Kemin kirkko 120 vuotta

”Prinsessakirkko” valmistui syksyllä 1902

Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Päätös kirkon rakentamisesta Kemiin tehtiin 7.12.1896. Kemi sai oman kirkon ja seurakunnan vasta 30 vuotta kaupungin perustamisen jälkeen.

Ensimmäiset vuosikymmenet kemiläiset kuuluivat samaan seurakuntaan Kemin maaseurakunnan kanssa. Jonkin verran ilmeni vastustusta kirkon rakentamisesta. Mm. kirkon rakentaminen oli lapsellista, koska maaseurakunnan kirkko oli vain kymmenen kilometrin päässä ja matkan tekeminen sinne voisi olla ainoastaan virkistävää.

Toimikunta valitsi kirkon piirustusten laatijaksi tunnetun kirkkojen suunnittelijan, arkkitehti Josef Stenbäckin. Valinta tehtiin kustannussyistä ilman arkkitehtikilpailua. Syyskesällä 1897 valmistuneet luonnokset ja pienoismalli olivat kaupunkilaisten nähtävillä pankinjohtaja Hirmun työhuoneen ikkunassa. Arkkitehdin laatima kustannusarvio oli kuitenkin hankkeesta vastaaville epämieluisa yllätys, mutta kaiken kaikkiaan piirustukset olivat kuitenkin toimikunnan mieleen, ja se ehdotti kirkon rakennettavaksi piirustusten mukaan.

Tarkka työselitys

Kemin kirkon maapohjan tutkimus- ja perustustyöt päästiin aloittamaan keväällä 1900. Kirkon kivijalan graniittilohkareet tuotiin hevosten vetäminä Tervaharjun takaa Rautakalliosta, josta samaan aikaan louhittiin kiviä Oulun ja Kemin välisen rautatien siltarakennuksille. Niin ikään keskikesän tienoilla vuonna 1900 sisäsatamaan alkoi saapua Porin ja Tornion seuduilta tiililastissa olevia laivoja. Muurarit, kirvesmiehet, peltisepät ja maalarit olivat etupäässä kemiläisiä alansa mestareita.

Arkkitehti Stenbäck oli tehnyt tarkan työselityksen, jossa määrättiin jopa tiilien savilaatu. Holvilappeiden muuraamiseen käytettiin erikoisohjeiden mukaisia kevennettyjä tiiliä. Kevennys saatiin aikaan siten, että savimassaan sekoitettiin sopiva määrä sahajauhoja, jotka paloivat tiiliä poltettaessa. Noin puolentoista vuoden ajan monikymmenlukuinen miesjoukko uurasti rakennuksella ilman nostureita ja betonimyllyjä, ilman sähkövaloa ja lämmityslaitteita.

Sellainenkin suoritus kuin kirkonkellojen nostaminen tapuliin tuotti yli 100 vuotta sitten vaikeuksia. Teräksiset, saksalaisessa Bochumin kaupungissa valetut kellot painavat 1600 ja 1200 kiloa. Suureen kelloon on kaiverrettu teksti: ”Kiittäkää Herraa ja saarnatkaat Hänen nimeensä, julistakaat Hänen töitänsä kansansa seassa”, pieneen kelloon: ”Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydessäni kiitämään Herraa”.

Rakentamisen loppuvaiheessa kirjoitettiin rakentajien nimet puulevylle, joka kätkettiin kirkon itäpäädyn lehterin rakenteisiin. Joskus tämä tervehdys paljastuu tulevien sukupolvien tutkittavaksi.

Kirkko valmistui myöhäissyksyllä 1902 ja vihittiin käyttöön 8.3.1903. Kirkko on tiilirakenteinen, pitkäkirkko, jossa kaksi sivulaivaa. Rakennuksessa heijastuvat mannermaisen uusgotiikan vaikutukset. Erityisen selvästi tämä näkyy pääsisäänkäynnin yläpuolelle sijoitetussa mahtavassa pyöröikkunassa ja alttariseinän suurissa ikkunoissa. Gotiikan vaikutus näkyy myös kirkon tornissa, pikkutorneissa ja päädyissä. Kirkon valmistuessa kaupungissa oli 1500 asukasta ja kirkkoon mahtui 1200. Kirkko peruskorjattiin 2003 vuoden aikana. Kirkossa on nykyisin paikkoja n. 1000. Kangasalan urkutehtaan urut hankittiin vuonna 1934. Urut olivat alkujaan 26-äänikertaiset, mutta täydennettiin 30-äänikertaisiksi vuonna 1948. Kirkon urkuihin tehtiin mittava remontti vuonna 2021. Urut ovat pneumaattiset, ja soivat todella kauniisti ja mahtavasti.

Unohtui housun taskuun

Kirkkoherra J. G. Snellmannilla, maaseurakunnan kirkkoherralla (1893-1906), oli mittavat ansiot Kemin kaupunkiseurakunnan perustamisessa. Ensimmäinen virkaan valittu Kemin kaupunkiseurakunnan kirkkoherra oli Juho Joutsela (1908- 1911). Hän oli hyväsydäminen ja helposti lähestyttävä ihminen, joka rohkaisi seurakuntalaisia luokseen mihin vuorokauden aikaan tahansa jos oli tarvetta.

Joutselan jälkeen seuraava kirkkoherra oli Jaakko Ilmonen (1912-1935). Jumalanpalveluksia juhlisti hänen hyvä messutaito. Saarnat olivat hyvin valmistettuja. Kirkkoherranviraston järjestyksestä ja väestökirjanpidosta Ilmonen piti hyvää huolta. Joskus kuitenkin yksinään virastossa toimivalle ikääntyvälle rovastille saattoi sattua harmillisiakin unohduksia. Niinpä rovasti Ilmonen jollakin seurakuntamatkallaan oli kastanut poikalapsen. Kuusi vuotta myöhemmin pojan äiti tuli hakemaan papintodistusta kansakouluun menoa varten. Ilmonen tutki kirkonkirjoja pitkän tovin ja sanoi sitten äidille: ”Kuinka te pyydätte pojallenne papinkirjaa, kun teillä ei poikaa olekaan?” Äiti ihmetteli rovastin puhetta ja sanoi: ”Kyllä minulla poika on, itsehän rovasti sen kastoi kuusi vuotta sitten.” Ilmonen mietti asiaa pitkään ja sanoi sitten yhä enemmän ihmettelevälle äidille: ”Minkälaiset housut minulla oli silloin jalassa, kun minä lapsen kastoin?” Äiti muisteli, että semmoiset raidalliset ne taisi olla. Ilmonen pyysi äiti odottamaan ja kapusi ullakolle, josta pitkän

ajan kuluttua palasi pieni paperilappu kädessään. Merkintä oli kuusi vuotta sitten jäänyt housujen taskuun. Kirkon palvelukseen alettiin palkata lisää työntekijöitä mm. lukkari-urkuri, kirkon isännöitsijä, suntio ja diakonissa.

Vaaleanpunainen ”prinsessakirkko”

Kemin kirkko on todella kaunis kansallisromantiikkaa ja uusgoottilaista tyylisuuntaa edustava kirkko. Josef Stenbäckin suunnittelemia kirkkoja on Suomessa 35, Lapin läänissä ainoastaan Kemin kirkko. Stenbäckillä oli paljon yhteyksiä Saksaan, josta mm. alttarilaite on saksalaisesta Bremenistä. Siihen kuuluu kullattu krusifiksi, pähkinä- tai jalopuinen risti ja jalusta sekä kipsiset koristeet. Ajannäyttäjä kirkon tornissa on myös saksalaista alkuperää. Se on näyttänyt maallista aikaa vuodesta 1903, myös valaistuna pimeän aikaan vuodesta 1951.

Kirkkopiha oli vielä 1930-luvulla luonnontilassa. Se kasvoi heinää, jonka suntio niitti lehmilleen. Kirkkopihaa alettiin kunnostaa 1940-luvulla. Kirkkopihassa sijaitsevat sankarihaudat sekä neljä muistomerkkiä. Kirkon mittavan remontin jälkeen vuonna 2002-2003 kirkkopiha kunnostettiin kesällä 2004. Silloin uusittiin pihan kivetys, valaistus ja aita. Kahdelta sivulta poistettiin pensasaita. Tilalle tuli aita, joka sopii todella hienosti uusgoottilaiseen tyyliin: harmaat graniittipylväät, niiden välissä rautaputket.

Nykyinen kirkon ulkoväritys on arkkitehti Stenbäckin suunnittelemassa alkuperäisessä värissään, vaaleanpunaisen sävyiset seinät ja grafiitinharmaa katto. Kemissä kirkko seisoo korkealla paikalla koko komeudessaan ja kauneudessaan, joidenkin ihmisten mielestä se on ”prinsessakirkko”. Kerrotaan myös, että Kemiin vihittäväksi tullut ulkopaikkakuntalainen nuoripari oli valinnut Kemin kirkon vihkikirkokseen sen kauniin vaaleanpunaisen värityksen vuoksi, koska heidän hääteemansa väri oli roosa, kuin myös morsiamen ja sulhasen puvut, roosan sävyiset.

Kirkko kutsuu vierailijoita suojiinsa kirkon palveluksiin ja hiljentymään erityisesti nykyelämän kiireisenä aikana. Kirkko toimii kesäisin ns. Tiekirkkona. Se on avoinna rukous- ja lepohetkiä varten, myös opas on paikalla arkisin esittelemässä kirkkoa. Talvisin Lumilinna-toiminnan aikana opas on paikalla lauantaisin. Oppaat esittelevät mielellään kirkkoa. Näin vierailija saa vastauksen moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, esim. mikä on katosta riippuvan laivan historia ja merkitys. Usein erityisesti entisiä kemiläisiä kiinnostaa kysymys, mihin katosi iso alttaritaulu, tai kenen taiteilijan luovuudesta ovat syntyneet häikäisevän kauniit lasimaalaukset sekä moni muu mielenkiintoisen kiehtovasti kirkkoon liittyvä historiallinen asia. Opas kertoo.

Lähteet: Kemin seurakunnan 100v -historia (1902 -2002), Kansliasta kansan pariin Meri-Lapin matkailuoppaat ry: Kemin kirkko, Oppaana kirkossa. Kirkon lasimaalaukset.