LEHDYKKÄ 1/2022
Päätoimittajan palsta
2
64. Vuosikerta Huhtikuu/2022
Puheenjohtajan palsta
3
Erään Sigmalaisen turvapaikkahakemus
4
Hallitusesittelyt
5
Oulun yliopiston biologikilta Syntaksis Ry lehdykka@syntaksis.org
Gambinatiedote
9
Päätoimittaja
Julkaisija
Riku Lappalainen
Matti Kauppi: Opiskelijaelämää Oulun Yliopiston alkuvuosina
11
Makkaran matka kosmoksessa
17
Sitaatteja
23
Veera Kohtamäki
Teekkaritalo, or, The Building
25
Katariina Hakola
Toimitus Taavi Kupila Johannes Paukku
Taitto Elina Ruikka Kansikuva Katri Kivimäki Paino Keuruun laatupaino
1
Lehdykkä
PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA Hoi ja hyvää alkanutta vuotta! Tekijät vaihtuu, Lehdykkä pysyy! Olen Riku, kolmannen vuoden EKO-AO opiskelija ja kuluvan kalenterivuoden Lehdykän päätoimittaja. Tarkoituksenani on vaalia Lehdykän pitkiä perinteitä päräyttävästä sisällöstä ja jos mahdollista, tuoda jotain omaakin mukanani tähän laatujulkaisuun. Tosin historia on täynnä niin kovia nimiä, että liian kauas vanhoista tavoista ei liene syytä kurssia kääntää. Onneksi Lehdykkä on monen hyvinkin kääntyneen opiskelijaisosedän ja -tädin viimeinen suojapaikka. Hoitokoti, jos sallitte, eli mitään täyskäännöstä ei sisällössä ole tiedossa. (Huoh). Kuitenkin Lehdykkäkin tarvitsee riveihinsä uutta verta, eli jos tuntuu siltä, että olisi jotain annettavaa alan johtavalle neljästi vuodessa julkaistavalle lehdelle tai et muuten vain ole tyytyväinen julkaisun sisältöön niin rohkeasti mukaan vain suunnitteluiltoihin (usein hyvinkin hyväntuulisia tilaisuuksia). Voit myös lähettää juttusi suoraan esim. toimituksen jäsenelle. Toivottavasti olot alkaisivat tästä pikkuhiljaa normalisoitumaan, (enkä tällä kertaa tarkoita allekirjoittaneen itsensä oloja) ja tapahtumia voisi alkaa pitämään entiseen tapaan. Tälle keväällehän on luvassa jo BiTa, tällä kertaa maamme ylväässä pääkaupungissa. Toivottavasti nähdään mahdollisimman monen teidän kanssa siellä. Sen jälkeenhän alkaakin vappu olla käsillä, joka on muuten Lehdykän seuraavan numeron julkaisuajankohta. Jos näinä vaikeina aikoina silloin tällöin tuntuu siltä, että pandemia häiritsee opiskelijaelämää, niin muista; kohtahan sinä jo valmistut. Ystävällisin terveisin: Riku Lappalainen PT
Syntaksis
2
PUHEENJOHTAJAN PALSTA Tervehdys kiltalaiset! Uusi vuosi ja uudet kujeet, ja uusi pj! Täällä kirjoittelee Veera, viidennen vuosikurssin ekologi ja killan uusi puheenjohtaja. Helmikuu on alkanut ihanan aurinkoisesti ja kevät on aivan nurkan takana. Se tuo kuitenkin mukanaan uuden haasteen, nimittäin tämän palstan kirjoittaminen. Se on ehdottomasti puheenjohtajan vaikein tehtävä, ainakin mun kohdalla. Tammi- ja helmikuun aikana isoin keskustelunaihe on ollut keskustakampus. Vuosi on tapahtumien osalta alkanut hiljaisesti, mutta pikku hiljaa se alkaa tästä lähtemään käyntiin. Vappuunkin on enää 67 päivää (21.2.22)!!! Tulevista tapahtumista korvan taakse kannattaa laittaa ainakin pönttötalkoot sekä bita! Pönttötalkoot on mun lempparitapahtuma, sillä siellä pääsee ulkoilemaan ja se kuvastaa hyvin meitä biologeja. BiTa, eli biotieteilijöiden tapaaminen, on taas koko Suomen biologian ja sen soveltavien alojen opiskelijoiden tapaaminen. Molemmat on ihan parhaita tapahtumia, mistä saa ikimuistoisia kokemuksia. Haluaisin rohkaista kaikkia käymään hallituksen kokouksissa, niiden avulla pääsee hyvin kärryille killan tapahtumista. Lisäksi kaipaisimme kipeästi emännän pestiin tekijöitä, jotta saadaan pönttiksissä hernaria ja kevätkokouksessa kokousherkkuja. 3
Lehdykkä
Erään Sigmalaisen turvapaikkahakemus Vuonna 1948 YK teki kuuluisan ihmisoikeusjulistuksensa. Yhden artiklan mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa. Täten anon turvapaikkaa killastanne. Koen, että minulla on aihetta pelätä joutuvani vainon kohteeksi Sigma-killassa, koska olen vain 2/5-osaa perseestä ja pilaan kaiken keskimäärin ainoastaan 3 kertaa vuodessa. Olen nykyisessä ainejärjestössäni musta joutsen, koska en välttele katsekontaktia henkeni kaupalla ja pakenen ongelmiani päihteisiin videopelien sijaan. Olen viittä vaille valmis biologi; tuma on se geenijuttu solussa, suolaan raatelukurssilta ylijääneet siiat ja kakkaan metsässä kuoppaan. Olen myös yliintendenttiänne etevämpi hyönteistieteilijä, sillä erotan denssin koivunuijapistiäisen kehdosta. Vannon tukevani kiltanne yleviä tavoitteita eläinkunnan hegemonian puolesta ja teen kaikkeni mahdollistaakseni apinoiden planeetan synnyn. Eräs lempiohjelmistanikin on BoJack Horseman, koska siinä on heppa ja kisu ja kaikkee semmosta söpöä eläintä. Nii ja masennusta yms. Vannon, etten tule tapahtumiin alipukeutuneena. Todistusaineistona käytettäköön pukeutumistani kiltanne (vai kiltamme?) pikkujouluihin. Näytin hyvältä. Absoluuttiseen alastomuuden välttämiseen en kykene mutta ymmärtääkseni biologit ovatkin luonnollisessa olomuodossaan ilman rihman kiertämää. Toivon, että liittymistäni harkitaan vakavasti. Päätän hakemukseni suurmiehen sitaattiin:
”You miss 100% of the shots you don’t take. — Wayne Gretzky” - Michael Scott Kunnioittaen Joonas ”köyhän miehen Larry David” Vaarala
Syntaksis
4
H
tus- t i l l a esittely
1. Nimi? 2. Pesti? 3. Kotikunta/-kaupunki? 4. Vuosikurssi ja suuntautuminen? 5. Mottosi? 6. Kuka historiallinen hahmo kuvaa sinua? 7. Minne lähdet kavallettuasi killan kassan? 8. Kerro iskä-vitsi
1. Veera "Miehevä torakka" "kaikilla mausteilla" Kohtamäki 2. Pääministeri (puheenjohtaja) 3. Teisko 4. 5. vuosikurssin ekologi 5. 10% hävikki on sallittua 6. Iltalehden tieteellisen testin mukaan Tove Jansson 7. Galápagossaarille 8. Why are trees so tall and thin? They only eat light 1. Ville Sannikka 2. Varapuheenjohtaja 3. Oulu 4. 2020 ja biotieteet
5. Kissoja putkessa ja kaikki päin vittua 6. Seppo Räty 7. Lähtisin kyllä Fidžille 8. Mitä seinä sanoi toiselle seinälle? Nurkassa tavataan
1. Sara Väyrynen 2. Sihteeri 3. Jyväskylä 4. 2020, biotiede 5. Kato! Lintu! 6. Laika-koira 7. Norjaan, liian lähelle nenän alle ettette osaa ettiä sieltä 8. Why do seagulls fly over the ocean? Because if they flew over the bay, we'd call them bagels.
5
Lehdykkä
1. Katariina Laurén 2. Varainhoitaja 3. Joensuu 4. Toisen vuoden bt 5. Ihminen on vain oman perseenreikänsä reunus 6. Äiti Teresa 7. Kiteelle 8. Mikä on vihreetä ja haisee siniselle maalille? Vihreä maali :D
1. Ronja Salonen 2. Kopo 3. Lahti 4. 5. vuoden opiskelija, suuntautuminen genetiikka + AO 5. Asioilla on tapana järjestyä. 6. Ainakin Iltalehden superluotettavan testin mukaan Marie Curie. 7. Kotiin. 8. En tiedä isä-vitsejä, kelpaaks isä-ongelmat? Budumtss.
1. Vilma Tolonen 2. Sopo 3. Iisalmesta 4. Neljäs vuosikurssi AO/eko 5. Se on semmosta 6. Elisabeth I (kiitokset analyysistä Iltalehden supertieteelselle testille) 7. Pyreneiden vuoristoon 8. Mitä iskä sanoi, kun nosti lapsen karuselliin? -Pistetään vahinko kiertoon
Syntaksis
6
1. Henri Katila 2. Tapahtumaministeri 3. Seinäjoelta kotoisin 4. Toinen vuosikurssi ja suuntautuminen on biotiede 5. Kaikessa ei voi onnistua :D 6. Nipsu 7. Foobariin burgerille 8. Mitä peput tekee nurkan takana? Vakoilee.
1. Mila 2. Tapahtumaministeri eli tapsa 3. Jurva! 4. Kolmas vuosikurssi ja suunta vaan ylöspäin (ekologi) 5. Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska 6. Kreikkalaisen mytologian Hypnos 7. Kyllä sillä varmaan ainakin Kokkolaan asti pääsis! 8. Miks Röllin vene uppos? Siitä puuttu tilipitappi
1. Julia Koskela 2. Vimpa-ministeri 3. Lahti (oikeesti Nastola) 4. 2021, en oo viel valinnu suuntautumista (help me :D) 5. Nestetasapaino on sitä, että molemmissa käsissä on täydet drinkit 6. Joosef, koska ala-asteella jouluevankeliumissa näyttelin sitä :) 7. Putkaan. 8. ”Toivossa on hyvä elää” sanoi lapamato.
7
Lehdykkä
1. Katariina Hakola 2. Luontoministeri 3. Siuro, Nokia 4. 2020-vuosikurssi, ekologia 5. You miss 100% of the shots you don’t take 6. Peregrin Took 7. Skotlannin Ylämaille 8. Millä pandat viedään sairaalaan? - Bambulanssilla 1. Mette aka Meteli 2. Kiltaministeri 3. Oulu 4. Fuksi, suuntaus biotiede 5. It iiiiis what it iiiiizzzz 6. Kaverit sano et Diana yy 7. Ugandaan keräämään kahvipapuja 8. Mikä on Shakespearen lempi aktiviteetti? Päärynän heilutus (shakesapear haha funny) 1. Iida-Maria Rantanen 2. Työelämäministeri 3. Tampere 4. Vuosikurssi 2018. Suuntautuminen kasvi-bt. 5. Se puuro syödään vikisemättä 6. Esi-isi 7. Ahvenanmaalle Taffelin sipsitehtaalle 8. Mikä on Maija Mehiläisen isän nimi? -Faija Mehiläinen
Syntaksis
8
GAMBINA TIEDOTE Seis! Seuraa tärkeää tiedotusluontoista asiaa! Markkinoille ilmestyneiden huijareiden, pyrkyrien, jäljittelijöiden, teeskentelijöiden, matkijoiden, puoskareiden, baittareiden ja suoraan sanottuna paskojen viinien seurauksena Lehdykän toimitus on päättänyt julkaista kuluttajaneuvontalausunnon. Älkää menkö hassujen tuotenimien tai pullonkylkeä koristavan, tekoviiksissä virnuilevan Timo Kahilaisen lankaan! Jos lähdet Alkoon asti kyykkäämään, älä tyydy kuin parhaaseen! Luota Kampiviinaan!
9
Lehdykkä
Johannes Paukku
Syntaksis
10
OPISKELIJAELÄMÄÄ OULUN YLIOPISTON ALKUVUOSINA Puhe SYNTAKSIS Ry:n 60-vuotisjuhlissa 6.11.2021 Matti Kauppi Arvoisat kutsuvieraat, hyvät syntaksislaiset, vanhemmat ja nuoremmat
60 vuotta sitten Oulu oli kovasti toisenlainen kaupunki, kuin se tänään on. Sodan alusta oli kulunut vasta 20 vuotta ja sen päättymisestä 15 vuotta. Merikoski ei sentään kuohunut vapaana. Siitä muistuttamassa oli elokuvateatteri Bio Kuohu Tuiran puolella. Merikosken voimalaitos jauhoi sähköä ja sen viereen alakanavan varrelle oli saatu ensimmäinen ylioppilasasuntola Domus Botnica, johon minäkin pääsin asumaan syyskuussa 1959. Tämä talo oli alkuun paikka, johon opiskelijatoiminta keskittyi. Myöhemmin syksyllä perustettu ylioppilaskuntakin sai ensimmäiset toimitilansa talon alakerrasta. Meitä oli kolmekymmentä innokasta biologin alkua aloittamassa opintojamme kasvi-, eläin- ja maantieteessä. Kaksi kolmesta halukkaasta oli karsiutunut elokuussa pidetyissä pääsykokeissa. Heidän joukossaan oli Martti Ahtisaari, silloin jo opettaja, joka suunnitteli itselleen biologin polkua. Mitä tästä opimme? Sen, että tärkeänkin tentin pieleen meno ei välttämättä ole katastrofi. Menestyksen tie voi lyötyä muualta. Ylioppilaskunta perustettiin 15. lokakuuta 1959. Joskus lokakuun lopulla ilmaantui domuksen ilmoitustaululle teksti: Ylioppilaskunnan jäsenkortteja on saatavissa toimistosta tänään klo 16. Menimme huonetoverini Pekka Keräsen kanssa koputtelemaan toimiston oveen tasan kello 16 ja saimme jäsenkorttimme, minä kortin 1 ja Pekka numeron 2. Näistä jäsenkorteista oli hyötyä myöhemminkin. Kun Rauhala oli saatu pankin lahjoituksena ylioppilaskunnalle keväällä 11
Lehdykkä
1962, siellä pidettiin avajaisbileet. Liput olivat tiukilla, mutta jäsenkorttimme auttoivat meidät ja seuralaisemme sisään – eikä maksanut mitään. Opetus tähtäsi lähinnä biologian ja maantieteen lehtoraattiin. Siksi kaikkien oli opiskeltava vähintään cum-laude-taso kasvi-, eläin- ja maantieteessä. Kasvi- ja eläintieteen laitos aloittivat saman katon alla Åströmin entisen konttorirakennuksen ylimmässä kerroksessa Kasarmitie 7:ssa, talossa, jossa tänään sijaitsee Oulun kaupungin taidemuseo. Maantieteen laitos aloitti Aleksanterinkatu 6:ssa. Tässä samassa paikassa arkkitehdit ovat saaneet oppinsa vuosikymmeniä yliopiston alusta lähtien. Perinnöllisyystieteen laitosta ei vielä ollut Oulussa. Meidän biologian opiskelijoiden tärkein kohtaamispaikka oli kasviksen ja elukan laitosrakennuksen väljä eteistila. Siinä juteltiin työasioista ja iltamenoista ja siinä piirissä syntyi myös ajatus oman kerhon perustamisesta. Oli kuultu, että Helsingissä ja Turussa biologian opiskelijoilla on kerhotoimintaa ja Oulussa matematiikan ja arkkitehtuurin opiskelijat olivat jo ehtineet perustaa omat kerhonsa. Huomaatte, että en käytä kilta-sanaa; sitä termiä alettiin käyttää aineyhdistyksistä vasta muutama vuosi myöhemmin. – Elimme vuoden 1960 helmikuun alkua. En muista, kuka idean ensimmäisenä esitti, mutta ajatus tuntui niin luonnolliselta, että kaikki paikalla olijat siitä innostuivat. Soitto ”kuntaan” ja huoneiston varaus. Hyvärisen Heikki, myöhemmin eläintieteen professorina Joensuun yliopistossa päivätyönsä tehnyt, väsäsi ilmoitustaululle lapun, jossa meidät kutsuttiin ylioppilaskunnan talolle keskustelemaan ja päättämään biologian opiskelijoiden kerhon perustamisesta. Ylioppilaskunta oli vuoden alussa saanut vuokratuksi ja kunnostetuksi toimitilat vanhassa puutalossa Kauppurienkatu 2:ssa. Tämä kulmatalo seisoo restauroituna paikallaan kauppahallin vieressä vielä tänäkin päivänä.
Syntaksis
12
Jäljennös perustavan kokouksen pöytäkirjasta on säilynyt. Kokous pidettiin 19. helmikuuta 1960 ja siihen oli saapunut 25 opiskelijaa, siis pääosa kaikista syksyllä aloittaneista. Hyvärisen Heikki, koollekutsujana avasi kokouksen ja pyysi Helsingissä maisteritutkinnon suorittanutta Jouko Siiraa kertomaan Symbioosista ja sen toiminnasta. Perustavan kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Elja Herva, sittemmin lääkäriksi opiskellut, minä sain toimia sihteerinä. Yksimielisesti kerho päätettiin perustaa biologian opiskelijoiden yhteistoimintaelimeksi ja etujen ajajaksi ylioppilaskunnassa sekä vaalimaan jäsentensä tieteellistä harrastusta, kuten pöytäkirjan neljäs pykälä asian ilmaisee. Kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri, siis Hervan Elja ja minä, valittiin kerhon puheenjohtajaksi ja sihteeriksi. Kokous valitsi myös 5-jäsenisen hallituksen. Isännän vastuullinen tehtävä luotettiin Esko Raatikaiselle ja emännäksi valittiin Kerttu Koura. Jouko Siiraa pyydettiin kerhon kuraattoriksi. Minun tehtäväkseni jäi toimittaa matemaatikkojen ja arkkitehtien kerhoille tieto kerhomme perustamisesta ja yhteyshenkilöistä toivoen samalla yhteistyötä ja yhteistä hupia. Viimeksi mainitusta saivat kuitenkin nauttia vain biologitytöt, jotka olivat erittäin tervetulleita näiden herravaltaisten kerhojen tilaisuuksiin. Killan perustavan kokouksen pöytäkirjaa kirjoittaessani en voinut mitenkään kuvitella, että olen kertomassa tästä syntaksislaisille 60 vuoden kuluttua ja vielä suhteellisen hyvissä voimissa. Miltä teistä tuntuisi ajatella tulla kertomaan tämän päivän opiskelijariennoista vuonna 2081? Tärkein yhteinen kokoontumispaikka noina aikoina ”kunta”, siis edellä mainittu ylioppilaskunnan talo Kauppurienkatu 2:ssa. Päivisin siellä toimi Hyryn tädin pitämä kahvila. Tansseja järjestettiin parina iltana viikossa. Muut illat olivat varattavissa kiltojen kokouksille ja illanistujaisille ja taloon saattoi muutenkin tulla istuskelemaan perähuoneen komeissa nahkasohvissa, seurustelemaan ja kuuntelamaan musiikkia. Ainakin aktiivisimmat ja joillain tavalla joukosta erottuvat persoonat koko ylioppilaskunnasta opittiin 13
Lehdykkä
pian tuntemaan. Muistan tästä talosta miesten vessan pissarännin päälle kirjoitetun tekstin: ”Muista, että kädessäsi on isänmaan tulevaisuus.” Millaista oli sitten killan toiminta? Lainataanpa pari otetta kirjoittamastani ensimmäisen toimintavuoden vuosikertomuksesta, päivätty 10. helmikuuta 1961. ”Hallituksen päätehtävänä on ollut yhdistyksen sääntöjen laatiminen. Tässä tehtävässä olemme saaneet apua Helsingin yliopiston vastaavalta yhdistykseltä, Symbioosilta.” Vuosikertomuksessa sanotaan edelleen: ”Yhdistyksen toimintaan ovat jäsenet ilahduttavan runsaasti ottaneet osaa. Päätoimintamuotona ovat olleet retket lähiympäristöön sekä jäsenten keskeiset illanistujaiset. Keväällä -60 harjoiteltiin vanhoja tansseja. Tällöin oli ylioppilaskunnan huoneisto varattu joka tiistaiillaksi kerhon tarkoituksiin. Pisimmälle suunnattu kerhon retki tehtiin kesäkuussa. Hailuotoon maisterien Siira ja Tyrväinen johdolla. Mukana oli 19 kerhon 30:stä jäsenestä.” Lopuksi silloisen vuosikertomuksen yhteenvetona: ”Tänä ensimmäisen toimikautenaan yhdistys on ikään kuin etsinyt sopivia toimintamuotoja. Innostusta on riittänyt, niin että voimme toivoa toiminnan vakiintuvan ja laajenevan.” Vielä vuoden päästä perustamisesta kerholla ei ollut nimeä. Nimikilpailu järjestettiin, mutta 10. helmikuuta 1961 pidetyn pöytäkirjan mukaan ilman toivottua tulosta, josta syystä kilpailua päätettiin silloin jatkaa. Erityisesti tytöt olivat aktiivisia niminikkareita. Tämä Siivosen Kaarinan ehdotus Sinkilä tuntui olevan erityisesti hamekansan mieleen. Helsingissä oli Symbioosi ja Turussa Synapsi. Jotain sinne päin sen nimen piti olla. Miltä teille nyt maistuisi Kujanpään Jussin ehdottaman Snapsi.
Syntaksis
14
Hyvä nimi kerholle, nyt jo killalle, lopulta saatiin ja toiminta jatkui aktiivisena seuraavinakin vuosina, kun uudet vuosikurssit tulivat mukaan. Keväisin järjestettiin linturetkiä, syksyisin ruskaretkiä ja talvella hiihtoretkiä ainakin Virpiniemeen ja Rokualle. Mielellään kokoonnuttiin kiltailtoina pianon ympärille laulamaan ”Väinön kanteleen” viisuja. Naamiaisiakin pidettiin. Myöhempinä vuosina järjestettiin myös paneelikeskusteluja jopa niinkin vakavista aiheista kuin ”mikä on elämän tarkoitus”. Killan puitteissa pidettiin useita ”laitos tentissä” -tilaisuuksia, jossa opettajat saivat vastata ennen muuta kurssitarjontaa ja opintoja koskeviin kysymyksiin. Sovittiin myös ”käännösringeistä”, joissa jokainen otti kääntääkseen tietyn määrän tenttikirjan sivuja. Tämä koski ennen kaikkea saksankielisiä tekstejä. Killan toiminta oli ehkä vilkkaimmillaan 1960-luvun alkupuoliskolla, kun tiloja oli vielä helppo saada kokouksille ja illanistujaisille. Vuosikymmenen lopulla tilan puute ja yleinen politisoituminen karkottivat osan biologeista yhteisistä harrastuksista. Myös Wappu Wimpa sai alkunsa noina killan aktiivivuosina. Ajatuksena oli silloin, niin kuin on nytkin, kerätä rahaa killalle ja järjestää vapun viettäjille, myös perheellisille mukava kohtauspaikka. Wimpat pidettiin silloisen eläinmuseon tiloissa. Tilaisuudet saattoivat olla mukavia, mutta rahaa ei paljonkaan niistä herunut killan kassaan. Yhtenä vuonna ehdotin, että tehdään rahaa myymällä kukkia. Sainkin valtuudet tilata autokuorman viherkasveja. Yksi kohta tässä businessideassa jäi kuitenkin huomiotta. Vapun viettäjä ei mielellään kulje ruukkukasvi kainalossa, vaikka saisi kukkansa kuinka edullisesti. Pääosa kasveista jäi myymättä ja kiltaa uhkasi vararikko. Minulla oli onneksi pakettiauto käytössäni ja verbaalisesta lahjakkuudestaan tunnettu Vaaralan Veikko lähti kanssani maakuntiin kaupalle. Tarkat hoito-ohjeet tulivat Veikolta kaupan päällisiksi. Kaikki kukat kävivät kaupaksi ja kaikki olivat tyytyväisiä, niin myös killan rahastonhoitaja.
15
Lehdykkä
Kiltakokousten lisäksi biologian ja maantieteen opiskelijat osallistuivat aktiivisesti Oulun Luonnonystävien yhdistyksen ja Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintaan. Tosin viimeksi mainittu yhdistys menetti pääosan jäsenistään siinä vaiheessa, kun stalinistit tekivät siellä nurkanvaltauksen ja ottivat muutamiksi vuosiksi yhdistyksen äänitorvekseen. Aktiivisesti osallistuttiin myös ylioppilaskunnan järjestämiin tempauksiin. Ylioppilaslakki yhteenkuulumisen merkkinä kerättiin jätepaperia, myytiin manimyyriä, päreitä kainaloon yms. opiskelija-asuntoloiden rahoittamiseksi. Näissä toimissa oli innostusta ja sellaista pioneerihenkeä, jota on vaikea kuvitella tämän päivän opiskeluympäristöön. Hyvät biologit. Jo ainakin kolmen sukupolven aikana Syntaksis-kilta on luonut yhteenkuuluvuutta. Se tarkoitus, jonka kirjasin perustavan kokouksen pöytäkirjaan 60 sitten: perustetaan kerho biologian opiskelijoiden yhteistoimintaelimeksi ja etujen ajajaksi ylioppilaskunnassa on hyvin toteutunut. Jäsenten tieteellisellen harrastuksen vaaliminen on jäänyt vähemmälle ja siirtynyt paljon muille foorumeille. Eiköhän vain ole niin, että ne mieluisimmat muistot yhteenkuuluvuudesta liittyvät nimenomaan vapaamuotoisiin illanistujaisiin. Moni on killan tilaisuuksissa löytänyt itselleen elinikäisen biologikumppaninkin.
Toivotan keski-iän jo ylittäneelle Syntaksis-killalle menestyksellisiä vuosia seuraavienkin biologipolvien parissa.
Olen iloinen, että saan olla esittämässä onnitteluni tässä ja nyt.
Syntaksis
16
Makkaran matka kosmoksessa Oodi foodoon uunimakkaralle Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia olemassaolon luonteesta. Unimakkara lilluu epämääräisessä nesteessä, jota Tuudon ravintolasivulla tex-mex- kastikkeeksi mainostetaan. Niitä saa niiden kaukalon yllä olevan käsinkirjoitetun lappusen mukaan ottaa vain kaksi, eikä ainakaan tarjoilun visuaalinen kokoonpano houkuta rikkomaan tätä sääntöä. Sen kiiltävä, limainen pinta ja päälle poltetut juustonkrämmäleet saavat sen näyttämään joltain jumalan katseelta katveeseen jääneeltä syvänmeren eliöltä, kuten vaikka nivelkotilolta. Tässä alkulimassa velloessaan se kertoo olemuksestaan, elinkulustaan ja paikastaan maailmassa jotain. Makkaran matkan vaihe lautasella foodoossa.
Uunimakkara saa alkunsa siasta. Siassa se elää tiedostamattomana polyyppinä, josta se siirtyy etenemään elinkaaressaan ihmisen avustuksella. Teurastuksen jälkeen liha jauhetaan myllyllä epämääräiseksi massaksi, joka sekoitetaan epämääräisiin jauhoihin luoden uuden mössön, jonka epämääräisyys on nostettu toiseen potenssiin. Epämääräinen substanssi ängetään jonkunsortin nykyaikaiseen teolliseen suolenkorvikkeeseen, josta pätkiksi solmimalla makkara saa muotonsa. Saa kuten kolmesti ryöpättävien myrkkysienienkin kohdalla miettiä, miten tällaisen prosessin on ihminen keksinyt. Vaivalloisen logistiikan jälkeen makkarat lässäytetään lukemattomien muonitusorganisaatioiden syöttökaukaloihin eli ruokaloiden tarjoamispisteille. Metallisesta pakokapselikehdostaan se 17
Lehdykkä
ajautuu maksutoimituksen jälkeen opiskelijan gastrointestinaaliseen kanavaan, jossa se ensin hajoaa ja sen jälkeen luonnollisesti uudelleenjärjestäytyy uudeksi makkaraksi. Opiskelija poistaa sen elimistöstään viemärijärjestelmään, jossa se ajautuu mereen. Pysähtykäämme etymologisessa mielessä purkamaan makkaran edellä korostettua epämääräisyyttä. Epämääräisyydellä tarkoitetaan epäilyttävällä tavalla mystistä, joka viittaa taas salaperäisyyteen, kryptisyyteen. Molempien taustalla seisoo mielenkiinto, uteliaisuus, totuudenjano, jota kuitenkin varjostaa epäilys, hämmennys, jopa pelko. Makkaran kryptisyydessä on siis emotionaalinen lataus. Makkarassa piilee salaisuus, jonka vastaus on monimutkainen mysteerien vyyhti. Meressä makkaran populaation kokoonpano jakautuu erilaisiin merimakkaroihin, jotka kannibalistisesti hajottavat muut makkarat pienemmiksi osasiksi, sekä näihin lopulliselta vaikuttavan pieniin osasiin, arkeoneihin ja bakteereihin, jotka nekin pohjimmillaan ovat makkaroita. Merimakkara hajottaa muita makkaroita itseään Meriekosysteemin paljon pienemmiksi osiksi. oletetaan koostuvan vähintään 50- prosenttisesti erilaisista makkaroista, joihin kuuluvat mm. merimakkarat, mureenat, monisukasmadot ja katkaravut. Kaikki näistä eläimistä pyrkivät vuorollaan graduaalisesti pienentämään muiden makkaroiden kokoa hajottamalla niitä sisällään mekaanisesti ja entsymaattisesti. Lopulta, kun biologisin keinoin hajottaminen ei enää onnistu, valuvat arkeonimakkarat syvänmerenpohjan kuumiin rikkilähteisiin, jossa hajoaminen jatkuu kemiallisesti. Makkaraekosysteemin tarkoitus on siis pilkkoa muita makkaroita tähän kriittisen pieneen pisteeseen asti, jossa biologinen hajoaminen vaihtuu kemialliseksi. Kuumissa lähteissä makkaran molekyylirakenne hajoaa korkeassa lämpötilassa ja happamuudessa, jolloin se hajoaa pelkiksi Syntaksis
18
atomeiksi, ja siitä edelleen vielä pienemmiksi kvarkeiksi, sekä vielä ihmiselle tuntemattomiksi minimalistisen pieniksi kappaleiksi, jotka kykenevät siirtymään itse olemassaolon verkon läpi eksistoivasta todellisuudesta Platonin ideaopin ja metafysiikan mukaiseen subsistoivaan ideamaailmaan, joka sisältää ajatukset, aatteet ja uskomukset, kaiken, mikä on olemassa, mutta ei omaa fyysistä muotoa. Näin makkara on vapauttanut itsensä fyysisen maailman kahleista kuin munankauoren läpi nokkansa työntävä linnunpoikanen. Subsistoivassa ideatason todellisuudessa makkara kokoontuu erilaisiksi aatteiksi ja suunnitelmiksi, joista osa on tarkoitettu takaamaan makkaran elinkierto telepaattisesti vaikuttamalla eri väliisäntien toimintaan. Yksi tehokkaimmista väli-isännistä on nimenomaan ihminen, joka eristää makkaran toukkavaiheen yksilöitä sioista, antaa niille jauhoa lisäravinnoksi ja Bakteerimakkaroita viimeisessä biologisessa toimii niiden olomuodossaan valmiina nousemaan tietoisuuden pääasiallisena seuraavalle tasolle laskeutumalla maailman syvimpiin ääriin. hautomona ja levittäjänä. Näin monimutkaista systeemiä ei olisi pelkästään edes hyvänmakuisten, saati sitten näinkin pahojen, makkaroiden valmistamiseksi kehittynyt ilman korkeampaa tietoisuutta. Väitänkö, että makkarat vaikuttavat arkipäiväiseen ajatteluumme telepaattisilla kyvyillään? Miettiessänne itse makkaranvalmistuksen kryptisen monimutkaista prosessia, saattaa mieleenne tulla juuri muutkin monimutkaiset ruuanlaittomenetelmät, kuten juuri edellä mainittu moneen kertaan ryöppäys, pidemmälle miettiessänne voitte perustella, että ihmisen kulttuuri perustuu innovaatioon ja oveluuteen, uuden keksimiseen, vaikka myrkkysieniin turvautumiseen nälänhädän äärellä. Vastaan tähän, eikö nimenomaan makkaran muotoinen eläin, käärme, antanut ihmisille tiedon lahjan vanhimmissa babylonialaisissa luomismyyteissä kulttuurin kehityksen 19
Lehdykkä
kynnyksellä? Eivätkö itse silmissämme olevat näköaistinsolut muistuta makkaroita, eivätkö aivojemme poimut muistuta makkaroita ja eivätkö jopa käyttämämme kirjaimet alun perin perustu ohuisiin saveen painettuihin viivoihin, jotka ”sattumanvaraisesti” muistuttavat pieniä makkaroita? Makkara on luonut ihmisestä tietoisen olennon omaksi hyväkseen, antanut apinalle hetki hetkeltä ylivoimaisempia keinoja selättää olemassaolon taistelut, ylittää haasteet, luoda tietoisuuden, innovaation, oveluuden, laskennan, empatian ja korkeamman tieteellisen ajattelun taatakseen oman selviytymisensä olemassaolossa tämän väli-isäntänsä välityksellä. Väitänkö, että todellisuudessa makkara on jumala, luojamme? Jos kulkisimme universumimme viimeiselle rajalle, ja pääsisimme raottamaan olemassaolon verhoa, näkisimmekö sen takana piilottelevan partasuisen vanhan ukon? Ei, vaan suunnattoman makkaran, uuden universumin, joka ulottuisi kauas kosmokseen edellämme. Entä kun katsoisimme takaisin omalle puolellemme? Näkisimme omankin universumimme olevan todellisuudessa ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle jäävän suuri makkara, sen takana toinen, jonka takana toinen. Jos näkisimme koko multiversumimakkaraketjun kokonaisuudessaan, ja pääsisimme sen alkulähteille, huomaisimme, että alussa on yksi suuri lihamylly, joka jauhaa olemattaolevaa mustaa ainetta ajaksi ja tilaksi, solmien sopivin väliajoin erilaisiksi kokonaisuuksiksi, joissa jossain kykenee kehittymään kaikkea tätä ylläpitävä olento, ominaisuuksiltaan sopiva biosfäärinen kone, jota maapalloksi kutsumme. Siellä
Havaittava todellisuus ja universumien synty.
Syntaksis
20
ajatteleva ja tunteva eläin pystyy omistamaan osan elämästään ketjun linkkinä, teoillaan varta vasten luoden uutta makkaraa ja ajatuksillaan elättämään makkaran sanomaa ja syvällisempää tarkoitusta. Sian tavoin olemme vain makkaran väli-isäntiä sen fyysisessä ja psyykkisessä muodossa, eläessämme ängemme itseemme makkaroita vain muodostaaksemme ne uusiksi makkaroiksi muualle toisten makkaroiden syötäväksi tai elämän kasvualustaksi, luomme ei-makkaramaisessa muodossa kulutetustakin ravinnosta uutta makkaraa ylempitasoisen makkaruuden piiriin. Pitkälle kehittyneiden kognitiivisien prosessiemme siivin taas kuljetamme psyykkisen olemassaolon makkaroita pitkin ajatustason universumia integroimalla niitä kulttuuriin ja antamalla niille pieniä itsestään muistuttavia taustacameorooleja olemassaolon näyttämöllä aina noudattaen niiden ylimaailmallisia parenteeseja. Makkara on elämä, makkara on todellisuus, makkara on tarkoitus.
Omistettu Thomasille, joka legendan mukaan söi uunimakkaraa joka päivä eri ravintolassa viikon ajan.
Teksti: Johannes Paukku
21
Lehdykkä
Syntaksis
22
SITAATTEJA! Inspiroiva edition ”haalarimerkit pois jos varastelee haalareissa”
” ai toi on nestepussi, tollanen pussi jossa on nestettä”
- Uusi kiltalainen
- Lehdykän päätöimittaja
”Tää kakka on nyt kiertäny kaikilla” - Ronja
”kuka Janne?” -Elina ”se joka näyttää pikku kanaselta” - Mette ”ai verba-Janne?” – Elina
”yleisesti pitää juoda jos epäilyttää” -peppi
”vasikat nuolee”
”mä mälläsin”
-katsu 23
Lehdykkä
—Iia
”mikä hiton muu?” – Iia ”Muu…?” -Ronja ”Muu!” -Iia
”Aamuja huorille”
– yks mantsalainen
”aina on hyvä olla passiivisaggressiivinen”
”On se kumma että niin lähellä syntaksiksen kiltahuonetta löytyy paikka mihin järjen valo ei loista”
-Mette
– kasperi mantsalaisista
”m� nää� vaa� heikkoj� ihmisi� mu� ympärill�” -Pepp�
”mä uppoudun veeran kuksaan” -sikin tiia
”Eiks rallu oo vaa hyvä kosteusvoide” -Iia ” m� e� tied� oonk� m� vaa� väsyny� va� pilall�” -Ronj�
Syntaksis
24
Teekkaritalo, or, The Building Intertekstuaalinen synkkä monologi tribuutiksi paikallisen opiskelijakulttuurin infrastrukturaaliselle kulmakivelle.
Tällä kertaa lyhyeksi jääneen koronarajoitustauon jälkeen on rakas teekkaritalomme taas täällä! Viherbileitä odotellessa voimme kunnianosoitusmaisesti muistella, mutta jos ei aina turhan positiivisesti vaan tällä kertaa kaamosmasennuksen viimeisten puuskien siivittämänä jo hieman inhorealistisesti rattoisia iltojamme tämän talon sydämessä ja syöväreissä. Sudin hangessa eteenpäin, kunnes pääsen tuttuun Kalervontien risteykseen. Tästä ei ole enää pitkä matka, ja talon kaltevat seinät häämöttävät jo iltaruskon valoissa. Pysähdyn hetkeksi etupihalle muistelemaan melankolisen mieleni harmaaksi värjäämiä, tähän paikkaan ja tilaan liittyviä painajaiskuvia, puhun itsekseni, tai sitten tälle talolle: ”Puhu, sinä kunnianarvoisa, valtava talo”, mutisin. ”Vaikka parta ei sinua koristakaan, jääpuikot saavat sinut näyttämään paikoin karvaiselta. Puhu, mahtava talo, kerro salaisuus, joka sinussa piilee. Kaikista dokaajista sinä olet käynyt syvimmällä. Sinun pinnallasi kiiltelevät nyt etelästä paistavan auringon 25
Lehdykkä
säteet, sinä olet liikkunut alkoholipsykoosin perustusten keskellä, siellä missä kirjoihin viemättömät nimet ja opinnot ruostuvat, lausumattomat toiveet ja haalarit mätänevät. Tämän talon kivijalassa on sementtinä tuhansien hajonneiden hermoromahdukset; siellä, siinä kammottavassa deliriumissa, oli sinun parhaiten tuntemasi koti. Sinä olet ollut siellä, missä ei yksikään teekkari, yhtä vähän kuin luonnontiedeopiskelijakaan, ole useinkaan käynyt. Olet nukkunut monien sammuneena yöksi jääneiden puolisoiden vierellä. Unettomat kumppanit olisivat antaneet saadakseen käydä heidän viereensä. Sinä olet nähnyt toisiinsa kietoutuneet rakastavaiset, jotka ovat hypänneet jäätyneeltä laituriltaan, sydän sydäntä vasten he vajosivat voitonriemuisiin avantoihin, uskollisina toisilleen vaikka YTHS näytti heidät pettävän. Sinä olet nähnyt sammuneen kemistin, jonka kurssikaverit heittivät keskiyöllä paljuun, tunteja hän lillui yhä syvemmälle kyltymättömän humalatilan yönsydämeen. Ja hänen uittajansa jatkoivat ryyppäämistään vahingoittumattomina -samalla kun nopeat oikosulut pirstoivat akun kimppataksista, jonka piti viedä rehti poikaystävä avonaisten, lämpimien reisien väliseen syleilyyn. Oi sinä talo! Sinä olet nähnyt tarpeeksi, jotta voisit murskata planeetat ja tehdä teekkarista humanistin, eikä sinun anneta päästää suustasi tavuakaan!” ”Saa tänne sisälle jo tulla!” Huusi lipunmyyjäksi värvätty hallituslainen eteisen ikkunasta. ”Ai saako? No, sehän on ilahduttavaa”, vastasin. Astun ovesta sisään ja hetkeksi, vain hetkeksi kokonaiset ukkospilvet hälvenevät otsaltani. Ajaudun alkuillan tyveneen odottamaan, yltyykö tämänkin illan purjeita jännittävät, matkaa jouduttavat kohenevat tuulet laivoja upottavaksi ja mieliä murskaavaksi myrskyksi. Teksti: Johannes Paukku Syntaksis
26