Mylab Nyt 1/2020

ETUSIVUN

MIKROBIOLOGIAA

Ylilääkäri Antti Hakasen mielestä harvalla alalla pystytään ottamaan uusi diagnostiikka käyttöön muutamassa päivässä, kuten koronavirusgeenitestin tapauksessa tehtiin. s. 22

Mylabin vilkas koronakevät

Korona tuli vauhdilla laboratorioihin

6 10 20

Virukset edistävät elämää ja kuolemaa

SENSITIIVINEN, RESISTENTTI, INTERMEDIATE?

My+® mikrobiologian uusi graafinen koostenäkymä on päätöksenteon tukenasi näytteen herkkyyden tutkimisessa, sopivan mikrobilääkkeen valinnassa ja viestinnässä hoitoyksikölle.

1/2020 NYT

PÄÄKIRJOITUS

// Samuli Niiranen

UUTISET

// Laboratoriojärjestelmä tutuksi jo

opiskellessa

// Koronakevät poiki ison tukun

asiakasprojekteja

// Mehiläisen Etelä-Korean-projekti

sujui rivakasti

ILMIÖ // Korona tuli taloon

TIEDE

// Rokotekehitys on matka kohti normaalia

VIISI KYSYMYSTÄ // Virus luo ja tuhoaa

HENKILÖ // Antti Hakanen

MYLABIN KASVO // Rauno Liius

KUSTANTAJA: Mylab Oy, Hatanpään valtatie 26, 33100 Tampere

TUOTTAJAT: Taru Honkonen, Anna Hirsimäki

TOIMITTAJAT: Juha-Pekka Honkanen, Henna Lusa

KUVAAJAT JA KUVITUS: Suvi Elo, Juha-Pekka Honkanen, Anne Rinnet-Liius, Teemu Raudaskoski

ULKOASU JA TAITTO: Elina Reineck

PAINATUS: Eura Print Oy, Eura

PAINOS: 1000 kpl

ISSN 2342-2211 (painettu)

ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu)

Latinan sana corona tarkoittaa kirjaimellisesti kruunua ja termillä viitattiin antiikin Roomassa kunniamerkkeihin, joita annettiin merkittäviä sotilaallisia tai muita urotekoja tehneille kansalaisille. Esimerkiksi corona civica, tammenlehvistä punottu seppelekruunu, oli toiseksi korkein tällainen kunniamerkki, joka voitiin jakaa esimerkiksi tunnustuksena kanssakansalaisten henkien pelastamisesta.

KORONAVIRUS ON SAANUT nimensä kruunua muistuttavasta ulkokuorestaan. Näin koronavirusepidemian aikakautena, voitaisiin kruunu jakaa kunniamerkkinä myös suomalaiselle terveydenhuollolle ja laboratoriotoiminnalle, joilla on ollut keskeinen rooli siinä, että olemme Suomessa varsin menestyksekkäästi epidemiasta toistaiseksi selvinneet. Mylabin puolesta suuri kiitos asiakkaillemme yhteistyöstä viimeisten kuukausien aikana. Yhteisten IT-projektien sujumisella on varmasti ollut vaikutuksellinen rooli yhteisessä yhteiskunnallisessa tehtävässämme. Vahvaan keskinäiseen luottamukseen perustuvassa yhteistyössä on voimaa nyt ja tulevaisuudessa.

TEEMAAN LIITTYEN käsittelemme käsissäsi olevassa Mylab Nyt 1/2020 -lehdessä koronavirusepidemiaa varsin laajasti eri tulokulmista –laboratorioammattilaisten työarki- ja yhteistyökokemuksista korona-aikana sekä epidemiaan liittyvistä IT-projekteista ja -yhteistyöstä aina viruksen alkulähteen pohdintoihin asti. Antoisia lukuhetkiä ja rentouttavaa kesää 2020.

Samuli Niiranen toimitusjohtaja Mylab Oy

TEKSTI:

Laboratoriojärjestelmä tutuksi jo opiskellessa

// Kolmen ammattikorkeakoulun ja Mylabin yhteistyön ansiosta moni tulevaisuuden bioanalyytikko osaa käyttää sujuvasti laboratoriotietojärjestelmää jo työharjoitteluun tullessaan.

Maaliskuussa Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) syötettiin pohjatietoja uuteen ammattikorkeakoulujen omaan My+®laboratoriotietojärjestelmään. Käynnissä on nyt myös etätyönä tehtävä projektityö, jossa luodaan järjestelmän ohjeistusta ensi syksyksi.

- Proj ektityötä vetää opiskelija, joka on käyttänyt My+:aa jo työharjoittelussa. Ohjeistuksen tekeminen on hyvä tapa oppia järjestelmän käyttö ja sen hyödyntämismahdollisuudet opetuksessa, sanoo TAMK:n bioanalytiikan opettaja Ulla Kähkönen

My+:n oppilaitosversion kehittäminen lähti liikkeelle muutama vuosi sitten alan messuilla käydyistä keskusteluista. Kehitystyöhön tuli mukaan kolme ammattikorkeakoulua: TAMK, Pohjois-Savossa toimiva Savonia ja pääkaupunkiseudun Metropolia. Puuhamiehenä toimi Savonian ICT-suunnittelija Juha Laitinen, joka koordinoi yhteistapaamisia ja oli jo aiemmin esittänyt toiveen Mylabille oppilaitosympäristöön soveltuvan nykyaikaisen pilvipalvelujärjestelmän kehittämisestä.

- Loppukeväällä 2019 saimme amma ttikorkeakoulujen My+ sovelluspalvelun pyörimään. Analysaattoreita liitimme kesäkuussa ja syksyllä koulutimme pääkäyttäjiä järjestelmän käyttöön. Metropoliassa analysaattorit

asennetaan myöhemmin muuton takia, kertoo käyttöönottoprojektin projektipäällikkönä toiminut Juuso Koivula Mylabilta.

Kynät ja paperit nurkkaan

Tähän mennessä TAMK:sta valmistuneet bioanalyytikot ovat käyttäneet harjoituksissa paperia ja kynää ja tuloksia on tarkasteltu analysaattorien ruuduilta. Savoniassa oli ollut käytössä Mylabin vanha Multilablaboratoriojärjestelmä, mutta vanhentuneen järjestelmän käytön hiivuttua toivottiin tilalle nykyaikaisempaa, paremmin opetuksen tarpeita palvelevaa järjestelmää.

- Nyt pystymme simuloimaan oikeaa elämää täällä koulussa, jolloin opiskelijoilla on paremmat lähtökohdat työharjoitteluun ja -elämään, bioanalytiikan lehtori Mirja Saukkonen Savoniasta toteaa.

- Opiskelijat pääsevät kokeilemaan, miten tutkimuspyynnöt tehdään, tulokset lähetetään ja niin edelleen. Kokonaisprosessi tuntuu oikeammalta, kollega Sanna Kolehmainen lisää.

Koulut ovat sopineet yhdessä muun muassa järjestelmän käytön periaatteet sekä käytettävät viitearvot. Oikeita potilastietoja järjestelmään ei viedä.

Kähkösen mielestä on hienoa, että nyt My+:n avulla opiskelijoille voidaan konkreettisesti näyttää ja opettaa, mikä on tietojär-

jestelmän rooli laboratoriossa. Hän huomauttaa, että bioanalyytikon tehtävät ovat muuttuneet.

- Autovalidointia kä ytetään yhä enemmän. Kone analysoi tiedot ja hyväksyy ne automaattisesti, mikäli ne pysyvät annettujen rajojen sisäpuolella. Laboratoriotyöntekijä poimii vain ne vastaukset, jotka tarvitsevat erityistä tulkintaa tai uusinta-ajoja. My+ mallintaa tätä toimintatapaa.

Kohti näytteenoton mobiilia tulevaisuutta

Kähkösen mukaan TAMK:ssa opiskelijat ottivat järjestelmän ilolla vastaan. Järjestelmän he ovat kokeneet helppokäyttöiseksi ja käyttäjäystävälliseksi.

- Syste emin rakentaminenkin on hyvää oppia. Jonkun on syötettävä sinne oikeat arvot ja huolehdittava, että ne ovat ajan tasalla. Työelämässä hän ei tätä välttämättä näe. Savoniassa toivotaan, että jossain vaiheessa kouluihin saataisiin My+ mobiilinäytteenottosovellus ja että järjestelmäkokonaisuus voitaisiin liittää muun muassa potilastietojärjestelmiin.

- Projekti on edistänyt eri oppilaitosten välistä yhteistyötä monella tasolla. Mylabilla on todella paljon teknistä asiantuntemusta ja substanssiosaamista. Järjestelmän pystyttämisen suhteen haluamme antaa ison kiitoksen ja hattuakin nostaa, Laitinen tuumii.

Indiko Plus -analysaattorin äärellä My+ laboratoriotietojärjestelmään tutustumassa ICT-suunnittelija Juha Laitinen ja lehtori Mirja Saukkonen. Kuva: Savonia-ammattikorkeakoulu

Koronakevät poiki ison tukun asiakasprojekteja

// Mylabin kevät oli kiireinen, kun koronavirusepidemia muutti asiakkaiden tarpeita ja toimintamalleja. Koronaan liittyvät työt priorisoitiin ja muutokset toteutettiin kotoa käsin etäyhteyksin.

Projektipäällikkö ja Mylabin toimitukset -tiimin vetäjä Suvi Paananen oli ehtinyt olla vanhempainvapaalta töihin palattuaan neljä päivää toimistolla, kun Mylabilla siirryttiin etätöihin maaliskuun 13. päivänä. Samalla kun työntekijät järjestelivät etäyhteyksiään ja kotona työskentelyn toimintatapojaan, alkoi Mylabille tulla erilaisia asiakaspyyntöjä tiuhaan tahtiin eri puolilta Suomea.

– Yllätyin, kun tilauksia tuli todella nopeasti ja jopa useita päivässä. Siinä vaiheessa tiiminvetäjät miettivät, kuinka tiimit saadaan toimimaan, tieto kulkemaan ja työt hoitumaan kotoa käsin mahdollisimman hyvin. Niin me kuin asiakkaat olimme odottavalla kannalla sen suhteen, kuinka epidemia vaikuttaa muihin käynnissä oleviin tai suunniteltuihin projekteihin, hän toteaa.

Iso osa asiakkaiden pyynnöistä on koskenut analysaattoriliitäntöjä, sillä sairaaloihin ja laboratorioihin on hankittu uusia laitteita joko koronavirusdiagnostiikkaa tai muiden tautien poissulkemista varten. Lisäksi ole -

massa oleviin analysaattoreihin on lisätty uusia tutkimuksia. Alkuvaiheessa Mylabilla tehtiin töitä, että tartuntatauti-ilmoitukset saadaan lähtemään laboratoriotietojärjestelmästä nopeasti THL:lle.

– Normaalioloissa tartuntatauti-ilmoitukset on tarkastettu käsin ja ne on lähetetty eteenpäin parin päivän sisällä. Nyt automatisoimme tiedonvälityksen, ja koronatutkimuksia koskevat tiedot lähetetään samana päivänä, Paananen kertoo.

Myös projektipäällikkö Juha Piittalan kevät on ollut kiireinen. Osa uusista laiteliitännöistä on vaatinut Mylabilta ohjelmistokehitystä, koska korona-analytiikkaa varten on hankittu laitteita, joita ei ollut aikaisemmin liitetty Mylabin toimittamiin tietojärjestelmiin.

– Asiakkailta on tullut kovasti kiitoksia siitä, että olemme saaneet nopeasti uudet liitännät toimimaan ja tulokset siirtymään, Piittala kertoo.

Paanasen mielestä koronatilanne vaikutti yllättävän vähän muihin käynnissä oleviin

Yllätyin, kun tilauksia tuli todella nopeasti ja jopa useita päivässä.

Suvi Paananen projektipäällikkö, Mylab

projekteihin. Joitakin käyttöönottoja on siirretty ja osa uusista projekteista odottaa tilanteen rauhoittumista. Etätyöhön asettautuminen onnistui hänen mielestään odotettua paremmin ja projektit ovat edistyneet yllättävän hyvin, vaikka niin Mylabin väki kuin moni asiakkaan edustajista on tehnyt töitä kotoa käsin. Paananen uskoo, ettei koronaan liittyviä asiakasprojekteja tule syksyllä samalla rytinällä, vaikka uusi koronaepidemia-aalto tulisikin.

– Osa koronaan liittyvistä töistä on vielä kesken ja teemme laiteliitäntöjä edelleen, mutta oma käsitykseni on, että asiakkailla on nyt kapasiteettia hyvin. Uskon, että he selviävät tällä kasvatetulla kapasiteetilla pitkään.

Paitsi asiakkaan laitekapasiteetit, myös Mylabin henkilöstömäärä kasvoi kuluneen kevään edetessä kohti kesää. Kiireisen koronakevään aikana Mylab toivotti tervetulleeksi lähes 20 uutta työntekijää. Uusien tekijöiden myötä taloon saatiin lisää osaavia resursseja Mylabin laajentuviin tuotekehityksen tarpeisiin.

Koronakevään aikana uusia laitteita ja analysaattoreita liitettiin ja järjestelmäyhteyksien tiedonvälitystä lisättiin Mylabin toimesta maantieteellisesti laajoilla alueilla. Kasvatetun laitekapasiteetin arvioidaan riittävän mahdollisen toisen tartunta-aallonkin yli.

Kemi

Oulu

Kuopio

Jyväskylä

Tampere

Lappeenranta

Etelä-Korea

Tallinna Helsinki, Vantaa, Espoo Rauma

Pori Turku Salo

TEKSTI: HENNA LUSA

Mehiläisen projekti EteläKoreaan sujui rivakasti

// Mehiläinen lähetti keväällä koronavirusnäytteitä analysoitavaksi Etelä-Koreaan. Mylab auttoi potilaiden tietosuojan turvaamisessa.

MAALISKUUSSA SUOMESSA oli kova tarve tehdä PCR-testejä koronaviruksen diagnosointiin, mutta lähialueiden laboratorioissa kapasiteetti oli vielä pieni. Mehiläisen asiakkailla oli tarvetta tuhansille testeille päivässä, mutta niitä pystyttiin tekemään vain satakunta. Ongelman ratkaisemiseksi Mehiläinen rakensi yhdessä laajan suomalaisen yrityskoalition kanssa kuljetusyhteyden lentoteitse yhteistyölaboratorioon Etelä-Koreaan, minne näytteitä lähetettiin analysoitavaksi.

Mehiläisen yksityisten terveyspalvelujen toimialajohtaja Anssi Hartiala kertoo, että Suomeen oli tilattu uusia laitteita koronavirusdiagnostiikkaa varten, mutta niiden toimitusaika oli pitkä, joten niistä ei saatu apua akuuttiin tilanteeseen.

Oli iso onnistuminen, kun pääsimme yhdeksässä päivässä ideasta tuotantoon.

Anssi Hartiala, toimialajohtaja, Mehiläinen

– Etelä-Koreassa epidemia oli jo rauhoittumassa, joten mietin, olisiko siellä testauskapasiteettia. Laskeskelin lapun nurkalle, paljonko logistiikkakustannus per näyte olisi, mikäli niitä lähetettäisiin tarpeeksi iso määrä. Laskelma näytti kohtuulliselta. Ilmasillan rakentamisessa WhatsApp oli loistava viestintäväline, jonka avulla hoituivat niin lennoista sopiminen Finnairin kanssa, kommunikaatio eteläkorealaiseen yhteistyölaboratorioon kuin kotimaisen logistiikkaketjun järjestelyt, hän kertoo.

Mylab tuli mukaan projektiin, kun tietosuojan vuoksi näytteet haluttiin lähettää Etelä-Koreaan näytenumeroilla yksilöityinä, mutta ilman potilastietoja. Etelä-Koreasta

saadut tulokset piti liittää näytenumeron perusteella laboratoriotietojärjestelmässä oikean potilaan tietoihin. Työ hyväksyttiin kiireellisellä aikataululla integraatiotiimin tehtäväksi 30. maaliskuuta, ja jo viikon kuluttua toteutus oli valmis.

– Ratkaisu oli varsin innovatiivinen ja se antaa jatkossa uusia mahdollisuuksia tutkimusten teettämiseen laboratorion ulkopuolella, kertoo Mylabin projektipäällikkö Taija Leppäkoski.

Mehiläisen järjestämiä lentoja toteutui huhti–toukokuussa kymmenkunta. Huhtikuun lopulla tarve alkoi vähentyä, kun testauskapasiteettia saatiin luotua Suomeen. Nyt valmiutta pidetään yllä mahdollisen toisen aallon varalta.

– Oli iso onnistuminen, kun pääsimme yhdeksässä päivässä ideasta tuotantoon. Logistiikkaluvat, logistiikka Suomessa ja EteläKoreassa sekä tulliluvat – kaikki saatiin suurlähetystön avulla nopeasti hoidettua. Yritykset lähtivät innolla mukaan. Saimme lisättyä Suomen testauskapasiteettia merkittävästi.

Hartiala on tyytyväinen myös Mylabin toimintaan projektissa. Hänen mielestään toiminnallisuus saatiin toteutettua nopeasti ja tuhannet vastaukset voidaan liittää hetkessä potilaiden tietoihin. Samoissa tunnelmissa on Mylabin tuotekehityspäällikkö Sami Kuirinlahti.

– Asiak kaalla oli todella iso motivaatio saada testauskapasiteettia lisää. Yhteistyömme toimi mainiosti, sillä molemmissa päissä oli osaavat henkilöt. Ei tällaista toiminnallisuutta muuten saisi tällä vauhdilla tuotantoon, Kuirinlahti summaa.

Mehiläisen drive-in-testauspisteissä oli ruuhkaa, kun nenänielunäytteitä otettiin keväällä koronan diagnosoimiseksi. Osa näytteistä lähetettiin analysoitavaksi Etelä-Koreaan. Kuva: Mehiläinen/Hannele Salmi

TEKSTI: HENNA LUSA

KUVAT: TEEMU RAUDASKOSKI

KORONA TULI TALOON

// Tänä keväänä ihmisten elämä mullistui monin tavoin, kun koronaviruspandemia levisi ympäri maailman. Selvitimme, miten tämä ennalta tuntematon uhka muutti eri puolilla Suomea laboratorioissa työskentelevien arkea.

Keskityn työssäni välillä analytiikkaan ja välillä olen näytteenotossa. Koronavirusepidemia yllät ti minut, en olisi ikinä kuvitellut, että tällaisesta asiasta voisi syntyä tällainen hämmennys. Onneksi olen tottunut jatkuviin muutoksiin, se helpotti kriisitilanteeseen sopeutumista.

Aluksi kukaan ei oikein tiennyt, miten kuuluisi toimia. Töihin tullessani luin aina ensimmäisenä toimintaohjeet, jotka muuttuivat jatkuvasti. Potilaan kohtaaminen vei todella paljon aikaa. Piti skarpata todella paljon ja asiat jäivät vähän uniinkin pyörimään, mutta

vähitellen jännitys poistui. Koska muita kuin COVID-19-näytteitä tuli laboratorioon selvästi vähemmän kuin normaalisti, selvisimme tilanteesta hyvin.

Päivystyslaboratoriossa meitä on yli 70, joten tartunta voisi levitä helposti. Koska puhdistusta ja desinfiointia on lisätty huomattavasti, olemme luultavasti täällä paremmin suojassa kuin kaupassa liikkuessa. Kesän alussa tilanne Varsinais-Suomessa on selvästi helpottanut. Ohjeistukset ovat vakiintuneet ja työhön on tullut rutiinit. Huomasin, että kaikesta selvitään yhdessä!”

PIIA LAINIO, laboratoriohoitaja, Tyksin päivystys- ja automaatiolaboratorio

Työskentelen vastuuyksikön päällikkönä ja koordinoin palvelutuotantoa – akateemiseen tiimiini kuuluu lääkäreitä, sairaalamikrobiologeja ja muita asiantuntijoita. Pyrin itsekin osallistumaan kokonaisvaltaisesti koko tehtäväkenttäämme.

Tammikuun alkupuolella WHO ilmoitti, että Kiinassa Wuhanin maakunnassa esiintyy erikoisia keuhkokuumetapauksia. Kiina julkaisi ripeään tahtiin tietoja SARS-CoV-2-viruksesta, joka oli osoitettu keuhkokuumeen aiheuttajaksi. Teimme paljon yhteistyötä eurooppalaisten yhteistyökumppaneidemme kanssa. Kuun lopussa saimme valmiiksi ensimmäisen version PCR-testistämme. Ensimmäisen tautiepäilyn ja -tapauksen näytteet tutkittiin sekä meillä että THL:ssä.

Maaliskuun puolivälissä tilanne eskaloitui –näytteiden määrä vuorokaudessa kasvoi ensin kymmenkertaiseksi ja sitten satakertaiseksi,

joten tarvittiin hyvin nopeita peliliikkeitä. Merkittävä osa laboratoriomme prosesseista muutettiin LEAN-periaatteella yksinomaan koronadiagnostiikkaa varten ja siirryimme kolmivuorotyöhön. Nyt pyöritämme tuotantoa viidellä eri menetelmällä. Jos yhdessä tuotantolinjassa on ongelmia, voimme painottaa toista. Ongelmia on tuonut lähinnä se, että menetelmät otettiin nopeutetusti käyttöön ja meillä on ollut ajoittain pulaa tarvikkeista tai reagensseista.

Riippumatta siitä, mitä lähikuukausina epidemiologisesti tapahtuu, säilyy laboratoriodiagnostiikan tarve korkeana. Kriisissä toimimisessa on elementtejä, jotka jäävät pysyvästikin toimintaamme. Kyky keskittyä olennaiseen on parantunut ja ketteryyttä on tullut lisää.

On ollut antoisaa nähdä, että tiimityössä on voimaa eikä ketään jätetä pulaan.”

SATU KURKELA, osastonylilääkäri, HUS Diagnostiikkakeskus, virologian ja immunologian laboratorio

HILKKA TUKKINIEMI, tiimivastaava, HUSLAB:n laboratorioiden näytteenotto (Auroran sairaala, Laakson sairaala, Iho- ja allergiasairaala sekä Tullinpuomi)

Olemme hioneet Auroran ja Laakson sairaalojen laboratorioiden prosesseja LEAN-menetelmän avulla. Tullinpuomin laboratorio tuli vastuulleni 13. tammikuuta ja sielläkin oli tarvetta laittaa prosessit kuntoon. Muutostyö jäi kesken, kun maaliskuun 16. päivänä Laakson terveysasema muutettiin koronaterveysasemaksi. Siinä vaiheessa ei ollut vielä aavistustakaan siitä, mitä oli tulossa.

Puhelimet alkoivat soida ja aloin järjestää pika pikaa laboratoriopistettä Laakson terveysasemalle.

Kaksi ja puoli viikkoa otimme kahden hengen voimin veri- ja nielunäytteitä ja myöhemmin saimme avuksemme lisää väkeä. Teimme paljon ylitöitä ja näytteenottomäärien lisään-

tyessä perustimme toisenkin näytteenottohuoneen.

Täysissä suojavarusteissa näytteitä ottaessa hiki valuu eikä silloin voi juoda eikä syödä. Olen koettanut pitää huolta tiimiläisten lepohetkistä, palautumisesta ja turvallisuudesta mahdollisuuksieni mukaan. Suojaimien hankkimisrumba on jatkunut nyt jo yli 11 viikon ajan. Olen joutunut välillä palauttamaan huonolaatuisia suojaimia.

Pitkä kokemus, monipuolinen kouluttautuminen ja osaamisen rutiinit ovat auttaneet minua selviytymään tilanteesta. Koronan esilläolo mediassa ja työssä on luonut painetta. Työyhteisössä keskustelemme ja koetamme auttaa toisiamme. Yhteishenki ja tsemppaus on hyvin tärkeää.”

SUSANNA MATILAINEN, laboratoriohoitaja ja hygieniavastuuhoitaja, ISLAB, KYS:n päivystyslaboratorio

Työskentelen päivystyslaboratoriossa ja toimin hygieniavastuuhoitajana. Koulutan laboratorion infektioryhmää kollegani kanssa sekä päivitän esimerkiksi vakavien infektioiden eristyskäyttäytymisen työohjeita. Kun Wuhanista alkoi tulla ensimmäisiä uutisointeja, tuli hieman hämmentynyt olo. Mikähän tämä juttu on ja voiko tämä levitä Suomeenkin? Lähdimme heti päivittämään työohjeita erikoislääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Oletimme, että virus tulee tännekin, mutta aikataulusta ei ollut käsitystä.

Maaliskuuhun mennessä infektioryhmää oli koulutettu useaan kertaan. Harjoittelimme tyhjissä tiloissa, kuinka suojavarusteet puetaan ja kuinka huoneessa ja poistumiseteisessä toimitaan. Yksityiskohtaisesta toimintaohjeesta tuli 20-sivuinen ja pelkästään näytteenottoon liittyvää ohjeistusta siinä on kolme sivua. Jokaisella koronanäytteenottoa tekevällä piti olla varmuus siitä, että tietää tasan tarkkaan, mitä tekee.

Kriisi on kehittänyt moniammatillista yhteistyötämme. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen; laitoshuoltajat, laboratoriohoitajat, apulaisosastonhoitajat, osastonhoitajat, lääkärit, mikrobiologit ja niin edelleen. Siitä olemme saaneet paljon kiitosta.

Vaikka laboratoriohenkilökunnasta ei usein uutisoida, olemme tärkeässä roolissa potilaiden hoidossa. Moni ei tule ajatelleeksi, että myös hätätilanteissa laboratoriohoitajat ovat kiinteä osa hoitavaa tiimiä.

Moni ei tule ajatelleeksi, että myös hätätilanteissa laboratoriohoitajat ovat kiinteä osa hoitavaa tiimiä.

Uskon, että syksystä tulee kiireinen, sillä vaikka uutta aaltoa ei tulisi, on meidän luultavasti purettava koronan takia tekemättä jätettyjen tutkimusten ruuhkaa. Nyt olemme entistä paremmin valmistautuneet tulevaan.”

Siirryin tammikuussa Lahdesta Tampereelle ja työskentelen Fimlabilla mikrobiologian laboratorion eri työpisteissä. Maaliskuussa osastokokouksessa kerrottiin, että alamme ottaa koronavirusnäytteitä ja tutkia niitä. Esimieheni soitti ja kysyi, lähtisinkö ottamaan näytteitä Tays:iin pystytettävään näytteenottopisteeseen. Perehdytys oli samana päivänä ja olin ensimmäisten joukossa ottamassa koronavirusnäytteitä. Nenänielunäytteenottoa piti opetella, sillä siitä minulla oli hyvin vähän kokemusta.

Epidemian puhjettua hissiin sai mennä vain yksi kerrallaan, joten sain hyvää hyötyliikun-

taa, kun liikuin neljänteen kerrokseen rappuja pitkin. Aluksi teimme ylitöitä, mutta nyt työlistan mukainen työmäärä on riittänyt. Otettujen näytteiden määrä on vaihdellut paljon, mutta itse näytteenotto on nopeutunut huomattavasti.

Osa asiakkaista on ollut todella kannustavia, kiittänyt näytteenotosta ja tsempannut. Se on lisännyt jaksamista. On ollut myös hauska tutustua uusiin ihmisiin! Voi olla, että koronaepidemian takia liikkuvuus eri työpisteiden ja -tehtävien välillä lisääntyy. Olen ehkä myös valmiimpi muutoksiin, joita väistämättä aina välillä tulee.”

Kun hallitus päätti suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi, ei mennyt kauaa, kun saimme johtoportaasta sairaalan toimintaa koskevat suositukset. Tuntui uskomattomalta, että tässä käy näin. Meiltä oli ollut henkilökuntaa ulkomailla koulutuksessa, ja he joutuivat kahdeksi viikoksi karanteeniin. Koetimme tehdä järjestelyjä, jotta saamme työntekijöitä heidän tilalleen ja että potilaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta pidettäisiin mahdollisimman hyvää huolta. Eläkkeelle jääneet tuuraajat eivät olleet ”riskiryhmäläisinä” käytettävissä, joten koetimme pärjätä sillä työvoimalla, mitä meillä oli.

Suojaukset vaikuttavat myös näkemiseen ja kuulemiseen. Esimerkiksi suonen tunnistaminen näytteenotossa on ollut vaikeampaa.

Koronanäytteenotossa suojautuminen ja näytteiden pakkaaminen on hidastanut työtä, ja visiirit ja maskit vaikuttavat myös näkemiseen ja kuulemiseen. Esimerkiksi suonen tunnistaminen näytteenotossa on ollut vaikeampaa.

Teimme uudelleenjärjestelyjä näytelogistiikkaan, jotta saisimme koronanäytteistä tuloksia mahdollisimman nopeasti. Nyt analysoimme näytteitä täällä Satasairaalassa itse. Laboratorio on toiminut yhteistyössä sairaalaan perustettujen pandemiapoliklinikan, -osaston ja teho-osaston kanssa ja hankkinut myös vierilaitteita mahdollisten koronapotilaiden seurantaan. Aluksi normaali näytteenotto hiljeni jonkin verran, ei-päivystyksellistä toimintaa vähennettiin, osastoja yhdistettiin ja perustettiin pandemiayksikköä- ja poliklinikkaa. Pikkuhiljaa vähäisen riskin potilaita on kutsuttu leikkauksiin ja esimerkiksi sydänpotilaita kehotettu käymään normaaleissa kontrolleissa.

Lähipiiristä ja vähän kauempaakin on tullut tsemppausta ja kyselyä, miten me eturintamassa jaksamme. Olemme tukeneet toisiamme töissä. Olemme myös pyrkineet suojelemaan riskiryhmässä olevia työkavereita turhilta riskeiltä. Koronapandemia on kestänyt jo niin kauan, että ihmiset saattavat väsyä karanteeneihin ja säädöksiin ja ottaa irtiottoa. Jää nähtäväksi, mitä siitä ja sääntöjen höllentämisestä seuraa.”

ULLA IMMONEN, laboratoriohoitaja, Fimlab, Tampereen keskuslaboratorio, kliininen mikrobiologia

PIRJO KANGAS, apulaisosastonhoitaja, kliinisen kemian laboratorio, SataDiag, Satasairaala

ANNE-MARI MYKRÄ, osastonhoitaja, kliinisen kemian laboratorio, SataDiag, Satasairaala

Työhöni kuuluu kliinisen kemian laboratorion hoitohenkilökunnan päivittäinen työnjohtaminen ja henkilöstöhallinto. Osallistun myös jonkin verran näytteenottoon ja joskus haen näytteitä myös osastolta. Hoitajia meillä on 60 ja yksikkömme päivystää 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa.

Koronavirusepidemian iskiessä olin vielä Rauman laboratoriossa osastonhoitajana. Pian koronakriisin alettua aloitimme Raumalla, Porissa ja Kankaanpäässä riskiryhmäläisten näytteenoton. Tulosten saamisessa oli alkuun usein yli vuorokauden viive, kun näytteet lähetettiin muualle analysoitavaksi. Myöhemmin hankimme tarvittavat laitteet myös

Raumalle. 18. toukokuuta siirryin Satasairaalan kliinisen kemian laboratorioon.

Pyytävät yksiköt ovat pyrkineet helpottamaan laboratorion työskentelyä siten, että verikokeita ei välttämättä pyydetä ennen kuin koronavirusnäytteestä on saatu tulos. Tällöin näytteenottajan ei tarvitse suojautua niin perin juurin kuin silloin, jos koronatartunnasta on epäilys.

On vaikea arvioida, mitä kesä tuo tullessaan. Lomia hyväksymme tällä hetkellä kolme viikkoa kerrallaan. Uskon, että tästä keväästä pysyvänä muutoksena sairaalaan jää ainakin se, että olemme entistä tarkempia erityisesti käsihygienian kanssa.”

PÄIVI ANTTONEN, laboratoriohoitaja, Fimlab, Kuninkaankulman laboratorio, Tampere

Työskentelen Kuninkaankulman laboratoriossa näytteenotossa ja kierrän tarpeen mukaan myös muissa toimipisteissä. Koronavirusepidemia alkoi näkyä meillä maaliskuun alkupuolella lähinnä asiakkaiden kyselyinä. Työnkuvani muuttui, kun aloin ottaa koronavirusnäytteitä maaliskuun 9. päivästä lähtien Tays:n koronanäytteenottopisteessä ja myöhemmin myös muualla. Välillä näytteitä on käyty ottamassa asiakkaan kotona tai hoitokodissa.

Visiiriä en ollut ennen käyttänyt, enkä ollut aiemmin ottanut nenänielunäytteitä. Aika hikistä puuhaa näytteenotto on, kun suojavarusteita puetaan ja riisutaan ja paikkoja sii-

votaan potilaiden välissä. Osalla asiakkaista saattoi olla pelkoja virusta ja näytteenottoa kohtaan. Alkuvaiheessa olin väsynyt, kun oli niin paljon uutta opeteltavaa ja piti olla tarkkana koko ajan. Kun näytteenottoon saatiin perehdytettyä enemmän ihmisiä, työpäivät lyhenivät normaalimmalle tasolle.

Olen palannut takaisin vanhoihin tehtäviini, koronanäytteitä otan enää satunnaisesti. Kesää ja syksyä leimaa pieni varpaillaan olo – meillä täytyy olla valmius lisätä koronanäytteenottoa tarvittaessa nopeasti. Näyttää kuitenkin siltä, että pääsen kesälomalle alkuperäisen suunnitelman mukaan.”

RENJA SIRVIÖ, laboratoriohoitaja, Nordlab Oulun aluelaboratorio, Oys

Työskentelen Oys:n tiloissa pääsääntöisesti Avohoitotalon näytteenotossa. Kierrämme myös eri osastoilla ja välillä olen yhteispäivystyksen tiloissa. Olin yhteispäivystyksessä, kun kuulin töissä ensimmäisen kerran koronavirusepidemiasta. Eräällä potilaalla oli hengitystieoireita, ja syntyi epäilys tartunnasta. Meillä ei ollut vielä erillisiä tiloja infektio-oireisille potilaille. Kolme hoitajaa ehti alkuvaiheessa altistua koronaepäilylle ja he joutuivat karanteeniin, mutta heistä kukaan ei onneksi sairastunut.

Otin näytteitä yhteispäivystyksen lisäksi osastoilla, joissa oli koronaviruspositiivisia ja -epäiltyjä potilaita. Huoneen ulkopuolella oli kärryt, joihin oli laitettu valmiiksi suojavarusteet ja ohje siitä, millainen varustus näytteenottajalla pitää olla päällä. Otimme ensin näytteet muista potilaista ja vasta viimeisenä infektiopotilaista. Yhteispäivystyksessä, jossa infektiopuoli

oli eriytetty, ei saanut kesken päivän liikkua puolelta toiselle. Jouduimme lisäämään resursseja ja muuttamaan työvuoroja, jotta molemmille puolille riitti väkeä.

Perehdytimme muista yksiköistä tulevia uusiin tehtäviin. Monille heistä oli uutta esimerkiksi traumapotilaiden hoito sekä yhteispäivystyksessä nopeasti muuttuvat tilanteet, joten siellä saattoi tulla pelottaviakin hetkiä. Meillä on kuitenkin todella hyvä ilmapiiri täällä, puhumme kaikesta keskenämme, kannustamme toisiamme eikä ketään jätetä yksin.

Meitä laboratoriohoitajia on kismittänyt se, että mediassa vain sairaanhoitajat on nostettu sankareiksi. On unohdettu, että potilaiden kanssa lähikontaktissa on paljon muitakin, kuten esimerkiksi lääkäreitä, röntgenhoitajia ja meitä laboratoriohoitajia. Verikokeet ovat kuitenkin tärkeä osa potilaan diagnosointia ja hoitoa. Olemme koettaneet nostaa tätä kuuluville.”

YMAISA TERVANIEMI, tietojärjestelmävastuuhoitaja, kliinisen mikrobiologian laboratorio, SataDiag, Satasairaala

lläpidän laboratorion tietojärjestelmiä ja Satasairaalan potilastietojärjestelmän tutkimusrekisteriä. Teen paljon ohjeistuksia ja suunnittelen esimerkiksi näytelogistiikan ja -säilytysten käytäntöjä. Näiden tehtävien rinnalla teen laboratoriohoitajan töitä. Koronavirukseen liittyvä työ alkoi meillä jo tammikuussa. Mietimme, millaisia tutkimuksia mahdollisille koronavirusepäillyille pyydetään, mihin näytteet lähetetään ja kuka niitä tutkii. Kun epäilyjä sitten alkoi vyöryä, aloimme tutkia enemmän muitakin hengitystienäytteitä. Tietojärjestelmiin piti saada nopeita muutoksia, sillä välillä näytteitä lähetettiin THL:ään ja välillä Tyks:n laboratorioon. Ohjeistukset ovat muuttuneet taajaan, ja oman toiminnan muokkaus niiden mukaiseksi on työllistänyt paljon.

Koronaepidemian lisäksi meillä on ollut pi-

demmän ajan projekteja käynnissä, kuten potilastietojärjestelmien yhdistymisiä. Olemme välillä istuneet täällä yölläkin testaamassa, toimivatko uudet yhteydet. Työntekijämäärä on toistaiseksi riittänyt, mutta tiukilla olemme olleet. Aluksi kävin vähän kierroksilla työpäivän jälkeen kotonakin.

Varaudumme siihen, että näytteitä alkaa tulla paljon, jos Suomeen tulee toinen aalto. Pitkälle ei elämää pysty tällä hetkellä suunnittelemaan, mutta toivon, että saisin pitää kesälomaa.

Uskon, että tulevaisuudessa kiinnitämme enemmän huomiota työntekijöiden turvallisuuteen sekä olemme joustavampia laboratorion aukioloaikojen muuttamiseen tarpeiden mukaan. Maailma muuttuu koko ajan; diagnostiikka nopeutuu ja samalla myös potilaan hoitoennuste ja paraneminen nopeutuvat.”

SATU KÄRNÄ, laboratoriohoitaja, kliininen mikrobiologia, Nordlab Oulun aluelaboratorio, Oys

Ennen koronavirusepidemian tuloa tein serologian laboratoriossa aamuvuoroa ja satunnaisia viikonloppuvuoroja. Maaliskuussa, kun koronavirusdiagnostiikkaa pystytettiin, työvuorosuunnitelmat menivät uusiksi. Uusista vuoroista ja päivän jatkamisista päätettiin nopeasti päivä kerrallaan tilanteiden muuttuessa ja pisimmillään päivät venyivät 16-tuntisiksi.

Kun Oulun alueella alettiin ottaa koronavirusnäytteitä, pystyimme analysoimaan vain akuutit kiirenäytteet erittäin rajallisella testikapasiteetilla. Muillakin laboratorioilla oli kädet täynnä, joten meille tuli kova kiire saada menetelmät pystyyn ja toimiviksi. Meille lähetetään näytteitä Pohjois-Suomen laboratorioista Kokkolasta Inariin ja maaliskuun loppupuolella tuloksia piti saada yötä päivää. Perehdyttäminen muun työn ja koronanäytteenoton yhteydessä oli kova juttu. Koronanäytteiden käsittelyyn ja -diagnostiikkaan on osallistunut mikrobiologian lisäksi vapaaehtoisia Nordlabin muilta erikoisaloilta, yhteensä kolmisenkymmentä hoitajapuolen käsiparia. Välillä laiterikko on laskenut kapasiteettia ja olemme joutuneet miettimään,

kuinka ruuhka saadaan purettua.

Koska arkikuormitusta ei ollut niin paljon kuin normaalisti, jaksoin kuormittavassa tilanteessa hyvin. Askelia tuli paljon, sillä näytteiden kuljettelu vanhassa sairaalarakennuksessa on ollut ihmisjalkojen varassa. Nyt näytemäärät ovat hiipuneet ja moni sairaalalaboratorio analysoi näytteitä itse.

Kriisitilanne on ollut toisaalta virkistäväkin – työpäivät ovat olleet hyvin erilaisia normaaliin verrattuna ja olen tutustunut uusiin ihmisiin eri puolilta sairaalaa. Ehkä olemme kokeneet hieman enemmän arvostusta laboratoriossa kuin ennen, kun olemme olleet kriisin ytimessä ja meillä on ollut aikamoiset paineet harteilla. Normaalisti työkiertoihin pääsy on hidasta, mutta koronakriisi osoitti, ettei se ole vaikeaa, kun on tilanne päällä.”

SARI TARKKIO, osastonhoitaja, kliinisen mikrobiologian laboratorio, SataDiag, Satasairaala

Kun koronaviruksesta alkoi levitä tietoa maailmalla, aloin heti varmistella, että meillä on tarpeeksi näytteenottovälineitä. Meillä on aina ollut hyvä tarvikevarasto, sillä tutkimme paljon näytteitä influenssakausien aikana. Isoin ongelma on ollut, kun olemme yrittäneet kissojen ja koirien kanssa etsiä näytteenottovälineitä ja reagensseja soittelemalla yrityksiin ja konsultoimalla muita laboratorioita. Varaston täydentäminen on ollut vaikeaa, kun ympäri maailmaa käytetään suunnilleen samoja näytteenottovälineitä ja tutkimusmenetelmiä. Pienistä puroista on onneksi saatu iso virta ja alkuperäinen varasto on riittänyt kesäkuun alkupuolelle asti. Olemme hankkineet tosi paljon

ennakoiden ja riskilläkin, joten meillä voi jäädä käsiin tarvikkeita ja reagensseja.

Tällä hetkellä meillä on koronavirusdiagnostiikkaa varten hankittu kolme erilaista laitetta, joista kaksi on käytössä. Vaikka laboratorion aukioloaikoja on laajennettu, ihmisiä ei ole ollut vaikea saada tekemään ylimääräisiä vuoroja. Kaikesta on sovittu sovussa, ja siitä iso kiitos kuuluu henkilökunnallemme. Toivotaan, että koronavirusepidemia hiipuisi pois, kuten influenssaepidemioille aina jossain vaiheessa käy. Pidämme koronakriisin seurauksena uudella innolla yllä pandemiavarastojamme, sillä on tärkeää, että diagnostiikkaa ja tutkimuksia voidaan tehdä omassa sairaanhoitopiirissä.”

Rokotekehitys on matka kohti normaalia

// Massiivisten panostusten siivittämänä ensimmäinen koronarokote aiotaan saada laajaan jakeluun jo vuoden 2021 aikana. Työ ei kuitenkaan tule kerralla valmiiksi. Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet odottaa, että koronarokotteita tullaan kehittämään vuosien ajan.

Koronapandemian hillitsemiseksi kehitetään rokotteita jopa yli sadassa eri tutkimushankkeessa. Edistyneimmät niistä ovat edenneet kesän kynnyksellä satojen vapaaehtoisten mahdollistamiin ihmiskokeisiin. Samanaikaisesti työtä jatketaan myös monilla rokoteteknologioilla. Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet sanoo, etteivät ensimmäiset rokotteet onnistuessaankaan ole välttämättä täydellisiä ratkaisuja pandemiaan. Siksi useat samanaikaiset hankkeet ovat tärkeitä: onnistumiseen ei ole yhtä ainoaa varmaa reittiä.

– Koronarokotteilla on saatu aikaiseksi samantyyppisiä immuunivasteita kuin infektiosta toipuneilla, mikä on lupaavaa. Ei kuitenkaan ole varmaa, tarvitseeko suojaavan rokotteen aktivoida soluvälitteistä immuniteettia vai tuottaa neutraloivia vasta-aineita. Rämet arvioi, että suurin osa rokotehankkeista nojaa johonkin seitsemästä valtateknologiasta. Ensimmäisten joukossa koronarokotetta testaamaan päässeen Oxfordin yliopiston tutkimuksessa vaarattomaksi tehtyyn, varsin yleiseen adenovirukseen on liitetty koronaviruksen pintaproteiinia. Menetelmä oli kehitetty jo aiemmin ollutta MERS-epidemiaa vastaan ja tämän hetken koronatautia aiheuttavan koronaviruksen

perimää käyttävän rokotteen ensimmäiset tulokset tulivatkin nopeasti. Rämetin mukaan rokote vaikuttaa suojaavan apinoita vaikealta taudilta, mutta virusta löytyi edelleen rokotettujenkin apinoiden hengitysteistä.

– Tämä voi tarkoittaa ihmisillä sitä, että rokote vähentää tehohoidon tarvetta, mutta lieväoireinenkin sairaus olisi edelleen tartuttava. Jo teho vaikeaa tautimuotoa vastaan tämä olisi todella iso asia.

AKATEMIAPROFESSORI Seppo Ylä-Herttualan yhdessä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa kehittämässä rokotteessa ei käytetä virusta ollenkaan, vaan ainoastaan koronaviruksen pintaproteiinia. Tampereen yliopiston rokotetutkimus astuu tästä kehityssuunnasta vielä yhden askeleen eteenpäin, sillä sen VLP-teknologiassa käytetään keinotekoisesti luotuja koronaviruksen rakennetta jäljitteleviä partikkeleita (virus-like particles). Jos menetelmä toimii, elimistö kehittää immuunivasteen, joka muistuttaa ihmisen aidosti sairastuessa muodostamaa vastetta.

– VLP o n työläs tapa tehdä rokotetta, mutta todennäköisesti tehon ja turvallisuuden suhde olisi siinä paras. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä ja monipuolinen immuunivaste.

Kesäkuussa oli vielä epäselvää, miten koronaviruksen kaltaisten kappaleiden valmistaminen onnistuu. Menetelmä sinänsä on vanha, sillä Tampereen yliopistossa on Rämetin mukaan kehitetty vastaavanlaisia rokotteita eri viruksille jo vuosikymmenten ajan

Kun valmistustapa on selvä, rokotteen toimivuuden selvittäminen on Rämetin mukaan merkittävästi selkeämpää.

– Toivomme mukaan olemme onnistuneet tekemään ensimmäiset VLP-rokotteet vielä tämän vuoden aikana, jonka jälkeen pääsemme siirtymään eläinkokeisiin.

TEHOKKAAN JA TURVALLISEN valmistustavan löytäminen on viimeinen etappi ennen laajoja testauksia. Ihmiskokeissa vapaaehtoi -

sia ei kuitenkaan altisteta koronavirukselle tahallisesti, vaan niissä seurataan koronarokotteen saaneiden ja näiden verrokkiryhmän sairastuvuutta.

Tehon osoittaminen väestötasolla vaatii suurta osallistujien määrää ja myös riittävää koronaviruksen esiintyvyyttä heidän alueellaan.

Rokotetutkimuskeskuksella on Suomessa kansainvälisestikin ainutlaatuinen tutkimuskeskusten verkosto. Tässä mielessä Suomi on erittäin houkutteleva maa myös koronarokotteiden kliinisen tehon tutkimiseen.

– Mitä enemmän koronasair astumisia alueelle ilmenee, sitä nopeammin rokotettujen ja kontrolliryhmien ryhmien erot näkyvät. Tutkimusta voi myös nopeuttaa lisäämällä tutkittavien määrää.

Rokotteiden kehitysputki kestää tavallisesti vuosia, eikä tulosta aina edes saada.

Koronarokote näyttää onnistuvan ennätysajassa, uskoo Mika Rämet.

Virus luo ja tuhoaa

// Elämän edellytyksiä maailmankaikkeudessa tutkivan astrobiologian näkökulmasta viruksilla on ollut ratkaiseva rooli eläin- ja ihmiskunnan syntymiseen, sanoo Suomen johtaviin astrobiologeihin kuuluva dosentti Kirsi Lehto.

TEKSTI: JUHA-PEKKA HONKANEN

1Millainen on astrobiologian näköala koronapandemiaan?

Virukset ovat olleet elämän seuralaisia aivan ensi hetkistä alkaen. Nykyisin oletetaan, että elottomien lähtöaineiden ja ensimmäisten elämänmuotojen välille sijoittuu RNA-maailma. Oletettavasti se toimi jokseenkin samoilla mekanismeilla millä nykyiset virukset toimivat.

Katalyyttisistä ja lisääntyvistä RNA-molekyyleistä kehittyi niin monipuolinen ja tehokas, että se pystyi tuottamaan proteiinisynteesikoneiston. Ensin proteiinisynteesikoneisto tuotti vain satunnaisia pieniä aminohappoketjuja, mutta näistä kehittyi pian RNA:ta auttavia rakenneproteiineja, ja sitten proteiinientsyymejä, jotka vähitellen korvasivat alkuperäiset RNA-katalyytit. Proteiinikatalyytit tuottivat myös sellaisia entsyymejä, joiden avulla varhaiset RNA-sekvenssit kääntyivät DNA-muotoon. Elävä maailma muuttui nykyisenlaiseksi DNA-RNA-proteiinimaailmaksi.

2

Miten virukset ovat vaikuttaneet elämän alkuhetkiin?

RNA-maailma on oletettavasti toiminut jossain laajemmassa systeemissä kuin erillisissä soluissa – esimerkiksi konsentroiduissa liuoksissa jossain suljetussa tilassa. Kalvojen rajaamien solurakenteiden synty on kuitenkin ollut välttämätöntä jossakin vaiheessa: vasta erilliset solut olivat sellaisia toiminnallisia yksiköitä, joissa genotyyppi ja fenotyyppi oli sidottu toisiinsa, ja jotka saattoivat kehittyä luonnonvalinnan ohjaamina solulinjoina.

Miksi solurakenteet alkoivat muodostua? Mahdollisesti varhaiset replikoituvat genomit alkoivat vetäytyä kalvopussien sisälle välttääkseen kilpailun niitä uhkaavien parasiittisten RNA-juosteiden kanssa. Näitä syntyi runsaasti epätarkan kopioitumisen tuotteena. Ne kopioituvat tehokkaammin kuin pitkät genomiset juosteet, ja olisivat voineet tukahduttaa koko varhaisen lisääntymiskoneiston.

Virukset ovat elämän kaikista vanhimpia seuralaisia.

4

Virukset voivat tappaa, mutta myös edistävät elämää?

Kyllä – solut ovat jatkuvasti joutuneet kehittämään uusia puolustusmekanismeja alati muuntuvia viruksia vastaan. Ainakin yksisoluisilla lajeilla kuten meren yksisoluisella planktonilla virukset ovat tärkein solujen uusiutumissykliä ajava tekijä. Isommat lajit ovat kehittyneet niin vastustuskykyisiksi, että infektiopaineet pysyvät paremmin hallinnassa. Tuhoisia epidemioita tapahtuu harvoin.

3

Eli virukset ovat vanhempia kuin elämä maapallolla?

Ainakin tässä ajatusmallissa varhaisimmat virukset olisivat vanhempia kuin solulliset elämänmuodot, vaikka nykyisin ne ovatkin täysin riippuvaisia isäntäsoluistaan.

Nykyiset virukset ovat myös hyvin isäntäspesifisiä, mutta varhaisimmat virukset olivat yhteisiä varhaisille isäntäsoluille. Tämä tiedetään siitä, että eliökunnan kaikissa päähaaroissa esiintyy viruksia, jotka käyttävät proteiineissaan yhteisiä proteiinirakenteita (kuoriproteiinin ja replikaasiproteiinien tietyt laskostumisrakenteet). Tämä osoittaa, että nämä eliökunnan eri päähaaroissa esiintyvien virusten geenit periytyvät samasta alkuperästä. Virukset ovat elämän kaikista vanhimpia seuralaisia.

5

Mitä tämä tarkoittaa ihmisten ja virusten rinnakkaiselolle?

Lajien välillä siirtyviä patogeeneja on voinut menneinä aikoina olla paljon, kun ihmiset ovat syöneet kaikkia kiinni saatavia eläimiä. Infektioilla on ollut suuri merkitys ihmisten evoluutiossa. Ne ovat ajoittain hävittäneet pois ihmisyksilöitä ja tapahtumat ovat boostannneet ihmisten vastustuskykyä. Vastustuskykyiset yksilöt ovat lisääntyneet populaatiossa.

Covid-19 on ollut ihmiskunnalle muistutus siitä, että käymme koko ajan kilpajuoksua ja suojautumiskamppailua uusia taudinaiheuttajia vastaan. Tämä on myös muistutus siitä, että nämä tautiepidemiat liittyvät elämätapoihimme: ahtaaseen asumiseen, globaaliin matkustamisen sekä villieläinten tai kotieläinten liian ahtaaseen käsittelyyn.

TEKSTI: HENNA LUSA

KUVAT: SUVI ELO

Hyvät, pahat ja me

// Tyksin kliinisen mikrobiologian vastuualuejohtaja Antti Hakanen ei ajatellut olevansa mediaseksikkäällä alalla, kunnes koronaviruspandemia saapui Suomeen. Hän povaa suuria

mullistuksia tulevaisuuden terveydenhuoltoon ja diagnostiikkaan.

Ylilääkäri Antti Hakasen ammatinvalinnasta pystyi tarkkasilmäinen näkemään viitteitä jo hänen lapsuudessaan. Hänen kielitieteilijävanhempiaan huvitti alakouluikäisen pojan vahva kiinnostus keskiajan historiaan ja ruttoepidemiaan.

Hakanen harrasti tuohon aikaan partiota Koroisten Ritareissa Turussa. Aikuisena partio on jäänyt taka-alalle ja tilalle on tullut suunnistusharrastus.

– Suunnistus sopii metaf orana johtamiseen ja tutkijan mielenlaatuun. Ratkaisuja pitää tehdä nopeasti ja niihin pitää luottaa, mutta niitä täytyy myös uskaltaa kyseenalaistaa tiedon lisääntyessä. Parhaat suunnistajat kasaavat itsensä ongelmatilanteessa ja löytävät nopeasti uuden reitin, hän kuvaa.

Erikoistumisala ei ollut Hakaselle heti selvä, koska lääketieteessä suuntautumisvaihtoehtoja on valtava määrä. Hän oli hieman kallellaan infektiolääkäriksi erikoistumisen suuntaan, mutta perhesyistä valitsi alan, jossa ei tarvitse päivystää öitä.

– Päätös oli helppo, sillä puolisoni erikois-

tui päivystävällä alalla sisätautilääkäriksi ja endokrinologiksi ja meillä oli pieniä lapsia.

TYKS:N KLIINISEN mikrobiologian vastuualuejohtajana Hakanen kokee työskentelevänsä hyvässä moniammatillisessa työyhteisössä, jossa lääkärit, mikrobiologit, bioanalyytikot ja muiden alojen edustajat muodostavat dynaamisen tiimin. Lääketiede ja potilas ovat koko ajan läsnä. Näytteet, teknologinen kehitys, biologia, virusten ja bakteerien muuntuminen – tietoa tulee paljon ja se jalostuu koko ajan.

– Laboratoriomaailma on mielestäni yksi lääketieteen ydintoiminnoista. Koronaviruksen myötä aiemmin monesti taka-alalle jäänyt diagnostiikka onkin yhtäkkiä populääriä ja mediaseksikästä, hän naurahtaa.

Hakaselle on luonteenomaista kysellä asioita työssään. Hän lukee tarkkaan Helsingin Sanomista lasten tiedekysymykset. Näennäisesti yksinkertaiset kysymykset ovat hänen mielestään usein niitä merkittävimpiä.

– Heillä on ihan parhaita kysymyksiä, ku-

Innostun työssäni uusien mikrobiologisten haasteiden ratkaisemisesta.

Viiden vuoden kuluttua työskentelen edelleen innokkaasti kliinisen laboratoriodiagnostiikan ja tutkimuksen parissa, mutta työ on ihan erilaista kuin mitä tällä hetkellä voidaan kuvitella.

Antti Hakasen mielestä tutkijat eivät saisi lukkiutua liiaksi omiin organisaatioihinsa. Tyks:ssä tehdään paljon yhteistyötä eri oppilaitosten, sektoritutkimuslaitosten sekä muiden tahojen kanssa.

ten esimerkiksi hikoileeko saimaannorppa jään alla? Tieteessä emme voi lähteä joka asian perään, mutta kysymyksiä pitäisi uskaltaa kysyä paljon enemmän.

HAKANEN VERTAA KLIINISEN mikrobiologian diagnostiikan tämänhetkistä tilannetta meren äärellä seisoviin renessanssiajan tutkimusmatkailijoihin. Moni sanoo, ettei meren takana mitään ole, mutta uteliaimmat miettivät, kuinka sinne päästäisiin.

– Uskon, että alan merkitys tulee muuttumaan merkittävästi 5–10 vuoden aikana. Jo nyt ymmärrämme, että ihmisissä ja eläimissä

ANTTI HAKASEN VUODET

Syntyi

Turussa

Kirjoitti ylioppilaaksi

Turun Lyseon lukiosta

on enemmän muita soluja kuin omiamme. Uusin luku kertoo, että 53 prosenttia meistä on mikrobisoluja ja loput omia. Mikrobeilla on dramaattinen vaikutus terveyteemme.

Crohnin tauti ja muut tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyvät, puhumattakaan ärtyvän suolen oireyhtymästä tai ylipainosta. Hakanen odottaa näkevänsä uudenlaista diagnostiikkaa, jolla voidaan saada selvyyttä esimerkiksi näiden sairauksien etiologiaan.

– Millä tahansa lääkekuurilla ja ravinnollamme on iso vaikutus kehossamme oleviin bakteereihin, sieniin ja viruksiin. Vaikutuk-

Valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta, avioitui kollegan kanssa

Väitteli tohtoriksi

Ensimmäinen ja toinen lapsi syntyivät

Sai erikoistutkijan viran Kansanterveyslaitoksesta (KTL)

set näkyvät ensisijaisesti suolistossa, mutta myös esimerkiksi ruumiinonteloissa ja iholla.

Diagnostiikkamenetelmiä ja prosesseja pitää saada nykyistä nopeammiksi ja kustannustehokkaammiksi. Datan määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

– Haluan olla niitä, jotka tuovat tähän ratkaisuja. Emme saa kuitenkaan lähteä huuhaapolulle, kuten tarjoamaan mikrobikartoituksia, joissa kerrotaan niiden vaikutuksista parinmuodostukseen.

MIKROBIOLOGIA ON kehittynyt paljon 1800-luvun suurista oivalluksista. Hakanen haluaa käyttää ehkä kliseistäkin sanontaa, että kliinisessä mikrobiologiassa kyseessä ovat hyvät, pahat ja me, eli hyvät mikrobit, pahat mikrobit ja immunologinen puolustusjärjestelmämme. Tähän asti alalla on keskitytty pahojen mikrobien tunnistamiseen ja niiden nitistämiseen.

– Sata vuotta sitten espanjantaudin aikaan ei taudinaiheuttajaviruksia pystytty diagnosoimaan. Bakteereja pystyttiin, mutta antibiootteja ei ollut vielä. Sen aikaisia sairauskertomuksia on traagista lukea.

Hän muistuttaa, että aina välillä tulee uusia sairauksia ja mutaatioita. Terveydenhuollossa pitää olla koko ajan valmius nopeaan diagnostiikkaan, eristämiseen ja hoitoon, oli kyseessä koronavirus tai jokin muu.

– Hyvin harvalla alalla pystytään ottamaan uusi diagnostiikka käyttöön muutamassa päivässä, kuten koronavirusgeenitesti otettiin. Tällä alalla siihen vain täytyy pystyä.

TYKS:SSÄ OTETTIIN keväällä 2018 käyttöön Suomen ensimmäinen bakteeriviljelyrobottilinjasto. Hakasen mielestä lääketiede tulee

automatisoitumaan sekä siirtymään enenevissä osin verkkoon ja vieridiagnostiikkaan. Toisaalta isommissa laboratorioissa tarvitaan avoimia diagnostiikka-alustoja, joita pystytään nopeasti suuntaamaan uusia tarpeita kohti.

– Enne n ulkomaanmatka ostettiin siten, että käveltiin matkatoimistoon ja varaus tehtiin siellä. Nyt se kuulostaa esihistorialliselta. Uskon, että tulevaisuudessa ihmisillä on omia mittareita, jotka yhdistetään tietojärjestelmään ja lääkäriin otetaan yhteyttä chatillä. Sairaalassa käydään vain pakottavista syistä, esimerkiksi isoissa leikkauksessa, hän pohtii.

Millä tahansa lääkekuurilla ja ravinnollamme on iso vaikutus kehossamme oleviin bakteereihin, sieniin ja viruksiin.

Tiedon siirtymisen eri järjestelmien välillä pitää olla saumatonta ja nopeaa. Epärelevantin tiedon karsiminen ja lukujen tulkitseminen on tietojärjestelmälle ja asiantuntijoille iso haaste.

– Tässä meillä ja Mylabilla rii ttää yhteisiä haasteita ratkottavaksi pitkäksi aikaa. Hakanen kaipaa parempaa dataa terveydenhuollosta. Koronakriisissä maailman johtavat asiantuntijaorganisaatiot, kansalaiset ja päättäjät ovat kaikki saman uutisvirran armoilla. Myös ympäristönäkökohdat ovat tärkeitä.

– Kasvatamme ker takäyttöisten suojavarusteiden jätevuorta. Dieselinkäry lisääntyy, kun laboratorioita keskitetään. Kuinka diagnostiikan sivutuotteena tulevan muovijätteen määrää voitaisiin vähentää? Näihinkin löytyy varmasti ratkaisuja, hän toivoo.

Kolmas lapsi syntyi

Sai ylilääkärin viran KTL:stä 2008 (vuodesta 2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL)

Valmistui kliinisen mikrobiologian erikoislääkäriksi

Nimitettiin

dosentiksi

Ylilääkäriksi ja palvelualuejohtajaksi Tyks-Sapa-liikelaitokseen

Suoritti eMBA-koulutusohjelman Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa

Tyks:n kliinisen mikrobiologian vastuualuejohtajaksi

// MYLABIN KASVO

TEKSTI: JUHA-PEKKA HONKANEN

KUVA: ANNE RINNET-LIIUS

Melontaa, mökkeilyä ja musiikkia – arkityön palauttajat saavat lisää aikaa eläkepäivillä.

Pitkä ura Samban tahdissa

Rauno Liius, olet juuri jäänyt eläkkeelle Mylabista. Milloin aloitit?

Heinäkuun lopussa tulee 31 vuotta aloituksesta kesällä 1989. Olin Mylabin kuudes työntekijä ja aloitin suoraan tuotepäällikkönä. Ensimmäinen projektini oli patologian tietojärjestelmä Pati Poriin, Satakunnan keskussairaalan patologian laboratorioon.

Vuonna 1990 Mylab aloitti kehittämään mikrobiologian tietojärjestelmää ja Samba on ollut siitä lähtien 24/7 tuotantokäytössä yhdeksässä mikrobiologian laboratoriossa aina tähän päivään saakka ja edelleen, kunnes My+®mikrobiologia tulee tuotannosta valmiina. Olen tehnyt oikeastaan koko työurani Mylabissa Samban kanssa.

Millaisella taustalla tulit Mylabin riveihin?

Menin vuonna 1973 Tampereen yliopiston biolääketieteen laitokselle immunopatologian tutkimusryhmään laboratorioapulaiseksi. Sen jälkeen olin Työterveyslaitoksella mittaushygieenikkona. Siellä ollessani opiskelin Tampereen yliopistolla tietojenkäsittelyoppia, mikä antoi rohkeutta ohjelmistoalalle siirtymiseen.

Millainen työympäristö Mylab oli alkuaikoina?

Mylabin toiminta oli alussa hyvin perhekeskeistä, olihan meitä tuolloin vielä paljon vähemmänkin. Osakkailla oli yhteistä toimintaa perheidensä kera ja ainakin kerran vuodessa mentiin perheiden kanssa yhdessä ravintolaan syömään. Myöhemmin yhteiset tapah-

tumat muuttuivat asiakkaiden kanssa vietettyihin.

Töitä tehtiin tuolloinkin hyvin vastuullisesti, monasti työpäivä venyi pitkäksi ilman ylimääräistä korvausta, pieni yritys kun olimme. Jos joku joutui panostamaan tavanomaista enemmän, tai saavutti vuoden aikana jotakin merkittävää, hänet huomioitiin kerran vuodessa ylimääräisellä bonuksella. Jossain vaiheessa Mylabissa mietittiin laajentamista ulkomaille ja etsittiin uutta toimitusjohtajaa. Sellainen löydettiin tuolloin Amerikasta asti. Muistan kun istuin Mylabin hallituksessa haastattelemassa Esa Soinia, kun hän haki meille töihin.

Mikä työssäsi on ollut parasta?

Ne onnistumisen hetket, kun ollaan saatu asiakkaan kanssa pitkä projekti valmiiksi ja päästään viettämään päättäjäisiä. Asiakkaat ovat tulleet hyvin tutuiksi ja heihin on pitkät, henkilökohtaiset suhteet.

Mikä työssäsi on ollut haastavaa?

Tietoliikenneyhteyksien kehittymisen jälkeen matkustaminen on vähentynyt, mutta 1990-luvun mittaan ajettiin autolla kymmeniä tuhansia kilometrejä ristiin rastiin Suomenniemeä. Erityisiä hankaluuksia ei ole ollut, mutta työn määrä on ollut ajoittain kova. Millenniumin lähestyessä oli pelko, että tietojärjestelmät palaavat vuoteen 1900 ja järjestelmiä päivitettiin Y2K-yhteensopiviksi samaan aikaan monessa paikassa. Aattona päivystimme ja seurasimme mitä järjestelmät tekevät. Muutama asiakas soitti yöllä ja teimme

pieniä tarkistuksia, mutta kaikki sujui lopulta hyvin.

Mistä viimeksi ilahduit?

Tein joulukuussa Huslabille PCRanalysaattoriliitännän Sambaan. Helmi-maaliskuun taitteessa siellä huomattiin, että sama laite sopii myös COVID-19-taudin tutkimiseen. PCRlaitteilla monistetaan RNA-molekyylejä viruksen tunnistamiseksi.

Samba tuottaa tartuntatauti-ilmoitukset ja lähettää ne THL:lle automaattisesti sen sijaan, että tutkijat käsittelisivät ne manuaalisesti ennen lähetystä. Muutoksen ansiosta tieto COVID-19-tartunnoista kulki THL:lle ajantasaisesti ainoastaan niistä laboratorioista, joissa Samba on käytössä. Tästä asiakkaat ovat kiittäneet todella paljon.

TYÖKAVERI RAUNOSTA:

”Rauno on tehnyt merkittävän työuran Mylabissa Samba-järjestelmän tuotepäällikkönä ja asiakkaiden käyttöönottoprojektien vetäjänä. Työskentely asiakkaiden kanssa on ollut Raunolle se työn suola. Rauno on kuunnellut asiakasta tarkalla korvalla SAMBA-järjestelmää kehittäessään ja tukitapauksia ratkoessaan. Työtoverina Rauno on mutkaton, luotettava ja aina helposti lähestyttävä. Kiitos Rauno monista yhteisistä vuosista! Onnea uusiin seikkailuihin ja projekteihin!”

Anne Uski Ohjelmistoasiantuntija

KIITOS

diagnostiikka-alan ammattilaisille suunnannäyttämisestä koronaviruspandemian keskellä sekä yhteisestä aherruksesta ja taistelusta virusta vastaan.