Näyttämötaidetta Kemissä kautta aikojen

from Meri-Lapin Matkailuoppaat - Opas Guide 2/2022

Kemin kirkko 120 vuotta

Kemiläistä näyttämötaidetta kautta aikojen

Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Kemin kaupunki perustettiin 5.3.1869. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset asiat olivat kaupungissa keskeisellä sijalla ja henkiset harrastukset jäivät niiden varjoon. Sivistys alkoi kuitenkin viriämään, sillä 1800-luvun jälkipuoli oli suomenkielisen sivistyksen nousuaikaa.

Tästä seurasi suomalaisen kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin ja näyttämötaiteen nousu sekä kirjastolaitoksen kehitys. Hyvin merkityksellinen kunnallinen sivistyslaitos, kirjasto, aloitti toimintansa Kemissä vuonna 1879.

Erittäin merkittäviksi sivistyksen tekijöiksi muodostuivat Kemissä 1800-luvun lopulla perustetut suuret kansalaisjärjestöt: työväenliike, raittiusliike ja nuorisoseuraliike. Kemin vanhin sivistysjärjestö, Raittiusseura Toivo perustettiin 1.7.1884.

Näytelmiä esitettiin ahkerasti eri työväenyhdistyksien, raittius- ja nuorisoseurojen iltamissa. Näyttämötaide ei entisaikojen Kemissä enempää kuin muissakaan pienissä kaupungeissa ollut vielä taiteenalana itsenäistynyt. Näytteleminen liittyi muuhun kansalaistoimintaan ja ”palveli” itsensä ulkopuolella olevia tarkoitusperiä, esimerkiksi raittiusaatetta tai työväenliikettä. Koulutettuja näyttelijöitä ja ohjaajia ei ollut käytettävissä.

Harrastajateattereiden kulta-aikaa

Näyttelijät valittiin, mikäli mahdollista, henkilöistä, jotka siviiliammattinsa perusteella voitiin katsoa soveliaiksi. Jos mies oli suutari siviilissä, arveltiin, että hän oli sovelias myös näytelmän suutarin osaan. Samoin ajateltiin räätälistä, papista, lukkarista. Hyvä ammattisuutari ei aina ollut paras mahdollinen näyttelijäsuutari. ”Älä sinä tule minua neuvomaan – olen tehnyt suutarin töitä pienen ikäni” tuli neuvojalle helposti vastaukseksi.

Tiettyihin rooleihin oli vaikea saada näyttelijää, koska hänet leimattiin roolinsa takia myös yksityisenä henkilönä. Esimerkiksi, jos tytön rooli oli esittää kevytkenkäistä naista, jo ennen esitystä ilmoitettiin, että ei kevytkenkäisen osan esittäjä suinkaan itse ollut sellainen. Kun muistaa vielä karut olosuhteet, ahtaan näyttämön ja kehnot kulissit, ymmärtää näyttämötaiteen mahdollisuuksien rajat. Yleisöä nämä puutteelliset esitykset kuitenkin lämmittivät. Näytelmän tapahtumiin eläydyttiin hartaasti ja kokonaan.

Kemin seudulla esitetyistä näytelmistä valtaosa oli 1900-luvun ensi vuosikymmenellä työväenyhdistysten harjoittamia. Näyttämötaiteen harjoittaminen oli vilkasta, mutta välillä harrastustoiminta keskeytyi tai loppui kokonaan. Raittiusseura Toivo lopetti näyttämötoiminnan kokonaan.

Kun Karihaaran Työväen Näyttämön toiminta lopullisesti päättyi vuonna 1930, ei Kemissä ollut vuosiin vakinaista teatteritoimintaa. Lokakuun 2. päivänä 1934 pidettiin kokous Kemin Pirtissä, rakennuksessa, joka oli valmistunut vuonna 1927. Kokouksessa päätettiin ryhtyä puuhaamaan perustettavalle teatterille kannatusyhdistystä. Marraskuun 11. päivänä 1934 pidettiin Kemin Teatterin kannatusyhdistyksen perustava kokous. Kemin Pirtin juhlasali toimi Kemin Teatterin ja myöhemmin Kemin kaupungin teatterin esityspaikkana vuodet 1934-1980.

Kemin Työväen Näyttämön toiminta oli ollut useaan otteeseen keskeytynyt, kunnes työväennäyttämön historiassa heräsi sen ns. neljäs vaihe vuosiksi 1944-1947. Kun Kemin Työväen Näyttämö oli herätetty henkiin, oli kaupungissa taas kaksi teatteritaiteen laitosta: kannatusyhdistyksen ylläpitämä Kemin Teatteri (Yhteisteatteri) ja työväennäyttämö. Muutaman vuoden toiminnan jälkeen oli Kemin Työväen Näyttämön viimeinen ensi-ilta maaliskuussa 1947. Syystä tai toisesta taiteellinen taso oli pysynyt verrattain vaatimattomana, eikä yleisön suosio ollut menneiden aikojen veroista.

Kunnallisen teatterin synty

Vuoden alkupuolella vuonna 1946 kerrottiin Teatterilehdessä, että Turun kaupungin valtuusto käsitteli kaupunginhallituksen esityksen kunnallisen kaupunginteatterin perustamisesta Turkuun. Valtuusto hyväksyi ehdotuksen. Turkuun perustettiin kunnallinen kaupungin teatteri 1.6.1946. Tämä aiheutti suurta mielenkiintoa teatteriväen keskuudessa kautta Suomen. Kemi aloitti valmistelut kunnallisen teatterin saamiseksi Kemiin vuoden 1946-1947 aikana. Syksyllä 1946 tehtävään valittu teatterilautakunta ryhtyi valmistelutöihin.

Kemin kunnallinen teatteri aloitti toimintansa elokuun 1. päivänä 1947, toisena Suomen kunnallisena teatterilaitoksena Turkuun perustetun kaupungin teatterin jälkeen. Kemin kaupungin ensimmäinen teatterinjohtaja oli Vili Lehosti.

Kemin Pirtin tiloissa esitettiin Kemin kaupungin teatterin viimeinen näytelmä toukokuussa 1980 Dario

Fon farssi: ”Ei makseta, ei makseta”. Huolimatta siitä, että Kemissä näyttämö- ja teatterihistoria ulottuu 1900-luvun alusta asti tähän päivään, ei Kemissä toimineilla teattereilla ollut vuoteen 1980 mennessä ollut omia teatteritiloja. Vuonna 1934 perustettu Kemin teatteri ja sitä seurannut vuonna 1940 muodostunut Yhteisteatteri saivat koko toimintakautensa toimia Kemin Pirtiltä vuokraamissaan tiloissa. Uusissa omissa toimitiloissaan vuonna 1980, Kemin kulttuurikeskuksessa, aloitti Kemin kaupunginteatteri esityksen kemiläiskirjailija Anneli Pukeman näytelmällä ” Kultakausi”, jonka ohjasi teatterinjohtaja Matti Miikkulainen. Hänen teatterinjohtajakausi kesti 12 vuotta, 1970-1982. Keväällä vuonna 2022 Kemin kaupungin teatterin toiminta loppui. Toukokuun 25. päivä pidettiin MeriLapin Teatteriyhdistys ry:n perustamiskokous. Näin päättyi Kemissä kunnallisen teatteritoiminnan aika, sen täyttäessä 75 vuotta Meri-Lapin teatteriyhdistys ry aloittaa ensimmäiset esityksensä syksyllä mielenkiintoisella ja tasokkaalla ohjelmistollaan historiallisessa Tullimakasiinissa. Aivan kuin, vuonna 1982 kirjassa Kemi teatterikaupunkina II, myös tänä päivänä ”teatterinystävien harras toive on, että teatterielämä jatkuvasti uudistuisi ja sen ammatillinen taso säilyisi korkeana niin, että kemiläiset sekä lähikuntien asukkaat entistä useammin ja runsaslukuisemmin tuntisivat tarvetta kokoontua nauttimaan teatterinsa aiheiltaan monipuolista, henkisesti rikkaasta ja taiteellisesti antoisasta tuotannosta.” Luovuuden sydän asuu ennakkoluulottomuudessa.

KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / KEMIN KUVAAMO Lähteet: Niilo Teerijoki - Ossi Hedman: Kemi teatterikaupunkina osa I (1885 – 1953) Niilo Teerijoki – Hannu Hyötyniemi: Kemi teatterikaupunkina osa II (1953 – 1982)

KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO

Keisarinna. Ensi-ilta 29.12.1957.

Kultakausi. Ensi-ilta 22.11.1980. Kolmen pennin ooppera. Ensi-ilta 24.1.1970.

Hiirenloukku. Ensi-ilta 26.4.2003.