“I’m going on an adventure!” -Bilbo Reppuli, Odottamaton matka, 2012
Kaamosvaellus ensikertalaisen vaeltajan silmin Teksti: Sameli Piirto, Kuvat: Rasmus Hindström
29.12: Yön yli ajetun matkan jälkeen soopabussi jätti pikku tiimimme (Stiina, Rasmus, minä) Kilpisjärven kupeeseen. Heilautin rinkan selkääni ja puhkuin intoa tulevasta koettelemuksesta. 5 kilometriä ylämäkeä, pluskeli, 15cm lunta metsäsuksen pohjassa oli vaelluksen karmea alku, jonka taistelimme hammasta purren. Tätä seurasi hyytävä tunturiylängön lumimyräkkä, joka raapi ylämäessä kastuneen takkini läpi selkäpiitäni kuin kylmät kynnet. Ilon hetki tällä tuskien taipaleella koitti, kun lipesimme hetkeksi Norjan puolelle ja lauloimme Rammsteinin Ausländeria. Loppujen lopuksi löysimme Saarijärven rantakivikon seasta autiotuvan, ensimmäisen kohteemme. Lounastermoksen hernari ja kuiva vaatekerta palautti tämän epätoivoisen otuksen voimia sen verran, että suostuin partioni konkarien ehdotukseen jatkaa 10km alkutaipaleen jälkeen vielä 8km Kuonjarjoen ylelliseksi kuvailtuun autiotupaan. Onneksemme sää tyyntyi iltataipaleelle eivätkä korkeuskäyrät olleet yhtä armottomia kuin aamupäivästä. Matkaan tuli kuitenkin uusi haaste: lumivyöryjen varominen. Tunsimme useita kertoja, kuinka kymmenien neliömetrien laajuinen lumilaatta vajosi suksiemme alla ja kuulimme kaukaisista tuntureista ukkosmaista jyrinää, kun lumilaatat vyöryivät raa’lla voimalla rinteitä alas. Pääsimme hautautumatta Kuonjarjoen tuvalle ja asetin kaikki märät varusteeni kuivumaan katonrajaan. Stiina ja Rasmus valmistelivat meille päivällisen perunamuusista ja possunkyljestä ja jälkiruoaksi kaakaota. Tämä ehtoollinen maistui tavattoman ihanalta.
13
Lehdykkä
