Page 1

30. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

DIKTAAT TORI


U S IT J O PÄ

Ä

K

IR

Antirasistinen rintama kasvaa Ajat ovat muuttuneet. Viime joulukuussa kirjoitin pelänneeni syksyn ajan, että joku kuolee viimeistään itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa. Näin ei onneksi tapahtunut vaikka poliisi ampui äärioikeiston soihtukulkuetta vastustaneita mielenosoittajia projektiiliaseella. Syyskuussa pahin tapahtui, kun uusnatsijärjestön mielenosoittaja pahoinpiteli järjestöä vastustaneen antirasistin ja tämä kuoli viikkoa myöhemmin sairaalassa.

Vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry. • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • Ulkoasu & kuvitukset: Kai Arponen Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki Puhelin: 045 348 5499 Sähköposti: toimitus@vasemmistonuoret.fi • Kotisivu: www.liberolehti.fi ISSN 0783–6198 • Painopaikka: Waasa graphics, Vaasa Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa. Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 €.

Ajat muuttavat myös ihmisiä.

2

Kun kirjoitin joulukuussa soihtumarssista ja poliisiväkivallasta Liberon nettilehteen, rasistien lisäksi moni liberaali paheksui vaatimusta rasististen mielenosoitusten rajoittamisesta. Nyt on ollut liikuttavaa lukea liberaalien kirjoituksia, joissa luvataan vastustaa natsien mielenosoituksia ja vaaditaan tiukempaa linjaa rasistiset ja fasistiset järjestöt kieltävän lain soveltamisessa. Puhe dialogista, ääripäistä ja aatteista muiden joukossa on siirtynyt oikeammalle, ja nyt tämän länkytyksen keskiössä on perussuomalaisten ohella lähinnä keskustalaisia ja kokoomuslaisia poliitikoita. Tilanteeseen toki vaikuttaa tämänhetkinen hallitus-oppositiojako. Jo kesällä vihreät nuoret alkoivat kampanjoida rikoslain selkeyttämisen puolesta, jotta rasistinen järjestäytyminen saisi kansainvälisten sopimusten mukaisen tuomion. Vaarana tietysti on, että ajat muuttuvat taas ja uusia lakipykäliä käytetään antifasisteja vastaan.

Aktiivisesti natseja ja rasismia vastustavan rintaman laajeneminen on välttämätöntä. Muutaman kymmenen jäsenen pystyssä pitämä Suomen ”Vastarintaliike” ei ole järin suuri toimija, jolta olisi odotettavissa vallankaappausta. Järjestön jäsenen perustama Soldiers of Odin -katujengi on kuitenkin osoittanut, että väkivaltaan valmiita ihmisiä riittää rekrytoitavaksi nopeastikin. ”Maahanmuuttokriittisen” liikkeen ja sisäsiistien rasistien poliittisesta noususta lähtien on ollut selvää, että perusoikeuksien radikaali heikentäminen ja syrjinnän laillistaminen on monen muunkin tavoite. Kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn jälkeen toimittaja Mikael Brunila totesi, että ”ainut tapa estää fasistien ja rasistien toiminta on laajentaa sellaista antifasistista konsensusta, yhteisymmärrystä, jonka vuoksi he eivät koskaan voi kulkea ja toimia kadulla ilman, että ympäröivät ihmiset haastavat heidät.” Kun tällainen haastaminen johti kuolemaan syyskuussa 2016, moni huolestui omasta turvallisuudestaan niin paljon, että päätti jatkossa haastaa vihan levittäjät itsekin. On se ja sama suostummeko pelkäämään, kunhan voimme luottaa siihen, että käymme yhdessä pelonlevittäjiä vastaan. Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja ja työskentelee Vasemmistonuorten tiedottajana.


TEKIJÄLTÄ

Tämä on 14. Liberon numero, jonka päätoimittajana toimin. Kirjoitin pääkirjoitusten lisäksi muutamia vakipalstoja sekä Henkilö-palstan jutun Suldaan Said Ahmedista. Isoin kiitos lehden sisällöstä kuuluu taitaville toimittajille, kolumnisteille, valokuvaajille, kuvittajille ja AD:lle.

Haastattelin Suldaania hieman ennen

kuin uusnatsien mielenosoituksessa pahoinpidelty nuori menehtyi vammoihinsa. Kirjoittaessani juttua tunteikkaiden kynttiläkuvien ja Peli

10.

poikki -mielenosoituksen jälkeen en voinut kuin ihailla nuorta tummaihoista poliitikkoa, joka

20.

22.

on juossut karkuun uusnatseja ja kohdannut rasistisille normeilleen sokean yhteiskunnan antamatta periksi, muuttamatta pois, piilottamatta itseään. Ensimmäistä kertaa tuli itkettyä oman lehtijutun äärellä.

Tässä lehdessä starttaa uusi palsta, jolla esi-

tellään erilaisia vasemmistonuoria. Palstan avaavat Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi kesällä valittu Li Andersson sekä Vasemmistonuorten

06 Suldaanista piti tulla Suomen

presidentti.

28 Festareiden päihdepolitiikka

elää ajassa.

toimintaa Vaasassa virittelevä Saana Lind. Mielenkiintoisista tyypeistä voi vinkata toimitukseen (toimitus@vasemmistonuoret.fi).

10

12

34 Kyborgipeli havainnollistaa

Puolueiden täytyy demokratisoitua tai kuolla.

Calais’n pakolaisleirillä toivotaan ja odotetaan.

Uudella palstalla tutustutaan vasemmistonuoriin.

nykyajan apartheidia.

36

39 Anni Ahlakorpi: yhdessä

TEEMA

Kannen kuvitus Kai Arponen 30. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

kamppailussa on monta.

20 Turkin vallankaappaus

Niko Peltokangas

D IK TA AT TOR I

kiihdytti diktatuurikehitystä.

22

Tampereelle syntyi uusi näyttely proletariaatin diktatuurista.

vuodesta 1987

26 Suomesta ei tullut fasistista

diktatuuria — miksi?

3


IT K IN V ELÄINOIKEUSPUOLUE EHTI KUNTAVAALEIHIN Puoluerekisteriin kirjattiin hiljattain Suomen Eläinoikeuspuolue. Sen tavoitteena on puolueohjelman mukaan ”yhteiskunta, jossa kaikilla elollisilla olennoilla on oikeus omaan elämäänsä ja vapauteen, joita rajoittavat ainoastaan toisten yksilöiden vastaavat oikeudet.” Puolue ajaa kaikille eläimille yksilön oikeutta lajityypilliseen elämää. Libero kertoi puoluehankkeesta viime vuoden keväällä. Tuolloin puolueen tavoitteita konkretisoitiin ruokavalion kautta: Tavoite ei ole välttämättä tehdä jokaisesta vegaania vaan vähentää lihan kulutusta. Kasvissyönnistä halutaan tehdä tavallisen ihmisen arkipäiväinen valinta sen sijaan, että se jäisi pienen marginaaliryhmän keskinäiseksi jutuksi. Kuplasta halutaan päästä ulos. ”Parlamentaarinen vaikuttaminen on vain yksi monista mahdollisista toiminnan väylistä. Järjestöjen aktiivisuus, ruohonjuuritason kansalaistoiminta ja anarkistinen vaikuttaminen ovat aivan yhtä tärkeitä osia paletissa. Eläinten oikeuksia on tuotava yhteiskunnassamme esiin monella eri kentällä samanaikaisesti”, sanoi puolueen tuolloinen sihteeri Aura Valkonen. (Libero 2/2015.) Eläinoikeuspuolue aikoo asettaa ehdokkaita kuntavaaleihin ainakin Turussa ja Helsingissä. Kuntalahehden haastatteleman varapuheenjohtaja Santeri Pienimäen mukaan eläinten oikeuksiin halutaan vaikuttaa kunnissa muun muassa hankintapolitiikan kautta. Puolueella on paikallisosastot Helsingin ja Turun lisäksi Jyväskylässä, Porissa, Seinäjoella ja Tampereella. eop.fi/ PUNAVIHREITÄ TÄYDENNYKSIÄ Kannattajakortteja kerää parhaillaan myös Feministinen puolue. Se haluaa nostaa syrjimättömyyden periaatteen politiikan keskiöön, koska 4

IHMISEN JA MUIDEN ELÄINTEN ASIALLA SUOMEN PUOLUEKENTÄN UUSIN TULOKAS, ELÄINOIKEUSPUOLUE, HALUAA EDISTÄÄ KAIKKIEN ELÄINTEN OIKEUDENMUKAISTA KOHTELUA.

teKsti aino tuomi-nikula Kuva teemu silván

ELÄINOIKEUSPUOLUEEN sihteeri ja

ganismin vastaideologiaa, eli ajatus-

nen, 36, kertoo, että puolueohjelma

olisi normaalia käyttää eläimiä hyö-

paikallisosastojohtaja Aura Valko-

ta siitä että ihmisten keskuudessa

vauhdittajana muiden puolueiden

suuntaan ja tuoda eläinoikeusasiaa enemmän mukaan poliittiseen kes-

dykkeinä ja syödä lihaa. Tässä yhteis-

kusteluun.

dessa valinta.

passa keskikastia siinä, miten eläin-

oikeudenmukaisuuden toteutumista

ka tahansa, joka on kyllästynyt sii-

Ruotsissa 50 prosenttia ihmisistä on

Puolueen kanta oikeisto-vasemmis-

dellaan, on Eläinoikeuspuolueen po-

on tarkoitus julkaista ensi vuoden

tammikuussa.

Eläinten oikeuksien lisäksi siinä

halutaan peräänkuuluttaa sosiaalisen

ja hyvinvointivaltion säilyttämistä. toakselilla tarkentuu myöhemmin.

»Sosiaaliseen oikeudenmukaisuu-

kunnassa se on kuitenkin todellisuuValkosen näkemyksen mukaan ku-

hen miten eläimiä tällä hetkellä kohtentiaalinen äänestäjä.

Tavoite ei ole välttämättä tehdä jo-

teen halutaan panostaa myös sen

kaisesta vegaania vaan vähentää li-

Valkonen sanoo.

lutaan tehdä tavallisen ihmisen arki-

vuoksi, että ihminenkin on eläin», Tällä hetkellä mielipidevaikuttami-

nen ja keskustelun herättäminen ovat asialistan kärjessä.

Ensin aktiivit haluavat verkostoi-

tua, kerätä kannattajakortteja ja tuot-

Valkosen mukaan olemme Euroo-

ten oikeudet toteutuvat. Esimerkiksi semivegetaristeja, mikä tarkoittaa

sitä että heillä on kasvispainotteinen ruokavalio ja he ovat vähentäneet lihan kulutusta.

Konkreettisia keinoja eläinten oi-

han kulutusta. Kasvissyönnistä ha-

keuksien parantamiseksi olisi esi-

päiväinen valinta sen sijaan, että se

yksittäiset kampanjat muun muassa

jäisi pienen marginaaliryhmän keskinäiseksi jutuksi. Kuplasta halutaan päästä ulos.

»Parlamentaarinen vaikuttaminen

merkiksi lihaveron käyttöönotto sekä turkistarhauksen lopettamiseksi. Se

olisi erittäin oleellista sekä eläinoikeudellisesti että symbolisesti.

90-luvulla Valkonen ei olisi voinut

taa muun muassa blogitekstejä sekä

on vain yksi monista mahdollisista

kuvitellakaan että veganismi olisi nyt

sista. Puolue haluaa avata esimerkik-

visuus, ruohonjuuritason kansalais-

kakaupoista saanut edes soijamaitoa.

erilaisia kirjoituksia eläinten oikeuk-

si lihanormin ja karnismin käsitteitä. Lihanormi on feministisen yhteis-

kuntatutkimuksen käsite, joka liittyy

instituutioihin ja rakenteisiin, jotka ylläpitävät ajatusta siitä että eläimiä olisi hyväksyttävää syödä.

Karnismilla taas tarkoitetaan ve-

toiminnan väylistä. Järjestöjen aktii-

toiminta ja anarkistinen vaikuttaminen ovat aivan yhtä tärkeitä osia pa-

letissa. Eläinten oikeuksia on tuotava

näin yleistä. Silloin ei tavallisista ruo-

Nyt uusia vegaanisia tuotteita tulee markkinoille vuosittain.

Toisaalta se, miten valtaväestö nä-

yhteiskunnassamme esiin monella

kee eläinoikeustilanteen, jää nähtä-

nen kertoo.

on kuitenkin eläinoikeuspuolueiden

eri kentällä samanaikaisesti», ValkoEläinoikeuspuolue

haluaa

olla

väksi. Valkosen visiossa edessämme vuosisata.

LIBERO

monet syrjinnän muodot tai ilmentymät ovat sen mukaan muissa puolueissa marginaalissa. Samaa sanoo eläinoikeuspuolue omasta agendastaan. Varapuheenjohtaja Pienimäki sanoo Radio Kompassin haastattelussa, että puolueohjelmien hyvistä kirjauksista huolimatta eläinten hyvinvointi ja oikeudet eivät juuri näy puolueiden käytännön politiikassa. Feministisellä ja eläinoikeuspuolueella on myös toinen mielenkiintoinen yhtymäkohta. Siinä missä feministinen puolue asettuu lehtijuttujen mukaan vasemmistoliiton ja vihreiden ”tuntumaan” (Helsingin

45

Sanomat) ja ”välimaastoon” (Image), eläinoikeuspuolueen varapuheenjohtaja nimeää Kuntalehdessä vihreät ja vasemmistoliiton joidenkin toimijoiden entisiksi puolueiksi. Suunta näyttää olevan se, että Suomeen puuhataan sekä liberaaleja yleispuolueita (Liberaalipuolue ja rekisteriin palannut Piraattipuolue) ja laitaoikeiston rasismiprojekteja (Suomi ensin) että punavihreään ympäristöön asemoituvia puolueita, jotka täydentävät ja tarkentavat olemassaolevien puolueiden politiikkaa omalla asiantuntemuksellaan. feministinenpuolue.fi


I S ES I-C S EK S

LIBERO VUOSIA SITTEN Mielestäni meidän ei tule tukea pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sen takia, että säälimme heitä. Että he olisivat joitain poloisia, reppanoita. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset tulisi nähdä kanssaihmisinä ja nähdä ne todelliset poliittiset vainot, ne humanitaariset syyt jotka ovat maastamuuton taustalla.

Ei myöskään muita sorrettuihin ryhmiin kuuluvia

SEKSUAALINEUVOJA CECILIA BERGSTRÖM VASTAA KYSYMYKSIIN.

tulisi sääliä, vaan kohdata tavallisina kanssaihmisinä.

LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI OSOITTEESSA LIBEROLEHTI.FI/KYSY!

Mutta on sitä muutakin kuin yksityisyyttä loukkaavaa

Tällä hetkellä sorretussa asemassa oleville tulisi antaa oma ääni ja toivoa siitä, että omaehtoisen poliittisen kamppailun avulla voi nousta kohti parempaa elämää. päätoimittaja Marcus Floman, Libero 3/2007

valvontaa. Kuten eläinsuojeluvalvonta.

Kannattaisiko feministien esittää asiansa vähän ystävällisemmin eikä olla aina niin kärkkäitä? Ja kannattaisiko puhua suomea eikä jostain cisheteroista, miesoletetuista ja rodullistetuista? - Suomi-neito

Pikkuvasikat pääsevät tänä kesänä lain asettamin

vaatimuksin kirmaamaan niitylle, kiitos uuden eläinsuojelulain. Kohudokumentti teuraskuljetuksista sekä siitä seurannut tehotarkkailu ovat kohentaneet hitaasti, mutta varmasti teuraseläinten oloja. Keskustelu 4 miljoonan suomalaisen turkiseläimen häkkiolosuh-

Googlasin: Why are feminists… Hakukone täydensi: so hateful, so angry, fat, so ugly. Kuulostaa samalta, kuin suffragetteja vastustava propaganda 1800-luvun lopun jenkeissä. Kyllähän sitä vähemmästäkin hermo kiristyy, kun yli sata vuotta pyörii sama levy. Ja vaikka ei kiristyisi, niin jokaiseen iirikseen iskostettu kuva vihaisesta feminististä pitää huolta imagohaitan ylläpitämisestä. Toisaalta kaikki aktivistithan ovat ärsyttäviä ja kärkkäitä. Muutos ei sovi ihmisen arkeen, etenkään jos ei henkilökohtaisesti sitä kaipaa. Sitten tulee aktivisti tai feministi nalkuttamaan, ja sitä muistaa, että perhana pitäis tollekin asialle jotain tehdä. Tulee sellainen olo, että voisi se feministi vähän ymmärtää, että töissä oli rankkaa ja nälkäkin on eikä noin vaan voi tulla hieromaan yhteiskunnan epäkohtia naamariin. Se ei kuitenkaan ole feministin syytä. Vastaan siis, että ei kannata esittää asiaa ystävällisemmin, koska radikaalien mielipiteiden esittäminen tulkitaan joka tapauksessa provokaatioksi. Mitä tulee suomen puhumiseen, niin on se termihinkkaus näin feministillekin vaikeaa välillä. Vaan kun pitää olla niin avoin kaikkien identiteeteille ja itsemäärittelylle ja tiedostaa yhteiskunnallisten valtarakenteiden tukeminen kielessä, niin minkäs teet. Kai ne uudissanat jossain kohtaa vakiintuvat ja tuntuvat helpommilta. Suosittelen sinulle mindfullnes-harjoittelua tai muuta meditaatiota, jotta viestin ja tavoitteen näkeminen kärkkäyden takaa helpottuu. Hengitä sisään, hengitä ulos, anna tasa-arvon hengen virrata lävitsesi, tunne yhdenvertaisuus koko kehossasi.

teista on asettanut paineita turkistarhaajille. Ja valmisteilla on asetus, jola valvottaisiin koe-eläinten käyttöä eläinsuojelijoiden voimin.

Ihan toinen kysymys sitten on, mikseivät kauppo-

jen hyllyt notku onnellisen kanan munista ja koe-eläimillä testaamattomista shampoista ilman lakeja ja asetuksia. päätoimittaja Minna Kumpulainen, Libero 3/1997 Tämä uhkaava rakennemuutos on myös hallittu, sanovat herrat. Ilmeisesti tarkoittaen hallintaa työttömyyden lisääntymisestä ja tämän rakennemuutoksen tuomista muista ongelmista. Todellisuudessa ha haluavat pitää työväenluokan hallinnassa. Muutokset saavat aina aikaan liikkeitä työväenluokan sisällä.

Sosdemjohto niin ay-liikkeessä kuin eduskun-

nassa pitää joukkonsa hiljaisina ja vakuuttelee tulevan murroksen turvallisuutta ja tarpeellisuutta. Kerrotaan ammattiliittojen varmoista sopimuksista työnantajien kesken ja tarpeellisuudesta levittäytyä Euroopan markkinoille – näin taataan tämänhetkinen työllisyystilanne. Mutta hallittu rakennemuutos tulee viemään työpaikkoja toteutuessaan. Automaatio tulee lisääntymään. Automaatio rationalisointi vähentää aina työpaikkoja. Sirpa Kärkkäinen, Libero 3/1987


6


Musta Leijona Suldaan Said Ahmed haluaa vähemmistöjen puhuvan ja toimivan itse omasta puolestaan. teksti ja kuva Niko Peltokangas

Yläkoululaisena Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa Said Ahmed uhosi pääsevänsä Suomen ensimmäiseksi tummaihoiseksi presidentiksi. Puhelias ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut lapsi ei juuri saanut opettajilta tukea haaveilleen. ”Ilmassa oli sellaista, että sun on turha kysyä näitä asioita, kun oot tummainoinen ja maahanmuuttajasta ei voi tulla poliitikkoa Suomessa. Oli ikävä huomata, miten ennakkoluuloisia opettajat oli.” Sitten Yhdysvalloissa valittiin tummaihoinen presidentti. ”Muistan, kun istuttiin koulussa, ja ajattelin, että tää on oikeasti mahdollista.” Presidenttihaaveet haalenivat mutta palo politiikkaan ei hiipunut. Parikymmentä kilometria Kontiolahdelta etelään sijaitsee Joensuu, jossa somalialaistaustainen Said Ahmed oli jonkin aikaa mukana monikulttuurisuusyhdistyksen toiminnassa. Vuonna 2008 Joensuussa sai vielä juosta karkuun natsiskinejä ”melkein joka toinen päivä”. ”Sitten 2011 oli tää persujen juttu, ja alkoi enemmän ja enemmän kuulla

Perussuomalaisista ja Halla-ahosta. Ilmapiiri oli aika kireä ja meidän perheessä mietittiin vaihtoehtoja, että muutetaan Helsinkiin tai ehkä pois Suomesta. On vaikea kasvattaa lapsia maassa, jossa tuntee, ettei koskaan hyväksytä.” Tuttuja oli muuttanut jo Iso-Britanniaan. 18-vuotias Said Ahmed ajatteli, ettei Suomi muutu koskaan paremmaksi, jos jokainen perhe muuttaa pois. Hän muutti Helsinkiin ja aikoi lähteä politiikkaan. YHTÄ SUOMALAINEN Puolueista Vasemmistoliitto tuntui arvostavan ja ajavan samoja asioita kuin Said Ahmed itse. Kun Paavo Arhinmäki hyväksyi kaveripyynnön Facebookissa, poliitikonalku lähetti tälle kysymyksen, miten pääsee kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi. Syksyllä 2012 Said Ahmed pyrki kaupunginvaltuustoon Vasemmistoliiton sitoutumattomana ehdokkaana. Vaalityön järjestäminen ei ollut yksinkertaista. Hän työskenteli vartijana vuorotyössä, sai surkeita vuoroja

eikä voinut juuri suunnitella ajankäyttöään. Kun moni ehdokas pettyi tulokseensa, Said Ahmedille 91 ääntä antoi potkua jatkaa poliitikassa ja liittyä puolueeseen. ”Aloin tehdä omannäköistä politiikkaa, omasta elämästä ja tyylistä, siitä, mitä mieltä on mistäkin.” Mies tunnetaan värikkäästä ja avoimesta tyylistään ja leveästä hymystään. Ruusujen jakaminen rasistien mielenosoituksissa ja jääkiekkomaajoukkueen fanipaita Joukkovoima-mielenosoituksessa on tuonut lempinimiä. Said Ahmed on ottanut Ruususedän ja Mustan Leijonan iloisesti omaan käyttöönsä. ”Jos minulle joskus syntyy lapsi, en halua, että hän kohtaa samoja asioita kuin minä ja mun kaltainen people of colour. Haluan, että hän pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä ilman mitään esteitä ja on yhtä paljon suomalainen kuin kuka tahansa. Sen eteen pitää tehdä paljon töitä ja muuttaa rakenteita, mutta se ei tapahdu, jos joku toinen puhuu meidän puolesta. Pitää itse olla tekemässä.” 2017 ÄÄNTÄ Vasemmistoliitossakin 23-vuotias Said Ahmed on halunnut olla itse tekemässä. Hänet valittiin keväällä Helsingin piirin edustajaksi puoluevaltuustoon ja kesäkuun puoluekokouksessa valtuuston varapuheenjohtajaksi. Helsingin kaupungilla hän istuu maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden neuvottelukunnassa. Päätösvallatonta neuvottelukuntaa johtaa 7


NUORIA EI KIINNOSTA ENÄÄ SE, MISTÄ JOKU ON TULLUT TAI MINKÄ VÄRINEN HÄN ON.

Hommaforumin perustaja ja Perussuomalaisten lehtien päätoimittaja Matias Turkkila. Neuvottelukunta oli julkisuudessa, kun varajäsen Jukka Wallin erosi siitä alkuvuodesta lähetettyään Said Ahmedille natsitervehdyskuvan ja ahdisteltuaan Ylen toimittajaa Twitterissä seksikommenteilla. Tosin Said Ahmed kävi lukemassa Wallinin tilalle nimetyn mielipiteitä ja totesi, että varajäsen vaihtamalla parantunut. Konkreettisimmin neuvottelukunta tehdessään esityksen järjestöille vuosittain myönnettävän noin 60 000 euron avustuspotin jakamisesta. ”Siinä me yritetään tukea pienempiä järjestöjä.” Said Ahmedilla on kunnianhimoinen tavoite saada 2017 ääntä vuoden 2017 kunnallisvaaleissa. Vaaliteemoja ei ole vielä kirjoitettu ohjelmaksi, mutta ehdokas mainitsee kohtuuhintaisen asumisen, ja sosiaalisesti moninaisten asuinalueiden kaavoittamisen. Malmin lentokentän lakkauttamisesta asuntojen tieltä hän sanoo olevansa eri linjoilla kuin Vasemmistoliiton nykyinen valtuustoryhmä ja toivoo asiaan jonkinlaista kompromissia. Moni teemoista liittyy vähemmistöjen asemaan. ”Olen ehdottanut, että Helsinkiin perustettaisiin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimi, koska kaupunki on niin iso ja valtion jälkeen suurin työnantajakin.” Kaupungin viestintään Said Ahmed toivoo esteettömyyttä niin

näkövammaisten kuin huonommin suomea puhuvien kannalta. Nuorille turvapaikanhakijoille, jotka eivät ikänsä puolesta ole enää oppivelvollisuuden piirissä, pitäisi saada opetusta, josta he saisivat peruskoulun päättötodistuksen. ”Minua kiinnostaa se, miten Helsinki ottaa uusia ihmisiä vastaan. Yksi kaupunki, monta kulttuuria, jossa kaikenlaiset ihmiset voi kokea olevansa turvassa ja kotona.” NUORTEN AKTIVOIMISEKSI Politiikan ulkopuolella Said Ahmed tekee mitä opettaa Helsingin Diakonissalaitoksen yhteisötyöntekijänä. Työ on kansalaistoiminnan koordinointia ja esimerkiksi kummiperhetoiminnan järjestämistä turvapaikanhakijanuorille. Nuoret tarvitsevat esikuvia politiikassa. Heitä ei Said Ahmedin mukaan kiinnosta enää se, mistä joku on tullut tai minkä värinen hän on. Tärkeintä on nähdä, että nuoret ottavat kantaa nuorille tärkeisiin asioihin. ”Iäkkäämpikin voi puhua nuorten puolesta, mutta demokratia on sitä, että kaikenlaisia ihmisiä on mukana.” ”Olen saanut matkan varrella aktivoitua paljon nuoria. Tuttavapiirissäni on useampi kymmenen ihmistä, jotka ovat liittyneet Vasemmistoliittoon. Moni ei ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta, mutta on nyt innolla mukana tukiryhmässäni.”


Talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu

on mukana BIOS-tutkimusyksikössä, jonka tehtävänä on hänen mukaansa ”syntetisoida tietoa globaaleista ympäristöhaasteista, resurssihaasteista ja miten ne vaikuttavat suomalaiseen yhteiskuntaan.” Järvensivu pitää kasvukriittistä ajattelua käsittelevää Degrowth.fi-blogia veljensä kanssa ja on aktiivinen taitelijoiden ja tutkijoiden Mustarinda-seurassa. Väiteltyään kauppakorkeakoulusta tohtoriksi on hän toiminut vastuullisen liiketoiminnan tutkimusryhmässä ja tutkinut erityisesti ympäristön ja talouden suhdetta. Miten journalismissa voi ottaa huomioon materiaaliset reunaehdot ja avata ne ymmärrettävästi suurelle yleisölle? ”Ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Se on vaikka sen miettimistä, että puhuessamme talouspolitiikasta puhumme ympäristöpolitiikastakin. Mitään taloudellista toimintaa ei voi olla ilman materiaalisia resursseja, mutta keskustelut pitäisi pitää yhdessä.” Kun toimittajat haastattelevat poliitikkoja talouskysymyksissä, mukana pitäisi pitää ympäristö ja niukkenevat resurssit. ”Me olemme eläneet fossiilitaloudessa, elämme parhaillaan sen raunioissa. Kaikki meidän tapamme asua, liikkua tai tuottaa ruokaa ovat sidottuja fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Etenkin ilmastonmuutoksen takia me joudumme hyvin ripeästi luopumaan niiden käytöstä.” Uusiutuvilla energiamuodoilla ei voi tukea samanmoista tuotantoa ja kulutusta. ”Olemme hyvin konkreettisen haasteen kanssa tekemisissä. Tällaiset abstraktit peruslähestymistavat talouteen, ne eivät itse asiassa oikein sovellu tämän tilanteen tarkasteluun.” TALOUDEN TASAPAINO ON VÄÄRÄ ONGELMA Poliittista ja taloudellista ajattelua määrittää uskomus, jonka mukaan

Raha näyttää väärin

teksti Oskar Lindman

Raha ei ole hyvä mittari resurssien käytölle, esittää Paavo Järvensivu kirjassaan Rajattomasti rahaa niukkuudessa. Rahaa voi luoda mistä vain mutta luonnonresursseja ei.

julkinen rahoitus on niukkaa ja riippuvaista yksityisistä markkinoista, Järvensivu sanoo. Uskotaan, että luonnonvarat ovat loputtomia tai loputtomasti korvattavissa jollain muulla resurssilla. ”Meidän taloutemme suuntautuu siihen, miten saadaan tasapainotettua valtiontaloutta tai miten kerrytetään rahaa. Se peittää näkyvistä materiaaliset maailmanhaasteet, että on siirryttävä jälkifossiiliseen infraan ja yhteiskuntaan.” Tähän pitäisi investoida, mutta tällä hetkellä kaikesta vain leikataan. Suurteollisuudesta pidetään kiinni, koska se vanhakantaisessa ajattelussa näyttäisi tuottavan rahaa. Järvensivun mukaan markkinataloutta on suunnattava ottamaan vastaan uusi ympäristötilanne. Markkinat voisivat soveltua uuden teknologian kehittämiseen ja sen käyttöönottoon. ”On selvää, että ei voida jatkuvasti tähdätä tuotannon kasvuun. Miten voidaan laskea alas fossiilitalous ja ajaa ylös johonkin muuhun perustuva talous?” ”Moni ajattelee että jos me yhtään päästämme irti nykyisestä taloudellisesta ja poliittisesta kehyksestä, koko meidän elämänmuotomme romahtaa.”

RAHAT JÄLKIFOSSIILISEEN JÄLLEENRAKENTAMISEEN Järvensivun mukaan jälkikeynesiläinen talousajattelu näyttää nykyisen rahajärjestelmän niin kuin se on eikä rakentele utopioita. Raha on velkasuhde ja sopimuksenvarainen asia. Kun pankista otetaan lainaa, syntyy uutta rahaa. Tällöin raha ei voi olla niukkaa. Valtio voi aina laskea liikkeelle rahaa eikä siksi voi jäädä rahapulaan. Raha ei ole luonnonresurssi, vaan se tulisi nähdä välineenä. Jälkifossiilinen jälleenrakennus voitaisiin potkaista käyntiin keskuspankkirahalla ja alhaisen koron velkarahalla. ”Jos löytyy järkevää reaalista investoitavaa, siihen kannattaa tietysti nykykoroilla investoida”, Järvensivu toteaa. Kasvu- ja vakaussopimuksen saisi sivuuttaa, koska isot maat kuten Ranska ja Saksa ovat rikkoneet sitä sanktioitta. Euroopan keskuspankki laskee kuukausittain 80 miljardia euroa rahamarkkinoille. Järvensivun opein Tämän voisi käyttää vaikka raideliikenteeseen tai uusien energiamuotojen kehittämiseen.

9


10


Puolueet demokratisoituvat – tai kuolevat pois teksti Henrik Jaakkola

Lähes joka viides suomalainen kuului puolueeseen 1980-luvulla. Nyt jäsenmäärä on pudonnut kolmannekseen entisestä eikä moni enää äänestää vain yhtä puoluetta – jos äänestää lainkaan.

Puoluedemokratian juuret ovat teollisessa vallankumouksessa sekä sen myötä syntyneen työväenluokan järjestäytymisessä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Työväenliikkeet järjestäytyivät ympäri maailmaa puolueiksi, joiden tarkoituksena oli monessa paikkaa saada läpi edustajiaan lainsäädäntöelimiin edistämään työsekä demokratiauudistuksia. Yleinen äänioikeus levitti sen luoman järjestöpuoluemallin vasemmistosta myös oikeistopuolueisiin, mitkä ajan kanssa muuttuivat aristokraattisista yhteenliittymistä nykyään tuntemiksemme jäsenyyteen perustuviksi poliittisiksi puolueiksi. Puoluedemokratia säilyi tässä muodossaan vakaana pitkään 1900-luvun puolivälin jälkeen. 1980-luvulle tultaessa puolueet alkoivat radikaalisti muuttaa kampanjointiansa sekä suhdetta jäseniinsä. Television yleistyminen tarkoitti murrosta tiedonvälityksessä ja uuden poliitikkotyypin nousua. Samalla tavalla kuin puolueaktiivit korvasivat edeltävän aristokratian, nousivat nyt viestinnän ammattilaiset yhä useammin aktiivien ohi vallan kahvaan. Vanhat luokkaleirit murtuivat ja puolueet alkoivat tavoitella äänestäjiä ydinkannattajiensa ulkopuolelta. Tätä politiikan uutta aikakautta on kutsuttu yleisödemokratiaksi. Äänestäjien paikka on katsomossa ja heidän roolinaan on reagoida näyttämön tapahtumiin. Tyypillistä yleisödemokratiassa toimiville puolueille on strategioiden pohjaaminen pinnallisille mielikuville, erityisesti puoluejohtajien julkikuvalle. Näin kuilu edustajien ja edustettavien välillä on kasvanut. Samalla puolue-eliitin ja puoluejäsenten välille on revennyt kuilu.

YLEISÖDEMOKRATIASTA OSALLISTUJADEMOKRATIAAN Radion ja television mullistama tiedonvälitys on kokenut uuden suuren kumouksen. Internet ja sosiaalinen media ovat pakottaneet mediatalot polvilleen ja muuttaneen tapamme etsiä tietoa ja kommunikoida keskenämme. Television aikakausi johti poliittisen eliitin yksisuuntaiseen viestintään kansalaisille. Somessa käyttäjät sen sijaan tuottavat itse sisältöä ja vaikuttavat ”tykkäyksillään” siihen, mikä sisältö lähtee leviämään ja mikä jää varjoon. Sosiaalinen media on näin purkanut puolue- ja yleisödemokratian ajan poliittisia hierarkioita. Jäsenistön rooli puolueiden poliittisen sisällön luomisessa ja muussa päätöksenteossa on edelleen vähäinen, mutta tuoreet tutkimukset ovat tuoneet esiin jäsenistön kasvavan merkityksen vaalikampanjoinnissa. Yleisödemokratiassa tämä on tarkoittanut lähinnä sitä, että aktiivijäsenet ovat vain ”vaalikoneiston palkattomia työntekijöitä”. Kun puolueiden jäsenet kokevat roolinsa puolueiden päätöksenteossa heikoksi, myös puoluejäsenyys itsessään on menettänyt merkitystään. Puolueiden laskevia jäsenmääriä käsittelevät tutkimukset ovat havainneet, että yksi tärkeimmistä syistä jäsenkatoon on kokemus vähäisistä mahdollisuuksista vaikuttaa puolueen linjauksiin. Kokemus huonoista vaikutusmahdollisuuksista koskee nimenomaan puolueen linjauksista päättämistä. Puolueiden jäsenten mahdollisuus vaikuttaa puolueen edustajien ja johtajien valintaan on sen sijaan edelleen vahvistumassa – mistä esimerkkejä ovat muun muassa Jeremy Corbynin äänestäminen

Labour-puolueen johtoon ja Li Anderssonin valinta Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Puolueiden jäsenet eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä pelkkään valitsijan rooliinsa. Skandinaavisten puolueiden jäsenistä enemmistö vastustaa näkemystä, jonka mukaan puoluejohdon tulisi kuunnella enemmän äänestäjiä kuin puoluejäseniä. Kanadassa puolestaan enemmistö puoluejäsenistä pitää ”jäsenten suhteettoman pientä vaikutusvaltaa” suurimpana tyytymättömyyden lähteeksi. Siksi jäsenistään kiinni pitävien puolueiden suunta on seuraavaksi heidän sisällyttämisensä varsinaiseen päätöksentekoon. VAIN DEMOKRATIA VOI PELASTAA PUOLUEET Vasemmistoliiton jäsenkunnan ikääntyessä jäsendemokratiasta tulee kohtalonkysymys. Satoja uusia jäseniä Vasemmistoliittoon houkutellut puheenjohtajavaali tarjoaa nykyisellään jäsenpiikin vain kerran kolmessa vuodessa, eikä siitä ole kestäväksi jäsenhankinnan muodoksi. Jäsendemokratian on oltava jatkuva, elimellinen osa puoluetoimintaa. Kerran liittyneitä uusia jäseniä ei myöskään voi pitää itsestäänselvyyksinä. Päätöksentekoon osallistumisen takia liittynyt ei välttämättä jaksa kauaa katsella toimintaa puolueessa, jos mitään uusia osallistumismahdollisuuksia ei ilmene. Li Andersson totesi valintansa jälkeen puoluekokouksessa, että ”viisaus ei asu johtajissa, vaan joukoissa ja yhteisöissä”. Suuri äänestysaktiivisuus osoitti Anderssonin mukaan ”suurta halukkuutta osallistua puolueen päätöksentekoon”. Hän ennusti, että ”jäsendemokratia on se perusta, jolle puoluepolitiikka tulevaisuudessa tulee rakentumaan.” Edustuksellisen demokratian on pitkään ennustettu tarkoittavan puolueiden kuolemaa. Näin ei kuitenkaan tarvitse tapahtua, jos puoluejärjestöt onnistuvat mukautumaan uudelle aikakaudelle. Yleisödemokratian puoluerakenne ei kestä osallistujademokratiassa. Etenkin ikärakenteeltaan vinoutuneelle Vasemmistoliitolle jäsenmäärien kasvussa on kyse elämästä ja kuolemasta.

11


teksti ja kuvat Aino Väänänen

Viidakkoon pakotetut Kun Ammer joutui pakenemaan kotoaan Sudanin Nubavuorilta vuosia sitten, hän ei tiennyt päätyvänsä asumaan puoleksitoista vuodeksi Calais’n viidakkoon. Hän on yksi tuhansista, jotka ovat päätyneet moottoritien viereiselle joutomaalla sijaitsevalle pakolaisleirille. Turvatoimenpiteiden kiristyttyä kanaalin ylittämisestä on tullut äärimmäisen vaikeaa. Se ei ole estänyt kaikista päättäväisimpiä. Afganistanilainen Sadiq on ollut leirillä noin 20 päivää ja viettää yönsä yrittäen päästä rekan kyytiin. Monet pidempään viidakossa asuneet ovat päättäneet luopua yrityksistä kuukausien

12

jälkeen. Toisin kuin monet, Ammer aikoo jäädä Ranskaan. Puolet hänen kanssaan matkustaneista pakolaisista hukkui laivan haaksirikkoutuessa Välimerellä. “Haluan leirin nuorten ymmärtävän, ettei kannata riskeerata elämäänsä yrittämällä Englantiin. Tulevaisuus on Ranskassakin mahdollinen”. Pitkän odotuksen jälkeen hän on pystynyt hankkimaan vakituisen asuinpaikan ja valmistautuu yliopiston pääsykokeisiin. Leirin tunnelmaa kuvaa loputtomalta tuntuva odotus: Niille, jotka jättävät turvapaikkahakemuksensa Ranskaan, saattaa prosessi kestää useamman vuo-

Calais’n pakolaisleirin väkiluvun arvioidaan ylittäneen kymmenen tuhannen rajan. Ranskan valtio uhkaa panna leirin maan tasalle lähitulevaisuudessa, ja Iso-Britannia panostaa rahaa turvatoimien kiristämiseen Ranskan rajalla. Kurjista olosuhteista huolimatta viidakko tarjoaa monelle ainoan mahdollisen turvapaikan.

Poliisi ampuu kyynelkaasukranaatteja kohti leiriä viereiseltä moottoritieltä.

Viidakon pääkadun varrella on useita pikkuyrityksiä - mikrobisnestä tehdään ravintoloissa, kioskeissa ja polkupyöräkorjaamoissa.

Sasan asuu karavaanissa viidakon länsilaidalla. Keväällä hän aloitti seitsemän iranilaisen kanssa 25 päivää kestäneen nälkälakon. Miehet vastustivat Ranskan viranomaisten aikeita tuhota iso osa leiristä ja vaativat loppua poliisiväkivallalle. Iso osa viidakosta tuhottiin alkukeväästä, mutta se ei ole rajoittanut asukkaiden määrää.


13


den. Ne, jotka varoituksista huolimatta yrittävät Iso-Britanniaan, asettavat itsensä hengenvaaraan. Leirin asukkaista iso osa kärsii trauman jälkeisestä stressireaktioista, mikä lisää levottomuutta ja yhteenottoja asukkaiden keskuudessa. Poliisin vastaa levottomuuksiin yleensä ampumalla summittaisesti kyynelkaasupommeja moottoritieltä, rekkoihin pyrkiviä ammutaan kumiluodeilla. Leirin ensiapupisteellä hoidetaan akuutteja vammoja, joita poliisin ja leiriläisten lisäksi aiheuttavat paikalliset fasistit. Ranskan valtio on jo pitkään harjoittanut niin sanottua lannistamispolitiikkaa, jonka tarkoitus on lähettää viesti turvapaikanhakijoiden kotimaihin. Tämän vuoksi harvalle turvapaikanhakijalle on tarjolla majoituspaikka, turvapaikkaprosessi kestää usean vuoden, eikä työlupaa ole helppoa saada. Vaikka Calais’n viidakko on maineeltaan karu paikka, ohjaavat avustusjärjestöt Pariisiin saapuvat alaikäiset lapset sinne. Alkeelliset leiriolosuhteet ovat kuitenkin katua parempi asumispaikka.

Sahil on kotoisin Jalalabadista, Afganistanista. Hän on viettänyt viidakossa kohta puolitoista vuotta ja monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen päättänyt jäädä Ranskaan.

Leirin lapset leikkivät moottoritien viereisiltä dyyneiltä löytyvillä kyynelkaasukranaateilla. Niiden laukeaminen aiheuttaa vakaviakin vammoja.

Viidakossa yli puolitoista vuotta viettänyt Ammer haluaa valmistua asianajajaksi ja puolustaa ihmisoikeuksia.

14


15


A EM TE

Diktaattoreita

ympäri maailmaa Alunperin diktaattori oli Rooman tasavallan konsu-

lien määräaikaiseksi hätätilahallitsijaksi nimeämä virkamies, jolla oli rajaton valta. Yhtä kaukana nykyajan diktaattoreista on se hyväntahtoinen versio, jota teemakolumnisti Patrik Pulkkinen maalailee viereisellä sivulla. Liberon diktaattoriteema sai alkunsa Turkin vallankaappausyrityksestä. Mönkään mennyt sotilasvallankaappaus käynnisti puhdistukset ja kiihdytti vallan keskittämistä presidentti Recep Tayyip Erdoğanille. Milja Rämön artikkelin (s. 18) mukaan Erdogan ei ole sanakirjan mukainen diktaattori, mutta tuhansien ihmisten massairtisanomiset ja median hiljentäminen ovat mielivaltaista hallintoa. Mediasta puheenollen, Eero Suoranta kertoo yhdenlaisen puoluediktatuurin eli Kiinan median murroksesta (s. 24). Viestintä muuttaa muoto-

16

jaan myös yhden totuuden maassa ja samalla ainoan totuuden vaaliminen käy vaikeammaksi. Laura Happo kävi puolestaan katsomassa Lenin-museon uudistetun näyttelyn Tampereella (s. 22). Proletariaatin diktatuuria rakentaneen neuvostojohtajan nimikkomuseo keskittyy nyt enemmän Neuvostoliiton historiaan kuin johtajaan itseensä. Latinalainen Amerikka tunnetaan diktaattoreista ja vallankaappauksista – vai mitä vikaa tällaisessa stereotypiassa olikaan? Mikael Leskisen artikkelissa s. (20) todetaan, että tästä maineesta latinalaisamerikkalaiset saavat kiittää myös aktiivisia suurvaltoja. Äärioikeistolainen vallankaappaus ja ajautuminen diktatuuriin oli Suomessakin aikanaan lähellä, mutta lopulta tarpeeksi kaukana. Rimma Erkko haastatteli (s. 26) Suomalaiset fasistit -kir-

jan yhtä kirjoittajaa, tutkija Marko Tikkaa, joka kertoo, miksi laajaa kannatusta nauttinut fasismi ei lopulta päässyt valtaan Suomessa 1930-luvulla. Näiden teemasivujen yhtenä tarkoituksena on muistuttaa, että nykyajan diktaattorit eivät ole vain anekdootteja vaikeasti lausuttavista tai kaukaisista maista. Ihmisoikeuksia poljetaan ja mielivallalla hallitaan maissa, joiden kanssa Suomi ja EU tekevät bisnestä ja poliittista yhteistyötä – pakolaiskauppoja, pandadiplomatiaa, asekauppaa. Ja kuten ennenkin, valtiot eivät kyseenalaista toistensa johtajia ennen kuin kansalaisyhteiskunta sitä tarpeeksi voimakkaasti vaatii. Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työskentelee myös Vasemmistonuorten tiedottajana.


IK R T A P

Entä jos diktaattori olisi hyvis?

Eri hallintomuodoista keskustellessa olen päätynyt usein lopputulokseen, jossa teoriassa paras hallintomuoto olisi valistunut itsevaltias. Hän noudattaisi valistuksen periaatteita, kohtelisi alamaisia tasapuolisesti ja olisi kaikin puolin oikeudenmukainen ja hyvä, suorastaan täydellinen hallitsija. Heti kun keskustelussa on heitetty ilmoille idea hyvästä ja oikeudenmukaisesta itsevaltiaasta, joku kiirehtii kuitenkin toteamaan, että ikävä kyllä valistuneiksi itsevaltiaiksi kelpaavia ei taida kovin montaa löytyä. Vaikka valistunut itsevaltias alottaisikin tehtävänsä täyttäen kaikki vaatimukset ei olisi mitään takeita siitä, ettei valta jossain vaiheessa korruptoisi häntä. Epäoikeudenmukaiseksi muuttuneen, lain yläpuolella olevan itsevaltiaan vallasta poistaminen ei onnistuisi laillisin keinoin, ja tuloksena olisi joko yhteiskunnan luisuminen diktatuuriin tai vallankaappaus, joiden seurauksia ei usein pystytä ennakoimaan. Kenties sopiva itsevaltias löytyisi ja säilyttäisi oikeudenmukaisuutensa hallintouransa loppuun asti. Jossain vaiheessa paraskin hallitsija kuitenkin kuolee, eikä tämän seuraaja välttämättä olisi yhtä täydellinen. Oletetaan kuitenkin, että olisi mahdollista löytää aina sopiva seuraaja vaikkapa tarkan seulontaprosessin avulla. Etenkin yhteiskunnan koon kasvaessa valistuneinkin hallitsija törmää sel-

laisiin ongelmiin kuten ajan rajallisuus, hallittavien asioiden ja niiden hoitamiseksi vaadittavan tiedon määrä. Jossain vaiheessa itsevaltiaan olisi alettava delegoimaan esimerkiksi tuomiovaltaa ja luotettava eri alojen asiantuntijoihin. Joko kaikkiin näihin tehtäviin olisi löydettävä lähes yhtä täydellisen hyviä ja erehtymättömiä ihmisiä kuin itsevaltias, tai hyväksyttävä virheellisen ja vahingollisen tiedon ja toiminnan päätyminen hallintoketjuun. Tätä ajattelua seuraamalla päädytään tilanteeseen, jossa joko kaikki ihmiset ovat tarpeeksi täydellisiä tehdäkseen itsevaltiaan tarpeettomaksi, tai jossain vaiheessa joku toimii virheellisesti syystä tai toisesta, ja joku toinen päätyy kärsimään seuraukset. Valistunut itsevaltias saattaisi pienentää näiden seurauksista kärsivien ihmisten määrää verrattuna vaikkapa monarkiaan, oligarkiaan tai edustukselliseen demokratiaan. Sekään ei kuitenkaan vaikuta lähemmin tarkasteltuna yhtään niin loistavalta hallintomuodolta kuin äkkiseltään ajattelisi. Itsevaltius myös poistaa tavalliselta kansalaiselta vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnan hallintoon, ja raja diktatuurin ja valistuneen itsevaltiuden välillä alkaa häilyä.. Patrik Pulkkinen Kirjoittaja on Ruotsissa opiskeleva vasemmistonuori.

17


18


Vaalivirkailija toistaa Turkin suurimman puolueen nimeä: ”AK Partisi, AK Partisi, AK Partisi”. On marraskuu 2015 ja uusintavaalit. Välillä joku tarkkailijoista istanbulilaisessa luokkahuoneessa huikkaa, että vaalilipukkeessa, tai paremminkin sanottuna lähes metrin mittaisessa liuskassa, johon äänestäjä tuikkaa leiman omalle puolueelleen, on annettu ääni kahdelle eri puolueelle. Ääni hylätään. Aika ajoin äänestäjän leima on missä sattuu, mutta vaalivirkailijasta se ei ole ongelma. Kaikki eivät kuulemma osaa laittaa leimaa oikeaan paikkaan.

UUDET VAALIT, PAREMPI TULOS Presidentti Recep Tayyip Erdoganille AKP:n vaalivoitto marraskuun 2015 uusintavaaleissa oli tärkeä. Puolue voisi muodostaa hallituksen yksin, toisin kuin kesäkuun vaaleissa, jolloin se sai alle puolet parlamenttipaikoista. Kesäkuun 2015 vaalit olivat tärkeä käännekohta turkkilaisessa politiikassa. Presidentin kuuluisi olla neutraali, mutta Erdogan kampanjoi AKP:n mukana saadakseen 400 kansanedustajaa parlamenttiin. Tällöin puolue voisi muuttaa perustuslakia ja kasvattaa presidentin valta-asemaa. AKP:n vastassa olivat kurdit ja kurdipuolue HDP, joka otti riskin tavoittelemalla ääniä puolueena eikä yksittäisinä itsenäisinä ehdokkaina kuten aikaisemmin. Turkissa äänikynnys on 10 prosenttia. Mikäli puolue jää valtakunnallisesti kynnyksen alapuolelle, alueittain joskus selvästikin suurimman puolueen paikat menevät alueen toiseksi suurimmalle puolueelle, joka usein HDP:n tapauksessa on ollut juuri AKP. Kesäkuun tuloksen takia AKP:n täytyi yrittää muodostaa hallitus Atatürkin perintöä vaalivan CHP:n, avoimesti rasistisen MHP:n tai HDP:n kanssa. Kun hallitusta ei syntynyt, hallitusneuvottelijan roolia ei siirretty toiseksi suurimmalla CHP:lle, vaan maahan julistettiin uudet vaalit. Tosin harva tuskin odotti CHP:n, MHP:n ja HDP:n pystyvän muodostamaan hallitusta yhdessä. Heinäkuussa 2015 Surucissa lähellä Syyrian rajaa räjähti Isisin pommi tapahtumassa, johon oli kerääntynyt Kobaneen matkaavia kurdeja ja turkkilaisia. Vaikka iskun tekijä kuului Isisin riveihin, monet näkivät, että mahdollistamalla Isisin vapaan liikumisen Turkin ja Syyrian rajalla, Turkki oli myös mahdollistanut pommi-iskun. Tulitauko armeijan ja kurdien PKK:n välillä päättyi. Alkoi tapahtumaketju, joka lietsoi turvattomuuden ilmapiiriä. Marraskuun vaaleissa MHP:n kannattajat olivat huomanneet Erdogan aktiivisuuden kurdeja vastaan, jolloin osa heistä antoikin äänensä AKP:lle. HDP:n kannattajista AKP:lle äänensä antaneet toivoivat yleisen tilanteen rauhoittuvan.

Erdoganiksi Atatürkin paikalle Turkin epäonnistunut vallankaappausyritys kiihdytti vallan keskittämistä presidentille. teksti Milja Rämö

Toisin kävi. Terrori-iskut Turkissa lisääntyivät. Taistelut armeijan ja kurdien välillä kiihtyivät ja kärjistyivät ulkonaliikkumiskielloiksi ja ruokatoimitusten vaikeutumiseksi muutamiin kurdikaupunkeihin. Kurdien ahdinkoa ei ole helpottanut se, että aika ajoin HDP:n kansanedustajia pidätetään, ja heidän yhteyksiään PKK:hon selvitetään. Herää kysymys, mikä edes on yhteys PKK:hon. Onko riittävä yhteys se, että puolueen toisen puheenjohtajan Selahattin Demirtasin veli on komentajana PKK:ssa?

VALTA KASVAA HÄTÄTILAN SUOJISSA Länsimaisessa mediassa Erdogania usein kuvataan suuruudenhulluna. Erityistä huvittuneisuutta aiheutti muun muassa presidentin valtavan palatsin avaaminen Ankarassa. Sanotaan, että hän haluaa olla Turkille yhtä tärkeässä roolissa kuin tasavallan perustaja Mustafa Kemal Atatürk tai Osmanien imperiumin sulttaanit. Presidentin faneille se sopii, onhan AKP parantanut muun muassa maan infrastruktuuria ja uskonnollisten turkkilaisten asemaa. Huivia käyttävät naiset saavat nykyisin toimia valtionviroissa ja opiskella yliopistossa. Presidenttiä vastustavat ovat huolissaan maan tilasta. Tuleeko maasta liian uskonnollinen, he kysyvät. ”Olemme osoittaneet mieltä, ja olemme äänestäneet vaaleissa, mutta mikään

ei pysäytä Erdogania”, kertoi eräs nuori nainen, joka osallistui vuonna 2013 Gezi-puiston mielenosoituksiin. ”Erdogan tekee mitä tahansa saadakseen haluamansa.” Heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen niin Erdoganin tukijat kuin vastustajat tiedostavat, että yrityksen epäonnistuminen on kääntynyt presidentin eduksi. Kannattajille se on huippujuttu, vastustajat sen sijaan kertovat ajatuksensa hiljempaa. Presidentti on saanut lisää valtaa maan ollessa poikkeustilassa, ja erottamalla kymmeniä tuhansia ihmisiä valtion viroista. Vallankaappausyrityksen jälkeen Turkin politiikka vaikuttaa yhä mielivaltaisemmalta. Osa turkkilaisista ei näe tätä ongelmana, onhan toimien tarkoituksena esitetty valtion puolustaminen. Pitkään ratkaisemattoman kurdikysymyksen takia kurdeista on tullut osalle turkkilaisista synonyymi terroristeille. Näin valtion väkivalta kurdeja vastaan näyttää oikeutetummalta. Vaikka tilanne onkin kärjistynyt, kaikki turkkilaiset eivät ole kurdeja vastaan. Vaikka Erdogan ei sovi diktaattorin määritelmään, hänen toimensa ovat hyvin kyseenalaisia. Maan poliittinen ja ihmisoikeustilanne ei näytä parantuvan lähiaikoina, päinvastoin. Mielivaltaiset puhdistukset, aseelliset konfliktit, kurdikysymyksen väkivaltaiset ratkaisuyritykset ja Isisin vapaahko liikehdintä vievät maata kohti suurempaa kaaosta.

19


Tintti ja Picarot -albumissa Tintti osallistuu vallankaappaukseen kuvitteellisessa latinalaisamerikkalaisessa San Theodorosin pikkuvaltiossa. Karnevaalihulinaa hyväksikäyttäen vallankumouksellisten johtaja, Tintin vanha tuttu kenraali Alcazar tunkeutuu sisseineen presidentinpalatsiin ja riisuu vartijat aseista. Operaatio onnistuu, mutta vallan vaihduttua kaikki odottavat syrjäytetyn kenraali Tapiocan teloitusta. Alcazarin kädet ovat sidotut, hän on luvannut Tintille verettömän vallankumouksen. Jopa Tapioca kinaa vastaan. Lopulta sekä Alcazar että Tapioca voivottelevat, miten edes kaikkein vanhimpia perinteitä ei enää kunnioiteta. Tintti-sarja kuuluu sarjakuvataiteen klassikoihin, mutta silloin tällöin siinä pilkahtaa esiin piirtäjä-käsikirjoittaja Hergén rasistinen maailmankuva. Vitsi vetoaa samanlaiseen huumorintajuun kuin poleemisempi Tintti Afrikassa -albumi, jossa naureskellaan afrikkalaisten alikehittyneisyydelle. Tosin Afrikka-sarjakuva julkaistiin alun perin 30-luvulla, kun taas Picarot 70-luvun puolivaiheilla, Etelä-Amerikkalaisten diktatuurien kärkivuosina.

YKSINOIKEUS DEMOKRATIAAN Vitsi osuu harhaan useassammassa suhteessa. Ensinnäkin siinä, että se pitää vallankaappauksia latinalaisamerikkalaisena “perinteenä”, ikään kuin väkivaltaiset vallanvaihdot olisivat jollain lailla luonnollinen osa latinokulttuuria ja toisiaan seuraavat diktatuurit olisivat kansan normaaliksi omaksuma järjestäytymismuoto. Toisaalta Tintin rooli länsimaisen sivistyksen äänitorvena on myös vääristynyt. Latinalaisamerikkalaiset diktatuurit kun ovat lähes aina päässeet valtaan ja pysyneet siellä juurikin länsimaisten suurvaltojen tuella. Tietty joku voisi syyttää kriitikkoa tosikoksi. Tintti ja Picarot on satiiria, ja satiirin kuuluu olla hauskaa. Miltä tahansa yhteiskuntakritiikiltä– jota Tintti on edustavinaan – voi silti odottaa todellisuuspohjaa. Latinalaisessa Amerikassa sotilasdiktatuureilla on vaikea kerätä nauruja, varsinkin jos vastuu tuupataan paikallisten niskoille ja ulkopuolisten ratkaiseva osallisuus sivuutetaan täysin. Historia todistaa, miten ensimmäinen maailma puhuu demokratian ja vapauden puolesta, mutta varaa ne usein vain omiksi erikoisoikeuksikseen. Demokraattisestikaan valittujen johtajien ei 60- ja 70-luvulla annettu pysyä vallassa pitkään, jos he eivät olleet valmiita puolustamaan vahvempien etuja.

20

Vallankaappausten luvattu maanosa vai suurvaltojen leikkikenttä? Esimerkiksi käy Salvador Allenden demokraattisesti valittu sosialistihallitus, jonka kaatamiseen Yhdysvallat käytti kaikki lailliset ja laittomat keinot. Augusto Pinochetin nimellisesti johtama vallankaappaus oli vain viimeinen jäljellä oleva työkalu pitkässä sarjassa epäonnistuneita kaatoyrityksiä, joihin lukeutui lahjuksien avulla järjestettyjä lakkoja, kauppasaartoja ja salamurhia. Allenden hallitus kesti nämä kaikki, koska sillä oli kansan enemmistö tukenaan, vaikka Chile olikin jo tuolloin hyvin kahtiajakautunut maa. Tietysti myös Neuvostoliitto tuki poliittisia kumppaneitaan, mutta ainakin Allenden tapauksessa ratkaiseva virhe oli autenttinen usko rauhanomaiseen demokratiaan. Hän kieltäytyi aseistamasta tukijoitaan, vaikka yhteenotto oli jo ilmeinen. Hänen vihollisensa eivät epäröineet: vallankaappaus toteutui 11. syyskuuta 1973. Yhdysvaltain tarjoama apu oli avainasemassa. Pinochet pysyi vallassa 1990 saakka, yhtenä Etelä-Amerikan pisimmistä sotilasdiktatuureista.

VALLANKAAPPAAJIEN KORKEAKOULU Vallankaappaus on hyvin karkea poliittinen työkalu. Tehokas kyllä, mutta se tekee rumaa ja näkyvää jälkeä, joita ei ole helppo peitellä jälkikäteen. Toisaalta diktatuurit voivat olla myös arvaamattomia. Vuonna 1982 Argentiinan epätoivoinen, talousongelmissa ja epäsuosiossa rypenyt sotilashallitus yritti voittaa arvovaltansa takaisin valtaamalla Iso-Britannialta läheiset Falklandin (Malvinasin) saaret. Diktaattori Leopoldo Galtieri oletti virheellisesti, että Yhdysvallat pysyisi puolueettomana, koska sotilasjuntta oli avustanut

Nicaraguassa vastavallankumouksellisten contra-sissien koulutuksessa. Yhdysvallat kuitenkin käänsi selkänsä argentiinalaisille ja tuki brittejä. Argentiina hävisi ennalta-arvattavasti ylivoimaista vihollista vastaan satojen varusmiesten hengen kustannuksella. Sotilasjuntta kaivoi myös oman hautansa, mutta samalla se pilasi koko maan suhteet paitsi länsimaailmaan myös naapurivaltio Chileen, joka tuki sodassa salaa brittejä. Kauna Chilen ja Argentiinan välillä elää maiden populaarikulttuurissa edelleenkin, vaikka sekä Galtierin että Pinochetin päätökset palvelivat sotilashallituksen etuja, eivätkä kansan, jolla ei käytännössä ollut mitään vaikutusvaltaa sotaan osallistumisen tai liittolaisten valinnan suhteen. Yhdysvaltojen osallisuus ei ole mikään salaisuus. Keskustiedustelupalvelu CIA:n julkaisemat asiakirjat todistavat sotilajunttien tukemisen olleen osa perusteellisesti suunniteltua, rikollista strategiaa. Vallankaappaukset eivät myöskään ole osa menneisyyttä, vaan moni uskoo vuoden 2004 Haitin ja 2009 Hondurasin kumousten olleen Yhdysvaltain ohjaamia. Pahamaineinen, Yhdysvaltain armeijan School of the Americas -korkeakoulu – nykyään vielä dystooppisemmalta kuulostava Western Hemisphere Institute for Security Cooperation – jossa koulutettiin kiduttajia ja salamurhaajia 1900-luvun diktatuurien palvelukseen, saa edelleenkin vuosittain yli kymmenen miljoonaa dollaria verorahoja. Kaikesta spekulaatiosta huolimatta on varmaa, että vallankumous tapahtuu aina paitsi maan sisäisen epävakauden myös sen ulkopuolisten voimien seurauksena. Käsitys diktatuureista ja vallankaappauksista kulttuurin ominaispiirteenä on siksi myytti.


Vallankaappauksia pidetään latinalaisamerikkalaisena ominaispiirteenä vaikka valta on usein vaihtunut ulkovaltojen vaikutuksesta. teksti Mikael Antonio Leskinen

21


Tampereen yliopiston tutkijatohtori Pia Koivunen kävelee lapsensa Eino Suodenjoen kanssa leveää ja hämärää, mutta jotenkin vanhanaikaisen juhlallisesti valaistua porraskäytävää kohti Tampereen Lenin-museota. Hämeenpuiston varrelle vuonna 1946 perustettu museo on nykyään maailman ainoa Leninin nimeä kantava museo Venäjän ulkopuolella. Perusnäyttely avautui uudistuneena tämän vuoden kesäkuussa ja museo lupaa olla kävijälleen ”yhtä aikaa sekä vakava että viihdyttävä”. Ovella ei olekaan vastassa harmaata ja ruskeaa, vaan kirkkaita valoja ja neuvostohenkiseen suikkaan pukeutunut museotyöntekijä. 5-vuotias Eino livahtaa katsomaan lyhytelokuvaa, jossa vilkkuu arkistokuvaa Leninistä ja Stalinista. Museo on ensisilmäykseltä värikäs ja visuaalisesti täysin uudenlainen. Näyttely on koottu edelleen samaan saliin, jossa Stalinin ja Leninin kerrotaan ensi kertaa kohdanneen vuonna 1905, mutta vihreän, harmaan ja ruskean sävyt on vaihdettu viettelevempiin ja museotekniikka on päivitetty 2000-luvulle.

YKSITYISESTÄ YLEISEEN Koivunen tutkii Venäjän ja Neuvostoliiton kulttuuridiplomatiaa ja on mukana myös Työväenmuseo Werstaan hallituksessa, johon Lenin-museo fuusioitui vuonna 2014. Yhdistyminen sai aikaan muutoksen tuulet ja 1980-luvulla koottu perusnäyttely haluttiin päivittää. ”Aikasempi näyttely oli vahvasti neuvostoliittolainen näkökulma Leniniin. Hyvin henkilöhistoriallinen, jossa korostettiin muun muassa Lenin roolia Suomen itsenäistymisessä. Näyttelyn sisältö keskittyi yhteen henkilöön ja loi ympärilleen neuvostonostalgiaa sekä henkilökulttia”, Koivunen arvioi. ”Edelleen Lenin on toki näyttelyn sisällössä läsnä, mutta painotus on laajemmin ja tasapainoisemmin Neuvostoliiton historiassa. Näkökulman käännös on tietenkin aika iso, kun se muutetaan yhdestä henkilöstä käsittelemään koko

22

Vähemmän Leniniä Tampereella sijaitseva Lenin-museo uudisti perusnäyttelynsä ja lupaa sisällön olevan neuvostokriittisempi. teksti ja kuvat Laura Happo

valtion historiaa. Ja tietenkin tämä on vain yksi narratiivi, aika perinteinen kronologinen esitys.” Uudistunut museo tarjoaa katseltavaa ja hypisteltävää. Kävijä saa kiivetä moottoripyörän selkään Leninin kanssa ja istahtaa neuvostoliittolaiseen olohuoneeseen katselemaan televisiota tai lukemaan vanhoja lehtiä. ”Hei noi mä tunnistan, nää on kivoimmat koko museossa!” Eino löytää olohuoneen lavasteista puiset maatuskanuket. ”Ei tämä varsinaisesti ole lapsikävijöille suunniteltu museo, mutta kyllä osaa varmasti kiinnostaa. Mua olisi lapsena kiinnostanut! Tein ala-asteellakin esitelmäni talvisodasta, kun muut esitteli lemmikkejä tai harrastuksiaan”, Koivunen hymähtää. Henkilöpalvonta on riisuttu museon sisällöstä, mutta se kantaa kuitenkin vielä Leninin nimeä. Onko välttämätöntä, että Tampereella on juuri Lenin-museo? ”Voisihan nimi olla myös Venäjän poliittisen historian museo, mutta ehkä se kuulostaisi yhtä oudolta, koska meillä ei ole olemassa edes Suomen poliittisen historian museota. Se on itseasiassa tosi iso puute”, Koivunen sanoo. ”Ja onhan Lenin-museo jo tietynlainen

brändi, vaikka sen säilyttämisestä on taisteltu ajan saatossa. Sen olemassaolo on jo kuitenkin itsessään osa historiaa ja kertoo myös Suomen historian vaiheista. Olisi sääli muuttaa museon nimeä tässä vaiheessa, kun siinä on jo niin paljon historian kerroksia mukana.”


Pia Koivunen ja Eino Suodenjoki tutkivat neuvostoliittolaisen vankileirin pienoismallia. Museon uudistus on tehnyt museokäynnistä visuaalisesti mielenkiintoisemman elämyksen. Museokäynnillään Eino kokeili vanhaa moottoripyöräilijän asua. Moottoripyörän sivuvaunussa museokävijää odottaa Lenin.

23


Kiinan johto hallitsee maan mediakenttää, mutta huolehtii silti siitä, saako se äänensä kuuluviin. Voiko Kiina olla jatkossakin yhden tarinan maa? teksti Eero Suoranta

On helppo laatia listoja siitä, mitä Kiinassa ei saa näyttää ja mistä ei saa kertoa. Kiellettyjen asioiden luettelo ulottuu alastomuudesta maan johtoa koskeviin skandaaleihin, unohtamatta tietenkään tarkoituksellisen epämääräisesti määriteltyjä ”länsimaisia vaikutteita”. Käytännössä kielletyn ja sallitun raja liikkuu poliittisen tilanteen sekä esimerkiksi kohderyhmän mukaan – mitä laajemmalle yleisölle jokin media on suunnattu, sitä tiukemmin sen sisältöä valvotaan. Kaikkeen tähän syynä on ”puolueprinsiippi”, Kiinan kommunistisen puolueen asettama periaate, jonka mukaan medialla on velvollisuus toimia puolueen äänitorvena ja edistää sen tavoitteita. Puolueen asema on niin keskeinen, että sen ei yleensä edes tarvitse turvautua suoranaiseen sensuuriin, vaan toimittajat ja tuottavat karsivat itse pois sopimattomana pidetyn sisällön. Puolueprinsiippi ei kuitenkaan tarkoita, että kiinalainen media vain toistaisi virallisesti hyväksyttyä sanomaa, sillä sen on nykyään otettava huomioon myös markkinoiden ja yleisön vaatimukset. Kaupalliset paineet ulottuvat osittain myös puoluevaltion omaan mediaan, sillä osana taloudellisen sääntelyn purkamista niiden on enenevissä määrin odotettu kattavan budjettinsa myynti- ja mainostulojen avulla. Mediatarjonnan monipuolistuminen muodostaa ongelman kommunistiselle puolueelle, sillä uusien tulokkaiden rinnalla sen oma propaganda kiinnostaa entistä harvempia. Esimerkiksi uutisohjelma Xinwen Lianbo keskittyy siihen kyllästyneiden kiinalaisten mukaan lähinnä esittelemään puoluejohtajien ahkeruutta, Kiinan korkeaa elintasoa sekä muiden maiden yhteiskunnallisia ongelmia. Samanlainen kaavamaisuus vaivaa puolueen suosimia isänmaallisia TV-draamoja ja elokuvia, joilla on vaikeuksia pärjätä kilpailussa vähemmän poliittisen viihteen kanssa.

24

Sensuuria, propagandaa ja isänmaallista räppiä KIINALAISIA ARVOJA MAAILMALLE

PAREMPAA PROPAGANDAA?

Kotimaisen median hallitsemisen lisäksi Kiinan johto haluaa kasvattaa maan ”pehmeää valtaa” eli kykyä saada tahtonsa läpi viehätysvoiman avulla sotilaallisten tai taloudellisten keinojen sijaan, missä uutismedialla ja viihdeteollisuudella on keskeinen rooli. Kommunistisen puolueen mielestä kiinalaisen median tulisi levittää maailmalle ”kiinalaisia arvoja” sekä ”kertoa Kiinan tarina” vastapainona länsimaiden median antamalle ”vääristyneelle” kuvalle. Panostus pehmeään valtaan on tähän mennessä tuottanut joitain tuloksia: keskustelevisiokanava CCTV sekä uutistoimisto Xinhua ovat nousseet merkittäviksi uutislähteiksi Afrikassa, kun taas kiinalaiset draamasarjat ovat levinneet muihin Itä-Aasian maihin. Sen sijaan länsimaissa menestys on ollut heikompaa, vaikka kiinnostus Kiinaa kohtaan on ollut niissä viime vuosina kasvussa. Osa heikosta menestyksestä selittyy kiinalaisen kulttuurin vieraudella, osa taas Kiinaan valtiona kohdistuvilla epäluuloilla. Lisäksi valtiojohtoista mediaa kotimaassa vaivaavat ongelmat, kuten sensuuri ja luovuuden puute, korostuvat kansainvälisessä kilpailussa: myös ulkomaille suunnatun median täytyy myötäillä puolueen linjaa, mikä usein estää sitä tarjoamasta kansainvälistä yleisöä kiinnostavaa sisältöä.

Viestintäongelmiensa ratkaisemiseksi kommunistinen puolue on alkanut panostaa uusiin median muotoihin. Viime vuonna valtiollinen media esimerkiksi levitti surrealistista mainosanimaatiota, joka hehkutti Kiinan 13. viisivuotissuunnitelmaa. Tänä kesänä Kommunistinen nuorisoliitto puolestaan tuotti yhdessä rap-yhtye CD Revin kanssa kappaleen This is China, jossa vakuutettiin Kiinan olevan rauhaa rakastava maa. Aikaisemmissa biiseissään isänmaalliset gangstaräppärit ovat kunnostautuneet muun muassa haistattelemalla ulkomaisille toimittajille sekä Taiwanin presidentti Tsai Ing-wenille. Kiinalaiset mediayhtiöt ovat myös pyrkineet parantamaan asemaansa maailmanmarkkinoilla muun muassa ryhtymällä yhteistyöhön amerikkalaisen elokuva-alan kanssa. Kiinalaiset yhtiöt toivovat, että amerikkalaisten jakeluverkosto, osaaminen ja kansainväliset leffatähdet auttavat nostamaan heidän omien elokuviensa profiilia. Hollywoodia taas houkuttelee pääsy Kiinan valtaville elokuvamarkkinoille, jonne otetaan vuosittain vain rajattu määrä ulkomaisia filmejä. Tähän asti kiinalaisille on tarjottu tarpeeksi paljon leipää ja sirkushuveja, jotta vapaan median puute ei ole juuri häirinnyt keskivertokansalaista. Propagandakin on ollut helpompi hyväksyä, kun elintaso jatkaa kasvuaan ja Kiinan noususta kohistaan ulkomailla asti.


Puolueen haasteet saada äänensä kuuluviin maailmalla kertovat kuitenkin siitä, kuinka myös se joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan uudistumisen ja asemansa säilyttämisen välillä. Uudet teknologiat, kansalaisten laajempi liikkumatila sekä Kiinaan kohdistuva kansainvälinen mielenkiinto vaikeuttavat yrityksiä hallita nousevaa suurvaltaa koskevaa tietoa. Kiinan johto saattaa joutua kohta myöntämään, että sillä ei ole enää yksinoikeutta siihen tarinaan, jota maasta kerrotaan.

25


26


Kun Suomesta yritettiin fasistista diktatuuria Tänä vuonna julkaistu kirja Suomalaiset fasistit sai poikkeuksellisen paljon mediahuomiota. Eikä syyttä, sen aihe on suorastaan kipeän ajankohtainen. Tähän asti on myös puuttunut yleisesitys suomalaisen fasismin ilmenemismuodoista. Miitä fasismi oikeastaan on? Kirjan yksi kirjoittaja Marko Tikka aloittaa kumoamalla yleisiä käsityksiä fasismista. ”Lähdemme tässä kirjassa siitä, että fasismi ei ole, kuten perinteisesti usein ajatellaan, oikeistoradikalismia. Sillä ei ole myöskään tekemistä parlamentarismin, liberaalin talousjärjestelmän tai demokratian kanssa. Kuten bolsevismi, fasismi oli liike, joka halusi väkivaltaisen kumouksen kautta rakentaa uuden yhteiskunnan”, Tikka sanoo.

MILLAISTA YHTEISKUNTAA 1920-LUVUN FASISTISET LIIKKEET HALUSIVAT SUOMESSA RAKENTAA? ”Siinä ihanneyhteiskunnassa ei ole puolueita, ei parlamentarismia, ei liberaaleja oikeuksia eikä liberaalia talousjärjestystä tai markkinataloutta. Kansalaisoikeuksien sijaan olennaisempaa ovat kansalaisvelvollisuudet: työ, joka on suoraan ihmisarvon mitta ja maanpuolustus, joka ulotetaan kaikille elämänalueille, muun muassa kouluihin”, Tikka kuvailee. Suomalaista fasismia kutsutaan kirjassa ”kansalliseksi radikalismiksi”. Siinä olennaista on Tikan mukaan sairastunut kansallismielisyys, kaipuu vahvaan kansakuntaan ja yhtenäiseen valtioon sekä kielellisesti että rodullisesti. ”Radikalismi tarkoittaa tässä valmiutta avoimeen väkivaltaan; ei vaikuteta sanoin vaan nyrkein. Kansalliselle radikalismille on olennaista kaiken vieraan ja ulkopuolelta tulevan lähes hysteerinen pelko. Koska maailma on käsittämätön ja monimutkainen, yksinkertaiset uhkakuvat ja

niiden lietsonta helpottavat joidenkin elämää. Maailma ei aitoja rakentamalla parane: eihän se Berliinin muurikaan ikuinen ollut.”, Tikka huomauttaa. Kuulostaa jotenkin tutulta. Miettimättä tulee mieleen sisällissodasta suoranaisesti haaveilevat rasistiset Rajat kiinni ja Suomi ensin -liikkeet, tai Suomen Vastarintaliikkeen kaltaiset avoimen väkivaltaiset ääriliikkeet. ”Ne ovat vulgaarilla tavalla kansallisradikaaleja liikkeitä ja saavat siksi ajoittain laajaa kannatusta. Varmasti joidenkin ihmisten paikallinen pelko pakolaistilanteen vuoksi on aitoa, mutta sitä myös lietsotaan määrätietoisesti ja häikäilemättömästi”.

HILJAISET HYVÄKSYJÄT AVAINASEMASSA Tikan mukaan 1930-luvun tärkeimpiä fasistisia toimijoita olivat ne, jotka hiljaisesti hyväksyivät ja kannattivat näitä arvoja. Esimerkiksi IKL:llä eli Isänmaallisella kansanliikkeellä oli sata tuhatta äänestäjää. ”IKL:n asema yhteiskunnassa oli vahva, koska aatteen kannattajista suurin osa oli toimijoina myös vapaaehtoisessa maanpuolustusjärjestössä, suojeluskunnissa. Tämä seikka huolestutti jopa sk-järjestöä itseäänkin. Usein aikaisemmin IKL on nähty vain harmittomien hörhöjen liikkeenä, mutta silloin unohdetaan se, miten vahva osa se oli 1930-luvun suomalaista yhteiskuntaa”, Tikka kertoo. Talvella 1930 syntyi demokratialle uhkaava tilanne, kun laaja poliittinen rintama keskustasta oikealle hyväksyi esimerkiksi Lapuan liikkeen arvot ja toimintatavat. Kun liike alkoi siepata vasemmistolaisia ja kyyditä heitä itärajalle, sitä sympatisoinut porvarillinen rintama kuitenkin hajosi. IKL:n nuorisojärjestö Sinimustat oli vä-

Fasismi oli vielä 1930-luvulla merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa ja muodosti välillä vakavankin uhan demokratialle. Tappamista ja harmonikan soittoa tutkiva yliopistolehtori Marko Tikka kertoo, millaisissa olosuhteissa fasismi kukoisti Suomessa. teksti Rimma Erkko

hintäänkin yhtä väkivaltainen kuin Lapuan liike ja sekaantui jopa Viron vallankaappausyritykseen. Sen tavoite oli luoda taisteluun valmiita ihmisiä fasistiselle aatteelle. ”Ellei liike olisi kompastunut omaan toimintaansa ja Viron vallankaappausyritykseen, siitä olisi saattanut muodostua huomattavan arvaamaton voima suomalaisessa yhteiskunnassa”, Tikka sanoo.

ASEENA VALKOISEN MIEHEN PELKO Jos fasismilla on ollut näin vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa, ja sillä oli laaja kannatus, miksi Suomesta ei sitten tullut diktatuuria, kuten monesta muusta Euroopan maasta samaan aikaan? ”Suomesta puuttui lopulta sellainen eurooppalainen poliittisessa ja yhteiskunnallisessa mielessä irrallisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus, joka yhdisti vaikkapa Saksan ja Italian kansallisradikaaleja. Sisällissodan valkoisten niin sanottu kova ydin oli meillä joukkona lopulta niin pieni, ettei se kantanut. Lisäksi vastavoima, kommunistinen liike oli Suomessa pieni ja valtion tiukasti kontrolloima. Meillä laaja porvarillinen rintama ei ottanut kommunismin uhkakuvia vakavasti, toisin kun esimerkiksi Italiassa, jossa työväenliikkeen tuhoaminen bolsevismin pelossa oli laajalle porvarilliselle rintamalle kannatettava asia, josta moni hyötyi”, Tikka selittää. Fasistit ovat siis aina osanneet lietsoa ihmisten pelkoja omaksi hyödykseen. Mutta onko uhriutumisesta tullut vasta nyt perusstrategia? ”Ei suinkaan. 1920-luvulla esimerkiksi ”valkoisen työmiehen” kokema pelko ja kiusaaminen työpaikoilla nostettiin keskeiseksi poliittiseksi tekijäksi”, Tikka vastaa.


28


Näin musiikkifestareiden päihdekulttuuri on muuttunut. teksti Julle Tuuliainen

Ensimmäiset festarit, sellaisina kuin ne nykyään käsitetään, pidettiin Suomessa vuonna 1970. Nimi oli Ruisrock ja festivaali jatkuu edelleen. Pari vuotta myöhemmin järjestettiin festivaalit myös Vantaalla, Keimolan moottoriradalla. Siihen aikaan ei festareilla myyty alkoholia, joten juomat piti tuoda itse, ja vaikka ne olivat periaatteessa kiellettyjä, ei niihin juuri puututtu. Viinipullot vilahtelivat kasseista, kun järkkärin silmä vältti. Varsinainen natsimeininki astui kuvioon vasta 80-luvun alussa. Festareilla ei vielä myyty juovutusjuomia ja porteilla kaiveltiin asiakkaiden kasseja. Huipentuma oli kai Forssassa kerran pidetty Sundance-festari, jonka oli järjestänyt Apu-lehti. Festari pidettiin raviradalla ja järkkärit kyttäsivät kiikareilla selostustornista omien juomien maistelua. Järkkärit olivat vähän yli kolmekymppisiä, joka siihen aikaan edusti humppasukupolvea. Tulivat mielellään haastamaan riitaa nuoremman hippikansan tilaisuuteen. Useimmat joivat pullonsa tyhjäksi ennen porttia – ja sammuivat sitten sisään päästyään. Meininki oli todella kaoottista ja epämiellyttävää. VAPAUS KÄVÄISI POHJANMAALLA 80-luvun alussa tapahtui myös jotain mullistavaa. Seinäjoella järjestettyyn Provinssirokkiin sai tuoda omia juomia! Homma toimi hyvin, mitä nyt tyhjiä lasipulloja pyöri joka nurkassa liiankin kanssa. Onneksi paikalliset lapset niitä keräilivät pois jaloista. Sitten saatiin ensimmäinen olutteltta, sekin Provinssiin. Seinäjoella oli selvästi otettu mallia Tanskan vapaamielisestä Roskildesta, jonne

yhä useampi suomalainen matkusti – ei pelkästään bändien, vaan myös vapaan tunnelman perässä. Ja moni matkustaa edelleenkin. Uudelle vuosituhannelle tullessa palvelutaso suomalaisilla festareilla laski nimittäin jyrkästi. POLIISI- JA JÄRJESTYSMIESFESTIVAALEJA Natsimeininki lisääntyi, lähinnä kai siksi, että kaikilla festareilla myytiin ylihintaisia juomia ja jos joku toi sisälle omiaan, oli se myynnistä pois. Kasseja kaivellaan ja vartaloita kopeloidaan ainakin Ruisrokissa, Provinssissa ja Ilosaaressa. Ilosaaressa on erikseen reggae-lava, jota kutsutaan Rentolavaksi. En tosin ymmärrä syytä, sillä järjestäjä selvästi dissaa koko ilmiötä. Aina kun ”Rentolavalla” aloittaa bändi, pyyhältää paikalle suuri joukko järkkäreitä kytikselle. Vastaavaa ilmiötä en ole muilla lavoilla niinkään huomannut. Toiseksi kallooni ei mahdu se, mistä Ilosaareen saadaan näitä pitkätukkaisia järjestysmiehiä, jotka valtaan päästyään rientävät terhakoina kaatamaan toisten pulloja maahan? Ilosaaressa olen myös ymmärtänyt, ettei huumepoliisin tarvitse kierrellä alueella haistelemassa toisten sätkiä, kun järkkärit hoitavat tämänkin homman heille ihan ilmaiseksi lahjaksi. NATSIMEININKI EI KELVANNUT TANSKALAISILLE Roskildessa kiellettiin jo kauan sitten lasipullot, niistä kun oli luonnollisesti riesaa. Omia juomia sai tuoda muovipulloissa. Pari vuotta sitten natsimeininki oli leviämässä

Roskildeenkin. Portilla kähmittiin ja ratsattiin kasseja. Tanskalainen festariyleisö oli raivoissaan. Välittömästi ilmestyi kuvaan paitoja ja tarroja, joissa luki tanskaksi, että ”minä salakuljetan omat juomani festareille”. Jo seuraavana talvena Roskilden festivaali esitti netissä julkisen anteeksipyynnön öykkäröinnistä ja nykyään alueelle saa tuoda puoli litraa omia juomia, kunhan eivät ole lasipullossa. Ja jos joku salakuljettaa sisälle lasipullon, eivät järkkärit siihen puutu sen enempää kuin pössyttelyynkään. Pullonkerääjät hoitelevat lasipullot äkkiä pois tantereelta. Mutta natsimeininkiä ei sentään kaikilla festareilla nähdä. Lempäälässä järjestettävä Puntala rock kuulemma tarjoaa vierailleen porteilla muovipulloja, ettei sisälle tuotaisi lasia. Itse olin toissa kesänä juhannuskeikalla pienellä reggaefestivaalilla nimeltä Wibes, joka järjestettiin Mäntyharjulla. Portilla luki, ettei omia juomia saa tuoda. Kasseja ei sentään kaiveltu. Leirintäalue oli aivan festarialueen vieressä, joten välihuikille ehti omaan telttaankin. Portista kuljettiin rannekkeen kanssa edestakaisin. Järjestyshäiriöitä ei ilmennyt, joten poliisikaan ei juhannuskiireiltään joutanut oleskelemaan paikan päällä. Euroopassa suhtautuminen festarijuomiin vaihtelee ilmansunnan mukaan. Natsimeiniki rehottaa itäpuolella, ei lännessä. Roskildea voi suositella lämpimästi. Kannattaa mieluummin laittaa rahansa yhteen hyvään festariin ulkomailla kuin kolmeen huonoon kotimaiseen. Jos kotimaassa haluat bilettää ilman öykkärijärkkäreitä, suosittelen Puntalaa.

29


FESTARIRAPORTTI:

Luonnollisiin korkeuksiin Julle Tuuliainen haltioitui päihteettömästä Natural High Healing -festivaalista. teksti Julle Tuuliainen

Nimestään huolimatta festari pidettiin heinäkuussa Suomessa, Uudenkaupungin Lokalahdessa. Kyseessä ei ole rokkifestari, vaikka musiikkitarjontaakin on. Kun kävelen sisälle tapahtumaan, minut otetaan vastaan lämpimästi ja hyväksyen, ja se on ihan uskomatonta, upeaa ja kaunista. Natural High Healing on inspiroitunut luovuudesta, vapaudesta, onnellisuudesta, terveellisyydestä, ekologisuudesta, tietoisuudesta ja päihteettömyydestä. Monipuolinen ohjelma tantrasta tyynysotaan ja runoklubbailuun pitää festivaaliväen liikkeellä aamusta iltaan. Neljättä kertaa järjestetty festivaali on päihteetön, mutta siitä erikoinen, ettei siellä kytätä päihteitä, kuten monilla muilla festareilla. Eikä näy ketään päihtynyttä. Päihteetön festari on tarkoitettu niille, jotka haluavat pitää vapaan viikonlopun päihteistä – ja se toimii! Ruokatarjontaa on monessa kioskissa ja kaikki on vegaanista. Jos tuo omia eväitä, ei kannata julkisesti vetää makkaraa leivän päälle. Eräs festivaalin ajatuksista on täyttää kaipuu ihmisten väliseen todelliseen aitoon kohtaamiseen, joissa erilaiset roolit eivät hallitse, ja joissa ei ole tarvetta lokeroida ihmisiä. Kaikki ovat osa isoa kokonaisuutta ja voivat vain oppia toisiltaan. Korkokengät ja paljaat varpaat kohtaavat sulassa sovussa ja toisiaan kunnioittaen. Festivaalin äiti ja visionääri Henna Länsipää kertoo: ”Kun uskallamme juhlia päihteettömästi, voimme tuoda sisimpämme esiin aivan uudella tavalla. Tällöin voi herätä henkiin jotain aitoa, syvää, herkkää ja todellista. Tapahtuman viesti on, että olemme kaikki mittaamattoman arvokkaita ja rakkaita juuri sellaisena kuin olemme.” Musiikkipuolella pääsee heittäytymään melodioiden syleilyyn tai tanssiin yllyttäviin rytmeihin. Ohjelmistoon valikoituu sydämellä musiikkia tekeviä, koskettavia, taidokkaita muusikkoja, jotka pysäyttävät kuulijan itsensä äärelle yhdessä. Esiintyjiä nähdään Suomen lisäksi Ruotsista, Israelista, Japanista Slovakiasta, Australiasta, Kanadasta ja Briteistä. Työpajoista voisi mainita erilaiset joogat, joita on toistakymmentä kundaliinijoogasta raakasuklaajoogaan ja naurujoogaan. Myös hoidot ovat yksi teemoista: on kanavoitua hoitoa, äänimaljahierontaa, energeettistä jäsenkorjausta, reikihoitoa ja ayurvedista joogahierontaa. Alueella näkyy paljon eri-ikäisiä lapsia. Kaikkein pienimmille on järjestetty oma teltta leluineen. Vähän isommat lapset pelaavat palloa ja uiskentelevat alueella olevassa plotissa. Festarilipun hinnalla saa telttailla festarialueen vieressä. Jollei ole omaa telttaa, saa vuokrata paikan isommassa teltassa, jossa tarjotaan myös makuupussi ja -alusta. 30


teksti: Veera Repo kuva: Pyry Urhonen

Överi sipsariherkku Nachovuoka on sipsikaljaveganismin tiivistymä. Se on kuin lasagne, mutta ihan tosi överi: pastalevyjen virkaa toimittavat maissilastut, bolognesen tilalla käytetään chili sin carnea ja valkokastikkeen korvaa vegaaninen juustokesoosi. Loihdi illanistujaisiin tai herkummaksi arkipäivälliseksi!

1 pieni tölkki maissia 1 kasvisliemikuutio ½ pss tacomausteseosta 2 tl juustokuminaa 2 tl paprikajauhetta 1 tl chilijauhetta ½ prk kaurapohjaista ranskankermaa (esim. Oatly iMat Fraiche)

NACHOVUOKAAN TARVITSET: 1 pieni pussi nachoja 1 tlk salsakastiketta 1 annos chili sin carnea 1 annos juustokastiketta (kaurapohjaista ranskankermaa ja avokadoa tarjoiluun)

1. Silppua sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä. Lisää pannuun soijarouhe, mausteet ja kasvisliemikuutio. Lisää tomaattimurska ja noin puoli tölkillistä vettä. Anna porista hetki, kunnes soijarouhe on turvonnut.

CHILI SIN CARNE 2 ½ dl soijarouhetta 1 tlk tomaattimurskaa / paseerattua tomaattia 1 tlk kidneypapuja tai mustapapuja 1 rkl öljyä 1 sipuli 4 valkosipulinkynttä

2. Lisää pavut, maissi ja ranskankerma. Juustokastike 2 isoa perunaa 1 iso porkkana ½ dl (rypsi)öljyä ½ dl kasvimaitoa tai vettä 2 tl maissitärkkelystä

1 rkl tomaattipyrettä 1 rkl sitruunamehua 2 tl suolaa 1 tl sipulijauhetta 1 tl valkosipulijauhetta ½ - 1 dl oluthiivahiutaleita (muutama jalopeñosiivu) 1. Kuori ja pilko perunat ja porkkana. Keitä kypsiksi. 2. Tunge kaikki ainekset blenderiin ja surruuta, kunnes kastike on silkkisen sileää. Lisää nestettä ja mausteita maun mukaan. Kokoa nachovuoka latomalla uunivuokaan vuoronperään maissilastuja, chili sin carnea, salsakastiketta ja juustokastiketta. Laita vuoka 200 asteiseen uuniin noin vartiksi kunnes pinta on saanut vähän väriä. Jos maltat, anna vuoan vetäytyä hetki ennen kuin käyt kimppuun. Lätki annoksen päälle ranskankermaa ja avokadosiivuja. 31


I P P O O K IS L E P 32

Kyborgi, jumalkone

Deus Ex -peleissä kyborgit ovat sorrettu vähemmistö mutta käykö todellisuudessa toisinpäin? teksti Pontus Purokuru


Filosofian luennoitsija kysyy, moniko meistä käyttäisi älyllistä suorituskykyä lisäävää pilleriä, jos sillä ei olisi sivuvaikutuksia. Melkein kaikki meistä nostavat kätensä. Kuka muka jättäisi ilmaisen tehoboostin ottamatta?

Entä, jos kyse olisi pysyvästä muutoksesta? Moniko ottaisi aivokirurgisesti asennettavan kognitioprosessorin päähänsä? Korotetaan panoksia: kyberimplantti tekee sinusta yli-ihmisen, mutta tarvitset sen ohjaamista varten aivoihin biosirun, joka toimii ruumiin ja koneen välisenä rajapintana. Biosiru kuitenkin muodostaa vähitellen arpia ympärilleen. Tämä johtaa hylkimissyndroomaan, ellei kyborgiseen ruumiiseen ruiskuteta neuropozyneä, katukielellä no-pozia. No-poz on tiukasti säännelty reseptilääke, jonka hinnat katukaupassa ovat huikeat. Kyborgina tarvitset sitä viikoittain, muuten saatat kärsiä migreeneistä, menettää kyberosiesi kontrollin tai kuolla. Vieläkö tekee mieli lisäosia? Kahden viimeisemmin Deus Ex -pelin päähahmolta Adam Jenseniltä ei kysytä filosofisia kysymyksiä. Ihmisen koneellista kehittämistä tutkivan Sarif-suuryrityksen turvallisuuspäällikkönä Jensen joutuu Human Revolutionin (2011) alussa hyökkäyksen kohteeksi ja menettää suuren osan kehostaan. Ainoa keino pelastaa Jensen on ruuvata hänet supervoimaiseksi robocopiksi, joka ajattelee, hiipii ja taistelee paremmin kuin koneettomat. Kyberpunk-genressä koneelliset ruumiinosat uhkaavat usein ihmisyyttä. Esimerkiksi Shadowrun-roolipelien maailmassa jokainen pultattu lisäosa vähentää inhimillistä “olemusta” eli sielun yhteyttä kehoon. Deus Exien Jensen on siitä erikoinen hahmo, että hänen kehonsa ei hyljeksi kromia. Jensen pärjää ilman no-poz-pistoksia, joten häntä voi pitää puuttuvana linkkinä ihmisen ja koneen välillä. Toisilla kyborgeilla ei mene pelien maailmassa yhtä lujaa. No-poz-addiktio on suistanut osan koneihmisistä slummaaviksi narkkareiksi, joita puhtauden ja humanismin nimiin vannovat luomuihmiset hyljeksyvät. Narkkien ja luomujen välissä ovat työläiset, joiden on vähitellen pakko mennä kyborgikirurgiaan, jotta töitä heruisi. Mankind Divided (2016) kärjistää vastakkainasettelun niin, että

suurin osa luomuista haluaisi sulkea kyborgit keskitysleireille. Peliä markkinoitiin termillä “mekaaninen apartheid”. Kyborgit ovat pelin maailmassa tämän hetken rodullistettuihin verrattava vähemmistö, joista osa maalaa seinille “Black Lives Matter” -sloganista banaalisti kopioitua iskulausetta. On ongelmallista verrata yhteiskunnan ulossuljettuja kyborgeihin, jotka ovat kykyjensä puolesta pikemminkin etuoikeutettuja kuin alistettuja. Deus Exit ovat silti oikeilla jäljillä. Kreikkalaisessa tragediassa jumalten näyttelijät nostettiin lavalle koneella, joka sai latinankielisen nimen deus ex machina, “jumala koneesta”. Termi yleistyi tarkoittamaan yllättävää ja epäuskottavaa käännettä, esimerkiksi äkillistä pelastusta, jolla ei ole yhteyttä aikaisempaan juoneen. Deus Ex -pelit ehdottavat, että kyborgi on ihmisen jumalkone. Ihminen on itse itsensä deus ex -masiina, sikäli kun hän ylittää itsensä kehittymällä kyborgiksi. Juuri tätä ihmislaji onkin tehnyt siitä lähtien, kun ihmiset alkoivat käyttää työkaluja. Kun ihminen kerran syö haarukalla, lentää lentokoneella tai pelaa videopelejä ohjaimella, miksi hän ei voisi liittää itseensä konekättä tai aivosirua. Moni onkin tietysti tehnyt jo näin: ohjaamme mieliämme psyykenlääkkeillä, käytämme tekosydämiä ja ohjelmoimme käytöstämme samalla, kun älypuhelimet kasvavat ylimääräisiksi raajoiksemme. Kyborgin perusongelma ei ole filosofinen vaan hyvin käytännöllinen: kuka omistaa koneet ja niissä virtaavan datan? Voi helposti nähdä Googlen lisensoivan ihmisille kyberimplantteja sillä ehdolla, että yritys saa käyttää niiden tuottamaa tietoa. Miten käy, kun valmistaja ei enää jaksa tukkia turva-aukkoa kymmenen vuotta vanhasta koneaivon osasta ja joku hakkeroi sen? Kenellä ylipäänsä on varaa päivittää osiaan? Ihmiskunta saattaa jakautua kyborgisesti mutta toisin päin kuin Deus Exeissä: Tulevaisuudessa valtaa pitää premium-koneihmisten luokka. Ghetossa asuvat köyhät luomut ja vanhentuneet ö-luokan kyborgit. 33


I K K II IT R K

Lampedusa juuri ennen kriisiä Välimerellä sijaitsevalle italialaiselle Lampedusan saarelle pyrkii vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä Afrikasta päästäkseen Eurooppaan. Hengenvaarallinen laivamatka maksaa 800–1500 dollaria henkilöltä matkustusluokasta riippuen. Kolmannessa luokassa ihmiset majailevat kannen alla toisiinsa liimautuneina. Heistä osa menehtyy matkalla. Gianfraco Rosin dokumenttielokuva Tuli merellä kertoo Lampedusan asukkaiden arjesta, johon tätä nykyä kuuluu mukaan pakolaisten saapuminen saarelle. He saapuvat usein sairaalahelikoptereilla ja pelastusveneillä jouduttuaan merihätään. Elokuvan ote on varsin runollinen eikä Rosi saarnaa lainkaan. Kuvamateriaalin todistusvoima on tosin niin vahvaa, että elokuvan myötätuntoa ei tarvitse arvailla. Mukana 34

on kuvaa menehtyneistä, ja surullisia lukemia kuullaan merivartioston radioaalloilta. Kun lääkäri kertoo särkyneellä äänellä kohtaamistaan potilaista tai kun paareilla kannetaan hengenvaarassa olevia ihmisiä, elokuvan poliittisuus nousee pintaan. Yksinkertaisesti elokuvaa on hankala katsoa ajattelematta pakolaisuuden luomaa humanitääristä kriisiä. Rosi löytää myös absurdia symboliikkaa vastaanottokeskuksista. Neonvärisiin foliosta tehtyihin pelastuspeittoihin sonnustautuneet tutkitaan hengityssuojaimien takaa. Heitä kohdellaan melkein kuin avaruusolentoja, vaikka he ovat sonnustautuneet kuluneisiin länsimaisiin lenkkivaatteisiin. Mieleenpainuvin kohtaus on mereltä, jossa italialaispoika opettelee soutamaan huonolla menestyksellä ja ajautuu aallokon voimasta

Tuli merellä ei veivaa kulunutta pakolaiskeskustelua vaan näyttää, mitä Välimeren rannalla tapahtuu. teksti ja kuvat Mikko Pihkoluoma

minne sattuu. Saaristolaiselämässä meri on toki aina läsnä, mutta Rosin kuvissa se on mystinen ja uhkaava. Meren armoilla kaikki ovat haavoittuvaisia – riippumatta siitä, kummalle puolelle Välimerta sattuu syntymään. Pysäyttävin kuva elokuvan loppupuolella kuvaa pitkään jatkuvaa pilvistä taivasta ja aallokkoa. Aiempien kuvien johdosta mieleen hiipii väistämättä ajatuksia merestä hautausmaana. Rosin dokumentti ei alleviivaa tämänkään kuvan merkityksiä. Tuli merellä on ennen kaikkea dokumentti, joka näyttää millaista elämä Lampedusan saarella juuri ennen viime vuoden pakolaiskriisiä oli. Elokuva ei suoranaisesti ota siis kantaa ja sen viipyilevyys voi tuntua jopa häiritsevältä, mutta neutraalinkin otteen kautta Rosi onnistuu he-


Draamatonta nautintoa teksti Sophia Leppä

rättämään vahvoja tunteita. Rosi on kuvannut elokuvan itse, mikä lisää elokuvan näkemyksen yhtenäisyyttä. Näkökulma on aina arkisen tarkkaavainen riippumatta siitä, kuka liikkuu kameran edessä. Jos Suomessa vellova pakolaiskeskustelu kyllästyttää, Tuli merellä voi olla jopa virkistävää vaihtelua. Dokumentti käsittelee aihetta kuvaamatta lainkaan italialaisten ajatuksia tapahtumiin. Meren liplattaessa ei ainakaan tarvitse turhautua käytettyjen argumenttien typeryydestä. Elokuva voitti Berliinin elokuvajuhlilla Kultaisen karhun varmasti osittain ajankohtaisuutensa vuoksi. Tuli merellä on taitavasti tehty, kaunis ja liikuttavan hyvä elokuva, jossa tavalliset ihmiset elävät keskellä saaren historiallisesti merkillisintä aikaa.

Tommi Musturin Suurin piirtein Samuel on lähes sanaton novellikokoelmamainen sarjakuvateos. Sanojen perässä tätä teosta on siis turha avata. Rohkea tarttuminen kirjaan ja sivujen avoin tarkastelu kuitenkin palkitsevat. Teos tutkiskelee sarjakuvamaailman rajoja ja rajattomuuksia. Sen päähenkilö Samuel on yksinkertaisen väritön ja mauton tarkastelija, joka seikkailee halki muiden taiteilijoiden viitoittamaa fantasiamaailmaa esittäytymättä ollenkaan. Piirtotyyli on silmää hipovan yhteneväinen, mutta samaan aikaan moninainen jälki pitää mielenkiintoa yllä. Tyyli muodostaa kokonaisuuden, jossa vaihtelevasti toistuvat sivuasetelmat nivovat tarinat yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Tämän laajemman kokonaisuuden hahmottaminen vaatii useamman tarkastelukerran, mutta se on selkeästi enemmän kuin vain osiensa summa. Sivuilla seikkailevat hahmot eivät ole lainattua sivuntäytettä, vaan kirja pyrkii aidosti tarkastelemaan hahmojen muotoa, luonnetta ja yhtäläisyyksiä. Juuri tämä kääntyvä näkökulma pitää lukijan valppaana

tarkastelemaan teosta, joka muuten voisi sanattomuudessaan ja draamattomuudessaan jäädä etäiseksi ja kylmäksi etenkin sarjakuvia vähemmän harrastaville. Paikoittain pätkät ovat osuvan viihdyttäviä ja huumoriakin löytyy. Oivaltavimmilta tuntuvat rakenteiden ja sarjakuvan rajattomuuden tarkastelu, mutta mielenkiintoa syö jumiutuminen seksin, syntymisen ja elämäntien pohdintaan hieman väsyneellä inhorealistisella otteella. Hetkittäin groteski lähestymistapa ei kuitenkaan muissa teemoissa ole ylitsevuotavan mässäilevä, vaan jättää lukijalle myös hengitystilaa aukeaman kokoisilla kuvilla. Pikkutarkka yksityiskohtien kirjo herättää mielenkiintoa joka lukukerralla vain enemmän siinä, missä helpommin avautuvat kokonaisuudet jäävät pohjakysymyksinä sulateltaviksi. Kokonaisuutena Musturi on onnistunut luomaan sarjakuvakirjan, josta sanoittakin löytyy tutkiskeltavaa ja sulatettavaa pitkäksi aikaa. Kaipaamaan jää kuitenkin mielekkäitä naishahmoja ja ripausta realistista herkkyyttä.

35


Esittelyssä vanu Palstalla tutustutaan vasemmistonuoriin.

SAANA LIND, VAASA 27-vuotias Liittyi jäseneksi vuonna 2005 tai 2006. Toiminut Vasemmistonuorten koulutusjaostossa, Hämeen Vasemmistonuorten hallituksessa ja varapuheenjohtajana sekä keskusjärjestön hallituksessa ja Pohjanmaan toimintaryhmän aktiivina. Opiskelee konservointia Seinäjoen AMK:ssa ja tekee alan töitä.

LI ANDERSSON, TURKU 29-vuotias Liittyi jäseneksi 16-vuotiaana Toiminut Vasemmistonuorten puheenjohtajana, hallituksen jäsenen ja Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten hallituksessa Toimii kansanedustajana ja Vasemmistoliiton puheenjohtajana

SAANA: Järjestimme Vaasassa pikkujoulut viime vuonna. Niiden järjestämisessä moni asia pisti vastaan ja epätoivo iski välillä. Pikkujoulut kuitenkin onnistuivat hyvin ja seuraavana päivänä osallistuimme samalla pienellä porukalla myös Ilmastomarssille. LI: Ikimuistoisin kokemus on Vasemmistonuorten järjestämä bussimatka Kööpenhaminan ilmastokokoukseen vuonna 2009. Vasta matkalla selvisi, että meillä ei ole koulumajoitusta vaan tulemme nukkumaan vallatuissa taloissa ja sosiaalikeskuksissa eri puolilla kaupunkia. Oli joulukuu ja todella ankeat kelit, ja meidän majoituspaikka oli lopulta vallattu tehdaskiinteistö keskustan ulkopuolella, jossa nukuttiin puutrallien päällä. Tunnelma oli kuitenkin todella loistava ja tiivis, ja tutustuin moneen vasemmistonuoreen ja ulkomaalaiseen aktivistiin matkan aikana. Mikä sinua on innostanut viime aikoina?

Kun liityit jäseneksi, oliko Vasemmistonuoret ainoa vaihtoehto vai yksi monista? SAANA: Eräs henkilö suositteli minulle Vasemmistonuorten jäsenyyttä Prometheus-leirillä vuonna 2005. Vasemmistonuoret oli ensimmäinen poliittinen nuorisojärjestö, johon tutustuin. Aatemaailma tuntui omalta, joten turha niihin muihin poliittisiin nuorisojärjestöihin sitten olikaan tutustua. LI: Se oli ainoa vaihtoehto. Minuun vetosi sekä Vasemmistonuorten toimintatavat, näkyminen niin kaduilla kuin kabineteissä mutta myös poliittisesti miten järjestö aktiivisesti otti kantaa niin kansainvälisiin kuin kansallisiin kysymyksiin. Silloin globalisaatioon ja kansainväliseen kauppapolitiikkaan liittyvät kysymykset olivat todella näkyvästi esillä. Kerro ikimuistoisen hyvä tai huono kokemus Vasemmistonuorten toiminnasta.

36

SAANA: Feminismi liikkeessä -kampanja, jonka puitteissa olen suunnitellut feminististä tapahtumaa Vaasaan. LI: Musiikki! Missä olisit, jos et olisi koskaan liittynyt Vasemmistonuoriin? SAANA: Eläisin jossain ihanassa kuplassa tietämättönä maailman ongelmista. LI: En tiedä, elämäni olisi varmaan ollut täysin erilainen.

JOKO-TAI? Kaduilla vai kabinetissa? SAANA: Kesällä kaduilla, talvella kabineteissa. LI: En suostu valitsemaan. Työväenlauluilta vai graffitityöpaja?

SAANA: Työväenlauluilta, henkii vanhanajan nostalgiaa. LI: Graffitityöpaja, koska olen vielä huonompi laulamaan kuin piirtämään. Nyhtis vai härkis? SAANA:Härkis. LI: Nyhtis on mielestäni parempaa. Ehdolle vai tukiryhmään? SAANA: Ehdolle. LI: Ehdolle, ehdolle. Tarvitaan parempia päättäjiä. Snapchat vai Instagram Story? SAANA: Tämä mummo ei käytä kumpaakaan. LI: Instagram Story. En ole vielä tajunnut snäppiä. Fixit vai Fix it? SAANA: Fix it. Ongelmia täytyy ratkoa, eikä paeta. LI: Fix it. EU:sta eroaminen ei ratkaise mitään.


Vanupallerot MITEN SYNTYY SHANGRI-LA?

NÄIN OSALLISTUT FEMINISTISEEN KAMPANJAAN NETISSÄ Feminismi liikkeessä -kampanjan omat nettisivut avautuivat syyskuussa ja tarjoavat nyt osallistumisen mahdollisuuden kaikille feministeille. Sivuilla kerätään lyhyitä tarinoita siitä, miksi juuri sinä olet feministi. Mallia voi katsoa tunnettujen ja tuntemattomampien feministien tarinoista. ”Oma feminismini ei koske vain sukupuolten välisiä eroja vaan koen, että feministinä olen kaikkea syrjintää vastaan”, kertoo kokoomuslainen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén, joka toimii myös eduskunnan feministiryhmän puheenjohtajana. ”Minulle feminismi on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä, sekä rajoittavien normien purkamista. Epätasa-arvoisia rakenteita ja asenteita täytyy tehdä näkyväksi. Haluan osaltani terävöittää tasa-arvokeskustelua ja siksi käytän juuri tätä tunteita herättävää f-sanaa.” Kampanjasivuilla ilmestyy myös blogi, jossa julkaistaan feministien kirjoituksia poliittisesta kannasta riippumatta. Tähän mennessä blogissa on käsitelty muun muassa lisääntymisoikeuksia, asevelvollisuutta ja työelämäpolitiikkaa. Kerro oma tarinasi tai bloggaa osoitteessa f-liike.fi!

KUOPIOSTA

Liberon toimitus bongasi Kuopion Vasemmistonuorten Instagram-kuvan Palefacen uudelleensanoitetusta Helsinki–Shangri-la-kappaleesta. Kuopio– Shangri-la kertoo palveluita keskittävästä ja leikkaavasta kaupungista. Aku Kervinen kertoo tekstin syntyneen syyskuussa linja-autossa paluumatkalla Vasemmistonuorten kurssilta. Kaverille lähetetty sanoitus päätyi tekijän tietämättä laulettavaksi Kuopion Vasemmistonuorten työväenlauluiltaan. ”Oikein hyvin oli kuulemma onnistunut laulaminen. Alkuperäisen laulun rytmihän on aika helppo ja tein uudet samat ihan tavulleen mallin mukaan.” Tässä pari säkeistöä kuopiolaista yhteiskuntakritiikkiä: ”Kun hyvinvointi-Kuopiota valtuustossa luodaan / liitoskunnista pois lähipalvelut ne tuodaan / hurahuhhahhei, siitä säästöjä me saadaan / sillä niin me tehdään Kuopiosta Shangri-La” ”Työttömälle kovasti on kiva juottaa kusta / miksi lapsilleen siis suoda varhaiskasvatusta / hurahuhhahhei, ryhmäkoot on kohdillansa / kunhan homekoulu liikalapset harventaa”

DÄNKKEJÄ MEEMEJÄ RAAHESTA Raahen Seudun Vasemmistonuorten Instagram-tili herätti alkusyksystä huomiota kiinnostavilla kuvillaan. Suosion salaisuus on tilin ylläpitäjien mukaan dank memes – urbaanin sanakirjan mukaan korkealaatuiset meemit. Uuden sukupolven meemit syntyivät pilkkaamaan perinteistä meeemikulttuuria, vastaa Rasevanu-tilin ylläpito Instagramin yksityisviestiin. ”Yhteisiä piirteitä on ironia, eli meemit eivät ota itseään liian tosissaan ja se näkyy esim. teknisessä toteutuksessa. Pohjana käytetään usein hakukoneista löytyneitä stock photoja. Toinen on niiden huumorikäsitys, joka monesti liikkuu hyvän maun rajoilla.” ”Memet tekevät huumoria usein tabuista, kuten seksistä, dokaamisesta ja itsemurhasta.” Raahelaisvanut ovat piikitelleet kuvissa muun muassa perussuomalaisten kannatuksen hupenemista, keskustan kansanedustajan ”Vasemmistoliitto on vesimeloni” -kommentteja, Vasemmistoliiton ikääntynyttä jäsenkuntaa ja puoluerajat ylittäviä parisuhteita. Itseironiaa on viljelty esimerkiksi siitä, kun ”ihastus” eli Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ”tykkää sun kuvasta”. Yhdellä rasevanu-ylläpitäjällä oli suunnitteilla oman meemitilin perustaminen, mutta järjestön tili muistui mieleen, kun alettiin suunnitella kuntavaalien viestintää. Erityistä suunnitelmaa tai tavoitetta dänkkimemeilylle ei ole, mutta kansa tuntuu tykkäävän. ” Tykkääjät ja uudet seuraajat antoivat ymmärtää, että niitä voisi tehdä enemmänkin.”

37


PALESTIINALAISHUIVIT KANGASMERKIT HUPPARIT PINSSIT KASSIT PAIDAT K IRJAT >>

VASEMMISTONUORET.FI/KAUPPA


I N N A

Yksi kamppailu on monessa mukana

Oikeudenmukaisempaa maailmaa rakennetaan monin tavoin useilla rintamilla. Voi olla vaikea päättää, mihin kamppailuun itse osallistuu. On kuitenkin hyvä muistaa, että oikeudenmukaisuuden edistäminen yhtäällä tukee sen edistämistä toisaallakin – on siis turha spekuloida, miksi joku keskittyy asiaan X eikä itselle tärkeään asiaan Z. Hyvänä esimerkkinä käy Dakota Acces Pipeline -öljyputken vastustaminen. #WaterIsLife Ilman puhdasta vettä elämä maapallolla siinä muodossa kuin me sen tunnemme olisi mahdotonta. Toteutuessaan öljyputki kuljettaisi raakaöljyä 1930 kilometrin matkan Pohjois-Dakotasta Iowaan. Osa putkesta kulkisi Missouri-joen alitse ja paikalliset pelkäävät menettävänsä puhtaan juomavetensä jos – tai kun – putki rikkoutuu. Sacred Stone Camp ja Standing Rock Camp ovat keränneet yhteen ennennäkemättömän määrän Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja, jotka suojelevat maata öljyputken rakentamiselta. #KeepItInTheGround Fossiilisten polttoaineiden käyttö on yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasujen aiheuttajista. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi onkin ensiarvoisen tärkeää pyrkiä luopumaan niiden käytöstä kokonaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei enää uusia öljyesiintymiä tule hyödyntää lainkaan. Kun Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat liittolaisineen suojelevat vanhoja hauta- ja pyhiä paikkojaan, he tekevät palveluksen meille kaikille. #NoCo2lonialism

Alkuperäiskansojen asuttamiin alueisiin kohdistuu ympäri maailman kovaa painetta, kun niillä olevia luonnonvaroja halutaan hyödyntää. Siinä ei ole mitään uutta, vaan tämä on osa kolonialismin pitkää historiaa. Dakota Acces Pipeline -öljyputken vastustaminen ei ole pelkästään yhden öljyputken vastustamista, vaan osa globaalia ympäristöliikettä ja dekolonisaatiota. #IStandWithStandingRock Ilman solidaarisuutta ja tukea paikallisyhteisöjen kamppailut suuria öljyjättejä ja kaivosyhtiöitä vastaan ovat vähintäänkin haastavia. Pariisiin ilmastokokouksen aikaan myös kansalaisyhteiskunta kokoontui kaupungissa ja loi verkostoja ja suhteita, jotka auttavat kaiken aikaa eri puolilla maailmaa käytävissä ilmastonmuutosta vastustavissa kamppailuissa. Standing Rock -leirille voi osoittaa tukensa esimerkiksi postaamalla sosiaaliseen mediaan kuvan tämän kirjoituksen hashtageillä varustettuna, levittämällä tietoa tapahtumista ja lahjoittamalla rahaa. Yksittäisen kamppailun tukeminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on hahmottaa ne sortavat rakenteet, jotka mahdollistavat luonnon ja ihmisten riiston ja toimia niiden rakenteiden kaatamiseksi, kaikkialla. Anni Ahlakorpi Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

39


I T T N A

Uusi laki selkeyttää nuorisotyötä Hallitus on tehnyt esityksensä uudeksi

nuorisolaiksi, jonka on määrä astua voimaan vuonna 2017. Vasemmistonuoret osallistui lain uudistamiseen seuraamalla Allianssin vaikuttamistyötä ja antamalla omat lausuntonsa lakiluonnokseen viime keväänä. Vasemmistonuoret ja varhaisnuorisojärjestöt antoivat myös yhteisen lausunnon, jonka mukaan nuoren määritelmän tulee jatkossakin kattaa kaikki alle 29-vuotiaat, kun alkuperäisessä lakiluonnoksessa lapset uhkasivat jäädä ilman nuorisolain turvaamia palveluita. Tilanne olisi eri, jos tulossa olisi jokin toinen laki turvaamaan varhaisnuorisotyötä. Hallitus kuitenkin kuunteli tässä asiassa nuorisoalan toimijoita ja alaikärajaa ei olla korottamassa. Lain tarkoituksena on edistää nuorten yhdenvertaisuutta ja parantaa heidän osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiaan. Vasemmistonuoret jakavat nämä tavoitteet ja pyrkivät edistämään niitä myös omassa toiminnassaan. Uuden nuorisolain lähtökohtia ovat yhteisvastuu, kulttuurien moninaisuus ja kansainvälisyys, kestävä kehitys, terveet elämäntavat, ympäristön ja elämän kunnioittaminen sekä monialainen yhteistyö. Kiitos Perussuomalaisten esittämän intersektionaalisen kritiikin, laki ottaa jatkossa paremmin huomioon kulttuurien koko kirjon, kun aiemmin käytetty monikulttuurisuus-termi yhdistyy ihmisten mielissä vahvimmin siirtolaisuuteen. Esityksessä valtion nuorisoasiain

40

neuvottelukunnan nimi muuttuu valtion nuorisoneuvostoksi ja sen on määrä ottaa käsittelyyn nuorten kannalta tärkeitä asioita sekä arvioida, mikä vaikutus valtionhallinnon toimenpiteillä on nuoriin ja nuorille suunnattuihin palveluihin ja toimintoihin. Järjestöt ovat keskeisiä nuorisoalan toimijoita, ja uusi nuorisolaki antaakin eväät järjestöjen toiminnan arvioimiseen valtionavustuksen keinoin. Nuorisolain arvoperusta vaikuttaa jatkossa suoraan järjestöjen avustamiseen, kun viimeiset vuodet on ollut kyseenalaista, voiko esimerkiksi nuorisoalan järjestö sanoutua irti osasta arvoja. Valtionapukelpoisuus voidaan jatkossa perua, mikäli järjestö lakkaa täyttämästä valtionavustuksen saamisen edellytykset. Jatkossa valtionavuista ei ole myöskään tarkoitus rahoittaa sellaisia järjestöjä, joiden jäseneksi kuka tahansa nuori ei voi liittyä esimerkiksi opiskelematta jotakin tiettyä alaa. Järjestöjen näkökulmasta uusi nuorisolaki on positiivinen asia, mutta järjestöt eivät ole koko nuorisoala. Poliittista painetta onkin syytä suunnata kevään kuntavaaleissa siihen, että myös kuntien tekemään nuorisotyöhön panostetaan ja sen ennaltaehkäisevä vaikutus tunnistetaan. Antti Kettunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri.


Yhteytiedot KESKUSTOIMISTO

PIIRIJÄRJESTÖT

Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Päijänteentie 35, 00510 Helsinki puheenjohtaja Samuel Drake, 044 587 7891, samwelldrake@gmail.com toiminnanjohtaja Toni Asikainen, 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi 040 545 4753, anni@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Antti Kettunen 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Niko Peltokangas 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi Jäsen- ja toimistosihteeri Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi Kampanjatyöntekijä Maija Koivistoinen 040 832 9469, maija@vasemmistonuoret.fi

Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere puheenjohtaja Noora Tapio, 0400 908 088, nooratapio0@gmail.com toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6, 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) puheenjohtaja Monica Martins, varapuheenjohtaja Jarkko Vuorinen, jarkko.vuorinen@arkku.net, 044 334 3944 järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 976 2830, ita@vasemmistonuoret.fi

Lapin Vasemmistonuoret Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi Puheenjohtaja Ville Luotola, 0400 632 540, ville.luotola@gmail.com Piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 7000 219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu puheenjohtaja Iinamaija Sala piirisihteeri Riikka Matilainen, 040 725 2840, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret Maaherrankatu 28, 28100 Pori piirisihteeri Joni Kalliomäki, 050 557 8942, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12, 20540 Turku puheenjohtaja Mikael Kiivanen, 040 841 3610 piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

Keski-Suomen Vasemmistonuoret Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä Puheenjohtaja Henri Närhi, 0407460857, henri.m.narhi@gmail.com Piirisihteeri Veera Planting, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

41


I S S U J

Kempeleen Mobutu Mobutun valtakautta Zairessa joku kuvaili näin: Mobutu sanoi ministerille haluavansa miljoona dollaria, ministeri meni kansallispankin johtajalta kysymään kahta ja kansallispankin johtaja otti holvista kolme. Juha Sipilä edustaa myös hyvin samaa linjaa. Sipilän poliittinen ohjelmahan perustuu puoluekurilla ylläpidettyyn yksinvaltiuteen, jonka kantavana teemana ei ole minkäänlainen ideologia vaan laajat mahdollisuudet varastaa valtion omaisuus hyville veljille ja siskoille. Tässä ei ole mitään moraalista ongelmaa, ei ainakaan miehelle, joka on itse välttynyt veronmaksusta fiksuilla ja näppärillä vakuutuskuorilla. Anne Berner on hyvä esimerkki poliitikosta, jonka pääministeri Sipilä mielellään nostaa valtaan. Berner on aiemmalla urallaan muun muassa ehtinyt lapata lastensairaalayhdistyksen masseja omaan kassiin, pistänyt pystyyn verokeidasyhtiön ja muuta mukavaa. Mitään poliittista kompetenssiahan Bernerillä ei ole, kuten ei Sipilälläkään. Homman nimi on nimittäin se, että jokainen ministeri hoitaa omalta hallintoalaltaan mahdollisimman paljon julkista omaisuutta myyntiin, sama se tuottaako se valtiolle rahaa vai ei. Näin itsestään epävarma poliittinen nolla Sipilä hoitaa hyvien veljien hommat kotiin. Sama se, miten kammottavat seuraukset maalle ja sen asukkaille on, tärkeintä on, että vaalikampanjan maksaneet hyvät veljet ja siskot saavat sijoitukselleen katetta. Sipilälle ja ministereille on toki luvassa sitten hyvät palkkiot erinäisten yhtiöiden johdossa, kun poliittinen ura tekee mahalaskun.

42

Entäs ne muut hallituskumppanit? Päätön kana Turusta, Petteri Orpo, varmasti huokaa helpotuksesta, kun toistaitoinen insinöörismies tekee kaikki Kokoomuksenkin tukijoita miellyttävät ehdotukset. Perussuomalaisten groteskia sammakkoa Soinia ei kiinnosta yhtään mikään, kunhan voi rampata kansainvälisissä kokouksissa ja kirjoittaa inkoherentteja blogauksia vasemmistosta ja fillareista. Koskaan aiemmin suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole nähty näin laajaa laillisen ja hyvän hallinnon hajoamista, eikä Kempeleen Mobutu tarvinnut siihen kuin reilun vuoden aikaa. Jotkut ovatkin alkaneet huomautella, että jossain muussa valtiossa Bernerin olisi pitänyt aikoja sitten erota, mutta kukaan ei voi pakottaa Juhaa erottamaan Berneriä. Puoluekuri pitää huolen siitä että hallitus ei kaadu, ei ainakaan ennenkuin valtion omaisuus on myyty. Oppositiolla ei ole valtaa tai mahdollisuutta tehdä yhtään mitään, ja ammattiyhdistysliikekin tuntuu hampaattomalta. Ja juuri tänään kirjoituspäivänä Juha päätti hieman leikkimielisesti uhkailla mediaa, kun häntä ikävästi kiusattiin taas Bernerin Finavia-sotkuista. Tuntuuko teistä koskaan siltä että yhteiskunnan rakenteemme ovat pysyvästi rikki? Ne todellakin ovat: Sipilä kyllä menettää asemansa seuraavissa vaaleissa, mutta mitään rangaistusta hän ei koskaan saa siitä, että lapioi julkisen omaisuuden hyvien veljien ja siskojen taskuihin. Jussi Marttila


Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä vastuu ympäristöstä ovat osa Osuuskunta Tradekan toimintaa. Lahjoitamme vuosittain yleishyödyllisiin tarkoituksiin huomattavan summan rahaa, josta merkittävä osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi. Lahjoituksen saajiin kuuluvat mm. Uusi Lastensairaala 2017-projekti, Nuoret Kotkat ja Pioneeriliitto.

Nuorten hyväksi

Cumulus • Rantasipi • Hotelli Seurahuone Helsinki • Crowne Plaza Helsinki • Hotel Indigo Helsinki - Boulevard • Holiday Inn • Burger King® • Grillsson • HelmiSimpukka • Huviretki • Mario • Martina • O’Learys, Bakers Helsinki ja Sello Espoo • Rax Buffet • Restel Tapahtumaravintolat

Lue lisää yhteiskuntavastuustamme www.tradeka.fi

Keskinäinen vakuutusyhtiö

- etua yhdessä omistamisesta Oletko omistaja?

Jos Sinulla on vakuutus Turvassa, olet yksi keskinäisen vakuutusyhtiön omistajista.

Omistajana saat etuja

Pysyvästi edulliset hinnat

Säästät heti selvää rahaa jopa 17 % vapaaehtoisten vakuutusten maksuista, kun kuulut liittoon (10 %) ja keskität meille vakuutuksesi (7 %).

Vuonna 2015 jaoimme yli 9,5 miljoonaa euroa omistaja-asiakkaan etuina vakuutuksenottajille.

Etuja liittojen jäsenille

Palvelua valitsemallasi tavalla

Oletko turvassa?

Meille on tärkeää henkilökohtainen ja ystävällinen asiakaspalvelu, asioitpa kanssamme sähköisesti, puhelimitse tai kasvotusten.

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva

01019 5110

Ammattiliiton jäsenenä saat meiltä parhaat edut.

Voit soittaa, käydä ostoksilla verkkokaupassamme tai tulla käymään. Lähimmän Turvan toimipaikan löydät osoitteesta turva.fi

www.turva.fi

43


oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

JÄSENEKSI

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön. Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms. Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku. En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite. Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................ Lähiosoite............................................................................................................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka....................................................................................................................................................................................... Puhelinnumero.................................................................................................................................................................................................................... Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika ..................................... Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

Libero 3/2016  

Teemana DIKTAATTORI

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you