Jotain

Jotain H uomaan äkkiä, miten naamani ohi lentää jotain. Käännyn katsomaan sen lentosuuntaan ja katseeni kiinnittyy tiestä erkanevalle polulle. Polulle on ajan saatossa karissut jotain. Seuraan polkua ja huomaan, että polun reunoille on kasattu jotain. Polun molemmin puolin kasvaa puita. Yksi puista on katkennut ja jäänyt nojaamaan toiseen puuhun polun yläpuolella. Puu on selvästi ollut kuolleena jo kauan, koska lahoavasta rungosta kasvaa jotain. Jatkan matkaani. Metsästä kuuluu jotain mutta, en kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Äkkiä huomaan edessäni jotain. Se on noin kymmenen metriä korkea ja jatkuu molempiin suuntiin. Sen keskellä on suuri avonainen portti, jonka yläpuolelle on kirjoitettu jotain. Kivetty polku jatkuu portin läpi. Vaikka polulle onkin karissut jotain, siitä on selvästi kuljettu usein. Portin takana avautuu suuri puisto, jossa polku jatkuu katetun pylväskäytävän alla. Pylväsiin ja kattoon on maalattu jotain. Maalin alta on nähtävissä paljon vanhempia rapistuneita maalauksia tai freskoja, jotka esittävät jotain. Käytävä jatkuu tehden loivia kaarteita. Ihailen puistoa, joka näkyy pylväiden välistä. Puissa liikkuu jotain. Yhtäkkiä säikähdän, kun ikkunaan rämähtää jotain. Hetken rauhoituttuani tajuan, ettei pylväiden välissä vielä äsken ollut ikkunoita tai seiniä ylipäätään. Polkukin on nyt pikemmin kivinen lattia. Käännyn takaisin. Tuntuu kuin olisin luvatta tunkeutunut johonkin rakennukseen. Käytävä jatkuu suljettuna. Ihmeellistä, etten huomannut aikaisemmin siirtyneeni sisätiloihin. Tunnen lämpimän ja kostean ilmavirran kasvoillani, joten palaan varmasti pian pylväikköön. Käytävä tekee jälleen loivan kaarteen, mutta yhtäkkiä huomaan käytävällä jotain. Sitä ei ollut siinä vielä tullessa. Rupean epäilemään suuntavaistoani mutta olen silti varma, että kävelen kohti käytävän alkua. Tullessa aurinko paistoi vasemmalta puoleltani, nyt taas oikealta puolelta, joten suunnan täytyy olla oikea. Käytävällä alkaa näkyä lisää kalusteita. Ikkunan alle on asetettu pöytä ja sen viereen tuoli. Pöydällä on jotain. Nostan sen käteeni. Sen sisällä on selvästi jotain. Kaadan sisällön pöydälle mutta en löydä mitään hyödyllistä. Tutkin vastaan tulevia lipastoja ja vitriinejä yrittäen löytää jotain: karttaa alueesta, merkintöjä tai mitä tahansa tietoa rakennuksesta. Käytävä ei enää mutkittele vaan jatkuu suorana. Vasemmalla seinällä näkyy raskas puuovi, joka on raollaan. Oven vieressä seinällä on messinkilaatta, johon on kirjoitettu jotain. Astun huoneeseen. Se on selvästi hyvin vanha salonki. Kaikkien kalusteiden päälle on pinttynyt jotain. Ilma on edelleen lämmin ja kostea. Salongin seinustalla on pienen pöydän ääressä pehmustettu nojatuoliryhmä. Tuolien verhoiluun on kirjailtu jotain ja kankaan saumoista pursuilee jotain. Kosken kangasta ja se hapertuu sormissani. Nojatuolien vieressä on suuri avotakka, jonka harmaisiin kivireunuksiin on kaiverrettu jotain. Takassa on selvästi yritetty polttaa jotain. Salongin toisessa päässä on suuri ruokapöytä ja tuoleja. Kalusteet vaikuttavat lahonneilta. Pinttyneestä pöytäliinasta ja kuivista asetelmista roikkuu jotain. Pöydällä lojuu nahkainen kirja, jonka kannessa lukee jotain. Kansi on pahasti vaurioitunut kosteudesta. Sisältö on kuitenkin vielä luettavissa. “Muuan rikas hyväntekijä oli kuollut. Hän jätti koko valtavan omaisuutensa vaimolleen ja toivoi hänen käyttävän varat hyvään tarkoitukseen. Leski päättikin rakennuttaa jotain Mauno Konu, jota pyydettiin kirjoittamaan jotain.

suurta, joka toisi iloa yhteisölle. Hän palkkasi sata arkkitehtiä, sata muuraria, sata kirvesmiestä, sata puutarhuria ja sata taiteilijaa rakentamaan jotain. Työläiset ryhtyivät töihin, ja heidän aikaansaannoksensa miellyttivät paikallisia. Työmaan levittäydyttyä suurelle kalliolle työläiset tutkivat, josko kallion saisi tasoitettua. Eräs heistä ryhtyi tutkimaan suuria halkeamia seinämässä. Kallion uumenista hän huusi tovereilleen näkevänsä jotain. Hänestä ei kuultu sen koommin. Työläiset riensivät hakemaan apua. Heidän palatessa paikalle kallion raosta oli tullut esiin jotain. Se oli levittäytynyt heinikolle pari senttiä paksuksi matoksi ja yhdestä reunasta saanut kiinni kaatuneen puun. Työläiset tökkivät sitä kepeillä, ja se sykki kosketettaessa. Sen alla ruoho oli muuttunut limaiseksi ja hajonnut osittain. Kohdasta, joka koski kaatunutta puuta, oli kasvanut pitkiä rihmoja puun kuoren alle. Kadonnutta työläistä ei koskaan löydetty. Olion olemuksesta haluttiin saada tarkempaa selkoa, joten paikalle päätettiin kutsua luonnontuntijoita tunnistamaan se. Seuraavana päivänä paikalle saapui muuan botanisti. Olio oli kasvattanut useita pitkiä ulokkeita kohti metsää ja kietoutunut usean puun ympärille, sekä yhden ulokkeen ojaa pitkin läheiseen jokeen. Laakeammilta osiltaan olio oli muuttunut pinnaltaan vihreäksi. Botanisti ei osannut tunnistaa oliota mutta epäili sitä jonkinlaiseksi sieneksi sillä perusteella, miten se oli kasvattanut rihmoja puihin ja alkanut lahottaa niitä. Seuraavina päivinä paikalle saapui sienten ja eläinten tuntijoita, lääkäreitä, ynnä muuta enemmän tai vähemmän koulutettua mutta sitäkin uteliaampaa väkeä. Järvelle vievä uloke oli kasvanut pitkin alavirtaa, ja siihen oli kasvanut suuria ja pieniä suonia, joista osassa virtasi vettä ja osassa verta. Vesi oli alkanut haista ammoniakilta. Alavirralle vievästä osasta löytyi rivissä useita tummia ja läpikuultavia kyhmyjä, joiden sisältä löytyi suuria rakenteita, jotka lääkärit ja teurastajat tunnistivat munuaisiksi. Suurimpien suonten seuduilta kudoksista kaivettiin esiin erikokoisia ja -muotoisia sydämiä, jotka pumppasivat nesteitä eri suuntiin. Vihreiltä alueilta alkoi nousta yhä korkeammalle varsia, jotka haaroittuvat puumaisiksi. Oksat olivat sisältä luumaisia ja mahlan sijasta niissä virtasi veri. Lehdet olivat vihreitä. Oliota oli välillä vaikea erottaa metsästä. Paikalliset alkoivat kuulla öisin jotain. Olion levittäytyessä kohti asutusta paikalliset alkoivat hermostua. He leikkasivat siitä palasia ja yrittivät polttaa sen. Kaikkia erikoistuneita kudoksia yritettiin pistää kuoliaaksi ja ulokkeita yritettiin katkoa, mutta mikään ei tuntunut auttavat. Se on ehkä levittäytynyt maan alle. Paniikki levisi, kun olion todettiin pystyvän tunkeutumaan rakennuksiin. Yön aikana olio oli kasvanut navetan rakenteisiin ja tappanut kaikki sisällä olleet eläimet. Navetan avoimista ovista ja ikkunoista virtasi hitaaseen tahtiin lämmintä ja kosteaa ilmaa, ikään kuin olio olisi hengittänyt. Kun navetan viereen ilmestyi seuraavan yön aikana täsmälleen samanlainen rakennus, alkoivat ihmiset paeta kodeistaan, koska eivät voineet enää luottaa edes omiin taloihinsa. Olio pystyi matkimaan ympäristöään.” Suljen kirjan. Olo on karmiva ja ikään kuin selkää pitkin ryömisi jotain. Lähden poistuakseni huoneesta. Raskas puuovi on kadonnut ja tilalla on vain punainen tapetti, joka peittää huoneen seiniä. Tapetin mustassa lehtikuvioinnissa etenee sykkivä liike. Kosketan tapettia, jolloin useat lehdistä rävähtävät auki paljastaen silmän, joka kääntyy katsomaan kosketuksen lähdettä. Joihinkin lehtiin aukeaa aukko, joista alkaa virrata ilmaa kovan äänen saattelemana. Ikään kuin se yrittäisi sanoa jotain.