rakennettu helppouden, mukavuuden ja sujuvuuden logiikalle. Liikkumiseen kannustaminen on vähän sama asia kuin ottaisi tikkarin pois lapsen suusta. Liikkumisohjelmassa on todettu, että liikkuminen on liikuntaa tärkeämpää. Tietenkään lähtökohtana ei ole asettaa liikkumista ja liikuntaa vastakkain. Molempia tarvitaan ja ne ovat eri asioita. On itsestään selvää, että arvostamme liikunnan merkitystä niin ilon, sosiaalisuuden, terveyden, fyysisen kunnon kuin mielenterveyden näkökulmista. Tiedämme senkin, että säännöllisen reippaan ja rasittavan hikiliikunnan terveysvaikutukset ovat kaikista vankimmat. Kaikki eivät kuitenkaan koskaan tule harrastamaan vapaa-ajan hikiliikuntaa. Toisekseen, vaikka merkittävä osa kaupunkilaisista käy liikkumassa vapaa-ajallaan, osan heistäkin kokonaisaktiivisuus on huolestuttavan alhaisella tasolla. Kolmanneksi valtaosa meistä istuu liikaa. Hienosäädön sijaan on uskallettava hakea laajaa ajatusmaailman muutosta. Kaikki liike on hyvästä. Saan paljon palautetta siitä, että osa ihmisistä ei koe yltävänsä liikuntasuosituksiin. Moni on luullut, ettei vähäisillä arjen askeleilla ole todellisuudessa merkitystä. Liikuntakampanjoinnin ja -hankkeiden suurin ongelma on ollut se, että ne ovat kyenneet tavoittamaan jo valmiiksi aktiivisia ihmisiä. Palaute ohjelman viestinnästä ja markkinoinnista on hyvää. Aktiivisuus sosiaalisen median kanavissa on kasvanut ja verkkosivut toimivat liikkumisen palvelujen kokoavana tarjottimena, jollainen Helsingistä on puuttunut.
ISO LAIVA KULKEE SAMAAN SUUNTAAN Olen analysoinut kaupungin tulokulmaa liikkumiseen. Kaupunki voi olla infran rakentaja, kaupunkiympäristön moderni kehittäjä, ohjatun liikunnan järjestäjä, tietoisuuden ylläpitäjä ja muuttaja, kannustaja ja ohjaaja, kansalaistoiminnan ja järjestökentän tukija, kasvattaja, sivistäjä ja terveyden lukutaidon ylläpitäjä. Ajatus kulkee helposti liikunnanohjaukseen ja pallo kenttiin, jotka toki liikuttavat merkittävää osaa kaupunkilaisia. Koska haluamme tavoittaa erityisesti vähän liikkuvat, olennaista on operoida niissä yhtymäkohdissa, joissa ihmiset tavoitetaan laajasti. Esimerkiksi neuvolat tavoittavat pienet lapset lähes 100-prosenttisesti. Pääasia on, että iso laiva kulkee samaan suuntaan. Helsingin liikkumisohjelman tavoitteena on, että kaikki toimialat kannustavat ja opastavat hellästi, mutta määrätietoisesti liikkumiseen. Suurin ajatus kaupungin henkilöstölle on ollut ymmärrys liikkumisesta. Lapsista 90 prosenttia harrastaa liikuntaa, lähes kaksi kolmannesta liikkuu liikuntaseuroissa, mutta vain 10 prosenttia 8-luokkalaisista täyttää liikuntasuositukset. On tärkeää mahdollistaa liikuntaharrastus kaikille, mutta paljon välttämättömämpää on vahvistaa liikkumista osana elämää.
OBJEKTIIVISET MITTAUKSET AJURINA Uskallan väittää, että jos tieto ihmisten liikkumisen kokonaismäärästä ei olisi täsmentynyt objektiivisilla liikemittauksilla, liikkumattomuuden ongelmaan ei olisi herätty – eikä meillä välttämättä olisi esimerkiksi liikuntapoliittista selontekoa. Aikuisväestön vapaa-ajan liikuntamäärä kasvaa lievästi kyselyiden mukaan. Helsinkiläiset harrastavat yleisemmin säännöllistä kuntoliikuntaa kuin suomalaiset keskimäärin. Tältä pohjalta voisi ajatella, että homma on kunnossa. Kuitenkin vain joka viides aikuinen liikkuu suositusten mukaisesti. Monet kyselytutkimukset osoittavat myönteistä kehitystä vapaa-ajan liikunnassa. Samalla kuitenkin esimerkiksi varusmiesten fyysinen kunto on laskenut ja elintapasairaudet ja ylipainoisuus ovat yleisiä. Objektiivinen tieto auttoi ymmärtämään, mistä oikeasti on kysymys. Se helpottaa toimenpiteiden perustelua sekä väestötasoisesti että poikkihallinnollisesti.
TAUSTALLA VALVEUTUNEET PÄÄTTÄJÄT Liikkumisohjelmia suunnitellessa nostan esiin strategian merkityksen. Strategia on ohjekirja, jonka toteuttamista resursoidaan ja toteutumista seurataan ja arvioidaan. Helsingin kaupungin strategia kohdentaa toimia nykyajan monimutkaisiin ongelmiin, kuten nuorten syrjäytymiseen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja liikkumiseen. Valveutuneet päättäjät riittävin taustatiedoin varustettuna nostavat liikkumisen edistämisen sen vaatimille hartioille. Toisaalta yhtä tärkeää on ihmisten motivointi siihen, että kaikilla on annettavaa asiaan. Paras osaaminen ei olekaan aina itsellä. Näkisin, että kotitehtävät kannattaa tehdä huolella: luoda tilannekuva ja tavoitteisto hyödyntäen tietoa ja kokemusta laaja-alaisesti. Mikäli tavoitteena on arki- ja hyötyliikkumisen lisääminen ja istumisen vähentäminen, ensimmäinen toimenpide-esitys tuskin liittyy liikuntajärjestelmän hienosäätöön. Näen liikkumattomuudessa yhtymäkohdan ilmastonmuutokseen, joka presidentti Sauli Niinistön sanoin ”tuo meille kaikille luopumisen vaadetta”. Mielestäni hän osuu uudenvuodenpuheessaan oikeaan siinä, että vaikka ”aineellisen yltäkylläisyyden ja jatkuvan kasvun aika on muuttumassa, sen ei tarvitse tarkoittaa hyvinvoinnin loppua. Meidän on kyettävä uudelleen määrittelemään, mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme. Ihminen on sopeutuva ja kekseliäs. Uusi hyvä voi siten olla entistä parempi.” Voihan se olla, ettei tässä onnistuta, mutta ainakin on yritetty. Mikään ei muutu, jos jatketaan vaan samalla tavalla.
Lue lisää www.helsinkiliikkuu.fi
15