Meri-Lapin Matkailuoppaat - Opas Guide 2/2022

Page 1

Opas•Guide 2•2022

21.-23.10.2022 Kemi & Meri-Lappi • Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät Riksomfattande guideutbildningsdagar

Tervetuloa! Välkommen!


Finland är ett mångfaldens land

Suomi on monimuotoinen maa Tervehdykseni kaikille auktorisoiduille oppaille joka puolelle Suomea. Korona ei onneksemme ole enää tänä kesänä suuresti rajoittanut tekemisiämme, kulkemisiamme ja kohtaamisiamme. Tauti ei ole hävinnyt, mutta voimme jo elää ja hengittää vapaammin kuin aikaisemmin. Tänä syksynä tapaamme Kemissä. Monelle oppaalle tutustuminen Kemiin on ensimmäinen kerta. Samoin on ollut monen muunkin liittokokouspaikkakunnan laita – ensimmäinen vierailu kyseisellä paikkakunnalla. Arvostan suuresti sitä, että opasyhdistykset joka puolelta Suomea ovat kuluneiden vuosikymmenten aikana ottaneet Suomen Opasliiton liittokokouksen sekä opaskoulutuspäivät järjestääkseen. Olemme päässeet tutustumaan mielenkiintoisiin paikkoihin ja paikkakuntien omaleimaisuuksiin. Tänä vuonna kiitämme Kemin auktorisoituja oppaita kutsusta ja tulemme mielellämme Kemiin. Mitä hopeoitu tai kullattu Guide-merkki merkitsee? Se merkitsee auktorisoitua opasta, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että opas täyttää tietyn valtuutuksen saamiseksi asetetut edellytykset. Suomen Opasliiton hallituksen jäsenet on valtuutettu laatimaan, kehittämään ja ylläpitämään ohjeita ja ohjeistuksia, joilla varmistetaan auktorisoitujen oppaiden ammatillinen taito ja pätevyys.

2

Opas • Guide | 2 • 2022

Tehtävä ei ole helppo, koska Suomi on niin monimuotoinen maa, alueet ja paikkakunnat ovat hyvin erilaisia. Paikkakuntien kiinnostavat asiat ovat hyvin erilaisia fyysisesti ja sisällöllisesti, oppaat tarvitsevat paljon erilaista tietoa ja monenlaisia taitoja laatiessaan ja toteuttaessaan opastuskierroksia laadukkaasti. Miten voidaan huolehtia siitä, että edellä mainitut ovat mahdollisimman tasalaatuisia joka puolella Suomea? Sillä, että pidämme Suomen Opasliittoa tärkeänä, teemme oman osuutemme yhteisten asioiden puolesta. Opiskelemme yhdessä, jaamme tietojamme ja taitojamme, jotta jokainen löytää omat vahvuutensa ja tapansa opastaa. Me kaikki auktorisoidut oppaat olemme yhdessä Suomen Opasliitto. Suomen Opasliiton koulutuksilla, kokemusten ja haasteiden jakamisella, opastusnäyttöjen suorittamisella ja niitä seuraavilla arviointikeskusteluilla, uusien taitojen opettelulla ja ennen kaikkea innolla ja rakkaudella teemme laadukkaita opastuksia. Tapaamisiin Kemissä

Virpi Joutsa

Suomen Opasliitto ry, puheenjohtaja


Finland är ett mångfaldens land Detta är min hälsning till er alla auktoriserade guider på olika håll i Finland. Lyckligtvis har coronapandemin inte längre begränsat vårt sommarfirande i någon större grad, vi har kunnat besöka olika ställen och träffa varandra. Viruset finns kvar, men nu kan vi ändå leva och andas lite friare än tidigare. I höst kommer vi att träffas i Kemi. För många guider kommer förbundsmötet i Kemi att vara första gången de besöker orten. Samma har gällt flera andra orter där förbundsmöten har hållits tidigare − deltagandet i mötet har varit första besöket på orten. Det är fint att guideföreningarna runtom i landet har tagit på sig att ordna Finlands Guideförbunds förbundsmöten och guideutbildningsdagar under gångna årtionde. Vi har kunnat bekanta oss med intressanta platser och lokala särdrag. I år tackar vi de auktoriserade guiderna i Kemi som vill bjuda oss till sig. Vad innebär guidemärket i silver eller i guld? Märket visar att guiden är en auktoriserad guide, vilket i sin tur innebär att guiden uppfyller de kriterier som Guideförbundet förutsätter. Styrelseledamöterna i Finlands Guideförbund har i uppgift att ta fram, utveckla och upprätthålla anvisningar och instruktioner som används för att säkerställa guidernas professionella skicklighet och yrkeskompetens. Det är ingen lätt uppgift då Finland är ett mångfaldens land, med stora regionala och lokala skillnader. Guidningar på de olika orterna skiljer sig mycket både fysiskt och innehållsmässigt, guiderna behöver olika typer av kunskap och mångsidiga färdigheter då de planerar och genomför sina guidningar för att kvaliteten på guidningarna ska hållas på en hög nivå. Hur kan vi se till att guidningstjänsterna har en jämn kvalitet överallt i landet? Genom att inse Finlands Guideförbunds värde drar vi vårt strå i den gemensamma stacken. Vi utbildar oss tillsammans, delar med oss av våra lärdomar och färdigheter så att varje guide finner sina styrkor och sitt sätt att guida. Det är vi, auktoriserade guider i Finland, som tillsammans bildar Finlands Guideförbund. Våra guidningar håller en hög nivå genom att vi deltar i Guideförbundets utbildningar, delar med oss av erfarenheter och utmaningar, deltar i aktivitetsprov och har samtal med bedömarna och kollegorna efter provet, genom att vi hela tiden lär oss nytt, men framför allt genom intresse och kärlek till guidandet. Vi ses i Kemi!

Virpi Joutsa

Finlands Guideförbund, ordförande

Tässä numerossa 2 4 5 6 8 10 12 14 16 18 21 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 41 42 44 46 48 49

Pääkirjoitus Tervehdykset Tervetuloa tulevaisuuden Meri-Lappiin Struven ketju Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät Aineen taidemuseo Tapahtumia vauvasta vaariin Monipuolisia kulttuurielämyksiä Kemin keskustassa Toranda tarjoaa kävijöille elämyksiä kaikilla aisteilla TornioHaparanda Tornionlaakson museo Teollisuusmatkailu Kemi on vihreä kaikkina vuodenaikoina Fröökynä Amalia Appelgren ja hänen Emmansa Amalia ja Emilia Kemin Pirtti 95v, 1927 - 2022 Kemin satama, Iso satama, sisäsatama 150 vuotta Puutavara etsi sahaa Veitsiluodon saha 100 vuotta Kemin kirkko 120 vuotta Meri-Lapin Oratoriokuoro Kemin kaupunginteatterin syksyn ohjelmisto Näyttämötaidetta Kemissä kautta aikojen Oppaasta on moneksi ja aina valmiina Muistelmia menneiltä vuosikymmeniltä Mikä merkki, mikä opas? Opasliiton jäsenkoulutukset syksyllä 2022

Opas • Guide | 2 • 2022

3


Tervetuloa Kemiin – Lumiukon kotikaupunkiin! KUVA: NINA SUSI

Matti Ruotsalainen, Kemin Kaupunginjohtaja.

Lämpimästi tervetuloa Suomen Opasliiton valtakunnallisille opaskoulutuspäiville meren, lumen ja jään kaupunkiin Kemiin! Koronasta toipuminen on meneillään ja on hienoa, että viimeinkin elämä on palautumassa jälleen normaaliksi ja voimme nähdä toisiamme kasvotusten. Kemin, Meri-Lapin ja koko Lapin Matkailu uniikkeine tuotteineen on palautumassa kysynnän valossa kohti aiempaa normaalia ja on hienoa, että voimme tarjota teille mahdollisuuden toteuttaa opaskoulutuspäivät merellisessä Kemissä. Alueemme on kehittynyt voimakkaasti myös koronatauon aikana ja Vihreä Kemi sekä vastuullisuus on korostunut entisestään toimintaympäristössämme teollisuuskaupunkina heikentämättä ympäristöllisiä vahvuuksiamme matkailussa. Matkailun osalta talvikausi näyttää hyvin lupaavalta ja matkailijat ovat jälleen suuntaamassa tänne Pohjoiseen. Toivottavasti viihdytte Kemissä ja saatte kokemuksen merellisen Kemin tarjoamista mahdollisuuksista, joita voitte hyödyntää omassa tärkeässä työssänne.

Välkommen till Kemi – Snögubbens hemstad! Varmt välkommen till Finlands Guideförbunds nationella guideutbildningsdagar i havets, snöns och isens stad Kemi! Återhämtningen från corona är på gång och det är fantastiskt att livet äntligen återgår till det normala och vi kan träffas ansikte mot ansikte. Turismen i Kemi, Sea Lapland och hela Lappland med sina unika produkter återgår till sitt tidigare normala i ljuset av efterfrågan och det är fint att vi kan erbjuda er möjligheten att hålla guideutbildningsdagar i maritima Kemi. Vårt område har utvecklats starkt också under coronauppehållet och Gröna Kemi samt ansvarsfullhet betonas ännu mer i vår verksamhetsmiljö som industristad utan att försvaga våra miljömässiga styrkor inom turismen. Turismmässigt ser vintersäsongen mycket lovande ut och turisterna är återigen på väg hit norrut. Hoppas att ni trivs i Kemi och får en upplevelse av de möjligheter som maritima Kemi erbjuder och som ni kan använda er av i ert eget viktiga arbete.

Tornion kaupungin tervehdys

Jukka Kujala, TornionKaupunginjohtaja.

4

Opas • Guide | 2 • 2022

Minulla on kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi Valtakunnallisille Opaskoulutuspäiville MeriLappiin ja Tornioon, joka tänä vuonna täytti jo 401 vuotta. Torniosta muodostui Lapin kaupan keskus jo 1500-luvulla ja se oli 168 vuotta maailman pohjoisin kaupunki. Tornion historian merkittävin taitekohta oli vuosi 1809, jolloin Tornionjokeen vedettiin valtakunnan raja ja Torniosta tuli rajakaupunki. Samassa yhteydessä Tornionjoen itäranta irrotettiin Ruotsista ja raja jakoi niin maat, vedet, suvut kuin seurakunnatkin. Samalla hajosi myös historiallinen kauppa-alue. Vuonna 1821 Ruotsin puolelle perustettiin Haaparanta, joka parinsadan vuoden aikana on kasvanut Tornion kanssa yhdeksi kaupungiksi. Tänä päivänä kauppa ja matkailu kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa Torniossa ja Haaparannalla. Rajan yli haetaan puolin ja toisin hyödykkeitä ja samalla ostosmatkaan liittyy myös muuta matkailuun liittyvää toimintaa ja elämyksiä. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi ja toivon, että viihdytte rajattomalla rajalla Maailmanluokan Rajakaupungissa, sekä Meri-Lapissa.

Hälsningar från Torneå stad Jag har äran att välkomna dig till Nationella Guideutbildningsdagar till Sea Lapland och till Torneå som i år firar sitt 401-årsjubileum! Torneå blev centrum för Lapplands handel redan på 1500-talet och var den nordligaste staden i världen i 168 år. Den viktigaste vändpunkten i Torneås historia var år 1809 då Torneå blev en gränsstad mellan Sverige och Finland . I samma väva skiljdes Torneälvens östra strand från Sverige och gränsen delade även land, vatten, familjer och församlingar mitt itu. Samtidigt rasade också det historiska handelsområdet. 1821 grundades Haparanda på den svenska sidan som under loppet av ett par hundra år vuxit till en tvillingstad med Torneå. Idag går handel och turism hand i hand i Torneå och Haparanda. Varor handlas på båda sidor om gränsen och samtidigt innebär shoppingresan även andra turismrelaterade aktiviteter och upplevelser. Jag önskar dig varmt välkommen och hoppas att du trivs på den gränslösa gränsen i vår Gränsstad i Världsklass och i Meri-Lappi.


Tervetuloa tulevaisuuden Meri-Lappiin Vastuullisesti yhdessä eteenpäin

Ansvarsfullt gå vidare tillsammans

Lämmin ja aurinkoinen kesä on vaihtumassa syksyn väriloistoon, eikä meidän tarvitse kauan odottaa, kun saamme nauttia talven iloista. Meri-Lapin matkailuoppaat toivottavat kaikki opaskollegat tervetulleiksi Meri-Lappiin. Tarkempaa teemaa miettimättä jatkamme vastuullisen ja kestävän matkailun huomioimista yhteistyössä alueemme toimijoiden kanssa. Vaikeiden vuosien jälkeen niin kotimaan matkailu kuin ulkomaalaisten vierailut Suomessa ovat vilkastuneet. Myös opastettujen kierrosten kysyntä on lisääntynyt. Kuitenkaan ei ole itsestään selvää, että matkailijat saapuvat juuri omalle paikkakunnallemme. Siksi on tärkeä tehdä yhteistyötä matkailun sidosryhmien kanssa ja olla mukana kehittämässä alueen matkailupalveluja. Kevään ja kesän aikana olemme saaneet huomata ja kokea, että paikkakunnalle on saapunut aikaisempia kausia enemmän opastuksista kiinnostuneita matkailijoita ja kesäkiireiden takia on ollut välillä puutetta auktorisoiduista oppaista ja varsinkin vieraan kielen taitajista. Kun moni meistä joutuu jättämään opastamiset syystä tai toisesta, niin on tunne, että vuosittain pitäisi järjestää opaskoulutusta saadakseen laajan ja kattavan verkoston alueen opastuksiin. Sama haaste varmaan on monella muulla paikkakunnalla ja tarvetta olisi valtakunnallisesti edelleen miettiä opaskoulutusten tasalaatuisuutta. Varmaan tähän saadaan Opasliitosta tukea myös tulevina vuosina. Tänä vuonna järjestämme valtakunnalliset opaskoulutuspäivät ja syysliittokokouksen Kemin ympärivuotisessa Lumilinnassa. Kemin vetovoimaisimpiin matkailukohteisiin kuuluva Lumilinna, Experience365, tarjoaa monipuoliset puitteet päivien ohjelmien toteuttamiseen ja jos tunteet kuumenee, voi käydä viilentymässä kylmähuoneessa. Toivomme, että Meri-Lapin opaskoulutuspäiviltä me kaikki saamme uusia ideoita toimintamme kehittämiseen ja oman paikkakuntamme vetovoimaisuuden kasvattamiseen laadukkailla opastuspalveluilla.

Välkommen till framtidens Sea Lapland

Sydämellisesti tervetuloa Kemiin ja Meri-Lappiin.

Hjärtligt välkommen till Kemi och Sea Lapland.

Kyösti Karjalainen Puheenjohtaja Meri-Lapin Matkailuoppaat ry

Den varma och soliga sommaren ger vika för höstens lysande färger, och vi behöver inte vänta länge för att njuta av vinterns glädje. Sea Lapland turistguider välkomnar alla sina guidekollegor till Sea Lapland. Utan att tänka på ett mer specifikt tema kommer vi att fortsätta att överväga ansvarsfull och hållbar turism i samarbete med operatörer i vår region. Efter svåra år har både inhemsk turism och utlandsbesök i Finland tagit fart. Efterfrågan på guidade turer har också ökat. Det är dock inte självklart att turister kommer till vår egen ort. Därför är det viktigt att samarbeta med turismens intressenter och vara med och utveckla regionens turismtjänster. Under våren och sommaren har vi kunnat märka och uppleva att fler guidningsintresserade turister har anlänt till stan än tidigare säsonger och på grund av sommarruschen har det ibland saknats auktoriserade guider och framför allt av främmande språktalare. Många av oss måste lämna guidningen av en eller annan anledning, så vi anser att guideutbildningar bör anordnas varje år för att få ett brett och heltäckande nätverk för guidning i området. Samma utmaning finns sannolikt på många andra orter och det skulle behövas rikstäckande att ytterligare fundera kring enhetligheten i guideutbildningen. Vi kommer troligtvis att få stöd för detta av Guideförbundet även de kommande åren. I år anordnar vi nationella guideutbildningsdagar och höstföreningsträff i Kemi, året runt snöslott. Snöslott är mest attraktiva turistdestinationer i Kemi, Experience365, erbjuder ett mångsidigt ramverk för att genomföra dagens program, och om dina känslor blir upphettade kan du svalka dig i kylrummet. Vi hoppas att vi från guideutbildningsdagar alla ska få nya idéer för att utveckla vår verksamhet, för att öka den egna ortens attraktionskraft med högkvalitativa guidningstjänster.

Opas • Guide | 2 • 2022

5


Struven ketju Jättimäinen mittanauha

Maailmanperintökohde Struven ketju on jättimäinen mittanauha, jonka avulla varmistettiin maapallon muoto ja koko 1800-luvulla. Struven ketju on Mustaltamereltä Jäämerelle rakennettu kolmiomittausketju. Myös Venäläis Skandinaaviseksi astemittaukseksi kutsuttu työ oli valtava laajuudeltaan ja se toteutettiin vuosien 1816-1855 aikana. Yhteistyötä johti F.G.W. Struve. Pohjoisessa kolmioketju kulkee Tornion Muonionlaaksoa ylös kohti Hammerfestia. Mittauksissa haluttiin selvittää tarkemmin maapallon pinnalla kulkevan pituuspiirin kaaren eli meridiaanin mitta. Mittaukset olivat myös edellytys tarkkojen karttojen kehittymiselle. Vasta satelliittipaikannus mahdollisti tarkemmat mittaustulokset. Struven ketju valittiin UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 2005. Ketju on merkittävä inhimillinen saavutus, sekä osoitus valtioiden välisestä tieteellisestä yhteistyöstä. Tornion ja Hammerfestin välillä on 11 maailmanperintöpistettä, joista kolme sijaitsee Suomessa (Alatornion kirkko Torniossa, Aavasaksa Ylitorniolla ja Stuorrahanoaivi Enontekiöllä), neljä Ruotsissa (Perävaara Haaparannalla, Pullinki Övertorneålla, Jupukka Pajalassa ja Tynnyrilaki Kiirunassa) ja neljä Norjassa (Muvravárri ja Lodiken Kautokeinossa, Lille Raipas Altassa ja Fuglenes Hammerfestissä). Muista mittauspisteistä voisi mainita esimerkiksi vaikkapa Ylisenvaaran, joka sijaitsee Sieppijärvellä ja on nykyään osa

6

Opas • Guide | 2 • 2022

Jättimäinen mittanauha Kaspianmereltä Jäämerelle rakennettiin 1800-luvulla.

paikallista maisemapolkua. Kiinnostavia mittauspisteitä on paljon, vaikka kaikilla ei maailmanperintöstatusta ja siten hallinnointia siihen liittyen järjestetty. Interreg Pohjoinen -osarahoitteisen Maailmanperintö Struven ketjun pohjoiset osat -hankkeen tavoitteena on lisätä Struven ketjun tunnettuutta ja tehdä siitä saavutettavampi esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen avulla. Hankkeen päättyessä syyskuun lopussa 2022 hankkeen verkkosivuilta voi lukea paljon ennen julkaisematonta tietoa Struven ketjun tutkimusretkistä pohjoisella alueella. Sivuilla voi myös ladata erilaisia digitaalisia ratkaisuja, esimerkiksi 360 VR-pelin mittauspisteistä virtuaalilaseille, ja paljon muuta. Lisätietoa: www.struvenorth.net


Struves meridianbåge Världsarvet Struves meridianbåge är ett gigantiskt måttband med hjälp av vilket man säkerställde jordklotets form och storlek på 1800-talet. Struves meridianbåge är en triangelmätningskedja som upprättades från Svarta Havet till Ishavet. Arbetet som även kallades rysk-skandinavisk gradmätning var ett enormt projekt som genomfördes under åren 1816–1855. Samarbetet leddes av F.G.W. Struve. I norr löper triangelkedjan längs Tornedalen-Muoniodalen uppåt mot Hammerfest. I mätningarna ville man mera noggrant utreda måttet på longituden, dvs. meridianen, som går längs jordklotets yta. Mätningarna var också ett krav för att utveckla noggranna kartor. Det var först den satellitbaserade positionsbestämningen som möjliggjorde noggrannare mätningsresultat. Struves meridianbåge upptogs bland Unescos världsarv år 2005. Kedjan är en betydande mänsklig prestation, samt ett tecken på vetenskapligt samarbete mellan staterna. Det finns 11 världsarv mellan Torneå och Hammerfest, varav tre ligger i Finland (Alatornekyrkan i Torneå, Aavasaksa i Ylitornio och Stuorrahanoaivi i Enontekiö), fyra i Sverige (Perävaara i Haparanda, Pullinki i Övertorneå, Jupukka i Pajala och Tynnyrilaki i Kiruna) och fyra i Norge (Muvravárri och Lodiken i Kautokeino, Lille Raipas Alta och Fuglenes i Hammerfest). Andra mätpunkter skulle kunna nämnas, till exempel Ylisenvaara som ligger i Sieppijärvi och nu ingår i en lokal landskapsstig. Det finns många intressanta mätpunkter, även om alla inte har världsarvsstatus och därmed organiseras förvaltningen i anslutning till det. De norra delarna av världsarvet Struves meridianbåge-projektet som delvis finansieras av EU:s Interreg Nord-program hade en målsättning är att öka medvetenheten om Struves meridianbåge och göra den mera tillgänglig till exempel med hjälp av digitala lösningar. Efter projekt d.v.s. i slutet av september 2022 man kan läsa nya berättelsen av resor i nordligaste mätningsplatser, ladda ner till exempel 360 VR spel av mätningsplatser och mycket mera. Ytterligare information: www.struvenorth.net

SUOMEN OPASLIITTO ry FINLANDS GUIDEFÖRBUND rf

Kokouskutsu Suomen Opasliitto ry:n jäsenet kutsutaan Suomen Opasliitto ry:n sääntömääräiseen liittokokoukseen, joka pidetään lauantaina 22.10.2022 klo 14.30 Kemin Lumilinna, Experience 365, Lumilinnankatu 15, Kemi. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 §:ssä mainitut asiat sekä esityslistassa mainitut muut asiat. Liittokokousasiakirjat ovat noin kuukautta ennen kokousta nähtävillä Suomen Opasliitto ry:n verkkosivuilla www.suomenopasliitto.fi Valtakirjat jätetään opasliiton edustajalle ilmoittauduttaessa liittokokoukseen. Materiaaliin sisältyy osallistujakortti, 2 äänestyskorttia (jaa-kortti ja ei-kortti) sekä äänestyslippuja. Suomen Opasliiton hallitus

Möteskallelse Medlemmarna av Finlands Guideförbund rf kallas till förbundets stadgeenliga förbundsstämma, vilken hålles lördagen 22.10.2022 kl 14.30 på Kemin Lumilinna, Experience 365, Lumilinnankatu 15, Kemi. Vid stämman behandlas i § 11 nämnda ärenden samt övriga i föredragningslistan upptagna ärenden. Förbundsstämmans dokument finns att granskas på websidan www.suomenopasliitto.fi cirka en månad innan förbundsstämman. Fullmakterna granskas av guideförbundets representant vid registreringen. Möteshandlingarna består av deltagarkortet, två röstkort (ja och nej) samt röstsedlar. Finlands Guideförbundets styrelse

Opas • Guide | 2 • 2022

7


Valtakunnalliset Opaskoulutuspäivät

ja syysliittokokous Kemissä ja Meri-Lapissa 21.-23.10.2022

Meri-Lappi monessa mukana Meri-Lapin Matkailuoppaat ry järjestää Suomen Opasliiton valtakunnalliset opaskoulutuspäivät ja syysliittokokouksen Meri-Lapissa 22. - 23.10.2022.

Ohjelma PERJANTAI 21.10. 19.00

Patsastelua muistomerkeillä, kävelykierros Kemin keskustassa Iltapala kierroksen jälkeen (omakustanteinen)

LAUANTAI 22.10. 8:30

Ilmoittautuminen ja tulokahvit

10:00

Päivien avaus Musiikkiesitys, mandoliiniyhtye Remolo Tervehdykset: Meri-Lapin Matkailuoppaat ry, Kyösti Karjalainen, puheenjohtaja Suomen Opasliitto ry – Finlands Guideförbund rf., Virpi Joutsa, puheenjohtaja Kemin Kaupunki Tornion Kaupunki IGC tervehdys, Eija-Sinikka Juho, puheenjohtaja

10:30

Tulevaisuuden matkailija oppaan asiakkaana YTT, matkaopas Minni Haanpää, Lapin yliopisto

11:15

Uusien opaspalveluiden tuotekehityksen hankkeistaminen YTT, matkaopas Maria Hakkarainen, Lapin yliopisto

12:00

13:00

Teollisuusmatkailu opastettuna HTM, lehtori Satu Valli, Lapin ammattikorkeakoulu

13:45

Kahvit

14:00– 14:30 Liittokokousvaltakirjojen vastaanotto 14:30

Syysliittokokous

19:00

Iltavastaanotto Kemin lumilinna Meri-Lapin Oratoriokuoro

20:00

Illallinen ja iltaohjelma Lumilinna, ravintola Lumihiutale Nuoriso-orkesteri Vietnam Twist musisoi ja viihdyttää

SUNNUNTAI 23.10. 7:30

Aamiainen majoituspaikoissa

9:00

Rajaton Meri-Lappi - yhdessä eteenpäin Kiertoajelut Meri-Lapissa ja Haaparannalla Lähtö hotelli Scandic Kemi, hotelli Merihovi ja Lumilinna

13:00

Lounas ja opaspäivien päättämien Paluukuljetus majoituskohteisiin Hyvää kotimatkaa! Muutokset mahdollisia.

Lounas

Sijainti: Kemin Lumilinna Experience365, Lumilinnankatu 15, 94100

8

Opas • Guide | 2 • 2022


Tervetuloa Meri-Lappiin Ilmoittaudu tästä 

ILMOITTAUTUMINEN JA MAKSUT keskiviikkoon 5.10.2022 mennessä.

Hinnat

• Perjantai illan opastettu kävelykierros maksuton, iltapala omakustanteinen • Lauantain liittokokous maksuton, kokoustarjoilu 20,00 euroa. • Lauantain liittokokous, luennot ja ohjelmat 140,00 euroa. • Lauantain ja sunnuntain ohjelmat ja tarjoilut 165,00 euroa.

Maksaminen Saaja: Tilinumero: Viite:

Meri-Lapin Matkailuoppaat ry FI08 5131 0020 1725 74 2022 10229

Mikäli samalla kerralla maksetaan useamman osallistujan maksu, ole hyvä ja ilmoita osallistujien nimet sähköpostilla info@merilapinmatkailuoppaat.fi

MAJOITTUMINEN YHTEISTYÖHOTELLEISSA Osallistujat varaavat itse suoraan hotellista. Varaa majoituksesi 22.9.2022 mennessä! HOTELLI MERIHOVI Keskuspuistokatu 6-8, 94100 Kemi +358 40 6853 500 hotel@merihovi.fi Opaspäiville osallistuville seuraavia erikoismajoitushintoja: • 90 € / yhden hengen huone / vrk • 100 € / kahden hengen huone / vrk • 125 € / kolmen hengen huone / vrk Hinnat sisältävät majoituksen lisäksi iltasaunan, runsaan buffetaamiaisen sekä langattoman internet-yhteyden. Lisäetu: Koska hotellissamme on rajallinen määrä yhden ja kahden hengen huoneita, tarjoamme tilaisuuteen lisäetuna mahdollisuuksien mukaan myös suurempia huoneita em. majoitustarjoushinnoilla.

SCANDIC KEMI Hahtisaarenkatu 3, 94100 KEMI +358 300 870 883, sales.finland@scandichotels.com Varauskoodi 48158153 STANDARD Yhden hengen huone 109.00 Kahden hengen huone 129.00 Varaus osoitteesta: http://www.scandichotels.fi /?bookingcode=BMER211022 Varaustunnus: BMER211022 KEMIN MATKAILU OY Lumilinnankatu 15, 94100 KEMI puh.+358-16-258 878, sales@experience365.fi Majoitus Merenrantahuvilassa eur 140,00 / 1-2 henkilöä / vrk Hinta sisältää aamiaisen sekä sisäänpääsyn Lumilinnaan

Opas • Guide | 2 • 2022

9


Aineen taidemuseo

on elämyksen, oivalluksen ja oppimisen paikka Teksti: Virpi Kanniainen, Museonjohtaja Rouva Eila Aineen (1920-2013) ja Veli Aineen yksityishenkilöinä keräämä laaja ja arvokas taidekokoelma tuli tunnetuksi Torniossa jo 1970-luvun alussa. Osa teoksista sijaitsi Tornion kaupunginhotellissa, joten muualtakin tulleet pääsivät hämmästelemään Suomen mittakaavassa merkittävien taiteilijoiden teosten esillä oloa kaukaisessa kaupungissa länsirajalla.

Aineen taidemuseo on Tornion kaupungin omistama ja ylläpitämä museo, jonka toiminnan perusta ovat Aineen Kuvataidesäätiön ja Aineen taidemuseon taidekokoelmat. Taidemuseo sijaitsee Tornion länsirannalla, vain kivenheiton päässä Ruotsin rajasta. Aineen taidemuseo toimii Rajakartanoksi nimetyssä rakennuksessa yhdessä Tornion kirjaston kanssa. Vuonna 1985 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut torniolainen arkkitehti Matti Porkka. Rakennuksen tunnusmerkiksi ovat muodostuneet kolmionmuotoiset kattoikkunat. Taide on erinomainen alku keskustelulle, uskoi liikemies ja taiteenkerääjä Veli Aine (1919-2008). Hänen toimistossaan sijainnut Kain Tapperin (1930–2004) puuveistos Ukkospilvi vuodelta 1961 oli varma keskustelunaihe. Kuvanveistäjä Tapper tuli tunnetuksi uuden taiteen tienraivaajana. Hänen abstraktiin ilmaisuun pyrkivät puuveistoksensa aiheuttivat 1960–luvun alussa polemiikkia. Vuonna 1963 käytiin Helsingissä Ateneumin taidemuseossa paneelikeskustelu, jonka alkujuuri oli juuri Tapperin uudenlainen ilmaisumuoto. Keskustelu sai runsaasti julkisuutta ja siitä jäi myös elämään erään paneelikeskustelijan tokaisu; ”Onko kanto taidetta?”. Veli Aineen työhuoneeseensa valitsema teos kertoo, keräilijä ei kaihtanut vaikeatakaan taidetta. On helppo uskoa, että Kain Tapperin teos oli oivallinen keskustelunherättäjä ja perusta monenlaiselle ajatuksien vaihdolle.

10

Opas • Guide | 2 • 2022

Kokoelman jatkuvasti kasvaessa päätettiin Aineen Kuvataidesäätiön perustamisesta 20.5.1974. Viisi vuotta myöhemmin Tornion kaupunki ja Aineen Kuvataidesäätiö solmivat sopimuksen, jonka mukaan kaupunki rakentaisi taidemuseolle tilat ja tulevaisuudessa myös ylläpitäisi taidemuseotoimintaa Torniossa. Aineen Kuvataidesäätiö sijoittaisi sopimuksen mukaisesti tarkoitusta varten rakennettuun rakennukseen. Kahdenvälisessä sopimuksessa oli tuolloin luetteloituna 1 048 taideteosta. Taidemuseotoiminta Torniossa käynnistyi, kun tasavallan presidentin puoliso rouva Tellervo Koivisto lausui alkusanat vihkiäisnäyttelyssä 7.3.1986. Näyttelyluettelo kertoo, että kyseessä oli monella tavalla mittava taiteen esittely, sillä esillä oli kaikkiaan yli 300 teosta. Merkittävät taiteilijaryhmät, kuten 1950 – ja 1960-luvuilla modernismin edelläkävijänä tunnettu Prisma-ryhmä, 1900-luvun alun suomalainen ekspressionismi ja Marraskuun ryhmä sekä impressionistinen Septem-ryhmä, olivat näyttelyssä laajasti edustettuna. Aineen Kuvataidesäätiön taidekokoelma kertoo keräilijöidensä henkilökohtaisesta suhteesta taiteeseen. Taide ei ollut keräilijöilleen sijoituskohde, vaan aitoa kiinnostusta, innostusta ja rakkautta taidetta kohtaan. Taiteen keräilyn lisäksi tärkeitä olivat myös ihmiset taiteen tekijöinä ja voikin todeta, että Aineet eivät olleet pelkästään taiteen keräilijöitä, vaan merkittäviä taiteen tukijoita ja suojelijoita. Veli Aine loi henkilökohtaisen yhteyden moniin kokoelmataiteilijoihin, joista osasta tuli keräilijöille läheisiä ystäviä. Henkilökohtaisesta, yhteisen kiinnostuksen ja intohimon kohteen jakamisesta ja käydyistä keskusteluista osoituksena on mm. kirjeenvaihtoa useiden taiteilijoiden kanssa sekä esimerkiksi taiteilijakirja, johon useat läheisiksi muodostuneet taiteilijat osoittivat kuvalliset ja sanalliset tervehdyksensä vuonna 1999 80 vuotta täyttäneelle keräilijälle. Yksi kokoelman mielenkiintoisista ja liikuttavistakin yksityiskohdista on Aurajokea esittävä grafiikanteos. Teos on Santeri Salokiven (18861940) etsaus, jonka Veli Aine osti koulupoikana taskurahoillaan 1930-luvulla Torniossa. Noin vuoteen 1932 ajoitettu teos on edelleen osa taidekokoelmaa ja usein esillä näyttelyissä. Aineen Kuvataidesäätiön rinnalle on taidemuseon toimintavuosien aikana kasvanut toinenkin merkittävä


pääkokoelma; Aineen taidemuseon kokoelma. Kokoelmaa kartutetaan Tornion kaupungin vuosittain myöntämin varoin ja sillä pyritään täydentämään Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaa. Kokoelmat käsittävät yhteensä yli 3 500 teosta suomalaista taidetta; maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa ja ne esittelevät ajallisesti suomalaisen taiteen kehityksen aina 1800-luvulta nykypäivään. Mukana on mm. Düsseldorfin koulukunnan tunnettuja maisemamaalareita, kultakautemme merkittävimpiä taiteilijoita, suomalaista ekspressionismia ja merkittävimpiä modernistejamme. Maalausten ja veistosten lisäksi kokoelmaa täydentävät laaja määrä piirustuksia, luonnoksia ja – luonnoskirjoja. Kokoelmien tuoreimmat teokset ovat tältä vuodelta. Taidekokoelmien lisäksi museoon on sijoitettu Aineen Kuvataidesäätiön mitali- ja ex-libris-kokoelmat. Aineen taidemuseossa on vuosittain vaihtuva, omaa kokoelmaa esittelevä näyttely. Kokoelmanäyttelystä on muodostunut keskeinen runko taidemuseon toiminnalle ja se toimii heijastuspintana sekä tutkimukselle että erilaisille elämyskokemuksille. Taidemuseon yleisötyö ja sen osana taidekasvatuspalvelut ovat tänä päivänä keskeinen osa taidemuseon toimintaa. Myös Veli Aineelle taidekasvatus ja -koulutus olivat tärkeitä teemoja. Toiminnan muotoja ovat mm. opastukset, työpajat ja oheistapahtumat. Aineen taidemuseo tarjoaa kävijöilleen korkealaatuista taidetta, elämyksiä ja inspiraatiota kauniissa arkkitehtonisessa ympäristössä vuoden ympäri. Vuonna 2022 museossa tehdään merkittävä perusparannustyötä, jonka myötä museosta tulee entistä saavutettavampi. Museo avautuu uusin näyttelyin vuoden 2023 alussa.

YHTEISHAKU 31.8.–14.9.

Syksyn yhteishaussa mukana RESTONOMI (AMK) joustavina verkko-opintoina. Opinnot alkavat tammikuussa 2023. Tutustu: www.lapinamk.fi

Kemi • Rovaniemi • Tornio

Opas • Guide | 2 • 2022

11


Tapahtumia vauvasta vaariin Kemin kaupungin tapahtumatoimisto esittäytyy KUVA: SAANA PAAVALNIEMI

Kalamarkkinat. KUVA: JARKKO VIITANIEMI

Kauppamaraton. KUVA: SKULLROD

Easy Living.

12

Opas • Guide | 2 • 2022

Kemin kaupungin tapahtumatoimisto tekee tapahtumia laidasta laitaan, vauvoista vanhuksille asti. Tapahtumatoimiston järjestettäväksi on siirretty kaikenlaiset markkinat, kuten Syysmarkkinat, joista syksy alkaakin. Syksyllä tapahtumatoimisto on mukana vanhustenviikon koordinoinnissa sekä Taiteiden yössä. Lasten lauantait toteutetaan yhteistyössä kaupungin lastenkulttuurikeskuksen kanssa. Tapahtumiin ovat tervetulleet niin paikalliset kuin ulkopaikkakuntalaisetkin. Joulun alla tapahtumatoimisto järjestää ulkona Täiköntorilla perinteisen joulunavauksen sekä Kulttuurikeskuksen sisällä joulumyyjäiset. Tapahtumatoimisto toteuttaa myös ilotulitukset uudenvuodenaattona sekä elokuun Venetsialaisissa. Talven suurin tapahtuma kaupungille on LumiVisio, joka on uniikki lumenveistokilpailu koululaisten ja opiskelijoiden kesken. Lumilinnastaan tunnettu Kemi mahdollistaa näin myös nuorten päästä harjoittamaan lumenveistotaitojaan. Parhaimmille joukkueille on myös ollut perinteisesti hienot palkinnot. Lumenveistopäivänä on myös ollut muunlaista kilpailua, viimeisimpänä talviolympialaiset, jossa oli esimerkiksi pulkanvetokilpailua ja frisbeegolfia sekä muuta tiimityöskentelyä ja koordinaatiota vaativaa lajia. Tapahtumassa on tarkoitus saada koko koulu liikkeelle torille viettämään yhteistä mukavaa päivää. Tapahtumasta jää kaupunkilaisten ihasteltavaksi melkein kolmekymmentä lumiveistosta. Kevään puolella järjestetään Kevätmarkkinat ja toukokuussa koittaa vappukonsertti ja kalamarkkinat. Kesäkuussa on perinteisesti Kauppamaraton juhannuksen aatonaattona eli torstaina. Silloin kaupat ovat aamusta myöhäisiltaan asti auki. Kesällä tapahtumatoimisto tarjoaa myös mahdollisuuden myydä ilmaiseksi käytettyjä tavaroitaan peräkonttikirppiksillä, jotka varsinkin lauantaisin ovat olleet suosittuja Kauppatorilla. Lisäksi tapahtumatoimisto tekee paljon musiikkitapahtumia, kuten kesän Easy Living in Kemi -festarit heinäkuussa. Kaupungin tapahtumien lisäksi tapahtumatoimisto tekee yhteistyötapahtumia kaupungin muiden yksiköiden kanssa, kuten nuorisotyön kanssa toteutettava lastenmusiikkifestivaali Rondelli ja lastenkulttuurikeskuksen sekä nuorisotyön kanssa toteutettava talvitapahtuma Perhepuistossa. Omien yksiköidensä lisäksi tapahtumatoimisto auttaa kolmannen sektorin tapahtumanjärjestäjiä, joista esimerkkinä toimii Viikinkiviikonloppu.


KUVA: MARIA KAKKO

Remolo mandoliiniorkesteri On perustettu vuonna 2000 Heikki Lahden mandoliini kurssin innoittamana. Siitä lähtien orkesteri on kokoontunut ennen työväen- ja nyt Kivalo-opiston opinto-ryhmänä kerran viikossa. Ohjelmisto koostuu kansanmusiikista ja ikivihreistä melodioista juuri tälle orkesterille sovitettuina. Ryhmä kokoontuu ja esiintyy luovalla mielellä ja aurinkoisella tyylillä. Joulukonsertti 2021.


Monipuolisia kulttuurielämyksiä Kemin keskustassa Teksti: Tanja Kavasvuo Kuvat: Nina Susi, Reima Juopperi Lapin vanhin taidemuseo on täynnä väriä ja valoa. Museon näyttelytila on Suomen komeimpia.

Kemin kulttuurikeskus on kuutena päivänä viikossa avoinna oleva kulttuurin keskus kaikenikäisille. Kulttuurikeskuksessa pääsee nauttimaan näyttelyistä, musiikista, luennoista, tapahtumista ja taiteen tekemisestä saman katon alla.

Talossa sijaitsee myös kaupunginkirjasto, musiikkiopisto, kansalaisopisto ja erilaisia kokoontumistiloja. Kävijöitä palvelee myös kahvila. Sijainti keskeisellä paikalla, laaja palvelutarjonta, esteettömyys sekä matalan kynnyksen palvelut tuovat kulttuurikeskukseen vuosittain noin parisataatuhatta kävijää.

Maailman pohjoisin sarjakuvanäyttely riemastuttaa kaikenikäisiä Vuoden 2022 alussa kulttuurikeskukseen muuttanut Kemin sarjakuvanäyttely on kiinnostava vierailukohde kaikenikäisille. Näyttelyssä on esillä kotimaisen ja ulkomaisen sarjakuvan hahmoja kolmiulotteisina, noin parimetrisinä hahmoina sekä sarjakuvan muodossa. Mukana on myös runsaasti sarjakuvapiirtäjien alkuperäiskuvituksia. Näyttelyn tutuimmat hahmot lienevät ikisympaattiset Muumit, Karvinen ja Ankkalinnan väki. Näyttelystä löytyy myös mm. Tintti, Mustanaamio, B. Virtanen sekä Fingerpori. Näyttelyn yhteydessä järjestetään erilaisia sarjakuvaan liittyviä tapahtumia ja työpajoja. Ankkalinnan väki toivottaa tervetulleeksi sarjakuvanäyttelyyn. Näyttely esittelee suomalaista ja ulkomaista sarjakuvaa.

14

Opas • Guide | 2 • 2022


Aikamatkalle Kemin historiaan

Taidetoimintaa lapsille, nuorille ja perheille

Kemin historiallinen museon kokoelmanäyttely vie kävijänsä elämykselliselle aikamatkalle Kemin ja sen lähialueiden historiaan. Näyttely tuo esille alueen rikasta paikallista kulttuuriperintöä esinein, valokuvin, tekstein ja videoin. Näyttelyssä perehdytään erityisesti siihen, miten meri ja joki ovat vaikuttaneet alueen kulttuurin, elinkeinojen sekä puuteollisuuden muotoutumiseen. Näyttelyssä voi kulkea kuvitteellisilla kaupungin kaduilla, joiden varrelta löytyy esimerkiksi 1950-luvun kampaamo, väri- ja tapettikauppa, poliisilaitos ja apteekki. Näyttely esittelee myös mm. työläiskaupungin asumisen ja monivivahteisen puu- ja paperiteollisuushistorian aina 1800-luvulta nykypäivään. Näyttely perehdyttää kävijänsä myös kaupungin merenkulun historiaan sekä Kemijoen vaikutukseen uiton ja kalastuksen mahdollistajana. Museon näyttelyn uusin helmi on Suomen aiotulle kuninkaalle, Hessenin prinssi Friedrich Karlille vuonna 1918 suunniteltu kruunu. Kruunu valmistui vasta vuonna 1988, kun kemiläinen kultaseppämestari Teuvo Ypyä valmisti sen alkuperäisten luonnosten mukaan.

Kemin kulttuurikeskuksessa toimii myös Kemin Lastenkulttuurikeskus, joka tarjoaa ympärivuotisesti taidetoimintaa ja kulttuuritapahtumia lapsiperheille, nuorille sekä koulu- ja varhaiskasvatusryhmille. Lastenkulttuurikeskuksen toiminta on taidepainotteista ja keskiössä on erityisesti perheille suunnatut aktiviteetit. Vakiotoimintaa ovat vauvojen värikylpypajat, avoin taidetoiminta, koululaispajat sekä erilaiset teemalliset tapahtumat. Lastenkulttuurikeskus sijaitsee Kemin taidemuseon yhteydessä. Taidetyöpajoja järjestetäänkin usein taidenäyttelyiden yhteydessä, jolloin lapset saavat kosketuksen aitoon taiteeseen ja oppivat samalla museokävijöiksi.

Taidemuseo on pohjoisen taiteen koti Kemin taidemuseo on Lapin ensimmäisenä taidemuseona avannut jo vuodesta 1947 lähtien ikkunat pohjoissuomalaiseen taiteeseen ja tehnyt näyttävästi mahdolliseksi pohjoisen taiteen esilletulon. Näyttelyiden pääpaino on Lapin taiteessa, mutta Lapin kuvataiteen esittelyn ja dokumentoinnin lisäksi museo järjestää säännöllisesti myös muita kotimaisia ja kansainvälisiä näyttelyitä sekä erilaisia luentoja, tapahtumia, taidetyöpajoja ja opastuksia. Aluetaidemuseona toimiva Kemin taidemuseo järjestää kuvataiteen palveluja myös koko Länsi-Lapin alueella. Museon vaikuttavaan taidekokoelmaan kuuluu noin 3000 teosta, joiden joukossa on mm. Pablo Picasson, Marc Chagallin ja Georges Braquen teoksia. Taidekokoelman perustana on vuonna 1947 lehtori Ape Rantaniemen lahjoittama 136 teoksen kokoelma, joka sisältää mm. Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Marcus Collinin, Ellen Thesleffin ja Tyko Sallisen teoksia. Kemin taidemuseon sisääntuloaulassa toimii taidelainaamo. Taidelainaamosta on helppo hankkia taidetta osamaksulla ilman korkoa ja muita maksuja. Teoksen voi palauttaa lainaamoon, mikäli teos ei tunnukaan omalta tai sopivalta suunniteltuun tilaan. Kemin taidelainaamossa on esillä Lapin taiteilijaseuran jäsenten teoksia puolivuosittain vaihtuvassa teemallisessa näyttelyssä.

Suomen kuninkaan kruunu sijaitsee Kemin historiallisessa museossa.

Taiteiden yö ja muut tapahtumat rytmittävät vuotta Kulttuurikeskuksen vuotuinen suurin tapahtuma on lokakuun viimeisenä lauantaina järjestettävä Taiteiden yö. Taiteiden yö kokoaa yhteen kulttuurista nauttivat kaupunkilaiset sekä lukuisat esiintyjät, toimijat ja tapahtumajärjestäjät. Tarjolla on musiikkia, taidetta, tanssia ja teatteria laidasta laitaan ja kaikenikäisille. Pitkin vuotta kulttuurikeskuksessa järjestetään useita konsertteja mm. Meri-Lapin musiikkiopiston ja Kemin kaupunginorkesterin ja Meri-Lapin jousikvartetin toimesta. Myös aulan kahvilakonsertit kokoavat kuulijoita musiikin ja kahvin äärelle. Talossa järjestetään säännöllisesti myös erilaisia luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Historiallisessa museossa kohtaavat menneisyys ja nykyisyys. Esillä on satoja kiehtovia asioita ja tarinoita

Opas • Guide | 2 • 2022

15


Toranda tarjoaa kävijöille elämyksiä kaikilla aisteilla Torandasta on moneksi. Kaunis miljöö meren äärellä on oiva paikka lounastauolle, illalliselle tai vaikkapa tapahtumille ja juhlille. Myös yöpyminen onnistuu kauniissa Merilinnan huvilarakennuksessa. Toranda sijaitsee kauniilla paikalla Hellälässä. Merinäkymä terassilta ihastuttaa kävijän kuin kävijän. Osa veneistä pysähtyvät Torandan yöksi vierasvenesatamaan , joka on Perämeren pohjoisin. –Veneilijät voivat jäädä vierasvenesatamaamme yöksi ja käyttää vapaasti kesäkeittiötä ja saunatiloja venepaikkamaksua vastaan. Uutuutena Torandassa on nyt myös caravan alue jossa on 30 sähköpaikkaa. Rantaravintola Magasinilla tarjoillaan herkullinen lounas joka arkipäivä klo 10.30-14 välillä. Kesäisin ravintola on auki myös iltaisin ja tällöin listalta voi tilata mieleisensä annoksen ja ennakkovarauksella ryhmille voidaan toteuttaa aivan oma menu.

Tarvittaessa myös majoitus löytyy alueelta, joten tulijoiden ei tarvitse pohtia yöpymistäkään. Alueella sijaitsee Merilinnan rakennus, joka on vuodelta 1935 ja toiminut aiemmin Merivartioston vanhana tukikohtana. Nykyisin peruskorjatusta huvilasta löytyy kuusi makuuhuonetta ja 16 vuodepaikkaa. Jokainen makuuhuone on yksilöllisesti sisustettu ja joka huoneesta löytyy omat suihku- ja WC-tilat. Merilinnan pihapiiristä löytyy myös korkeatasoiset saunatilat, jotka ovat varattavissa erikseen ilman majoitusta. – Voimme räätälöidä tapahtumat ja juhlat aina asiakkaiden toiveiden mukaan. Sijainti veden äärellä, herkullinen ruoka ja räätälöitävä menu, luksus-yöpymismahdollisuudet ja tilavat tilat Torandalla takaavat varmasti onnistuneen tapahtuman.

Merilinna, Areena ja Uitto-sali Rantaravintolan ja vierasvenesataman lisäksi alueelta löytyy Merilinnan rakennus yöpymistä varten sekä Uitto-sali ja Areena, joissa järjestyvät niin pieni- kuin suurikokoisetkin juhlat ja tapahtumat. Areenaan mahtuu parhaimmillaan 700 henkeä ja tila muuntautuu helposti niin konsertteihin, seminaareihin kuin illallisiin. Areenan vieressä sijaitsevassa keskusrakennuksessa on myös Uitto-sali, joka on Torandan alkuperäinen osa. Sali rakennettiin Hellälään jo vuonna 1952 ja se toimi tällöin uittomiesten ruokalana. 140-paikkainen Uitto-sali tarjoaa hienot puitteet erilaisille tilaisuuksille, kuten häille, syntymäpäiväjuhlille ja yritystapahtumille. Uitto-salissa järjestyvät niin pieni- kuin suurikokoisetkin juhlat ja tapahtumat. ”Saamme hankittua myös pyynnöstä aina tarvittavat laitteet ja elektroniikan tapahtumiimme. Myös ruokailupuolen suunnittelemme aina yhdessä asiakkaan ja kokkiemme kanssa”, kertoo Kirsi Vaara. Kesäkauden ulkopuolella, myös Ravintola Magasiinilla on mahdollista järjestää yksityistilaisuuksia. Myös 2 hehtaarin kokoinen ulkoalue on hyvin hyödynnettävissä. Toranda soveltuu suurtenkin ulkoilmatapahtumien järjestämiseen, alueella onkin järjestetty mm. messuja, koiranäyttelyitä, rekkamiitti ja erilaisia kisa tapahtumia mm. kalotin vahvin sekä rantalentiskisoja.

16

Opas • Guide | 2 • 2022

Tutustu Torandan palveluihin osoitteessa http://toranda.fi/ Osoite: Näätsaarentie 241, 95450 Tornio 040 658 3817

Etsitkö tiloja tapahtumallesi, juhlille tai vaikka virkistyspäivälle? Kysy tarjous tiloistamme ja palveluistamme: sales@torandaevents.com


Opas • Guide | 2 • 2022

17


TornioHaparanda Kehittää kansainvälistä matkailua rajat ylittävän yhteistyön voimalla

▲TornioHaparanda tarjoaa kävijöilleen yhdellä käynnillä kaksin verroin kaikkea – kaksi valtiota, aikaa, valuuttaa, kieltä ja kulttuuria.

Maailman pohjoisimmassa kaksoiskaupungissa voi hengittää raikasta merituulta, ihmetellä ikivanhaa perinnekalastusta ja lyödä vaikka maailman pisimmän hole-in-onen. Kahden kulttuurin sulatuspisteessä on matkailijalle tarjolla kaksin verroin kaikkea. Tuplasti aikaa, tuplasti elämää, tuplasti seikkailua – näin lupaavat matkailijoille Tornio ja Haaparanta, toisiinsa kiinni kasvaneet naapurukset Suomen ja Ruotsin rajattomalla rajalla. Kaksoiskaupunki TornioHaparanda on kehittänyt matkailua viime vuosina tiiviissä yhteistyössä ja miksipä ei, sillä yhdessä kaupungit muodostavat ainutlaatuisen käyntikohteen, joka kuitenkin sijaitsee kahdessa eri maassa. TornioHaparanda tarjoaa kävijöilleen yhdellä käynnillä kaksin verroin kaikkea – kaksi valtiota, aikaa, valuuttaa, kieltä ja kulttuuria. Matkailun kärkikohteita Torniossa ja Haaparannalla on esimerkiksi Euroopan pisimmän vapaana virtaavan joen, Tornionjoen, äärellä sijaitseva Kukkolankoski vastakappaleensa Kukkolaforsenin kanssa, samoin upea Perämeren saaristo, jossa sijaitsee kaksi

18

Opas • Guide | 2 • 2022

kansallispuistoa. Myös hiljalleen toisiinsa kiinni kasvavat kaupunkikeskustat ja ainutlaatuiset tapahtumat kehittyvät rajayhteistyön lippu korkealla liehuen. Tornion ja Haaparannan yhteisenä tavoitteena on kehittää alueesta sekä kotimaisia että kansainvälisiä matkailijoita houkutteleva käyntikohde, johon vetävät niin meri ja Tornionjoki, rajaton raja, historiallinen sijainti kuin omaleimainen kulttuuri. Tässä muutama poiminta rajat ylittävän matkailukohteen helmistä!

1) Arktinen saaristohyppely kahden kansallispuiston kotisatamassa Tiesitkö, että Tornion ja Haaparannan arktisessa saaristossa sijaitsee kaksi kansallispuistoa, Perämeren kansallispuisto ja Haaparannan saariston kansallispuisto (Haparanda skärgårds nationalpark)? Arktinen saaristohyppely Perämeren karunkauniissa maisemissa kuuluu luontonautiskelijan bucket listille, oli talvi tai kesä. Kesäkaudella saariston aurinkoisille hiekkarannoille kuljettaa paikallinen reittiveneliikenne, talvella taas seikkailunhaluisimmat voivat nousta jäänmurtajan kyytiin ja pulahtaa vähän viileämpään kylpyyn Perämeren jäiden sekaan. Tällaisia elämyksiä arktisessa luonnossa on harvoin tarjolla!


Tornion ja Haaparannan arktisessa saaristossa sijaitsee kaksi kansallispuistoa, Perämeren kansallispuisto ja Haaparannan saariston kansallispuisto.

2) Kaksoiskaupunki on sillanrakentaja Millaista olisi astella pitkää riippusiltaa pitkin valtakunnan rajan yli Ruotsiin Kukkolankosken kuohuessa vaahtopäinä askelten alla? Paikallisten pitkäaikaisesta haaveesta on tulossa pian totta, sillä Kukkolankoskelle aiotaan rakentaa Tornionjoen ylittävä, perinnemaisemaan sopiva ja myös perinteikkäitä koskikalastusmuotoja kunnioittava maisemasilta. Suunnitelmien toteutuessa 250 metriä pitkä silta tulee olemaan Pohjoismaiden pisin riippusilta. Kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitetun sillan päädyt valtakunnan rajan molemmin puolin jäljittelevät krenkun eli perinteisen kosken päälle rakennettavan puisen laiturin muotokieltä.

Kukkolankoskelle suunnitellaan Tornionjoen ja samalla valtakunnanrajan ylittävää, perinnemaisemaan sopivaa ja myös perinteikkäitä koskikalastusmuotoja kunnioittavaa riippusiltaa.

3) Lippoamisesta lohensoutuun Kukkolankoskelle ja Kukkolaforsenille sijoittuu myös toinen iso hanke, jota Tornio ja Haaparanta edistävät yhdessä. Tavoitteena on nostaa monivuosisatainen lippokalastuskulttuuri Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle ja näin vaalia, vahvistaa ja kehittää kahden maan yhteistä kulttuuriperintöä. Lue lisää osoitteessa www.kukkolankoski.fi. Ja voihan Väylällä kalastaa, vaikka ei kylänmiesten lippokrenkuille olisikaan asiaa. Tornionjoki on Euroopan suurin vapaana virtaava lohijoki, joka tarjoilee soutajille erinomaisia saaliita vuodesta toiseen – kymppikiloinen on meillä päin arkipäivää!

Monivuosisatainen lippokalastuskulttuuri halutaan nostaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle ja näin vaalia ja vahvistaa kahden maan yhteistä kulttuuriperintöä. Opas • Guide | 2 • 2022

19


4) Tornionlaaksolaista elämää maailman ainoassa rajanylisessä museossa Tornionlaakson kulttuuria ja historiaa Suomen ja Ruotsin rajan molemmin puolin esittelevä Tornionlaakson museo – Tornedalens museum on yksi rajayhteistyön ylpeydenaiheista. Siitä tuli vuonna 2014 maailman ainoa rajanylinen, kahden eri maissa sijaitsevan kaupungin yhteinen museo. Rajan pinnassa sijaitseva kaksikielinen museo on erikoistunut tornionlaaksolaiseen elämäntapaan ja rajan ilmiöihin. www.tornio.fi/ tornionlaaksonmuseo Kulttuurinnälkään on Torniossa tarjolla myös taidetta. Aineen taidemuseo esittelee vuosittain omista kokoelmista kootun perusnäyttelyn sekä 4-6 vaihtuvaa näyttelyä. Aineen taidemuseo sijaitsee samassa Kulttuurikartanon pihapiirissä kuin Tornionlaakson museo. www.tornio.fi/aine

5) Tuhat ja yksi tapaa ylittää raja Millaisin kaikin eri tavoin sinä haluaisit ylittää valtakunnan rajan? Pyöräyttäisitkö kuperkeikan, panisitko tanssiksi, ottaisitko alle omintakeisen kulkupelin? Tai voithan napata mukaan vaikka golfbägin ja yrittää maailman pisimpään kestävää hole-in-onea, rajalle sijoittuvalla Tornion golfkentällä pallo voi nimittäin halkoa ilmaa yli tunnin Suomen ja Ruotsin välisen aikaeron ansiosta. Tyyli on vapaa ja vain taivas kattona, anna mielikuvituksen lentää, Torniossa ja Haaparannalla voit ylittää rajan tuhannella ja yhdellä tavalla! Lue lisää www.visithaparandatornio.com Kuvat: TornioHaparanda.

Arktinen saaristohyppely Perämeren karunkauniissa maisemissa kuuluu luontonautiskelijan bucket listille, oli talvi tai kesä.

Miltä tuntuisi pulahtaa uimaan Perämeren jäihin?

20

Opas • Guide | 2 • 2022


Tornionlaakson museo väylänä tutkimusmatkailijoiden jalanjäljille Teksti: Joni-Pekka Karjalainen Sitruuna vai appelsiini? Tornionlaakso on ollut menneinä vuosisatoina tärkeä tutkimusmatkailun kohde. Suurimmilla tieteellisillä tutkimusmatkoilla määriteltiin nykyinen tietomme maapallon muodosta. Vielä 1700-luvun alussa käytiin kiivasta keskustelua siitä, onko maapallo navoiltaan litistynyt kuten appelsiini, vai suipompi kuten sitruuna. Asiaa selvittämään lähetettiin Tornionlaaksoon Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n johtama ranskalainen tutkimusryhmä vuonna 1736. Tutkimusryhmä mittasi kolmiomittauksen avulla meridiaanikaaren pituuden Tornion ja Pellon välillä. Mittausten avulla Maupertuis pystyi todistamaan, että maapallo on kuin onkin navoiltaan litistynyt. 1800-luvulla maapallon tarkempi muoto ja koko haluttiin selvittää vielä tarkemmin. Tähän työhön ryhtyi Friedrich Georg Wilhelm von Struve. Tällä kertaa tutkimushanke oli kuitenkin entistä kunnianhimoisempi, sillä kolmiomittausketju kulki Mustaltamereltä aina Pohjoiselle jäämerelle saakka. Kaiken kaikkiaan Struven ketjulle tuli mittaa lähes 3000 kilometriä ja sen mittaamiseen meni melkein 40 vuotta. Mittaukset vahvistivat Maupertuis’n tulokset ja tarkensivat niitä entisestään. Tornionlaaksossa mittauksia johti ruotsalainen astronomi N. H. Selander.

Oppaana Tornionlaakson saloihin Tutkimusmatkailijoiden retkikunnat eivät kuitenkaan olisi pärjänneet itsenäisesti Tornionlaakson erämaissa ilman paikallistuntemusta. Maupertuis’n tutkimusmatkalle valittiin oppaaksi nuori ranskaa osaava Anders Hellant, joka oli syntyisin Torniosta ja osasi siten sekä paikalliset kielet että tavat. Hellant käänsi Maupertuis’n tutkimusraportin ruotsiksi jo 1738, mikä teki tutkimuksesta lähestyttävämmän myös paikallisesti. Hän jatkoikin loppuelämänsä ajan tutkijana Torniossa ja sai vuonna 1750 kutsun Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi. Struven ketjua mitattaessa Selanderin tutkimusryhmässä ei ollut yhtä pysyvää tulkkia tai opasta, sillä tutkimusryhmä koostui pääasiassa ruotsalaisista tutkijoista. Hekin kuitenkin käyttivät suurena apuna paikallisia oppaita ja ruotsia osaavia paikallisia tulkkeja suomenkielisten kanssa asioidessaan. Yksi näistä oli Pellossa asunut Herman Alexander Lemke, joka oli osallistunut myös Suomen sodan taisteluihin 1800-luvun alussa. Paikalliset tunsivat Lemken hyvänä kirjurina ja hän auttoi tutkimusryhmää Pellossa tehtyjen tutkimusten ajan.

Nykyään Tornionlaakson museo jatkaa tämän päivän tutkimusmatkailijoiden ja turistien opastamista Tornionlaakson kulttuuriin ja historiaan. Museossa avataan 15.9.2022 uusi vaihtuva näyttely Sinun maailmanperintösi – Maapallon mittaajien jalanjäljissä, jonka on tuottanut The Northern parts of the World Heritage Struve Geodetic Arc -hanke. Näyttely kertoo UNESCOn maailmanperintökohde Struven ketjun pohjoisista osista ja niiden mittaamisesta. Kävijä pystyy vierailullaan hyppäämään Tornionlaakson tutkimusmatkailijoiden nahkasaappaisiin sekä näyttelyn kuvien ja esittelytekstien että virtuaalisen todellisuuden avustuksella. Näyttely on avoinna 8.1.2023 saakka. KUVA SAANA IKONEN.

Museon aulaan on lisätty pysyväksi osaksi Struven ketjusta kertova seinä sekä mahdollisuus matkustaa virtuaalisesti kahdeksalle mittauspisteelle.

KUVA JARNO NISKALA.

Aavasaksa on ollut merkittävä tutkimustieteellisesti sekä turismin kannalta jo 1700-luvulta saakka. Sitä käytettiin yhtenä mittauspisteenä sekä Maupertuis’n ja Selanderin mittauksissa. Opas • Guide | 2 • 2022

21


Teollisuusmatkailu

osaksi Meri-Lapin matkailuoppaiden toimintaa

Satu Valli

Mirva Tapaninen

HTM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, Arktiset luonnonvarat ja talous, Digitaaliset ratkaisut

Meri-Lapin alueella on pitkä teollinen historia, joka on matkailun näkökulmasta tärkeä osa Lappia. Teollisuusmatkailun konseptointi (EAKR/Lapin liitto/Vipuvoimaa EU:lta) -hankkeessa edistettiin matkailun ja teollisuuden sekä niitä tukevien toimijoiden verkostoyhteistyötä. Yhteistyötä tehtiin alueen toimijoiden, eri sidosryhmien, Lapin ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kanssa. Päätavoitteena hankkeessa oli tuottaa MeriLapin alueelle erilaisia teollisuusmatkailun konsepteja huomioiden alueen kulttuuriperintö, historia ja tarinat. Teollisuusmatkailun konseptien kehittämisessä käytettiin palvelumuotoilun työkaluja ja menetelmiä. Konseptien pohjana toimi hankkeen teemat kulttuuriperintö, kiertotalous ja vastuullinen teollisuus sekä elintarviketeollisuus sisältäen maatilamatkailun. Konsepteja ideoitiin syksyllä 2021 ja testattiin keväällä 2022. Tuloksena syntyi neljä erilaista teollisuutta ja kulttuuriperintöä korostavaa teollisuusmatkailun konseptia. Karihaaran teollisuushistoria pääsee esille kulttuuriperintöön liittyvässä konseptissa elämyspuiston muodossa. Idean kautta elämyksellistettäisiin Karihaaran vanha teollisuusyhdyskunnan alue monipuolisia palveluita tarjoavaksi

22

Opas • Guide | 2 • 2022

Restonomi YAMK, asiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, matkailu

kokonaisuudeksi. Palvelukokonaisuudesta testattiin hankkeessa elämyspalveluosiota ja mukana oli Meri-Lapin matkailuopastoiminta Karihaaran opaskävelyn muodossa. Meri-Lapin matkailuoppaat olivat kiinteästi mukana konseptin suunnittelussa ja toteutuksessa. Kiertotalous ja vastuullinen teollisuus teemaan liittyen luotiin aiheeseen uudenlaisia matkailutuoteideoita verkostossa olevien toimijoiden kesken My Favorite Piece yrittäjän johdolla. Kehitystyön prosessissa tuettiin verkostoa ja tunnistettiin kiertotalouteen liittyviä vahvuuksia. Tuloksena syntyi kaksi matkamuistotuotetta. Kiertotalouden konseptissa tuli hyvin esille se, miten erilaisista alueella olevista materiaaleista voi matkailijoita osallistamalla tuottaa matkamuistoesineitä. Tämä tukee kestävän kehityksen ajatusta ja luo uutta näkökulmaa paikallisten kierrätysmateriaalien hyötykäytöstä. Tämän konseptin hyödyntäminen voitaisiin liittää mukaan Karihaaran elämyspuisto konseptiin lisätuotteena. Elintarviketeollisuus sisältäen maatilamatkailun teemaan perustuvassa konseptissa ideoitiin ja kuvattiin virtuaalielämykseen kehittämiseen liittyvää prosessia. Virtuaalimatkailu on nykypäivänä tulevaisuuden matkailua, jossa esimerkiksi säästetään luontoa.

Samalla voidaan teknologian avulla tuottaa uudenlaisia elämyksiä, jotka ovat kaikkien saavutettavissa. Teollisuuteen liittyvät tutustumiset ovat useasti haasteellisia, mutta tehdasvierailua voitaisiin toteuttaa virtuaalimatkailun kautta. Virtuaalimatkailua testattiin yhteistyössä Torniossa toimivan maatilapakopelejä järjestävän Farm Escape -maatilan kanssa. Tuloksena luotiin virtuaalinen esittely maatilan toiminnasta sekä virtuaalielämyksen kehittämisprosessi. Meri-Lapin alueen toimijoille teollisuusmatkailu avaa mahdollisuuksia alueen kehittämiseen sekä näkemiseen uudesta ja erilaisesta suunnasta huomioiden alueen ominaispiirteet ja vahvuudet. Toivomme, että yhdessä kehitetyistä konsepteista Meri-Lapin matkailuoppaat voisivat rakentaa erilaisia palvelupaketteja. Karihaaran elämyspuisto on jo nyt olemassa olevilla elementeillä hyvin toimiva konsepti. Pieniä ohjelmallisia kehityksiä kokonaisuuteen liittyen ja markkinointia tehostamalla palvelu voisi olla hyvinkin kiinnostava kohde matkailijoiden näkökulmasta.


Kuva 1. Karihaaran kartta (©Teollisuusmatkailun konseptointi –hanke, Eveliina Heikkilä). Opas • Guide | 2 • 2022

23


KUVA EIJA KINNUNEN

SDG-kuutiot.

Kemi on vihreä kaikkina vuodenaikoina Teksti: Eija Kinnunen Alkuidea Vihreys ja kestävyys ovat osa Kemin kaupunkistrategiaa, jota ohjaavat merkittävästi YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joihin Kemi on kaupunkina sitoutunut jo vuonna 2017. Kun tuolloin mietiskeltiin, mitä vihreä ja kestävä kaupunki tarkoittaa käytännössä, todettiin, että kaikkeenhan se liittyy. Ihannetilanne olisi, että vihreys ja kestävyys otetaan huomioon kaikessa tekemisessä ja päätöksenteossa automaattisesti. Ettei sitä tarvitsisi edes erikseen nostaa esille. EAKR / Lapin liitto oli samaa mieltä ja myönsi rahoituksen Vihreä ja kestävä Kemi -hankkeelle. Kädet saveen siis.

24

Opas • Guide | 2 • 2022

Mikään vihreä teko ei ole liian pieni eikä liian suuri. Kun Kemin Energia ja Vesi Oy käynnisti vuonna 2021 uuden biolämpölaitoksen, se tarkoitti Kemin kaukolämmön päästöjen putoamista kolmannekseen aiemmasta tilanteesta. Vanhan kattilan muutostyöt pienentävät päästöjä vielä siitäkin. Tämä on erittäin merkittävää muun muassa siksi että Kemi liittyi vuonna 2020 Hinku-verkostoon (hiilineutraalisuomi.fi), jonka tavoitteena on 80 %:n päästöjen pienentäminen Kemin kaupunkialueella aikavälillä 2007-2030. Kun hotellin aulassa tai kaupunkiliikenteen bussissa voi lajitella vaikkapa biojätteet, teon ekologinen merkitys on pieni. Mutta paitsi että pienistä puroista kasvaa iso virta, lajittelumahdollisuuksilla on myös iso viestinnällinen

merkitys: lajitteluun tottunut ilahtuu, kun voi loppusijoittaa banaaninkuorensa ekologisesti. Ja lajittelumahdollisuuden näkyminen antaa kävijälle positiivisen kuvan käyntikohteesta ja saattaapa innostaa lisäämään lajittelua kotioloissakin. Kemin kaupunki juurruttaa vihreää ja kestävää ajatusmallia laajalla rintamalla paitsi omassa organisaatiossaan myös yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Parhaillaan on menossa EAKR / Pohjois-Pohjanmaan ELY:n rahoittama Yritysten vihreä ja kestävä Kemi -hanke, jossa yhteistyötä tehdään Kemissä toimivien mikro- ja pk-yritysten kanssa. Hankkeiden avulla uusia toimintamalleja on ketterää toteuttaa ja kokeilla. Raamit, suunnan ja aikataulut vihreälle ja kestävälle toiminnalle antaa puolestaan ISO 14001:2015 ympäristöstandardi, jonka noudattamisesta Kemi sai sertifikaatin toisena suomalaisena kuntana vuonna 2019.


Vuonna 2021 Kemissä otettiin käyttöön Suomen suurin hirsirakenteinen Pajarinrannan päiväkoti, jonka rakentamisessa kestävä kehitys huomioitiin kaikissa valinnoissa rakentamismateriaaleista aurinkopaneeleihin ja vesiilmalämpöpumppuihin, ekologisista tekstiileistä kunttapihaan jne. Kaupunkiorganisaation jätteiden lajittelun mahdollistaminen sekä astiakokojen ja tyhjennysvälien sopeuttaminen on tuonut vuositasolla sekä rahallisia että ekologisia säästöjä. Sosiaalinen keittiö -malli on muuntanut kauppojen kasvisruokahävikkiä hyvikiksi vuonna 2021 yli 70 000 litraa. Joukkoliikenteen käyttöä edistetään maksuttomin tempauksin. Pyöräilyä edistetään pienen kaupungin kaupunkipyöräjärjestelmällä, jonka pyörät ovat vanhoja ja yhteiseen käyttöön kunnostettuja. Kaupungin autokantaa muutetaan sähköiseksi resurssien ja käyttötarpeen mukaan ja myös latauspisteitä lisätään. Valaisimia vaihdetaan ledeiksi ja tunnistimia käyttäviksi sekä sisällä että ulkona. Ja edistyksellisesti jo 1970-luvulla aloitettua katuvalojen osittaista sammuttamista yön hiljaisimpaan aikaan jatketaan. Puita ja muuta kasvillisuutta istutetaan. Siivouksessa käytetään luontoystävällisiä pesuaineita ja muovisten roskapussien määrää vähennetään. Jotain mainitaksemme. ISO-standardin innoittamina vihreää ja kestävää toimintaa parannetaan jatkuvasti mm. ideoita kyselemällä ja toteuttamalla.

KUVA SENJA RAAPPANA

Muuta vihreää konkretiaa

SummerShuttle bussi 2022.

KUVA HENNA KORTELAINEN

Pelastetaan lumiukkomme – Save Our Snowmen Yksi idea nousi huolesta lumiukon tulevaisuudesta. Lumiukko asuu Kemissä. Toki se viihtyy muuallakin, sillä siellä missä on lunta, siellä voi asua myös lumiukko. Lumiukossa on taikaa. Se syntyy, kasvaa ja saa muotonsa iloisen luomisprosessin aikana. Lumiukko on käsityötä, lumiukko on kierrätettävä luomutuote. Se kiehtoo niin lapsia kuin aikuisiakin. Lumiukko istuu, se seisoo, se makaa, se hulluttelee, se hymyilee ja aina se iloa jakaa. Lumiukko on suvaitsevainen, sillä on monta muotoa ja kaikki ovat oikeita.

Lumiukot aamuvalossa.

Lumiukkojen tulevaisuus on toivottavasti valoisa - riittävän kylmä sen ainakin pitää olla. Ilmaston lämpeneminen on lumiukolle pelottavaa. Kemi haluaa säilyttää kylmät talvensa ja kaikki neljä vuodenaikaansa ja siksi strategiassamme on Vihreä ja kestävä Kemi -toimintamalli. Lumiukko ja ilmastonmuutos kun eivät piittaa rajoista – eivät

kuntien eivätkä valtioiden. Ilmastoyhteistyöllä saamme lumiukon jatkossakin viihtymään niin Kemissä kuin muuallakin, joten toimitaanhan niin, että lumiukot ilmestyvät edelleen joka talvi ihan tavallisten kotien pihoille ja kaupunkien puistoihin! www.cityofsnowman.fi Opas • Guide | 2 • 2022

25


Fröökynä Amalia Appelgren ja hänen Emmansa

Arja Huhtamäki

Meri-lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Amalia Appelgren oli Kemin maaseurakunnan rovastin tytär. Kun hänen isänsä kuoli, hän osti Kemistä torin laidassa olevan nahkatehtailija Björkmanin omistaman talon, ja muutti perintöineen maaseurakunnan pappilasta siihen asumaan. Mahdollisesti silloin taloon muutti myös hänen piikansa Emma. Kaupunkilaisen kertoman mukaan Emma oli aina kuulunut fröökynän palvelusväkeen. 26

Opas • Guide | 2 • 2022

Siihen aikaan Kemissä oli hänen lisäkseen vain kolme fröökynää; tullifröökynä Alice Keckman, tullikamarin kassanhoitaja, postifröökynä Charlotta Hermansson, Kemin ensimmäinen postivirkailija, ja Pruntsin fröökynä. Matti Pruntsilla, rikkaalla kauppiaalla, oli kolme tytärtä. Kaksi heistä hoiti kauppapuotia, ja Pruntsi itse keskittyi ulkomaankauppaan. Muista fröökynöistä ei niin paljon puhuttu, mutta Appelgrenin fröökynän tunsi kaikki. Heidät kaikki tunnisti siitä, että he kulkivat aina hattu päässä. Muilla vaimoilla ja neideillä oli päässään huivi. Toki joitakin rouvia oli, mutta harvoin heitä näki hattu päässä. Vain harvoin näki Hirmun, Halosen ja Pruntsin rouvan hattu päässä. Mutta toki joskus aiheutti kaupungin naispuolisilla ihmisillä ihmetystä, kun kaduille ilmestyi ihan outoja rouvia hattu päässä. Asiasta otettiin heti selvää, keitä he niin sukujuuriltaan kuin mistä lähtöisin olivat. Useimmat olivat Karihaaraan perustetun sahan johtajien rouvia. Sahan perusti norjalainen Terje Olsen. Hänen jälkeensä sahan omistajiksi tuli oululaisten saha- ja tervaporvareiden suvut, Bergbomit ja Snellmanit. Silloin kuultiin kaupungin kaduilla niin norjan-, kuin ruotsinkieltäkin. Mutta jos hän oli joku tuttu henkilö hattu päässä, saattoi fröökynän piika Emma sanoa: ” Vai sekin oikein hattu päässä, mitähän se fröökynäkin siitä sanoo”. Fröökynä Appelgren otti ihan omaksi asiakseen opettaa kaupungin lapsia hyville tavoille. Jos pojan koltiaiset pitivät liian kovaa meteliä fröökynän ikkunan alla, Emma piika komensi heitä menemään pois huutamasta. Yleensä pojat lähtivät vasta, kun fröökynä itse kävi heitä komentamassa. Hänellä oli niin suuri mahti, että käskyjä yleensä noudatettiin. Hän komensi lapsia laittamaan kengän nauhat kiinni, varsinkin tyttöjä niistämään nenänsä ja opetti poikia nostamaan lakkia tervehtiessään.

Fröökynä tunnettiin myös hyvänluontoisuudestaan. Hän perusti Kemiin käsityökoulun, josta piti hyvää huolta. Hän kävi itse talo talolta kutsumassa tyttöjä käsityökouluun oppilaiksi. Samoin hän kerjäsi Karihaaran sahalta polttopuut koululle. Hän itse kävi myymässä ihmisille koulussa valmistettuja käsitöitä. Kun


Kemiin saatiin oma kirkko, kerrotaan, että fröökynä melkein määräsi, kuka valitaan seurakuntaan papiksi. Hän kävi joka sunnuntai kirkossa ja kehoitti muitakin käymään. Hän oli harras uskovainen. Kemiin muutettuaan, hän oli Kemin Rauhanyhdistyksen ensimmäinen naisjäsen, vuosina 1890 - 1898, ja sen jälkeen yhdistyksen tilintarkastaja. Appelgrenin salissa pidettiin kotiseuroja kuten muidenkin johtokunnan jäsenten kotona. Kun vietettiin fröökynän 75v-päiviä, kirkkoherra piti juhlapuheen . Kirkkoherra puhui kauniisti niitä näitä, kunnes lopuksi totesi: ”Kaikkihan tietävät, vaikkei neiti Appelrgenillä ole miestä, mutta hänellä siitä huolimatta on lapsi.” Vieraat kuuntelivat silmät pyöreinä, fröökynä muiden mukana, kunnes kirkkoherra jatkoi: ”…ja tämä lapsi on käsityökoulu.” Juhlaväki huokasi helpotuksesta. Fröökynä ei oikein tykännyt kun kirkkoherra neityeksi kutsui fröökynää, kaikkihan olivat neityitä ja neitejä, mutta fröökynä oli kokonaan toista maata! Joskus kävi niin, että Emma ja fröökynä riitaantuivat keskenään, ja Emma oli muutaman päivän poissa paikalta. Kuitenkin aina he sopivat riitansa keskenään, kumpikaan ei tullut toimeen ilman toista. Emma piti aivan esimerkillisen huolen niin taloustöistä kuin puutarhasta. Pihan ympärillä oli korkea aita, mutta joskus kaupunkilaisten oli mahdollisuus kurkistaa pihapiiriin. Kesäisin pihassa kasvoi kauniita kukkia, vihanneksia ja yrttipenkit. Solakat koivut kurottivat runkonsa korkean puuaidan yli korkeuksiinsa. Kaikki nämä Emma hoiti myös esimerkillisesti. Talvella hän

teki yksin lumityöt niin, että pihakujat olivat kuin viivoittimella vedetyt ja lumi pihassa aina puhtaan valkoista. Kerrotaan, että Emma oli jo neljän aikaan aamulla puhdistamasta lunta myös tontin ulkopuolelta kolmelta sivulta, nykyiset Nahkurinkatu – Kauppakatu - Torikatu. Fröökynä seurasi talon portailta tarkasti kaikkia Emman pihatouhuja ja antoi omia määräyksiään. Emma ei aina neuvoja kuunnellut, hän osasi omasta mielestään ne kaikki tehdä paremmin kuin itse fröökynä. Aikanaan fröökynän terveys alkoi heikentyä ja vointi hiipua. Sairaanhoitaja kävi päivisin häntä katsomassa. Emma valvoi yökaudet fröökynän vuoteen vierellä. Kun Emma joskus istahti pehmeälle sohvalle lepuuttamaan kovin väsyneitä ja särkeviä jalkojaan, jo hyvin heikossa kunnossa oleva fröökynä aukaisi silmiään ja totesi: ”Jopas se on Emma korottanut ittensä, kun oikein sohvalla istuu.” Amalia Appelgrenin kuoleman jälkeen, Emma osti itselleen hautapaikan fröökynän vierestä. Asiaa ihmeteltiin kaupunkilaisten kesken, mitähän nyt fröökynä sanoisi Emman arvonnoususta, jos tämän tietäisi. Siellä he nyt makaavat vierekkäin kaupungin eteläisellä, Peurasaaren hautausmaalla – luultavasti aivan samanarvoisina. Amalia Appelgrenin haudalla kasvaa omenapuu. Amalia Appelgren, s. 5.3.1834 – k.1.3.1915, Emma Elisabet Kaisajoki, s.13.3.1860 - k. 18.9.1943.

Lähteet; Kemin kotiseutumuseon julkaisu 1964,Hildur Eck; Appelkreenin fröökynä ja muita kemiläisiä, Kemin seurakunnan 100-vuotishistoria; Kansliasta kansan pariin 1902-2002

KUVA: KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO / VALOKUVA-ARKISTO

Amalia Appelgrenin eli Appelgrenin fröökynän sali 1800-luvun lopulla. Opas • Guide | 2 • 2022

27


Amalia ja Emilia – itselliset naiset 1800-luvun tapaan Hanna Riihimäki

Meri-Lapin Matkailuoppaat/kannatusjäsen

Vuonna 1856 Kemin pitäjään muutti vastavalittu kirkkoherra Gustav Wilhelm Appelgren, hänen vaimonsa Carolina ja heidän kahdeksan lastaan. Perheen lapset kehittivät itseään ajankohdan huomioon ottaen poikkeuksellisella tavalla. Taustana heidän nuoruusvuosinaan oli Kemin pitäjän vastarakennettu pappila. Tämä on tarina Amaliasta ja Emiliasta, Appelgrenin perheen kahdesta itsellisestä tyttärestä.

KUVA: MUSEOVIRASTO / HISTORIAN KUVAKOKOELMA

Lapsuus- ja nuoruusvuodet ja tulo Kemiin Amalia oli sisaruksesta vanhin. Hän syntyi Torniossa 5.3.1834. Hänen siskonsa Emilia syntyi 9.5.1840 Pudasjärvellä. Emilia oli perheen viides lapsi. Kaikkiaan lapsia syntyi kymmenen, joista kahdeksan saavutti aikuisuuden. Perhe muutti isän työn takia Pudasjärvelle vuonna 1836, ja sen jälkeen Ouluun ja Hyrynsalmelle. Vuonna 1855 G.W.Appelgren valittiin Kemin pitäjän kirkkoherraksi ja perhe muutti Kemiin vuonna 1856. Amalia oli tuolloin 22-vuotias ja Emilia 16-vuotias. Kirkkoherra Appelgrenin ensimmäiseksi tehtäväksi tuli uuden pappilan rakentaminen. Päärakennus kun oli varsin huonossa kunnossa. Lohestaan tunnettu Kemijoki teki pappilasta hyvin varakkaan. Pohjoisen ”lohipastoraatit” olivat sen takia hyvin haluttuja virkapaikkoja. Lohenkalastus ja pappilan siitä saamat kymmenykset mahdollistivat sen, että myös perheen tytöillä oli mahdollisuus opiskella ja jopa tehdä uraa. Appelgreneilla suosittiin henkistä kulttuuria ja seurattiin ajan virtauksia. Myös uskonnolla on ollut tärkeä merkitys perheen lasten kasvatuksessa.

Opiskeluvuodet ja vanhempien kuolemat

Emilia Appelgrenin vesivärityö Kemin maaseurakunnan kirkosta. 1800-luvun loppupuolelta.

28

Opas • Guide | 2 • 2022

Emilia opiskeli vuosina 1858-1862 Tukholmassa. Hän aloitti opinnot Käsiteollisuuskoulussa. Koulussa annettiin opetusta käsi- ja taideteollisuuden ammatteihin, mutta siellä myös opiskeltiin kuvataiteita. Koulu avattiin naisille vuonna 1858, joten Emilia oli koulussa aloittaessaan todella ”ajan hermolla”. Emilia opiskeli erityisesti piirustusta ja maisemamaalausta. Isä antoi ensimmäisen vuoden jälkeen Emilialle luvan jäädä vielä toiseksi vuodeksi kouluun. Koulutus johtaisi hänen mielestään siihen, että palattuaan tytär voisi perustaa piirustuskoulun sisaruksilleen kotipaikallaan ja samoin hän voisi hyödyntää kukkaopintoja ammatiksi asti. Piirustuskoulu ei koskaan toteutunut, mutta koulutus Tukholmassa käytännössä teki hänestä taiteilijan. Emilia opiskeli koulussa vielä kaksi lisävuotta. Vuonna 1862 Emilia palasi lopulta kotiin Kemiin. Vuonna 1862 Amalia puolestaan perusti tyttökoulun Kemin pitäjän pappilaan. Koulu oli toiminnassa kahtena päivänä viikossa. Koulun pidossa auttoi sisar Fanny. Amalia opiskeli myös itse. Hän kävi vuonna 1864-1865 seitsemän kuukautta kestäneen kansakouluopettajatarkurssin Ruotsin Gävlessä. Opetus oli


yksityisopetusta. Amalialle tarjottiin Gävlestä hyvää työpaikkaa, mutta hän palasi Kemiin. Emilia työskenteli toisinaan Amalia-sisaren perustamassa koulussa. Pääosin Emilia kuitenkin keskittyi taiteelliseen työhönsä. Heti palattuaan hän maalasi Kemin pappilan. Se on yksi hänen merkittävimpiä töitään. Pappilan maalaamiseen voidaan löytää kolme varsin tärkeää syytä. On varsin oletettavaa, että kirkkoherra Appelgren olisi pyytänyt tytärtään näyttämään taitonsa perheen kannalta tärkeän kohteen kuvaamiseksi. Siten pappilan maalaaminen on eräänlainen kiitos isälle tämän maksamista opinnoista. Pappilan ikuistaminen maalaukseen väistämättä myös kohotti paikan statusta. Pappila oli lisäksi aivan vastarakennettu, valmistunut vuonna 1859. Kirkkoherran vaimo ja Amalian ja Emilian äiti Carolina kuoli vuonna 1865. Isä ja lapset jäivät asumaan pappilaan ja kirkkoherra jatkoi työtään. Tällöin vanhimmalle lapselle Amalialle tuli enemmän vastuuta taloudenpidosta. Emilia palasi Tukholmaan saamaan lisäoppia taiteen saralla. Mukana oli nyt sisko Ida, joka myös opiskeli taidetta Käsiteollisuuskoulussa. Emilia oli myös mukana Suomen taideyhdistyksen näyttelyssä neljänä eri vuotena vuosina 1863-1872. Vuonna 1874 Emilia lähti taas Tukholmaan siskonsa Thildan kanssa. Matkaan lähdettiin Thildan huonon terveydentilan takia. Naiset viettivät aikaa Tukholman lisäksi Strömstadin kylpyläkaupungissa. Hoidot eivät kuitenkaan tehonneet, vaan Thilda kuoli Tukholmassa traagisesti toukokuussa 1875. Emilia hoiti häntä urhoollisesti lähes yksin loppuun saakka. Sen jälkeen hän palasi Kemiin. Tammikuussa 1878 kirkkoherra Appelgren kuoli. Tämän jälkeen lasten täytyi muuttaa pois pappilasta ja kirkkoherran perintö jaettiin. Perintö oli varsin merkittävä ja takasi perheen lapsille taloudellisesti turvatun tulevaisuuden.

Kypsän aikuisuuden vuodet Kirkkoherran kuoleman jälkeen Amalia muutti Kemiin. Hän osti vastaperustetusta kaupungista talon rovaniemeläiseltä Johan Sukulalta. Sukula oli ostanut aiemmin tontin numero 43 ja rakentanut sille talon. Amalia laajensi ostamaansa taloa. Talo oli Kemissä varsin keskeisellä paikalla, torin vieressä Pakkahuoneenkadulla. Katu oli rakennettu Kemin ensimmäiseksi kaduksi kymmenen vuotta aiemmin. Amalia asui talossaan piikansa Emma Kaisajoen kanssa. Naisille muodostui läheinen side ja Emma palveli lopulta Amaliaa tämän kuolemaan saakka Vuodesta 1883 Amalia toimi myös kasvattiäitinä veljenpojalleen Akseli Kustaalle eli Göstalle. Myöhemmin Gösta muutti Ouluun opiskelemaan, mutta vietti edelleen loma-ajat Kemissä Amalian ja Emman luona. Amalian pitkäaikainen unelma oli naisten käsityökoulun perustaminen Kemiin. Se toteutui vuonna 1893. Amalia oli myös harras uskovainen. Hän kävi kirkossa joka sunnuntai. Hän pääsi aitiopaikalta

seuraamaan Kemin kirkon rakentamista ja myös vaikutti aktiivisesti siihen, kenet valittiin ensimmäiseksi papiksi Kemin kaupunkiseurakuntaan. Lisäksi hän oli Kemin Rauhanyhdistyksen ensimmäinen naisjäsen. Amalia Appelgren kuoli vuonna 1915. Hänet haudattiin Kemiin Peurasaaren hautausmaalle. Vielä tänäkin päivänä haudalla kasvaa omenapuu. Hänen piikansa Emma Kaisajoki eli tämän jälkeen vielä 28 vuotta. Kenenkään tietämättä Emma oli kuitenkin ostanut hautapaikan Amalian vierestä. Sinne hänet haudattiin vuonna 1943. Isän kuoleman jälkeen Emilia muutti Etelä-Suomeen. Hän asui pääosin Helsingissä eri osoitteissa mm. siskonsa Fannyn kanssa. Merkittävä taiteellinen virstanpylväs oli Emilian piirros Kemin vanhasta kirkosta. Se julkaistiin vuonna 1879 Suomen Kuvalehdessä. Lehti oli silloin vasta seitsemän vuotta vanha! Uuden lehden idea nimeä myöten oli tekstin lisäksi julkaista kuvia. Kuvien hankkiminen ja niiden painokuntoon saattaminen oli kuitenkin työlästä. Lehden kuva tehtiin ksylografiana eli puupiirroksena. Sen kaiversi ksylografi M.Erikson Emilian lyijykynäpiirroksen mukaan. Emilia jatkoi taiteellista työtään aina 1920-luvulle saakka. Muuten hän eli hiljaista elämää. Isältä saatu perintö kuitenkin takasi hänelle sen, että hän saattoi olla vapaa taiteilija sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän saavutti myös erittäin korkean iän. Hän kuoli 95-vuotiaana 1935. Hänet haudattiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Samaan hautaan on haudattu myös hänen sisarensa Fanny sekä veljentyttäret Anna ja Helmi. Vuonna 1992 Kemin taidemuseo sai Emilia Appelgrenin jälkeläisiltä Ilta ja Elsa Kivalolta 25 maalauksen ja yhden painokuvan lahjoituksen. Lahjoitukseen kuului myös eri perheenjäsenten välistä kirjeenvaihtoa, valokuva-albumeja ja muita dokumentteja. Vuosina 1994-1996 Kaarina Virtanen Helsingistä täydensi lahjoitusta mittavalla kirjeenvaihdolla. Tämä materiaali muodostaa Kemin taidemuseon Appelgren-kokoelman. Pappila, jossa Amalia ja Emilia asuivat yli kaksikymmentä vuotta, on edelleen olemassa Kemijoen rannassa. Se on Keminmaan seurakunnan omistuksessa ja myös aktiivisessa käytössä.

KUVA:HISTORIAN KUVAKOKOELMA COLLIANDERIN KOKOELMA

Kirkkoherra Gustav Wilhelm Appelgren.

Lähteet: Eck, Hildur: Appelkreenin fröökynä ja muita kemiläisiä Rönkkö, Pekka: Maisemamaalari Emilia Appelgren- varhaisimmat rekrytoitumiset kuvataideammattiin pohjoisimmassa Suomessa

Opas • Guide | 2 • 2022

29


Kemin Pirtti 95v, 1927 - 2022 Kulttuuria, huvielämää ja opiskelua Kemissä ennen ja jälkeen sotien. KUVA: ESTROMIZ

Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

1900 vuoden alussa VPK toimi ruiskuhuoneella, mutta tilat olivat vaatimattomat ja kehnot. Ruiskuhuoneen yhteydessä oli pieni juhlasali, joka oli aivan liian pieni VPK:n tarpeisiin. Raittiusseura toimi Kivalon talossa. Talo oli kuitenkin liian ahdas. Ensimmäisen kerran vuonna 1907 VPK:n kokouksessa oli esillä Kemin Pirtin rakentaminen levyseppä kauppias Onni Kemppaisen ehdotuksesta. Pirtille hahmoteltiin käyttötarkoitus; iltamien, konserttien, näytelmien ja kokousten pitopaikka, eli sama mikä nuorisoseuralla, palokuntatalolla ja työväentalolla yleisesti harrastettiin. Sopimuksen rakentamisesta allekirjoitti Onni Kemppainen ja Frans Tiura, jotka

30

Opas • Guide | 2 • 2022

olivat aktiivisia poliitikkoja ja sekä raittiusseuran että VPK:n johtotehtävissä. Suojeluskunta kärsi myös tilojen puutteesta, joten se tuli mukaan vuonna 1919. Näin saatiin vakavarainen kumppani Pirtin perustajille. Kemin Pirtin on suunnitellut viipurilainen arkkitehti Väinö Keinänen, lähteistä ei käy ilmi miksi viipurilaiseen arkkitehtiin päädyttiin. Alustavia suunnitelmia Pirtistä eli valistustalosta oli jo aiemmin laatinut kaupungin oma rakennusmestari J.H. Junkkonen. Jonkin verran talkoohenkeä Pirtin rakentaminen paikkakuntalaisissa herätti mm. insinööri Lauri Castrén suoritti lahjaksi kaikki betoni- ja raudoituslaskut. Insinööri Lauri Lehto oli tehnyt lahjaksi valaistuspiirustukset. Kemin Pirtti avasi talon ensimmäiseen kerrokseen kesäkuussa 1927 Kahvila - Biljaardin, joka oli kaupungin hienoin kahvila. Pirtin vihkiäiset olivat 27.10.1927. Tilaa oli yläkerran salissa 400:lle. Kahvila - Biljaardissa kunnioitettiin raittiusaatetta kuin myös koko Pirtti säilyi raittiusravintolana vuosikymmenet.


Onni Kemppainen, s. 10.6.1877 Pyhäjärvellä, työskenteli läkkisepän opissa 15-vuotiaana Frans Aallon liikkeessä Oulussa. Aalto kehoitti vuonna 1897, silloin 20-vuotiasta oppipoikaansa, perustamaan liikkeen Kemiin. Kerrotaan, että 500 markan lainan turvin hän perusti Kemiin läkki- ja peltisepän liikkeen. Nuorena miehenä Oulussa Onni Kemppaiselle oli viinaryyppy maistunut, ja työtoveri oli ennustanut hänestä ”rapajuoppoa”. Kun toisenkin kerran oli huomautettu, ajatus jäi hänen mieleen: ”Tuleeko minustakin juoppo, jolla ei ole vaatteita päällä? Oliko tuo se päämäärä, josta niin suuria ajattelin kaupunkiin päästessäni. Ei, muutos on tehtävä. Minun täytyy irrottautua entisestä sakista. Nyt he joisivat pienen palkkani.” Niin Kemppainen liittyi Oulussa raittiusseuran Pohjan Leimun jäseneksi vuonna 1896 ja Kemiin tultuaan, liittyi Kemin raittiusseuraan. Onni Kemppainen oli Kemin Pirtin perustaja ja toimi sen pitkäaikaisimpana puheenjohtajana. Onni Kemppainen kuoli vuonna 1953, 75-vuotiaana.

Tapahtumia ja vieraita Pirtillä esiintyi korkealuokkaisia taiteilijoita, jotka eivät kuitenkaan vetäneet yleisöä. Dallapén 11–miehinen tanssiorkesteri veti väkeä kuitenkin tungokseen asti vuonna 1934. Pirtillä esiintyi tällöin ensimmäisen kerran Dallapén orkesterin solistina Bruno Laakko. Pirtillä järjestetyt tanssit olivat aina hyvin suosittuja. Tiettävästi ensimmäinen Pirtillä käynyt korkea arvoinen valtiomies on ollut presidentti Pehr Evind Svinhuvud puolisoineen. He vierailivat Kemissä maakuntamatkallaan heinäkuussa 1935. Presidentti osallistui Peräpohjolan maamiesseuran 50-vuotisjuhlaan ja maatalousnäyttelyyn. Kemin asemalta matka jatkui Kemi Oy:n Rolls Roycella Pirtille päiväkahville. Kiireisen ohjelman takia, seurue siirtyi kasarmin kentälle näyttelyyn, jonka jälkeen Pirtille lounaalle klo.14. Presidentti käytti lyhyen puheenvuoron, jossa kiitteli kaupunkia, vierailunsa isäntää, ja kertoi uskovansa, että Peräpohjolalla on huomattava tulevaisuus. Puheen päätteeksi presidentti kohotti maljan, alkoholittoman tietysti. Kaupungin johdon aikeet tarjota alkoholipitoista maljaa, Onni Kemppainen kielsi jyrkästi. Vierailu huipentui iltajuhlaan Pirtillä. Maatalousnäyttelyssä kävi tuhansia vieraita, näyttelyn aikana myytiin mm. 200 puimakonetta muita pienempiä koneita lukuun ottamatta. Arpajaistapahtumasta tuli Pirtin ensimmäisen toimintavuoden ehdoton menestys, 50 000 myynnissä ollutta arpaa loppuivat kesken. Kun arpojen lukumäärää verrataan sen hetkiseen asukaslukuun, eli 3200, niiden kysyntä tuntui käsittämättömältä. Pääpalkintona oli kaksi ”huonekalustoa”, josta toisen voitti herra Rytkönen ja toisen ”eräs merimies”. Palkintona olleen ”moottorin” voitti herra Soininen ja polkupyörä meni ”eräälle meripojalle”. Kemin kaupungin valtuusto kokoontui Pirtillä vuosina 1931–1939. Vaalipiirin kokouksia pidettiin vuosina 1933, 1936 ja 1939. Kemin käsityö- ja teollisuusyhdistyksen mainosnäyttely vuonna 1936. Kemin

kauppa- ja teollisuusmessut vuonna 1939 keräsivät 13 000 vierasta. Uudisosan rakentaminen alkoi keväällä vuonna 1941 ja harjakaiset lokakuussa vuonna 1942. Pirtin johtokunta tarjosi tiloja marraskuussa 1943 lyseolaisten käyttöön, koska lyseon kiinteistö oli saksalaissairaalana. Kino-Pirtti valmistui vuonna 1944. Uudisosassa on toiminut Kemin yhteiskoulu vuosina 1957–1960 ja Kemin kauppaoppilaitos vuosina 1960– 1977, jonka jälkeen muutto pois, kun uudet tilat valmistuivat Kulttuurikeskuksesta. 1950-luvulla Kemin Pirtin käyttö hiljeni, kun työväentalo valmistui. Työväentalolle mahtui puolet enemmän väkeä kuin Pirtille. Työväentalo oli hyvin suosittu erityisesti tanssiväen keskuudessa. Kemin Pirtin toimintaa jatkoi vuonna 1963 lähtien VPK:n yhdistys. Yhdistyksen johdossa olivat Enok ja Eeva Raikamo, Eino Koivunen ja Kaarlo Liuski. Teatteritoimintaa Pirtillä oli vuosikymmenet. Kunnallinen Kemin kaupungin teatteri toimi vuosina 1947–1980. Kemin Pirtin talo sai suojelupäätöksen marraskuussa 1986. Lähde: Katri Mäkinen, Kemin Pirtti 75v, 1927 - 2002

Opas • Guide | 2 • 2022

31


KUVA:KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO

Kemin satama, Iso satama, sisäsatama 150 vuotta Kemin sisäsatama 1967.

Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Sauvosaaren sisäsatamasta alettiin 1900-luvun alkupuolella käyttämään nimeä ”Iso satama” erotukseksi Möllärin ja Hahtisaaren pienistä satamista, jotka sijaitsivat myös Sauvosaaressa. Vuonna 1872 aloitettiin tullihuoneiden rakennustyöt. Seuraavana vuonna Pakkahuoneenkadun (nyk. Kauppakadun) päässä oli jo pienen laivan mittainen laituri ja pukkien päällä oleva lankkusilta. Vuoteen 1873 laivat lastasivat Laitakarissa. Ensimmäinen uudessa satamassa vieraillut laiva oli torniolainen Aavasaksa (1872). Säännöllisen liikenteen se aloitti seuraavana vuonna. Se kuljetti sekä matkustajia että rahtia ja liikennöi myös Itämeren satamiin. Aavasaksa liikennöi viitenä kesänä. Elokuussa 1872 lähti Kemistä nauvolainen priki Agent Englantiin. Se oli ensimmäinen Kemistä suoraan ulkomaille sahatavaralastissa lähtenyt alus. Myöhemmin puutavara lastattiin aluksiin redillä. Laituria laajennettiin ensimmäisen kerran 1892-1893, jolloin sen pituus oli 46 metriä ja leveys 8 metriä. Vuosien

32

Opas • Guide | 2 • 2022

saatossa laituria laajennettiin niin, että 1930-luvulla sen pituus oli jo 475 metriä. 1800-luvun lopulla kulki Oulun ja Tornion välillä useita matkustajalaivoja, jotka poikkesivat matkan varrella oleviin satamiin. Tällaisia olivat mm. Wellamo ja Pohjola. Rahtiliikennettä harjoittivat niin kotimaiset kuin ulkomaalaiset alukset. Laivat olivat purje- ja höyrylaivoja. Vaasalaisilla laivoilla oli merkittävä osuus Kemin laivaliikenteessä. Esim. vuonna 1877 Kemissä kävi 73 suomalaista ja 142 ulkomaalaista laivaa. Kemistä oli säännöllistä laivaliikennettä mm. Pietariin, Tukholmaan, Stettiniin, Lyypekkiin, Tallinnaan ja Libauhun. Merkittävin vientitavara 1800-luvun loppupuolella oli Kemin ja Kemijokivarren sahojen tuotteet. Myös lohta, voita ja turkiksia vietiin. 1920-luvulla vietiin jo Kemiyhtiön sellua. Tärkeimmät tuontitavarat olivat jauhot, jyvät, suola, sokeri, kahvi, tupakka, kankaat, pellava ja hamppu. Normaalisti satamassa työskenteli 400-500 henkilöä. Ensimmäisen nosturin, sähkökäyttöisen nostokraanan satamaan toi Kemiyhtiö vuonna 1920. Siihen asti työt oli tehnyt ns. jauhonkantajien ammattikunta, jonka selässä jopa 125 kilon painoiset säkit olivat siirtyneet laivoista makasiineihin. Myös pojilla oli tapana kokoontua satamaan. Jauhosäkkipinojen välissä saattoi olla piilosilla. Pojat toimittivat laivamiesten asioita kaupungilla ja saivat muutaman kolikon. Tuottoisaa oli sokerisäkkien kantaminen, josta palkan lisäksi


Sisäsataman Venetsialaiset.

sai suunsa makeaksi. Ulkomailta tulleista laivoista sai ostaa esim. omenoita, juustoa, kaalia ja munia. Satamassa oli kiirettä kaiket kesät. Laivalastien purkamisesta huolehtivat riskit miesporukat. Jauhonkantajat juoksivat ripeästi rantamakasiinien toiseen kerrokseen, heittivät säkit kasaan ja lähtivät juoksujalkaa hakemaan uutta. Tätä jatkui niin kauan kun laiva oli ”lossattu” tyhjäksi. Tarina kertoo, että työn päätyttyä, palkat taskussaan, lähdettiin ostamaan tilipäivän kunniaksi herkullista syötävää ja juotavaa. Satama oli sen ajan ”tietotoimisto”. Siellä tiedettiin kaikki asiat kaupungista ja kaupunkilaisista. Laivoissa harjoitettiin salamyöntiä. Niistä muodostui Kemin ensimmäisiä kapakoita, ”joihin kansa riensi oikein pikamarssia heti laivojen saavuttua”. Kemiläisillä kauppiailla oli tapana kokoontua satamassa oleviin laivoihin iltaa viettämään. Kolmesta tunnetusta kauppiaasta kerrotaan: Kauppiaat David Halonen, Matti Hirmu ja Matti Pruntsi olivat olleet laivan salongissa juhlimassa. Laiva oli illan kuluessa käännetty valmiiksi aamun lähtöä varten. Kun miesten kotiin lähdön aika tuli, he suunnistivat samaan suuntaan, mistä olivat tulleet. Ensimmäisenä astui laivasta Pruntsi, joka putosi laidan yli mereen. Toisena tuli Hirmu saaden saman kohtalon. Hirmu pelästyi ja alkoi huutaa apua, jolloin Pruntsi kielsi häntä huutamasta, ”Älä huuda, anna Taavinkin tulla ja huudetaan sitten yhdessä.” Niin sitten Halonenkin astui yli laidan, josta

kaikki kolme oli pelastettava kuivalle maalle. Rautatien valmistuttua vuonna 1903, kaupunki teki pistoraiteen satamaan. Satama-alue sai tällöin myös valot: kolme 700 kynttilän Lux-lamppua. Lapin sodassa vuonna 1944 laiturit ja varastokatos tuhoutuivat. Laitureita kunnostettiin vain 250 metriä, koska Ajokseen oli rakennettu uusi satama, ns. syväsatama ja vientisatama. Vuonna 2022, 150 vuotta myöhemmin, Kemin sisäsatama avautuu kauniina, siistinä ja valloittavana paikkana, kaupunkilaisten olohuoneena. Sisäsatamassa sijaitsee kahden purjehdusseuran rakennukset, joissa toimii ravintolat ja asianmukainen venesatama. Myös kaikki muut alueella toimivat ravintolat tarjoavat palvelujaan kaupunkilaisille ja turisteille. Alkuperäisiä rakennuksia ovat mm. aitat, makasiinit, satamakonttori, tullirakennus ja tullimakasiini. Perinnelaivat, Jähti ja Katariina, sekä moottorialus Leila vievät asiakkaita lähisaariin kokemaan meren viehätys ja kauneus kesäisellä laivaretkellä. Saattaapa olla, että sisäsatamassa vierailevalla on mahdollisuus myös yksityisessä venekyydissä päästä nauttimaan raikkaasta ja lempeästä merituulesta, tai käydä kokemassa kesäisenä päivänä sisäsataman vilkas ja mukava tunnelma. Saattapa nähdä kesäteatteriesityksen tai kuulla elävää musiikkia, kuka tietää…… Lähteet: Hedman,Teerijoki; Kemin historia 1-2

Opas • Guide | 2 • 2022

33


Puutavara etsi sahaa

Karihaaran sahasta (1873-1890) syntyi Kemiyhtiö

Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Kemiyhtiö, joksi vanhat syntyperäiset kemiläiset sitä usein edelleen nimittävät, sai alkunsa Karihaaraan rakennetusta sahalaitoksesta. Suunnitelmat sahan rakentamisesta Karihaaraan kuitenkin vei paljon aikaa, ennen kuin sitä päästiin toteuttamaan. Kun höyrysahaus Suomessa sallittiin ja raaka-aineen rajoitukset poistettiin, alkoivat ulkomaiset yritykset kiinnostua Suomen metsistä. Aktiivisimpiin kuuluivat norjalaiset sahateollisuusmiehet. Norjalla oli edelläkävijän asema Pohjoismaiden sahahistoriassa: ennen kuin Ruotsissa oli ehditty päästä kotitarvesahauksen tasoa korkeammalle, oli sahateollisuus yksi Norjan tärkeimmistä vientielinkeinoista. Norjassa kävi raaka-aine kuitenkin vähiin, ja norjalaisten katse kääntyi idän suuntaan. He olivat mukana niin Ruotsin Norrlannin kuin Etelä-Suomen sahateollisuutta luotaessa.

500 000 runkoa kaadettiin Karihaaran sahaa perustettaessa tilanne oli hieman erikoislaatuinen. Toiminta kävi hiukan eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Tavallisesti sahan omistaja etsii raaka-ainetta, mutta Karihaaran sahan synnystä voitaisiin sanoa, että raaka-aine etsi silloin sahaa. Englantilaisen yhtiön Steweni & Olsenin Suomessa oleskellut asiamies englantilais-norjalainen Terje Olsen oli jo pitkähkön ajan tarkastellut Kemin tienoita. Hänen kuultiin käyneen Kemissä ensi kerran jo vuonna 1870. Syyskuussa 1872 sai tämä idearikas liikemies metsähallitukselta luvan hakkauttaa Kittilän ja Kemijärven kruununmetsistä yhteensä 500 000 runkoa. Siihen aikaan tällainen kiintiö oli aivan tavattoman suuri. Olsenilla oli aikomus saada puutavara myydyksi jollekin puutavaran tarvitsijalle. Monen turhan myyntiyrityksen jälkeen siitä kiinnostui norjalainen J. N. Fleischer, Holst & Fleischer- toiminimen omistaja. Holst & Fleischer alkoi suunnittella Kemin läheisyyteen Karihaaran saarelle höyrysahaa, jonka kapasiteetti olisi alusta alkaen huomattavasti suurempi kuin seudun jo toiminnassa olleiden pääsahojen Laitakarin ja Röyttän.

34

Opas • Guide | 2 • 2022

Hankkeen pani vireille Olsen, joka kiinnitti huomionsa Kemin Ruutin pohjoispuolen maihin. Hän osti Alarautiolan ja Inkilän talot ja Junton tilan. Junton tilan kauppa tosin onnistui vain kun Jaakko Jaakonpoika Juntto sai vastineeksi Inkilän tilan ja vielä kun Karihaaran väylän arvokkaat lohiapajapaikat siirrettiin kuuluvaksi Inkilään. Maaherran myönteinen päätös sahan rakentamiselle annettiin 29.7.1873. Näin norjalainen J. N. Fleischer oikeutettiin rakentamaan Karihaaran saarelle kuusikehäinen hienoteräinen höyrysaha. Luvansaaja velvoitettiin huolehtimaan siitä, ettei sahanpuru joudu veden vietäväksi. Senaatti vahvisti perustamis- ja toimiluvan 5.12.1873. Perustettu sahayhtiö oli nimeltään Kemi Ångsågs Ab – Kemin Höyrysaha Oy. Itse sahan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1873 Terje Olsenille annettiin valtakirja toimia Holst & Fleischerin laillisena asiamiehenä ja edustajana sahan rakennustyössä. Karihaarassa alkoi Olsenin aika, joka merkitsi Kemin seudulle ja laajalti Peräpohjolalle todellista korkeasuhdannetta. Vuonna 1874 maaliskuun 11. päivänä voitiin koneisto käynnistää. Herra Olsen, joka oli norjalainen, toi mukanaan norjalaisia työmiehiä. Kerrotaan, että Olsenin johtama yhtiö palvelijoineen oli kuin jonkinlaista hovinpitoa. Suomalaisten ja ruotsalaisten ohella työskenteli Olsenin työmailla huomattava määrä Norjasta tulleita ammattimiehiä. Olsenin kassasta virtasi rahaa muullakin tavoin kuin korkeina palkkoina, sillä hän toimi myös työmaidensa muonanhankkijana, ja maksoi ostamistaan tuotteista korkeita hintoja. Norjalaiset saivat Olsenin hommissa kaikkein parhaita palkkoja.

Kulta-ajasta vararikkoon Olsenin aikaa kuvattiin kulta-ajaksi, jolloin sahanjätkä iltaisin käveli punaisissa samettiliiveissä kahdet kellonperät vatsan päällä. Eikä ruoaksikaan kelvannut kuin voissa paistettu Viipurin rinkeli. Sanonnaksi tuli Keminmaassa, ”puu kuin puu, kyllä Karihaarasta rahaa saa”. Hyvin ilmentävät muutkin lausahdukset, esim. ”rahaa saa kunhan hattua nostaa”, ”kultaista aikaa se Olsenin aika”. Kemin Ångsågs Aktiebolag Ab teki vararikon vuonna 1877. Olsenin aika jäi siis varsin lyhyeksi. Karihaaran saha seisoi konkurssin jälkeen yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta. Norjalaisomistajat pitivät vielä sahan omistuksen, mutta Olsen oli jätetty ovien ulkopuolelle. Vuonna 1890 norjalaisten oli luovutettava tappiollinen toiminta Karihaarassa, ja myytävä liiketoimensa oululaisille kauppahuoneille, Snellmanille ja Bergbomille.


KUVA: KYÖSTI KARJALAINEN

Uskoa tulevaan Perustava yhtiökokous pidettiin Oulussa 31.7.1893, yhtiön nimeksi tuli Trävaruaktiebolaget Kemi – Puutavara - Osakeyhtiö Kemi. Karihaaran saha pysäytettiin vuonna 2009, ja se lopetti virallisesti toimintansa vuonna 2014. Kemiyhtiön koko johtajaporras oli ruotsinkielistä vuoteen 1953, jolloin ensimmäinen suomenkielinen diplomi-insinööri Aulis O. Kairamo nimitettiin toimitusjohtajaksi. Hänen toimitusjohtajakautensa kesti vuodet 1953-1966. Tänä päivänä, vuonna 2022, lähes 130 vuotta myöhemmin, ”Kemiyhtiössä” toimivat MetsäGroupiin kuuluvat kartonkitehdas MetsäBoard ja selluloosatehdas MetsäFibre. Nyt rakenteilla oleva ja valmistuttuaan viimeisintä teknologiaa hyödykseen käyttävä MetsäGroupin biotuotetehdas tulee olemaan pohjoisen pallonpuoliskon tehokkain puuta jalostava laitos. Se on Suomen metsäteollisuuden kaikkien aikojen suurin investointi kotimaahamme. Tehdas valmistuu vuoden 2023 loppupuolella. Nyt Kemin kaupungin shiluetti on suorastaan mieltä herkistävän upea, kun rakenteilla olevan tehtaan monet korkeat nosturit kurottavat kohti sinistä taivasta pehmeän, pumpulimaisen savun tupruttaessa tehtaan piipuista. Se luo uskoa tulevaan ja luottamusta ”leivän isään”. Lähteet: Ossi Hedman; Kemin historia 2, Sakari Virtanen; Lapin leivän isä, Raisa Lantto; Puusta pitkälle, Internet; www.metsägroup.com

Kemiyhtiön uuden biotuotetehtaan rakennustyömaa.

Kemi Oy:n vanha ja uusi saha.

KUVA: KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO

Opas • Guide | 2 • 2022

35


Sen kunniaksi, kun sisko pääsi sahalle töihin

Veitsiluodon saha 100 vuotta Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Viitisen kilometriä kaakon suuntaan Kemin keskustasta ja Ajoksen saaren väliin jäävässä merenlahden pohjukassa sijaitsee Veitsiluodon saari. Se on noin 1 600 metriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee 500:sta 600 metriin. Saaren takaa aukeaa aava Perämeri. Veitsiluoto on luonnontilassa oleva, kuusi- ja koivuvaltaista metsää kasvava saari. Kasvillisuus on rehevää. Tämä oli tilanne 1920-luvun alussa. Sen jälkeen Veitsiluodon saaren muotoa ja kokoa on useaan kertaan muutettu valtaamalla lisää maata mereltä. Saaren pinta-ala on nyt alkuperäiseen verrattuna yli kaksinkertainen, ja saari on silloilla ja penkereillä yhdistetty mantereeseen kahtakin kautta. Vuonna 1921 Veitsiluodon saarella asui kaksi pientä perhettä. Saaren pohjoispäässä asui pienessä, yhden huoneen mökissä Heikki Piponi Riikka-vaimonsa kanssa. Heikki Piponi oli ammattikalastaja, mutta hoiti samalla eräänlaista metsänvartijan tehtävää. Yleisesti kerrottiin, ettei saarelle ollut kenelläkään asiaa metsästämään tai kalastamaan ilman Piponin lupaa. Kun Veitsiluodon saarta alettiin rakentamaan teollisuuskäyttöön, sahan johto hankki Piponeille uuden asumuksen läheisestä Rytikarista. Saaren toinen ”alkuasukas” oli Olli Anttonen Maria-vaimonsa kanssa. Anttonen oli jo aiemmin perustetun Laitakarin sahan miehiä, lastauksen valvoja ja talvisin proomukaluston hoitaja.

Metsähallitus kiinnostui Veitsiluodosta Valtion omistama Metsähallitus oli hyvin kiinnostunut Veitsiluodon saaren teollisuuskäytöstä, erityisesti sen sopivuudesta sahan perustamiselle. Saarihan oli rakentamaton ja riittävän suuri. Saarella oli hyvä rakennuspohja, ja se sijaitsi meren tuntumassa ja samalla lähellä suuren uittoväylän suuta. Monien eri vaiheiden jälkeen eduskunnan päätös oli myönteinen sahan perustamiselle. Lopullinen sinetti saatiin, kun maatalousministeriö 2.3.1921 ilmoitti Metsähallitukselle hyväksyneensä suunnitelman Kemin sahan rakentamiseksi ja määränneensä nimeksi Veitsiluodon saha. Eduskunnan päätös oli myönteinen, tosin eräin

36

Opas • Guide | 2 • 2022

varauksin. Eduskunnan vastauksessa hallituksen esitykseen todetaan muun muassa, että kannattava sahaustoiminta edellyttää rinnalleen selluloosatehtaan ja että hankkeen menestymisen ehtona on, että toimintaa ei hoideta virkamiesmäisesti vaan liiketaloudellisin perustein. Koska saari oli asumaton, täytyi Metsähallituksen alkaa toimiin, saadakseen saaren kokonaan omistukseensa. Useiden neuvottelujen jälkeen – muun muassa Kemin kaupungin omistuksessa olevat maa-alueet vaativat useita neuvotteluja – lopulta saatiin aikaan sopimus. Kaupunki vaihtoi osuutensa Veitsiluodosta kolme kertaa sen suuruiseen alueeseen Ajoksen kruunupuistosta. Näin voitiin luopua suunnitelmasta rakentaa työväenasunnot mantereelle. Koko saari oli näin ollen käytettävissä Veitsiluodon sahan ja sen asuntojen tarpeisiin.

Työvoimaa kerääntyi laajalta alueelta Osa alkuaikojen työvoimasta tuli todennäköisesti Kemistä ja naapurikunnasta Simosta. Väkeä muutti myös sahanjohtaja Juho Seppälän mukana Pielisen Karjalasta, ja tällä tavoin uusi saha sai korvaamattomia ammattimiehiä. Historiatietojen mukaan väkeä muutti mm. Reisjärveltä, Nivalasta, Pyhäjärveltä, Haapajärveltä, Kalajoelta, Ylivieskasta. Muuttoliike oli suhteellisen voimakasta nimenomaan edellä mainittujen paikkakuntien teollisuuden vähäisyyden vuoksi. Saaren asemakaava tilattiin arkkitehtitoimistolta. Niinpä vuonna 1921 saareen valmistui ensimmäiset seitsemän asuinrakennusta. Ensimmäiseen rakennukseen muutti sekä sahan konttori, joka oli siihen asti tilapäisesti toiminut kaupungissa, että sahanjohtaja Juho Seppälä itse. Rakennuskohteita oli paljon: väliaikainen saha voima-asemineen, joka tuhoutui tulipalossa 1922, ja hidasti rakennustoimintaa. Tukkivarasto, konttorirakennus, rakentajien tilapäiset majoitustilat, virkailijoiden sekä työväen asuintaloja, laituri, joitakin tieyhteyksiä, proomuja ja proomutelakka. Vihdoin 23.11.1922 alkoivat upouuden sahalaitoksen kuuden kehän – raamin – terät purra Peräpohjolan ja Lapin sitkeää ja tiheäsyistä puuta - Veitsiluodon ajanmukainen suursaha oli valmis ja toimi. Veitsiluodon saaren ja mantereen välinen silta mantereelle Rytikariin saatiin syyskesällä 1932, jolloin myös linja-autoliikenne Veitsiluotoon saattoi alkaa. Rivinsalmen maantie- ja rautatiesilta vihittiin käyttöönsä samana päivänä kun tulevan paperitehtaan peruskiven muuraus suoritettiin 19.6.1953.


Sahan tuotteet pääosin vientiin Nyt 100 vuotta myöhemmin StoraEnso Veitsiluodon sahan tuotannosta menee noin 85 prosenttia vientiin. Tärkeimmät vientikohteet ovat Japani, PohjoisAmerikka, Englanti ja Välimeren maat. Veitsiluodosta maailmalle menevä sahatavara on mäntyä. Erityisesti Japanissa on tykästytty tiukkasyisen ja pienioksaisen männyn ulkonäköön. Sahatavaraa menee myös muun muassa Pohjois-Afrikkaan, erityisesti Marokkoon ja Algeriaan. Siellä siitä rakennetaan esimerkiksi ovia, ikkunoita, ikkunaluukkuja ja huonekaluja. Pohjoissuomalaisesta metsästä peräisin oleva mäntytukki saattaa siis päätyä vaikkapa sohvaksi Marokkoon. Sanonta ”Sen kunniaksi, kun sisko pääsi sahalle töihin” on lähtöisin mahdollisesti Haukiputaalta. Eikä ihme, sillä paikkakunnalla on toiminut aikoinaan kuusi suurta sahaa, ja Haukipudas oli tuohon aikaan Suomen teollistunein maalaiskunta. Sahat olivat merkittävä naisten työllistäjä. Katsellessani Veitsiluodon sahan työväestä otettuja vanhoja kuvia, huomasin, että heidän joukossaan työskenteli huomattava määrä naisia. Varmasti myös Veitsiluodon sahan työntekijöiden perheissä oli usein näissä merkeissä syytä pieneen juhlaan.

KUVA: KEMIN HISTORIALLINEN MUSEO / VALOKUVA-ARKISTO

Kemin Veitsiluodon sahan työntekijöitä vuonna 1929.

Lähteet; Saaren tarina, Juhani Lares 1997, Veitsiluodosta valtaväylille, Pentti Puro 1921 – 1971 Internet; www.storaensometsä.fi

Veitsiluodon saha ja tukkiallas 1962. KUVA: LUSTO - SUOMEN METSÄMUSEO / TEOLLISUUSVALOKUVAAMO MANNELIN

Opas • Guide | 2 • 2022

37


Kemin kirkko 120 vuotta ”Prinsessakirkko” valmistui syksyllä 1902 Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Päätös kirkon rakentamisesta Kemiin tehtiin 7.12.1896. Kemi sai oman kirkon ja seurakunnan vasta 30 vuotta kaupungin perustamisen jälkeen. Ensimmäiset vuosikymmenet kemiläiset kuuluivat samaan seurakuntaan Kemin maaseurakunnan kanssa. Jonkin verran ilmeni vastustusta kirkon rakentamisesta. Mm. kirkon rakentaminen oli lapsellista, koska maaseurakunnan kirkko oli vain kymmenen kilometrin päässä ja matkan tekeminen sinne voisi olla ainoastaan virkistävää. Toimikunta valitsi kirkon piirustusten laatijaksi tunnetun kirkkojen suunnittelijan, arkkitehti Josef Stenbäckin. Valinta tehtiin kustannussyistä ilman arkkitehtikilpailua. Syyskesällä 1897 valmistuneet luonnokset ja pienoismalli olivat kaupunkilaisten nähtävillä pankinjohtaja Hirmun työhuoneen ikkunassa. Arkkitehdin laatima kustannusarvio oli kuitenkin hankkeesta vastaaville epämieluisa yllätys, mutta kaiken kaikkiaan piirustukset olivat kuitenkin toimikunnan mieleen, ja se ehdotti kirkon rakennettavaksi piirustusten mukaan.

Tarkka työselitys Kemin kirkon maapohjan tutkimus- ja perustustyöt päästiin aloittamaan keväällä 1900. Kirkon kivijalan graniittilohkareet tuotiin hevosten vetäminä Tervaharjun takaa Rautakalliosta, josta samaan aikaan louhittiin kiviä Oulun ja Kemin välisen rautatien siltarakennuksille. Niin ikään keskikesän tienoilla vuonna 1900 sisäsatamaan alkoi saapua Porin ja Tornion seuduilta tiililastissa olevia laivoja. Muurarit, kirvesmiehet, peltisepät ja maalarit olivat etupäässä kemiläisiä alansa mestareita. Arkkitehti Stenbäck oli tehnyt tarkan työselityksen, jossa määrättiin jopa tiilien savilaatu. Holvilappeiden muuraamiseen käytettiin erikoisohjeiden mukaisia kevennettyjä tiiliä. Kevennys saatiin aikaan siten, että savimassaan sekoitettiin sopiva määrä sahajauhoja, jotka paloivat tiiliä poltettaessa. Noin puolentoista vuoden ajan monikymmenlukuinen miesjoukko uurasti rakennuksella ilman nostureita ja betonimyllyjä, ilman sähkövaloa ja lämmityslaitteita. Sellainenkin suoritus kuin kirkonkellojen nostaminen tapuliin tuotti yli 100 vuotta sitten vaikeuksia. Teräksiset, saksalaisessa Bochumin kaupungissa valetut kellot painavat 1600 ja 1200 kiloa. Suureen kelloon on kaiverrettu teksti: ”Kiittäkää Herraa ja saarnatkaat

38

Opas • Guide | 2 • 2022

Hänen nimeensä, julistakaat Hänen töitänsä kansansa seassa”, pieneen kelloon: ”Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydessäni kiitämään Herraa”. Rakentamisen loppuvaiheessa kirjoitettiin rakentajien nimet puulevylle, joka kätkettiin kirkon itäpäädyn lehterin rakenteisiin. Joskus tämä tervehdys paljastuu tulevien sukupolvien tutkittavaksi. Kirkko valmistui myöhäissyksyllä 1902 ja vihittiin käyttöön 8.3.1903. Kirkko on tiilirakenteinen, pitkäkirkko, jossa kaksi sivulaivaa. Rakennuksessa heijastuvat mannermaisen uusgotiikan vaikutukset. Erityisen selvästi tämä näkyy pääsisäänkäynnin yläpuolelle sijoitetussa mahtavassa pyöröikkunassa ja alttariseinän suurissa ikkunoissa. Gotiikan vaikutus näkyy myös kirkon tornissa, pikkutorneissa ja päädyissä. Kirkon valmistuessa kaupungissa oli 1500 asukasta ja kirkkoon mahtui 1200. Kirkko peruskorjattiin 2003 vuoden aikana. Kirkossa on nykyisin paikkoja n. 1000. Kangasalan urkutehtaan urut hankittiin vuonna 1934. Urut olivat alkujaan 26-äänikertaiset, mutta täydennettiin 30-äänikertaisiksi vuonna 1948. Kirkon urkuihin tehtiin mittava remontti vuonna 2021. Urut ovat pneumaattiset, ja soivat todella kauniisti ja mahtavasti.

Unohtui housun taskuun Kirkkoherra J. G. Snellmannilla, maaseurakunnan kirkkoherralla (1893-1906), oli mittavat ansiot Kemin kaupunkiseurakunnan perustamisessa. Ensimmäinen virkaan valittu Kemin kaupunkiseurakunnan kirkkoherra oli Juho Joutsela (1908- 1911). Hän oli hyväsydäminen ja helposti lähestyttävä ihminen, joka rohkaisi seurakuntalaisia luokseen mihin vuorokauden aikaan tahansa jos oli tarvetta. Joutselan jälkeen seuraava kirkkoherra oli Jaakko Ilmonen (1912-1935). Jumalanpalveluksia juhlisti hänen hyvä messutaito. Saarnat olivat hyvin valmistettuja. Kirkkoherranviraston järjestyksestä ja väestökirjanpidosta Ilmonen piti hyvää huolta. Joskus kuitenkin yksinään virastossa toimivalle ikääntyvälle rovastille saattoi sattua harmillisiakin unohduksia. Niinpä rovasti Ilmonen jollakin seurakuntamatkallaan oli kastanut poikalapsen. Kuusi vuotta myöhemmin pojan äiti tuli hakemaan papintodistusta kansakouluun menoa varten. Ilmonen tutki kirkonkirjoja pitkän tovin ja sanoi sitten äidille: ”Kuinka te pyydätte pojallenne papinkirjaa, kun teillä ei poikaa olekaan?” Äiti ihmetteli rovastin puhetta ja sanoi: ”Kyllä minulla poika on, itsehän rovasti sen kastoi kuusi vuotta sitten.” Ilmonen mietti asiaa pitkään ja sanoi sitten yhä enemmän ihmettelevälle äidille: ”Minkälaiset housut minulla oli silloin jalassa, kun minä lapsen kastoin?” Äiti muisteli, että semmoiset raidalliset ne taisi olla. Ilmonen pyysi äiti odottamaan ja kapusi ullakolle, josta pitkän


ajan kuluttua palasi pieni paperilappu kädessään. Merkintä oli kuusi vuotta sitten jäänyt housujen taskuun. Kirkon palvelukseen alettiin palkata lisää työntekijöitä mm. lukkari-urkuri, kirkon isännöitsijä, suntio ja diakonissa.

Vaaleanpunainen ”prinsessakirkko” Kemin kirkko on todella kaunis kansallisromantiikkaa ja uusgoottilaista tyylisuuntaa edustava kirkko. Josef Stenbäckin suunnittelemia kirkkoja on Suomessa 35, Lapin läänissä ainoastaan Kemin kirkko. Stenbäckillä oli paljon yhteyksiä Saksaan, josta mm. alttarilaite on saksalaisesta Bremenistä. Siihen kuuluu kullattu krusifiksi, pähkinä- tai jalopuinen risti ja jalusta sekä kipsiset koristeet. Ajannäyttäjä kirkon tornissa on myös saksalaista alkuperää. Se on näyttänyt maallista aikaa vuodesta 1903, myös valaistuna pimeän aikaan vuodesta 1951. Kirkkopiha oli vielä 1930-luvulla luonnontilassa. Se kasvoi heinää, jonka suntio niitti lehmilleen. Kirkkopihaa alettiin kunnostaa 1940-luvulla. Kirkkopihassa sijaitsevat sankarihaudat sekä neljä muistomerkkiä. Kirkon mittavan remontin jälkeen vuonna 2002-2003 kirkkopiha kunnostettiin kesällä 2004. Silloin uusittiin pihan kivetys, valaistus ja aita. Kahdelta sivulta poistettiin pensasaita. Tilalle tuli aita, joka sopii todella hienosti uusgoottilaiseen tyyliin: harmaat graniittipylväät, niiden välissä rautaputket. Nykyinen kirkon ulkoväritys on arkkitehti Stenbäckin suunnittelemassa alkuperäisessä värissään, vaaleanpunaisen sävyiset seinät ja grafiitinharmaa katto. Kemissä kirkko seisoo korkealla paikalla koko komeudessaan ja kauneudessaan, joidenkin ihmisten mielestä se on ”prinsessakirkko”. Kerrotaan myös, että Kemiin vihittäväksi tullut ulkopaikkakuntalainen nuoripari oli valinnut Kemin kirkon vihkikirkokseen sen kauniin vaaleanpunaisen värityksen vuoksi, koska heidän hääteemansa väri oli roosa, kuin myös morsiamen ja sulhasen puvut, roosan sävyiset. Kirkko kutsuu vierailijoita suojiinsa kirkon palveluksiin ja hiljentymään erityisesti nykyelämän kiireisenä aikana. Kirkko toimii kesäisin ns. Tiekirkkona. Se on avoinna rukous- ja lepohetkiä varten, myös opas on paikalla arkisin esittelemässä kirkkoa. Talvisin Lumilinna-toiminnan aikana opas on paikalla lauantaisin. Oppaat esittelevät mielellään kirkkoa. Näin vierailija saa vastauksen moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, esim. mikä on katosta riippuvan laivan historia ja merkitys. Usein erityisesti entisiä kemiläisiä kiinnostaa kysymys, mihin katosi iso alttaritaulu, tai kenen taiteilijan luovuudesta ovat syntyneet häikäisevän kauniit lasimaalaukset sekä moni muu mielenkiintoisen kiehtovasti kirkkoon liittyvä historiallinen asia. Opas kertoo. Lähteet: Kemin seurakunnan 100v -historia (1902 -2002), Kansliasta kansan pariin Meri-Lapin matkailuoppaat ry: Kemin kirkko, Oppaana kirkossa.

Kirkon lasimaalaukset. Opas • Guide | 2 • 2022

39


Meri-Lapin Oratoriokuoro Eila Kolehmainen,

kuoron hallituksen puheenjohtaja Kuoro on perustettu vuonna 1992 nimellä Länsi-pohjan Oratoriokuoro. Perustajayhteisöt olivat Kemin seurakunta, Länsi-Pohjan Musiikkiopisto ja Kemin kaupunginorkesteri, keskeisinä puuhamiehinä Jouko Juntunen, Ari Rautakoski ja Pertti Hynninen. Kuoro perustettiin esittämään suuria kirkkomusiikkiteoksia yhdessä kaupunginorkesterin kanssa. Tällaista kuoroa ei Kemissä ollut aikaisemmin ollut, ja kuoro otettiinkin lämpimästi vastaan. Ensimmäinen konsertti oli palmusunnuntaina 1993 Kemin kirkossa, jolloin esitettiin Johann Sebastian Bachin Markus-passio.

Kuoro on tähän mennessä konsertoinut noin 80 kertaa. Lähes kaikki esitykset on taltioitu kuoron omaa käyttöä varten. Suurteosten tuotanto on pitkä prosessi, sillä nuottien hankinnasta konserttiin kuluu usein lähes vuosi. Prosessi huipentuu yhteisharjoituksiin solistien ja orkesterin kanssa. Kuoron toiminta onkin ympärivuotista ja samanaikaisesti työn alla on useampia teoksia. Useita Suomen nimekkäimmistä solisteista on laulanut kuoron kanssa. Tänä päivänä Meri-Lapin Oratoriokuoro toimii itsenäisenä yhdistyksenä. Syksystä 2015 lähtien kuoroa on johtanut kapellimestari Ville Mankkinen. Äänenmuodostajana toimii Leena Ylipiessa ja harjoituspianistina Niko Mäenalanen.

Kuoron 25-vuotiskonsertti Kemin kirkossa vuonna 2017. KUVA: PERTTI KOSTAMO

Bachin Johannes-passio Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa 13.4.2022.

40

Opas • Guide | 2 • 2022


Kemin kaupunginteatterin syksyn 2022 ohjelmiston kaksi ensi-iltaa Ihmeellinen maalari Harmaaseen ja tylsään maailmaan saapuu 10.9. maalari, joka osaa tehdä värejä. Värien lisäksi hän sekoittaa pienen kylän ihmisten arjen täydellisesti. Yhtäkkiä kaikki loistaa väreissä ja ihmiset ovat onnellisia. Mutta voiko värejä olla liikaa? Ihmeellisen maalarin kotiesitykset esitetään Kemin tullimakasiinin näyttämöllä (Kauppakatu 27). Esitys on tilattavissa päiväkoteihin ja kouluihin 12.9. alkaen. Tilausnäytäntöjä myydään myös Tullimakasiinin tiloihin. Tiedustelut teatterin toimisto puh. 016 258 219 ja 016 258 220.

Kolmen kimppa Syyskuun 24. päivä saa nokkela ja vauhdikas farssikomedia, Kolmen kimppa ensi-iltansa. Näytelmän on kirjoittanut Clément Michel, ohjannut Petri Jäärni ja lavastanut Kaisa Niva. Paul haluaisin erota tyttöystävästään Sophiesta, muttei saa sanottua sitä ääneen. Niinpä Paul yrittää saada Sophien jättämään hänet ja keksii kutsua ystävänsä Martinin heidän kotiinsa asumaan ajatellen Sophien näin kyllästyvän ja lähtevän. Vastahakoiseksi vieraaksi päätyvä Martin ei kuitenkaan vastaa Paulin odotuksia kämppäkaverina. Kun myös Sophie on yllätyksiä täynnä, joutuu Paul itsekin pohtimaan tekojensa seurauksia tunnelman tiivistyessä asunnossa äärimmilleen. Kolmen kimppa on nokkela, vauhdikas ja täynnä väärinkäsityksiä oleva komedia yhteiselämän onnesta ja haasteista. Loppuun saakka virittyvä tunnelma naurattaa ja pistää pohtimaan kannattaisiko salailujen ja juonimisten sijaan puhua asioista suoraan. Rooleissa nähdään Olli Halttu, Asta Rentola ja Samu Stenberg. Esityspaikkana toimii Tullimakasiinin näyttämö.

”Ei kolmen kimppa ikinä toimi. Yks menettää hermonsa ja häipyy.”

Esityskalenteri ja lisätiedot: www.keminteatteri.com Kemin kaupunginteatterin lippukassa Tullimakasiini Kauppakatu 27, 94100 Kemi Puh. 016 258 232 Avoinna ti - pe klo. 11-16 ja tuntia ennen esitystä Ismo Perkkiö Teatterisihteeri Puh. +358 16 258 220 Mobil +358 40 5712 179 ismo.perkkio@kemi.fi Kemin kaupunki Sivistystoimiala, Kulttuuriosasto, Kulttuuripalvelut Kemin kaupunginteatteri Kauppakatu 27, 94100 Kemi Opas • Guide | 2 • 2022

41


Kemiläistä näyttämötaidetta kautta aikojen Arja Huhtamäki

Meri-Lapin matkailuoppaat ry, kannatusjäsen

Kemin kaupunki perustettiin 5.3.1869. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset asiat olivat kaupungissa keskeisellä sijalla ja henkiset harrastukset jäivät niiden varjoon. Sivistys alkoi kuitenkin viriämään, sillä 1800-luvun jälkipuoli oli suomenkielisen sivistyksen nousuaikaa. Tästä seurasi suomalaisen kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin ja näyttämötaiteen nousu sekä kirjastolaitoksen kehitys. Hyvin merkityksellinen kunnallinen sivistyslaitos, kirjasto, aloitti toimintansa Kemissä vuonna 1879. Erittäin merkittäviksi sivistyksen tekijöiksi muodostuivat Kemissä 1800-luvun lopulla perustetut suuret kansalaisjärjestöt: työväenliike, raittiusliike ja nuorisoseuraliike. Kemin vanhin sivistysjärjestö, Raittiusseura Toivo perustettiin 1.7.1884. Näytelmiä esitettiin ahkerasti eri työväenyhdistyksien, raittius- ja nuorisoseurojen iltamissa. Näyttämötaide ei entisaikojen Kemissä enempää kuin muissakaan pienissä kaupungeissa ollut vielä taiteenalana itsenäistynyt. Näytteleminen liittyi muuhun kansalaistoimintaan ja ”palveli” itsensä ulkopuolella olevia tarkoitusperiä, esimerkiksi raittiusaatetta tai työväenliikettä. Koulutettuja näyttelijöitä ja ohjaajia ei ollut käytettävissä.

Harrastajateattereiden kulta-aikaa Näyttelijät valittiin, mikäli mahdollista, henkilöistä, jotka siviiliammattinsa perusteella voitiin katsoa soveliaiksi. Jos mies oli suutari siviilissä, arveltiin, että hän oli sovelias myös näytelmän suutarin osaan. Samoin ajateltiin räätälistä, papista, lukkarista. Hyvä ammattisuutari ei aina ollut paras mahdollinen näyttelijäsuutari. ”Älä sinä tule minua neuvomaan – olen tehnyt suutarin töitä pienen ikäni” tuli neuvojalle helposti vastaukseksi. Tiettyihin rooleihin oli vaikea saada näyttelijää, koska hänet leimattiin roolinsa takia myös yksityisenä henkilönä. Esimerkiksi, jos tytön rooli oli esittää kevytkenkäistä naista, jo ennen esitystä ilmoitettiin, että ei kevytkenkäisen osan esittäjä suinkaan itse ollut sellainen. Kun muistaa vielä karut olosuhteet, ahtaan

42

Opas • Guide | 2 • 2022

näyttämön ja kehnot kulissit, ymmärtää näyttämötaiteen mahdollisuuksien rajat. Yleisöä nämä puutteelliset esitykset kuitenkin lämmittivät. Näytelmän tapahtumiin eläydyttiin hartaasti ja kokonaan. Kemin seudulla esitetyistä näytelmistä valtaosa oli 1900-luvun ensi vuosikymmenellä työväenyhdistysten harjoittamia. Näyttämötaiteen harjoittaminen oli vilkasta, mutta välillä harrastustoiminta keskeytyi tai loppui kokonaan. Raittiusseura Toivo lopetti näyttämötoiminnan kokonaan. Kun Karihaaran Työväen Näyttämön toiminta lopullisesti päättyi vuonna 1930, ei Kemissä ollut vuosiin vakinaista teatteritoimintaa. Lokakuun 2. päivänä 1934 pidettiin kokous Kemin Pirtissä, rakennuksessa, joka oli valmistunut vuonna 1927. Kokouksessa päätettiin ryhtyä puuhaamaan perustettavalle teatterille kannatusyhdistystä. Marraskuun 11. päivänä 1934 pidettiin Kemin Teatterin kannatusyhdistyksen perustava kokous. Kemin Pirtin juhlasali toimi Kemin Teatterin ja myöhemmin Kemin kaupungin teatterin esityspaikkana vuodet 1934-1980. Kemin Työväen Näyttämön toiminta oli ollut useaan otteeseen keskeytynyt, kunnes työväennäyttämön historiassa heräsi sen ns. neljäs vaihe vuosiksi 1944-1947. Kun Kemin Työväen Näyttämö oli herätetty henkiin, oli kaupungissa taas kaksi teatteritaiteen laitosta: kannatusyhdistyksen ylläpitämä Kemin Teatteri (Yhteisteatteri) ja työväennäyttämö. Muutaman vuoden toiminnan jälkeen oli Kemin Työväen Näyttämön viimeinen ensi-ilta maaliskuussa 1947. Syystä tai toisesta taiteellinen taso oli pysynyt verrattain vaatimattomana, eikä yleisön suosio ollut menneiden aikojen veroista.

Kunnallisen teatterin synty Vuoden alkupuolella vuonna 1946 kerrottiin Teatterilehdessä, että Turun kaupungin valtuusto käsitteli kaupunginhallituksen esityksen kunnallisen kaupunginteatterin perustamisesta Turkuun. Valtuusto hyväksyi ehdotuksen. Turkuun perustettiin kunnallinen kaupungin teatteri 1.6.1946. Tämä aiheutti suurta mielenkiintoa teatteriväen keskuudessa kautta Suomen. Kemi aloitti valmistelut kunnallisen teatterin saamiseksi Kemiin vuoden 1946-1947 aikana. Syksyllä 1946 tehtävään valittu teatterilautakunta ryhtyi valmistelutöihin. Kemin kunnallinen teatteri aloitti toimintansa elokuun 1. päivänä 1947, toisena Suomen kunnallisena teatterilaitoksena Turkuun perustetun kaupungin teatterin jälkeen. Kemin kaupungin ensimmäinen teatterinjohtaja oli Vili Lehosti. Kemin Pirtin tiloissa esitettiin Kemin kaupungin teatterin viimeinen näytelmä toukokuussa 1980 Dario


Fon farssi: ”Ei makseta, ei makseta”. Huolimatta siitä, että Kemissä näyttämö- ja teatterihistoria ulottuu 1900-luvun alusta asti tähän päivään, ei Kemissä toimineilla teattereilla ollut vuoteen 1980 mennessä ollut omia teatteritiloja. Vuonna 1934 perustettu Kemin teatteri ja sitä seurannut vuonna 1940 muodostunut Yhteisteatteri saivat koko toimintakautensa toimia Kemin Pirtiltä vuokraamissaan tiloissa. Uusissa omissa toimitiloissaan vuonna 1980, Kemin kulttuurikeskuksessa, aloitti Kemin kaupunginteatteri esityksen kemiläiskirjailija Anneli Pukeman näytelmällä ” Kultakausi”, jonka ohjasi teatterinjohtaja Matti Miikkulainen. Hänen teatterinjohtajakausi kesti 12 vuotta, 1970-1982. Keväällä vuonna 2022 Kemin kaupungin teatterin toiminta loppui. Toukokuun 25. päivä pidettiin MeriLapin Teatteriyhdistys ry:n perustamiskokous. Näin KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / KEMIN KUVAAMO

Keisarinna. Ensi-ilta 29.12.1957. KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / PAULI JÄRVINEN

Kultakausi. Ensi-ilta 22.11.1980. KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / MIKA AHONEN

Seitsemän veljestä. Ensi-ilta 22.9.2007.

päättyi Kemissä kunnallisen teatteritoiminnan aika, sen täyttäessä 75 vuotta Meri-Lapin teatteriyhdistys ry aloittaa ensimmäiset esityksensä syksyllä mielenkiintoisella ja tasokkaalla ohjelmistollaan historiallisessa Tullimakasiinissa. Aivan kuin, vuonna 1982 kirjassa Kemi teatterikaupunkina II, myös tänä päivänä ”teatterinystävien harras toive on, että teatterielämä jatkuvasti uudistuisi ja sen ammatillinen taso säilyisi korkeana niin, että kemiläiset sekä lähikuntien asukkaat entistä useammin ja runsaslukuisemmin tuntisivat tarvetta kokoontua nauttimaan teatterinsa aiheiltaan monipuolista, henkisesti rikkaasta ja taiteellisesti antoisasta tuotannosta.” Luovuuden sydän asuu ennakkoluulottomuudessa. Lähteet: Niilo Teerijoki - Ossi Hedman: Kemi teatterikaupunkina osa I (1885 – 1953) Niilo Teerijoki – Hannu Hyötyniemi: Kemi teatterikaupunkina osa II (1953 – 1982)

KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO

Kolmen pennin ooppera. Ensi-ilta 24.1.1970. KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / NINA SUSI

Hiirenloukku. Ensi-ilta 26.4.2003. KUVA: KEMIN KAUPUNGINTEATTERIN ARKISTO / NINA SUSI

Karvan verran kuutamolla. Ensi-ilta 10.9.2016.


Oppaasta on moneksi – aina valmiina Kyösti Karjalainen

Meri-Lapin Matkailuoppaat ry, puheenjohtaja

Opastoimintaan ryhtyessä ei aina välttämättä koulutuksissa tule ilmi mitä kaikkea opas voi joutua tai pikemminkin pääsee tekemään. Perinteisten kävelykierrosten, kohdeopastusten ja kiertoajelujen lisäksi on monenmoista tapaa tuoda aktiivisen opastoiminnan näkyvyyttä esille.

Opastusten lisäksi on päästy olemaan mukana erilaisissa matkailun kehittämishankkeissa opastoiminnan näkökulmasta. Oppaita on pyydetty mukaan kaupunkien, kuntien ja matkailualueen erilaisiin kehittämishankkeisiin. Näissä olemme oppaina päässeet antamaan opastamisen näkökulmaa eri tilanteisiin ja tapahtumiin. Myös olemme saaneet hyödyllisiä oppeja liike-elämän ja matkailualan toimijoiden ajatuksista ja näkemyksistä ja voimme niitä hyödyntää omissa toiminnoissamme. Tähän mennessä mieleenpainuvimmat tapahtumat ovat moninaiset lasten ja koko perheen tapahtumat, joissa oppaat ovat olleet mukana tai itse järjestäneet. Näistä muutamia mainitakseen, lasten historiallinen kävelykierros


Kemin Meripuiston museoalueella, Merirosvojen kävelykierros sisäsatamassa, Lasten joulukierros Kemin kaupungissa, Koko perheen liikuntapäivä Kemin rautatieaseman puistossa, Kemin Ladun järjestämät Joulupolut, Merirosvoristeilyt Laitakarin saarelle ja huikeat koko perheen Viikinkiviikonloppu Laitakarin saarella ja monia muita tapahtumia näiden lisäksi. Koko perheen ja lasten tapahtumissa on saanut heittäytyä, vaikka millaisiin rooleihin täydellä sydämellä, kuitenkin ammattitaitoisesti oppaan näkökulmasta. On oltu Aseman tonttuna, lohikäärmeenä, merirosvona, viikinkinä, ”pikku poikana”, joulupukin muorina, Tummu Tuulitukkana, Lapin Shamaanina jne. Meri-Lapin Matkailuoppaissa saamme kiittää näistä mahtavista koko perheen ja lasten tapahtumien ideoinnista ja suunnittelusta opastamme erä- ja luoto- sekä kaupunkiopastamme Päivi Koskelaa. Omien sanojen mukaan, hänellä karkaa ideat pilviin ja välillä avaruuteen, mutta juuri siitä syystä niihin kaikkiin lähtee täysillä mukaan ja pyritään toteuttamaan välillä mitä hauskimpia ideointeja. Asusuunnittelut erikoisiin tapahtumiin ovat myös olleet innoittavia ja hauskoja. Vuosien varrella saamat kokemukset niin tilatuista opastuksista, yhdistyksen järjestämistä opastetuista retkistä kuin muista tapahtumista ja hankkeista, ovat vahvistaneet kiinnostusta opastuksien tekemiseen ja järjestämiseen. Kokemukset ovat myös opettaneet sen, ettei kannata jämähtää tiettyyn kaavaan ja lokeroida opastamista vain tietynlaiseen toimintaan. Opastamista pystyy tekemään niin monen lailla ja monissa tilanteissa, jopa huomaamatta. Mielestäni voisi todeta, että opastoimintaan kouluttautunut ja omistautunut ammattitaitoinen opas on monipuolisesti aina valmis auttamaan ja viihdyttämään kaikissa tilanteissa paikkakunnasta riippumatta.


Muistelmia menneiltä vuosikymmeniltä

Monessa mukana opastoiminnassa Hilkka Kangastie

matkailuaineiden opettaja emerita, matkaopas, opaskouluttaja, opastusnäyttöjen arvioija, YTM, NTM, tradenomi (amk)

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 35 vuotta toiminnastani Suomen Opasliiton jäsenenä neljän eri yhdistyksen kautta monessa eri roolissa. Olen ollut perustajajäsen ja puheenjohtaja Posion Matkailuoppaiden yhdistyksessä, hallituksen rivijäsenenä, koulutus- ja tiedotussihteerinä, yhdistyksen sihteerinä tai puheenjohtajana Kuusamon, Tornion ja Kemin (nyk. Meri-Lapin Matkailuoppaat ry) opasyhdistyksissä. Suomen Opasliiton hallituksen jäsenenä ja Pohjois-Suomen alue-edustajana tai vara-alue-edustajana olen ollut kaikkiaan 18 vuotta. Kaikkina näinä vuosikymmeninä olen toiminut myös opaskouluttajana ja opastusnäyttöjen arvioijana Pohjois-Suomen alueella. Nyt olen päättänyt antaa tilaa nuoremmille toimijoille ja on muistelmien ja kiitosten aika.

Kaikki alkoi Posiolla Matkailuoppaan urani sai alkunsa Posiolla syksyllä 1986. Olin juuri keväällä valmistunut Kajaanin kauppaoppilaitoksen ensimmäiseltä ylioppilaspohjaiselta matkailulinjan vuosikurssilta matkailumerkonomiksi. Opettajani Pekka Lackman johdatteli minut koulutuksen aikana opastuspalvelujen maailmaan. Ensimmäisen työpaikkani sain siis matkailuneuvoja/kulttuuriohjaajan yhdistelmäviran hoitajana Posion kunnassa, joten muutin Kajaanista sinne. Posiolla ei ollut koulutettuja matkailuoppaita, joten suunnittelin ja toteutin Posion ensimmäisen matkailuoppaan koulutuksen ja osallistuin siihen itsekin. Jännittävin hetki oli 11.4.1987, kun vuorossa oli suullisen opastuskokeen (nykyisin opastusnäytön) suorittaminen Opasliiton arvioijien arvioidessa onnistumistani. Ja tiesin, että tämä tulisi toistumaan opasurani aikana joka kolmas vuosi. Myöhemmät ajat toivat helpotuksen, kun aikaväli muuttui viideksi vuodeksi. Silloinen PohjoisSuomen alue-edustaja Sinikka Rastas Rovaniemen Matkailuoppaat ry:stä kävi kurssin alussa esittelemässä meille Suomen Opasliiton toimintaa, ja alusta asti oli selvää, että valmistumisen jälkeen perustamme

46

Opas • Guide | 2 • 2022

yhdistyksen ja liitymme Suomen Opasliittoon. Ja näin tapahtuikin. Virkatyönäni Posion elinkeinotoimen ylläpitämässä matkailuneuvonnassa suunnittelin ja toteutin opastuspalvelujen välitystoiminnan ja markkinoinnin muiden töideni lisäksi. Tammikuussa 1988 suoritin Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston Kuusamon toimipaikan järjestämän matkanjohtajakurssin matkanjohtaja May Lundqvistin johdolla. Posiolta muutin elokuussa 1988 Kuusamoon tultuani valituksi Kuusamon kunnan elinkeinotoimessa avoinna olleeseen markkinointisihteerin virkaan. Toimipaikkani oli Matkailukeskus Karhuntassu. Suoritin Kuusamossakin Kuusamon kansalaisopiston järjestämän matkailuoppaan peruskoulutuksen todistuksen päivämäärän ollessa 19.5.1989. Todistuksen on allekirjoittanut kurssin johtajana Sinikka Rastas. Liityin heti Kuusamon Matkailuoppaat ry:n jäseneksi ja toimin yhdistyksen koulutus- ja tiedotussihteerinä kolme vuotta ja puheenjohtajana vuodesta 1993. Kuusamossakin virkatehtäviini kuului opasvälityksen ylläpito ja uusien opastuspalvelujen tuotesuunnittelu ja matkailuoppaiden täydennyskoulutus. Kouluttauduin itsekin ahkerasti suorittamalla opaskouluttajakurssi I:n ja II:n Kuusamon kansanopistossa. Ensimmäisen kurssin johtajana toimi Seija Sorsavirta ja toisen Hilkka Harmaala. Kurssitodistuksen ovat allekirjoittaneet myös Suomen Opasliiton silloinen puheenjohtaja Bo Grönholm ja Anja Lähteenmäki Matkailun edistämiskeskuksesta. Lokakuussa 1991 järjestimme Kuusamossa ikimuistoiset valtakunnalliset opaskoulutuspäivät, joille osallistui yli 330 auktorisoitua matkailuopasta. Noista opaspäivistä on jo 31 vuotta. Olitko sinä siellä mukana ja vieläkö muistat? Jos sinulla on valokuvia, lähetä minulle vaikka WhatsApilla, Signalilla tai sähköpostilla.

Mukaan opasliiton toimintaan Osallistuin aktiivisesti myös Pohjois-Suomen aluekokouksiin ja aluetoimintaan. Vuonna 1990 julkaisimme ensimmäisen Pohjoisen Opas -lehden, ja siitä asti se on ilmestynyt joka kevät. Ensi vuonna ilmestyy numero 33. Lehti on Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien matkailuoppaiden, eräoppaiden ja matkanjohtajien ja erikoisalojen oppaiden lehti, jonka ilmestymistä odotetaan innokkaasti eri puolilla Suomea. Syysliittokokouksessa vuonna 1992 minut valittiin ensimmäisen kerran Suomen Opasliiton hallitukseen


ja Pohjois-Suomen alue-edustajaksi toimikauden alkaessa vuoden 1993 tammikuussa. Toimikausia kertyi kolme, eli vuoteen 2006 saakka. Suomen Opasliiton puheenjohtajana toimi Seija Sorsavirta. Vuosina 2007–2022 olen ollut Suomen Opasliiton hallituksessa joko varsinaisena tai vara-alue-edustajana Margit Sellbergin, Ritva Laaksovirran, Hanna-Leena Laihosen ja Virpi Joutsan toimiessa puheenjohtajina. Hallitustyöskentelyssä minua kiinnostivat eniten matkailuoppaiden koulutukseen ja auktorisointiin liittyvät asiat. Ikimuistoisimmat kokousmatkat hallituksen kokouksiin tein vara-alue-edustajana toimineen opaskollegani ja ystäväni Helena Aron kanssa. Sydäntäni lämmittää vieläkin Kajaanin Matkailuoppaat ry:n esitys Opasliiton hallitukselle tammikuussa 1994. He esittivät, että vuoden oppaaksi valittaisiin minut. Esityksen perusteluissa todetaan seuraavaa: ”Hilkka Kangastie on aktiivinen, laajan alueensa yhdistyksiin tasapuolisesti yhteyksiä ylläpitävä alueedustaja. Lyhyessä ajassa hän on saanut aluetoiminnan hyvään vauhtiin. Hän ideoi, huolehtii koulutuksesta ja luennoi kursseilla. Valoisan ja suoran luonteenlaatunsa ansiosta Hilkka Kangastie on hyvä yhteistyökumppani, joka tarmokkaan asioihinpaneutumisensa ohella tulee toimeen kaikkien kanssa.” Esityksen ovat allekirjoittaneet puheenjohtaja Anneli Piirainen ja sihteeri Rauha Roiha. Esitys on kehystettynä kotini seinällä ja aina ohi kulkiessani vilkaisen sitä ja saan siitä voimaa. Näistä perusteluista huolimatta minua ei valittu vuoden oppaaksi 1994 eikä vielä seuraavanakaan vuonna Kuusamon Matkailuoppaat ry:n sitä esittäessä. Sen jälkeen ei kukaan ole enää yrittänytkään esittää minua vuoden oppaaksi. Olisikohan kolmas kerta toden sanonut. Vaikka omien opintojeni ja työni vuoksi muutin paikkakunnalta toiselle, etsin aina paikallisen opasyhdistyksen ja liityin mukaan toimintaan. Kuusamosta tieni vei Kälviän kautta Tornioon ja sieltä tänne Keminmaahan. Nyt olen Meri-Lapin Matkailuoppaat ry:n jäsen ja järjestämme valtakunnalliset opaskoulutuspäivät täällä jo toistamiseen. Yhdessä puheenjohtaja Kyösti Karjalaisen ja hallituksen jäsenten kanssa olemme ideoineet opaspäivien ohjelmaan luentoja, jotka toivottavasti kiinnostavat teitä osallistujia.

Opintoja ja opettamista Menneet vuodet ovat olleet työntäyteisiä niin opiskelujen ja varsinaisen palkkatyöni kuin opastoiminnan työtehtävien kautta. Olen suorittanut ylioppilaspohjaisen matkailumerkonomin koulutuksen Kajaanin kauppaoppilaitoksessa, valmistunut liiketalouden ja hallinnon tradenomiksi Oulun seudun ammattikorkeakoulusta, yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnasta matkailun liiketoimintaosaamisen suuntautumisvaihtoehdosta pääaineena matkailututkimus ja suorittanut opettajan pedagogiset opinnot Oulun

ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Pohjois-Karjalan Ammattiopistossa Nurmeksessa suoritin matkaoppaan ammattitutkinnon ja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa näyttötutkintomestarin tutkinnon. Matkailusihteerin tehtävien lisäksi olen toiminut matkailun lehtorina silloisessa Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa Torniossa (nyk. Lapin ammattikorkeakoulu) ja matkailun päätoimisena tuntiopettajana Ammattiopisto Lappian Kemin toimipaikassa. Koulutukseni ja työkokemukseni ovat tuoneet minulle paljon tietotaitoa ja osaamista, jota olen saanut tuoda Suomen Opasliiton toiminnan ja kehittämisen hyväksi. Erityisesti olen nauttinut kouluttaessani uusia matkailuoppaita täällä Pohjois-Suomen alueella. Tällä hetkellä on loppusuoralla opaskoulutus Kalajoella. Opastusnäytöt ja valmistuminen ovat nyt syksyllä. Mieluisat muistot minulla on myös Pohjoiskalotin oppaiden kouluttamisesta yhdessä opaskollegani Tuula Saaritien kanssa. Opetuskielenä meillä oli ruotsin kieli, ja opiskelijoita oli Suomen, Ruotsin ja Norjan opasyhdistyksistä. Kurssiohjelman mukaisilla tutustumismatkoilla Pohjoiskalotille opin itsekin todella paljon ja ruotsin kieli sujui paremmin kuin tänä päivänä. Minulla on myös Sertifikat Vardötunnelen vuodelta 2003. Siinä todetaan: ”Hermed gjöres vitterlig at Hilkka Kangastie har passert gjennom Vardötunnelen 80 meter under Barentshavet...”

Iloa ja ystäviä Näiden vuosikymmenten aikana olen ollut monessa mukana niin opasyhdistysten kuin Pohjois-Suomen alueen alue-edustajana tai vara-alue-edustajana. Valtakunnallisilla ja alueellisilla koulutuspäivillä sekä Opasliiton hallituksessa, toimikunnissa ja työryhmissä olen saanut oppia tuntemaan satoja matkailuoppaita, meillä on ollut hauskaa ja olen saanut nauraa paljon. Monista matkailuoppaista olen saanut hyviä ystäviä. Korona-aika vei vähiin tapaamismahdollisuudet, mutta onneksi kaikki alkaa elpyä noista ajoista pikkuhiljaa. Jos sinulla on noista yhteisistä hetkistämme valokuvia omassa albumissasi, lähetä minullekin. Jään uteliaana odottelemaan kuvianne ja kiitos jo etukäteen. Suomen Opasliitto täyttää 50 vuotta vuonna 2024. Näistä vuosista 35 olen saanut olla mukana elämääni rikastuttaneessa toiminnassa. Kiitos Suomen Opasliitolle, Pohjois-Suomen alueelle ja kaikille alueeni opasyhdistyksille ja kaikille matkailuoppaille tästä vuosikymmenten pituisesta matkasta kanssanne. Matkamme jatkuu vielä tästä eteenpäin, mutta luovutan vastuulliset tehtävät nuoremmille tekijöille. Ja nautin iloisista ja mukavista hetkistä kanssanne. Kiitos opasystävilleni ja kiitos elämälle.

Opas • Guide | 2 • 2022

47


Mikä merkki, mikä opas? Opaskoulutuksia on erilaisia ja samoin oppaita. Alla on esitelty lyhyesti erilaisia opasnimikkeitä.

Suomen Opasliiton rekisterissä olevat oppaat, Opasliiton jäsenet, ovat auktorisoituja oppaita eli oppaan ammattiin kouluttautuneita oppaita. Nämä auktorisoidut oppaat ovat liiton opetussuunnitelman mukaisen koulutuksen saaneita oppaita tai oppaan ammattitutkinnon suorittaneita oppaita. He ovat teoriaopintojensa lisäksi antaneet näytön osaamisestaan niin opastusalueensa tiedoista kuin ammattitaidostaan.

Guide-merkki Lisäksi, Suomen Opasliiton jäseninä, suoraan tai opasyhdistyksensä kautta, he ovat oikeutettuja opastaessaan kantamaan rinnassaan joko hopeanväristä tai kullanväristä Opasliiton myöntämää GUIDEmerkkiä. Merkin käytöstä on Opasliiton sivuilla olemassa erillinen ohjeistus. Ylläpitääkseen ammattitaitoaan ja osoittaakseen pätevyytensä auktorisoidun oppaan on lisäksi määräaikojen puitteissa suoritettava nk. aktiivisuusnäyttö. Hopeamerkkiä kantavan oppaan on annettava aktiivisuusnäyttö viiden vuoden välein voidakseen pitää merkkinsä ja opastaa sitä käyttäen. Kullanvärisen merkin kantajalta, jolla on suoritettuna ammattitutkinto, edellytetään aktiivisuusnäytön antamista kahdeksan vuoden välein. Mikäli hopeamerkin kantaja ei enää ole Opasliiton jäsen, on hänen luovutettava hopeamerkkinsä takaisin yhdistykselleen. Jos kultaisen merkin omistaja eroaa liitosta, hän saa pitää ostamansa merkin. Hän ei kuitenkaan myöskään ole oikeutettu opastamaan merkkiä kantaen, koska ei enää edusta opasliittoa.

Auktorisoitu opas -nimitystä käytetään oppaasta, jolla on oikeus käyttää Suomen Opasliitto ry:n opasmerkkiä (asiaankuuluva koulutus, auktorisointi voimassa ja Opasliiton jäsen).

Matkanjohtaja on esimerkiksi bussimatkan ”vastaava”, joka huolehtii ryhmästä pidemmän aikaa, päivän tai useamman ajan. Matkaopas on ulkomailla toimiva opas.

48

Opas • Guide | 2 • 2022

Pienoisopasmerkki Suomen Opasliiton jäsen opas voi ostaa itselleen nk. pinssin, pienoisopasmerkin, joka on pieni hopeinen Guide-merkki. Sitä voi auktorisoitu opas vapaasti käyttää esim. puvun kaulusmerkkinä, juhlissa, edustustilaisuuksissa oppaiden yhteisissä tapahtumissa. Sitä ei käytetä opasmerkkinä opastaessa. (kts. Kuva)

Ansiomerkki Suomen Opasliiton jäsenelle voidaan ansiokkaasta toiminnasta myöntää Opasliiton ansiomerkki, joka on pieni kultainen rintaneula. Sitä käytetään kuten ansiomerkkejä. Suomen Opasliitto ei ole ammattiin kouluttava taho vaan liitto määrittele tarvittavat tiedot ja taidot. joita koulutukseen tulee sisällyttää ja hyväksyy koulutuksen. Yleinen käytäntö on, että yhdistykset yhdessä jonkin ammattioppilaitoksen kanssa suunnittelevat koulutuksen käytännön toteutuksen. Oppaan ammattitutkinnon koulutuksesta vastaa ko. järjestävä oppilaitos, yleensä yhdessä paikallisen opasyhdistyksen kanssa. Ammattitaidon opastus- tai aktiivisuusnäytön hyväksyjinä toimivat Suomen Opasliiton kouluttamat arvioijat yhdessä paikallistuntemuksen omaavien henkilöiden kanssa. Suomen Opasliitossa tehdään jatkuvasti töitä auktorisoinnin määritelmien ja esimerkiksi aktiivisuusnäyttöjen kehittämisen parissa. Mikäli näistä asioista on kysyttävää, voit aina olla yhteydessä liiton toimistoon tai alue-edustajaasi.


Opasliiton jäsenkoulutukset syksyllä 2022 Opasliitto jatkaa jäsenkoulutuksia taas syksyllä. Pandemia-aikana totuimme jo etäkoulutuksiin ja ne antavatkin erinomaisen mahdollisuuden kouluttaa koko valtakunnan alueella asuavia jäseniämme. Tässä syksyn ohjelmaa, muutokset mahdollisia. Seuraa Opasliiton sivuja ja sähköpostiviestintää. 11.10. klo 18 Opasliiton säännöt, liittokokouksen esityslista, menettelytapa ja valtakirjat - pj. Virpi Joutsa Tarkoitettu varsinkin liittokokoukseen osallistuville, Zoom-linkki löytyy Opasliiton sivuilta muutamaa päivää aiemmin. Ei ilmoittautumista. 27.10. klo 18-20.30 Viestintä- ja vuorovaikutuskoulutus, kouluttaja Tiina Naumanen. Mukaan mahtuu 97 henkilöä. Alustana Zoom. Osallistujille maksuton. Ilmoittautuminen avataan pian. Matkailuoppaan viestintä ja vuorovaikutustaidot -koulutuksen tavoitteena on kehittää koulutettavien esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja tarkoituksenmukaiseen ja vakuuttavaan viestintään erilaisissa matkailuoppaan viestintätilanteissa. Lisäksi annetaan eväitä haastavien vuorovaikutustilanteiden kohtaamiseen. Mukana teoriaa ja toimintaa.

22.11. ja 23.11. klo 17-21 MATUPA- eli Matkailualan turvallisuuspassikoulutus verkossa, etänä. 2 x 4 h, eli kumpikin ilta kuuluu koulutukseen. MATUPA-koulutus toteutetaan koulutuksen järjestäjäneli Esedun Teams-alustalla. Huomioithan että MATUPA-passi on voimassa 5 vuotta. Onko omasi vielä voimassa? Opasliitto sponsoroi koulutuksen hintaa, joten osallistujille jää maksettavaksi yhteensä 35 euroa, joka kattaa myös vihkosen ja kortin sekä näiden lähetyskulut. Koulutukseen mahtuu mukaan 40 opasta. Ilmoittaudu heti: https://forms.office.com/r/ANKnamVEdY Matkailualan turvallisuuspassi Matupa on majoitus- ja ravitsemisalan, ohjelmapalvelualan ja rinnekeskusten työntekijöille räätälöity päivän kestävä turvallisuuskoulutus. Matupan tavoitteena on asiakasturvallisuuden parantaminen ja onnettomuuksien ennaltaehkäisy. Koulutuksen hyväksytysti suorittaneelle myönnetään viisi vuotta voimassa oleva Matupa-kortti. Muista myös: Aluekoulutuspäivät syyskuun lopulla/lokakuun alussa, seuraa alueesi tiedotusta. Nähdään Kemissä valtakunnallisilla Opaskoulutuspäivillä!

Opas • Guide | 2 • 2022

49


Meri-Lapin Matkailuoppaat ry Meri-Lapin Matkailuoppaat ry on Suomen Opasliitto ry:n Pohjois-Suomen alueeseen kuuluva opasyhdistys. Yhdistyksemme jäsenet ovat Suomen Opasliiton auktorisoimia ja kaikki matkailuoppaamme ovat suorittaneet opastusnäytön Meri-Lapin matkailualueelle. Opastuskielinä ovat suomi, englanti, ruotsi, saksa, ranska ja kreikka. Opastusalueenamme on Meri-Lapin matkailualue: Kemi, Simo, Keminmaa, Tervola ja Tornio-Haaparanta, sekä Torniojokilaakso molemmin puolin valtakunnan rajaa. Toteutamme useita erilaisia opastuksia ja mielellämme räätälöimmekin opastuksia asiakkaiden tarpeiden mukaan. Opastuksina kävelykierroksia, kiertoajeluja, kohde- ja teemaopastuksia. Lastentapahtumia, hevoskiertoajeluja, luonto-opastuksia, pyöräilyopastuksia, melontaopastuksia ja monenlaisia matkoja Perämeren alueeseen. Osa oppaistamme ovat suorittaneet myös matkanjohtajan koulutuksen ja meidän kauttamme voi varata myös matkanjohtajan palveluita.

Julkaisija Suomen Opasliitto ry Finlands Guideförbund fr Päätoimittaja Virpi Joutsa puheenjohtaja@suomenopasliitto.fi

Sea Laplands reseguider är medlemmar i norra Finlands Guideförbunds. Medlemmarna i vår förening är auktoriserade av Finlands Guideförbund. Guidningsspråken är finska, engelska, svenska, tyska, franska och grekiska. Vårt guidade område är turistområdet Sea Lapland, Kemi, Simo, Keminmaa, Tervola,Torneå-Haparanda och Tornedalens av på båda sidor om rikets gräns. Vi genomför flera olika typer av guidade turer och skräddarsyr gärna guidningar efter våra kunders behov. Guidade turer inkluderar vandringsturer, rundturer, destinationer och tematurer. Barnevenemang, hästturer, naturturer, cykelturer, kajakpaddling och olika resor till Bottenviken. Några av våra guider har också slutfört utbildning som reseguider och du kan också boka reseguider genom oss.

Tervetuloa Meri-Lappiin! Välkommen till Sea Lapland!

Jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:

Tuottaja Meri-Lapin Matkailuoppaat ry

Toimistosihteeri | Kanslisekreterare Annamari Laine puh. 045 257 7411 toimisto@suomenopasliitto.fi

Työryhmä Kyösti Karjalainen Arja Huhtamäki Hanna Riihimäki

Taitto ja ulkoasu Olli Itkonen/ Taittopalvelu Itkonen tmi