasto. Tokiosta Okinawaan matka kestää kaksi tai kolme tuntia lentokoneella.

Etäisyys Tokioon on 1600 km. Okinawa on lähellä muita Aasian maita ja siksi sitä kutsutaan nimellä ”keystone of Pacific”.

Vuosittain Okinawaan tulee noin seitsemän taifuunia. Okinawaa ympäröi meri ja Okinawa on yksi suosituimmista matkailukohteista Japanissa.

Mutta myös Okinawa tunnetaan paikkana, joka taisteli USA:n kanssa toisen maailmansoda aikana 73 vuotta sitten ja sen jälkeen Okinawassa on ollut monia Yhdysvaltain armeijan tukikohta ja nämä ovat Okinawassa vielä nyt.

First, I´ll introduce our daily life.

I can tell you about some annual events. Many of these are related to ancestors. I introduce two of them.

In April, we have Shi-mi which is the event when the family gather and go to ancestors’ graves, clean up around the grave and after that we eat lunch in front of the grave.

The graves in Okinawa are quite big! The size of the graves is defined by how long the person live. We do picnic in front of the graves to show ourthe ancestors that family are doing well. This event comes from China.

And from 13 to 15 of July, we have Obon. This Obon, as well as being a religious event to commemorate the souls of ancestors, has the air of a national holiday.

It is believed that ancestors come back home during Obon and we celebrate it.

In many areas, people perform Eisa (Okinawan traditional drum dance), Shishimai-dance which is held on the festive occasions wearing a shishi head and a broad cloth.

O’times

Next, I´ll introduce the battle of Okinawa and the US military bases in Okinawa. The battle of Okinawa took place at the end of World War II. The battle was between the military forces of the Empire of Japan and the Allies. It was the second biggest amphibious battle (from sea to land) of World War II, after the Battle of Normandy.

In Okinawa Prefectural Peace Memorial Park, there are the cornerstones of peace on which are written the names of over two hundred and forty thousand people who lost their lives in this battle.

There weren’t only Japanese people´s names but also American soldiers’ because all people who died are victims of the war.

After World War 2, Okinawa was governed by the USA for 27 years until Okinawa was returned to Japan in 1972 and still today 74 percent of the US military bases in Japan are concentrate on Okinawa even though Okinawa’s area is only 0.6 percent of Japan.

US military bases affect us in daily life in some ways like the noise pollution of the aircraft, mountain forest fires after their training, fighter plane crashes, crime committed by soldiers.

It was also one of the longest battles in history, from April to June 1945. Around 200,000 people died in three months.

The battle of Okinawa has three characteristics. First, it was fought to buy the time to prepare for the decisive battle of Japanese mainland and the odds weren’t in Japanese favor.

Second, the residents got caught up in the war and more residents died than soldiers from the Japanese army or American army.

Eisa on perinteinen okinawalainen rumputanssi.

One in four Okinawan people died.

Third, many residents were killed by Japanese soldiers and forced to die.

Meillä on oma kulttuurimme historian takia. Okinawa oli vuosina 14291879 (450 vuotta) yksi maa nimeltä Ryukyu okoku (The Ryukyu kingdom) ennen kuin siitä tuli osa Japania. Kun Okinawa oli Ryukyu okoku, käytiin kauppaa Kiinan, Japanin ja muiden Aasian maiden kanssa.

Myöhemmin Amerikka on vaikuttanut myös Okinawaan. Okinawassa on joskus erilainen kulttuuri verrattuna muuhun Japaniin.

Shishi is an imaginary creature that looks like a lion. It is believed to have the power to get rid of evil and plague

Residents were expelled from caves where they were hiding in by Japanese soldiers, crying babies and people who spoke only Okinawan language such as old people were killed by Japanese soldiers.

And the thoughts that it‘s better to commit suicide by its self than be killed by enemies spread and many people died together using grenades.

Muistomerkkiin on kirjoitettu yli kahdensadantuhannen vuonna 1945 kuolleen okinawalaisen nimet.

Perheet lounastavat haudoilla huhtikuisen Shimi-tapahtuman aikaan.

24

25

O’times

This festival is held every five years to unite people with Okinawan heritage all over the world. They get together in Okinawa and reconnect with their roots and identity.

My friends who went to the high school near the base said that they couldn’t concentrate on studying at school because of the noise.

It is said that Futenma base which is in Okinawa is the most dangerous base in the world because it’s in the middle of a crowded city, with residences, schools and parks up to the fence.

There has been discussion about moving it to another place again and again. Now it’s been decided to move it to Henoko, which is in the middle of Okinawa. It’s complicated and we focus on what will happen next.

Lastly, I´ll introduce two of the biggest festivals in Okinawa.

For over a century, Okinawans who have moved overseas have established their lives and status there and have settled in foreign countries with their great effort and hard work.

The festivities included a mass sanshin music recital, traditional eisa dances and a karate drill that, organizers hope, will be large enough to win a mention in The Guinness World Records.

15395 people joined in on the last day of the festival. In Okinawa, there is the word “ichariba-chode” which means once we meet we are brothers and sisters.

Thank you for reading and if you have a chance, visit Okinawa!

Text Miyu Matsunaga Photos Free photos for ex.

Wikimedia commons

Uchinanchu festival päättyy ilotulitukseen.

Obon on juhla, jossa uhrataan esi-isille. Kuvassa poltetaan uhrirahaa.

One of the popular festivals is the Naha Great Tug of Peace festival. It is a traditional and cultural event in Okinawa for people who want happiness and peace, family harmony, wealth, fertility blessings and good health.

The rope is 200 meters long and 43 tons in total weight. It’s a really good festival.

Next, I´ll introduce the world famous Uchinanchu festival. (Uchina means Okinawa in the island’s language, while Uchinanchu means an Okinawan person).

They have also carried on Okinawan traditions and cultures in their new countries and have created their own Okinawan communities.

In 2016, the 6th international Uchinanchu festival was held. I joined it and I felt the energy.

Naha Tug of War festivalin tähti on jättimäinen köysi, joka kerran vuodessa lokakuussa valtaa Okinawan pääkaupungin.

Vuonna Vuonna 1997 käysi oli 186 metriä pitkä ja noin 2 m paksu ja se painoin yli 40 tuhatta kiloa.

O’times

26

27

O’times

O’Why Kaksi unipulaista ogelilaista vastaa opettajien ja opiskelijoiden kysymyksiin. Kysymyksiä voi ja tulee laittaa lukusalissa sijaitsevaan kysymysboxiin.

Jos karhu ja hai taistelisivat, kumpi voittaisi?

Voittaako Suomi tänä vuonna jääkiekon maailmanmestaruuden?

Tämähän on täysin mahdoton tilanne, joten suotta vaivaat itseäsi moisella kysymyksellä.

Sitä voi vaan veikata, mutta jos voittaa, nii torilla tavataan!

Miten ulkolakit vaikuttavat sisäilmaan?

Mitä tapahtui opettajien ja abien risteilyllä huhtikuussa?

Ilmeisesti ulkoa tarttuneet pienhiukkaset ovatkin merkittävä sisäilmahaitta, vaikkei kyseistä asiaa ole todistettu.

Tästä emme ole kuulleet tarpeeksi huhuja, joten emme lähde avaamaan tapahtumia. Jääköön se abien ja opettajien omaksi salaisuudeksi.

Miten saada A-englannin aineesta 99 pistettä?

Mitä on aika?

Aika on kellon kertoma numero.

Tähän emme valitettavasti osaa kertoa vinkkejä, mutta pyydämme teitä kääntymään koulumme englanninopettajien puoleen.

Miksi Welling vaihtoi nimensä Paulista Petteriksi?

S

Luultavasti Welling fanittaa Petteri Punakuonoa.

Loppuuko Snapchat ikinä?

Viimeistään, kun tulee maailmanloppu.

Miksi olen aina niin himputin kiusallinen?

Koskaan ei ole saatu selville himpu-

tin kiusallisuudelle syytä. Älä kuitenkaan huoli, vertaisiasi, jotka kokevat himputin kiusallisuutta, on paljon.

Miksi maailmankaikkeus on olemassa?

Tässä lainaus Wikipediasta: ”Maailmankaikkeus (lat. universum) eli kaikkeus eli universumi tarkoittaa kaiken olemassa olevan kokonaisuutta. Maailmankaikkeus käsittää avaruuden ja siinä olevan aineen ja energian.” Eli maailmankaikkeus on olemassa.

Onko joku tehnyt joskus purkansyönnin maailmanennätyksen?

Se selvinnee Guinnes World Records -kirjasta.

Mitä opettajat ajattelevat oppilaasta, joka ei pääse kurssia läpi?

Että kyseinen oppilas päätyy McDonaldsin kassalle. Toisaalta jos yrität uudestaan, saatetaan sinut tulkita ihailtavan sinnikkääksi.

Millä elämänohjeilla pärjää pisimmälle elämässä?

Eikös sitä aina sanota, että muista käydä koulua, niin pääset pitkälle elämässäsi.

O’CHAOS O’times

28

Teksti Anonyymit Kuva Google

Aika juoksee, juoksetko sinäkin?

29

O’times

Kuka ope on Ogelin kovin möläyttelijä?

- Jos Vesa olisi ollut pidempään koulussamme, olisi hän varmaan aika siepattu. Kova loppukiri hänellä.

Satu osui veikkauksellaan oikeaan, sillä O’Timesin historian ”siepatuin” opettaja on matematiikan opettaja ja 16A:n ryhmänohjaaja Timo Salminen! Timolla oli ennen tätä numeroa 95 suusta siepattua.

Welling, Tapper, Pipsa, Ala-aho, Salminen… Vaikka lukiossamme on opinto-oppaan mukaan 44 opettajaa, löytyvät aina samat tutut nimet O’Timesin loppuaukeamalta. Kuka onkaan O’Timesin lähes kymmenvuotisen historian kovin möläyttelijä ja nokkelin vitsiniekka? Kuka opettajista on kerännyt tililleen eniten suusta siepattuja? Tästä otti selvää O’Timesin tutkivan journalismin osasto (OTJO™).

Toiseksi sijoittui Mikko Tapper 66:lla siepatuksi tulemisella. Pronssia saa Petteri Welling 45 sieppauksella. Kirittäjinä ovat Pipsa (33) ja Ala-aho (26).

Jokaisen ogelilaisen suosikkipalstaa eli Suusta siepattuja on julkaistu lähes jokaisessa numerossa lukuun ottamatta neljää poikkeustapausta vuosina 2013-2014.

Pronssia saanut Petteri Welling pohtii tulosta kriittisesti.

Selvitystä varten OTJO™ kävi läpi kaikki Issuu-nettipalvelusta löytyvät O’Timesit, joita oli ennen tämän lehden julkaisua 30.

Timo oli erityisen hilpeällä tuulella vuoden 2015 kevättalvella: huhtikuun 2015 numerossa Timon suusta siepattuja letkautuksia oli peräti 11 kappaletta, joka on ennätysmäärä samalta opettajalta yhdessä numerossa.

- Kiinnostavampi tieto olisi, ketä on sensuroitu eniten.

Lukiomme abiturientti Tuomas Ridanpää antaa valistuneen arvauksensa voittajasta. Tuomaksen mukaan Vesa Korkkula ja Matti Ala-aho voisivat olla kovia voittajaehdokkaita.

Tapperilla oli 10 suusta siepattua sekä vuoden 2015 helmikuun että joulukuun numeroissa. Wellingin henkilökohtainen ennätys yhdessä numerossa on kahdeksan suusta siepattua (toukokuu 2012 ja lokakuu 2015).

– Kyseiset vitsiniekat ovat varmasti monien oppilaiden suosiossa.

O’Timesin ohjaava opettaja Satu Mäkinen puolestaan veikkaa voittajaksi Timo Salmista.

- ”Shot gun”-Salminen – paljon ampuu, niin jokin osuu. Tämähän on sikäli ikävä tieto, että vaikuttaa melko opettajajohtoiselta pedagogiikalta.

- Toisaalta tunneilla ei myöskään näköjään keskitytä varsinaiseen oppiaineen sisältöön. Tietenkin määrään vaikuttaa sekin, että mulla on paljon tunteja.

Tämän itsensä tutkiskelun jälkeen Timo kuitenkin ilmaisee tyytyväisyyttäkin.

- Olen otettu – vaikken olekaan itse ottanut 11 vuoteen.

Voittoisa Timo Salminen herkeää sanavalmiiksi tässäkin tilanteessa.

Kultaa Timo Salminen, hopeaa Mikko Tapper ja pronssia Petteri Welling.

30

31

Se (laskimen käyttö) on vähän ku pissais pakkasella housuun: hetken lämmittää, mut kohta on aika pirun kylmä.

- Timo Salminen Intian entisen pääministerin oma henkivartija murhas sen, vois sanoo et on rekrytointi menny vähä pielee.

- Mikko Tapper

Salminen saa kaiken lisäksi erikoismaininnan siitä, että hänen letkautuksiaan on löytynyt jokaiselta O’Timesin Suusta siepatut -palstalta kahta numeroa lukuun ottamatta.

Tapper on puolestaan opehuoneen rääväsuu: hänen suusta siepattujaan toimituksemme joutuu sensuroimaan kaikista eniten!

- Timo on verbaalisesti lahjakas ja hän lukee opehuoneesta ja varmaan keskivertokansalaisistakin ehdottomasti eniten. Tapperilta tuli aiemmin paljon suusta siepattuja mutta hän on ehkä joko alkanut toistamaan tai sensuroimaan itseään, Satu sivaltaa.

O’times

Petteri ohjasi valokuvaustilannetta.

Meil on koulus tälläsii Tapperin ja Salmisen kaltasii kansankiihkottajia.

- Petteri Welling

Pari vuotta sitten Timo koristeli O´Timesille joulupiparin.

Teksti Tuukka Kainulainen Kuvat Satu Mäkinen

O’times

Toukokuun sarjakuva

Epäonnistuja Hän syntyikin väärinpäin.

Vääränä päivänä, ja väärään aikaan Hän ei osannut olla hiljaa, kun niin toivottiin, ja oli hiljaa, kun olisi pitänyt päästellä menemään.

Kaikin puolin epäonnistui.

Hän oli hyvä väärissä asioissa: Kirjoitti runoja, kun olisi pitänyt kirjoittaa lakia, maalaili taivaita, kun olisi pitänyt katsella horisonttiin.

Kaikin puolin epäonnistui.

Rakastui väärään ihmiseen, rakasti väärin, asettui väärään ammattiin.

Hänellä oli vääriä unelmia. Väärä ajatus itsestä.

Ja siksi hän päätti kuulua joukkoon.

Sopia muottiin.

Aino Rotstén

Kiitos!

Maalasi hymyn surunsa päälle.

Oli hiljaa, kun puhuteltiin.

Ja silloin hän vasta epäonnistuikin.

Seuraavat toimittajamme pääsevät ylioppilaiksi tänä keväänä:

Teki kaiken väärin.

Eikä sulkenut edes ikkunaa perässään.

Tuukka Kainulainen, Soumia Ait Brahim, Ida Kulo, Sini Autio, Susanna Heinonen, Lassi Maanonen, Samu Hasegawa, Nasti Valotie, Emilia Honkaranta, Sissi Puranen, Taika Ilola, Maisa Sipiläinen ja Melissa Veikkolainen

Antoi lämmön karata huoneesta.

Tuulen repiä verhoja.

ONNEA! Teksti ja kuva Aino Rotstén

Kuvassa Saana, Aliisa, Siiri, Johanna, Nasti, Susanna, Sissi, Pyry, Samu.

Lassi, Taika, Tuukka, Auni, Melissa, Tarja, Saimi ja edessä Sini, Soumia ja Iivo O’times

32

33

O’times

Lukijakilpailu

Suusta siepatut

Äänestä, mikä seuraavista O´Timesin kansista on mielestäsi paras! Laita lukusalin boksiin lappu, jossa on parhaan kannen numero ja oma nimesi.

Messi ampuu naaRuoasta haetaan puruston kissoja jotain muuta kuin öisin. nälkää.

- Vesa Korkkula - Anne Lahtinen

1

2

3

Musta ois mahtavaa olla hevonen.

- Hannu Huhtala

4

5

Harvennettu pikku-A näyttää vähän siittiöltä.

6

- Juha Sippu

Palkintona jaetaan kaksi leffalippua.

Maaliskuun lukijakilpailun voitti Ronja Vaarama.

7 O’times

8

OSALLISTU! 34

Varmaan jossain egyptiläisissä kivitauluissakin luki hieroglyfeillä, että nuoriso on pilalla ja pelkkää potaskaa tilalla.

- Vesa Korkkula

Viis uskonnoista, kunhan on mäkkäri.

- Satu Mäkinen Dinosaurukset asuvat Virossa.

- Matti Ala-aho

Täällä kukin saa huutaa luojaansa, mutta matikan tunnilla se ei auta.

-Matti Ala-aho

Ranska ja fysiikka ihan sama asia - Vesa Korkkula

Tunti loppuu, kun Koko työelämähän Isää ja äitiä ei voi mää sanon, ei kun on pelkkää prosti- vaihtaa, mutta tuutiota yks ope sanoo. kaupunkia voi.

- Vesa Korkkula -Matti Ala-aho - Pipsa Piirainen 35

O’times