MYLAB Nyt 1.2013

Tapio Visakorpi ja tutkijat jahtaavat ärhäkän syövän merkkejä s. 6

Pian sinunkin geenisi sekvensoidaan s. 12

Mikrobien tunnistus nopeutuu ja tarkentuu s. 14

Kirsti Mäkinen nauttii luonnosta s. 22

? n e m ä d y s t i s i

ä t r i i p ä n i s n i Mih

Weblab patologiassa nyt myös näytteen piirto -toiminto.

P.S. Piirtotaidottomille oma pohjakuvakirjasto.

Sisällys

PÄÄKIRJOITUS

1/2013

Meidän on luovuttava tietotekniikan käytöstä

MYLAB Nyt

3 PÄÄKIRJOITUS Esa Soini

4 UUTISIA

Mikrobiologian sovellus on pian valmis Kannettava tulostin täydentää mobiilinäytteenoton AegisPOC testattiin onnistuneesti Savossa

6 ÄRHÄKÄN MERKIN METSÄSTYS 11 KANSALLISAARRE TUTKIJOIDEN KÄYTTÖÖN

12 GEENITUTKIMUS HAASTAA TIETOJENKÄSITTELYN

14 UUDET TEKNIIKAT VÄHENTÄVÄT SALAPOLIISITYÖTÄ

18 KOHTI YKSILÖLLISTÄ HOITOA 22 MYLABIN KASVO Kirsti Mäkinen

ESA SOINI

Terveydenhuollossa tietotekniikkaa on sovellettu yli puolen vuosisadan ajan. Ensimmäiseksi tietotekniikka otettiin käyttöön laajalti ja menestyksellisesti diagnostisissa prosesseissa, joiden automatisointi tehosti merkittävästi terveydenhuollon toimintaa. Tietotekniikan soveltaminen terveydenhuollon hallinnossa sai myös aikaan tuottavuuden nousua, kuten muillakin yhteiskunnan alueilla.

Tilanne muuttui 1990-luvulla, kun tietotekniikkaa ryhdyttiin käyttämään terveydenhuollon ytimessä eli lääkärien kliinisessä työssä. Tällöin työn tuottavuus ei enää kasvanutkaan tietotekniikan käytön myötä. Nyt lääkärit joutuvat tekemään sellaista kirjaamistyötä, johon heitä ei ole koulutettu ja joka sujuu hitaasti ja kömpelösti.

Tämän on arvioitu tuhlaavan 600 lääkärin työpanoksen Suomessa. Kaikki ovat tyytymättömiä vallitsevaan tilanteeseen, johon ei nopeaa ratkaisua ole.

Ongelman ydin on, että tietotekniikkaa on tuotu terveydenhuoltoon uusimatta sen perustoimintoja.

MYLAB NYT 1/2013

Terveydenhuolto toimii edelleen kuten ennen tietokoneiden aikaa. Tietotekniikka on yksinkertaisesti liimattu manuaalisten prosessien päälle. Terveydenhuolto perustuu suureksi osaksi tiedon jalostamiseen ja hyväksikäyttöön. Tästä syystä tietotekniikka pitää ottaa terveydenhuollon ytimeksi eikä päällystakiksi. Tämä olisi otettava Suomen terveydenhuollon uudistushankkeen perustaksi hallintohimmeleiden pyörittelyn sijaan.

Meidän on luovuttava tietotekniikan käytöstä terveydenhuollossa ja luotava uusi tietotekniikkaan perustuva terveydenhuoltojärjestelmä!

3

Uutisia MIKROBIOLOGIAN SOVELLUS ON PIAN VALMIS Mylabin laboratoriotietojärjestelmä Weblab laajenee syyskuussa mikrobiologian toiminnoilla. Yhteistyössä Huslabin ja Tykslabin kanssa on kehitetty sovellus, joka palvelee kliinistä mikrobiologiaa mahdollisimman hyvin.

— Ensi vaiheessa Weblabiin liitetään mikrobiologian perusanalysaattorit. Myös laadunvalvontaa ja autoverifiointia voidaan tehdä Weblabissa automaattisesti, kertoo tuotekehityspäällikkö Juha Hytönen.

Aivan kaikkia mikrobiologian toimintoja ei vielä ehditä tuoda Weblabiin. Esimerkiksi lakisääteiset tartuntatauti-ilmoitukset lähtevät vielä vanhasta tietojärjestelmästä Sambasta. Nekin on tarkoitus tuoda Weblabiin sen seuraavassa versiossa.

Koko Weblabin ulkonäkö muuttuu syyskuussa ilmestyvässä päivityksessä. Kliinisen kemian tutkimusrekisteri uudistuu, laiteliitäntöjä tulee lisää ja järjestelmän suorituskykyä optimoidaan.

Tästä versiosta eteenpäin ulkoiset yhteydet ovat mahdollisia suoraan Weblabiin, eikä niitä tarvitse kierrättää Multilabin kautta. Tämä on iso tekninen muutos, vaikka se ei näykään käyttäjille suoraan. Ensimmäiseksi ryhdytään tekemään integraatioita potilastietojärjestelmiin.

Patologian sovelluksessa on kehitetty erityisesti käytettävyyttä. Patologit voivat myös piirtää sähköisen piirtopöydän avulla, miten kudospaloja leikataan.

— Piirtotaidottomia varten meillä on pohjakuva-arkisto, Hytönen naurahtaa.

Käyttöönotto edistyy Weblabin käyttöönotto edistyy Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Loimaan aluesairaalan laboratoriossa käyttöönotto valmistuu pian, ja Tykslabissa on jo tehty suunnitelmat järjestelmän jatkolevitykselle.

SataDiagissa tuotantokäyttö on juuri alkamassa. Siellä Weblab on ensimmäistä kertaa kiinni automaatiolinjastossa.

— Monet asiakkaatkin varmasti odottavat, millaisia kokemuksia siitä saadaan, Juha Hytönen uskoo.

Seuraavaksi SataDiagissa ja Tykslabissa ryhdytään pilotoimaan Weblabin näytteenottotoimintoja. Niiden on tarkoitus olla valmiina järjestelmän seuraavassa versiossa.

Koko Weblabin ulkonäkö muuttuu syyskuussa ilmestyvässä päivityksessä, kertoo tuotekehityspäällikkö Juha Hytönen.

TEKSTI: Virpi Ekholm KUVA: Emil Bobyrev

4

MYLAB NYT 1/2013

Uutisia KANNETTAVA TULOSTIN TÄYDENTÄÄ AegisPOC TESTATTIIN MOBIILINÄYTTEENOTON ONNISTUNEESTI SAVOSSA Mylabin kehittämä näytteenoton mobiilisovellus täydentyy pian kannettavalla tarratulostimella.

Sen lisäksi, että näytepyynnöt voidaan varata ja kuitata älypuhelimella, lähiaikoina myös tarrojen tulostus onnistuu kannettavalla ja langattomalla tulostimella.

— Kun näytteenoton mobiilisovellus tuli käyttöön, asiakkaat esittivät heti alkuvaiheessa toiveen, että myös tarrat voisi tulostaa mobiilitulostimella. Tuolloin emme vielä tienneet, että siihen on olemassa valmiita laitteita, mutta sitten löysimme valmistajan, joka markkinoi kannettavia tulostimia nimenomaan näytetarrojen tulostamiseen, kertoo Mylabin tuotepäällikkö Lari Pelkonen.

Tuotantoon syksyllä Kun tulostimien olemassaolo selvisi, Mylabissa ryhdyttiin saman tien rakentamaan yhteentoimivuutta tulostimien ja puhelinsovelluksen välille. Tavoitteena on saada toiminnot mahdollisimman käytettäviksi ja joustaviksi.

— Tulostimen täytyy toimia puhelinsovelluksen kanssa ilman turhia valintoja. Lisäksi tulostustoimintojen täytyy olla muokattavissa eri asiakkaiden tarpeisiin, Pelkonen painottaa.

Nyt kehityksessä on päästy jo siihen vaiheeseen, että ensimmäisistä koekäytöistä on sovittu. Niiden tavoitteena on ennen muuta varmistaa, että tulostuvat tarrat ovat laboratorioprosessin kannalta käyttökelpoisia.

Tuotantokäyttöön tulostin on tarkoitus saada vielä tämän vuoden syksyllä.

Mylabin jälleenmyymä vieritestauksen hallintajärjestelmä AegisPOC koekäytettiin alkuvuodesta Islabissa Itä-Suomessa. Koekäytössä oli mukana neljä HemoCuen glukoosimittaria, jotka oli jaettu Islabin toimipisteisiin Kuopioon, Joensuuhun, Mikkeliin ja Savonlinnaan ja kytketty AegisPOC-järjestelmään.

Liitettävyys hyvä Koekäyttö toteutettiin tammi-maaliskuussa, ja parhaillaan siitä valmistellaan loppuraporttia. Ensivaikutelma arvioitiin hyväksi.

— Järjestelmässä on potentiaalia. Erityisesti siksi, että se on liitettävissä erilaisille laitteille, toteaa koekäytössä mukana ollut erikoistuva kemisti Anu Olkku Kuopiosta.

AegisPOC-järjestelmän avulla voidaan seurata muun muassa sitä, kuka on käyttänyt mitäkin vieritestauslaitetta ja milloin, onko käyttäjä sertifioitunut sekä milloin kunkin laitteen laadunvalvontanäytteet on analysoitu.

Järjestelmä mahdollistaa myös potilastulosten jäljittämisen, ja jatkuva seuranta auttaa minimoimaan virhetilanteet.

Olkun mukaan järjestelmä palveli parhaiten siinä, että sen avulla pystyi seuraamaan laitteiden ja kontrollien tilaa etänä ja keskitetysti, riippumatta siitä, missä laitteita kulloinkin käytettiin.

— Laitteita voi olla eri puolilla toimialuetta. Järjestelmän avulla niiden toimintaa voidaan tarkkailla koko ajan, Olkku kiittelee.

Lisää ohjeita

Näytteenoton mobiilitulostin muistuttaa junakonduktöörien käyttämää lipputulostinta.

Puutteita Olkku kertoo löytyneen lähinnä ohjekirjasta.

—Jäimme kaipaamaan kattavampaa käyttömanuaalia.

Nyt jouduimme kyselemään vähän turhiakin asioita puhelimitse. Toisaalta saimme aina apua ja asiamme otettiin heti käsittelyyn.

Olkun mukaan kysymysmerkiksi koekäytön jälkeen jäi vielä se, miten järjestelmä toimii arjen todellisessa mittakaavassa.

— Koekäyttöhän toteutettiin pienellä, neljän laitteen skaalalla. Vaikka järjestelmä siinä toimi hyvin, nähtäväksi jää, miten hallinnointi sujuu isommassa mittakaavassa, kun erilaisia laitteita on jopa satoja.

TEKSTI: Hanna Hyvärinen KUVA: Emil Bobyrev

TEKSTI: Hanna Hyvärinen

MYLAB NYT 1/2013

5

6

MYLAB NYT 1/2013

Ärhäkän merkin metsästys Tampereella etsitään aggressiivisen eturauhassyövän tunnusmerkkejä. Niistä toivotaan apua sekä syövän diagnosointiin että sen varhaiseen hoitoon.

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVAT Emil Bobyrev

Tampereen Eturauhassyövän tutkimuskeskuksessa on torstaisena iltapäivänä leppoisa tunnelma. Laboratorion nurkassa piippaa geeliajolaite, ja viereisessä kahvihuoneessa syödään myöhäistä lounasta. Aika ajoin joku valkoiseen takkiin ja vihreisiin suojakäsineisiin sonnustautunut tutkija poikkeaa laboratorioon viemään tai tuomaan tutkimusnäytteitä.

Päällisin puolin mikään ei viittaa siihen, että täällä tehdään mahdollisesti elintärkeää tutkimustyötä.

Ja kuitenkin täällä saatetaan jonain päivänä hoksata jotain, joka joskus tulevaisuudessa pelastaa jonkun hengen.

Vaarallinen vai vaaraton?

Professori ja mikroskooppi. Vaikka näytteitä useimmiten tarkastellaankin tietokoneen ruudulta, myös vanha kunnon mikroskooppi on säännöllisesti professori Tapio Visakorven ja tämän tutkimusryhmän käytössä. Mikroskoopilla katsotaan ja etsitään muun muassa syöpäsolujen proteiineja.

MYLAB NYT 1/2013

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä ja toiseksi tavallisin miesten kuolinsyy. Tamperelaisessa tutkimuskeskuksessa professori Tapio Visakorpi tutkimusryhmineen etsii vastausta siihen, mikä tekee joistakin eturauhassyövistä nopeasti leviäviä ja vaikeasti hoidettavia. Tutkimusryhmän tavoitteena on löytää markkereita, joiden avulla voitaisiin erottaa aggressiivisesti leviävä syöpäkasvain hitaasti kehittyvästä, vaarattomasta kasvaimesta jo syövän alkuvaiheessa.

— Tästä toivotaan ratkaisua nykyisten PSA-testien ylidiagnosointiongelmaan, Visakorpi sanoo.

Ylidiagnosoinnilla Visakorpi viittaa siihen, että vaikka Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 4 700 eturauhassyöpää, suuri osa näistä syövistä ei välttämättä tarvitsisi aktiivista hoitoa. Ikääntymiseen liittyvä eturauhassyöpä kun etenee usein niin hitaasti, että potilaat menehtyvät syövän sijaan muihin vanhuuteen liittyviin sairauksiin.

Osa eturauhassyövistä on kuitenkin aggressiivisia, ja nämä syövät vaativat nopeaa leikkausta tai sädehoitoa sekä myöhemmin vielä mahdollisesti hormonihoitoa ja solunsalpaajia.

Ongelmana on, että nykyisillä diagnosointityökaluilla ei pystytä alkuvai-

7

heessa kertomaan, kumpaa tyyppiä syöpä on. Siksi Visakorpi ryhmineen pyrkii geeniprofiloinnin avulla löytämään sellaisia merkkiaineita, jotka paljastaisivat ärhäkän syövän heti alkuun. Näin aggressiiviseen syöpään voitaisiin reagoida heti ja ei-aggressiivisen syövän kantajat säästyisivät turhalta huolelta ja murheelta.

Tutkimusmateriaalina ryhmällä on 20 vuoden ajalta kerätty näytekokoelma, jota täydennetään jatkuvasti. Kokoelmaan kuuluu muun muassa syövän kudosnäytteita, iturata-DNA -näytteitä sekä seerumi- ja plasmanäytteitä.

— Nyt olemme ryhtyneet keräämään myös virtsa- ja luuydinnäytteitä. Kaikkiaan meillä on siis kymmeniä tuhansia näytteitä. Tärkeimpiä ovat kuitenkin syövän kudos- ja iturata-DNA -näytteet. Ne otetaan tällä hetkellä talteen jokaiselta uudelta eturauhassyöpäpotilaalta, Visakorpi kertoo.

Aggressiivisen syövän tunnistamisen lisäksi Visakorven ryhmä toivoo, että mahdollisista löydöksistä olisi hyötyä myös syövän varhaisvaiheen hoidon tehostamisessa ja täsmentämisessä. Jos fataalin syövän tekijä löytyy, sen nujertamiseksi voidaan ehkä kehittää myös oikeanlaisia lääkkeitä.

ryhmien päihittämisestä löydösten suhteen.

— Näitä tutkimuksia tehdään aina osittain kansainvälisessä konsortiossa ja yhteistyössä. Kun yhtäällä löydetään jotakin, se avaa uusia ajattelutapoja myös toisaalle.

Jokaisen ihmisen genomin sekvensointi mahdollistuu ehkä 20 vuoden sisällä.

15 vuotta sitten yksi iso ajattelutavan muutos sai alkunsa Tampereella, kun Visakorven tutkijaryhmä havaitsi, että androgeenireseptoria koo-

daava geeni monistui useissa uusiutuneissa eturauhassyövissä.

— Aiemmin oli ajateltu, ettei syöpä riipu mieshormoneista eli androgeeneista. Siten löydös muutti koko tutkimuskenttää ja tutkimusyhteisön ajatusmallia ja johti myös uusiin hoitoihin, Visakorpi muistuttaa.

Nyt tutkimusryhmä jatkaa tästä ja pyrkii selvittämään muun muassa sitä, mitkä androgeenireseptorin säätelemistä geeneistä ovat olennaisia eturauhassyövän apureita. Juuri nämä geenit voivat olla tulevaisuuden lääkehoitokohteita.

Muuttuuko lääketestaus?

Eturauhassyöpä ei tietenkään ole ainoa syöpä, johon juuri nyt etsitään

Kilpailua ja yhteistyötä Vaikka Visakorven ryhmä tekee siis kaikin puolin uraauurtavaa tutkimusta, se ei suinkaan tee sitä yksin.

Samaa aihepiiriä tutkitaan nyt intensiivisesti ympäri maailmaa.

— Aihe on todella kansainvälisesti tapetilla. Kilpailua on aika paljon enemmän kuin aikoinaan 1990-luvulla, Visakorpi naurahtaa.

Hänen mukaansa kansainvälinen kilpailu on sikäli hyväksi, että vaikka tutkijat periaatteessa kilpailevat ennen muuta itsensä kanssa, muiden samanaikainen työ toimii oivana sparraajana.

Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin enemmän yhteistyöstä kuin toisten

Eturauhassyöpää tutkitaan nyt kiivaasti ympäri maailmaa. Tapio Visakorven mukaan tutkimus on sekä kilpailua että yhteistyötä.

8

MYLAB NYT 1/2013

Visakorven tutkimusryhmään kuuluvat muiden muassa Roomasta Tampereelle pro gradu -opiskelijaksi tullut Lorenzo Ceccucci, väitöskirjaa tekevä tutkija Liisa Sjöblom sekä tohtori Kati Waltering.

geeneihin perustuvaa täsmähoitoa.

Merkittäväksi sen tutkimuksen kuitenkin tekee paitsi eturauhassyövän yleisyys, myös se, että erot hoitovasteissa ovat ehkä dramaattisempia kuin useimmissa muissa syövissä.

Tämä johtuu siitä, että eturauhassyövässä tapahtuvista geenimuutoksista tiedetään vasta vähän ja suuri osa muutoksista on harvinaisia. Kahden syöpäpotilaan genomit voivat poiketa toisistaan paljon, vaikka potilailla on kliinisesti samantyyppinen tauti.

Niinpä tutkijoilla on edessään pitkä ja haasteellinen matka. Ensin täytyy löytää oikeat geenitekijät, validoida tulokset ja luoda luotettavat määritysmenetelmät. Lopuksi täytyy vielä kehittää valtava lääkearsenaali, jotta

jokaiselle erilaiselle geenitekijälle voidaan valmistaa tehokkain mahdollinen lääkecocktail.

Tämä ei käy käden käänteessä, etenkään nykyisillä käytännöillä.

— Tarvitaan kymmeniä tai satoja lääkemolekyylejä. Jotta ne saadaan käyttöön, täytyy miettiä uudestaan, miten lääkkeitä testataan ja miten testaus säädellään, Visakorpi toteaa.

Nykyinen neljän faasin kliininen lääketutkimus on Visakorven mukaan liian raskas prosessi, kun puhutaan henkilökohtaisesta lääkeräätälöinnistä. Etenkin kolmannen faasin isojen potilasmäärien satunnaiskokeet ovat kalliita, eivätkä muutenkaan sovellu sellaisten lääkkeiden tutkimiseen, joita joka tapauksessa käytetään vain muutamille potilaille.

Visakorven mukaan uusien lääkkeiden kehittämiseksi tarvitaan siis uudenlaisia tutkimusvaatimuksia ja mahdollisesti nykyisten säädösten muuttamista.

— Voitaisiinko esimerkiksi faasia 3 supistaa? Ja voisiko lääkkeet testata hoidettavan potilaan omilla soluilla, Visakorpi kysyy.

MYLAB NYT 1/2013

9

”Aina voi tapahtua löydös, joka yhtäkkiä viekin asiaa eteenpäin. Niin on tapahtunut ennenkin.”

Näin uusien lääkkeiden kehittämisestä voitaisiin ehkä selvitä kohtuullisin kustannuksin, mutta: — Sitten on se kysymys, mennäänkö tällä tavalla vain ojasta allikkoon. Olisiko tällaisesta käytännöstä sittenkin enemmän haittaa kuin hyötyä?

Täsmähoito on jo täällä

Sekvensointi käytännöksi Vastauksia säädös- ja muihin kysymyksiin tarvitaan ehkä jo lähivuosina, sillä Visakorpi uskoo, että syöpäkudoksen genomisekvensoinnista tulee hoitoa edeltävä käytäntö jo 10 vuoden sisällä. Pian sen jälkeen vuorossa voi olla ihmisen koko genomin sekvensointi erilaisten sairauksien ennustamiseksi ja hoitamiseksi.

Vielä tällä hetkellä koko genomin sekvensointi on liian kallista ja melkoisen aikaa vievää. Työ vie noin viikon ja maksaa noin 5000 euroa.

— Teknologisesti ja taloudellisesti jokaisen ihmisen genomin sekvensointi mahdollistuu ehkä 20 vuoden sisällä, Visakorpi ennustaa.

Polun alussa Entä koska meillä sitten on luotettava markkeri, joka kertoo eturauhassyövän ärhäkkyyden asteen ja ohjaa hoidon valinnassa?

Sitä Visakorpi ei lähde arvaamaan.

— Vuosia se varmasti vie. Meille tutkijoille kyse ei ole projektista, jolla on aikaraja, vaan pikemminkin elämäntyöstä.

Visakorven mukaan läpimurtoa odotellessa ei siis kannata pidätellä henkeä.

— Vaikka tätä tutkitaan nyt paljon sekä meillä että maailmalla, ratkaisevaa markkeria ei ole löytymässä eikä siis parantavaa hoitoakaan ole näköpiirissä. Olemme vasta polun alussa, ja vie vuosia ennen kuin tästä kaikesta voi olla hyötyä potilaille.

— Toisaalta, aina voi tapahtua jokin löydös, joka yhtäkkiä viekin asiaa eteenpäin. Niin on tapahtunut ennenkin.

10

Vaikka eturauhassyövän tehokas täsmähoito on vielä tulevaisuuden visio, monen muun syövän kohdalla täsmälääkitys on jo tätä päivää.

— Esimerkiksi imusolmukesyöpiin saatiin ensimmäiset täsmälääkkeet jo vuonna 1998, siis 15 vuotta sitten, huomauttaa professori ja Taysin syövänhoidon vastuualueen ylilääkäri Pirkko Kellokumpu-Lehtinen.

Tällä hetkellä pisimmällä ollaan rintasyövän hoidossa, jonka lisäksi räätälöityjä hoitoja käytetään systemaattisesti muun muassa munuais-, keuhko- ja suolistosyöpien hoidossa.

— Suurin osa isoista syövistä on jo jaettu alaryhmiin, ja hoidot määritellään näiden alaryhmien mukaan, Kellokumpu-Lehtinen muistuttaa.

Uusia kohteita ja yhdistelmiä Tekemistä kuitenkin riittää vielä. Kellokumpu-Lehtisen mukaan seuraava askel on kehittää yhä tehokkaampia

MYLAB NYT 1/2013

lääkkeitä, joilla voidaan estää syövän muuntautuminen ja uusiutuminen.

— Kyse on samasta ilmiöstä kuin antibioottien ja mikrobien suhteessa. Samalla tavoin kuin mikrobit, myös syövät kehittävät mutaatioita ja virhekoodeja ja muuntuvat siten lääkkeille vastustuskykyisiksi. Siksi seuraavaksi tarvitaan tehokkaita täsmälääkeyhdistelmiä.

Lisäksi kaivataan uusia kohteita, joihin lääkehoito voidaan kohdistaa. Nyt hoito kohdistuu useimmiten solujen kasvureseptoreihin, joiden lisäksi tutkitaan muun muassa kasvureitteihin kohdistuvia hoitoja.

Kilpajuoksu lääkkeiden ja tautien välillä on siis kovaa, mutta Kellokumpu-Lehtisen mukaan toivoa on.

— Syövän lääkehoito on tällä hetkellä yksi lääketieteen nopeimmin kehittyvistä alueista, jota tutkitaan isoissa yksiköissä ympäri maailmaa. Vaikuttavia lääkkeitä tulee koko ajan lisää ja hoitotulokset paranevat.

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA Vesa-Matti Väärä

Kansallisaarre tutkijoiden käyttöön Jos tutkimuksessa käytetään ihmisperäisiä näytteitä, sen tulisi jatkossa tapahtua läpinäkyvästi biopankin kautta. Tätä edellyttää syyskuussa voimaan tuleva biopankkilaki.

Kaikkiin Suomen yliopistosairaaloihin ollaankin nyt rakentamassa omia biopankkeja.

Pisimmällä ollaan Turussa, jossa perustettu Auria Biopankki aloittaa virallisesti toimintansa syksyllä.

— Vastaavaa mahdollisuutta yhdistää ihmisten näytteitä ja terveystietoja ei ole juuri missään muualla maailmassa. Tämä on kansallisaarre, joka otetaan nyt vihdoin käyttöön, sanoo dosentti, Turun biopankin vt. johtaja Heli Salminen-Mankonen.

Auria Biopankilla on kunnianhimoiset tavoitteet: kaikilta sairaalaan tulevilta potilailta halutaan tulevaisuudessa ottaa verinäyte talteen, jos potilas antaa siihen luvan. Tämä tarkoittaisi jopa 300 000:a näytettä vuodessa.

Alkuvaiheessa näytekokoelma koostuu Turussa, Porissa ja Vaasassa otetuista noin miljoonasta diagnostisesta kudosnäytteestä. Vanhat ennen lain voimaantuloa kerätyt näytteet siirtyvät biopankkiin, jos potilas ei sitä kiellä.

Suostumus kannattaa antaa Syyskuusta alkaen potilaalta kysytään aina suostumus, ennen kuin kudos- tai verinäyte talletetaan biopankkiin. Henkilöllä on myös oikeus saada tietoa siitä, mihin tutkimuksiin hänen näytteensä on annettu ja millaisia tuloksia näistä tutkimuksista on yleisellä tasolla saatu.

— Biopankkilaki selkeyttää tilannetta ja parantaa läpinäkyvyyttä sekä tutkijan että näytteen luovuttajan näkökulmasta, Salminen-Mankonen arvioi.

Biopankki ei erikseen kerää näytteitä, vaan ne otetaan sairaaloissa

normaalin näytteenoton yhteydessä.

Potilas voi näin olla mukana kehittämässä uusia diagnoosi- ja hoitomenetelmiä.

— Toivomme, että biopankin avulla voitaisiin kehittää esimerkiksi parempia diagnostisia menetelmiä sen tunnistamiseen, kenelle mikäkin syöpähoito sopii parhaiten.

Joissain tapauksissa biopankista voi olla hyötyä myös potilaalle itselleen. Jos markkinoille tulee vaikkapa uusi syöpähoito, joka kohdistuu tiettyyn geenivirheeseen, biopankin avulla voidaan löytää siitä mahdollisesti hyötyvät potilaat.

Emme rakenna biopankkia vain tutkimuksen tueksi, vaan toivomme, että siitä olisi apua potilaiden päivittäisessä hoidossa, kertoo ”biopankkiiri” Heli Salminen-Mankonen.

MYLAB NYT 1/2013

11

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVA Emil Bobyrev

Geenitutkimus haastaa tietojenkäsittelyn Ratkaisuja tarvitaan sekä tiedon tallentamiseen että sen sujuvaan käyttämiseen.

Geenitutkimusten määrän odotetaan lähivuosina kasvavan lääketieteessä valtavasti. Samalla kasvaa huimasti sen tutkimustiedon määrä, joka meistä jokaisesta pitäisi saada talteen. Vieläpä niin, että tuota tietoa olisi mahdollista tarkastella aina tarpeen mukaan uudestaan ja mieluiten missä päin maailmaa tahansa.

Tämä asettaa isoja haasteita käytössä olevalle tietoteknologialle.

— Tarvitaan paljon tallennuskapasiteettia, nopeaa tiedonsiirtoa sekä toimivia ja tehokkaita tapoja analysoida tietoa, summaa lähitulevaisuuden tarpeet Mylab Oy:n tuotantojohtaja Samuli Niiranen.

Hinta ja teknologia Niirasen mukaan geenitutkimuksen yleistymisen myötä koetukselle joutuvat paitsi tietoliikenteen kehitys, myös budjetit.

— Etenkin tiedon varastointi on paljolti hintakysymys, eli mitä varastointi maksaa megatavua kohden.

Tietoliikenteen kehitys puolestaan menee joka tapauksessa hyvää vauhtia eteenpäin, ja Niiranen uskookin, että tarvittavat ratkaisut löydetään.

— Onneksi geenitiedon suhteen on niin, että tietoteknologia kehittyy nopeammin kuin ihminen.

Paljon hallittavaa

ja ympäristön välisistä riippuvuuksista löydetään jatkuvasti uutta tietoa. Uusia yhteyksiä ja vaikuttavia tekijöitä voikin kertyä ennen näkemättömän pitkiksi listoiksi. Näiden yhteyksien hallitsemisessa tietoteknologialla on ratkaiseva rooli.

— Perimän ja ympäristötekijöiden vuorovaikutus on ehdottomasti iso haaste. Se edellyttää muun muassa laskentakapasiteettia ja uudenlaisia menetelmiä, Niiranen arvioi.

Mitä ja kenelle?

Tiedon määrän lisäksi haasteita asettaa tiedon jakaminen. Tulevaisuuden terveydenhuolto perustuu yhä enemmän ennaltaehkäisyyn, kansalaisten osallistamiseen ja henkilökohtaiseen hoitoon. Se tarkoittaa, että jokaisen meistä on otettava entistä enemmän vastuuta omasta terveydestämme. Se taas tarkoittaa, että myös omaa terveyttä koskevan tiedon on oltava itse kunkin saatavilla.

”Tässä voi olla Suomen mahdollisuus päästä taas uuden teknologiakehityksen kärkeen.”

Toisaalta, vaikka itse geenit muuttuvat hitaasti, niiden välisistä ja niiden

— Geeni- ja muu tutkimus tuottaa potentiaalisesti valtavan määrän tietoa terveydestämme. Siitä herää

12

MYLAB NYT 1/2013

kysymys, tuoko tieto tuskaa. Missä määrin ja mitä tietoa kenellekin pitäisi antaa? Täytyykö ihmisiä suojella heitä itseään koskevalta tiedolta vai täytyykö heitä motivoida tuon tiedon käyttöön, Niiranen kyselee.

Sitten on vielä tiedon tulkinta.

Asiantuntijoiden lisäksi tarvitaan tietojärjestelmiä kääntämään saatavilla olevat tiedot sellaiselle kielelle, että Pihtiputaan mummokin ymmärtää, mitä mikäkin löydös hänen terveytensä kannalta tarkoittaa.

Samalla tässä tulkinnassa täytyy kuitenkin osata välttää kaikenlaista determinismiä. Perimän roolia ei pidä liioitella, sillä terveyteen vaikuttavat aina myös elämäntavat.

— Siksi tiedon tulkinnassa täytyy miettiä myös sitä, miten asiat esitetään.

Suomen mahdollisuus?

Vaikka geenitutkimuksen tietojenkäsittelylle asettamat haasteet ovat toistaiseksi tulevaisuuskysymyksiä, ratkaisuja tulisi ryhtyä pohtimaan jo nyt. Niiranen arvioi, että vastauksia on oltava tarjolla noin viiden vuoden kuluttua.

— Vielä niitä ei ole. Sen sijaan osaamista kyllä on, Niiranen toteaa.

Hänen mukaansa Suomesta löytyy bioinformatiikan tutkimusta ja muutenkin vahvaa asiantuntemusta, joten sikäli täällä ollaan hyvissä käsissä.

— Tässä voi olla jopa Suomen mahdollisuus päästä taas uuden teknologiakehityksen kärkeen, Niiranen väläyttää.

Mylabin tuotanjohtajan Samuli Niirasen mukaan lisääntyvä geenitutkimus vaatii tulevaisuuden tietojärjestelmiltä sekä nykyistä isompaa tallennuskapasitettia että nopeampaa tiedonsiirtoa.

MYLAB NYT 1/2013

13

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT Terhi Honkonen

Uudet tekniikat vähentävät salapoliisityötä

Tulevaisuudessa automaatit ja robotit hoitavat mikrobinäytteiden viljelyn ja kasvatuksen sekä helpottavat löydösten tunnistamista. Tietojärjestelmät puolestaan keräävät automaattisesti tietoa prosessin eri vaiheista, visioi sairaalamikrobiologi Merja Rautio.

14

MYLAB NYT 1/2013

Pienelle lasilevylle mahtuu lähes sata näytettä. Käsi ei saa täristä, kun laboratoriohoitaja siirtää lasille bakteerinäytettä ja tipan matriksia. Olemme Huslabin kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja nurkassa hurisee vajaan vuoden vanha massaspektrometri, joka analysoi näytteet.

Muutama vuosi sitten uskottiin, että massaspektrometreja tuskin tulee Suomeen, ne ovat niin kalliitakin. Nyt laitteita on Huslabin lisäksi ainakin neljässä kliinisessä laboratoriossa.

Yhtä vaikeaa on ennustaa tulevaisuutta, tai vielä vaikeampaa.

— Tuntuu, että olemme räjähdyspisteen alkupäässä. Ihan mitä vain voi tapahtua, sanoo sairaalamikrobiologi Merja Rautio.

ominaisuuksien testaamisessa voisi kulua viikkoja.

— Sekvensointi oli jo meillä lähdössä nousuun, mutta nyt massaspektrometri on vähentänyt tarvetta, Rautio kertoo.

Salapoliisitaidot ruostuvat Massaspektrometri tunnistaa mikrobit solujen proteiinien perusteella.

Laite vertaa tietoja kirjastoihin, jotka täydentyvät koko ajan. Siksi myös mikrobien tunnistamisesta tulee entistä luotettavampaa.

”Tuntuu, että olemme räjähdyspisteen alkupäässä. Ihan mitä vain voi tapahtua.”

Geenitestaus lisääntyy Se ”ihan mitä vain” liittyy todennäköisesti geenitekniikkaan, jonka kehitys on ollut viime vuosina huimaa.

Jo nyt näytteille voidaan tehdä yksittäisiä dna-osoitukseen perustuvia testejä, jos epäillään tiettyä virusta tai bakteeria. Jos epäiltyjä on rajallinen joukko, voidaan käyttää tarkoitukseen suunniteltuja, useita mikrobeja osoittavia dna-lastuja.

Steriilin alueen näytteille, kuten nivel- tai aivoselkäydinnesteelle, voidaan tehdä myös yleisbakteeri-PCR, joka kertoo, onko näytteessä mitään bakteeriperäistä dna:ta. Kun kyseessä on vaikkapa märkivä haavatulehdus, taudin mahdollisia aiheuttajia on niin monia, että niiden etsiminen ja poissulkeminen geenisekvensoinnin avulla olisi erittäin työlästä.

— Meiltä kysytään harvoin ”onko tässä jotakin tiettyä”. Yleensä kysymys on ”mitä kaikkea tässä onkaan”, Merja Rautio kuvailee.

Rautio uskoo, että dna-tekniikat ja sekvensointi lisääntyvät tulevaisuudessa, kun menetelmät kehittyvät ja tulevat helpommiksi käyttää. Varsinkin hitaasti kasvavien bakteerien tunnistamisessa sekvensointia käytetään jo nyt, koska biokemiallisten

— Perinteisillä menetelmillä pitää olla salapoliisi: oma osaaminen on sitä, että arvaa oikein ja valitsee juuri ne testit, joilla bakteeri voidaan tunnis-

taa. Pähkäilemme, miltä viljelynäyte näyttää, miten mikrobit kasvavat eri elatusaineilla tai jopa, miltä ne haisevat. Nyt mietimme, katoaako tämä osaaminen kokonaan, Rautio kertoo vähän haikeana.

Mutta minkäs sille mahtaa, että massaspektrometri on paitsi tarkka, myös nopea. Kun tunnistusvaihe on yleensä vienyt noin vuorokauden, uusi laite kertoo lähes sadan näytteen tulokset vajaassa tunnissa.

Ihan joka laboratorioon laitetta ei ainakaan vielä sen hinnan vuoksi saada. Mutta kun laite on hankittu, se tuo säästöä tutkimusten kustannuksissa.

Robotteja ja automaatteja Aikaa vievin osuus, bakteerien viljely ja kasvatus, jatkuu entisellään. Tosin sitäkin on Huslabissa automatisoitu.

Rautio ennustaa, että tulevaisuudessa automaatit ja robotit osallistuvat koko prosessiin bakteerinäytteiden viljelystä kasvatukseen ja tunnistukseen asti. Tietojärjestelmät

Vaikka uudet menetelmät vähentävät työmäärää, kahvihuoneessa ei istuskella aiempaa enemmän, Merja Rautio naurahtaa. Työtavat mietitään niin, että resurssit saadaan käyttöön mahdollisimman hyvin.

MYLAB NYT 1/2013

15

puolestaan keräävät automaattisesti tietoa prosessin eri vaiheista.

— Aiemmin on riittänyt, että tietojärjestelmät keskustelevat analysaattorien kanssa. Tulevaisuudessa niiden tulee keskustella kaikkien yksittäisen näytteen tutkimiseen käytettyjen laitteiden kanssa.

Laboratoriohoitaja voi päätteeltään tarkastella, milloin ja mihin elatusaineeseen näytteet viljeltiin, kuinka kauan ne viipyivät lämpökaapissa ja pysyikö lämpötila tasaisena. Ehkä hän voi myös tilata näytteille tutkimukset aamukahvia hörppiessään, ennen kuin lähtee työpaikalle.

Sekvensointi tarkentaa diagnostiikkaa

Kahvia kuluu enemmän?

Kun uusia tekniikoita otetaan käyttöön, ne muuttavat myös laboratorion työtapoja. Huslabissa massaspektrometrin käyttöönotto on siltä osin vielä kesken.

— Laite on saatu haltuun ja testit on validoitu. Nyt pohdimme, miten se istuu tähän meidän elämään ja rutiiniin, Merja Rautio kertoo.

Vaikutukset voivat olla yllättäviä: esimerkiksi muovijätettä tulee aiempaa vähemmän. Myös joidenkin elatusaineiden käyttö voidaan lopettaa kokonaan.

Työmääräkin vähenee, mutta se ei automaattisesti tehosta toimintaa.

Joku sanoikin leikillään, että kahvia vain kuluu enemmän, kun ihmisillä on aikaa istuskella tauolla.

— Meidän pitää miettiä työtavat eri työpisteissä niin, että sieltä irtoaa työaikaa. Henkilöresurssit pitää saada käyttöön mahdollisimman hyvin.

Kukaan ei kuitenkaan menetä työtään siksi, että laite hoitaa hänen työnsä. Massaspektrometrin ansiosta pärjätään nykyisellä henkilökunnalla, jota tarvitaan tekniikoiden kehittymisen myötä syntyneisiin uusiin tehtäviin.

— Tänä päivänä osaajia on vaikea saada ja resurssit ovat tiukassa. Jotta siitä mitenkään selvitään, tämä on yksi keino, Rautio toteaa.

16

— Uskon, että nukleiinihapon monistukseen ja sekvensointiin perustuvat menetelmät tulevat yleistymään vauhdilla, povaa Jari Hirvonen, joka työskentelee Vaasan keskussairaalan laboratoriossa erikoistuvana sairaalamikrobiologina.

Hirvonen muistuttaa, että vielä jokin aika sitten yhden bakteerin genomin selvittäminen sekvensoimalla maksoi noin 10 000 euroa.

Nyt hinta on noin tuhat euroa ja muutaman vuoden kuluttua ehkä vain sata euroa. Silloin genomisekvensointi voitaisiin jo ottaa osaksi rutiinidiagnostiikkaa.

Hirvosen mukaan käytössä on jo uuden sukupolven menetelmiä, joilla voidaan tutkia koko mikrobisto esimerkiksi ympäristön maa- tai vesinäytteestä. Ensin eristetään ja sekvensoidaan näytteen koko nukleiinihappomateriaali, ja sen jälkeen analysoidaan tulokset rinnastamalla niitä tunnettuihin nukleiinihappokirjastoihin.

Jos vastaavaa tekniikkaa voitaisiin soveltaa edullisesti potilasnäytteisiin, diagnostiikka tarkentuisi merkittävästi.

— Tiedämme, että perinteisessä viljelyssä ei saada kasvamaan kaikkia mikrobeja. Meiltä jää löytämät-

MYLAB NYT 1/2013

tä hitaasti kasvavia ja ravinteiden suhteen vaativia bakteereja.

Kun mikrobispesifinen nukleiinihappo tutkittaisiin suoraan potilasnäytteistä, aikaa vievää viljelyä ei enää tarvittaisi. Lisäksi yksittäisiin geenitesteihin verrattuna näytteestä saataisiin sekvensoimalla paljon enemmän tietoa.

— Yksittäisellä geenitestillä voimme tunnistaa, että näytteessä on esimerkiksi stafylokokkibakteeri, mutta emme saa selville sen herkkyysprofiilia. Uuden sukupolven sekvensointimenetelmillä voisimme samanaikaisesti tutkia, mitä bakteereita näytteessä on ja mitä mahdollisia resistenssi- ja virulenssigeenejä niillä esiintyy.

Menetelmissä on vielä ongelmia potilasnäytteiden suoraa analysointia ajatellen: ne ovat varsin hitaita, kalliita ja työläitä käyttää.

Näytteestä saadaan niin huikea määrä informaatiota, ettei asiantuntijoita ole riittävästi analysoimaan kaikkea tietoa.

Sekvensoinnin yleistyminen asettaa haasteita myös tiedon varastoinnille.

— Tietoa kertyy niin valtavasti, että tallennustilaa saisi olla lähes rajattomasti, Hirvonen huomauttaa.

Nyt ei saa häiritä, kun näytteiden tiedot kirjataan järjestelmään. Myös ihmistyövoimaa tarvitaan, vaikka laitteet tekevätkin suuren osan työstä.

MYLAB NYT 1/2013

17

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT Terhi Honkonen

Kohti yksilöllistä hoitoa Arto Orpana uskoo, että kymmenen vuoden kuluessa ainakin osa genomista sekvensoidaan kaikilta vakavasti sairailta potilailta, joiden diagnoosi on avoin. Samalla laboratorion rooli diagnostiikassa kasvaa.

Kun Arto Orpana aloitti vuonna 1997 työt silloisessa Molekyyligenetiikan laboratoriossa Helsingin yliopistollisessa sairaalassa, tutkimuspyynnöt kirjoitettiin käsin työkirjaan, reagenssimäärät laskettiin taskulaskimella ja pipetointikartat piirrettiin paperille.

Nyt lähes kaikki tuo tapahtuu automaattisesti.

Tutkimusten määrä on kasvanut moninkertaiseksi muutamassa vuodessa. Harvinaisten sairauksien geenitutkimus jatkuu kuten ennenkin, mutta sen rinnalle on tullut jatkuvasti uusia tutkimuksia, joita tehdään paljon enemmän.

— Henkilökunnan määrä ei ole tänä aikana kasvanut läheskään samassa suhteessa. Automaatio ja uudet menetelmät mahdollistavat sen, että selviämme tutkimusmääristä.

Nyt laboratoriossa työskentelee vajaat 70 henkilöä kahdessa kerroksessa. Orpana itse ei enää juuri osallistu päivittäiseen rutiinityöhön, koska päivät täyttyvät muusta: uusien menetelmien käyttöönotosta, Huslabin uudisrakennuksen suunnittelusta, tietojärjestelmien uudistamisesta ja oman automaatiojärjestelmän kehitystyöstä.

Omapäisiä valintoja Arto Orpanan tie Huslabin genetiikan laboratorion ylikemistiksi ei ollut se kaikkein tyypillisin. Koulutukseltaan Orpana on biokemisti, ja hän teki väitöskirjansa endokrinologiasta Alkon tutkimuslaboratoriossa.

Tohtorintutkinnon jälkeen Orpana otti yhteyttä useisiin ulkomaisiin laboratorioihin. Hän kertoi haluavansa

tehdä jotain, mitä kukaan muu ei ollut aiemmin tehnyt.

— Sain vastauksen professori Jim Sikelalta Coloradon yliopistosta Denveristä. Hänellä oli hyvin yksinkertainen tutkimussuunnitelma: kloonataan kaikki geenit, jotka ilmentyvät ihmisen aivoissa ja sekvensoidaan ne.

Otettiin suurten sekvensointiprosessien ensiaskeleita. Kaikki suurten näytemäärien sekvensoinnin menetelmät piti luoda lähes tyhjästä.

Orpana työskenteli tutkimusprojektissa kaksi vuotta ja palasi sitten Suomeen tutkijaksi. Muutaman vuoden kuluttua hän hakeutui sairaalakemistikoulutukseen, koska halusi kaventaa saumaa tieteen ja käytännön välillä.

— Koulutuksen loppuvaiheessa tein taas oman päätökseni. Menin

ARTO ORPANAN VUODET

18

1986

1990

1992

• valmistui biokemistiksi

• väitteli Helsingin yliopistossa • tutkijaksi Hyksin • poika Toni syntyi naistenklinikalle • tutkijaksi Coloradon yliopistoon

MYLAB NYT 1/2013

1994

• tytär Tanja syntyi

Uusi genomisekvensaattori hankittiin Huslabiin vuoden vaihteessa. Laitteella voidaan tehdä nopeasti kohdennettuja mutaatioanalyyseja suureenkin joukkoon kohdegeenejä, mutta koko genomin sekvensointiin se on vielä liian pieni.

1997

1998

2012

• aloitti Hyksin Molekyyligenetiikan laboratoriossa • valmistui sairaalakemistiksi

• dosentuuri Helsingin yliopistossa

• nimitettiin Huslabin genetiikan laboratorion ylikemistiksi

MYLAB NYT 1/2013

19

professori Aarno Palotien luokse ja kysyin, saisiko ensimmäinen apulaiskemisti tulla tänne koulutukseen. Sai tulla.

Kun Aarno ja Leena Palotie lähtivät tutkimustyöhön Yhdysvaltoihin, laboratorio jäi Orpanan vastuulle. Siitä saakka hän on työskennellyt laboratoriossa eri tehtävissä: kemistinä, apulaisylikemistinä ja yksikön päällikkönä sekä lopulta ylikemistinä.

Sellainen ihminen kuin minä Nykyisin on jo arkipäivää, että joissakin syövissä potilaan syöpänäytteestä tutkitaan tietyt geenimutaatiot, ennen kuin lääkehoidosta päätetään.

Yhä useammin se on jopa hoidon edellytys. Vähitellen ollaan menossa kohti yksilöllistä lääketiedettä.

— Sitä termiä käytetään joka puolella, mutta harva ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Lyhyesti voisi tiivistää, että ”hoidetaan onnistuneesti sellaista ihmistä kuin minä”.

Apuna hoitopäätöksissä käytetään muita hoidettuja potilaita, jotka luokitellaan alaryhmiin geeniensä ja ominaisuuksiensa perusteella. Sairastuneelle valitaan hoito, joka on toiminut vastaavassa joukossa hyvin.

— Henkilökohtainen terveydenhoito ei tarkoita, että minulle tehtäisiin ikioma lääke. Sen sijaan katsotaan taaksepäin, miten hoito on toiminut samanlaisella suomalaisella, 50-vuotiaalla ylipainoisella miehellä, jolla on vastaava geeniperimä, Orpana selittää ja hymyilee.

Jotta tämä olisi mahdollista, potilastietojärjestelmiin tulisi kertyä tietoa hoitojen onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Tätä varten tarvitaan automaattista ja strukturoitua tietojen tallentamista.

— Meillä ei ole enää varaa hoitaa potilaita lääkkeillä, joista vain joka toinen hyötyy. Toivottavasti tulevaisuudessa hoitopäätöksiä tehdään entistä enemmän henkilökohtaisen tiedon, ei vain vanhojen totuttujen tapojen perusteella.

20

Laboratorion rooli muuttuu Arto Orpanan mielestä genetiikan laboratorion tulisi muuttua numeroiden tuottajasta tiedon tuottajaksi.

Kun mittaustuloksia tulee järjestelmästä valtavasti, laboratorion tulee suodattaa, mitä tietoa kliinikoille annetaan. Lääkäreille tulee myös selkeästi kertoa, mitä tulos tarkoittaa.

— Tärkein tehtävämme on oppia jalostamaan tieto sellaiseen muotoon, että asiakas osaa käyttää sitä hoitopäätöksissä. Tämä asettaa suuria vaatimuksia tietojärjestelmille.

Orpana muistuttaa vanhasta psykologisesta opista, jonka mukaan ihminen voi käyttää päätöksenteossa korkeintaan seitsemää tietoa. Jos niitä on kahdeksan, jokin jää huomiotta.

Pian tietoja voi olla satoja.

— Ihmisen aivot ei enää ole se laskukone, joka pystyy priorisoimaan, mikä tuloksissa on tärkeää. Tietojärjestelmät tulevat tulevaisuudessa tekemään suuren osan siitä työstä.

Orpanan mielestä laboratorion tulisi toimia entistä tiiviimmässä yhteistyössä hoitavien lääkäreiden kanssa.

Laboratorio voisi ottaa enemmän vastuuta siitä, mitä näytteistä tutkitaan ja miten jatkotutkimuksissa edetään.

Ongelmana on, että kaikki lääkärit eivät ole valmiita ottamaan vastaan neuvoja ja yhteistyötä.

— Meille kaikille on vaikeinta tunnustaa, ettei enää hallitse kaikkea.

Maailma mullistuu Entä sitten tulevaisuudessa, onko kehitys yhtä huikeaa?

— Se on vielä huikeampaa, Orpana sanoo.

— Varmaa on, että uudet sekvensointitekniikat mullistavat tämän maailman. Tulee tietoteknisiä ratkaisuja, jotka tekevät niistä nykyistä käytettävämpiä.

Orpana ennustaa, että automaatio valtaa mikrobiologian, patologian ja genetiikan laboratorion, kuten on tapahtunut kemian laboratoriossa. Hän

MYLAB NYT 1/2013

myös uskoo, että kymmenen vuoden sisällä jokaisen vakavasti sairaan potilaan genomi kartoitetaan ainakin osittain, kun pohditaan diagnoosia ja hoitovaihtoehtoja.

Haasteeksi nousee syy- ja seuraussuhteiden osoittaminen. Kun kyseessä on sairaus, jonka syitä ei tunneta, jonkin uuden mutaation löytyminen ei vielä kerro mitään. Jokaisessa ihmisessä on yli sata mutaatiota, eivätkä ne välttämättä aiheuta sairauksia.

Yksi haaste on saada lääkärit ottamaan uudet tutkimukset käyttöön.

— Kliinisen ja tutkimuslaboratorion välinen keskustelu on jo selvästi lisääntynyt. Kynnys kliinisen laboratorion ja hoitotyön välillä on kuitenkin yhä valitettavan korkea.

Orpana muistuttaa, että kaikkia geenitestejä ei ole järkevääkään ottaa käyttöön. On löydetty valtava määrä alttiusgeenejä, joilla ei ole yksilötasolla merkitystä.

— Jos saa tietää, että riski sairastua on kohonnut 20 prosenttia, mitä se tavalliselle ihmiselle merkitsee?

Moni jatkaa tupakointia, vaikka tunnetut riskit ovat paljon suurempia.

Koen innostusta työssäni… …kun huomaan, että jokin johtopäätökseni on osunut oikeaan ja onnistun luomaan jotain uutta.

Tietysti myös potilaiden auttaminen on palkitsevaa, vaikka joudumme valitettavan usein antamaan huonoja uutisia.

Kymmenen vuoden kuluttua olen… …toivon mukaan koskessa perhovavan kanssa. Etänä ohjaan jotakuta junioria tekemään rohkeasti uudenlaisia ratkaisuja.

Arto Orpana halusi väitöskirjansa jälkeen tehdä tutkimusta, jota kukaan muu ei ollut vielä tehnyt. Ura löytyi geenien diagnostiikan ja automaation parista.

MYLAB NYT 1/2013

21

Mylabin kasvo

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA Emil Bobyrev

Poliisisarjoja ja lumikävelyä Kuka olet ja mitä tehtäviisi kuuluu?

Olen Kirsti Mäkinen ja työskentelen sovellusasiantuntijana Mylabilla.

Koulutukseltani olen erikoislaboratoriohoitaja. Olen mukana määrittelemässä uusia piirteitä Mylabin ”vanhoihin” tuotteisiin, eli Multilabiin, Weblab Clinicaliin ja laadunvalvontaohjelmistoihin.

Kun ohjelmoijat ovat saaneet työnsä valmiiksi, minun tehtäväni on katsoa, onko kaikki kunnossa pää- ja loppukäyttäjän näkökulmasta. Kirjoitan myös käyttäjiä varten tuotedokumentit ja koulutan heitä.

Mikä on parasta työssäsi?

Tämä on itsenäistä työtä, jossa saa syventyä omaan alueeseensa ja käyttää luovuuttaan.

Työkaveri Kirstistä: ”Kirstillä on vahva osaaminen laboratorion toiminnasta ja tietojärjestelmistä. Hän on myös äärimmäisen luotettava ja asiakaspalveluhenkinen.”

Tapio Mäki-Rajala, myyntijohtaja

si, joka antoi uutta näkökulmaa Mylabiin ja sen asiakkaisiin.

Mistä ilahduit viimeksi?

Lomalla, kun sain istuskella kalliolla sammaleen peittämällä kivellä, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja valkoisen hangen hohtaessa.

Entä mikä kiukutti tai harmitti?

Uutiset terveydenhuollosta ja laboratorioiden keskittämisestä. Se on jatkuvaa muutosta, joka vain pahentuu vuosi vuodelta. Käy sääliksi kollegoja, jotka joutuvat elämään sen keskellä. Heille toivon voimia ja viisautta kaikkien paineiden keskelle.

Milloin ja miksi tulit Mylabiin töihin?

Aloitin vuoden 1999 alussa. Olin ollut Keski-Suomen keskussairaalassa mukana Multilabin käyttöönottoprojektissa pääkäyttäjänä. Kun olin syksyllä 1998 käymässä Mylabissa, toimitusjohtaja Esa Soini pyysi minua tänne vuodeksi auttamaan. Se kolahti heti.

Ajattelin, että jos vain saan virkavapaan, tässä on tie ja tästä käyn. Kesällä 1999 Esa kysyi, voisinko jäädä tänne töihin. Tämä oli ollut kiva ja antoisa homma, joten päätin jäädä.

Miten työsi on muuttunut?

Tehtäväni eivät ole juuri muuttuneet, mutta dokumentointi on tullut entistä tarkemmaksi. Yhden vuoden työskentelin myös asiakaspäällikön sijaisena. Se oli mielenkiintoinen vuo-

22

MYLAB NYT 1/2013

Mistä nautit vapaa-ajalla?

Lumikävely vei minut viime talvena mennessään. On mahtavaa, kun pääsee mihin vain metsässä umpihangessa. Kesällä nautin uimisesta järvessä. Tykkään myös käydä konserteissa ja katsella saksalaisia poliisisarjoja ja hyviä elokuvia.

Mistä haaveilet?

Eläkepäivistä! Haluaisin myös seurata kesän tuloa maalla päivästä päivään, kaupungissa se kun tulee varkain.

MYLAB Nyt

Wanha Walokuva

1/2013 KUSTANTAJA Mylab Oy Hatanpään valtatie 26 33100 TAMPERE TUOTTAJAT Jukka Kalliosaari Taru Honkonen TOIMITTAJAT Virpi Ekholm Hanna Hyvärinen KUVAAJAT Emil Bobyrev Terhi Honkonen Vesa-Matti Väärä ULKOASU JA TAITTO JiiStyle Jenni Tikka PAINATUS EsaPrint Oy, LAHTI LEVIKKI 2000 kpl

Tulostaminen ei ollut tietotekniikan alkuaikoina kovin mobiilia.

Kuvassa HYKSin Honeywell-tulostin vuodelta 1976.

Vasemmalla atk-koordinaattori Osmo Juhava, oikealla HYKSin atk-käyttöpäällikkö Kari Salokangas. Taustalla, oikealla kumartuneena kemisti Seppo Vilkki ja vasemmalla atk-projekipäällikkä Kai Neuvonen. Kuva Esa Soinin arkistosta.

ÄÄNESTÄ LEHDEN KIINNOSTAVIN JUTTU! Äänestä lehden kiinnostavinta juttua Mylabin FB-sivuilla! Äänestäneiden kesken arvotaan huvittelupäivä Särkänniemessä (sis. hotellimajoituksen 4 hlölle).

SEURAAVA MYLAB Nyt ILMESTYY LOKAKUUSSA 2013.

Lehdet luettavissa myös verkossa. Klikkaa itsesi kotisivuillemme ja Facebookiin.

MYLAB NYT 1/2013

23

a t s a l i t o p ä l l e Läh a u n i S ä Lähell

Vierihoidon tietojärjestelmäpalvelu terveydenhuollolle