unohtumaton aikakausi

Venäjänliikenne – unohtumaton aikakausi

Lasse Södergårdilla on monia muistoja tien päältä, erityisesti Norjasta ja Venäjältä. Taulussa näkyy yksi hänen ajoneuvoistaan ja saavutetusta eläkeiästä huolimatta työskentelee hän edelleen syksyisin ja keväisin.

Paljon ehtii tapahtua kolmen vuosikymmenen aikana ja monelle aikaisemmista kuljettajista 90-luku erottuu erityisellä tavalla. Juuri siihen Venäjänliikenne huipentui. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alkoi liikennöinti itään suurella voimalla ja näennäisesti ehtymätön virta herkkuja rahdattiin joka viikko Moskovaan ja Pietariin.

Joskus matkat olivat tavallista jännittävämpiä – sen todistavat muiden muassa Lasse Södergård, Jan Gullans, Johan Rosenqvist, Göran Sandås ja Kurt Löfqvist. He olivat mukana alusta asti ja tarinoita näistä ajoista riittää.

– Yksi liikennöitsijöistämme törmäsi kerran, ennen jouluaattoa, valetullimiehiin, jotka vaativat häneltä 60 000 mk, aloittaa Kurt Löfqvist, yksi Scandic Transin perustajajäsenistä ja yrityksen ensimmäinen toimitusjohtaja. Tilanne ratkesi ennen kuin ehdin paikalle shekin kanssa mutta kun autoa oltiin hakemassa, oli lasti kadonnut. Auto vapautettiin takavarikosta ja saatiin vasta pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen ulos Venäjältä alkutalvesta seuraavana vuotena.

Paitsi margariini, oli myös suklaa ja jäätelö haluttua Venäjän markkinoilla. Venäjällä oli paljon uusrikkaita ja heillä oli varaa kuluttaa. – Töitä oli vaikka kuinka paljon, muistaa Lasse Södergård, joka nyt on eläkkeellä ajettuaan ulkomaanliikenteessä 43 vuotta.

Venäjän aikakausi kesti vuodesta 1991 vuoteen 1999 ja päättyi ruplan romahdettua, jolloin suuri osa ostovoimasta katosi. Södergård muistaa nämä vuodet parhaana aikana työelämässä. – Ruplan romahdus ja kasvava kilpailu eivät olleet ainoita syitä liikenteen vähenemiseen, jatkaa Kurt Löfqvist. Yksi meille tärkeä syy oli Scandic Transin auton takavarikoinnin riski, sen ylittäessä rajaa, koska heidän näkemyksensä mukaan auto, joka oli ollut takavarikossa, oli ajettu laittomasti ulos maasta.

Tietysti Venäjän liikenteessä oli myös huonoja puolia. – Koskaan ei tiennyt kauanko rajalla joutuu odottamaan ja pisin jonotusaikani oli 38 tuntia. Jono saattoi pahimmassa tapauksessa alkaa jo Kotkasta, jatkaa Södergård.

Suuri osa jonotusajasta omistettiin korttipeleille terminaalissa tai lepäämiseen hytissä. – Järjestelmä toimi siten, että kaksi kilometriä pitkä pätkä ei-kenenkään-maalla täytettiin ensin,