{' '} {' '}
Limited time offer
SAVE % on your upgrade.

Page 1

1 · 2019

Kipinät Tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta

10

Liikunta­politiikka murroksessa

8 24

KKI 25 vuotta, tarina yksissä kansissa

Kiitos Kipinöiden lukijoille


Kipinät SISÄLLYS 1 · 2019

3 4 6 7 8

Pääkirjoitus: Hopeahäitä Terveysliikunnassa tapahtuu Tutkittua tietoa Kolumni: Liikuntakampanjointi – muuttumaton muuttuvassa maailmassa? Tarinan kirjoittaminen avasi KKI:n huikean merkityksen

10 Ovatko liikkumisohjelmat 2020-luvun ilmiö?

12 Helsinki liikkuu – miten se tehdään? 16 Elintapaohjaus ottaa reippaita askelia Etelä-Savossa

18 Naurua ja rytmiä elämään! 20 Kunnon Laiva 2019 22 Työpaikalta terveyttä elämään – uudella

18

Sosiaalinen sirkus tukee nuoria mielenterveyskuntoutujia

svingillä

24 Tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta yksissä kansissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan

28 Terveysliikunnan verkosto koolla Lahdessa 30 Jokainen on oman onnensa

16

Etelä-Savossa elintapaohjaajat muodostavat toisiaan sparraavan ja säännöllisesti kokoontuvan verkoston

22

Toiminnan, talouden ja työhyvinvoinnin johtaminen yhdessä tukevat henkilöstön terveyttä

32

Liikuntaneuvonta edennyt huimin harppauksin viime vuosina

keskushyökkääjä

32

Missä mennään liikuntaneuvonnassa? Liikuntaneuvonnan huikea kasvutarina

33 Motions Gnistan 36 Liikunnan aluejärjestöjen terveysliikuntaverkosto

37 KKI-ristikko 38 KKI-materiaalit 39 Materiaaliuutuudet

Kipinät

Tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta

Tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta. JULKAISIJA Kunnossa kaiken ikää -ohjelma, Lutakonaukio 1, 40100 Jyväskylä. TOIMITUSKUNTA Katri Siivonen, Jyrki Komulainen, Sari Kivimäki, Miia Malvela, Tanja Onatsu, Laura Pajunen, Anna Puurunen, Anna Suutari ja Katariina Tuunanen. VASTAAVA TOIMITTAJA Katri Siivonen, puh. 050 441 3692 katri.siivonen@likes.fi. ULKOASU Kotisaari Graphic Management Oy. KANNEN KUVA Jiri Halttunen. PAINO Forssa Print Oy. 24. vuosikerta. ISSN-L 1239-1689. ISSN 1239-1689 (painettu). ISSN 2242-864X (verkkojulkaisu).

KUVA: MARIA RANTALA

2

KKI-toimistolaiset Laura Pajunen (vas.), Jyrki Komulainen, Anna Suutari, Katariina Tuunanen, Tanja Onatsu, Sari Kivimäki, Miia Malvela, Anna Puurunen ja Katri Siivonen.


PÄÄKIRJOITUS

Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelman startista on vierähtänyt jo 25 vuotta. Päämääräksi asetettiin jo alussa rakenteisiin ja toimintakulttuureihin vaikuttaminen, jotta työikäinen väestö liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Lähtökuopissa ajatus oli varsin innovatiivinen, vaikka aikalaistoimijoiden näkökulmasta KKI-ohjelman toiminta voitiinkin nähdä tarpeettoman myymisenä haluttomille. Ohjelmassa etsitään edelleen uusia toimijoita ja toimivia malleja tukemaan fyysistä aktiivisuutta ja sen mahdollistavaa toimintakulttuuria. Nyt siis vietetään opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön jo 1990-luvulla syntyneen aatteen, poikkihallinnollisen valtakunnallisen aikuisliikunnan toimintaohjelman perustamisen, hopeahäitä. KKI-ohjelma on saanut kansainvälistä huomiota uudenlaisella rennolla otteella toteutetusta kampanjatyylistään. Huomiota on herättänyt muun muassa erityisesti se, että riskien, syyllistämisen ja saarnaamisen sijaan on etsitty myönteisiä tapoja johdatella esimerkiksi miehiä pysyviin liikunta- ja ravitsemustottumusten muutoksiin. Aihe on ollut myös akateemisessa mielessä varsin aktuelli. Vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa käsiteltiin varsin perusteellisesti SuomiMies-kampanjan merkitystä muutosmotivaation herättelyssä. KKI-ohjelman tukemat hankkeet liikuttavat vuosittain kymmeniätuhansia työikäisiä. Hankkeissa saadut kokemukset ovat synnyttäneet moniin kuntiin pysyviä terveysliikuntapalveluja tuottavia verkostoja. Oiva esimerkki vahvasta yhteistyöstä on eri kuntasektoreiden kanssa rakennettu moniammatillinen liikuntaneuvonnan palveluketju. Tällä hetkellä liikuntaneuvonnan toteutus on vakiintunut jo 123 kuntaan. KKI:n liikuntaneuvonnan toimenpiteet vuodelle 2019 ja tuleville vuosille perustuvat liikuntaneuvonnan nykytilassa ilmenneisiin kehittämistarpeisiin sekä varikolle liputettuihin maakunta- ja soteuudistuksen haasteisiin muun muassa yhdyspintapalvelujen toteutuksessa. Toimintakykyä työelämään -kokonaisuudessa on käynnistynyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon kehittämishankkeita, joihin on sisällytetty konkreettiset mittarit vaikutusten todentamiseksi. Hankkeet ovat keskeinen osa toimenpiteiden kehittämistä ja jalkauttamista etenkin sairaanhoitopiirien henkilöstön työ- ja toimintakyvyn edistämisessä, johon sisältyy myös laajamittainen KKI-tapahtumapäivä mittauksineen 16 sairaanhoitopiirissä syyskuussa 2019. KKI-ohjelman arvioinnissa TEHYLI-olosuhderyhmään liittyvän työn todetaan onnistuneen tavoitteissaan ja myötävaikuttaneen arkiliikunnan ja olosuhteiden edistämiseen. Olosuhdetyössä KKI:n roolia sillanrakentajana kiitellään mukana olleiden toimijoiden keskuudessa. Uusi toimenpideohjelma tuleville vuosille mahdollistaa syvällisemmän yhteistyön yhteisten konkreettisesti poikkihallinnollisten toimenpiteiden muodossa. Kiinnostavien terveysliikunta-aiheisten juttujen ja tarinoiden aika ei ole ohi. Niiden muoto ja kanavat vain vaihtuvat. Vuonna 2019 valmistaudutaan suureen KKI-ohjelman kanavauudistukseen, joka tarjoaa julkaisualustan myös Kipinöiden jutuille verkossa. Liian vähäinen päivittäinen fyysinen aktiivisuus on yhteiskunnassamme edennyt jo vaiheeseen, jossa liikkumisen sijaan mitataan, kuinka kauan istut päivittäin. Yksilön kannalta liikunnan liian terveysperusteinen medikalisointi vie ajatukset liikunnan perimmäisestä tarpeesta. Ennen kaikkea liikunta edistää yhteisöllisyyttä, antaa elämyksiä ja, sitä paitsi, on pääsääntöisesti kivaa.

KUVA: JIRI HALT TUNEN

Hopeahäitä

JYRKI KOMULAINEN ohjelmajohtaja KKI-ohjelma

”Riskien, syyllistämisen ja saarnaamisen sijaan on etsitty myönteisiä tapoja johdatteluun.”

3


s s a n n u k i i l s Tervey

u u t h a a ta p TEKSTI: MIIA MALVELA, KUVA: ARI LEHTOLA

AKT, ALT ja KKI panostavat kuljetusalan ammattilaisten hyvinvointiin Kuljetusalan ammattilaisen työ­paikka on liikkuva – usealla pyörällä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n, Auto­ liikenteen Työn­antaja­liitto ALT:n sekä KKI-ohjelman Liikkuva työpaikka -hanke tarjoaa kuljetusalan ammattilaisille henkilökohtaisen ohjauksen ja keinoja oman fyysisen kunnon ja ruokailutottumusten kohennukseen. Tavoitteena on vahvistaa työkykyä ja terveyttä lisääviä toimintatapoja sekä kuljetus­alan ammattilaisilla että kuljetusalalla yleensäkin. Kymmenen kuljetusalan ammatti­laista eri puolilta Suomea on lähtenyt mukaan kohentamaan omaa hyvin­vointiaan. Ammatti­kuljettajien työ on erittäin vastuullista, itsenäistä vuorotyötä. Työ luo haasteita fyysisen aktiivisuuden ylläpitoon, ja ruokailu­mahdollisuudet ovat usein rajalliset. Huoli kuljettajien hyvinvoinnista kosketti sekä AKT:tä että ALT:tä. AKT kokosi pilottiryhmän KKI-ohjelman vastatessa hankkeen käytännön toteutuksesta. Ryhmän toiminta käynnistyi yhteisellä tapaamisella tammikuussa. Kokemuksia kuullaan matkan varrella ja hankkeen päätös on Linja-autopäivillä Lahdessa 28.9.2019.

4

Ammattikuljettajien henkilö­kohtai­sena ohjaajana toimii Päijät-Hämeen Liikunnan ja Urheilun liikunta­neuvoja, jota osallistujat tapaavat säännöllisesti joko etä­yhteydellä tai kasvotusten. Liikunta- ja elintapaneuvonnan ohjauksessa on lähdetty liikkeelle osallistujien omista lähtökohdista ja tarkoituksena on, että jokainen löytää jakson aikana itselleen ja omaan arkeensa sopivat keinot fyysisen kunnon ja elintapojen osalta. Toiminta pitää sisällään myös lääkärintarkastuksen, alku- ja seurantamittaukset sekä yhteiset tilaisuudet, joissa aiheina ovat painonhallinta, liikunta ja lepo. Lisäksi arkista aktiivisuutta ja unen laatua mittaava sormus on käytössä hankkeen aikana. Ammattikuljettajille suunnattu Liik­kuva työpaikka on yksi KKI-ohjelman yhteistyömuoto ammatti­liittojen kanssa. KKIohjelma tekee yhteistyötä useiden valtakunnallisten kumppaneiden sekä ammattiliittojen kanssa. Yhteistyön avulla vahvistetaan työkykyä ja terveyttä lisäävien toiminta­tapojen leviämistä ja juurruttamista työpaikoille.


Liikuntaneuvonta terveydenhuollon tilastoissa

KKI:n materiaalia Terveyskylän liikuntasisällöissä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut 1.1.2019 päivitetyt Avohilmon tilastokoodit julkiseen terveyden­huoltoon. Perusterveydenhuollon avohoidon ilmoitus on osa laajempaa sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusjärjestelmäkokonaisuutta. Uusimmassa päivityksessä saatiin tilastokoodit liikuntaneuvonnalle. Koodisisältönä on keskustelu liikuntatottumuksista ja ohjaus liikuntapalveluihin sekä prosessinomainen liikunta­­elintapa­ohjaus. Koodit auttavat kehittämään terveyden­huollon valtakunnallisten tilastojen ajantasaisuutta ja yhte­näisyyttä, joiden myötä tiedot ovat vertailukelpoisia eri toimintayksiköiden ja ajankohtien välillä.

Terveyskyla.fi avaa kevään aikana Liikunnan aloittamisen omahoito-ohjelman. Kohderyhmänä ovat liikuntaa aloittelevat henkilöt, joilla ei ole terveydellistä estettä omatoimiselle liikunnan harrastamiselle. Omahoito-ohjelmassa käyt­täjä etenee omatoimisesti. Ohjelmassa hän saa tietoa terveys­kunnon eri osa-alueista ja niiden kohentamisesta sekä pohtii omaa liikkumistaan tehtävätyöskentelyn kautta. Terveyskylässä toimii myös Painon­ hallinta­t alon uusi valmennus­a lusta, Terveys­laihdutus­valmennus, johon pääsee lääkärin lähetteellä. Kun lähete on hyväksytty, potilaalle avataan vuoden kestävä hoitopolku, jossa käsitellään painon­­hallintaa eri näkö­kulmista. Tausta­­ teoriana on hyväksymis- ja omistau­tumis­ terapeuttinen näkökulma. Potilas etenee ohjelmassa viikoittain tehtävätyöskentelyn kautta ja hänellä on tukenaan omavalmentaja. Molemmissa alustoissa on mukana KKI:n terveys­liikunta­materiaalia asiak­kaan liikunnan aloittamisen tueksi.

Rakasta selkääsi!

Lisätietoja: www.terveyskyla.fi

Selkäliitto kannustaa huolehtimaan selästä ja suhtautumaan siihen rakastavasti. Pienilläkin teoilla voi vaikuttaa selän hyvinvointiin. Selkäliiton #rakastaselkääsi-haaste kannustaa jakamaan somessa omia vinkkejä ja tekoja selän hyvinvointiin. Selkäkanava.fi puolestaan tarjoaa monipuolisia ohjeita, taukojumpppia ja harjoitusvideoita selän huoltoon. Rakasta selkääsi – se kannattaa. Sinua.

Lisätietoja: www.selkakanava.fi

selkakanava.fi

Kuva: Jiri Halttunen

#rakastaselkääsi

5


Liikuntavalistus tarvitsee rohkeutta ja monipuolisuutta Maria Rantalan Turun yliopiston Suomen historian väitöstutkimus osoitti, että suomalaisissa liikuntakampanjoissa on keskitytty pääasiassa kuntoon, terveyteen ja positiivisiin näkökulmiin. Rantala tarkasteli suomalaista liikuntavalistusta sekä suomalaisten kuntoliikuntajärjestöjen organisoitumista ja toimintaa vuosien 1941–2010 välisenä aikana. Rantalan tutkimus kohdistuu rajapintaan, jossa liikunnan edistäjät ovat pyrkineet kohtaamaan liikuntakulttuurin ulkopuolelle jääneitä ja jättäytyneitä. Aineiston analyysi osoittaa, että kampanjoiden varovaisuus on johtanut melko laimeaan ja yksipuoliseen asioiden esittämistapaan. Käytetyimpiä liikunnan puolesta esitettyjä argumentteja ovat olleet terveys ja kunto. Fyysisen passiivisuuden terveysriskejä kuvataan liikuntavalistusaineistossa vain harvoin. Kampanjoissa ei

tarjota ratkaisuja arkiliikkumisen pulmiin eikä suomalaisia kannusteta liikkumaan sisätiloissa tai huonolla säällä. Rantala esittää monipuolisuutta, rohkeutta ja nokkeluutta liikuntakampanjointiin. Rantala analysoi 710 liikuntakampanjajulistetta vuosilta 1941–2010 kuvatutkimuksen keinoin. Analyysi kohdentui tapoihin, joilla julisteissa esitettiin yhtäältä liikunta ja liikkujat sekä toisaalta fyysinen passiivisuus, vähän liikkuvat ja liikkumattomuuteen yhdistetyt asiat.

Tutkimus Rantala M. 2019. Ylös, ulos ja lenkille! Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntakampanjajulisteet vuosina 1941–2010.

Mielen hyvinvointi, motivaatio ja usko omiin kykyihin saavat liikkumaan Mielen hyvinvointi ennustaa keski-ikäisten vapaa-ajan liikuntaan osallistumista. Liikuntaharrastuksesta löydetty sisäinen motivaatio ja usko omiin kykyihin lisäsivät liikuntaharrastamisen jatkuvuutta, todetaan Tiia Kekäläisen Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden väitöstutkimuksessa. Erilaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin, kuten liikuntalajeihin, matkailuun, kulttuuriin ja luoviin harrastuksiin panostavat keski-ikäiset ja ikääntyneet arvioivat mielen hyvinvointinsa ja terveytensä pa-

6

remmaksi kuin vähemmän näihin aktiviteetteihin osallistuvat ikätoverinsa. Kun aiemmin vähäisesti liikuntaa harrastaneet ikääntyneet osallistuivat yhdeksän kuukauden ajan säännölliseen ohjattuun voimaharjoitteluun, fyysisten hyötyjen lisäksi myös heidän elämänhallinnan tunteensa lisääntyi ja he alkoivat nauttia harjoittelusta. Harjoittelusta nauttimista kuvastava sisäinen motivaatio sekä lisääntynyt usko omiin kykyihin harrastaa liikuntaa ennustivat voimaharjoittelun jatkamista tutkimuksen jälkeen.

Väitöstutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa käytettiin kolmea eri aineistoa: Suomi 2014 – Kulutus ja elämäntapa -postikyselyä, Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimusta ja Voimaharjoittelukerrat-satunnaistettua vertailukoetta.

Tutkimus Kekäläinen T. 2019. Leisure activities and well-being in midlife and older age: with special reference to physical activity and resistance training.


LIIKUNTAKAMPANJOINTI –

KOLUMNI

MUUTTUMATON MUUTTUVASSA MAAILMASSA?

KUVA: JOUNI KALLIO

Liikuntakampanjoiden ja -ohjelmien tavoitteena on yleensä muuttaa kampanjoinnin kohteiden ajattelua ja käyttäytymistä sekä organisaatioiden toimintakulttuureja. Mutta olisiko seuraavaksi otettavakin tavoitteeksi liikunnan edistäjien oman ajattelun ja käyttäytymisen muuttaminen? Tällainen kysymys nousi mieleeni, kun tutkin yli 700 liikuntakampanjaa, joita on organisoitu Suomessa 2. maailmansodan jälkeen. Tulos hämmensi: vuosikymmenet vaihtuvat nopeammin kuin suomalaisten liikuntakampanjoiden sisällöt, keinot ja viestit! Liikunnan edistäjät ovat kyllä hyödyntäneet nopeasti oman aikansa uusia välineitä, kuten radio- ja TV-kanavia, askelmittareita, verkkosivuja ja mobiilisovelluksia. Mutta valitettavan usein uusissa kattiloissa on tehty keitoksia vanhoilla resepteillä. Vielä 2000-luvullakin kampanjamateriaaleissa kävelevät, uivat, hiihtävät ja pyöräilevät matti meikäläiset ja elli esimerkit luonnossa ihanteellisissa olosuhteissa, hyväntuulisina laadukkaissa liikuntavarusteissa ja tietenkin yhdessä ystäviensä kanssa. Liikkumista argumentoidaan kunnolla, terveydellä, ystävillä ja hyvällä ololla. Jos mitään ei muuta, on turha odottaa toisenlaista lopputulosta. Mikäli liikunnan tai liikkumisen edistäjät eivät muuta omaa ajatteluaan, toimintatapojaan, kampanjoitaan ja niiden viestejä, on turha kuvitella, että kampanjoiden kohderyhmienkään ajattelu- tai liikkumistavat muuttuvat. Olisi siis jo aika muuttaa omaa käyttäytymistä. Mutta mistä aloittaa? Ensiksi voisi olla paikallaan tehdä ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos lopettaisimme heti kaikki aktiiviset liikunnanedistämistoimet. Romahtaisiko suomalaisten liikkuminen merkittävästi? Tuskin. Entäpä jos jatkaisimme tätä aikalisää kokonaisen kuukauden? Eipä siitäkään mitään valtavaa katastrofia syntyisi. Mutta jotain uutta ja vaikuttavaa voisikin syntyä, jos jatkuvan tekemisen ja touhuamisen sijaan istuttaisiinkin alas, pysähdyttäisiin hetkeksi ja mietittäisiin, mitä tällä kaikella tarmokkaalla puuhaamisella tavoitellaan. Mihin yritetään vaikuttaa? Kenen ongelmia tässä ratkaistaan, omia vai heidän, joihin ponMARIA RANTALA tevia toimia kohdistetaan? Ovatko tiedot kohderyhmien ajattelusta, arvoista, tarpeista ja käytviestinnän asiantuntija, tutkija täytymisestä riittävät? Millä perusteella valitaan juuri nämä keinot ja tavat vaikuttaa? Miten LIKES-tutkimuskeskus seurata kehitystä ja korjata tarvittaessa kurssia? Ensimmäinen ehdotukseni koski ohjelmien ja kampanjoiden käytännön toteuttajia. Toisen ehdotukseni suuntaan heille, jotka päättävät rahoituksesta. Suomalaiselle liikunnan edistämistoiminnalle on ollut erittäin tyypillistä lyhytjänteisyys. Toiminta tai kampanja on lähes poikkeuksetta lopetettu juuri siinä vaiheessa, kun kentällä suuremmat tekijäjoukot ovat vasta saaneet juonesta kiinni. Rahoitus on suunniteltu yleensä 2–5-vuotiseksi. Tämä on erittäin lyhyt aika, kun halutaan vaikuttaa pysyvästi ihmisten käyttäytymiseen tai organisaatioiden toimintakulttuureihin. Jatkossa toivoisin näkeväni ”Toivoisin näkeväni enemmän enemmän laadukkaita, pidempikestoisia ja hyvin rahoitettuja ohjelmia laadukkaita, pidempikestoisia ja ja kampanjoita nykyisen sirpaleisen rahoittamisen sijaan. Tulevaisuudessa liikunnan ja liikkumisen edistävät toimet ja tekihyvin rahoitettuja ohjelmia.” jät erottuvat toisistaan todennäköisesti nykyistä selvemmin. Meidän kaikkien etu olisi, että liikkumisen edistämisessä ei tehtäisi samoja pummeja, joita liikunnan edistämisessä on tehty sen yli satavuotisen historian aikana.

7


TEKSTI: TEKSTI: ULLA-MAIJA ULLA-MAIJA PAAVILAINEN PAAVILAINEN KUVA: KUVAT:MIKKO MIKKOKÄKELÄ KÄKELÄ

Tarinan kirjoittaminen avasi KKI:n huikean merkityksen

Kuivaksi arvioidusta työstä tuli jännittävä ja virkistävä sukellus terveyttä edistävän liikunnan syviin vesiin.

Kaksi vuotta sitten helmikuun seitsemäntenä päivänä viestintäpäällikkö Katri Siivonen lähetti minulle viestin, jossa hän kyseli sopivaa kirjoittajaa KKI-ohjelman historiikin tekijäksi. Vastasin saman tien, että mieleeni tuli pari sopivaa henkilöä, mutta tarjosin kuitenkin ensin itseäni: tarkoitukseni oli lopetella akuuteimpia mediatöitä ja siirtyä pitkäjänteisempiin projekteihin. Seuraavana päivänä Katri vastasi, että oli ajatellutkin minua, mutta ei tohtinut kysyä, koska saattaisin pitää projektia ”kuivana hommana”. ”Alustavasti meillä on ajatuksena ihan puhdas toteava historiikki”, Katri kirjoitti.

HILLITYSTÄ HISTORIIKISTA HURMAAVAAN TARINAAN Totta puhuen tuumin, että ”kuiva homma” esimerkiksi luovan kirjoittamisen välillä saattaisi hyvin sopia työsuunnitelmiini. Moni liikuntaelämän vaikuttaja oli minulle tuttu jo ennestään esimerkiksi edellisestä työstäni Sport-lehden päätoimittajana, jolloin olin päässyt pohtimaan kansalaisten liikuttamista. Kipinöiden kanssa yhteistyö oli ollut luontevaa. 25 vuoteen perehtyminen ei myöskään vaikuttanut liian vaativalta ajanjaksolta – olinhan itse elänyt tuota aikaa. Lisäksi olen ihminen, jonka suusta lipsahtaa sitä helpommin ”kyllä”, mitä haastavammasta hommasta on kysymys. Tuo kyllä-sana on johdattanut minut niin juoksemaan maratoneja kuin perustamaan uusia lehtiä: maaliin on päästävä, vaikka kuinka koskisi. Maaliskuussa tapasin ensimmäistä kertaa ohjelmajohtaja Jyrki Komulaisen. Yritin käyttäytyä hänen seurassaan hillitysti, kuten historiikin tekijän mielestäni kuului. Toukokuussa 2017 istuimme yhdessä Katrin ja Anna Suutarin kanssa Helsingissä Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama Marco Bjurströmin ravintolassa lounaalla ja pohdimme, Liikkeelle! Kunnossa kaiken keitä kaikkia tarinaan pitäisi ikää -ohjelman tarina 25 vuotta jututtaa.

julkaistaan kesäkuussa 2019. 8


Mikä on ollut KKI:n idea? Millaisessa roolissa verkostot ovat olleet? Millainen merkitys on ollut poliittisella roolilla? Kuinka poikkihallinnollisuus on toteutunut, entä muut tavoitteet? Olin pyörällä päästäni, mutta arvelin, että homma hoituisi ilman kommervenkkejä.

300 EUROA VERSUS POIKKIHALLINNOLLISUUS Kesäkuussa postiini saapui kaksi vaikuttavaa, ruskeaan voimapaperiin käärittyä pakettia: KKI:n materiaalia alkaen vuodesta 1994. Perehdyin niihin ja yritin hahmottaa kokonaisuutta, joka tuntui melko selkeältä, kunnes syksyllä antauduin haastattelujen pyörteisiin. Ensimmäisenä tapasin Timo Haukilahden. Seuraavaksi jututin sitten Jyrki Komulaista, joka lähes ensi töikseen ilmoitti, että tästä tehdäänkin sellainen opus, jota ei työnnetä vain hyllyyn pölyttymään. Sehän kuulosti mainiolta. Sovin tapaamisia kiivaaseen tahtiin, milloin haastateltavien työpaikoille ympäri Etelä-Suomea, milloin lähes toiseksi toimistokseni muotoutuneeseen Musiikkitalon kahvilaan Helsingissä. Välillä ajelin kevättalven auringonpaisteessa Mikkeliin tapaamaan ESLin Henttua, välillä historian paahteisimmassa toukokuussa Turkuun Pasi Kosken luokse, välillä harhailin harmaana tammikuun päivänä Tikkurilassa löytääkseni Lahden Ahkeran nokkamiehet. En valitettavasti päässyt Espanjaan jututtamaan Kaisa Saarentolaa, mutta hän lennähti muuttolintuna kesäksi Suomeen. Istuimme turinoimassa niin, että äänityslaitteeni tilttasi muisteloiden ja auringon kuumuudesta ja oli laitettava vartiksi jääkaappiin rauhoittumaan. Mitä enemmän tapasin KKI:n kanssa asiantuntijoina tai yhteistyökumppaneina toimineita henkilöitä, sitä syvemmälle sukelsin tarinaan. Toisinaan 300 euron hanketuet, poikkihallinnollisuus ja koulutuskiertueet – isot kokonaisuudet ja pienet yksityiskohdat – kietoutuivat yhdeksi tiukaksi vyyhdeksi, jonka otteesta yritin rimpuilla pintaan. Eri persoonilla oli myös omat tapansa hahmottaa KKI:n historiaa ja vastata kysymyksiin: toiset paiskivat käytännön työtä nyrkit savessa, toiset olivat niittäneet mainetta tutkijoina. Millaisiin henkilöihin sainkaan tutustua ja miten avoimesti he puhuivat! Laskujeni mukaan tapasin ja haastattelin yli 40 henkilöä. Purettavaa materiaalia kertyi satoja tunteja. Tiukimmassa vaiheessa en olisi selvinnyt tallenteiden syövereistä ja muistiinpanoistani ilman tarmokasta opiskelijaa Kialiina Tonttilaa, joka hyvästä sydämestään antautui assistentikseni ja joutui kuuntelemaan epätoivon puuskiani, jotka välillä yllättivät. Tuollaiset puuskat ovat tuttuja aina isommissa kirjoitustöissä. Siinä mielessä KKI:n tarina ei poikennut fiktiivisen romaanin kirjoittamisesta, vaikka vaatikin pysyttelemistä tiukasti faktassa. Henkilöiden haastattelut olivat niin mielenkiintoisia, että toteavasta historiikista päätettiin siirtyä tapahtumarikkaaseen tarinaan.

TULEEKO TÄSTÄ 10-OSAINEN SARJA? Materiaalia oli nimittäin kertynyt kestokassikaupalla. Kuljetin kasseja mukanani Helsingin työhuoneeni ja maaseutukotimme välillä. Katri Siivonen oli jäänyt äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Välillä Jyrki Komulainen luki tekemiäni haastatteluja ja kannusti eteenpäin. Katri palasi vauvavapailtaan ja ryhtyi asiansa osaavan kustannustoimittajan rooliin. Ruoska ja punakynä alkoivat viuhua yhä tiuhemmin. Uusia haastateltavia löytyi aiempien lisäksi vielä kymmenkunta. Koska Katrin kohtaaminen saattoi minut aina seesteiseen kyllä tästä selvitään -tilaan, liimasin hänen kuvansa seinälleni mieleni maadoittajaksi. Olin ehtinyt sopia toiveikkaasti muitakin töitä, ja kalenterini killitteli pullollaan kuin täysikuu taivaalla. Sen paisteeseen ei passannut jäädä makoilemaan. Vierailin Jyväskylässä KKI:n toimistolla, jonka henkilökunta oli pukeutunut glitteriin tarjotakseen minulle arjen keskellä vähän glamouria. Huokailimme arkistoista löytyneiden satojen kuvien äärellä: Onko tuossa Sale Stadikalla? Pyykön ”en edes pidä saunomisesta” Mika nuorna miesnä? Anssi ilman paitaa? Jututin, kirjoitin ja editoin. Muutamat kommentit olivat niin henkilökohtaisia, etteivät ihan kestäneet kuun- eivätkä päivänvaloa. Tuhansien liuskojen materiaaleista oli kaivettava esiin olennainen, ettei julkaistavaksi pasahtaisi kymmenosainen sarja. Kuitenkin oli huomioitava myös inhimillisesti kiinnostavat ja persoonalliset näkemykset, jotka koukuttaisivat lukijan ja herättäisivät keskusteluja KKI:n merkityksestä.

ILMAN KKI:TÄ OLISI SUURI TYHJYYS Moni haastateltavani totesi, että KKI:n saavuttamia tuloksia on tieteellisesti vaikea mitata. Terveyskäyttäytymisessämme on paljon toivomisen varaa, mutta mitä olisi olemassa ilman KKI:tä. Se on tuonut pienille paikkakunnille ensiarvoisen tärkeää toimintaa ja juurruttanut liikuntaryhmiä. Moni mies on esimerkiksi SuomiMies seikkailee -kiertueilla joutunut hätkähtämään omia verenpainelukemiaan ja vyötärönympärystään ja saanut kipinän säännölliseen liikuntaharrastukseen. Apteekit ja sote-henkilöstö on sitoutettu ymmärtämään liikunnan merkitys. Valtionhallinnon tasolla KKI:n poikkihallinnollinen ote on ainutlaatuista. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle. KKI:n tarinasta jokainen voi lukea lisää ja muodostaa omat käsityksensä. Yksi on varmaa: ilman KKI:tä Suomen liikuntakartalla olisi suuri tyhjyys tai sitten valtava valkea läikkä viskeraalirasvaa. Nyt ainakin osa siitä on liikuttu pois. Lahjomaton, ehdottoman luotettava mutu-arvioni on, että ilman KKI:tä me suomalaiset olisimme vielä kehnommassa kunnossa kuin nyt.

9


TEKSTI: KATRI SIIVONEN KUVITUS: AVIAN

Ovatko liikkumisohjelmat 2020-luvun ilmiö? Liikkumisen lisääminen koko elämänkulussa on 2020-luvun keskeinen liikuntapoliittinen tavoite. Tavoite vaatii toteutuakseen liikkumisen ja liikunnan tunnistamisen toisistaan sekä niiden käytännön edistämistoimenpiteiden vähintään osittaisen erottamisen.

10


Viime syksynä julkaistu valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta antoi lisää vauhtia valveutuneiden liikuntatoimijoiden keskusteluihin liikkumattomuuden problematiikasta. Jo pitkään on tiedostettu, että arkikäytäntöjen muutos fyysistä aktiivisuutta suosiviksi edellyttää kaikkien hallinnonalojen sitoutumista ja toimenpiteitä. Liikkumisen edistäminen kuuluu siis lähtökohtaisesti kaikille. Poikkihallinnollista yhteistyötä hallintokuntien välillä on viritetty koko 2000-luvun ajan neuvottelukunnissa ja muun muassa KKI-ohjelmassa. Mikä on seuraava askel? Liikuntapoliittista selontekoa käsiteltiin ensin eduskunnan lähetekeskustelussa, josta se siirrettiin sivistysvaliokunnan käsittelyyn. Tulevaisuus- ja valtiovarainvaliokunnat antoivat selonteosta omat lausuntonsa sivistysvaliokunnalle, joka laati mietintönsä lopulliseen eduskunnan käsittelyyn. Vahva odotus on, että selonteon toimenpide-ehdotukset tulevat näkymään seuraavassa hallitusohjelmassa. Valiokuntien lausunnoissa, eduskunnan keskustelussa ja selonteon valmisteluun toimitetuissa esityksissä nostetaan esiin liikkumisen hallinnointi. Nykyään liikuntapolitiikan keskiössä ovat valtion liikuntaneuvosto ja opetus- ja kulttuuriministeriö, joka myöntää lähes kaiken liikunnan rahoituksen edelleen veikkausvoittovaroista. Merkittävä osa kansalaisten liikkumiseen vaikuttavista päätöksistä tehdään liikuntapolitiikan ulkopuolella. Asiasta puhumisen ja sen tunnistamisen lisäksi tarvitaan sitoutumista myös resursoinnin suhteen. Kenen hartiat ovat riittävän leveät ottamaan liikkumisen edistämisen omakseen, kenellä on riittävä mandaatti sitouttaa muita hallinnonaloja, kuka pystyy laajaan koordinaatioon ja voidaanko liikkumisen edistämiseen korvamerkitä enemmän varoja valtion budjettiin? Näihin kaikkiin kysymyksiin odotetaan ratkaisuja toiveikkaasti ensi hallituskaudella.

LIIKKUMATTOMUUS ON ILMIÖ Selonteon yhtenä tavoitteena on luoda pohjaa 2020-luvun liikuntapolitiikalle. Yksi tämän ajan globaali trendi, joka katsoo tukevasti 2020-luvulle, on ilmiöittäminen ja sen budjetointi. Aika näyttää, sisältääkö seuraava hallitusohjelma ilmiöbudjetointia ja jos, niin millaisilla teemoilla. Yksi tämän ajan kiistaton ilmiö on liikkumattomuus, istumista suosiva elämäntyyli. Liikkumattomuus on kuin väestörakenteellinen huoltosuhde; sen konkretisoituminen katastrofaaliseksi on yhtä todellista kuin, että päivää seuraa yö. Pelkällä hymistelyllä ja tosiasioiden toistelulla tilanne ei kuitenkaan muutu, vaan jotain täytyy tehdä. Tai vähintään yrittää. Helsingin kaupunki on tarttunut liikkumattomuuden problematiikkaan väkevästi. Helsingin liikkumisohjelma on yksi kaupunkistrategian (2017–2021) kärkihankkeista. Kyseessä on nimenomaan liikkumisohjelma, ei liikuntaohjelma. Kaupunki käynnisti kampanjansa tiedotteen otsikolla ”Liikkuminen on liikuntaa tärkeämpää”. Helsingin liikkumisohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen on liikuntapolitiikan konkareita. Paajanen toimi aiemmin valtion liikuntaneuvoston pääsihteerinä. Keskustelu valtion liikuntapolitiikasta, liikunnan ja liikkumisen rahoituksesta ja koordinoinnista on hänelle tuttua. Nykyisin hän seuraa keskustelua vähintään ”puolella korvalla”. Siksi Paajasta kannattaa kuunnella tarkasti. Liikuntakentällä kulkee sanonta, että jos joku onnistuu Helsingissä, se onnistuu muuallakin. Vuonna 2021 nähdään, mihin Helsinki on päässyt. Seuraavan viiden vuoden aikana Helsinki odottaa olennaisia muutoksia myös liikkumisen määrässä.

Liikkuminen ja liikunta Käsitteillä on mahtava voima ja valtava merkitys. Kielen merkitystä minäkuvan kehittymisessä pohtinut psykologi Satu Lähteenkorva on muotoillut viisaasti: ”Kieli luo mieltä. Mieli luo kieltä.” Tämä olisi hyvä muistaa kaikkien liikkumisen ja liikunnan kentällä toimivien. Se, millä sanoilla ja käsitteillä toiminnasta puhutaan, vaikuttaa sisältöön, tavoitteisiin ja mittareihin sekä niin meidän toimijoi-

den, päättäjien kuin kansalaisten käyttäytymiseen. Käsitteiden tarkennus ja yhtenäistäminen on meidän yhteinen työmme. Teksteissä ja puheissa liikunta, liikkuminen, terveysliikunta, arkiaktiivisuus, liikkumattomuus, fyysinen aktiivisuus ja riittämätön liikkuminen menevät iloisesti sekaisin. Tavoitteena on liikkumisen lisääminen ja keinoiksi tarjotaan

liikunnan lisäämisen malleja. Käsitteiden rajaaminen ja määrittely ovat tärkeitä myös elintilakamppailussa muiden edistettävien tai estettävien teemojen joukossa. Kaikki tietävät, mitä tarkoittavat uni, ilmastonmuutos, tupakointi tai somettaminen. Mitä tarkoitetaan liikkumisella? Missä menee liikkumisen ja liikunnan raja? Hyviä kysymyksiä.

11


TEKSTI: MINNA PAAJANEN KUVA: MIRVA KAKKO JA KUVATOIMISTO KUVIO OY

Helsinki liikkuu – miten se tehdään? Vaikka terveys on keskimäärin parantunut, uusia uhkakuvia on ilmaantunut. Modernin elämäntyylin vauhdittama liikkumattomuus on yksi konkreettisimpia. Miten ilmiölähtöisiä ongelmia tulisi sitten ratkaista?

Kun ihmettelemme hallinnon nykyisiä rakenteita, on syytä katsoa historiaan. Lopulta ei ole kauaakaan siitä, kun liike oli vielä luontainen osa elämää. Ei istuttu päätelaitteella tai autossa. Monet arjen helpotukset, kuten kodinkoneet tai liukuportaat puuttuivat. Liikkumispolitiikalle – tai pitäisikö sanoa istumisen vähentämisen politiikalle – ei ollut tarvetta. Myös ministeriöiden nimet näyttävät kovasti erilaisilta kuin vuosikymmeniä sitten. Maailma on muuttunut ja nyt pitää reagoida sen mukaisesti. Kysymys ei ole siitä, etteikö tiedettäisi, mitä liikkumisen suhteen pitäisi tehdä. Pikemminkin haasteena on ollut saada sellaiset tahot ymmärtämään liikkumisen merkitys, joille sen edistäminen ei varsinaisesti ole kuulunut. Samalla on ymmärrettävä, että moni muukin yhteiskunnallinen haaste, kuten nuorten syrjäytymisen ehkäisy tarvitsisi liikkumisen kaltaisen poikkihallinnollisen rakenteen. Odotan jännityksellä, miten poikkihallinnollisten kysymysten johtaminen Suomessa ratkaistaan. On puhuttu yhteisestä valtioneuvostosta, on keskusteltu valtioneuvoston kanslian roolista. Tietenkin on selvää, että selkeä mandaatti johtaa, koordinoida ja sitouttaa tarvitaan aiheesta riippumatta. Keskushallinnon vaarana on turvota kaikkien yhteisistä asioista. Liikuntalaki pitää sisällään terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan edistämisen. Se tarkoittaa elämänkulun eri vaiheissa tapahtuvaa kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jonka tavoitteena on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen. Lain mukaan koordinaatiovastuu kuuluu siis nykyisellään opetus- ja kulttuuriministeriölle. Valtion liikuntaneuvosto puolestaan arvioi kaikkien ministeriöiden liikuntapoliittisia toimia.

12

YHTEINEN STRATEGIA RATKAISEE Uskon ennen kaikkea valtioneuvoston yhteiseen strategiaan ja tavoitteisiin. Seuraavan hallitusohjelman tulisi nostaa liikkuminen kansakunnan yhteiseksi asiaksi. Mikäli yhteinen tahtotila löytyy, resursointi ja hallinnolliset haasteet hoituvat kyllä. Näinhän voidaan todeta käyneen myös Liikkuva koulu -ohjelman osalta, vaikka työtä edelleenkin on paljon jäljellä. Liikkuminen on Helsingissä yksi kaupungin strategisista kärkihankkeista. Ohjelmaa koordinoidaan kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalta käsin, mutta liikkuminen on kaikkien toimialojen yhteinen tavoite. Ne ovatkin itse suunnitelleet ohjelmaan toimenpiteensä ja resursoivat sen toteuttamista toimialansa talousarviossa. Kaupungin johto seuraa strategisten ohjelmien valmistelua ja edistymistä, kuten myös strategisia mittareita. Totta kai tuntuu hienolta, että liikkumisen painoarvo on tunnistettu Helsingissä. Strateginen asema on tuonut liikkumisen sellaisten toimijoiden agendalle, jotka eivät aikaisemmin ole itseään liikkumisen edistäjiksi mieltäneet.

PUHALLUS YHTEEN HIILEEN Mielestäni kaikki palaa tavoitteenasetteluun. Vieläkin ratkaisevampaa on, että kaikki keskeiset tahot ymmärtävät tavoitteen samalla tavalla. Muutoin toimijoiden roolit ovat vaarassa mennä sekaisin. Arkiliikkumisen lisääminen ja istumisen vähentäminen ovat eri asioita kuin vapaa-ajan liikuntasuoritusten edistäminen. Olemme tottuneet mieltämään liikkumisen erilaisten urheilusuoritusten, juoksukoulujen ja ohjatun liikunnan kautta. Myös liikuntasuositukset nostavat esiin reippaan ja rasittavan liikunnan. Arki- ja hyötyliikkuminen on kyllä tavallaan tiedossa, mutta väittäisin, että tietoisuutta sen todellisista vaikutuksista tarvitaan vahvasti lisää. Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää, miksi esitämme liikuntasuoritusten lisäämistä ratkaisuksi liikkumattomuuteen.


"Hienosäädön sijaan on uskallettava hakea laajaa ajatusmaailman muutosta. Kaikki liike on hyvästä", kehottaa Helsinki liikkuu -ohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen.

Kannustan kartoittamaan huolellisesti tilannekuvaa. On mahdollisuus harhautua väärille raiteille jo siinä, että liikkumisen sisältöä katsotaan liikunnan mittareilla. Mikäli tavoittelemme lisää liikuntaa, voimme helpommin osoittaa Helsingin organisaatiokaaviosta, kenelle se kuuluu. Mikäli tavoittelemme lisää arkiliikkumista ja vähemmän istumista, on vaikeampi osoittaa kenelle asia ei kuuluisi. Jos halutaan päästä kiinni ihmisten arkirutiinien keskusteluihin, tarvitaan mukaan liikennejärjestelmän, kasvatuksen ja koulutuksen sekä sosiaali- ja terveystoimen edustajat. Liikkumista ei onnistuta lisäämään, mikäli kaikki kaupungin palvelut eivät ole tavoitteen taustalla. Olemme tehneet valtavasti töitä toimialoillamme sen ymmärryksen eteen, mikä on liikkumisen edistämistä. Kun yhteinen hiili löytyi, nuotio on hehkunut kuumemmin.

Melkein saman tien liikkumisohjelman johtoryhmä käynnistyi liikuntajohtaja Tarja Loikkasen johdolla. Konkreettisten toimenpiteiden suunnitteluun perustettiin projektiryhmä. Tultuani projektipäällikön tehtäviin halusin ensi alkuun tilannekuvan kirkkaaksi. Samaan aikaan oli monta palloa ilmassa: mikä on liikkumisen tilanne, miten muut ovat tätä ratkoneet, mitä meillä on jo olemassa, mikä olisi kustannustehokasta ja kuinka tavoittaa vähiten liikkuvat. Näitä pohdin edelleen jatkuvasti. Liikkumisohjelma sisältää noin 60 toimenpidettä kaupungin eri toimialoille, jotka tuovat liikkumisen näkyväksi osaksi helsinkiläisten arkielämää. Kullekin toimenpiteelle on asetettu mittari, aikataulu ja vastuutaho. Liikkumisohjelma on kolmivuotinen vuoteen 2021 asti, minkä jälkeen liikkumisen edistäminen on pysyvä osa kaupungin toimintaa.

LIIKKUMISOHJELMA KÄRKIHANKKEENA

TOIMIALAT YHDESSÄ

Helsingin kaupunkistrategiassa liikkumattomuus on mainittu yhtenä terveyttä murentavista tekijöistä. Kaupungin johtoryhmä linjasikin, että liikkumisohjelma käynnistetään ja se on yksi kaupunkistrategian kärkihankkeista.

Liikkumisohjelmassa kaupungin jokaisen toimialan vastuulle kuuluu tehtäviä, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti kaupunkilaisten liikkumisen edellytyksiin. Olennaista on, että jokainen miettii ja pohtii asian oman palvelunsa ja toimialansa todellisuuden kautta. Siten syntyy

13


toimintamalleja, jotka ovat pysyviä, eikä liikkumista koeta lyhytkestoiseksi projektiksi. Valtavan paljon oli jo meneillään erilaisia hankkeita, palveluja ja menetelmiä, jotka ohjelmassa koordinoidusti ja mitatusti toteutetaan. Eri toimialoille on muodostunut omat liikkumisohjelmaa koordinoivat ryhmänsä ja vastuuhenkilönsä. Verkostossa on toistaiseksi jo noin 110 henkilöä. Verkoston ja koko toimialarakenteen koordinointi on vaativa työ, josta vastaan. Kaupungin johdon tuki ohjelman edistämisessä on avainasemassa. Helsingin kaupungin 38 000 työntekijän osaaminen korostuu. Työtä tehdään monikärkisesti. Samaan aikaan koulutetaan, lisätään tietoisuutta ja käynnistetään riittävä määrä konkreettisia asioita, jotta liikkumisohjelma alkaa näkyä monin eri tavoin. Kaikkea ei voi jättää yksilön valinnan varaan. Ympäristön tulee tukea liikkumista siten, että ihminen ei edes välttämättä tiedosta liikkuvansa enemmän. Liikkumisohjelman rahoitus on organisoitu niin, että ohjelmaan kirjatut toimenpiteet on budjetoitu eri toimialoille. Suuri osa ohjelman toimenpiteistä ei tarvitse rahaa, vaan ajatusmaailman muutosta.

14

Yleisesti ottaen liian helposti ongelmiin esitetään ratkaisuksi lisärahoitusta. Totta kai uusiin avauksiin, infran kehittämiseen ja uusiin toimintamalleihin tarvitaan rahoitusta, mutta autuaaksi se ei tee. Muutoin tämä olisi jo ratkaistu.

KESKUSTELUN HERÄTTÄJÄ Viestintä ja markkinointi ovat toistaiseksi projektipäällikön palkkaamisen lisäksi niitä harvoja liikkumisohjelman erillisiä kustannuksia. Näkyvin osa kampanjointia oli viime syksyn kadunvarsimainonta, jolloin esimerkiksi rautatieasemilla saattoi bongata sloganeita, kuten ”hyötyliikkuessa pakoputkesta ei tuprahtele mitään” ja ”käytä liikkumisvarasi”. Kipakimmin palautetta saatiin leikkipuistojen penkkeihin kiinnitetyistä Älä istu -tarroista. Liikkuminen on ihmisen DNA:han kirjoitettu biologinen perusasia. Mikäli liike loppuu, seuraukset ovat ikäviä. Siitähän tässä on kysymys. En usko, että ongelman mittaluokkaa edelleenkään täysin ymmärretään, saati otetaan vakavasti. Ennen liikkuminen oli pakko, motiivia ei tarvinnut rakentaa. Nyt rakennamme motiivia liikkumiseen maailmassa, joka on


rakennettu helppouden, mukavuuden ja sujuvuuden logiikalle. Liikkumiseen kannustaminen on vähän sama asia kuin ottaisi tikkarin pois lapsen suusta. Liikkumisohjelmassa on todettu, että liikkuminen on liikuntaa tärkeämpää. Tietenkään lähtökohtana ei ole asettaa liikkumista ja liikuntaa vastakkain. Molempia tarvitaan ja ne ovat eri asioita. On itsestään selvää, että arvostamme liikunnan merkitystä niin ilon, sosiaalisuuden, terveyden, fyysisen kunnon kuin mielenterveyden näkökulmista. Tiedämme senkin, että säännöllisen reippaan ja rasittavan hikiliikunnan terveysvaikutukset ovat kaikista vankimmat. Kaikki eivät kuitenkaan koskaan tule harrastamaan vapaa-ajan hikiliikuntaa. Toisekseen, vaikka merkittävä osa kaupunkilaisista käy liikkumassa vapaa-ajallaan, osan heistäkin kokonaisaktiivisuus on huolestuttavan alhaisella tasolla. Kolmanneksi valtaosa meistä istuu liikaa. Hienosäädön sijaan on uskallettava hakea laajaa ajatusmaailman muutosta. Kaikki liike on hyvästä. Saan paljon palautetta siitä, että osa ihmisistä ei koe yltävänsä liikuntasuosituksiin. Moni on luullut, ettei vähäisillä arjen askeleilla ole todellisuudessa merkitystä. Liikuntakampanjoinnin ja -hankkeiden suurin ongelma on ollut se, että ne ovat kyenneet tavoittamaan jo valmiiksi aktiivisia ihmisiä. Palaute ohjelman viestinnästä ja markkinoinnista on hyvää. Aktiivisuus sosiaalisen median kanavissa on kasvanut ja verkkosivut toimivat liikkumisen palvelujen kokoavana tarjottimena, jollainen Helsingistä on puuttunut.

ISO LAIVA KULKEE SAMAAN SUUNTAAN Olen analysoinut kaupungin tulokulmaa liikkumiseen. Kaupunki voi olla infran rakentaja, kaupunkiympäristön moderni kehittäjä, ohjatun liikunnan järjestäjä, tietoisuuden ylläpitäjä ja muuttaja, kannustaja ja ohjaaja, kansalaistoiminnan ja järjestökentän tukija, kasvattaja, sivistäjä ja terveyden lukutaidon ylläpitäjä. Ajatus kulkee helposti liikunnanohjaukseen ja pallo­ kenttiin, jotka toki liikuttavat merkittävää osaa kaupunkilaisia. Koska haluamme tavoittaa erityisesti vähän liikkuvat, olennaista on operoida niissä yhtymäkohdissa, joissa ihmiset tavoitetaan laajasti. Esimerkiksi neuvolat tavoittavat pienet lapset lähes 100-prosenttisesti. Pääasia on, että iso laiva kulkee samaan suuntaan. Helsingin liikkumisohjelman tavoitteena on, että kaikki toimialat kannustavat ja opastavat hellästi, mutta määrätietoisesti liikkumiseen. Suurin ajatus kaupungin henkilöstölle on ollut ymmärrys liikkumisesta. Lapsista 90 prosenttia harrastaa liikuntaa, lähes kaksi kolmannesta liikkuu liikuntaseuroissa, mutta vain 10 prosenttia 8-luokkalaisista täyttää liikuntasuositukset. On tärkeää mahdollistaa liikuntaharrastus kaikille, mutta paljon välttämättömämpää on vahvistaa liikkumista osana elämää.

OBJEKTIIVISET MITTAUKSET AJURINA Uskallan väittää, että jos tieto ihmisten liikkumisen kokonaismäärästä ei olisi täsmentynyt objektiivisilla liikemittauksilla, liikkumattomuuden ongelmaan ei olisi herätty – eikä meillä välttämättä olisi esimerkiksi liikuntapoliittista selontekoa. Aikuisväestön vapaa-ajan liikuntamäärä kasvaa lievästi kyselyiden mukaan. Helsinkiläiset harrastavat yleisemmin säännöllistä kuntoliikuntaa kuin suomalaiset keskimäärin. Tältä pohjalta voisi ajatella, että homma on kunnossa. Kuitenkin vain joka viides aikuinen liikkuu suositusten mukaisesti. Monet kyselytutkimukset osoittavat myönteistä kehitystä vapaa-ajan liikunnassa. Samalla kuitenkin esimerkiksi varusmiesten fyysinen kunto on laskenut ja elintapasairaudet ja ylipainoisuus ovat yleisiä. Objektiivinen tieto auttoi ymmärtämään, mistä oikeasti on kysymys. Se helpottaa toimenpiteiden perustelua sekä väestötasoisesti että poikkihallinnollisesti.

TAUSTALLA VALVEUTUNEET PÄÄTTÄJÄT Liikkumisohjelmia suunnitellessa nostan esiin strategian merkityksen. Strategia on ohjekirja, jonka toteuttamista resursoidaan ja toteutumista seurataan ja arvioidaan. Helsingin kaupungin strategia kohdentaa toimia nykyajan monimutkaisiin ongelmiin, kuten nuorten syrjäytymiseen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja liikkumiseen. Valveutuneet päättäjät riittävin taustatiedoin varustettuna nostavat liikkumisen edistämisen sen vaatimille hartioille. Toisaalta yhtä tärkeää on ihmisten motivointi siihen, että kaikilla on annettavaa asiaan. Paras osaaminen ei olekaan aina itsellä. Näkisin, että kotitehtävät kannattaa tehdä huolella: luoda tilannekuva ja tavoitteisto hyödyntäen tietoa ja kokemusta laaja-alaisesti. Mikäli tavoitteena on arki- ja hyötyliikkumisen lisääminen ja istumisen vähentäminen, ensimmäinen toimenpide-esitys tuskin liittyy liikuntajärjestelmän hienosäätöön. Näen liikkumattomuudessa yhtymäkohdan ilmastonmuutokseen, joka presidentti Sauli Niinistön sanoin ”tuo meille kaikille luopumisen vaadetta”. Mielestäni hän osuu uudenvuodenpuheessaan oikeaan siinä, että vaikka ”aineellisen yltäkylläisyyden ja jatkuvan kasvun aika on muuttumassa, sen ei tarvitse tarkoittaa hyvinvoinnin loppua. Meidän on kyettävä uudelleen määrittelemään, mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme. Ihminen on sopeutuva ja kekseliäs. Uusi hyvä voi siten olla entistä parempi.” Voihan se olla, ettei tässä onnistuta, mutta ainakin on yritetty. Mikään ei muutu, jos jatketaan vaan samalla tavalla.

Lue lisää www.helsinkiliikkuu.fi

15


TEKSTI: TERHI TAIKAVAARA KUVAT: RISTO HÄMÄLÄINEN

Elintapaohjaus ottaa reippaita askelia Etelä-Savossa Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote polkaisi käyntiin elintapaohjauksen palvelumallin valtakunnallisessa VESOTE-hankkeessa vuosina 2017–2018. Nyt elintapaohjaus on juurtunut osaksi kaikkien Essoten jäsenkuntien palvelutarjontaa.

Valtakunnallisen VESOTE eli Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti -hankkeen aikana Etelä-Savoon luotiin vahva elintapaohjauksen verkosto kouluttamalla noin 120 elintapaohjaajaa. Lisäksi hankkeessa laadittiin Effica-potilastietojärjestelmään vaikuttavuuden mittarit niin unen, liikunnan kuin ravitsemuksenkin mittaamiseen. VESOTE-hankkeen päätyttyä Essote ei halunnut jättää hyvin vauhtiin päässyttä elintapaohjausta tuuliajolle, vaan toimintaa jatkettiin yhteistyössä Etelä-Savon Liikunta ry:n kanssa. Päätoiminen elintapaohjaaja Maija Laukniemi aloitti työnsä tammikuun alussa. – Kävin VESOTE-hankkeen aikana elintapaohjaajan koulutuksen ja totesin heti, että tämä on just mun juttu! Onneksi vuoden alusta mahdollistui kokopäivätoiminen toimenkuva, iloitsee aiemmin sairaanhoitajana toiminut Maija Laukniemi. Alkuvuoden aikana maksuttoman elintapaohjauksen on aloittanut jo yli sata henkilöä. Tyypillinen asiakas on työssäkäyvä 40–60-vuotias nainen, jolla ylipainoa on kertynyt reippaasti ja riski esimerkiksi diabeteksen puhkeamiseen on korkea. Suurin osa asiakkaista on yksilöohjauksessa, mutta ohjausta voi saada myös vaikkapa yhdessä puolison kanssa. Onpa ohjauksessa mukana yksi perhekin. – Elintapaohjausta kohdennetaan erityisesti diabetesriskin omaaville ja niin sanotuille nollatason liikkujille. Tavoitteena on matalan kynnyksen palvelu, jossa henkilökohtaisella tuella autetaan asiakasta muuttamaan elintapojaan terveellisempään suuntaan ja voimaan paremmin, kertoo Etelä-Savon Liikunnan kehittämispäällikkö Teemu Ripatti, joka toimii myös elintapaohjaajana.

TAVOITTEENA PYSYVÄT MUUTOKSET Asiakkaat hakeutuvat elintapaohjaukseen omasta aloitteestaan ottamalla yhteyttä elintapaohjaajaan ja sopimalla tapaamisajan. Myös lääkärit ohjaavat jonkin verran asiakkaita elintapaohjauksen piiriin. Mistään ihmedieetistä tai kesäksi kuntoon -projektista ohjauksessa ei ole kyse.

16

– Jo ennen ensimmäistä tapaamista selvitämme melko tarkkaan asiakkaan tilannetta perustietolomakkeella, jossa kysytään muun muassa painoa, liikuntatottumuksia, tyytyväisyyttä omaan liikkumiseen ja miksi asiakas hakeutuu elintapaohjaukseen. Ensimmäisellä tapaamiskerralla keskustellaan tarkemmin syistä, miksi nykyisessä tilanteessa ollaan, kuvailee Maija Laukniemi. Elintavat ovat monin tavoin yhteydessä asiakkaan elämäntilanteeseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joten keskustelut voivat usein olla hyvinkin henkilökohtaisia ja asiakkaalla jopa kyyneleet herkässä. Tärkeintä ohjauksessa on asiakkaan oma motivaatio ja valmius sitoutua. Ohjauksen minimikesto onkin kuusi kuukautta, ja sitä voidaan asiakkaan toiveesta ja tilanteesta riippuen jatkaa edelleen toiset puoli vuotta tai pidempäänkin. – Ensimmäisellä tapaamiskerralla mietimme yhdessä, millaisilla muutoksilla lähdetään liikkeelle. Toimenpiteet kirjataan Näillä ohjeilla liikkeelle -lomakkeeseen. Siellä voi esimerkiksi olla muistutus kunnollisen aamupalan syömisestä tai suunnitelma kahdesta liikuntakerrasta viikossa, Maija Laukniemi kertoo.


Elintapaohjaajat Timo Romo (vas.), Jouni Haatainen, Maija Laukniemi, Henna Kleimola ja Teemu Ripatti arvostavat toisiltaan saamaansa sparrausta, tukea ja innostusta.

Tavoitteena on saada aikaan pysyviä muutoksia askel kerrallaan. Laihduttamisesta ei tapaamisissa juuri edes puhuta, vaan pyritään ennemmin maltillisiin elämäntapamuutoksiin. Päävastuu muutoksista on luonnollisesti asiakkaalla itsellään, mutta elintapaohjaaja toimii tukena – joskus jopa hyvin konkreettisesti. – Eräs asiakas soitti ja kertoi, että hän on täysin pattitilanteessa, eikä millään meinaa päästä kotoaan liikkeelle. Hän kysyi, voisinko lähteä yhdessä hänen kanssaan uimahallille, jos hän siitä saisi taas uuden kipinän liikkumiseen. Kävimme yhdessä vesijumpassa, ja kokemus oli asiakkaalle erittäin voimaannuttava. Ohjaajakin saa hyvän mielen ja uutta virtaa, kun näkee ihmisten onnistuvan, pohtii Maija Laukniemi.

LIIKUNTAPALVELUT MUUTOKSEN TUKENA Elintapaohjauksen asiakkaiden tukena Etelä-Savossa on huikea etu: liikunnan palvelutarjotin. Jokaisessa Essoten jäsenkunnassa palvelutarjotin on omanlaisensa ja vain elintapaohjaukseen sitoutuneiden asiakkaiden käytössä. Esimerkiksi Mikkelissä asiakas voi päästä maksutta uimahalliin tai kuntosalille. – Jatkossa palvelutarjotinta on tarkoitus laajentaa myös muihin elintapoihin liittyviin palveluihin, jotta asiakkaan olisi mahdollista valita monipuolisesti elintapojen muutosta tukevia toimintoja. Ajatuksena on, että asiakas jatkaisi palvelun käyttämistä omatoimisesti maksuttoman jakson jälkeen, Teemu Ripatti sanoo.

Liikunnan palvelutarjottimen lisäksi Mikkelissä on ollut mahdollista osallistua kevään aikana erilaisiin lajikokeiluihin. Tarjolla on ollut muun muassa joogaa, kuntonyrkkeilyä, keppijumppaa ja vesijumppaa. Useimpien elintapaohjaukseen tulevien asiakkaiden lähtötilanne kartoitetaan monipuolisilla mittauksilla, jotka toteutetaan osaksi yhteistyössä KaakkoisSuomen ammattikorkeakoulun Active Life Lab -tutkimus- ja kehitysyksikön kanssa. Asiakkaat saavat mittauksista monipuolisesti tietoa terveydestään ja pääsevät harjoittelemaan älykuntosalille.

VOIMAA VERKOSTOSTA Jokaisessa Essoten jäsenkunnassa on elintapaohjauksen yhteyshenkilö, joka tekee ohjausta osana omaa työtään. Elintapaohjaukseen pääsee siis yhtä lailla, asuipa sitten Mikkelissä, Puumalassa tai Juvalla. VESOTE-hankkeen aikana koulutetut elintapaohjaajat muodostavat vahvan verkoston, jonka kautta asiakkaat usein löytävät palvelun ja jonka avulla ohjaajat itse saavat tukea ja innostusta työhönsä. Verkostoa pyritään pitämään yllä neljä kertaa vuodessa toteutettavilla verkostotapaamisilla, joissa sparrataan ja kuullaan ulkopuolisia asiantuntijoita. – Elintapaohjaajat toimivat asiakkaan tukena muutosprosessissa ja saavat puolestaan itse tukea vahvalta verkostolta. Tavoitteena on pitää verkosto hyvässä lyönnissä ja jatkossa saada lisää päätoimisia elintapaohjaajia, sillä tarvetta on, toteaa Teemu Ripatti.

17


TEKSTI: KATRI KLINGA KUVAT: MIKKO KÄKELÄ

Naurua

Mama Myllylä (vas.), Topi Hurtig ja Kati Köykkä tuntevat sosiaalisen sirkuksen mahdollisuudet.

ja rytmiä elämään!

Sirkus Magenta vierailee viikoittain Helsingin Hermannissa. Pallot ja vanteet kaivetaan esiin. Nuoret mielenterveyskuntoutujat oppivat elämäntaitoja vähän kuin vahingossa.

Leikkiväki ry:n ohjaaja, toimintaterapeutti Martina Mama Myllylän ystävällinen olemus ja Leikkiväen kotoisat tilat rauhoittavat kenet vain. Täällä 18–30-vuotiaiden nuorten on turvallista viettää aikaansa ja heittäytyä myös sirkuksen maailmaan. Suurin osa nuorista on ollut pitkään koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Sirkuksen avulla moni on oppinut, innostunut, uskaltanut ja heittäytynyt. Sirkuksen saloihin nuoria johdattelevat Sirkus Magentan ohjaajat, sosiaalisen sirkuksen ammattilaiset Topi Hurtig ja Kati Köykkä.

TUTTUJA IHMISIÄ TURVALLISESTI − Topi ja Kati muodostavat aivan iskemättömän ihanan, lämpimän ja innostavan ohjaustiimin. Topi on ollut erittäin turvallinen, rauhallinen, selkeä ja innostava. Kati on tuonut ryhmään hyväksyvyyttä, huumoria ja välittänyt nuorille esimerkkiä rennosta elämänasenteesta, Mama Myllylä kiittelee. Leikkiväessä kaikki maalaavat itselleen oman kahvikupin, joka ripustetaan naulaan keittiön seinälle. Kati Köykkä maalasi kuppinsa sotkuiseksi, sillä ei elämän tarvitse olla niin vakavaa. Leikkiväessä on koettu hyväksi, että sirkushetkiä ovat ohjaamassa Leikkiväen ulkopuolelta tulevat ammattilaiset. Ohjaajat ovat myös jakaneet nuorille omat tarinansa. Nuoret hyötyvät pitkäkestoisesta toiminnasta tuttujen ihmisten kanssa. Leikkiväen omien tuttujen ohjaajien osallistuminen ryhmiin on puolestaan lisännyt nuorten turvallisuuden tunnetta.

18

− Ryhmästä voi myös vetäytyä hetkeksi sivummalle, jos siltä tuntuu, Myllylä muistuttaa.

PIILOHIKEÄ JA KEHOLLISUUTTA Myllylä iloitsee, että sirkuksessa tulee kaiken muun hyvän ohessa vahingossa ”piilohiki”. Ja tärkeää on myös rytmin löytäminen siinä, miten ollaan muiden kanssa. Parhaimmillaan sirkusharjoitukset vahvistavat vuorovaikutustaitoja. Muiden kanssa olemisen rytmi vaatii joskus paljon opettelua. Yhteisen rytmin löytymistä ja toisen kuuntelua on harjoiteltu esimerkiksi ”oma-kamu” -leikissä, jossa palloja kuljetetaan piirissä kädestä toiseen, keskittyen ja oikealla rytmillä edeten. − Sirkus kuulostaa muutenkin paljon hauskemmalta kuin vaikkapa liikunta. Uudesta taidosta innostuminen, yhdessäolo, toisten tuki ja ilo ryhmässä antavat paljon. Kaikki ovat tasavertaisessa asemassa uuden äärellä ja samalla tulee liikuttua, Myllylä toteaa. Hankkeen palaute kertoo, että erityisesti kehollisuus on tärkeää. Siitä voi tulla


hyvä olo, kun muistaa, miltä tuntuu olla yhteydessä omaan kehoon. Sirkus lisää lem­peyttä, luottamusta ja armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Sirkus auttaa hyväksymään oman epävarmuuden ja epätäydellisyyden. Sirkus lisää itsevarmuutta ja hälventää liikkumiseen yhdistynyttä häpeää.

VÄLITTÄMISTÄ JA VAPAUTUMISTA Ohjaaja Topi Hurtig kertoo eräästä sirkustelukerrasta, jolloin kolmelle nuorelle tarvittiin ensiavuksi jääpussit päiden kolahdeltua yhteen. − Oli aika vaikuttavaa, kun nuoret olivat huolissaan siitä, että tuliko minulle paha mieli, Hurtig pohtii. Hurtig kertoo, että luovat menetelmät opettavat elämäntaitoja. Sirkus ja leikki ovat tällaisia menetelmiä, mutta myös teatteri, musiikki, maalaus, käsityöt ja urheilukin toimivat. Sirkus tosin vähän varastelee kaikesta, on irti säännöistä ja vapauttaa ihmiset. Erityisryhmien opettamisen lisäksi Sirkus Magenta kouluttaa myös muun muassa sosiaalialan ammattilaisia luovien menetelmien käyttöön, järjestää työhyvinvointipäiviä yrityksille sekä pyörittää pääkaupunkiseudulla harrasteryhmiä lapsille, perheille ja aikuisille. Sirkuksen avulla voi harjoitella monia asioita.

VÄLINEET INNOSTAVAT Kati Köykkä toteaa, että sirkuksessa saa todella olla luova. Tekeminen lähtee ihmisistä. Heille voi opettaa jonkun tekniikan, mutta sirkuksessa on lupa kehittää uusia ja omia tekniikoita. Tämäkin vapauttaa monia. Sirkus myös pakottaa olemaan läsnä ja keskittymään. − Jollakin harjoituskerralla joku saattaa sanoa, että ei jaksa tehdä mitään. Mutta usein kun vain katselee, ei jaksakaan istua paikoillaan, vaan tekee mieli tarttua välineisiin ja alkaa heilutella niitä. Pian huomaa jo olevansa mukana tekemässä, Köykkä kertoo. Välineitä on kaiken lisäksi tehty itse. On ostettu yhdessä materiaaleja ja askarreltu. Ja onpa joku innostunut niin paljon, että on hankkinut omat pallot itselleen ja esitellyt oppimaansa kotona tai puistossa kavereilleen. Sirkuksen avulla on uskaltanut olla muiden katseen alla. Leikkiväessä uskotaan, että sirkus on ollut nuorille merkityksellistä, innostavaa ja aktivoivaa toimintaa.

Sirkus Magenta, Leikkiväki ja KKI-tuki Sosiaalisen sirkuksen yhdistys Sirkus Magenta ry ja Leikkiväki ry aloittivat yhteistyön vuonna 2017. Leikkiväki on vuonna 2003 perustettu helsinkiläinen yhdistys, joka järjestää matalan kynnyksen työpaja- ja kesätoimintaa nuorille 18-30-vuotiaille, jotka etsivät suuntaa elämälleen. Vuosien aikana yhteensä yli 40 Leikkiväen nuorta on osallistunut viikoittaisiin sirkusharjoituksiin. Hankkeessa on koulutettu myös Leikkiväen henkilökuntaa sosiaalisen sirkuksen pedagogiseen lähestymistapaan. Sirkustoiminta on saanut KKI-hanketukea. www.sirkusmagenta.fi

19


23.–25.8.2019 kunnonlaiva.fi

perjantaina

23.8. iva assa n La medi o n a Kun lisess a a i iva s so nla

nno u k #

Helsinki–Tukholma–Helsinki, Silja Symphony lähtö pe 23.8. klo 17.00 paluu su 25.8. klo 9.55

atio a v i t o m ss a a r r i v ä myöt

Jorma Uotinen

Annamari Heikkilä

Lasse Seppänen

tanssija, koreografi Kulttuuria etsimässä

työterveyspsykologi, psykoterapeutti

psyykkinen valmentaja Muutosvoimaa motivaatiosta!

Uskomukset ja motivaatio – voiko niihin vaikuttaa?

lauantaina

24.8. a Laiv n o nn an s Ku uranta t ö y e m sy s Ota tuma niin py h a a, -tap okiss eilyn o b ist e Fac salla r mista! a t el ajan kotunn k a enn

Arto Ranta-aho

Jukka Haapalainen

toimitusjohtaja, Ruohonjuuri Oy Motivaation omavastuu

tanssija, tanssituomari Motivoituna tavoitteisiin, saavutuksista motivaatiota

Marja Hintikka Show – motivaatio myötä- ja vastavirrassa Keskustelijoina kaikki luennoitsijat

Lisätietoja ohjelmasta kunnonlaiva.fi


Liikuntamaistiaisia kolmella kannella – tanssillisista tunneista kehonhuoltoon lihaskuntotreeniä unohtamatta

Risteilyä luotsaa valloittava

TÄHTINÄ ILLASSA LOISTAVAT

Marja Hintikka

Anna Puu J. Partynen eXperience

Monipuolinen näyttelyosasto – lähes 30 näytteilleasettajaa

Aikataulu 23.8. Helsinki–Tukholma klo 17.00–9.30 25.8. Tukholma–Helsinki 16.45–9.55

Matkustajahinnat

LIIKUNTAMAISTIAISINA • The Work of Booty vol2 by Casall ja The Work of Body by Casall Nora Casen • Nonstop Rhythms, Dynamic Latin ja Dance on Heels sekä tanssinopetusta Haapalainen Suutarijääskö Dance Studios • Sweat & Dance ja Casall Yoga Wheel Pekka Katainen • Ilo liikkua Jorma Uotinen • PowerMethod Viivi Kettukangas ja Riikka Tolvanen • Kahvakuula Polar-sykeohjauksella Tuomo Kilpeläinen • MashItUp® ja pariakrobatia Paula Kotilainen • Lavis Sirkku Pusa • BodyBow Tuire Rinta ja Tarja Kahma • Natural Bootcamp ja toiminnallinen vatsatreeni Jukka Harju • Lissun Lenkki Liisa Haikonen • Voittohuolto – liikkuvuus ja kehonhuolto Joonas Hakala • Amazing Race by Liikunnan aluejärjestöt

Matka euroa/hlö

4 henkilöä hytissä

3 henkilöä hytissä

2 henkilöä hytissä

1 henkilö hytissä

C-luokka

97 €/hlö

106 €/hlö

135 €/hlö

218 €/hlö

B-luokka

103 €/hlö

118 €/hlö

149 €/hlö

244 €/hlö

Promenadeluokka

112 €/hlö

133 €/hlö

175 €/hlö

299 €/hlö

A-luokka

126 €/hlö

140 €/hlö

184 €/hlö

319 €/hlö

Family-hytti

152 €/hlö

177 €/hlö

225 €/hlö

428 €/hlö

DeLuxe-luokka Promenade

288 €/hlö

526 €/hlö

DeLuxe-luokka Seaside

305 €/hlö

562 €/hlö

Commodore ja Junior Suite

469 €/hlö

892 €/hlö

Hintaan sisältyy risteily valitussa hyttiluokassa, aamiainen meno- ja paluumatkalla (DeLuxe- ja Commodore-luokassa erikoisaamiainen) sekä ohjelma laivalla.

Matkavaraukset ja tiedustelut

Lisätietoja ohjelmasta

www.matkapojat.fi/kunnonlaiva puh. 010 2323 843 kunnonlaiva@matkapojat.fi

Kunnossa kaiken ikää -ohjelma Tanja Onatsu puh. 040 588 0263 tanja.onatsu@likes.fi

Järjestäjä pidättää oikeuden mahdollisiin hinta-, ohjelma- ja aikataulumuutoksiin.

Lisätietoa Kunnon Laivan bussikuljetuksista, aterioista, Tukholman-retkistä ym. kunnonlaiva.fi.


TEKSTI: TERHI TAIKAVAARA KUVAT: MIKKO TÖRMÄNEN

Työpaikalta terveyttä elämään – uudella svingillä KKI-ohjelman tukema hanke Työpaikalta terveyttä elämään – itseään ja organisaatiota johtamalla päättyi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä vuoden 2018 lopussa. Nelivuotisen hankkeen tuloksena sairaalassa on nyt rutkasti uusia välineitä niin työntekijöiden terveyden edistämiseen kuin työkykyjohtamiseenkin. – Uudenlaista svingiä!, huudahtaa terveysliikunnan suunnittelija Minna Keskitalo kysyttäessä, mitä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hankkeesta erityisesti jäi elämään. Hanke toi monenlaisia työkaluja terveyden ja työssäjaksamisen edistämiseen sekä työkykyjohtamiseen. Mutta mistä hankkeessa oikein oli kyse?

UUTTA NÄKÖKULMAA JA VIISAITA VALINTOJA Hankkeen lähtökohtana oli henkilöstön terveyden edistäminen ja tukirankaperäisten sairauspoissaolojen vähentäminen. Tärkeänä tavoitteena oli myös lisätä esimiesten mahdollisuuksia työkykyjohtamiseen sekä vahvistaa terveyttä edistävää kulttuuria koko työyhteisössä. – Sairaalassa on pitkään tehty liikunnanedistämistyötä, mutta nyt lähdimme hakemaan hieman uutta näkökulmaa. Halusimme selvittää esimerkiksi työn kuormittavuutta ja millainen liikunta palauttaa eri työtehtävissä työskenteleviä. Toisaalta myös sitä, millaisessa kunnossa pitäisi olla, että palautuu työstään ja jaksaa olla aktiivinen vielä vapaa-ajallaankin, kuvailee hankkeen projektipäällikkönä toiminut Minna Keskitalo. Hanke yhdistettiin laajemmin toiminnan ja talouden sekä työhyvinvoinnin johtamiseen. PPSHP:n työsuojelun toimintaohjelmassa on erityisenä painopisteenä tiedolla johtaminen – siihen lähdettiin hakemaan lisää työkaluja. – Tavoitteena oli kartoittaa ja tuoda näkyväksi keinoja, miten esimiehet voisivat vaikuttaa fyysisten voimavarojen edistämiseen tuki- ja liikuntaelinsairauspoissaolojen hallinnan tueksi. Samalla halusimme löytää yksilötasolla tasapainottavia tekijöitä työn kuormittavuuden ja elintapojen välillä, kertoo

22

työhyvinvointipäällikkö Oili Ojala, joka toimi hankkeessa vastuullisena johtajana. Kaikki tämä nivoutuu laajempaan tavoitteeseen, terveyttä edistävän kulttuurin vahvistamiseen. – Elintavat ovat jokaisen henkilökohtainen asia. On merkittävää, että työyhteisössä koetaan tärkeäksi puhua avoimesti myös työkykyyn ja työssä jaksamiseen liittyvistä asioista sekä saada tarvittaessa vertaistukea elämäntapamuutoksissa, Oili Ojala korostaa.

EI SAMAA RESEPTIÄ KAIKILLE Hankkeen kohderyhmäksi valikoitui sairaanhoidollisten palvelujen tulosalue, johon kuuluu noin 1 500 työntekijää. Vaikka tietoa hankkeesta meni koko kohderyhmälle ja osa toimenpiteistä koski kaikkia, kohdennettiin työnantajan panosta erityisesti työkykyriskin omaaviin. – Kohderyhmäksi valittiin sellainen tulosalue, jonka tietyillä ammattiryhmillä tukirankaperäisiä sairauspoissaoloja on selvästi enemmän kuin muilla tulosalueilla, kertoo Minna Keskitalo. Joukko oli laaja ja monenkirjava. Siksipä kaikille ei tarjottu samaa liikuntapiirakkaa, vaan näkökulmaksi otettiin nimenomaan yksilön omat mieltymykset, elämäntilanne ja työn vaatimukset. – Työntekijöiden oli mahdollista valita liikuntalajeja oman työnkuvansa näkökulmasta. Esimerkiksi potilaskuljettajilla saattaa työpäivän aikana tulla jopa yli 20 000 askelta, joten vapaa-ajalla ei ole enää mielekästä lähteä kävelylenkille. Tällöin henkilölle sopii paremmin jokin palauttava liikuntamuoto tai lihasvoimaa kehittävä harjoittelu, Minna Keskitalo huomauttaa.


TYÖKYKY JA SEN RISKITEKIJÄT NÄKYVIKSI

HANKE AIDOSTI TOIMINNAN KEHITTÄMISEN VÄLINEENÄ

Perinteisen liikunta- ja ravintoneuvonnan lisäksi hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota palautumiseen. Eikä vain työstä palautumiseen vapaa-ajalla, vaan myös vuorotyön suunnitteluun palautumisen näkökulmasta sekä työpäivän aikaiseen palautumiseen, jolloin työn aktiivinen tauottaminen on avainasemassa. Myös työn kuormittavuutta sekä unen laatua ja nukkumista selvitettiin. – Työn kuormitusta mitattiin esimerkiksi sykevälivaihtelun avulla ja unen laatua Oura-sormuksilla. Niiden avulla pyrimme tekemään tietoiseksi, millainen merkitys riittävällä ja laadukkaalla unella on työssä jaksamiseen ja mitkä tekijät vaikuttavat niin unen laatuun kuin työn kuormittavuuteenkin, Minna Keskitalo kertoo. Hanke sisälsi paljon erilaisia mittauksia ja arviointeja, jotka tekivät näkyväksi kunkin omaa työkykyä ja sen riskitekijöitä. Mittausten jälkeen ketään ei kuitenkaan jätetty yksin ihmettelemään tuloksia, vaan tarjolla oli heti tukea ja työkaluja tilanteen kohentamiseksi. – Jokaisen mittauksen jälkeen henkilöstölle lähti suositus, mitä kannattaisi tehdä jatkossa ja millaisia mahdollisuuksia työnantaja tarjoaa. Tarjolla oli muun muassa erilaisia stressinhallintaan, palautumiseen ja työn tauotukseen liittyviä keinoja. Lisäksi oli perinteisempiä vertaisryhmiä painonhallintaan ja lihaskuntoharjoitteluun sekä erityisesti tukirankaperäisiin oireisiin suunnattua toimintaa, listaa Minna Keskitalo.

Hanke ei ollut Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille projekti, vaan mahdollisti neljän vuoden aikana aidosti toiminnan kehittämisen. Hankkeen aikana sairaanhoitopiiri sai uusia yhteistyökumppaneita, hyviä työkaluja terveyden ja työssä jaksamisen edistämiseen ja työkykyjohtamiseen sekä välineitä, jotka nyt ovat kaikkien sairaanhoitopiirin työntekijöiden käytössä. Toki hankkeesta saatiin myös konkreettisia yksilötason tuloksia. – Muun muassa työpäivän aikainen palautuminen lisääntyi alku- ja loppumittausten tehneiden joukossa. Lisäksi vähän liikuntaa harrastavia työntekijöitä oli hankkeen päättyessä selvästi vähemmän, Minna Keskitalo toteaa. Hankkeen tuloksista saavat nauttia myös uudet työntekijät. – Osana perehdytystä tarjoamme uusille työntekijöille mahdollisuuden käydä terveysliikunnan suunnittelijan luona saamassa ohjausta ja neuvontaa henkilökohtaisen hyvinvointisuunnitelman tueksi. Työpaikan vaihdos on otollinen tilaisuus uudistaa myös elintapatottumuksiaan. Näin voimme edistää toimintatapoja työkyvyn ylläpitämiseen ja vahvistaa terveyttä edistävää toimintakulttuuria, Oili Ojala korostaa. Kun työpaikan kahvipöydässä keskustellaan avoimesti työkyvystä, työssä jaksamisesta tai siitä, kuinka monta liikuntapistettä kukin on viikon aikana kerännyt, voidaan sanoa, että hankkeen tavoite terveyttä edistävän toimintakulttuurin vahvistamisesta on aimo harppauksen lähempänä.

23


TEKSTI: ANNA SUUTARI KUVAT: KKI-OHJELMA

Tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta yksissä kansissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan Kipinät-lehti on vuosien myötä kehittynyt, mutta ydintehtävä on säilynyt. Kädessäsi on KKI-historian 46. Kipinätlehti. Lehteä on julkaistu yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 kaksi numeroa vuodessa – poikkeuksena ainoastaan vuosi 1997, jolloin julkaistiin vain yksi numero. Lehden historiaan ja kehityskaareen mahtuu monenlaisia vaiheita. Tunnuslause ”Tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta” on kuitenkin ollut koko lehden historian ajan se punainen lanka, jonka johdattamana lehteä on tehty. On haluttu kertoa lukijoille, mitä terveysliikuntakentällä tapahtuu ja jakaa tietoa hyvistä kokemuksista, joita muun muassa KKI-ohjelman tukemissa hankkeissa on saatu.

24

KKI-ohjelman ensimmäisellä kaudella vuosina 1996–1999 Kipinät-lehden sisältö koostui pääasiallisesti KKI-hankkeiden esittelyistä. Oli tarve jakaa hankkeista saatuja hyviä kokemuksia ja käytäntöjä kaikille terveysliikuntakentän toimijoille sekä potentiaalisten uusien hankkeiden suunnittelijoille. Tätä tarkoitusta palvelemaan lehti aikanaan perustettiinkin.

HANKEJUTUISTA MONIPUOLISEMPAAN SISÄLTÖÖN 2000-luvulle tultaessa Kipinät-lehteen alkoi tulla muutakin sisältöä. Lehdessä alettiin julkaista hankejuttujen lisäksi muun muassa asiantuntijahaastatteluita, juttuja KKI-ohjelman tapahtumista ja kampanjoista sekä materiaaliesittelyjä. KKIohjelma ryhtyi hyödyntämään lehteä myös omien tapahtumiensa ennakkomarkkinoinnissa. Lehdessä julkaistiin niin KKI-Katselmuksien kuin Kunnon Laiva -risteilyjen mainok-


1 1996 1 2001

sia. Lehti ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut mainosrahoitteinen, joten mainospaikkoja ulkopuolisille ei ole koskaan myyty. Yhteistyökumppaneiden teksteille palstatilaa on tosin ajoittain tarjottu. Liikunnan ja liikkumisen olosuhteet sekä luontoliikunta tulivat vahvemmin esille, kun lehdessä alettiin julkaista Ympäristö liikuttaa -palstaa kolmannelle ohjelmakaudelle siirryttäessä vuonna 2005. Samaan aikaan lehteen tuli myös Virikkeitä vertaisohjaajille -palsta, jolla alkuun esiteltiin näytteitä vertaisohjaajille suunnatuissa oppaissa julkaistuista liikuntaohjeista ja myöhemmin muidenkin KKI-ohjelman materiaalien, kuten erilaisten kunto-oppaiden sisältöjä. Nimensä mukaisesti palsta tarjosi virikkeitä ja ideoita liikunnan vertaisohjaajille heidän ohjaustyönsä tueksi. Vuodesta 2008 alkaen Motions Gnistan -nimisellä palstalla alettiin julkaista ruotsinkielistä sisältöä. Käytännössä tämä on tarkoittanut tiivistelmiä lehden pääjutuista.

1 2002

SISÄLLÖN JA VISUAALISUUDEN KEHITTÄMISTÄ Lehteä on vuosien myötä kehitetty muun muassa KKI-ohjelman arvioinneista saatujen kehitysehdotusten pohjalta. Neljännen kauden lopulla lehteä alettiin kehittää suunnitelmallisesti ja kehitystyötä on jatkettu myös meneillään olevalla viidennellä ohjelmakaudella. Myös lukijoiden toiveita on pyritty mahdollisuuksien mukaan kuulemaan: vuonna 2011 toteutetun lukijatutkimuksen pohjalta uusittiin lehden ilme ja alettiin kehittää lehteä myös sisällöllisesti. Lehden uudesta ilmeestä vastasikin vuodesta 2012 lähtien Kotisaari Design Management. Uudistuksen myötä alettiin panostaa enemmän myös lehden visuaalisuuteen. Kuvamateriaalin laadukkuus nousi selkeästi esille myös lukijatutkimuksen kehitysehdotuksissa, joten juttujen yhteyteen ruvettiin tilaamaan yhä useammin ammattikuvaajien kuvia. Tällä saatiinkin parannettua lehden

25


2 2003

1 2007

1 2010

1 2006

visuaalista ilmettä ja lisättyä lehden houkuttelevuutta. Kivannäköiseen lehteen on mukavampi tarttua! Aiemmin juttujen kuvat olivat olleet lähinnä KKI-toimiston työntekijöiden ottamia ja varsinkin alkuvuosina käytössä oli paljon hanketoimijoiden ottamia kuvia hankkeiden toiminnasta. Lehden kansikuvina käytettiin tuolloin KKI-ohjelman viestinnässä muutenkin käytössä olleita Pekka Vuoren tekemiä piirroskuvia. Valokuviin kansikuvina siirryttiin 2000-luvun taitteessa. Pitkään kansikuviksi valikoitui KKI-ohjelman yleistä kuvamateriaalia. Kun juttuja varten alettiin tilata ammattikuvaajien kuvia, niitä hyödynnettiin myös lehtien kansikuvina.

TEEMA-AJATTELU LEHDENTEON POHJAKSI Jokaisella lehden numerolla on viime vuosina ollut teema, jonka aihepiiriin pääosa jutuista liittyy. Jutuissa käsitellään monipuolisesti eri aiheita kulloisenkin lehden teeman mukaisesti ja pyritään palvelemaan lukijoita mahdollisimman laaja-alai-

26

sesti tarjoamalle heitä kiinnostavia ja hyödyttäviä juttuaiheita. Myös hankejutut valitaan kyseisestä teemasta, mutta juttujen pääpaino ole enää ainoastaan hankkeiden esittelyssä. Lehden teemoja ovat olleet muun muassa arkiliikunnan olosuhteet, eläkkeelle jääminen ja työuran viimeisiin vuosiin valmistautuminen, liikuntasektorin ja sote-sektorin välinen yhteistyö, kestävä liikkuminen, työyhteisöjen fyysinen aktiivisuus ja hyvinvointi sekä elintapaohjaus.

ITSETEHDYSTÄ AVUSTETTUUN Kipinät-lehti on aina toimitettu KKI-toimiston henkilökunnan voimin. Alkuvuosina jutut olivat pääosin KKI-toimiston työntekijöiden kirjoittamia. Jonkin verran juttuja kirjoittivat myös hanketoimijat itse. Onpa lehden historiassa järjestetty Liikuntakipinä-kirjoituskilpailukin, jonka parhaita tuotoksia julkaistiin lehdessä vuonna 2004. Nykyään lehden jutut ovat pääasiassa KKI-toimiston viestinnästä vastaavien ja freelancer-toimittajien kirjoittamia.


2 · 2014

Kipinät Tietoa ja

kokem uksia te

rveyslii k

Kipinät

1 · 2019

unnast

a

Tietoa ja

kokem uksia te

rveyslii k

unnast

Kipinät

10

1 · 2015

Tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta KKI-oh jelma 2 18 0 vuot menne ta isy haaste yden verhoj – Liikkumisen ohjauksella a, nykviisasta liikkumista ita ja t yhetke ulevais n uuden Suom visioita työyhteisöihin iMieh en kun totest it suos

6

16 24

Liikunt a murrok politiikka sessa

Yhteis

itump

kunnal

linen

ia kuin

markk

inointi

siivittä

koskaa

n

ä järjes

töjä et

8

eenpäi

n

24

2 2014

KKI 25

Kiitos

vuotta

, tarin

Kipinöi

den lu

a yksi

ssä kan

sissa

kijoill

e

1 2019 14

Kansallispuistojen terveyshyödyille hintalappu

28

Ihminen ja tekoäly rintarinnan työelämässä

TARVE EI HÄVIÄ, MUOTO MUUTTUU Printtilehden tarpeellisuutta on KKI-ohjelmassa vuosien myötä useaan otteeseen kriittisesti puntaroitu. Verkkolehtien yleistyessä painetun lehden mielekkyys on aika ajoin kyseenalaistettu, mutta pitkään olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että tavoitamme kohderyhmämme printtilehdellä. Vaatimukset digitaalisuuden lisäämisestä eivät kuitenkaan ole KKI-ohjelmassakaan kaikuneet kuuroille korville. Tästä syystä kädessäsi on paitsi 46. myös viimeinen Kipinät-lehti. Tarve jakaa ”tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta” ei kuitenkaan ole edelleenkään hävinnyt mihinkään – päinvastoin. Tulemmekin KKI-ohjelmassa jatkossa käyttämään työpanostamme enemmän siihen, että hankkeista saatava käytännön tieto olisi entistä helpommin löydettävissä ja kaikkien hyödynnettävissä sähköisessä muodossa. KKI-ohjelma aloittaa syksyllä verkkosivujensa uudistamisprojektin, jonka lopputuloksena hanke-

1 2015

tiedon, kuten kaiken muunkin terveysliikunnan edistämistä koskevan tiedon, tarinoiden ja ideoiden jakaminen ajantasaisesti on entistä helpompaa. KKI-ohjelman silloinen puheenjohtaja, liikunta-asiainneuvos Timo Haukilahti ja projektipäällikkö Maaret Ilmarinen totesivat ensimmäisen Kipinät-lehden pääkirjoituksessa vuonna 1996 tavoitteena olevan ”että jatkossa yhä useammin terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja työelämä vakuuttuisivat liikunnassa piilevistä voimavaroista eli mahdollisuuksista edistää näiden alojen omia tavoitteita – terveyttä, työkykyä, ihmisten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia – ja loisivat oma-aloitteisesti terveysliikuntapalveluja asiakkailleen ja työntekijöilleen”. Eteenpäin on menty, mutta yhteinen tavoitteemme terveyden edistämisen kentällä on edelleen sama. Jatketaan yhdessä työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kiitos Kipinät-lehden uskollisille lukijoille vuosien yhteisestä taipaleesta!

”Kädessäsi on paitsi 46. myös viimeinen Kipinät-lehti.”

a


TEKSTI: KATRI SIIVONEN KUVAT: MIIA MALVELA

Terveysliikunnan verkosto koolla Lahdessa KKI-Päiviä vietettiin aurinkoisessa Lahdessa 20.–21. maaliskuuta KKI-ohjelman ja PäijätHämeen Liikunnan ja Urheilun isännöimänä. Upea Sibeliustalo Vesijärven rannalla vastaanotti reilut 200 seminaariosallistujaa terveysliikunnan edistämisen eri sektoreilta.

Kansanedustajat Juha Rehula (keskusta) ja Ville Skinnari (sosiaalidemokraatit) keskustelivat Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Milla Bruneaun johdolla mielenkiintoisessa vuoropuhelussaan muun muassa liikuntapoliittisesta selonteosta ja liikunnan johtamisesta. Molemmat edustajat pitivät erinomaisen tärkeänä, että liikuntapoliittinen selonteko saatiin valmiiksi, että sen taustalla on kattava tutkimuskatsaus ja että näistä keskusteltiin eduskunnassa sekä eri valiokunnissa. Tästä eteenpäin seuraava askel olisi määrittää liikunnan ja liikkumisen omistajuus, johtajuus ja vastuut. Skinnari katsoi, että liikkumisen omistajuus tulisi kuulua valtioneuvoston kanslialle, jolloin asiat olisivat lähellä pääministeriä ja niiden poikkileikkaavuus valtionhallinnossa todellista. Rehula totesi, että hänen puolestaan on aivan sama, kuka johtaa, kunhan joku sitä tekee ja jollain on liikkumisen edistämisestä myös vastuu. Rehulaa turhauttaa nykykäytäntö, jossa eurot on ripoteltu ympäriinsä ilman tarkempaa kohdennusta. Häntä arveluttaa valtioneuvoston kanslia liikkumisen omistajana, sillä vaarana voi olla, ettei asiaa lopulta hoida kukaan. Liikkumisen edistämisen pitää Rehulan mukaan saada kasvot.

28

Maisema-arkkitehti Ina Westerlund kertoi Päijät-Hämeen keskussairaalan viereisen Kintterön terveysmetsän suunnitelmista. Terveysmetsä tarjoaa sairaalan henkilökunnalle, potilaille ja vieraille luontoympäristöä ja -kontakteja, fyysistä aktiivisuutta, stressinhallintaa ja elpymistä sekä vahvistaa immuunipuolustusta. Terveysmetsä on miellyttävä, lähellä ja monipuolinen. Kintterön terveysmetsään on suunnitteilla metsään opastava ja johdattava portti sekä kaksi erilaista opastettua reittiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueen johtaja Tiina Kivisaari korosti, että terveysliikunnan kentällä tulee selkiyttää roolituksia ja tiivistää yhteistyötä. Ministeriön puolelta tullaan linjaamaan rahoitusta ja korostamaan budjettirahoituksen tarvetta liikkumisen ja liikunnan edistämiseen.


Perlacon Oy:n Eero Laesterä kertoi, mitä erilaisia laskelmia kuntalaisten tuottavuudesta voidaan tehdä. Perinteisesti lapset, nuoret ja vanhukset ovat niitä, jotka kerryttävät eniten kunnan menopuolta käyttäessään julkisia palveluja. Työikäiset tuovat kuntiin eniten tuloja ja käyttävät kunnan palveluja vähiten. He rahoittavat samalla kunnan toiminnot ja muut ikäryhmät. Laesterä käytti esimerkkinä Lahden kaupunkia, jossa hyvin pieni osa kuntalaisista on tuonut kaupungille enemmän tuloja kuin mitä on käyttänyt menoja. 94-vuotiaana lahtelaisesta tulee kunnalle kannattava eli tuolloin hänen kokonaistulonsa ylittävät kokonaismenot. Laesterä muistutti, ettei kunnan muuttoliike kerro aina koko totuutta. Esimerkiksi Tampere on kasvava, muuttovoittoinen kunta, jonka talous on silti heikossa jamassa. Vahvaan koulutuskaupunkiin muuttaa paljon opiskelijoita, jotka eivät kerrytä kaupungin tuloja, vaan pikemminkin lisäävät menoja. Heinola muuttotappiokuntana jää sen sijaan meno–tulo-laskelmassa plussan puolelle, kun muuttajat ovat pääosin työikäisiä.

Loimaan Tikkakerhon puheenjohtaja Pirre (Eija Vilpas) piristi seminaariväkeä hulvattomalla vierailullaan.

Professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta toimi kaatuneen sote-uudistuksen valmistelussa asiantuntijana. Hän tarjosi kuulijoille katsauksen, miksi sote-uudistusta tarvitaan, millaisia vaiheita valmistelussa on vuosien aikana ollut ja miksi uudistus lopulta kaatui. Hiilamon mukaan haastava lähtökohta oli jo se, että hallitus yritti yhdistää eri puolueiden tahtotilat yhteen uudistukseen. Lisäksi hän piti erikoisena perustuslakivaliokunnan poikkeamista peruskäytännöstään, kun se kuuli lähes tuhatta asiantuntijaa valmisteluprosessin aikana. Valiokunnan tapana on ollut kuulla vain valtiontalouden asiantuntijoita, kun tässä tapauksessa se keskittyi kuulemaan erityisesti uudistuskriittisiä sote-asiantuntijoita. Hiilamo jaksoi kuitenkin olla toiveikas uudistuksen suhteen, sillä ilman sitä Suomi ei selviä. Hänen mukaansa ensin tulisi uudistaa itsehallintoalueet ja toteuttaa valinnanvapaus vasta toisessa vaiheessa. Hän näkee mahdollisuutena myös sen, että uudistettaisiin vain terveyspalvelut, jolloin sosiaalipalvelut jäisivät kuntiin. Tämä ratkaisu olisi hänestä vain pieni askel eteenpäin sen hienon uudistuksen sijasta, jota nyt on kaavailtu.

Lue lisää KKI-Päivien esitykset löytyvät KKI-ohjelman verkkosivuilta www.kkiohjelma.fi.

29


TEKSTI: ANNA SUUTARI KUVA: MIIA MALVELA

Jokainen on oman onnensa keskushyökkääjä Hyvinvointi rakentuu omilla teoilla ympäristön tukemana KKI-Päivien osallistujilla oli ilo kuulla Aalto-yliopiston tutkijatohtori Frank Martelan ajatuksia onnellisuudesta, hyvinvoinnista, työstä ja motivaatiosta. Martelan luento otsikolla Ei pitkistä lomista pidä luopua – elämän päämääristä ja onnen lähteistä kuljetti kuulijat yhteiskunnan päämäärästä työn merkityksen ja sisäisen motivaation kautta aina elämän tarkoitukseen. Martela totesi heti luentonsa aluksi, että yhteiskunnan perimmäinen päämäärä on kansalaisten hyvinvoinnin lisääminen ja ihmisten palveleminen. Tätä ovat Martelan mukaan kuvanneet jo aikanaan niin James Wilsonin toteamus vuodelta 1774 ”Jokaisen hallinnon ensimmäinen laki on yhteiskunnan onnellisuus” kuin Ranskan perustuslaki vuodelta 1793, jonka mukaan yhteiskunnan päämäärä on yleinen hyvinvointi.

TYÖ EI OLE ITSEISARVO

– Mitä köyhempi maa, sitä enemmän työnteko lisää hyvinvointia. Mitä rikkaampi kansakunta, sitä vähemmän työnteon lisäämisellä on enää vaikutusta ihmisten hyvinvointiin, Martela havainnollistaa. Bruttokansantuotteen sijasta monet muut yhteiskunnalliset seikat selittävät merkittävän osan hyvinvoinnistamme. Esimerkiksi tuoreessa tutkimuksessa, jonka tuloksena Suomi julistettiin jo toisen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi, mitattu hyvinvointi koostuu muun muassa so"Hyvän tekeminen siaalisesta tuesta, terveiden elinvuosien odotteesta, vapaudesta tehdä omaa elämää kosketoisille lisää via valintoja, avokätisyydestä sekä korruptiota koskevista käsityksistä. onnellisuutta.

Martela katsookin, että työtä kannattaa tehdä vain siinä määrin kuin se palvelee ihmiskunnan hyvinvointia. Työ ei ole itsearvo, vaan työ palvelee elämää. Onnellisuus ei ole Minkä verran työtä sitten pitäisi tehdä, jotPERUSTARPEET päämäärä, vaan ta se edistäisi hyvinvointiamme? Esimerkkinä MOTIVAATION POHJANA tästä Martela mainitsee muinaiset metsästäsivutuote". jä-keräilijät, jotka tekivät aikanaan vain noin Martelan kehittämä motivaatiotimantti kineljä tuntia vuorokaudessa ”töitä”, koska sillä teyttää motivaation osa-alueet. Ensisijaisesti määrällä ihmiset pysyivät hengissä. Loput päivän tunneista ihmistä ajaa perustarve: tarve pysyä elossa. Elossa pysymisen tuon ajan ihmiset käyttivät lajikumppaneidensa kanssa oleitakaavat turvallisuus ja resurssit. Toinen elossa pysymisen kanluun. Maanviljelykseen siirryttäessä päivittäinen työmäärä linalta oleellinen asia on hyväksynnän ja arvostuksen saaminen. sääntyi ja vapaa-aika väheni. Emme halua rikkoa yhteiskunnassa vallitsevia normeja, koska – Yhteiskunta on onnistunut, kun ihmisten ei ole pakko tehse saattaisi heikentää hyväksyttävyyttämme yhteisössä. dä töitä koko ajan. Bruttokansantuotteesta on kuitenkin tullut Meillä on paitsi elossa pysymisen tarve myös tietyt psykopolitiikan kultainen vasikka, Martela toteaa. logiset perustarpeet, joiden tyydyttyminen antaa kokemuksen siitä, että elämä on elämisen arvoista. Psykologiset perustarpeet ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys, yhteisöllisyys ja hyvän TALOUSKASVU EI KASVATA tekeminen. HYVINVOINTIA LOPUTTOMASTI – Elämälle merkityksen antaa tunne itsensä toteuttamisesta Martela muistuttaakin, että talouskasvun ja hyvinvoinnin ja yhteys toisiin ihmisiin, Martela tiivistää. suhde on logaritminen: hyvinvointi lisääntyy bruttokansanItsensä toteuttamisen kannalta on oleellista, että se mitä tuotteen kasvaessa, mutta tietyn pisteen jälkeen hyvinvoinnin teemme, perustuu vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisuus koskee kasvu hidastuu eikä se lopulta enää lisäänny kansantuotteen niin toimintatapoja kuin päämääriä: saa itse päättää, miten kasvaessa. asiat tekee ja mikä on tavoite, johon pyrkii.

30


Myös käsitys omasta kyvykkyydestä vaikuttaa motivaatioon. – Tehtäviemme tulee vaativuustasoltaan vastata kykyjämme – ne eivät saa olla liian vaikeita, mutteivat toisaalta liian helppojakaan, Martela toteaa. Elämän arvokkuuden kokemusta vahvistaa yhteys toisiin ihmisiin, mikä ilmenee yhteisöllisyyden ja hyvän tekemisen tarpeena. Haluamme välittää ja tulla välitetyiksi. Hyvän tekeminen toisille lisää onnellisuutta.

SISÄSYNTYINEN MOTIVAATIO KANTAA Motivaatio voi olla joko ulkoapäin ohjautuvaa tai sisäsyntyistä. Ulkopuolelta kontrolloitu motivaatio perustuu palkkioihin ja rangaistuksiin, jotka ilmenevät usein hyväksyntänä tai paheksuntana. Sisäinen motivaatio puolestaan perustuu siihen, että tekeminen itsessään on tekijälle palkitsevaa ja hän kokee päämäärän arvokkaaksi. Martela korostaa, että motivaation laadulla – sillä lähteekö se itsestä vai tuleeko se ulkopuolelta – on suuri vaikutus muutoksen pysyvyyteen. – Ulkoisen elementin poistuessa palataan vanhaan, jos sisäinen motivaatio ei ole herännyt, Martela muistuttaa. Toista voi motivoida muutokseen, mutta jotta muutoksesta voi tulla pysyvää, pitää ihmisen itse oivaltaa ne arvot, jotka kannustavat häntä ylläpitämään uusia toimintatapoja.

yksi maailman parhaista jalkapalloilijoista, ellei hänellä olisi ympärillään samantasoisia pelaajia, joille hän voi syöttää ja joilta hän saa syöttöjä. Tarvitaan omaa tekemistä, mutta myös ympäristön tukea. Kuinka sitten tukea sitä pelikaveria muutoksessa ja auttaa tekemään niitä maaleja? Kannusta kaveria kokeilemaan uutta, koska se lisää itsetuntemusta. Osoita myös tukesi, koska tunne siitä, että joku tukee mahdollisen epäonnistumisenkin hetkellä, lisää uskallusta kokeilla uutta. Ja jos epäonnistuminen sitten tulee, anna palautetta rakentavasti ja auta suuntaamaan katse tulevaan. Tee jo olemassa oleva hyvä ja onnistumiset näkyviksi. Kiitä ja kannusta. Ole ihminen ihmiselle ja osoita välittäväsi.

ONNELLISUUS ON SIVUTUOTE Ai niin, se elämän tarkoitus! Onnellisuusko? Martela on päätynyt pohdinnoissaan siihen, että se ei ole onnellisuus. Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan sivutuote. Merkityksen elämälle antaa se, että tekee itselleen tärkeitä asioita ollen samalla hyvä läheisilleen. – Elämän merkitys on se, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille. Aika hyvin sanottu.

OLE IHMINEN IHMISELLE Vanhan sanonnan mukaan jokainen on oman onnensa seppä. Martela on muovaillut sanonnan uusiksi: jokainen on oman onnensa keskushyökkääjä. Olemme itse vastuussa omista teoistamme ja valinnoistamme, mutta samaan maaliin pelaavat joukkuetoverit auttavat meitä saavuttamaan päämäärämme. Martela havainnollistaa tätä toteamalla, ettei Lionel Messi olisi

MOTIVAATIOTIMANTTI ARVOKKUUS

MIKÄ TEKEE ELÄMÄSTÄ ELÄMISEN ARVOISEN?

YHTEYS IHMISIIN

HYVÄN TEKEMINEN

KYVYKKYYS

VAPAAEHTOISUUS

YHTEISÖLLISYYS TOISET MITEN PYSYN ELOSSA?

HYVÄKSYNTÄ & STATUS

ITSENSÄ TOTEUTTAMINEN

MINÄ

TURVALLISUUS & RESURSSIEN TURVAAMINEN

SELVIYTYMINEN

Lähde: Martela, F., 2015: Valonöörit - Sisäisen motivaation käsikirja

31


MISSÄ MENNÄÄN LIIKUNTANEUVONNASSA? TEKSTI: SARI KIVIMÄKI

Liikuntaneuvonnan huikea kasvutarina Liikuntaneuvonnan kehitystyö on edennyt reilussa kuudessa vuodessa valtavin harppauksin. KKI-ohjelma on ollut avainroolissa kehittämässä ja mahdollistamassa liikuntaneuvonnan vakiintumista kuntien palveluksi ja hyvinvointitekijäksi. Hanketuen, kouluttamisen, mentoroinnin, verkostotyön ja viestinnän kautta saadut tulokset ovat kiistattomat.

Liikuntaneuvonta on selkeästi löytänyt paikkansa osana maakuntien ja kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Tämä käy ilmi maaliskuussa ilmestyneistä KKI-ohjelman Liikuntaneuvonnan tila -kartoituksesta sekä Liikuntaneuvonnan onnistumisen edellytykset kunnissa -kyselyraportista. Liikuntaneuvonta on myös edellisiin vuosiin verrattuna yhä useammin terveys- ja liikuntatoimen poikkihallinnollinen yhteinen ponnistus. Lisäksi palveluketjuun kytkeytyy yhä enemmän muita toimijoita julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Liikuntaneuvonnan palveluketjutyö etenee siis valtioneuvoston liikuntapoliittisen selonteon mukaisesti.

LIIKUNTANEUVONTA VAKIINTUNUT KUNTIIN KKI-ohjelman vuosittaisessa Liikuntaneuvonnan tila -kartoituksessa selviää, että vuonna 2018 maassamme on 160 kuntaa, jotka tarjoavat työikäisille asukkailleen yksilöllistä ja tavoitteellista liikuntaneuvontaa. Kyseisissä kunnissa neuvonta on organisoitu poikkihallinnollisesti ja palvelu suunnitellaan ja toteutetaan toimijajoukon yhteisillä käytännöillä. Vuodesta 2017 lukema on kasvanut 30 kunnalla. Huomioitavaa on, että jo 123 kuntaa on vakiinnuttanut liikuntaneuvontapalvelun osaksi kunnan tai alueen palvelutarjotinta. Lukema on merkittävä, sillä vuotta aikaisemmin se oli 72. Työikäisten liikuntaneuvonnan kehittämishankkeet sen sijaan ovat vähentyneet 56:sta 37 hankkeeseen.

HANKKEET JUURTUVAT ERINOMAISESTI Liikuntaneuvonnan hankkeet juurtuvat erittäin hyvin, vuoden 2017 hankekunnista toimintansa ovat vakinaistaneet yli 90 prosenttia. KKI:n maaliskuussa julkaistun Liikuntaneuvonnan onnistumisen edellytykset -kyselyraportin mukaan tärkeimpinä juurtumisen keinoina ovat henkilöresursointi sekä toimijoiden yhteiset tavoitteet ja yhdessä sovitut käytännöt. Seuraavaksi tärkeimpänä koetaan johdon tuki ja sitoutuminen sekä kunnan taloudelliset resurssit.

32

Kyselyn mukaan juurruttamista hidastavat usein samat tekijät. Ratkaisumalleiksi tarjotaan muun muassa aktiivista viestintää ja markkinointia kuntalaisille ja päättäjille, säännöllistä vuorovaikutusta toimijoiden välillä, liikuntaneuvonnan näkymistä strategioissa, toimenkuvien muokkausta, toiminnan priorisointia ja budjetointia sekä hanketukea ja -ohjausta.

LIIKUNTANEUVONTA ON HYVINVOINTITEKIJÄ Liikuntaneuvonnan vahvistuminen on siis merkittävää, eikä pelkästään kuntien määrissä, vaan myös suhtautumisessa liikunnan rooliin terveyden ylläpitäjänä ja edistäjänä. Liikuntaneuvonta koetaan kuntien hyvinvointitekijäksi ja se kirjataan entistä useammin kuntien ja maakuntien asiakirjoihin. Valtakunnallinen viestintä, liikuntaneuvonnan verkostot ja onnistuneet käytännöt synnyttävät innostusta uusissa kunnissa. Vuoden 2019 alusta liikuntaneuvonta näkyy myös terveydenhuollon tilastointikoodina, samoin kuin kuntien hyvinvointikertomuksen minimitietosisällöissä tyypin 2 diabetesriskissä oleville asiakkaille. Terveydenhuollon uudet tilastokoodit ovat keskustelu liikuntatottumuksista ja ohjaus liikuntapalveluihin sekä prosessinomainen liikuntaelintapaneuvonta.

NÄKYVYYS RUOKKII TOIMINTAA Liikunnan hyödyntäminen osana terveydenhuollon elintapaohjausta oli myös yksi VESOTE-kärkihankkeen teemoista. Vuoden 2018 lopussa päättyneen hankkeen saavutuksena voidaan pitää erityisesti elintapateeman näkyvyyden voimistumista, ammatillisen elintapaosaamisen kehittymistä sekä moni­ammatillisen elintapaohjauksen käynnistymistä. Liikuntaneuvonta, ravitsemusohjaus ja uniterveys saivat ansaitsemaansa huomiota osana ennaltaehkäisevää ja korjaavaa terveyden edistämistä. Hankkeen aikana poikkihallinnollinen yhteistyö lisääntyi ja toimijoiden kesken syntyi yhtenäinen näkemys verkostojen


Tukitoimia liikuntaneuvonnan käynnistämiseksi ja juurruttamiseksi (KKI:n kysely 2018)

• hankeavustus ja -ohjaus •

toimintamallien yhtenäistäminen

• liikuntaneuvonnan palveluketjujen vahvistaminen •

valtakunnalliset verkostot

• liikuntaneuvonnan viestintä ja markkinointi • liikuntaneuvonnan materiaali •

valtakunnalliset suositukset

• liikuntaneuvonnan koulutus •

vaikuttavuuden mittaaminen

Vakiintunut poikkihallinnollinen liikuntaneuvonta Poikkihallinnollinen liikuntaneuvonnan hanke Ei poikkihallinnollista liikuntaneuvontaa

voimasta terveellisten elintapojen edistämiseen. Elintapaohjaus linkittyy jatkossa hankkeessa mukana olevien sairaanhoitopiirien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöhön ja kaikki mukana olleet toimijat ovat kirjanneet elintapaohjauksen vision seuraaville vuosille.

HYVIÄ JA TOIMIVIA MALLEJA Valtakunnallinen visio on kaventaa terveyseroja kohdistamalla liikuntaneuvonta väestölle, joka on elintavoiltaan ja voimavaroiltaan heikommassa asemassa ja joka hyötyy yksilöllisestä prosessinomaisesta neuvonnasta. Suunnitelmien mukaan liikuntaneuvonta kuntien ja maakuntien yhteisenä yhdys­ pinta­palveluna tulee lisäämään palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta. Jo nyt toteutuneet liikuntaneuvonnan poikkihallinnolliset käytännöt tulevat toimimaan hyvinä malleina. Liikuntapoliittisen selonteon yhdeksi tavoitteeksi on asetettu liikuntaneuvonnan toteutuminen kaikissa kunnissa. Jotta tähän tavoitteeseen päästään tarvitaan ennen kaikkea toimijoiden yhteistä tahtotilaa edistää kuntalaisten terveellisiä elintapoja liikunnan ja arkiaktiivisuuden keinoin. Tiedetään, että liikuntaneuvonta on tehokas keino vaikuttaa positiivisesti yksilön terveyskäyttäytymiseen ja kopioitavia toimintamalleja on jo eri puolella Suomea. Hyvä kuitenkin muistaa, että liikuntaneuvonta on verraten uusi palvelumuoto, joka on vajaan kymmenen vuoden aikana edennyt askel askeleelta.

Liikuntaneuvonnan toteutuminen kunnissa Vuosi

Kuntien määrä

2012

10

2014

30

2015

70

2016

100

2017

130

2018

160

Lisätietoja www.kkiohjelma.fi

33


motions gnistan TEXT: MINNA PAAJANEN, PROJEKTCHEF FÖR PROGRAMMET HELSINKI LIIKKUU FOTO: MIRVA KAKKO

Helsingfors rör på sig – hur då?

Helsingfors stad tar sig med krafttag an stillasittandets problematik. Hel­sing­ fors rörlighetsprogram är ett av spets­ projekten i stadsstrategin (2017–2021). Det handlar specifikt om ett program för fysisk aktivitet, inte ett motions­program. Staden inledde kampanjen med ett pressmeddelande på temat ”Det är vik­ tigare att röra på sig än att motionera”. Styrgruppen för programmet inledde sitt arbete under ledning av idrottschef Tarja Loikkanen. Ett projektteam inrät­ tades för att planera de konkreta åtgär­ derna. Efter att jag blivit projektchef ville jag först klargöra lägesbilden. Många bollar snurrade samtidigt i luften: hur ser situationen ut i fråga om fysisk aktivitet, hur har andra löst situationen, vad har vi redan, vad vore kostnadseffektivt och hur kan vi nå ut till dem som rör allra minst på sig?

34

Programmet innefattar omkring 60 åtgärder för stadens sektorer. Åtgärderna gör fysisk aktivitet till en synlig del av Helsingforsbornas vardag. En indikator, en tidtabell och en ansvarig organisation har utsetts för varje åtgärd. Programmet är treårigt och pågår till 2021, varefter främjandet av fysisk aktivitet har blivit ett bestående element i stadens verksamhet.

SEKTORERNA GEMENSAMT I rörlighetsprogrammet har alla stadens sektorer tilldelats ansvar för uppgifter som inverkar direkt eller indirekt på stadsbornas förutsättningar till fysisk aktivitet. Det viktiga är att var och en funderar på och begrundar saken utifrån realiteterna i den egna tjänsten och sektorn. Då uppstår

verksamhetsmodeller som blir bestående och rörelseaktiviteterna upplevs inte som kortvariga projekt. Vi har redan enormt många projekt, tjänster och metoder på gång, och vi genomför dem koordinerat och uppföljer dem med olika indikatorer. Varje sektor har bildat grupper som koordinerar programmet och ansvars­ personer som håller i det. I dagsläget finns det redan omkring 110 personer i nätverket. Stadsledningens stöd för att främja programmet är av fundamental vikt. Vikten av det kunnande som finns hos Helsingfors stads 38 000 med­ arbetare understryks. Arbetet sker på många fronter. Parallellt erbjuder vi utbildning, skapar medveten­ het och inleder tillräckligt många konkre­ ta insatser så att programmet ska börja framträda på många olika sätt. Allt kan inte handla om att individen tvingas välja. Omgivningen måste understödja möjlig­ heterna till fysisk aktivitet så att man som individ kanske inte ens märker att man rör sig mer. Finansieringen av programmet sköts så att de åtgärder som skrivits in i programmet budgeteras till de olika sektorerna. En stor del av åtgärderna i programmet kräver inte några pengar utan att tankevärlden ändras. Huvudsaken är att hela det stora fartyget håller samma kurs. Syftet med Helsingfors rörlighetsprogram är att alla sektorer vänligt men målmedvetet ska uppmuntra och vägleda invånarna till att röra på sig. För stadens personal har förståelsen för rörlighet varit den största frågan.

Läs mer www.helsinkiliikkuu.fi


ÖVERSÄTTNING TILL SVENSKA: GRANO OY / MULTIDOC

Två årtionden av kunskap och erfarenhet av hälsofrämjande fysisk aktivitet i ett paket Du håller i IFFL-historiens 46:e Kipinät. Tidskriften har utkommit kontinuerligt sedan 1996 med två nummer om året. Det enda undantaget är 1997, då enbart ett nummer utkom. Tidskriftens historia och utveckling inrymmer många skeden. Devisen ”Kunskap och erfarenhet av hälsofrämjande fysisk aktivitet” har ändå löpt som en röd tråd genom hela tidskriftens historia och väglett den. Man har velat berätta för läsarna vad hälsofrämjande fysisk aktivitet går ut på och sprida information om goda erfaren­heter

TEXT: ANNA SUUTARI

bland annat från de projekt som IFFL- också den sista Kipinät. programmet understött. Behovet at t sprida kunskap och Behovet av en tryckt tidskrift har under ­erfarenhet av hälsofrämjande fysisk aktiåren flera gånger begrundats kritiskt vitet har ändå inte försvunnit någonstans inom IFFL-programmet. I och med att – tvärtom. IFFL-programmet inleder under nättidningarna blivit allmännare har det hösten ett projekt för att förnya webbplatvettiga med en tryckt skrift emellanåt sen. Resultatet ska göra det ännu enklare ifrågasatts, men länge har vi ändå dragit att sprida projektinformation, precis som slutsatsen att vi når ut till vår målgrupp all annan information om hälsofrämjande med den tryckta tidskriften. Inte heller i fysisk aktivitet, berättelser och idéer när IFFL-programmet har ändå kraven på mer de är aktuella. digitalisering ljudit för döva öron. Därför Ett tack till alla trogna läsare för tiden håller du nu inte bara i den 46:e, utan tillsammans!

Motionsrådgivningens enorma uppsving Arbetet med att utveckla motionsråd­ givningen har på drygt sex år gått framåt med stormsteg. IFFL-programmet har haft en nyckelroll i fråga om att utveckla och möjliggöra etableringen av motionsrådgivning som en tjänst och välfärds­f aktor i kommunerna. De resultat som uppnåtts med projektstödet, utbildningen, mentorverksamheten, nätverksarbetet och kommunikationen är obestridliga. Motionsrådgivningen har helt klart etablerat sin plats som ett moment i landskapens och kommunernas arbete för att främja välbefinnande och hälsa. Detta

framgår av kartläggningen Liikunta­ neuvonnan tila och enkätrapporten Liikuntaneuvonnan onnistumisen edel­ lytykset kunnissa. De geomfördes inom IFFL-programmet och kom ut i mars. Motionsrådgivningen är också en insats som i jämförelse med tidigare år blivit allt mer sektorsövergripande inom hälso- och idrottsväsendet. Dessutom kopplas hela tiden fler aktörer inom den offentliga, privata och tredje sektorn till servicekedjan. Servicekedjearbetet inom motionsrådgivningen går alltså framåt i enlighet med statsrådets idrottspolitiska redogörelse.

TEXT: SARI KIVIMÄKI

Motionsrådgivningen i kommunerna År

Antal kommuner

2012

10

2014

30

2015

70

2016

100

2017

130

2018

160

Läs mer www.kkiohjelma.fi

Ge livet skratt och rytm! Sirkus Magenta besöker varje vecka Hermanstad i Helsingfors. Bollar och band åker fram. Unga som rehabiliteras för psykiska problem får livskompetens nästan som av misstag. Hos Leikkiväki ry lugnas vem som helst av instruktör och ergoterapeut Martina Mama Myllyläs vänliga väsen och föreningens hemtrevliga lokaler. Här kan ungdomar i åldern 18–30 år tillbringa sin tid i ett tryggt utrymme och kasta sig in i cirkusens värld. De flesta av ungdomarna har länge stått utanför sammanhang av

utbildning och arbetsliv. Genom cirkusen har många lärt sig, engagerats, vågat och gett sig in i något nytt. Sirkus Magenta, som är en förening för social cirkus, och Leikkiväki inledde sitt samarbete 2017. Leikkiväki bildades 2003 i Helsingfors och ordnar lågtröskel­ verksamhet i form av verkstäder och sommaraktiviteter för unga i åldern 18– 30 år som söker sin riktning i livet. Under årens lopp har över 40 Leikkiväki-unga deltagit i de veckovisa cirkusträningarna.

TEXT: KATRI KLINGA

Också Leikkiväkis personal har inom ramen för projek tet utbildats i en pedagogisk metod som tar avstamp i den sociala cirkusen. Cirkusverksamheten har fått IFFL-projektstöd. Vid Leikkiväki tror man att cirkus­ verksamheten har varit betydelsefull, inspirerande och aktiverande för ungdo­ marna. Cirkusen har hjälpt dem att våga ställa sig i andras blickfång. Läs mer www.sirkusmagenta.fi

35


Liikunnan aluejärjestöjen terveysliikuntaverkosto Viidellätoista Liikunnan aluejärjestöllä on merkittävä rooli alueellisen terveysliikuntaverkoston kehittämisessä. Liikunnan aluejärjestöt tarjoavat paikallisille toimijoille muun muassa suunnitteluapua uusien terveysliikunta­ hankkeiden käynnistämiseksi. KKI-ohjelma tukee alueiden terveysliikuntatoimintaa.

Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu ry

Lapin Liikunta ry

Mikko Ikävalko, mikko.ikavalko@eklu.fi Puh. 0400 478 134 Kotipolku 2, 55120 Imatra www.eklu.fi

Elina Ahokas, elina.ahokas@lapinliikunta.fi Puh. 040 832 9321 Hallituskatu 20 B 7, 96100 Rovaniemi www.lapinliikunta.com

Etelä-Savon Liikunta ry

Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry, Turun toimisto

Liisa Haikonen, liisa.haikonen@esliikunta.fi Puh. 044 341 0057 Paukkulantie 22, 50170 Mikkeli www.esliikunta.fi

Jukka Läärä, jukka.laara@liiku.fi, puh. 0400 463 790 Tino-Taneli Tanttu, tino-taneli.tanttu@liiku.fi, puh. 040 900 0846 Humalistonkatu 6, 20100 Turku www.liiku.fi

Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry

Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry, Porin toimisto

Merja Palkama, merja.palkama@eslu.fi Puh. 040 595 4195 Hämeentie 103 E, 00550 Helsinki www.eslu.fi

Juha Koskelo, juha.koskelo@liiku.fi Puh. 050 536 0334 Pohjoisranta 11 D, 28100 Pori www.liiku.fi

Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry

Kirre Palmi, kirre.palmi@hlu.fi, puh. 044 774 8827 Sampsa Kivistö, sampsa.kivisto@hlu.fi, puh. 040 7108 459 Kuntokatu 17, 33520 Tampere www.hlu.fi

Turo Shemeikka, turo.shemeikka@plu.fi, puh. 0400 412 981 Johanna Lähdesmäki, johanna.lahdesmaki@plu.fi Puh. 040 487 5076 Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki, www.plu.fi

Kainuun Liikunta ry

Pohjois-Karjalan Liikunta ry

Matias Ronkainen, matias.ronkainen@kainuunliikunta.fi Puh. 044 532 5924 Kisatie 30, 87250 Kajaani www.kainuunliikunta.fi

Tomi Pyylampi, tomi.pyylampi@pokali.fi Puh. 040 773 9243 Rantakatu 35, 80100 Joensuu www.pokali.fi

Keski-Pohjanmaan Liikunta ry

Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry

Satu Heinoja, satu.heinoja@kepli.fi Puh. 0440 916 075 Torikatu 16 A 2, 67100 Kokkola www.kepli.fi

Ilkka Kurttila, ilkka.kurttila@popli.fi Puh. 050 308 7711 Sammonkatu 6, 90570 Oulu www.popli.fi

Keski-Suomen Liikunta ry

Pohjois-Savon Liikunta ry

Jyrki Saarela, jyrki.saarela@kesli.fi Puh. 010 666 2404, 045 650 3771 Onkapannu 2, 40700 Jyväskylä www.kesli.fi

Tanja Tukiainen, tanja.tukiainen@pohjois-savonliikunta.fi Puh. 050 571 8400 Haapaniemenkatu 10 A, 70100 Kuopio www.pohjois-savonliikunta.fi

Kymenlaakson Liikunta ry

Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

Sanna Saarinen-Tokko, sanna.saarinen-tokko@kymli.fi Puh. 040 483 5405 Ilmarinkuja 3, 45100 Kouvola www.kymli.fi

Keijo Kylänpää, keijo.kylanpaa@phlu.fi Puh. 040 552 9233 Urheilukeskus, Salpausselänkatu 8, 15110 Lahti www.phlu.fi

36


Kropan rasittamisen lisäksi on tärkeää huolehtia myös kopan kunnosta. KKI-ristikko antaa aivoillesi pähkinän purtavaksi. Ristikon oikea vastaus löytyy KKI-ohjelman verkkosivuilta www.kkiohjelma.fi –› Viestintä ja materiaalit –› Kipinät-lehti.

R k

K

I

RISTIKON LAATIJA HARTO HAKONEN

S T I K k O

37


KKI-ohjelma tukee terveysliikuntatoimintaa oheisilla materiaaleilla.

KKI-materiaalit MAKSUTON KKI-MATERIAALI

KUNTO-OPPAAT

RAPORTIT

KKI-kuntokortti

Matka hyvään kuntoon

Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa 2018

• oman liikkumisen seurantaan tarkoitettu kortti vuoden ajalle

KKI-istumiskortti

• istumisen määrän seurantaan tarkoitettu kortti, johon kirjataan yhden arkipäivän ja yhden viikonlopun päivän istumismäärät

KKI-työmatkaliikkumiskortti

• kortti kannustaa työmatkojen kulkemiseen pyörällä ja kävellen. Kortin avulla voit seurata, kuinka paljon sinulle kertyy päivittäistä liikkumista kävellen tai pyöräillen.

Tauko paikallaan!

• kannustaa pohtimaan omia arkisia valintojaan liikkeen lisäämiseksi sekä tarjoaa vinkkejä istumisen tauottamiseen ja arkiaktiivisuuden lisäämiseen • 12 sivua, kuvitettu

Liikuntaneuvontaesite

• esittelee liikuntaneuvonnan osana liikunnan palveluketjua ja perustelee liikuntaneuvonnan hyödyn terveyden edistämisen keinona

• työikäisille suunnattu opas, sisältää 12 viikon liikuntaohjelman, jonka aikana liikuntaa lisätään arkeen työmatka- ja hyötyliikunnan, erilaisten kotijumppien, kuntosaliharjoittelun ja monipuolisten lajikokeilujen avulla • sisältää myös helposti toteutettavia liikkuvuusharjoituksia

Resan till god kondition

• motionshandboken ger dig praktiska råd om hur det lönar sig att börja motionera och aktivera sig under vardagen samt hur du sakta men säkert kan öka på muskelstyrkan och uthålligheten • innehåller också rörlighetsövningar som är lätt at förverkliga

Eläkevuodet edessä

• sisältää 12 viikon nousujohteisen liikuntaohjelman monipuolisine kestävyyskunnon, lihasvoiman ja liikkuvuuden harjoituksineen • lisäksi antaa eväitä eläkkeelle valmistautumiseen muullakin tavoin

SuomiMiehen treeniopas

• SuomiMies seikkailee, 42 x 59,4 cm (A2) sekä 21 x 43 cm kirjoitusalalla • Porraspäivät, 29,7 x 42 cm (A3)

• kokoaa yhteen innostavan tiedon ja toimivimmat käytännön treenivinkit fyysisen kunnon kohottamiseksi sekä hyvän syömisen parantamiseksi

Pysyvästi paino hallintaan

Träningsguide för Finska Män

Julisteet

• ravitsemusterapeutti Hanna Partasen kirjoittama opas sisältää tietoa painonhallinnan tärkeimmistä tekijöistä. Oppaan loppuun on koottu myös reseptejä energiamäärineen. • 32 sivua, kuvitettu

• sammanför inspirerande kunskap och de bäst fungerande praktiska träningstipsen för att höja den fysiska konditionen

Hyvinvoinnin lähteillä

• artikkelikokoelma käsittelee asiantuntijoiden johdolla hyvinvoinnin eri osa-alueita. Aiheina mm. koti, luontoympäristö, yhteisöllisyys, ruokavalio, liikunta ja uni. • 28 sivua, kuvitettu

Kipinät, KKI-ohjelman oma lehti • tietoa ja kokemuksia KKI-hankkeista ja terveysliikunnasta

TILAA KKI-MATERIAALIA TILAUSPALVELUN KAUTTA KKI-ohjelman ja LIKES-tutkimuskeskuksen yhteisen tilauspalvelun kautta voit tilata kaikkia KKI-ohjelman ja LIKESin materiaaleja. Tilauspalvelussa halutut tuotteet kerätään ensin ostoskoriin, minkä jälkeen täytetään omat yhteystiedot sähköiseen lomakkeeseen ja lopuksi lähetetään tilaus. Hintoihin lisätään aina postitus- ja käsittelykulut. Tilauspalvelu on osoitteessa: http://kauppa.likes.fi/orders.asp Tilauksia voi tilauspalvelun lisäksi tehdä myös sähköpostiosoitteen tilaukset@likes.fi kautta. Tilaukset käsittelee LIKESin toimistosihteeri Terhi Koskinen.

38

• Keväällä 2018 toteutetun Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa -selvityksen tuloksia kuvaava raportti, jossa tuoretta dataa verrataan vuonna 2010 toteutetun vastaavan selvityksen tuloksiin. • 100 sivua

Suomalainen mies vastasi seikkailukutsuun – SuomiMies seikkailee -kampanja miesten hyvinvoinnin edistäjänä vuosina 2007–2014

• kokoaa yhteen SuomiMies seikkailee -kampanjan taustaa, historiaa, rakennusaineita ja toimenpiteitä. Raportissa arvioidaan myös kampanjan onnistumista, vaikuttavuutta ja yhteiskunnallisia perusteita. • 70 sivua

Liikuntaa lääkkeeksi – terveysliikunta apteekkien neuvontapalveluna. Liikkujan Apteekkien kokemuksia konseptin toteutuksesta ja toimivuudesta

• esittelee Liikkujan Apteekeille tehdyn selvityksen tuloksia. Raportissa kuvataan tapoja, joilla apteekit ovat toteuttaneet Liikkujan Apteekki -konseptia sekä tuodaan esille konseptin tämän hetkisiä kehittämiskohteita. • 60 sivua

Laatua liikuntaneuvontaan

• esittelee neljän liikuntaneuvonnan kehittämishankkeen toimintamallin, toteutuksen ja tulokset sekä tarjoaa ideoita ja perusteluja liikuntaneuvonnan käynnistämiseen ja toteutukseen • 108 sivua

Miesten vuoro. Stadin kundi kondikseen -hankkeen loppuraportti

• kokoaa Helsingin kaupungin henkilöstöliikuntahankkeen etenemisen, toiminnot sekä toimijoiden arviot hankkeen keskeisimmistä onnistumisista ja haasteista • 40 sivua

Liikuntaneuvonnan tila kunnissa. Kettingistä ketjuihin – kohtaamisia kentällä • esittelee Liikuntaneuvonnan tila kunnissa -kyselyn tuloksia sekä antaa kehittämisideoita liikuntaneuvonnan käynnistämiseen ja kehittämiseen • 68 sivua

Liikkujan Apteekki terveysliikuntaa edistämässä

• kokoaa yhteen Liikkujan Apteekki -kehittämishankkeen kokemuksia • 64 sivua

VIRIKKEITÄ VERTAIS­ OHJAAJILLE -SARJA Käytännön työvälineitä kunto- ja terveysliikunnan ohjaajille, vertaisohjaajille ja itse liikkujille

Taukojumppaopas 10 e

• antaa virikkeitä vertaisohjaajille taukojumppatuokion järjestämiseen ja toteuttamiseen työpaikalla • 38 sivua

Toiminnallinen harjoittelu 10 e

• tutustuttaa toiminnallisen harjoittelun perusteisiin neljän erilaisen harjoitusohjelman avulla • 40 sivua

Toimintakykyä vedestä + liikekortit 14 e

• vedessä tehtäviä toimintakykyä ja tasapainoa kehittäviä harjoituksia • 12 laminoitua liikekorttia helpottamaan ohjaamista • 24 sivua

Kuntopiiriopas + liikekortit 14 e • seitsemän erilaista kuntopiiriä, selkeät kuvalliset ohjeet • 30 laminoitua kaksipuolista liikekorttia, jotka helpottavat kuntopiirin ohjaamista • 28 sivua

Venyttelyn liikekuvasto 10 e

• opastaa erilaisiin venytystapoihin selkeiden kuvallisten ohjeiden avulla • valmiita venyttelyohjelmia • 40 sivua

Kuminauhajumpan liikekuvasto 10 e

• virikkeitä kuminauhajumpan suunnitteluun, ohjaukseen ja harjoitteluun • ohjeita myös ikääntyneiden jumppaan • 32 sivua


TEKSTI: EMMA-REETTA HÄMÄLÄINEN KUVA: DONALD TONG

Materiaaliuutuudet Selvitys Suomen kuntien pyöräilyolosuhteista

KKI-ohjelma toteutti keväällä 2018 yhteistyössä Pyöräilykuntien verkoston ja Suomen Kuntaliiton kanssa Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa -selvityksen. Kyselytutkimus tehtiin nyt toista kertaa ja siihen vastasi yhteensä 150 kuntien pyöräilyn olosuhteista vastaavaa henkilöä tai työryhmää. Kyselyyn vastanneet kunnat kattavat 51 prosenttia Manner-Suomen kunnista ja niissä asuu 4,3 miljoonaa asukasta. Näin ollen kyselyn tavoittamien kuntien olosuhteet koskettavat 77 prosenttia Suomen väestöstä. Selvityksen tuloksista on nyt julkaistu Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa 2018 -raportti. 100-sivuisen raportin on toimittanut Marianne Turunen. Raportin pohdintaosuudet sekä yhteenvedon on kirjoittanut Pyö-

räilykuntien verkoston toiminnanjohtaja Matti Hirvonen. Tuoreessa selvitysraportissa kerättyä dataa verrattiin vuonna 2010 toteutetun vastaavan selvityksen tuloksiin ja näin selvitys pystyy nykytilakartoituksen lisäksi valottamaan myös vajaan vuosikymmenen aikana tapahtunutta kehitystä pyöräily-Suomessa. Raportin ohella Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa -selvityksen pohjalta on julkaistu sarja infograafeja, joihin on koottu selvityksen keskeisimmät tulokset muun muassa pyöräilyn kehittämisestä ja henkilöresursseista, pyöräpysäköinnistä, pyöräilyä koskevasta seurannasta, palautteiden keräämisestä ja kyselyistä sekä pyöräilyn sujuvuudesta. Lisäksi selvityksen tuloksista on koottu PowerPoint-diasarja. Tutustu tarkemmin infograafeihin ja diasarjaan KKI-ohjelman verkkosivuilla. Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa 2018 -raportti on maksuton. Tilaaja maksaa postitus- ja käsittelykulut. Raportti on tilattavissa osoitteella tilaukset@likes.fi tai tilauspalvelun kautta. Raportin voi ladata myös pdf-tiedostona KKI-ohjelman verkkosivuilta.

Maakuntien terveyttä edistävän liikunnan tila koottuna infograafeihin KKI-ohjelma on laatinut yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Suomen Kuntaliiton kanssa vuoden 2018 TEAviisari-tiedonkeruun pohjalta 18 maakuntakohtaista infograafia, joihin on kerätty tiedot keskeisimmistä terveyttä edistävän liikunnan tilaa kuvaavista tekijöistä kustakin maakunnasta. Kunkin maakunnan tiedot on esitetty 2-sivuisena infograafina. Infograafit korvaavat KKI-ohjelman aiempina vuosina TEAviisari-tietojen pohjalta laatimat raportit, mutta niiden sisältö noudattelee raportteja. Kuten raporttien, myös infograafien sisällöt on jaettu viiteen teemaan: sitoutuminen, johtaminen, seuranta ja arviointi, voimavarat sekä osallisuus. Näiden lisäksi infograafeissa on myös liikuntaneuvonnan tilaa kuvaava osuus.

Maakunnallisten infograafien lisäksi on laadittu valtakunnallinen infograafi, johon on koottu kaikkien tiedonkeruuseen osallistuneiden Suomen kuntien tiedot. Sekä maakunnalliset infograafit että koko Suomea kuvaava infograafi ovat ladattavissa pdf-tiedostoina KKIohjelman verkkosivulta (alasivu Maksuttomat materiaalit).

39


KKI-toimisto

Lutakonaukio 1, 40100 Jyväskylä

www.kkiohjelma.fi

ohjelmajohtaja Jyrki Komulainen 0500 542 193 jyrki.komulainen@likes.fi

tiedottaja Anna Suutari 0400 247 986 anna.suutari@likes.fi

kenttäpäällikkö Sari Kivimäki 0400 247 444 sari.kivimaki@likes.fi

hankevalmistelija Laura Pajunen 0400 968 646 laura.pajunen@likes.fi

kehittämispäällikkö Miia Malvela 050 443 2376 miia.malvela@likes.fi

ohjelmakoordinaattori Anna Puurunen 050 441 4025 anna.puurunen@likes.fi

ohjelmakoordinaattori Tanja Onatsu 040 588 0263 tanja.onatsu@likes.fi

hankekoordinaattori Katariina Tuunanen 040 635 1026 katariina.tuunanen@likes.fi

viestintäpäällikkö Katri Siivonen 050 441 3692 katri.siivonen@likes.fi

materiaalitilaukset toimistosihteeri Terhi Koskinen tilaukset@likes.fi

KKI-neuvottelukunta Puheenjohtaja Sari Virta, opetus- ja kulttuuriministeriö Jäsenet Antti Blom, Liikkuva koulu -ohjelma Eino Havas, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Sinikka Kaakkuriniemi, Suomen Mielenterveysseura Elina Karvinen, Ikäinstituutti Ari Koskinen, Hämeen Liikunta ja Urheilu Matleena Livson, Suomen Olympiakomitea Mari Miettinen, sosiaali- ja terveysministeriö Timo Ståhl, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Tommi Vasankari, UKK-instituutti Asiantuntijana Päivi Aalto-Nevalainen, opetus- ja kulttuuriministeriö

Profile for Kunnossa kaiken ikää -ohjelma

Kipinät 1/2019  

Kunnossa kaiken ikää -ohjelman lehti jakaa tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta. Tämä numero on viimeinen painettu Kipinät.

Kipinät 1/2019  

Kunnossa kaiken ikää -ohjelman lehti jakaa tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta. Tämä numero on viimeinen painettu Kipinät.

Advertisement