Jotain
H
Mauno Konu, jota pyydettiin kirjoittamaan jotain.
uomaan äkkiä, miten naamani ohi lentää jotain. Käännyn katsomaan sen lentosuuntaan ja katseeni kiinnittyy tiestä erkanevalle polulle. Polulle on ajan saatossa karissut jotain. Seuraan polkua ja huomaan, että polun reunoille on kasattu jotain. Polun molemmin puolin kasvaa puita. Yksi puista on katkennut ja jäänyt nojaamaan toiseen puuhun polun yläpuolella. Puu on selvästi ollut kuolleena jo kauan, koska lahoavasta rungosta kasvaa jotain. Jatkan matkaani. Metsästä kuuluu jotain mutta, en kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Äkkiä huomaan edessäni jotain. Se on noin kymmenen metriä korkea ja jatkuu molempiin suuntiin. Sen keskellä on suuri avonainen portti, jonka yläpuolelle on kirjoitettu jotain. Kivetty polku jatkuu portin läpi. Vaikka polulle onkin karissut jotain, siitä on selvästi kuljettu usein. Portin takana avautuu suuri puisto, jossa polku jatkuu katetun pylväskäytävän alla. Pylväsiin ja kattoon on maalattu jotain. Maalin alta on nähtävissä paljon vanhempia rapistuneita maalauksia tai freskoja, jotka esittävät jotain. Käytävä jatkuu tehden loivia kaarteita. Ihailen puistoa, joka näkyy pylväiden välistä. Puissa liikkuu jotain. Yhtäkkiä säikähdän, kun ikkunaan rämähtää jotain. Hetken rauhoituttuani tajuan, ettei pylväiden välissä vielä äsken ollut ikkunoita tai seiniä ylipäätään. Polkukin on nyt pikemmin kivinen lattia. Käännyn takaisin. Tuntuu kuin olisin luvatta tunkeutunut johonkin rakennukseen. Käytävä jatkuu suljettuna. Ihmeellistä, etten huomannut aikaisemmin siirtyneeni sisätiloihin. Tunnen lämpimän ja kostean ilmavirran kasvoillani, joten palaan varmasti pian pylväikköön. Käytävä tekee jälleen loivan kaarteen, mutta yhtäkkiä huomaan käytävällä jotain. Sitä ei ollut siinä vielä tullessa. Rupean epäilemään suuntavaistoani mutta olen silti varma, että kävelen kohti käytävän alkua. Tullessa aurinko paistoi vasemmalta puoleltani, nyt taas oikealta puolelta, joten suunnan täytyy olla oikea. Käytävällä alkaa näkyä lisää kalusteita. Ikkunan alle on asetettu pöytä ja sen viereen tuoli. Pöydällä on jotain. Nostan sen käteeni. Sen sisällä on selvästi jotain. Kaadan sisällön pöydälle mutta en löydä mitään hyödyllistä. Tutkin vastaan tulevia lipastoja ja vitriinejä yrittäen löytää jotain: karttaa alueesta, merkintöjä tai mitä tahansa tietoa rakennuksesta. Käytävä ei enää mutkittele vaan jatkuu suorana. Vasemmalla seinällä näkyy raskas puuovi, joka on raollaan. Oven vieressä seinällä on messinkilaatta, johon on kirjoitettu jotain. Astun huoneeseen. Se on selvästi hyvin vanha salonki. Kaikkien kalusteiden päälle on pinttynyt jotain. Ilma on edelleen lämmin ja kostea. Salongin seinustalla on pienen pöydän ääressä pehmustettu nojatuoliryhmä. Tuolien verhoiluun on kirjailtu jotain ja kankaan saumoista pursuilee jotain. Kosken kangasta ja se hapertuu sormissani. Nojatuolien vieressä on suuri avotakka, jonka harmaisiin kivireunuksiin on kaiverrettu jotain. Takassa on selvästi yritetty polttaa jotain. Salongin toisessa päässä on suuri ruokapöytä ja tuoleja. Kalusteet vaikuttavat lahonneilta. Pinttyneestä pöytäliinasta ja kuivista asetelmista roikkuu jotain. Pöydällä lojuu nahkainen kirja, jonka kannessa lukee jotain. Kansi on pahasti vaurioitunut kosteudesta. Sisältö on kuitenkin vielä luettavissa. “Muuan rikas hyväntekijä oli kuollut. Hän jätti koko valtavan omaisuutensa vaimolleen ja toivoi hänen käyttävän varat hyvään tarkoitukseen. Leski päättikin rakennuttaa jotain
23
Lehdykkä
