Meri-Lapin Matkailuoppaat - Opas Guide 2/2022 by itkoset

21.-23.10.2022 Kemi & Meri-Lappi • Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät Riksomfattande guideutbildningsdagar Tervetuloa!Opas•GuideVälkommen! 2•2022

Tervehdykseni kaikille auktorisoiduille oppaille joka puolelle Suomea. Korona ei onneksemme ole enää tänä kesänä suuresti rajoittanut tekemisiämme, kulkemisiamme ja kohtaamisiamme. Tauti ei ole hä vinnyt, mutta voimme jo elää ja hengittää vapaam min kuin aikaisemmin. Tänä syksynä tapaamme Kemissä. Monelle op paalle tutustuminen Kemiin on ensimmäinen kerta. Samoin on ollut monen muunkin liittoko kouspaikkakunnan laita – ensimmäinen vierailu kyseisellä paikkakunnalla. Arvostan suuresti sitä, että opasyhdistykset joka puolelta Suomea ovat ku luneiden vuosikymmenten aikana ottaneet Suomen Opasliiton liittokokouksen sekä opaskoulutuspäi vät järjestääkseen. Olemme päässeet tutustumaan mielenkiintoisiin paikkoihin ja paikkakuntien oma leimaisuuksiin. Tänä vuonna kiitämme Kemin auk torisoituja oppaita kutsusta ja tulemme mielelläm meMitäKemiin.hopeoitu tai kullattu Guide-merkki merkit see? Se merkitsee auktorisoitua opasta, joka puoles taan tarkoittaa sitä, että opas täyttää tietyn valtuu tuksen saamiseksi asetetut edellytykset. Suomen Opasliiton hallituksen jäsenet on valtuutettu laati maan, kehittämään ja ylläpitämään ohjeita ja ohjeis tuksia, joilla varmistetaan auktorisoitujen oppaiden ammatillinen taito ja pätevyys.

Tehtävä ei ole helppo, koska Suomi on niin mo nimuotoinen maa, alueet ja paikkakunnat ovat hy vin erilaisia. Paikkakuntien kiinnostavat asiat ovat hyvin erilaisia fyysisesti ja sisällöllisesti, oppaat tar vitsevat paljon erilaista tietoa ja monenlaisia taito ja laatiessaan ja toteuttaessaan opastuskierroksia laadukkaasti. Miten voidaan huolehtia siitä, että edellä mainitut ovat mahdollisimman tasalaatuisia joka puolella Suomea? Sillä, että pidämme Suomen Opasliittoa tärkeänä, teemme oman osuutemme yhteisten asioiden puolesta. Opiskelemme yhdessä, jaamme tietojamme ja taitojamme, jotta jokainen löytää omat vahvuutensa ja tapansa opastaa. Me kaikki auktorisoidut oppaat olemme yhdessä Suomen Opasliitto. Suomen Opasliiton koulutuk silla, kokemusten ja haasteiden jakamisella, opas tusnäyttöjen suorittamisella ja niitä seuraavilla ar viointikeskusteluilla, uusien taitojen opettelulla ja ennen kaikkea innolla ja rakkaudella teemme laa dukkaita Tapaamisiinopastuksia.Kemissä Virpi Joutsa Suomen Opasliitto ry, puheenjohtaja

Suomi on monimuotoinen maa

2 Opas • Guide | 2 • 2022

Det är vi, auktoriserade guider i Finland, som till sammans bildar Finlands Guideförbund. Våra guid ningar håller en hög nivå genom att vi deltar i Guide förbundets utbildningar, delar med oss av erfarenheter och utmaningar, deltar i aktivitetsprov och har samtal med bedömarna och kollegorna efter provet, genom att vi hela tiden lär oss nytt, men framför allt genom intresse och kärlek till guidandet.

2 Pääkirjoitus 4

Tässä numerossa

Detta är min hälsning till er alla auktoriserade guider på olika håll i Finland. Lyckligtvis har coronapande min inte längre begränsat vårt sommarfirande i någon större grad, vi har kunnat besöka olika ställen och träf fa varandra. Viruset finns kvar, men nu kan vi ändå leva och andas lite friare än tidigare. I höst kommer vi att träffas i Kemi. För många gui der kommer förbundsmötet i Kemi att vara första gången de besöker orten. Samma har gällt flera andra orter där förbundsmöten har hållits tidigare − delta gandet i mötet har varit första besöket på orten. Det är fint att guideföreningarna runtom i landet har tagit på sig att ordna Finlands Guideförbunds förbundsmöten och guideutbildningsdagar under gångna årtionde. Vi har kunnat bekanta oss med intressanta platser och lo kala särdrag. I år tackar vi de auktoriserade guiderna i Kemi som vill bjuda oss till sig. Vad innebär guidemärket i silver eller i guld? Märket visar att guiden är en auktoriserad guide, vilket i sin tur innebär att guiden uppfyller de kriterier som Gui deförbundet förutsätter. Styrelseledamöterna i Fin lands Guideförbund har i uppgift att ta fram, utveck la och upprätthålla anvisningar och instruktioner som används för att säkerställa guidernas professionella skicklighet och yrkeskompetens. Det är ingen lätt uppgift då Finland är ett mångfal dens land, med stora regionala och lokala skillnader. Guidningar på de olika orterna skiljer sig mycket både fysiskt och innehållsmässigt, guiderna behöver olika typer av kunskap och mångsidiga färdigheter då de planerar och genomför sina guidningar för att kvali teten på guidningarna ska hållas på en hög nivå. Hur kan vi se till att guidningstjänsterna har en jämn kva litet överallt i landet? Genom att inse Finlands Guide förbunds värde drar vi vårt strå i den gemensamma stacken. Vi utbildar oss tillsammans, delar med oss av våra lärdomar och färdigheter så att varje guide finner sina styrkor och sitt sätt att guida.

Vi ses i Kemi! Virpi Joutsa 2022 Tervehdykset Tervetuloa tulevaisuuden Meri-Lappiin Struven ketju Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät Aineen taidemuseo Tapahtumia vauvasta vaariin Monipuolisia kulttuurielämyksiä Kemin keskustassa Toranda tarjoaa kävijöille elämyksiä kaikilla aisteilla TornioHaparanda Tornionlaakson museo Teollisuusmatkailu 24 Kemi on vihreä kaikkina vuodenaikoina Fröökynä Amalia Appelgren ja hänen Emmansa 28 Amalia ja Emilia Kemin Pirtti 95v, 1927 - 2022 Kemin satama, Iso satama, sisäsatama 150 vuotta Puutavara etsi sahaa Veitsiluodon saha 100 vuotta Kemin kirkko 120 vuotta Meri-Lapin Oratoriokuoro Kemin kaupunginteatterin syksyn ohjelmisto Näyttämötaidetta Kemissä kautta aikojen Oppaasta on moneksi ja aina valmiina Muistelmia menneiltä vuosikymmeniltä Mikä merkki, mikä opas? Opasliiton jäsenkoulutukset syksyllä 2022

Finland är mångfaldensettland 3Opas • Guide | 2 •

Matti KeminRuotsalainen,Kaupunginjohtaja.

Lämpimästi tervetuloa Suomen Opasliiton valta kunnallisille opaskoulutuspäiville meren, lumen ja jään kaupunkiin Kemiin! Koronasta toipuminen on meneillään ja on hienoa, että viimeinkin elämä on palautumassa jälleen normaaliksi ja voimme nähdä toisiamme kasvotusten.Kemin,Meri-Lapin ja koko Lapin Matkailu uniikkeine tuotteineen on palautumassa kysyn nän valossa kohti aiempaa normaalia ja on hie noa, että voimme tarjota teille mahdollisuuden toteuttaa opaskoulutuspäivät merellisessä Kemis sä. Alueemme on kehittynyt voimakkaasti myös koronatauon aikana ja Vihreä Kemi sekä vastuul lisuus on korostunut entisestään toimintaympä ristössämme teollisuuskaupunkina heikentämät tä ympäristöllisiä vahvuuksiamme matkailussa. Matkailun osalta talvikausi näyttää hyvin lu paavalta ja matkailijat ovat jälleen suuntaamassa tänneToivottavastiPohjoiseen.viihdytte Kemissä ja saatte koke muksen merellisen Kemin tarjoamista mahdolli suuksista, joita voitte hyödyntää omassa tärkeäs sä työssänne.

Välkommen till Kemi – Snögubbens hemstad! Varmt välkommen till Finlands Guideförbunds nationella guideutbildningsdagar i havets, snöns och isens stad Kemi! Återhämtningen från coro na är på gång och det är fantastiskt att livet änt ligen återgår till det normala och vi kan träffas ansikte mot ansikte. Turismen i Kemi, Sea Lapland och hela Lapp land med sina unika produkter återgår till sitt tidigare normala i ljuset av efterfrågan och det är fint att vi kan erbjuda er möjligheten att hål la guideutbildningsdagar i maritima Kemi. Vårt område har utvecklats starkt också under coro nauppehållet och Gröna Kemi samt ansvarsfull het betonas ännu mer i vår verksamhetsmiljö som industristad utan att försvaga våra miljö mässiga styrkor inom turismen. Turismmässigt ser vintersäsongen mycket lovande ut och turis terna är återigen på väg hit norrut. Hoppas att ni trivs i Kemi och får en upple velse av de möjligheter som maritima Kemi er bjuder och som ni kan använda er av i ert eget viktiga arbete.

Jukka TornionKaupunginjohtaja.Kujala,

Minulla on kunnia toivottaa teidät tervetulleek si Valtakunnallisille Opaskoulutuspäiville MeriLappiin ja Tornioon, joka tänä vuonna täytti jo 401Torniostavuotta. muodostui Lapin kaupan keskus jo 1500-luvulla ja se oli 168 vuotta maailman poh joisin kaupunki. Tornion historian merkittävin taitekohta oli vuosi 1809, jolloin Tornionjokeen vedettiin valtakunnan raja ja Torniosta tuli raja kaupunki. Samassa yhteydessä Tornionjoen itä ranta irrotettiin Ruotsista ja raja jakoi niin maat, vedet, suvut kuin seurakunnatkin. Samalla hajosi myös historiallinen kauppa-alue. Vuonna 1821 Ruotsin puolelle perustettiin Haaparanta, joka parinsadan vuoden aikana on kasvanut Tornion kanssa yhdeksi kaupungiksi. Tänä päivänä kauppa ja matkailu kytkeytyvät tii viisti toisiinsa Torniossa ja Haaparannalla. Rajan yli haetaan puolin ja toisin hyödykkeitä ja samalla ostosmatkaan liittyy myös muuta matkailuun liit tyvää toimintaa ja elämyksiä. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi ja toi von, että viihdytte rajattomalla rajalla Maailman luokan Rajakaupungissa, sekä Meri-Lapissa.

Hälsningar från Torneå stad Jag har äran att välkomna dig till Nationella Gui deutbildningsdagar till Sea Lapland och till Tor neå som i år firar sitt 401-årsjubileum! Torneå blev centrum för Lapplands handel re dan på 1500-talet och var den nordligaste staden i världen i 168 år. Den viktigaste vändpunkten i Torneås historia var år 1809 då Torneå blev en gränsstad mellan Sverige och Finland . I samma väva skiljdes Torneälvens östra strand från Sveri ge och gränsen delade även land, vatten, familjer och församlingar mitt itu. Samtidigt rasade också det historiska handelsområdet. 1821 grundades Haparanda på den svenska si dan som under loppet av ett par hundra år vux it till en tvillingstad med Torneå. Idag går handel och turism hand i hand i Torneå och Haparanda. Varor handlas på båda sidor om gränsen och sam tidigt innebär shoppingresan även andra turism relaterade aktiviteter och upplevelser. Jag önskar dig varmt välkommen och hoppas att du trivs på den gränslösa gränsen i vår Gräns stad i Världsklass och i Meri-Lappi.

Lumiukon kotikaupunkiin!

4 Opas • Guide | 2 • 2022

KUVA: NINA SUSI Tervetuloa Kemiin –

Tornion kaupungin tervehdys

Välkommen till framtidens Sea Lapland

yhdessä eteenpäin Lämmin ja aurinkoinen kesä on vaihtumassa syksyn väriloistoon, eikä meidän tarvitse kauan odottaa, kun saamme nauttia talven iloista. Meri-Lapin matkai luoppaat toivottavat kaikki opaskollegat tervetulleiksi Meri-Lappiin.Tarkempaateemaa miettimättä jatkamme vastuulli sen ja kestävän matkailun huomioimista yhteistyössä alueemme toimijoiden kanssa. Vaikeiden vuosien jäl keen niin kotimaan matkailu kuin ulkomaalaisten vie railut Suomessa ovat vilkastuneet. Myös opastettujen kierrosten kysyntä on lisääntynyt. Kuitenkaan ei ole itsestään selvää, että matkailijat saapuvat juuri omalle paikkakunnallemme. Siksi on tärkeä tehdä yhteistyötä matkailun sidosryhmien kanssa ja olla mukana kehit tämässä alueen matkailupalveluja. Kevään ja kesän aikana olemme saaneet huomata ja kokea, että paikkakunnalle on saapunut aikaisem pia kausia enemmän opastuksista kiinnostuneita mat kailijoita ja kesäkiireiden takia on ollut välillä puutetta auktorisoiduista oppaista ja varsinkin vieraan kielen taitajista. Kun moni meistä joutuu jättämään opasta miset syystä tai toisesta, niin on tunne, että vuosittain pitäisi järjestää opaskoulutusta saadakseen laajan ja kattavan verkoston alueen opastuksiin. Sama haaste varmaan on monella muulla paikkakunnalla ja tarvet ta olisi valtakunnallisesti edelleen miettiä opaskoulu tusten tasalaatuisuutta. Varmaan tähän saadaan Opas liitosta tukea myös tulevina vuosina. Tänä vuonna järjestämme valtakunnalliset opas koulutuspäivät ja syysliittokokouksen Kemin ympä rivuotisessa Lumilinnassa. Kemin vetovoimaisimpiin matkailukohteisiin kuuluva Lumilinna, Experien ce365, tarjoaa monipuoliset puitteet päivien ohjelmi en toteuttamiseen ja jos tunteet kuumenee, voi käydä viilentymässä kylmähuoneessa.

MatkailuoppaatMeri-LapinPuheenjohtaja

Toivomme, että Meri-Lapin opaskoulutuspäiviltä me kaikki saamme uusia ideoita toimintamme kehit tämiseen ja oman paikkakuntamme vetovoimaisuu den kasvattamiseen laadukkailla opastuspalveluilla. Sydämellisesti tervetuloa Kemiin ja Meri-Lappiin.

Ansvarsfullt gå vidare tillsammans

Den varma och soliga sommaren ger vika för höstens lysande färger, och vi behöver inte vänta länge för att njuta av vinterns glädje. Sea Lapland turistguider väl komnar alla sina guidekollegor till Sea Lapland. Utan att tänka på ett mer specifikt tema kommer vi att fortsätta att överväga ansvarsfull och hållbar turism i samarbete med operatörer i vår region. Efter svåra år har både inhemsk turism och utlandsbesök i Finland tagit fart. Efterfrågan på guidade turer har också ökat. Det är dock inte självklart att turister kommer till vår egen ort. Därför är det viktigt att samarbeta med tu rismens intressenter och vara med och utveckla regio nensUnderturismtjänster.vårenoch sommaren har vi kunnat mär ka och uppleva att fler guidningsintresserade turister har anlänt till stan än tidigare säsonger och på grund av sommarruschen har det ibland saknats auktorise rade guider och framför allt av främmande språkta lare. Många av oss måste lämna guidningen av en el ler annan anledning, så vi anser att guideutbildningar bör anordnas varje år för att få ett brett och heltäckan de nätverk för guidning i området. Samma utmaning finns sannolikt på många andra orter och det skulle behövas rikstäckande att ytterligare fundera kring en hetligheten i guideutbildningen. Vi kommer troligtvis att få stöd för detta av Guideförbundet även de kom mande åren. I år anordnar vi nationella guideutbildningsdagar och höstföreningsträff i Kemi, året runt snöslott. Snö slott är mest attraktiva turistdestinationer i Kemi, Ex perience365, erbjuder ett mångsidigt ramverk för att genomföra dagens program, och om dina känslor blir upphettade kan du svalka dig i kylrummet.

Meri-LappiintulevaisuudenTervetuloa

Vastuullisesti

5Opas • Guide | 2 • 2022

Kyösti Karjalainen

Vi hoppas att vi från guideutbildningsdagar alla ska få nya idéer för att utveckla vår verksamhet, för att öka den egna ortens attraktionskraft med högkvalitativa Hjärtligtguidningstjänster.välkommen till Kemi och Sea Lapland.

Lisätietoa: www.struvenorth.net Jättimäinen mittanauha Kaspianmereltä Jäämerelle rakennettiin 1800-luvulla.

Struven ketju on jättimäinen mittanauha, jonka avulla varmistettiin maapallon muoto ja koko 1800-luvulla. Struven ketju on Mustaltamereltä Jäämerelle raken nettu kolmiomittausketju. Myös Venäläis Skandi naaviseksi astemittaukseksi kutsuttu työ oli valtava laajuudeltaan ja se toteutettiin vuosien 1816-1855 ai kana. Yhteistyötä johti F.G.W. Struve. Pohjoisessa kol mioketju kulkee Tornion Muonionlaaksoa ylös kohti Hammerfestia. Mittauksissa haluttiin selvittää tarkem min maapallon pinnalla kulkevan pituuspiirin kaaren eli meridiaanin mitta. Mittaukset olivat myös edelly tys tarkkojen karttojen kehittymiselle. Vasta satelliit tipaikannus mahdollisti tarkemmat mittaustulokset. Struven ketju valittiin UNESCOn maailmanperintö listalle vuonna 2005. Ketju on merkittävä inhimillinen saavutus, sekä osoitus valtioiden välisestä tieteellisestä yhteistyöstä.Tornionja Hammerfestin välillä on 11 maailman perintöpistettä, joista kolme sijaitsee Suomessa (Ala tornion kirkko Torniossa, Aavasaksa Ylitorniolla ja Stuorrahanoaivi Enontekiöllä), neljä Ruotsissa (Perä vaara Haaparannalla, Pullinki Övertorneålla, Jupukka Pajalassa ja Tynnyrilaki Kiirunassa) ja neljä Norjassa (Muvravárri ja Lodiken Kautokeinossa, Lille Raipas Altassa ja Fuglenes Hammerfestissä). Muista mittaus pisteistä voisi mainita esimerkiksi vaikkapa Ylisen vaaran, joka sijaitsee Sieppijärvellä ja on nykyään osa

6 Opas • Guide | 2 • 2022

Maailmanperintökohde

Struven ketju Jättimäinen mittanauha paikallista maisemapolkua. Kiinnostavia mittauspis teitä on paljon, vaikka kaikilla ei maailmanperintösta tusta ja siten hallinnointia siihen liittyen järjestetty. Interreg Pohjoinen -osarahoitteisen Maailmanpe rintö Struven ketjun pohjoiset osat -hankkeen tavoit teena on lisätä Struven ketjun tunnettuutta ja tehdä siitä saavutettavampi esimerkiksi digitaalisten ratkai sujen avulla. Hankkeen päättyessä syyskuun lopussa 2022 hankkeen verkkosivuilta voi lukea paljon ennen julkaisematonta tietoa Struven ketjun tutkimusretkis tä pohjoisella alueella. Sivuilla voi myös ladata erilaisia digitaalisia ratkaisuja, esimerkiksi 360 VR-pelin mit tauspisteistä virtuaalilaseille, ja paljon muuta.

De norra delarna av världsarvet Struves meridian båge-projektet som delvis finansieras av EU:s Interreg Nord-program hade en målsättning är att öka medve tenheten om Struves meridianbåge och göra den mera tillgänglig till exempel med hjälp av digitala lösningar. Efter projekt d.v.s. i slutet av september 2022 man kan läsa nya berättelsen av resor i nordligaste mätningsplat ser, ladda ner till exempel 360 VR spel av mätningsplat ser och mycket mera. Ytterligare information: www.struvenorth.net Opas 2022

ett gigantiskt måttband med hjälp av vilket man säkerställde jordklotets form och storlek på 1800-talet. Struves meridianbåge är en triangelmätningskedja som upprättades från Svarta Havet till Ishavet. Arbetet som även kallades rysk-skandinavisk gradmätning var ett enormt projekt som genomfördes under åren 1816–1855. Samarbetet leddes av F.G.W. Struve. I norr löper triangelkedjan längs Tornedalen-Muoniodalen uppåt mot Hammerfest. I mätningarna ville man mera noggrant utreda måttet på longituden, dvs. meridianen, som går längs jordklotets yta. Mätningarna var också ett krav för att utveckla noggranna kartor. Det var först den satellit baserade positionsbestämningen som möjliggjorde noggrannare mätningsresultat. Struves meridianbåge upptogs bland Unescos världsarv år 2005. Kedjan är en betydande mänsklig prestation, samt ett tecken på vetenskapligt samarbete mellan staterna. Det finns 11 världsarv mellan Torneå och Hammer fest, varav tre ligger i Finland (Alatornekyrkan i Torneå, Aavasaksa i Ylitornio och Stuorrahanoaivi i Enonte kiö), fyra i Sverige (Perävaara i Haparanda, Pullinki i Övertorneå, Jupukka i Pajala och Tynnyrilaki i Kiruna) och fyra i Norge (Muvravárri och Lodiken i Kautokeino, Lille Raipas Alta och Fuglenes i Hammerfest). Andra mätpunkter skulle kunna nämnas, till exempel Ylisen vaara som ligger i Sieppijärvi och nu ingår i en lokal landskapsstig. Det finns många intressanta mätpunk ter, även om alla inte har världsarvsstatus och därmed organiseras förvaltningen i anslutning till det.

VärldsarvetmeridianbågeStruvesStruvesmeridianbågeär

SUOMEN OPASLIITTO ry FINLANDS GUIDEFÖRBUND rf

MöteskallelseKokouskutsu

Opasliiton hallitus

• Guide | 2 •

Medlemmarna av Finlands Guideförbund rf kal las till förbundets stadgeenliga förbundsstämma, vilken hålles lördagen 22.10.2022 kl 14.30 på Ke min Lumilinna, Experience 365, Lumilinnankatu 15,VidKemi.stämman behandlas i § 11 nämnda ären den samt övriga i föredragningslistan upptagna ärenden.Förbundsstämmans dokument finns att gran skas på websidan www.suomenopasliitto.fi cirka en månad innan förbundsstämman. Fullmakterna granskas av guideförbundets re presentant vid registreringen. Möteshandlingarna består av deltagarkortet, två röstkort (ja och nej) samt röstsedlar. Finlands Guideförbundets styrelse

Suomen Opasliitto ry:n jäsenet kutsutaan Suomen Opasliitto ry:n sääntömääräiseen liittokokoukseen, joka pidetään lauantaina 22.10.2022 klo 14.30 Ke min Lumilinna, Experience 365, Lumilinnankatu 15,KokouksessaKemi. käsitellään sääntöjen 11 §:ssä mai nitut asiat sekä esityslistassa mainitut muut asiat. Liittokokousasiakirjat ovat noin kuukautta en nen kokousta nähtävillä Suomen Opasliitto ry:n verkkosivuilla www.suomenopasliitto.fi Valtakirjat jätetään opasliiton edustajalle ilmoit tauduttaessa liittokokoukseen. Materiaaliin sisäl tyy osallistujakortti, 2 äänestyskorttia (jaa-kortti ja ei-kortti) sekä äänestyslippuja.Suomen

Valtakunnalliset Opaskoulutuspäivät ja syysliittokokous Kemissä ja Meri-Lapissa 21.-23.10.2022 PERJANTAI 21.10. 19.00 Patsastelua (omakustanteinen)Iltapalakävelykierrosmuistomerkeillä,Keminkeskustassakierroksenjälkeen LAUANTAI 22.10. 8:30 Ilmoittautuminen ja tulokahvit 10:00 Päivien Musiikkiesitys,avaus mandoliiniyhtye Remolo Meri-LapinTervehdykset:Matkailuoppaat ry, Kyösti Karjalainen, puheenjohtaja Suomen Opasliitto ry –Finlands Guideförbund rf., Virpi Joutsa, puheenjohtaja Kemin Eija-SinikkaIGCTornionKaupunkiKaupunkitervehdys,Juho,puheenjohtaja 10:30 Tulevaisuuden matkailija oppaan asiakkaana YTT, matkaopas Minni Haanpää, Lapin yliopisto 11:15 Uusien opaspalveluiden tuotekehityksen hankkeistaminen Meri-Lappi monessa mukana 13:00 Teollisuusmatkailu opastettuna HTM, lehtori Satu Valli, Lapin ammattikorkeakoulu 13:45 Kahvit 14:3014:00– Liittokokousvaltakirjojen vastaanotto 14:30 Syysliittokokous 19:00 Meri-LapinKeminIltavastaanottolumilinnaOratoriokuoro 20:00 Illallinen ja iltaohjelma Lumilinna, ravintola Lumihiutale Nuoriso-orkesteri Vietnam Twist musisoi ja viihdyttää SUNNUNTAI 23.10. 7:30 Aamiainen majoituspaikoissa 9:00 Rajaton Meri-Lappi - yhdessä eteenpäin Kiertoajelut Meri-Lapissa ja Haaparannalla Lähtö hotelli Scandic Kemi, hotelli Merihovi ja Lumilinna 13:00 Lounas ja opaspäivien päättämien Paluukuljetus majoituskohteisiin Hyvää Muutoksetkotimatkaa!mahdollisia. Meri-Lapin Matkailuoppaat ry järjestää Suomen Opasliiton valtakunnalliset opaskoulutuspäivät ja syysliittokokouksen Meri-Lapissa 22. - 23.10.2022. Ohjelma Sijainti: Kemin Lumilinna Experience365, Lumilinnankatu 15, 94100 8 Opas • Guide | 2 • 2022

ILMOITTAUTUMINEN JA MAKSUT keskiviikkoon 5.10.2022 mennessä. Hinnat • Perjantai illan opastettu kävelykierros maksuton, iltapala omakustanteinen • Lauantain liittokokous maksuton, kokoustarjoilu 20,00 euroa. • Lauantain liittokokous, luennot ja ohjelmat 140,00 euroa. • Lauantain ja sunnuntain ohjelmat ja tarjoilut 165,00 euroa. Tervetuloa Meri-Lappiin Maksaminen Saaja: Meri-Lapin Matkailuoppaat ry Tilinumero: FI08 5131 0020 1725 74 Viite: 2022 10229 Mikäli samalla kerralla maksetaan useamman osallistu jan maksu, ole hyvä ja ilmoita osallistujien nimet sähkö postilla info@merilapinmatkailuoppaat.fi Ilmoittaudu tästä  Osallistujat varaavat itse suoraan hotellista. Varaa majoituksesi 22.9.2022 mennessä! HOTELLI MERIHOVI Keskuspuistokatu 6-8, 94100 Kemi +358 40 6853 500 hotel@merihovi.fi Opaspäiville osallistuville seuraavia •erikoismajoitushintoja:90€/yhdenhengenhuone / vrk • 100 € / kahden hengen huone / vrk • 125 € / kolmen hengen huone / vrk Hinnat sisältävät majoituksen lisäksi iltasaunan, runsaan buffetaamiaisen sekä langattoman internet-yhteyden. Lisäetu: Koska hotellissamme on rajallinen määrä yhden ja kahden hengen huoneita, tarjoamme tilaisuuteen lisäetuna mahdollisuuksien mukaan myös suurempia huoneita em. majoitustarjoushinnoilla. SCANDIC KEMI Hahtisaarenkatu 3, 94100 KEMI +358 300 870 883, sales.finland@scandichotels.com Varauskoodi 48158153 YhdenSTANDARDhengen huone 109.00 Kahden hengen huone 129.00 Varaus osoitteesta: http://www.scandichotels.fi /?bookingcode=BMER211022 Varaustunnus: BMER211022 KEMIN MATKAILU OY Lumilinnankatu 15, 94100 KEMI puh.+358-16-258 878, sales@experience365.fi Majoitus Merenrantahuvilassa eur 140,00 / 1-2 henkilöä / vrk Hinta sisältää aamiaisen sekä sisäänpääsyn Lumilinnaan MAJOITTUMINEN YHTEISTYÖHOTELLEISSA 9Opas • Guide | 2 • 2022

10 Opas • Guide | 2 • 2022

Aineen taidemuseo on Tornion kaupun gin omistama ja ylläpitämä museo, jon ka toiminnan perusta ovat Aineen Ku vataidesäätiön ja Aineen taidemuseon taidekokoelmat. Taidemuseo sijaitsee Tornion länsirannalla, vain ki venheiton päässä Ruotsin rajasta. Aineen taidemuseo toimii Rajakartanoksi nimetyssä rakennuksessa yh dessä Tornion kirjaston kanssa. Vuonna 1985 valmis tuneen rakennuksen on suunnitellut torniolainen ark kitehti Matti Porkka. Rakennuksen tunnusmerkiksi ovat muodostuneet kolmionmuotoiset kattoikkunat.

Teksti: Virpi Kanniainen, Museonjohtaja

Aineen taidemuseo on elämyksen, oivalluksen ja oppimisen paikka

Taide on erinomainen alku keskustelulle, uskoi liike mies ja taiteenkerääjä Veli Aine (1919-2008). Hänen toimistossaan sijainnut Kain Tapperin (1930–2004) puuveistos Ukkospilvi vuodelta 1961 oli varma kes kustelunaihe. Kuvanveistäjä Tapper tuli tunnetuksi uuden taiteen tienraivaajana. Hänen abstraktiin ilmai suun pyrkivät puuveistoksensa aiheuttivat 1960–luvun alussa polemiikkia. Vuonna 1963 käytiin Helsingissä Ateneumin taidemuseossa paneelikeskustelu, jonka alkujuuri oli juuri Tapperin uudenlainen ilmaisumuo to. Keskustelu sai runsaasti julkisuutta ja siitä jäi myös elämään erään paneelikeskustelijan tokaisu; ”Onko kanto taidetta?”. Veli Aineen työhuoneeseensa valitse ma teos kertoo, keräilijä ei kaihtanut vaikeatakaan tai detta. On helppo uskoa, että Kain Tapperin teos oli oi vallinen keskustelunherättäjä ja perusta monenlaiselle ajatuksien vaihdolle. Rouva Eila Aineen (1920-2013) ja Veli Aineen yk sityishenkilöinä keräämä laaja ja arvokas taidekokoel ma tuli tunnetuksi Torniossa jo 1970-luvun alussa. Osa teoksista sijaitsi Tornion kaupunginhotellissa, jo ten muualtakin tulleet pääsivät hämmästelemään Suo men mittakaavassa merkittävien taiteilijoiden teosten esillä oloa kaukaisessa kaupungissa länsirajalla. Kokoelman jatkuvasti kasvaessa päätettiin Aineen Kuvataidesäätiön perustamisesta 20.5.1974. Viisi vuotta myöhemmin Tornion kaupunki ja Aineen Ku vataidesäätiö solmivat sopimuksen, jonka mukaan kaupunki rakentaisi taidemuseolle tilat ja tulevaisuu dessa myös ylläpitäisi taidemuseotoimintaa Torniossa. Aineen Kuvataidesäätiö sijoittaisi sopimuksen mukai sesti tarkoitusta varten rakennettuun rakennukseen. Kahdenvälisessä sopimuksessa oli tuolloin luetteloitu na 1 048 Taidemuseotoimintataideteosta. Torniossa käynnistyi, kun ta savallan presidentin puoliso rouva Tellervo Koivisto lausui alkusanat vihkiäisnäyttelyssä 7.3.1986. Näyt telyluettelo kertoo, että kyseessä oli monella taval la mittava taiteen esittely, sillä esillä oli kaikkiaan yli 300 teosta. Merkittävät taiteilijaryhmät, kuten 1950 – ja 1960-luvuilla modernismin edelläkävijänä tun nettu Prisma-ryhmä, 1900-luvun alun suomalainen ekspressionismi ja Marraskuun ryhmä sekä impres sionistinen Septem-ryhmä, olivat näyttelyssä laajasti edustettuna. Aineen Kuvataidesäätiön taidekokoelma kertoo ke räilijöidensä henkilökohtaisesta suhteesta taiteeseen. Taide ei ollut keräilijöilleen sijoituskohde, vaan aitoa kiinnostusta, innostusta ja rakkautta taidetta kohtaan. Taiteen keräilyn lisäksi tärkeitä olivat myös ihmiset taiteen tekijöinä ja voikin todeta, että Aineet eivät ol leet pelkästään taiteen keräilijöitä, vaan merkittäviä taiteen tukijoita ja suojelijoita. Veli Aine loi henkilö kohtaisen yhteyden moniin kokoelmataiteilijoihin, joista osasta tuli keräilijöille läheisiä ystäviä. Henki lökohtaisesta, yhteisen kiinnostuksen ja intohimon kohteen jakamisesta ja käydyistä keskusteluista osoi tuksena on mm. kirjeenvaihtoa useiden taiteilijoiden kanssa sekä esimerkiksi taiteilijakirja, johon useat lä heisiksi muodostuneet taiteilijat osoittivat kuvalliset ja sanalliset tervehdyksensä vuonna 1999 80 vuotta täyt täneelle keräilijälle. Yksi kokoelman mielenkiintoisista ja liikuttavistakin yksityiskohdista on Aurajokea esit tävä grafiikanteos. Teos on Santeri Salokiven (18861940) etsaus, jonka Veli Aine osti koulupoikana tasku rahoillaan 1930-luvulla Torniossa. Noin vuoteen 1932 ajoitettu teos on edelleen osa taidekokoelmaa ja usein esilläAineennäyttelyissä.Kuvataidesäätiön rinnalle on taidemuseon toimintavuosien aikana kasvanut toinenkin merkittävä

pääkokoelma; Aineen taidemuseon kokoelma. Kokoelmaa kartutetaan Tornion kaupungin vuo sittain myöntämin varoin ja sillä pyritään täy dentämään Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaa. Kokoelmat käsittävät yhteensä yli 3 500 teosta suomalaista taidetta; maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa ja ne esittelevät ajallisesti suomalaisen taiteen kehityksen aina 1800-luvulta nykypäivä än. Mukana on mm. Düsseldorfin koulukunnan tunnettuja maisemamaalareita, kultakautemme merkittävimpiä taiteilijoita, suomalaista ekspres sionismia ja merkittävimpiä modernistejamme. Maalausten ja veistosten lisäksi kokoelmaa täy dentävät laaja määrä piirustuksia, luonnoksia ja –luonnoskirjoja. Kokoelmien tuoreimmat teokset ovat tältä vuodelta. Taidekokoelmien lisäksi mu seoon on sijoitettu Aineen Kuvataidesäätiön mi tali- ja ex-libris-kokoelmat.

Aineen taidemuseossa on vuosittain vaihtuva, omaa kokoelmaa esittelevä näyttely. Kokoelma näyttelystä on muodostunut keskeinen runko taidemuseon toiminnalle ja se toimii heijastus pintana sekä tutkimukselle että erilaisille elä myskokemuksille. Taidemuseon yleisötyö ja sen osana taidekasvatuspalvelut ovat tänä päivänä keskeinen osa taidemuseon toimintaa. Myös Veli Aineelle taidekasvatus ja -koulutus olivat tärkeitä teemoja. Toiminnan muotoja ovat mm. opastuk set, työpajat ja oheistapahtumat. Aineen taidemuseo tarjoaa kävijöilleen kor kealaatuista taidetta, elämyksiä ja inspiraatiota kauniissa arkkitehtonisessa ympäristössä vuo den ympäri. Vuonna 2022 museossa tehdään merkittävä perusparannustyötä, jonka myötä museosta tulee entistä saavutettavampi. Museo avautuu uusin näyttelyin vuoden 2023 alussa.

Kemi • Rovaniemi • YHTEISHAKUTornio31.8.–14.9.Syksyn yhteishaussa mukana RESTONOMI (AMK) joustavina verkko-opintoina. Opinnot alkavat tammikuussa 2023. Tutustu: www.lapinamk.fi 11Opas • Guide | 2 • 2022

Kemin kaupungin tapahtumatoimisto te kee tapahtumia laidasta laitaan, vauvoista vanhuksille asti. Tapahtumatoimiston järjestettäväksi on siirretty kaikenlaiset markkinat, kuten Syysmarkkinat, jois ta syksy alkaakin. Syksyllä tapahtumatoimisto on mukana vanhustenviikon koordinoinnissa sekä Tai teiden yössä. Lasten lauantait toteutetaan yhteis työssä kaupungin lastenkulttuurikeskuksen kanssa. Tapahtumiin ovat tervetulleet niin paikalliset kuin ulkopaikkakuntalaisetkin.Joulunallatapahtumatoimisto järjestää ulkona Täi köntorilla perinteisen joulunavauksen sekä Kulttuuri keskuksen sisällä joulumyyjäiset. Tapahtumatoimisto toteuttaa myös ilotulitukset uudenvuodenaattona sekä elokuun Venetsialaisissa. Talven suurin tapahtuma kaupungille on LumiVisio, joka on uniikki lumenveistokilpailu koululaisten ja opiskelijoiden kesken. Lumilinnastaan tunnettu Kemi mahdollistaa näin myös nuorten päästä harjoittamaan lumenveistotaitojaan. Parhaimmille joukkueille on myös ollut perinteisesti hienot palkinnot. Lumenveistopäivänä on myös ollut muunlaista kil pailua, viimeisimpänä talviolympialaiset, jossa oli esimerkiksi pulkanvetokilpailua ja frisbeegolfia sekä muuta tiimityöskentelyä ja koordinaatiota vaativaa lajia. Tapahtumassa on tarkoitus saada koko koulu liikkeelle torille viettämään yhteistä mukavaa päivää. Tapahtumasta jää kaupunkilaisten ihasteltavaksi mel kein kolmekymmentä lumiveistosta. Kevään puolella järjestetään Kevätmarkkinat ja toukokuussa koittaa vappukonsertti ja kalamarkkinat. Kesäkuussa on perinteisesti Kauppamaraton juhan nuksen aatonaattona eli torstaina. Silloin kaupat ovat aamusta myöhäisiltaan asti auki. Kesällä tapahtumatoimisto tarjoaa myös mahdol lisuuden myydä ilmaiseksi käytettyjä tavaroitaan pe räkonttikirppiksillä, jotka varsinkin lauantaisin ovat olleet suosittuja Kauppatorilla. Lisäksi tapahtumatoi misto tekee paljon musiikkitapahtumia, kuten kesän Easy Living in Kemi -festarit heinäkuussa. Kaupungin tapahtumien lisäksi tapahtumatoimisto tekee yhteistyötapahtumia kaupungin muiden yksi köiden kanssa, kuten nuorisotyön kanssa toteutettava lastenmusiikkifestivaali Rondelli ja lastenkulttuurikes kuksen sekä nuorisotyön kanssa toteutettava talvita pahtuma Perhepuistossa. Omien yksiköidensä lisäksi tapahtumatoimisto aut taa kolmannen sektorin tapahtumanjärjestäjiä, joista esimerkkinä toimii Viikinkiviikonloppu.

SAANAKUVA:PAAVALNIEMISKULLROD Easy Kalamarkkinat.Living. 12 Opas • Guide | 2 • 2022

Tapahtumia vauvasta vaariin Kemin kaupungin tapahtumatoimisto esittäytyy

Kauppamaraton. KUVA: JARKKO VIITANIEMI KUVA:

On perustettu vuonna 2000 Heikki Lahden mandoliini kurssin innoittamana. Siitä lähtien orkesteri on kokoontunut ennen työväen- ja nyt Kivalo-opiston opinto-ryhmänä kerran viikossa. Ohjelmisto koostuu kansanmusiikista ja ikivihreistä melodioista juuri tälle orkesterille sovitettuina. Ryhmä kokoontuu ja esiintyy luovalla mielellä ja aurinkoisella tyylillä. Joulukonsertti 2021. KUVA: MARIA KAKKO Remolo mandoliiniorkesteriRemolo mandoliiniorkesteri

Kemin kulttuurikeskus on kuutena päivänä viikossa avoinna oleva kulttuurin keskus kaikenikäisille. Kulttuurikeskuksessa pääsee nauttimaan näyttelyistä, musii kista, luennoista, tapahtumista ja taiteen tekemisestä saman katon alla.

Ankkalinnan väki toivottaa tervetulleeksi sarjakuvanäyttelyyn. Näyttely esittelee suomalaista ja ulkomaista sarjakuvaa.

Teksti: Tanja Kavasvuo Kuvat: Nina Susi, Reima Juopperi

Monipuolisia

Talossa sijaitsee myös kaupunginkirjasto, musiikki opisto, kansalaisopisto ja erilaisia kokoontumistiloja. Kävijöitä palvelee myös kahvila. Sijainti keskeisellä paikalla, laaja palvelutarjonta, esteettömyys sekä ma talan kynnyksen palvelut tuovat kulttuurikeskukseen vuosittain noin parisataatuhatta kävijää. Maailman pohjoisin sarjakuvanäyttely riemastuttaa kaikenikäisiä Vuoden 2022 alussa kulttuurikeskukseen muuttanut Kemin sarjakuvanäyttely on kiinnostava vierailukoh de kaikenikäisille. Näyttelyssä on esillä kotimaisen ja ulkomaisen sarjakuvan hahmoja kolmiulotteisina, noin parimetrisinä hahmoina sekä sarjakuvan muo dossa. Mukana on myös runsaasti sarjakuvapiirtäjien alkuperäiskuvituksia.Näyttelyntutuimmat hahmot lienevät ikisympaatti set Muumit, Karvinen ja Ankkalinnan väki. Näyttelys tä löytyy myös mm. Tintti, Mustanaamio, B. Virtanen sekä Fingerpori. Näyttelyn yhteydessä järjestetään eri laisia sarjakuvaan liittyviä tapahtumia ja työpajoja.

Lapin vanhin taidemuseo on täynnä väriä ja valoa. Museon näyttelytila on Suomen komeimpia.

kulttuurielämyksiä Kemin keskustassa

14 Opas • Guide | 2 • 2022

Kemin historiallinen museon kokoelmanäyttely vie kävijänsä elämykselliselle aikamatkalle Kemin ja sen lähialueiden historiaan. Näyttely tuo esille alueen ri kasta paikallista kulttuuriperintöä esinein, valokuvin, tekstein ja videoin. Näyttelyssä perehdytään eri tyisesti siihen, miten meri ja joki ovat vai kuttaneet alueen kulttuurin, elinkeinojen sekä puuteollisuuden muotoutumiseen. Näyttelyssä voi kulkea kuvitteellisil la kaupungin kaduilla, joiden varrelta löytyy esimerkiksi 1950-luvun kam paamo, väri- ja tapettikauppa, polii silaitos ja apteekki. Näyttely esittelee myös mm. työläiskaupungin asumisen ja monivivahteisen puu- ja paperiteollisuushisto rian aina 1800-luvulta nykypäivään. Näyttely pereh dyttää kävijänsä myös kaupungin merenkulun histori aan sekä Kemijoen vaikutukseen uiton ja kalastuksen mahdollistajana.Museonnäyttelyn uusin helmi on Suomen aiotulle kuninkaalle, Hessenin prinssi Friedrich Karlille vuonna 1918 suunniteltu kruunu. Kruunu valmistui vasta vuon na 1988, kun kemiläinen kultaseppämestari Teuvo Ypyä valmisti sen alkuperäisten luonnosten mukaan.

Taidetoimintaa lapsille, nuorille ja perheille

Opas • Guide | 2 • 2022

Taidemuseo on pohjoisen taiteen koti Kemin taidemuseo on Lapin ensimmäisenä taidemu seona avannut jo vuodesta 1947 lähtien ikkunat poh joissuomalaiseen taiteeseen ja tehnyt näyttävästi mah dolliseksi pohjoisen taiteen esilletulon. Näyttelyiden pääpaino on Lapin taiteessa, mutta Lapin kuvataiteen esittelyn ja dokumentoinnin lisäksi museo järjestää säännöllisesti myös muita kotimaisia ja kansainväli siä näyttelyitä sekä erilaisia luentoja, tapahtumia, tai detyöpajoja ja opastuksia. Aluetaidemuseona toimi va Kemin taidemuseo järjestää kuvataiteen palveluja myös koko Länsi-Lapin alueella. Museon vaikuttavaan taidekokoelmaan kuuluu noin 3000 teosta, joiden joukossa on mm. Pablo Picas son, Marc Chagallin ja Georges Braquen teoksia. Tai dekokoelman perustana on vuonna 1947 lehtori Ape Rantaniemen lahjoittama 136 teoksen kokoelma, joka sisältää mm. Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Marcus Collinin, Ellen Thesleffin ja Tyko Sallisen teoksia. Kemin taidemuseon sisääntuloaulassa toimii taide lainaamo. Taidelainaamosta on helppo hankkia tai detta osamaksulla ilman korkoa ja muita maksuja. Teoksen voi palauttaa lainaamoon, mikäli teos ei tun nukaan omalta tai sopivalta suunniteltuun tilaan. Ke min taidelainaamossa on esillä Lapin taiteilijaseuran jäsenten teoksia puolivuosittain vaihtuvassa teemalli sessa näyttelyssä.

KeminAikamatkallehistoriaan

Kemin kulttuurikeskuksessa toimii myös Kemin Lastenkulttuurikeskus, joka tarjoaa ympärivuoti sesti taidetoimintaa ja kulttuuritapahtumia lap siperheille, nuorille sekä koulu- ja varhaiskasva tusryhmille. Lastenkulttuurikeskuksen toiminta on taidepainotteista ja keskiössä on erityisesti perheille suunnatut aktiviteetit. Vakiotoimin taa ovat vauvojen värikylpypajat, avoin tai detoiminta, koululaispajat sekä erilaiset teemallisetLastenkulttuurikeskustapahtumat. sijaitsee Ke min taidemuseon yhteydessä. Taidetyö pajoja järjestetäänkin usein taidenäyt telyiden yhteydessä, jolloin lapset saavat kosketuksen aitoon taiteeseen ja oppivat sa malla museokävijöiksi. Taiteiden yö ja muut tapahtumat rytmittävät vuotta Kulttuurikeskuksen vuotuinen suurin tapahtuma on lokakuun viimeisenä lauantaina järjestettävä Taitei den yö. Taiteiden yö kokoaa yhteen kulttuurista naut tivat kaupunkilaiset sekä lukuisat esiintyjät, toimijat ja tapahtumajärjestäjät. Tarjolla on musiikkia, taidetta, tanssia ja teatteria laidasta laitaan ja kaikenikäisille. Pitkin vuotta kulttuurikeskuksessa järjestetään useita konsertteja mm. Meri-Lapin musiikkiopiston ja Kemin kaupunginorkesterin ja Meri-Lapin jousi kvartetin toimesta. Myös aulan kahvilakonsertit ko koavat kuulijoita musiikin ja kahvin äärelle. Talossa järjestetään säännöllisesti myös erilaisia luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Historiallisessa museossa kohtaavat menneisyys ja nykyisyys. Esillä on satoja kiehtovia asioita ja tarinoita Suomen kuninkaan kruunu sijaitsee Kemin museossa.historiallisessa15

Torandasta on moneksi. Kaunis miljöö meren äärellä on oiva paikka lounastauolle, illalliselle tai vaikkapa tapahtumille ja juhlille. Myös yöpyminen onnistuu kau niissa Merilinnan huvilarakennuksessa. Toranda sijaitsee kauniilla paikalla Hellälässä. Meri näkymä terassilta ihastuttaa kävijän kuin kävijän. Osa veneistä pysähtyvät Torandan yöksi vierasvenesata maan , joka on Perämeren pohjoisin. –Veneilijät voivat jäädä vierasvenesatamaamme yöksi ja käyttää vapaasti kesäkeittiötä ja saunatiloja ve nepaikkamaksua vastaan. Uutuutena Torandassa on nyt myös caravan alue jossa on 30 sähköpaikkaa. Rantaravintola Magasinilla tarjoillaan herkullinen lounas joka arkipäivä klo 10.30-14 välillä. Kesäisin ra vintola on auki myös iltaisin ja tällöin listalta voi tilata mieleisensä annoksen ja ennakkovarauksella ryhmille voidaan toteuttaa aivan oma menu.

Toranda tarjoaa kävijöille elämyksiä kaikilla aisteilla

16 Opas • Guide | 2 • 2022

Tarvittaessa myös majoitus löytyy alueelta, joten tu lijoiden ei tarvitse pohtia yöpymistäkään. Alueella si jaitsee Merilinnan rakennus, joka on vuodelta 1935 ja toiminut aiemmin Merivartioston vanhana tukikoh tana. Nykyisin peruskorjatusta huvilasta löytyy kuusi makuuhuonetta ja 16 vuodepaikkaa. Jokainen makuuhuone on yksilöllisesti sisustettu ja joka huoneesta löytyy omat suihku- ja WC-tilat. Merilinnan pihapiiristä löytyy myös korkeatasoi set saunatilat, jotka ovat varattavissa erikseen ilman majoitusta.–Voimme räätälöidä tapahtumat ja juhlat aina asi akkaiden toiveiden mukaan. Sijainti veden äärellä, herkullinen ruoka ja räätälöitävä menu, luksus-yöpy mismahdollisuudet ja tilavat tilat Torandalla takaavat varmasti onnistuneen tapahtuman. Tutustu palveluihinTorandanosoitteessa http://toranda.fi/ NäätsaarentieOsoite: 241, 95450 Tornio 040 658 3817

Etsitkö tiloja tapahtumallesi, juhlille tai vaikka virkistyspäivälle? Kysy tarjous tiloistamme ja palveluistamme: sales@torandaevents.com

Merilinna, Areena ja Uitto-sali Rantaravintolan ja vierasvenesataman lisäksi alueel ta löytyy Merilinnan rakennus yöpymistä varten sekä Uitto-sali ja Areena, joissa järjestyvät niin pieni- kuin suurikokoisetkin juhlat ja tapahtumat. Areenaan mahtuu parhaimmillaan 700 henkeä ja tila muuntautuu helposti niin konsertteihin, seminaa reihin kuin illallisiin. Areenan vieressä sijaitsevassa keskusrakennuksessa on myös Uitto-sali, joka on Torandan alkuperäinen osa. Sali rakennettiin Hellälään jo vuonna 1952 ja se toimi tällöin uittomiesten ruokalana. 140-paikkainen Uitto-sali tarjoaa hienot puitteet erilaisille tilaisuuksil le, kuten häille, syntymäpäiväjuhlille ja yritystapahtu mille. Uitto-salissa järjestyvät niin pieni- kuin suuri kokoisetkin juhlat ja tapahtumat. ”Saamme hankittua myös pyynnöstä aina tarvittavat laitteet ja elektronii kan tapahtumiimme. Myös ruokailupuolen suunnitte lemme aina yhdessä asiakkaan ja kokkiemme kanssa”, kertoo Kirsi KesäkaudenVaara.ulkopuolella, myös Ravintola Magasii nilla on mahdollista järjestää yksityistilaisuuksia. Myös 2 hehtaarin kokoinen ulkoalue on hyvin hyö dynnettävissä. Toranda soveltuu suurtenkin ulkoil matapahtumien järjestämiseen, alueella onkin jär jestetty mm. messuja, koiranäyttelyitä, rekkamiitti ja erilaisia kisa tapahtumia mm. kalotin vahvin sekä rantalentiskisoja.

17Opas • Guide | 2 • 2022

Tässä muutama poiminta rajat ylittävän matkailu kohteen helmistä! 1) Arktinen saaristohyppely kahden kansallispuiston kotisatamassa Tiesitkö, että Tornion ja Haaparannan arktisessa saa ristossa sijaitsee kaksi kansallispuistoa, Perämeren kansallispuisto ja Haaparannan saariston kansallis puisto (Haparanda skärgårds nationalpark)?

▲TornioHaparanda tarjoaa kävijöilleen yhdellä käynnillä kak sin verroin kaikkea –kaksi valtiota, aikaa, valuuttaa, kieltä ja kulttuuria.18Opas • Guide | 2 • 2022

Arktinen saaristohyppely Perämeren karunkau niissa maisemissa kuuluu luontonautiskelijan bucket listille, oli talvi tai kesä. Kesäkaudella saariston au rinkoisille hiekkarannoille kuljettaa paikallinen reit tiveneliikenne, talvella taas seikkailunhaluisimmat voivat nousta jäänmurtajan kyytiin ja pulahtaa vähän viileämpään kylpyyn Perämeren jäiden sekaan. Tällai sia elämyksiä arktisessa luonnossa on harvoin tarjolla!

Tornion ja Haaparannan yhteisenä tavoitteena on kehittää alueesta sekä kotimaisia että kansainvälisiä matkailijoita houkutteleva käyntikohde, johon vetävät niin meri ja Tornionjoki, rajaton raja, historiallinen si jainti kuin omaleimainen kulttuuri.

TornioHaparandaTornioHaparandaKehittääkansainvälistämatkailuarajatylittävänyhteistyönvoimalla

Maailman pohjoisimmassa kaksoiskau pungissa voi hengittää raikasta merituul ta, ihmetellä ikivanhaa perinnekalastusta ja lyödä vaikka maailman pisimmän hole-in-onen. Kahden kulttuurin sulatus pisteessä on matkailijalle tarjolla kaksin verroin kaikkea. Tuplasti aikaa, tuplasti elämää, tuplasti seikkailua –näin lupaavat matkailijoille Tornio ja Haaparanta, toi siinsa kiinni kasvaneet naapurukset Suomen ja Ruot sin rajattomalla Kaksoiskaupunkirajalla.TornioHaparanda on kehittänyt matkailua viime vuosina tiiviissä yhteistyössä ja mik sipä ei, sillä yhdessä kaupungit muodostavat ainutlaa tuisen käyntikohteen, joka kuitenkin sijaitsee kahdes sa eri maassa. TornioHaparanda tarjoaa kävijöilleen yhdellä käynnillä kaksin verroin kaikkea – kaksi val tiota, aikaa, valuuttaa, kieltä ja kulttuuria. Matkailun kärkikohteita Torniossa ja Haaparannal la on esimerkiksi Euroopan pisimmän vapaana vir taavan joen, Tornionjoen, äärellä sijaitseva Kukko lankoski vastakappaleensa Kukkolaforsenin kanssa, samoin upea Perämeren saaristo, jossa sijaitsee kaksi kansallispuistoa. Myös hiljalleen toisiinsa kiinni kas vavat kaupunkikeskustat ja ainutlaatuiset tapahtumat kehittyvät rajayhteistyön lippu korkealla liehuen.

Monivuosisatainen lippokalastuskulttuuri halutaan nostaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle ja näin vaalia ja vahvistaa kahden maan yhteistä kulttuuriperintöä.

2) Kaksoiskaupunki on sillanrakentaja Millaista olisi astella pitkää riippusiltaa pitkin valtakunnan rajan yli Ruotsiin Kukkolankos ken kuohuessa vaahtopäinä askelten alla? Paikallisten pitkäaikaisesta haaveesta on tu lossa pian totta, sillä Kukkolankoskelle aiotaan rakentaa Tornionjoen ylittävä, perinnemaise maan sopiva ja myös perinteikkäitä koskikalas tusmuotoja kunnioittava maisemasilta. Suun nitelmien toteutuessa 250 metriä pitkä silta tulee olemaan Pohjoismaiden pisin riippusilta. Kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitetun sil lan päädyt valtakunnan rajan molemmin puolin jäljittelevät krenkun eli perinteisen kosken päälle rakennettavan puisen laiturin muotokieltä.

Kukkolankoskelle suunnitellaan Tornionjoen ja samalla valtakunnanrajan ylittävää, perinnemai semaan sopivaa ja myös perinteikkäitä koskikalastusmuotoja kunnioittavaa riippusiltaa.

3) Lippoamisesta lohensoutuun Kukkolankoskelle ja Kukkolaforsenille sijoit tuu myös toinen iso hanke, jota Tornio ja Haa paranta edistävät yhdessä. Tavoitteena on nos taa monivuosisatainen lippokalastuskulttuuri Unescon aineettoman kulttuuriperinnön lis talle ja näin vaalia, vahvistaa ja kehittää kah den maan yhteistä kulttuuriperintöä. Lue lisää osoitteessa www.kukkolankoski.fi. Ja voihan Väylällä kalastaa, vaikka ei kylän miesten lippokrenkuille olisikaan asiaa. Tor nionjoki on Euroopan suurin vapaana virtaa va lohijoki, joka tarjoilee soutajille erinomaisia saaliita vuodesta toiseen – kymppikiloinen on meillä päin arkipäivää! Tornion ja Haaparannan arktisessa saaristossa sijaitsee kaksi kansallispuistoa, Perämeren kansallispuisto ja Haaparannan saariston kansallispuisto.

19Opas • Guide | 2 • 2022

Tyyli on vapaa ja vain taivas kattona, anna mieliku vituksen lentää, Torniossa ja Haaparannalla voit ylit tää rajan tuhannella ja yhdellä tavalla!

Kuvat:www.visithaparandatornio.comlisääTornioHaparanda.

Miltä tuntuisi pulahtaa uimaan Perämeren jäihin? Arktinen saaristohyppely Perämeren karunkauniissa maisemissa kuuluu luontonautiskelijan bucket listille, oli talvi tai kesä.

4) Tornionlaaksolaista elämää maailman ainoassa rajanylisessä museossa Tornionlaakson kulttuuria ja historiaa Suomen ja Ruotsin rajan molemmin puolin esittelevä Tornion laakson museo – Tornedalens museum on yksi rajayh teistyön ylpeydenaiheista. Siitä tuli vuonna 2014 maa ilman ainoa rajanylinen, kahden eri maissa sijaitsevan kaupungin yhteinen museo. Rajan pinnassa sijaitseva kaksikielinen museo on erikoistunut tornionlaaksolai seen elämäntapaan ja rajan ilmiöihin. www.tornio.fi/ tornionlaaksonmuseoKulttuurinnälkäänon

20 Opas • Guide | 2 • 2022

Torniossa tarjolla myös tai detta. Aineen taidemuseo esittelee vuosittain omista kokoelmista kootun perusnäyttelyn sekä 4-6 vaihtuvaa näyttelyä. Aineen taidemuseo sijaitsee samassa Kult tuurikartanon pihapiirissä kuin Tornionlaakson mu seo. www.tornio.fi/aine

Lue

5) Tuhat ja yksi tapaa ylittää raja Millaisin kaikin eri tavoin sinä haluaisit ylittää valta kunnan rajan? Pyöräyttäisitkö kuperkeikan, panisitko tanssiksi, ottaisitko alle omintakeisen kulkupelin? Tai voithan napata mukaan vaikka golfbägin ja yrit tää maailman pisimpään kestävää hole-in-onea, rajal le sijoittuvalla Tornion golfkentällä pallo voi nimittäin halkoa ilmaa yli tunnin Suomen ja Ruotsin välisen ai kaeron ansiosta.

Aavasaksa on ollut merkittävä tutkimustieteellisesti sekä turismin kannalta jo 1700-luvulta saakka. Sitä käytettiin yhtenä mittaus pisteenä sekä Maupertuis’n ja Selanderin mittauksissa. KUVA JARNO NISKALA. Museon aulaan on lisätty pysyväksi osaksi Struven ketjusta kertova seinä sekä mahdollisuus matkus taa virtuaalisesti kahdeksalle mittauspisteelle.

Sitruuna vai appelsiini? Tornionlaakso on ollut menneinä vuosisatoina tärkeä tutkimusmatkailun kohde. Suurimmilla tieteellisillä tutkimusmatkoilla määriteltiin nykyinen tietomme maapallon muodosta. Vielä 1700-luvun alussa käytiin kiivasta keskustelua siitä, onko maapallo navoiltaan li tistynyt kuten appelsiini, vai suipompi kuten sitruuna. Asiaa selvittämään lähetettiin Tornionlaaksoon Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n johtama ranskalainen tutkimusryhmä vuonna 1736. Tutkimusryhmä mittasi kolmiomittauksen avulla meridiaanikaaren pituuden Tornion ja Pellon välillä. Mittausten avulla Mauper tuis pystyi todistamaan, että maapallo on kuin onkin navoiltaan1800-luvullalitistynyt.maapallon tarkempi muoto ja koko ha luttiin selvittää vielä tarkemmin. Tähän työhön ryh tyi Friedrich Georg Wilhelm von Struve. Tällä kertaa tutkimushanke oli kuitenkin entistä kunnianhimoi sempi, sillä kolmiomittausketju kulki Mustaltamereltä aina Pohjoiselle jäämerelle saakka. Kaiken kaikkiaan Struven ketjulle tuli mittaa lähes 3000 kilometriä ja sen mittaamiseen meni melkein 40 vuotta. Mittaukset vahvistivat Maupertuis’n tulokset ja tarkensivat niitä entisestään. Tornionlaaksossa mittauksia johti ruotsa lainen astronomi N. H. Selander. Oppaana Tornionlaakson saloihin Tutkimusmatkailijoiden retkikunnat eivät kuitenkaan olisi pärjänneet itsenäisesti Tornionlaakson erämais sa ilman paikallistuntemusta. Maupertuis’n tutki musmatkalle valittiin oppaaksi nuori ranskaa osaava Anders Hellant, joka oli syntyisin Torniosta ja osasi siten sekä paikalliset kielet että tavat. Hellant kään si Maupertuis’n tutkimusraportin ruotsiksi jo 1738, mikä teki tutkimuksesta lähestyttävämmän myös pai kallisesti. Hän jatkoikin loppuelämänsä ajan tutkijana Torniossa ja sai vuonna 1750 kutsun Ruotsin kunin kaallisen tiedeakatemian jäseneksi. Struven ketjua mitattaessa Selanderin tutkimus ryhmässä ei ollut yhtä pysyvää tulkkia tai opasta, sil lä tutkimusryhmä koostui pääasiassa ruotsalaisista tutkijoista. Hekin kuitenkin käyttivät suurena apuna paikallisia oppaita ja ruotsia osaavia paikallisia tulk keja suomenkielisten kanssa asioidessaan. Yksi näistä oli Pellossa asunut Herman Alexander Lemke, joka oli osallistunut myös Suomen sodan taisteluihin 1800-lu vun alussa. Paikalliset tunsivat Lemken hyvänä kirju rina ja hän auttoi tutkimusryhmää Pellossa tehtyjen tutkimusten ajan.

Tornionlaakson museo väylänä tutkimusmatkailijoiden

jalanjäljille Nykyään Tornionlaakson museo jatkaa tämän päi vän tutkimusmatkailijoiden ja turistien opastamista Tornionlaakson kulttuuriin ja historiaan. Museossa avataan 15.9.2022 uusi vaihtuva näyttely Sinun maa ilmanperintösi – Maapallon mittaajien jalanjäljissä, jonka on tuottanut The Northern parts of the World Heritage Struve Geodetic Arc -hanke. Näyttely ker too UNESCOn maailmanperintökohde Struven ket jun pohjoisista osista ja niiden mittaamisesta. Kävijä pystyy vierailullaan hyppäämään Tornionlaakson tut kimusmatkailijoiden nahkasaappaisiin sekä näyttelyn kuvien ja esittelytekstien että virtuaalisen todellisuu den avustuksella. Näyttely on avoinna 8.1.2023 saakka.

21Opas • Guide | 2 • 2022

Teksti: Joni-Pekka Karjalainen KUVA SAANA IKONEN.

Mirva Tapaninen Restonomi YAMK, asiantuntija, Lapin jaPohjoinenammattikorkeakoulu,hyvinvointipalvelut,matkailu kokonaisuudeksi. Palvelukoko naisuudesta testattiin hankkeessa elämyspalveluosiota ja mukana oli Meri-Lapin matkailuopastoimin ta Karihaaran opaskävelyn muo dossa. Meri-Lapin matkailuoppaat olivat kiinteästi mukana konseptin suunnittelussa ja toteutuksessa. Kiertotalous ja vastuullinen teollisuus teemaan liittyen luotiin aiheeseen uudenlaisia matkailu tuoteideoita verkostossa olevien toimijoiden kesken My Favorite Piece yrittäjän johdolla. Kehitys työn prosessissa tuettiin verkos toa ja tunnistettiin kiertotalouteen liittyviä vahvuuksia. Tuloksena syntyi kaksi matkamuistotuotet ta. Kiertotalouden konseptissa tuli hyvin esille se, miten erilaisista alueella olevista materiaaleista voi matkailijoita osallistamalla tuottaa matkamuistoesineitä. Tämä tu kee kestävän kehityksen ajatusta ja luo uutta näkökulmaa paikallisten kierrätysmateriaalien hyötykäy töstä. Tämän konseptin hyödyn täminen voitaisiin liittää mukaan Karihaaran elämyspuisto konsep tiin lisätuotteena. Elintarviketeollisuus sisältäen maatilamatkailun teemaan pe rustuvassa konseptissa ideoitiin ja kuvattiin virtuaalielämykseen kehittämiseen liittyvää prosessia. Virtuaalimatkailu on nykypäivä nä tulevaisuuden matkailua, jos sa esimerkiksi säästetään luontoa.

Samalla voidaan teknologian avul la tuottaa uudenlaisia elämyksiä, jotka ovat kaikkien saavutettavissa. Teollisuuteen liittyvät tutustumi set ovat useasti haasteellisia, mutta tehdasvierailua voitaisiin toteuttaa virtuaalimatkailun kautta. Virtu aalimatkailua testattiin yhteistyös sä Torniossa toimivan maatilapa kopelejä järjestävän Farm Escape -maatilan kanssa. Tuloksena luo tiin virtuaalinen esittely maatilan toiminnasta sekä virtuaalielämyk senMeri-Lapinkehittämisprosessi.alueen toimijoille teollisuusmatkailu avaa mahdolli suuksia alueen kehittämiseen sekä näkemiseen uudesta ja erilaises ta suunnasta huomioiden alueen ominaispiirteet ja vahvuudet. Toi vomme, että yhdessä kehitetyistä konsepteista Meri-Lapin matkai luoppaat voisivat rakentaa erilai sia palvelupaketteja. Karihaaran elämyspuisto on jo nyt olemas sa olevilla elementeillä hyvin toi miva konsepti. Pieniä ohjelmal lisia kehityksiä kokonaisuuteen liittyen ja markkinointia tehosta malla palvelu voisi olla hyvinkin kiinnostava kohde matkailijoiden näkökulmasta.

Satu Valli HTM, lehtori, Lapin talous,Arktisetammattikorkeakoulu,luonnonvaratjaDigitaalisetratkaisut

Meri-Lapin alueella on pitkä teol linen historia, joka on matkailun näkökulmasta tärkeä osa Lappia. Teollisuusmatkailun konseptoin ti (EAKR/Lapin liitto/Vipuvoi maa EU:lta) -hankkeessa edistet tiin matkailun ja teollisuuden sekä niitä tukevien toimijoiden verkos toyhteistyötä. Yhteistyötä tehtiin alueen toimijoiden, eri sidosryh mien, Lapin ammattikorkeakou lun sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kanssa. Päätavoittee na hankkeessa oli tuottaa MeriLapin alueelle erilaisia teollisuus matkailun konsepteja huomioiden alueen kulttuuriperintö, historia ja tarinat.Teollisuusmatkailun konsepti en kehittämisessä käytettiin pal velumuotoilun työkaluja ja mene telmiä. Konseptien pohjana toimi hankkeen teemat kulttuuriperintö, kiertotalous ja vastuullinen teol lisuus sekä elintarviketeollisuus sisältäen maatilamatkailun. Kon septeja ideoitiin syksyllä 2021 ja testattiin keväällä 2022. Tuloksena syntyi neljä erilaista teollisuutta ja kulttuuriperintöä korostavaa teol lisuusmatkailun konseptia. Karihaaran teollisuushistoria pääsee esille kulttuuriperintöön liittyvässä konseptissa elämys puiston muodossa. Idean kautta elämyksellistettäisiin Karihaaran vanha teollisuusyhdyskunnan alue monipuolisia palveluita tarjoavaksi

Opas • Guide | 2 • 202222

Teollisuusmatkailu osaksi Meri-Lapin matkailuoppaiden toimintaa

Kuva 1. Karihaaran kartta (©Teollisuusmatkailun konseptointi –hanke, Eveliina Heikkilä). 23Opas • Guide | 2 • 2022

merkitys: lajitteluun tottunut ilahtuu, kun voi loppusijoittaa banaaninkuo rensa ekologisesti. Ja lajittelumahdol lisuuden näkyminen antaa kävijälle positiivisen kuvan käyntikohteesta ja saattaapa innostaa lisäämään lajittelua kotioloissakin.Keminkaupunki juurruttaa vihreää ja kestävää ajatusmallia laajalla rinta malla paitsi omassa organisaatiossaan myös yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Parhaillaan on menossa EAKR / Pohjois-Pohjanmaan ELY:n rahoittama Yritysten vihreä ja kestävä Kemi -hanke, jossa yhteistyötä tehdään Kemissä toimi vien mikro- ja pk-yritysten kanssa. Hankkeiden avulla uusia toiminta malleja on ketterää toteuttaa ja kokeilla. Raamit, suunnan ja aikataulut vihreälle ja kestävälle toiminnalle antaa puoles taan ISO 14001:2015 ympäristöstan dardi, jonka noudattamisesta Kemi sai sertifikaatin toisena suomalaisena kun tana vuonna 2019.

Mikään vihreä teko ei ole liian pieni eikä liian suuri.

SDG-kuutiot.

Alkuidea

Vihreys ja kestävyys ovat osa Kemin kaupunkistrategiaa, jota ohjaavat mer kittävästi YK:n kestävän kehityksen ta voitteet, joihin Kemi on kaupunkina sitoutunut jo vuonna 2017. Kun tuol loin mietiskeltiin, mitä vihreä ja kestä vä kaupunki tarkoittaa käytännössä, to dettiin, että kaikkeenhan se liittyy. Ihannetilanne olisi, että vihreys ja kestävyys otetaan huomioon kaikes sa tekemisessä ja päätöksenteossa au tomaattisesti. Ettei sitä tarvitsisi edes erikseen nostaa esille. EAKR / Lapin liitto oli samaa mieltä ja myönsi rahoi tuksen Vihreä ja kestävä Kemi -hank keelle. Kädet saveen siis.

Kun Kemin Energia ja Vesi Oy käynnis ti vuonna 2021 uuden biolämpölaitok sen, se tarkoitti Kemin kaukolämmön päästöjen putoamista kolmannekseen aiemmasta tilanteesta. Vanhan katti lan muutostyöt pienentävät päästöjä vielä siitäkin. Tämä on erittäin mer kittävää muun muassa siksi että Kemi liittyi vuonna 2020 lisuuksillaroistaonpaliikenteen2007-2030.nenteena(hiilineutraalisuomi.fi),Hinku-verkostoonjonkatavoiton80%:npäästöjenpienentämiKeminkaupunkialueellaaikavälilläKunhotellinaulassataikaupunkibussissavoilajitellavaikkabiojätteet,teonekologinenmerkityspieni.Muttapaitsiettäpienistäpukasvaaisovirta,lajittelumahdolonmyösisoviestinnällinen

Teksti: Eija Kinnunen

Kemi on vihreä kaikkina vuodenaikoina

Opas • Guide | 2 • 202224

KINNUNENEIJAKUVA

kuntien eivätkä valtioiden. Ilmastoyh teistyöllä saamme lumiukon jatkos sakin viihtymään niin Kemissä kuin muuallakin, joten toimitaanhan niin, että lumiukot ilmestyvät edelleen joka talvi ihan tavallisten kotien pihoille ja kaupunkien www.cityofsnowman.fipuistoihin!

Opas • Guide | 2 • 2022 25

Lumiukkojen tulevaisuus on toivot tavasti valoisa - riittävän kylmä sen ai nakin pitää olla. Ilmaston lämpenemi nen on lumiukolle pelottavaa. Kemi haluaa säilyttää kylmät talvensa ja kaik ki neljä vuodenaikaansa ja siksi strate giassamme on Vihreä ja kestävä Kemi -toimintamalli. Lumiukko ja ilmaston muutos kun eivät piittaa rajoista – eivät

RAAPPANASENJAKUVA

–lumiukkommePelastetaanSaveOurSnowmen

Yksi idea nousi huolesta lumiukon tu levaisuudesta. Lumiukko asuu Kemis sä. Toki se viihtyy muuallakin, sillä siel lä missä on lunta, siellä voi asua myös lumiukko. Lumiukossa on taikaa. Se syntyy, kasvaa ja saa muotonsa iloisen luomisprosessin aikana. Lumiukko on käsityötä, lumiukko on kierrätettävä luomutuote. Se kiehtoo niin lapsia kuin aikuisiakin. Lumiukko istuu, se seisoo, se makaa, se hulluttelee, se hymyilee ja aina se iloa jakaa. Lumiukko on su vaitsevainen, sillä on monta muotoa ja kaikki ovat oikeita.

Lumiukot aamuvalossa. SummerShuttle bussi 2022.

Muuta konkretiaavihreää Vuonna 2021 Kemissä otettiin käyt töön Suomen suurin hirsirakenteinen Pajarinrannan päiväkoti, jonka raken tamisessa kestävä kehitys huomioitiin kaikissa valinnoissa rakentamismate riaaleista aurinkopaneeleihin ja vesiilmalämpöpumppuihin, ekologisista tekstiileistä kunttapihaan Kaupunkiorganisaationjne. jätteiden lajittelun mahdollistaminen sekä as tiakokojen ja tyhjennysvälien sopeut taminen on tuonut vuositasolla sekä rahallisia että ekologisia säästöjä. So siaalinen keittiö -malli on muuntanut kauppojen kasvisruokahävikkiä hy vikiksi vuonna 2021 yli 70 000 litraa. Joukkoliikenteen käyttöä edistetään maksuttomin tempauksin. Pyöräi lyä edistetään pienen kaupungin kau punkipyöräjärjestelmällä, jonka pyö rät ovat vanhoja ja yhteiseen käyttöön kunnostettuja. Kaupungin autokantaa muutetaan sähköiseksi resurssien ja käyttötarpeen mukaan ja myös lataus pisteitä lisätään. Valaisimia vaihdetaan ledeiksi ja tunnistimia käyttäviksi sekä sisällä että ulkona. Ja edistyksellisesti jo 1970-luvulla aloitettua katuvalojen osittaista sammuttamista yön hiljaisim paan aikaan jatketaan. Puita ja muuta kasvillisuutta istutetaan. Siivouksessa käytetään luontoystävällisiä pesuainei ta ja muovisten roskapussien määrää vähennetään. Jotain mainitaksemme. ISO-standardin innoittamina vihre ää ja kestävää toimintaa parannetaan jatkuvasti mm. ideoita kyselemällä ja toteuttamalla.

KUVA HENNA KORTELAINEN

Fröökynä Amalia Appelgren ja hänen Emmansa

26 Opas • Guide | 2 • 2022

Hän perusti Kemiin käsityökoulun, josta piti hyvää huolta. Hän kävi itse talo talolta kutsumassa tyttöjä käsityökouluun oppilaiksi. Samoin hän kerjäsi Kari haaran sahalta polttopuut koululle. Hän itse kävi myy mässä ihmisille koulussa valmistettuja käsitöitä. Kun Arja Huhtamäki Meri-lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen Amalia Appelgren oli Kemin maaseura kunnan rovastin tytär. Kun hänen isänsä kuoli, hän osti Kemistä torin laidassa ole van nahkatehtailija Björkmanin omista man talon, ja muutti perintöineen maa seurakunnan pappilasta siihen asumaan. Mahdollisesti silloin taloon muutti myös hänen piikansa Emma. Kaupunkilaisen kertoman mukaan Emma oli aina kuulu nut fröökynän palvelusväkeen.

Siihen aikaan Kemissä oli hänen lisäkseen vain kolme fröökynää; tullifröökynä Alice Keckman, tullikamarin kassanhoitaja, postifröökynä Charlotta Hermansson, Kemin ensimmäinen postivirkailija, ja Pruntsin fröö kynä. Matti Pruntsilla, rikkaalla kauppiaalla, oli kolme tytärtä. Kaksi heistä hoiti kauppapuotia, ja Pruntsi itse keskittyi ulkomaankauppaan. Muista frööky nöistä ei niin paljon puhuttu, mutta Appelgrenin fröökynän tunsi kaikki. Heidät kaikki tunnisti siitä, että he kulkivat aina hattu päässä. Muilla vaimoilla ja neideillä oli päässään huivi. Toki joitakin rouvia oli, mutta harvoin heitä näki hattu päässä. Vain harvoin näki Hirmun, Ha losen ja Pruntsin rouvan hattu päässä. Mutta toki joskus aiheutti kaupungin naispuolisil la ihmisillä ihmetystä, kun kaduille ilmestyi ihan outoja rouvia hattu päässä. Asiasta otet tiin heti selvää, keitä he niin sukujuuriltaan kuin mistä lähtöisin olivat. Useimmat olivat Karihaaraan perustetun sahan johtajien rou via. Sahan perusti norjalainen Terje Olsen. Hänen jälkeensä sahan omistajiksi tuli oulu laisten saha- ja tervaporvareiden suvut, Berg bomit ja Snellmanit. Silloin kuultiin kaupungin kaduilla niin norjan-, kuin ruotsinkieltäkin. Mut ta jos hän oli joku tuttu henkilö hattu päässä, saat toi fröökynän piika Emma sanoa: ” Vai sekin oikein hattu päässä, mitähän se fröökynäkin siitä sanoo”. Fröökynä Appelgren otti ihan omaksi asiakseen opettaa kaupungin lapsia hyville tavoille. Jos pojan koltiaiset pitivät liian kovaa meteliä fröökynän ikku nan alla, Emma piika komensi heitä menemään pois huutamasta. Yleensä pojat lähtivät vasta, kun frööky nä itse kävi heitä komentamassa. Hänellä oli niin suuri mahti, että käskyjä yleensä noudatettiin. Hän komensi lapsia laittamaan kengän nauhat kiinni, varsinkin tyt töjä niistämään nenänsä ja opetti poikia nostamaan lakkia tervehtiessään.

Fröökynä tunnettiin hyvänluontoisuudestaan.myös

KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO / VALOKUVA-ARKISTO 27Opas • Guide | 2 • 2022

Kemiin saatiin oma kirkko, kerrotaan, että fröökynä melkein määräsi, kuka valitaan seurakuntaan papiksi. Hän kävi joka sunnuntai kirkossa ja kehoitti muitakin käymään. Hän oli harras uskovainen. Kemiin muutet tuaan, hän oli Kemin Rauhanyhdistyksen ensimmäi nen naisjäsen, vuosina 1890 - 1898, ja sen jälkeen yh distyksen tilintarkastaja. Appelgrenin salissa pidettiin kotiseuroja kuten muidenkin johtokunnan jäsenten kotona. Kun vietettiin fröökynän 75v-päiviä, kirkko herra piti juhlapuheen . Kirkkoherra puhui kauniisti niitä näitä, kunnes lopuksi totesi: ”Kaikkihan tietävät, vaikkei neiti Appelrgenillä ole miestä, mutta hänellä siitä huolimatta on lapsi.” Vieraat kuuntelivat silmät pyöreinä, fröökynä muiden mukana, kunnes kirkko herra jatkoi: ”…ja tämä lapsi on käsityökoulu.” Juh laväki huokasi helpotuksesta. Fröökynä ei oikein ty kännyt kun kirkkoherra neityeksi kutsui fröökynää, kaikkihan olivat neityitä ja neitejä, mutta fröökynä oli kokonaan toista maata! Joskus kävi niin, että Emma ja fröökynä riitaantui vat keskenään, ja Emma oli muutaman päivän pois sa paikalta. Kuitenkin aina he sopivat riitansa keske nään, kumpikaan ei tullut toimeen ilman toista. Emma piti aivan esimerkillisen huolen niin taloustöistä kuin puutarhasta. Pihan ympärillä oli korkea aita, mut ta joskus kaupunkilaisten oli mahdollisuus kurkistaa pihapiiriin. Kesäisin pihassa kasvoi kauniita kukkia, vihanneksia ja yrttipenkit. Solakat koivut kurottivat runkonsa korkean puuaidan yli korkeuksiinsa. Kaikki nämä Emma hoiti myös esimerkillisesti. Talvella hän teki yksin lumityöt niin, että pihakujat olivat kuin vii voittimella vedetyt ja lumi pihassa aina puhtaan val koista. Kerrotaan, että Emma oli jo neljän aikaan aa mulla puhdistamasta lunta myös tontin ulkopuolelta kolmelta sivulta, nykyiset Nahkurinkatu – Kauppaka tu - Torikatu. Fröökynä seurasi talon portailta tarkas ti kaikkia Emman pihatouhuja ja antoi omia määrä yksiään. Emma ei aina neuvoja kuunnellut, hän osasi omasta mielestään ne kaikki tehdä paremmin kuin itse fröökynä.Aikanaan fröökynän terveys alkoi heikentyä ja voin ti hiipua. Sairaanhoitaja kävi päivisin häntä katsomas sa. Emma valvoi yökaudet fröökynän vuoteen vierellä. Kun Emma joskus istahti pehmeälle sohvalle lepuut tamaan kovin väsyneitä ja särkeviä jalkojaan, jo hyvin heikossa kunnossa oleva fröökynä aukaisi silmiään ja totesi: ”Jopas se on Emma korottanut ittensä, kun oi kein sohvalla istuu.” Amalia Appelgrenin kuoleman jälkeen, Emma osti itselleen hautapaikan fröökynän vierestä. Asiaa ihme teltiin kaupunkilaisten kesken, mitähän nyt fröökynä sanoisi Emman arvonnoususta, jos tämän tietäisi. Siel lä he nyt makaavat vierekkäin kaupungin eteläisellä, Peurasaaren hautausmaalla – luultavasti aivan saman arvoisina. Amalia Appelgrenin haudalla kasvaa ome napuu. Amalia Appelgren, s. 5.3.1834 – k.1.3.1915, Emma Elisabet Kaisajoki, s.13.3.1860 - k. 18.9.1943. Lähteet; Kemin kotiseutumuseon julkaisu 1964,Hildur Eck; Appelkreenin fröökynä ja muita kemiläisiä, Kemin seurakunnan 100-vuotishistoria; Kansliasta kansan pariin 1902-2002 Amalia Appelgrenin eli Appelgrenin fröökynän sali 1800-luvun lopulla.

KUVA:

Emilia opiskeli vuosina 1858-1862 Tukholmassa. Hän aloitti opinnot Käsiteollisuuskoulussa. Koulussa an nettiin opetusta käsi- ja taideteollisuuden ammattei hin, mutta siellä myös opiskeltiin kuvataiteita. Koulu avattiin naisille vuonna 1858, joten Emilia oli koulus sa aloittaessaan todella ”ajan hermolla”. Emilia opiske li erityisesti piirustusta ja maisemamaalausta. Isä an toi ensimmäisen vuoden jälkeen Emilialle luvan jäädä vielä toiseksi vuodeksi kouluun. Koulutus johtaisi hä nen mielestään siihen, että palattuaan tytär voisi pe rustaa piirustuskoulun sisaruksilleen kotipaikallaan ja samoin hän voisi hyödyntää kukkaopintoja amma tiksi asti. Piirustuskoulu ei koskaan toteutunut, mutta koulutus Tukholmassa käytännössä teki hänestä tai teilijan. Emilia opiskeli koulussa vielä kaksi lisävuotta. Vuonna 1862 Emilia palasi lopulta kotiin Kemiin.

Vuonna 1856 Kemin pitäjään muutti vastavalittu kirkkoherra Gustav Wilhelm Appelgren, hänen vaimonsa Carolina ja heidän kahdeksan lastaan. Perheen lapset kehittivät itseään ajankohdan huo mioon ottaen poikkeuksellisella tavalla. Taustana heidän nuoruusvuosinaan oli Kemin pitäjän vastarakennettu pappila. Tämä on tarina Amaliasta ja Emiliasta, Appelgrenin perheen kahdesta itsellises tä tyttärestä. Lapsuus- ja nuoruusvuodet ja tulo Kemiin Amalia oli sisaruksesta vanhin. Hän syntyi Torniossa 5.3.1834. Hänen siskonsa Emilia syntyi 9.5.1840 Pu dasjärvellä. Emilia oli perheen viides lapsi. Kaikkiaan lapsia syntyi kymmenen, joista kahdeksan saavutti ai kuisuuden. Perhe muutti isän työn takia Pudasjärvelle vuonna 1836, ja sen jälkeen Ouluun ja Hyrynsalmelle. Vuonna 1855 G.W.Appelgren valittiin Kemin pitäjän kirkkoherraksi ja perhe muutti Kemiin vuonna 1856. Amalia oli tuolloin 22-vuotias ja Emilia 16-vuotias. Kirkkoherra Appelgrenin ensimmäiseksi tehtäväk si tuli uuden pappilan rakentaminen. Päärakennus kun oli varsin huonossa kunnossa. Lohestaan tunnet tu Kemijoki teki pappilasta hyvin varakkaan. Pohjoi sen ”lohipastoraatit” olivat sen takia hyvin haluttuja virkapaikkoja. Lohenkalastus ja pappilan siitä saamat kymmenykset mahdollistivat sen, että myös perheen tytöillä oli mahdollisuus opiskella ja jopa tehdä uraa. Appelgreneilla suosittiin henkistä kulttuuria ja seurat tiin ajan virtauksia. Myös uskonnolla on ollut tärkeä merkitys perheen lasten kasvatuksessa.

Amalia ja Emilia – itselliset naiset 1800-luvun tapaan

Vuonna 1862 Amalia puolestaan perusti tyttökou lun Kemin pitäjän pappilaan. Koulu oli toiminnassa kahtena päivänä viikossa. Koulun pidossa auttoi si sar Fanny. Amalia opiskeli myös itse. Hän kävi vuon na 1864-1865 seitsemän kuukautta kestäneen kansa kouluopettajatarkurssin Ruotsin Gävlessä. Opetus oli

KUVA: MUSEOVIRASTO / HISTORIAN KUVAKOKOELMA

Emilia Appelgrenin vesivärityö Kemin maaseurakunnan kirkosta. 1800-luvun loppupuolelta.

28 Opas • Guide | 2 • 2022

Hanna Riihimäki Meri-Lapin Matkailuoppaat/kannatusjäsen

jaOpiskeluvuodetvanhempienkuolemat

Kypsän aikuisuuden vuodet Kirkkoherran kuoleman jälkeen Amalia muutti Ke miin. Hän osti vastaperustetusta kaupungista talon rovaniemeläiseltä Johan Sukulalta. Sukula oli ostanut aiemmin tontin numero 43 ja rakentanut sille talon. Amalia laajensi ostamaansa taloa. Talo oli Kemissä varsin keskeisellä paikalla, torin vieressä Pakkahuo neenkadulla. Katu oli rakennettu Kemin ensimmäi seksi kaduksi kymmenen vuotta aiemmin. Amalia asui talossaan piikansa Emma Kaisajoen kanssa. Nai sille muodostui läheinen side ja Emma palveli lopul ta Amaliaa tämän kuolemaan saakka Vuodesta 1883 Amalia toimi myös kasvattiäitinä veljenpojalleen Ak seli Kustaalle eli Göstalle. Myöhemmin Gösta muutti Ouluun opiskelemaan, mutta vietti edelleen loma-ajat Kemissä Amalian ja Emman luona. Amalian pitkäaikainen unelma oli naisten käsi työkoulun perustaminen Kemiin. Se toteutui vuon na 1893. Amalia oli myös harras uskovainen. Hän kävi kirkossa joka sunnuntai. Hän pääsi aitiopaikalta seuraamaan Kemin kirkon rakentamista ja myös vai kutti aktiivisesti siihen, kenet valittiin ensim mäiseksi papiksi Kemin kaupunkiseu rakuntaan. Lisäksi hän oli Kemin Rauhanyhdistyksen ensimmäinen naisjäsen. Amalia Appelgren kuoli vuonna 1915. Hänet haudattiin Kemiin Peura saaren hautausmaalle. Vielä tänäkin päivänä haudalla kasvaa omenapuu. Hänen piikansa Emma Kaisajoki eli tämän jälkeen vielä 28 vuotta. Kenenkään tietä mättä Emma oli kuitenkin ostanut hautapaikan Ama lian vierestä. Sinne hänet haudattiin vuonna 1943. Isän kuoleman jälkeen Emilia muutti Etelä-Suomeen. Hän asui pääosin Helsingissä eri osoitteissa mm. siskonsa Fannyn kanssa. Merkittävä taiteellinen virs tanpylväs oli Emilian piirros Kemin van hasta kirkosta. Se julkaistiin vuonna 1879 Suomen Kuvalehdessä. Lehti oli silloin vasta seitsemän vuot ta vanha! Uuden lehden idea nimeä myöten oli teks tin lisäksi julkaista kuvia. Kuvien hankkiminen ja nii den painokuntoon saattaminen oli kuitenkin työlästä. Lehden kuva tehtiin ksylografiana eli puupiirroksena. Sen kaiversi ksylografi M.Erikson Emilian lyijykynä piirroksen mukaan. Emilia jatkoi taiteellista työtään aina 1920-luvulle saakka. Muuten hän eli hiljaista elämää. Isältä saatu perintö kuitenkin takasi hänelle sen, että hän saattoi olla vapaa taiteilija sanan varsinaisessa merkitykses sä. Hän saavutti myös erittäin korkean iän. Hän kuoli 95-vuotiaana 1935. Hänet haudattiin Helsinkiin Hie taniemen hautausmaalle. Samaan hautaan on hau dattu myös hänen sisarensa Fanny sekä veljentyttäret Anna ja VuonnaHelmi.1992 Kemin taidemuseo sai Emilia Ap pelgrenin jälkeläisiltä Ilta ja Elsa Kivalolta 25 maa lauksen ja yhden painokuvan lahjoituksen. Lah joitukseen kuului myös eri perheenjäsenten välistä kirjeenvaihtoa, valokuva-albumeja ja muita doku mentteja. Vuosina 1994-1996 Kaarina Virtanen Hel singistä täydensi lahjoitusta mittavalla kirjeenvaihdol la. Tämä materiaali muodostaa Kemin taidemuseon Appelgren-kokoelman.Pappila,jossaAmalia ja Emilia asuivat yli kaksikym mentä vuotta, on edelleen olemassa Kemijoen rannas sa. Se on Keminmaan seurakunnan omistuksessa ja myös aktiivisessa käytössä.

Appelgren.29Opas • Guide | 2 • 2022

Eck,Lähteet:Hildur: Appelkreenin fröökynä ja muita kemiläisiä Rönkkö, Pekka: Maisemamaalari Emilia Appelgren- varhaisimmat rekrytoitumiset kuvataideammattiin pohjoisimmassa Suomessa

yksityisopetusta. Amalialle tarjottiin Gävlestä hyvää työpaikkaa, mutta hän palasi Kemiin. Emilia työs kenteli toisinaan Amalia-sisaren perustamassa kou lussa. Pääosin Emilia kuitenkin keskittyi taiteelliseen työhönsä. Heti palattuaan hän maalasi Kemin pappi lan. Se on yksi hänen merkittävimpiä töitään. Pappi lan maalaamiseen voidaan löytää kolme varsin tärkeää syytä. On varsin oletettavaa, että kirkkoherra Appel gren olisi pyytänyt tytärtään näyttämään taitonsa per heen kannalta tärkeän kohteen kuvaamiseksi. Siten pappilan maalaaminen on eräänlainen kiitos isälle tä män maksamista opinnoista. Pappilan ikuistaminen maalaukseen väistämättä myös kohotti paikan status ta. Pappila oli lisäksi aivan vastarakennettu, valmistu nut vuonna Kirkkoherran1859.vaimo ja Amalian ja Emilian äiti Ca rolina kuoli vuonna 1865. Isä ja lapset jäivät asumaan pappilaan ja kirkkoherra jatkoi työtään. Tällöin van himmalle lapselle Amalialle tuli enemmän vastuuta taloudenpidosta. Emilia palasi Tukholmaan saamaan lisäoppia taiteen saralla. Mukana oli nyt sisko Ida, joka myös opiskeli taidetta Käsiteollisuuskoulussa. Emilia oli myös mukana Suomen taideyhdistyksen näytte lyssä neljänä eri vuotena vuosina 1863-1872. Vuonna 1874 Emilia lähti taas Tukholmaan siskonsa Thildan kanssa. Matkaan lähdettiin Thildan huonon tervey dentilan takia. Naiset viettivät aikaa Tukholman lisäksi Strömstadin kylpyläkaupungissa. Hoidot eivät kuiten kaan tehonneet, vaan Thilda kuoli Tukholmassa traa gisesti toukokuussa 1875. Emilia hoiti häntä urhool lisesti lähes yksin loppuun saakka. Sen jälkeen hän palasiTammikuussaKemiin. 1878 kirkkoherra Appelgren kuoli. Tämän jälkeen lasten täytyi muuttaa pois pappilasta ja kirkkoherran perintö jaettiin. Perintö oli varsin mer kittävä ja takasi perheen lapsille taloudellisesti turva tun tulevaisuuden.

KUVA:HISTORIANCOLLIANDERINKUVAKOKOELMAKOKOELMA

GustavKirkkoherraWilhelm

Kemin Pirtin on suunnitellut viipurilainen arkkiteh ti Väinö Keinänen, lähteistä ei käy ilmi miksi viipuri laiseen arkkitehtiin päädyttiin. Alustavia suunnitelmia Pirtistä eli valistustalosta oli jo aiemmin laatinut kau pungin oma rakennusmestari J.H. Junkkonen. Jonkin verran talkoohenkeä Pirtin rakentaminen paikkakun talaisissa herätti mm. insinööri Lauri Castrén suorit ti lahjaksi kaikki betoni- ja raudoituslaskut. Insinööri Lauri Lehto oli tehnyt lahjaksi valaistuspiirustukset. Kemin Pirtti avasi talon ensimmäiseen kerrokseen kesäkuussa 1927 Kahvila - Biljaardin, joka oli kaupun gin hienoin kahvila. Pirtin vihkiäiset olivat 27.10.1927. Tilaa oli yläkerran salissa 400:lle. Kahvila - Biljaardis sa kunnioitettiin raittiusaatetta kuin myös koko Pirtti säilyi raittiusravintolana vuosikymmenet.

KUVA: ESTROMIZ 30 Opas • Guide | 2 • 2022

Ensimmäisen kerran vuonna 1907 VPK:n kokouk sessa oli esillä Kemin Pirtin rakentaminen levysep pä kauppias Onni Kemppaisen ehdotuksesta. Pirtille hahmoteltiin käyttötarkoitus; iltamien, konserttien, näytelmien ja kokousten pitopaikka, eli sama mikä nuorisoseuralla, palokuntatalolla ja työväentalol la yleisesti harrastettiin. Sopimuksen rakentamisesta allekirjoitti Onni Kemppainen ja Frans Tiura, jotka olivat aktiivisia poliitikkoja ja sekä raittiusseuran että VPK:n johtotehtävissä. Suojeluskunta kärsi myös tilo jen puutteesta, joten se tuli mukaan vuonna 1919. Näin saatiin vakavarainen kumppani Pirtin perustajille.

Kemin

Arja Huhtamäki Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen 1900 vuoden alussa VPK toimi ruiskuhuoneella, mutta tilat olivat vaatimattomat ja kehnot. Ruiskuhuoneen yhteydessä oli pieni juhlasali, joka oli aivan liian pieni VPK:n tarpeisiin. Raittiusseura toimi Kiva lon talossa. Talo oli kuitenkin liian ahdas.

Kulttuuria, huvielämää ja opiskelua Kemissä ennen ja jälkeen sotien. Pirtti 95v, 1927 - 2022

Onni Kemppainen, s. 10.6.1877 Pyhäjärvellä, työs kenteli läkkisepän opissa 15-vuotiaana Frans Aallon liikkeessä Oulussa. Aalto kehoitti vuonna 1897, silloin 20-vuotiasta oppipoikaansa, perustamaan liikkeen Kemiin. Kerrotaan, että 500 markan lainan turvin hän perusti Kemiin läkki- ja peltisepän liikkeen. Nuorena miehenä Oulussa Onni Kemppaiselle oli viinaryyp py maistunut, ja työtoveri oli ennustanut hänestä ”ra pajuoppoa”. Kun toisenkin kerran oli huomautettu, ajatus jäi hänen mieleen: ”Tuleeko minustakin juop po, jolla ei ole vaatteita päällä? Oliko tuo se päämää rä, josta niin suuria ajattelin kaupunkiin päästessäni. Ei, muutos on tehtävä. Minun täytyy irrottautua en tisestä sakista. Nyt he joisivat pienen palkkani.” Niin Kemppainen liittyi Oulussa raittiusseuran Pohjan Lei mun jäseneksi vuonna 1896 ja Kemiin tultuaan, liittyi Kemin raittiusseuraan. Onni Kemppainen oli Kemin Pirtin perustaja ja toimi sen pitkäaikaisimpana pu heenjohtajana. Onni Kemppainen kuoli vuonna 1953, 75-vuotiaana. Tapahtumia ja vieraita Pirtillä esiintyi korkealuokkaisia taiteilijoita, jotka ei vät kuitenkaan vetäneet yleisöä. Dallapén 11–miehi nen tanssiorkesteri veti väkeä kuitenkin tungokseen asti vuonna 1934. Pirtillä esiintyi tällöin ensimmäisen kerran Dallapén orkesterin solistina Bruno Laakko. Pirtillä järjestetyt tanssit olivat aina hyvin suosittuja. Tiettävästi ensimmäinen Pirtillä käynyt korkea ar voinen valtiomies on ollut presidentti Pehr Evind Svin huvud puolisoineen. He vierailivat Kemissä maakun tamatkallaan heinäkuussa 1935. Presidentti osallistui Peräpohjolan maamiesseuran 50-vuotisjuhlaan ja maa talousnäyttelyyn. Kemin asemalta matka jatkui Kemi Oy:n Rolls Roycella Pirtille päiväkahville. Kiireisen oh jelman takia, seurue siirtyi kasarmin kentälle näyttelyyn, jonka jälkeen Pirtille lounaalle klo.14. Presidentti käytti lyhyen puheenvuoron, jossa kiitteli kaupunkia, vierai lunsa isäntää, ja kertoi uskovansa, että Peräpohjolalla on huomattava tulevaisuus. Puheen päätteeksi presi dentti kohotti maljan, alkoholittoman tietysti. Kaupun gin johdon aikeet tarjota alkoholipitoista maljaa, Onni Kemppainen kielsi jyrkästi. Vierailu huipentui iltajuh laan Pirtillä. Maatalousnäyttelyssä kävi tuhansia vieraita, näyttelyn aikana myytiin mm. 200 puimakonetta muita pienempiä koneita lukuun ottamatta.

Arpajaistapahtumasta tuli Pirtin ensimmäisen toi mintavuoden ehdoton menestys, 50 000 myynnissä ollutta arpaa loppuivat kesken. Kun arpojen lukumää rää verrataan sen hetkiseen asukaslukuun, eli 3200, niiden kysyntä tuntui käsittämättömältä. Pääpalkinto na oli kaksi ”huonekalustoa”, josta toisen voitti herra Rytkönen ja toisen ”eräs merimies”. Palkintona olleen ”moottorin” voitti herra Soininen ja polkupyörä meni ”eräälleKeminmeripojalle”.kaupungin valtuusto kokoontui Pirtillä vuo sina 1931–1939. Vaalipiirin kokouksia pidettiin vuo sina 1933, 1936 ja 1939. Kemin käsityö- ja teollisuus yhdistyksen mainosnäyttely vuonna 1936. Kemin kauppa- ja teollisuusmessut vuonna 1939 keräsivät 13 000 Uudisosanvierasta.rakentaminen alkoi keväällä vuonna 1941 ja harjakaiset lokakuussa vuonna 1942. Pirtin johtokunta tarjosi tiloja marraskuussa 1943 lyseo laisten käyttöön, koska lyseon kiinteistö oli saksalais sairaalana. Kino-Pirtti valmistui vuonna 1944. Uu disosassa on toiminut Kemin yhteiskoulu vuosina 1957–1960 ja Kemin kauppaoppilaitos vuosina 1960–1977, jonka jälkeen muutto pois, kun uudet tilat val mistuivat1950-luvullaKulttuurikeskuksesta.KeminPirtinkäyttö hiljeni, kun työvä entalo valmistui. Työväentalolle mahtui puolet enem män väkeä kuin Pirtille. Työväentalo oli hyvin suosittu erityisesti tanssiväen keskuudessa. Kemin Pirtin toimintaa jatkoi vuonna 1963 lähtien VPK:n yhdistys. Yhdistyksen johdossa olivat Enok ja Eeva Raikamo, Eino Koivunen ja Kaarlo Liuski. Teat teritoimintaa Pirtillä oli vuosikymmenet. Kunnallinen Kemin kaupungin teatteri toimi vuosina 1947–1980. Kemin Pirtin talo sai suojelupäätöksen marraskuus sa 1986. Lähde: Katri Mäkinen, Kemin Pirtti 75v, 1927 - 2002

31Opas • Guide | 2 • 2022

Kemin satama, Iso satama, sisäsatama 150 vuotta 32 Opas • Guide | 2 • 2022

Arja Huhtamäki Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen Sauvosaaren sisäsatamasta alettiin 1900-luvun alkupuolella käyttämään nimeä ”Iso satama” erotukseksi Möllä rin ja Hahtisaaren pienistä satamista, jotka sijaitsivat myös Sauvosaaressa. Vuonna 1872 aloitettiin tullihuoneiden rakennustyöt. Seuraavana vuonna Pakkahuoneenkadun (nyk. Kauppakadun) päässä oli jo pienen laivan mittainen laituri ja pukkien päällä oleva lankkusilta. Vuoteen 1873 laivat lastasivat Laitakarissa. Ensimmäinen uu dessa satamassa vieraillut laiva oli torniolainen Aava saksa (1872). Säännöllisen liikenteen se aloitti seuraa vana vuonna. Se kuljetti sekä matkustajia että rahtia ja liikennöi myös Itämeren satamiin. Aavasaksa liiken nöi viitenä Elokuussakesänä.1872 lähti Kemistä nauvolainen priki Agent Englantiin. Se oli ensimmäinen Kemistä suo raan ulkomaille sahatavaralastissa lähtenyt alus. Myö hemmin puutavara lastattiin aluksiin redillä. Laituria laajennettiin ensimmäisen kerran 1892-1893, jolloin sen pituus oli 46 metriä ja leveys 8 metriä. Vuosien saatossa laituria laajennettiin niin, että 1930-luvulla sen pituus oli jo 475 metriä. 1800-luvun lopulla kulki Oulun ja Tornion välillä useita matkustajalaivoja, jot ka poikkesivat matkan varrella oleviin satamiin. Täl laisia olivat mm. Wellamo ja Pohjola. Rahtiliikennettä harjoittivat niin kotimaiset kuin ulkomaalaiset aluk set. Laivat olivat purje- ja höyrylaivoja. Vaasalaisilla laivoilla oli merkittävä osuus Kemin laivaliikenteessä. Esim. vuonna 1877 Kemissä kävi 73 suomalaista ja 142 ulkomaalaista laivaa. Kemistä oli säännöllistä laivaliikennettä mm. Pietariin, Tukhol maan, Stettiniin, Lyypekkiin, Tallinnaan ja Libauhun. Merkittävin vientitavara 1800-luvun loppupuolella oli Kemin ja Kemijokivarren sahojen tuotteet. Myös lohta, voita ja turkiksia vietiin. 1920-luvulla vietiin jo Kemiyhtiön sellua. Tärkeimmät tuontitavarat olivat jauhot, jyvät, suola, sokeri, kahvi, tupakka, kankaat, pellava ja Normaalistihamppu.satamassa työskenteli 400-500 henki löä. Ensimmäisen nosturin, sähkökäyttöisen nosto kraanan satamaan toi Kemiyhtiö vuonna 1920. Siihen asti työt oli tehnyt ns. jauhonkantajien ammattikunta, jonka selässä jopa 125 kilon painoiset säkit olivat siir tyneet laivoista makasiineihin. Myös pojilla oli tapana kokoontua satamaan. Jauhosäkkipinojen välissä saat toi olla piilosilla. Pojat toimittivat laivamiesten asioi ta kaupungilla ja saivat muutaman kolikon. Tuottoi saa oli sokerisäkkien kantaminen, josta palkan lisäksi Kemin sisäsatama 1967.

sai suunsa makeaksi. Ulkomailta tulleista laivoista sai ostaa esim. omenoita, juustoa, kaalia ja munia. Sata massa oli kiirettä kaiket kesät. Laivalastien purkami sesta huolehtivat riskit miesporukat. Jauhonkantajat juoksivat ripeästi rantamakasiinien toiseen kerrok seen, heittivät säkit kasaan ja lähtivät juoksujalkaa hakemaan uutta. Tätä jatkui niin kauan kun laiva oli ”lossattu” tyhjäksi. Tarina kertoo, että työn päätyt tyä, palkat taskussaan, lähdettiin ostamaan tilipäivän kunniaksi herkullista syötävää ja juotavaa. Satama oli sen ajan ”tietotoimisto”. Siellä tiedettiin kaikki asiat kaupungista ja kaupunkilaisista. Laivois sa harjoitettiin salamyöntiä. Niistä muodostui Ke min ensimmäisiä kapakoita, ”joihin kansa riensi oi kein pikamarssia heti laivojen saavuttua”. Kemiläisillä kauppiailla oli tapana kokoontua satamassa oleviin laivoihin iltaa viettämään. Kolmesta tunnetusta kaup piaasta kerrotaan: Kauppiaat David Halonen, Matti Hirmu ja Matti Pruntsi olivat olleet laivan salongis sa juhlimassa. Laiva oli illan kuluessa käännetty val miiksi aamun lähtöä varten. Kun miesten kotiin läh dön aika tuli, he suunnistivat samaan suuntaan, mistä olivat tulleet. Ensimmäisenä astui laivasta Pruntsi, joka putosi laidan yli mereen. Toisena tuli Hirmu saa den saman kohtalon. Hirmu pelästyi ja alkoi huutaa apua, jolloin Pruntsi kielsi häntä huutamasta, ”Älä huuda, anna Taavinkin tulla ja huudetaan sitten yh dessä.” Niin sitten Halonenkin astui yli laidan, josta kaikki kolme oli pelastettava kuivalle maalle. Rautatien valmistuttua vuonna 1903, kaupunki teki pistoraiteen satamaan. Satama-alue sai tällöin myös valot: kolme 700 kynttilän Lux-lamppua. Lapin so dassa vuonna 1944 laiturit ja varastokatos tuhoutui vat. Laitureita kunnostettiin vain 250 metriä, koska Ajokseen oli rakennettu uusi satama, ns. syväsatama ja Vuonnavientisatama.2022, 150 vuotta myöhemmin, Kemin si säsatama avautuu kauniina, siistinä ja valloittavana paikkana, kaupunkilaisten olohuoneena. Sisäsata massa sijaitsee kahden purjehdusseuran rakennuk set, joissa toimii ravintolat ja asianmukainen venesa tama. Myös kaikki muut alueella toimivat ravintolat tarjoavat palvelujaan kaupunkilaisille ja turisteille. Alkuperäisiä rakennuksia ovat mm. aitat, makasiinit, satamakonttori, tullirakennus ja tullimakasiini. Pe rinnelaivat, Jähti ja Katariina, sekä moottorialus Leila vievät asiakkaita lähisaariin kokemaan meren viehä tys ja kauneus kesäisellä laivaretkellä. Saattaapa olla, että sisäsatamassa vierailevalla on mahdollisuus myös yksityisessä venekyydissä päästä nauttimaan raik kaasta ja lempeästä merituulesta, tai käydä kokemassa kesäisenä päivänä sisäsataman vilkas ja mukava tun nelma. Saattapa nähdä kesäteatteriesityksen tai kuulla elävää musiikkia, kuka tietää……

Lähteet: Hedman,Teerijoki; Kemin historia 1-2 Sisäsataman Venetsialaiset.

33Opas • Guide | 2 • 2022

Arja Huhtamäki Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen Kemiyhtiö, joksi vanhat syntyperäiset kemiläiset sitä usein edelleen nimittä vät, sai alkunsa Karihaaraan rakennetus ta sahalaitoksesta. Suunnitelmat sahan rakentamisesta Karihaaraan kuitenkin vei paljon aikaa, ennen kuin sitä päästiin toteuttamaan. Kun höyrysahaus Suomessa sallittiin ja raaka-aineen rajoitukset poistettiin, alkoivat ulkomaiset yritykset kiinnostua Suomen metsistä. Aktiivisimpiin kuuluivat sahateollisuusmiehet.norjalaiset

Puutavara etsi sahaa Karihaaran sahasta (1873-1890) syntyi Kemiyhtiö Hankkeen pani vireille Olsen, joka kiinnitti huo mionsa Kemin Ruutin pohjoispuolen maihin. Hän osti Alarautiolan ja Inkilän talot ja Junton tilan. Junton tilan kauppa tosin onnistui vain kun Jaakko Jaakon poika Juntto sai vastineeksi Inkilän tilan ja vielä kun Karihaaran väylän arvokkaat lohiapajapaikat siirret tiin kuuluvaksi Inkilään. Maaherran myönteinen päätös sahan rakentami selle annettiin 29.7.1873. Näin norjalainen J. N. Flei scher oikeutettiin rakentamaan Karihaaran saarelle kuusikehäinen hienoteräinen höyrysaha. Luvansaaja velvoitettiin huolehtimaan siitä, ettei sahanpuru jou du veden vietäväksi. Senaatti vahvisti perustamis- ja toimiluvan 5.12.1873. Perustettu sahayhtiö oli nimel tään Kemi Ångsågs Ab – Kemin Höyrysaha Oy. Itse sahan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1873 Terje Ol senille annettiin valtakirja toimia Holst & Fleischerin laillisena asiamiehenä ja edustajana sahan rakennus työssä. Karihaarassa alkoi Olsenin aika, joka merkit si Kemin seudulle ja laajalti Peräpohjolalle todellista korkeasuhdannetta.Vuonna1874maaliskuun 11. päivänä voitiin ko neisto käynnistää. Herra Olsen, joka oli norjalainen, toi mukanaan norjalaisia työmiehiä. Kerrotaan, että Olsenin johtama yhtiö palvelijoineen oli kuin jonkin laista hovinpitoa. Suomalaisten ja ruotsalaisten ohella työskenteli Olsenin työmailla huomattava määrä Nor jasta tulleita ammattimiehiä. Olsenin kassasta virtasi rahaa muullakin tavoin kuin korkeina palkkoina, sil lä hän toimi myös työmaidensa muonanhankkijana, ja maksoi ostamistaan tuotteista korkeita hintoja. Nor jalaiset saivat Olsenin hommissa kaikkein parhaita palkkoja. Kulta-ajasta vararikkoon Olsenin aikaa kuvattiin kulta-ajaksi, jolloin sahan jätkä iltaisin käveli punaisissa samettiliiveissä kahdet kellonperät vatsan päällä. Eikä ruoaksikaan kelvan nut kuin voissa paistettu Viipurin rinkeli. Sanonnaksi tuli Keminmaassa, ”puu kuin puu, kyllä Karihaarasta rahaa saa”. Hyvin ilmentävät muutkin lausahdukset, esim. ”rahaa saa kunhan hattua nostaa”, ”kultaista ai kaa se Olsenin aika”.

Norjalla oli edelläkävijän asema Pohjoismaiden sa hahistoriassa: ennen kuin Ruotsissa oli ehditty pääs tä kotitarvesahauksen tasoa korkeammalle, oli sahate ollisuus yksi Norjan tärkeimmistä vientielinkeinoista. Norjassa kävi raaka-aine kuitenkin vähiin, ja norja laisten katse kääntyi idän suuntaan. He olivat mukana niin Ruotsin Norrlannin kuin Etelä-Suomen sahateol lisuutta luotaessa. 500 000 runkoa kaadettiin Karihaaran sahaa perustettaessa tilanne oli hieman erikoislaatuinen. Toiminta kävi hiukan eri järjestyk sessä kuin tavallisesti. Tavallisesti sahan omistaja etsii raaka-ainetta, mutta Karihaaran sahan synnystä voi taisiin sanoa, että raaka-aine etsi silloin sahaa. Eng lantilaisen yhtiön Steweni & Olsenin Suomessa oles kellut asiamies englantilais-norjalainen Terje Olsen oli jo pitkähkön ajan tarkastellut Kemin tienoita. Hänen kuultiin käyneen Kemissä ensi kerran jo vuonna 1870. Syyskuussa 1872 sai tämä idearikas liikemies metsä hallitukselta luvan hakkauttaa Kittilän ja Kemijärven kruununmetsistä yhteensä 500 000 runkoa. Siihen ai kaan tällainen kiintiö oli aivan tavattoman suuri. Olsenilla oli aikomus saada puutavara myydyksi jol lekin puutavaran tarvitsijalle. Monen turhan myyn tiyrityksen jälkeen siitä kiinnostui norjalainen J. N. Fleischer, Holst & Fleischer- toiminimen omistaja. Holst & Fleischer alkoi suunnittella Kemin läheisyy teen Karihaaran saarelle höyrysahaa, jonka kapasiteet ti olisi alusta alkaen huomattavasti suurempi kuin seu dun jo toiminnassa olleiden pääsahojen Laitakarin ja Röyttän.

Kemin Ångsågs Aktiebolag Ab teki vararikon vuon na 1877. Olsenin aika jäi siis varsin lyhyeksi. Karihaa ran saha seisoi konkurssin jälkeen yhtäjaksoisesti seit semän vuotta. Norjalaisomistajat pitivät vielä sahan omistuksen, mutta Olsen oli jätetty ovien ulkopuolelle.

Vuonna 1890 norjalaisten oli luovutettava tappiollinen toiminta Karihaarassa, ja myytävä liiketoimensa oulu laisille kauppahuoneille, Snellmanille ja Bergbomille

34 Opas • Guide | 2 • 2022

KUVA: KYÖSTI KARJALAINEN KUVA:

Uskoa tulevaan Perustava yhtiökokous pidettiin Oulussa 31.7.1893, yhtiön nimeksi tuli Trävaruaktiebolaget Kemi – Puu tavara - Osakeyhtiö Kemi. Karihaaran saha pysäytet tiin vuonna 2009, ja se lopetti virallisesti toimintan sa vuonna 2014. Kemiyhtiön koko johtajaporras oli ruotsinkielistä vuoteen 1953, jolloin ensimmäinen suomenkielinen diplomi-insinööri Aulis O. Kairamo nimitettiin toimitusjohtajaksi. Hänen toimitusjohtaja kautensa kesti vuodet 1953-1966. Tänä päivänä, vuonna 2022, lähes 130 vuotta myö hemmin, ”Kemiyhtiössä” toimivat MetsäGroupiin kuuluvat kartonkitehdas MetsäBoard ja selluloosateh das MetsäFibre. Nyt rakenteilla oleva ja valmistuttu aan viimeisintä teknologiaa hyödykseen käyttävä Met säGroupin biotuotetehdas tulee olemaan pohjoisen pallonpuoliskon tehokkain puuta jalostava laitos. Se on Suomen metsäteollisuuden kaikkien aikojen suurin investointi kotimaahamme. Tehdas valmistuu vuoden 2023 loppupuolella. Nyt Kemin kaupungin shiluetti on suorastaan mieltä herkistävän upea, kun rakenteil la olevan tehtaan monet korkeat nosturit kurottavat kohti sinistä taivasta pehmeän, pumpulimaisen savun tupruttaessa tehtaan piipuista. Se luo uskoa tulevaan ja luottamusta ”leivän isään”. Lähteet: Ossi Hedman; Kemin historia 2, Sakari Virtanen; Lapin leivän isä, Raisa Lantto; Puusta pitkälle, Internet; www.metsägroup.com Kemiyhtiön uuden biotuotetehtaan rakennustyömaa.

Kemi Oy:n vanha ja uusi saha. KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO

35Opas • Guide | 2 • 2022

Arja Huhtamäki Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen Viitisen kilometriä kaakon suuntaan Kemin keskustasta ja Ajoksen saaren väliin jäävässä merenlahden pohjukassa sijaitsee Veitsiluodon saari. Se on noin 1 600 metriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee 500:sta 600 metriin. Saaren takaa aukeaa aava Perämeri. Veitsiluoto on luonnontilassa oleva, kuusi- ja koivu valtaista metsää kasvava saari. Kasvillisuus on rehe vää. Tämä oli tilanne 1920-luvun alussa. Sen jälkeen Veitsiluodon saaren muotoa ja kokoa on useaan ker taan muutettu valtaamalla lisää maata mereltä. Saaren pinta-ala on nyt alkuperäiseen verrattuna yli kaksin kertainen, ja saari on silloilla ja penkereillä yhdistetty mantereeseen kahtakin kautta. Vuonna 1921 Veitsiluodon saarella asui kaksi pien tä perhettä. Saaren pohjoispäässä asui pienessä, yh den huoneen mökissä Heikki Piponi Riikka-vaimonsa kanssa. Heikki Piponi oli ammattikalastaja, mutta hoi ti samalla eräänlaista metsänvartijan tehtävää. Yleisesti kerrottiin, ettei saarelle ollut kenelläkään asiaa metsästä mään tai kalastamaan ilman Piponin lupaa. Kun Veitsi luodon saarta alettiin rakentamaan teollisuuskäyttöön, sahan johto hankki Piponeille uuden asumuksen lä heisestä Rytikarista. Saaren toinen ”alkuasukas” oli Olli Anttonen Maria-vaimonsa kanssa. Anttonen oli jo ai emmin perustetun Laitakarin sahan miehiä, lastauksen valvoja ja talvisin proomukaluston hoitaja.

Veitsiluodostakiinnostui

36 Opas • Guide | 2 • 2022

Sen kunniaksi, kun sisko pääsi sahalle töihin varauksin. Eduskunnan vastauksessa hallituksen esi tykseen todetaan muun muassa, että kannattava sa haustoiminta edellyttää rinnalleen selluloosatehtaan ja että hankkeen menestymisen ehtona on, että toimin taa ei hoideta virkamiesmäisesti vaan liiketaloudelli sinKoskaperustein.saari oli asumaton, täytyi Metsähallituksen alkaa toimiin, saadakseen saaren kokonaan omistuk seensa. Useiden neuvottelujen jälkeen – muun muas sa Kemin kaupungin omistuksessa olevat maa-alueet vaativat useita neuvotteluja – lopulta saatiin aikaan so pimus. Kaupunki vaihtoi osuutensa Veitsiluodosta kol me kertaa sen suuruiseen alueeseen Ajoksen kruunu puistosta. Näin voitiin luopua suunnitelmasta rakentaa työväenasunnot mantereelle. Koko saari oli näin ol len käytettävissä Veitsiluodon sahan ja sen asuntojen tarpeisiin.

Työvoimaa kerääntyi laajalta alueelta

Osa alkuaikojen työvoimasta tuli todennäköisesti Ke mistä ja naapurikunnasta Simosta. Väkeä muutti myös sahanjohtaja Juho Seppälän mukana Pielisen Karja lasta, ja tällä tavoin uusi saha sai korvaamattomia am mattimiehiä. Historiatietojen mukaan väkeä muutti mm. Reisjärveltä, Nivalasta, Pyhäjärveltä, Haapajär veltä, Kalajoelta, Ylivieskasta. Muuttoliike oli suhteel lisen voimakasta nimenomaan edellä mainittujen paikkakuntien teollisuuden vähäisyyden vuoksi. Saaren asemakaava tilattiin arkkitehtitoimistolta. Niinpä vuonna 1921 saareen valmistui ensimmäiset seitsemän asuinrakennusta. Ensimmäiseen rakennuk seen muutti sekä sahan konttori, joka oli siihen asti ti lapäisesti toiminut kaupungissa, että sahanjohtaja Juho Seppälä itse. Rakennuskohteita oli paljon: väliaikai nen saha voima-asemineen, joka tuhoutui tulipalos sa 1922, ja hidasti rakennustoimintaa. Tukkivarasto, konttorirakennus, rakentajien tilapäiset majoitustilat, virkailijoiden sekä työväen asuintaloja, laituri, joitakin tieyhteyksiä, proomuja ja proomutelakka.

Veitsiluodon saha 100 vuotta

Valtion omistama Metsähallitus oli hyvin kiinnostu nut Veitsiluodon saaren teollisuuskäytöstä, erityises ti sen sopivuudesta sahan perustamiselle. Saarihan oli rakentamaton ja riittävän suuri. Saarella oli hyvä rakennuspohja, ja se sijaitsi meren tuntumassa ja sa malla lähellä suuren uittoväylän suuta. Monien eri vaiheiden jälkeen eduskunnan päätös oli myönteinen sahan perustamiselle. Lopullinen sinetti saatiin, kun maatalousministeriö 2.3.1921 ilmoitti Metsähallituk selle hyväksyneensä suunnitelman Kemin sahan ra kentamiseksi ja määränneensä nimeksi Veitsiluodon saha. Eduskunnan päätös oli myönteinen, tosin eräin

Metsähallitus

Vihdoin 23.11.1922 alkoivat upouuden sahalaitok sen kuuden kehän – raamin – terät purra Peräpohjo lan ja Lapin sitkeää ja tiheäsyistä puuta - Veitsiluodon ajanmukainen suursaha oli valmis ja toimi. Veitsiluodon saaren ja mantereen välinen silta man tereelle Rytikariin saatiin syyskesällä 1932, jolloin myös linja-autoliikenne Veitsiluotoon saattoi alkaa. Rivinsalmen maantie- ja rautatiesilta vihittiin käyt töönsä samana päivänä kun tulevan paperitehtaan pe ruskiven muuraus suoritettiin 19.6.1953.

MANNELINTEOLLISUUSVALOKUVAAMO/METSÄMUSEOSUOMEN-LUSTOKUVA: KUVA: KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO / VALOKUVA-ARKISTOSahan pääosintuotteetvientiin Nyt 100 vuotta myöhemmin StoraEnso Veitsiluodon sahan tuotannosta menee noin 85 prosenttia vien tiin. Tärkeimmät vientikohteet ovat Japani, PohjoisAmerikka, Englanti ja Välimeren maat. Veitsiluodosta maailmalle menevä sahatavara on mäntyä. Erityises ti Japanissa on tykästytty tiukkasyisen ja pienioksai sen männyn ulkonäköön. Sahatavaraa menee myös muun muassa Pohjois-Afrikkaan, erityisesti Marok koon ja Algeriaan. Siellä siitä rakennetaan esimerkiksi ovia, ikkunoita, ikkunaluukkuja ja huonekaluja. Poh joissuomalaisesta metsästä peräisin oleva mäntytukki saattaa siis päätyä vaikkapa sohvaksi Marokkoon. Sanonta ”Sen kunniaksi, kun sisko pääsi sahalle töi hin” on lähtöisin mahdollisesti Haukiputaalta. Eikä ihme, sillä paikkakunnalla on toiminut aikoinaan kuusi suurta sahaa, ja Haukipudas oli tuohon aikaan Suomen teollistunein maalaiskunta. Sahat olivat mer kittävä naisten työllistäjä. Katsellessani Veitsiluodon sahan työväestä otettuja vanhoja kuvia, huomasin, että heidän joukossaan työskenteli huomattava määrä nai sia. Varmasti myös Veitsiluodon sahan työntekijöiden perheissä oli usein näissä merkeissä syytä pieneen juh laan. Lähteet; Saaren tarina, Juhani Lares 1997, Veitsiluodosta valtaväylille, Pentti Puro 1921 – 1971 Internet; www.storaensometsä.fi Veitsiluodon saha ja tukkiallas 1962. Kemin Veitsiluodon sahan työntekijöitä vuonna 1929. 37Opas • Guide | 2 • 2022

”Prinsessakirkko” valmistui syksyllä 1902 38 Opas • Guide | 2 • 2022

Arja Huhtamäki Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen Päätös kirkon rakentamisesta Kemiin tehtiin 7.12.1896. Kemi sai oman kirkon ja seurakunnan vasta 30 vuotta kaupun gin perustamisen jälkeen. Ensimmäiset vuosikymmenet kemiläiset kuuluivat sa maan seurakuntaan Kemin maaseurakunnan kanssa. Jonkin verran ilmeni vastustusta kirkon rakentami sesta. Mm. kirkon rakentaminen oli lapsellista, koska maaseurakunnan kirkko oli vain kymmenen kilomet rin päässä ja matkan tekeminen sinne voisi olla aino astaanToimikuntavirkistävää.valitsi kirkon piirustusten laatijaksi tun netun kirkkojen suunnittelijan, arkkitehti Josef Sten bäckin. Valinta tehtiin kustannussyistä ilman arkkiteh tikilpailua. Syyskesällä 1897 valmistuneet luonnokset ja pienoismalli olivat kaupunkilaisten nähtävillä pan kinjohtaja Hirmun työhuoneen ikkunassa. Arkkiteh din laatima kustannusarvio oli kuitenkin hankkeesta vastaaville epämieluisa yllätys, mutta kaiken kaikki aan piirustukset olivat kuitenkin toimikunnan mie leen, ja se ehdotti kirkon rakennettavaksi piirustusten mukaan. Tarkka työselitys Kemin kirkon maapohjan tutkimus- ja perustustyöt päästiin aloittamaan keväällä 1900. Kirkon kivijalan graniittilohkareet tuotiin hevosten vetäminä Terva harjun takaa Rautakalliosta, josta samaan aikaan lou hittiin kiviä Oulun ja Kemin välisen rautatien siltara kennuksille. Niin ikään keskikesän tienoilla vuonna 1900 sisäsatamaan alkoi saapua Porin ja Tornion seu duilta tiililastissa olevia laivoja. Muurarit, kirvesmie het, peltisepät ja maalarit olivat etupäässä kemiläisiä alansaArkkitehtimestareita.Stenbäck oli tehnyt tarkan työselityksen, jossa määrättiin jopa tiilien savilaatu. Holvilappei den muuraamiseen käytettiin erikoisohjeiden mukai sia kevennettyjä tiiliä. Kevennys saatiin aikaan siten, että savimassaan sekoitettiin sopiva määrä sahajauho ja, jotka paloivat tiiliä poltettaessa. Noin puolentoista vuoden ajan monikymmenlukuinen miesjoukko uu rasti rakennuksella ilman nostureita ja betonimyllyjä, ilman sähkövaloa ja lämmityslaitteita. Sellainenkin suoritus kuin kirkonkellojen nostami nen tapuliin tuotti yli 100 vuotta sitten vaikeuksia. Te räksiset, saksalaisessa Bochumin kaupungissa valetut kellot painavat 1600 ja 1200 kiloa. Suureen kelloon on kaiverrettu teksti: ”Kiittäkää Herraa ja saarnatkaat Kemin kirkko 120 vuotta Hänen nimeensä, julistakaat Hänen töitänsä kansansa seassa”, pieneen kelloon: ”Avatkaat minulle vanhurs kauden portit, minun käydessäni kiitämään Herraa”.

Unohtui housun taskuun Kirkkoherra J. G. Snellmannilla, maaseurakunnan kirkkoherralla (1893-1906), oli mittavat ansiot Kemin kaupunkiseurakunnan perustamisessa. Ensimmäinen virkaan valittu Kemin kaupunkiseurakunnan kirkko herra oli Juho Joutsela (1908- 1911). Hän oli hyväsy däminen ja helposti lähestyttävä ihminen, joka roh kaisi seurakuntalaisia luokseen mihin vuorokauden aikaan tahansa jos oli tarvetta. Joutselan jälkeen seuraava kirkkoherra oli Jaakko Ilmonen (1912-1935). Jumalanpalveluksia juhlisti hä nen hyvä messutaito. Saarnat olivat hyvin valmistet tuja. Kirkkoherranviraston järjestyksestä ja väestökir janpidosta Ilmonen piti hyvää huolta. Joskus kuitenkin yksinään virastossa toimivalle ikääntyvälle rovastille saattoi sattua harmillisiakin unohduksia. Niinpä ro vasti Ilmonen jollakin seurakuntamatkallaan oli kas tanut poikalapsen. Kuusi vuotta myöhemmin pojan äiti tuli hakemaan papintodistusta kansakouluun me noa varten. Ilmonen tutki kirkonkirjoja pitkän tovin ja sanoi sitten äidille: ”Kuinka te pyydätte pojallenne papinkirjaa, kun teillä ei poikaa olekaan?” Äiti ihmet teli rovastin puhetta ja sanoi: ”Kyllä minulla poika on, itsehän rovasti sen kastoi kuusi vuotta sitten.” Ilmonen mietti asiaa pitkään ja sanoi sitten yhä enemmän ih mettelevälle äidille: ”Minkälaiset housut minulla oli silloin jalassa, kun minä lapsen kastoin?” Äiti muis teli, että semmoiset raidalliset ne taisi olla. Ilmonen pyysi äiti odottamaan ja kapusi ullakolle, josta pitkän

Rakentamisen loppuvaiheessa kirjoitettiin rakenta jien nimet puulevylle, joka kätkettiin kirkon itäpäädyn lehterin rakenteisiin. Joskus tämä tervehdys paljastuu tulevien sukupolvien tutkittavaksi. Kirkko valmistui myöhäissyksyllä 1902 ja vihittiin käyttöön 8.3.1903. Kirkko on tiilirakenteinen, pitkä kirkko, jossa kaksi sivulaivaa. Rakennuksessa heijastu vat mannermaisen uusgotiikan vaikutukset. Erityisen selvästi tämä näkyy pääsisäänkäynnin yläpuolelle si joitetussa mahtavassa pyöröikkunassa ja alttariseinän suurissa ikkunoissa. Gotiikan vaikutus näkyy myös kirkon tornissa, pikkutorneissa ja päädyissä. Kirkon valmistuessa kaupungissa oli 1500 asukasta ja kirk koon mahtui 1200. Kirkko peruskorjattiin 2003 vuo den aikana. Kirkossa on nykyisin paikkoja n. 1000. Kangasalan urkutehtaan urut hankittiin vuonna 1934. Urut olivat alkujaan 26-äänikertaiset, mutta täyden nettiin 30-äänikertaisiksi vuonna 1948. Kirkon urkui hin tehtiin mittava remontti vuonna 2021. Urut ovat pneumaattiset, ja soivat todella kauniisti ja mahtavasti.

ajan kuluttua palasi pieni paperilappu kädessään. Mer kintä oli kuusi vuotta sitten jäänyt housujen taskuun. Kirkon palvelukseen alettiin palkata lisää työntekijöi tä mm. lukkari-urkuri, kirkon isännöitsijä, suntio ja diakonissa.

”prinsessakirkko”Vaaleanpunainen

Kemin kirkko on todella kaunis kansallisromantiikkaa ja uusgoottilaista tyylisuuntaa edustava kirkko. Josef Stenbäckin suunnittelemia kirkkoja on Suomessa 35, Lapin läänissä ainoastaan Kemin kirkko. Stenbäckillä oli paljon yhteyksiä Saksaan, josta mm. alttarilaite on saksalaisesta Bremenistä. Siihen kuuluu kullattu kru sifiksi, pähkinä- tai jalopuinen risti ja jalusta sekä kip siset koristeet. Ajannäyttäjä kirkon tornissa on myös saksalaista alkuperää. Se on näyttänyt maallista aikaa vuodesta 1903, myös valaistuna pimeän aikaan vuo destaKirkkopiha1951. oli vielä 1930-luvulla luonnontilassa. Se kasvoi heinää, jonka suntio niitti lehmilleen. Kirkko pihaa alettiin kunnostaa 1940-luvulla. Kirkkopihassa sijaitsevat sankarihaudat sekä neljä muistomerkkiä. Kirkon mittavan remontin jälkeen vuonna 2002-2003 kirkkopiha kunnostettiin kesällä 2004. Silloin uusittiin pihan kivetys, valaistus ja aita. Kahdelta sivulta pois tettiin pensasaita. Tilalle tuli aita, joka sopii todella hienosti uusgoottilaiseen tyyliin: harmaat graniittipyl väät, niiden välissä rautaputket. Nykyinen kirkon ulkoväritys on arkkitehti Sten bäckin suunnittelemassa alkuperäisessä värissään, vaaleanpunaisen sävyiset seinät ja grafiitinharmaa katto. Kemissä kirkko seisoo korkealla paikalla koko komeudessaan ja kauneudessaan, joidenkin ihmis ten mielestä se on ”prinsessakirkko”. Kerrotaan myös, että Kemiin vihittäväksi tullut ulkopaikkakuntalainen nuoripari oli valinnut Kemin kirkon vihkikirkokseen sen kauniin vaaleanpunaisen värityksen vuoksi, koska heidän hääteemansa väri oli roosa, kuin myös morsia men ja sulhasen puvut, roosan sävyiset. Kirkko kutsuu vierailijoita suojiinsa kirkon palve luksiin ja hiljentymään erityisesti nykyelämän kii reisenä aikana. Kirkko toimii kesäisin ns. Tiekirkko na. Se on avoinna rukous- ja lepohetkiä varten, myös opas on paikalla arkisin esittelemässä kirkkoa. Talvi sin Lumilinna-toiminnan aikana opas on paikalla lau antaisin. Oppaat esittelevät mielellään kirkkoa. Näin vierailija saa vastauksen moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, esim. mikä on katosta riippuvan laivan historia ja merkitys. Usein erityisesti entisiä kemiläi siä kiinnostaa kysymys, mihin katosi iso alttaritaulu, tai kenen taiteilijan luovuudesta ovat syntyneet häikäi sevän kauniit lasimaalaukset sekä moni muu mielen kiintoisen kiehtovasti kirkkoon liittyvä historiallinen asia. Opas kertoo. Lähteet: Kemin seurakunnan 100v -historia (1902 -2002), Kansliasta kansan pariin Meri-Lapin matkailuoppaat ry: Kemin kirkko, Oppaana kirkossa. Kirkon lasimaalaukset.

39Opas • Guide | 2 • 2022

• Guide | 2 • 2022

Eila Kolehmainen, kuoron hallituksen puheenjohtaja Kuoro on perustettu vuonna 1992 nimellä Länsi-poh jan Oratoriokuoro. Perustajayhteisöt olivat Kemin seurakunta, Länsi-Pohjan Musiikkiopisto ja Kemin kaupunginorkesteri, keskeisinä puuhamiehinä Jouko Juntunen, Ari Rautakoski ja Pertti Hynninen. Kuoro perustettiin esittämään suuria kirkkomusiikkiteoksia yhdessä kaupunginorkesterin kanssa. Tällaista kuoroa ei Kemissä ollut aikaisemmin ollut, ja kuoro otettiin kin lämpimästi vastaan. Ensimmäinen konsertti oli palmusunnuntaina 1993 Kemin kirkossa, jolloin esi tettiin Johann Sebastian Bachin Markus-passio.

Meri-Lapin Oratoriokuoro

KUVA: PERTTI KOSTAMO Kuoron 25-vuotiskon sertti Kemin kirkossa vuonna 2017. Bachin Johannes-pas sio Tervolan seurakun takeskuksen kirkossa 4013.4.2022.Opas

Kuoro on tähän mennessä konsertoinut noin 80 ker taa. Lähes kaikki esitykset on taltioitu kuoron omaa käyttöä varten. Suurteosten tuotanto on pitkä prosessi, sillä nuottien hankinnasta konserttiin kuluu usein lä hes vuosi. Prosessi huipentuu yhteisharjoituksiin so listien ja orkesterin kanssa. Kuoron toiminta onkin ympärivuotista ja samanaikaisesti työn alla on useam pia teoksia. Useita Suomen nimekkäimmistä solisteis ta on laulanut kuoron kanssa. Tänä päivänä Meri-Lapin Oratoriokuoro toimii it senäisenä yhdistyksenä. Syksystä 2015 lähtien kuoroa on johtanut kapellimestari Ville Mankkinen. Äänen muodostajana toimii Leena Ylipiessa ja harjoituspia nistina Niko Mäenalanen.

Kemin kaupunginteatterin syksyn 2022 ohjelmiston kaksi ensi-iltaa Esityskalenteri ja lisätiedot: Keminwww.keminteatteri.comkaupunginteatterin lippukassa KauppakatuTullimakasiini27, 94100 Kemi Puh. 016 258 232 Avoinna ti - pe klo. 11-16 ja tuntia ennen esitystä Ismo Puh.TeatterisihteeriPerkkiö+35816258 220 Mobil +358 40 5712 Sivistystoimiala,Keminismo.perkkio@kemi.fi179kaupunkiKulttuuriosasto, Kulttuuripalvelut Kemin Kauppakatukaupunginteatteri27,94100Kemi Kolmen kimppaIhmeellinen maalari ”Ei kolmen kimppa ikinä toimi. Yks menettää hermonsa ja häipyy.” 41Opas • Guide | 2 • 2022

Harmaaseen ja tylsään maailmaan saapuu 10.9. maa lari, joka osaa tehdä värejä. Värien lisäksi hän sekoit taa pienen kylän ihmisten arjen täydellisesti. Yhtäkkiä kaikki loistaa väreissä ja ihmiset ovat onnellisia. Mutta voiko värejä olla liikaa? Ihmeellisen maalarin kotiesitykset esitetään Kemin tullimakasiinin näyttämöllä (Kauppakatu 27). Esitys on tilattavissa päiväkoteihin ja kouluihin 12.9. alkaen. Tilausnäytäntöjä myydään myös Tullimakasii ninTiedusteluttiloihin. teatterin toimisto puh. 016 258 219 ja 016 258 220. Syyskuun 24. päivä saa nokkela ja vauhdikas farssi komedia, Kolmen kimppa ensi-iltansa. Näytelmän on kirjoittanut Clément Michel, ohjannut Petri Jäärni ja lavastanut Kaisa Niva. Paul haluaisin erota tyttöystävästään Sophiesta, muttei saa sanottua sitä ääneen. Niinpä Paul yrittää saada Sophien jättämään hänet ja keksii kutsua ystä vänsä Martinin heidän kotiinsa asumaan ajatellen So phien näin kyllästyvän ja lähtevän. Vastahakoiseksi vieraaksi päätyvä Martin ei kuiten kaan vastaa Paulin odotuksia kämppäkaverina. Kun myös Sophie on yllätyksiä täynnä, joutuu Paul itsekin pohtimaan tekojensa seurauksia tunnelman tiivistyes sä asunnossa äärimmilleen. Kolmen kimppa on nokkela, vauhdikas ja täynnä väärinkäsityksiä oleva komedia yhteiselämän onnesta ja haasteista. Loppuun saakka virittyvä tunnelma nau rattaa ja pistää pohtimaan kannattaisiko salailujen ja juonimisten sijaan puhua asioista suoraan. Rooleissa nähdään Olli Halttu, Asta Rentola ja Samu Stenberg. Esityspaikkana toimii Tullimakasiinin näyttämö.

Kunnallisen teatterin synty Vuoden alkupuolella vuonna 1946 kerrottiin Teatterilehdessä, että Turun kaupungin valtuusto käsitteli kau punginhallituksen esityksen kunnallisen kaupungin teatterin perustamisesta Turkuun. Valtuusto hyväksyi ehdotuksen. Turkuun perustettiin kunnallinen kau pungin teatteri 1.6.1946. Tämä aiheutti suurta mielen kiintoa teatteriväen keskuudessa kautta Suomen. Kemi aloitti valmistelut kunnallisen teatterin saamiseksi Ke miin vuoden 1946-1947 aikana. Syksyllä 1946 tehtä vään valittu teatterilautakunta ryhtyi valmistelutöihin.

Arja Huhtamäki Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen Kemin kaupunki perustettiin 5.3.1869. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset asiat olivat kaupungissa keskeisellä sijalla ja henkiset harrastukset jäivät niiden var joon. Sivistys alkoi kuitenkin viriämään, sillä 1800-luvun jälkipuoli oli suomenkie lisen sivistyksen nousuaikaa. Tästä seurasi suomalaisen kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin ja näyttämötaiteen nousu sekä kirjastolaitok sen kehitys. Hyvin merkityksellinen kunnallinen sivis tyslaitos, kirjasto, aloitti toimintansa Kemissä vuonna 1879.Erittäin merkittäviksi sivistyksen tekijöiksi muodos tuivat Kemissä 1800-luvun lopulla perustetut suuret kansalaisjärjestöt: työväenliike, raittiusliike ja nuoriso seuraliike. Kemin vanhin sivistysjärjestö, Raittiusseura Toivo perustettiin 1.7.1884. Näytelmiä esitettiin ahkerasti eri työväenyhdistyk sien, raittius- ja nuorisoseurojen iltamissa. Näyttä mötaide ei entisaikojen Kemissä enempää kuin muis sakaan pienissä kaupungeissa ollut vielä taiteenalana itsenäistynyt. Näytteleminen liittyi muuhun kansa laistoimintaan ja ”palveli” itsensä ulkopuolella olevia tarkoitusperiä, esimerkiksi raittiusaatetta tai työväen liikettä. Koulutettuja näyttelijöitä ja ohjaajia ei ollut käytettävissä.

kulta-aikaaHarrastajateattereiden

Kemin kunnallinen teatteri aloitti toimintansa elo kuun 1. päivänä 1947, toisena Suomen kunnallise na teatterilaitoksena Turkuun perustetun kaupungin teatterin jälkeen. Kemin kaupungin ensimmäinen te atterinjohtaja oli Vili Lehosti.

Kemiläistä näyttämötaidetta kautta aikojen

Kemin Pirtin tiloissa esitettiin Kemin kaupungin teatterin viimeinen näytelmä toukokuussa 1980 Dario

42 Opas • Guide | 2 • 2022

Näyttelijät valittiin, mikäli mahdollista, henkilöistä, jotka siviiliammattinsa perusteella voitiin katsoa sove liaiksi. Jos mies oli suutari siviilissä, arveltiin, että hän oli sovelias myös näytelmän suutarin osaan. Samoin ajateltiin räätälistä, papista, lukkarista. Hyvä ammat tisuutari ei aina ollut paras mahdollinen näyttelijäsuutari. ”Älä sinä tule minua neuvomaan – olen teh nyt suutarin töitä pienen ikäni” tuli neuvojalle helposti vastaukseksi.Tiettyihin rooleihin oli vaikea saada näyttelijää, koska hänet leimattiin roolinsa takia myös yksityise nä henkilönä. Esimerkiksi, jos tytön rooli oli esittää kevytkenkäistä naista, jo ennen esitystä ilmoitettiin, että ei kevytkenkäisen osan esittäjä suinkaan itse ollut sellainen. Kun muistaa vielä karut olosuhteet, ahtaan näyttämön ja kehnot kulissit, ymmärtää näyttämötai teen mahdollisuuksien rajat. Yleisöä nämä puutteelli set esitykset kuitenkin lämmittivät. Näytelmän tapah tumiin eläydyttiin hartaasti ja kokonaan. Kemin seudulla esitetyistä näytelmistä valtaosa oli 1900-luvun ensi vuosikymmenellä työväenyhdistys ten harjoittamia. Näyttämötaiteen harjoittaminen oli vilkasta, mutta välillä harrastustoiminta keskeytyi tai loppui kokonaan. Raittiusseura Toivo lopetti näyttä mötoiminnan kokonaan. Kun Karihaaran Työväen Näyttämön toiminta lo pullisesti päättyi vuonna 1930, ei Kemissä ollut vuo siin vakinaista teatteritoimintaa. Lokakuun 2. päivänä 1934 pidettiin kokous Kemin Pirtissä, rakennuksessa, joka oli valmistunut vuonna 1927. Kokouksessa pää tettiin ryhtyä puuhaamaan perustettavalle teatteril le kannatusyhdistystä. Marraskuun 11. päivänä 1934 pidettiin Kemin Teatterin kannatusyhdistyksen pe rustava kokous. Kemin Pirtin juhlasali toimi Kemin Teatterin ja myöhemmin Kemin kaupungin teatterin esityspaikkana vuodet 1934-1980. Kemin Työväen Näyttämön toiminta oli ollut useaan otteeseen keskeytynyt, kunnes työväennäyttämön his toriassa heräsi sen ns. neljäs vaihe vuosiksi 1944-1947. Kun Kemin Työväen Näyttämö oli herätetty henkiin, oli kaupungissa taas kaksi teatteritaiteen laitosta: kan natusyhdistyksen ylläpitämä Kemin Teatteri (Yhteiste atteri) ja työväennäyttämö. Muutaman vuoden toimin nan jälkeen oli Kemin Työväen Näyttämön viimeinen ensi-ilta maaliskuussa 1947. Syystä tai toisesta taiteel linen taso oli pysynyt verrattain vaatimattomana, eikä yleisön suosio ollut menneiden aikojen veroista.

rikkaasta ja taiteel lisesti antoisasta tuotannosta.” Luovuuden sydän asuu ennakkoluulottomuudessa. Lähteet: Niilo Teerijoki - Ossi Hedman: Kemi teatterikaupunkina osa I (1885 – 1953) Niilo Teerijoki – Hannu Hyötyniemi: Kemi teatterikaupunkina osa II (1953 – 1982) Keisarinna. Ensi-ilta 29.12.1957. Kultakausi. Ensi-ilta 22.11.1980. Seitsemän veljestä. Ensi-ilta 22.9.2007. Kolmen pennin ooppera. Ensi-ilta 24.1.1970. Hiirenloukku. Ensi-ilta 26.4.2003. Karvan verran kuutamolla. Ensi-ilta 10.9.2016. KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / NINA SUSI KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / NINA SUSI KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / PAULI JÄRVINEN KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / MIKA AHONEN KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / KEMIN KUVAAMO

tuntisivat tarvetta kokoontua nauttimaan teatterinsa aiheiltaan monipuolista,

Fon farssi: ”Ei makseta, ei makseta”. Huolimatta sii tä, että Kemissä näyttämö- ja teatterihistoria ulottuu 1900-luvun alusta asti tähän päivään, ei Kemissä toi mineilla teattereilla ollut vuoteen 1980 mennessä ol lut omia teatteritiloja. Vuonna 1934 perustettu Kemin teatteri ja sitä seurannut vuonna 1940 muodostunut Yhteisteatteri saivat koko toimintakautensa toimia Ke min Pirtiltä vuokraamissaan tiloissa. Uusissa omis sa toimitiloissaan vuonna 1980, Kemin kulttuurikes kuksessa, aloitti Kemin kaupunginteatteri esityksen kemiläiskirjailija Anneli Pukeman näytelmällä ” Kul takausi”, jonka ohjasi teatterinjohtaja Matti Miikku lainen. Hänen teatterinjohtajakausi kesti 12 vuotta, 1970-1982.Keväällä vuonna 2022 Kemin kaupungin teatterin toiminta loppui. Toukokuun 25. päivä pidettiin MeriLapin Teatteriyhdistys ry:n perustamiskokous. Näin päättyi Kemissä kunnallisen teatteritoiminnan aika, sen täyttäessä 75 vuotta Meri-Lapin teatteriyhdistys ry aloittaa ensimmäiset esityksensä syksyllä mielen kiintoisella ja tasokkaalla ohjelmistollaan historial lisessa Tullimakasiinissa. Aivan kuin, vuonna 1982 kirjassa Kemi teatterikaupunkina II, myös tänä päivä nä ”teatterinystävien harras toive on, että teatterielä mä jatkuvasti uudistuisi ja sen ammatillinen taso säi lyisi korkeana niin, että kemiläiset sekä lähikuntien asukkaat entistä useammin runsaslukuisemmin henkisesti

Oppaasta on moneksi – aina valmiina Opastusten lisäksi on päästy olemaan mukana erilaisissa matkailun kehittämishankkeissa opastoiminnan näkökul masta. Oppaita on pyydetty mukaan kaupunkien, kuntien ja matkailualueen erilaisiin kehittämishankkeisiin. Näis sä olemme oppaina päässeet antamaan opastamisen nä kökulmaa eri tilanteisiin ja tapahtumiin. Myös olemme saaneet hyödyllisiä oppeja liike-elämän ja matkailualan toimijoiden ajatuksista ja näkemyksistä ja voimme niitä hyödyntää omissa toiminnoissamme. Tähän mennessä mieleenpainuvimmat tapahtumat ovat moninaiset lasten ja koko perheen tapahtumat, joissa op paat ovat olleet mukana tai itse järjestäneet. Näistä muu tamia mainitakseen, lasten historiallinen kävelykierros

Kyösti Karjalainen Meri-Lapin Matkailuoppaat ry, puheenjohtaja Opastoimintaan ryhtyessä ei aina välttämättä koulutuksissa tule ilmi mitä kaikkea opas voi joutua tai pi kemminkin pääsee tekemään. Pe rinteisten kävelykierrosten, kohdeo pastusten ja kiertoajelujen lisäksi on monenmoista tapaa tuoda aktiivisen opastoiminnan näkyvyyttä esille.

Kemin Meripuiston museoalueella, Merirosvojen kävelykierros si säsatamassa, Lasten joulukierros Kemin kaupungissa, Koko per heen liikuntapäivä Kemin rautatieaseman puistossa, Kemin Ladun järjestämät Joulupolut, Merirosvoristeilyt Laitakarin saarelle ja hui keat koko perheen Viikinkiviikonloppu Laitakarin saarella ja monia muita tapahtumia näiden lisäksi. Koko perheen ja lasten tapahtumissa on saanut heittäytyä, vaikka millaisiin rooleihin täydellä sydämellä, kuitenkin ammattitaitoises ti oppaan näkökulmasta. On oltu Aseman tonttuna, lohikäärmee nä, merirosvona, viikinkinä, ”pikku poikana”, joulupukin muorina, Tummu Tuulitukkana, Lapin Shamaanina jne. Meri-Lapin Matkailuoppaissa saamme kiittää näistä mahtavista koko perheen ja lasten tapahtumien ideoinnista ja suunnittelusta opastamme erä- ja luoto- sekä kaupunkiopastamme Päivi Koskelaa. Omien sanojen mukaan, hänellä karkaa ideat pilviin ja välillä ava ruuteen, mutta juuri siitä syystä niihin kaikkiin lähtee täysillä mu kaan ja pyritään toteuttamaan välillä mitä hauskimpia ideointeja. Asusuunnittelut erikoisiin tapahtumiin ovat myös olleet innoittavia ja Vuosienhauskoja.varrella saamat kokemukset niin tilatuista opastuksista, yhdistyksen järjestämistä opastetuista retkistä kuin muista tapah tumista ja hankkeista, ovat vahvistaneet kiinnostusta opastuksien tekemiseen ja järjestämiseen. Kokemukset ovat myös opettaneet sen, ettei kannata jämähtää tiettyyn kaavaan ja lokeroida opas tamista vain tietynlaiseen toimintaan. Opastamista pystyy teke mään niin monen lailla ja monissa tilanteissa, jopa huomaamatta. Mielestäni voisi todeta, että opastoimintaan kouluttautunut ja omistautunut ammattitaitoinen opas on monipuolisesti aina val mis auttamaan ja viihdyttämään kaikissa tilanteissa paikkakun nasta riippumatta.

Mukaan toimintaanopasliiton

Monessa

Posiolta muutin elokuussa 1988 Kuusamoon tul tuani valituksi Kuusamon kunnan elinkeinotoimessa avoinna olleeseen markkinointisihteerin virkaan. Toi mipaikkani oli Matkailukeskus Karhuntassu. Suoritin Kuusamossakin Kuusamon kansalaisopiston järjestä män matkailuoppaan peruskoulutuksen todistuksen päivämäärän ollessa 19.5.1989. Todistuksen on alle kirjoittanut kurssin johtajana Sinikka Rastas. Liityin heti Kuusamon Matkailuoppaat ry:n jäseneksi ja toi min yhdistyksen koulutus- ja tiedotussihteerinä kolme vuotta ja puheenjohtajana vuodesta 1993. Kuusamos sakin virkatehtäviini kuului opasvälityksen ylläpito ja uusien opastuspalvelujen tuotesuunnittelu ja matkai luoppaiden täydennyskoulutus. Kouluttauduin itsekin ahkerasti suorittamalla opaskouluttajakurssi I:n ja II:n Kuusamon kansanopistossa. Ensimmäisen kurssin johtajana toimi Seija Sorsavirta ja toisen Hilkka Har maala. Kurssitodistuksen ovat allekirjoittaneet myös Suomen Opasliiton silloinen puheenjohtaja Bo Grön holm ja Anja Lähteenmäki Matkailun edistämiskes kuksesta. Lokakuussa 1991 järjestimme Kuusamos sa ikimuistoiset valtakunnalliset opaskoulutuspäivät, joille osallistui yli 330 auktorisoitua matkailuopasta. Noista opaspäivistä on jo 31 vuotta. Olitko sinä siel lä mukana ja vieläkö muistat? Jos sinulla on valoku via, lähetä minulle vaikka WhatsApilla, Signalilla tai sähköpostilla.

Osallistuin aktiivisesti myös Pohjois-Suomen alueko kouksiin ja aluetoimintaan. Vuonna 1990 julkaisimme ensimmäisen Pohjoisen Opas -lehden, ja siitä asti se on ilmestynyt joka kevät. Ensi vuonna ilmestyy nu mero 33. Lehti on Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien matkailuoppaiden, eräoppaiden ja matkanjohtajien ja erikoisalojen oppaiden lehti, jon ka ilmestymistä odotetaan innokkaasti eri puolilla Suomea.Syysliittokokouksessa vuonna 1992 minut valittiin ensimmäisen kerran Suomen Opasliiton hallitukseen

46 Opas • Guide | 2 • 2022

Muistelmia menneiltä vuosikymmeniltä mukana opastoiminnassa

Hilkka Kangastie matkailuaineiden opettaja emerita, matkaopas,opaskouluttaja, opastusnäyttöjen arvioija, YTM, tradenomiNTM, (amk) Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 35 vuot ta toiminnastani Suomen Opasliiton jäsene nä neljän eri yhdistyksen kautta monessa eri roolissa. Olen ollut perustajajäsen ja puheen johtaja Posion Matkailuoppaiden yhdistyksessä, hallituksen rivijäsenenä, koulutus- ja tiedotussih teerinä, yhdistyksen sihteerinä tai puheenjohtajana Kuusamon, Tornion ja Kemin (nyk. Meri-Lapin Mat kailuoppaat ry) opasyhdistyksissä. Suomen Opasliiton hallituksen jäsenenä ja Pohjois-Suomen alue-edusta jana tai vara-alue-edustajana olen ollut kaikkiaan 18 vuotta. Kaikkina näinä vuosikymmeninä olen toimi nut myös opaskouluttajana ja opastusnäyttöjen arvioi jana Pohjois-Suomen alueella. Nyt olen päättänyt an taa tilaa nuoremmille toimijoille ja on muistelmien ja kiitosten aika. Kaikki alkoi Posiolla Matkailuoppaan urani sai alkunsa Posiolla syksyllä 1986. Olin juuri keväällä valmistunut Kajaanin kaup paoppilaitoksen ensimmäiseltä ylioppilaspohjaiselta matkailulinjan vuosikurssilta matkailumerkonomiksi. Opettajani Pekka Lackman johdatteli minut koulutuk sen aikana opastuspalvelujen maailmaan. Ensimmäi sen työpaikkani sain siis matkailuneuvoja/kulttuuri ohjaajan yhdistelmäviran hoitajana Posion kunnassa, joten muutin Kajaanista sinne. Posiolla ei ollut koulu tettuja matkailuoppaita, joten suunnittelin ja toteutin Posion ensimmäisen matkailuoppaan koulutuk sen ja osallistuin siihen itsekin. Jännittävin hetki oli 11.4.1987, kun vuorossa oli suullisen opastuskokeen (nykyisin opastusnäytön) suorittaminen Opasliiton arvioijien arvioidessa onnistumistani. Ja tiesin, että tämä tulisi toistumaan opasurani aikana joka kolmas vuosi. Myöhemmät ajat toivat helpotuksen, kun ai kaväli muuttui viideksi vuodeksi. Silloinen PohjoisSuomen alue-edustaja Sinikka Rastas Rovaniemen Matkailuoppaat ry:stä kävi kurssin alussa esittelemäs sä meille Suomen Opasliiton toimintaa, ja alusta asti oli selvää, että valmistumisen jälkeen perustamme yhdistyksen ja liitymme Suomen Opasliittoon. Ja näin tapahtuikin. Virkatyönäni Posion elinkeinotoimen yl läpitämässä matkailuneuvonnassa suunnittelin ja to teutin opastuspalvelujen välitystoiminnan ja markki noinnin muiden töideni lisäksi. Tammikuussa 1988 suoritin Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston Kuusa mon toimipaikan järjestämän matkanjohtajakurssin matkanjohtaja May Lundqvistin johdolla.

ja Pohjois-Suomen alue-edustajaksi toimikauden al kaessa vuoden 1993 tammikuussa. Toimikausia ker tyi kolme, eli vuoteen 2006 saakka. Suomen Opaslii ton puheenjohtajana toimi Seija Sorsavirta. Vuosina 2007–2022 olen ollut Suomen Opasliiton hallituksessa joko varsinaisena tai vara-alue-edustajana Margit Sell bergin, Ritva Laaksovirran, Hanna-Leena Laihosen ja Virpi Joutsan toimiessa puheenjohtajina. Hallitustyös kentelyssä minua kiinnostivat eniten matkailuoppai den koulutukseen ja auktorisointiin liittyvät asiat. Iki muistoisimmat kokousmatkat hallituksen kokouksiin tein vara-alue-edustajana toimineen opaskollegani ja ystäväni Helena Aron kanssa. Sydäntäni lämmittää vieläkin Kajaanin Matkailuop paat ry:n esitys Opasliiton hallitukselle tammikuussa 1994. He esittivät, että vuoden oppaaksi valittaisiin minut. Esityksen perusteluissa todetaan seuraavaa: ”Hilkka Kangastie on aktiivinen, laajan alueensa yh distyksiin tasapuolisesti yhteyksiä ylläpitävä alueedustaja. Lyhyessä ajassa hän on saanut aluetoiminnan hyvään vauhtiin. Hän ideoi, huolehtii koulutuksesta ja luennoi kursseilla. Valoisan ja suoran luonteenlaa tunsa ansiosta Hilkka Kangastie on hyvä yhteistyö kumppani, joka tarmokkaan asioihinpaneutumisensa ohella tulee toimeen kaikkien kanssa.” Esityksen ovat allekirjoittaneet puheenjohtaja Anneli Piirainen ja sih teeri Rauha Roiha. Esitys on kehystettynä kotini sei nällä ja aina ohi kulkiessani vilkaisen sitä ja saan siitä voimaa. Näistä perusteluista huolimatta minua ei va littu vuoden oppaaksi 1994 eikä vielä seuraavanakaan vuonna Kuusamon Matkailuoppaat ry:n sitä esittäes sä. Sen jälkeen ei kukaan ole enää yrittänytkään esit tää minua vuoden oppaaksi. Olisikohan kolmas kerta todenVaikkasanonut.omien opintojeni ja työni vuoksi muutin paikkakunnalta toiselle, etsin aina paikallisen opasyh distyksen ja liityin mukaan toimintaan. Kuusamosta tieni vei Kälviän kautta Tornioon ja sieltä tänne Ke minmaahan. Nyt olen Meri-Lapin Matkailuoppaat ry:n jäsen ja järjestämme valtakunnalliset opaskoulu tuspäivät täällä jo toistamiseen. Yhdessä puheenjoh taja Kyösti Karjalaisen ja hallituksen jäsenten kanssa olemme ideoineet opaspäivien ohjelmaan luentoja, jotka toivottavasti kiinnostavat teitä osallistujia. Opintoja opettamistaja Menneet vuodet ovat olleet työntäyteisiä niin opiske lujen ja varsinaisen palkkatyöni kuin opastoiminnan työtehtävien kautta. Olen suorittanut ylioppilaspoh jaisen matkailumerkonomin koulutuksen Kajaanin kauppaoppilaitoksessa, valmistunut liiketalouden ja hallinnon tradenomiksi Oulun seudun ammattikor keakoulusta, yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta kauppatieteiden ja matkailun tiedekun nasta matkailun liiketoimintaosaamisen suuntau tumisvaihtoehdosta pääaineena matkailututkimus ja suorittanut opettajan pedagogiset opinnot Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Pohjois-Kar jalan Ammattiopistossa Nurmeksessa suoritin matka oppaan ammattitutkinnon ja Jyväskylän ammattikor keakoulussa näyttötutkintomestarin tutkinnon. Matkailusihteerin tehtävien lisäksi olen toiminut matkailun lehtorina silloisessa Kemi-Tornion am mattikorkeakoulussa Torniossa (nyk. Lapin ammat tikorkeakoulu) ja matkailun päätoimisena tuntiopet tajana Ammattiopisto Lappian Kemin toimipaikassa. Koulutukseni ja työkokemukseni ovat tuoneet mi nulle paljon tietotaitoa ja osaamista, jota olen saanut tuoda Suomen Opasliiton toiminnan ja kehittämisen hyväksi. Erityisesti olen nauttinut kouluttaessani uu sia matkailuoppaita täällä Pohjois-Suomen alueella. Tällä hetkellä on loppusuoralla opaskoulutus Kalajo ella. Opastusnäytöt ja valmistuminen ovat nyt syksyl lä. Mieluisat muistot minulla on myös Pohjoiskalotin oppaiden kouluttamisesta yhdessä opaskollegani Tuu la Saaritien kanssa. Opetuskielenä meillä oli ruotsin kieli, ja opiskelijoita oli Suomen, Ruotsin ja Norjan opasyhdistyksistä. Kurssiohjelman mukaisilla tutustu mismatkoilla Pohjoiskalotille opin itsekin todella pal jon ja ruotsin kieli sujui paremmin kuin tänä päivänä. Minulla on myös Sertifikat Vardötunnelen vuodelta 2003. Siinä todetaan: ”Hermed gjöres vitterlig at Hilk ka Kangastie har passert gjennom Vardötunnelen 80 meter under Barentshavet...” Iloa ja ystäviä Näiden vuosikymmenten aikana olen ollut monessa mukana niin opasyhdistysten kuin Pohjois-Suomen alueen alue-edustajana tai vara-alue-edustajana. Valta kunnallisilla ja alueellisilla koulutuspäivillä sekä Opas liiton hallituksessa, toimikunnissa ja työryhmissä olen saanut oppia tuntemaan satoja matkailuoppaita, meil lä on ollut hauskaa ja olen saanut nauraa paljon. Mo nista matkailuoppaista olen saanut hyviä ystäviä. Ko rona-aika vei vähiin tapaamismahdollisuudet, mutta onneksi kaikki alkaa elpyä noista ajoista pikkuhiljaa. Jos sinulla on noista yhteisistä hetkistämme valokuvia omassa albumissasi, lähetä minullekin. Jään uteliaana odottelemaan kuvianne ja kiitos jo etukäteen. Suomen Opasliitto täyttää 50 vuotta vuonna 2024. Näistä vuosista 35 olen saanut olla mukana elämääni rikastuttaneessa toiminnassa. Kiitos Suomen Opas liitolle, Pohjois-Suomen alueelle ja kaikille aluee ni opasyhdistyksille ja kaikille matkailuoppaille tästä vuosikymmenten pituisesta matkasta kanssanne. Mat kamme jatkuu vielä tästä eteenpäin, mutta luovutan vastuulliset tehtävät nuoremmille tekijöille. Ja nautin iloisista ja mukavista hetkistä kanssanne.

Kiitos opasystävilleni ja kiitos elämälle.

47Opas • Guide | 2 • 2022

Matkanjohtaja on esimerkiksi bussimatkan ”vastaava”, joka huoleh tii ryhmästä pidemmän aikaa, päivän tai useamman ajan. Matkaopas on ulkomailla toimiva opas.

Mikä merkki, mikä opas?

Suomen Opasliiton jäsen opas voi ostaa itselleen nk. pinssin, pienoisopasmerkin, joka on pieni hopeinen Guide-merkki. Sitä voi auktorisoitu opas vapaasti käyttää esim. puvun kaulusmerkkinä, juhlissa, edus tustilaisuuksissa oppaiden yhteisissä tapahtumissa. Sitä ei käytetä opasmerkkinä opastaessa. (kts. Kuva) Ansiomerkki Suomen Opasliiton jäsenelle voidaan ansiokkaasta toiminnasta myöntää Opasliiton ansiomerkki, joka on pieni kultainen rintaneula. Sitä käytetään kuten Suomenansiomerkkejä.Opasliitto ei ole ammattiin kouluttava taho vaan liitto määrittele tarvittavat tiedot ja taidot. joi ta koulutukseen tulee sisällyttää ja hyväksyy koulu tuksen. Yleinen käytäntö on, että yhdistykset yhdessä jonkin ammattioppilaitoksen kanssa suunnittelevat koulutuksen käytännön toteutuksen. Oppaan am mattitutkinnon koulutuksesta vastaa ko. järjestävä oppilaitos, yleensä yhdessä paikallisen opasyhdistyk senAmmattitaidonkanssa. opastus- tai aktiivisuusnäytön hy väksyjinä toimivat Suomen Opasliiton kouluttamat arvioijat yhdessä paikallistuntemuksen omaavien henkilöiden kanssa. Suomen Opasliitossa tehdään jatkuvasti töitä auk torisoinnin määritelmien ja esimerkiksi aktiivisuus näyttöjen kehittämisen parissa.

Suomen Opasliiton rekisterissä olevat oppaat, Opas liiton jäsenet, ovat auktorisoituja oppaita eli op paan ammattiin kouluttautuneita oppaita. Nämä auktorisoidut oppaat ovat liiton opetussuunnitel man mukaisen koulutuksen saaneita oppaita tai oppaan ammattitutkinnon suorittaneita oppaita. He ovat teoriaopintojensa lisäksi antaneet näytön osaamisestaan niin opastusalueensa tiedoista kuin ammattitaidostaan. Guide-merkki Lisäksi, Suomen Opasliiton jäseninä, suoraan tai opasyhdistyksensä kautta, he ovat oikeutettuja opas taessaan kantamaan rinnassaan joko hopeanväris tä tai kullanväristä Opasliiton myöntämää GUIDEmerkkiä. Merkin käytöstä on Opasliiton sivuilla olemassa erillinen ohjeistus. Ylläpitääkseen ammattitaitoaan ja osoittaakseen pätevyytensä auktorisoidun oppaan on lisäksi määrä aikojen puitteissa suoritettava nk. aktiivisuusnäyttö Hopeamerkkiä kantavan oppaan on annettava aktii visuusnäyttö viiden vuoden välein voidakseen pitää merkkinsä ja opastaa sitä käyttäen. Kullanvärisen merkin kantajalta, jolla on suoritettuna ammattitut kinto, edellytetään aktiivisuusnäytön antamista kah deksan vuoden välein. Mikäli hopeamerkin kantaja ei enää ole Opasliiton jäsen, on hänen luovutettava hopeamerkkinsä takai sin yhdistykselleen. Jos kultaisen merkin omistaja eroaa liitosta, hän saa pitää ostamansa merkin. Hän ei kuitenkaan myöskään ole oikeutettu opastamaan merkkiä kantaen, koska ei enää edusta opasliittoa. Auktorisoitu opas -nimitystä käytetään oppaasta, jolla on oikeus käyttää Suomen Opasliitto ry:n opasmerkkiä (asiaankuuluva koulutus, auktorisointi voimassa ja Opasliiton jäsen).

Mikäli näistä asioista on kysyttävää, voit aina olla yh teydessä liiton toimistoon tai alue-edustajaasi. Opaskoulutuksia on erilaisia ja samoin oppaita. Alla on esitelty lyhyesti erilaisia opasnimikkeitä.

48 Opas • Guide | 2 • 2022

Pienoisopasmerkki

Opasliitto jatkaa jäsenkoulutuksia taas syksyllä. Pandemia-aikana totuimme jo etäkoulutuksiin ja ne antavatkin erinomaisen mahdollisuuden koulut taa koko valtakunnan alueella asuavia jäseniämme. Tässä syksyn ohjelmaa, muutokset mahdollisia. Seuraa Opasliiton sivuja ja sähköpostiviestintää. 11.10. klo 18 Opasliiton säännöt, liittokokouksen esi tyslista, menettelytapa ja valtakirjat - pj. Virpi Joutsa Tarkoitettu varsinkin liittokokoukseen osallistuvil le, Zoom-linkki löytyy Opasliiton sivuilta muutamaa päivää aiemmin. Ei ilmoittautumista. 27.10. klo 18-20.30 Viestintä- ja vuorovaikutuskou lutus, kouluttaja Tiina Naumanen. Mukaan mahtuu 97 henkilöä. Alustana Zoom. Osallistujille maksuton. Ilmoittautuminen avataan pian.Matkailuoppaan viestintä ja vuorovaikutustaidot -koulutuksen tavoitteena on kehittää koulutettavien esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja tarkoituksenmu kaiseen ja vakuuttavaan viestintään erilaisissa matkai luoppaan viestintätilanteissa. Lisäksi annetaan eväitä haastavien vuorovaikutustilanteiden kohtaamiseen. Mukana teoriaa ja toimintaa. 22.11. ja 23.11. klo 17-21 MATUPA- eli Matkailu alan turvallisuuspassikoulutus verkossa, etänä. 2 x 4 h, eli kumpikin ilta kuuluu koulutukseen. MATUPA-koulutus toteutetaan koulutuksen jär jestäjäneli Esedun Teams-alustalla. Huomioithan että MATUPA-passi on voimassa 5 vuotta. Onko oma si vielä voimassa? Opasliitto sponsoroi koulutuksen hintaa, joten osallistujille jää maksettavaksi yhteen sä 35 euroa, joka kattaa myös vihkosen ja kortin sekä näidenKoulutukseenlähetyskulut.mahtuu mukaan 40 opasta. Ilmoittau du heti: Opaskoulutuspäivillä!Nähdäänsa,AluekoulutuspäivätMuistaMatupa-kortti. rittaneellesienkasturvallisuudenturvallisuuskoulutus.nekeskustenjoitus-Matkailualanhttps://forms.office.com/r/ANKnamVEdYturvallisuuspassiMatupaonmajaravitsemisalan,ohjelmapalvelualanjarintyöntekijöilleräätälöitypäivänkestäväMatupantavoitteenaonasiaparantaminenjaonnettomuukennaltaehkäisy.Koulutuksenhyväksytystisuomyönnetäänviisivuottavoimassaolevamyös:syyskuunlopulla/lokakuunalusseuraaalueesitiedotusta.Kemissävaltakunnallisilla

Opasliiton jäsenkoulutukset syksyllä 2022 49Opas • Guide | 2 • 2022

Meri-Lapin Matkailuoppaat ry on Suomen Opasliitto ry:n Pohjois-Suomen alueeseen kuuluva opasyhdis tys. Yhdistyksemme jäsenet ovat Suomen Opasliiton auktorisoimia ja kaikki matkailuoppaamme ovat suo rittaneet opastusnäytön Meri-Lapin matkailualueel le. Opastuskielinä ovat suomi, englanti, ruotsi, saksa, ranska ja Opastusalueenammekreikka.

alueeseen.Osaoppaistamme

Tervetuloa Meri-Lappiin! Välkommen till Sea Lapland! Meri-Lapin Matkailuoppaat ry Julkaisija Suomen Opasliitto ry Finlands Guideförbund fr Päätoimittaja Virpi opasliitto.fipuheenjohtaja@suomen-Joutsa Jäsenasiat osoitteenmuutokset:ja Toimistosihteeri | Kanslisekreterare Annamari Laine puh. 045 257 toimisto@suomenopasliitto.fi7411 Tuottaja Meri-Lapin Matkailuoppaat ry Työryhmä Kyösti Karjalainen Arja HannaHuhtamäkiRiihimäki Taitto ja ulkoasu Olli TaittopalveluItkonen/ Itkonen tmi

Sea Laplands reseguider är medlemmar i norra Fin lands Guideförbunds. Medlemmarna i vår förening är auktoriserade av Finlands Guideförbund. Guidnings språken är finska, engelska, svenska, tyska, franska och grekiska.Vårtguidade område är turistområdet Sea Lapland, Kemi, Simo, Keminmaa, Tervola,Torneå-Haparanda och Tornedalens av på båda sidor om rikets gräns. Vi genomför flera olika typer av guidade turer och skräddarsyr gärna guidningar efter våra kunders be hov. Guidade turer inkluderar vandringsturer, rund turer, destinationer och tematurer. Barnevenemang, hästturer, naturturer, cykelturer, kajakpaddling och olika resor till Bottenviken. Några av våra guider har också slutfört utbildning som reseguider och du kan också boka reseguider genom oss.

on Meri-Lapin matkailualue: Kemi, Simo, Keminmaa, Tervola ja Tornio-Haaparanta, sekä Torniojokilaakso molemmin puolin valtakunnan rajaa. Toteutamme useita erilaisia opastuksia ja mielel lämme räätälöimmekin opastuksia asiakkaiden tarpei denOpastuksinamukaan. kävelykierroksia, kiertoajeluja, koh de- ja teemaopastuksia. Lastentapahtumia, hevos kiertoajeluja, luonto-opastuksia, pyöräilyopastuksia, melontaopastuksia ja monenlaisia matkoja Perämeren ovat suorittaneet myös matkan johtajan koulutuksen ja meidän kauttamme voi varata myös matkanjohtajan palveluita.

Meri-Lapin Matkailuoppaat - Opas Guide 2/2022

Articles inside

Opasliiton jäsenkoulutukset syksyllä 2022

Mikä merkki, mikä opas?

Muistelmia menneiltä vuosikymmeniltä

Näyttämötaidetta Kemissä kautta aikojen

Kemin kirkko 120 vuotta

Oppaasta on moneksi ja aina valmiina

Kemin kaupunginteatterin syksyn ohjelmisto

Veitsiluodon saha 100 vuotta

Puutavara etsi sahaa

Kemin Pirtti 95v, 1927 - 2022

Fröökynä Amalia Appelgren ja hänen Emmansa

Kemin satama, Iso satama sisäsatama 150 vuotta

Amalia ja Emilia

Teollisuusmatkailu

Kemi on vihreä kaikkina vuodenaikoina

TornioHaparanda

Tornionlaakson museo

Toranda tarjoaa kävijöille elämyksiä kaikilla aisteilla

Tervehdykset

Monipuolisia kulttuurielämyksiä Kemin keskustassa

Aineen taidemuseo

Struven ketju

Tervetuloa tulevaisuuden Meri-Lappiin

Pääkirjoitus

Tapahtumia vauvasta vaariin

Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät