Kemin satama, Iso satama sisäsatama 150 vuotta

KUVA:KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO

Kemin sisäsatama 1967.

Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Sauvosaaren sisäsatamasta alettiin 1900-luvun alkupuolella käyttämään nimeä ”Iso satama” erotukseksi Möllärin ja Hahtisaaren pienistä satamista, jotka sijaitsivat myös Sauvosaaressa. Vuonna 1872 aloitettiin tullihuoneiden rakennustyöt.

Seuraavana vuonna Pakkahuoneenkadun (nyk. Kauppakadun) päässä oli jo pienen laivan mittainen laituri ja pukkien päällä oleva lankkusilta. Vuoteen 1873 laivat lastasivat Laitakarissa. Ensimmäinen uudessa satamassa vieraillut laiva oli torniolainen Aavasaksa (1872). Säännöllisen liikenteen se aloitti seuraavana vuonna. Se kuljetti sekä matkustajia että rahtia ja liikennöi myös Itämeren satamiin. Aavasaksa liikennöi viitenä kesänä.

Elokuussa 1872 lähti Kemistä nauvolainen priki Agent Englantiin. Se oli ensimmäinen Kemistä suoraan ulkomaille sahatavaralastissa lähtenyt alus. Myöhemmin puutavara lastattiin aluksiin redillä. Laituria laajennettiin ensimmäisen kerran 1892-1893, jolloin sen pituus oli 46 metriä ja leveys 8 metriä. Vuosien saatossa laituria laajennettiin niin, että 1930-luvulla sen pituus oli jo 475 metriä. 1800-luvun lopulla kulki Oulun ja Tornion välillä useita matkustajalaivoja, jotka poikkesivat matkan varrella oleviin satamiin. Tällaisia olivat mm. Wellamo ja Pohjola. Rahtiliikennettä harjoittivat niin kotimaiset kuin ulkomaalaiset alukset. Laivat olivat purje- ja höyrylaivoja.

Vaasalaisilla laivoilla oli merkittävä osuus Kemin laivaliikenteessä. Esim. vuonna 1877 Kemissä kävi 73 suomalaista ja 142 ulkomaalaista laivaa. Kemistä oli säännöllistä laivaliikennettä mm. Pietariin, Tukholmaan, Stettiniin, Lyypekkiin, Tallinnaan ja Libauhun. Merkittävin vientitavara 1800-luvun loppupuolella oli Kemin ja Kemijokivarren sahojen tuotteet. Myös lohta, voita ja turkiksia vietiin. 1920-luvulla vietiin jo Kemiyhtiön sellua. Tärkeimmät tuontitavarat olivat jauhot, jyvät, suola, sokeri, kahvi, tupakka, kankaat, pellava ja hamppu.

Normaalisti satamassa työskenteli 400-500 henkilöä. Ensimmäisen nosturin, sähkökäyttöisen nostokraanan satamaan toi Kemiyhtiö vuonna 1920. Siihen asti työt oli tehnyt ns. jauhonkantajien ammattikunta, jonka selässä jopa 125 kilon painoiset säkit olivat siirtyneet laivoista makasiineihin. Myös pojilla oli tapana kokoontua satamaan. Jauhosäkkipinojen välissä saattoi olla piilosilla. Pojat toimittivat laivamiesten asioita kaupungilla ja saivat muutaman kolikon. Tuottoisaa oli sokerisäkkien kantaminen, josta palkan lisäksi

Sisäsataman Venetsialaiset.

sai suunsa makeaksi. Ulkomailta tulleista laivoista sai ostaa esim. omenoita, juustoa, kaalia ja munia. Satamassa oli kiirettä kaiket kesät. Laivalastien purkamisesta huolehtivat riskit miesporukat. Jauhonkantajat juoksivat ripeästi rantamakasiinien toiseen kerrokseen, heittivät säkit kasaan ja lähtivät juoksujalkaa hakemaan uutta. Tätä jatkui niin kauan kun laiva oli ”lossattu” tyhjäksi. Tarina kertoo, että työn päätyttyä, palkat taskussaan, lähdettiin ostamaan tilipäivän kunniaksi herkullista syötävää ja juotavaa.

Satama oli sen ajan ”tietotoimisto”. Siellä tiedettiin kaikki asiat kaupungista ja kaupunkilaisista. Laivoissa harjoitettiin salamyöntiä. Niistä muodostui Kemin ensimmäisiä kapakoita, ”joihin kansa riensi oikein pikamarssia heti laivojen saavuttua”. Kemiläisillä kauppiailla oli tapana kokoontua satamassa oleviin laivoihin iltaa viettämään. Kolmesta tunnetusta kauppiaasta kerrotaan: Kauppiaat David Halonen, Matti Hirmu ja Matti Pruntsi olivat olleet laivan salongissa juhlimassa. Laiva oli illan kuluessa käännetty valmiiksi aamun lähtöä varten. Kun miesten kotiin lähdön aika tuli, he suunnistivat samaan suuntaan, mistä olivat tulleet. Ensimmäisenä astui laivasta Pruntsi, joka putosi laidan yli mereen. Toisena tuli Hirmu saaden saman kohtalon. Hirmu pelästyi ja alkoi huutaa apua, jolloin Pruntsi kielsi häntä huutamasta, ”Älä huuda, anna Taavinkin tulla ja huudetaan sitten yhdessä.” Niin sitten Halonenkin astui yli laidan, josta kaikki kolme oli pelastettava kuivalle maalle.

Rautatien valmistuttua vuonna 1903, kaupunki teki pistoraiteen satamaan. Satama-alue sai tällöin myös valot: kolme 700 kynttilän Lux-lamppua. Lapin sodassa vuonna 1944 laiturit ja varastokatos tuhoutuivat. Laitureita kunnostettiin vain 250 metriä, koska Ajokseen oli rakennettu uusi satama, ns. syväsatama ja vientisatama.

Vuonna 2022, 150 vuotta myöhemmin, Kemin sisäsatama avautuu kauniina, siistinä ja valloittavana paikkana, kaupunkilaisten olohuoneena. Sisäsatamassa sijaitsee kahden purjehdusseuran rakennukset, joissa toimii ravintolat ja asianmukainen venesatama. Myös kaikki muut alueella toimivat ravintolat tarjoavat palvelujaan kaupunkilaisille ja turisteille. Alkuperäisiä rakennuksia ovat mm. aitat, makasiinit, satamakonttori, tullirakennus ja tullimakasiini. Perinnelaivat, Jähti ja Katariina, sekä moottorialus Leila vievät asiakkaita lähisaariin kokemaan meren viehätys ja kauneus kesäisellä laivaretkellä. Saattaapa olla, että sisäsatamassa vierailevalla on mahdollisuus myös yksityisessä venekyydissä päästä nauttimaan raikkaasta ja lempeästä merituulesta, tai käydä kokemassa kesäisenä päivänä sisäsataman vilkas ja mukava tunnelma. Saattapa nähdä kesäteatteriesityksen tai kuulla elävää musiikkia, kuka tietää……

Lähteet: Hedman,Teerijoki; Kemin historia 1-2