Mylab Nyt 2/2018

2/2018

NYT

KOKONAISUUS HALTUUN! Lääkäri Pirjo Mustonen tuo informaatioteknologian maailmaan tuulahduksen terveydenhuollon arjesta.

On aika kääriä hihat. s. 22

7

Laatukriteerit kiristyvät, asiakas hyötyy

10

Miten käy, jos tieto­järjestelmä pettää?

20

Potilastietojen urkinnasta jää jälki

KESKITY OLENNAISEEN. My+ mikrobiologia vastaa negatiiviset veriviljelynäytteet puolestasi.

mikrobiologia

PÄÄKIRJOITUS

NYT

2/2018

3 4

PÄÄKIRJOITUS // Samuli Niiranen UUTISET // “Emme vaihtaisi enää vanhaan” // Uusi asetus kiristää laatuvaatimuksia

10

ILMIÖ // Tietokonevirus tai tekninen vika voi saada sairaalan polvilleen

16

TIEDE // Lohkoketju kiinnostaa, mutta hyödyt ovat vielä pimennossa

20 22

VIISI VÄITETTÄ // Uteliaisuus uhkaa tietosuojaa

26

MYLABIN KASVO // Suvi Paananen

HENKILÖ // Uusien reittien äärellä – Pirjo Mustonen

MYLAB NYT on kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Mylabin asiakaslehti, jossa käsittelemme alamme ilmiöitä ja uutisia.

Lehdestä löytyy myös tuoreimpia kuulumisia Mylabista ja asiakkailtamme. Lehti on luettavissa myös verkkosivuillamme.

KUSTANTAJA: Mylab Oy, Hatanpään valtatie 26, 33100 Tampere TUOTTAJA: Taru Honkonen TOIMITTAJAT: Virpi Ekholm, Sanna Sevänen KUVAAJAT: Emil Bobyrev, Jussi Partanen, Olli-Pekka Latvala, Petteri Kivimäki ULKOASU JA TAITTO: Elina Reineck PAINATUS: Eura Print Oy, Eura PAINOS: 1800 kpl ISSN 2342-2211 (painettu) ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu)

VALVOVA SILMÄ?

U

uden ajan valistusfilosofi Jeremy Bentham kehitti 1700-luvun lopussa uuden vankilatyypin, panoptikonin, jossa vankeja voitiin tarkkailla helposti ilman, että vangit tiesivät, milloin heitä tarkkaillaan. Panoptikon on pyöreä rakennus, jonka keskellä on torni. Sieltä vartija näkee tarvittaessa jokaiseen selliin ilman, että vanki sitä itse havaitsee.

Uudistusmielisenä ajatuksena oli, että vangit kuntoutuvat yhteiskuntakelpoisiksi valvovan silmän alaisuudessa. Vastakohtana keskiajan tyypillinen vankila oli pimeä vankityrmä linnan kellarissa, johon vangit sysättiin lähinnä oman onnensa nojaan ja lopullisesti yhteiskunnan ulkopuolelle.

Nykyaikainen vankeinhoidon malli jakaa Benthamin tavoitteet, mutta valvonnan lisäksi tätä tavoitellaan aktivoimalla ja voimaannuttamalla yksilöä positiivisin keinoin.

MYÖS MONILLA MUILLA yhteiskunnan alueilla siirtyminen keskiajasta uuteen aikaan johti julkisen vallan sääntelyn lisääntymiseen, millä oli osaltaan vallankumouksellinen vaikutus kansanterveyteen.

Nykyajan henkeen kuuluu, että julkisen vallan sääntelyä täydentää yksilön ja kansalaisen vaikutus- ja valinnanmahdollisuuksien korostaminen myös kansanterveyttä edistävänä tekijänä.

Terveydenhuollon teknologia on jatkuvasti monimutkaistuessaan ja kriittisyytensä vuoksi perustellusti tulossa tarkentuvan sääntelyyn piiriin. Tätä kehitystä tasapainottaa yksilön emansipaatio omien valintojensa tekijänä – toki julkisen vallan sääntelyn ja terveydenhuollon ammattilaisten varmistamien vaihtoehtojen joukosta.

KEHITTYVÄÄ TERVEYDENHUOLLON teknologian säänte-

lyä käsitellään yhtenä teemana myös käsissäsi olevassa Mylab Nyt 2/2018 -lehdessä. Antoisia lukuhetkiä ja mukavaa syksyä 2018!

Samuli Niiranen Toimitusjohtaja Mylab Oy Mylab Nyt 2/2018 3

// UUTISET TEKSTI: VIRPI EKHOLM KUVAT: JUSSI PARTANEN

”Emme vaihtaisi enää vanhaan” // My+ mobiilinäytteenottosovellus helpottaa laboratoriohoitajien työtä Satakunnan keskussairaalassa nyt myös osastokierroilla. Virheiden mahdollisuus vähenee, kun tarrat tulostetaan kunkin potilaan luona.

O

n varhainen keskiviikkoaamu, ja kello lähestyy seitsemää Satakunnan keskussairaalassa Porissa. Laboratorion kapealla käytävällä on ruuhkaa, kun kierrolle lähtevät laboratoriohoitajat hakevat älypuhelimet ja tarratulostimet mukaansa näytteenottokärryihin.

Tällä kertaa mukana ovat myös Mylabin ohjelmistoasiantuntijat Henrik Toivakka ja Tommi Mäntynen, jotka ovat tulleet seuraamaan mobiilinäytteenottosovelluksen käyttöä todellisessa käytännön työssä. Samalla he keräävät palautetta ja vinkkejä sovelluksen jatkokehittämistä varten.

Laboratoriohoitaja Anna-Liisa Vuohijoki on lähdössä kierrolle kirurgiselle osastolle.

Naps naps, hän kirjautuu mobiilisovellukseen. Naps, hän liittää tulostimen langattomasti puhelimeen.

Sovelluksesta Vuohijoki näkee heti, millaisia potilaita osastolla on vastassa. Hän voi myös helposti ennen lähtöä tarkistaa, tarvitaanko kierrolla erikoisputkia, joita ei kannata ottaa turhaan mukaan kärryyn vanhenemaan.

– Aiemmin yökkö tulosti näytteenottotarrat kahdesti keskellä yötä sekä hetkeä ennen kierron alkua. Tarrat olivat monessa liuskassa, ja näytteenottoa oli siksi vaikea hallita

4 Mylab Nyt 2/2018

huonejärjestyksen mukaan. Yhden yöhoitajan työaika kului aamulla siihen, että hän jakoi töitä muille laboratoriohoitajille, Vuohijoki kuvailee.

Nyt tavoitteena on, että laboratoriohoitajat lähtevät kierrolle itsenäisesti, kukin omalle osastolleen. Pyynnöt katsotaan mobiilisovelluksesta ja tarrat tulostetaan vasta potilaiden luona.

MY+ MOBIILINÄYTTEENOTTOSOVELLUS otettiin SataDiagissa käyttöön osastokierroilla tämän vuoden alussa. Kokemukset ovat hyviä: sovellus helpottaa ja sujuvoittaa laboratoriohoitajien työtä, tarkentaa aikaleimoja ja vähentää virheiden mahdollisuutta.

Mobiilisovellusta on käytetty päivystysnäytteenotossa sairaalassa jo pitkään, joulukuusta 2013.

– Tuolloin älypuhelimen käyttökin oli osalle työntekijöistä uutta. Sovellusta opittiin kuitenkin käyttämään nopeasti, muistelee mobiililaitteista vastaava laboratoriohoitaja Paula Hennola.

Ensihoidon ja päivystyksen osastonhoitaja Kaisu-Leena Mäkelä kertoo, että laboratorion mobiilisovellus on nopeuttanut työtä ja vähentänyt ravaamista edestakaisin päivystyksessä. Sairaanhoitaja voi hui-

kata laboratoriohoitajalle, että potilaasta on pian tulossa uusi pyyntö, ja näytteet saadaan otettua saman tien.

– Kun potilaana on liuotushoitokandidaatti, laboratoriohoitaja voidaan pyytää paikalle jo etukäteen, ennen kuin pyynnöt edes ehtivät siirtyä mobiiliin. Siinäkin säästetään ylimääräisiä sekunteja, Mäkelä huomauttaa.

Eräänä lauantaina, kolme kuukautta päivystysnäytteenottosovelluksen käyttöönoton jälkeen, sairaalan matkapuhelinverkko kaatui. Laboratoriosta soitettiin Paula Hennolalle kotiin ja kysyttiin, mitäs nyt tehdään.

– Nauroin, että ihan niin kuin ennenkin, tulostatte tarrat tietokoneelta!

On ihanaa, kun tämä on näin reaaliaikaista. Myös turvallisuus lisääntyy, kun vain yhden potilaan tarrat tulostetaan kerrallaan.

Laboratoriohoitaja Anna-Liisa Vuohijoki ottaa verinäytteet Tiina Leppäniemeltä tottuneesti. Vuohijoen mukaan mobiilisovellus on helpottanut työtä tuntuvasti osastonkiertojen näytteenotossa.

Anna-Liisa Vuohijoki, laboratoriohoitaja

Mylab Nyt 2/2018 5

MUTTA NYT ON JO KIIRE, sillä kirurgisen osas-

Virheiden mahdollisuus vähenee, kun tarrat tulostetaan osastolla potilaan luona. Näytteenottovuorossa on Jussi Reko, joka toipuu osastolla jalkaleikkauksesta.

Mylabin ohjelmistoasiantuntijat Tommi Mäntynen (toinen vas.) ja Henrik Toivakka saivat Anna-Liisa Vuohijoelta ja Tarja Asmalalta hyviä vinkkejä sovelluksen jatkokehittämiseen.

ton potilaat odottavat meitä. Osastolla on 13 potilasta, joista on pyydetty laboratoriotutkimuksia.

Saavumme pian osastolle, joka on heräilemässä uuteen aamuun. Hoitajat pitävät aamupalaveria, ja aamupalakärryt kilisevät käytävällä.

Anna-Liisa Vuohijoki näkee mobiilisovelluksesta, että yksi potilaista on menossa hetken kuluttua päivystysoperaatioon.

Kierto kannattaa siis aloittaa hänestä. Huoneessa meitä odottaa vanhempi herrasmies, jolta tarvitaan tulehdusarvot ja pieni verenkuva.

Naps naps, Vuohijoki tulostaa tarrat ja liimaa ne näyteputkiin. Naps, hän kuittaa näytteet otetuiksi, jolloin tarkka näytteenottoaika tallentuu tietojärjestelmään.

– On ihanaa, kun tämä on näin reaaliaikaista. Myös turvallisuus lisääntyy, kun vain yhden potilaan tarrat tulostetaan kerrallaan, eikä pitkästä liuskasta tule vahingossa otettua toisen potilaan tarroja, hän kiittelee.

SEURAAVASSA HUONEESSA Tiina Leppäniemi on toipumassa leikkauksesta. Hän ojentaa kätensä Vuohijoelle, joka ottaa verinäytteet tottuneesti.

Puhelin piippaa sen merkiksi, että yksi laboratoriohoitajista on pyytänyt toista hoitajaa avukseen. Viesti näkyy sovelluksen viestitaululla, jonka kautta laboratorioväki kommunikoi keskenään.

Piippaus kuuluu myös silloin, jos osastolle tulee uusia näytteenottopyyntöjä kierron alkamisen jälkeen.

Aiemmin laboratoriohoitajilla oli mukanaan tavalliset kännykät. Sihteeri soitti, kun tuli uusia pyyntöjä, mikä aiheutti työhön keskeytyksiä.

– Neula saattoi olla juuri suonessa, enkä pystynyt vastaamaan. Jos unohdin soittaa takaisin, jouduin ehkä lähtemään uudelleen osastolle, kun olin jo palannut laboratorioon, Vuohijoki kertoo.

KELLO LÄHESTYY KAHDEKSAA ja kaikki osas-

Aamun osastokierto on päättynyt ja puhelimet ja tulostimet palautettu laboratorioon. Jokaisen käyttäjän vastuulla on huolehtia, että laitteet ladataan tarvittaessa.

6 Mylab Nyt 2/2018

ton näytteet on haettu. Mobiilisovelluksesta Vuohijoki tarkistaa osastot, joissa näytteenotto on vielä kesken.

Toisella kirurgian osastolla näkyy olevan

vielä näytteitä hakematta, ja yksi niistä on sovelluksen mukaan kiireellinen. Vuohijoki päättää rientää osastolle avuksi.

– Aiemmin palasin laboratorioon ja aloin kysellä, onko joku vielä kierrolla. Nyt näen suoraan sovelluksesta, minkä verran kullakin laboratoriohoitajalla on jäljellä potilaita, ja minun on helppo lähteä auttamaan muita.

Sovellus on lisännyt yhteishenkeä ja yhdessä tekemistä, hän miettii.

Kun toinenkin kirurgian osasto on valmis, Vuohijoki palaa laboratorioon ja purkaa näytteet automaatioradalle ja sentrifugoitavaksi. Lopuksi hän siivoaa ja palauttaa kärryt paikalleen.

Puhelin ja tulostin laitetaan lataukseen, jos akkuvirrasta on jäljellä alle puolet. Nyt laitteet eivät vielä kaipaa latausta, joten Vuohijoki palauttaa ne pöydälle odottamaan seuraavaa kiertoa.

– Haastavaa mobiilisovelluksen käytössä on lähinnä se, että tällaisessa talossa kentät eivät ole aina riittäviä ja joissakin osissa sairaalaa päivitys tapahtuu hitaasti. Se ei kuitenkaan johdu sovelluksesta, vaan matkapuhelinverkosta ja talon rakenteista, Vuohijoki pohtii ja lisää: – Emme vaihtaisi enää vanhaan!

Kun oma osasto on valmis, Vuohijoki rientää toiselle osastolle auttamaan näytteenotossa. Mobiilisovellus on lisännyt yhteishenkeä ja yhdessä tekemistä.

Mobiilin käyttö laajeni NordLabiin NORDLAB OULUN aluelaboratoriossa otettiin syyskuun alussa mobiililaitteet käyttöön osastokiertojen ulkopuolisten tutkimuspyyntöjen hakemisessa.

Takana on kolmen viikon koulutusurakka, jossa noin 150 käyttäjää sai perehdytyksen Mylabin My+ mobiilinäytteenottosovelluksen käyttöön.

– Pieniä alkuvaikeuksia on ollut, mutta pääsääntöisesti homma on lähtenyt liikkeelle hyvin, kiteyttää näytteenoton ja asiakaspalvelun osastonhoitaja Kaisi Kaila.

Mobiilisovelluksen käyttö päivystysnäytteenotossa vähentää laboratorion puhelinrumbaa sekä turhia kävelymatkoja osastojen ja laboratorion välillä.

Kun laboratoriohoitajat ovat lähteneet osastokierrolle, he voivat mobiilisovelluksen

avulla hakea mahdolliset lisäpyynnöt samalla kertaa, eikä heille tarvitse erikseen soittaa lisäpyynnöistä. Myös kuittausten aikaleimat tarkentuvat.

Päivystyslaboratoriossa mobiilisovellus on jo helpottanut työn hallintaa: päivystysajan vastaava laboratoriohoitaja voi seurata helposti puhelimen ruudulta, kuinka paljon päivystyspyyntöjä on hakematta. Laboratoriohoitajat ovat kokeneet hyödylliseksi, että joku koordinoi toimintaa päivystysaikana.

Tulevaisuudessa Oulussa saatetaan kokeilla mallia, jossa kierroista luovutaan joillakin osastoilla kokonaan. Tutkimuspyynnöt haetaan sitä mukaa, kun niitä pyydetään.

– Mobiilisovellus olisi siinä korvaamaton apu, näytteenoton apulaisosastonhoitaja Liisa Bäckström huomauttaa.

Mylab Nyt 2/2018 7

// UUTISET TEKSTI: VIRPI EKHOLM KUVA: OLLI-PEKKA LATVALA

Uusi asetus kiristää laatuvaatimuksia // EU:n lääkintälaiteasetus tuo aiempaa tiukempia vaatimuksia myös Mylabin tuotteille ja toiminnalle. Asiakkaille se tarkoittaa entistäkin toimivampia ohjelmistoja ja sujuvampia asennuksia.

V

iime kesäkuussa Mylabilla oli aihetta juhlaan: yrityksen laatujärjestelmä sertifioitiin alan uusimpien standardien, ISO 13485:2016 ja ISO 9001:2015 mukaiseksi.

Seuraavaksi Mylabilla työskennellään ahkerasti sen eteen, että yrityksen ohjelmistotuotteet saadaan sertifioitua uuden EU:n lääkintälaiteasetuksen vaatimusten mukaisesti. Aikaa tähän on toukokuuhun 2022 saakka, jolloin siirtymäaika diagnostisille lääkintälaitteille päättyy.

Uusi asetus kiristää lääkinnällisten laitteiden laatuvaatimuksia. Myös terveydenhuollon ohjelmistot lasketaan lääkinnällisiksi laitteiksi.

– Kun aiemmin suurin osa lääkintälaitteista voitiin sertifioida itse, nyt valtaosa niistä tuleekin viedä ulkopuolisen laitoksen tarkastettavaksi. Samaan aikaan dokumentaatio- ja testausvaatimukset tiukentuvat, kuvailee laatupäällikkö Timo Pellinen Mylabilta.

Aiemmin EU:n lääkintälaitedirektiiviä sovellettiin Euroopan eri maissa hieman eri tavoin. Jostakin maasta CE-merkinnän saattoikin saada helpommin kuin muista. Uusi asetus korvaa kansallisen lainsäädännön ja yhtenäistää laatukriteerejä.

LÄÄKINNÄLLISET LAITTEET eivät ole mitä ta-

hansa tuotteita – virheet niissä voivat vaarantaa vakavasti potilasturvallisuutta.

Siksi on erityisen tärkeää, että nämä tuot-

8 Mylab Nyt 2/2018

teet toimivat, kuten niiden on tarkoituskin toimia, eikä niiden käyttöön liity ylimääräisiä riskejä.

– Laatuvaatimukset voi tiivistää sanoihin turvallisuus, sopivuus käyttötarkoitukseen ja suorituskyky. Keskeistä on tuotteen hoidollinen tehokkuus, tähdentää erityisasiantuntija Tuomas Granlund Mylabilta.

Jotta lääkintälaite saa jatkossa CE-merkinnän, sen tulee soveltua käyttötarkoitukseensa erittäin hyvin. Tämä johtaa todennäköisesti siihen, että osa nykyisistä sovelluksista katoaa kokonaan markkinoilta.

Esimerkiksi kuluttajille suunnatut mobiilisovellukset ovat varsin villi alue, joka pyritään saamaan uudella asetuksella kuriin.

– Jotta lääkäri voi suositella jotakin sovellusta potilaalle, hänen tulisi tarkistaa, että se on CE-merkitty. Vain siten hän voi varmistua, että tuote soveltuu siihen käyttötarkoitukseen, johon se on tarkoitettu, Granlund huomauttaa.

TIUKEMMAT LAATUKRITEERIT teettävät Myla-

billa paljon työtä ”konepellin alla”, joka ei välttämättä näy suoraan asiakkaille. Tulokset näkyvät entistäkin toimivampina ohjelmistoina ja sujuvampina asennuksina.

– Seuraamme aiempaa tarkemmin asiakkaiden kokemuksia ohjelmistoistamme ja puutumme mahdollisiin ongelmiin entistä herkemmin, Timo Pellinen kertoo.

Yksi tärkeä osa ohjelmistojen laatua ja turvallisuutta on niiden käytettävyys.

Erityisasiantuntija Tuomas Granlund (vas.) ja laatupäällikkö Timo Pellinen pitävät huolta siitä, että Mylabin ohjelmistot täyttävät jatkossa uuden lääkintälaiteasetuksen vaatimukset.

Ohjelmistojen käyttöön liittyvät riskit pyritään Mylabilla tunnistamaan ja korjaamaan jo ennen kuin sovellus toimitetaan asiakkaalle.

Tätä varten tehdään tutkimusta, millä tavoin käyttäjät oikeasti käyttävät sovelluksia.

– Tavoitteena on suunnitella ohjelmistot niin, että käyttäjä ei edes voi tehdä virheitä, Tuomas Granlund kiteyttää.

LÄÄKINNÄLLISET IN VITRO DIAGNOSTISET -lait-

teet jaetaan jatkossa neljään luokkaan sen mukaan, kuinka suuren riskin ne aiheuttavat yksilölle tai yleiselle terveydelle.

Näistä A-luokan laitteiden riski on pienin ja sääntely kevyintä. D-luokkaan kuuluvat suurimman riskin laitteet, jotka usein edellyttävät EU:n referenssilaboratorion hyväksyntää.

– Mylabin ohjelmistotuotteet sijoittuvat luokkaan B. Tämä tarkoittaa, että laitteiden dokumentaatio tulee toimittaa hyväksyttäväksi ulkopuoliselle sertifiointilaitokselle, Pellinen kertoo.

Viranomaisille luodaan yhteiseurooppalainen verkosto, jossa voidaan jakaa tietoa esimerkiksi laitteissa havaituista riskeistä.

Tämä parantaa tiedonkulkua ja auttaa reagoimaan mahdollisiin ongelmiin nopeasti.

Yrityksen sisällä laadukas riskienhallinta tarkoittaa sitä, että ongelmatilanteissa ei etsitä syyllisiä, vaan juurisyitä.

– Ensin ratkaistaan käsillä oleva ongelma ja sen jälkeen varmistetaan, että sama ongelma ei enää toistu. Tässä tarvitaan prosessiajattelua ja laatujärjestelmää, Granlund painottaa.

Mylab Nyt 2/2018 9

// ILMIÖ TEKSTI: SANNA SEVÄNEN KUVAT: EMIL BOBYREV

Tietoturvasta huolehtiminen on PHHYKY:n Petri Pekkalan mukaan jatkuvaa riskien sietämistä ja minimointia.

Tietokonevirus tai tekninen vika voi saada sairaalan polvilleen 10 Mylab Nyt 2/2018

K

// Terveydenhuollon tehokkuus on parantunut tuntuvasti tietojärjestelmien ansiosta. Kun järjestelmä on poissa pelistä, joudutaan palaamaan paperin, kynän ja puhelimen käyttöön. Lääkäri pystyy pelastamaan ihmishenkiä ilman tietokonettakin, mutta kiireettömien potilaiden hoito voi viivästyä reippaasti.

un tietojärjestelmät alkoivat Lahden terveysasemilla hidastella torstaina 8. helmikuuta, henkilökunta ei heti tiennyt, mistä oli kyse.

Nopeasti kuitenkin selvisi, että Lahden kaupungin verkkoympäristössä jylläsi tietokonevirus. Terveysasemien tietokoneet kytkettiin irti verkosta, jotta haittaohjelma ei leviäisi Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän koneille ja laitteille.

Nettiyhteyttä käyttävät potilastietojärjestelmä ja sähköposti eivät kumpikaan toimineet.

Analyysien jälkeen viruksen luonnekin paljastui. Se oli bitcoineja louhiva Wannaminehaittaohjelma.

– Kyseessä oli tunnetun viruksen uusi kanta, johon ei juuri sillä hetkellä ollut suojausta virustorjuntaohjelmistoissa, kertoo PHHYKY:n tietojärjestelmistä vastaava tulosaluejohtaja Petri Pekkala.

Pimentoon jäivät kaikki asiakkaita koskevat tiedot potilashistoriasta lääkitykseen.

Ajanvarauslistoihin ei päässyt käsiksi, joten kun asiakas tuli ovesta sisään, ei tiedetty, kenen lääkärin luo hän oli menossa.

Apu löytyi Hollolasta, joka kuuluu Lahden tavoin Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymään. Potilastietojärjestelmä on sama, mutta kunnan terveysasemien tietokoneet käyttävät eri verkkoa.

– Potilaslistoja tulostettiin siellä ja kuljetettiin tänne. Lisäksi lääkärit lähtivät Hollolaan uusimaan reseptejä. Sinne soiteltiin perään ja etsittiin tyhjiä tietokoneita ja työhuoneita lääkärien käyttöön, Lahden pääterveysaseman apulaisosastonhoitaja Jaana Pönkkä kertoo.

Uusittavia reseptejä tulee joka päivä yhdelle terveysasemalle kymmeniä, eikä niitä voi jättää hoitamatta, jotta potilaat saavat lääkkeensä.

Mylab Nyt 2/2018 11

Ongelmat yleistyvät Tietotekniikkaan kytkeytyvät ongelmat ovat reilun vuoden aikana aiheuttaneet useampia uhkatilanteita terveydenhuollossa. Kesäkuussa 2017 Turun yliopistollisen keskussairaalan useat lääkintälaitteet joutuivat Wannacry-haittaohjelman kohteiksi.

Palomuuri esti pahemmat vahingot, mutta virus haittasi muun muassa joidenkin mammografiassa ja sädehoidossa käytettävien laitteiden toimintaa.

Tampereen yliopistosairaalassa potilastietojärjestelmä oli toukokuussa poissa käytöstä runkokytkimessä olleen vian vuoksi.

HUS:issa puolestaan verkkoyhteyksissä oli vakavia häiriöitä marraskuussa 2017, ja syyksi paljastui yhtä aikaa sattuneet ohjelmistovika ja palvelinkeskuksen linjakortin hajoaminen.

Kun ongelmien laajuus selvisi, valmiusjohto otti ohjat. Yhtä aikaa piti huolehtia ongelmien korjaamisesta, tiedottamisesta ja toimintaohjeiden luomisesta hoitohenkilökunnalle.

– Kun vika on tietoliikenneyhteyksissä, ongelma pitää tunnistaa, sen vakavuus arvioida ja näiden perusteella muuttaa ohjeiksi, joilla toimintaa voidaan sairaaloissa jatkaa. Tiedonkulku on tärkeää, ohjeistusta odotetaan ja pitää olla keskitetty toimintatapa, etteivät kaikki tee omiaan, sanoo ylilääkäri ja lääkintäpäällikkö Eero Hirvensalo HUS:ista.

Hän on kehittänyt terveydenhuollon kriisivalmiutta vuosien ajan ja johtaa lääkinnällistä valmiusjohtoa HUS:issa. Riippuvaisuus tietojärjestelmistä aiheuttaa paljon päänvaivaa.

– Aiemmin kirjattiin paperille, mitä lääkkeitä on juuri annettu tai mitä pitäisi antaa seuraavaksi, ja nyt nämä kaikki tiedot kertyvät sähköisesti. Käyttökatkojen aikana ei saada tuloksia, ei kirjattua leikkauskertomuksia, laboratoriotutkimusten tuloksia eikä päivystykseen tulevien potilaiden tietoja. Usein potilas tai hoitaja muistaa lähiajan lääkityksen, mutta kriittisissä toimipisteissä, kuten teho-osastolla, tilanne on vaikea, Hirvensalo kuvaa ongelmaa.

Sanelukoneita ja paperisia lähetteitä

Lahden pääterveysasemalla poikkeustilanteisiin on varauduttu selviytysmispakkauksella eli riittävällä pumaskalla lähetteitä, reseptejä ja lääkärintodistuksia.

12 Mylab Nyt 2/2018

Lahdessa oli jo ennen helmikuuta saatu kokemusta potilastietojärjestelmän käyttökatkosta, sillä pääterveysasemalla oli ollut kaapelivika. Henkilöstöllä oli siis tuoreessa muistissa, miten toimitaan.

– Kaikki sujui rauhallisesti ja ilman paniikkia, sanoo Jaana Pönkkä.

Silti sanelukoneita jouduttiin tilaamaan lisää, jotta lääkärit pystyivät hoitamaan potilastietojen tallentamisen. Kaikista lähetteistä oli oltava paperiset versiot ja reseptit kirjoitettiin perinteiseen tapaan käsin.

– Esimerkiksi laboratorioon ei pystynyt lähettämään lähetteitä emmekä me nähneet tuloksia, Pönkkä kertoo.

Laboratorion työntekijät lähtivätkin mukaan talkoisiin ja luovuttivat tilojaan hoitajien käyttöön, jotta nämä pääsivät soittelemaan Marevan-lääkitysannoksia potilaille.

Terveysasemalla aiempia annoksia tai INRkokeiden tuloksia ei nähty.

– Käytännön työn tekeminen oli hankalaa, sillä jouduimme palaamaan aikaan ennen sähköisiä järjestelmiä, hoitotyön päällikkö Eija Immonen sanoo.

Aiemmat toimintahäiriöt ovat Eija Immosen (vas.) ja Jaana Pönkän mukaan auttaneet varautumaan vakavampiin poikkeustilanteisiin terveysasemilla.

Mylab Nyt 2/2018 13

Apulaisosastonhoitaja Jaana Pönkkä kertoo, että poikkeustilanteessakin Lahden pääterveysaseman henkilöstö jatkoi työskentelyä ilman paniikkia ja valmiiden toimintamallien mukaan.

– Asiakkaat soittelivat, mutta pystyimme antamaan vain ohjausta ja neuvontaa. Tyhjäkäyntiä oli, koska emme voineet antaa aikoja kiireettömiin vaivoihin, Pönkkä kertoo.

Poikkeuksiin varaudutaan Jokaisen julkisen terveydenhuollon toimijan on täytettävä valmiuskriteerit. Kenenkään henki ei saa vaarantua, vaikka tietojärjestelmiin tulisi vika tai sähköt katkeavat.

Valmius­suunnitelmissa pyritään ennen kaikkea turvaamaan kriittisesti sairaiden potilaiden hoito.

Siksi sairaaloilla on varajärjestelmät. Jos yksi palvelin kaatuu, toinen tulee heti tilalle, ja jos valtakunnanverkosta ei tule sähköä, käynnistyvät omat generaattorit. Sairaalakohtaisesti on oma sähköntuotanto ja omat tietokonesalit, jotka voidaan tarvittaessa eristää.

Tärkeimmät ohjelmat toimivat eristetysti, omassa hiekkalaatikossaan. Potilastiedot ja hallinnolliset tiedot kulkevat eri kanavissa, ja salassa pidettävät tiedot suojataan järeillä

14 Mylab Nyt 2/2018

tietoturvaohjelmilla ja palomuureilla.

– Kyse on priorisoinnista. Täytyy tietää, mitkä asiat ovat merkittäviä, jotta ei ammuta tykillä kärpästä, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän tietoturvapäällikkö Antti-Olli Taipale.

Erilaisiin tilanteisiin varaudutaan koulutuksilla ja harjoittelemalla, jotta tarvittaessa osataan ottaa käyttöön vanhat toimintatavat tai käyttää ohjelmia joustavasti.

– Kun ei olla normaalitilassa, on tärkeää, että työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita tiedotetaan hyvin ja kaikki noudattavat samoja sääntöjä. Myös johtaminen korostuu, jotta ihmiset ymmärtävät, että kaikki ollaan samassa joukkueessa, sanoo Petri Pekkala.

Poikkeustilanteissa paino on lääkärien ja hoitajien perusammattitaidossa. Kiireelliset potilaat pystytään kyllä hoitamaan ilman sähköisiä laitteita ja järjestelmiäkin, vaikka paperista arkistoa potilastiedoista ei enää ole.

Lahden pääterveysasemallakin kiireelliset päivystyspotilaat hoidettiin tavalliseen ta-

paan käyttökatkosta riippumatta, mutta silti Päijät-Hämeen keskussairaalan päivystys, Akuutti24, ruuhkautui.

– Ihmiset tekivät omia ratkaisujaan lehtitietojen perusteella, Eija Immonen toteaa.

Inhimilliset virheet suuri uhka Tietoturvauhkien määrä on maailmanlaajuisesti lisääntynyt voimakkaasti digitalisaation edetessä. Terveydenhuolto on aivan samalla tavalla kohdentamattomien virusten, huijausyritysten ja käyttäjätunnusten kalastelun kohteena kuin mikä tahansa organisaatio.

Esimerkiksi HUS:issa tietoturvallisuuden varmistamiseen käytetään vuosittain miljoonia euroja.

Sen sijaan sairaaloihin tarkoituksella kohdistettuja hyökkäyksiä ei ole Suomessa tunnistettu. Maailmalta tiedetään useampia tapauksia, joissa potilastietoja on varastettu rahan toivossa. Tyypillisiä ovat kiristysyritykset, joissa sairaalan toivotaan mainehaittojen pelossa maksavan rikollisille, jotta nämä eivät julkaisisi anastamiaan tietoja.

Toisaalta terveydenhuollon erityispiirteet tekevät tietoturvasta huolehtimisesta tavallista hankalampaa. Potilaiden hoidossa käytettävät lääkintälaitteet ja ohjelmistot ovat CE-merkittyjä ja niiden päivittäminen ilman toimittajan lupaa on kiellettyä.

– Joudumme siis odottamaan, että toimittaja ehtii tehdä ohjelmistotestaukset ja hakea tarvittaessa jopa uuden CE-merkinnän, kertoo johtaja Pertti Mäkelä HUS Tietohallinnosta.

Normaalisti tietokoneisiin ja muihin älylaitteisiin tehdään automaattisia päivityksiä mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun uusi tietoturvapäivitys on saatavilla.

Toiseksi terveydenhuollossa järjestelmien välisiä integraatioita on paljon, HUS:issakin satoja, ja osa niistä kulkee organisaatioiden välissä. Jos yhdessä organisaatiossa tietoturvassa on aukko, sen kautta virus voi kulkeutua myös naapureille.

Oman haasteensa aiheuttaa sekin, että sairaalat ovat avoimia paikkoja, joihin kuka tahansa voi kävellä sisään. Tietoliikenneverkkojen lähelle on helppo päästä, sillä kaikkia tietoteknisiä laitteita ei voida avoimessa sairaalaympäristössä suojata.

– Toivoisin työntekijöiden ymmärtävän,

että käyttäjätunnukset ja salasanat eivät ole kiusantekoa ja työasemat on pidettävä suljettuina tai näytönsäästäjillä lukittuina, jos kukaan ei ole paikalla, HUS:in Pertti Mäkelä sanoo.

Myös PHHYKY:n Antti-Olli Taipale pitää inhimillisten virheiden uhkaa suurena.

– Meillä on töissä yli 7 000 ihmistä, ja aina on mahdollista, että joku painaa väärää nappia. Epämääräinen häly, tietojen kalasteluyritykset ja uhkailu lisääntyy koko ajan, ja siksi satsaamme paljon henkilöstön koulutukseen, Taipale sanoo.

PHHYKY:n intranetissä pyörivät tietoturvauutiset, joissa varoitetaan mahdollisista uhista ja haittaohjelmista. Herkkäuskoisuutta käytetään herkästi hyväksi ja siksi epämääräisiin sähköposteihin on syytä suhtautua varovaisesti.

– Hyvä nyrkkisääntö on, että jos on pikkuisenkin epävarmuutta siitä, onko sähköpostiviestiin luottaminen, on todennäköistä, että kyse on huijausyrityksestä, Taipale toteaa.

Kyse on priorisoinnista.

Täytyy tietää, mitkä asiat ovat merkittäviä, jotta ei ammuta tykillä kärpästä.

Antti-Olli Taipale

Kirjaukset jälkikäteen Lahdessa verkkoyhteyksien katkosta selvittiin hyvin paljolti sen ansiosta, että ongelmasta tiedotettiin alusta lähtien laajasti ja sujuvasti sekä henkilökunnalle että asiakkaille. Myös ongelmien syy kerrottiin nopeasti, minkä Eija Immonen ja Jaana Pönkkä uskovat auttaneen siinä, että asiakkaat olivat hyvin kärsivällisiä eikä valituksia tai palautetta juurikaan tullut.

Poikkeustilanne kesti reilun viikon. Joka aamu terveysasemilla odotettiin tietoa, joko haittaohjelma on saatu poistettua ja päästään palaamaan normaalitilanteeseen. Kun potilastietojärjestelmä saatiin taas käyttöön, alkoi papereille ja sanelukoneisiin tallennettujen potilastietojen tallennus jälkijättöisesti.

– Jokainen vastasi siitä, että kirjasi omien asiakkaidensa tiedot oikealle päivälle. Mukaan liitettiin tieto, että asiakas oli käynyt käyttökatkon aikana, Pönkkä sanoo.

Kirjaukset tehtiin muun työn ohessa, mutta alle kuukaudessa pääterveysasemalla oltiin taas normaalitilanteessa.

Mylab Nyt 2/2018 15

// TIEDE TEKSTI: SANNA SEVÄNEN KUVA: CANSTOCKPHOTO

Lohkoketju kiinnostaa, mutta hyödyt ovat vielä pimennossa // Nykyisten terveydenhuollon tietojärjestelmien korvaaminen lohkoketjuilla ei ole tutkijoiden mielestä järkevää. Sen sijaan teknologia voi tulevaisuudessa tehdä ihmisestä terveystietojensa omistajan.

B

itcoinin tutuksi tekemä lohkoketjuteknologia on suuren innostuksen ja kiinnostuksen kohteena. Teknologia on varsin uusi eikä sen käytöstä ole vielä paljon kokemuksia, ja siksi sitä tutkitaan tiiviisti.

Nykytiedon valossa teknologialla ei tutkijoiden mielestä kuitenkaan kannata korvata nykyisiä järjestelmiä.

16 Mylab Nyt 2/2018

– Olemme tutkineet lohkoketjuja toista vuotta, mutta emme ole löytäneet selkeää tehtävää, jota ne voisivat terveydenhuollossa hoitaa, sanoo informaatioteknologian professori Pekka Neittaanmäki Jyväskylän yliopistosta.

Lohkoketjuja voisi hyödyntää joissain järjestelmissä, mutta nykyisen lainsäädännön

ja nykyisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin vuoksi se ei ole järkevää.

Samoilla linjoilla on johtava tutkija Jaakko Lähteenmäki VTT:ltä. Hän on erikoistunut terveydenhuollon tietojärjestelmiin ja oli mukana laatimassa valtioneuvostolle raporttia lohkoketjujen mahdollisuuksista sosiaalija terveydenhuollossa.

– Lohkoketjuteknologia ei toisi mitään hyötyä perinteisiin, jo olemassa oleviin potilastietojärjestelmiin nähden. Lohkoketjujen hyöty tulee siitä, jos säilötään kenelle tahansa avoimia tietoja, joiden pitää säilyä muuttumattomina. Terveydenhuollossa ylläpidettävät potilastiedot eivät ole tällaisia, Lähteenmäki sanoo.

LOHKOKETJUJEN SUURIMPIA VAHVUUKSIA on, että niissä voidaan säilyttää tietoa ilman, että tarvitaan luotettua organisaatiota, joka vastaa tietojen oikeellisuudesta. Terveydenhuollossa tiedoista vastaa aina luotettu taho, kuten sairaanhoitopiiri tai maakunta.

Esimerkiksi kansalaisten terveystiedoilla on aina oltava rekisterinpitäjä, joka on vastuussa siitä, että tiedot kirjataan asiallisesti ja oikein. Tiedot eivät saa olla useamman, hajautetun tahon hallussa.

– Tässä voi olla mielipide-eroja, mutta minun mielestäni yhden tahon hallussa olevat lohkoketjut eivät tuo etua perinteiseen tietojen tallentamiseen verrattuna, sanoo Lähteenmäki.

VTT:n tutkija Jarno Salonen oli mukana tekemässä valtioneuvostolle selvitystä lohkoketjuteknologian mahdollisuuksista terveydenhuollossa.

Lähtökohtaisesti lohkoketjuissa säilytetään tietoja, jotka ovat kaikkien katseltavissa.

Potilastiedot pitäisi kuitenkin salata oikeusturvan vuoksi. Laki määrää, että vain potilasta hoitavilla henkilöillä on oikeus katsella tietoja.

– Jos lohkoketjun tiedot pitää salata, tarvitaan salausavain, mikä mutkistaa tilannetta heti. Pitäisi esimerkiksi päättää, kenellä avain saa olla, Lähteenmäki toteaa.

Salausavain luodaan monimutkaisten laskentakaavojen avulla. Nyt salausavainten murtaminen olisi mahdotonta, mutta tilanne voi muuttua tulevaisuudessa.

– Salausavain on mahdollista murtaa silkalla voimalla, kun tietokoneiden laskentateho kasvaa riittävästi. Toisin sanoen tietokone pannaan kokeilemaan mahdollisia numerosarjoja niin pitkään, että se osuu oikeaan, sanoo vanhempi tutkija Jarno Salonen VTT:ltä.

Mylab Nyt 2/2018 17

// TIEDE

1

Pekka käyttää älykelloa ja arvioi sen toimivaksi. Hän haluaa lähettää arvosanan hyvinvointilaitteita arvioivaan palveluun.

2

Arvioinnista luodaan lohko. Se on kuin palapelin pala, joka sopii ainoastaan edelliseen lohkoon jne.

4/5

3

Hajautetut tietokoneet käyvät hakemassa uuden lohkon muilta koneilta.

Jos siis lohkoketjuun talletettaisiin henkilö- tai terveystietoja, ketjun käsiinsä saanut hakkeri voisi päästä tietoihin käsiksi esimerkiksi 30 tai 50 vuoden päästä.

Potilastietoja säilövä lohkoketju myös paisuisi valtavan suureksi, sillä tiedoston koko kasvaa joka kerta, kun sinne tulee uutta tapahtumatietoa. Ylläpito on vaikeampaa kuin tavallisten tiedostojen, sillä ketjun jokaiseen lohkoon luodaan sisällön lisäksi varmenteita ja loki-tietoja ja lisäksi kaikki tiedot suojataan riittävän pitkällä salausavaimella. Tämä vie valtavasti tietokoneiden prosessointitehoa ja tuhlaa energiaa. Siksi lohkoketjujen käyttöön on aina oltava hyvä peruste.

Jatkossa terveydenhuollon käyttöön voisivat kuitenkin soveltua niin kutsutut konsortio-lohkoketjut kuten Hyperledger ja Corda.

Niiden katseluun voidaan myöntää henkilökohtaiset oikeudet, jotka voisi liittää esimerkiksi kulkukorttiin. Tämä parantaisi tietojen yksityisyyttä.

Lisäksi konsortiolohkoketjuissa lohkojen varmentaminen ei vie juurikaan tietokoneen resursseja.

18 Mylab Nyt 2/2018

SOTE-ALAA TEKNOLOGIA KIINNOSTAA, koska

sen toivotaan suoraviivaistavan tietojen käsittelyä ja tehostavan työtä. Lohkoketjuissa piileekin paljon mahdollisuuksia, joiden toteutumisen realistisuudesta on erilaisia näkemyksiä.

Pääosin toteuttaminen tarkoittaisi kokonaan uusien järjestelmien rakentamista nykyisten tietojärjestelmien rinnalle.

Yksi esimerkki on ihmisten mahdollisuus omistaa itse terveystietonsa ja päättää, kuka niitä pääsisi katsomaan ja milloin. Potilastietoja voitaisiin edelleen säilyttää perinteisessä järjestelmässä, mutta lohkoketjun avulla tarkkailtaisiin, kuka, missä ja milloin tietoja on katsellut.

– Jokainen tiedoston käyttökerta saadaan tallennettua lohkoketjuun automaattisesti.

Lohkoketjuhan on lista toisiinsa linkitettyjä tapahtumia, joiden muuttaminen myöhemmin on käytännössä mahdotonta. Näin olisi helppo seurata, että tietoja ovat katselleet vain asianmukaiset henkilöt, sanoo Salonen.

Potilas voisi esimerkiksi antaa luvan terveys­tietojen katseluun lääkärille silloin,

4

Laadukkaita ja toimivia hyvinvointilaitteita ja -sovelluksia suositteleva palvelu puuttuu Suomesta, ja sellaisen voisi hyvin rakentaa lohkoketjualustalle.

Jos uusi lohko on sääntöjen mukainen, hajautetun verkoston koneet hyväksyvät lohkon.

5

Hyväksytty lohko liitetään osaksi lohkoketjua.

4/5

6

Pekan arvio on siirtynyt palveluun kaikkien nähtäville.

kun se on tarpeen. Lupa voisi olla voimassa määräajan, ja toisaalta luvattomista katseluyrityksistäkin tallentuisi tieto ketjuun.

Tämä kuitenkin edellyttäisi, että jokaisella suomalaisella olisi sähköinen henkilökortti tai muu vastaava tunniste, jolla lupa annettaisiin.

– Tunnistautuminen onnistuisi myös pankkitunnuksilla, jollaiset on lähes kaikilla suomalaisilla. Pankkitunnuksia käytetään Omakanta-palveluun tunnistautumiseen, mutta ne eivät ole teknisesti aivan yhtä turvallisia kuin sähköinen henkilökortti tai mobiilivarmenne. Viime kädessä kyse on vain päätöksestä, mikä tunnistusmekanismi hyväksytään, Salonen toteaa.

Samoin jokaisella hoitohenkilökunnan edustajalla pitäisi olla terveydenhuollon ammattihenkilökortti, jossa olisi henkilökohtainen salausavain.

– Henkilökohtaisen terveysdatan omistaminen tarkoittaisi, että viisi miljoonaa suomalaista tekisi henkilökohtaisia sopimuksia datan käytöstä, mikä on aika epärealistinen ajatus, Pekka Neittaanmäki sanoo.

MIKÄ LOHKOKETJU? LOHKOKETJU ON hajautettu tietokanta tai tilikirja, joka sijaitsee tuhansilla tai jopa kymmenillä tuhansilla tietokoneilla ympäri maailman. Yhden tai edes muutaman tietokoneen rikkoutuminen ei vaaranna lohkoketjun toimintaa.

LOHKOT OVAT KUIN KIRJAN SIVUJA, sillä jokaiseen

lohkoon mahtuu rajallinen määrä tietoa. Joka kerta, kun tietokantaa käsitellään, syntyy uusi lohko, johon tallentuu automaattisesti lokitietoja. Näin lohkoista voi helposti tarkistaa, kuka tietoja on katsellut tai muokannut ja milloin.

UUSIEN LOHKOJEN LISÄÄMINEN ketjuun on laskennallisesti vaikeaa. Lohkojen ketjutus syntyy siitä, että jokaisessa lohkossa on viittaus edellisen lohkon digitaaliseen tunnisteeseen.

LOHKOKETJUTEKNOLOGIA SYNTYI virtuaalivaluutta

bitcoinia varten finanssikriisin pyörteissä, kun ihmisten luottamus pankkeihin kärsi. Virtuaalivaluutta ei ole minkään yhden tahon hallinnassa, kuten perinteinen raha.

Mylab Nyt 2/2018 19

// VIISI VÄITETTÄ

Uteliaisuus uhkaa tietosuojaa // Jokaisella on oikeus valvoa omien terveystietojensa katselua ja käyttöä. Vaikka väärinkäytöksiä ei pystytä täysin estämään, yksilöiden tietosuoja on terveydenhuollossa parantunut merkittävästi, vakuuttaa tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio.

TEKSTI: VIRPI EKHOLM

1

Ihmisten uteliaisuus on suurin uhka tietosuojalle terveydenhuollossa.

Kyllä se näin on. Merkittävin riski, joka liittyy potilastietojen väärinkäyttöön, on se lähin henkilö, joka ei osallistu potilaan hoitoon tai muihin hoitoon liittyviin lakisääteisiin tehtäviin.

Vaikka järjestelmät pyrkivät ehkäisemään tietojen luvatonta katselua, kokonaan sitä ei pystytä estämään. Ilahduttavasti nämä väärinkäytökset ovat kuitenkin vähentyneet.

Toinen riski liittyy huolimattomuuteen: tietoja esimerkiksi postitetaan väärille asiakkaille tai ne joutuvat muuten vahingossa vääriin käsiin.

Jonkin verran esiintyy edelleen myös ohjelmistovirheitä, jotka voivat vaarantaa tietosuojan.

2

Potilastietojen digitalisointi on heikentänyt yksilöiden tietosuojaa.

Päinvastoin, digitalisaation käyttöönotto on parantanut tietosuojaa. Kiinnijäämisriski on kasvanut, käyttöoikeuksien hallinta on tullut paremmaksi ja Omakannan kautta potilailla on aiempaa paremmat mahdollisuudet olla perillä heitä koskevista tiedoista ja niiden käytöstä.

Aiemmin potilaat eivät välttämättä edes tienneet, mitä tietoja heistä oli kirjattu ja minne.

Jos joku kävi luvatta katsomassa paperiarkiston tietoja, siitä ei jäänyt minkäänlaista lokimerkintää. Toki tietojärjestelmiin liittyy myös riskejä, mutta kaiken kaikkiaan tietosuoja on mennyt terveydenhuollossa koko ajan eteenpäin.

20 Mylab Nyt 2/2018

3

Kansalaisilla on nykyisin riittävät mahdollisuudet valvoa omien terveystietojensa katselua ja käyttöä.

Kaikilta osin ei ole. Jos ajatellaan esimerkiksi THL:n rekistereitä, joihin on kerätty tietoa tilastolliseen ja tutkimuskäyttöön, kansalaiset eivät välttämättä tiedä, miten se järjestelmä toimii.

Varsinaisessa potilastyössä yksilöiden mahdollisuudet valvoa omien tietojensa katselua ja käyttöä ovat kuitenkin parantuneet selvästi.

Henkilö voi esimerkiksi kieltää Omakannan kautta arkaluontoisten tietojensa luovuttamisen muille terveydenhuollon yksiköille. Omakannasta voi myös tarkistaa, mitkä terveydenhuollon yksiköt tai apteekit ovat katsoneet omia tietoja.

Yleensä ihmisillä on jokin selkeä syy, miksi he haluavat kieltää tietojensa luovuttamisen.

4

Potilaalla tulisi olla mahdollisuus tarkistaa suoraan Omakannasta, ketkä terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat käyneet katsomassa hänen tietojaan.

Tämä on tasapainoilua, jossa myös henkilöstön työviihtyvyys ja oikeusturva pitää ottaa huomioon. Mielestäni nykyinen ratkaisu, jossa tiedot saa erikseen pyytämällä, on ihan hyvä.

Jos henkilö epäilee, että joku on käynyt luvatta katsomassa hänen potilastietojaan, hän voi ottaa yhteyttä sen terveydenhuollon yksikön tietosuojavastaavaan, jossa potilastietoja on käsitelty. Hän voi pyytää selvityksen tietojen käytön perusteista ja tarvittaessa lokitiedot ammattihenkilöistä, jotka ovat käsitelleet ja katselleet tietoja.

5

Oikeus kieltää omien terveystietojen luovuttaminen Kanta-arkistosta voi vaarantaa potilasturvallisuuden.

Lainsäädäntömme lähtee siitä, että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Sellainen asetelma, että joku muu päättäisi potilaan puolesta, ei ole mielestäni modernia potilasoikeutta, ellei kysymys ole esimerkiksi pakkohoitoa edellyttävästä tilanteesta.

Jos meillä on hyvä vuorovaikutus potilaiden kanssa ja potilaat luottavat terveydenhuollon järjestelmiin, he osaavat varmasti käyttää tätä oikeuttaan harkiten. Yleensä ihmisillä on jokin selkeä syy, miksi he haluavat kieltää tietojensa luovuttamisen. Pelottelu sillä, että potilasturvallisuus kärsii tai sinua ei voida hoitaa, on mielestäni kurjaa.

Reijo Aarnio on työskennellyt tietosuojavaltuutettuna vuodesta 1997.

Vaikka potilastietojen digitalisointiin liittyy tietoturvariskejä, se on hänen mukaansa kuitenkin parantanut yksilöiden tietosuojaa.

KUVA: TIETOSUOJA­VALTUUTETUN TOIMISTO

Mylab Nyt 2/2018 21

// HENKILÖ TEKSTI: VIRPI EKHOLM KUVAT: PETTERI KIVIMÄKI

Uusien reittien äärellä // Pirjo Mustonen tuo lääkärin näkökulmaa informaatioteknologian tiedekuntaan. Dataa on kerätty terveydenhuollossa väsyksiin asti – nyt on aika siirtyä sen hyödyntämiseen.

K

ardiologi Pirjo Mustonen rakastaa suunnistamista uudessa maastossa.

Hän nauttii siitä, että voi kartoittaa tutkimatonta seutua ja etsiä vähitellen oikean reitin.

Samassa tilanteessa Mustonen on nyt uudessa tehtävässään terveysdatan hyödyntämisen työelämäprofessorina. Hän tulee keskelle hankalaa, vielä hahmottumatonta aluetta ja ryhtyy jäsentämään sitä loogiseksi kokonaisuudeksi. Kaksivuotinen professuuri on tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa.

– Tämä on pioneerihommaa monella tavalla: vaikeaa, monimutkaista mutta hirmuisen kiinnostavaa, Mustonen kertoo hymyillen.

Olemme Jyväskylän yliopiston Agora-rakennuksessa, sen neljännessä kerroksessa, jossa toimiva Informaatioteknologian tiedekunta on Mustosen uusi työpaikka. Toinen tukikohta hänellä on Keski-Suomen keskussairaalassa, jossa hän jatkaa työtään sairaanhoitopiirin kehittäjäylilääkärinä.

Informaatioteknologian tiedekuntaan Mustonen tuo tuulahduksen terveydenhuollon arjesta.

– En ole IT-osaaja, vaan tuon aiheeseen lääkärin näkökulman: tunnen terveydenhuollon tarpeet ja sen, mitä asioita siellä

22 Mylab Nyt 2/2018

voitaisiin ratkaista datan paremmalla hyödyntämisellä. Nyt voimme tutkia ja kehittää tätä aluetta yhdessä.

Aiemmassa työssään Keski-Suomen sairaanhoitopiirin aluekardiologina Mustonen kehitti erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon käytännön yhteistyötä. Nyt hän etsii ratkaisuja muun muassa siihen, miten monen toimijan hoitoketjuja voitaisiin seurata ja ohjata tietojohtamisen avulla.

TERVEYDENHUOLLOSSA KIRJATAAN joka päivä valtavat määrät tietoa. Silti datan hyödyntäminen on Pirjo Mustosen mukaan vielä lapsenkengissä.

– Olemme väsyksiin asti koonneet ja kirjanneet dataa, mutta tieto on sellaisessa muodossa tai järjestelmissä, että sitä on erittäin vaikea saada sieltä ulos. Nyt olemme siinä pisteessä, että meidän tulisi saada oikeasti hyötyäkin siitä datasta, jotta voimme tehdä asioita paremmin potilaan hyväksi, hän kuvailee.

Mustosen mukaan yksi selkeä käyttötarkoitus tiedolle olisi terveydenhuollon eri toimijoiden yhteistyön optimointi: että ei tehtäisi päällekkäistä työtä, potilas saisi hoitoa sujuvasti eikä hän joutuisi hoitamaan samaa asiaa useassa eri paikassa.

Toisaalta tulevassa sote-maailmassa on

Mylab Nyt 2/2018 23

entistä tärkeämpää valvoa, ettei mikään toimijoista ryhdy osaoptimoimaan ja lähettämään hankalia tapauksia muiden hoidettaviksi.

– Dataa voisi hyödyntää nykyistä paremmin monimutkaisten terveydenhuollon asiakokonaisuuksien hahmottamisessa, mittaamisessa ja toiminnan ohjaamisessa.

Voisimme ehkäistä turhaa potilaiden edestakaisin pallottelua ja parantaa hoidon laatua.

Nykyisestä terveydenhuoltojärjestelmästä ja sen toiminnasta on kertynyt vuosikymmenten aikana mutu-tuntuma, jonka pohjalta toimintaa voidaan kehittää. Jos tai kun tuleva sote-uudistus myllää rakenteet uusiksi, tämä tuntuma kadotetaan.

- Silloin meillä on pakko olla tietoa käytettävissä, Mustonen kiteyttää.

Olemme väsyksiin asti koonneet ja kirjanneet dataa, mutta tieto on sellaisessa muodossa tai järjestelmissä, että sitä on erittäin vaikea saada sieltä ulos.

TOINEN SUURI MURROS on tapahtumassa siinä, että potilaiden itsensä tuottama tieto halutaan saada myös terveydenhuollon käyttöön.

Pirjo Mustosen mielestä tämä on erittäin hyvä kehitys – tieto pitäisi vain saada sovitettua terveydenhuollon prosesseihin niin, että se oikeasti johtaisi johonkin.

Yksi esimerkki tästä on pitkäaikaissairauksien seuranta. Aiemmin potilaat kävivät määräaikaiskontrolleissa silloin, kun ajankohta oli kalenteriin sovittu. Nyt ollaan siirtymässä kohti sairauksien ”online-seuran-

taa”, jossa apua tarjotaan silloin, kun potilas sitä tarvitsee.

– Toimijoiden ja prosessien tulisi reagoida joustavasti potilaiden voinnin muutoksiin: ei aikataulun mukaan vaan sen mukaan, miten potilas oikeasti voi, Mustonen korostaa.

Dataa voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin myös terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen ja asenteiden näkyväksi tekemisessä. Mustosen mielestä terveydenhuollossa tulisi kannustaa niitä ihmisiä, jotka tekevät työtä hyvin ja oikealla asenteella.

– Jotta sitä voitaisiin kannustaa, sitä pitäisi ensin kyetä näkemään ja mittaamaan, hän summaa.

PIRJO MUSTONEN TUNNUSTAA olevansa sielultaan kehittäjä. Kaikissa tehtävissään hän on pyrkinyt parantamaan totuttuja toimintamalleja ja luomaan jotain uutta.

Vapaa-ajallaankin hän mielellään kehittää jotakin: esimerkiksi kesämökillä on työn alla hehtaarin kokoinen kukkaniitty.

Pahimmiksi esteiksi kehittämistyölle Mustonen nimeää oman edun tavoittelun ja kiireen.

– Organisaatioilla ja ihmisillä on taipumus osaoptimointiin. Siitä yli pääseminen, että voitaisiin ajatella yhteistä etua, on aika iso haaste, hän pohtii.

Käytännön tasolla ihmiset ovat niin työllistettyjä, että kehittämistyöhön ei tahdo riittää aikaa. Paradoksaalisesti kiire estää asioiden kehittämisen siten, että jatkossa ei olisi niin kova kiire.

– Aluksi kehittämistyö vie resursseja, mutta pitkällä tähtäimellä se tuo paljon säästöjä, Mustonen muistuttaa.

PIRJO MUSTOSEN VUODET Valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta

Syntyi Espoossa 1962

1980 Kirjoitti ylioppilaaksi Imatrankosken lukiosta

24 Mylab Nyt 2/2018

1986

1989 Ensimmäinen lapsi syntyi

Väitteli tohtoriksi

Toinen lapsi syntyi 1992

2000

2001

Valmistui sisätautilääkäriksi

Pirjo Mustonen nauttii siitä, että saa tehdä kiinnostavaa, dynaamista työtä, joka synnyttää konkreettisesti jotain uutta. ”Olen analyytikko ja aloitteentekijä. Nykyisissä tehtävissäni nämä kaksi puolta yhdistyvät”, hän hymyilee.

KUN PIRJO MUSTONEN jää aikoinaan eläkkeelle,

hän toivoo voivansa tuntea, että on omalta osaltaan voinut parantaa suomalaista terveydenhuoltoa ja väestön terveyttä.

– Minulle on tärkeää, että työni on mielekästä ja hyödyllistä yhteiskunnalle. Nautin myös ryhmätyöstä: että saamme yhdessä aikaan jotain, joka parantaa maailmaa.

Väestön terveyttä Mustonen edistää myös ideoimassaan Meijän polku -hankkeessa, jossa pyritään lisäämään keskisuomalaisten hyvinvointia liikunnan, levon, luonnon ja yhteisöllisyyden kautta.

Meijän polkuun osallistuvat niin maakuntaliitto, sairaanhoitopiiri, korkeakoulut, lii-

kuntatoimijat kuin luontoasiantuntijatkin.

Ajatuksena on kannustaa väestöä erityisesti luonnossa liikkumiseen.

Alueen kunnat on haastettu mukaan ideoimaan, millaiset toimet sopivat juuri heidän väestölleen. Lisäksi on tarkoitus koota dataa ihmisten liikkumisen, hyvinvoinnin ja terveyden muutoksista tulevaan tutkimuskäyttöön.

Meijän polun mottona on ”Liiku ja huilaa Keski-Suomessa”. Ehtiikö idean äiti itse liikkua ja huilata?

– Siinä on kyllä jatkuva oma hyvinvointihaasteeni. Pitäisi tehdä vähemmän töitä, Pirjo Mustonen naurahtaa.

Toimi SPR:n hyytymis­ laboratorion johdossa 2005 Valmistui kardiologiksi

2006

Aluekardiologiksi KeskiSuomen keskussairaalaan

2014

Viiden vuoden kuluttua toivon työskenteleväni strategisena neuvonantajana tai kehittämistehtävissä jonkin ison alueellisen julkisen terveydenhuollon kokonaisuuden, sairaalan tai yliopiston palveluksessa.

Aloitti terveysdatan hyödyntä­ misen työelämä­professorina Jyväskylän yliopistossa

Sairaanhoitopiirin kehittäjäylilääkäriksi 2010

Innostun työssäni näennäisesti erilaisten asioiden törmäyksistä ja siitä syntyvistä uusista yhteyksistä.

2016 Sisätautiopin dosentiksi Itä-Suomen yliopistosta

2018 Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi

Mylab Nyt 2/2018 25

// MYLABIN KASVO TEKSTI: VIRPI EKHOLM KUVA: OLLI-PEKKA LATVALA

Suvi Paananen rakastaa kokkailua. Syksyinen sienipasta maistuu koko perheelle.

Parasta on tavallinen arki Kuka olet ja mitä teet Mylabilla?

Olen Suvi Paananen ja työskentelen projektipäällikkönä ja tiiminvetäjänä Mylabin toimitukset-tiimissä. Lisäksi toimin palvelupäällikkönä HUSLABin alueella Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa.

Palvelupäällikkönä huolehdin asiakkaan kokonaispalvelun ja ylläpidon sujumisesta. Tiiminvetäjänä puolestaan koordinoin projektitoimintaa yleisesti ja etsin päälliköt uusille projekteille.

Varsinaisessa projektipäällikön työssäni johdan erityisesti Mylabin integraatioprojekteja. Tällä hetkellä vastuullani on esimerkiksi My+ liittymät -projekti, jossa siirretään kaikki HUSLABin ulkoiset liittymät Multilabista My+ järjestelmään.

Milloin ja miten tulit Mylabille?

Aloitin Mylabilla vuonna 2011, kun olin juuri valmistunut Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Tulin tänne ensin vuorotteluvapaan sijaiseksi, jonka jälkeen työt jatkuivat projektipäällikön tehtävissä.

Mikä työssäsi on parasta?

Parasta on yhteistyö ihmisten kanssa.

Mylabissa on töissä mielettömän hienoja ihmisiä. On hienoa tehdä töitä niin motivoituneiden ihmisten kanssa.

Mikä työssäsi on haastavaa?

Työni on pitkälti ongelmien ratkaisemista, ja toisinaan ne ongelmat ovat haastavia. Koska minulla ei ole laboratoriotaustaa, välillä on haastavaa ymmärtää asiakkaan käsillä olevaa ongelmaa. On-

neksi meiltä löytyy henkilöitä, joilta voi niissä tilanteissa kysyä neuvoa.

Mikä sinua motivoi työssäsi?

Se, että saan ratkaista erilaisia ongelmia. Projektiluonteinen työskentely on myös todella motivoivaa. Tykkään siitä, että tekemisellä on alku ja loppu ja koen saavani asioita valmiiksi.

Mistä ilahdut?

Ilahdun siitä, kun näen lasteni oppivan uusia asioita. Minulla on kaksi poikaa, 2ja 11-vuotiaat. On ilahduttavaa nähdä, miten he kehittyvät ja menevät elämässä eteenpäin.

Mistä nautit vapaa-ajalla?

Nautin liikunnasta ja yhteisestä ajasta perheen kanssa. Uusin harrastukseni on mammafutis, jota pyrin jatkamaan nyt syksyllä. Käyn esikoisen kanssa myös suunnistamassa.

Mieheni kanssa kunnostamme hänen vanhempiensa kesämökkiä. Juuri havahduin siihen, että emme ole koskaan käyneet mökillä vain löhöilemässä. En oikein osaa istua paikoillani – koko ajan pitää puuhastella jotain!

Myös ruonlaitto on minulle harrastus.

Tykkään kokeilla ja kehittää uusia reseptejä. Ehkäpä joskus kokoan reseptit keittokirjaksi, jota voin jakaa lähimmille ihmisille.

Mistä haaveilet?

Minulla ei ole isompia haaveita. Pidän työstäni ja nautin jokaisesta arkipäivästä. Äitiyslomallakin kaipasin töihin!

SUVIN SIENIPASTA PROSCIUTTO 300 g farfalle-pastaa 1 rkl oliiviöljyä 1 punasipuli 1 valkosipulin kynsi 100 g siitakesieniä 2 dl ruokakermaa 3 rkl artisokkatahnaa 2 rkl omenasosetta 1 dl valkoviiniä 50 g gorgonzolaa 100 g prosciuttoa

(ilmakuivattua kinkkua) 1 tl suolaa ripaus mustapippuria 3 rkl tuoretta basilikaa • Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.

• Hienonna sipulit. Paloittele sienet ja viipaloi prosciutto.

• Kuullota sipulit öljyssä. Lisää sienet ja paista niin pitkään, että neste on haihtunut.

• Lisää ruokakerma, artisokkatahna, omenasose, valkoviini, gorgonzola ja prosciutto.

Paista seosta välillä sekoittaen noin 5 minuuttia.

• Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää hienonnettu basilika.

• Sekoita valutettu pasta kastikkeen sekaan.

Seuraava Mylab Nyt ilmestyy keväällä 2019.

Tämän lehden ja muita mielenkiintoisia artikkeleita löydät myös kotisivuiltamme:

@MylabOy

@mylab_oy

www.mylab.fi

www.mylab.fi

Mylab Nyt 2/2018 27

Delivering data, delivering life.