Libero 1/2017

1/2017 | 31. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

VAALIT

U S IT J O IR K Ä PÄ Vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry. • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • Ulkoasu & kuvitukset: Kai Arponen Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki Puhelin: 045 348 5499 Sähköposti: toimitus@vasemmistonuoret.fi • Kotisivu: www.liberolehti.fi ISSN 0783–6198 • Painopaikka: Waasa graphics, Vaasa Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa.

Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 €.

Kaikki ei ole mielipideasioita

2

Ennen vuodenvaihdetta klikkasin osallistuvani Facebook-tapahtumaan, jossa vaadittiin mediaa lopettamaan klikkien kalastelu nettiäänestyksillä ihmisoikeuksista ”Vuodesta 2017 alkaen ei enää kysyttäisi, kuuluuko seksuaali- tai sukupuolivähemmistöille samat oikeudet kuin valtaväestölle, saako lapsia lyödä tai ihmisiä jättää pakkaseen”, tapahtumassa vedottiin. ”Ne luovat illuusion, että ihmisoikeudet ovat mielipidekysymys.”

Ihmisoikeuksien muuttaminen mielipiteiksi on oikeistopopulistien keskeinen väline. Kuvioon kuuluu myös ”ajatuspoliisien” edessä uhriutuminen, kun syrjiviin mielipiteisiin puututaan.

Vastenmielinen ilmiö haastaa myös ihmisoikeusmyönteiset yhteisöt vetämään rajaa mielipiteiden ja muiden ihmisten perusoikeuksiin puuttumisen välille. Tätä olen pohtinut myös vasemmistolaisissa keskusteluryhmien yhteydessä. Kaikille turvallisessa keskusteluympäristössä voidaan käsitellä tabuja ja tarttua vaikeisiinkin aiheisiin, mutta vaaditaan herkkyyttä sen suhteen, ettei keskustelijoiden oikeutta sukupuoleensa, seksuaalisuuteensa, kieleensä ja muuhun identiteettiinsä kyseenalaisteta ”mielipiteillä”.

Media onkin sitten toinen juttu.

Aina voi vedota oikeudentajuun, mutta mediayhtiöt tottelevat ensisijaisesti rahaa. Jopa MV-sivuston kaltaisille valemedioille on aiheutettu suurinta vahinkoa vetoamalla sivua tukeneisiin mainostajiin.

Median ajatellaan usein luovan todellisuutta ja yleistä mielipidettä.

Sen taustavoimat voivat kyllä ajaa Suomea Natoon mutta arvokysymyksissä – joita ihmisoikeudet ovat – se ei luo vaan myötäilee vallalla olevaa ajattelua. Media rakastaa ”tolkun ihmistä”, joka muuttaa mieltään hitaasti, sillä medialla ei ole varaa menettää yhtäkkiä arvojaan muuttavaa yleisöä.

Edellisen Liberon pääkirjoituksessa pohdittiin sukupuolen osoittelun merkitystä ja merkityksettömyyttä.

Samaan aikaan lehden synnytyksiä käsitelleessä artikkelissa sorruttiin virheelliseen sukupuolittamiseen, kun siinä esimerkiksi puhuttiin hyvästä hoidosta synnyttävän naisen oikeutena ja synnytyksestä naiseutta vahvistavana tapahtumana.

Vaikka suurin osa synnyttäjistä olisi naisia, joukkoon mahtuu synnyttäjiä, joiden sukupuoli on jokin muu. Olen pahoillani artikkelin sanavalinnoista, jotka tekivät heidät näkymättömiksi.

Synnytykset ovat feministinen kysymys, mutta kuten feminismikään, eivät ne ole vain naisten juttu.

Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja ja Vasemmistonuorten tiedottaja sekä ehdolla kuntavaaleissa Raahessa.

TEKIJÄLTÄ

Anni Ahlakorpi on kirjoittanut Liberoon kolumneja Vasemmistonuorten puheenjohtajana vuodesta 2015 lähtien. Tässä lehdessä on viimeinen puheenjohtajakolumni, sillä toukokuussa järjestölle valitaan uusi johto eikä 30-vuotias Ahlakorpi ole enää ehdolla.

”Libero on ainoa suora tapa puhu-

tella lähes kaikkia Vasemmistonuorten jäseniä. Osa kolumneista on syntynyt lähes

20.

itsestään, mutta joskus on tuntunu, ettei ole mitään sanottavaa kellekään. Silloin

22.

26.

on auttanut nimenomaan sen muistaminen, kenelle näitä kolumneja kirjoittaa.

Libero on vasemmistonuoruuden symboli. Se on ensimmäinen lehti, jonka pääkirjoituksia(kin) aloin lukea, kun tajusin, että niissä on joku pointti.”

05 Libero täyttää pyöreitä.

09 Koulutusuudistus kirvoitti

lukijakirjeen.

14

Kaikki eivät juhli kansallispäi vää Australiassa.

28

Pilaako nainen pelimiesten ystävyyden?

vuodesta 1987

31

Työläisstylisti opastaa vaalikuviin.

32

Vasemmistonuoret saa uuden puheenjohtajan.

39 Anni Ahlakorpi: Muutosta

TEEMA

20 Feminismi tuli politiikkaan.

Kannen kuvitus Kai Arponen 1/2017 | 30. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

kannattaa puolustaa.

VAAL IT

22

Nuoret kunnallispoliitikot kertovat.

26

Vaalisarjakuvassa uussuoma- lainen äänestäjä.

3

O ER B LI

”Herkut jakoon” vaati vaali-Libero vuonna 1996

Libero täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Va-

semmistonuorten kielellä ”yli-ikäistymistä” juhlitaan vuoden kolmosnumerossa ja alkusyksystä muutenkin.

Vuoden aikana tällä palstalla puhutaan satunnaisista asioista Liberon kolmen vuosikymmenen ajalta.

Kuntavaalinumerossa syksyllä 1996 kysyttiin, miten leikataan kunnan kakkua. Vasemmistoliiton silloisen varapuheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen kirjoittamassa jutussa selitetään kunnallisveron olevan progressiivinen ”ennen kaikkea siksi, että ihmisten alueellinen liikkuvuus rajoittaa paikallisen tason tulonjakopolitiikkaa. Esimerkiksi kunta, joka verottaisi muita selvästi kovemmin rikkaita ja lievemmin köyhiä, houkuttelisi köyhiä muuttamaan kuntaan sisälle ja rikkaita ulos.”

Vasemmistoliiton nuoria kuntavaaliehdokkaita mainostetaan koiran kuvalla ja sloganilla ”herkut jakoon”.

Ehdokkaina esitellään muun muassa sekä Vasemmistoliiton puheenjohtajana sittemmin toiminut helsinkiläinen Paavo Arhinmäki että SKP:n puheenjohtajaksi myöhemmin päätynyt vantaalainen Juha-Pekka Väisänen.

4

Samaan aikaan kunnallisvaalien kanssa järjestettiin eurovaalit. Vasemmiston nuorena ehdokkaana lehdessä esitellään 25-vuotias Tanja Harjuniemi. Hän vastustaa puolueen tavoin EU:n talous- ja rahaliittoa EMUa. Ajatusta yhteistä valuutasta pidetään sympaattina, ”mutta tapa jolla yhteinen raha toteutetaan, vie kansallisilta parlamenteilta kaiken vaikutusvallan”, Harjuniemi sanoo Antero Eerolan haastattelemana.

Vaalien lisäksi vuodan 1996 nelosnumerossa kannettiin huolta muun muassa lukiodemokratiasta. Esko Ahon porvarihallitus muutti lukioiden johtokunnat vapaaehtoisiksi, mikä kavensi opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua koulun päätöksentekoon. Lakiin oltiin kirjaamassa oppilaskunnille vain lausunnonantajan roolia, kun aiemmin opiskelijat olivat olleet johtokunnissa päättämässä asioista.

Historiassa on mielenkiintoista se, miten samankaltaisena tai erilaisena se näyttäytyy nykyhetkeen verrattuna. Syksyllä 1996 Liberossa puhuttiin tosissaan kuuden tunnin työpäivästä, joka on parhaillaan palaamassa voimakkaasti vasemmiston agendalle.

Samalla aukeamalla työaika-artikkelin kanssa Vasemmistonuorten (silloinen SDNL) aiempi puheenjohtaja Marko Autio puolustaa Vasemmistoliiton päätöstä osallistua Paavo Lipposen leikkaushallitukseen. Puolueen puheenjohtaja Claes Andersson perustelee omassa kirjoituksessaan yhteistyökyvyn tarvetta sekä kykyä nähdä kauemmaksi vaikean hallituskauden yli. Hallituspäätökset eivät ole olleet helppoja nuorisoliitolle tälläkään vuosikymmenellä.

Samankaltaisuuksia 20 vuoden takaa on myös ”Vessajonojen ja kaljatelttojen festarit” -jutussa, jossa Julle Tuuliainen vertailee festivaalikesiä. Tuuliaisen uusin festarijuttu julkaistiin Liberossa 3/2016.

I S ES I-C S EK S

LIBERO VUOSIEN TAKAA Äänestämättä jättäminen on huono keino protestoida systeemiä vastaan. Jätä mieluummin verot maksamatta – se huomataan paljon paremmin.

SEKSUAALINEUVOJA CECILIA BERGSTRÖM VASTAA KYSYMYKSIIN.

Kyösti Niemelä, Libero 4/1996

LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI OSOITTEESSA LIBEROLEHTI.FI/KYSY!

ministeri Liisa Jaakonsaari on patistanut nopeampaan

Häiritsee tämä Tom of Finland -hype. Vähemmistöjen tuleminen näkyvämmiksi on hyvä, mutta lihaksikkaat mieshahmot esineellistävät miestä ja vahvistavat tosi haitallisia ulkonäkövaatimuksia – eikä kuvat ilmeisesti edes parodioi tätä. Miksi tämä on hyväksyttävää ja juhlittavaa?

– Suomen Tomi

tenkin julkisuudessa arvellut, että työntekijä ja työnan-

Taiteen yksi tehtävä on herättää ajatuksia. Tom of Finlandin homomieskuva ei ole ollut helposti nieltävissä yhteiskunnassa. Se ei esitä homoutta normatiivisena ydinperhemallina, eikä häivytä ihmisten seksuaalisuutta.

Tom of Finland ei edusta vain yhtä, vaan kahta seksuaalivähemmistöä. Homoseksuaalisuus ja siihen liittyvä kuvasto alkaa olla yhä hyväksytympää ja valtavirtaistuneempaa, fetisseihin ja sadomasokismiin viittaaminen sen sijaan onnistuu edelleen provosoimaan.

Kuvat ovat nousseet Touko Laaksosen fantasioista, ja niiden tarkoitus on olla eroottisia. Ne sijoittuvat saman aikakauteen, kuin kapeauumaisten naisten pin-up-kuvat: Laaksonen alkoi piirtää kuviaan 50-luvun lopulla homoille suunnattuun kehonrakennuslehteen.

Tämä ei toki tarkoita, ettei kuvia saisi tarkastella kriittisesti, tai että niiden pitäisi edustaa tavoiteltavaa kehotyyppiä.

Tom of Finlandin juhlittavuus ei varsinaisesti liity kuvien sisältöön, vaan niiden historiaan ja merkityksellisyyteen. Kuvien tarina ikään kuin kuvastaa yhteiskuntamme suvaitsevaisuuden kehitystä.

Samat fetissihomolakanat joita myydään jenkeissä pornokaupassa roikkuvat meillä sateenkaarilipun lailla lakanakaupan ikkunassa pääkaupungin keskustassa. Homomaailman ikonisesta taiteilijasta tuli yhteiskunnan juhlittu jäsen, vaikka vasta kuolemansa jälkeen.

Sitä tässä juhlitaan.

tuunsa. Yksinhuoltajaäidin onnenaiheisiin harvoin

SAK teki kesäisessä liittokokouksessaan työajan lyhentämistä tukevan kannanoton, jonka jälkeen SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on ehdottanut työaikauudistuksista sopimusta syksyn tupon yhteydessä. Työaikatauluun. SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara on kuitajajärjestöjen yhteinen suositus työajan lyhentämisen kokeilemisesta tulisi kuukauden kuluessa.

Asmo Koste, Libero 4/1996 Niukkuuden jakamisesta on vakea saada sulkia hatkuuluu se, että ilman Vasemmistoliittoa leikkaukset olisivat olleet vielä karumpia. Kaikki hallituksen tekemiset ovat VASsin tekemisiä, ja koska yhdelläkään puolueella ei ole hallituksessa eikä eduskunnassa enemmistöä, kaikille päätöksille on saatava muiden tuki.

Marko Autio, Libero 4/1996 Ulkomaalaisten määrän kasvaessa myös tiedotusvälineet alkoivat levittää uhkakuvia ”venäläisten massamuutosta Suomeen”, ”elintasopakolaisten” hallitsemattomista tulvista, turvapaikanhakijoiden ”korkeasta elintasosta” ja rikollisuuden sekä AIDS:n ja huumeiden leviämisestä Suomeen ulkomaalaisten mukana.

Tämä kaikki maassa, jossa on suhteellisesti vähiten ulkomaalaisia Länsi-Euroopassa.

Pekka Niemi, Libero 4/1996.

Luokkalainrikkoja Kansanedustaja Anna Kontula palasi vanhaan teemaansa, yhteiskuntaluokkiin, kuten kirjailijoilla tapana on. teksti Oskar Lindman kuvat Antti Yrjönen

”Käsittelen kysymystä, josta aikanaan kirjoitettiin Suomessa ja muualla Euroopassa aika paljon.

Ongelmanasettelu on vanha ja käsittelen sitä aika perinteisellä tavalla”, Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kertoo Luokkalaki-kirjastaan. ”Tämä tuntuu nyt monesta uudelta ja tuoreelta, koska luokista ei ole puhuttu yhteen sukupolveen.

Meillä on hirveästi ihmisiä, joille luokka käsitteenä on vieras, eivätkä he osallistu diskurssiin, joissa luokista on puhuttu.”

Kontula on ollut nyt viisi vuotta eduskunnassa säätämässä lakeja.

Hän on taustaltaan sosiologi ja seuraa lakien vaikutuksia myös rakenteellisella tasolla. Moni purkaa tyytymättömyyttään kansanedustajaan, jos vaikka sosiaalitoimesta ei ole saanut rahaa. ”Kirja on syntynyt turhautumisesta. Nähdäkseni meidän järjestelmämme antaa verraten hyvät mahdollisuudet niille, joilla on valtaa pelata omaan pussiin. Se onnistutaan teke-

6

mään ilman keskustelua tai kritiikkiä.”

Hän näkee, että hyvinvointi- ja oikeusvaltion tärkeä tehtävä on luoda ihmisille yhtäläisiä mahdollisuuksia.

Järjestelmän kääntöpuoli on kuitenkin myös kontrolli ja eliitin etuoikeuksien turvaaminen. Tämä liittyy kaikkiin viranomaisjärjestelmiin; on oltava uhka ja mahdollisuus, kontrolli ja alistaminen, lupaus vapaudesta.

Tasapainoinen politiikka tunnistaa kummatkin.

Kontulan mukaan Suomessa pystyttäisiin paljon parempaankin.

Esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmä on arvioitu OECD-maiden kolmanneksi eriarvoisimmaksi. Suomeen on syntynyt kolmiportainen järjestelmä.

Synnytettiin työterveyshuolto, jonka takana on hyvä sosialidemokraattinen idea. Tämä kuitenkin mahdollisti yksityisen terveyssektorin laajenemisen ja kiinnitti koko järjestelmän työelämän valtasuhteisiin ja sitä kautta myös luokkasuhteisiin.

Muutos on ollut nopeaa ja radikaalia 80-luvulta lähtien.

7

PÄÄOMA JA LUOKAT MUUTTUVAT Yhteiskuntatieteellisten käsitteiden, kuten luokan, kuuluu elää ajassa, eivätkä ne voi olla samanlaisia 60-luvulta tähän päivään. Perusta ei kuitenkaan muutu. ”Oleellista luokassa on, että se on nimenomaan taloudellisiin suhteisiin kiinnittyvä yhteiskunnallinen jako. Siihen liittyy oleellisesti resurssien jakautuminen yhteiskunnassa, sillä se on myös teollisen yhteiskunnan synnyttämä jako”, Kontula sanoo. ”Tämä asettaa kiinnostavan kysymyksen, että jos me olemme siirtymissä teollisesta yhteiskunnasta muunlaiseen yhteiskuntaan, mitä se tarkoittaa luokkajaon kannalta. Olisiko vihdoin mahdollisuus hävittää luokat ja mitä tulisi tilalle?”

Kontula uskoo, että jakamistalouden kaltaiset ilmiöt tulevat johtamaan pääoman kasautumismekanismien kyseenalaistumiseen. Pääoma keksii uusia kasautumisen tapoja, ja jos se alkaa hajautua, purkautuu yksi keskeinen luokkajaon takana olevista mekanismeista. ”Jos ajattelet Uberia, joka ei omista yhtään taksia, tai AirBnB:tä, joka ei omista yhtään hotellihuonetta ja on silti maailman suurin majoittaja, logiikka on ihan erilainen kuin jos ajattelet 1700-luvun vaurasta porvaria, joka perusti tehtaan, koska hänellä oli varaa ostaa kone ja palkkasi työläisiä, joilla ei ollut varaa tuotantovälineiden ostamiseen ja lisäarvon tuottamiseen koneen kanssa.”

TYÖVÄKEÄ ILMAN PALKKAA Luokkalaki-kirjassa Kontula puhuu kulttuurisista ilmiöistä kuten ennakkoluuloista, jotka Marx olisi sijoittanut yhteiskunnan päällysrakenteeseen. Ne kasvavat taloudellisista

suhteista mutta ovat kulttuurisia ja sosiaalisia ilmiöitä. ”Minusta on tärkeää luokan määritelmästä ymmärtää, että luokka ei ole pelkkä taloudellinen suhde vaan vahvasti myös kulttuurinen asia.

Samaan aikaan, kun puhutaan, että luokkien aika on ohi yhteiskunnassa ja että olemme kaikki yhtä suurta keskiluokkaa, suomalaiset pystyvät nimeämään yhteiskuntaluokkansa aika tarkasti, tarkemmin kuin britit, vaikka meillä puhutaan, että Britannia olisi luokkayhteiskunta.”

AJATUS, ETTÄ TYÖVÄENLUOKKAAN KUULUISIVAT VAIN NE, JOTKA TEKEVÄT SUORITTAVAA TYÖTÄ PALKKATYÖSUHTEESSA, ON ENEMMÄN IHMISTEN KORVIEN VÄLISSÄ KUIN MITENKÄÄN PERUSTELTAVISSA.

Kontula näkee tässä merkin luokkaidentiteettien voimissaan olosta vaikka niistä ei arjessa nimenomaan luokkina puhutakaan.

Työväenluokka on nimityksenä kaikille tuttu. Kontula on saanut kritiikkiä siitä, että hän liittää käsitteeseen kaikenlaiset tulonsiirroilla elävät ryhmät, jotka eivät tee ansiotyötä. Hänen mielestään on ”ryysyköyhälistörasismia” ajatella, että ei olisi pysyvää työvoiman ulkopuolella olevaa ryhmää, joka ei kiinnittyisi työväenluokkaan.

Ihminen, joka tällä hetkellä on työtön, on hyvin suurella todennäköisyydellä muutaman vuoden aikana tehnyt duunaritöitä. Kun luokkarakenne on vuosisatojen ajan muodostunut, puolet työikäisistä ihmisistä on ollut kotona. Naiset suljettiin pitkään virallisen työvoiman

ulkopuolelle, vaikka he tekivät kotona lujasti töitä. Silloinkin pidettiin ongelmattomana, että he tietenkin kuuluivat työväenluokkaan. ”Ajatus, että työväenluokkaan kuuluisivat vain ne, jotka tekevät suorittavaa työtä palkkatyösuhteessa, on enemmän ihmisten korvien välissä kuin mitenkään perusteltavissa.”

Pätkätyöläiset kuuluvat joskus työväenluokkaan, joskus eivät. Anna Kontulakin sanoo olevansa pätkätyöläinen. Työn itsenäisyys ratkaisee hänen mukaansa, ehkä koulutuskin.

Sosiaalinen liikkuvuus on vallanpitäjillekin arvokasta, sillä se poistaa yhteiskunnallista epävakautta.

LAISKOTTELUN PUOLUE Luokka ei ole Kontulan mukaan subjektiivinen asia vaan myös nähtävissä objektiivisissa luokkatunnuksissa.

Hän kuitenkin painottaa, että luokkaidentifikaatio ei ole ainoa ihmisen määrittely, vaan vain yksi resurssi, yksi tapa katsoa maailmaa.

Kansanedustaja harrastaa duunarimiehensä kanssa argentiinalaista tangoa, jonka kokee keskiluokkaisena harrastuksena olevan ristiriidassa luokka-asemansa kanssa.

Vasemmistoliitto on Kontulan mukaan selvästi edelleen luokkapuolue, mutta ei enää työväenpuolue.

Sen pitää prosessoida työn käsite uudestaan eikä vain tukea palkkatyösuhteita. Suurin osa työstä nyky-yhteiskunnassakin tehdään palkkatyösuhteen ulkopuolella. ”Sinä päivänä, kun voidaan siirtää yhteiskunnallinen keskustelu tunnustamaan muutakin työtä kuin palkkatyötä, sinä päivänä voi Vasemmistoliitosta puhua työväenpuolueena.”

Kontula sanoo myös, että Vasemmistoliiton tulisi olla myös huvitusten puolue, hilpeän elämän – ei vain työn vaan myös laiskottelun puolue.

J E IR K IJ A LU K Nuija paukahti ja naula on arkussa. Kiitos Sanni Grahn-Laasoselle kumppaneineen ja järjettömän ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen uudistukselle.

Kuten monissa muissakaan uudistuksissa, työryhmissä ei juuri koskaan nähdä henkilöitä, joita asia varsinaisesti koskee. Tässäkään tapauksessa asiasta ei ollut päättämässä yksikään kulttuurialan edustaja.

On aivan absurdia, että ala pyyhitään pois tällä tavoin ja lätkäistään osaksi liikenteen ja tekniikan alaa.

Aivan yhtä absurdia kuin tanssitaide lyötäisiin liikunta-nimikkeen alle.

Eikö kuvataide ole kulttuuria? Eikö sillä todella ole merkitystä?

Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu monia miljoonia. Väite, ettei leikkaukset vaikuttaisi opetuksen tasoon eivät pidä millään tasolla paikkaansa. Kyllähän sen näkemättä

ja kokemattakin jokainen ymmärtää, siltä vaan suljetaan silmät. Meillä sen on huomannut viikkotuntimääristä sekä opettajien kasvoilta. Eikä tämä ole vain asia, joka meidän koulussa on pielessä.

Keskustellessani muiden tuttavieni kanssa, jotka eri puolella Suomea opiskelevat, yhdistää meitä yksi lause: vittu, mitä pelleilyä tää on.

Olin itsekin hyvin hämmentynyt palatessani pari vuotta sitten koulun penkkiin tauon jälkeen. "Tähänkö on menty?"

Tämän uudistuksen myötähän vastuu jäljelle jääneiden tutkintojen opiskelijoista ja heidän oppimisestaan siirretään työpaikoille ja takuulla jälleen, mistäpä muustakaan kuin näistä säästösyistä. Työpaikoille, joilla on jo valmiiksi kiire ja henkilöstövaje; säästösyistä.

Tehdäänkö täällä enää mitään mistään muustakaan syystä?

Sanni Grahn-Laasosen lausunto ministeriön tiedotteessa ei voisi olla enää yhtään väheksyvämpi tämän hetkistä tutkintoani ja yli sataa muuta tutkintoa kohtaan. Hänen mukaansa nykyisestä 351 ammatillisesta tutkinnosta leikkurin alle joutuneet ”eivät ole enää tätä päivää eikä niillä ole tulevaisuutta”.

Mikäli tässä maassa ei liikenne - ja kulttuuriministerin mielestä kulttuurilla ole tulevaisuutta, mitä minä täällä vielä teen? #koulutkiinni #rajatkiinni #turvatkiinni #kaikkikiinni Kiitos Sanni.

Jenni Kolehmainen Kirjoita Liberoon! Lähetä mielipidekirjoituksesi osoitteeseen toimitus@vasemmistonuoret.fi. Voit kirjoittaa nimimerkillä, mutta ilmoita viestissä nimesi toimituksen tietoon.

9

Syyrian uhrit eivät saa rauhaa ilman oikeutta Syyrian rauhankeskustelut päättyivät tammikuun lopulla yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Kazakstanissa. Kansainvälinen yhteisö on vastaanottanut Venäjän ja Turkin tulitaukoehdotuksen, ja YK:n turvallisuusneuvosto äänesti sen puolesta päätöslauselman. YK muistutti päätöslausemassaan kansainvälisten rikoksien vastuullisuudesta.

Voiko Syyriaan saada rauhaa ilman oikeutta? teksti Linda Nyholm

Kansainvälisten rikosten tutkintaa ei erikseen mainittu Astanan rauhanneuvotteluissa. Venäjä, Iran ja Turkki olivat tapaamisen päätukijat.

Oli epätodennäköistä, että he olisivat antaneet tilaa kansainvälisten rikosten oikeusmenetelmien käsittelylle.

Rauhanneuvotteluissa usein vallit-

10

seekin rankaisemattomuuden periaate vuoropuhelun nimissä. Jo konfliktin osallistuneiden osapuolten runsas määrä ja jatkuvasti muuttuvat liittoutumat hankaloittavat kestävien tuloksien tuottamista rauhanneuvotteluissa.

Astanassa nähtiin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen kapinallisten ja Syyrian hallinnon samanaikainen edustus rauhanneuvotteluissa. Neuvotteluihin osallistui liitto noin 14 eri kapinallisten ryhmien edustajia. Osa kapinallisista ryhmistä on useiden valtion tukemia, muun muassa Turkin. Alueen terroristiryhmät, kuten syyrialainen Al-Qaedan liittolainen Jabhat Fateh al-Sham ja ISIS, eivät saaneet kutsua neuvotteluihin. Syyrian pohjoisosissa vaikuttava, Yhdysvaltojen tukema, kurdilainen YPG syrjäytettiin Astanan neuvotteluissa huolimatta siitä, että kurdit muodostavat kahden miljoonan vähemmistön 16 miljoonasta yhä maan sisällä

elävistä syyrialaisista.

Astanan neuvottelut päättyivät Venäjän, Turkin ja Iranin kolmikantasopimukseen ’’valvoa ja tehostaa’’ 30. joulukuuta 2016 sovittua tulitauosta. Kazakstanin isännöimien neuvottelujen on määrä jatkua 6. helmikuuta. YK:n Syyrian erityislähettiläs Staffan de Misturan mukaan Geneven rauhanneuvotteluita on siirretty 8. helmikuusta 20. helmikuuhun, jotta kapinalliset saavat aikalisää yhdistyä ja osallistua neuvotteluihin yhtenäisenä ryhmänä.

KUN KAIKKI OVAT SYYLLISIÄ, KAIKKI PÄÄSEVÄT KUIN KOIRA VERÄJÄSTÄ YK hyväksyi joulukuussa 2016 Syyriaa koskevan poikkeuksellisen Liechtenstein -aloitteisen päätöslauselman. Päätöslauselma antoi YK:lle mandaatin perustaa tutkintaryhmän

’’keräämään, yhdistämään, säilyttämään ja tutkimaan todisteita’’ Syyrian konfliktin aikana tapahtuneista kansainvälisistä rikoksista. Tutkintaryhmän on tarkoitus valmistella oikeuskäyntiä väitetyistä kansainvälisistä rikoksista Syyriassa konfliktin alusta lähtien. Rikoksien tutkinta tai oikeudellinen käsittely on kuitenkin hankalaa, sillä lähestulkoon jokaista Syyrian konfliktin osapuolta on syytetty kansainvälisistä rikoksista.

Helmikuussa 2016 julkaistu YK:n ihmisoikeusneuvoston ’’Out of Sight, Out of Mind’’ (käännös. Poissa näkyvistä, Poissa mielestä) raportin mukaan, kapinalliset ryhmät ovat syyllistyneet sotarikoksiin. Väitetyt rikokset ovat esimerkiksi laittomia oikeuskäyntejä, teloituksia ja epäinhimillistä kohtelua. Samassa raportissa syytetään Syyrian hallintoa laajamittaisista ja systemaattisista kansainvälisistä rikoksista, muun muassa ’’murhia, raiskauksia ja muuta seksuaalista

väkivaltaa, kidutusta, sieppausta ja muuta julmuutta’’. Raportti nostaa erityisen huomionalaiseksi ISISin ja Jabhat Al-Nusran tekemät sotarikokset, kuten joukkoteloitukset, kidutukset sekä luvattomat oikeuskäynnit.

Raportti kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa ’’muodostamaan osaksi poliittista ratkaisua vastuullisuuden kyseisistä sekä muista rikoksista’’.

Amnesty Internationalin 2015 raportin mukaan Syyrian Kurdilaisen poliittisen puolueen Partiya Yekîtiya Demokrat (PYD) hallitsevassa Syyrian pohjoisessa itsehallinnossa on ollut lukuisia pakkosiirtoja sekä talojen tuhoamisia. Järjestön mukaan satelliittikuvaston perusteella on todettu, että Husseiniya kylän 225:stä rakennuksesta kesäkuussa 2014 oli jäljellä vain 14 rakennusta vuotta myöhemmin, näin ollen 93,8 prosenttia taloista on tuhottu vuoden aikana. Yhdysvallat on keskeinen liittolainen itsehallinnon kanssa. Ih-

misoikeusjärjestöt ovat myös tuominneet Yhdysvallat ja Venäjän kansainvälisistä rikoksista Syyriassa, muun muassa sairaaloihin ja siviileihin kohdistetuista ilmaiskuista.

OIKEUTTA ILMAN ALLEKIRJOITUSTA Syyrian arabitasavalta ei ole Rooman perussäännöksen allekirjoittaja. Oikeuskäsittely Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa vaatii turvallisuusneuvoston mandaatin tutkia Syyriassa tapahtuneita kansainvälisiä rikoksia. Vuonna 2014 58 valtion laatima esitys vaati turvallisuusneuvostoa lähettämään Syyrian konfliktin osapuolia tutkittavaksi Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Odotetusti aloite tuli kumotuksi Venäjän ja Kiinan veto-oikeudella ja Ranskan tekemää aloitetta kritisoitiin yrityksenä kiillottaa omakuvaa.

Joulukuussa 2016 YK:n hyväk-

11

symä Liechtenstein -päätöslauselma on ennennäkemätön esimerkki siitä, miten kansainvälinen yhteisö voi pyrkiä ohittamaan turvallisuusneuvoston mandaatin puutteessa. Syyrian arabitasavallan YK:n edustaja Bashar Jaafari totesi, että tutkintaryhmän perustaminen on ’’räikeä puuttuminen YK:n jäsenvaltion sisäisiin asioihin’’. Samalla Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön mukaan päätöslauselma osoitti, että oikeutta on mahdollista käsitellä, vaikka turvallisuusneuvosto olisi lukittuneessa tilanteessa.

Tuhansia uhreja Assadin sotilasvankiloissa

OIKEUS RAUHAN TURVANA Joulukuun 2015 YK:n hyväksymässä Syyrian rauhantoimenpidesuunnitelmassa (päätöslauselma 2254) ei myöskään mainita selkeätä suunnitelmaa sodan uhrien oikeuksien tavoittelemisesta. Samalla Human Rights Watch on peräänkuuluttanut vuodesta 2011 lähtien kansainvälisten rikosten tutkimisen tarvetta Syyrian rauhanneuvotteluissa. Järjestö on varoittanut, että kansainvälisten rikosten rankaisemattomuus lähettää ’’mandaatin’’ valtiojohdoille toteuttaa ihmisoikeusloukkausrikkomuksia. Kansainväliset oikeusprosessit voisivat olla elintärkeitä Syyrian oikeusjärjestelmän jälleenrakentamisessa. ’’Samalla, kun on kiireellistä saada loppu tappamiselle ja varmistaa avun toimittaminen, kestävä konfliktin ratkaisu vaatii, että Syyrian uhrit saavat tarvitsemansa oikeuden’’, kertoo Human Rights Watch järjestön Lähi-Idän työn sijaisesimies Nadim Houry. ”Sellaisille henkilöillä, jotka ovat sidoksissa vakaviin rikoksiin, ei tulisi olla mitään suojaa’’.

12

Assadin hallinnon entinen poliittinen vanki ja syyrialainen ihmisoikeusaktivisti Adnan uskoo, että yksi mahdollinen tapa saavuttaa rauha Syyriassa on tarjota Assadille armahdus. ’’YK:n painostus voi olla avuksi. En väitä, että Assad poistuu vallasta, mutta kansainvälinen oikeudellinen painostus voi pelastaa ihmishenkiä. Pahimmassa tapauksessa Assad saa armahduksen, mutta ihmisiä vapautettaisiin sotilasvankiloista ja sota voisi loppua’’.

Adnan on yksi tuhansista, jotka ovat olleet pidätettynä Assadin hallinnon Saydnayan sotilasvankilassa. Damaskoksessa sijaitseva sotilasvankila on tunnettu julmista ja epäinhimillisistä olosuhteistaan, laajamittaisista ja systemaattisista kidutuksista sekä murhista. Adnanin mukaan pidätettyjä ’’säilytettiin’’ jopa 35 – 50 henkilön ryhmissä, noin kahdentoista neliömetrin kokoisissa selleissä. ’’Jos oikein ahtauduimme toisiamme vastaan, pystyimme jotenkin istumaan.

Nukkumista varten jouduimme ottamaan vuoroja’’, kertoi Adnan.

Amnesty International "Se murtaa ihmisen – kidutus, sairaudet ja kuolema Syyrian vankiloissa" -raportin mukaan, Syyrian vankiloissa on kuollut jopa 17 723 pidätettyä maaliskuun 2011 ja joulukuun 2015 välisenä aikana. Raportissa haastateltavat kuvailevat, kuinka sotilaat potkivat heitä nähdäkseen, kuka on elossa ja kuka ei. ’’Minua hakattiin toistuvasti ja minulle annettiin sähköiskuja. Sotilaat käyttivät myös shabah- tekniikkaa, jolloin minut sidottiin käsistä ja roikotettiin koukusta katosta. Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta menetelmä on äärimmäisen kivulias’’, kertoi Adnan.

Syyriassa tapahtuneet kansainväliset rikokset ja niiden dokumentointi ovat tähän päivään asti olleet kuitenkin lähes painoarvottomia. ’’En usko, että itse pystyn palaamaan takaisin Syyrian, vaikka tulisi rauha’’, kertoo Adnan. ’’Vaikka voisin palata, minulle Syyria on elinkelvoton’’.

VASEMMISTONUORET.FI/KUNTAVAALIT

Kolonisaation

JUHLAPÄIVÄ Nuorten aboriginaalien ryhmä haluaa pyyhkiä Australian kansallispäivän kalenterista, koska heille päivä symboloi kansanmurhaa. teksti ja kuvat Kalle Erkkilä

Kapteeni Arthur Phillipin johtama brittilaivasto rantautui Australian mantereelle 26. tammikuuta vuonna 1788. Päivä on nykyisin Australian kansallispäivä eli Australia-päivä.

Perinteisesti kansallispäivää juhlitaan grillaten ja olutta nauttien. Kaupoissa myydään muovimukeja, rantapyyhkeitä ja hassuja hattuja, joissa on Australian lippu. Pääministeri julkistaa vuoden australialaisen palkinnon, ja isoimmissa kaupungeissa päivä huipentuu ilotulituksiin.

Australian aboriginaalit eivät kuitenkaan näe aihetta kansallispäivän juhlaan.

Australia-päivän sijaan he puhuvat mieluummin Invasion daysta, koska eurooppalaiset siirtolaiset rajoittivat aboriginaalien itsehallintoa ja perinteistä elämäntapaa. Väkivaltaisissa konflikteissa ja uudisasukkaiden mukanaan tuomiin kulkutauteihin menehtyi tuhansia alkuperäisasukkaita.

“Meille päivä symboloi sitä, että menetimme historiamme, kielemme, kulttuurimme, tanssimme, toisin sanoen menetimme kaiken. Päivä on kansanmurhan symboli”, aboriginaali Ruby Wharton sanoo.

Warriors of Aboriginal Resistance (WAR) -aktivistiryhmään kuuluva 20-vuotias Wharton oli mukana järjestämässä invaasiopäivän mielenosoitusta ja puistotapahtumaa Queenslandin osavaltion pääkaupungissa Brisbanessa. Mielenilmauksella haluttiin nostaa esiin aboriginaalien kulttuuria sekä muistuttaa maan verisestä historiasta ja kolonisaatiosta. Nykyään Australian väestöstä enää kolme prosenttia on aboriginaaleja.

Kansallispäivän alla Australian mediassa käytiin keskustelua siitä, pitäisikö päivä siirtää toiseen ajankohtaan. Edelläkävijänä oli Länsi-Australiassa sijaitseva Fremantlen kaupunki, jossa kansallispäivä muutettiin kaksi päivää myöhemmäksi.

WAR-ryhmä ei kuitenkaan muuttaisi päivämäärää, vaan se poistaisi kansallispäivän kalenterista. Ryhmän mukaan päivämäärän vaihtaminen olisi vain näennäistoimintaa, joka antaisi Australialle mahdollisuuden juhlistaa nationalismiaan jonakin toisena päivänä.

WAR on aboriginaaliryhmien radikaali keihäänkärki, jonka aktiivit ovat pääosin parikymppisiä naisia. Sen tavoitteena on Australian dekolonisaatio.

“Järjestämme erilaisia tempauksia ja mielenosoituksia, joiden tavoitteena on kertoa, että aboriginaalit ovat edelleen täällä. Ensi vuonna järjestämme Stolenwealth-tapahtuman, joka kritisoi Australiassa pidettäviä Kansainyhteisön kisoja. Avaamme muun muassa taidekilpailun aboriginaaleille ja protestoimme näkyvästi kisojen aikana”, Wharton sanoo.

Tuhannet ihmiset marssivat aboriginaalien mielenilmauksessa Brisbanessa.

Aktivistit maalasivat aboriginaalien lipun Brisbanen West Endiin.

14

Aboriginaalipoika tanssii tuliseremoniassa Brisbanessa.

Ruby Wharton on Warriors of Aboriginal Resistance -ryhmän aktiivi.

15

Brisbane mielenilmaus.

Aktivistit maalasivat aboriginaalien lipun Brisbanen West Endiin.

16

A EM TE

Teemana kuntavaalit Vaaleista kirjoittaminen on sillä tavalla vaikeaa, että politiikan haluaisi ajatella olevan paljon muuta kuin vain vaaleja. Puolueet esittelevät ratkaisujaan ja tekevät eroa toisiinsa, mutta koska puolueita on niin paljon eikä mikään niistä saa enemmistöä, vaalien jälkeen etsitään yhtäläisyyksiä ja tehdään kompromisseja, joiden seurauksena seuraavissa vaaleissa on jälleen hirveä erottautumisen tarve.

Tämä pätee kuntavaaleissakin, vaikka kuntia on satoja ja ehdokkaita tuhansia. Sote-uudistus ja muut isot linjat vaikuttavat niihin kaikkiin, ja julkisten palvelujen yhtiöittämisen tai homekoulujen korjaamatta jättämisen periaatteet ovat samat kaikkialla. Omat taistelunsa ja taistelijansa ne tietysti vaativat.

Tämän kevään vaaleissa Vasemmistoliitto on tehnyt kiitettävän käytännöllistä valtakunnallista kampanjointia. Valtuusto- ja kuntalaisaloit-

18

teiden tekeminen konkretisoivat ja paikallistavat ideologisia kysymyksiä. Ihmisten kutsuminen mukaan kuntien ja maailman muuttamiseen edellyttää myös sitä, että heille tarjotaan osallistumisen keinoja, niin helppoja kuin työläämpiäkin. Sen jälkeen pitää olla valmiutta ihmisten omien ideoiden toteuttamiseen.

Tämän teemaosion pääjutussa vaalien teemoja tarkastellaan feminismin kautta (s. 20). Feministinen kuntapolitiikka on yhtä laajaa kuin feminismikin: se yltää esimerkiksi maksuttomasta varhaiskasvatuksesta sukupuolisensitiivisen opetuksen kautta naisvaltaisten hoiva-alojen palkkoihin ja antirasistiseen työhön.

”Jos jostain voi nykymaailmassa olla iloinen, on se feminismin nousu. Surullista tosin on, että feminismin nousu näkyy vastareaktiona rasismin ja uuskonservatismin nousuun”, toteaa Anni

Saastamoisen haastattelema Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Nina Järviö.

Kaksi edellisissä kuntavaaleissa ehdolla ollutta nuorta kunnallispolitiikkoa kertoo, mitä kauden aikana on tapahtunut (s. 22). Sarjakuvassa maahanmuuttaja pohtii äänioikeuttaan ja poliittista toimintaansa (s. 26). Kulttuurisivujen Työläisstylisti puolestaan opastaa ehdokkaita pukeutumaan vaalikuvissa ja -tapahtumissa (s.

31).

Esittelemme myös Vasemmistonuorten vaalitavoitteet (s. 24). Ehkä huomasit myös Libero 30 vuotta -palstan, jolla vilkaistaan 20 vuoden takaista vaalinumeroa (s. 4).

Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja ja Vasemmistonuorten tiedottaja.

IK R T A

P

Riittääkö hyvä tyyppi valtuustoon?

Kuntavaaleja vaivaa kummallinen para-

doksi. Kuntavaaleissa kuntalaiset pääsevät oikeasti vaikuttamaan omiin asioihinsa, mutta silti äänestysprosentti on alhainen. Luulen, että yksi syistä on hyvin selkeä: äänestäjät eivät tiedä, mihin kuntavaaleilla vaikutetaan.

Mitä mieltä eri puolueet ja ehdokkaat ovat julkisen liikenteen tukemisesta? Pitäisikö tämä katu sulkea autoilta?

Kuinka suuria luokkia peruskoulussa saa olla, voidaanko tuonne rakentaa kauppakeskus? Ei kuulosta kovinkaan jännittävältä.

Aina media tai edes ehdokkaat eivät tunnu olevan perillä siitä, mitä kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa oikein tehdään. Ylen kolumnisti Reetta Räty peräsi vaalikoneisiin kysymyksiä katoilla nukkumisesta yleiskaavojen sijaan, koska päättäjät ratkokoot kaavoituksen, hän haluaa äänestää hyvää tyyppiä (23.1.2017).

Perussuomalaiset ratsastaa jälleen vaaleihin vastustamalla maahanmuuttoa, feminismiä ja ekologisuutta. Ikävä kyllä kunnanvaltuustoissa päätetään nimeomaan yleiskaavoista, eikä Suomen maahanmuuttopolitiikasta tai tasa-arvoon pyrkimisen hylkäämisestä.

En toisaalta voi syyttää ihmisiä, jos vaaleissa äänestäminen ei enää yksinkertaisesti tunnu mielekkäältä tavalta vaikuttaa yhteiskuntaan. Joskus kunnanvaltuuston kokoukset muistuttavat farsseja kasvisruoka- ja raitiovaunu-

keskusteluineen. Kokoomus ja keskusta, leikattuaan ensin miljoonia koulutuksesta ja ihmisten hyvinvoinnista, kehtaavat ottaa kuntavaaliteemoikseen koulutuksen ja hyvinvoinnin. Suurimpien puolueiden ympäripyöreät kuntavaaliohjelmat muistuttavat melko lailla toisiaan: on visioita, tulevaisuutta ja uudistamista, joka on puolueesta riippuen ihmisläheistä, ympäristöystävällistä tai suomalaista.

Lausetta ”politiikka on rikki” on toisteltu niin useasti, että kaipa se pitää jo paikkansa. Kuitenkin kuntavaaleihin on enää muutama viikko, ja suomalaisen politiikan yhtäkkinen korjautuminen tuntuu hyvin epätodennäköiseltä. Niinpä toivonsa voi vielä kerran asettaa vaaleissa äänestämiseen ja toivoa, että tylsilläkin eväillä voi saada jotain aikaan.

Olen Reeta Rädyn kanssa samaa mieltä yhdessä asiassa: kunnanvaltuustoja ei tarvitse täyttää ammattipoliitikoilla, vaan niillä hyvillä tyypeillä, jotka haluavat tehdä kunnastaan hyvän paikan. Pitäkää vain äänestäessänne huolta, että ehdokkaanne tietää, mistä siellä kunnanvaltuustossa oikeasti päätetään.

Patrik Pulkkinen Kirjoittaja on Ruotsissa asuva vasemmistonuori, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa eikä siten äänioikeutta kuntavaaleissa.

19

Feminismi kukoistaa kuntavaaleissa Feministisen puolueen ilmestyttyä poliittisiin kuvioihin myös monet suuret puolueet ovat nostaneet tapetille feministisiä teemoja. Enää feminismi ei ole kirosana, vaan ihmiset uskaltavat identifioitua feministeiksi. Tämä näkyy myös kuntavaaleissa. teksti Anni Saastamoinen

Edellisten eduskuntavaalien aikaan Naisasialiitto Unioni järjesti Feministiset vaalit -tempauksen, jossa ehdokas saattoi ilmoittaa ajavansa feministisiä teemoja. Sadat ehdokkaat lähtivät mukaan. Vaalien jälkeen eduskuntaan perustettiin feministinen työryhmä.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen maailma on muuttunut, mutta feminismi ei katoa tapetilta, pikemminkin päinvastoin. ⁃”Jos jostain voi nykymaailmassa olla iloinen, on se feminismin nousu. Surullista tosin on, että feminismin nousu näkyy vastareaktiona rasismin ja uuskonservatismin nousuun”, pohtii Naisasialiitto Unionin tuore puheenjohtaja Nina Järviö.

Viime vuosien leikkauspolitiikka on höylännyt budjettia erityisesti naisvaltaisilta aloilta.

Esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden peruuttaminen koskettaa etusijassa naisia.

“Jokaisessa kunnassa tulisi käydä keskusteluja subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta ja toivottavasti päätyä siihen, että lapsella on siihen oikeus”, Järviö sanoo.

ja sitä, miten erilaiset julkiset palvelut arvotetaan. ”Sote-uudistuksessa on kyse äärimmäisen tärkeistä sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvästä asioista. Sukupuoli- ja yhdenvertaisuusnäkökulma on toistaiseksi sivuutettu sote-keskustelussa. Näkisin mielelläni lisää keskustelua sote-uudistuksen vaikutuksista naisvaltaisen sote-alan työntekijöihin, hoivatyön tekemisen tapaan, julkisten palveluiden arvoon ja uudistuksessa marginaaliin jääneiden sosiaalipalveluiden kohtaloon”, sanoo Tasa-arvovaje-hankkeessa mukana ollut tutkijatohtori Anna Elomäki.

Järviön mukaan hoiva-aloihin satsaamista ei edelleenkään nähdä sijoituksena, vaan miinusmerkkinä. Elomäki näkee kuntavaaleissa mahdollisuuksia haastaa hoivan pelkkänä kustannuksena näkevää ajattelutapaa. ”Uusi feministinen teema näissä vaaleissa on maksuton varhaiskasvatus. Keskustelun maksuttomasta varhaiskasvatuksesta voi nähdä tärkeänä muutoksena talouskeskustelussa: aletaan ymmärtää, etteivät julkiset palvelut ole pelkkiä kulueriä vaan investointeja, jotka lisäävät tasa-arvoa ja hyvinvointia ja joilla on myös positiivia vaikutuksia talouteen. Toivoisin, että vastaavaa keskustelua nähtäisiin myös vanhustenhoivan suhteen, jonka taloudelliset hyödyt on vaikeampi nähdä.” ”Feministisestä näkökulmasta nämä vaalit ovat siis mahdollisuus haastaa sukupuolten tasa-arvoa taaksepäin vievä ja eriarvoisuutta lisäävä leikkauspolitiikka ja tuoda esiin leikkausten konkreettisia vaikutuksia ihmisten arkeen”, Elomäki jatkaa.

YHDENVERTAISUUTTA SOTEEN Sote-uudistukset nousevat monien puolueiden kuntavaalikärjeksi, vaikka sote-palvelut siirtyvät maakunnille valtuustokauden puolivälissä. Myös sote-uudistukset koskettavat naisvaltaisia aloja

20

FEMINISTISTÄ VARHAISKASVATUSTA JA ANTIRASISMIA Sote-uudistuksien myötä kunnille tulevat jäämään varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta

huolehtiminen. Järviön mukaan kuntien suurena haasteena tulee olemaan hiljattain voimaan tulleen sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatusvelvoitteen toteuttaminen. Velvoitteen voimaantulon myötä koulun ja varhaiskasvatuksen on oltava kunnissa sukupuolitietoista ja tasa-arvoista.

Kuntien tulee huolehtia siitä, että aiheeseen liittyvää koulutusta olisi tarjolla kaikille varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville, mutta aiheeseen liittyvää koulutusta on saatavilla vähänlaisesti. ⁃”Kunnissa tulee käydä keskustelua siitä, miten varhaiskasvatuksen muutoksia lähdetään toteuttamaan, ettei yksittäisten päiväkotien tai koulujen tarvitse yksin pähkäillä näiden asioiden kanssa. Naisasialiitto Unionin kannalta sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus on ollut kärkiteemoja viimeiset vuodet ja olemme kouluttaneet tuhat varhaiskasvattajaa kehittämään omien päiväkotiensa tasa-arvotilanteita ja jakamaan tarvittavaa opastusta uusien velvoitteiden tiimoilta.”

Pinnalla pysyvä maahanmuuttokeskustelu nostaa kuntavaalitasolla teemaksi myös intersektionaalisen feminismin, sillä sukupuolten eriarvoisuus ei ole ainoaa eriarvoisuutta. Järviön mukaan antirasistinen työ on tärkeä feministinen teema – myös kuntavaalitasolla.

”Toivoisin, että kunnissa pohdittaisiin myös antirasistisen työn tärkeyttä ja sitä, kuinka rasismiin voidaan kuntatasolla puuttua. Lisäksi tämä työ liittyy myös maahanmuuttajien, etenkin lasten yhteiskuntaan integrointiin.”

Eduskuntavaaleista 2015 on tultu poliittisesti pitkä matka kevään 2017 kuntavaaleihin.

Järviön ja Elomäen sanojen perusteella feminismille kuntapolitiikassa on tarvetta ja tilaus.

21

Neljän vuoden jälkeen Lokakuussa 2012 Suomen kunnanvaltuustoihin valittiin kymmeniä vasemmistonuoria varsinaisiksi ja varavaltuutetuiksi. Kaksi heistä kertoo, mitä sitten tapahtui. teksti Niko Peltokangas

Elina Sandelin valittiin Turun kaupunginvaltuustoon ja Vasemmistoliiton edustajaksi kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakuntaan. Sittemmin hänestä tuli kaupunginhallituksen varajäsen, kun Li Andersson vähensi kunnallisia tehtäviä kansanedustajan työn tieltä ja silloinen varajäsen nousi tämän tilalle. ”Aluksi törmäsin hyvin vanhanaikaiseen sovinistiseen päätöksentekokulttuuriin. Minua tytöteltiin, puheenvuoroilleni naurettiin alentuvaan sävyyn ja esimerkiksi kaljua päätäni siliteltiin vastoin tahtoani. Nuoren naisen kai olisi tullut vaieta kyseisessä seurakunnassa. Kun toin nämä asiat esille kokouksessa, asiaton käytös väheni huomattavasti.”

Kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta kokoontuu lähes viikottain. Se on opettanut Sandelinille nopeasti, miten asioita politisoidaan ja valtaa käytetään. ”On esimerkiksi tavanomaista, että kokouksessa yritetään vaikuttaa luottamustoimenhaltijaan, joka on tekemässä valtapuolueille kiusallista muutosesitystä, jotta henkilö vetäisi muutosesityksensä pois.”

Lautakunnassa ensikertalainen on oppinut uutta Turusta ja turkulaisista, näiden näkemyksistä ja kaupungin kehittämistarpeista. ”Kuntapolitiikan kautta tulee seurattua myös valtakunnan politiikkaa, koska monet asiat, joita eduskunnassa päätetään vaikuttavat suoraan kuntiin.”

22

niin sanotusta Turku-sopimuksesta. Sopimuspuolueet ovat leikanneet ja huonontaneet palveluja ja vasemmisto on yrittänyt pienentää vahinkoja.

”Esimerkiksi varhaiskasvatus- ja kouluverkkoa esitettiin supistettavaksi huomattavissa määrin, mutta vasemmistoliiton sekä lukuisten aktiivisten kuntalaisten vaikuttamisen seurauksena useat suunnitelluista päiväkotien ja koulujen lakkautuksista lopulta peruttiin.”

VAHINKOJA PIENENTÄMÄSSÄ LUU KURKKUUN Helsinkiläisen Henrik Nyholmin äänet riittivät valtuuston varasijalle. Lautakuntajaossa hänestä tuli rakennusvirastoa ohjaavan yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtaja. Myös hän nousi myöhemmin kaupunginhallituksen varajäseneksi.

Nyholm yllättyi havaitessaan "muiden hyvispuolueiden olevan lampaita”. Vasemmistolaista stressaa olla huonojen päätösten viimeinen vartija. ”Helsingissä kuntapolitiikka vaatii pitkäjänteistä ja laajasti taustoitettua duunia. Jos heppoisesti tehty aloite tai esitys menee läpi, tarkoittaa se yleensä sitä, että se hyödyttää vastapuolta enempi. Jokainen kokous on mahdollisuus olla huomaamatta jotain rotanloukkua tai leikkausta palveluihin.”

Huonoimpana päätöäksen Nyholm pitää yleiskaavaa, joka mahdollistaa rakentamisen joillekin luontoalueille. ”Ikävää on ollut myös todeta, että isot puolueet haluavat toimia business as usual -meiningillä, sopien huonoista ratkaisuista piilossa ja Kokoomuksen johdolla.”

Voittojakin on tullut, pääasissa lautakuntatasolla. Valtuustossa Kivinokka säilyi virkistysalueena, mikä herttoniemeläistä ilahduttaa.

Turussa tärkein vasemmiston kannalta tärkein ratkaisu tehtiin Sandelinin mukaan heti kauden alussa, kun valtuustoryhmä jättäytyi pois

Politiikka työllistää niin paljon kuin siihen on valmis sitoutumaan. Nyholm kertoo luopuneensa opiskelupaikasta ja ottaneensa työn, joka mahdollistaa ajankäytön kokouksiin ja niihin valmistautumiseen.

Sandelin sanoo asettaneensa politiikan tekemisen tärkeysjärjestyksensä kärkisijoille, koska kokee sen tärkeäksi ja motivoivaksi. Hän muistuttaa kuitenkin, että kuntapolitiikassa voi olla mukana myös vähemmällä ajankäytöllä. ”Välillä voi myös olla tarpeellista ottaa etäisyyttä ja luottaa siihen, että asiat hoituvat vaikkei itse puuttuisi jokaiseen asiaan. Politiikkaa tehdään yhdessä.”

Nyholm ja Sandelin ovat jälleen ehdolla valtuustoon. Nälkä on kasvanut syödessä.

”Varavaltuutettuna olen ryhmän päätöksenteon ulkopuolella ja tahtoisin vaikuttaa enemmän Vasemmiston valtuustoryhmään Helsingissä. Ei ole sellaista tilannetta, että voisin itse katsoa vierestä, kun Helsinkiä johdetaan huonosti. Siksi ehdolla. Luu kurkkuun”, Nyholm uhoaa.

Sandelinillekin päätös ehdokkuudesta oli itsestäänselvä. ”Kun on neljä vuotta tehnyt jatkuvasti työtä kaupungin politiikan eteen, oppinut paljon siitä, miten kunnallishallinto ja kuntapolitiikka toimii, tuntuisi todella hölmöltä olla lähtemättä.”

”Nyt on nuorelle töitä” sanoo Vasemmistonuoret kuntavaaleissa

Vasemmistonuoret kampanjoi kuntavaaleissa viidellä kärjellä ja kymmenillä tavoitteilla. Nyt on nuorelle töitä -slogan viittaa sekä nuoriin ehdokkaisiin että kuntien rooliin työllisyyden parantamisessa.

1. KUNTA PANOSTAA KESTÄVÄÄN TYÖLLISYYTEEN Työllistämisen edistämiseksi kunnissa on tehtävä leikkauspolitiikan sijaan panostuksia julkiseen palvelutuotantoon ja kestäviin investointihankkeisiin, kuten homekoulujen korjaamiseen ja terveyskeskuksiin. Näiden kautta voidaan työllistymisen lisäksi edistää kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä.

Kunta panostaa työllistämiseen myös käyttämällä rahaa tehokkaaseen palkkatukeen.

Nuorten työllistämistä tuetaan esimerkiksi kesätyöseteleillä. Kunnan omaa toimintaa ei yhtiöitetä ja yksityistetä, eikä kuntouttavaa työtoimintaa käytetä väärin ilmaistyön teettämiseksi. TE-palveluiden käytäntöjä on yhtenäistettävä valtakunnallisiksi. Tehokkaiden ja asiakaslähtöisten TE-palveluiden avulla kunta pyrkii myötävaikuttamaan myös yksityisen ja kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksiin.

Kunnassa kokeillaan myös lyhennettyä työaikaa ja pyritään siirtymään siihen pysyvästi. Kilpailukykysopimuksen mukanaan tuoma työajan pidennys on voitava käyttää työpaikkaliikuntaan.

2. KAIKKI OVAT MUKANA KUNNAN PÄÄTÖKSENTEOSSA JA TOIMINNASSA Kuntalaisten osallistumista vahvistetaan lisäämällä lähidemokratiaa ja osallistuvalla budjetoinnilla. Kokousten avoimuutta kehitetään nettilähetyksillä ja varmistamalla asiakirjojen saatavuus.

Kunnissa siirrytään pormestarimalliin.

Kunnan talouden ja päätöksenteon avoimuutta ei pimennetä piilottamalla toimintaa julkisomisteisiin osakeyhtiöihin. Kunnallisverotuksessa siirrytään progressiivisen asteikon käyttöön ja kunnalliseen pääomaverotukseen.

Kunta tukee aktiivisesti maahanmuuttajien kotoutumista. Tulkkauspalveluja on oltava riit-

24

tävästi ja kuntalaisille on tarjottava omankielisiä, kulttuurisensitiivisiä palveluja. Kunnassa on riittävästi kuntapaikkoja pakolaisille sekä mahdollisuus oppia suomea tai ruotsia. Työllistymispalvelut auttavat tunnistamaan ihmisten oman ammattitaidon.

3. LAADUKASTA VARHAISKASVATUSTA JA ENNALTAEHKÄISEVIÄ PALVELUITA Kunnassa jokaisella lapsella on oikeus maksuttomaan päivähoitoon. Ryhmäkoot pidetään pieninä ja lapsista huolehtii riittävä määrä osaavaa henkilökuntaa. Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä, ja myös kunnallisissa päiväkodeissa on tarjolla monipuolisia painotuksia. Demokratiakasvatus alkaa jo päiväkodissa, ja kunnassa edistetään yhteistä katsomusopetusta.

Laadukas, julkisesti tuotettu terveydenhuolto perustuu maksuttomuuteen ja pysyviin hoitosuhteisiin. Kunta tarjoaa maksutonta ehkäisyä sekä ennaltaehkäiseviä terveyspalveluja yhden luukun periaatteella. Tarjolla on matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja sekä riittävästi ja tarpeeksi tiheästi ensi- ja turvakoteja kaikille sukupuolille. Sosiaali- ja terveyspalveluja järjestetään maakuntatason lisäksi kunnan omana työnä. Toimivat tietojärjestelmät helpottavat asiointia ja suojaavat yksityisyyttä.

4. KOULUTUS, SIVISTYS JA KULTTUURI OVAT KUNNAN PERUSPILAREITA Kunta tarjoaa maksuttomia tiloja ja harrastusmahdollisuuksia. Kirjastopalvelut ovat kaikkien saatavilla. Rakentamisessa noudatetaan taidehankintojen prosenttiperiaatetta. Kulttuurikohteisiin järjestetään maksuttomia vierailupäiviä

ja esimerkiksi sosiaalitoimen asiakkaiden hyvinvointia tuetaan maksuttoman kulttuuripassin avulla. Julkisten liikuntapaikkojen kunnossapidosta huolehditaan ja ne pidetään maksuttomina. Urheilun ja liikunnan tuissa huomioidaan sukupuolivaikutukset ja perheiden taloudellinen asema sekä painotetaan yleisseuroja. Kulttuuritoimijoita ja urheiluseuroja tuetaan avustuksilla ja tarjoamalla sopivia tiloja toimintaan.

Kouluissa ryhmät ovat pieniä, ja koulut sijaitsevat lähellä kotia. Opetus on inklusiivista eli sisällyttävää ja lähellä lasten ja nuorten arkitodellisuutta. Erilaiset tarpeet otetaan huomioon.

Opintojen ohjauksella, kouluohjaajilla ja koulupsykologilla on riittävät resurssit. Opettajien työhyvinvointia varmistetaan riittävällä rekrytoinnilla ja täydennyskoulutuksella. Opiskelun vaatima teknologia tarjotaan kaikille koulun puolesta.

Koulujen eriytymistä ehkäistään kaavoituksella.

Toisen asteen kouluverkon tulee olla maantieteellisesti riittävän kattava. Joustavia opiskelumahdollisuuksia lukio- ja ammattikouluopiskelijoille edistetään. Opetuksessa hyödynnetään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.

5. KUNTA KEHITTYY EKOLOGISESTI JA TASA-ARVOISESTI Kunta on hiilineutraali ja irtisanoutuu ydinvoimalahankkeista. Vegaanisen ja lähiruuan tarjontaa lisätään koulujen ja muiden keittiöiden listoilla.

Hankinnat tehdään eettisten ja ympäristöystävällisten kriteerien perusteella. Yleisiä kierrätyspisteitä on tiheässä ja roskiksia riittää. Kierrätys- ja jätteenkäsittelyjärjestelmistä kehitetään entistä kestävämpiä. Keskustoissa on puistoja sekä viherseiniä- ja kattoja, ja luonnontilaisille virkistysalueille pääse helposti.

Kaupunkisuunnittelulla ja kaavoituksella luodaan kuntaa, jossa on edullisia ja terveellisiä vuokra-asuntoja ja monipuolisia asuinalueita, joilla estetään asuinalueiden eriytyminen. Asuntotakuu toteutuu lisäämällä julkista asuntotuotantoa. Koulujen, sairaaloiden ja muiden kunnan tilojen sisäilma tarkastetaan säännöllisesti ja epäterveet rakennukset korjataan viipymättä.

Liikenne suunnitellaan ekologisen ja sujuvan liikkumisen ehdoilla. Joukkoliikenne on kohtuuhintaista ja kattavaa, ja kevyen liikenteen väyläverkosto laaja. Pyörätiet on merkitty selkeästi ja pyörän saa helposti parkkiin. Tiet aurataan tasapuolisesti kevyelle liikenteelle ja autoilijoille. Katuvaloista ei säästetä. Joukkoliikennettä kehitetään yli kuntarajojen ja se on maksutonta nykyisille alennusryhmille. Joukkoliikenteen käyttämistä helpotetaan liityntäpysäköinnillä.

VASEMMISTONUORET

TAVOITTELEE KUNTAA,

JOKA tekee elvyttäviä investointeja eikä leikkauksia kokeilee työajan lyhentämistä. ottaa käyttöön osallistuvaa budjetointia kotouttaa paremmin uusia kuntalaisia tarjoaa nuorille maksutonta ehkäisyä laskee ja poistaa asiakasmaksuja turvaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden tarjoaa nuorille tiloja olla ja harrastaa tekee tasa-arvoisen digiloikan on hiilineutraali lisää edullisia asuntoja tarjoaa terveelliset tilat työntekijöilleen, oppilailleen ja asiakkailleen

25

TI T EN M M KO

Vaalikoneilla on valtaa Mediayhtiöiden vaalikoneet ovat saaneet näissä kuntavaaleissakin arvostelua osakseen. Niissä kysytään vääriä asioita, yksinkertaistetaan monimutkaisia kysymyksiä ja sekoitetaan valtakunnanpolitiikkaa kuntavaaleihin. Omaa sukupuolta ei löydy valikosta, kaikilla kunnan virallisilla kielillä ei voi vastata ja kuvan saa mukaan vain webbikameralla. Juuri kukaan ei kuitenkaan tee muuta kuin yrittää palautteella korjata koneiden kehityssuuntaa.

Netin vaalikoneet ovat mullistaneet mahdollisuuden vertailla vaalien ehdokkaita. Nekin ehdokkaat, jotka eivät muuten internetissä juuri kampanjoi, ovat jo tottuneet vastailemaan vaalikoneisiin. Samalla lehdet ja muut mediayhtiö keräävät kuin itsestään valtavien ehdokasjoukkojen mielipiteet uutisten ja analyysien pohjaksi.

Pelillistyminen lienee yksi syy vaalikoneiden suosioon. Vastailemalla kysymyksiin kuin mihin tahansa nettitestiin äänestäjä saa listan poliitikoista, jotka vastaavat jollain tavalla häntä itseään. Katso kuka Muumilaakson asukas olet.

Katso kuka kaupunginvaltuutettu olet.

Vaalikoneet eivät ole kuitenkaan vain äänestäjän vallankäytön välineitä. Myös niiden laatijat käyttävät valtaa päättäessään, millaisilla kysymyksillä yhteiskunnalliset valinnat ja tilanteet kehystetään ja millaisia vastausvaihtoehtoja poliittisiin kysymyksiin annetaan.

Ilmiö on sama kuin muuallakin mediassa.

Kun viime eduskuntavaaleissa media kysyi puolueilta, mistä pitäisi leikata, Vasemmistoliiton

vastaus ”ei pidä leikata vaan elvyttää” jäi marginaaliseksi kummajaiseksi. Tilanne alleviivasi kysymyksenasettajan valtaa.

Mitä vaalikoneille voisi tehdä? Tarpeeksi laajan boikotin organisoiminen vaatisi isosti työtä, sillä harva uskaltaa jättää vaalikonenäkyvyyden hankkimatta, jos takeita boikotin vaikutuksesta ei ole. Muuten niin radikaalissa tuttavapiirissäni en ole nähnyt yhtään vaalikoiden boikotointi-ilmoitusta, vaikka kuplassani pyörii kymmeniä ehdokkaita.

Toinen vaihtoehto on pyrkiä asettamaan kysymykset itse. Yleisradion, Hesarin ja muiden status quota ylläpitävien yhtiöiden koneiden rinnalle mahtuisi vaalikone, jolle ihmisoikeudet ja tutkittu tieto ovat lähtökohtia eivätkä mielipidekysymyksiä – kone, jonka vastakkainasettelut nousevat luokkayhteiskunnan todellisuudesta eivätkä rasismista.

Vaihtoehtoisen vaalikoneen taakse tarvitaan niin paljon potentiaalisia äänestäjiä, että ehdokkaat eivät voi jättää itsekin vastaamatta.

Ehkä jo maakuntavaaleissa ehdokkaita voi etsiä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen tai mielipide- ja kulttuurilehtien yhteisestä vaalikoneesta tai koneesta, joka onnistuu yhdistämään ihmisiä samalla tavalla kuin suuret rasisminvastaiset mielenosoitukset. Joukkovoimaa tärkeiden asioiden taakse löytyy, kun vain kokoavaa voimaa riittää.

Niko Peltokangas

27

I P P O O K IS L E P

Miesten välisestä ystävyydestä Miehille alkaa olla peleissä muitakin malleja kuin kalju avaruuskommando. teksti Pontus Purokuru

Jarppi ampuu Tompan ikkunan läpi rynkyllä. Pian Tompan ruumis saa kärsiä kyykkynöyryytyksestä, jota Tompan pelaaja katsoo voimattomana samalla, kun varhaisteinit kirkuvat mikkeihinsä homovastaisia slurreja*.

Perinteisesti miesten välinen ystävyys on toteutunut peleissä väkivallan, tiimitaistelun ja nöyryytyksen välityksellä myrkynhuuruisten matsien kilpailukentillä. Teurastaminen on hauskaa aikansa, mutta välillä kaipaa vaihtelua. Sitä tarjoaa Final Fantasy XV, jonka alkupuoli kertoo neljän nuoren miehen roadtripistä muinaisten jumalten jälkeensä jättämässä Eos-maailmassa.

Kymmenen vuotta kehityshelvetissä viettänyt, lopulta osin keskeneräisenä julkaistu peli on eritasoisista pirstaleista ilmastointiteipillä kokoon kursittu mahtipontinen sekasotku.

Etukäteen FFXV herätti kriittistä kohua, kun pelin ohjaajaksi kesken kaiken värvätty Hajime Tabata perusteli pelattavien naishahmojen puuttumista.

“Pelkistä miehistä koostuva ryhmä tuntuu pelaajista helpommin lähestyttävältä”, Tabata sanoi. “Jos mukana on yksikin nainen, miehet muuttavat käytöstään.” Tabatan mukaan miehet ovat luonnollisempia ja toimivat rehellisemmin miesporukassa. “Maailma saattaa olla valmis näkemään, mitä pojat tekevät, kun 28

tyttöjä ei ole paikalla.”

Ultrakonservatiivisilta kuulostavat lausunnot kertovat paljon japanilaisten kivettyneistä sukupuolirooleista. Tähän suhteutettuna FFXV:n miesporukka toimii ihmeellisen hyvin.

YSTÄVYYDEN TAPPAVA VOIMA Peli alkaa antiklimaattisesti aavikolla, jossa angstisen Noctis-prinssin polttarimatka on päättyä alkuunsa auton kosahdettua. Noctis, suorapuheinen henkivartija Gladiolus ja lapsellisen energinen Prompto joutuvat työntämään kuninkaallista kaaraa, jonka ratissa istuu hienostunutta brittienglantia puhuva Ignis. Taustalla soi Florence and the Machinen esittämä “Stand by Me”, jonka sanat ilmaisevat pelin teeman. Vapaasti suomennettuna: “Kun yö laskeutuu / maa jää hämärään / ja kuu on ainoa valomme / en pelkää, kunhan pysyt vierelläin.”

Auto saadaan työnnettyä huoltoasemalle ja pelaaja pääsee FFXV:n avoimen maailman kiireettömään perusrytmiin. Ensin pelataan flipperiä dinerissä ja syödään savustettu behemoth-pihvi. Sitten ajetaan verkkaisesti autiomaassa musiikkia kuunnellen mätkimään etsintäkuulutettuja hirviöitä, minkä jälkeen pystytetään teltta ja leirinuotio.

Aamulla treenataan ja ratsastetaan chocobo-linnuilla rantaan virvelöimään meriahvenia. Yksi miehistä ottaa valokuvia, toinen samoilee ja kolmas on intohimoinen kokki.

Pelissä on periaatteessa juoni, mutta hahmojen väliset suhteet muodostuvat kiinnostavammiksi. Suurin osa hahmonkehityksestä tapahtuu metsissä, ruohikolla ja rannoilla käyskentelyn ohessa. Hahmot jutustelevat jatkuvasti mistä sattuu. Motellissa vietetyn yön aikana Prompto saattaa hiipiä katolla valvovan Noctiksen viereen ja avautua epävarmuuden kokemuksistaan. Miehet pystyvät vähitellen puhumaan toisilleen ilman kovistelun tarvetta.

Kun vastaan tulee vihollisia, ystävyyteen perustuva taistelusysteemi pääsee loistamaan. Kerrostalon kokoiset kilpikonnatkin voitetaan tukemalla toinen toista. Kuten Florence laulaa: “En pelkää, kunhan pysyt vierelläin.”

NAISENKESTÄVÄÄ YSTÄVYYTTÄ Tabatan sukupuoliperustelut osoittautuvat loruiluksi, kun mukaan tarttuu vieraileva naishahmo. Miesten käytös kyllä muuttuu – esimerkiksi Prompto ihastuu jokaiseen vastaantulevaan naiseen – mutta ei niin dramaattisesti kuin ohjaaja uumoili.

Kyse on laiskasta käsikirjoittamisesta: aikaisemmissa Final Fantasyissa on ollut mainioita naishahmoja, kuten FFV:n Faris, FFVI:n Celes ja FFVIII:n Quistis.

Loppupuolella FFXV:n luonne muuttuu dramaattisesti. Peli sulkeutuu ja muuttuu sydäntämurskaavan synkäksi tunneliksi. Valoa syövien fotosynteettisten pieneliöiden tuottama tähtirutto pimentää maailmaa vähitellen kuin muistutuksena ilmas-

tonmuutoksesta.

Yö laskeutuu ja maa jää hämärään demoneiden noustessa pimeydestä. Noctiksen harteille sovitellaan Jeesuksen viittaa ihmiskunnan pelastavana traagisena hahmona. Ystävyyssuhteet pitävät päähahmot silti pystyssä. Peli alleviivaa turhankin opettavaisesti, että edes jumalten jälkeläinen ei etene ilman tovereitaan.

Ehkä ensi kerralla tovereita ei tarvitse rajata sukupuolen mukaan.

29

I K K II IT R K

Monimuotoiset

OSCARIT

Pienellä vaivalla Oscar-ehdokkaiden joukosta voi löytää paljon hyvää. teksti Mikko Pihkoluoma

Oscar-veikkaamisen ympärillä kuhistaan ja joka vuosi asiaan vihkiytyneet blogit raportoivat uusimmat ennustukset siitä, kenen uskotaan voittavan ja tietysti kenen pitäisi voittaa. Blogien seuraaminen voi olla kiinnostavaa, mutta mukaan mahtuu paljon viihdetoimittajia, joiden suhde elokuvaan on kovin pinnallinen.

Oli Oscareista mitä mieltä hyvänsä, voi sanoa, että ehdokkaiden joukkoon mahtuu melkein joka vuosi äärimmäisen hyviä – tai vuoden parhaita amerikkalaisia – elokuvia.

Voittajiin keskittyvä kirjoittelu karsii monimuotoisuuden, joka tekee kulttuurista ylipäätään arvokasta. Muissakin Oscar-ehdokkaissa on lähes aina miellyttäviä yllätyksiä.

Tänä vuonna ehdokkaiden joukosta löytyy viime Liberossa hehkuttamani Isäni Toni Erdmann, sitä edellisessä Liberossa esittelemäni Tuli mereltä, Irlannissa kuvatun kreikkalaisohjaaja Yorgos Lanthimoksen The Lobster, chileläisen Pablo Larrainin upea muotokuva Jackie Kennedystä sekä Isabelle Huppertin tähdittämä ranskalaiselokuva Elle (ohjaajana hollantilainen Paul Verhoeven).

Näitä kaikkia yhdistää kriitikoiden hehkutus. Ainoastaan Toni Erdmann on ehdolla ulkomaisille järjestetyssä kategoriassa. Oscareissa siis nostetaan monimuotoisesti arvostettuja elokuvia vuosi toisensa 30

jälkeen. Ongelmana on lähinnä se, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole aikaa perehtyä tarjolla olevaan runsauteen.

Pablo Larrainin Jackiestä tekee kiinnostavan juuri se, ettei elokuva ole erityisen amerikkalainen. Aihe on tietysti äärimmäisen sidoksissa Yhdysvaltojen historiaan, mutta käsittelytapa on raikas. Jackie Kennedyn suru välittyy elokuvasta täydellisesti, mutta samalla käsitellään myös Kennedyjen elämän negatiivisia puolia ja Jackien taitoa luoda haluamaansa julkisuuskuvaa. Amerikkalaisten käsissä elokuvasta olisi varmasti tullut sovinnaisempi ja kunnioittavampi.

Myös amerikkalaisissa ehdokkaissa on kauniita elokuvia. Kahdeksan ehdokkuutta kahminut Moonlight on hienovarainen kuvaus homorakkaudesta afroamerikkalaisessa machokulttuurissa. Siitä tulee mieleen Pedro Almodovarin herkimmät elokuvat.

Flow’ssakin keikkaillut Janelle Monáe tekee elokuvassa yllättävän hienon roolin. Hän on lisäksi yksi kolmesta naismatemaatikosta Hidden Figures -elokuvassa, joka on ehdolla sekin parhaaksi elokuvaksi.

Oscareita on syystäkin syyllistetty valkoisten tarinoiden suosimisesta, mutta tänä vuonna tilanne on onneksi hieman toinen. Mainittujen elokuvien lisäksi ainakin dokument-

tiehdokkaista I Am Not Your Negro ja 13th edustavat tätä muutosta.

Vielä muutama vuosi sitten Kenneth Lonergan taisteli saadakseen elokuvansa julkaistua rahoittajien vaatiessa lyhyempää versiota läpimurroksi muodostuneesta Margaretista. Nyt ohjaajan uutuus Manchester By the Sea sai kuusi ehdokkuutta ja ansaitusti myös valtavaa suitsutusta. Casey Affleck näyttelee itseensä käpertynyttä miestä, joka joutuu käsittelemään surua uudelleen hänen veljensä kuoltua. Miehisen maailman kommervenkeistä riittää myös huumoria, vaikka itse tarina on amerikkalaiseksi elokuvaksi epätavallisen lohduton.

Myös Jacques Demyä (muun muassa klassikkojen Cherbourgin sateenvarjot ja Rochefortin tytöt ohjaaja) mukaileva musikaali La La Land on kaunista eskapismia. Hurmaavat Emma Stone ja Ryan Gosling edustavat perinteisempää Hollywoodia, joskin kerronnaltaan elokuva ottaa riskejä etenkin loppua kohden.

Tämän vuoden Oscar-ehdokkaissa on siis monia omaperäisiä elokuvia. Ainakin elokuvat 13th ja The Lobster voi jo nyt nauttia kotisohvalta. Muista etenkin Manchester By the Sea, Moonlight ja Jackie ansaitsevat tulla nähdyksi valkokankaalta.

I T IS L Y T S IS Ä L Ö Y T

Ehdokas, pukeudu näin!

Kuntavaalien lähestyessä ja maakuntien vasemmistopoliitikkojen kilpaillessa ensimmäisillä Twitter- ja Instagram-tileillään työläistylistin tuntosarvet aktivoituvat. Vaalitorien humanistivillapaidoille (rovio) ja karvahatuille (hautuumaa) on saatava piste. Olen taas kutsuttu tänne auttamaan teitä, toverit.

Edustava olemus ei ole välttämättä Suomessa mikään porvariston yksityisoikeus tai edes rikkaissa perheissä opittu kulttuuri-ilmentymä.

Itse dyykkasin ruokani ja ostin vaatteeni kirpputoreilta toimeentulotuella, mutta pärjään silti samassa pöydässä sosiaalisesti etuoikeutettujen kanssa. Toki pukeutuminen ja vaatteet ovat itselleni intohimo eivätkä välttämätön paha. Tee oma valintasi.

Provosoidu.

Vaalikuvissa feikkaaminen on helpointa. Miesoletetuille lähes mikä tahansa irtotakki tai puvun-

takki käy, koska kuvat yleensä ovat niin sanottuja rintakuvia. Jos pyrit pitämään kauluspaitasi kärjet, riippuen mallista, takin sisällä ja pyydät apua solmion solmimiseen (muista tehdä tarpeeksi tiukka solmu, suosittelen four in handia), olemme jo onnistuneet korjaamaan kurjat kommunistimme vaalikelpoisiksi. Laita vaikka farkut jalkaan kuvaa varten, jos ahdistaa käyttää sitä ainoaa kaapista löytyvää pyhäpukua kerran vuosikymmenessä.

Kannattaa tovereiden kesken sopia, että ette laita tismalleen samanlaisia solmioita ja mustavalkokuvia varten kannattaakin suosia kuoseja.

Naisoletetuille suosittelisin twin settejä, neule-kauluspaitayhdistelmää tai mekkoa. Suuret, näyttävät huivit vievät mielestäni liikaa huomiota kasvoilta, ja harva asia maailmassa ärsyttää yhtä paljon kuin tuubihuivit.

Jos on hyvin epävarma, suosittelen

tässäkin ”yhden shokkivärin sääntöä” eli älä sekoita kirkkaita värejä ja kuoseja, jos et tiedä, mitä olet tekemässä. Jakkupuku-osasto voi olla vähän jo läpinäkyvää, mutta työläisstylisti nostaa silti solidaarisuuspeukkua ja muistuttaa vielä pitämään korut hillittyinä.

Onko vaalikuvat jo otettu ja tuli mokailtua? Ei hätää, sillä vaalityössä kaduilla painavat eniten persoona, siisti ja huoliteltu ulkoa-asu sekä itse politiikka. Sen lisäksi, että pohjustaisit someläsnäolosi jo ennen vaaleja (oikeasti), suosittelen jättämään Palestiina-huivit ja DDR-takit viikonlopun rientoja varten, pukeutumaan lämpimästi, olemaan unohtamatta oma persoonaanne ja tuomaan voiton sosialismille kuntavaaleissa.

Niko Ravattinen Kirjoittaja ei ole ehdolla kuntavaaleissa, vaikka pyydettiin.

31

He ovat tyrkyllä puheenjohtajaksi Ehdokkaita Vasemmistonuorten uudeksi puheenjohtajaksi on ilmoittautunut kaksi.

Henri Turkian ja Hanna-Marilla Zidanin kisa ratkeaa liittokokouksessa toukokuussa. teksti Niko Peltokangas

Kun nimeää sähköpostihaastattelussa muutaman politiikan alan ja pyytää puheenjohtajaehdokkaita valitsemaan niistä yhden, Henri Turkia valitsee ympäristöpolitiikan ja Hanna-Marilla Zidan kansainvälisen toiminnan. ”Ympäristöteemaan nitoutuu paitsi globaalit asiat myös mittasuhteeltaan pienemmät asiat kuten paikallinen luonnonsuojelu, kaavoitus ja esimerkiksi liikenteen ekologisuus. Olen kiinnostunut näistä aiheista entistä enemmän istuessani neljättä vuotta Hyvinkään ympäristölautakunnassa”, Turkia sanoo.

Hän uskoo, että liikennealaa opiskelevasta puheenjohtajasta voisi olla hyötyä järjestölle myös ympäristöpoliitikan kannalta.

Muun muassa Euroopan vasemmistonuorten verkostossa ja Pohjoismaiden vasemmistonuorten puheenjohtajana toiminut Zidan puolestaan uskoo, että ymmärtääkseen oman maan tapahtumia on ymmärrettävä kansainvälistä politiikkaa.

32

”Kansainväliseen politiikkaan kuuluu myös ay-toiminta, ympäristöpolitiikka, ihmisoikeustyö ja rauhantyö”, Zidan luettelee muut ehdokkaille annetut vaihtoehdot. ”Globalisaatio vaikuttaa työelämään ja ay-liikeeseen, ilmastonmuutosta ei pysäytetä ilman laajaa kansainvälistä yhteistyötä, ei ole ihmisoikeustyötä ilman kansainvälisiä sopimuksia, joissa ihmisoikeuksia on määritelty ja turvattu, ja rauhantyötä ei yksinkertaisesti ole ilman kansainvälistä yhteistyötä.”

ETUOIKEUTETTU MAAILMAN MITTAKAAVASSA Unkarissa suomalais-palestiinalaisten perheeseen syntynyt Zidan asuu ja opiskelee nyt Helsingissä. Hän liittyi Vasemmistonuoriin Perussuomalaisten vuoden 2011 vaalivoiton jälkitunnelmissa. Ulkomailla asuessaan ja reissatessaan hän oli törmännyt rajuun eriarvoisuuteen. ”Se suunta, johon en halua oman maani menevän. Valitettavasti koen sen kuitenkin olevan suunta, jonne olemme menossa. Vaikka en ole Suomen mittakaavassa kovin etuoikeutettu, tiedän olevani sitä maailman mittakaavassa.” ”Pelkäsin sitä, millaisessa Suomessa maahanmuuttajataustainen pikkuveljeni kasvaa. Minulle ratkaisu oli liittyä Vasemmistonuoriin, jossa uskoin voivani taistella yhdenvertaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta.”

27-vuotias Zidan ei ole ehdolla kuntavaaleissa, mutta aikoo eduskunta-ja eurovaaleihin kahden vuoden päästä.

Kansainvälisissä yhteyksissä tavatut vasemmistolaiset poliitikot, jotka vuosikymmenten jälkeenkin yhä taistelevat paremman maailman puolesta, ovat tehneet vaikutuksen. ”Enemmän kuin poliitikon uraa, haluan toimia samalla palolla ja saavuttaa saman osaamisen. On ihailtavaa, että

vuosikymmenten työn jälkeen he jaksavat aidosti suuttua eriarvoisuudesta.”

POLIITIKON URALLE Henri Turkia aloitti toiminnan Vasemmistonuorissa Hyvinkäällä vuonna 2011, kun kaveri pyysi häntä pelaamaan jalkapalloa paikallisosaston toimijoiden kanssa. Seuraavana vuonna Turkiasta tuli Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten puheenjohtaja. ”Monipuolinen toiminta ja sopivan rento meininki sai minut kiinnostumaan järjestötoiminnasta ja poliittisesta vaikuttamisesta.”

Liikennealan insinööriksi opiskeleva datanomi luonnehtii taustaansa ”ei mitenkään erityisen vasemmistolaisiksi”.

26-vuotias Hyvinkään kaupunginvaltuutettu sanoo tavoittelevansa poliitikon uraa ja aikoo olla ehdolla eduskunta- ja eurovaaleissa, jos tulee valituksi puheenjohtajaksi. ”Lähtökohtaisesti toivoisin, että kaikki Vasemmistonuorten johtotehtäviin pyrkivät olisivat vaaleissa ehdolla vähintäänkin keräämässä ääniä listoille.

Statuksilla saadaan aina ääniä, jotka vaalisysteemissämme hyödyttävät muita ehdolla olevia tovereita.”

KAMPANJOINTIA JA PERUSTOIMINTAA Tällä liittokokouskaudella toteutettu feministinen kampanja saa molemmilta ehdokkailta kiitosta ja moitteita. Järjes-

33

tön sisäinen kampanjointi on kasvattanut nuoria feminismiin. ”On ollut ihanaa kuulla nuorista, jotka ovat tämän kampanjan vuoksi liittyneet järjestöömme. Kampanja olisi kuitenkin voinut olla ulospäin näkyvämpi ja terävämpi”, Zidan muotoilee.

”Iso kampanja jäi hieman puolitiehen, koska resursseja sen loppuun viemiseksi ei ollut tarpeeksi. Jatkossa kampanjoita varten pitäisikin olla selkeämmät suunnitelmat siitä, mitä niillä halutaan saada aikaan ja miten, sekä siitä kuka niitä vetää eteenpäin,” Turkia kommentoi.

Tulevalle kaudelle Zidan visioi työelämäkampanjaa, esimerkiksi kuuden tunnin työpäivän puolesta. ”Globalisaatio ja robotisaatio muokkaavat työelämää, perinteinen käsitys työstä muuttuu.

Riippuu harjoitettavasta politiikasta, johtaako se eriarvoisuuden kasvuun, jossa toiset pärjäävät entistä paremmin ja toiset putoavat matalapalkkatöihin tai kokonaan työelämän ulkopuolelle – vai mahdollistaako se työn ja pääoman tasaisemman jakautumisen esimerkiksi lyhyemmällä työajalla, verotuksen uudistuksilla tai perustulolla.”

Turkia heittää kampanjapalloa jäsenille. ”Mielestäni seuraavalla kaudella tulisi ennen kaikkea kehittää perustoimintaa ja muita järjestön sisäisiä asioita. Siksi en aio itse esittää mitään kampanjaa.”

JÄSENHANKINTAA JA -OIKEUKSIA Sisäisessä toiminnassa kehittämistä kaipaa Turkian mukaan monikin asia. ”Putoava jäsenmäärä on saatava nousuun, minkä eteen on tehtävä paljon järjestön sisäistä kehittämistyötä. Kanavat ja keinot jäsenhankintaa varten kaipaavat uudistusta.”

Zidan haluaa parantaa jäsenten vaikuttamismahdollisuuksia aina aloitteiden tekemisestä pöytäkirjojen julkisuuteen.

Hän kehuu Vasemmistonuorten pyrkivän kehittymään jatkuvasti demokraattisemmaksi.

”Vaikuttamisen kannalta tärkeää on myös, että toimintaamme tulolle on mahdollisimman matala kynnys. On mietittävä, miten otamme uusia jäseniä vastaan sekä huolehdittava tämänhetkisen jäsenistömme jaksamisesta.”

34

Kokouskutsuja KUTSU LIITTOKOKOUKSEEN Vasemmistonuoret ry:n (Vänsterunga rf, Gurut Beale Nuorat rs) 29. sääntömääräinen yhdistyksen varsinainen kokous, jota kutsutaan liittokokoukseksi, pidetään 19.–21.5.2017 Kuopion musiikkikeskuksella osoitteessa Kuopionlahdenkatu 23, Kuopio. Kokous alkaa 19.5.2017 klo 16.

Kokouksen äänivaltaisia osanottajia ovat yhdistyksen piirijärjestöjen valitsemat enintään 200 edustajaa, joilla kullakin on yksi ääni. Kukin piirijärjestö on oikeutettu lähettämään kokoukseen edustajia jäsenmääriensä suhteessa, kuitenkin vähintään yhden edustajan. Piirikohtainen edustajien määrä, jonka hallitus on vahvistanut, lasketaan edellisen kalenterivuoden lopun jäsenmäärien perusteella. Piirijärjestöt valitsevat edustajansa vuosikokouksessaan tai jäsenäänestyksellä. Edustajien on oltava piirijärjestön tai sen yhteisöjäsenen jäseniä. Piirijärjestön valitsema edustaja saa täyttää kokousvuonna korkeintaan 30 vuotta. Yhdistyksen kannattajajäsenillä ja perusjärjestöjen nimetyillä edustajilla on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus.

Kokouksessa käsitellään järjestön sääntöjen 8 §:n määräämät asiat ja sääntömuutoksia.

Yhdistyksen yhteisöjäsenet voivat tehdä kokoukselle kirjallisia aloitteita ja esityksiä.

Jos aloitteisiin ja esityksiin halutaan hallituksen vastaus, on ne toimitettava hallitukselle viimeistään 1.4.2017.

Yhteisöjäsenten on toimitettava edustajiensa valtakirjat kokouksen valtakirjantarkastajille lähettämällä ne todistettavalla tavalla 29.4.2017 klo 16 mennessä osoitteeseen: Vasemmistonuoret ry, pääsihteeri Antti Kettunen, Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki. 29.4.2017 postileima riittää.

Kokouksen edustajakorttien jako aloitetaan ilmoittautumispisteessä kokouspaikan aulassa perjantaina 19.5.2017 klo 14 hyväksyttyä edustajavaltakirjaa vastaan.

KUTSU ISVN:N VUOSIKOKOUKSEEN Itä-Suomen Vasemmistonuoret ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään Joensuussa 25.–26.3.2017, Kokouspaikkana toimii Kansalaistalo (Torikatu 30).

Kokous alkaa lauantaina klo 10. Kokoukseen ovat tervetulleita kaikki järjestön jäsenet.

Joensuulaiset toverit ovat valmiita majoittamaan kokousvieraita.

Ilmoittautuminen majoitukseen 22.3. mennessä sähköpostillla ita@vasemmistonuoret.fi.

I N N A

Muutosta kannattaa puolustaa Proletariaatilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa, totesi muuan Marx aikoinaan. Vaikka pelkästä proletariaatista puhuminen ei riitä ja on kyettävä huomioimaan kaikki sorretussa asemassa olevat ja marginalisoidut ryhmät, oli Parta-Kallella silti pointtinsa.

On luonnollista pyrkiä pitämään huolta niistä, joilla menee huonosti, mahdollisesti jopa huonommin kuin itsellä menee. Oikeistolainen politiikka, joka ei huomioi vähemmistöjä ja marginalisoituja ryhmiä, on tuomittu epäonnistumaan.

Mutta mitä tämä huomioiminen oikeastaan on? Puheissa on helppo sanoa pitävänsä milloin kenenkin puolia eikä teotkaan välttämättä ole vaikeita. Tämä ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista.

Kun Sipilän hallitus ehdottaa melkein mitä tahansa muutosta, tyrmäämme sen. Yleensä se on aivan oikea reaktio ja ehdotusten sinnikäs vastustaminen on myös kantanut hedelmää.

Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, miten muutosta vastustamme, kun samalla tavoitteenamme on nostaa omaa kannatustamme ja parantaa vaikutusmahdollisuuksiamme.

Kun keskiluokka köyhtyy ja yhä suurempi osa ihmisistä kokee epävarmuutta tulevaisuutensa suhteen, ei välttämättä kannata lähestyä näitä ihmisiä kertomalla, että me säilytämme tilanteen nykyisellään – siis puolustamme jotain jo olemassaolevaa. Vielä vähemmän tätä kannattaa sanoa niille ihmisille, joille

tämä nykyinen hyvinvointivaltiomme ei missään vaiheessa ole tarjonnut mitään säilyttämisen arvoista. Nämä ovat niitä ihmisiä, joilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa.

Ihmiset ovat siinä mielessä jänniä, että vaikka muutos johonkin suuntaan saa yleensä enemmän kannatusta kuin asioiden pitäminen nykyisellään, mihinkään valtavan suuriin ja perustavanlaatuisiin uudistuksiin ei välttämättä kuitenkaan olla valmiita. Tämä oli erityisen selvää viime syksynä Moskovan-vierailullamme, ja siinä yhteydessä suurten mullistusten vastustaminen tuntui yhtäkkiä hyvin ymmärrettävältä.

Marxin tarkoittama proletariaatti kenties haluaakin – omien etujensa vastaisesti – vain pientä hienosäätöä nykytilanteeseen ja on tyytyväistä, kun tulevaisuus on ennakoitavaa ja parempaa kuin nykyisyys. Heille perustavanlaatuisen muutoksen tarpeellisuus ei välttämättä ole niin itsestäänselvää kuin se on esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille, rodullistetuille, alkuperäiskansoille ja kaikille niille muillekin marginalisoiduille ryhmille, joiden aseman paraneminen vaatii kehitystä, normien purkamista ja muutosta.

Anni Ahlakorpi Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja vasemmiston kuntavaaliehdokas Utsjoella.

35

I T T N A

Liikkeenä liittokokouksesta Vasemmistonuorten 29. liittokokous järjestetään 19.–21. toukokuuta Kuopiossa.

Liittokokous on Vasemmistonuorten ylin päättävä elin, jossa päätösvaltaa käyttävät piirijärjestöjen valitsemat 200 kokousedustajaa.

Tulevassa liittokokouksessa tehdään päätöksiä esimerkiksi jaostojen ja työryhmien tulevaisuudesta, päivitetään sääntöjä, hyväksytään järjestön toimintaa ohjaavia aloitteita ja päätetään minkälainen kampanja liittokokouskauden aikana toteutetaan.

Jäsendemokratia on Vasemmistonuorille tärkeä arvo ja tätä tahdomme vahvistaa myös ottamalla asian keskeisempään rooliin säännöissämme. Mikäli liittokokous niin tahtoo, olisi työryhmiä mahdollista perustaa helpommin myös liittokokouskauden aikana, jolloin muuttuviin poliittisiin tilanteisiin ja jäsenten toiminnallisiin tarpeisiin pystyttäisiin reagoimaan nopeammin.

Liittokokouksessa korostuvat helposti erimielisyydet siitä, millaista politiikkaa ja järjestötyötä Vasemmistonuorten tulisi tehdä. Tämä on luonnollista, eikä erimielisyyksiä ole syytä peitellä. Liittokokous onkin paikka, jossa jokainen voi oppia esiintymään, argumentoimaan ja ajamaan asiaansa.

36

Poliittis-järjestöllisen debatin rinnalla kannattaa kuitenkin pyrkiä rakentamaan liikettä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on ristiriitoja vahvempi.

Liikettä, jossa jäsenet Helsingistä Lappiin kamppailevat yhteisten laajempien päämäärien puolesta, liikettä, jossa vallitsee keskinäiseen kunnioitukseen ja tasa-arvoon perustuva ilmapiiri, ja liikettä, joka on niin innostava, että siihen tahtoo lähteä mukaan kasvava joukko nuoria.

Päätöksenteon lisäksi liittokokous on erinomainen paikka tavata uusia tovereita ja solmia kenties jopa elämänmittaisia ystävyssuhteita. Kun toimimme liikkeenä, emme joudu kamppailemaan yhteiskunnan sortavia rakenteita vastaan yksin.

Kannustan kaikkia lämpimästi pyrkimään liittokokousedustajiksi tai lähtemään kokoukseen seuraajaksi. Kokouspaikalla jo vierailleena voin todeta, että penkit eivät tule loppumaan kesken.

Antti Kettunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri ja vasemmiston kuntavaaliehdokas Keravalla.

Yhteystiedot

KESKUSTOIMISTO Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi 040 545 4753, anni@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Antti Kettunen 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi

AVOIMET KOULUTUKSET EUROT OJENNUKSEEN Saat perustiedot järjestön taloudenhoidosta.

25.–26.3. Tampere | 7.–8.10. Turku 11.–12.11. Helsinki

Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi

VÄLINEITÄ TYÖELÄMÄN MUUTOSTILANTEISIIN

Tiedottaja Niko Peltokangas 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi

Autat muutoksessa olevaa eteenpäin.

25.3. Kuusamo | 8.9. Helsinki 9.9. Oulu | 20.10. Sodankylä 27.10. Tampere

Jäsen- ja toimistosihteeri Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi

RYHMÄN OHJAAMINEN PIIRIJÄRJESTÖT Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Päijänteentie 35, 00510 Helsinki puheenjohtaja Samuel Drake, 044 587 7891, samwelldrake@gmail.com toiminnanjohtaja Toni Asikainen, 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere puheenjohtaja Noora Tapio, 0400 908 088, nooratapio0@gmail.com toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6, 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) puheenjohtaja Monica Martins, varapuheenjohtaja Jarkko Vuorinen, jarkko.vuorinen@arkku.net, 044 334 3944 järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 976 2830, ita@vasemmistonuoret.fi Keski-Suomen Vasemmistonuoret Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä Puheenjohtaja Henri Närhi, 0407460857, henri.m.narhi@gmail.com Piirisihteeri Veera Planting, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi Lapin Vasemmistonuoret Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi Puheenjohtaja Ville Luotola, 0400 632 540, ville.luotola@gmail.com Piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 7000 219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu puheenjohtaja Iinamaija Sala piirisihteeri Riikka Matilainen, 040 725 2840, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi

Opit ohjaamaan ryhmää kohti tavoitteita.

1.–2.4. Oulu

RATKAISUJA JAKSAMISEEN Saat elämäsi hallintaan ja jaksat paremmin.

22.4. & 6.5. Tampere | 19.8. & 2.9. Kuopio 9.9. & 23.9. Oulu

TUUMASTA TAVOITTEESEEN – KAMPANJAKOULUTUS Opit kampanjoimaan toreilla ja somessa.

7.10. Seinäjoki | 8.10. Oulu

LUE LISÄÄ JA ILMOITTAUDU: ksl.fi/avoimet-koulutukset Koulutukset 80–150 €, PAMin ja SEL:n jäsenet maksutta.

TUTUSTU MAKSUTTOMIIN JULKAISUIHIMME!

Satakunnan Vasemmistonuoret Maaherrankatu 28, 28100 Pori piirisihteeri Joni Kalliomäki, 050 557 8942, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12, 20540 Turku puheenjohtaja Mikael Kiivanen, 040 841 3610 piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

ksl.fi/julkaisut

37

I S S U J

Vallan luonne Olen seurannut mielenkiinnolla Yhdysvaltojen tapahtumia, koska siellä on todistettu vääräksi se, mitä moni oletti tapahtuvan, kunhan Trump pääsee Valkoiseen taloon. Moni halusi uskoa, että virka rauhoittaa ja että Trumpin on pakko taipua siihen, mikä on ollut tavanomaista.

Toisin kävi. Nyt Yhdysvallat päätyi perustuslailliseen kriisiin alle viikossa, kun Trump päätti asetuksella kieltää muslimien maahantulon tietyistä maista.

Vallan luonne on sellainen, ettei sillä ole muita rajoitteita kuin konkreettiset rajoitteet. On ilmeistä, miten kaikki konvention ja normaalin menettelytavan tuomat rajoitteet eivät olekaan rajoitteita silloin, kun joku ei päätä noudattaa niitä. Kukapa olisikaan uskonut, että näin voi käydä?

Suomessakin on totuttu ajatukseen, että jos media paljastaa poliitiikon olevan korruptoitunut, tämän tulee erota, koska niin asioiden pitää toimia. Voi pojat. miten se onkin osoittautunut virheeksi. Käytännön tasolla Suomessa – niin kauan kuin eduskunta ei päätä toimia ja pääministeriä ei kiinnosta – ministeri voi tehdä ihan mitä vain, niinkuin Anne Bernerin tapaus osoittaa.

Tuntuu aina erikoiselta, kun anarkokommunistina joutuu opettamaan nykyiseen edustukselliseen demokratiaan uskoville ihmisille, miten teidän järjestelmänne oikeasti toimii. Ei voi luottaa siihen, ettei kukaan valta-asemaan pääsevä olisi koskaan pahantahtoinen tai korruptoitunut, vaan yhteiskunta pitää rakentaa niin, että valtaa ei voi väärinkäyttää.

Valtaa vieläpä lisää se, miten legitimiteetti tulee vain ja ainoastaan siitä, että on noudatettu oikeaa prosessia.

Aivan ilmiselväähän on, että esimerkiksi sote-ratkaisun perimmäinen tarkoitus on kaupata julkinen terveydenhuolto yksityiselle sektorille pilkkahintaan, ei taata palveluiden saantia kenellekään. Vaasasta lakkautettiin päivystys, koska Perussuomalaisia miellytti suomenruotsalaisten syrjiminen. Ja niin eespäin.

Ratkaisu itsessään on kuitenkin järjestelmään uskovan silmissä täysin legitiimi ja sitä ei voi kyseenalaistaa, koska on noudatettu oikeaa prosessia, ja kaikki ratkaisut äänestetään eduskunnassa läpi, koska eduskunta ei ole ollut sitten 1980-luvun muuta kuin hallituksen kumileimasin ja puheidenpitopaikka. Vallassa oleva tekee mitä haluaa, ja relevanttia vastarintaa ei ole tehtävissä, ainakaan järjestelmän puitteissa.

Mitä antaisin neuvoksi ottaen huomioon, että tätä lukevat vasemmistolaiset eivät ole pääsääntöisesti anarkokommunisteja? Yksinkertaisesti tämän: Vasemmiston tulisi pyrkiä ratkaisuihin, joissa tietyt oikeudet ja palvelut hakataan kiveen sellaisella tavalla, että päätökset eivät ole purettavissa mitenkään inhimillisesti. Muun muassa yliopistojen rahoitus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva pitäisi varmistaa maailman tappiin asti tällä tavalla. Se on ehkä ainoa keino nykyisen järjestelmän sisällä estää pahantahtoisten annebernerien ja juhasipilöiden pyrkimykset tulevaisuudessa romuttaa hyvinvointivaltio.

Jussi Marttila

38

OSTA PAITA! 20e

oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

VASEMMISTONUORET. FI/KAUPPA JÄSENEKSI

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön.

Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms.

Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku.

En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................

Lähiosoite...............................................................................................................................................................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka.......................................................................................................................................................................................

Puhelinnumero....................................................................................................................................................................................................................

Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika .....................................

Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

39

”Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaa, että kunnan, esimerkiksi päiväkotien ja koulujen elintarvikehankinnoissa suositaan kotimaista ruokaa, vaikka se nostaisi hankintahintaa.”* * Taloustutkimus 1/2017

Vaadi kuntapäättäjiltäsi lisää kotimaista kunnan keittiöihin.

Me kaikki hyödymme siitä työpaikkoina, verotuloina ja parempina julkisina palveluina. #kotimaistaruokaa #kotimaistakuntakeittiöihin