vuosikymmentä taustapeilissä

Scandic Trans – kolme vuosikymmentä taustapeilissä

Kolme vuosikymmentä taustapeilissään viettää Scandic Trans tänä vuonna 30-vuotisjuhlavuottaan. Viidestä liikennöitsijästä, jotka liittyivät yhteen ja perustivat yrityksen 1990 on jäljellä kaksi. Yrityksessä on heidän kanssaan nyt noin kolmekymmentä uutta omistaja- ja sopimusliikennöitsijää, jotka ovat kaikki aktiivisia liikennöitsijöitä. Yrityksen toiminnan kulmakivet ovat jatkossakin samat kuin 30 vuotta sitten – modernin kaluston avulla varmistaa, että lähetykset saapuvat perille muuttumattomina ja oikeaan aikaan. Yhteiskunta on muuttunut paljon, sen huomaavat erityisesti he jotka ovat olleet mukana alusta asti. Tässä muutamia helmiä muistojen syövereistä.

Olin viikonloppuostoksilla Prismassa, kun ensimmäisen kerran näin siellä ruotsalaisia kakkuja pakastealtaassa. Kuka on kuljettanut nuo tänne, ihmettelin aluksi. Otimme yhteyttä ruotsalaiseen myyjään ja seuraavana perjantaina me lastasimme niitä kuljetusta varten Suomeen.

Göran Sandås

Muistan, kun olin tulossa Moskovasta ja jatkoin edelleen Fleniin Ruotsiin samaan aikaan kun jääkiekon EM-kisoja pelattiin keväällä 1995. Kaikki autot, jotka jonottivat terminaalin edessä Katajanokalla Helsingissä, soittivat torvea yhteen ääneen joka kerta kun tuli maali ja kukaan ei voi unohtaa lopputulosta 4-1.

Jan Gullans

Sinä aikana, kun käytimme NMT-puhelimia, ei kotiin voinut ottaa yhteyttä Venäjältä – puhelimet eivät toimineet siellä. Paitsi ohikulkutiellä Novgorodin ulkopuolella, jossa sattumalta huomasimme, että voimme soittaa kotiin – Tanskan kautta. Miten se oli mahdollista jäi mysteeriksi mutta kaikki tiesivät siitä.

Johan Rosenqvist

Onnistuimme erittäin hyvin Turun terminaalin käynnistämisessä – se oli parasta, mitä oli tapahtunut yritykselle. Saimme parhaan sijainnin ja kaikki tietävät missä se sijaitsee. Ensimmäiset kirjoituskoneet ostimme toimistolle Raisiosta ja muistan vieläkin, kuinka vaihdoin lipun itsenäisyyspäiväliputuksen jälkeen. Nostin Scandic-lipun väärin ja kotka oli väärinpäin – mutta siellä se liehui.

Veijo Kitula