Pääkirjoitus

Töttöröö! Olen tämän alan huippujulkaisun, Lehdykän uusi päätoimittaja, eli jos jossain tällä sivulla sijaitseva pärstä ei ole tuttu, olen Valtteri Leppilampi, jo kolmatta vuotta kilta- huoneella prokrastinoiva ja kahvia hörppivä biotieteilijä. Lehdykän riveissä olenkin häärinyt jo aiemmin, mutta siitä huolimatta tämän pääkirjoituksen kirjoittaminen lähti liikkeelle jokseenkin tahmeahkosti. Allekirjoittanut kun on kunnostautunut lä- hinnä kaikenlaisten kieliposkessa tehtyjen höpöhöpö-juttujen kirjoittajana ja juttu- jen tekeminen, jossa ehkä pitäisi olla jotain fiksua ja relevanttia sanottavaa on jäänyt aika vähälle. Mutta onhan tässä vuosi aikaa harjoitella. Päätoimittajana minulla ei ole ollut (ainakaan toistaiseksi) lehden varalle mitään ko- vinkaan suuria taiteellisia visioita ja kovinkaan dramaattista sisällön muutosta tus- kin kannattaa odottaa sillä lehden takana oleva kaarti on pitkälleen säilynyt samana muutamaa uutta naamaa lukuun ottamatta. Käytännössä päätoimittajan vaihtumi- nen näkyykin lähinnä minun naamavärkkini ja tylsistyttävien satuilujen ilmestymise- nä tälle palstalle (pahoitteluni siitä), mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä sitä jonkinlaisen tajunnan räjäyttävän juhlalehdykän saisi syk- syllä aikaan killan täyttäessä pyöreitä vuosia, mutta katsotaan sitä sitten syssymmällä ja fiilistellään killan synttäreitä vähän myöhemmin. Olisi kiva kyllä saada enemmän teiltä kiltalaisilta juttuja, kuvia ja runoja taikka haikuja lehteen, viime aikoina lehden sisältö, kun on lähinnä nojannut kovin vahvasti toimittajien tuottaman materiaalin varaan. Tuttuun ja turvalliseen vuoden ensimmäisen lehdykän stailiin, läpyskä sisältää hallitusesitte- lyn, joka on tänä vuonna toteu- tettu kaverikirjan muodossa. Lisäksi löytyy muuta erittäin korkealaatuista sisältöä kuten tältä laatumedialta on totuttu odottamaan, kuten raporttia kaamosvaellukselta ja jopa hiu- kan matemaattisia tieteitäkin. Ei kai siinä, mitähän tänne vie- lä jaarittelisi? Jokin Raamattuvertaus tai jokin muu suuri vii- saus olisi ehkä lystikäs mutta säästetään sellaiset myöhem- mäksi. Wappuunkin on enää vain 88 päivää tätä sepustusta kirjoittaessa ja BiTankin lähes- tyessä uhkaavasti, hengelliset neuvot voivat olla paikallaan tuonnempana. Fantsua kevättä toivotteleepi