O´times - numero 1

O´times jakso3 2009 – 2010

Koulun oma lehti Netissä Lukusalissa

O´times jakso3 2009 – 2010

O´school 05

Kuumia tunteita ja vastakkainasetteluja lukion oppilaskunnan yleiskokouksessa

07

Parrasvaloissa

10

Kolumni: Yhteishenki hukassa?

11

Vieraiden kulttuurien edustajat koulussamme

15

Kuvareportaasi: Ei enää montaa

17

Tanssii vanhojen kanssa - osa 1

20

Kansainvälisyyttä ja kulttuurieroja

22

Pablon jalanjäljissä

O´cult 27

Gintsu & Aino – safkalla maailman ympäri

31

Hyvät, pahat päihteet

35

Nuoret jotka vihaavat lukemista

O´chaos

2

38

Kolumni: naapurina pedofiili

39

Tapahtumakalenteri

40

Suusta siepattua

O´TIMES jakso 3

Pääkirjoitus

N

ykylukiolaiset valittavat kovasti sitä, että koulu imee mehut jokaisesta ja on todella raskasta.

Koulupäivät venyvät helposti kahdeksasta neljään ja läksyihin suorastaan hukkuu. Lisäksi aia kaa vievät pakolliset riennot kuten ykkös-, ykkös kakkos- ja abiristeilyt ja niiden järjestäminen. Kuitenkin tarkemmin katsottuna huomaa helposti, että aikaa itse asiassa löytyykin kummasti: Lukiolaisetkin ehtivät bilettämään, osallistumaan politiikkaan ja vaikuttamiseen, näyttelemään, harrastamaan ja kirjoittamaan an tästä kaikesta. On piristävää, että koulu tarjoaa myös aktiviteetteja, kuten lauluyhtye, teatteriklubi tai vaikkapa jumppa. Myös verkkolehden tekoon osallistuminen voi olla jotain todella palkitsevaa.

Ainakin itse nautin ideoidessani juttuja ja istuessani istuessani lehtipalavereissa. On hauska huomata, kuinka keskenään aivan erilainen porukka ryhtyy työstämään lehteä. Kaikille tuntuu löytyvän se oma tehte tävä: Joku on huippuhyvä kirjoittaja ja toisella pysyy kamera kädessä tosi hyvin, joku taas on ihan haka taittamisessa. misessa. Jotkut päättävät keskittyä omaan alueeseensa täydellisesti ja toiset haluavat osallistua lähes kaikkeen. Parasta on se, että kaikkia tarvitaan ihan yhtä paljon.

O´times on siitä mahtava lehti, että siitä löytyy varmasti jokaiselle vuosikurssille jotakin. Uskon myös, että muutkin kuin ogelilaiset voivo vat saada jotain irti lehdestämme. Ei ole pakko käydä lukiota, että ymmärtäisi vaikka lehden ruokapalstaa tai keikka-arvosteluja. keikka On ollut mahtavaa nähdä, millaisella innolla jokainen lehden toimituktoimitu sessa ssa oleva on paneutunut omaan työhönsä. Työ ei ole ollut turtu haa: juuri verkkolehti mahdollistaa sen, ettei lehden toimittaminen kaadu budjettiin. Painomustetta ei tarvita, eikä kopiokoneelle synny ny jonoja. Lehdellämme on monia lahjakkaita valokuvaajia ja netti etti mahdollistaa myös isot värikuvat, jotka paperille painetuspainetu sa koululehdessä olisivat käytännössä mahdottomia.

O´times on kovan työn, mutta myös hauskanpidon ja mielikuvituksen kuvituksen aikaansaannos. Se kertoo rehellisesti rehellise tämän hetken lukiolaisten arjesta ja kiinnostuksenkohteista.

Antoisia lukuhetkiä!

Iida Nordling päätoimittaja

O´TIMES jakso 3

3

Toimitus Päätoimittaja Toimitussihteeri Ohjaava opettaja

Iida Nordling Juuso Kähönen Satu Mäkinen

Toimittajat

Meliina Rantalainen, Sanna Riikonen, Emma Toivonen, Aino Tuovinen, Miia Ihalainen, Saila Kurki, Juuso Kähönen, Paula Hongisto, Iiris Koivulehto, Gintare Gylling, Aurora Poutanen

4

Taitto

Iiro Hirvimäki Juuso Kähönen Iiris Koivulehto

O´TIMES jakso 3

O´SCHOOL O´TIMES jakso 3

5

Kuumia tunteita ja vastakkainasetteluja lukion oppilaskunnan yleiskokouksessa

O

ulunkylän yhteiskoulun lukion oppilaskunnan yleiskokous pidettiin tänä syksynä. Jokaisen lukion oppilaan oli pakko osallistua kokoukseen. Uskon, ettei kukaan oppilaista jäänyt harmittelemaan oppitunteja, joita ei pidetty oppilaskunnan yleiskokouksen takia. Niin mehukkaista uutisista ja keskustelunaiheista kun oli kyse. Ensimmäinen asia, joka herätti paljon kohua ja kiivasta keskustelua, oli edellisen -vuoden 2008- lukion oppilaskunnan hallituksen tilinpäätös. Hyvinhän se pöytäkirja oli pidetty; kaikki menot oli listattu. Ehkä se juuri herätti keskustelun. Oppilaskunnan hallitus oli käyttänyt runsaat määrät rahaa ”hallituksen virkistystoimintaan”. Puheenvuoroja jaettiin ja syyllisiä vaadittiin tilille. - Ketään ei, onneksi, loppujen lopuksi heitetty leijonille - Päädyttiin siihen, että oppilaskunnan hallituksen virkistystoiminnan rahoittamiselle säädetään rajat. Mistään vaalirahakohusta ei siis ollut kyse. Oppilaskunnan hallitus ei siis ole kovinkaan korruptoitunut instituutio, mikä on sinänsä ihan mukava juttu.

Kokous venyi ja venyi. Virkistystoimintarahakohun aiheuttama keskusteluntarve oli tarttunut jokaiseen paikallaolijaan. Lukiolaiset ymmärsivät, että nyt oli tilaisuus vaikuttaa. Kaikki olivat halukkaita vaikuttamaan, vaikka oppilaskunnan hallitukselle ei ollutkaan saapunut juuri mitään aloitteita tai muutosehdotuksia ennen kokousta. Tässä taisi olla kysymys suorasta demokratiasta ihan kirjaimellisesti?

En tiedä, onko kyse lamasta, mutta jotenkin budjettia koskevat asiat tuntuivat keräävän eniten huomiota. Kuumia tunteita ja vastakkainasettelua herätti myös varmasti monessa koulussa vatvottu limukonekiista. Seitsemäsluokkalaisten vanhempainillassa oli herännyt periaatteellinen vastustus limukonetta kohtaan. - Tässä herää kysymys, onko nykypäivän vanhemmilla vain tylsää, vai saavatko vanhemmat jotain urakkapalkkaa osallistumisestaan.

”En tiedä, onko kyse lamasta, mutta jotenkin budjettia koskevat asiat tuntuivat keräävän eniten huomiota.”

6

O´TIMES jakso 3

Määrä korvaa laadun ilmeisesti - Tietenkin kun lähtee riistämään oppilaskunnalta pääasiallista tulonlähdettä, kannattaa ensin miettiä, millaisia vaikutuksia sillä on esimerkiksi oppilaskunnan hallituksen toimintaan. Jos limukone siirretään ja sen ylläpito käy mahdottomaksi, heijastuu se suoraan oppilaskunnan hyvinvointiin. Raha on aika tärkeä juttu, jos halutaan järjestää tasokkaita tapahtumia tai pitää yllä kouluviihtyvyyttä. Oikeastaan me oppilaathan limuautomaatin siirtämisestä koituvasta budjettikriisistä eniten kärsimme. Vanhemmat, jotka vetoavat terveyteen, näyttävät uskovan, että kouluruokalassa myytävät sokeripitoiset juomat ja herkut eivät aiheuta mitään vahinkoa lasten terveydelle. Ovathan ne sentään kouluruokaa myyvän yrityksen tuottamia. Peruskoululaiset toki voivat ostaa limsaa myös normaalista ruokakaupasta, mutta kyseessä voi tietenkin olla jokin salaperäinen ainesosa, joka tekee niistäkin limsoista vaarattomampia. Oppilaskunnan hallituksen ylläpitämä limukone taas näyttää muodostuvan itse pääpaholaiseksi, joka houkuttelee viattomat peruskoululaiset törsäämään rahansa sokerilitkuihin ja mikä pahinta: siirtämään näin rahaa lukion oppilaskunnan hallituksen vuosibudjettiin. Ei. Sellaista ei toki katsota hyvällä.

Onko limsa-automaatti sitten ainoa rahantekomahdollisuus? Oppilaskunnan hallitus on pohtinut erilaisia muitakin vaihtoehtoja. Tässä asiassa näyttävät myönnytykset ja kompromissit olevan molemmille puolille yhtä hankalia. Julkilausuma ja puolustuspuhe oppilaskunnan yleiskokouksessa eivät olleet omiaan lähentämään esimerkiksi koulun johtoa ja oppilaskuntaa. Syytetäänkö tässä nyt varmasti aivan oikeaa henkilöä? Kouluelämässä koulun ylimpiä auktoriteetteja on helpoin ja ilmeisin uhmata, mutta minkä koulun johto sille voi, jos on seiskaluokkalaisten aktiivisten vanhempien hampaissa? Eikö oppilaskunta voisi tämän kerran antaa vanhempainyhdistysten kiillottaa imagoaan tällä näennäishyödyllisellä rajoituksella ja etsiä tulonlähteeksi vaikkapa myyjäistoiminnan tai vaikkapa kahviautomaatin? Eivät seiskaluokkalaiset vielä mitään kahvia juo.

Iida Nordling

O´TIMES jakso 3

7

Parrasvaloissa Yllätyksiä, lahjakkuuksia, draamaa sekä komediaa. Taas on se aika vuodesta, jolloin rohkeat teatterikurssilaiset esittävät ideoimansa teatteridiplomiesitykset koko koululle. Tänä vuonna kaikkiaan neljä ryhmää esittää oman tuotoksensa, joiden virallinen esitysilta on 15. joulukuuta - kenraaliesitys järjestetään kuitenkin jo 8. päivä. Jotkut ryhmät ovat kehitelleet koko näytelmän alusta asti itse, kuten Gintsun, Sasen, Annin ja Juhanan ryhmä. O’TIMES onnistui yksinoikeudella saamaan haastattelun tulevilta tähdiltä ja paljastaa nyt Teille, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu!

Juonikuvioita Ryhmä ei halunnut toistaa mitään jo aiempina vuosina käsiteltyä aihetta vaan keksiä teeman ja juonen alusta asti itse. Parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen he keksivät yhdessä idean, joka inspiroi luomaan lisää. Tätä juttua tehdessä ollaan jo päästy vaiheeseen, jossa käsikirjoitusta harjoitellaan ja esitystä viimeistellään.

Teemana on varmasti nuoria koskettava aihe: esityksessä pohditaan mediaa ja pinnallisuutta. Henkilöhahmojen kehittyminen on näytelmässä pääosassa, mutta yksittäisten hahmojen kehittymisen katsoja tulkitsee itse.

8

O´TIMES jakso 3

Ramppikuumetta?

Nelikkomme myös näyttelee kaikki pääroolit. Saamme siis nähdä heidät esittämässä niin neljää kommuunissa asuvaa sohvaperunaa kuin tv:ssä esiintyviä pinnallisia malleja - mutta kuten tosielämässäkin, kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää. Luvassa on siis vastakkainasettelua ja kärjistystä.

Näytelmän on tarkoitus myös järkyttää ja provosoida katsojia ja monet kohtaukset käsittelevät arkojakin aiheita suorasukaisesti, minkä ryhmä ennustaa ärsyttävän joitain katsojia. Ryhmä haluaa nimenomaan antaa yleisölle paljon mietittävää ja keskusteltavaa eikä laukoa selkeitä mielipiteitä. ”Ei haluta valmiiksi pureskella asioita ja sylkäistä niitä toisten suuhun”, tiivistää Juhana koko ryhmän ajatukset. Heidän mielestään ei myöskään ole mahdollista, että kukaan katsoja tajuaisi jokaisen symbolisen ja syvällisen yksityiskohdan - joita on luvassa paljon. Jokainen katsoja tulee kyllä saamaan jotain irti näytelmästä, vaikka tapahtumat ovat tulkinnanvaraisia, lupaavat diplomilaiset.

Improvisaatiota Kaikki ei silti ole pelkkää vakavaa pohdiskelua, vaan erilaisia teatterin tehokeinoja on käytetty runsaasti. Näyttelijät keksivät jo projektin alkuvaiheessa monia ideoita, joista yksi toteutukseen päätynyt on taustavideon käyttö. Mallit esiintyvät vain videolla, mikä luo näytelmälle selkeämmän rakenteen. Teknisessä toteutuksessa ryhmällä on apuna Iiro. Töitä on tehty tosissaan, jotta mahtavat ideat on voitu toteuttaa. Näyttelijät sanovat saavansa energiaa hulluimpien ideoidensa toteuttamisesta – he ovat myös käyttäneet tilaisuutta hyväkseen. Monissa lopullisissa päätöksissä he ovat olleet yksimielisiä. Kun hyvät ideat on muokattu oikeiksi kohtauksiksi, jokainen on saanut toteuttaa taiteellista näkemystään melko vapaasti.

Kovaa työtä Diplomin suorittavat ovat itse vastuussa toteutuksesta koko projektin ajan, mikä antaa vapaat kädet luoda uutta mutta vie rutkasti vapaa-aikaa. Vaikka he ovat antaneet kaikkensa ja pysyneet kohtalaisesti aikataulussa, kiire painaa silti päälle. Paine saada työ valmiiksi ei silti näy harjoitusten leppoisassa ilmapiirissä, he haluavat ottaa rennosti: ”Ei haluta painaa kieli vyön alla, vaan tehdä projekti niin, että itselläkin on kivaa.” Ryhmä on kirjannut virallisen suunnitelmansakin tärkeimmäksi tavoitteeksi saada työ valmiiksi yhtenäisenä ryhmänä, toisiaan tukien, vaikka he teoriassa kilpailevatkin keskenään myöhemmin saatavista arvosanoista.

Kemiat kohtaavat Kaikki on loppujen lopuksi kiinni porukan sisällä vallitsevasta yhteishengestä. Kun viettää minimissään 15 tuntia viikossa samassa neljän hengen porukassa, on pakkokin tulla toimeen. Esityspäivän lähestyessä aikaa on uhrattu vielä enemmän. Onkin pakko saada tietää, miten taiteilijapersoonat ovat kestäneet toisiaan tämän ajan. Kyselyn tulos jää vaisuksi: ryhmä myöntää viettäneensä tähän mennessä vain kaksi huonompaa päivää, jolloin projektissa eteneminen on ollut hidasta. Tietysti omista menoistaan tinkiminen ottaa joskus päähän, mutta ryhmähenkeä yritetään pitää yllä ja positiiviset tunteet tarttuvat pian koko ryhmään. Kaikkien mielestä treeneihin on aina mukavaa tulla.

Salkkareiden juonenkäänteet puuttuvat siis kokonaan draamaryhmän harjoituksista. Porukka tun-

O´TIMES jakso 3

9

nustaa olevansa riippuvaisia toisistaan, eikä heillä omien sanojensa mukaan ole johtohahmoa, vaikka Anni välillä komentaakin keskittymään. Monet harjoitukset ovat jääneet mieleen kuin mikä tahansa hauska hetki; he ovat viettäneet aikaa niin ravintola Singaporessa kuin huoltoasema Nesteellä. Kuvauksia on myös ollut ihana järjestää, esimerkiksi savukoneen kanssa tehty catwalk-kuvaus oli mieleenpainuva. Mitä kaikkea näyttelijät kokevatkaan! Huumori harjoituksissa on myös välttämätön, onneksi samanlaista huumorintajua löytyy. Sitä on myös sisällytetty teatteriesitykseen, joskin paremmalla maulla höystettynä.

Teatterin diplomiesitykset 15.12. klo 18 koulun juhlasalissa vapaa pääsy (yleisölle avoin kenraaliharjoitus 8.12. klo 18)

Aplodeja, kiitos Vasta kysymys odotuksista esityksen suhteen ja yleisön mielipiteistä saa puheliaan joukon mietteliääksi. Heillä ei ole ollut aikaa pohtia arvostelua eikä vastaanottoa. ”Näyttelemiseen ja ideointiin uppoutuu niin täysin, että ulkopuolisen silmin tarkastelu on mahdotonta.” ”Sitä rupeaisi vain panikoimaan, jos miettisi arviointia”, summaavat Gintsu ja Anni. Mietin, pystyisinkö arvostelemaan kavereideni tekemää taidetta ja antamaan siitä arvosanan. Kuitenkin, kun näytelmä sitten 15. päivä esitetään, joutuvat he luovuttamaan kasvattamansa ja vaalimansa teoksen yleisön käsiin ja voivat vain toivoa, että se saa ansaitsemansa kohtelun.

Teatterin lukiodiplomin suorittavat myös Iisa Ahonen, Anna af Schulten, Satu Nygren, Tom Tilli, Laura Pääkkö ja Paula Hongisto.

Aurora Poutanen

10

O´TIMES jakso 3

KOLUMNI

Yhteishenki hukassa?

Kuulin huhuja, että koulumme kakkosluokkalaisilla olisi jotain kränää vanhojen risteilyn järjestämisestä. Että olisi tulossa kaksi risteilyä vähän eri porukoille. Mitenkään syvemmin tämä ei minua liikuttanut, enhän juurikaan kakkosia tunne.

Sekä kakkosten risteilykiista että oma vieraantuneisuuteni ovat ainakin osaksi seurausta siitä, mistä nyt aion puhua – koulumme kehnosta yhteishengestä. Lukio sosiaalisena ympäristönä on tärkeä. Ja voisi olla koulussamme vieläkin tärkeämpi. Perustavanlaatuinen yhteisöllisyyden tunne puuttuu. Tämä on ennen kaikkea puute, jonka voisi korjata - tai ainakin tilannetta voisi parantaa merkittävästi.

Tällä hetkellä asiat ovat hunningolla, johtuen pitkälti huonosti hoidetusta ryhmähengen luomisesta. Ykkösten ryhmäyttäminen jätetään kutakuinkin yksinomaan tutoreiden vastuulle. Tutorit kyllä koulutetaan, mutta valtaa ja aikaa heiltä puuttuu. Tästä seurauksena tutustumista ja muuta järkevää tekemistä ykkösille on liian vähän ja sekin on huonosti suunniteltua. Eikä tilannetta ole ainakaan parantanut nasutuksien kieltäminen. Nykyään lukuvuoden alussa, aktiivisimmassa tutustumisvaiheessa eivät eri vuosiluokat ole kontaktissa toisiinsa edes orjamarkkinoiden kaltaisissa tapahtumissa. - jotka nekin olisivat parempi kuin ei mitään.

Yhteishengestä kyllä puhutaan ja sillä jopa markkinoidaan kouluamme tuleville ykkösille. Puhe ei pelkästään riitä. Tie onneen kävisi esimerkiksi varaamalla enemmän aikaa ryhmäytymiseen, tutustuttamalla eri vuosikurssien oppilaita keskenään, fiksummilla toimintapäivillä ja aktiivisemmalla oppilaskuntatoiminnalla, jota hallitus tuleekin toivottavasti järjestämään. Suurin vastuu muutoksista on niillä, joilla on valta - etenkin rehtorilla ja opettajakunnalla. Vastuuta on toki myös oppilailla itsellään, mutta ketään ei voi yhteisöllisyyteen pakottaa.

On itseisarvoista, että koulussa on hyvä yhteishenki ja viihtyisää olla. Sen lisäksi paremmasta yhteishengestä olisi muitakin hyötyjä. Pidän outona, että esimerkiksi nuorten syrjäytymistä kummastellaan mutta kaikkein ilmeisintä ratkaisua ongelmaan ei ehdoteta - huolehtimista siitä, että kaikilla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin ja muodostaa turvaverkkonakin toimivia ystävyyssuhteita.

Nyt olisi ryhtiliikkeen aika. Panostamalla mainitsemaani olisi meidänkin koulussamme vähemmän oppilaita vailla kavereita. Ensimmäisen kouluviikon tavoite voisi olla tutustuttaa uudet sekä toisiinsa että vanhoihin oppilaisiin. Liikunta- ja toimintapäivät voisivat jatkaa tätä tehtävää ja kyseisten päivien sisältöön pitäisi itse osallistujienkin saada entistä vahvemmin vaikuttaa.

Tällöin kaikki myös ehkä haluaisivat samalle risteilylle.

Kolumneja koulustamme

Juuso Kähönen

O´TIMES jakso 3

11

Vieraiden kulttuurien edustajat koulussamme Monikulttuurisuus on paljon puhuttu aihe maailmalla. Pitäisikö koulumme vastata sen tuomiin haasteisiin? Kysytään asiaa niiltä, jotka sen parhaiten tietävät. Tässä eräiden koulumme oppilaiden antama haastattelu.

Sofia Inkerinsuomalainen. Syntynyt ja asunut Suomessa koko ikänsä. Vähän puolalaisia juuria.

Puolet suvusta asuu Venäjällä, puolet muuttanut Suomeen.

Puhuu äidinkielenään suomea.

Alexandra Papadakis Syntynyt Kreetalla ja asunut siellä seitsemän vuotta. Muuttanut suomeen seitsemän -vuotiaana ja käynyt maahanmuuttaja koulua vuoden verran, jonka jälkeen siirtynyt normaaliin luokkaan.

Asunut Suomessa yhdeksän vuotta ja puhuu äidinkielenään suomea. kuvat Paula Hongisto

12

O´TIMES jakso 3

Miten pidät yllä oman äidinkielesi taitoa? Entä saako koulussamme riittävästi tukea oman äidinkielen oppimiseen?

S: Viime vuonna kävin venäjän tunneilla kerran viikossa, tässä lukiossa näitä tunteja ei kuitenkaan tarjota. Minun pitää käydä muualla koulun jälkeen ottamassa tunteja, jos haluan ylläpitää kieltäni, ja se on hyvin vaivalloista. Paljon kätevämpää olisi, jos oma koulumme tarjoaisi venäjän tunteja.

Haluaisin kirjoittaa venäjän A -kielenä, mutta siihen ei tarjota mahdollisuutta. Ylläpidän äidinkieltäni puhumalla sitä perheeni ja venäläisten kavereideni kanssa.

A: Ylläpidän äidinkieltäni käymällä kerran viikossa koulun jälkeen toisessa koulussa kreikan iltapäivätunneilla. Tässä koulussa ei kreikan tunteja tarjota, minkä vuoksi koulun olisi tärkeää tiedottaa, mihin mennä, jotta voisi ylläpitää äidinkieltään. Kotona puhun perheenjäsenten kanssa vaihtelevasti kreikkaa ja suomea. Kun olen käymässä Kreikassa, sukulaisten kanssa puhun tietysti omaa äidinkieltäni, eli kreikkaa.

Onko koulumme mielestäsi monikulttuurinen, jos on/ei niin miten se ilmenee?

S: Olen nähnyt koulussamme ihmisiä monista eri kulttuureista. Kuitenkaan heidän oman kielensä tunteja ei ole saatavilla, minkä vuoksi monet suomalaistuvat ja heidän kulttuurinen identiteettinsä hämärtyy.

A: Olen myös nähnyt monenmaalaisia ihmisiä koulussamme, mutta en ole huomannut kansainvälisyyden ilmenevän mitenkään muuten...

Mitä mieltä olet suomalaisesta koulujärjestelmästä: oletko sopeutunut hyvin, mistä asioista pidät/et pidä? Mitä kaipaat omasta maastasi?

S: Suomalaisen koulujärjestelmän ongelmana on, että se yrittää nostaa huonompia oppilaita parempien tasolle eikä kehitä jo valmiiksi hyviä oppilaita edelleen paremmiksi. Venäjällä jokaiseen oppilaaseen keskitytään erikseen yksilönä. Jos oppilas on huono, häntä yritetään nostaa keskitasolle, jos taas hyvä, häntä pyritään kehittämään antamalla lisätehtäviä. Venäjällä oppilaiden yleistä tasoa pyritään nostamaan. Luokissa on myös parempi yhteishenki ja koulun jälkeen tavataan koko luokkaa enemmän kuin täällä. Suomessa yhteishenkeä toki yritetään parantaa, mutta se ei vielä toimi. Venäjällä systeemi on parempi. Venäjällä koulut järjestävät myös huomattavasti enemmän harrastustoimintaa koulun ulkopuolella, toisin kuin Suomessa. Suomalaisessa koulujärjestelmässä hyvää on kuitenkin kouluterveydenhuolto. Kuraattoriin ei tosin tunnuta luotettavan, sillä hän toimii koulun sisällä.

A: Suomalainen koulujärjestelmä on todella hyvä, varmaan yksi maailman parhaimmista. Täällä panostetaan oppilaiden terveydenhuoltoon (kuraattori, terveydenhoitaja), mikä on tärkeää. Opetus on tasokasta, ja opettajat ammattitaitoisia. Kouluruokakin on ilmaista, toisin kuin Kreikassa. Voin siis sanoa sopeutuneeni erittäin hyvin.

O´TIMES jakso 3

13

Miten voisimme luoda monikulttuurisemman tunnelman kouluumme?

S: Entisessä koulussani järjestettiin kulttuuripäiviä, jolloin oman maan kulttuuria tuotiin rohkeasti esille. Saliin pystytettiin jokaiselle vieraan kulttuurin edustajalle oman maansa pöytä, jossa oli hieman informaatiota maasta ja näytteitä oman maan ruoasta. Ne olivat kuin pienet ”minimessut”.

Kulttuuripäiviä saisi myös olla, jolloin ne, joilla on toinen kulttuuritausta, saisivat pukeutua oman maansa kansallispukuihin. Ruokalaan olisi kiva saada myös teemaviikkoja, jolloin tarjolla olisi esimerkiksi aitoa somalialaista tai venäläistä ruokaa pelkän chili con carnen sijasta.

A: Kulttuuriviikkojen järjestäminen olisi hyvä tapa luoda kulttuurista tunnelmaa. Ne voisivat sisältää perehtymistä eri maiden kulttuureihin muun muassa eri kansallisuuksien tanssi -ja miksei vaikka lauluesitysten avulla. Ruokalassa tarjolla voisi olla enemmän ulkomaalaista ruokaa, ja taustalla voisi kulttuuriviikkojen aikana soida tietysti ulkomainen musiikki.

Mitä tiedät oman maasi koulusysteemistä?

S: Venäjällä on käytössä arvostelu 1-5. Opettajaa kunnioitetaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa, esimerkiksi oppilaiden pitää nousta, kun opettaja astuu luokkaan. Kouluruoka on maksullista. Vahvaa omaperäisyyttä ja erilaisuutta (esimerkiksi emot) kartetaan, koska ”ilmiö” on uusi Venäjällä ja omaperäisyyttä pelätään. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa.

A: Kuten jo aiemmin sanoin, Kreikassa kouluruoka on maksullista. Ruokala vaikuttaa enemmänkin pieneltä kahvilalta, jossa on tarjolla yleensä sämpylöitä tai muuta sellaista. Jos tämänkaltainen ruoka ei miellytä, on omat eväät otettava mukaan. Kun olin pieni, meillä oli koulussa tapana syödä eväitä pihalla. Tosin en osaa sanoa, onko käytäntö muuttunut nykyään. Luokkahuoneet ja laitteet (piirtoheitin yms.) ovat paljon parempia Suomessa. Yksi melko suuri ero on kielten opetuksessa.

Kreikkalaisissa kouluissa käytäntönä on opettaa esimerkiksi englannista vain perusteet. Jos haluaa oppia kieltä enemmän, on siestan jälkeen (noin klo 17-18 ) järjestettäviä maksullisia iltakouluja, joissa on mahdollisuus kehittää kielitaitoasi.

Onko sinulla kavereita myös entisessä kotimaassasi? Miten pidät näihin yhteyttä?

S: En ole ikinä asunut Venäjällä, mutta olen ollut kansainvälisillä leireillä, joissa olen tutustunut ihmisiin eri puolilta maailmaa. Pidän yhteyttä ulkomaalaisiin kavereihini netin kautta ja Suomessa näen suomalaisvenäläisiä kavereitani.

A: Kreikassa asuvia serkkuja minulla on tosi paljon. Monet heistä ovat samanikäisiä kuin minä ja menevät siis kaikki hyvistä kavereista. Suomessa ollessani pidän heihin yhteyttä muun muassa Facebookin kautta. Joskus saatan soittaakin, mutta se tulee vähän kalliiksi. Tietysti kesäni vietän Kreetalla heidän luonaan.

14

O´TIMES jakso 3

Onko opiskelu suomen kielellä mielestäsi helppoa vai vaikeaa, miksi?

S: Periaatteessa ihan helppoa, mutta silloin tällöin ongelmia tuottaa esimerkiksi aineiden teko ja yksittäiset hankalat sanat. Joskus on myös vaikea miettiä ja puhua eri kielellä.

A: Aika helppoa, välillä en vain ymmärrä joitain sanoja, mutta se ei kuitenkaan haittaa opiskeluani mitenkään.

Pidätkö tärkeänä, että koulullamme olisi tarjota myös s2-tunteja?

S: Tähän pitäisi saada jokin kultainen keskitie. Suomen kieli saattaa tuntua joistakin vierasmaalaisista liian vaikealta, kun taas toisaalta s2 liian helpolta. Pitäisi olla saatavilla myös suomi2 edistyneille.

A: Kyllä! Halusin tulla tähän kouluun, mutta olin vähällä jo siirtyä toiseen, kun kuulin, ettei täällä järjestetä suomi2 tunteja. Tänne tultuani juttelin kuitenkin opinto-ohjaajan kanssa, joka suositteli, että kokeilisin normaalin äidinkielen tunteja ainakin yhden jakson verran ja pärjäsinkin niillä ihan hyvin. Kuitenkin olisi suotavaa ja tarpeellista, että niitä olisi, jos mietitään esimerkiksi tapausta, jossa oppilas on asunut vähemmän aikaa Suomessa. En kuitenkaan pidä suomi2 tunteja liian ”helppoina”, ne kuitenkin luovat hyvän pohjan suomen kielen (jatko)opiskeluille.

Miia Ihalainen

O´TIMES jakso 3

15

Ei enää montaa

” Sata sata aamua, pilipilipom, pilipilipom ei satayksi aamua eikä yheksänkytyheksän aamua Pablo ei pelkää haamua suomalaiset ei osaa heittää keihästä. ” (san. Pèpé ja Möllé)

16

O´TIMES jakso 3

Näillä sävelillä juhlistivat lukion kolmasluokkalaiset erästä näennäisen tavallista keskiviikkoa. Aivan normipäivästä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä 9. syyskuuta abeilla oli koulua jäljellä enää vaivaiset sata aamua.

Kesken ylppärikirjoituskiireiden ripustettiin kalenterilaput abisohvien yläpuolelle ja järjestettiin suuren luokan naamiaiset koulupäivän ratoksi. Teemaan ”tulevaisuuden ammattini” suhtauduttiin vaihtelevalla vakavuudella: lääkärien ja valintatalon kassojen lisäksi käytävillä juoksenteli ainakin Star Wars –hahmoja, ennustaja sekä japanilainen geisha. kuvat ja teksti Paula Hongisto

O´TIMES jakso 3

17

Tanssii vanhojen kanssa: osa 1

L

ukion toisen vuoden talvella järjestetään vanhojentanssikurssi, jossa opetellaan tanssimaan perinteisiä salonkitansseja. Kurssi huipentuu tanssien esittämiseen niin vanhemmille kuin muillekin koululaisille. Kun katselee muiden tanssimista, ei yleensä tule ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys vanhojentansseilla oikeastaan on lukion tokalla olevien kouluvuodessa. Monille kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä kurssi. Ainakin Oulunkylän yhteiskoulun lukion tulevat vanhat ovat ajatelleet tansseja jo lukion ensimmäisestä vuodesta asti. Tämä jatkosarja seuraa 08 vuosikurssin vanhojentansseihin valmistautumista. Jotkut saivat kuulla vanhojentansseista ensimmäisen kerran jo tarhassa, mutta useimmat tanssikurssille ilmoittautuneet, varsinkin tytöt, muistavat kuulleensa vanhoista peruskoulussa ala- tai yläasteella: ”Ala-asteella. Tiesin aina tulevani tanssimaan.” Pojista suurin osa päätti tanssivansa lukion ensimmäisellä vuosikurssilla.

Parasta on hieno frakki Vaikka vanhojentanssit eivät olekaan pakolliset kaikkien mielestä, niitä pidetään suuressa arvossa, kakkosen kohokohtana ja yhteishengen kohottajana. Osalle ne ovat todella oleellinen osa lukiota.

Eniten oppilaat odottavat vanhojentanssien vaikuttavan positiivisesti yhteishenkeen. Myös tanssitunteja odotetaan paljon, niin pojat kuin tytötkin. Pojat tuntuvat liittävän risteilyn ja jatkot myös vahvasti vanhojentansseihin. Jotkut tytöistä odottavat hyvää fiilistä ja sitä, että saa laittautua: saa olla prinsessa yhden päivän ajan. Yleisesti hyviä puolia löydetään reilusti enemmän kuin huonoja: ”Parasta on hieno frakki, ei mitään huonoa. Kuuma voi vain tulla.” Muutama tosin mainitsee myös sen, että vanhojentanssit rasittavat kukkaroa ja mahdollistavat itsensä nolaamisen, jos ”jäätyy” tai kaatuu. Myös oma pituus pariin verrattuna saattaa ärsyttää tai hermostuttaa. Stressi on ehkä useimmiten kuulunut sana, kun kysellään tanssien huonoja puolia.

Tanssipartneria etsimässä Vanhojentanssiparin löytäminen on herättänyt paljon keskustelua, varsinkin lukioissa, joissa suurin osa on tyttöjä. Aikaisintaan pari varmistetaan jo heti lukion aloittamisen jälkeen. Useimmat kuitenkin ajoittavat parinhankinnan ensimmäisen vuoden keväälle, eli kun on vuosi aikaa omiin tansseihin. On kuitenkin myös tyttöjä, jotka eivät kanna ylimääräistä stressiä parinsaannista. ”Parin saaminen ei ole (vai on?)vaikeaa, mutten ole jaksanut vaivautua”, on rennoin näkökulma asiaan. Kaikkia ei ole ilman paria jäämisen mahdollisuus hermostuttanut: ”Ei, koska lukiolaisista 60% on tyttöjä”, on varsin looginen vastaus. Pientä stressiä koettiin, mutta parin takia ei kukaan ole valmis menettämään yöuniaan. ”En pelännyt jääväni ilman paria, koska oon niin kuumaa kamaa”, kuului erään tansseihin aikovan vastaus. Joku oli kuitenkin sitä mieltä, että ilman paria jääminen pelotti. Siksi pari hankittiin ajoissa.

18

O´TIMES jakso 3

Mistä tanssipuku?

Useiden mielestä parin hankkimiseen ei tarvitse mitään valvottua systeemiä, sillä nykyinen käytäntö mahdollistaa sen, että parin voi etsiä toisesta koulusta. Muutenkin opiskelijoista tuntuisi pakonomaiselta, jos saisi parin, jonka kanssa kemiat eivät pelaa. Enemmistön mielestä myös pareista taistelu kuuluu vanhojentansseihin. ”Tää käytäntö on hyvä. Pieni stressi on tervettä!” Jotkut tosin huomauttavat, että nykyinen käytäntö yllyttää tyttöjä tappelemaan pareista keskenään. Vaihtoehtoinen käytäntö olisi myös hyvä niille, jotka ovat ujoja tai eivät muusta syystä uskalla pyytää ketään tanssimaan. Silti todettiin, että ne, jotka eivät muuten saa paria, löytävät sopivan tanssipartnerin viimeistään harjoituksissa.

Pojat saavat puvun kahdella kympillä, tytöt kahdella sadalla Tytöt kantavat suurempia paineita vanhojentanssipuvun hankinnassa.

Aikaisintaan pukuja ostettiin tai varattiin jo kesällä. Pojat olivat varanneet tai ostaneet puvun syksyllä. On myös opiskelijoita, joilla ei vielä ole vanhojentanssipukua. Yksi opiskelija kertoi ostaneensa vakuutuksen pukua varten. Pojat sovittivat yhdestä kahteen pukua ja tytöt jopa viidestä kymmeneen. Toki poikkeuksiakin löytyy: ”Kävin yhdessä liikkeessä ja ihastuin ensimmäiseen pukuun, jota sovitin.” Pukuja ostettiin uutena ja vuokrattiin. Myös sukulaisten vanhat puvut kelpasivat. Tytöt käyttivät pukuihin kengät mukaan luettuna 200-500 euroa. Hinta riippuu, ostaako ihan kokonaan uudet kengät tansseja varten ja vuokraako puvun vai ostaako sen uutena. Pojat pääsivät halvemmalla: pienin hinta oli noin 20 euroa, korkein hipoi 200 euroa. Kaikilla vanhemmat osallistuvat puvun maksamiseen ja suurella osalla vanhemmat kustantavat puvun ihan kokonaan. Pojat ja tytöt olivat varanneet melko saman verran kampaajaaikoja tai olivat aikeissa varata. Jotkut tytöt olivat jo varanneet myös meikkaajan.

Jatkoilla vai ilman Vanhoilla on tapana pitää vanhojen illallinen, jatkot ja risteily. Suurin osa vanhoista pitää illallista tärkeänä osana vanhoja. Myös risteilystä ja jatkoista on sanottu, että ne yhdistävät tanssiporukkaa. On myös niitä, jotka pitävät risteilyä pelkkänä rällästyksenä ja ei niin välttämättömänä tapahtumana. Moni on kaikesta huolimatta ilmoittautunut risteilylle ja illalliselle.

O´TIMES jakso 3

Fleur d’Orange ma-pe 11-18, la 10-15, muina aikoina sopimuksen mukaan Fabianinkatu 13 00130 Helsinki 09 677 645, 040 724 7834 osto ja vuokraus, myös ompelimo sovitus ilman jonoa ajanvarauksella Kaunis Morsian ma-pe 10-18, la 10.15-14 Kalevankatu 11 00100 Helsinki 09 644 042 kaunismorsian@pp.inet.fi osto, mahdollisuus pieniin korjauksiin Lavem by Muotitalo Tyynelä ma-pe 10-18, la 10-14, myös sopimuksen mukaan Mannerheimintie 62 00260 Helsinki 09 444 750, 050 4689 710, 050 9110 613 lavem@kolumbus.fi osto, myös ompelimo Mecco ma 12-18, ti-pe 11-18, la 11-14 Kasarmikatu 23 00130 Helsinki 050 550 1123 Osto, myös korjausompelimo Meslewi ma-to 12-17, pe-la 10-14, muina aikoina sopimuksen mukaan Mannerheimintie 44 00260 Helsinki 09 47 97 97, 040 512 8228 osto, myös ompelu- ja korjauspalvelu sovitus ajanvarauksella Niinatar ma-pe 10-18, paitsi ke 12-20, la 10-15 Runeberginkatu 40 00260 Helsinki (Taka-Töölö) 09 241 9770, 045 120 5227 asiakaspalvelu@niinatar.fi Osto, myös ompelimo Seremonia ma-pe 10-18, la 10-15 Kasarmitori Pohjoinen Makasiinikatu 7 00130 Helsinki 09 177 224 seremonia@seremonia.fi osto ja vuokraus, myös korjausompelimo Suomen pukuvuokraamo ma-pe 10-18, la 10-16 Suomen Pukuvuokraamo Oy. Pursimiehenkatu 2 (Viiskulma) 00150 Helsinki 010 4401900 info@pukuvuokraamo.net vuokraus ja osto

19

Neuvoja ykkösille Nykyisten ykkösten ei kannata kakkosten mielestä ottaa vanhoista liian suurta stressiä. Moni sanoo, ettei esimerkiksi parin valinnassa kannata pitää kiirettä, jottei tekisi hätiköityjä päätöksiä. ”Tytöt, älkää stressatko puolta lukiovuotta parin saamisesta, sillä asioilla on tapana järjestyä.” Jotkut tosin ovat kokeneet kiirehtimisen ihan hyväksi asiaksi. ”Mekko ajoissa kesällä!” on yksi neuvo. ”Kaiken kanssa kannattaa olla ajoissa”, sanoo toinen. Myös muita neuvoja on: Joku olisi itse kaivannut parempaa ohjeistusta puvun valinnan kanssa. Pojille ja tytöille, joilla on jo kivan oloinen vanhojentanssipartneri kiikarissa, sanotaan: ” Rohkeutta, kysykää vain parianne, ei se ole vaikeaa.” Jokainen on valmistautunut itse parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä vielä ole liian myöhäistä.

Seuraavassa osassa seuraamme tarkemmin kurssia ja tanssiharjoituksia.

Iida Nordling ja Sanna Riikonen

20

O´TIMES jakso 3

Kansainvälisyyttä ja kulttuurieroja

O

letko kiinnostunut matkustamisesta ja kulttuureihin tutustumisesta? Koulumme on pyrkinyt lisäämään kansainvälisyyttään ja onkin mukana EU:n rahoittamassa Comenius-projektissa, jonka teemana tänä vuonna on ”Cultural differences in Europe”. Projektin tarkoitus on edistää EU:n jäsenmaissa sijaitsevien koulujen yhteistyötä ja lisätä nuorten tietoisuutta eri maiden kulttuureista.

Mikä ihmeen Comenius-projekti?

Comenius-projektissa mukana olevista kouluista lähetetään opiskelijoita pariksi viikoksi osanottajamaihin, joissa he pääsevät seuraamaan kulttuuria läheltä, sillä heidät sijoitetaan asumaan projektissa mukana olevien opiskelijoiden perheisiin. Opiskelijan ei tarvitse maksaa lentolipuista tai ruoasta. Eri maiden opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja kulttuureihin erilaisten retkien ja projektitöiden sekä vapaa-ajan lomassa.

Lukiomme on ollut mukana projektissa jo useamman vuoden. Vuonna 2007 lähetettiin ensimmäiset opiskelijat Itävaltaan, josta vastaavasti lähetettiin opiskelijoita myöhemmin myös Suomeen.

Lukion projektiin ovat osallistuneet tänä vuonna oman koulumme lisäksi kaksi koulua Itävallasta ja Bosnia-Hertsegovinasta. Bosnia tosin ulkojäsenenä, minkä vuoksi EU ei kustantanut lentolippuja sinne. Viime keväänä 12 hengen ryhmä 08-vuosikurssin opiskelijoita lähti kahdeksi viikoksi Itävaltaan, jonne saapuivat myöskin bosnialaiset. Nyt viime elokuussa toisessa tapaamisessa kokoontuivat suomalaiset ja itävaltalaiset vuorostaan Bosniaan. Ensi keväänä on ulkomaalaisten vuoro tulla tutustumaan Suomeen.

O´TIMES jakso 3

21

Kannattaako osallistua?

Opiskelijan näkökulmasta kansainvälisyysprojektiin osallistuminen on ollut hauskaa. Kaisla Sanaslahti ja Viola Kantola ovat osa siitä 08:n ryhmästä, joka on projektiin osallistunut. Syyksi osallistumiseen molemmat kertovat halun saada uusia kokemuksia ja tutustua uusiin ihmisiin. Viola myöskin toteaa, ettei välttämättä olisi koskaan lähtenyt Bosniaan muuten ja nyt molemmista maista saatu kuva on ehkä vähän todenmukaisempi, kun on hetken asunut maassa maan tavalla. (onko sanamuoto vähän klisee?)

Kulttuurierot nousevatkin esiin, kun puhutaan Bosnian matkan sujumisesta. Suomalaisia olivat ihmetyttäneet muun muassa wc:t, jotka olivat vain reikä lattiassa. Maan levottomasta historiasta todistivat joissakin kaupungin rakennuksissa vielä näkyvät luodinreiät ja esimerkiksi kouluissa ulkoovet olivat suljetut koulupäivän ajan.

Projektiin kuuluivat myöskin erilaiset workshopit koululla, retket kuten päiväretki Mostariin sekä Suomi-Bosnia-Itävalta –illat, joihin jokainen maa oli valmistellut omaan kulttuuriinsa liittyvän esityksen. Vapaa-ajalla tutustuttiin paremmin projektissa mukana oleviin opiskelijoihin. Uusiin ystäviin tytöt aikovatkin pitää jatkossa yhteyttä. He kehuvat myös itävaltalaisten ja bosnialaisten isäntäperheiden vieraanvaraisuutta. Vaikka yhteistä kieltä ei esimerkiksi Bosniassa ollutkaan, tulivat he hyvin toimeen perheiden kanssa.

Projektia kokonaisuudessaan tytöt pitävät avartavana ja hyvänä tapana oppia kulttuureista. He suosittelevatkin kaikkia kiinnostuneita osallistumaan. ”On ollut tosi kivaa.” teksti Meliina Rantalainen, kuvat Viola Kantola

Kiinnostuitko? Projektin kolmas kierros on alkamassa. Mikäli olet -09 ja kiinnostunut Comenius-projektiin osallistumisesta, ota yhteyttä Altti Pikkaraiseen.

22

O´TIMES jakso 3

Pablon jalanjäljissä

K

yllä kaikki ovat ne huomanneet. Ruokalan seinille ilmestyy joka vuosi sekalainen seurakunta maalauksia ja veistoksia sun muita taiteen tuotoksia. Mutta mikä saa ihmiset stressaamaan itsensä henkihieveriin ja viettämään marraskuun pitkiä iltoja kuvisluokkaan hautautuneina?

Omistautuneita ja myös hieman vähemmän omistautuneita kuvataiteen lukidiplomin suorittajia löytyy koulustamme aina. Jo pienenä seiskaluokkalaisena minäkin päätin, että kerran oma taideteokseni riippuisi Amicassa ruokajonolaisten töllisteltävänä. Tänä vuonna diplomikurssilla puuhasteleekin reilut 15 lukion kolmasluokkalaista. Suurimmalla osalla on idea diplomin tekemisestä kangastellut mielessä jo pitemmän aikaa, mutta on muutama lähtenyt mukaan myös hetken mielijohteesta.

Jokaisessa tämän vuoden viidessä lukiodiplomitehtävässä toteutustapa on vapaa. Sallittuja ovat siis kaikki ilmaisun muodot aina lyijykynäpiirroksesta installaatioon. Jos mittasuhteet tai sivellintekniikka eivät ole hallinnassa, voi kokeilla onneaan saven muotoilussa tai vaikka lavastaa valokuvan. Minä esimerkiksi en osaa piirtää pätkän vertaa, joten päätin onnettoman töhertämiseni sijaan tehdä lehtileikekollaasin.

Inspiraatiota voi etsiä muun muassa Kalevalasta, ihmisen tavarasuhteesta tai sukupuoliidentiteetistä. Joillekin oma aihe valkeni heti, mutta toiset miettivät yhä kurssin ollessa jo täydessä käynnissä. Ja joskus tehtävät eivät nappaa laisinkaan. Tony päätti lopettaa suosiolla jo aivan alussa. ”Olisi kyllä ollut hauskaa tehdä diplomi, mutta en saanut hyvää ideaa mistään aiheesta.”

O´TIMES jakso 3

23

Motivaatiot puntarissa Kuka täysjärkinen haluaisi viettää koulussa enemmän aikaa kuin on pakko? Diplomin valmistukseen kuluu väistämättä tovi jos toinenkin, eikä sen suorittamisesta välttämättä edes heru lisäpisteitä jatko-opintoja ajatellen. Kun moni lukiolainen vielä pitää kuvaamataidontunteja tuskastuttavana nysväämisenä, diplomikurssilaisten intoa moiseen touhuun kummastellaan. Mistä siis löytyy näiden abien kannustin? ”Halusin haasteen”, perustelee kuvataidetta harrastanut Jenni päätöstään ryhtyä aikaa vievään työhön. Idea tehtävää varten syntyi jo kesällä, ja silloin hankittiin myös vanha hääpuku ompelumateriaaliksi. Myös Joelilla on vaikutin selvillä. ”Tahdon kaikkien tietävän, että olen hyvä kuviksessa.

Tosta voit sit laittaa suoran lainauksen.” Rehtorin ylppärijuhlissa kuuluttaman kunniamaininnan lisäksi Joel ja Santeri myöntävät diplomin taiteilun tärkeimmäksi syyksi yksinkertaisesti tekemisen ilon.

Valmiit työt arvostellaan asteikolla yhdestä viiteen, mutta monelle tärkeintä eivät ole hyvät pisteet vaan itseä miellyttävä lopputulos. Jos oman maalauksen kehtaa ripustaa olohuoneen seinälle, voi siis aivan hyvin katsoa onnistuneensa kiitettävästi. Ja koska harvan omatunto sallii heittää koko hommaa läskiksi, diplomityöt ovat usein varsin hienoja ja omaperäisiä. Diplomin pariin päädytään, koska kuviksesta tykätään. Helpon kurssin kalastelijoitakin on vuosien aikana kuulemma ollut vain yksi nimeltämainitsematon.

24

O´TIMES jakso 3

Menetetyt yöunet Vielä ei toisen jakson lopussa lähestyvä deadline monia huoleta. Kiire saattaa silti iskeä yllättäen, sillä diplomin tapauksessa hyvin suunniteltu ei ole läheskään puoliksi tehty. Työaika on nimittäin rajattu reiluun 36 tuntiin, eikä keskeneräisiä teoksia saa viedä pois koulusta. Taiteellista opastusta kuvaamataidonopettajalta on myöskin turha odottaa. Vaikka syntymässä olisi vuosisadan hirvein tekele, ei Arja Holma saa puuttua kurssilaisten ratkaisuihin millään tavalla.

Diplomintekijän työtaakka ei suinkaan lopu valmiiseen tauluun tai veistokseen, sillä koko prosessista on tehtävä visuaalisesti näyttävä ja sivukaupalla perusteluja sisältävä portfolio. Miksi valitsin työvälineekseni rautalangan ja vanhat muropakkaukset? Mitä haluan kertoa sillä, että maalasin kuvaani juuri viisi koivua enkä vain neljä? Lukiodiplomin loppuarvosanasta puolet määräytyy portfolion perusteella, mikä ei kaikkia miellytä. ”Turhaa pelleilyä”, kommentoi Juuso portfolion kokoamista. ”Itse ainakin aion vetää perustelut työlleni hatusta, ja vasta jälkikäteen.”

Jokaviikkoisesta väkertämisestä saattaa muodostua a real pain in the ass, ja koeviikolla luokka 42 on epäilemättä hyvinkin täynnä mattimyöhäisiä. Pelkkä stressinaiheuttaja ei kurssi kuitenkaan ole, sillä miksi muuten kukaan kuvisdiplomia suorittaisikaan. Minusta ainakin on suunnattoman hauskaa leikata-liimata paperisilppua kartongille, ja keskustella sitten aikaansaannoksestani muitten samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja täytyyhän se myöntää – kyllä kuvisdiplomin suoritus rehtorin mainitsemana valkolakkiseremoniassa hivelee itsetuntoa.

Tulevien Gallen-Kalleloiden mestariteoksia pääsee ihailemaan joulukuun alussa.

kuvat ja teksti Paula Hongisto

O´TIMES jakso 3

25

Wanted The Best of Ogeli 2010

Seuraavassa numerossa kokoamme yhteen Ogelin Parhaat 2010. Jos uskot kasvattavasi Ogelin parhaita kulmakarvoja, tietäväsi mikä on Ogelin paras leivonnainen tai olet ehkä joskus heittänyt Ogelin parhaan iskulauseen, ota toimitukseen pikaisesti yhteyttä. Valitsemme sekopäisimmät ja tietenkin parhaimmat ideat julkaistavaksi kulmakunnan kuumimmassa lehdessä.

Ehdotuksesi voit jättää sähköpostilla osoitteeseen otimes.ouluyk@edu.hel.fi tai sivistää ideoillasi Ainoa ja Emmaa koulun käytävillä.

26

O´TIMES jakso 3

O´CULT O´TIMES jakso 3

27

Gintsu ja Aino safkalla maailman ympäri

Rakkaat Ogelin keittiötumpelot Aiomme johdattaa teidät pois kaalikääryleiden ihmeellisestä maailmasta ja esitellä teille ehkä hiukan psykedeelisempiä maailman makuja. Niitä voitte tavoitella pienissä keittiökomeroissanne suurella tai sitäkin suuremmalla budjetilla.

Suuntaamme lehden eri numeroissa maailman sykähdyttävimpien kaupunkien ruokakulttuurien saloihin. Ainon improvisoidessa erilaisten reseptien joukossa, Gintsu tekee pakkopullana tutkimusta kaupunkien historiasta, hulppeista ruokapaikoista ja mielenkiintoisista vierailukohteista. Meidän avustuksellamme teistä kaikista pussinuudelien ystävistä kuoriutuu ennen pitkää piiskaa kestäviä kulinaristeja.

terv. G ja A 28

O´TIMES jakso 3

Haaveilua Napolista

J

os et ole pelkkää pintaliitoa ja uusia shoppailupaikkoja etsivä nykyajan teini vaan haluaisit tutustua aitoon kulttuuriin, perinteiseen ja hyvään ruokaan sekä avoimiin, ystävällisiin ihmisiin, suosittelen lämpimästi matkaa Napoliin.

Etelä-Italian suurin kaupunki Napoli on historialtaan värikäs ja tunnettuja nähtävyyksiä on paljon: Vesuvius-vuori, Pompeijin rauniokaupunki, Kuninkaallinen palatsi sekä Napolin Kansallisarkeologinen museo. Päiväretkiä voi tehdä myös jo tunnetuksi tulleen Subin sarjan Caprin kuvauspaikalle – Caprin saarelle- sekä Amalfin hiekkarannoille. Napolissa on mahdollista myös edulliseen yöpymiseen, sillä se ei ole turistirysä, ja saat myös tilaisuuden tutustua aitoon Italiaan sellaisena kuin se on.

Ruokapuolelta Napoli tarjoaa aitoa, maukasta pizzaa. Jos mielii syödä kunnon perinteistä, kannattaa etsiä ruokapaikka, mistä saa sitä oikeaa, la vera pizza napoletanaa, sillä kaupungista löytyy myös nopeasti valmistettua, feikkiä markkinapizzaa. Suositeltava pizzapaikka on vanhan kaupungin Da Michele, josta löytyy legendaarista margherita- ja marinera- pizzoja.

Vanhasta kaupungista löytää myös sen aidon kulttuurin helmen, johon kuuluu niin tunnelmallinen ympäristö kapeine kujineen kuin suuret palatsitkin. Yli miljoonan asukkaan kaupungissa kannattaa käyskennellä jalan, sillä ruuhkat ovat yliampuvan suuria. Vanhan kaupungin halki kulkeva pääkatu on mainio aloituspaikka kävelyretkelle. Sen varrelta löytyy monia kahviloita, ravintoloita, kirkkoja, pieniä putiikkeja ja opiskelijoiden keskuudessa suosittu hengailupaikka.

Yöelämän etsijöille ja himoshoppailijoille Napolilla on hyvin vähän tarjottavaa. Baarit sulkevat ovensa jo yhdeksän maissa, harvat yökerhotkin ovat täysin ylihinnoiteltuja eikä meno ole missään suomalaiseen tapaan villiä ja vauhdikasta. Poikkeuksena ovat kesään sijoittuvat erilaiset karnevaalit, festivaalit ja uskonnolliset juhlat, jolloin juhlitaan yön yli. Shoppailijat sen sijaan saavat tyytyä taide-

O´TIMES jakso 3

29

ja elektroniikkaostoksiin, joita voi tehdä markkinakojuista edullisesti. Kuitenkin kujilta ja ostoskaduilta voi tehdä löytöjä niin kenkien kuin vaatteiden ja asusteidenkin suhteen.

Jos haluaa kokeilla jotakin extremeä, kannattaa hiippailla Scampian alueelle, joka on tunnettu köyhyydestä, työttömyydestä ja mafian pyörittämästä huumebisneksestä. Se ei ole kuitenkaan suositeltavaa, varsinkaan pimeän aikaan. Itse lisäisin vanhaan italialaiseen sananlaskuun ”Nähdä Napoli ja kuolla” virkkeen ”maista limoncelloa”, sillä se on yksi maailman parhaimmista ja raikkaimmista sitruunalikööreistä, joka valmistetaankin paikallisista sitruunoista.

Spagettiostoksilla ja kastikevarkaissa

Vaikka Napoli onkin tunnettu erityisesti pizzan synnyinkaupunkina, emme halunneet rientää keittiöön leipomaan Quattro Stagionea Kotipizzan tyyliin. Idea reseptiin ja sen valintaan lähti alun perin jokaisen italialaissuvun varjelluimmasta perhekalleudesta – la mamman ikiomasta tomaattikastikeohjeesta. Sitten mieleen tulivat napolilaiset mafiaperheet, amerikanitalialaiset Manhattanilla ja Sopranos. Kovaäänistä puhetta, perhe istumassa yhteisellä aterialla ja keskellä pöytää lohdullisen kokoinen kulho höyryävää spaghettia. Kuulostaako tutulta? Vain Sophia Loren kauhan varressa voisi tehdä mielikuvasta täydellisemmän.

Reseptin kulmakivi, aito tomaattikastike, kuplisi mielellään liedellä muutamankin tunnin, mutta pikaruokakansa voi halutessaan ahmia herkun jo lyhyemmänkin hauduttamisen jälkeen. Tomaattikastikkeen joukkoon on kiireettömänä päivänä melkein terapeuttista pyöritellä pikkuisia lihapullia, jotka saavat hurmaavan makunsa erilaisista yrteistä. Perfektionistit saattaisivat jopa valmistaa itse pastansa, mutta tarjolla on myös muutama lohdutuksen sana niille, jotka eivät satu omistamaan pastakonetta. Oivallinen vaihtoehto monen tunnin ähkimiselle pastataikinan kimpussa on italialainen kuivapasta. Yrittäessäsi epätoivoisesti löytää hyvää spagettia kaikenmaailman dececcojen ja barillojen joukosta, kiinnitä huomiota paketteihin, joiden kyljessä lukee “semola di grano duro”, mikä tarkoittaa että pasta on valmistettu korkealaatuisesta durumvehnästä.

Etsi käsiisi kauha, kattila ja löydä sisäinen mammasi. Jos kukkarosi pohjalta ei löydy yhtään rahaa matkustamiseen törsättyäsi Jimmy Choon siis-niin-ihaniin kenkiin, tämä resepti vie sinut pikamatkalle Napoliin. Buon appetito!

30

O´TIMES jakso 3

Spaghetti con polpette alle erbe Spagettia, yrteillä maustettuja lihapullia ja tomaattikastiketta

Laita lihapullia varten kaikki ainekset kulhoon, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta pieniä (noin teelusikan kokoisia) lihapullia ja ruskista ne nopeasti pannussa. Pullia ei ole tässä vaiheessa vielä tarkoitus kypsentää läpikypsäksi, vaan niihin on tarkoitus ottaa ainoastaan hiukan väriä pintaan.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä tai voita ja lisää sipuli ja valkosipuli.

Kuullota sipuleita muutama minuutti ja lisää sitten tomaattimurska, tomaattipyree, vesi ja halutessasi valkoviini. Anna kiehahtaa hetken ja lisää yrtit, sekä mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta kastiketta vähintään 30 min, ja laita sitten lihapullat kastikkeeseen kypsymään. Lisää vielä oliivit ja anna hautua noin 20 min. Kun kastike on valmista, keitä pasta ja tarjoile. Pinnalle voit halutessasi ripotella vastaraastettua parmesaania.

Gintare Gylling ja Aino Tuovinen

Lihapulliin 400g naudan paistijauhelihaa oksa tuoretta rosmariinia, lehdet hienonnettuna 1-2 oksaa tuoretta timjamia, lehdet hienonnettuna 2-3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna noin 1 ½ dl vastaraastettua parmesaania loraus oliiviöljyä loraus kermaa kananmuna mustapippuria myllystä suolaa

Kuvat Aino Tuovinen (ruoka) Barbara Ansaldi (Napoli, Capri)

Kastikkeeseen 1 tlk hyvälaatuista tomaattimurskaa (esim. Mutti) 1 rkl tomaattipyreetä noin 1-2 dl vettä sipuli, hienonnettuna 2-3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna 2 oksaa tuoretta rosmariinia, lehdet hienonnettuna 2-3 oksaa tuoretta timjamia, lehdet hienonnettuna vihreitä oliiveja noin 1 ½ dl valkoviiniä (jos haluat) mustapippuria myllystä suolaa Lisäksi Pastaa neljälle

O´TIMES jakso 3

31

Hyvät, pahat päihteet

M

iten ogelilaiset käyttävät päihteitä ja miten niihin suhtaudutaan? Päätimme ottaa asiasta selvää kyselyn avulla. Tulos oli, että koululaisillamme kuluu alkoholia, tupakkaa ja kannabista. Tässä tarkempi selvitys siitä, miten ja miksi.

Mitä käytätte, herra?

Tulokset eivät yllättäneet. Vakituisia tupakoitsijoita oli eri vuosiluokilla kullakin muutama ja arvattavasti abeissa oli eniten tupakkaa kokeilleita. Alkoholia nautittiin laajasti ja käytössä oli selkeä positiivinen korrelaatio iän mukaan. Kannabiksen vakituisia käyttäjiä oli muutamia, satunnaispolttelijoita ja ainetta kokeilleita hieman enemmän. Muita päihteitä eivät tähän otantaan sattuneet olleet kokeilleet. Oheinen kaavio kertoo tarkemmat prosentit ja kyselyyn vastanneiden määrät.

Ja syyt olivat?

Oman käytön arvioinnin lisäksi piti kyselyssä pohtia suhtautumistaan eri nautintoaineisiin asteikolla 1-5 (en hyväksy lainkaan – hyväksyn täysin). Viereisestä kaaviosta näkyvät luvut, jotka mikin päihde on keskimäärin saanut. Järjestys oli seuraava hyväksytyimmästä lukien: alkoholi, tupakka, kannabis, miedot ja viimeiseksi kovat huumeet. Abit olivat selkeästi myönteisimpiä juomista ja tupakan polttamista kohtaan kuin muut. Kannabista kohtaan asenteet vaihtelivat suuresti, abit olivat keskimäärin hieman muita myönteisempiä. Huomattavaa oli myös, että miehet olivat paljon kannabismyönteisempiä kuin naiset, kun taas muissa päihteissä eroa ei oikein ollut. Mietoja huumeita (kannabis erikseen) kohtaan oltiin tasaisen kielteisiä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kovat huumeet taas tyrmättiin poikkeuksetta.

Valtaosa niistä, jotka eivät päihteitä käyttäneet, mainitsivat syykseen sen, etteivät koe mitään tarvetta siihen tai etteivät vaikutukset sovi heille. Muutamat pelkäsivät negatiivia vaikutuksia, pääasiassa terveyden heikentymistä – ja tosiaankin vain muutamat verrattuna siihen suureen määrään vastanneista, jotka kumminkin kannattivat päihdevalistuksen tavoitteeksi käytön ehkäisyä.

Selkeä pääsyy päihteidenkäyttöön oli miellyttävät vaikutukset: hauskuus ja rentous. Osa mainitsi positiivisina seurauksina myös juhlissa tai muissa tapahtumissa saadut uudet kaverit ja sosiaalisuuden lisääntymisen. Haittavaikutuksia kohtuukäytössä väitettiin pieniksi.

32

O´TIMES jakso 3

Saanen udella suhtautumistanne?

Kartoitimme muitakin päihteisiin liittyviä asenteita. Kysyimme, pitäisikö valistuksen tähdätä nuorison päihteettömyyteen. Vähän alle puolet vastanneista oli sitä mieltä, että pitäisi. Useimmat heistä kokivat päihteet vaarallisiksi tai sopimattomiksi nuorille, tai ainakin uskoivat alaikäisille löytyvän parempaakin tekemistä. Myös kansanterveyden rapistumiseen vedottiin useasti.

Vastakkaiselle kannalle oli myös useita perusteluja. Paljon vedottiin siihen, että liian tiukka valistus vain aiheuttaisi käänteisen reaktion ja olisi turhaa. Osan mielestä päihdevalistukselle järkevämpi tavoite olisi ohjata nuoret vastuulliseen ja kohtuulliseen käyttöön tai tiedottaa asioista faktoihin perustuen - ja tähdätä korkeintaan haittojen vähentämiseen. Huomioitavaa on kumminkin, että ylipäätään nuorten päihteidenkäytöstä puhuttiin melko negatiiviseen sävyyn.

Toinen kysymys koski lainsäädäntöä. Päihteitä koskevia lakeja ei haluttu paljoakaan lähteä muuttelemaan. Vähemmistö kannatti mietoja huumeita koskevien rajoitusten höllentämistä, eritoten kannabiksen laillistamista. Ikärajoista oli mielipiteitä suuntaan ja toiseen, lähinnä muutamalla vuodella hiomista. Muutama peräänkuulutti tieteellisiin faktoihin perustuvaa lainsäädäntöä.

Uusia kieltolakeja ei kaivattu.

Monen mielestä lakien valvonta on puutteellista ja koettiin ongelmalliseksi, että niin moni nuori saa helposti käsiinsä tupakkaa ja alkoholia. Ylipäätään valistuksen tehoa kohtaan oltiin skeptisiä.

O´TIMES jakso 3

33

Haastattelu Kahden erilaisen mielipiteen ääni kuuluviin. Henkilöt olemassa olevia Ogelin oppilaita, joiden nimet on muutettu.. Käytän henilöistä nimiä Sebastian ja Rosatina.

Kuvaile omaa päihteidenkäyttöäsi Rosatina: Lähinnä tulee päihteitä käytettyä viikonloppuisin ja lomien aikaan, harvemmin arkena.

Eniten tulee varmaa käytettyä kannabista - kerran tai kaksi viikossa. Alkoholia tulee juotua harvemmin, ehkä kerran kuussa. En pidä päihteiden käyttöäni kovin pahana.

Sebastian: Käytän alkoholia harvoin jos laisinkaan, enkä koskaan paria annosta enempää. Muut päihteet ovat ihan tyhmiä enkä käytä niitä.

Mitä mieltä olet nuorten päihteidenkäytöstä?

R: Kunhan ei liikaa käytä, niin en näe kovin suurta ongelmaa. On tietysti vähän eri asia, onko 19vuotias vai vasta yläasteella. Turhan absoluuttinen suhtautuminen lienee turhaa, parempi olisi kannustaa vastuulliseen ja kohtuulliseen käyttöön.

S: Nuoret ja liian nuoret käyttävät liikaa kaikkea. Kukaan ei enää osaa pitää hauskaa ilman päihteitä, jos on tylsää, niin otetaan viinaa, ja jos on kivaa, niin otetaan silti ja joka viikonloppu ja aamu ja ilta ja keskiviikkokin on pikkulauantai.

Entä päihteidenkäytöstä yleisesti? Onko päihteet paha asia?

R: Ei mikään päihde ole haitaton, eikä yhteiskunnan kuulu kannustaa niiden käyttöön. Kyllä ne kuitenkin ihmisten elämään kuuluu, joillekin enemmän, joillekin vähemmän, eikä niitä kokonaankaan voida kieltää.

S: Kohtuullisessa käytössä eivät ole paha asia paitsi että huumeet, koska niiden vaikutuksista ei voi olla etukäteen varma.

34

O´TIMES jakso 3

Mitä mieltä olet Suomen päihdepolitiikasta?

R: Suomella on esimerkillinen päihdepolitiikka verrattuna joihinkin maihin, mutta se on silti kovasti vanhentunut. Yhä jahdataan kannabiksen käyttäjiä kuin pahimpia narkomaaneja ja keskitytään aivan liikaa rankaisuun, ei niinkään haittojen vähentämiseen* tai hoitoon. Esimerkkinä kannabiksen kasvattelusta voi saada sakkoja, ja paljon haitallisempia vastaavia tutkimuskemikaali-päihteitä saa tilattua laillisesti parilla hiirenklikkauksella. Korvaushoidot on jees ja hoitopaikkoja pitäisi olla ehdottomasti enemmän.

S: Jos saisin päättää, niin kaiken voisi kieltää. Mutta käytännössä kannabiksen voisi laillistaa, kun kaikki sitä kuitenkin polttaa.

* Haittojen vähentämiseen tähtäävästä päihdepolitiikasta esimerkkinä Vasemmistonuorten päihdepolitiikka, http://www.vasemmistonuoret.fi/?/asiakirjat/paihdepolitiikka/.

Yleisemmin aiheesta voi lukea esimerkiksi Wikipedian artikkelista http://fi.wikipedia.org/wiki/Päihdepolitiikka.

Entä kyselyn tuloksista? Yllättikö?

R: Kovasti ihmettelen. Kukaan ei suhtautunut myönteisesti koviin huumeisiin, ja jopa kannabikseen suhtauduttiin yleisesti kielteisesti. Aika moni oli kokeillut, mutta yleisesti ihmiset tuntuivat käyttävän vain alkoholia ja tupakkaa. Itse oletin mietojen huumeiden olevan huomattavasti suositumpia ja muutenkin suhtautumisen olleen positiivisempaa.

S: Ei yllättänyt. teksti Juuso Kähönen, kuvat Paula Hongisto, kysely Saila Kurki

O´TIMES jakso 3

35

Nuoret jotka vihaavat lukemista

T

iedän, ettei kukaan halua lukea kirjoja. Kirjat ovat vanhoja, kirjojen kieli on omituista ja sivuja on aivan liian monta. Elokuvissa asiat kerrotaan kaksi kertaa mielenkiintoisemmin ja taustamusiikin kera. Kirjat kuuluvat kirjastotädeille ja äikänopettajille.

On ihmisiä, jotka vihaavat kirjoja koska ovat hitaita lukemaan. Sitten on niitä, jotka väittävät, ettei lukemiseen ole aikaa, vaikka todellisuudessa käyttävät facebookissa roikkumiseen ja netissä idlaamseen tunteja joka ilta. Ja vielä niitä, jotka vihaavat kirjoja ihan vain periaatteesta. He lukivat kerran puolet Artemis Fowlista ja eikä se ollut kiinnostava - täten siis kirjat ovat ajanhukkaa.

Maailmassa on kuitenkin noin biljoona kirjaa. Mitä useamman niistä lukee, sitä suurempi olisi mahdollisuus löytää edes se yksi, joka on oikeasti hyvä. Ja sehän olisi voitto.

Ennen lopullista tyrmäystä kirjoille kannattaisi antaa vielä yksi mahdollisuus. Seuraavien kuuden teoksen joukosta saattaa hyvinkin löytyä se yksi erinomainen. Kaikki kirjat ovat allekirjoittaneen itse lukemia ja mainioiksi toteamia.

Jos olet edelleen vakuuttunut siitä, etteivät villit hevosetkaan saisi sinua tarttumaan yhteenkään opukseen, nämä kaikki ovat viimeistä lukuun ottamatta ovat saatavilla myös elokuvina.

36

O´TIMES jakso 3

Bram Stoker: Dracula (1897) Kaikki ovat kuulleet hänestä, mutta kuinkahan moni tuntee alkuperäisen tarinan Jonathan Harkerin kokemuksista tuon vaarallisen kreivin linnassa? Kaikkien vampyyrikertomusten isä ja isoisä selventää, mistä kaikki oikeastaan alkoi, kun Nosferatu ja Edward Cullenia vielä sätkyttelivät kapaloissaan. Vaikka tämä kalvakka herrasmies ei kenties olekaan aivan yhtä seksikäs kuin Stephanie Meyerin siirappipoika, löytyy hänestäkin varmasti se romanttinen puoli. Draculan luettuasi voit brassailla ilmiömäisellä vampyyritietämykselläsi ja ällistyttää Houkutusta kahdettatoista kertaa lukevan kaverisi.

Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini (1962) Kellopeli appelsiini kannattaa lukea vaikka vain kieliasun takia. ”Siellä saattoi nähdä tosi harashoo entisiä taloja, veljeni, joissa muinaiset ihmiset eli eli oli, vanhat ptitsat ja kuurot antiikkiset baabuskat kissoineen. Ja me nähtiin kahden ison, lihavan kollin hyppäävän pöydälle tunkiot appoavoimina loitsuten mau mau mau.” Juoni on varmasti monelle tuttu, varsinkin jos kuulut näihin elokuvat-ennen-kirjoja -ihmisiin. Ultraväkivalta ja yksityiskohtainen dystopiakuvaus pysäyttävät (toivottavasti) hetkeksi miettimään, onko yhteiskuntamme itse asiassa luisumassa kohti Burgessin elävöittämää tulevaisuutta. Kirja sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille ja helposti järkyttyville.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli (1973) Se on lastenkirja. Se on yksinkertainen. Mutta halutessaan nostalgisoida voi tämän seikkailukertomuksen vallan mainiosti lukea itselleen (tai pikkusiskolle) iltasaduksi. Tarina ujosta Korpusta ja hänen rohkeasta isoveljestään sekä naurattaa että itkettää, ja näin kymmenen vuoden kuluttua lapsuuden tutuista tarinoista siitä saattaa saada paljon enemmän irti kuin silloin joskus. Oletko esimerkiksi huomannut, miten surullinen ja väkivaltainen Veljeni Leijonamieli oikeastaan onkaan? ”Älä itke äiti, Nangijalassa tavataan!”

Terry Pratchett: Valkoparta Karjupukki (1996) Koska joulu jo tulla jollottaa, on sen kustannuksella irvaileminen jälleen paikallaan. Pratchett panee halvalla kaikkien tuntemia kliseitä fantasiamaailmassa, jossa henkilöt ovat rumia, tyhmiä ja pelkureita. Sarkastinen huumori on tavaramerkki, joka kuitenkin pääsee parhaiten oikeuksiinsa vasta englanninkielisessä alkuperäisteoksessa Hogfather. 55 miljoonaa lukijaa ei voi olla väärässä: tämä mies on nero kirjailijaksi. Sillä mielikuvitusta täytyy todellakin löytyä kahmalokaupalla, jos kirjoittaa lähes nelikymmenosaisen kirjasarjan maailmasta, joka on litteä, jota kannattelee neljä elefanttia, jotka seisovat suuren kilpikonnan päällä, jonka nimi on Suuri Kaksonen ja joka ryömii pitkin maailmankaikkeutta.

Corinne Hoffmann: Valkoinen masai (1998) Nainen tapaa masain lomamatkallaan Afrikassa. Nainen rakastuu masaihin, jättää poikaystävänsä muuttaakseen Keniaan, elää uuden miehensä kanssa savimajassa neljä vuotta, sairastaa malarian, synnyttää lapsen ja palaa lopulta kotimaahansa Sveitsiin kulttuurierojen osoittautuessa ylivoimaisiksi. Hoffmanin teos ei syyttele eikä puolustele. Niin pateettiselta kuin se kuulostaakin, Valkoinen masai on kertomus naisesta, joka uhrasi kaiken rakkautensa tähden. Imeliä auringonlaskukohtauksia ei kuitenkaan ole luvassa, sillä Afrikan arki on ennen kaikkea puutetta ja kovaa työtä. Kaikkein hätkähdyttävintä kuitenkin on kirjan todenperäisyys: se on nimittäin omaelämäkerta.

Allan Weisman: Maailma ilman meitä (2007) Jos New Yorkin sähköt katkeaisivat, kaupungin metrotunnelit täyttyisivät vedellä vuorokaudessa. Pohjois-Amerikassa on tuhansia vuosia sitten tallustellut mammutin kokoisia laiskiaisia. Ja vuodessa 500 miljoonaa lintua heittää henkensä törmättyään radiomastoihin. Maailma ilman meitä on tietokirja täynnä kovia faktoja maailman nykytilasta ja historiasta, sekä asiantuntijoiden arvioita siitä, mitä planeetallemme tapahtuisi, jos ihmislaji yhtäkkiä katoaisi. Vaikka kyse ei olekaan juonellisesta romaanista, kuivana ja tylsänä ei kirjaa voida pitää. Weismanin tyyli on helposti ymmärrettävää ja ihanan suorasukaista. Pakollinen teos vähintäänkin kaikille biologiasta tai maantiedosta kiinnostuneille, sillä lukemisen jälkeen voi koettaa jopa päteä Wellingille (kuinka moni pääsee koskaan tekemään niin?).

Paula Hongisto

O´TIMES jakso 3

37

O´CHAOS 38

O´TIMES jakso 3

KOLUMNI

Naapurina pedofiili Pedofilia on noussut Suomessa taas Jämsän tragedian myötä käsiteltävän arvoiseksi aiheeksi. Ihmeellistä asiassa on se, että tilanteeseen havahdutaan vasta, kun jotain järkyttävää tapahtuu. Tottakai on kuvottavaa lukea, kuinka lasten oma äiti pakottaa tyttäret ryhmäseksiin ja laittaa itse heistä kuvat nettiin, mutta pedofilia on aina ollut olemassa, eikä katoa minnekään, kään, vaikka uutisisointi aiheesta loppuisikin.

Kalifornian Megan’s Law kaltaisen sivuston perustamista harkitaan nyt Suomessakin. Sivuston ideana on kerätä tunnettunne tujen pedofiilien kuvat henkilötietoineen ja asettaa ne kansan nähtäväksi. Laki vaatii myös ilmoittamaan, ilmoittamaan, jos seksuaaliseksuaal rikoksesta tuomittu henkilö muuttaa naapurustoon. Varsinkin vanhemmat hyväksyvät tällaisen sivuston miettimättä, ajatellen että lapsia pitää varoittaa asiasta, jotta he osaisivat olla varuillaan. Mutta miettiikö kukaan, miten Megan’s Mega Lawn kaltainen ohjelma oikeasti vaikuttaisi?

Kuinka monta lapsiinsekaantumista jäisi tekemättä, jos rekisteri olisi olemassa? Poliisien mukaan pedofiilit iskevät useimmiten harkitusti lähipiiriin, kuten Jämsän tapauksessakin. Tällöin uhrien henkilöllisyyden henkilöllisyyden salaaminen olisi vaikeaa, jolloin heidän yksityisyytensä ja henkinen hyvinvointinsa kärsisivät.

Jos jokaisen tunnetun pedofiilin asuinpaikka olisi tiedossa, ihmiset eivät varmaankaan muuttaisi asumaan lähistölle.

Kaupunkeihin muodostuisi tietyt pedofiilikorttelit, pedofiilikorttelit, joissa kukaan ei uskaltaisi kulkea. Yhteiskunta menisi rikki. Vaikka rikollisten rekisteröinti parantaisikin turvallisuutta, mitä en pidemmän päälle usko, pedofiilien sukulaiset, ystävät ja lapset joutuisivat kärsimään loppuikänsä - syyttöminä.

Kaliforniassa on lain mukaan kielletty tietojen käyttö herjaamistarkoituksessa. Sitä on kuitenkin mahdotonta valvoa, ja tappeluita tulisi paljon enemmän. On myös epäselvää, kuinka paljon Suomeen mahdollisesti tuleva rekisteri muistuttaisi alkuperäistä, sillä rekisteriin on mahdollista joutua myös, jos 17-vuotias 17 harrastaa alle 16-vuotiaan vuotiaan tyttökaverinsa kanskan sa seksiä.

Ehkä tällainen rekisteröinti toisi perheihmisille turvaa. Mielestäni olisi kuitenkin pelottavampaa asua yhteiskunnassa, jossa jokainen raiskaaja, iskaaja, murhaaja ja pedofiili olisi kasvoiltaan tuttu ja asuinpaikka tiedossa. Ja jos tällainen sivusto pep rustettaisiin, niin se varmasti laajenisi muihinkin rikollisuuden osa-alueisiin. osa alueisiin. Mieluummin itse vaikuttaisin siihen, mihin voin, eli opettaisin lastaa toimimaan epäilyttävissä tilanteissa, kuin näyttäisin kaikkien pahantekijöiden naamat ja aiheutaiheu taisin turhaa pelkoa.

Lopuksi täytyy myöntää, että Suomessa on liian lepsut tuomiot pedofiileille. On järkyttävää, että pedofiili saa lähes poikkeuksetta vain ehdollista vankeutta – tuomiot ovat lievempiä kuin raiskauksesta. Omasta mielestäni pedofiileille sopiva rangaistus olisi elinkautinen. Tapauksien mukaan kemiallinen kastraatio on hyväksyttävää, pakottaa ei kuitenkuite kaan ketään saa.

Katsotaan, mitä oikeusministeriön isteriön työryhmä saa aikaan huhtikuuhun mennessä asiaa käsiteltäessä. Sitä odotellessa linnoittaudutaan me muut neljän seinän sisälle ja pelotellaan toisemme kuoliaiksi.

Kolumneja koulustamme

Gintare Gylling

O´TIMES jakso 3

39

Tapahtumakalenteri 11.12.

Koulun joulukonsertti Oulunkylän kirkossa kello 18:30

12.12.

Kansainvälinen Voittaja 2009 –koiranäyttely Helsingin Messukeskuksessa

13.12.

Kansainvälinen Pohjoismaiden Voittaja 2009 –koiranäyttely Helsingin Messukeskuksessa

15.12.

Teatterin diplomiesitykset salissa klo 18:00 Joulurock koulun pikkusalissa kello 18:30

16.12.

Rockstar Energy Drink Taste of Chaos –kiertue pääesiintyjinä In Flames ja Killswitch Engage) Jäähallissa kello 17:30

19.12.

Koulun joulujuhla kello 10

21.12.

Joululoma alkaa

31.12.

Miten juhlia uuden vuoden tulemista? Käy katsastamassa Maija Poppanen –näytelmä Helsingin kaupunginteatterissa!

LOISTAVAA UUTTA VUOTTA 2010!

01.01

The Imaginarium of Dr Parnassus ensi-illassa Finnkinossa

06.01.

Joululomalle päätös: Pablo Picasso –näyttely viimeistä päivää Ateneumissa

08.01.

Mitä tehdä perjantaina? Käy katsomassa Viidakkokirja –näytelmä Kansallisteatterissa!

13.01.

...tai naura Salaa rakas –näytelmälle Helsingin kaupunginteatterissa

14.01.–15.01. Next Step –messut Helsingin Messukeskuksessa 19.01.

Miettiikö tuttusi, mihin lukioon menisi? Vinkkaa hänelle Oulunkylän yhteiskoulun lukion avoimista ovista, jotka pidetään kello 13-15!

21.01.–24.01. Matka 2010 –messut Helsingin Messukeskuksessa 22.01.

Sherlock Holmes ensi-illassa Finnkinossa

koonnut Sanna Riikonen

40

O´TIMES jakso 3

Suusta siepattuA ” Nyt mä tykitän teit niin, et te meette ihan veltoiks! ” Tapper ottaessaan yllättäen vain muistiinpanot esille.

” Hei tontut! ” Tapper 24/7

” Tämä geometrian jatkokurssi MAA15 on siis koulukohtainen syventävä kurssi ja ihan mukavasti te näytätte valinneen tätä ottaen huomioon sen, että kyllä täällä töitä joutuu tekemään. Olisihan tuolla biologian puolella ollut tarjolla niitä kaiken maailman marsunsilityskursseja vai mitä niitä nyt on. ” Salmisen objektiivinen suhtautuminen biologiaan tulee kaikille selväksi

” Polla tarkoittaa miehen kikkeliä.

Muistakaa siis, että tilaatte ravintolassa polloa (kana, toim. huom.), ettekä pollaa. ” Sarjassamme Rafolsin kootut hyödylliset vinkit espanjan kieleen.

” Luontoäiti on ilkeä vanha akka ja Jumala sadisti. ” ” Me olemme mönjää. ” Welling kertoo raakoja totuuksia ja kuvailee rakasta ihmiskuntaamme.

” Vaikka on hyvä osata fysiikkaa, niin tanssitaito on tavallaan hyödyllisempi - fysiikan osaamisella kun ei tehdä vastaavanlaista vaikutusta naisväkeen. ” Pentti Korhonen ohjeistaa

O´TIMES jakso 3

Oletko sinä, rakas lukija, siepannut jotakin opettajan tai oppilaan suusta? Mikäli olet, niin muistathan lähettää postia O'Timesin sähköpostiosoitteeseen: otimes.ouluyk@edu.hel.fi.

Koonnut Sanna Riikonen

41