Issuu

WAPPU-

LEHDYKKÄ 2/2022

Sisällysluettelo Puheenjohtajan palsta

Päätoimittajan palsta

Loimu-terveiset

Rinkie Loordi

Saure Gurke Fest

Sitaatteja...

House of the Dragonia odotellessa: dinosaurusnörtin katsaus “lohikäärmeiden heimoon” 14 Nössykän päiväkirja

Sukat ja orgasmi

Toimituksen drinkit ja niille oodit

Killan KÄÄK-juorut

Wappu!!!

Puuhasivut

Lehdykkä

65. Vuosikerta Huhtikuu 2022 Julkaisija Oulun yliopiston biologikilta Syntaksis Ry lehdykka@syntaksis.org Päätoimittaja Riku Lappalainen Toimitus Veera Kohtamäki Johannes Paukku Taavi Kupila Katariina Hakola Aleksi Pantsar Salla Purhonen Taitto Elina Ruikka Paino Keuruun laatupaino

Syntaksis

Puheenjohtajan palsta Moikka rakkaat kiltalaiset! Vuoden paras aika eli wappu on aivan nurkan takana! Wappu on opiskelijan parasta aikaa ja varsinkin täällä Oulussa se on aivan maagista. Opiskelijoita näkyy jokaisen nurkan takana ja ainejärjestörajat hämärtyvät, kun löydät itsesi uusien ihmisten joukosta. Näitä aikoja muistellaan yhdessä vielä monta vuotta kiltahuoneella ja valmistumisen jälkeen. Lähiaikoina on myös tulossa killan joka keväinen hyvinvointikysely. Siihen vastaaminen on tärkeää, sillä haluamme pitää huolta kiltalaisten hyvinvoinnista ja pitää yllä bilsalaisten yhteishenkeä. PJ:n vinkit wappuun: - Käy tapahtumissa ja ole avoin uusien ihmisten tapaamiselle - Käy wesibussissa - Ota seurantaan instagramissa @oulunluonnontieteilijät, @oulunteekkariyhdistys sekä @wesibussi, sieltä löytyy lähempänä tietoa tapahtumista sekä lipunmyynneistä - Lue Lehdykän wappunumero - Kysele rohkeasti vanhemmilta opiskelijoilta tietoa - Haalarit päällä edustat aina kiltaa, käyttäydytään siis kunnolla! - Muista pitää hauskaa ja juoda vettä välillä! Parhain terveisin, PJ-Veera

Lehdykkä

Päätoimittajan palsta Hei ja hauskaa vappua, sinä biologi/muu hörhö, minä täällä taas! Lumet sulaa ja sataa, ja sitten taas sulaa, ja taas sataa. Toivotaan, että sykli tänä vuonna loppuisi sulaa-vaiheeseen, että ylioppilaslakissa tarkenee perusteellisimmatkin öiset riennot. Wapun viettoahan on yhtä monenlaista kuin on vapun wiettäjääkin. Jotkin perinteet ovat kuitenkin syystäkin perinteitä ja niitä tulee siis vaalia. Wappuyön örinät asematunnelissa klo. 3:33.33 näistä päällimmäisenä. Siinä vaiheessa, kun pitelet tätä lehteä kädessäsi BiTa on jo ollutta ja mennyttä. Oliko hauskaa vai muistatko mitään? Jäikö jano? Olitko edes mukana? Jos vastasit ensimmäiseen, kolmanteen tai neljänteen kieltävästi, jokin on mennyt pieleen. Näin ennen BiTaa tätä kirjoitellessani KäJätasoni ovat jo vaarallisen korkealla, asteikolla Rainbow-siideristä Gambinaan jossain siinä kahdeksan euroa maksavan tuontioluen ja kotitekoisen vappusiman välimaastossa. Hui! BiTastahan saadaan toki raportti myös syksyn ensijulkaisuun, jotta matkasta jääneet ja tulevat fuksinpoikaset näkevät millainen pöhinä kuukautta ennen vappua voi törkeimmillään jo olla. Sanoinko törkeimmillään, siis tieteellisimmillään. Tiedettähän sinne mennään tekemään… (kts. patologia) Kuten asiaan kuuluu, haluaisin jälleen Kuva x-vuoden vapun n:neltä päivältä muistuttaa, että Lehdykän toimitukseen pääsee kuka vain mukaan! Nykäise vain hihasta jotakuta toimituksen jäsentä (nimilista lehden alussa). Mutta, vaikket kuuluisikaan toimitukseen, voit lähettää juttusi lehdykän sähköpostiosoitteeseen lehdykka@syntaksis.org niin voin lähes taata, että se julkaistaan! Pitemmittä puheitta ja kysymättä lupaa, julistan Wapun avatuksi! Juhli sitä asianmukaisesti! Glada vappen ja muista välillä mellanvatten.

Riku Lappalainen Päätoimittaja, Ihminen

Syntaksis

Kohti loimukesää ja uusia tuttavuuksia Aurinkoista loppukevättä ja Wapun aikaa! Kesän lähestyessä mikään ei ole sen mukavampaa kuin aurinkolasit päässä oleilu, rannalla uiskentelu, lintujen bongailu ja ennen kaikkea muiden alojen opiskelijoiden ja tulevien asiantuntijoiden kanssa verkostoituminen. Tästäkin Lehdykästä löytyy Loimun näkökulmia verkostoitumisesta ja infoa työttömyyskassasta. Muistakaa syödä paljon jäätelöä päivien lämmetessä! Mukavaa loppukevättä kaikille toivoo Saana Riekki, Loimun Oulun kampuspromoottori Poikkitieteellinen tutustuminen kannattaa Poikkitieteellisyydestä kuulee aina puhuttavan ja tuntuu, että sitä pidetään jopa jonkinlaisena itseisarvona ja tavoiteltavana asianlaitana. Onko poikkitieteellisyys sitten tavoiteltavaa? Kyllä on. Harmittavan usein korkeakoulukulttuurissa huomaa niin sanottua siiloutumista oman pääaineen opiskelijoiden kesken. Tämä on toki luonnollinen kehityskulku: jo fuksina tutustutaan ja monesti ystävystytään oman pääaineen fuksikavereiden kesken. Näiden samojen ihmisten kanssa jaetaan lukuisat luennot ja tapahtumat. Oma ainejärjestö tai kilta on usein opiskelijan koti ja aktiivisesti läsnä opiskelijan arjessa. Pääaineesta tulee vahvasti osa opiskelijan identiteettiä ja siitä tunnetaan ylpeyttä niin yksilönä, kuin yhteisönä. Pääaine tuo ihmiset yhteen. Tämä kaikkihan kuulostaa oikein mukavalta ja luonnolliselta, miksi siis lähteä aidan toiselle puolelle tutustumaan niihin tuntemattomiin kasvoihin, joihin törmää toistuvasti yliopiston käytävillä? Viimeistään työelämään lähtiessä kohtaat poikkitieteellisyyden. Valmistumisen jälkeen ihmiset päätyvät töihin laajasti erilaisiin organisaatioihin, jotka harvoin menestyvät vain yhden osaajaprofiilin voimin. Organisaatioissa on laajasti erilaisia toimintoja, joiden pyörittämiseen tarvitaan hyvin erilaisen koulutuksen omaavia henkilöitä. Poikkitieteellisyys on siis lopulta vääjäämätöntä, joten mitä jos sitä edistäisikin jo opintojen aikana. Verkostoista on aina apua. Mitä jos omat verkostosi ulottautuisivat myös oman pääaineesi ulkopuolelle. Voisiko tämä auttaa sinua työelämän ja työnhaun lähestyessä— todennäköisesti kyllä, haittaa siitä ei ainakaan ole. Erilaisuus on rikkautta. Miten sitten tutustua poikkitieteellisesti? Esimerkiksi oman alasi ammattiliiton kautta. Luonnon-, ympäristö- ja metsätietelijöiden liitto Loimu ry edustaa kymmeniä erilaisia pääaineita. Meidän jäsenenämme pääset tutustumaan ihmisiin poikkitieteellisesti esimerkiksi työelämätapahtumiemme- ja koulutustemme kautta. Jäsenillämme on lisäksi myös oma LinkedIn-ryhmä. Yksi helppo keino tutustua poikkitieteellisesti on lähteä mukaan kampuksellasi toimivan Loimun opiskelijayhdistyksen toimintaan ja tapahtumiin. Jos et vielä ole Loimun opiskelijajäsen niin hopihopi liittymään ja osallistumaan erilaisiin poikkitieteellisiin tapahtumiimme! Kannustan kaikkia tänä vuonna tutustumaan ja verkostoitumaan yli pääaine- ja tiedekuntarajojen. Henri Forssten Kirjoittaja työskentelee Loimun opiskelijasektorilla ja on huomannut yhteiskuntatieteilijänä olevansa työelämässä ympäröitynä muun muassa lain, viestinnän ja luonnontieteen osaajilla.

Lehdykkä

Liity Loimuun ja työttömyyskassaan osoitteessa www.loimu.fi.

VAKUUTA ITSESI PAHAN PÄIVÄN VARALTA! Kesätöiden alla on hyvä muistaa liittyä työttömyyskassaan, jotta ehdit kerryttää työssäoloehdon täyteen ennen valmistumistasi. Työttömyyskassa toimii kuten muut vakuutukset, et voi ottaa sitä takautuvasti.

Loimun alojen opiskelijoiden kesätöiden keskiansio on noin 2 000 € kuukaudessa. Näillä tuloilla ansiosidonnaisen päivärahan suuruus olisi noin 1 200 € kuukaudessa, joka on noin 500 € Kelan maksamia tukia suurempi.

Työssäoloehdon kriteerit pähkinänkuoressa: • Voimassaoleva palkkatyösuhde liittymishetkellä • Opiskeluaikana yhteensä 26 työviikkoa, minimityöajan ollessa 18 tuntia viikossa. Opetustyössä työaika on 8 opetustuntia viikossa. • Korkeakouluopinnot pidentävät tarkastelujaksoa korkeintaan seitsemällä vuodella. Muutoin tarkastelujakso jonka aikana työviikot tulee kerryttää, on 28 kuukautta. • Kokopäiväisessä työsuhteessa palkan pitää olla vähintään TES:n mukainen. Jos alalla ei ole työ ehtosopimusta, palkan on oltava vähintään vuosittain vahvistetun minimipalkan tasolla. Osa-aikaisten ja tuntityöläisten palkat suhteutetaan työaikaan.

Työttömyyskassaan kuuluminen on fiksua! Syntaksis

Rinkie Loordi

Teksti: Johannes Paukku

On se sillattis ko sormuksel on ne ritarit. Ja tällattis kans oli et Bilbo läks. Eli LOTR Turun murteella. Syvimmät pahoitteluni. -Ent se su sormus? Jääk seki? -Tott’ kai, tuolha se lötköö taka reunal. Venttas vähä, se olki mul täl fickas viäl. Eik kumma ol? Mut toisaalt miks ei. Miksemmää sitä pitääs? -Jätt’ pois vaa se. Ei se nii vaikiat ol. -No ei okeesta mut joo kuiteski. Nyt ko miettii ni ei mua oikee huvittas siit luopu. Muha se o, mää se löysi, mull’ se tuli. Helvettii ne jotka muut sanos. -Äll’ ny hyvä miäs suuttuma rupee. -Vitut mä mittä vihane oo, ja jos oisinki ni sun vikas se o. Mun se o, iha oma ja helveti soma aarre. -Sillai sä sanoit vai et aarre? Kai sä muistat ko joku muuki sillatti sanos? -Vittuuk sul kuuluu mitä mää omil romuil tee ja vaik miks sanoisi ja vaik ketä ois enne sanonu. -Mää tykkään sillai et on sul toi pitkää jo ollu. -Ittelles se vaa haluut! -Ol saatana hiljaa ja kuuntele! Älä luule et mää mikkää varissuolaisnisti oo, mää mittä sua ryöstääs ol. Sĳast auttas vaa. Luott’ muhu vaa, jätt’ pois se. -No sori, oikiasha sä oot. Se pitää Frotol jättää. Pitää jo lähteekki ku myöhä o ettei valla jätä menemät. -Sul se sormus on kyl viäl taskus. -Vai sillattis. No jätetää pois se. -No mihi sä ny sit meet? -Mää lähe fölil Ruskol. Mää haluun nähä traktorei. -Onnee matkaa sit. -Se o moro sit Gandalf. -Morjenst vaa Bilbo.

Lehdykkä

g e u r r ke u Sa fest kirjoittanut: Salde

Taannoin viherbileiden pikkutunneilla syntyi kiivasta keskustelua suolakurkuista. Tulimme siihen tulokseen, että on pakko selvittää suolakurkkujen kuningas. Valikoimme testiin mukaan yhdeksän erilaista suolakurkkutuotetta. Asiantuntevaan raatiimme kuuluu Peppi, Iida, Janne, Johannes, Veera, Raami, Taavi, Henri, sekä Salla. Seuraavaksi avaamme hieman raadin suhdetta suolakurkkuihin. Pepin suhde suolakurkkuihin on aina ollut positiivinen. Eräs Pepin herkuista on juustoviipaleeseen kääritty suolakurkku. Peppi vannoo erityisesti voileipäkurkkujen nimeen. Iida ei ole koskaan kyseenalaistanut suolakurkkuja. Felixin Special mini kurkut ovat Iidan suosikkeja, ja ne on todettu myös loistavaksi darralääkkeeksi. Janne rakastaa suolakurkkuja. Janne harvoin itse ostaa suolakurkkuja, mutta nauttii niistä erityisesti viinan kera. Maininnan ansaitsee ruisleipä-viina-suolakurkku yhdistelmä. Janne ylistää myös suolakurkkuliemen makuista kurkkulikööriä, jota joskus myytiin Alkossa. Johanneksella on molemminpuolisen toksinen suhde suolakurkkuihin. Johannes vihaa suolakurkkuja, ja suolakurkut vihaavat Johannesta. Lausunto perustuu siihen, että kaikessa Johanneksen ja suolakurkkujen välisessä kanssakäymisessä Johannes joko tuhoaa tai hävittää niitä, joko metabolisesti tai jätehuollon kautta. Suolakurkut aiheuttavat Johannekselle ruumiillista ja sielullista pahaa oloa. Veera suhtautuu suolakurkkuihin neutraalisti. Lapsena Veera vihasi suolakurkkuja, mutta nykyään Veera sietää niitä hampurilaisen välissä. Muuten hän ei suuremmin kuluta suolakurkkuja. Myöskään Taavi ei lapsena erityisemmin tykännyt suolakurkuista, mutta nykyään Taavi ostaa kurkkuviipaleita kotiinkin. Ryyppy kossua ja maustekurkku perään, maistuuu maistuuu! Raamin äiti on tehnyt itse kasvatetuista kurkuista suolakurkkuja, ja niitä kohtaan Raamilla on lämpimiä tuntemuksia. Henri on aina ollut peloton suolakurkkujen suhteen. Viimeisen parin vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut selkeä nousujohdanne suolakurkkujen suuntaan, vetovoima on lisääntynyt ja kemiat ovat kohdanneet. Pepin tavoin Henri suosii pitkulaisia voileipäkurkkuja. Myös Salla on aina pitänyt suolakurkuista (eritoten Myrttisen kurkuista), ja tynnyrikurkkujen myötä hänen silmiensä eteen on avautunut täysin uusi maailma.

Syntaksis

Nyt olemme kasanneet laajan valikoiman erilaisia suolakurkkuja kiltahuoneen pöydälle, ja aiomme selvittää, mikä on suolakurkuista se kaikkein mahtavin. Jokainen raadin jäsen antaa kullekin kurkulle 1-5 tähteä, ja laskemme niistä keskiarvot. Alle on kasattu myös kommentteja ja tuntemuksia, joita kurkut raadissa herättävät. Sauvon maustekurkku (kokonainen tynnyrikurkku): 1,61 tähteä ”Haisee kellari ja nurmikko”, ”KESÄ”, ”Mukava crunch”, ”Hyvä peruskurkku”, ”Maistuu hieman vetiselle ja miedolle”, ”Tynnyrikurkuksi heikko, mutta keskivertokurkkua parempi”, ”Aika basic”, ”Ärsytetyn muurahaipesän aromi”

Testiin valikoidut tuotteet.

Myrttisen suolakurkku (kokonainen tynnyrikurkku): 0,5 tähteä ”Pehmeämpi leikata kuin edellinen”, ”Avaimet haisee, metalli!”, ”Liian pehmeä”, ”Ihan hirveä”, ”Tuntui että kurkun sisällä olisi ollut suolapussi joka hajosi suuhun”, ”Tuntuu että olisi laittanut jotain väärää suuhun”, ”Vaistot sanoo että älä niele”, ”Sylkirauhaset aktivoituu”, ”Kuori liian pehmeä ja nahkamainen”, ”Maustekurkkuihin verrattuna paska, suolakurkuksi iha ok”, ”Tuntuu että olisi ollut pari päivää taskun pohjalla” Subin suolakurkku (sileä viipale): 1,39 tähteä ”Vahva haju”, ”Kesämökkiviba, pellon keskellä, ei uimarantaa”, ”hyvä suola”, ”Mukava crunch koko kurkun alueella”, ”Yllättävän hyvä subin kurkuksi”, ”Voikukkamainen kitkeryys”

Kriitikko työssään.

Felix amerikkalainen kurkkuviipale (poimutettu): 1,76 tähteä ”Imelä, lähes siirappinen”, ”Ei lähes yhtään crunchia”, ”Ehkä lapsille hyvä”, ”Mummula maistuu, nostalginen”, ”Yhen voi syödä mutta enempää ei menis”, ”Ei tää oo mikään suolakurkku”, ”Sinappinen maku” Felix maustekurkku (kuutio): 0,961 tähteä ”Tosi fresh haju”, ”Makea ja todella vetinen”, ”Perunarieskamainen”, ”Ei yhtään suolainen”, ”Vähän ku edellinen mutta huuhdottu vedessä”, ”Lössykkä koostumus” Felix voileipäkurkku (pitkulainen siivu): 3,11 tähteä ”Minttuinen haju”, ”Erittäin hyvä crunch”, ”Hyvä makeuden ja suolaisuuden tasapaino”, ”Voisi kyllä olla suolaisempi”, ”Vois syödä useita”, ”Sopisi juuston kanssa”, ”Silakan happamuus”

Lehdykkä

Felix maustekurkku (sileä pyöreä viipale): 1,11 tähteä ”Maakellarin haju”, ”Aika etikkainen”, ”Liian löllö koostumus”, ”Maku hyvä mutta koostumus heikko”, ”Olisi hyvää ruisleivän päällä”

Efko herkkukurkut 6-9 cm (kokonaiset pikkukurkut): 3,56 tähteä ”Yksi kurkuista on vaan 5,5 cm pitkä”, ”Purkin avaaminen haastavampaa kuin muissa”, ”Hyvä tuoksu”, ”Tosi hyvä rakenne, tuorekurkkumainen”, ”Tosi hyvä”, ”Mädäntynyt jouluomena”, ”Maistuu tosi paljon suolakurkulle”, ”Jäi jännä poltteleva tunne kieleen” Felix Special minikurkku: 2,44 tähteä ”Tosi outo haju, joku itämainen mauste”, ”Kontaktiliimamainen haju”, ”Pelkkää crunchii”, ”Mieto suolaisuus”, ”Maku jää tausta-alalle”, ”Liian kova”, ”Mallasmainen”, ”Unikonsiemenmäinen jälkimaku”, ”Odotin enemmän”, ”Ylikäynyt pullataikina” Herkkumaan Hot Devil´s chilikurkkuviipaleet: 2,34 tähteä ”Löllykkä rakenne”, ”Chili peittää suolakurkun maun täysin”, ”Todella tulinen”, ”Yllättävän hyvä”, ”Ei mitään positiivista sanottavaa”

Voittajaksi nousi Tšekkiläiset Efkon herkkukurkut 6-9 cm. Kuten purkin kyljessä lukee, kyseessä on ” Vždy to nejlepší” eli ”Aina paras” suolakurkku. Raadin inhokiksi valikoitui yksimielisesti Myrttisen suolakurkku. Myrttisen kurkun puolustukseksi haluan kuitenkin korostaa, että kyseessä on todennäköisesti ollut huono yksilö. Tynnyrikurkkujen valikoima oli Linnanmaan Prismassa heikko, ja mallikkaan yksilön kalastaminen oli täten hyvin haastavaa. Yksikään kurkuista ei tällä kertaa yltänyt lähellekään viittä tähteä, vaikka joukossa olikin maukkaita kurkkuja. Mainittakoon vielä, että venäläiset suolakurkut jätimme suosiolla testin ulkopuolelle niiden epämääräisen Rasmus kuulee lähteneensä kiltikseltä homeisen ulkomuodon vuoksi. 5 minuuttia liian aikaisin.

Epäluotettavuutta tuloksiin on mahdollisesti tuottanut kokematon raati, huonot mielipiteet, Johanneksen negatiivinen ja suolakurkkuihin vihamielisesti suhtautuva asenne, sekä huono tynnyrikurkkuvalikoima. Tulokset olisivat todennäköisesti olleet erilaiset, mikäli kurkut olisi nautittu viinan ja ruisleivän kera. Syökää suolakurkkuja!

Syntaksis

Sitaatteja... Tarpeeks humalassa musta tulee hetero -Eräs keltainen hobitti

Saanko mää Gampiinaa -Janoinen pilkkiukko

Koen kutsumusta vaaka-asentoon -Muumipappa

Panisin kyllä -Galadriel Bonobo on latinaksi Pan paniscus -Histonin PJ noin neljätoista kertaa labrasitsien jatkojen aikana, myöhemmin myös vappuinfon jatkoilla Krapulan parantaminen kaljalla on yhtä tarkkaa hommaa ku ripulin parantaminen pierasemalla Tässä on maantieteellinen blokki -Mantsalaiset portaikkoa tukkiessa

-Arvon PT

Lehdykkä

Nii joo olikse teidä biologistie hommeli? -Eräs ei-biologisti bitasta

Kloroformi on paskin haju mitä mä oon ikinä haistanu -Raami

Ai saakeli kun on kylmää tää lumi - Pantsa "Ei saa juoda muuta ku bissee” - OK mä oksennan ja lähen himaan - Peppi

Sillä se tulee millä se on lähtenytkin -Iia wappu -21

Lavis on ku pieru, et haluu myöntää et se tuoksuu hyvältä -valenssilainen

Mä en voi sille mitään, mun aivot toimii nopeammin ku mun käsi. -Ville

Syntaksis

HOUSE OF THE DRAGONIA ODOTELLESSA: DINOSAURUSNÖRTIN KATSAUS “LOHIKÄÄRMEIDEN HEIMOON” Teksti ja kuvat: Kasperi Keränen Vuoden 2022 odotetuimpiin tv-sarjoihin kuuluva HBO:n suursatsaus House of the Dragon täydentää palkitun ja maailmanlaajuisesti fanitetun Game of Thronesin (2011-2019) tarinaa. Useiden aatelissukujen keskinäisen valtataistelun sĳaan House of the Dragon tulee keskittymään Targaryenin sukuun, jonka jäsenet tunnetaan paitsi viehättävästä olemuksestaan, myös kyvystään hallita lohikäärmeitä. Game of Thronesin maailmassa, Westerosin ja Essosin mantereilla, lohikäärmeet ovat suurimpia ekosysteemi-insinöörejä ihmisten ja valkoisten kulkĳoiden (Homo sapiens ja H.sapiens whitewalkeriensis) jälkeen. Ne ovat aikuisina valtavan suuria, väkivahvoja ja raivokkaita olentoja, joita eräät suuret ajattelĳat pitävät älyltään ylivertaisina jopa ihmisiin nähden. Ystäviinsä ja yksinhuoltajaäiteihinsä ne kiintyvät vahvasti, vihollisten ja erään westerosilaisen ryyppäävän ja asioita tietävän henkilön kannattaa harkita lähemmän tuttavuuden tekemistä toisenkin kerran. Ne voivat kasvaa kissan kokoisista söpöistä poikasista matkustajalentokoneen kokoisiksi joukkotuhoaseiksi noin kuuden tuotantokauden kuluessa, dispersoida lepakkomaisten siipiensä kantamina merten takaa uusille mantereille ja muuttaa sinne päästyään kokonaisia kaupunkeja armeĳoineen ja laivastoineen tuhkaksi. Niiden menon pysäyttäminen tai edes hidastaminen on melkoisen haasteellista, ja sitä yrittäneet ovat yleensä muuttuneet tuhkakasoiksi, elleivät satu olemaan tulenkestäviä. Kaiken tämän perusteella ei liene yllättävää, että se biologian tuntema eliöryhmä*, jonka jäsenet toteuttavat mielestäni lohikäärmemäisyyden ideaa parhaiten, muistuttaa niitä lähinnä kosmeettisesti ja close enough-vinkkelistä. Maailmassa olisi kyllä lohikäärmemäisiä otuksia niin paljon, että niillä voisi täyttää fantasiamaailman, tai sivut useammassakin tällaisessa artikkelissa. Kirjoittajan mielestä paras tosielämän analogia lohikäärmeille on dinosaurusheimo nimeltä Scanseriopterygidea.

*Pahoitteluni, “lentävät lohikäärmeet” ( Draco sp.) ja pterosaurit : joudutte tyytymään hopea-ja pronssisĳoille tässä kisassa

Lehdykkä

Scanseriopterygidit ovat olleet eräänlainen mysteeri paleontologeille aina siitä lähtien, kun ensimmäiset heimoon kuuluvat fossiilit löydettiin vuosituhannen alussa. Niitä ei voisi pahalla tahdollakaan sanoa tavanomaisiksi. Suuren yleisön mielikuvissa dinosaurukset ovat valtavia ja matelĳamaisia, mutta scanseriopterygidit olivat dinosauruksiksi melkein uskomattoman pieniä sekä monessa suhteessa ennemmin lintumaisia kuin matelĳamaisia, mikä tosin ei ole dinosaurusten joukossa mitenkään poikkeuksellista. Scanseriopteryx-sukuun kuuluneen (kylläkin nuoren) yksilön fossiili on kooltaan varpusen luokkaa (Passer domesticus), kookkaampien sukujen edustajat vastasivat mitoiltaan kyyhkyä (Columba livia). Niiden ihoa peitti matelĳamaisten suomujen sĳaan lähes kauttaaltaan höyhenpeite. Niiden eturaajat olivat pitkät ja kapeasormiset, nokkamaisia leukoja reunustivat hieman etuviistoon sojottaneet neulanterävät hampaat, ja silmät olivat suuret. Ihan tarpeeksi erikoisia otuksia tällaisenaan! Sittemmin eräs fossiili on kuitenkin hilannut niitä vielä omituisempaan ja lohikäärmemäisempään suuntaan. Noin 160 miljoonaa vuotta sitten elänyt ja Kiinasta vuonna 2007 löydetty Yi qi julkistettiin Nature-lehdessä vuonna 2015. Sen erikoisin piirre olivat painaumina fossiilissa säilyneet nahkapoimut, jotka kiinnittyivät yläraajan kolmanteen, selvästi muita pidempään luisevaan sormeen, ranteesta sojottaneeseen luu-tai rustopiikkiin ja jonnekin kainalon ja lonkan välille. Yi qi on ensimmäinen tunnettu nahkasiipinen dinosauruslaji. Ainutlaatuinen se ei kuitenkaan ollut: ominaisuus on sittemmin löydetty myös sukulaisen Ambopteryxin fossiilista, ja nykyisin loputkin, 2000-luvun alussa löydetyt scanseriopterygidit kuvataan näiden löytöjen perusteella yhä useammin nahkasiipien heiluttelĳoina. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka tieteellinen tieto kehittyy ja korjaa samalla itseään. Vaikka nämä otukset ovat nyttemmin saaneet lohikäärmemäiset siipensä, fosiiilien perusteella niiden ei vieläkään uskota olleen teknisesti lentokykyisiä. Niiltä puuttui lentäville eläimille Yi qi:n rekonstruktio tyypillinen syvä rintakehä ja kölimäisellä lisäosalla varustettu rintalasta, joka kiinnittäisi jatkuviin syviin siiveniskuihin kykenevät massiiviset lihakset. Scanseriopterygidit joutuivatkin luultavasti tyytymään puusta toiseen liitämiseen: tässä suhteessa ne muistuttivat kaakkoisaasialaisia kaguaaneja (Cynocephalidae). Maanpinnasta lentoon ponnistaminen lienee ollut niille mahdotonta. Niinpä aito lentokyky on yhä vallitsevan käsityksen mukaan kehittynyt selkärankaisten eläinten joukossa vain kolmesti: dinosaurukset (ei siis scanseriopterygidit, vaan linnut!), pterosaurit (kts.kuva) ja lepakot (Chiroptera). Aitoja lentäjiä tai ei, Scanseriopterygidae-heimo nahkasiipineen on kiehtova esimerkki konvergenttisesta evoluutiosta: eliöryhmät, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen, kehittävät samankaltaisia ratkaisuja yhteneväisiin ympäristön asettamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Scanseriopterygidien ekologian ymmärtämiseksi on turvauduttava itse eläinten fossiileihin ja nykyisiin lajeihin perustuviin “valistuneisiin arvauksiin”. Westerosilaisten sotilaiden ja kotieläinten saalistajien sĳasta niiden on esitetty olleen eräänlaisia vastineita madagaskarilaiselle ai-aille (Daubentonia madagascariensis), joka pääsee puuaineksessa Syntaksis

lymyäviin toukkiin käsiksi pitkillä, tikkumaisilla sormillaan. Toisaalta Ambopteryxin fossiilin säilynyt vatsansisältö (gastroliittejä eli jauhinkiviä ja luunsiruja) yhdistettynä heimolle tyypilliseen hampaistoon viittaa kaikkiruokaisuuteen. Lyhyiden häntien nauhamaiset sulat olivat luultavasti naaraiden houkuttelua varten: monilla nykyisilläkin dinosauruksilla sellaiset viestivät koiraan olevan isäainesta. Scanseriopterygidien voisi kuvitella olleen muiden pienten tasalämpöisten eläinten tavoin ihmisen silmin tarkastellen aktiivisia: vilkas aineenvaihdunta edellytti toisaalta ravinnon etsimistä tiuhaan tahtiin, mutta moinen aktiivisuus vaati toisaalta vastapainokseen runsaasti lepoa. Vaatimattoman kokonsa vuoksi ne olivat itsekin petojen saalista: niiden luulisi pysytelleen suojaisissa tiheiköissä tai puissa ja vältelleen predaattorien kohteeksi joutumista välttämällä aukeiden alueiden ylittämistä ilmateitse: samaa taktiikkaa noudattavat Suomen metsissä (ainakin toistaiseksi) liihottelevat kuukkelit (Perisoreus infaustus). Suuret silmät viittaavat hyvään näkökykyyn, joka on hyödyllinen varsinkin hämärässä liikkuville eläimille, kuten pöllöille. Ehkä scanseriopterygiditkin olivat hämäräaktiivisia eläimiä, jotka viettivät päivän lepäillen turvallisesti oksiston tai puunkolon suojassa ja lähtivät saalistamaan vasta illan tullessa. Tai sitten eivät. Pieniä touhukkaita höyhenpeitteisiä dinosauruksia, jotka liitelivät muinaisissa metsissä puusta toiseen nahkasiipien varassa ja söivät mitä sattuivat omalaatuisella hampaistollaan ja ehkä myös siroilla sormillaan? On tämä elämä ihmeellistä, joskus kaiken tieltään tuhoavista lohikäärmeistä ja niillä ratsastavista prinsseistä ja prinsessoista kertovia tv-sarjojakin ihmeellisempää.

Lähteitä ja lisätietoa Darren, N., (2009) Kiehtovimmat dinosauruslöydöt. Suom. 2010. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki A bizarre Jurassic maniraptoran theropod with preserved evidence of membranous wings | Nature (alkuperäinen Naturen artikkeli Yi qistä vuodelta 2015) A new Jurassic scansoriopterygid and the loss of membranous wings in theropod dinosaurs | Nature (artikkeli Ambopteryxin fossiilista sekä heimosta yleisesti, toukokuu 2019) Chinese Dinosaur Had Bat-Like Wings and Feathers (nationalgeographic.com) (NatGeon artikkeli Yi qistä) Neuroscience for Kids - Animal Sleep (washington.edu) (kiintoisa taulukko eri selkärankaisten eläinten unentarpeesta: esim. ankat nukkuvat keskimäärin noin 11 h/vrk)

Lehdykkä

Syntaksis

Nössykän päiväkirja Teksti ja kuvat: Pantsa Joku on ehkä saattanut huomata että nimeni on komeillut lehdykässä toimittajien kohdalla, vaikken mitään lehdykän eteen ole tehnytkään. Helpottaakseni syyllisyydentuskaa ja voidakseni osallistua hyvillä mielin lehdykän virkistysiltoihin päätin kirjoittaa jotakin tänne lehdykkään. En vain oikein keksinyt mitä kirjoittaisin tänne. Lopulta pyysin Nössykkää kirjoittamaan yhteenvedon viime poronhoitovuodesta, joka onkin kohta jo lopuillaan. Niille, jotka eivät tiedä, niin poronhoitovuosi ei mene normivuoden mukaan vaan noudattaa enemmänkin poron luonnollista vuodenkiertoa. Poronhoitovuosi alkaa 1.6, kun kaikki vasat ovat syntyneet ja päättyy luonnollisesti 31.5. Ja Nössykkä on parin kaverini nimeämä poro. He kävivät lompolossa pari vuotta sitten ja nimesivät yhden poroista Nössykäksi, koska se oli hieman syrjässä muusta laumasta. Mutta pitemmittä puheitta annetaan puheenvuoro Nössykälle. Nössykkähän ei koparoillansa voi kirjoittaa, joten se roukui minulle kuulumisensa ja mie taitavana porokuiskaajana käänsin sen nyt suomeksi. Englanniksi kääntämiseen ei valitettavasti kielitaitoni riitä, kuten monet tietävät. Joten nyt puheenvuoro Nössykälle: Kulunut poronhoitovuosi alkoi hyvissä merkeissä. Olin keväällä saanut ensimmäisen vasan ja kaikki sen kanssa oli mennyt hyvin. Pääsimme kesäkuun alussa vasotusaitauksesta kesälaitumille, kunhan eka meidän tokan eli lauman vasoille oli leikattu omistajan korvamerkit. Kesä sujui mukavasti. Ruokaa oli yllin kyllin ja räkkää pääsi pakoon tuntureille, jossa tuulee sen verran paljon että mäkärät ja muut öttiäiset eivät pysty lentämään. Sanontahan menee jotenkin näin, että Jumala antoi Saatanalle heinäseipään kokoisen palan maailmasta, ja sieltä Saatana pisti kaikki hyttyset yms. tulemaan. Mielestäni se on juurikin näin, hyttyset ja mäkärät ovat Saatanan kätyreitä. No kesä siinä mennä humpsahti ja tuli syksy ja rykimä. Itsekin pääsin pylsimään, mutta vielä en kerro olenko raskaana. Se jääköön yllätykseksi. Olen tarinankertojana kuin Muumipappa, osaan jättää kuulijan jännityksellä odottamaan seuraavaa kertaa. No mutta takaisin asiaan. Syksyllä myös poromiehet alkavat kokoamaan meitä poroja syyserotuksiin, joissa omistajat ottavat omat poronsa ja kuljettavat omaan tokkaansa tai aitauksiin. Tämä syksy oli siitä erikoinen, että lumi satoi märkään sulaan maahan. Tämä teki ruuan kaivamisen lumen alta mahottomaksi. Niinpä osa meistä päätti lähteä etelää kohti, josko siellä olisi paremmat kaivuuolosuhteet. Tämä aiheutti poromiehille lisää työtä, kun poroja piti hakea toisista palkisista. Huonojen lumiolosuhteiden lisäksi ruuan hankintaa vaikeuttaa myös laidunalueiden pieneminen muun maankäytön seurauksena. Onneksi tuossa vieressä on kuitenkin tuo Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, joka on suhteellisen koskematonta, vaikka siellä noita ulkoilureittejä meneekin paljon. Ja onneksi nuo omistajat antavat lisäruokaa näin talvella. Itekin päätin lopulta marraskuun lopussa palailla Kukaslompoloon ruuille vasani kanssa. Ja hyvin meidät otettiin vastaan, ruokaa annettiin heti ja

Lehdykkä

Tälle pitäis nimi keksiä.

kumpaakaan meistä ei ole vielä laitettu teuraaksi! Talvi on mennyt ihan hyvin. Auringon näin eka kertaa pitkään aikaan kahdeksas päivä tammikuuta ja sen jälkeen päivä on pidennyt ihan silmissä. Eipä se kaamoksenkaan aikaan kovin pimeää ollu ku hanki heijasti kuun tai revontulten valoa. Keväällä on taas jännät paikat, että syntyykö sitä jälkikasvua vai ei. Kuuleman mukaan tämä lehti ilmestyy siinä vapun tienoilla. Vanha sanontahan poronhoidossa on että “vappuna vasa hangella”. Eli vapun jälkeen ollaan aika lailla samassa tilanteessa teidän biolookien kanssa. Eli kun te kärsittä taas jälleen kerran vuosisadan krapulasta, niin meillä poroillaki on tiukkaa polttojen kanssa. Joten ymmärrystä löytyy vapun jälkeiseen olotilaan. Siksi haluankin sanoa teille että: Voimia veli tai sisko! Nyt kun tuli tuosta lapsenteosta puhe niin tulevaisuuden suunnitelmista sen verran että kesän olinpaikkaa en tiiä, mutta syksyksi palaan Ylläkselle. Koska kun Pallaksella vasta yritellään, niin Ylläksellä jo paritellaan. Se on jämpti näin!

No niin siinä oli Nössykän kuulumiset näin lyhyesti. Itekki haluan toivottaa hyvät vaput ja koittakaa nauttia vapusta niin paljon että kestättä sitten sen vapun jälkeisen olotilan. Yksi tehtävä mulla vielä on teille. Mie olen tänä keväänä alkanu taamomaan elikkä kesyttämään yhestä porosta ajoporoa, ja ajoporolla pitää olla tietenki nimi. Joten laittakaa sinne Lehdykän boksiin nimiehotuksia. Tai saa mulle vaikka soittaakki ja kertoa nimiehotuksen, mutta soittakaa mieluusti vapun jälkeen niin muistan sen teän antaman ehotuksen paremmin. Tähän loppuun vielä. Monet varmasti muistavat Se on siinä-ohjelman. Ja varmasti muistavat siinä esitetyn jäniskevennyksen. Se on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen että halusin itekki tehä oman jäniskevennyksen, varsinkin kun niitä jäniksiä meän riistakamerassa paljon hyppii. Joten loppuun vielä jäniskevennys!

jäniskevennys

Syntaksis

Sukat ja orgasmi

Lehdykkä

Syntaksis

Lehdykkä

Toimituksen drinkit ja niille oodit. Kuluneena talvikautena ikioma toimituksemme on aktivoitunut cocktailharrastuksen pariin. Vietetyistä vakavamielisistä ja asiallisista kokouksista on kummunnut jos jonkinmoisia eliksiirejä inspiraation sytyttämiseksi. Tässä listataankin syksyn ja kevään uusia tuotoksia, joista jokin toivottavasti on nouseva ylvään ja rakkaan rallumme jos ei rinnalle niin vähintään alle biologien bilejuomien kaanoniin. 1.Marmorimaito 1/3 metsämaasikas, 2/3 kauramaitoa kiltiksen jääkaapista. Uuden toimittajan ensimmäinen kokous, eikä mukana ole kuin reppuun unohtunut viron vuolas, eestin eliksiiri, liköörien legenda, marjainen metsämaasikas, mutta mitä lantriikiksi, kun vatsan voisi muullakin täyttää ja saada viinaksen kauemmin kestämään? Huoli jo pois sillä onhan kaapissa kahvimaitoa. Macgyver-inspiraatioksi yllättävän hyvä haalean pinkiksi muuttuva juoma ei sekoitu kokonaan ja jättää nesteeseen punaisia marmorĳuovia. Kirpeä mansikka ja täyteläinen kaura tukevat toisiaan luoden kesäisen laskeneen auringon pehmeyden tunnun. 5/5 Pistää proosasuonen sykkimään. Heinäkuun loppupuoli. Kesä on kestänyt jo ihanalta ikuisuudelta tuntuvan ajan, mutta tuulet vaihtuvat hiljalleen Marmorimaito läntisiksi ja yöt peittävät valvojan autuaaseen pimeyteensä. Päivät käyvät tuulisemmiksi, yöt kylmemmiksi, ja kesän linnut levottomammiksi. Herukat on pensaista jo poimittu, ja metsässä mustikat jo kypsyvät. Vanhasta rikkaruohoja puskevasta puutarhasta nousee reliikkinä vielä esiin jonkun joskus aikoja, yksinkertaisempana aikana, ainakin omia aikojani aikaa sitten istuttamia mansikoita. Saunasta on jo tuli hiipunut ja kuivuvat hiukset viilentävät päätä. Aikaa ei enää ole. Kehrääjä laulaa vielä tänään, muttei välttämättä enää ensi viikolla. Mutta ei, nyt on vielä kesä, viimeiset korkeapaineet, viimeisen itätuulen oikut tuovat lämpimän ilman hämärään yöhön auringon punertaessa vielä taivasta ahneena tähtien tiellä, ja kehrääjä laulaa vielä. 2. Irish porridge 50/50 metsämaasikas ja baileys plus sattumajämät fantasta. Kolmen päivän känni-krapula-oskillaation kliimaksissa eli risteilyn paluubussissa kohmelonsekaisessa umpihumalassa sitä alkaa miettimään mikä olisi hyvää kun vettäkään ei ole ja jano on. Repusta kuitenkin löytyy laivatuliaiset ja lisäksi melkein tyhjä pieni fantapullo, joka saadaan toimimaan oivallisena sheikkerinä. Seuraava juoma vaatiikin armotonta ravistusta, mutta eihän se mitään auta. Happamassa liköörissä baileysin kermaproteiinit denaturoituvat kiinteiksi kokkareiksi, näin osasi eräs kemisti

Syntaksis

sanoa. Kokonaisuus on kiinteää puuromaista vaaleanpunaista substanssia, joka kaduttaa tekĳääkin (vaikka joihan (vai söihän?) sen loppuun asti) 2/5, kyllä kännissä juo. Yöllä Linja-autossa, yksi kännännyt matkustaja, darraisessa pääkopassa, katsoo vaihtuvat harhakuvat. Laskee maahisoliot, menninkäiset kun ohi viuhahtavat, tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla ehkä oikea. 3 metabolisoitu Gambina

Irish porridge (kuvan lavastettu puuro ei liity juttuun)

1/3 Gambinaa, loput appelsiinimehua (opiskelĳan mimosa voisi sanoa). Gambina ja appelsiini, molemmat kirpeitä, raikkaita ja ajattomia klassikoita, eivätkö ne hyvin keskenään yhtyisi? No jos ei. Tumman oranssiksi sekoittuva litku tuo mieleen nenäverenvuodonsekaiset vatsahapot, jota samainen juoma sattumanvaraisesti hapokkuudellaan aiheuttaa. Juoman ulkoista olemusta luonnehdittiin kolmen päivän kovien ryyppäämisen jälkeiseksi krapulakuseksi välivedettömien tuntien armottomana seurauksena kuivuneiden elinten vuotaessa sisäistä verenvuotoa yleisiin suuriin kehon onteloihin. Makumaailma taas on ainoastaan katkera ja karvas. 3/5, maku ei Gambiinaa pahempi, ulkoinen olemus aiheuttaa alakuloisia aatoksia. Ja läntisen taivaan iltarusko verestää taivaan sysiyön armottoman pimeyden punaiseksi matoksi ja auringon kuolemaa kiroaa korppi ja yön selässään kantaa kulkukoira.

Metabolisoitu gambina

4. Äkäslompolon yömyssy Suht- mitalla arvioidut määrät mummon metsämarjamehua, minttuviinaa ja banaanisilppua. Lehdykän kokouksen jälkeen siirryimme toimituksen kokeneen konkarin, Aleksi Pantsarin residenssiin nautiskelemaan lohduttavia viinoja kotiavaimieni sisään unohtumisen murheen johdosta. Minttumyrkkyä keventämään käytettiin makeankirpeää mummon metsämarjamehua, joka kuuleman mukaan koostui mm. mustikasta, puolukasta ja variksenmarjasta. Kumpaa oli tarkoitus laimentaa kummalla, sitä ei kukaan enää muista. Pinnalle ripoteltiin hienonettua banaania trooppiseksi twistiksi. Lopputulos oli paksua yskänlääkemäistä litkua, joka tuuditti iskelmän tahdissa onnen hylkäämän allekirjoittaneen autuaaseen uneen lattialle kuin tunturin tuulen tuutulaulu.

Lehdykkä

?/5, muistikuva liian epäselkeä arviointiin. Nuku, nuku, pikkufuksi, sammu, sammu viinasieppo. Huomennahan sul on tentti, hommahan sul kovin kusi. Mistäs tiedät kotiin mennä, millä pysyt pyöräl pystys? Viinallahan tiedän mennä, pirtullahan pystys pysyn. Äkäslompolon yömyssy

5. Päätoimittajan eliksiiri

Maagisessa suhteessa beroccaa, mummon mehua, jallua, minttuviinaa ja banaanisilppua. Päätoimittajan itsensä samaisena iltana kehittämä rohto, käyttää pohjana edellisen juoman rajoitettuja resursseja, mutta lisää siihen terveydellisten hyötyjen maksimoimiseksi vanhan kansan väkivoiteen, jaloviinan, sekä uudemman kliinisen valmisteen, beroccan. Kaliumlisä saadaan hienonnetusta banaanista. Tällä paranee kihti ja keripukki, ei yksikään vaiva ole sille vasteeksi eikä edes käärmeöljykään ole sitä tehokkaampi lääkityskeino lähes mihinkään. Beroccan poreileva luonne ja mehutiivisteen yllyttävä asenne laskevat juoman kiehumispisteen miltei huoneenlämpöön, jossa se hapokkaana vaahtoaa haihduttaen alkoholia suoraan hengitysilmaan. 6/5, Merkittävä lääketieteellinen innovaatio. Vesi vanhin voitehista, vaan viina sitä väkevämpi.

6. Suolakurkkulikööri

Päätoimittajan eliksiiri

Vodkaa ja suolakurkkujen jämämehua. Tätä ei omaksi onnekseni ole vielä tehty ja kammolla odotan tätä jumalan hylkäämää hirvitystä. No ei, jonkun sortin morbid curiosity kieltämättä kyllä syttyy, maistan varmaan kuitenkin. Vielä ajatusasolla elävä juoma herättää traumaattisia makumuistoja suolakurkkujen maisteluun. ?/5, ei vielä testattu. Spekulatiivinen kammottava kurkkulikööri

Pää lyö tyhjää ja inhotus päätä lyö kun suolakurkkua syö.

Teksti: Johannes Paukku

Syntaksis

KILLAN ! T U R ¨ O ¨ U J K¨AA-NKIKO VAIHTOI

¨ ¨ TAYSTYRMAYS! ¨ FUKSI ROBININ ENSIMMAISET VUJUT! KATSO KUVAT

Patanen Toimittaja:

"KORTTI HAVISI" NDELSIIN! A S A T IS O R U E N A T U U L VA

Visan maatessa kempeleen maaperällä Niko on lähipiirin mukaan käyttänyt santtutölkkejä maksuvälineenä opiskelĳalounaista. Kippis!

Henkilökunta tarttui Robinia rinnuksista iloliemen pyöräyttäessä nuorikon vaakaasentoon, teekkaritalolla kohistaan. Toimitus palkitsee kuvasarjan lähettäjän 0,69€!

¨ JULKKIKSET: KILLAN KOHUBLONDI SEKA ¨ POVIPOMMI "MOKKITIE FT. WIZ KHALIFA" ¨ TUTUN WISKARIN SEURASSA!! HITISTA

KIA ITSEVARMANA OULANGALLA: "PUOLUKKA!"

Kia kohautti kenttäkurssilla rohkealla ulostulollaan määrittäessään ennen vaivaiskoivuna (Betula nana) tunnetun varvun puolukaksi (Vaccinium vitis-idaea). Tiedeyhteisö tuomitsee laajasti kommentin.

TOIMITUS PALKITSE E

Trio nähtiin poistuvan yökerhosta eri teitä. Tapauksen jälkeen naiset ovat tiedettävästi vaihtaneet hiustyylejä, liekö julkisuutta pakoillen! Lehdykän toimitus pitää lukĳat ajantasalla.

¨ ¨ ¨ SOTKU SANITEETTITILOISSA: "VITUN IDIOOTTI!!" SENJAN SIETAMATON Killan vuosĳuhlilla vielä tunnistamaton henkilö pyöräytti hotellihelpotuksessa valtaistuimen nurin! Tilanne ei jäänyt Senjalta huomaamatta...

Lehdykkä

LABRASSA

POIKKEUS T

ILANNE!!

Toimitus myöntää arvonimen Pepille suorituksestaan kaarlenholvin tanssilattialla nostaessaan useamman kaiteen juomatelineessä rivissä olevan tuopin nestepintaa. Tekniikkaa kadehtii prameinkin kahdeksankanavainen automaattipipetti!

¨ LAATOITUS LEHDYKAN LISENSIAATIT: PEPPI JA KATSU!!

Vetokaapin luukku on ammottanut avonaisena ja kaapissa levänneet RNA eristeet lepattaneet saastaisessa labrailmassa valtoimenaan. Epäilty on tiedossa, labrassa kuiskitaan.

¨ ¨ ¨ PISTI "HARSKI KULMAPONTTO" ¨¨ PYORALLE!! ¨¨ POIKIEN PAAT

???

Katsun opinnäyte annettiin Tuiran S-marketin edustalla ja palkinto napsahtaa suojalasien käytöstä! Toimitus kannustaa suojauksen käyttöön.

Kiitokset vinkkien ja kuvien lähettäjille sekä erityisesti jutussa esiintyville Kolmikolle selvisi myöhemmin pöntön skandaalinkäryisille kuuluvan puukiipĳälle ja kaikki kiltalaisille! pääsivät jatkamaan ornitologisia harrastuksiaan normaaliin tapaan.

Syntaksis

Pistä muistiin!!! Hurjaa meininkiä!!!

Lehdykkä

LA L U N I S Onko

WAPUN RYYPÄTYIN LAKKI Lehdykkä palkitsee wapun ryypätyimmän lakin!! Eli jos vapun jälkeen lakkisi näyttää kuin se olisi tippunut tiikerihäkkiin ja haisee siltä kuin… no, olisit juhlinut vappusi Oulussa, niin nyt sillä saa katu-uskottavuuden lisäksi Lehdykän toimituksen ruhtinaallisen palkinnon (paljastetaan (päätetään) myöhemmin). Laita vapun jälkeen kuva lakistasi tulemaan toimitukseen päin!

KISASSA ON KAKSI SARJAA FUKSIT ja MUUT Verrokkina päätoimittajan lakki!!!!

Voittajat julkaistaan syksyn Lehdykässä!

Syntaksis

Lehdykkä

Tekĳä: Kaivonen Oletko koskaan miettinyt mikä Laviksen biisi kuvastaa sinua? Ensimmäinen sana, jonka löydät kertoo sinun biisisi. pääset tarkastamaan biisin QR-koodin takaa. Tekemistä kaipaavat voivat etsiä kaikki sanat, 22 vaakaan ja 14 pystyyn.

Syntaksis