Mylab Nyt 2/2016

MylabNYT 2/2016

SUOMALAISET VOIVAT PAREMMIN KUIN KOSKAAN >> 6

IMMUNOTERAPIA MULLISTAA SYÖVÄN HOIDON >> 10

MITÄ TÄNÄÄN TUTKITTAISIIN? FIMM:n tutkijat haluavat tulokset mahdollisimman nopeasti käyttöön potilaiden hyväksi.

>> 16

Mylab Nyt 2/2016 1

Vastaanottajalle

RÄÄTÄLÖITY

VIESTI

PSA-seurantapalvelu potilaan ja ammattilaisten käyttöön.

2 Mylab Nyt 2/2016

MylabNYT

2/2016

3

PÄÄKIRJOITUS Samuli Niiranen

4

UUTISIA Mobiili laajenee osastokierroille // Mylab haastaa koodarit Ultrahackturnauksessa

6

HYVIN MENEE // Suomalaiset voivat paremmin kuin koskaan

9

EI ENSIMMÄINEN, MUTTA EHKÄ PARAS

10

YHÄ USEAMPI SYÖPÄ TALTTUU

16

TAVOITTEENA TEHOKKAAMPI HOITO

20

10 X ENTISTÄ PAREMPAA PALVELUA

22

VÄÄRYYTTÄ ON VASTUSTETTAVA

26

MYLABIN KASVO Tapani Heiniö

PÄÄKIRJOITUS

VAUHTI KIIHTYY

T

eknologinen kehitys on aina ollut osa ihmisyyttä ja yhteiskuntien kehitystä. Se on ollut läsnä läpi keräilytalouden, maatalous- ja teollisuusyhteiskuntien kautta kohti nykyistä, jälkiteollista informaatioyhteiskuntaa. On kiinnostavaa nähdä, kuinka kehitys vain kiihtyy vuosi vuodelta. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka nopeasti ihmisen koko genomin sekvensoinnin hinta on laskenut. Vertailun vuoksi: tietotekniikka on kehittynyt vastaavassa elinkaarensa vaiheessa paljon hitaammin mikroprosessorien kehitystä kuvaavan niin sanotun Mooren lain mukaan. Informaatioyhteiskunnassa tieto kasaantuu ja sitä voidaan jakaa uuden teknologisen kehityksen pohjaksi ennennäkemättömällä tehokkuudella. Tätä tietotekniikan kehitystä sekä sen vaikutusta terveydenhuoltoon ja diagnostiikkaan tarkastelimmekin Mylab Nyt -lehden edellisessä numerossa erityisesti keinoälyn näkökulmasta. Emme siis elä vain nopean teknologisen kehityksen aikaa, vaan vauhti on myös koko ajan kiihtymään päin. Tämä näkyy myös terveydenhuollon ja diagnostiikan vaikuttavuuden ja laadun kehityksessä, joita nyt käsissäsi oleva Mylab Nyt 2/2016 -lehti käsittelee. Esittelemme aihealueen uusia saavutuksia ja kansainvälisen tason huippuosaamista kotimaastamme. Uusilla teknologioilla on monilla alueilla keskeinen rooli. Terveydenhuolto ja diagnostiikka ovat toki paljon muutakin kuin pelkkää teknologiaa, ja pyrimmekin käsittelemään aiheita potilasläheisten käytännön esimerkkien sekä henkilökuvien kautta. Viime kädessä yksi teknologian tarkoituksista on parantaa terveydenhuoltoa tieteeseen ja tekniikkaan perustuvilla ratkaisuilla siten, että keskiössä on ihminen – sekä terveydenhuollon ammattilaisena, että asiakkaana ja potilaana. Antoisia lukuhetkiä ja mukavaa syksyä 2016! Samuli Niiranen Toimitusjohtaja Mylab Oy

Mylab Nyt 2/2016 3

KUVA: JUSSI PARTANEN

mylab NYT // uutisia

Paula Hennolan mukaan mobiili­sovellus sujuvoittaa näytteenottajien työtä, helpottaa töiden suunnittelua ja vähentää virheiden mahdollisuutta.

4 Mylab Nyt 2/2016

Mobiili laajenee osastokierroille on ryhdytty testaamaan näytteenoton Carein Sample -mobiilisovellusta myös osastokierroilla. Aiemmin päivystysnäytteenotossa käytössä ollutta sovellusta testataan nyt iltakierroilla ja päivystysosaston aamukierrolla. Seuraavaksi testausta laajennetaan aamukierrolle, jossa potilasmäärät ovat suurimmat. – Tavoitteena on laajentaa sovelluksen käyttöä asteittain kaikille sairaalan osastoille, kertoo mobiilisovelluksesta vastaava laboratoriohoitaja Paula Hennola SataDiagista. Paula Hennola näkee mobiilisovelluksen ja kannettavan tarratulostimen käytössä osastokierroilla monia hyötyjä. Näytteenottajat voivat varata pyyntöjä kännykällä ja seurata töiden etenemistä reaaliaikaisesti. Tarrat voidaan tulostaa ja näytteet kuitata otetuiksi jo SATAKUNNAN KESKUSSAIRAALASSA

potilaan luona, mikä tarkentaa aikaleimoja. Jos osastokierron aikana samalle osastolle tulee päivystyspyyntöjä, näytteenottaja voi hoitaa ne samalla kierrolla, tulostaa tarrat ja lähettää näytteet putkipostilla laboratorioon. Tämä helpottaa ja nopeuttaa työtä valtavasti. – Pahimmillaan näytteenottaja on saanut lähteä heti takaisin samalle osastolle, kun hän on tuonut näytteet laboratorioon. Nyt tämä turha kulkeminen jää pois, Hennola kuvailee. Kiertonäytteet tuodaan laboratorioon edelleen vasta kierron päätyttyä, mutta nyt nekin on kuitattu ja tarroitettu valmiiksi. Yksi työvaihe jää pois, ja näytteet voidaan siirtää suoraan tekopaikoille. – Myös virheiden mahdollisuus vähenee, kun näytteet tarroitetaan heti potilaan luona, Hennola huomauttaa.

TEKSTIT: VIRPI EKHOLM

Mylab haastaa koodarit Ultrahack-turnauksessa omaa terveyttämme entistä paremmin, itse kerätyn ja terveydenhuollossa tuotetun tiedon avulla? Entä miten itse keräämämme tieto pitäisi välittää tervey­denhuollon ammattilaisille, jotta he voisivat tehdä parempia hoitopäätöksiä? Tämän haasteen Mylab heittää koodareille, suunnittelijoille, opiskelijoille ja start-up-yrittäjille, jotka osallistuvat Ultrahack 2016 -turnaukseen. Mylabin ratkaisujohtaja Hannu Honkala odottaa hankkeelta paljon. – Toivon, että saamme haasteen kautta paljon hyviä ideoita ja mahdollisesti myös uutta liiketoimintaa Mylabin perinteisen toiminnan ympärille. Emme halua antaa ideoille liikaa reunaehtoja: toivottavasti osallistujat keksivät jotain aivan uutta! Ultrahack-turnaus järjestetään nyt toista kertaa. Viime vuonna mukana oli noin 1 300 teknologia-alan ammattilaista ja opiskelijaa – nyt tavoitteena on tuplata osallistujamäärä. – Pyrimme löytämään uusia tapoja kehittää uusia innovaatioita ja auttaa Suomea kasvun polulle. Tätä varten törmäytämme yrityksiä kehittäjien kanssa, kertoo Ultrahackin myynti- ja kehitysjohtaja Miikka Nevasalo. Ultrahack 2016 -turnauksessa on tarjolla kehityshaasteita kymmenestä eri teemasta kaupan alalta liikenteeseen ja mediasta terveyteen. Ideoita kehitellään syksyn aikana kehittäjätiimeissä ja hackaton-tapahtumissa yhteistyössä yritysten kanssa. Parhaat tiimit valitaan 25.–27.11.2016 Vallilan konepaja Brunolla järjestettävään finaaliin. Ultrahackin voittajat palkitaan Brunossa ja he pääsevät esiintymään tuhatpäisen yleisön ja kansainvälisen median eteen Slushissa 30.11. Tutustu Mylabin haasteeseen: ultrahack.org/ultrahack2016/track-health

KUVAT: VEETI HAAPSAMO

MITEN VOISIMME SEURATA

Ultrahack -turnaus järjestetään nyt toista kertaa. Viime vuonna mukana oli noin 1 300 teknologia-alan ammattilaista ja opiskelijaa, joista noin 300 valittiin finaaliin.

Mylab Nyt 2/2016 5

TEKSTI: HANNA HYVÄRINEN // KUVA: SHUTTERSTOCK

Hyvin menee // Suomalaiset voivat nyt paremmin kuin koskaan. Elämme entistä pidempään ja terveempinä. Se on isolta osin terveydenhuollon ansiota. Tarkempaa tietoa kehityksestä kuitenkin kaivataan.

A

ika ajoin kuulee väitettävän, että suomalaiset ovat entistä sairaampia. Suosittua on myös arvostella julkisen terveydenhuollon tehottomuutta näiden alati sairaampien suomalaisten hoidossa. Tilastojen valossa tilanne näyttää kuitenkin koko lailla toiselta. Elinikä pitenee jatkuvasti ja esimerkiksi sellaisten sairauksien kuin sydäninfarktien, lonkkamurtumien ja aivoinfarktien hoitotulokset ovat vuosien saatossa parantuneet selvästi. – Esimerkiksi aivoinfarktipotilaiden vuoden kuolleisuus oli vielä vuonna 2000 noin 24 prosenttia. Uusimpien mittausten mukaan kuolleisuus on pudonnut tuosta noin 18 prosenttiin, huomauttaa Terveyden ja hyvinvoin-

6 Mylab Nyt 2/2016

nin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Unto Häkkinen. Ehkä isoimpia harppauksia on otettu syövän hoidossa, jossa tätä nykyä voidaan hoitaa sellaisiakin syöpiä, joihin ei vielä joitakin vuosia sitten ollut minkäänlaisia hoitoja.

Pystyvät ikäihmiset Väestötasolla muun muassa sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on pienentynyt, tapaturmien aiheuttamat vammat ovat vähentyneet ja suun terveys on parantunut. Myös elämänlaatu on kohentunut. Kyselyjen mukaan muun muassa kansalaisten koettu terveydentila on parantunut. Jopa viimeiset elinvuodet – ne joita ei aiemmin edes

eletty – näyttävät olevan yhä useammin hyviä ja verrattain aktiivisia. – Näyttää siltä, että elinaika on lisääntynyt, ja samalla se aika, joka ollaan huonossa kunnossa, on pysynyt jokseenkin samana. Näin ollen pidentynyt elinaika tuo lisää nimenomaan hyviä vuosia, Häkkinen korostaa. Toimintakyvyn kehityksestä kertoo muun muassa se, että yhä useampi ikäihminen selviytyy tietyistä arkisista toimista. Vuonna 2000 peräti 38 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista ei kyennyt nousemaan yhtä kerrosväliä portaita tai kävelemään puolta kilometriä. Vuonna 2011 näihin toimiin kykenemättömien naisten osuus oli pudonnut alle 30 prosentin. Miehistä samoissa tehtävissä epäonnistui vuonna 2000 noin 30 prosenttia, mutta vuonna 2011 vain 15 prosenttia ikämiehistä joutui jättämään portaat nousematta. Ja mitä kauemmas taakse katsotaan, sitä selvempää kehitys on. Vuosina 1978–80 liki puolet yli 69-vuotiaista naisista ei suoriutu-

nut sen enempää portaista kuin puolesta kilometristäkään. Vastaava kehitys näkyy myös koetussa työkyvyssä. Tätä nykyä noin puolet 65–74-vuotiaista kokee itsensä työkykyiseksi, kun reilut 10 vuotta sitten vastaava luku oli 30 prosentin luokkaa. Totta on silti sekin, että pitkän elämän aikana ehditään sairastua myös sellaisiin sairauksiin, joiden alta aiemmin kuoltiin pois. Häkkisen mukaan juuri tästä johtuu maallikkouskomus sairauksien lisääntymisestä. Kyse ei siis ole elintapojen radikaalista huonontumisesta. – Pääosin elintavatkin ovat parantuneet. Ainoa huoli on ylipainon lisääntyminen, joka on nyt yleismaailmallista. Se lisää sairastuvuutta ja on tässä mielessä tärkein riskitekijä.

Tulos riippuu alueesta Mikä hyvästä kehityksestä sitten on nimenomaan terveydenhuollon ja hoidon vaikutta-

Mylab Nyt 2/2016 7

vuuden ansiota? Häkkisen mukaan tätä on nykyisillä mittareilla vaikea arvioida. – Emme yksinkertaisesti tiedä, millaista kehitys olisi ilman terveydenhuoltojärjestelmää ja esimerkiksi rokotusohjelmaa. Karkea arvio on, että noin 20–50 prosenttia kehityksestä on terveydenhuollon ansiota. Loppuja selittävät muun muassa elintaso, ravinto ja elintavat. Kiinnostavaa on, että kansalaisten terveys ja hoitojen tulokset vaihtelevat maakunnittain ja sairaanhoitopiireittäin. Ei kuitenkaan niin, että jossain oltaisiin kokonaisvaltaisesti terveempiä tai paremmin hoidettuja kuin toisaalla. – Yksi alue on hyvä yhdessä asiassa, toinen toisessa. Ihmisten terveydentila ja hoidon tulokset vaihtelevat eri alueilla sairauksittain. Vaihtelun yksittäisiä syitä ei ikävä kyllä toistaiseksi tunneta. Muutoinhan hyvät käytännöt voitaisiin hetimmiten kopioida muillekin, ja hoidon laatu sen kuin paranisi paranemistaan kaikkialla. – Usein kyse on siitä, miten palvelut on organisoitu, mutta toisinaan tulosten taustalla on jopa yksittäisiä ammattilaisia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi viime vuonna, että Kokkolassa on maan parhaat sydäninfarktin hoitotulokset, koska siellä työskentelee kaksi intohimoista kardiologia, jotka ovat sitoutuneet tulemaan töihin lyhyellä varoitusajalla myös virka-ajan ulkopuolella.

Lisää mittareita Mitä hoidon organisointiin tulee, siihen odotetaan parannuksia sote-uudistukselta. Yksityiskohdat siitä, miten toimintaa johdetaan, ovat kuitenkin vielä avoinna. Pyrkimys on kehittää myös hoidon vaikuttavuuden mittaamista. Toistaiseksi kun kunnon aineistoja saadaan vain erikoissairaanhoidosta. – Esimerkiksi sosiaalihuollosta aineistoja ei ole ollenkaan. Perusterveydenhuollostakin vain vähän. Osin ongelma on lainsäädännössä. Tästä johtuen hoidon vaikuttavuutta pystytään mittaamaan vain tiettyjen sairauksien osalta. Parannettavaa on myös itse mit-

8 Mylab Nyt 2/2016

25 20 15 10 5 0

2000 2011 Naiset

2000 2011 Miehet

Lähde: Sihvonen A.-P. ym. Terveet ja toimintakykyiset elinvuodet. Teoksessa: Heikkinen E. ym. Gerontologia. Duo­ decim, Helsinki 2013, s. 66–71.

tareissa. Pelkkä kuolleisuuden tarkkailu ei kerro kaikkea tarpeellista. – Oikeasti pitäisi mitata elämänlaatua ja muita subjektiivisia kokemuksia, kuten kipua. Näitä pitäisi kysyä potilaalta itseltään ja se on tietysti kallista. Pitäisi myös seurata ajassa, mitä potilaalle tapahtuu. Ketkä pääsevät sairaalasta kotiin, ketkä pärjäävät ja miten toimintakyky muuttuu. Mittaamisproblematiikkaa on vielä paljon, Häkkinen sanoo. Potilaan kokemusten ja hoidon vaikuttavuuden ohella pitäisi Häkkisen mukaan entistä enemmän mitata myös sellaisia asioita kuin hoidon tasa-arvoista toteutusta, palveluiden saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä. – Näiden tarkastelussa otetaan vasta ensiaskelia. Jutun lähteenä on käytetty myös THL:n Terveyden seuranta -yksikön päällikön, tutkimusprofessori Seppo Koskisen esitystä ”Suomalaisten terveys ja sen edistäminen”.

65-vuotiaan jäljellä olevan elinajanodotteen jakautuminen terveisiin ja sairaisiin elinvuosiin vuosina 2000 ja 2011. Musta osio merkitsee aikaa, jolloin koettu terveys on ollut melko huono tai huono. Sekä naisten että miesten elinajan­ odote on kasvanut, ja huonojen vuosien määrä on selvästi vähentynyt.

EI ENSIMMÄINEN,

TEKSTI: VIRPI EKHOLM

MUTTA EHKÄ PARAS // Uutta sikiöseulontamenetelmää tarjotaan Suomessa tasa-arvoisesti kaikille riskiryhmiin kuuluville äideille. Tutkimukseen ei liity keskenmenon riskiä, kuten istukkanäytteeseen tai lapsivesitutkimukseen. Suomi ei ollut aivan ensimmäisten maiden joukossa, kun uusi sikiöseulontamenetelmä, NIPT, otettiin käyttöön. Missään muualla tätä tutkimusta ei kuitenkaan tarjota äideille yhtä tasa-arvoisesti kuin meillä. – Tutkimus tarjotaan riskiryhmiin kuuluville äideille riippumatta siitä, onko hän rikas, köyhä, suomalainen tai pakolainen. Tästä olemme erityisen ylpeitä, kertoo naistentautien, synnytysopin ja perinatologian erikoislääkäri Vedran Stefanovic, joka vastasi NIPT-tutkimuksen käyttöönotosta HUS:n sikiölääketieteen keskuksessa. NIPT eli non-invasiivinen prenataalinen tutkimus tunnistaa sikiön yleisimpiä kromosomipoikkeavuuksia äidin verinäytteestä. Menetelmä perustuu äidin veressä olevan sikiöperäisen DNA:n tutkimiseen. NIPT-seulonta kattaa sikiön 21-trisomian eli Downin syndrooman, 18- ja 13-trisomiat sekä sukukromosomit. HYKS:ssä tutkimus otettiin käyttöön tammikuussa 2015, ja muut yliopistosairaalat ovat seuranneet perässä. Menetelmä on tarkempi ja herkempi kuin perinteinen alkuraskauden yhdistelmäseulonta, joka perustuu mm. äidin ikään, seeruminäytteeseen ja sikiön niskaturvotukseen. Toisaalta siihen ei liity keskenmenon riskiä, kuten istukkanäytteeseen tai lapsivesitutkimukseen. – NIPT tuottaa paljon vähemmän vääriä positiivisia tai negatiivisia tuloksia kuin perinteinen yhdistelmäseulonta, mutta täydellinen koe sekään ei ole. Pelkän NIPT:n perusteella ei voida tehdä raskauden keskeytystä, vaan positiivinen tulos tulee varmistaa lapsivesitutkimuksella, Stefanovic huomauttaa. NIPT ei korvaa myöskään alkuraskauden ultraäänitutkimusta, jossa selvitetään mui-

denkin kromosomipoikkeavuuksien riskiä, raskauden kesto ja sijainti, sikiöiden lukumäärä ja mahdolliset poikkeavat rakenteet.

Neuvontaa ei saa ohittaa NIPT-tutkimuksen käyttöönotto valmisteltiin HUS:ssa huolellisesti. Ensimmäisenä piti ratkaista, keille tutkimusta tarjotaan. Noin 700 euron hintaista tutkimusta ei ole mahdollista tarjota kaikille odottaville äideille. Lisäksi tutkimus edellyttää neuvontaa, joka sekin vaatii resursseja. – Päätimme, että tutkimusta tarjotaan kaikille korkean riskin äideille tietyin kriteerein. Suurin ryhmä ovat äidit, joilla yhdistelmäseulonnan tulos on poikkeava, Stefanovic kertoo. Toinen suuri ponnistus oli neuvonnan suunnitteleminen. Äitien tulee ymmärtää, mistä tutkimuksessa on kyse ja millaisia virhelähteitä siihen liittyy. Siksi neuvonta vie kätilöltä tai lääkäriltä puoli tuntia, joskus jopa tunnin. Äidit saavat itse valita, haluavatko he jatkotutkimuksena NIPT:n vai lapsivesipunktion. Noin neljännes äideistä on valinnut kajoavan tutkimuksen keskenmenoriskistä huolimatta. – Kokonaisuudessaan istukkanäytteiden ja lapsivesitutkimusten määrä puolittui HUS:ssa vuonna 2015 edellisvuoteen verrattuna. Yksi syy kajoaviin tutkimuksiin on voinut olla siinä, että NIPT-verinäyte voidaan ottaa vain maanantaina tai tiistaiaamun aikana. Näytteet lähetetään Yhdysvaltoihin tutkittaviksi, ja tulosten saaminen voi kestää kaksikin viikkoa. Tutkimusten aloittaminen HUSLABissa onkin suunnitteilla.

Mylab Nyt 2/2016 9

TEKSTI: HANNA HYVÄRINEN // KUVAT: EMIL BOBYREV JA NEA ILMEVALTA

SYÖPÄ YHÄ USEAMPI

talttuu

// Suomessa tehdään kansainvälisestikin merkittävää syövänhoidon tutkimusta. Juuri nyt tutkijoiden toiveet kohdistuvat immuno-onkologisiin hoitoihin, joista voi löytyä ratkaisu useiden syöpien taltuttamiseen. Hyviä tuloksia ei kuitenkaan saada, jos tutkimuksille ei riitä rahoitusta.

10 Mylab Nyt 2/2016

M

elanooma on yksi ikävimmistä syöpäsairauksista. Tilastojen mukaan vain noin neljännes levinneeseen melanoomaan sairastuneista on elossa vuoden kuluttua diagnoosista. Pian voi olla toisin. Uudenlaisilla, immuno-onkologisilla hoidoilla on kansainvä-

lisissä tutkimuksissa saatu mullistavia tuloksia. Näitä hoitoja saaneista potilaista peräti 73 prosenttia oli elossa vuosi diagnoosin jälkeen. Kahden vuoden jälkeen elossa oli edelleen 64 prosenttia potilaista. Tampereen yliopistollisen sairaalan syövänhoidon vastuualueen ylilääkäri, professori

Erikoislääkäri Akseli Hemminki uskoo, että immunologiset hoidot ovat syövänhoidon seuraavat block­ busterit.

Mylab Nyt 2/2016 11

Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen pitää immuno-onkologisia hoitoja lupaavimpina hoitoina vuosikymmeniin koko syöpätutkimuksen saralla. – Toki niissä ollaan vielä alkutekijöissä muun muassa siinä, miten hoitoja yhdistellään muihin hoitoihin ja miten löydetään ne potilaat, jotka hyötyvät kalliista hoidoista eniten. Mutta kyllä tämä on innostava avaus. Immuno-onkologinen hoito perustuu siihen, että potilaan oma immuunijärjestelmä valjastetaan hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Melanooman lisäksi hoitomuodosta toivotaan apua myös usean muun syövän hoitoon. Suomalaiset yliopistosairaalat ovat parhaillaan mukana kliinisissä tutkimuksissa, joissa tutkitaan immunoterapiaa paitsi melanooman, myös munuais-, keuhko- ja rakkosyöpien sekä pään ja kaulan alueen syöpien hoidossa.

Immunoterapian kehittäjät leimattiin unelmoijiksi ja puoskareiksi. Nyt voi jo sanoa, että immunologiset hoidot ovat seuraavat blockbusterit.

Virukset syöpää tuhoamaan Ennen viimeaikaista läpimurtoaan immunoterapia oli pitkään tieteen marginaalissa. – Sen kehittäjät leimattiin unelmoijiksi tai jopa puoskareiksi. Nyt voi jo sanoa, että immunologiset hoidot ovat seuraavat blockbusterit, sanoo professori ja erikoislääkäri Akseli Hemminki. Hemmingin tutkimusryhmä Helsingissä on ollut Euroopan suunnannäyttäjä onkolyyttisen virushoidon tutkimisessa ja kehittämisessä. Siinä hyödynnetään virusten luontaisia kykyjä tuhota solut. Virusten geenejä käsitellään niin, että ne kohdistavat hyökkäyksensä nimenomaan syöpäsoluihin. Hyökkäys aiheuttaa immuunivasteen kasvainta kohtaan. Hemminki tutustui immunologisiin hoitoihin työskennellessään post doc -tutkijana Yhdysvalloissa, Alabaman yliopistossa. Suomeen palattuaan hän jatkoi tutkimusta immunoterapian parissa, ja vuonna 2007 hän aloitti kokeelliset hoidot tutkimusryhmässä kehitetyillä viruksilla. Hoidot saivat ristirii-

12 Mylab Nyt 2/2016

taisen vastaanoton ja johtivat muun muassa oikeudenkäyntiin, vaikka hoitojen lainmukaisuus ja eettisyys oli selvitetty etukäteen. Oikeusprosessi päättyi Hemmingin hyväksi, mutta lopetti kokeelliset hoidot. Nyt Hemminki tutkimusryhmineen keskittyy syövänhoidon virus- ja soluterapiatutkimukseen tavoitteenaan löytää hoito sellaisiin syöpiin, joita ei vielä pystytä parantamaan.

Tuliko tutkimuksesta luksusta? Hemmingin ryhmän tutkimus on jatkumoa Suomessa perinteisesti tehdylle laadukkaalle ja tunnustetulle syövänhoidon tutkimukselle. Muutama vuosi sitten Suomi nappasi kärkisijan, kun mitattiin tieteellisten julkaisujen saamien viittausten määrää suhteessa julkaisujen määrään. Sekä Hemminki että Kellokumpu-Lehtinen kuitenkin pelkäävät, että kulta-ajat ovat ohi. ­– Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli tieteellisesti kova tekijä. Täällä tehtiin väkilukuun suhteutettuna paljon laadukasta tutkimusta, ja Suomi tunnettiin maailmalla. Tällä hetkellä kehitys näyttää huonolta. Tieteeseen kuuluva unelma maailman parantamisesta ja uuden löytämisestä ei tällä hetkellä ole Suomessa kovin toteuttamiskelpoinen. Eikä tämä johdu vain uusimman hallituksen leikkauksista, vaan suunta on ollut sama jo pidempään, Hemminki sanoo. Rahaa tutkimukseen on jaossa yhä vähemmän. Tiedeyhteisö itsekin on tavallaan ampunut itseään jalkaan hehkuttamalla sitä, miten pienillä resursseilla on tähän asti saatu tehtyä laadukasta tutkimusta. – Tosiasia on, että työ otetaan ihmisten selkänahasta. Niin ei voi jatkua loputtomiin. Juuri keväällä uutisoitiin, että lääkäreillä ei ole enää aikaa tehdä tutkimusta. Se on huolestuttavaa, sillä mikään ei kehity, jos asiantuntijoiden kaikki aika menee sorvin ääressä, eikä kukaan tee tutkimusta. Pienillä resursseilla ei todellakaan saada parasta mahdollista tulosta, Kellokumpu-Lehtinen sanoo. – Aiemmin oli selvää, että yliopistosairaaloissa tehdään hoidon lisäksi kehitys-, opetus- ja tutkimustyötä. Nyt ajatellaan, että tutkimus on luksusta. Että kukaan ei kuole heti, vaikka tutkimusta vähennettäisiin. Pidemmällä aikavälillä sillä on kuitenkin vaikutusta, Hemminki huomauttaa.

Hänen mukaansa kotimainen tutkimus on sekä yksilöiden että yhteiskunnan etu. – Potilaiden kannalta on selvää, että jos ei tehdä kliinistä tutkimusta, ei saada myöskään kokeellisia hoitoja. Jos sinulla on parantumaton syöpä nyt, ei paljon lohduta, että hoitoja tutkitaan jossain muualla ja lääkkeet saadaan tänne sitten joskus. Yhteiskunnan kannalta taas pitäisi muistaa, että tutkimus ei ole vain rahan menoa, vaan se on myös tuloa. Kliiniset tutkimukset maksavat itse itsensä, kun lääkkeet saadaan lääkeyrityksiltä ilmaiseksi ja myös hoitokuluja korvataan sairaaloille.

Pitää olla aktiivinen Onko suomalaisen syöpätutkimuksen suunta siis väistämättä alaspäin ja tilanne toivoton? Ei sentään. Esimerkiksi maamme toiseksi suurimmassa yliopistosairaalassa Taysissa osallistutaan kaiken aikaa niin isoihin kansainvälisiin lääketutkimuksiin kuin kotimaisiin tutkimuksiin, esimerkiksi rintasyövän hoidossa. Lisäksi tehdään omaa, paikallista tutkimusta muun muassa syövän ennaltaehkäisystä ja sädehoidosta. – Vuosi sitten syyskuun alussa meille perustettiin aikaisen vaiheen syöpälääkekeskus, johon sairaanhoitopiirikin on sijoittanut. Sen avulla on tarkoitus saada uudet interventiot varhaisessa vaiheessa käyttöön syöpäpotilaiden hyväksi, Kellokumpu-Lehtinen kertoo. Kellokumpu-Lehtisen mukaan Suomeen voidaan jatkossakin saada myös laadukasta kansainvälistä tutkimusta, sillä täällä on edelleen tiettyjä vetovoimatekijöitä, kuten toimiva yliopistosairaala-verkosto ja hyvä koulutusjärjestelmä. – Meidän täytyy kuitenkin olla itse aktiivisia. Tutkijoidemme pitää mennä maailmalle ja tuoda tietoa tänne. Vielä 1970-luvulla oli selvää, että väitöksen jälkeen lähdettiin tekemään post doc -tutkimusta ulkomaille, etenkin Yhdysvaltoihin. Nyt moni jättää lähtemättä. Sen lisäksi, että täältä pitäisi lähteä nykyistä enemmän ulkomaille, ulkomaisia tutkijoita pitäisi vastaavasti houkutella Suomeen. Nykyinen palkkataso ja annetut resurssit eivät kuitenkaan houkuta. Eivät edes kotimaisia tutkijoita. – Jos todella haluaisin olla kansainvälisesti

kovan luokan tutkija, pitäisi työskennellä jossain muualla kuin täällä, Akseli Hemminki sanoo.

Syöpäkeskus avuksi Jonkinlaista parannusta tilanteeseen odotetaan vireillä olevasta kansallisesta syöpäkeskushankkeesta. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivan hankkeen toivotaan tuovan mukanaan sekä lisärahoitusta tutkimukselle että keskitettyä ohjausta syövän hoidon ja tutkimuksen resursseille. – Toivon todella, että syöpäkeskus toteutuisi. Se voisi toimia tutkimuksen kehittäjänä ja tarvittavien linjausten tekijänä. Keskus

Taysin syövänhoidon vastuualueen ylilääkäri, professori Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen ja tutkimushoitaja Kirsimarja Rintala ovat työskennelleet yhdessä syövän tutkimushoitojen parissa jo vuosia. Tänä aikana hoidoissa on tapahtunut isoja edistysaskeleita.

Mylab Nyt 2/2016 13

Sädehoidossa uusinta uutta on kuvantaohjaus, jossa hoitokohdetta kuvataan hoidon aikana, jotta nähdään, liikkuuko se kesken hoidon, kertoo sädehoidon erikoislääkäri Tanja Skyttä. Hoitajat seuraavat tilannetta hoitohuoneen vieressä sijaitsevan valvomon kuvaruuduilta.

Sädehoito reagoi hengitykseen ja liikkeeseen SYÖVÄN LÄÄKEHOIDON lisäksi myös muu

hoitotekniikka kehittyy jatkuvasti. Sädehoidossa uusinta uutta on kuvantaohjaus, jossa hoitokohdetta kuvataan hoidon aikana, jotta nähdään, liikkuuko se kesken hoidon. Lähtökohtana sädehoidossa tietenkin on, että potilas pysyy paikallaan, mutta kaikkia elimistön liikkeitä ei voida hallita. Esimerkiksi suolen liike saattaa aiheuttaa hoidon kohteen liikettä. Uusimmilla kuvantamismenetelmillä nämä liikkeet huomataan. Jos liike ylittää tietyt rajat, hoito pysähtyy. Näin terveet kudokset ovat aiempaa paremmin turvassa. – Kun kohde nähdään koko ajan, siihen voidaan suunnata entistä isompia hoitoan-

14 Mylab Nyt 2/2016

noksia. Näin hoito on sekä entistä tarkempaa että tehokkaampaa, kertoo Taysin sädehoidon erikoislääkäri Tanja Skyttä. Toinen iso juttu on hengitystahdistettu sädehoito, josta hyötyvät etenkin rintasyöpäpotilaat. Hengitystahdistettu hoito pienentää sydämen ja keuhkojen sädeannosta. Siten sen odotetaan vähentävän esimerkiksi pitkäaikaissydänvaikutuksia, eli riskiä saada sydänsairaus hoidon seurauksena esimerkiksi 10 vuoden kuluttua hoidosta. – Karkeasti on arvioitu, että noin yksi sadasta potilaasta kuolisi ennenaikaiseen sydäntapahtumaan sädehoidon seurauksena. Nyt tuota riskiä saadaan vielä merkittävästi pienennettyä.

voisi nostaa sekä tutkimuksen että hoidon tasoa, Kellokumpu-Lehtinen sanoo. Nyt tutkimuksen ja sen kehittämisen ongelmana ovat paitsi ehtyvät rahahanat, myös hajanaisuus. – Meillä on paljon pieniä yksiköitä, jotka eivät voi millään hallita koko syöpäkirjoa. Pitäisi tehdä päätöksiä, että joku keskittyy nyt tähän ja toinen tuohon. Tässä syöpäkeskus voisi auttaa. Samalla tarvittaisiin muutosta ajattelutapoihin. – Yliopistosairaaloiden resursointi pohjautuu historiaan ja 1970-luvun tautitilanteeseen. Sisätaudit, sydän- ja verisuonitaudit sekä infektiot ovat edelleen hyvin rahoitettuja hoitokohteita. Syöpien määrä kuitenkin lisääntyy koko ajan. Resurssit sen hoitoon ovat liian pieniä siihen nähden, paljonko syöpä aiheuttaa ongelmia. Syöpään sairastuu jo joka toinen, ja se aiheuttaa ison osan kuolemista. Silti sen hoitoon suunnattu rahamäärä on vain joitakin prosentteja, Hemminki laskee. Kellokumpu-Lehtinen puolestaan korostaa, että syövänhoito on lopulta moneen muuhun sairauteen nähden kustannustehokasta. – Suomessa 10 suurimman lääkeryhmän sisällä on vain pari syöpälääkettä. Lisäksi syövän lääkehoito on aina määräaikaista. Jos se ei tehoa, se lopetetaan. Sen sijaan kansansairauksissa lääkkeitä käytetään vuosikymmeniä, ja se maksaa. Kun rahaa on rajallinen määrä, pitäisi tehdä linjauksia ja priorisoida.

että Suomen syövänhoidon tulokset ovat edelleen huippuluokkaa. Se johtuu muun muassa siitä, että täällä koko hoitoketju toimii. – Täällä on kiinnitetty huomiota sekä valistukseen ja ehkäisyyn että varhaisdiagnostiikkaan ja korkeatasoiseen hoitoon, Kellokumpu-Lehtinen sanoo. Myös infrastruktuuri on kunnossa. Yliopistosairaalamme ovat edelleen hyviä. Syövänhoidon kehityksessä suunta on nyt kohti entistä yksilöllisempiä hoitomuotoja ja geenitiedon entistä tarkempaa hyödyntämistä. – Sanon aina kandeille, että siinä vaiheessa, kun he ovat minun ikäisiäni, potilaan syövästä tehdään rutiininomaisesti geenisekvenointi, josta katsotaan, mitkä reitit siellä ovat aktivoituneet. Samanlainen sekvenointi tehdään potilaasta itsestään. Hoito valitaan sitten tämän koko bioinformaation mukaan. Vielä toistaiseksi Kellokumpu-Lehtinenkin joutuu työssään kohtaamaan syöpiä, joihin ei ole hoitoja. – Optimistina toivon, että niihinkin tulee ratkaisuja.

Meillä on paljon pieniä yksiköitä, jotka eivät voi millään hallita koko syöpäkirjoa. Tässä syöpäkeskus voisi auttaa.

Sittenkin syytä optimismiin Osittain synkistä näkymistä huolimatta Kellokumpu-Lehtinen sanoo olevansa optimisti syöpätutkimuksen ja -hoitojen tulevaisuuden suhteen. – Olen työskennellyt syöpätutkimuksen parissa 35 vuotta. Kun aloitin, käytössä oli muutamia lääkkeitä ja sädehoito. Ei ollut edes kunnon kuvantamismenetelmiä. Nyt meillä on kuvantaohjattua ja hengitystahdistettua sädehoitoa. Samalla työn tekemisen tapa on muuttunut. Yhä enemmän tehdään yhteistyötä, jossa yliopistosairaalan asiantuntijaryhmät vastaavat hoidon räätälöinnistä yhden lääkärin sijaan. Kellokumpu-Lehtinen muistuttaa myös,

Taysin syövänhoidon vastuualueen ylilääkäri, professori Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen pitää uusia immunoonkologisia hoitoja lupaavimpina vuosikymmeniin koko syöpätutkimuksen saralla.

Mylab Nyt 2/2016 15

TAVOITTEENA

TEHOKKAAMPI HOITO // Suomen molekyylilääketieteen instituutissa FIMM:ssä tehdään kansainvälistä huippututkimusta. Tulokset pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti käytäntöön, potilaiden hyödyksi. TEKSTI: VIRPI EKHOLM // KUVAT: MIKKO KÄKELÄ

16 Mylab Nyt 2/2016

Parempia lääkkeitä syöpäpotilaille Tutkimusryhmän johtaja Caroline Heckman:

Caroline Heckman kehittää tutkimusryhmänsä kanssa yksilöllistä syövän hoitoa. Taustalla tutkijat eristävät syöpäsoluja potilaiden verinäytteistä.

Syöpäpotilaat ovat erilaisia, ja heidän sairautensa vastaa hoitoon eri tavoin. Siksi heitä tulisi myös hoitaa yksilöllisesti. Tutkimusryhmäni tutkii FIMM:ssä verisyöpien mekanismeja ja sitä, miksi lääkehoito ei enää tehoa joidenkin potilaiden sairauteen. Samalla pyrimme etsimään näille potilaille uusia mahdollisia lääkehoitoja tai uusia käyttökohteita vanhoille, jo käytössä oleville lääkkeille. Joskus lääkeaine auttaa vain pientä osaa potilaista, mutta heille se voi olla elintärkeä. Kun lääketeollisuus testaa uusia lääkeaineita laajoissa kliinisissä tutkimuksissa, tämä pieni joukko potilaita ei tule esille. Lääkkeen tehoa ei voida osoittaa ja tutkimus epäonnistuu. Me pyrimme tunnistamaan näitä potilaita, jotka hyötyisivät lääkeaineesta. Testaamme potilaiden solunäytteillä satojen lääkeaineiden tehoa kyseisten potilaiden syöpiin. Testausmenetelmä on ainutlaatuinen maailmassa. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä lääketeollisuuden sekä HYKS Syöpäkeskuksen hematologian klinikan kanssa. Olemme esimerkiksi havainneet, että eräs munuaissyövän hoidossa käytetty lääkeaine, aksitinibi, tehoaa tiettyyn kroonisen myelooisen leukemian alatyyppiin, jossa mikään muu lääke ei enää auta. Jos aksitinibia olisi tutkittu kaikilla KML-potilailla, sen tehoa ei olisi voitu osoittaa. että monet testaamamme lääkeaineet ovat tutkimuslääkkeitä, joilla ei ole myyntilupaa minkään sairauden hoitoon. On hyvin turhauttavaa, jos potilaan syöpäsolut vastaavat jollekin lääkkeelle, mutta kyseistä lääkettä ei ole saatavilla. Onkin tärkeää houkutella Suomeen faasin I ja II tutkimuksia, joissa uusia lääkeaineita testataan ensimmäistä kertaa ihmisillä. Kriittisesti sairaat potilaat saavat silloin käytHAASTEENA ON,

töönsä uusia, tehokkaampia lääkehoitoja, ja sairaalat saavat taloudellista tukea tutkimukseen ja potilaiden hoitoon. Suomi on liian pieni maa faasin III ja IV lääketutkimuksiin, joissa tarvitaan tuhansia potilaita. Faasin I ja II tutkimuksiin täällä on kuitenkin erinomaiset mahdollisuudet. Yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa tänne voidaan toivottavasti saada myös laajempia kliinisiä tutkimuksia. tutkijana Yhdysvalloissa. Kokisin vastaavan tutkimuksen tekemisen siellä haastavaksi. Yhdysvalloissa on vähemmän yhteistyötä tutkimusryhmien välillä kuin Suomessa. Myös potilaat suhtautuvat epäluuloisesti siihen, että heidän näytteitään käytetään tutkimuksissa. Kun esittelen työtämme kansainvälisissä konferensseissa, ihmiset ovat vaikuttuneita. Suomi on todellakin tämän tutkimuksen eturintamassa. Suomessa on ainutlaatuiset rekisterit ja laadukkaat biopankkinäytteet. Me tutkijat teemme tiivistä yhteistyötä kliinikkojen kanssa ja potilaat ovat tutkimusmyönteisiä. Tästä syystä lääketeollisuus on nyt investoimassa Suomeen suuria summia. Nämä ovat todella arvokkaita resursseja meille.” OLEN AIEMMIN TYÖSKENNELLYT

MIKÄ FIMM? • Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM on kansainvälinen tutkimuskeskus, joka keskittyy erityisesti genomitutkimukseen, diagnostiikan kehittämiseen ja syövän yksilöllisiin lääkehoitoihin. • Helsingin yliopiston, HUS:n, THL:n ja VTT:n yhteinen tutkimuskeskus toimii Biomedicumissa Helsingin Meilahdessa.

Mylab Nyt 2/2016 17

Konenäkö nopeuttaa diagnostiikkaa Tutkimusjohtaja Johan Lundin: Tutkimusryhmäni kehittää konenäköön perustuvia menetelmiä digitaalisten mikroskooppinäytteiden tulkintaan. Tavoitteena on, että potilaat ympäri maailmaa saisivat diagnoosin entistä nopeammin ja tarkemmin. Kuvien tunnistus konenäön avulla on kehittynyt viime vuosina valtavasti. Esimerkiksi kasvontunnistus löytyy jo aivan tavallisesta kännykkäkamerasta. Kun keräämme suuren joukon digitalisoituja näytteitä, voimme opettaa koneälyn tunnistamaan niitä erittäin tehokkaasti. Tavoitteena ei ole korvata, vaan tukea patologeja tai mikrobiologeja heidän työssään. Kone voi katsoa näytteen ensin ja seuloa kohteet, joita asiantuntijan kannattaa katsoa tarkemmin. Esimerkiksi malarian poissulkemiseen tarvitaan 500–800 mikroskooppinäkymää, joiden läpikäyminen vie kokeneeltakin asiantuntijalta 5–10 minuuttia. Kun kone on poiminut näytteestä epäilyttävät kohdat, hän voi katsoa ne läpi sekunneissa. Ihminen ja kone ovat yhdessä paras yhdistelmä. Kone pystyy ratkomaan vain ongelmia, joihin se on opetettu, mutta ihminen kykenee myös luoviin ratkaisuihin. tarkoitetut laitteet ovat vielä isoja, kalliita ja vaikeasti hallittavia. Yksi laite voi maksaa 200 000 euroa, mikä on aivan liian paljon pienille laboratorioille tai resurssiköyhille maille. Toisaalta kallein matkapuhelimen kamera maksaa nykyisin noin 15 euroa. Kehitys on ollut huikeaa. Olemme kehittäneet yhdessä Oulun yliopiston ja Karoliinisen instituutin kanssa mobiilimikroskoopin, joka on valmistettu edullisista kännykän komponenteista. Pieni, käteen mahtuva mikroskooppi on koekäytössä tansanialaisessa kyläsairaalassa. Lisäksi sitä kokeillaan Suomessa syöpäleikkausten yhteydessä. Tansaniassa on 45 miljoonaa ihmistä, mutta vain noin 20 patologia. Myös mikroNÄYTTEIDEN DIGITALISOINTIIN

18 Mylab Nyt 2/2016

biologian osaajista on huutava puute. Mobiilimikroskooppi skannaa kuvat digitaalisiksi ja lähettää ne matkapuhelinverkkoa pitkin pilvipalvelimeen, jossa konenäkö seuloo ja analysoi niitä. Asiantuntija voi sen jälkeen katsoa kuvat missä tahansa verkkoyhteyden kautta. vielä prototyyppiasteella, mutta Suomessa olisi erinomaiset mahdollisuudet tehdä siitä kaupallinen tuote. Selvitämme kaupallistamista parhaillaan Tekesin tuella. Itse olen peruskoulutukseltani lääkäri. Vaikka työskentelen vahvasti teknologian parissa, motivaatio työhön tulee potilaiden auttamisesta.” MOBIILIMIKROSKOOPPI ON

Johan Lundin esittelee mobiilimikroskoopin prototyyppiä. Laite skannaa kuvat digitaalisiksi ja lähettää ne matkapuhelinverkkoa pitkin pilvipalveluun, josta niitä voi katsoa missä tahansa.

Perinnöllistä riskiä voi pienentää Tutkimusryhmän johtaja, biometrian professori Samuli Ripatti: Genomiikka ja sen hyödyntäminen tutkimuksessa, terveyden edistämisessä ja diagnostiikassa kehittyy juuri nyt todella nopeasti. Tämä on iso muutos, johon meidän pitää varautua. Genomista syntyy dataa todella paljon. Kysymys ei enää ole, miten tuotamme mittaustuloksia, vaan miten tulokset analysoidaan ja tulkitaan. Laboratoriotkin joutuvat miettimään roolinsa uudelleen: tuottavatko ne vain raakamateriaalia vai osallistuvatko myös tulosten tulkintaan? Genomiikan suurin lupaus on, että voimme kehittää sairauksiin uusia, entistä tehokkaampia ja turvallisempia lääkkeitä. Erityisesti lääketeollisuutta kiinnostavat geenivirheet, jotka suojaavat kantajiaan tietyiltä taudeilta. Jos löydämme lääkkeen, joka matkii tätä geenin rikkoutumisen aiheuttamaa ketjua, se voi olla miljardien arvoinen löydös. keskittynyt kolmeen asiaan: millainen on suomalaisten geneettinen variaatio, mitkä geenit vaikuttavat sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ja miten geenitietoa voidaan hyödyntää sairauksien ennaltaehkäisyssä. Me suomalaiset asuimme hyvin pitkään keskenämme, varsin eristyneinä muusta maailmasta. Tänne on kehittynyt omanlaisensa genominen pooli. Itä- ja Länsi-Suomen välillä on edelleen suuria eroja sairastavuudessa. Johtuuko tämä elintavoista vai onko taustalla geneettinen riski? Tätä pyrimme selvittämään. Ryhmäni tutkii erityisesti kolesteroliaineenvaihduntaan liittyviä geenejä. Olemme johtaneet useita isoja, kansainvälisiä yhteistyötutkimuksia, joissa on löydetty useampi kymmenen geenimuutosta, jotka joko lisäävät riskiä tai suojaavat siltä. Johdan myös GeneRISK-tutkimusta, jossa tehdään genominen sydäntautiriskin kartoitus noin 10 000 suomalaiselle. Tarkoituksena on seurata, muuttavatko ihmiset elintapojaan ja välttyvätkö he sydäntaudeilta, jos he tietävät omasta sairastumisriskistään. Noin puolet sydäntautiriskistä johtuu peTUTKIMUSRYHMÄNI ON

rimästä, puolet ympäristöstä ja elintavoista. Toiveena on, että tieto omasta, perinnöllisestä riskistä antaisi lisää motivaatiota terveellisiin valintoihin. perinteet väestötutkimuksille, mahtavat biopankit, paljon genetiikan osaamista ja hyvät kansainväliset verkostot. Valitettavasti on myös paljon kysymysmerkkejä, jotka huolestuttavat. Valtio on vähentänyt huippututkimuksen rahoitusta, joten sitä pitää etsiä muualta. Kansainvälinen kilpailu rahoituksesta on tiukkaa. Lääkeyritykset voivat tuoda Suomeen suuriakin investointeja, mutta ensin peruspalikoiden pitää olla kunnossa. Yritykset eivät ole välttämättä kiinnostuneita perustamaan tänne esimerkiksi tietokantaa, johon kerätään suomalainen genominen variaatio. Mutta kun se on tehty kansallisesti, he investoivat mielellään sen hyödyntämiseen ja sitä kautta suomalaiseen terveyteen.” SUOMESSA ON PITKÄT

Noin puolet sydäntautiriskistä johtuu perimästä, puolet ympäristöstä ja elintavoista.

Samuli Ripatti uskoo, että tieto perinnöllisestä sydäntautiriskistä voi kannustaa ihmisiä terveellisiin valintoihin. Tätä selvitetään nyt Ripatin johtamassa GeneRISK-tutkimuksessa.

Mylab Nyt 2/2016 19

10 ×

ENTISTÄ PAREMPAA

palvelua

// Miten Suomen kliinisten laboratorioiden toiminnan laatu on kehittynyt 5–10 vuoden aikana? Pääarvioija Tuija Sinervo FINASakkreditointipalvelusta ja laatupäällikkö Katri Puukka NordLabista vastaavat.

TEKSTI: VIRPI EKHOLM // KUVA: SHUTTERSTOCK

20 Mylab Nyt 2/2016

1

Laadukas laboratoriotoiminta ei tarkoita vain sitä, että analyysit tehdään tarkasti ja virheettömästi. Kliinisissä laboratorioissa on oivallettu entistä paremmin, että toiminnan hyvä laatu tulee varmistaa kaikissa palveluketjun vaiheissa ajanvarauksesta näytteenottoon, näytelogistiikkaan ja tulosten raportointiin.

2

Hoitoyksiköiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Laboratoriot kuuntelevat hoitoyksiköiden tarpeita ja pyrkivät vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin. Laboratorion ammattilaiset kertovat kliinikoille uusista tutkimusmenetelmistä ja ohjaavat heitä valitsemaan oikeita tutkimuksia. Toisaalta myös hoitoyksiköt voivat ehdottaa laboratorioille uusien tutkimusmenetelmien käyttöönottoa.

3

Näytteenottotoiminta on ollut Suomessa jo pitkään laadukasta ja ammattitaitoista, mutta viime vuosina asiakaspalvelun rooli on siinä entisestään kasvanut. Henkilökunta on saanut koulutusta asiakaspalveluun ja esimerkiksi hankalien asiakkaiden kohtaamiseen. Asiakkaiden antama palaute käydään laboratorioissa tarkasti läpi ja sitä hyödynnetään toiminnan kehittämisessä.

4

Sähköinen ajanvaraus sujuvoittaa potilaiden pääsyä laboratoriotutkimuksiin ja helpottaa näytteenottoyksiköiden painetta. Laboratoriot ovat perustaneet myös puhelinpalvelukeskuksia, joista asiakkaat saavat vastauksia kysymyksiinsä. Potilasohjeita on tarkennettu, jotta potilaat osaavat valmistautua tutkimuksiin oikein.

5

Osa laboratorioista käyttää jo näytteenoton mobiilisovellusta, jonka avulla näytteenottaja voi ottaa pyyntöjä vastaan, kuitata niitä ja tulostaa näytetarrat mobiilitulostimella vaikkapa kesken näytteenottokierroksen. Sovelluksen ansiosta turhat kävelymatkat vähenevät ja näytteenottaja on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myös näytteenoton aikaleimat tarkentuvat, kun näyte voidaan kuitata otetuksi jo näytteenottopaikalla.

6

Näytelogistiikkaan ja näytteiden säilyvyyteen on kiinnitetty viime vuosina entistä enemmän huomiota. Monissa laboratorioissa on otettu käyttöön järjestelmiä, jotka seuraavat näytelaatikoiden lämpötilaa reaaliaikaisesti kuljetuksen aikana. Mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua saman tien, ja järjestelmä kertoo myös, milloin häiriö on tapahtunut ja kuinka kauan se on kestänyt. Näin voidaan päätellä, onko näytteiden laatu kärsinyt häiriöstä.

7

Analytiikassa Suomen kliiniset laboratoriot käyttävät huipputekniikkaa ja -laitteita. Laboratorioissa on jo pitkään ollut vahva sisäinen laadunohjaus ja laboratoriot osallistuvat kattavasti ulkoisiin laadunarviointikierroksiin. Uudet tietojärjestelmät tehostavat ja helpottavat laadunvarmistusta. Hoitoyksiköt ja potilaat voivat luottaa siihen, että laboratoriotulokset ovat varmasti oikein.

8

Tulosten raportointitapoja ja toimitusaikoja on kehitetty niin, että ne vastaavat entistä paremmin asiakkaiden tarpeita. Tavoitteena on, että tulos on kliinikolla käytettävissä, kun hän sitä tarvitsee, ja vastaus auttaa häntä hoitopäätöksen teossa. Lisäksi tuloksia voidaan välittää potilaille esimerkiksi tekstiviestein. Tämä vähentää potilaiden yhteydenottoja hoitoyksiköihin ja vapauttaa aikaa muuhun potilastyöhön.

9

Tilaaja-asiakkaat saavat entistä ajantasaisemmin tietoa laboratorioiden toiminnasta. Kunnille ja kuntayhtymille annetaan säännöllisesti raportteja esimerkiksi siitä, millaisia tutkimuksia mistäkin hoitoyksiköstä on tilattu ja onko tutkimusmäärissä tapahtunut muutoksia. Näin tilaajat voivat arvioida myös omien hoitoyksikköjensä toimintaa.

10

Laadun reaaliaikainen seuranta on kehittynyt koko toiminnassa. Myös laatutyön suunnitelmallisuus on lisääntynyt: toiminnan riskejä arvioidaan aktiivisesti ja laadunvarmistusta kohdistetaan erityisesti riskitilanteisiin. Uudenaikaiset tietojärjestelmät antavat hyvät työkalut laatupoikkeamien seurantaan.

Mylab Nyt 2/2016 21

22 Mylab Nyt 2/2016

TEKSTI: HANNA HYVÄRINEN // KUVAT: NEA ILMEVALTA

VÄÄRYYTTÄ

ON VASTUSTETTAVA

// Helsingin Global Clinicin perustaja ja Luona Oy:n lääketieteellinen johtaja Pekka Tuomola on aina vihannut epäoikeudenmukaisuutta. Kaikki alkoi erään mänttäläisen tenniskentän laidalta.

M

änttä oli 1950- ja 60-luvuilla tiukka luokkayhteiskunta. Kaupunki oli käytännössä Serlachiuksen tehtaiden omistuksessa, ja työläiset ja ”herrat” elivät visusti omilla asuinalueillaan eri puolilla kaupunkeja. Sosiaaliset raja-aidat olivat korkeita. Tämä ärsytti nuorta Pekka Tuomolaa. Aivan erityisesti ärsytti eräs tenniskenttä. – Kenttää saivat käyttää vain johtoporrastason ihmiset. Työläisten lapsilla ei ollut sinne asiaa. Moinen vääryys jätti jäljen, jonka Tuomola tuntee vielä nytkin. Kyseisen kentän koskettamattomasta pohjamurskeesta kumpusi periaate, että epätasa-arvoa täytyy vastustaa kaikin keinoin. Tämä periaate on vienyt Tuomolan työskentelemään niin paperittomien maahanmuuttajien kuin hiv-positiivisten huumeidenkäyttäjien auttamiseksi. alkoi, kun tuore ylioppilas ei lukion jälkeen tiennyt, miksi hän haluaisi isona ryhtyä. Armeijan jälkeen Tuomola löysi itsensä selaamasta kirjaa korkeakouluopinnoista. Siinä mainittiin mahdollisuus hakea stipendiä silloiseen Neuvostoliittoon. – Ajattelin, että hakeudun sinne ja mietin jatkoa sitten siellä. Näin tapahtui. Ensimmäinen vuosi meni vielä kuutamolla, sillä venäjä oli outo kieli TUOMOLAN TIE LÄÄKÄRIKSI

eikä opetusta herunut muilla kielillä. Elämä kuitenkin pakotti oppimaan. – Siellähän ei siihen aikaan ollut edes valintamyymälöitä, joten jos ei halunnut kuolla nälkään, piti kaupassa osata kertoa venäjäksi, mitä halusi. Se oli tehokas tapa oppia. Seitsemässä vuodessa Tuomola oppi kielen ja suoritti lääketieteen opinnot. Noiden vuosien aikana vahvistui edelleen ajatus siitä, että työtä pitää tehdä nimenomaan epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi. – Silloisessa Leningradissa oli opiskelijoita kymmenistä eri maista. Oli ihmisiä, jotka olivat paenneet Chilestä vallankumouksen jälkeen. Oli myös vietnamilaisia lääkäreitä, jotka kertoivat oloista kotimaassaan. Siellä kuuli monenlaisia tarinoita. oli terveyskeskus Äänekoskella. Siellä hän sai ensikosketuksen myös työskentelyyn päihdeongelmaisten kanssa. – Oli tapana, että a-klinikan asiakkaat nakitettiin uusimmalle tulokkaalle. Siis minulle. Entistä tutummaksi päihdeongelmaisten tilanne tuli seuraavassa työpaikassa Järvenpään sosiaalisairaalassa. Siellä nuoren lääkärin epävarmuus alkoi vaihtua kiinnostukseksi tätä erityisryhmää kohtaan. – Päihdeongelmaisten terveydenhuolto on mielenkiintoinen ala. Siinä yhdistyvät psykiatria, somatiikka ja riippuvuuden hoito. TUOMOLAN ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA

Mylab Nyt 2/2016 23

Suomessa aiheutti huolta hi-viruksen leviäminen huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Kun Tuomola tuolloin siirtyi töihin Helsingin Diakonissalaitokselle, hänen vastuulleen tuli hiv-positiivisten narkomaanien hoito. – Se on rankka potilasryhmä. Kyse on ihmisistä, jotka asuvat kadulla ja noudattavat viidakon lakeja. Se tarkoittaa, että joko sinä lyöt tai sinua lyödään. Elämä ja ajattelu on täysin toisenlaista kuin meillä muilla. Hiv-positiivisten huumeidenkäyttäjien palvelukeskus luotiin käytännössä tyhjästä. Silti siitä tuli menestystarina, joka on herättänyt jopa kansainvälistä huomiota. Suomessa ei nimittäin ole viime vuosina todettu yhtään hiv-tartuntaa huumeiden välityksellä. – Ei siis yhtään. Se on aika hyvin. Kiitos tuloksista kuuluu Tuomolan mukaan Diakonissalaitokselle ja tuon ajan valveutuneille poliitikoille. ­– Meille annettiin mahdollisuus perustaa palvelukeskus itsenäisesti ja ilman turhaa byrokratiaa. Saimme tehdä ja kokeilla. Se onnistui. 2000-LUVUN ALUSSA

Klinikalla tehdään kehitysmaatyötä Helsingin keskustassa. Välineinä ovat lähinnä stetoskooppi ja korvalamppu.

Tuomola oli jälleen rakentamassa uutta tyhjästä. Vuonna 2011 Helsinkiin perustettiin paperittomien klinikka, Global Clinic, joka tarjoaa hoitoa maassa laittomasti oleskeleville. – Näin Lääkärilehdessä jutun Ruotsin klinikoista ja aloin pohtia, miten asia oli Suomessa järjestetty. Kävi ilmi, ettei mitenkään.

Tuomola ryhtyi lähettelemään kirjeitä tahoille, joiden arveli olevan kiinnostuneita paperittomien auttamisesta. Seurasi kokoontumisia ja lisää kokoontumisia. Etenkin toiminnan laillisuus herätti isoja kysymyksiä. Olisiko paperittomien auttaminen rikos? Voisiko siitä koitua seurauksia vapaaehtoisille? Edes Aluehallintovirasto ei osannut vastata näihin kysymyksiin. – Lopulta kokoustaminen alkoi kyllästyttää ja päätimme vain aloittaa. Poliisin kanssa sovittiin, että heidän partiointinsa ei ulotu klinikalle. Tästä sopimuksesta on pidetty kiinni. – Poliisi on toiminut hienosti ja jopa ohjannut ihmisiä klinikalle. Moni on saanut klinikalta avun, mutta usein työ on turhauttavaa. – Klinikalla tehdään kehitysmaatyötä Helsingin keskustassa. Välineinä ovat lähinnä stetoskooppi ja korvalamppu. Kaikkia ei pystytä auttamaan. – Kerran klinikalle tuli nuori mies, jolla oli trombi jalassa. Verenohennuslääke olisi auttanut, mutta se olisi vaatinut laboratoriokontrolleja. Injektio taas oli liian kallis. On hirveä tilanne lääkärille, kun tietää, että hoito olisi olemassa, mutta sitä ei pysty tarjoamaan.

KYMMENEN VUOTTA MYÖHEMMIN

VUONNA 2014 Tuomola

sanoi itsensä irti Diakonissalaitokselta ja siirtyi monialayritys Baronan leipiin. Siirto aiheutti pienoisen myrskyn. Tuomolan arveltiin myyneen sielunsa ja hylänneen periaatteensa. Asiaa ei auttanut, että myös uusi työnantaja, Baronan tytäryhtiö Luona, toimii vähäosaisten parissa, muun

PEKKA TUOMOLAN VUODET Syntyi Mäntässä

Terveyskeskuslääkäriksi Äänekoskelle

1954

1981 Valmistui lääkäriksi Leningradin lääketieteellisestä instituutista

24 Mylab Nyt 2/2016

Osastonlääkäriksi Järvenpään sosiaalisairaalaan

1983

Global Clinicin perustaminen

2001 Diakonissalaitoksen huume- ja mielenterveystyön palvelualueen johtajaksi, Hiv-positiivisten huumeidenkäyttäjien palvelukeskuksen perustaminen

2011

2014

Lääketieteelliseksi johtajaksi monialayritys Baronan kotipalveluja ja asumisratkaisuja tuottavaan tytäryhtiö Luonaan.

muassa pitkäaikaisasunnottomien ja turvapaikanhakijoiden majoittamiseksi. – Meitä on kritisoitu siitä, että osakeyhtiönä rahastamme turvapaikanhakijoita. Todellisuudessa hintamme ovat samat kuin SPR:llä. Emme ole perinteinen toimija, mutta prosessimme ovat nykyaikaisempia kuin julkisilla toimijoilla. Teemme siis asiat samalla rahalla, mutta tehokkaammin. Paperittomien kohtalosta Tuomola kantaa huolta edelleen. Turvapaikanhakijoiden määrän hurja kasvu tarkoittaa sitä, että myös paperittomia on yhä enemmän. Samaan aikaan hallitus on kumonnut lain väliaikaisesta oleskeluluvasta. Nekin, jotka ennen olisivat saaneet oleskeluluvan, ovat jatkossa paperittomia ja siten ainaisen karkotusuhan alla. He eivät voi hakeutua julkiseen terveydenhuoltoon, sillä silloin he voisivat jäädä kiinni. Tarttuvat infektiot, kuten tuberkuloosi voivat lähteä leviämään, kun sairastuneita ei hoideta. Lisäksi lainsuojattomuus on hedelmällistä maaperää radikalisoitumiselle. – Jos ei ole minkäänlaista perspektiiviä eikä mitään oikeuksia, ääritoiminta voi hou-

kuttaa. Jos näillä ihmisillä olisi pääsy terveydenhuoltoon, heihin säilyisi edes jonkinlainen yhteys. Tuomola toivoisi, että Suomeen saataisiin Ruotsin mallin mukaan laki, joka takaisi paperittomille tarpeenmukaisen terveydenhuollon. Nyt heillä on oikeus vain kiireelliseen hoitoon. Poliittinen johto ei kuitenkaan tällä hetkellä toimi paperittomien ongelmien ratkomiseksi. Se, mitä tehdään, tehdään vapaaehtoisvoimin. ­– Ei tämä oikein sovi sivistysvaltion imagoon. Kun perustimme Global Clinicin, tarkoitus oli, että klinikka tekisi itsensä nopeasti tarpeettomaksi. Niin ei nyt näytä käyvän.

Innostun työstäni, kun saan jotakin hyvää aikaan Viiden vuoden päästä en näe itseäni eläkeläisenä, vaan innostuneena uudenlaisten asioiden tekijänä.

Mylab Nyt 2/2016 25

mylabin kasvo TEKSTI: VIRPI EKHOLM // KUVA: EMIL BOBYREV

Haikeat jäähyväiset // Tapani Heiniö oli mukana perustamassa Mylabia 30 vuotta sitten. Nyt on aika sanoa hyvästit rakkaalle yritykselle ja lähteä matkalle maailman ympäri. Millä mielin jäät eläkkeelle? Hyvillä mielin, mutta haikeana. Mylab on ollut iso osa elämää. Kyllä tässä tulee haikeutta ja varmasti ikävääkin. Mutta yritän keksiä jotain muuta tekemistä. Marraskuun alussa lähden kiertämään maailmaa vaimoni kanssa. Lennämme ensin Roomaan ja jatkamme siitä laivalla Atlantin yli. Lähdemme seikkailumielellä: kaikkea ei suunnitella etukäteen. Mikä sai sinut ja ystäväsi Ilmo Tuohen aikoinaan perustamaan Mylabin? Työskentelimme yhdessä VTT:llä ja näimme, että kliinisten laboratorioiden tietojärjestelmiä kehittävälle yritykselle olisi tarvetta. Olihan se aika rohkea hyppy silloin. Meillä oli kuitenkin ensimmäiset asiakkaat valmiina VTT:n projektien kautta, ja myös VTT kannusti meitä oman yrityksen perustamiseen. Siinä mielessä aloittaminen oli helppoa. Toiminta käynnistyi vuonna 1987 aprillipäivänä. Emme kyllä arvanneet, TYÖKAVERI TAPANISTA: Olen onnekas, kun olen saanut Tapanin oman työurani mentoriksi. Arvostan Tapanin tapaa tehdä töitä ja kohdella kaikkia tasapuolisesti ja kunnioituksella. Sydämelliset kiitokset Tapanille kaikesta. Hyvää maailmanympärysmatkaa ja leppoisia eläkepäiviä! Suvi Nevanperä, tuotepäällikkö

että yritys kasvaisi näin isoksi. Pyrimme lähinnä saamaan itsellemme mielekästä työtä, ja niin toki saimmekin. Millaisissa tehtävissä olet työskennellyt Mylabissa? Alussa työskentelin tuotekehittelyn parissa, mutta pian ryhdyin johtamaan asiakkaiden käyttöönottoprojekteja. Niissä tehtävissä olinkin suurimman osan aikaa. Olen työskennellyt myös osastopäällikkönä ja tiiminvetäjänä sekä pariin otteeseen toimitusjohtajan sijaisena. Viime ajat olen työskennellyt osa-aikaeläkeläisenä Multilabin asiakastuessa.

Mikä on ollut parasta työssäsi? Työskentely asiakkaiden kanssa. Siinä on saanut suoraa palautetta ja nähnyt nopeasti työnsä tulokset. Myös työyhteisö on ollut todella kiva. Ihmiset tukevat täällä toisiaan. Millaisia toivotuksia haluat kertoa pian 30-vuotiaalle Mylabille? Toivon, että työyhteisö pysyy jatkossakin hyvänä. Että kaikilla olisi sama tavoite ja maali, mihin suuntaan yhdessä puhalletaan. Nykyajan haasteet ovat isoja ja kilpailu kasvaa. Asiakkaiden kanssa on jatkossakin tehtävä yhteistyötä: yksin tutkijankammiossa emme pysty näitä sovelluksia kehittämään. Kiitokset kivoille asiakkaille ja työkavereille monista yhteisistä onnistumisista ja joskus pienistä epäonnistumisistakin. Nähdään keväällä Mylabin 30-vuotisjuhlissa!

MylabNYT

2/2016

WANHA WALOKUVA

KUSTANTAJA Mylab Oy Hatanpään valtatie 26 33100 Tampere TUOTTAJA Jukka Kalliosaari Taru Honkonen TOIMITTAJAT Hanna Hyvärinen Virpi Ekholm KUVAAJAT Emil Bobyrev Nea Ilmevalta Mikko Käkelä ULKOASU JA TAITTO Elina Reineck PAINATUS Eura Print Oy, Eura PAINOS 1500 kpl ISSN 2342-2211 (painettu) ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu) Vuonna 2008 Mylab päätti kokeilla tulevaisuuden tekniikkaa näytteenotossa ja hankki robotin. R2D2:n taidot olivat esillä Laboratoriolääketiedenäyttelyssä.

Lue lisää mielenkiintoisia artikkeleita kotisivuillamme

www.mylab.fi

Seuraava Mylab Nyt ilmestyy helmikuussa 2017 Mylab Nyt 2/2016 27

ON INSTRUMENTTEJA, JA ON

Instrumentteja. MYLABWAY. TERVEYDENHUOLLON TIEDONVÄLITYKSEN STRADIVARIUS.