Opinto-ohjaaja 3/2025

opinto-ohjaaja

3/2025

Kummiyritysyhteistyö, erilaiset ohjausympäristöt ja tehostettu oppilaanohjaus

NFSY:n vuosikokous Kööpenhaminassa

Mielenrauhaa stoalaisuudesta

opinto-ohjaaja

3/2025

Opinto-ohjaajien

ammatti- ja järjestölehti

ISSN 2342-9119 (Painettu)

ISSN 2342-9127 (Verkkojulkaisu)

Julkaisija

Suomen opinto-ohjaajat ry Polvikatu 7 A 19, 33100 TAMPERE

Ilmoitusmarkkinonti / myyntineuvottelija

Tuija Mäntsälä

Betaniankatu 8 as 16, 20810 TURKU puh. 040 776 9727 ja 050 598 5223 tuija.mantsala@turkuamk.fi

Rahastonhoitaja

Tuula Karttunen

Sirritie 1 B 9, 39160 Julkujärvi puh. 050 3086378 karttunen.tuula.anneli@gmail.com

Toimitusneuvosto

Tuija Mäntsälä

Emmi Hannuksela

Anneli Tikkanen

Armi Nurmi (päätoimittaja, armi.nurmi1@gmail.com)

Aki Tulikari (toimitussihteeri ja taittaja)

Tilaushinta 65 EUR / vsk

Ilmoitushinnat

koko sivu: 925 EUR puoli sivua: 625 EUR neljännessivu: 515 EUR takakansi 1400 EUR kannen sisäpinta – koko sivu 1100 EUR – puoli sivua 780 EUR

Painopaikka ja painos

PunaMusta, Forssa Painos 1500

Ilmestymisaikataulu 2025

Lehti 1 – 31.1. Aineisto 14.1. Lehti 2 – 14.3. Aineisto 24.2. Lehti 3 – 12.9. Aineisto 25.8. Lehti 4 – 21.11. Aineisto 4.11.

Lehteen tarkoitettu aineisto sähköisessä muodossa jäsensihteerille tai toimitussihteerille aki.tulikari@gmail.com Ilmoitukset pdf-tiedostoina.

Opinto-ohjaaja varaa oikeuden lyhentää ja muokata lehteen lähetettyjä tekstejä.

Tässä numerossa

Puheenjohtajalta – Paula Lindqvist

Monimutkainen kokonaisuus

Hyvää alkusyksyä, opinto-ohjaajat!

Koulumaailmassa on taas kerran tapahtumassa muutoksia. Perusopetuksen puolella mobiililaitteiden kielto astui juuri voimaan, ja esi- ja perusopetuksessa sekä lukiossa oppimisen tuen järjestämisen uusi malli. Ammatillisessa koulutuksessa otetaan vuoden 2026 alussa käyttöön uusi rahoitusmalli ja aloitetaan monivuotinen ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilu. Perusopetuksessa on äidinkieleen ja matematiikkaan lisätty oppitunteja.

Suomen opinto-ohjaajat ry onkin monessa yhteydessä peräänkuuluttanut tietojen ja taitojen vahvistamista ennen kuin oppilas tai opiskelija siirtyy seuraavalle asteelle. Saimme oman edustajan Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmään perusopetuksen oppimistulosten vahvistamiseksi, joten opintoohjauksen näkökulmat tulevat varmasti huomioiduksi.

Kesäkuussa SOPO ry:lla oli kunnia saada kutsu Opetus- ja kulttuuriministeriön pyöreän pöydän keskusteluun korkeakoulutuksen visiotyöstä vuoteen 2040. Keskustelussa oli muidenkin sidosryhmien edustajia, ja hyvin yhdensuuntaisia olivat viestimme ministeriöön. Opiskelijoiden oppimisvalmiuksien tulee olla korkeakoulun vaatimusten tasolla: opiskelemaan oppimisen tulee olla keskiössä kaikilla koulutusasteilla.

Opiskelijavalintojen tulee olla sellaisia, että niiden kautta saadaan valituksi kullekin alalle juuri siihen soveltuvimmat opiskelijat. On tärkeää, että nuori osaa hakeutua ja pääsee toivomalleen alalle. Lasten ja nuorten kasvun kohti aikuisuutta tulee olla vähemmän paineinen, ja oman paikan etsimiseen on saatava käyttää aikaa.

Kuluneena kesänä on julkisuudessa keskusteltu opiskelijavalinnoista, ja nimenomaisesti suuresta ensikertalaisuuskiintiöstä. Nykyisten rahoitusmallien mukaisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoituksessa painotetaan

yhä voimakkaammin ensikertalaisia ja heidän valmistumistaan tavoiteajassa.

Erityisesti lukioiden opinto-ohjaajat tunnistavat, että liian suuri ensikertalaisuuskiintiö voi aiheuttaa opiskelun aloittamisen viivästymistä, ehkäpä jopa syrjäytymistä, kun nuori jää odottamaan toiveidensa paikkaa. Alemman hakukohteen opiskelupaikkaa ei oteta vastaan, jottei arvokas ensikertalaisuus menisi.

Kuluneena kesänä on julkisuudessa keskusteltu opiskelijavalinnoista, ja nimenomaisesti suuresta ensikertalaisuuskiintiöstä.

Joustamaton ensikertalaisuuskiintiö yhdistettynä laajaan todistusvalintaan eivät ole toimia, joilla suomalaisten korkeakoulutettujen määrä saadaan nostettua OECD:n keskiarvon tasolle. SOPO ry on samoilla linjoilla Lukiolaisten liiton kanssa: ensikertalaisuuden tulisi olla joustavampi esimerkiksi niin, että se voisi palautua seuraavan vuoden yhteishaussa, jolleivat opinnot ole alkaneet sujua toivotusti.

Tätä kirjoittaessani on meneillään lausunnon antamisaika hallituksen valmistelemasta ns. yhden paikan säännöstä. SOPO ry tulee olemaan lausunnossaan varauksellisen positiivinen. Yhden paikan säännös ei ainakaan esityksen mukaan kuitenkaan suoranaisesti vapauta opiskelupaikkoja sellaisille, joilla ei sitä vielä ole. Korkeakoulujen opinto-ohjaajat tietävät, että moni jo korkeakoulussa aloittanut hakee yhteishaussa silloin, kun aiemmin vastaanotettu opiskelupaikka ei ollutkaan sitä, mitä nuori sen oli ajatellut olevan. Siirtohaut toimivat usein vain ”paperilla”.

Mikäli ns. yhden paikan säännös tulee voimaan, samalla on sujuvoitettava siirtohakuja, jotta ne olisivat todellinen vaihtoehto yllä mainitussa tilanteessa. Ensikertalaiskiintiön kokoon on myös tehtävä muutoksia.

Kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta, jota ei yksittäisillä muutoksilla saada nopeasti ratkaistua toivottuun suuntaan. Päätöksenteko ei kuitenkaan voi olla poukkoilevaa eikä päämääränä voi aina olla säästäminen.

Korkeakoulujen opiskelupaikkojen määrä ei riitä hakijajoukolle. Kevään 2025 korkeakoulujen toisessa yhteishaussa opiskelupaikan sai ainoastaan 38 % hakijoista. Halukkaita opiskelijoita riittäisi, eikä esimerkiksi Uudellamaalla ole suhteessa tarpeeksi korkeakoulupaikkoja alueen nuorille. Opiskelupaikkojen lisäys ja laadukkaan opetuksen tarjoaminen vaativat rahallisia panostuksia.

Toivon lisäksi, että ikiliikkujalle asetetaan rajat – rajaamaton ylioppilaskokeen uusiminen vaatii uudelleen tarkastelua. Nuoren tulee saada katsoa tulevaisuuteensa, eikä menneeseen.

Kaikissa edellä nostamissani näkökulmissa osaavalla opinto-ohjauksella on merkittävä rooli. Opinto-ohjaajia tarvitaan! Haasteista huolimatta muistakaamme tuoda esille hyviä tulevaisuuksia sekä valaa nuoriin ja toisiimme uskoa tulevaan.

Ps. Onhan Oponiemi26 kalenterissa 5.7.2.2026? Ilmoittautuminen SOPO ry:n jäsenille aukeaa lokakuun puolen välin jälkeen. Seuraa opopaivat2026.fi -sivuja!

Paula Lindqvist

Opinto-ohjaus ei ole ylellisyyttä – se on perusta tulevaisuudelle

Suomessa puhutaan paljon osaamistasosta, koulutuksen laadusta ja kilpailukyvyn vahvistamisesta. Silti liian usein unohtuu se perusta, jonka päälle nämä tavoitteet rakentuvat: opinto-ohjaus ja opinto-ohjaajan työ.

Opinto-ohjaus ei ole sivurooli, vaan keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia, oppimista ja polkua kohti tulevaisuutta.

Opinto-ohjaus tukee valintoja, ehkäisee keskeyttämisiä ja auttaa löytämään suunnan silloin, kun se on hukassa. Kuitenkin monissa oppilaitoksissa resurssit opinto-ohjaukseen ovat riittämättömät, ja ohjauksen määrä sekä laatu vaihtelevat merkittävästi.

Moni opinto-ohjaaja kantaa arjessaan vastuuta, joka ylittää heidän tehtävänkuvansa rajat. Kun työnjakoa ei ole selkeästi määritelty, opinto-ohjaajille kasautuu muita hallinnon tai tukipalvelujen tehtäviä – usein ilman lisäresursseja. Tämä ei ole kestävää. Kuormittunut opinto-ohjaaja ei voi olla läsnä siinä määrin kuin ohjattavat tarvitsisivat.

Opinto-ohjaajat ovat kouluyhteisön moniottelijoita, joilla on kokonaiskuva oppilaitoksen pedagogiikasta, opiskelijoiden tuen tarpeista ja koulutuksen nivelvaiheista. Siksi on tärkeää, että meidät otetaan mukaan myös päätöksentekoon. Ohjaus ei ole erillinen osa koulutyötä – se on koko koulun yhteinen tehtävä.

Samalla on huolehdittava siitä, että opinto-ohjaus muodostaa eheän jatkumon perusopetuksesta toiselle asteelle. Ohjattavan siirtyessä uuteen koulutusmuotoon hänen saamansa tuki ei saa katketa. Vain sujuva, suunnitelmallinen ohjauksen jatkumo ehkäisee pudokkuutta ja tukee yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulutuspoluilla.

Eikä ohjauksen tarve pääty toisen asteen tutkintoon. Myös korkeakoulut ja korkeakouluopiskelijat tarvitsevat kou-

lutettuja, asiantuntevia opinto-ohjaajia. Korkeakouluopinnot ovat usein monivaiheisia, yksilöllisiä ja kuormittavia. Kun opintoja suunnitellaan yhdessä ohjausalan ammattilaisen kanssa, opiskelijan eteneminen tehostuu, valmistumisaika lyhenee ja opintojen mielekkyys paranee. Tämä ei ainoastaan tue yksilöä – se lisää myös koko järjestelmän tuottavuutta ja vaikuttavuutta.

Ohjaus ei ole erillinen osa koulutyötä – se on koko koulun yhteinen tehtävä.

Tässä kohtaa täydennyskoulutus nousee jälleen ratkaisevaan rooliin. Opintoohjaajien työ muuttuu jatkuvasti. Ilman mahdollisuutta päivittää osaamistaan opinto-ohjaajat jäävät jälkeen – ja samalla jäävät jälkeen myös ne opiskelijat, jotka tukea tarvitsevat. Täydennyskoulutus ei ole etuoikeus, vaan osa ammatillista vastuuta ja työelämän laatua.

Ja tässä tulee esiin myös työhyvinvoinnin merkitys. Kun ammattilaisilla on riittävästi aikaa, tukea ja mahdollisuuksia kehittää itseään, he jaksavat paremmin. Työhyvinvointi ei synny taukohuoneessa – se syntyy siitä, että työ on mahdollista tehdä hyvin. Opinto-ohjaajilla täytyy olla kokemus siitä, että meidän työtä arvostetaan, meidän osaamiseen luotetaan ja meidän jaksamisesta huolehditaan.

On aika tunnistaa, mitä kaikkea opintoohjaus koulutusjärjestelmässämme kannattelee, ja ymmärrettävä, että ilman kunnollista tukea, koulutuksen kivijalka murenee hiljaa alta.

Aika on rahaa myös opinto-ohjauksessa. Mutta tässä tapauksessa se on myös suuntaa, toivoa ja tulevaisuutta.

Mukavia lukuhetkiä!

Armi Nurmi päätoimittaja

Ohjausalan ammattilaisten tukena kansainvälistymisessä

Suomen Euroguidance 30 vuotta: tukea ohjaajien liikkuvuuteen

Jokaisella on oikeus kansainvälisiin kokemuksiin ja osaamisensa kehittämiseen taustasta riippumatta. Kansainvälisen oppimisen mahdollisuudet on taattava tasavertaisesti kaikille.

Nämä ajatukset ovat siivittäneet Euroguidance-työtä Suomessa nyt jo 30 vuotta. Tänä juhlavuonna keskitymme tukemaan ohjaajien omaa kansainvälistymistä. Juhlistamme pyöreitä vuosia lähettämällä suomalaisia ohjauksen ammattilaisia kehittämään osaamistaan kansainvälisiin ympäristöihin.

Ensimmäiset juhlavuoden opintovierailijat tutustuivat uraohjaukseen ja työllisyyspalveluiden toimintaan keväällä Saksassa. Osana kansainvälisen Academia-verkoston vierailua he jakoivat kokemuksia ja parhaita käytänteitä muiden maiden kollegoiden kanssa.

”Päällimmäisenä mieleeni jäi se, että muutkin maat kamppailevat samojen haasteiden kanssa esimerkiksi nuorten koulupudokkuuden kanssa, ja olemme täällä Suomessa edelläkävijöitä ohjaustyön arvostamisen suhteen”, kurikkalainen opinto-ohjaaja Eeva-Liisa Ukkonen kertoo.

Euroguidance European Conference: Sustaining guidance within the Union of Skills

Osana maailmanlaajuista elinikäisen ohjauksen Global Careers Month -tapahtumaa Euroguidance-verkosto järjestää kansainvälisen konferenssin Riikassa, Latviassa 2.–3.12.2025 yhdessä IAEVG:n ja Latvian opetushallinnon kanssa.

Konferenssin teemat tulevat keskittymään sosiaaliseen ja ympäristökestävyyteen ohjauksessa. Ohjelmassa pohditaan yhdessä myös, mitä elinikäiseen oppimiseen panostava Osaamisunioni Euroopalle sekä globaalisti tarkoittaa.

Lähtisitkö sinä Riikaan puhujaksi tai kartuttamaan omaa osaamistasi? Ilmoittautuminen tapahtumaan aukeaa syyskuussa.

Osana juhlavuotta Suomen Euroguidance-keskus rahoittaa muutaman suomalaisen osallistumisen tapahtumaan. Seuraa viestintäkanaviamme ja hae mukaan!

Lisätietoa konferenssista: https://sites.google.com/view/euroguidance2025gcm/home (sivusto päivittyy)

Opetukseton perjantai – toteutuuko se kohdallasi?

Yksi opinto-ohjaajien työtehtävistä on ammattitaidon ylläpitäminen ja sen kehittäminen. Meiltä odotetaan syvää ymmärrystä koulutusjärjestelmistä, koulutusvalinnoista, hakujärjestelmistä, yhteiskunnassa jatkuvasti tapahtuvista muutoksista ja työelämän tarpeista. Meille tärkeät yhteistyötahot ovat jo pitkään pyrkineet järjestämään koulutuksensa perjantaille saadakseen meitä kootusti paikalle. Moni meistä kuitenkin huomaa taas lukuvuoden alettua, että oppilaanohjauksen opetustunteja on sijoitettu perjantaille. Moni tyytyy kohtaloonsa, kun työnantaja puoltaa koulutukseen pääsyä. Tilanne on tässä kohtaa ihan kohtuullinen. Huonomminkin voisi kuulemma olla.

Moni tyytyy siihen, mitä työpaikka tarjoaa. Asioihin voi kuitenkin vaikuttaa. Tuo esille tämä opetuksettoman perjantain tarve.

Oppilaanohjauksen opetustunteja on jokaisella koulutusasteella vähän. Ne jokainen opinto-ohjaaja tietenkin pitäisi mielellään itse eikä sijaisopettaja. Sijaisopettajalle tulee kunnissa maksaa palkkaa sijaistamisesta, jolloin perjantaille sijoitetut tunnit tulevat kunnille kalliiksi. Kuntien valtionosuudet laskevat ai-

nakin seuraavat kolme vuotta. Kuntien tulee selvitä tehtävistään vähemmällä rahalla, jolloin rahan käyttöä tulisi suunnitella järkevämmin. Anna yhden ilmaisen vinkin. Opinto-ohjaajien opetustunnit pois perjantailta.

Mistä sitten perjantaille sijoitetut opetustunnit johtuvat? Usein rehtorit tai työjärjestyksistä vastaavat vetoavat ”lukkariongelmiin”. Minua kiinnostaisi tietää, mitä ne ovat. Itse opinto-ohjaajan työn lisäksi vastaan Kiviniityn koulun työjärjestyksistä (saan hyvän korvauksen) Kokkolassa. Me olemme kahdeksan sarjainen koulu, jossa on neljä painotusluokkaa, monikulttuurinen joustava perusopetusryhmä, perinteinen joustava perusopetusryhmä, valmistava opetus, kolmelle luokka-asteelle pienryhmät ja varhennetun oppivelvollisuuden ryhmä. Oppilasmäärä on n. 540 ja opettajia on n. 50. Tämän lisäksi olemme viisijaksojärjestelmässä. Tästä kaikesta huolimatta minulla ja kollegallani ei ole yhtään opetustuntia sijoitettuna perjantaille. Jos siis huomaat perjantaille sijoitettuja opetustunteja, se on joko merkki a) silkasta kouluhallinnon osaamattomuudesta tai b) pahimmillaan arvostuksen puutteesta työtäsi kohtaan.

Moni tyytyy siihen, mitä työpaikka tarjoaa. Asioihin voi kuitenkin vaikuttaa. Tuo esille tämä opetuksettoman perjantain tarve. Sen voi tarvittaessa perustella taloudellisilla näkökulmilla. Kun aletaan puhua rahasta, niin asia usein alkaa kiinnostamaan eri tavalla. Me teimme Kokkolassa perusopetuksen opinto-ohjaajien kanssa yhteisen kannanoton opetuksettomasta perjantaista rehtoreille ja sivistysjohtajalle. Jos opetuksettoman perjantain työnantaja ottaa tosissaan, hän sijoittaa opinto-ohjaajalle perjantait varatuiksi, jolloin ei tule oppituntien sijoituksia perjantaille. Siitä minä aina aloitan meillä Kiviniityssä seuraavan lukuvuoden työjärjestysten teon.

Pidä puoliasi, koska kukaan muu ei tee sitä sinun puolestasi. Toivotan Sinulle hyvää lukuvuotta 2025–2026!

Tuukka Roukala, Kokkola

Mitä tehostettu oppilaanohjaus tekee näkyväksi peruskoulun ohjauksesta?

Mitäuutta tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus on tuonut peruskoulun ohjaukseen? Mitä se on antanut nuorille? Mihin nuoret toivoisivat muutosta? Entä kuinka tehostettu ohjaus on onnistunut edistämään oppilaiden yhdenvertaisuutta?

Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä säädettiin laki koulujen velvollisuudesta järjestää tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta (tehostettu ohjaus tästä eteenpäin) sitä tarvitseville oppilaille vuosiluokilla 8 ja 9. Uudistuksella pyritään takaamaan jokaisen nuoren riittävä ohjaus toisen asteen valinnan tekemisessä sekä edistämään koulutuksellista yhdenvertaisuutta. ItäSuomen yliopiston ohjauksen koulutuksen ja OKM rahoittamassa Tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus – työprosessit, kohtaamiset ja oppilaan toimijuus (TEHEKOP) -hankkeessa (2023–2026) olemme kiinnostuneita siitä, miten tehostetulle ohjaukselle asetetut tavoitteet toteutuvat käytännössä.

Hankkeessa tarkastellaan tehostettua ohjausta nuorten elämässä toteutuvina prosesseina sekä opinto-ohjauksen ja kouluyhteisön yhteisinä työprosesseina ja toimintatapoina. Olemme keränneet monenlaista aineistoa: oppituntien ja ohjauskeskustelujen havainnointia, oppilaiden, opettajien sekä keskeisten yhteistyökumppaneiden haastatteluita. Nyt ensimmäiset opinnäytetyöt ja tutkimusartikkelit ovat alkaneet valmistua ja nostamme seuraavaksi muutamia tutkimustuloksia.

Sitä samaa vanhaa ohjausta – mutta jotain on kuitenkin muuttunut Tehostettu ohjaus on lähtenyt jalkautumaan vaihtelevasti (Kukkonen 2023), samoin sitä koskeva resurssointi. Vaikka tutkimuksessamme emme tarkastele resurssointia konkreettisesti, opintoohjaajien puheesta käy ilmi vahvasti se, että resurssointi vaikuttaa siihen, voiko ”tehostaminen” toteutua.

Muutoksen eteenpäin vieminen näyttää jäävän pitkälti opinto-ohjaajien harteil-

le. Kerttu Forsström ja Otto Gao (2023) tarkastelivat pro gradussaan rehtoreiden roolia ja asiantuntemusta tehostetun ohjauksen toimeenpanossa. Heidän mukaansa rehtorit luottavat opinto-ohjaajien asiantuntemukseen, mutta samalla ohjauksen kehittämisen, tukemisen ja johtamisen kysymykset voivat jäädä opinto-ohjaajan harteille. Huomionarvoista oli myös, että toisin kuin erityisen tuen kohdalla, kukaan haastatelluista rehtoreista ei ollut vedonnut kuntansa sivistystoimessa ohjauksen lisäresurssien puolesta.

Olemmekin esittäneet, että tehostettu ohjaus on peili siihen, millainen ylipäänsä oppilaanohjauksen tila on erilaisissa kouluissa.

Olemmekin esittäneet, että tehostettu ohjaus on peili siihen, millainen ylipäänsä oppilaanohjauksen tila on erilaisissa kouluissa. Se tekee näkyväksi paitsi sitä, miten oppilaita ohjataan ja mikä on opinto-ohjaajan asema koulussa, niin myös sitä, miten koko koulu ohjaa ja miten ohjaustyötä johdetaan. Tehostettua ohjausta koskevan uudistuksen toimeenpanossa haastavaa on ollut myös termin likeisyys erityisen tuen termistön kanssa, mutta myös se, onko tehostettu ohjaus julkista vai ei. Kerrotaanko nuorille se, että he saavat tehostettua ohjausta vai jätetäänkö se kertomatta esimerkiksi vedoten siihen, että se voi leimata turhaan oppilasta? Toisaalta mikä on tehostetun ohjauksen tulevaisuus ja kunnalle annetut lisäresurssit, jos tehostetusta ohjauksesta ei puhuta julkisesti eivätkä esimerkiksi huoltajat tai nuoret tiedä sitä vaatia?

Yleisin vastaus opinto-ohjaajien haastattelukysymykseen siitä, että mikä on muuttunut tehon myötä, on ollut se, että ”eipä juuri mikään, teho-ohjaus on sitä samaa kuin ennenkin, hyvä jos nyt saisi enemmän aikaa yksilöohjaukseen”. Toisaalta monien opinto-ohjaajien puheessa kuuluu myös se, että uudistus kiinnitti huomiota opinto-ohjaukseen, vahvistaen samalla sille kuuluvaa ar-

vostusta. Joissain kunnissa lisääntynyt resurssointi on tuonut paitsi lisää aikaa yksilöohjaukseen myös uusia ohjauksen toimintatapoja, esimerkiksi: opinto- ja uraohjauksen aloittamisen jo kahdeksasluokkaisten, paikoin jo seitsemäs- ja kuudesluokkalaisten keskuudessa, kaveri- ja pienryhmäohjauksen vahvistamista, nivelvaiheen ohjausta, Teho-tettiä ja Teppo-valinnaista, pariopoilua, koordinoidumpaa kehittämistä, yhteistyön vahvistamista ja selkiyttämistä, (esim. erityisopettajan, ryhmänohjaajan, kouluvalmentajan, kuraattorin kanssa). Uudistuneet työtavat ovat kohdistuneet myös teho-ohjattavien kartoittamiseen (mm. ohjaustarvekartoitukset, muiden ammattilaisten havainnot ohjauksen tarpeesta) tai nuorten ryhmien keskuuteen jalkautuvien ohjausmenetelmien kehittämiseen ja mallintamiseen.

Huomionarvoista on myös se, että tehostettu ohjaus nostaa esiin koulujen vaihtelevat tavat toteuttaa niin tehostettua kuin tavallistakin oppilaanohjausta – variaatiota näyttää olevan niin koulujen kuin yksittäisten opinto-ohjaajienkin tavoissa toteuttaa ohjausta. Yhtäältä tämä variaatio on vahvuus: on tärkeää, että kukin koulu ja opinto-ohjaaja reagoi oman koulun oppilaiden tarpeisiin heidän tarvitsemallaan tavalla. Toisaalta tämä variaatio näyttää tuottavan oppilaiden keskuuteen eriarvosuutta sen suhteen, millaista ohjausta he voivat saada. Toisin sanoen ohjauksen vaihtelevuus niin resursseissa, ohjauksen toteuttamismuodoissa kuin yhteistyökäytänteissäkin asettaa kysymyksiä oppilaiden alueellista ja koulukohtaisesta yhdenvertaisuudesta. (Souto, Vehviläinen & Lonka arvioitavana).

Puhetta vahvuuksista ja kouluasioista, muttei sosiaalista eroista ja kiusaamisesta Tehostetun ohjauksen tarkasteleminen sitä saaneiden nuorten näkökulmasta on tärkeää, kun halutaan ymmärtää, miten ohjauksessa onnistutaan vastaamaan ja huomioimaan nuorten moninaisia tarpeita. Hanna Lonkan väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa (Lonka, Souto & Vehviläinen 2025) tarkastelimme te-

hostettua ohjausta saaneiden nuorten haastattelupuheesta: yhtäältä sitä, mitä heille koulutusvalinnassa merkityksellisiä asioita ohjauksessa käsitellään ja toisaalta, mitkä näyttävät jäävän vähemmälle huomiolle tai tulevan kokonaan sivuutetuiksi. Artikkelin haastatteluaineisto koostuu 30 tehostettua ohjausta saaneen 9.-luokkalaisen nuoren haastattelusta, jotka on kerätty kolmesta eri yläkoulusta keväällä 2023 ja 2024.

Analyysimme osoittaa, että ainoastaan osa nuorille merkityksellisistä asioista tulee käsitellyiksi ja huomioiduiksi ohjauskeskusteluissa.

Analyysimme osoittaa, että ainoastaan osa nuorille merkityksellisistä asioista tulee käsitellyiksi ja huomioiduiksi ohjauskeskusteluissa. Nuorten omia vahvuuksia sekä kiinnostuksen kohteita käsitellään ohjauksessa kattavasti, kun taas vähemmälle huomiolle näyttää jäävän nuorten sosiaalisiin suhteisiin sekä sosiaalisiin eroihin liittyviä kysymyksiä, kuten sukupuolen, seksuaalisuuden tai rasismin merkityksiä koulutusvalinnoissa. Tutkimuksemme nuoret kuitenkin toivoivat, että myös näitä aiheita voitaisiin käsitellä ohjauksessa.

Keskeinen havainto koski myös sitä, että opinto-ohjaajan toiminnalla on merkitystä sille, millaiseksi ohjauskeskusteluiden rajat ja niissä käsiteltävät aiheet muodostuvat. Mitä ohjauksessa käsitellään ja mihin keskitytään, se-

kä mitä opinto-ohjaaja kysyy ja ottaa puheeksi, ovat osaltaan rakentamassa nuorten mielikuvia opinto-ohjaajalle kuuluvista asioista. Toisaalta myös puhumattomuus ja vaikeneminenkin ovat ohjauksellisia tekoja, joista nuoret tekevät tulkintoja. Voiko esimerkiksi kohtaamastaan rasismista tai kiusaamisesta kertoa opinto-ohjaajalle.

Nuoret eivät tee koulutusvalintojaan sosiaalisessa tai kulttuurisessa tyhjiössä, minkä vuoksi myös ohjauksessa olisi tärkeää kohdata nuori kokonaisvaltaisesti ja huomioida laajemmin sitä sosiaalista kontekstia, jossa nuori elää. Sosiaalisten ja rakenteellisten tekijöiden sivuuttaminen ohjauksessa voi johtaa siihen, että ohjauksessa saatetaan tahtomattaan toistaa vallitsevia eriarvoistavia rakenteita, kun niitä ei pureta koulutusvaihtoehtoja punnitessa. On myös mahdollista, etteivät nuoret opi tunnistamaan, mitkä kaikki tekijät ovat merkityksellisiä heidän omissa koulutustansa ja työuria koskevissa toiveissaan, jos ohjauksessa keskitytään kapeasti vain yksilöstä lähtöisin oleviin tekijöihin tai koulukeskeisiin asioihin (kuten keskiarvoon, poissaoloihin). Yhteiskunnallisista tekijöistä vaikeneminen ei myöskään lisää sosiaalista yhdenvertaisuutta, päinvastoin: seurauksena voi olla, että nuori jää yksin vaikeiden yhteiskunnallisten kysymysten kanssa ja vaille tarvitsemaansa tukea.

Tutkimuksemme heittääkin kentälle kriittisen kysymyksen siitä, onko tehostettu ohjaus onnistunut huomioimaan

aiempaa laajemmin ja holistisemmin nuorille valinnassa merkityksellisiä ilmiöitä vai onko ohjauksen rajat pysyneet melko ennallaan koulu- ja yksilökeskeisissä asioissa, jolloin tehon suurin muutos on ohjausajan mahdollistaminen oppilaille? Ohjauksen resursointi on tärkeä kysymys ohjauksen tehostumisen mahdollistumisessa, mutta huomion kiinnittäminen vain ohjattavien määrään voi estää havainnoimasta eroja ohjauksen koulu- ja opinto-ohjaajakohtaisissa käytänteissä ja samalla oppilaita eriarvoistavassa kohtelussa.

Lopuksi – haluamme kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita opintoohjaajia! Apunne ja näkemyksenne ovat tärkeitä!

Teksti: Anne-Mari Souto, Hanna Lonka ja Sanna Vehviläinen Itä-Suomen yliopisto, ohjauksen koulutus

Forsström, K. & Gao, O. (2023) Tässä ollaan luotettu siihen, että opot hoitavat hommansa" - rehtoreiden näkemyksiä tehostetusta henkilökohtaisesta oppilaanohjauksesta. Pro gradu –tutkielma, ItäSuomen yliopisto. http://urn.fi/ urn:nbn:fi:uef-20231482

Kukkonen, M. 2023. Peruskoulun oppilaanohjaajien näkemyksiä tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen kohteesta ja työnjaosta. Pro gradu –tutkielma, Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/ urn:nbn:fi:uef-20231228

Lonka, H., Souto, A.-M., & Vehviläinen, S. (2025). Mikä on opoasia?: Nuorten tulkinnat tehostetusta henkilökohtaisesta oppilaanohjauksesta. Nuorisotutkimus, 43(1), 19–33. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9160901

Souto, A-M., Vehviläinen, S. & Lonka, H. (arvioitavana) Objects, tools and cooperation arrangements in intensified personal guidance counseling in Finland.

Sanna Vehviläinen (vas.), Anne-Mari Souto ja Hanna Lonka

Stoalaisuus asenteena opinto-ohjaajan työssä

Opinto-ohjaajan työn olennainen piirre on vahva ristipaineistus. Vaatimuksia tulee monelta suunnalta. Oppilaat ja opiskelijat valittavat, että opinto-ohjaaja ei ole koskaan paikalla, kun pitäisi. Opettajakollegat valittavat, että valinnat on tehty väärin ja opintoohjaajalla on tässä ollut sormet pelissä. Myös oppilaiden ja opiskelijoiden vanhemmilta tulee aina vaan enemmän syytöksiä siitä, ettei kotiin ole oltu tarpeeksi yhteydessä tai heidän lapsiaan on ohjattu väärin. Viime aikoina myös media on entistä enemmän opinto-ohjaajien kimpussa. Ohjausta on liian vähän, se väärin painottunutta, rasistista, sukupuolittunutta, vanhanaikaista tai ylipäätään huonoa. Tämmöisessä työssä kestäminen vaatii paineensietokykyä. Mistä löytyisi apu tähän paineen tunteeseen? Vahvempaa panssaria voisi etsiä stoalaisuudesta.

Juhana Torkki on teologian tohtori, joka on julkaissut ja kääntänyt kirjoja antiikin suurilta ajattelijoilta. Torkki on suomentanut elämäntaidollisia tekstejä Senecalta sekä iätöntä viisautta mielenrauhan saavuttamisesta Plutarkhosilta. Hän on myös puhetaidon kouluttaja, joka on hyödyntänyt toiminnassaan stoalaista ajattelua. Hänen uusin teoksensa Järkevä onni – Stoalainen tie mielenrauhaan on ajankohtainen kokonaispaketti stoalaisuudesta juuri tähän hetkeen.

Stoalaisuus on elää tässä ja nyt. Nykyajan ristiriitaisuus, teknologian muutosvauhti, tekoälyn tuomat haasteet, talouden näköalattomuus, Ukrainan sota, trumpismi ja kaikki tämä ahdistaa ihmistä entistä enemmän. Ihminen kaipaa mielenrauhaa. Tähän saumaan stoalaisuus sopii kuin nenä päähän. Moni voi ihmetellä, miten muinoin antiikin Kreikassa ja Roomassa syntynyt filosofinen suuntaus voisi toimia tämän päivän maailmassa. Torkin kirjassa on paljon yksityiskohtia, joita lukiessa ei voi kuin hämmästellä, miten samankaltaista ihmisen elämä oli tuolloin kuin nyt. Sosiaalisessa mediassa meille näyttäytyy Instagram-kuvasto, jolle löytyi Senecan kirjaama vastine Antiikin Roomassa.

”Jos et näkisi noita ihmisiä ulkoapäin –noita jotka sinusta näyttävät onnellisilta – vaan näkisit, mitä he kätkevät sisäänsä, huomaisit, että he ovat onnettomia, surkeita, häpeällisiä. He ovat aivan kuin talonsakin: vain julkisivu on kunnossa. Sellainen ei ole aitoa ja eheää onnellisuutta, kuorrute vain, ja vieläpä ohut sellainen. Niin kauan kuin heillä menee hyvin ja he itse voivat päättää missä valossa elämänsä näyttävät, he esittävät meille kimaltelevaa näytelmäänsä. Mutta kun sattuu jotakin järkyttävää, joka riisuu heidät, käy ilmi se syvä ja totaalinen mädännäisyys, joka piilotteli epäaidon loistokkuuden alla.”

Stoalaisuus syntyi noin 300 eaa. Ateenassa Zenon Kitionilaisen johdolla. Se levisi myöhemmin Rooman valtakunnan laajuiseksi henkiseksi liikkeeksi. Sen keskeinen opetus oli, että onnellisuus saavutetaan elämällä järjen ja luonnon mukaisesti, harjoittamalla hyveitä – järkevyyttä, rohkeutta, malttia ja oikeudenmukaisuutta – ja hyväksymällä kohtalon tuomat asiat tyynesti. Mielentyyneys tai mielenrauhan tavoittelu on sille tyypillistä. Stoalainen opinto-

ohjaaja on rauhallinen ja tyyni toimija, joka ei juoskentele pitkin koulua jatkuvan kiireen kirvoittamana.

Stoalaiset pitivät itsetuntemusta välttämättömänä hyveellisen elämän ehtona. Marcus Aurelius kirjoitti:

“Käänny itseesi. Sisälläsi on lähde, joka ei koskaan kuivu, jos et vain lakkaa kaivamasta.”

Epiktetos puolestaan korosti, että ihmisen on opittava erottamaan se, mikä on hänen vallassaan, siitä, mikä ei ole. Seneca muistutti kirjeissään ystävälleen Luciliukselle, että ilman jatkuvaa itsekritiikkiä ja tarkastelua ihminen eksyy helposti harhaan. Torkin kirjassa juuri nämä kolme Antiikin ajattelijaa ovat pääosassa: Marcus Aurelius, Senaca ja Epiktetos.

Onnellisuus saavutetaan elämällä järjen ja luonnon mukaisesti, harjoittamalla hyveitä –järkevyyttä, rohkeutta, malttia ja oikeudenmukaisuutta –ja hyväksymällä kohtalon tuomat asiat tyynesti.

Järkevä onni on erinomainen johdatus stoalaisuuteen. On hyvä huomata, että stoalaisuus ei ole mikään monoliittinen ja muuttumaton oppirakennelma, vaan se on elävä ja moniääninen liike, johon jokainen voi kytkeä omat oivalluksensa. Teoksen monista sitaateista käy ilmi ajattelutavan moninaisuus. Sitaatit on käännetty kreikasta ja latinasta niin, että ne ovat luettavia vielä tämän päivän kontekstissa. Tämä on lukijalle toimiva ratkaisu. Ei haittaa, vaikka Seneca ei oikeasti olisikaan puhunut stressistä. Tässä ei ole anakronismin vaaraa. Sen sijaan, joissakin kohdissa Torkin stoalaiset arkielämän sovellukset tuntuivat vähän kaukaa haetuilta. Kirjan parasta antia on sen loppuosa, jonka pääkohdat sopivat opinto-ohjaajan työhön erityisen hyvin. Työuran loppupäässä oleville löytyy myös hyviä vinkkejä siitä, miten vetäytyä eläkkeellä viisauteen.

Teosta lukiessa tuli useamman kerran mieleen Joharin ikkuna. Stoalaisilla ajattelijoilla ei tietenkään ollut käytössään tätä modernin psykologian apuvä-

tietävät

Minä tiedän Minä en tiedä Muut

Ymmärrys tuntemattomasta minästä kasvaa

linettä, mutta mielestäni sen avulla voi tavoitella stoalaisuuden tavoittelemia hyveitä.

Joharin ikkuna

Vuonna 1955 psykologit Joseph Luft ja Harrington Ingham esittelivät työkalun ryhmädynamiikan ja itsetuntemuksen tutkimiseen. He kutsuivat sitä Joharin ikkunaksi, yhdistelmänä heidän omista etunimistään (Joseph + Harrington). Se on nelikenttä, joka jakaa ihmisen kokemuksen neljään osaan: avoimeen, sokeaan, kätkettyyn ja tuntemattomaan. Sitä on paljon käytetty koulutuksessa, terapiassa ja organisaatioiden kehittämisessä. Voisin kuvitella, että opinto-ohjaajien koulutuksessa sitä voidaan käyttää edelleen. Sen avulla voidaan kuva, miten yksilön minäkuva rakentuu paitsi omasta tietoisuudesta, myös muiden antamasta palautteesta.

Torkin teosta lukiessa Joharin ikkuna konnotoi vahvasti stoalaisuuteen. Jo kaksi tuhatta vuotta aikaisemmin stoalaiset filosofit painottivat itsetutkiskelua, avoimuutta ja kohtalon hyväksymistä. Kun Joharin ikkunaa tarkastellaan stoalaisuuden näkökulmasta, käy ilmi, että malli on moderni kaavio antiikin viisaudesta.

1) Avoin alue ja hyveen näkyvä olemus Stoalaiset opettivat, että hyve ei ole piilotettu tila sisäisessä maailmassa, vaan sen tulee ilmetä teoissa. Marcus Aurelius varoitti meitä teeskentelemisestä:

“Ole kuin kallio, johon aallot lyövät, mutta joka pysyy paikoillaan.”

Joharin ikkunan avoin alue menee kiteytetysti näin. Kun yksilö jakaa itsestään tietoa ja on vastaanottavainen palautteelle, hänen elämästään tulee läpinäkyvää ja yhtenäistä. Silloin vallitsee yhdenmukaisuus sanojen ja tekojen välillä.

2) Sokea alue ja itsekritiikki

Joharin ikkunan sokea alue on erityisen toimiva stoalaisen ajattelun kannalta. Stoalaiset pitivät itsekritiikkiä elintärkeänä. Seneca kirjoitti:

“Mikään ei ole hyödyllisempää kuin tarkastella jokaista päivää ja kysyä itseltään: Mitä olen tänään tehnyt väärin? Mitä olen jättänyt tekemättä?”

Samoin Joharin ikkuna osoittaa, että tarvitsemme toisia nähdäksemme sen, mitä itse emme huomaa. Palautteen vastaanottaminen ei ole heikkoutta, vaan viisautta. Stoalainen määritteleekin viisauden kyvyksi korjata virheensä. Torkin teoksessa kannustetaan meitä hankkimaan samanhenkisiä ystäviä, joilta voi saada kehittävää palautetta.

3) Kätketty alue ja aitous

Stoalaisuus ei kehottanut paljastamaan kaikkea kaikille, mutta se korosti aitoutta. Epiktetos sanoi:

“Olkoon sinussa sama järjestys yksin ollessasi kuin muiden edessä.”

Joharin ikkunan kätketty alue edustaa sitä, mitä pidämme piilossa. Sen supistaminen oikeaoppisesti vastaa stoalaista harjoitusta. Avoimuus oikeille ihmisille ja oikeassa suhteessa on tärkeää. Ihminen, joka ei salaile hyveettömyyttään vaan tunnustaa sen ja pyrkii muuttumaan, elää totuudenmukaisemmin.

4) Tuntematon alue ja kohtalon hyväksyminen

Joharin ikkunan tuntematon alue on melenkiintoinen stoalaisessa mielessä. Se sisältää paljon mahdollisuuksia, tiedostamattoman ja sen, mitä emme vielä tiedä itsestämme. Stoalaisille tämä rinnastuu kohtaloon, universaaliseen järjestykseen, jonka kaikkia puolia ihminen ei voi tavoittaa. Epiktetos tiivisti tämän:

“On asioita, jotka riippuvat meistä, ja asioita, jotka eivät riipu.”

Tuntematon alue muistuttaa, että kaikkea ei voi hallita. Se on juuri se pointti, jonka hyväksyminen tuo mielenrauhan.

Juhana Torkki varoittaa kirjastaan. Se voi muuttaa elämäsi. Ei välttämättä nopeasti, mutta vähitellen. Stoalainen filosofia on kuin hidasvaikutteinen lääke. Sen vaikutus hiipii pikkuhiljaa arvoihisi, asenteisiisi ja valintoihisi.

Teksti ja valokuva: Jukka Eero Wuorinen

Juhana Torkki (2025) Järkevä onni. Stoalainen tie mielenrauhaan. Otava. 380 s.

Erilaisissa ympäristöissä ohjaaminen

Opinto-ohjaajakoulutuksen aikana kokeilemme, näemme ja tarkastelemme opinto- ja uraohjauksen toteutumista erilaisissa ympäristöissä. Meistä useimmat ovat olleet varmasti mukana keskusteluissa, joissa työpaikoilla ideoidaan ja haaveillaan kävelypalavereista, kokouksista kaupunkiympäristössä tai luontoympäristössä. Parhaissa tapauksissa nämä ovat toteutuneet kertaluontoisina työhyvinvointipäivien yhteydessä toteutuneissa kokeiluissa, mutta liian usein ne eivät jäävät kahvihuoneiden ja neuvotteluhuoneiden uumenissa syntyneisiin ideoihin. Opokoulutuksen aikana olemme päässeet todistamaan ja näkemään, miten ohjauksen toimintaympäristöt voivat laajentua opintoohjaajan työhuoneesta kohti asiakaslähtöisempiä toimintaympäristöjä.

Ohjauskävelyt – lähdetään sinne missä asiakkaan on hyvä olla Oppilaitoksissa annettava opinto-ohjaus tapahtuu aika usein opinto-ohjaajan työhuoneessa. Työpisteeksi osoitettu toimisto on usein kalustettu perinteisellä toimiston pöydällä, ohjaajan hiukan ergonomista hyvinvointia ja valta-asetelmaa tukevalla työtuolilla ja asiakkaan ehkä hiukan vähemmän mukavalla tuolilla. Tässä on perusvälineet siihen, miten ja missä toimintaympäristöissä ohjauksen luottamuksellista yhteistyösuhdetta aletaan muokkaamaan. Tuota toimintaympäristöä ehkä tilojen salliessa on saatettu murtaa pyöreällä pöydällä ja sen ympärillä tapahtuvalla keskustelulla tai kenties muutamalla sohvalla.

Opinto-ohjaajat voivat myös itse vaikuttaa annettujen seinien sisällä siihen, miten ohjauksen toimintaympäristöä muutetaan. Voimme ajatella, sanoa ja kirjoittaa olevamme hyvin asiakaslähtöisiä, mutta valtaposition tiedostamaton vahvistaminen voi tapahtua turvallisesti sieltä Martelan leasing kalusteiden pehmeästä ja ergonomisesta toimistotuolista ja suurellisen toimistopöydän takamaastosta. Kun ohjaus viedään ulos ja lähdetään luontoon ohjauskävelylle, ovat ohjaaja ja ohjattava tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden. Luonto tekee ihmiselle tutkitusti hyvää – siellä verenpaine laskee ja mieli voi paremmin. Hiljaisuudellekin on tilaa.

Kun ohjaus viedään ulos ja lähdetään luontoon ohjauskävelylle, ovat ohjaaja ja ohjattava tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden.

Työsaleihin ja työpaikoille meneminen

Suomalainen opinto-ohjaus tapahtuu usein oppilaitosympäristöissä. Varsin usein myös ihan fyysisesti oppilaitoksen sisällä. Oppilaitoksen seinien sisällä voimme myös miettiä missä paikoissa ja tiloissa opinto-ohjausta tarjoamme. Isot koulurakennukset ja monessa tapauksessa laajat kampukset voivat viedä ohjauksen saatavuuden ja saavutettavuuden hyvin kauas ihan konkreettisestikin. Opinto-ohjaajina voimme miettiä, millä tavalla teemme ohjausta ja meidän

Kuva: Pia Kontala

ohjausosaamista työyhteisöissämme enemmän saavutettavaksi.

Yhtenä toimintamuotona voi olla ohjauksen jalkauttaminen työsaleihin, välitunneille ja sinne missä opiskelijat eli asiakkaamme ovat luontaisesti ja omimmillaan. Tiedämme sen, että kaikille meistä puhuminen ei ole ominaisinta toimistomaisissa ympäristöissä tuolilla istuen vaan omasta elämästä, opinnoista ja urahaaveista voi olla luonnollista kertoa työsalissa roskakatosta naputeltaessa tai kupariputken liitäntää

tehden. Jalkautumisessa on ehdottoman hyvänä puolena se, että opinto- ja uraohjauksesta tullaan paremmin ja laajemmin tietoiseksi. Hänkin joka ei ehkä kokenut olevansa opinto-ohjauksen tarpeessa, voi saada ja antaa yllättäviä ahaa-elämyksiä ohjauskeskusteluun työsalissa käydyn kohtaamisen ansiosta. Työsalissa ja opiskelijoiden omissa olemisen paikoissa tapahtuva opinto- ja uraohjaus on ehdottomasti kokeilemisen arvoista.

Pienryhmäohjaus ja vertaisten aktivoituminen ohjauskeskusteluun voi tapahtua yllättävällä tavalla biljardipöydän äärellä, kermakakkua koristellessa tai oppilaitoksen kirjaston pehmeällä säkkituolilla. Erilaisiin toimintaympäristöihin jalkautuminen mahdollistaa myös luonnolliset moniammatilliset kohtaamiset oppilaitoksen eri asiantuntijoiden kanssa.

Yhtenä toimintamuotona voi olla ohjauksen jalkauttaminen työsaleihin, välitunneille ja sinne missä opiskelijat eli asiakkaamme ovat luontaisesti ja omimmillaan.

Mitä asioita erilaisissa ympäristöissä voidaan puhua?

Välillä kuulemme kriittisiä näkökulmia siitä, miten ohjaus ei voi jalkautua opiskelijoiden toimintaympäristöihin sen vuoksi, että ohjauskeskustelujen luottamuksellisuus ja salassapitoa koskevat säännökset eivät toteudu niissä. Jollakin voi olla esteenä se, että asioita ei siinä hetkessä saada kirjattua järjestelmiin. Näiden syiden tultua mieleen on syy-

tä tarkastella myös sitä mitä opinto- ja uraohjauksessa on tarvetta keskustella. Ammattilaisina voimme huomaamatta luoda ”salassapidon varjoja”, jotka kätkevät sisälleen menetettyjä mahdollisuuksia kohdata nuori. Voimme hyvillä mielin luottaa ammattitaitoon ja opiskelijoiden toimintakykyyn myös sen suhteen, että jos opiskelijalla on tarvetta erilaisessa ympäristössä tapahtuviin kahdenkeskisiin keskusteluihin, niin siihen opiskelijat osaavat pyytää aikaa ja siihen ammattilaisina voimme tarjota aikaa. Opinto-ohjauksen ammattilaisena voimme pitää mielessä Wilman opintosuunnitelmat ja tarjoaapa nykyiset älylaitteet aika vaivattomasti jopa mahdollisuutta siihen, että asioita voi niin halutessaan voi kirjata sähköisiin järjestelmiin, vaikka metsässä kivellä istuen.

Voimme saada itsemme kiinni siitä, että toimimme hyvin omista tarpeistamme lähtien.

Ohjauksen ammattilaisina saatamme puhua paljonkin asiakaslähtöisyydestä. Toimintatapojen ja ohjausympäristöjen muutoksella voimme saada itsemme kiinni siitä, että toimimme hyvin omista tarpeistamme lähtien. Meidän on syytä haastaa omia toimintatapojamme niin, että tulemme entistä paremmin tietoisemmaksi omista ja instituutionaalisista toimintarajoitteista, jotka voivat estää asiakaslähtöistä yhteistyösuhteen luomista.

Kalle Vihtari toimii yliopettajana Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ura- ja opintoohjauksen koulutuksissa

Tuulia Heino toimii vastaavana erityisopettajana Luksiassa, valmistui opinto-ohjaajaksi Haaga-Heliasta 2025

Pia Kontala toimii lehtorina ja uraohjaajana Perho Liiketalousopistossa, valmistui opinto-ohjaajaksi Haaga-Heliasta 2025

Kirjoittajat tarkastelivat erilaisissa ohjausympäristöissä tapahtunutta opinto-ohjausta opokoulutuksen aikana.

vuosikokous ja verkostopäivät Kööpenhaminassa

Pohjoismaiden opinto-ohjaajien yhdistysten edustajat (Nordiska föreningen för studie- och yrkesvägledning) kokoontuivat vuosittaiseen tapaamiseen ja kevätkokoukseen toista kertaa peräkkäin Kööpenhaminassa. Vuoden kuluttua tapaaminen on vielä Kööpenhaminassa, ja sitten isännöintivuoro siirtyy Norjalle kolmeksi vuodeksi.

Islannista oli yksi kokousedustaja, muista pohjoismaista kaksi, ja järjestäjämaan puolesta tapaamiseen osallistui 7–8 tanskalaista ohjausalan ammattilaista. Meiltä Suomesta paikalla olivat SOPO ry:n kansainvälisestä toimikunnasta Paula Lindqvist ja Nina Enkkelä. Tämän vuoden teemana oli hakeutuminen toiselta asteelta korkea-asteen koulutukseen. Tästä syystä kokoontumisen aihe oli erityisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen ammattikorkeakoulussa työskentelevälle Paulalle ja lukiossa työskentelevälle Ninalle.

Perjantai on näillä verkostoitumispäivillä perinteisesti yritys- ja oppilaitosvierailupäivä. Ensimmäinen tutustu-

25.-26.4.2025

miskohteemme oli Kööpenhaminan yliopiston Science, eli luonnontieteiden osasto. Saimme kattavan esittelyn ohjauksesta yliopistossa. Kööpenhaminan yliopiston Science-osastolla opiskelee n. 10 000 opiskelijaa, joista osa myös kansainvälisiä opiskelijoita. Erityisen mukavalta kuulosti se, miten painokkaasti uusia opiskelijoita ohjataan ja tuetaan opintojen alkuvaiheessa. Tervetulotilaisuuksia on useita, mukana n. 350 koulutettua ja vapaaehtoista tutoropiskelijaa. Opiskelijoiden viihtymiseen ja hyvinvointiin todella panostetaan. Yliopiston

opiskelijat saavat sekä lähi- että etäohjausta, samoin yksilöllistä ja ryhmämuotoista ohjausta. Myös uraohjaukseen ja työnhakuun kiinnitetään paljon huomiota.

Tämä luonnontieteiden osasto sijaistee kauniissa Frederiksbergissä. Voi mikä kukkien, omena- ja kirsikkapuiden loisto siellä levisi ympärillemme.

Toinen tutustumiskohteemme oli kansallinen Studievalg-ohjauskeskus, joka

palvelee vuosittain n. 250 000 nuorta ja aikuista. Työntekijöitäkin on lähemmäs sata, joista useimmat ovat opinto- tai uraohjaajia. Studievalgin työntekijä ohjaa noin puolet työajastaan 2-7 toisen asteen oppilaitoksessa. Tanskan kouluissahan ei ole pedagogisia opinto-ohjaajia kuten Suomessa. Studievalgin opintoohjaajat pitävät oppitunteja, ja antavat sekä ryhmämuotoista että yksilöllistä ohjausta nuorille. Noin puolet työajasta tapahtuu Studievalg-ohjauskeskuksessa joko etä- tai lähiohjauksessa, ja lisäksi tehdään kansallista yhteistyötä, suunnittelua sekä käydään koulutuksissa. Koululaisten lisäksi Studievalg ohjaa välivuotta viettäviä nuoria, joita Tanskassa on n. 80 % 18–20-vuoden ikäisistä! Myös opintoalan ja työuran vaihtajat saavat ohjausta Studievalgissa.

Perjantaina illalla nautimme upean illallisen kanavan rannalla Kanalhusetravintolassa. Koko ravintolan asiakaskunta nautti samat ruuat pöytiin tarjoiltuina ja jaettuina. Oli hienoa olla mukana lämpimässä ja rennossa tanskalaisessa ”hyggessä”.

Lauantai oli varsinainen kokouspäivä, jolloin pidimme NFSY:n kevään vuosikokouksen. Syksyn kokous pidetään etäyhteydellä marraskuussa. Kokouksen yhteydessä jokainen maa esitteli, miten toisen asteen koulutuksesta hakeudutaan korkea-asteelle ja miten opintoja tuetaan taloudellisesti. Kaikki esittelyt saivat runsaasti kommentteja ja kysymyksiä. Melko samanlainen on koulutusjärjestelmä kaikissa pohjoismaissa.

On tärkeää, että SOPO ry:n edustajat ovat mukana ohjausalan pohjoismaisessa yhteistyössä. Verkostoituminen on vaikuttamista ja vastavuoroista oppimista. SOPO ry:lla on kansainvälinen toimikunta, johon mielellään otetaan muutama uusi jäsen. Pohjoismaisessa yhteistyössä toimitaan ”skandinaviskaa” käyttäen eli ruotsin kielen taito on tärkeää tässä yhteistyössä.

Nina Enkkelä, Siilinjärven lukio Paula Lindqvist, Metropolia Ammattikorkeakoulu SOPO ry:n kansainvälinen toimikunta

Kädentaitoja vaativaa osaamista tarvitaan

tulevaisuudessakin

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisen myötä uusiutuvan energian osaaminen on tulevaisuuden työelämässä yhä tärkeämpää. Moni nuori voi löytää oman alansa kestävien teknologioiden parista.

Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan muun muassa aurinko- ja tuulivoimaa. Erilaiset lämpöpumput ovat tärkeä osa uusiutuvan energian hyödyntämistä. Ne käyttävät kaikkea ympäristön energiaa hyödyksi ja pienentävät näin rakennukseen ulkopuolelta ostettavan energian tarvetta.

”Kestävien teknologioiden alalle kannattaa ohjata nuoria. Koulutusmahdollisuuksia ja suuntautumisvaihtoehtoja on paljon, sillä opintoja voi suorittaa ammattiopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Työharjoittelun, oppisopimusten ja työssäoppimisen merkitys työllistymisessä on suuri”, muistuttaa asiantuntija Nina Teirasvuo Motivasta.

Monialainen

osaaminen korostuu

Rakennusten vihreässä siirtymässä uusiutuvan energian käyttäminen on keskeistä. Sen mahdollistavat teknologiat liittyvät esimerkiksi matalalämpötilaisiin järjestelmiin, lämpöpumppuihin, paikalliseen aurinkosähkön tuottamiseen ja resurssien tarpeenmukaiseen ja joustavaan käyttämiseen. Isona yhteisenä nimittäjänä on hyvä energiatehokkuus.

“Talotekniikka-alalle tarvitaan monipuolista osaamista. On tärkeää, että on innostunut jostakin osa-alueesta ja halua laajentaa osaamistaan työn myötä myöhemmin. Usein kokonaisuudessa automaation roolina on sitoa eri ratkaisut yhteen, joten automaatioymmärrys on keskeistä”, muistuttaa johtaja Juhani Hyvärinen Talotekninen teollisuus ja kauppa ry:stä.

Hyvärisen mukaan monialainen osaaminen ja taito etsiä tietoa korostuvat tulevaisuudessa, kun pyrimme torjumaan

ilmastonmuutosta ja toisaalta sopeutumaan siihen. Esimerkkinä voisi käyttää sitä, että aurinkopaneelista saadun sähkön hyödynnettävyyden parantaminen rakennuksessa vaatii osaamista ainakin aurinkosähköstä, automaatiosta ja lämmityksestä.

Myös Motivan tekemän selvityksen mukaan tarvetta on entistä laaja-alaisemmalle ja eri alojen tietoja yhdistävälle osaamiselle. Varsinkin kylmätekniikan ja sähkötekniikan yhdistelmä on valttia työmarkkinoilla. Kädentaitoja vaativissa asennustöissä ei ole pelkoa siitäkään, että tekoäly veisi työt. Uusiutuva energia näkyy yhä vahvemmin tekniikan alojen ammatillisessa koulutuksessa. Sisältöjen painotus vaihtelee oppilaitosten resurssien ja alueellisten tarpeiden mukaan.

Tuulivoima-ala työllistää etenkin huoltoteknikoita Uusiutuvan energian koulutuksen kehittämisessä on otettava huomioon sekä teknologian nopea kehitys että työmarkkinoiden tarpeet. Tulevaisuudessa energiatehokkuus ja uusiutuvan energian järjestelmien hallinta ovat entistä tärkeämpiä taitoja talo-, sähkö- ja automaatiotekniikassa ja energia-alalla. Jatkuva kehittäminen ja yhteistyö eri tahojen välillä varmistavat, että opiskelijat saavat ajantasaista ja työelämälähtöistä koulutusta.

“Tuulivoima-ala Suomessa työllistää

monissa hyvin erilaisissa tehtävissä kentällä, varastoissa sekä toimistossa. Alalla tarvitaan muun muassa teknistä sekä kaupallista osaamista, ongelmanratkontakykyä ja vuorovaikutustaitoja”, toteaa aluevalvoja Aarne Ritala tuulivoimalaitoksia valmistavasta Vestaksesta.

Ritalan mukaan eniten alalla on työtä huoltoteknikoille, joista myös on jopa pulaa.

“Hyvä osaaja on sähköasentajan perustutkinnon omaava kunnossapidon ammattilainen. Muita vaatimuksia ovat hyvä perusterveys sekä peruskunto, englanninkielentaito, ratkaisukeskeisyys ja oma-aloitteisuus. Tuulivoimaala on kasvava, joten työt eivät lopu. Huoltoteknikon työssä ei ole sidottu neljän seinän sisään vaan siinä pääsee liikkumaan kentällä eri tuulipuistoissa vaihtelevien työtehtävien parissa", Ritala jatkaa.

Huoltoteknikon tyypillinen työpäivä alkaa aamulla varastolta, jossa vastaanotetaan päivän työtehtävä. Tämän jälkeen perehdytään työohjeisiin, pakataan materiaalit sekä työkalut autoon ja suunnataan tuulipuistoon. Suurin osa työtehtävistä suoritetaan tuuliturbiinin konehuoneessa eli nasellissa noin 150 metrin korkeudessa. Iltapäivällä palataan takaisin huoltovarastolle, jossa raportoidaan päivän työtehtävä sekä huolehditaan omasta varaosavarastos-

ta. Toimiston puolella taas on tarjolla lukuisia erilaisia toimihenkilötehtäviä, kuten esimerkiksi teknisiä tukihenkilöitä, asiakasyhteyshenkilöitä, töiden suunnittelijoita sekä erilaisia johtotehtäviä

Talotekniikan koulutuksessa painottuvat lämpöpumput Talotekniikan koulutuksessa painottuvat lämpöpumput, erityisesti maa- ja ilmalämpötekniikka, joita käsitellään sekä teoriassa että käytännössä. Suuressa osassa talotekniikan koulutuksia on vähintään valinnaisena tutkinnon osana enintään 3 kg kylmäainetta sisältävien pienkylmälaitteiden, kuten maa- ja ilmalämpöpumppujen, asennus. Talotekniikassa on myös erikseen kylmäasennuksen osaamisalan koulutus, joka antaa kattavammat valmiudet asentaa yli 3 kg:n laitteita, joita on käytössä esimerkiksi teollisuudessa. Myös energiatehokkuus on tärkeässä roolissa, ja esimerkiksi ilmanvaihtoasentajien koulutuksessa käsitellään lämmöntalteenottoa.

Uusiutuvan energian teknologioiden integroiminen tekniikan alojen ammattikoulutukseen on tulevaisuuden työelämän kannalta välttämätöntä. Työelämän kasvavat vaatimukset ja alan nopea teknologinen kehitys edellyttävät, että opetusta kehitetään vastaavasti.

Talotekniikan koulutuksen suosio vaihtelee alueittain

Sähkö- ja automaatioalan koulutukset ovat säilyttäneet vahvan suosionsa, ja hakijamäärät ylittävät aloituspaikkojen määrän useilla paikkakunnilla. Talotekniikan koulutuksen suosio sen sijaan vaihtelee alueittain. Rakentamisen suhdanteet ja alueellinen työvoiman tarve vaikuttavat hakijamääriin, ja oppilaitosten on vaikeampi täyttää aloituspaikat tietyillä paikkakunnilla. Pääkaupunkiseudulla korjausrakentamisen kasvu on lisännyt alan työllistymismahdollisuuksia, mutta yleisesti talotekniikka ei ole opiskelijoille yhtä tunnettu vaihtoehto kuin sähkö- ja automaatioala.

Ammattikoulutuksen hakijamääriin vaikuttavat myös laajemmat yhteiskunnalliset muutokset, kuten väestön ikääntyminen ja pienenevät ikäluokat, mikä voi tulevaisuudessa kiristää kilpailua eri koulutusalojen välillä. Lisäksi

aikuiskoulutustuen lakkauttaminen voi vähentää aikuisopiskelijoiden hakeutumista koulutukseen.

Joustoa koulutukseen ja lisää osaavia opettajia

Aloituspaikkojen määrän suunnittelussa oppilaitoksen ja alueen yritysten välinen vuoropuhelu on tärkeää, jotta koulutus vastaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Sähkö- ja automaatioalalla aloituspaikkoja on lisätty kysynnän kasvaessa, kun taas talotekniikan ja energia-alan aloituspaikat ovat pysyneet melko vakaina. Joustavien koulutusmuotojen, kuten iltakoulutusten ja monimuotoryhmien, suosio on kasvanut, mikä kertoo tarpeesta kehittää oppimismahdollisuuksia eri elämäntilanteisiin sopiviksi.

Tietoa koulutuksista sekä alan opiskelijoiden ja alalla työssä olevien haastatteluita ja uratarinoita on koottu Motivan verkkosivuille erityisesti uusiin energiateknologioihin liittyen Koulut ja oppilaitokset -osioon.

Opinto-ohjaajille energia-ala tutuksi: Puhtaan tulevaisuuden tekijät Energiamurros tarvitsee tekijöitä. Energia-alalla on laajasti erilaisia toimenkuvia ja tätä kokonaiskuvaa valotamme Puhtaan tulevaisuuden tekijät -webinaarissa 2. lokakuuta klo 14–15.30 muun muassa yrityspuheenvuorojen kautta. Kuulet monipuolisista energia-alan mahdollisuuksista, urapoluista sekä tulevaisuuden näkymistä. Koulutuspolkuja on tarjolla sekä 2. asteella että korkeakouluissa. Webinaari on suunnattu opinto-ohjaajille ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Lisätietoja Motivan tapahtumakalenterista: https://www.motiva.fi/ajankohtaista/tapahtumat/opinto-ohjaajille_energia-ala_tutuksi_puhtaan_tulevaisuuden_tekijat.1476.html

Opinto-ohjaajankoulutuksen opetussuunnitelman kehittämisen tulevaisuustyöpaja Oulussa

Keväällä (2025) Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk) käynnistettiin opinto-ohjaajien (60 op) koulutuksen opetussuunnitelman uudistamisprosessi. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun opinto-ohjaajia kutsuttiin mukaan opetussuunitelman kehittämisen prosessiin, järjestämällä heille aiheesta Tulevaisuustyöpaja. Työpajaan kutsuttiin osallistumaan myös Oamkin opintoohjaajaopiskelijoita sekä Oamkin opintojen ohjauksen henkilöstöä. Tulevaisuustyöpajaan oli mahdollista osallistua joko verkossa omalla ajalla tai osallistua paikan päälle yhteiseen työpajaan Oamkilla (kuva alla).

Tulevaisuustyöpaja rakennettiin yhteisöllisen työskentelyn mahdollistavalle Howspace -verkkoalustalle. Kaiken kaikkiaan Howspace-työpajaan osallistui lähes sata vastaajaa. Työpajaan osallistuneiden vastaukset analysoidaan pääosin laadullisin tutkimusmenetelmin ja tulokset tullaan huomioimaan osana uutta (v. 2026-2027) opinto-ohjaajankoulutuksen opetussuunnitelmaa. Työpajassa hyödynnettiin Sitran tulevaisuustyöskentelyn materiaaleja (Tulevaisuuden tekijän työkalupakki – Sitra) sekä Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (Tulevaisuuden tutkimuskeskus | Turun yliopisto) tulevaisuusohjauksen opintojen (15 op) kautta kehiteltyjä sisältöjä.

Howspaceen rakennettu työpaja sisälsi sekä tutkimusaineistoa kerääviä osallistavia tehtäviä ja vapaaehtoisena työpajan sisältöaiheisiin perehdyttäviä lisämateriaaleja ja linkkejä. Työpajan osallistavat tehtävät koostuivat kolmesta osiosta: 1) Tulevaisuusajatteluni, 2) Muutokset yhteiskunnassa, 3) Osaamistarpeet tulevaisuudessa

Tulevaisuustyöpajan ensimmäisessä osiossa, Tulevaisuusajatteluni, opintoohjaajat reflektoivat omaa tulevaisuusajatteluaan. Osallistujat perehdytettiin ensin lyhyen orientaation kautta siihen, mitä tarkoitetaan tulevaisuusajattelulla ja avattiin konkreettisen esimerkin avulla (ks. Kuva 2) aikaperspektiiviä opintoohjauksessa. Tämän jälkeen osallistujat vastasivat asteikolla 1-5 (en ollenkaanerittäin hyvin) yhdeksään väitteeseen, jotka koskivat omaa tulevaisuusajattelua. (Esim. ” Pystyn muodostamaan käsityksiä toivottavasta tulevaisuudesta.”)

Toisessa osiossa, Muutokset yhteiskunnassa, osallistujat havainnoivat yhteiskunnan muutoksia nykyhetkessä, jotka heidän mielestään tulevat mahdollisesti vaikuttamaan opinto-ohjaukseen. Myös tässä osiossa toteutettiin ensin lyhyt orientaatio, mitä tarkoitetaan megatrendeillä ja heikoilla signaaleilla. Tämän jälkeen osallistujat vastasivat megatrenditutkaimen (Megatrendit 2023 -tutkain - Sitra) avulla, mitkä ovat heidän mielestään opintojen ohjauksen kannalta oleellisia, kiinnostavia ja jo nyt nähtävissä olevia havaintoja tai muutoksia megatrenditutkaimen viidellä osa-alueella: hyvinvoinnin haasteet, demokratian kamppailu, luonnon kantokyvyn mureneminen, talouden perustan rakoileminen, kilpailu digivallasta.

Kolmas osallistava tehtäväosio koostui opinto-ohjaajien tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamisesta. Tässä tehtävässä hyödynnettiin futuristi Sohail Inayatullahin kehittelemää Tulevaisuuskolmio menetelmää (Tulevaisuuskolmio - Sitra). Tulevaisuuskolmio toimi analyysikehikkona, jonka avulla tunnistettiin kolmenlaisia nykyhetkeen

ja tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä: nykyhetken työntö, menneisyyden paino ja tulevaisuuden imu. Näiden aihealueiden yhteyteen luotiin tarkentavia alakysymyksiä, yhteensä seitsemän. (Esim. Mitkä ovat opinto-ohjaajan tärkeimpiä osaamisen tarpeita tulevaisuudessa? Minkälaisia tulevaisuuskuvia näet opinto-ohjaajan osaamiseen liittyen?) Tämä tulevaisuustyöpajan kolmas osio muodostaa laajimmat ja myös mielenkiintoisimmat vastaukset opetussuunnitelman kehittämisen näkökulmasta.

Tulevaisuustyöpajan päätteeksi osallistujat saivat jättää palautetta työpajasta. Osallistujat kokivat osallistumisen työpajaan hyödylliseksi ja myös itselleen koulutuksena tulevaisuusohjaukseen. Myös meille koulutuksen järjestäjille työpaja on ollut omaa osaamistamme kehittävä, innostava ja antoisa yhteistyötapa tehdä ennakointityötä opetuksen kehittämiseksi. Työpajan tulosten analysointi ja kirjoittaminen on käynnissä. Työpajan tulokset esitellään ensi kertaa lokakuussa NoRnet2025 Pohjoismaisen ohjausalan tutkimusverkoston konferenssissa Islannissa. (https:// nornet2025.is/) Työpajantulokset tullaan kokoamaan ja julkaisemaan myös artikkelina.

Suuret kiitokset kaikille aktiivisille Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun opintoohjaajille, jotka osallistuivat työpajaan! Yhteistyö kanssanne ja viestinne kaikilta koulutusasteilta ja opinto-ohjauksen toimintaympäristöistä on meille koulutuksen järjestäjille ja kehittäjille kullanarvoista!

Tulevaisuusohjauksen terveisin, Kati Mäenpää

Opinto-ohjaajakoulutuksen lehtori, Oamk, kati.maenpaa@oamk.fi

Kansanopiston kautta korkeakouluun

Tiede- ja taideaineisiin suuntautuneella Päivölän opistolla Valkeakosken Tarttilassa ahertaa joka vuosi joukko opiskelijoita, jotka tähtäävät korkeakouluopintoihin.

Lukion jälkeinen välivuosi kansanopistossa kasvattaa itseohjautuvuutta ja antaa tuntumaa opiskeltavaan alaan. Kansanopistoympäristössä eläminen ja rutiinien rytmittämä arki tukevat itsenäisen elämän ensiaskelia, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Moni nuori aikuinen on joutunut kesän jälkeen tilanteeseen, jossa unelmien opiskelupaikka ei vielä avautunut. Välivuotta on mahdollista viettää kansanopisto-opiskelijana opintotuen turvin ja suorittaa opettajien ohjauksessa avoimen yliopiston opintoja tutustuen samalla omaan haavealaan tarkemmin. Lyhyiden valmennuskurssien sijaan kansanopistossa voi valmistautua rauhassa seuraaviin pääsykokeisiin ja harjoitella korkeakouluopiskelussa tarvittavia taitoja. Opistoympäristössä eläminen ja opiskelu antaakin mahdollisuuden viettää itsensä löytämisen vuosi.

Päivölän opistolla Valkeakoskella kasvatustiedettä opettava kasvatustieteen tohtori Johanna Kallio kertoo, että monilla opiskelijoilla tulevaisuuden haaveam-

matti on opistoon tullessa jo selvillä. Esimerkiksi kasvatustiedettä opiskelemaan tulevien opiskelijoiden unelmana on usein perinteinen luokanopettajan ammatti.

– Sanon aina opiskelijoilleni, että merkityksellisen työn voi löytää myös kovasti kilpailtujen alojen, kuten vaikkapa luokanopettajan ammatin, ulkopuolelta. Kun opiskelemaan lähtee avoimin mielin, opistovuosi voi avata näköaloja aiemmin etäiseksi jääneisiin mahdollisuuksiin, kuten vaikkapa tutkijan ammattiin.

Valmiuksia opiskeluun ja ihmisenä kasvamiseen Kaikilla opistoon tulevilla tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole vielä selvillä. Silloin kansanopistoympäristön rutiinit antavat aikaa ja tilaa keskittyä pohtimaan tulevaisuuden suuntaa. Opiskelukavereiden kanssa eläminen ja opiskeleminen kasvattavat ihmisenä ja antavat valmiuksia toimia ryhmässä.

– Nämä taidot ovat tärkeitä nykypäivän työelämässä työtehtävästä riippumatta. Opintolinjasta riippuen meillä valmiuksia kertyy esimerkiksi tieteellisten tekstien tulkitsemiseen, oman alan ilmiöistä keskusteluun sekä omien vahvuuksien kartoittamiseen, Kallio sanoo.

Aina ei ole helppoa tulla osaksi uutta yhteisöä, ja opistoon tuleminen vaatii-

kin opiskelijoilta rohkeutta heittäytyä. Yksin ei kuitenkaan varmasti tarvitse jäädä, sillä opintojen alussa tutustutaan toisiin ja orientoidutaan opintoihin.

– Opisto-opiskelu ruokkiikin yleensä luovuutta – kun ympäristö muuttuu, muutos tarjoaa mahdollisuuden ajatella asioita toisesta näkökulmasta, Kallio huomauttaa.

Miksi lähtisin kansanopistoon opiskelemaan?

Opinnot antavat arvokasta kokemusta ryhmässä toimimisesta ja ryhmän antama tuki, joka kantaa läpi opintojen, on verraton etu. Kallio muistuttaa, että työelämässä ihmissuhdetaidot ovat välttämättömiä.

– Opistoympäristö on oppimisympäristönä ainutlaatuinen, jolloin kansanopistoarjessa toimiminen ja opiskeleminen auttavat ymmärtämään syvällisemmin sitä, miten itse toimii yhteisön jäsenenä.

– Opistolla eläminen on kasvattava kokemus jo itsessään. Tukea, apua ja ohjausta on meillä Päivölässä aina saatavilla, jotta jokainen voisi hyvin ja löytäisi oman polkunsa tulevaisuuteen. Kansanopiston kasvattina maailmalle lähtevät ovat paitsi monta uutta kokemusta, usein myös monia uusia ystävyyssuhteita rikkaampia, Kallio sanoo.

Marja Haavisto

Kummiyritysyhteistyö antaa paljon

“Mä haluun ambulanssiin! Pääsenkö ajamaan pyörätuolilla?” Salpausselän koulun pihassa Lahdessa on innostunut kuhina, kun alkamassa on toiminnallinen teematunti kasiluokkalaisille sote-alasta.

Toiminnallinen teematunti on syntynyt yhteistyössä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sote-ammattilaisten ja Salpausselän koulun kanssa. Hyvinvointialue on yksi koulun kummiyrityksistä ja sen työntekijät pitävät toiminnallisen tehtäväpistepäivän aina toukokuussa. Kaikki koulun kasiluokkalaiset kiertävät yhden oppitunnin aikana pienissä ryhmissä tehtäväpisteet.

– Rasteilla nuoret pääsevät harjoittelemaan ensihoidossa, suun terveydessä, välinehuollossa ja kuntoutuksessa tarvittavia tietoja ja taitoja. Lisäksi nuoret oppivat hoiva- ja pelastusalan työtehtävistä ja uramahdollisuuksista, kertovat HR-asiantuntijat Jenni Rosti ja Salla Tuutijärvi hyvinvointialueelta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialue on tuorein Salpausselän koulun kummiyrityksistä. Yhteistyö alkoi noin kolme vuotta sitten.

– Aloimme yhdessä koulun opojen kanssa kehittämään toimintaa. Mietimme, miten saada oppilaat tietoisiksi alan työmahdollisuuksista ja kiinnostumaan alan opinnoista, Rosti kertoo.

Toiminnallisen sote-teemapäivän lisäksi kummiyritysyhteistyön muotoina ovat olleet muun muassa työhaastattelusimulaatiot Salpausselän koulun yhdeksäsluokkalaisille ja paneelikeskustelut.

– Työhaastattelusimulaatioissa ysit ovat päässeet harjoittelemaan ryhmähaastattelua. On ollut ihana päästä näkemään innokkaita nuoria ja keskustelemaan heidän kanssaan. Tietenkin rekrytoijan näkökulmasta toivomme, että olemme pystyneet antamaan oppilaille käytännön eväitä, miten toimia esimerkiksi työhaastattelussa. Tarjoamme myös

TET-paikkoja yläkoululaisille PäijätHämeen alueella, Tuutijärvi sanoo.

Yhteistyön tavoitteena on tuoda nuorille monipuolisesti esille hyvinvointialueen toimintaa sekä sosiaali-, terveys- ja pelastusalan ammatteja.

– Haluamme olla osaltamme tukemassa tulevaisuuden ammattilaisten kasvamista. Teemapäivä on tähän hyvä keino, sillä siinä oppilaat näkevät, minkälaista työtä ammattilaiset meillä tekevät ja se voi motivoida hakemaan alalle opiskelemaan. Tarjoamme myös kesätöitä alaikäisille nuorille, Rosti kertoo.

Tuutijärvi ja Rosti ovat innoissaan siitä, että he ovat päässeet tekemään yhteistyötä peruskoulujen kanssa.

– Se oli toiveemme jo pidemmän aikaa. Salpausselän koulun idearikkaus ja innokkuus on ollut iso tekijä yhteistyömme kehittämisessä! Toivomme yhteistyön jatkuvan ja kehittyvän myös oppilaiden toiveiden mukaan. Tästä on

Salpausselän koulu, Lahti • Oppilaita 680 • 7.-9.luokat ja TUVA -ryhmä

•Kummiyritykset: Halton Marine Oy, • Kemppi Oy, • Osuuskauppa Hämeenmaa, • Päijät-Hämeen hyvinvointialue

hyvä jatkaa eteenpäin, naiset sanovat.

Teemapäivästä kerätään joka vuosi palaute kaikilta osallistujilta qr-koodin kautta sähköisellä pikakyselyllä. Yksi viimeisimpään teemapäivään osallistuneista oli Kiti Vilén. Hän pääsi harjoittelemaan teemapäivässä muun muassa haavojen sitomista ja puhdistamista, sorminäppäryyttä atuloiden käsittelyllä sekä terveyteen ja sairaalaan liittyvien työvälineiden nimeämistä.  Sen lisäksi yhdellä pisteellä oli pyörätuolirata.

– Fysioterapeutit kertoivat niistä meille ja päästiin kisaamaan toisiamme vastaan pujotteluradassa pyörätuoleilla. Osalla pisteistä meiltä myös kysyttiin paljon kysymyksiä esimerkiksi suuhygieniaan liittyen, Vilén kertoo.

Hänelle jäi parhaiten mieleen se, kun hän pääsi ”elvyttämään” opetusambulanssin sisälle.

Välihuollon pisteellä tunnistetaan ja mietitään erilaisten instrumenttien käyttötarkoitusta.

– Oli todella siistiä nähdä, miltä siellä sisällä oikeasti näyttää ja miten ensihoitajat toimivat niin pienessä tilassa. Opin ylipäänsä tunnin aikana todella paljon monesta eri sote-alan ammateista ja niihin kouluttautumisesta. Opimme paljon tärkeitä asioita, joita voimme käyttää myös ihan omassa arjessamme terveyteen liittyen.

Vilén piti todella paljon toiminnallisesta tunnista.

– Opin parhaiten, kun pääsen itse tekemään ja tutkimaan. Koska toimintapisteistä oli tehty hauskoja, tuntui, että oppi paljon enemmän. Ylipäätään jäi todella hyvä fiilis tunnista ja se herätti myös kiinnostusta enemmän pelastusja hoiva-alaa kohtaan.

Salpausselän koululla on pitkät perinteet kummiyritysyhteistyöstä.

– Kempillä on ollut koulussamme useita kummiluokkia ja Teknologiateollisuus ry:n avustuksella vierailuja alan yrityksiin on tehty jo ainakin kahdella vuosikymmenellä. Vuonna 2019 Osaavia nuoria työelämään -hankkeen kautta tarkisteltiin uudesta näkökulmasta ajatusta koulun työelämäyhteistyöstä. Tavoitteena on ollut, että koko vuosiluokka pääsee eri teemojen kautta tutustumaan työnantajiin ja yrityksiin eri oppiaineiden tunneilla, kertoo opinto-ohjaaja Suvi Pölönen Salpausselän koulusta.

Hänen mielestään toimivan yhteistyön edellytyksenä on, että koululla ja yrityksessä on nimetyt vastuuhenkilöt koordinoimaan yhteistyötä.

– Opinto-ohjaajan näkökulmasta kummiyritysyhteistyön koordinointi ja toiminnan suunnittelu on lisätehtävä, johon tulee varata aikaa ja resurssia, Pölönen sanoo.

Pölösen kokemuksen mukaan jokaisen kummiyrityksen kanssa on vuosien aikana muovautunut omat hyvät yhteistyömuodot.

– Vinkkinä työelämäyhteistyötä suunnitteleville antaisin, että alussa kannattaa varata aikaa toiminnan suunnitteluun ja ideointiin. Yritysten edustajat kannattaa kutsua koululle yhteiseen tapaamiseen, jossa pallotellaan ideoita,

kerrotaan koulun arjesta ja kuunnellaan yritysten toiveita ja näkemyksiä. Salpausselän koulu tutustui ensimmäisen kerran mahdollisiin kummiyrityksiin Osaavia nuoria työelämään -verkoston kokoontumisissa. Tapaamisista saa myös hyviä ideoita toiminnan jatkokehittelyyn.

Lahden kaupungin elinkeinopäällikkö Miikka Venäläinen on ollut luomassa alustaa koulujen ja työelämän yhteistyölle.

Ensihoidon pisteellä 8. luokkalaiset harjoittelivat haavan sitomista, tukisiteen laittamista ja elvyttämistä.

– Osana yritysystävällisyyden kehittämistä osallistun yrittäjyyskasvatuksen edistämiseen. Käytännössä koordinoin Osaavia nuoria työelämään -verkostoa sekä yritysten ja koulujen välistä kummiyritystoimintaa. Tavoitteena on jakaa tietoa koulutustoimijoiden ja elinkeinoelämän välillä eli käytännössä luoda yhteistä toimintaa, jolla lapsille ja nuorille tarjotaan paremmat eväät työelämään sekä oman opintopolun miettimiseen, Venäläinen sanoo.

Venäläisen mukaan nykyisen kummiyritystoiminnan aloite Lahdessa on tullut suoraan elinkeinoelämältä, koska paikalliset yritykset haluavat tulla tutuksi lahtelaisille nuorille ja houkutella heitä hakeutumaan omalle alalleen opiskelemaan ja töihin.

– On ollut erittäin hienoa nähdä, miten innokkaasti koulut ovat lähteneet mukaan toimintaan ja kokeneet toiminnan

Yhteistyöesimerkkejä

Salpausselän koulusta:

• Mytech -ohjelman tuella järjestetään 8. luokkalaisten vierailut Kempille ja Haltonille. Vierailut on toteutettu fysiikan tuntien yhteydessä.

• Työelämäpaneelit 8. luokkalaisille. Paneelissa yritysten edustajat vastaavat oppilaiden kysymyksiin kesätöistä, TETtistä ja työelämän käytännöistä. 9.luokan oppilaita on mukana kokemusasiantuntijoina kertomassa omista TET-kokemuksistaan.

• 9. luokkalaisten työhaastatteluharjoitukset. Työnhakukokonaisuutta harjoitellaan äidinkielen, yhteiskuntaopin ja oppilaanohjauksen oppiaineiden yhteistyönä. Oppilaat kirjoittavat kesätyöhakemuksen yhteen kummiyritykseen ja valmistautuvat työhaastatteluun. Kokonaisuuden päätteeksi jokainen oppilas osallistuu kummiyrityksen edustajan pitämään ryhmätyöhaastatteluharjoitukseen.

• Asiantuntijavierailut eri aineiden oppitunneilla

• Kotitalousryhmät ovat vierailleet Lahden Seurahuoneella. Vierailun aikana tutustutaan matkailu- ja ravitsemusalan työtehtäviin ja -ympäristöön.

• TET- ja kesätyöpaikat kummiyrityksissä

myös koulujen näkökulmasta arvokkaaksi. Salpausselän koulun yhteistyö paikallisten yritysten kanssa on loistava esimerkki siitä, miten koulut pystyvät rakentamaan työnantajien kanssa oppilaita hyödyttävää toimintaa. Toiminnallinen teemapäivä hyvinvointialan kanssa on esimerkki myös siitä, miten yhteistyö auttaa myös hyvinvointialuetta rakentamaan omaa työnantajakuvaa ja houkuttelee nuoria sote-alalle sekä tukipalveluihin.

Teksti ja kuvat: Suvi Pölönen ja Helena Salakka

TAMK kehittää ratkaisuja opintojen keskeyttämisen ehkäisyyn

Syksyllä 2025 ammattikorkeakouluissa aloittaa suuri joukko opiskelijoita, noin 32 000 opiskelijaa (Opetushallitus 2025), mutta monella opintopolku voi katketa ennen valmistumista. Syitä keskeyttämiseen löytyy monia: alavalinta ei tunnu oikealta, mielikuva alasta oli jotakin muuta, motivaatio hiipuu tai opiskelija olisi kaivannut enemmän tukea ja ohjausta. Tilastokeskuksen mukaan (Tilastokeskus 2025) ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista 8,3 % keskeytti opintonsa lukuvuonna 2022-2023.

Tässä tekstissä keskeyttämisellä viitataan opinto-oikeudesta luopumiseen, jolloin opinnot eivät korkeakoulussa enää jatku.

Opinto-ohjaajille ilmiön ymmärtäminen on tärkeää, sillä oman tutoropettajan tai ryhmänohjaajan lisäksi opiskelijat kääntyvät opinto-ohjaajien puoleen ongelmien ilmetessä. Kun ohjaajat tuntevat yleisimmät keskeytyksen syyt, ohjauskohtaamisissa voidaan tunnistaa mahdollisia riskitekijöitä ja tarjota ohjausta jo varhaisessa vaiheessa, jolloin keskeyttämistä vielä olisi mahdollista ehkäistä.

Tampereen ammattikorkeakoulussa näihin haasteisiin on vastattu kehittämällä ennakoivia toimintamalleja, jotka tukevat opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin ja auttavat heitä löytämään oman polkunsa.

Tampereen ammattikorkeakoulun selvitys keskeytyksistä ja oman polun vahvistamisen tukimuotoja

Haastattelimme toukokuussa 2025 Liiketalous ja media -yksikön johtajaa Niina Jallinojaa ja Soveltavan tutkimuksen keskuksesta yliopettaja Sami Suhosta liittyen Tampereen ammattikorkeakoulussa v. 2023 laadittuun laajaan kartoitukseen keskeyttämisten taustalla olleista syistä.

Selvityksen aikana opettajat tavoittivat puhelimitse vuonna 2022 AMK -opintonsa keskeyttäneitä aiempia opiskeli-

joita. Kohdejoukko oli n. 700 henkilöä, joista selvitykseen vastasi 222 henkilöä. Vastausprosentiksi muodostui 32 %. Usein keskeytyksen taustalla ollut ns. yleinen elämäntilanteen kuormittavuus koostuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Keskeyttäneistä 20 % oli alan/korkeakoulun vaihtajia, joilla yhteishaussa ensisijainen tavoitehakukohde on ollut jokin muu, 17 % kertoi pandemian aiheuttamien haasteiden johtaneen keskeyttämiseen ja 11 % oli enemmän joustoja tarvitsevia päivätoteutuksen opiskelijoita. Lisäksi yleisimmiksi keskeyttämisen syiksi mainittiin mm. terveydelliset syyt ja muutto toiselle paikkakunnalle/maahan. Suurin osa keskeytyksistä oli tehty ensimmäisen tai toisen vuoden opintojen jälkeen. (Jallinoja & Suhonen 2025).

OTE-opinnot tarjoavat puolivuotisen hengähdystauon, jonka aikana opiskelija voi rauhassa pohtia omaa suuntaansa, ilman kiirettä tehdä lopullisia päätöksiä.

OTE-opinnot: hengähdystauko epävarmuuden keskellä Opiskelun alku merkitsee usein suurta muutosta nuoren elämässä: muutto vieraalle paikkakunnalle, uusien ystävyyssuhteiden rakentaminen ja yksin pärjäämisen paine voivat aiheuttaa kuormitusta. Oma paikka ei välttämättä löydy heti ja toisinaan opiskelu voi alkaa tuntua liian raskaalta. Tätä varten TAMKissa on luotu OTE-opinnot – nimensä mukaisesti uusi ote opiskeluun. OTE-opinnot tarjoavat puolivuotisen hengähdystauon, jonka aikana opiskelija voi rauhassa pohtia omaa suuntaansa, ilman kiirettä tehdä lopullisia päätöksiä.

OTE-opintojen aikana opiskelija saa tukea omalta valmentajalta ja vertaismentoreilta, tutustuu eri alojen mahdollisuuksiin ja voi kokeilla esimerkiksi projektityöskentelyä yhdessä toisten tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden kanssa. Mukaan kuuluu myös reflektointia: oppimispäiväkirjat, portfoliot ja keskustelut valmentajan kanssa auttavat kir-

kastamaan, mikä oikeasti kiinnostaa ja mihin opiskelija haluaa sitoutua. Jakson päätteeksi opiskelija tekee tietoisemman päätöksen; jatkaako nykyisessä tutkinto-ohjelmassa, hakeutuuko siirtohaun kautta toiselle alalle vai päättääkö lopulta lopettaa opinnot.

VETO-koulutus tulee avuksi tilanteessa, jossa opiskelija ei hakuvaiheessa ole vielä tarkasti tunnistanut omaa alaansa.

VETO-tutkinto: yhteisöllisyydestä voimaa

Jo ennen kyselyn toteuttamista TAMKissa oli käynnistetty Verkostoissa oppimisen ja osaamisen tutkinto-ohjelma (VETO). Sen taustalla on halu vastata opiskelijoiden alanvalinnan haasteisiin: aina ei ole selvää koulutuksen hakuvaiheessa, mikä ala todella tuntuu lopulta omalta. VETO antaa mahdollisuuden kuitenkin aloittaa korkeakouluopinnot ja tarjoaa aikaa sekä tukea oman suunnan löytämiseen. VETO-koulutus tulee siis avuksi tilanteessa, jossa opiskelija ei hakuvaiheessa ole vielä tarkasti tunnistanut omaa alaansa. Ensimmäisen vuoden aikana opiskelija saa aikaa ja tukea uravalintansa pohtimiseen, kerryttää opintopisteitä ja voi sen jälkeen valmistua joko liiketalouden, medianomin tai sosionomin tutkinto-ohjelmasta.

Opinnot rakentuvat kolmen merkittävän pilarin varaan: työelämäyhteyksien ja -verkostojen luomiseen, tiimioppimiseen ja omien motivaatiotekijöiden löytymiseen. Tiimioppiminen, vahva yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat VETO-tutkinnossa keskeisiä. Ryhmä pitää jäsenistään huolta ja kannattelee eteenpäin myös vaikeina hetkinä.

Turvaverkko: arjen tukea ja yhteisöllisyyttä TAMKissa opiskelijoiden tukeminen on rakennettu vahvasti arjen opintojen ympärille. Jokaiselle opiskelijalle nimetään opettajatuutori, joka kulkee rinnalla koko opintojen ajan, aina alun orientaatiosta valmistumiseen saakka. Tuutori on se henkilö, jolta voi kysyä neuvoa, pohtia opintojen etenemistä ja saada tukea, jos suunta tuntuu hetkeksi katoavan.

Opintojen etenemistä seurataan myös digitaalisesti. ”Fokus - ohjaajan työpöytä” on Peppi-järjestelmän liitännäinen, joka tarjoaa ohjaajille ajantasaista tietoa opiskelijoiden opintojen etenemisestä. Järjestelmä tunnistaa opiskelijat, joiden opinnot uhkaavat viivästyä, ja tuo näkyviin ajankohdat, jolloin opintojen kuormitus kasvaa suuremmaksi. Oikeaaikaisen tiedon avulla ohjaaja pystyy puuttumaan tilanteisiin varhain ja tukemaan opiskelijaa oikealla hetkellä.

Lisäksi TAMK on kehittänyt eAHOTprosessia ja opinnollistamisen käytäntöjä, joiden avulla aiemmin hankittu osaaminen voidaan tunnistaa ja liittää osaksi opintoja aiempaa ketterämmin. Tämä vähentää turhaa päällekkäisyyttä opinnoissa ja tekee opiskelusta sujuvampaa. Keskeinen osa TAMKin tukipalveluja on myös Parvi-konsepti, joka tarjoaa opiskelijoille matalan kynnyksen paikan kohdata muita, oppia yhdessä ja vahvistaa opiskelutaitoja. Parvessa opiskelijat saavat vertaistukea, voivat osallistua erilaisiin ryhmätoimintoihin ja löytävät yhteisön, jossa ei tarvitse jäädä yksin opintojen haasteiden kanssa. Tarjolla on myös monialaista ohjausta yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa, mikä tekee Parvesta tärkeän hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tukipilarin TAMKissa.

Eri vaihtoehtoja, sama tavoite OTE-opinnot ja VETO-tutkintokoulutus edustavat erilaisia, mutta toisiaan täydentäviä ratkaisuja. VETO kiinnittää opiskelijan yhteisöön jo tutkintoopintojen alussa, kun taas OTE tarjoaa tilan pysähtyä silloin, kun oma polku on epäselvä. Yhdessä ne rakentavat ennakoivaa ja opiskelijalähtöistä tukea, joka auttaa ehkäisemään keskeyttämisiä ja varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus löytää oma tiensä korkeakoulussa. Näitä ratkaisuja täydentävät TAMKin muut edellä mainitut keskeyttämisen ehkäisyyn kehitetyt käytännöt.

Pohdintaa

Ensimmäisen ja toisen vuoden aikana osa opiskelijoista kokee vielä epävarmuutta uravalinnastaan. Usein alkuvaiheen opinnoissa luodaan tietopohjaa tulevalle asiantuntijaroolille ja omaan suuntautumiseen liittyvät, kenties opiskelijalle mielenkiintoisemmat opinnot ovat vasta tulossa myöhemmissä opintosuunnitelman (HOPS) vaiheissa.

Tässä kohdassa koetellaan opiskelijan kärsivällisyyttä ja sitoutuneisuutta. Opinto-ohjaajan vierailu esim. ryhmätapaamisessa on tilaisuus muistuttaa opiskelijaa, ettei hänen tarvitse jäädä pohdinnoissaan yksin. Oman tuutoropettajan, erityisopettajan, opinto-ohjaajan tai opintopsykologin puheille voi aina hakeutua, mikäli tuntuu, että haasteet kasaantuvat ja opintojen edistyminen hidastuu. Lisäksi korkeakouluyhteisössä voi olla muita ammattilaisia, esim. yhteisökoordinaattoreita, kuraattoreita, jotka ovat opiskelijan tukena haastavissa hetkissä ja auttavat tarvittavien tukipalveluiden äärelle.

Jokaiselle opiskelijalle nimetään opettajatuutori, joka kulkee rinnalla koko opintojen ajan, aina alun orientaatiosta valmistumiseen saakka.

Opiskelijoille on hyvä tuoda tietoon joustavat reitit opinnoissa, mm. koulutuksen (ns. sisäinen siirto koulutusten tai alojen välillä), opiskelumuodon (vrt. päivätoteutus, monimuotototeutus, verkkotutkinnot) vaihtamisen ja HOPS-suunnitelman päivittämisen mahdollisuudet. HOPS-suunnittelulla on mahdollista uudelleen järjestää opintojen rytmiä esim. keventämällä suunnitelmaa elämäntilanteen sitä edellyttäessä. Yksi motivoiva tekijä opintojen loppuunsaattamiselle voi olla AMK- opinnoista valmistuvan silta yliopisto-opintoihin, esimerkiksi tradenomiopinnoista kauppatieteiden maisteriopintoihin.

Ohjaajien työtä helpottavat käyttäjäystävälliset tietojohtamisen työkalut. Järjestelmien tulisi tarjota käyttöliittymiä, jotka hälyttäisivät datasta nousevista riskeistä niin, että ohjaajilla olisi mahdollisuus ennakoivasti ja oikea-aikaisesti tarjota tukea. Opinto-ohjaajat seuraavat mielenkiinnolla tätä kehitystä - miten tekoälyä hyödyntävää dataa ja oppimisanalytiikkaa voidaan jatkossa käyttää tehokkaammin ohjauksen tukena.

Ammattikorkeakoulujen yhteisenä haasteena on rahoitusmalli, joka palkitsee valmiista tutkinnoista ja tutkinnoista saatava rahallinen vastine tippuu opintojen venyessä. Tämä aiheuttaa ohjaushenkilöstön arjessa painetta ohjata

opiskelijoita valmistumaan tavoiteajassa. Kuitenkin, jos keskeytymisvaarassa oleva opiskelijaa voidaan auttaa aikataulujoustoilla ja räätälöivällä ohjauksella pysymään omassa korkeakoulussaan ja samalla hakeutumaan motivoivammalle opin polulle, tämä voi olla opiskelijalle ratkaiseva, myönteinen käänne tulevaa uraa ja työhyvinvointia ajatellen. Mikäli korkeakouluopintojen polku voi edetä eheämmin ilman ajallisia katkoksia ja siirtymiä, tämä säästää aikaa ja resursseja yksilötasolla, opiskelijan elämässä, kuin korkeakoulujenkin opetus- ja ohjausresurssien käytössä.

Kilpilampi, Siru opinto-ohjaaja, LAB ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan koulutukset Korkeakoulutoimikunta

Sillanpää, Katri opinto-ohjaaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, rakennetun ympäristön ja biotalouden koulutukset sekä jatkuva oppiminen Korkeakoulutoimikunta

Lähteet: Jallinoja, Niina. 2025. Johtaja, Liiketalous ja media -yksikkö, Tampereen ammattikorkeakoulu. Teams-haastattelu 19.5.2025.

Opetushallitus. 2025. Korkeakoulujen 2. yhteishaussa opiskelupaikka 56 500 hakijalle. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2025/ korkeakoulujen-toisessa-yhteishaussaopiskelupaikka-56-500-hakijalle. Viitattu 20.8.2025

Suhonen, Sami. 2025. Yliopettaja, Soveltavan tutkimuksen keskus, Tampereen ammattikorkeakoulu. Teams-haastattelu 19.5.2025.

Tilastokeskus. 2025. Koulutuksen keskeytti 6 % opiskelijoista lukuvuonna 2022-2023 https://stat.fi/julkaisu/cm10g0q4r6m1307w128n2e5hw. Viitattu 20.8.2025

Lisätietoja: Ote-opinnot: https://opiskelijanopas.tuni. fi/fi/tamk/opiskelun-ja-hyvinvoinnin-tuki/ opiskelun-ja-hyvinvoinnin-tukimuodot/ ote-opinnot

Veto - Verkostoissa oppimisen ja osaamisen tutkinto-ohjelma: https://opiskelijanopas.tuni.fi/fi/tamk/ uudelle-opiskelijalle/syyslukukaudentutkinto-ohjelmakohtainen-orientaatio/ verkostoissa-oppimisen-ja-osaamisentutkinto-ohjelma-veto

Tekoälyä on hyödynnetty tekstin rakenteen suunnittelussa.

Toimikunnilta

Perusopetustoimikunta

Uusilukuvuosi on startannut tuoden mukanaan tuen uudistuksen osaksi peruskoulun arkeamme. Jokainen koulu hyödyntää olemassa olevia soveltuvia käytänteitään ja luo joitain uusia vastatakseen tuen uudistuksen toteutukseen olemassa olevien resurssiensa puitteissa. Olemme kaikki uuden äärellä. Meitä oppilaanohjaajia mietityttää erityisesti, miten uudistus vaikuttaa esimerkiksi jatko-opintoihin hakeutumiseen?

Muuttuuko jokin yhteishaun osalta? Miten käy harkinnanvaraisuuden?

Muistattehan arjen pyörityksessä myös työaikasuunnitelman ja opetuksettoman perjantain! Jokaisen meistä kannattaakin lukuvuoden alussa sopia esihenkilön kanssa työaikasuunnitelmassa, mitkä ovat oppilaanohjaajan tehtävät ja pitää kirjaa omista työtunneistaan sekä seurata työajan toteutumista. Tärkeää olisi pystyä keskittymään työssään perustehtävään eli ohjaukseen.

Kevään aikana olemme perusopetustoimikunnassa päivittäneet peruskoulun oppilaanohjaajan työnkuvan oppilaanohjaajan työn tueksi. Se on laadittu Suomen opinto-ohjaajat ry:n ja OAJ:n suosituksen perusteella eli yksi opinto-ohjaaja per 150 oppilasta (1:150). Työnkuva tullaan päivittämään myös SOPO:n nettisivuille. Samalla olemme työstäneet yhteistyössä SOPO:n hallituksen ja eri toimikuntien kanssa uuden opinto-ohjaajan opasta, jonka on tarkoitus valmistua lähiaikoina.

Perusopetuksen oppilaanohjaajan palkka-asia oli pinnalla ja puhututti kovasti, kun käynnissä oli kevään palkkaneuvottelut. Perusopetustoimikunta kävi kaksi kertaa keskustelemassa OAJ:n kanssa palkka-asiassa ja jätti OAJ:lle Vuosityöajassa olevan peruskoulun oppilaanohjauksen lehtorin työehtosopimuksen muutosehdotukset 2024. Jyrki Karjalainen teki ponsiesityksen palkkaasiasta OAJ:n valtuustossa. Jyrki teki

myös vaikutustyötä OAJ:n valtuutettuna eri yhteyksissä. OAJ:ssa tiedostettiin kyllä sopimuksen epäkohta, mutta palkkaneuvottelutavoitteista päätti lopulta OAJ:n hallitus. Tarjolla on aina paljon kilpailevia esityksiä ja jaettavaa on rajallisesti.

Opetushallitukselle olemme vieneet perusopetuksen oppilaanohjauksen terveisiä yhteistyötapaamisissa. Viimeksi tapasimme toukokuussa ja seuraava tapaaminen on sovittuna syyskuulle. Toukokuun tapaamisessa keskustelimme muun muassa tuen uudistuksesta, sen aikataulusta, tukilomakkeista, harkinnanvaraisesta hausta ja kaksivuotisesta valmistavasta perusopetuksesta. Saimmekin tietää, että valmistavan perusopetuksen kaksivuotisuus on etenemässä nopealla aikataululla.

Kesäkuussa perusopetuksen jälkeisen koulutuksen yhteishaun kautta opiskelupaikan sai 72 320 hakijaa koko maassa. Hakijoita oli kaikkiaan 81 620, joista 89 % tuli hyväksytyksi. Heistä tänä keväänä perusopetuksen päättäneitä oli noin 62 850 ja 96 % eli 60 570 sai opiskelupaikan. Me oppilaanohjaajat olemme siis jälleen ohjanneet onnistuneesti nuoria opinnoissa eteenpäin. Hyvä me! Onnea ja menestystä jokaiselle uusien opintojen parissa aloittaneelle opiskelijalle.

Lokakuussa 3.-4.10. on alue- ja toimikuntaseminaari Vantaalla. Siellä perusopetus- toimikunnan työpajan teemana on oppilaanohjauksen oppituntien hyvät käytänteet. Nämä yhdessä koostetut materiaalit laitetaan alueyhdistysten edustajien kautta jakoon myös alueilla hyödynnettäväksi.

Aurinkoista ja energistä alkanutta lukuvuotta 2025–2026!

Perusopetustoimikunta Kati, Anneli, Antti, Emmi & Tuukka

Lukiotoimikunta

Taas sitä mennään, kohti syksyä. Tällä kertaa lukiotoimikunta jäi kesälomalle tietäen, että heti syksyn alussa on aloitettava rivakasti hommat. Tämä rivakkuus koskee meidän toimikuntalaisten osalta niin lukioidemme arkea kuin järjestövaikuttamistakin. Tässä työssä ei oikein koskaan nähdä hidasta laskua arkeen, vaan arki tuppaa alkamaan ryminällä. Ryminä ei tarkoita vain haasteita, vaan myös mukavia kohtaamisia opiskelijoiden kanssa kesän jälkeen ja kollegoiden kanssa jaettuja ajatuksia ja kokemuksia niin koulun arjesta kuin koulutuspolitiikastakin.

Lukiotoimikunta on mukana valmistelemassa lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi yliopistolain 43 §:n ja ammattikorkeakoululain 32 §:n muuttamisesta (yhden opiskeluoikeuden säännös). Lyhykäisyydessään selitettynä lakeihin ehdotetaan lisättäväksi säännökset aiempien saman tason tai alemman tasoisten opiskeluoikeuksien menettämisestä, kun opiskelija ottaa vastaan uuden tutkintoon johtavan opiskeluoikeuden ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta. Yliopistojen jatkotutkinnot jäisivät ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle.

Esityksen tavoitteina on tarjota mahdollisuus korkeakoulututkinnon suorittamiseen sellaisille henkilöille, joilla tutkinnon suorittamisoikeutta ei vielä ole. Esityksen tavoitteena on lisäksi vapauttaa nyt vailla aktiivista käyttöä olevien opiskeluoikeuksien vaatimia resursseja koulutustarjontaan ja kannustaa opiskelijoita suunnitelmallisempaan opiskeluun. Lukiotoimikunta ei oikein nähnyt yhteyttä, että miten esimerkiksi kaksi vuotta aiemmin saadun paikan menettäminen johtaisi aloituspaikkojen lisäämiseen. Tavoite on varmasti hyvä, mutta jo ensikertalaisuuskiintiö nostaa nuorten paineita korkeakoulupaikan vastaanottamisen osalta ja aiheuttaa lisää välivuosia. Laista löytyy kohta, jossa

velvoitetaan korkeakouluja huolehtimaan siitä, että eri hakijaryhmiin kuuluvien mahdollisuudet opiskelupaikan saamiseen eivät muodostu hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta kohtuuttoman erilaisiksi. Tässäkin suhteessa ensikertalaisuuskiintiö alkaa olla haastava, kun valinnoissa ensikertalaisten määrä on nostettu huippuunsa. Kiinnostavaa esityksessä oli tilastotieto useamman korkeakoulupaikan omaavista henkilöistä ja heidän opintojensa edistymisestä. Osa opiskelupaikoista selvästi jää ns. roikkumaan, ilman todellista tarkoitusta suorittaa opintoja loppuun.

Tämän lausunnon lisäksi lukiotoimikunta on ollut mukana valmistelemassa lausuntoa aiheesta: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (lukio- ja ammatillisen koulutuksen lukuvuosimaksut EU/ETA-valtioiden ulkopuolisilta ja ammatillisen koulutuksen tilauskoulutus). Tämän lausunnon laatimisesta toki vastasi eniten ammatillinen toimikunta. Lisäksi on valmistelussa toisen asteen valintaperusteiden muuttamista koskeva lausuntopyyntö. Töitä siis riittää!

Lisäksi lukiotoimikunnan yhdeksi tämän vuoden painopisteeksi nostaman uuden opinto-ohjaajan oppaan tekeminen edistyy, Studia-messut lähestyvät ja siellä on taas SOPO:n järjestämää ohjelmaa, sekä tietysti suurimpana ponnistuksena Oponiemi26 valmistelut kulkevat kaiken toiminnan osana. Vauhdikas syksy tulossa! Olethan sinäkin menossa mukana!

Lukiotoimikunnan pj. Heini Kelosaari

Ammatillisen koulutuksen toimikunta

Ammatillinen koulutus murroksessa – opintoohjausta ei saa unohtaa Ammatillinen koulutus on voimakkaassa murroksessa. Ammatillisen koulutuksen toimikuntana olemme olleet aktiivisesti mukana vaikuttamassa –kirjoittamalla lausuntoja, osallistumalla webinaareihin ja tapahtumiin sekä tuomalla esiin opinto-ohjauksen näkökulmaa eri foorumeilla.

Nyt keskustellaan tilauskoulutuksista, lukuvuosimaksuista, rahoitusmallien uudistamisesta ja tutkintojen sisältöjen kehittämisestä. Samalla tasapainoillaan koulutuksellisen tasa-arvon, työelämätarpeiden ja yksilöllisten koulutuspolkujen ristipaineessa. Tässä kokonaisuudessa opinto-ohjaus ei ole vain tukitoimi – se on rakenteellinen edellytys sujuville siirtymille, opiskelijoiden hyvinvoinnille ja osaavan työvoiman turvaamiselle.

Mutta opinto-ohjausta ei voi toteuttaa ilman riittäviä resursseja.

Resursseja vai leikkauksia? Jatkuvat säästöt ja henkilöstövähennykset vaarantavat koulutuksen laadun – ja erityisesti opiskelijoiden tarvitseman tuen. Samaan aikaan lainsäädäntömuutokset vaikuttavat suoraan ohjaustyön sisältöön ja laajuuteen.

Valtioneuvoston hallituksen esitys ammatillisen koulutuksen lain muuttamisesta (tilauskoulutus ja lukuvuosimaksut) on juuri ollut lausuntokierroksella. Tavoitteena on vastata kansainvälistymiseen ja työvoimatarpeisiin, mutta samalla on kysyttävä: Miten nämä muutokset vaikuttavat ohjaukseen, saavutettavuuteen ja opiskelijoiden yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin?

Nivelvaiheen ohjaus on ratkaisevaa

Nivelvaiheen ratkaisut vaativat panostusta. Jokainen siirtymä – perusope-

tuksesta toiselle asteelle, valmistavista koulutuksista tutkintoihin, tai jatkoopintoihin ja työelämään – tarvitsee aikaa, osaamista ja henkilökohtaista tukea.

Tällä hetkellä rakennetaan myös valtakunnallista koulutustarpeen ennakointimallia. Se on tärkeä väline strategiseen suunnitteluun, mutta se ei saa unohtaa yksilön todellisuutta: elämäntilanne, tuen tarve ja henkilökohtaiset tavoitteet eivät näy tilastoissa – mutta näkyvät opinto-ohjaajan arjessa joka päivä.

TELMA-uudistus ja ohjauksen rooli

Olemme olleet mukana myös nivelvaiheen koulutusten uudistustyössä. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen (TELMA) perusteiden uudistus on käynnissä. Tämän koulutuksen kohderyhmä tarvitsee erityisen paljon yksilöllistä ohjausta ja siirtymien tukea. On tärkeää, että uudistuksessa opinto-ohjauksen merkitys tunnistetaan ja määritellään selkeästi osana koulutuksen rakennetta. Ilman ohjausta polku helposti katkeaa.

Uusia ohjausmalleja – mutta millä resursseilla?

OKM:n mukaan ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeiluun haki määräaikaan mennessä 85 koulutuksen järjestäjää. Kokeilun tavoitteena on parantaa koulutuksen laatua ja lisätä vuoropuhelua alueiden ja hallinnon välillä.

Mutta kuten tiedämme, jokainen uusi järjestelmä tai malli tuo lisää ohjauksen tarvetta. Uudistaminen lisää ohjausvastuuta, ei vähennä sitä.

Opinto-ohjaajan työ on opiskelijan tukena – ei taulukossa Kaikki edellä mainitut uudistukset – olivatpa ne lainsäädännöllisiä, pedagogisia tai rakenteellisia – vaikuttavat suoraan opinto-ohjaukseen. Samalla on todettava: ilman toimivaa ja riittävästi resursoitua opinto-ohjausta moni hyvä uudistus jää irralliseksi.

OAJ:n ja SOPO ry:n suositus on, että yhdellä opinto-ohjaajalla tulisi olla

Toimikunnilta

enintään 150 ohjattavaa perusopetuksessa ja toisella asteella. Kun ohjattavia on enemmän, ohjauksen laatu ja luonne muuttuvat. Me opinto-ohjaajat tiedämme sen – ja myös opiskelijat tuntevat sen.

Viestimme on selvä:

Ei koulutusleikkauksille. Kyllä laadukkaalle, saavutettavalle ja oikea-aikaiselle opinto-ohjaukselle.

Armi Nurmi

Ammatillisen koulutuksen toimikunta

Korkeakoulutoimikunta

Niinse vaan taas on kesä mennyt (aivan liian nopeasti), ja meillä täällä pohjoisessa on jo ollut pakkasöitäkin. Toivottavasti kesäsi oli rentouttava ja sait ladattua akkujasi syksyyn ja tulevaan talveen. Opiskelijat ovat tulleet tai juuri tulossa kampuksille tai opetuksen pariin verkossa. Omassa koulutuksessani alkaa pitkästä aikaa jälleen lähiopetus (päiväopetus), jolloin opiskelijat ovat kampuksella kolmena päivänä viikossa. Eli uuden edessä ollaan jälleen, niin opiskelijat kuin opettajatkin.

Lokakuun alkupäivinä on alue- ja toimikuntaseminaari Vantaalla, mielenkiintoisen ohjelman parissa. Toivottavasti tapaamme siellä monta korkeakoulussa

toimivaa opinto-ohjaaja ympäri Suomea. Samoin Oponiemi26 opopäivien suunnittelu ja toteutus ohjelmine on jo täydessä vauhdissa meillä Sopo ryssä.

Toimikunnassa jatkavat kaudella 2025−2026 Siru Kilpilampi (LAB ammattikorkeakoulu), Kati Mäenpää (Oulun ammattikorkeakoulu), Päivi Rosenius (Itä-Suomen yliopisto), Katri Sillanpää (Tampere ammattikorkeakoulu), Tuija Syväjärvi (Lapin ammattikorkeakoulu) sekä Pia Oförsagd (Turun ammattikorkeakoulu).

Hyvää alkanutta lukuvuotta koko toimikunnan puolesta!

Tuija Syväjärvi, pj

Some ja mielenhyvinvointi

Istun ja ihmettelen. Kesälomien jälkeen paikallaanolo ja istuminen on tuskaista, mutta asia vie mennessään. Olen yhdessä yli 50 nuorisoalan ammattilaisen kanssa Jyväskylän nuorisotila Veturitalleilla. Päivän koulutuksen otsikkona on: Sosiaalinen media ja nuorten mielenterveyden tukeminen.

Mieli ry:n asiantuntija Elina Marjamäki on meidän opettaja ja ohjaaja. Päällimmäisenä jää mieleeni Marjamäen sanat siitä, että tylsyydenkin sietäminen on mielenterveyden voimavara. Upposi ja kolahti myös tähän entiseen nuoreen. Koulutuksessa kerrottiin myös someriippuvuustestistä, joka löytyy Nuortenlinkki.fi -sivuilta. Testin tekemisen jälkeen saa vinkkejä, kuinka somen käyttöä voisi vähentää. Mietin, että uskaltaisinkohan tehdä testin.

Somen ilot ja haasteet Kaikkiaan koulutus tarjosi ajankohtaista tietoa sosiaalisen median ja digitaalisen kulttuurin vaikutuksista nuorten hyvinvointiin. Ryhmätehtävien avulla teimme ja saimme konkreettisia työkaluja nuorten ja lasten mielenterveyden tukemiseksi. Pohdin, että some on myös meille aikuisille samalla sekä uhka että mahdollisuus. Oleellista on säilyttää avoin ja rehellinen keskusteluyhteys niin itseensä kuin nuoriin, tapasitpa heidät nuorisotilalla, peruskoulussa,

Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut järjestivät yhteistyössä maakunnallisen nuorisotyön ja Mieli ry:n kanssa koulutuspäivän, jossa keskiössä olivat sosiaalinen media ja nuorten mielenterveys. Koulutukseen, jonka mahdollisti Keskimaan Ilo auttaa -kampanja, osallistui yli 50 nuorisoalan ammattilaista.

harrastuksissa tai vaikkapa perhepiirissä. Opettaja Marjamäen sanoin: ”Tärkeäähän on yhteinen keskustelu nuorten kanssa somen vaikutuksista, iloista ja paineista sekä arvoista.”

Mieli ry tarjoaa koulutuksia

Kunnat ja oppilaitokset voivat tilata ”Sosiaalinen media ja nuorten mielenterveyden tukeminen” -koulutusta sekä lähikoulutuksena että etäkoulutuksena. Koulutus on maksutonta vuoden 2027 loppuun asti sosiaali-, terveys-, nuoriso-, opetus- ja kasvatusalan henkilöstölle. Koulutus toteutetaan etämuotoisena 2 tunnin ja lähikoulutuksena 3 tunnin mittaisina mahdollisuuksien mukaan. Koulutus tarjoaa ajankohtaista tietoa sosiaalisen median ja digitaalisen kulttuurin vaikutuksista nuorten hyvinvointiin ja tarjoaa konkreettisia työkaluja nuorten ja lasten mielenterveyden tukemiseksi.

Mieli ry:n tarjoamista koulutuksista lisää infoa: https://mieli.fi/maksuttomattilauskoulutukset/

Omaa somekäyttäytymistä voi pohtia myös tekemällä erilaisia testejä ja hankkimalla lisää tietoa muun muassa A-klinikkasäätiöltä: nuortenlinkki.fi

Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä, Humakin lehtori

Mieli ry on tänä vuonna alkanut tarjota koulutusta liittyen sosiaaliseen mediaan ja nuorten mielenterveyden vahvistamiseen. Koulutuksia pidetään tilauksesta. Jyväskylän tilaisuudessa kouluttajina toimivat Mieli ry:n asiantuntija Elina Marjamäki sekä päällikkö Jenni Tolvanen. Kuva: Jenni Tolvanen.

Kesälomien jälkeen koko päivän kestävä istuminen oli osalle osallistujista hiukan puuduttavaa. Sainkin iltapäiväkahvien jälkeen ohjata taukojumpan, jossa kännyköiden avulla testailtiin erilaisia tasapainoa vaativia jumppa-asentoja. Kyseisen hyvinvointiteon mahdollisti Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hanke. Vinkkejä hankkeen sivuilta www.jamk.fi/fi/projekti/aktiivinen-ja-hyvinvoiva-korkeakoulu Kuvat yllä ja vasemmalla: Maarit Honkonen-Seppälä

20.10.2024

Suomen opinto-ohjaajat ry kantelee tasa-arvovaltuutetulle sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle Kuntatyönantajan ja Opettajien ammattijärjestö OAJ:n tekemästä OVTES-palkkaratkaisusta, joka eriarvoistaa ammatillisessa koulutuksessa työskenteleviä opinto-ohjaajia, joista enemmistö on naisia.

Kunnallisen opetusalan palkkaus perustuu Opettajien virkaehtosopimukseen (OVTES). Kunnallisen ammatillisen oppilaitoksen opettajat ja opinto-ohjaajat noudattavat 1 500 tunnin vuosityöaikaa. Kaikki kunnalliset ammatilliset oppilaitokset siirtyivät vuosityöaikaan 1.8.2020 mennessä. Työaikaan lasketaan kaikki opettajalle määrättävät työtehtävät: opetus ja ohjaus, niiden esi- ja jälkityöt, kokoukset, palaverit, tapaamiset, kouluttautumiset ja muut tämänkaltaiset työtehtävät. Kokoaikaisen opettajan ja opinto-ohjaajan vuosittainen vähimmäistyöaika on 1 500 tuntia (100 %:n työaika). Työaika jakautuu noin 40 kalenteriviikolle. Vuosittainen työaika voi liukua 1 500 ja 1 700 tunnin välillä työnantajan päätöksellä. Jos työaika ylittää 1 700 tuntia, se edellyttää opettajan suostumusta.

Kaikki opettajan työtehtävät vahvistetaan etukäteen annettavassa työaikasuunnitelmassa. Suunnitelma laaditaan opettajan ja esihenkilön yhteistyönä. Työnantajalla on kuitenkin direktio-oikeus työtehtävien määräämisessä. Työaika kirjataan koko suunnitteluvuoden ajaksi. Suunnitteluvuosi on joko lukuvuosi eli 1.8.–31.7. tai kalenterivuosi eli 1.1.–31.12. Suunnitteluvuoden aikana toteutuu koko työaika ja kaikki vapaajaksot.

Ammatillisen oppilaitoksen opettajalla on yhteensä 12 viikkoa vapaajaksoja: kahdeksan kesällä ja neljä muuna aika-

na. Kesän (2.5.–30.9.) kahdeksan viikon vapaajaksot pidetään korkeintaan kolmessa osassa. Muut vapaajaksot, neljä viikkoa, voi työnantaja määrätä pidettäväksi korkeintaan neljässä osassa.

Ammatillisen oppilaitoksen opintoohjaajalla on kuitenkin yhteensä 10 viikkoa vapaajaksoja: viisi kesällä ja viisi muuna aikana. Yksi viikko voidaan siirtää kesäajasta muuhun aikaan tai päinvastoin. Kesän (2.5.–30.9.) viiden viikon vapaajaksot pidetään korkeintaan neljässä osassa. Muut vapaajaksot, viisi viikkoa, pidetään korkeintaan viidessä osassa.

Suomen opinto-ohjaajat ry pitää edellä kerrottua opinto-ohjaajien vapaajaksojen vähempää määrää eriarvoistavana kohteluna verrattuna muihin ammatillisessa koulutuksessa työskenteleviin opettajaryhmiin. Palkkausperusteet ovat kuitenkin aivan samat ammatillisen koulutuksen opettajilla ja opintoohjaajilla. Myöskin palkkataulukko, joka määrää minimipalkkatason, on sama.

Suomen opinto-ohjaajat ry arvioi, että vapaajaksoihin liittyvissä neuvotteluissa opinto-ohjaaja -nimikkeellä työskentelevät on jätetty vähempään vapaajaksojen viikkomäärään sen vuoksi, että ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajat ovat pääsääntöisesti naisopettajia. Muuta perustetta pienemmälle vapaajaksomäärälle ei näytä olevan.

Vapaajaksojen vähäisempi määrä eriarvoistaa nimenomaan opinto-ohjaajien opettajaryhmää, sillä vastaavat muut ryhmät, erityisopettajat sekä yhteisten tutkinnon osien eli yto-aineiden opettajat, kuuluvat ammatillisten opettajien kanssa 12 viikon vapaajaksoryhmään.

Opinto-ohjaajat tekevät näin ollen kaksi viikkoa enemmän työtä kuin muut vastaavat opettajaryhmät (ammatilliset opettajat, erityisopettajat ja yto-aineiden opettajat), eikä tämä näy palkassa. Tämä tosiseikka tekee nykyisestä OVTES-sopimuksesta epätasa-arvoisen eikä näytä perustuvan mihinkään säädökseen.

Suomen opinto-ohjaajat ry:n näkemyksen mukaan ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajien kaksi viikkoa vähempi vapaajaksomäärä on tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslakien vastainen, ja palkkasyrjintää. Palkkatasa-arvo on suomalaisen työelämän yhdenvertaisuuden perusta.

Nykyisessä työmarkkinasopimuksessa on siis ilman hyväksyttävää syytä opinto-ohjaajille määritelty vähemmän vapaajaksoja saman sopimuksen mukaisesta opettajatyöstä kuin ammatillisille opettajille, erityisopettajille ja yto-aineiden opettajille on määritelty. Naisvaltaista opettajaryhmää, joiden ammattinimike on opinto-ohjaaja, kohdellaan perusteettomasti epätasa-arvoisesti. Työaikamalli ja palkkaus ovat samat, joten myös vapaajaksojen määrän tulee olla sama.

Suomen opinto-ohjaajat ry ei pidä hyväksyttävänä, että ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajia perusteettomasti kohdellaan epätasa-arvoisesti muihin ammatillisen koulutuksen opettajaryhmiin verrattuna. Tällainen kohtelu ei ole työmarkkinakeskusjärjestöjen samapalkkaisuusohjelman mukaista.

Pyydämme viranomaisia tutkimaan asian.

Suomen opinto-ohjaajat ry hallitus

Tiivistys tasa-arvovaltuutettu Rainer Hiltusen vastauksesta SOPO ry:n kanteluun

Syrjiikö työnantaja välillisesti ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajaa?

Suomen opinto-ohjaajat ry on ollut yhteydessä tasa-arvovaltuutettuun vedoten siihen, että opinto-ohjaajien vapaajaksojen määrä on pienempi (10 viikkoa) kuin muiden opettajien (12 viikkoa) ammatillisissa oppilaitoksissa. Opinto-ohjaajat ovat pääosin naisia (yli 80 %), mikä herättää kysymyksen mahdollisesta välillisestä sukupuolisyrjinnästä.

Tasa-arvovaltuutettu valvoo tasa-arvolain syrjintäkieltoa ja antaa tietoa lain soveltamisesta (Tasa-arvolaki 19 §, laki tasa-arvovaltuutetusta 2 §). Valtuutetun tehtävänä on ohjein ja neuvoin estää tasa-arvolain vastaisten käytäntöjen jatkuminen.

2. Välillisen syrjinnän määritelmä

Tasa-arvolain 7 § 3 momentin mukaan välillinen syrjintä tarkoittaa näennäisesti sukupuolineutraalia säännöstä tai käytäntöä, joka tosiasiassa asettaa jommankumman sukupuolen epäedulliseen asemaan. Syrjiväksi käytäntö katsotaan, jos se johtaa eriarvoiseen lopputulokseen sukupuolen perusteella.

Syrjintää ei kuitenkaan ole, jos menettelyllä pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen ja keinot ovat tarpeellisia ja oikeasuhtaisia tavoitteen saavuttamiseksi (7 § 4 momentti).

3. Todistustaakka ja arviointiperusteet

Syrjintään vetoavan tulee esittää tosiseikkoja, joiden perusteella syrjintää voidaan olettaa tapahtuneen (9 a §).

Tilastot, kuten sukupuolijakauma, voivat toimia keskeisinä todisteina, mutta

myös laadullinen ja sosiologinen tieto huomioidaan.

Tarkastelun kohteena on vain se ryhmä, johon kyseinen epäedullinen määräys soveltuu – tässä tapauksessa opintoohjaajat. Jos heidän enemmistönsä on selvästi naisia ja heillä on lyhyemmät vapaajaksot, kyse voi olla välillisestä syrjinnästä.

Tasa-arvovaltuutettu ei ota kantaa siihen, onko kyseinen käytäntö lainvastainen, mutta pitää tärkeänä, että työehtosopimusosapuolet arvioivat mahdollisia tosiasiallisia sukupuolivaikutuksia.

4. Oikeuttamisperusteet

Jos eri kohtelu kohdistuu sukupuolten mukaan jakautuvaan ryhmään, sen hyväksyttävyys arvioidaan seuraavasti:

• Onko tavoite hyväksyttävä (esim. työtehtävien erilainen luonne)?

• Ovatko käytetyt keinot (esim. lyhyemmät vapaajaksot) asianmukaisia, tarpeellisia ja välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi?

Mikäli tavoite voidaan saavuttaa vähemmän syrjivillä keinoilla, eriarvoistavaa käytäntöä ei voida pitää hyväksyttävänä (ks. esim. C-170/84 Bilka-Kaufhaus -tapauksen oikeuskäytäntö).

5. Vastuu ja seuraukset Tasa-arvovaltuutettu korostaa, että työehtosopimuksen syrjiviä määräyksiä ei voi perustella pelkästään sillä, että ne on sovittu sopijapuolten kesken. Vastuu mahdollisesta syrjinnästä ja tasa-arvolain 11 § mukaisesta hyvitysvastuusta kuuluu viime kädessä työnantajalle, joka määräyksiä soveltaa (esim. TT 1998:34, TT 2023:46).

Yhteenveto

• Opinto-ohjaajien vapaajaksojen lyhyempi kesto voi muodostaa välillisen syrjinnän, koska ryhmä on hyvin naisvaltainen.

• Syrjinnän arvioinnissa ratkaisevaa on toteutunut lopputulos, ei säännöksen näennäinen neutraalius.

• Erilainen kohtelu voidaan oikeuttaa vain, jos se palvelee hyväksyttävää tavoitetta ja keinot ovat välttämättömiä ja suhteellisia.

• Työnantaja vastaa syrjivien käytäntöjen seurauksista, riippumatta siitä, että ne on sovittu työehtosopimuksessa.

Tasa-arvovaltuutettu kehottaa kaikkia osapuolia käymään läpi tilanteen huolellisesti ja huomioimaan EU-oikeuden ja kansallisen oikeuskäytännön vaatimukset.

Yhdenvertaisuustekoja edistämässä

Samaan aikaan kun Atlantin toisella puolella Trumpin hallinto on aloittanut taistelun moninaisuus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusajattelua vastaan, Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö tuo oppilaitoksiin yhdenvertaisuutta edistävän kehitysohjelman (OKM 2025–2027).

Opetusministerin mukaan (Helsingin Sanomat 28.5.2025) esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat oppilaat kokevat muita oppilaita enemmän kiusaamista. Kouluissa on todistettu esimerkiksi homottelua, rasistista huutelua ja naisiin kohdistuvaa mitätöintiä. Opinto-ohjaajilla sekä kaikilla muilla opetus- ja ohjaushenkilöstöllä on keskeinen rooli yhdenvertaisuus- ja tasaarvotyössä. Kysymys on usein arvoista, sitoutumisesta ja ilmapiiristä.

Opinto-ohjauksen arvo ja merkitys yhdenvertaisuuden edistämisessä on huomattu ohjelmaa laatiessa.

Viisi vuotta sitten olin töissä opintoohjaajana huoneessani, kun pintakäsittelyalan opiskelija tuli puheilleni. Kysymys liittyi vaatteiden vaihtoon koulussa. Omissa vaatteissa työsalissa ei tietenkään voinut työskennellä. Ongelmaksi muodostui se, että hänen kokemuksensa mukaan menemällä naisten taikka miesten pukuhuoneeseen, aiheutti hänen läsnäolonsa joissakin opiskelijoissa hämmennystä hänen ulkonäkönsä vuoksi. Niinpä apulaisrehtorin johdolla muutimme yhden isommista yksittäi-

sistä vessoista sukupuolineutraaliksi kaikkien käyttöön. Itse olin rapsuttelemassa sukupuolta kuvaavaa tarraa pois vessan oven kulmasta.

Koulutuksen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittämisohjelman esitteessä kerrotaan kymmenkohtaisen toimenpiteiden toteuttamisesta tänä ja ensi vuonna. Vuonna 2027 arvioidaan kehittämisohjelman toteutumista ja vaikutuksia.

Nostan esiin kaksi toimenpidettä:

1. Kehittämisohjelmassa on tarjolla opetus- ja ohjaushenkilöstölle erilaisia täydennyskoulutuksia, esimerkiksi rasismin vastaiseen työhön.

2. Koulutusalat ja ammatit ovat vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneet; edelleen naiset ja miehet työskentelevät poikkeuksellisen selvästi eri aloilla. Kehittämisohjelman toimenpiteenä toisella asteella halutaan purkaa eriytymistä laatimalla ja toimeenpanemalla konkreettinen koulutus- ja koulupolkujen sukupuolen mukaista segregaatiota purkava toimenpideohjelma.

Oppilaitosten alumnitoiminnalla ja valmistuneiden uratarinoilla voidaan mielestäni osaltaan muokata ammattialojen mielikuvia kaikille alan koulutuksesta kiinnostuneille. On tärkeää, että kaikki opiskelijat voivat kuulla monipuolisesti koulutus- ja uravaihtoehdoista jatkoopintoja mietittäessä. Lisäksi tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus tukee niitä oppilaita, jotka tarvitsevat lisätukea jatko-opintoihin hakeutumisessa.

Opinto-ohjauksen arvo ja merkitys yhdenvertaisuuden edistämisessä on huomattu ohjelmaa laatiessa, koska sillä halutaan vahvistaa oppilaan ja opintojen ohjausta kaikilla koulutusasteilla huomioiden erityisesti nivelvaiheet, jatkoopinnot ja työllistyminen.

Kaikilla on oikeus yhdenvertaiseen, tasa-arvoiseen ja syrjimättömään ohjaukseen, kasvatukseen ja koulutukseen!

Hannu Seppänen, lehtori HAMK AOKK opinto-ohjaajakoulutus

5.–7.2.2026

Oponiemi26 – opopäivät lähestyy

On aika kääntää katseet kohti seuraavia opopäiviä ja valmistautua työnantajan kanssa opinto-ohjaajien vuoden tärkeimpään kouluttautumis- ja verkostoitumistapahtumaan.

Oponiemi26 järjestetään 5.-7.2.2026 Espoon Otaniemessä Aalto-yliopiston Dipolissa ja Kandidaattikeskuksessa. Tapahtumaa tehdään yhteistyössä laajan verkoston kanssa. Vierailut, huippupuhujat, messualue, kaupungin vastaanotto ja tervetulotilaisuus, illallisjuhla, pajat ja loistava tunnelma omien joukossa takaavat opoille antoisan ja muistamisen arvoisen kokemuksen.

Suomen opinto-ohjaajat ry järjestää vuoden 2026 opopäivät pitkästä aikaa ja toiveenamme on valtakunnallisena yhdistyksenä saada mukaan vapaaehtoisia talkoisiin Oponiemi26 -opopäiville. Otamme talkoisiin mukaan 50 opoa ilmoittautumisjärjestyksessä. Sinun ei tarvitse tuntea Espoota tai pääkaupunkiseutua, mutta kiinnostus tehdä yhdessä tapahtumaa on sinulle tärkeää. Voit osallistua esimerkiksi kokonaisen päivän tai kaksi puolikasta päivää talkoohengessä Infon, vierailuiden, pajojen ja muun käytännön tekemisten merkeissä. Vastineeksi lupaamme hyvän mielen, uusia opokavereita, Oponiemi26 hupparin, työpäivien lounaat ja erikseen järjestettävän karonkan. Ilmoittaudu talkoisiin osoitteeseen: info@opopaivat2026.fi

Käy jo ennakkoon tutustumassa Oponiemi26 -sivustoon: opopaivat2026.fi. Ilmoittautuminen opopäivien osallistujaksi lähtee käyntiin SOPO ry:n jäsenille lokakuun lopulla. Nyt on aika sopia työnantajan kanssa osallistumisesta ja vinkata opokavereille, että jäsenyys SOPO ry:ssä kannattaa. Oponiemi26 odottaa sinua, nähdään opopäivillä.

Eero Lounela, Oponiemi26 tuottaja Opopäivät