Kehotus 4/2017 by Kehotus.

KEHOTUS

RUNOILLAN SATOA

ILMASTOKONFLIKTIEN RETORIIKKAA

MAAILMALLA ILMAN ILMAILUA

OJEKTIKOORDINAATTORI OJEKTISIHTEERI OJEKTITYÖNTEKIJÄ OJEKTIASSISTENTTI OJEKTIAVUSTAJA OJEKTIJOHTAJA OJEKTIVASTAAVA OJECT MANAGER NKEPÄÄLLIKKÖ NKESUUNNITTELIJA OJEKTIASIANTUNTIJA NKEVASTAAVA OJEKTIKEHITTÄJÄ OGRAM COORDINATOR NKENEUVOJA OJEKTINEUVOJA OGRAM MANAGER NKEASIANTUNTIJA -PROJEKTIKOORDINAATTORI NKEVETÄJÄ OJECT OFFICER OJEKTINJOHTAJA -HANKEKOORDINAATTORI -PROJEKTINEUVOJA NKEJOHTAJA NKESIHTEERI T-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ HTAJA IMINNANJOHTAJA HITTÄMISPÄÄLLIKKÖ IMITUSJOHTAJA LVELUPÄÄLLIKKÖ LOUSPÄÄLLIKKÖ HITYSPÄÄLLIKKÖ LLINTOPÄÄLLIKKÖ LLINTOJOHTAJA IMISTOPÄÄLLIKKÖ ULUTUSPÄÄLLIKKÖ NNANJOHTAJA ÄSIHTEERI YYNTIPÄÄLLIKKÖ ÄLLIKKÖ ARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ TEYSPÄÄLLIKKÖ ASTOPÄÄLLIKKÖ LOUSJOHTAJA ANAGER HITYSJOHTAJA HTORI SIKÖN PÄÄLLIKKÖ IMISTONJOHTAJA NKILÖSTÖJOHTAJA UPUNGINJOHTAJA ULAISJOHTAJA YYNTIJOHTAJA RUSTURVAJOHTAJA NKINJOHTAJA SKENTAPÄÄLLIKKÖ OTEPÄÄLLIKKÖ SIAALIJOHTAJA IAKASPÄÄLLIKKÖ IAKKUUSPÄÄLIKKÖ HOITUSPÄÄLLIKKÖ ASTONJOHTAJA UEPÄÄLLIKKÖ SIKÖN JOHTAJA HJELMAPÄÄLLIKKÖ UEJOHTAJA RJESTÖPÄÄLLIKKÖ HJELMAJOHTAJA NIOR MANAGER OITUSJOHTAJA IAKASPALVELUPÄÄLLIKKÖ HMÄPÄÄLLIKKÖ RECTOR TOHALLINTOPÄÄLLIKKÖ ULUTUSJOHTAJA IMIALAJOHTAJA LVELUESIMIES HITTÄMISJOHTAJA NSAINVÄLISTEN ASIOIDEN PÄÄLLIKKÖ ASTOPÄÄLLIKKÖ MMUNICATIONS MANAGER LES MANAGER LVELUJOHTAJA VISTYSTOIMENJOHTAJA SKIENHALLINTAPÄÄLLIKKÖ OPALVELUNJOHTAJA SINESS MANAGER IAKKUUSJOHTAJA NANCIAL MANAGER AM LEADER TOPALVELUPÄÄLLIKKÖ ULAISTOIMISTONJOHTAJA UEKEHITYSPÄÄLLIKKÖ MIES TOHALLINTOJOHTAJA ULAISOSASTOPÄÄLLIKKÖ NTOUTUSPÄÄLLIKKÖ ODUCT MANAGER RJESTELMÄPÄÄLLIKKÖ KUISKOULUTUSPÄÄLLIKKÖ CE PRESIDENT OITUSPÄÄLLIKKÖ SSANJOHTAJA RATOIMITUSJOHTAJA VELOPMENT MANAGER OITTAJASUHDEPÄÄLLIKKÖ ULAISKAUPUNGINJOHTAJA TENDENTTI UNVALVONTAJOHTAJA MINVETÄJÄ IKALLISJOHTAJA RKASTUSPÄÄLLIKKÖ LMIUSPÄÄLLIKKÖ OROPÄÄLLIKKÖ UNNITTELUJOHTAJA ULAISTIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ RVAUSPÄÄLLIKKÖ NSAINVÄLISTEN ASIOIDEN JOHTAJA ETUSTOIMENJOHTAJA TKAISUPÄÄLLIKKÖ OLLISUUSNEUVOS ISKELIJAPALVELUIDEN PÄÄLLIKKÖ OTTOPÄÄLLIKKÖ RTNER TEISKUNTASUHDEJOHTAJA TEYSJOHTAJA VIOINTIPÄÄLLIKKÖ SOCIATE EXPERT NKINTAPÄÄLLIKKÖ KUISKOULUTUSJOHTAJA NKEINOTOIMENJOHTAJA ÄKEKÄSITTELYPÄÄLLIKKÖ OSTOPÄÄLLIKKÖ UKKOLIIKENNEPÄÄLLIKKÖ LKAISUPÄÄLLIKKÖ SVATUSJOHTAJA UPUNKITUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ NTEISTÖPÄÄLLIKKÖ RJANPITOPÄÄLLIKKÖ ÖVOIMANEUVOJA ÖVOIMAOHJAAJA

ERIKOISTYÖVOIMANEUVOJA URASUUNNITTELIJA YRITYSNEUVOJA YKSILÖVALMENTAJA REKRYTOINTIKONSULTTI JOHTAVA TYÖVOIMANEUVOJA TYÖELÄMÄVALMENTAJA TYÖVOIMAKONSULTTI TYÖVOIMAKÄSITTELIJÄ TIEDOTTAJA VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ VIESTINTÄJOHTAJA VIESTINTÄKONSULTTI TIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ TOIMITTAJA VIESTINNÄN SUUNNITTELIJA COPYWRITER PÄÄTOIMITTAJA TIEDOTUSSIHTEERI VERKKOTOIMITTAJA VIESTINTÄASIANTUNTIJA COMMUNICATIONS SPECIALIST TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ VIESTINTÄKOORDINAATTORI TOIMITUSSIHTEERI KUSTANNUSTOIMITTAJA VIESTINTÄSUUNNITTELIJA VERKKOTIEDOTTAJA MEDIA-ANALYYTIKKO ALUETIEDOTTAJA WEB-TOIMITTAJA INFORMATION DESIGNER COMMUNICATIONS DIRECTOR ERIKOISTOIMITTAJA LEHDISTÖAVUSTAJA MEDIASEURAAJA MEDIASIHTEERI TIEDOTTAJA-TOIMITTAJA VIESTINNÄN TUOTTAJA VIESTINTÄASSISTENTTI VIESTINTÄMARKKINA-ASIANTUNTIJA VIESTINTÄVASTAAVA COMMUNICATIONS OFFICER CORPORATE COMMUNICATIONS MANAGER DIRECTOR OF COMMUNICATIONS PUBLIC RELATIONS EU-ALUETIEDOTTAJA INFORMATIONSANSVARIG JULKAISUTOIMITTAJA HENKILÖSTÖPÄÄLLIKKÖ HENKILÖSTÖKONSULTTI HENKILÖSTÖSUUNNITTELIJA HENKILÖSTÖASIANTUNTIJA HR-SPECIALIST TYÖNSUUNNITTELIJA HR-ASIANTUNTIJA HR-KONSULTTI HENKILÖSTÖASSISTENTTI HR-MANAGER HENKILÖSTÖSIHTEERI HENKILÖSTÖNEUVOTTELIJA HR ASSISTANT HENKILÖSTÖKOORDINAATTORI HR-KOORDINAATTORI HENKILÖSTÖN KEHITTÄJÄ HR-KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ HR DIRECTOR HENKILÖSTÖNKEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ HENKILÖSTÖPALVELUPÄÄLLIKKÖ HRD-KONSULTTI HR-SUUNNITTELIJA BUSINESS HR HENKILÖARVIOINTIASSISTENTTI HENKILÖSTÖASIAINHOITAJA HENKILÖSTÖN KEHITTÄMISJOHTAJA HENKILÖSTÖN KEHITYSPÄÄLLIKKÖ HENKILÖSTÖVASTAAVA HR ADMINISTRATOR HR ASSISTENTTI HR- JA VIESTINTÄASIANTUNTIJA HR OFFICER HR PROJEKTIKOORDINAATTORI HR TRAINEE HRM ASIANTUNTIJA HR-PALVELUPÄÄLLIKKÖ HR-PARTNER HR-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ HRS SYSTEMS SPECIALIST HR-VASTAAVA HUMAN RESOURCES MANAGER ASIANTUNTIJA ERITYISASIANTUNTIJA KONSULTTI ANALYYTIKKO YLIAKTUAARI KANSANEDUSTAJAN AVUSTAJA EKONOMISTI CONTROLLER INFORMAATIKKO ASIAMIES KEHITTÄMISKONSULTTI NEUVONANTAJA ERITYISAVUSTAJA SPESIALISTI HARJOITTELIJA VEROASIANTUNTIJA TEKNOLOGIA-ASIANTUNTIJA CONSULTANT ACCOUNT MANAGER SIJOITUSASIANTUNTIJA PÄÄEKONOMISTI ELÄKEASIANTUNTIJA TIETOASIANTUNTIJA SALKUNHOITAJA ERIKOISASIANTUNTIJA PALVELUASIANTUNTIJA VEROTARKASTAJA EDUSKUNTA-AVUSTAJA EU-ASIANTUNTIJA SENIOR CONSULTANT JÄRJESTELMÄASIANTUNTIJA RATKAISUASIANTUNTIJA EDUNVALVOJA VAKUUTUSASIANTUNTIJA LIIKKEENJOHDON KONSULTTI JOHTAVA ASIANTUNTIJA ASSISTANT CONTROLLER TEKNINEN ASIANTUNTIJA FINANCE CONTROLLER AKTUAARI VALMENNUSKONSULTTI JUNIORKONSULTTI KEHITYSYHTEISTYÖN ASSISTENTTI INFORMATION SPECIALIST RISKIANALYYTIKKO TYÖMARKKINA-ASIAMIES BUSINESS CONTROLLER CRM-ANALYYTIKKO JOHTAVA KONSULTTI EDUNVALVONTASIHTEERI TIEDEASIANTUNTIJA SIJOITUSNEUVOJA

TIETOPALVELUASIANTUNTIJA TALOUSNEUVOJA PÄÄANALYYTIKKO DEALER DATA-ANALYYTIKKO LAINANHOITAJA APPLICATION SPECIALIST RAHOITUSASIANTUNTIJA YLEINEN EDUNVALVOJA MUUTOSTURVA-ASIANTUNTIJA JOHTAVA KEHITTÄMISKONSULTTI TUOTEKEHITTÄJÄ ERITYISOHJAAJA ANALYYSIKEHITTÄJÄ AVAINASIAKASPÄÄLIKKÖ CHIEF DEALER CLIENT MANAGER CUSTOMER SERVICE ADVISOR DATA MANAGER ELINKEINOASIAMIES ELINKEINOPOLIITTINEN ASIANTUNTIJA JÄRJESTÖOHJAAJA KORKEAKOULUHARJOITTELIJA KOULUTUSVASTAAVA KULUTTAJAOIKEUSNEUVOJA LASKENTA-ASIANTUNTIJA LASKENTAEKONOMI MARKET SPECIALIST OHJELMA-ASIANTUNTIJA PALVELUVASTAAVA PROGRAMME ANALYST PROGRAMMER RAKENNERAHASTOASIANTUNTIJA RECRUITMENT SPECIALIST REKRYTOIJA SENIOR ADVISOR SENIOR SPECIALIST SOPIMUSTOIMITSIJA SOVELLUSASIANTUNTIJA TALOUSASIANTUNTIJA TEAM ASSISTANT TOIMINNANOHJAAJA TUOTEASIANTUNTIJA TYÖMARKKINA-ANALYYTIKKO VAHINKOASIANTUNTIJA VARAINHOITAJA VASTAAVA VIENTIASSISTENTTI YRITYSASIANTUNTIJA YRITYSKONSULTTI YLITARKASTAJA TARKASTAJA NEUVOTTELEVA VIRKAMIES ULKOASIAINSIHTEERI SISÄINEN TARKASTAJA TULLIYLITARKASTAJA ESITTELIJÄ NOTAARI KUNNANSIHTEERI VEROSIHTEERI LÄHETYSTÖNEUVOS KANSANEDUSTAJA APULAISTARKASTAJA ALKOHOLITARKASTAJA KAUPALLINEN NEUVOS MINISTERI RIKOSTARKASTAJA VEROVALMISTELIJA KOULUTUSTARKASTAJA LAINSÄÄDÄNTÖNEUVOS TARKASTUSNEUVOS FINANSSINEUVOS FIRST SECRETARY JOHTAVA TULOKSELLISUUSTARKASTAJA KAUPUNGIN KAMREERI KAUPUNKITARKASTAJA LUOTONVALVOJA TALOUSTARKASTAJA TULLITARKASTAJA TULLIVEROTARKASTAJA VALMISTELIJA VALTIOSIHTEERI ALIVALTIOSIHTEERI AVUSTAVA ULOSOTTOMIES HALLINTOVIRKAMIES LEHTORI OPETTAJA KOULUTTAJA TUNTIOPETTAJA KOULUKURAATTORI AMANUENSSI OHJAAJA OPINTO-OHJAAJA YLIOPETTAJA YLIOPISTONLEHTORI LUOKANOPETTAJA YLIASSISTENTTI OPETUSNEUVOS KURAATTORI ERITYISOPETTAJA LASTENTARHANOPETTAJA YKSILÖOHJAAJA TYÖVALMENTAJA OHJAAVA OPETTAJA OPPILAANOHJAAJA VERKKOPEDAGOGI YLIOPISTO-OPETTAJA ERITYISLUOKANOPETTAJA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ ERITYISSOSIAALITYÖNTEKIJÄ LASTENVALVOJA KUNTOUTUSSOSIAALITYÖNTEKIJÄ SOSIAALISIHTEERI KRIISITYÖNTEKIJÄ KUNTOUTUSASIANTUNTIJA PSYKOLOGI SOSIAALIPSYKOLOGI OSASTONHOITAJA SOSIAALIOHJAAJA PERHENEUVOJA LÄÄNINSOSIAALITARKASTAJA SOSIAALIASIAMIES KUNTOUTUSNEUVOJA JOHTAVA SOSIAALIOHJAAJA KOULUAVUSTAJA KUNTOUTUSSIHTEERI PERHETYÖNTEKIJÄ POTILASASIAMIES TUKIHENKILÖ KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN SIHTEERI JÄRJESTÖSIHTEERI OPINTOSIHTEERI FINANSSISIHTEERI TALOUSSIHTEERI OPINTONEUVOJA TILINTARKASTAJA KOULUTUSSIHTEERI TIETOPALVELUSIHTEERI SOSIAALIPOLIITTINEN SIHTEERI KAUPUNGINSIHTEERI ALUESIHTEERI POLIITTINEN SIHTEERI

SOSIAALITURVAYHDISTYS RY TAMPEREEN TE-TOIMISTO TULLISIHTEERI TEHY RY CIMO KANSAINVÄLISEN LIIKKUVUUDEN JA PÄIJÄT-HÄMEEN KOULUTUSKONSERNI KANSLIASIHTEERI TEKNOLOGIATEOLLISUUS RY SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU YHTEISTYÖN KESKUS VIENTISIHTEERI TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI SOSIAALIKEHITYS OY JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU OPINTOTUKISIHTEERI WÄRTSILÄ OYJ KEHITYSYHTEISTYÖN PALVELUKESKUS RY SUOMEN EKONOMILIITTO-SEFE RY KOULUTUSPOLIITTINEN SIHTEERI YHTYNEET KUVALEHDET OY SUOMEN PYSYVÄ EU-EDUSTUSTO KEPA YMPÄRISTÖSIHTEERI ADECCO FINLAND OY SVENSKA STUDIECENTRALEN RF SOK ASUNTOSIHTEERI AHLSTROM OYJ TAMPEREEN EV.LUT. SEURAKUNTAYHTYMÄAKAVAN ERITYISALAT RY UUDENMAAN VEROVIRASTO APULAISVEROSIHTEERI TEATTERIKORKEAKOULU ÅBO AKADEMI ARKISTONHOITAJA AKTIA SKADEFÖRSÄKRING AB/AKTIA UUDENMAAN LIITTO ELISA OYJ KEHITYSYHTEISTYÖSIHTEERI VAHINKOVAKUUTUS ÅLANDS LANDSKAPSREGERING INVALIDILIITTO RY KOULUSIHTEERI A-LEHDET OY ALUEELLISEN KEHITTÄMISEN METROPOLIA AMMATTIKORKEAKOULU KULTTUURISIHTEERI AMIEDU TUTKIMUSYKSIKKÖ SENTE METSÄNTUTKIMUSLAITOS KURSSISIHTEERI AMNESTY INTERNATIONAL SUOMEN DESTIA POHJOIS-KARJALAN MAAKUNTALIITTO OPINTOASIAINSIHTEERI OSASTO EILAKAISLA OY TOIMIALAPALVELU STOCKMANN OYJ ABP PAKOLAISSIHTEERI AREK OY ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN PANKKI PÖYTÄKIRJASIHTEERI CERTIA OY ETLA SVENSKA SOCIAL- OCH REKISTERISIHTEERI CMC/EUMM GEORGIA ERNST & YOUNG OY KOMMUNALHÖGSKOLAN TIEDESIHTEERI DANSKE CAPITAL/SAMPO PANKKI OYJ ESPOON MAISTRAATTI TALOUSTUTKIMUS OY TILASTOSIHTEERI EDUCODE OY FIM OY AKTIA PANKKI OYJ TOIMIALASIHTEERI EDUSKUNNAN KANSLIA FREELANCER CISION FINLAND OY ALUEKEHITYSSIHTEERI ELAN IT RESOURCE OY HAMINAN KAUPUNKI HÄMEEN ELY-KESKUS APULAISKAUPUNGINSIHTEERI ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE HSL HÄMEENLINNAN KAUPUNKI AVUSTUSPOLIITTINEN SIHTEERI EVIRA HOK-ELANTO LIIKETOIMINTA OY ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO ELATUSTURVASIHTEERI EU-EDUSTUSTO BRYSSEL HÄMEEN AMMATTIKORKEAKOULU KAINUUN MAAKUNTA-KUNTAYHTYMÄ ELINKEINOSIHTEERI EUROOPAN PARLAMENTTI HÄMEENLINNAN SEUDUN KOUVOLAN KAUPUNKI HANKINTASIHTEERI FCG EFEKO OY KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ LOGICA SUOMI OY JAOSTOSIHTEERI FIDIDA RY ISS PALVELUT OY NURMIJÄRVEN KUNTA TUTKIJA GREY-HEN OY JÄRVENPÄÄN KAUPUNKI POHJOLA VAKUUTUS OY ERIKOISTUTKIJA HELSINGIN KAUPPAKAMARI KAAKKOIS-SUOMEN ELY-KESKUS SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SYKE TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ HELSINKI KYNNYS RY KAARINAN KAUPUNKI VALTION TALOUS- JA PROJEKTITUTKIJA HUHTAMÄKI OYJ HENKILÖSTÖHALLINNON PALVELUKESKUS KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUSÄÄTIÖ TOHTORIKOULUTETTAVA HUOLTOVARMUUSKESKUS KEMIRA OYJ VEROHALLITUS TUTKIJAKOULUTETTAVA IAET-KASSA KILPAILUVIRASTO VR-YHTYMÄ OY TUTKIMUSAVUSTAJA IKEA OY KIRKON ULKOMAANAVUN SÄÄTIÖ A-KLINIKKASÄÄTIÖ TUTKIMUSASSISTENTTI INARIN KUNTA KRIISINHALLINTAKESKUS CMC FINLAND INTERNATIONAL ORGANIZATION FOR ETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUS TUTKIJATOHTORI KYMENLAAKSON AMK KIRKKONUMMEN KUNTA TUTKIMUSSIHTEERI MIGRATION (IOM) MRF LAPIN ALUEHALLINTOVIRASTO LAHDEN KAUPUNKI PROFESSORI INTERQUEST OY LAPIN ELY-KESKUS PLAN SUOMI SÄÄTIÖ TUTKIMUSKOORDINAATTORI ITÄMERI-INSTITUUTIN SÄÄTIÖ LAPIN LIITTO POLIISIAMMATTIKORKEAKOULU TUTKIMUSJOHTAJA JÄMSÄN KAUPUNKI LOHJAN KAUPUNKI PRICEWATERHOUSECOOPERS OY TILASTOTUTKIJA KAINUUN ELY-KESKUS MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU SATAKUNNAN ELY-KESKUS TUTKIMUSAPULAINEN KANTA-HÄMEEN SAIRAANHOITOPIIRIN K SUOMEN ITSENÄISYYDEN JUHLARAHASTOMETSÄHALLITUS MATEMAATIKKO KASVUN YHTEISÖT MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU SITRA TILASTOTIETEILIJÄ KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY MIKKELIN KAUPUNKI TURUN TE-TOIMISTO BIOSTATISTIKKO KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU NIRAS FINLAND OY VARSINAIS-SUOMEN LIITTO BIOSTAATIKKO KESKI-UUDENMAAN TE-TOIMISTO PELLERVON TALOUDELLINEN VÄESTÖREKISTERIKESKUS TUTKIMUSAMANUENSSI KOILLISMAAN TYÖ- JA TUTKIMUSLAITOS AKAVA RY VANHEMPI TUTKIJA ELINKEINOTOIMISTO PIRKANMAAN AMMATILLISEN DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU MARKKINATUTKIJA KOKEMÄEN KAUPUNKI KOULUTUKSEN KUNTAYHTYMÄ (DIAK) TUTKIMUSKONSULTTI KONE OYJ POHJOIS-KARJALAN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO TUTKIMUSASIAMIES KONECRANES OYJ KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ ETERA - KESKINÄINEN YRITYSTUTKIJA KOULUTUSKESKUS SALPAUS POHJOIS-SAVON LIITTO ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ HELSINGIN KAUPUNKI KULTTUURIPOLIITTISEN TUTKIMUKSEN POLIISIHALLITUS FINNAIR OYJ HELSINGIN YLIOPISTO EDISTÄMISSÄÄTIÖ CUPORE PSYCON OY INNOLINK RESEARCH OY KANSANELÄKELAITOS KULUTTAJAVIRASTO RAASEPORIN KAUPUNKI KPMG OY AB TILASTOKESKUS KUOPION YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU KUULONHUOLTOLIITTO RY KULUTTAJATUTKIMUSKESKUS TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS ROVANIEMEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ LAITILAN KAUPUNKI LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU THL SIEMENS IT SOLUTIONS AND SERVICES OY LAPIN AMMATTIOPISTO ORION PHARMA OYJ ULKOASIAINMINISTERIÖ SPRING HOUSE OY OULUN SEUDUN TE-TOIMISTO TAMPEREEN YLIOPISTO LAPIN SAIRAANHOITOPIIRI STORA ENSO OYJ PIRKANMAAN LIITTO NOKIA OYJ LAPINJÄRVEN KOULUTUSKESKUS SUOMEN LÄHETYSSEURA POHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUS TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ LAPPEENRANNAN KAUPUNKI SUOMEN MIELENTERVEYSSEURA RY RAUTARUUKKI OYJ TURUN KAUPUNKI LIIKENNETURVA SUOMEN WORLD VISION RY SEURE HENKILÖSTÖPALVELUT OY TAMPEREEN KAUPUNKI LIIKENNEVAKUUTUSKESKUS SVENSKA HANDELSBANKEN AB SUOJELUPOLIISI ESPOON KAUPUNKI LOUNAIS-SUOMEN VEROVIRASTO SÄTEILYTURVAKESKUS TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO MAANMITTAUSLAITOS TEKNIIKAN AKATEEMISTEN LIITTO TEK RY MEHILÄINEN OYJ VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU AALTO-YLIOPISTO VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRINTUUSULAN KUNTA TURUN YLIOPISTO MERIMIESELÄKEKASSA KUNTAYHTYMÄ SISÄASIAINMINISTERIÖ METSO OYJ KONSERNIHALLINTO VAKUUTUSKUNTOUTUS VKK RY DELOITTE OY EDUSKUNTA METSO PAPER OY VAKUUTUSOIKEUS ESPOON TE-TOIMISTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ VIESTINTÄTOIMISTO POHJOISRANTA OY MIELENTERVEYDEN KESKUSLIITTO RY FINPRO RY VANTAAN KAUPUNKI MTT TALOUSTUTKIMUS VIESTINTÄVIRASTO HANDELSBANKEN NORDEA PANKKI SUOMI OYJ NAD / POHJOISMAINEN YRKESHÖGSKOLAN NOVIA HAUS KEHITTÄMISKESKUS OY MAAHANMUUTTOVIRASTO PÄIHDETUTKIMUSLAUTAKUNTA ÅLANDSBANKEN ABP HYVINKÄÄN KAUPUNKI OIKEUSMINISTERIÖ NESTE OIL OYJ ABB INDUSTRY OY KESKI-SUOMEN ELY-KESKUS VALTIOVARAINMINISTERIÖ NOKIAN KAUPUNKI ARCADA-NYLANDS SVENSKA KOKKOLAN KAUPUNKI KEVA NORDISKA MINISTERRÅDET YRKESHÖGSKOLA LASTENSUOJELUN KESKUSLIITTO JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO NUORI SUOMI RY ASUMISEN RAHOITUS- JA LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU TYÖTERVEYSLAITOS NUORISOASUNTOLIITTO R.Y. KEHITTÄMISKESKUS LIIKENNEVIRASTO ELÄKETURVAKESKUS NURMEKSEN KAUPUNKI ASUMISPALVELUSÄÄTIÖ ASPA LOUNAIS-SUOMEN AVI OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY ATTENDO MEDONE OY METALLITYÖVÄEN TYÖTTÖMYYSKASSA BAYER SCHERING PHARMA OY OP-POHJOLA OIKEUSHALLINNON NET EFFECT OY LAPIN YLIOPISTO TIETOTEKNIIKKAKESKUS CRISIS MANAGEMENT INITIATIVE NOKIA SIEMENS NETWORKS TAPIOLA-RYHMÄ OIKEUS-JA MAATIETOPALVELU ETELÄINEN TULLIPIIRI VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS OIKEUSPOLIITTINEN TUTKIMUSLAITOS ETELÄ-POHJANMAAN PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS VALTIOKONTTORI OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA SAIRAANHOITOPIIRIN KY. PELASTAKAA LAPSET RY HELSINGIN TE-TOIMISTO KESKUSLIITTO RY ETELÄ-SAVON SAIRAANHOITOPIIRIN POHJOIS-KARJALAN ELY-KESKUS SUOMEN KUNTALIITTO OULUN DIAKONISSALAITOKSEN SÄÄTIÖ KUNTAYHTYMÄ PORVOON KAUPUNKI SUOMEN PUNAINEN RISTI OY 4PHARMA LTD EUROOPAN KRIMINAALIPOLITIIKAN PÄIJÄT-HÄMEEN SOSIAALI- JA TULLIHALLITUS PARKANON KAUPUNKI INSTITUUTTI (HEUNI) TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄ PUOLUSTUSMINISTERIÖ PFIZER OY EVLI PANKKI OYJ RAMBOLL MANAGEMENT CONSULTING FCG FINNISH CONSULTING GROUP PUOLUSTUSVOIMAT PIRKANMAAN OSUUSKAUPPA SAK - SUOMEN AMMATTILIITTOJEN UUDENMAAN ELY-KESKUS PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KESKUSJÄRJESTÖ RY VALTIONEUVOSTON KANSLIA POHJANMAAN LIITTO GLAXOSMITHKLINEOY SEINÄJOEN KAUPUNKI YMPÄRISTÖMINISTERIÖ POHJOIS-PIRKANMAAN HALLINNON TIETOTEKNIIKKAKESKUS SOSIAALI- JA TERVEYSALAN LUPA- JA POHJOIS-SAVON ELY-KESKUS KOULUTUSINSTITUUTTI HALTIK VALVONTAVIRASTO VALVIRA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ POHJOIS-POHJANMAAN LIITTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUS TAMPEREEN AMMATILLINEN PIRKANMAAN ELY-KESKUS POHJOIS-SAVON SAIRAANHOITOPIIRIN K HELSINGIN TYÖVOIMAPALVELU OY AIKUISKOULUTUSKESKUS OULUN KAUPUNKI POHJOLA-NORDEN RY IBM ETELÄ-POHJANMAAN LIITTO TURUN AMMATTIKORKEAKOULU PORIN SEUDUN KEHITTÄMISKESKUS OY ITÄ-SUOMEN SOSIAALIALAN FINAVIA OYJ VAASAN YLIOPISTO PRIZZTECH OY OSAAMISKESKUS FUJITSU SERVICES OY HELSINGIN JA UUDENMAAN JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN LIITTO PUNKAHARJUN KUNTA HAAGA-HELIA AMMATTIKORKEAKOULU JYVÄSKYLÄN TYÖ- JA ELINKEINOTOIMISTO PUOLUEIDEN KANSAINVÄLINEN SAIRAANHOITOPIIRI/HUS HELSINGIN DIAKONISSALAITOS ACCENTURE OY DEMOKRATIAYHTEISTYÖ DEMO RY KAJAANIN AMMATTIKORKEAKOULU HELSINGIN OP PANKKI OYJ IF VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ OY PÖYRY OYJ KANSALLISKIRJASTO KESKINÄINEN TYÖELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ KESKUSRIKOSPOLIISI RAUMAN SEUDUN TE-TOIMISTO KEMIN KAUPUNKI KIRKON ULKOMAANAPU VARMA ROVANIEMEN TE-TOIMISTO KUSTANNUS OY AAMULEHTI LIEDON KUNTA LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ SANOMA NEWS OY KUUROJEN LIITTO RY LIIKENTEEN TURVALLISUUSVIRASTO TRAFI LUOTTOKUNTA SAS INSTITUTE OY MAA- JA ELINTARVIKETALOUDEN METSÄLIITTO MANPOWER OY SATAKUNNAN OSUUSKAUPPA TUTKIMUSKESKUS MTT VALTION TEKNILLINEN TUTKIMUSKESKUS MUSTASAAREN KUNTA SAVON KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ MANDATUM OULUN YLIOPISTO ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ ILMARINEN SCHENKER OY MERENKULKUALAN KOULUTUS- JA ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO PIETARSAAREN KAUPUNKI - STADEN SILTA OY TUTKIMUSKESKUS JAKOBSTAD KUNTOUTUSSÄÄTIÖ SININAUHALIITTO RY MIKKELIN TE-TOIMISTO ROVANIEMEN KAUPUNKI OPETUSHALLITUS SKANDINAVISKA ENSKILDA BANKEN MONIKA-NAISET LIITTO RY SIPOON KUNTA SUOMEN AKATEMIA SOL HENKILÖSTÖPALVELUT OY NAANTALIN KAUPUNKI TNS GALLUP OY RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN NORDIC INVESTMENT BANK TURUN KAUPPAKORKEAKOULU TELIASONERA OYJ KESKUSLIITTO RY NURMIJÄRVEN TYÖVOIMATOIMISTO UPM-KYMMENE OYJ VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS SOSIAALITIETEIDEN VALTAKUNNALLINEN OIKEUSHALLINNON PALVELUKESKUS VAASAN TYÖ- JA ELINKEINOTOIMISTO POHJOLA PANKKI OYJ TUTKIJAKOULU SOVAKO PIRKANMAAN TEKNOLOGIAN KEHITTÄMISKESKUS TEKES VEIKKAUS OY AB SOSIAALITURVAN KOULUTUSKONSERNI-KUNTAYHTYMÄ VEROHALLINTO VAASAN KAUPUNKI POHJOIS-KARJALAN SAIRAANHOITOPIIRIN MUUTOKSENHAKULAUTAKUNTA VÄESTÖLIITTO RY VALTION TALOUDELLINEN STATFINN OY KUNTAYHTYMÄ YLEISRADIO OY TUTKIMUSKESKUS SUOMALAINEN LÄÄKÄRISEURA PRETAX TOIMIALAT OY YRKESAKADEMIN I ÖSTERBOTTEN ITELLA OYJ DUODECIM PROMENADE RESEARCH OY AUDIATOR OY JOENSUUN KAUPUNKI SUOMEN AMMATTILIITTOJEN PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO BARONA HENKILÖSTÖPALVELU JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI PÄÄKAUPUNKISEUDUN VEROTOIMISTO SOLIDAARISUUSKESKUS RY (SASK RY) ETELÄ-SAVON MAAKUNTALIITTO KUOPION KAUPUNKI SUOMEN KIINTEISTÖLIITTO RY RAISION KAUPUNKI EUROOPAN KOMISSIO LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN SUOMEN LASTENHOITOYHDISTYS RAJAVARTIOLAITOS FINANSSIVALVONTA ALUEHALLINTOVIRASTO SATAKUNNAN AMMATTIKORKEAKOULU SUOMEN LIIKUNTA JA URHEILU SLU RY FOLKHÄLSANS FÖRBUND RF POHJOIS-KARJALAN SUOMEN LÄHIKAUPPA OY SAVON AMMATTI- JA AIKUISOPISTO FORTUM OYJ AMMATTIKORKEAKOULU SUOMEN PAKOLAISAPU RY SILTA-VALMENNUSYHDISTYS RY KANGASALAN KUNTA SAMPO PANKKI OYJ SUOMEN PELASTUSALAN SITO OY KEHITYSVAMMALIITTO RY SVENSKA HANDELSHÖGSKOLAN KESKUSJÄRJESTÖ SPEK RY SOMERON KAUPUNKI KERAVAN KAUPUNKI TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO SUOMEN TERVEYSTALO OYJ SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTO RY KESKI-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI TIETO FINLAND OY SYSOPEN DIGIA OYJ SUOMEN GALLUP OY KESKO OYJ ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI SUOMEN LÄHI- JA PERUSHOITAJALIITTO TALENTPUBLICHAUS OY KIRKKOHALLITUS ETELÄ-SAVON ELY-KESKUS TAPATURMAVAKUUTUSLAITOSTEN LIITT SUPER RY KUOPION TYÖ- JA ELINKEINOTOIMISTO KESKINÄINEN VAKUUTUSYHTIÖ TARVASJOEN KUNTA SUOMEN LÄÄKÄRILIITTO LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTOSUOMEN MESSUT ELÄKE-FENNIA TEKNOLOGIAKESKUS INNOPARK OY NUORISOTUTKIMUSSEURA RY KUNTOUTUSKESKUS PETREA TEOLLISEN YHTEISTYÖN RAHASTO OY ALLIANSSI RY OPSTOCK OY MAASEUTUVIRASTO TERVEYDEN EDISTÄMISEN KESKUS RY SVENSKA ÖSTERBOTTENS FÖRBUND MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO OUTOKUMPU OYJ TIETEELLISTEN SEURAIN VALTUUSKUNTA TAITOPROFIILIT OY

Me tunnemme yhteiskuntaosaajien työelämän. Jos tarvitset tukea tai neuvoa, me palvelemme.

Liity jäseneksi. www.yhteiskunta-ala.fi

KEHOTUS 1/2017

sisältö

08 12 Fuksin terveiset

KY.

Ulkomaankirjeenvaihtaja Sami Sillanpään haastattelu

Maailmalla ilman ilmailua

Kehotuksen runoillan satoa

Kehotus 4/17 Julkaisija: Keho ry, Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen ainejärjestö Yhteystiedot: kehotuslehti@gmail.com

KEHOTUS 1/2017

Keholainen työelämässä: Kukka Ranta

Kovalevyltä päivänvaloon: ilmastonmuutoksen retoriikka

24 28

Päätoimitus: Erika Paakkinen Saana Hokkanen Santeri Ruonavaara Kirjoittajat: Benjamin Pitkänen Hely Marttinen Ella Alin Ella Rouhe Emmi Kemppainen Erika Paakkinen Ilmari Huotari

Noora Isomäki Saana Hokkanen Santeri Ruonavaara Veera Ruoho Juttujen kuvat: Niina Onkamo Emmi Kemppainen

Taitto: Saana Hokkanen Kuvitus: Jasmin Rautakorpi Päätoimituksen valokuvat: Anu Rantonen Paino: Picaset Oy

PÄÄKIRJOITUS

MYYTTEJÄ RAKENTAMASSA Teksti: Saana Hokkanen

uval Noah Harari kirjoittaa Sapiens-kirjassaan, kuinka salaisuus ihmisten yhteiskuntien mahdollisuuteen on kyky kuvitella ja luoda yhteisiä myyttejä. Hararin mukaan yhteiskunta itsessään on ikään kuin myytti, sosiaalinen kangas, jota pidämme kasassa uskomalla siihen ja tekemällä sitä todeksi. Olemme rakentaneet uskomme sisään infrastruktuuriin, instituutioihin, lakeihin ja käyttäytymiseemme. Tämä voi tuntua vain ajatusleikiltä, mutta tämänkaltaisilla ideoilla on valtava voima. Esimerkiksi eriarvoisuus ei täten ole luonnollinen sääntö. Yhteiskunnallinen pahoinvointi ei ole syntymälahjana saatua. Sodat, marginalisoituminen ja sorto eivät välttämättä kuulu maailmaamme lähtemättömästi. Kaikki nämä ovat uskollamme rakennettujen poliittisten päätösten, koulutuksen, sosiaalisten toimien ja talousrakenteidemme ohjaamia, muokkaamia ja luomia. Tällaisten ajatusten voima löytyy siitä, että ne mahdollistavat normaalin kyseenalaistamisen ja muutoksen. Ranskan vallankumous sai voimansa siitä, että ihmiset lakkasivat uskomasta myyttiin kuninkaan jumalallisesta oikeudesta ja alkoivat sen sijaan uskoa kansan suvereniteettiin. Myytit ovat olemassa, mutta vain meidän kollektiivisissa mielissämme. Asian ydin on, että niiden mukaan toimitaan.

Tätä Kehotuksen numeroa varten haastateltiin kolmea ihmistä heidän matkustusvalinnoistaan. He uskovat siihen, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa maailmassamme tapahtuviin ympäristöllisiin kriiseihin, ja toimivat tämän uskon mukaan. Myös minä haluan uskoa siihen, että me pystymme luomaan kestävän yhteiskunnan.“ Kestävyys” käsitteenä liitetään lähes aina yhteiskunnallisessa keskustelussa ekologiseen kestävyyteen: sellaisiin toimintamalleihin, jotka esimerkiksi eivät kuluta luonnonvaroja liikaa tai tuhoa ilmakehäämme peruuttamattomasti. Kestävyys kuitenkin pitää sisällään paljon enemmän. Mikään systeemi ei loppujen lopuksi voi olla kestävä, jos se sortaa ihmisiä tai muita sen piirissä olevia subjekteja. Jason Mooren mukaan elämme kapitaloseenin aikaa, jossa olemme alistaneet osan maailmastamme, ilmaisen luonnon ja ilmaisen työvoiman, pääoman ja kasvun tuottamiseen. Kyseessä ei ole vain talous- vaan myös eettispoliittinen järjestelmä, jonka mekanismit lävistävät ja tuottavat arkipäiväistä todellisuuttamme. Tässä systeemissä marginalisointi ja alistaminen on sidottu sosiaalisiin suhteisiin ja globaaleihin maisemiin. Nykyiset sukupuolittuneet ja rodullistetut valtasuhteet ja eriarvoisuus vahingoittavat kaikkia. Alistamamme ja omimamme asiat eivät kuitenkaan ole passiivisia. Luonto tai alistettu ihminen ei ole meidän tai ilmainen. Simone de Beauvoirin mukaan “kaikki sorto luo sotatilan”. Näitä sotia käydään kaikkialla ja monin eri keinoin. Donald Trump, oikeiston nousu Euroopassa ja uusnatsit kaduilla ovat ydinkärkiä näissä sodissa. Rakkaudenosoitukset, #metoo-kampanjat, arkipäiväinen solidaarisuus ja rakentava kansalaisaktivismi ovat kukkia aseiden piipuissa. Välimereen hukkuneet pakolaiset, syrjäytyneisyys, pandeeminen paha olo, köyhyys ja globaali orjuus ovat näiden sorronsotien aiheuttamia ruumiita ja haavoittuneita. Me annamme maailmassa tapahtuville yhteiskunnallisille ilmiöille niiden voiman. Elämme kriisien ja uhkakuvien keskellä, mutta meidän ei tarvitse olla passiivisia niiden edessä. Naomi Kleinin mukaan nykyiset ympäristökriisit ja -katastrofit ovat synnytystuskia uuden edessä, uudelleen murrettuja luita terveemmän luutumisen mahdollistamiseksi. Pääomavetoinen ja sortava yhteiskuntajärjestelmämme kirjoittaa jo omaa muistokirjoitustaan. On vain meistä kiinni, mihin suuntaan haluamme uutta rankaamme luuduttaa. Millaista myyttiä alamme rakentaa?

KEHOTUS 1/2017

Equality - Maya Angelou

You declare you see me dimly through a glass which will not shine, though I stand before you boldly, trim in rank and marking time. You do own to hear me faintly as a whisper out of range, while my drums beat out the message and the rhythms never change. Equality, and I will be free. Equality, and I will be free. You announce my ways are wanton, that I fly from man to man, but if I’m just a shadow to you, could you ever understand ? We have lived a painful history, we know the shameful past, but I keep on marching forward, and you keep on coming last. Equality, and I will be free. Equality, and I will be free. Take the blinders from your vision, take the padding from your ears, and confess you’ve heard me crying, and admit you’ve seen my tears. Hear the tempo so compelling, hear the blood throb in my veins. Yes, my drums are beating nightly, and the rhythms never change. Equality, and I will be free. Equality, and I will be free.

KEHOTUS 1/2017

AJANKOHTAISTA Teksti: Saana Hokkanen

KEHOSSA

eho ry:lle valittiin 22.11. uusi hallitus.

Puheenjohtajaksi vuodelle 2018 nimitettiin Veikko Kuisma ja varapuheen-

johtajaksi Hely Marttinen. Sihteerinä toimii Oskari

Ihalainen, taloudenhoitajana Ella

Rouhe ja opintovastaavana Mira Hämäläinen. Hallituksen jäseniksi valittiin edellä mai-

nittujen lisäksi Sofia Dano, Aksinja Lyjina ja Santeri Ruonavaara. Suurin osa valituista on toiminut Keho ry:n hallituksessa aiemminkin.

Tuleva puheenjohtaja Veikko Kuisma kertoi kokouksessa ajatuksistaan muokata Keho ry:n toimintaa tulevana vuonna enemmän

opintoja työelämäpainotteiseksi. Joitakin Keho ry:lle perinteisesti kuuluneita toimia

tullaan jättämään perustettavan Kumous ry:n (Yhteiskunnallisen muutoksen opiskelijoiden opiskelijajärjestö) vastuulle.

YLIOPISTOLLA

elsingin yliopisto on aloittanut uuden rehtorin hakuprosessin. Hakijoi-

den joukosta löytyy myös nykyinen

rehtori Jukka Kola, joka Helsingin Sanomille

(26.10.2017) antamansa haastattelun mukaan haluaisi toteuttaa yliopistolla meneillään olevia uudistuksia, joita nykyisen halli-

tuksen koulutusleikkaukset ovat häirinneet. Hakemuksen ovat jättäneet hänen lisäkseen

Kimmo Vehkalahti valtiotieteellisestä tiedekunnasta,

kehitysmaatutkimuksenkin

op-

piaineessa toiminut Jussi Pakkasvirta sekä

yhdeksän muuta. Uusi rehtori nimetään vir-

kaan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Yliopiston omien nettisivujen mukaan reh-

torin tehtävä on johtaa yliopiston toimintaa ja vastata yliopiston tehtävien tuloksesta, taloudellisesta ja tehokkaasta toiminnasta.

KEHOTUS 1/2017

AJANKOHTAISTA

SUOMESSA

ilastokeskus on julkaissut sivuillaan

Suomi100-teemaisia tilastoja, jotka

kertovat muun muassa sen, että vasta-

syntyneen suomalaisen lapsen elinajanodote

on ollut viime vuonna 81,25 vuotta, kun taas

sata vuotta sitten sama luku oli 46. Vuonna 1917 suosituimmat nimet syntyneille lapsille olivat Johannes ja Maria ja vuonna 2016 Sofia ja Onni (lähde: Väestörekisterikeskus). Naisten osuus valituista kansanedustajista on sadassa vuodessa noussut yhdeksästä

prosentista 43 prosenttiin. Rukiin viljelyyn

käytetty peltoala on samana aikana vähentynyt 232 947 hehtaarista 31 900 hehtaariin. Vuonna 1917 Suomessa kalastettiin 11

824 kilogrammaa silakoita, kun taas viime vuonna luku oli 136 308 000 kilogrammaa.

Suomalaisten sähkönkulutus on kasvanut vuosittaisesta 205:stä kilowattitunnista 85

085:een kilowattituntiin. 1917 Suomeen tuotiin 26 655 kiloa appelsiineja; vuonna 2016 sama luku oli 29 145 113 kiloa.

MAAILMALLA

olivian korkein oikeus on maan perustuslaista ja kansanäänestyksestä huolimatta myöntänyt presidentti Evo

Moralesille oikeuden jatkaa neljännelle perättäiselle hallintokaudelleen. Morales nousi

valtaan johtamansa MAS-puolueen (Movi-

miento al Socialismo) kanssa vuonna 2006,

ja kolme vuotta myöhemmin maassa säädettiin uusi perustuslaki, joka muun muassa rajoittaa presidenttien hallintokausien määrää

ja jossa Boliviasta tehtiin maailman ensimmäinen “plurinationaalinen” maa.

Moralesin johdolla maahan on saatu

muun muassa kattavampi sosiaalinen turvaverkosto, ja eriarvoisuus kansan keskuudessa on vähentynyt. Lisäksi maan uusi lain-

säädäntö myöntää luonnolle itseisarvon ja oikeuden pysyä ihmiseltä koskemattomana.

Luonnonvaroja on kansallistettu laajalti, ja

julkista sektoria on kasvatettu. Näistä asioista huolimatta myös luontoa intensiivisesti

riistävä politiikka ja marginalisoituja ihmisiä

alistavat toimintamallit ovat lisääntyneet.

Eduardo Gudynasin mukaan Morales jatkaa hyvin developementalistista ja kasvua tavoittelevaa politiikkaa ja toimii ristiriidassa itsensä ja johtamansa politiikan kanssa. Bolivian

korkeimman oikeuden päätös on isku maan

demokratialle ja uhka Moralesin itsensä juh-

lapuheissa ajamalle inklusiiviselle ja plurinationaaliselle politiikalle.

KEHOTUS 1/2017

Fuksin tervehdys Teksti: Benjamin Pitkänen

piskelu yhteiskunnallisen muutoksen fuksina valtsikassa on lähtenyt loistavasti käyntiin, ja vielä on viisi vuotta tutkimusmatkaa jäljellä. Parasta syksyssäni on ollut opiskelun tuoma vapaus, kun olen Hoasin siivittämänä muuttanut omilleni. Olen vihdoin päässyt kokeilemaan omia siipiäni kahdenkymmenen harjoitteluvuoden jälkeen ja ne ovat yllättäen kantaneet. Opiskelun kylkiäisenä tuleva uudenlainen elämänvaihe on varmasti monelle meistä samastuttava askel kohti tuntematonta. Minulle tämä ennennäkemätön opinahjo on ollut riemua täynnä, sillä olen saanut otettua siitä kopin. Yliopistoelämän itsenäisyys on lisännyt ymmärrystäni siitä, että vain minä olen vastuussa elämästäni. Syksyni on siis ollut täynnä pieniä ja suuria oivalluksia, jotka ovat muuttaneet maailmaani. Tiedonjano kasvaa sitä tyydytettäessä, ja tähän Valtsikalla on varmasti paljon tarjottavaa. Eikö yliopiston tarkoitus ole kannustaa uteliaisuuteen? Olen todella kiitollinen opettajien ja professorien kannustuksesta kriittisyyteen, joka pääsee meiltä monesti unohtumaan sukeltaessamme ideologisiin bunkkereihimme. Parhaita asioita syksyssä on kuitenkin ollut tapa, jolla meidät on otettu vastaan yhmuiksi. Suuri kiitos siitä kuuluu tuutoreille, jotka ovat järjestäneet meille fukseille pehmeän laskun yliopistomaailmaan. Opiskelun valopilkut ovat olleet rakkaat yhmulaiset ympärillä, joiden kanssa olen saanut pitää koko syksyn hauskaa fuksimökistä myöhäisiin iltoihin Kuppalassa. Uskon, että fuksivuosi ja sen aikana solmitut suhteet tulevat pysymään läpi elämän, sillä Yhmun fuksit 2017 tulee jäämään historiankirjoihin sinä ensimmäisenä ja alkuperäisenä yhteiskunnallisena muutoksena. Oi Yhmu on!

KEHOTUS 1/2017

HALLITUSPALSTA

Terveiset hallitukselta

KEHOTUS 1/2017

Ilmari Huotari, puheenjohtaja

o niin. Olipahan hallitusvuosi. Eihän se toki vielä ole olematta, mutta vähiin käy ennen kuin loppuu. Tässä vaiheessa on varmasti turvallista sanoa, että tämä on ollut yksi tähänastisen elämäni kiireisimmistä vuosista, mutta samalla erinomaisen antoisa. Aina välillä sitä antoisuutta ei ole muistanut ja on ehkä tullut vähän nuristuakin, kuten fuksisitseillä kahdeksatta tuntia istuessa turvallisuusyhteyshenkilönä tai Kuntamarkkinoilla sitsien jälkeisenä aamuna kulunvalvontaa suorittaessa. Silloin en muistanut, että tämähän on kivaa, mutta sitä se kuitenkin on ollut. Uskokaa tai älkää. Krapulassa puuhastelun lisäksi olen oppinut paljon asioita, joista voi olla ja varmasti onkin hyötyä tulevissa elämissä. Ihan käytännön seikkojen kaveriksi on mahtunut myös sellaista tietoa ja ymmärrystä, joita en olisi varmasti saavuttanut ilman näitä hommia. Ja niin tosiaan, ne konkreettiset kivat jutut meinasivat taas unohtua. On ollut ihan mahtavaa päästä järjestämään niin monenlaisia tapahtumia yli sadan ihmisen Yhmu-bileistä aina Kehon omiin lämminhenkisiin ja kotoisiin illanistujaisiin. Kaiken tietysti kruunasivat Kehon synttärisitsit, jotka olivat ainakin omasta mielestäni erityisen onnistuneet ja tästä kiitos menee kaikille, niin juhlijoille kuin järjestäjillekin. Erityisen mukavaa on, kun ihmiset arvostavat järjestettyä tapahtumaa ja tuovat sen myös esille muun muassa sanallisten kiitosten muodossa. Kiitokset ovat kivoja, me tykätään niistä. Kuluneen vuoden voisi summata siten, että en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta, mutta aika saa kullata joitain muistoja ennen kuin lähden uudestaan hallitukseen mukaan. Kiitos kaikille mukana ja tukena olleille. Kiitos myös Kehotuksen mahtavalle toimitukselle ja ihan kaikille keholaisille. Vuoden 2017 hallitus kiittää ja kumartaa.

PALSTALLA OPISKELIJAT KERTOVAT TOIMINNASTAAN KANSALAISAKTIVISMIN PARISSA

BARRIKADEILLA KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNTA, HYY Teksti: Hely Marttinen

utustuin HYY:n kehitysyhteistyövaliokuntaan ensimmäisen kerran pääsykokeiden jälkeisenä päivänä Maailma kylässä -festareilla. Opiskelijoiden tekemä kehitysyhteistyö ja sen ympärillä toimiva valiokunta kiinnostivat, ja opiskelujen alettua pääsin mukaan valiokunnan toimintaan. HYY:n kehy-valiokunta on kaikille Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenille avoin valiokunta. Valiokuntaan valitaan vuosittain toimijat avoimessa vaalikokouksessa ja erilaisia pestejä on useita, puheenjohtajasta globaalikasvatuskoordinaattoreihin ja tapahtumatiimiläisiin. Sen lisäksi vuosittain valitaan jäsenet hankeryhmiin, joiden tehtävänä on suunnitella ja koordinoida HYY:n kehitysyhteistyöhankkeita. Kehitysyhteistyöhankkeiden pyörittäminen onkin valiokunnan tärkein tehtävä. Kehy-valiokunalla on suunnitteilla tai käynnissä kerrallaan kaksi hanketta, ja ne kestävät kukin kolme vuotta. Tällä hetkellä valiokunnalla on käynnissä hanke Bangladeshissa. Kyseessä on yhteisölähtöinen ilmastokestävyysohjelma, jota valiokunta toteuttaa yhteistyössä bangladeshilaisen kansalaisjärjestö BARICK:in kanssa. Valiokunnan uusi kehitysyhteistyöhanke on suunnitteilla Mosambikiin, ja se tulee kohdistumaan nuoriin.

Toimin vuoden 2017 ajan kehy-valiokunnan tapahtuma- ja varainhankintatiimissä. Hankkeiden koordinoimisen lisäksi valiokunta järjestää paljon erilaisia tapahtumia ja kampanjoita, tiedottaa kehitykseen liittyvistä teemoista sekä toimittaa vuosittain julkaistavaa Kimppu-lehteä. Tapahtumilla pyritään tuomaan näkyvyyttä valiokunnalle ja sen käsittelemille teemoille erityisesti opiskelijoiden keskuudessa ja keräämään varoja kehitysyhteistyöhankkeille. Vuoden aikana järjestimme yhdessä valiokunnan kanssa muun muassa Bangladesh-illallisen varainkeruun merkeissä, olimme ständeilemässä Maailma kylässä -festareilla ja avajaiskarnevaaleilla sekä luotsasimme juuri julkaistun joulukampanjan. Joulukampanjan idea on, että perinteisten joulukorttien sijaan kuka tahansa voi lähettää sähköisen joulutervehdyksen tukien samalla valiokunnan Bangladesh-hanketta. Kehy-valiokunnassa mukana oleminen on ollut hyvin antoisaa. Vuoden aikana olen päässyt tutustumaan valiokunnan konkreettiseen kehitysyhteistyöhön ja valiokunnan toimintatapoihin, sekä järjestämään tapahtumia mukavien ihmisten kanssa. Mielestäni kehy-valiokunnan toiminta on mielenkiintoista ja tärkeää, ja ylioppilaskuntamme näyttäisi erilaiselta ilman sitä.

“Perinteisten joulukorttien sijaan kuka tahansa voi lähettää sähköisen joulutervehdyksen tukien samalla valiokunnan Bangladeshhanketta.”

KEHOTUS 1/2017

KOVALEVYLTÄ PÄIVÄNVALOON

PALSTALLA KEHOLAISET KIRJOITTAVAT OPPIMASTAAN, PERUSKURSSEISA VÄITÖSKIRJOIHIN

Teksti: Noora Isomäki

Kandidaatintutkielma

Ilmastokonfliktien retoriikka – kuivuuden ja konfliktin yhteys Darfurissa

lmastonmuutoksen yhteyttä väkivaltaisen konfliktin syntyyn on palloteltu jo suunnilleen siitä saakka, kun Thomas Malthus esitteli 1700-luvun lopulla väestönkasvun ja ruoantuotannon kasvun epätasaiseen suhteeseen liittyvän ongelman. Vähenevien resurssien on esitetty johtavan konflikteihin, kun erilaiset ihmisryhmät alkavat taistella esimerkiksi viljelysmaasta tai vedestä. Ilmastokonflikteista puhuvien tutkijoiden ja toimittajien lempiesimerkkinä toimii usein Darfur, jossa käynnissä olevaan konfliktiin on viitattu esimerkiksi “ensimmäisenä modernina ympäristökonfliktina”, “etnisenä konfliktina” tai “heimosotana”, jotka ovat ”hyvin tavallisia Afrikassa” (International Crisis Group, 2006: 3–4). Ilmastokonfliktiesta puhuttaessa yhdistetään usein etnisten ryhmien kirjo ja rappeutuva maasto vähenevine resursseineen. Darfurissa ilmastonmuutoksen mukanaan tuoman kuivuuden katsotaankin siirtäneen aavikkoa sata kilometriä etelään ja hävittäneen kolmasosan metsäpinta-alasta. Vuonna 2003 alkaneen konfliktin yhdeksi aiheuttajaksi nimetään usein kuivuus sekä rajoitettu ja epätasainen pääsy vesiresursseihin ja maa-alaan eri ryhmien, erityisesti binäärisesti ja yksinkertaistavasti määriteltyjen “arabien” ja “afrikkalaisten” välillä. Darfurissa katsotaan

kuitenkin elävän 40–150 erilaista “etnistä ryhmää” tai “heimoa”, joiden usein liikkuva elämäntapa on muodostanut myös identiteeteistä liikkuvaisia. Darfurin konfliktin todellisiin taustoihin syvällisesti paneutuminen vaatisi jonkin verran enemmän tilaa kuin mitä kandidaatintutkielmassa sallitaan. Pienenkin katsauksen avulla on kuitenkin todettavissa, että Darfurin esittäminen ilmasto- tai ympäristökonfliktina yksinkertaistaa hyvin monimutkaisen sodan syitä sekä alueen ihmisryhmien kirjoa täysin tarpeettomasti ja potentiaalisesti, jopa vahingollisesti. Juuri tällaista yksinkertaistavaa esittämistapaa on kuitenkin käytetty ainakin englanninkielisessä mediassa runsaasti. Omassa tutkielmassani paneuduin Helsingin Sanomien, levikiltään Pohjoismaiden suurimman sanomalehden, tapaan representoida Darfurin konfliktin syitä. Kävin läpi yhteensä 197 Darfuria käsittelevää lehtiartikkelia vuosilta 2003–2006 ja 2012–2017. Niissä esiteltiin kuolleisuuslukuja, kuvattiin sissiryhmien ja hallituksen aseisteminen janjaweed-joukkojen hirmutekoja, penättiin kansainvälisen yhteisön puuttumista asiaan ja väiteltiin siitä, onko Darfurissa käynnissä kansanmurha. Vain 37 artikkelissa analysoitiin KEHOTUS 1/2017

konfliktin syitä. Yleisimmin esitettiin, että hallitus syrjii Darfuria (17 kertaa), käynnissä on resurssikilpailu tai maakiista (11 kertaa) tai että tapahtumat tulee käsittää etnisenä konfliktina tai puhdistuksena (8 kertaa). Resurssikilpailusta ja maakiistasta puhuvat artikkelit esittävän Darfurin konfliktin selkeästi nimenomaan ympäristökonfliktina. Pienillä taustatiedoilla varustettuna myös syrjiminen voidaan toki linkittää juuri maanomistukseen ja -käyttöön liittyviin teemoihin, tosin Helsingin Sanomat ei nosta esiin tällaista yhteyttä kertaakaan. Maakiistoista puhuttaessa esille nostetaan usein se, että kiista on nimenomaan eri etnisten ryhmien välillä, mutta toisinaan puhutaan ainoastaan etnisten ryhmien välisestä kiistasta, aivan kuin vain erilaisten ryhmien olemassaolo riittäisi syyksi konfliktille. Henkilölle, jonka tiedot pohjautuisivat ainoastaan HS:n artikkeleihin, jää siis valitettavan epäselväksi, millaista syrjintää Khartumin hallitus on Darfuria kohtaan oikein harjoittanut ja miksi “arabit” ja “afrikkalaiset” ovat sodassa keskenään. Päiväjärjestysteorian (agenda-setting) mukaan median tapa asettaa painoa tietyille teemoille (esimerkiksi uutisoinnin määrässä) korreloi yleisön tavassa antaa arvoa ja huomiota kyseiselle teemalle. Koska konfliktin syitä representoidaan ainoastaan hieman yli 12 prosentissa analysoidusta ainestosta, voidaan ajatella median ikään kuin asettaneen konfliktitilanteen Darfurin alueen melko lailla normaaliksi tilaksi – sen olemassaolo ei selittelyä vaadi. Virittämisestä (priming) puhutaan silloin, kun median esille nostamat teemat ehdottavat lukijalle, millaisia aiheita ja kysymyksiä hänen tulisi ajatella arvioidessaan politiikan toimintaa. Median asettama agenda siis vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin tärkeistä kysymyksistä ja on voimakkaassa roolissa luomassa ja vahvistamassa diskursseja, joiden myötä kansalaiset määrittelevät ympäröivää maailmaansa ja arvioivat Darfuriinkin kohdistettuja rauhan viennin yrityksiä sekä muita interventioita. Länsimainen tiede on ottanut vallan nimetä, määritellä ja representoida toisia kulttuureja, yhteiskuntia ja ihmisiä. Ongelmaksi nousee erityisesti etelän homogenisointi yhdeksi yhtenäiseksi “kolmanneksi maailmaksi”. Katsoisin ilmastokonflikteista puhumisen olevan osa diskurssia, jolla globaalin etelän ihmisistä luodaan kuvaa irrationaalisina ja väkivaltaisina. Kuivuuden korostaminen aseellisten konfliktien aiheuttajana jättää taustalle lukuisat poliittiset syyt ja niiden takana olleet päätökset siirtäen näin vastuuta pois ongelmien muilta taustatekijöiltä ja aikaansaajilta. Se korostaa kehitysmaiden heikkoutta ja kyvyttömyyttä vastata ilmeneviin ongelmiin muulla kuin aseellisen konfliktin synnyllä representoiKEHOTUS 1/2017

den näin globaalin etelän valtiot toimintakyvyttöminä uhreina, jotka automaattisesti suistuvat konfliktiin ongelman uhatessa. Ulkopuolisilla vaikuttimilla, kuten ilmastonmuutoksella, on suurempia vaikutuksia niiden toimintaan kuin rationaalisella ajattelulla. Käytetty kieli on ensiarvoisen tärkeä määrittelevä tekijä erilaisten politiikkojen suunnittelussa, toteutuksessa ja oikeuttamisessa. Näin ollen voidaankin todeta, että mikä ikinä onkaan hallitseva käsitys Darfurin (tai minkä tahansa muunkin) konfliktin syistä, tulee se myös olemaan rauhan rakentamiseen liittyvien interventioiden kohde. Näin ollen konfliktin syiden yksinkertaistaminen ei ole pelkästään ajattelemattomuutta ja välinpitämättömyyttä, vaan potentiaalisesti myös haitallista. Huonosti tai väärin perustein suunniteltu ulkopuolinen interventio voi suistaa tilanteen entistä vakavampaan suuntaan.

”Median voidaan ajatella asettaneen konfliktitilanteen Darfurin alueen melko lailla normaaliksi tilaksi – sen olemassaolo ei selittelyä vaadi.”

Teksti ja kuvat: Ella Alin

Pro Gradu

Taideprojektit emansipaation mahdollistajina “Kehityksen prioriteetit, kuten asuminen, terveydenhuolto, infrastruktuuri jne., jotka kieltävät kulttuurin – erityisesti taiteen – tärkeyden, ja joita ei ole perustavanlaatuisesti liitetty ihmisoikeuksiin ja demokratiaan, pitävät yhä kahta kolmasosaa maailman väestöstä esisijaisesti fyysisinä olentoina, joilla on vähän, jos ollenkaan, emotionaalisia, älyllisiä, esteettisiä tai psykologisia tarpeita… Jos kehityksen tulisi päästä apartheidin ja kolonialismin yli, täytyy sen filosofisena lähtökohtana olla ihmisten kokonaisvaltainen oleminen ja yhdenvertaisuus, ei taloudelliset ja poliittiset intressit.” (Mike van Graan 1991, lainattu teoksesta Lochner 2010, 137, vapaasti suomennettu)

utkin gradussani draama- ja käsityöprojektien merkitystä niihin osallistuville nuorille kaupunginosakeskuksessa Johannesburgissa. Kahden kuukauden mittainen kenttätyöni ajoittui vuoden 2014 loppuun, jolloin Etelä-Afrikka juhli 20 vuoden demokraattista taivaltaan apartheidin virallisen loppumisen jälkeen. Työn lähtökohta on, että kehitysajattelussa on tärkeää nähdä ihmiset heidän psykologisten tarpeidensa, luovuutensa ja itseilmaisunsa kautta ja tukea näitä, kuten eteläafrikkalainen näytelmäkirjailija, taidevaikuttaja Mike van Graan yllä painavasti ilmaisee. Kehityspolitiikassa on usein keskitytty ihmisen fyysisiin tarpeisiin, kuten terveydenhuoltoon, sanitaatioon ja taloudelliseen toimeentuloon. Vaikka viime aikoina huomiota on kiinnitetty myös esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja koulutukseen, ihmisten tarve kulttuuriin ja taiteeseen itseilmaisun ja maailman ymmärtämisen keinoina on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ne nähdään usein ”ekstra-asioina”, joihin voidaan kiinnittää huomiota sitten, kun fyysiset tarpeet on tyydytetty. Filosofi Martha Nussbaumin ja Amartya Senin toimintavalmiusteorian (capability approach) mukaan kehityksen oleellinen kysymys on, pystyvätkö ihmiset tekemään sellaisia asioita, jotka mahdollistavat heille elämän, jota heillä on syytä arvostaa? Tutkimuksessani kysyin, edistävätkö tutkimani tai-

deprojektit tätä tavoitetta. Lähtökohtainen tutkimuskysymys oli, minkälaisia vaikutuksia taideprojekteihin osallistumisella on nuorten osallistujien elämään. Tausta-ajatuksena tutkimusaiheelle oli, että taiteen tekeminen itsessään on poliittista; luovuuden ja itseilmaisukyvyn (takaisin)valtaamista maailmassa, jossa tunnutaan arvostavan taloudellista tuottavuutta enemmän kuin onnellisuutta. Grounded theory –menetelmän ja hermeneuttisen tutkimusotteen mukaisesti tutkimuskysymykset tarkentuivat matkan varrella. Tutkimuskohteeksi nousivat projektit luovina, sosiaalisina tiloina ja niiden sosiaaliset suhteet emansipaation mahdollistajina. Tutkimusaineistona toimivat 18 puolistrukturoitua syvähaastattelua, tutkimuspäiväkirjat sekä muutama sähköposti haastateltujen kanssa jo Suomeen kotiuduttuani. Emansipaatio on käsitteenä vanha, jo roomalaisesta laista löytyvä. 1800-luvulla sekä vasemmistolaiset hegeliläiset että liberaalit olivat kiinnostuneita emansipaatiosta. Ensimmäiset käsittivät sen päämerkityksen olevan ihmisen sosiaalisessa ja psykologisessa vapautumisessa elämään autonomista elämää, kun taas liberaalit näkivät sen pikemminkin poliittisten oikeuksien, joita voitiin antaa kansalaisille ikään kuin ylhäältä päin, näkökulmasta. Itse Karl Marx esitti, että todellinen vapaus löytyy positiivisista suhteista ihmisyhteisön sisällä. Emansipaation käsite ottaa huomioon sekä fyysiset (kuten asunnottomuus

tai rahattomuus) että henkiset (kuten rasismin kokeminen tai muut traumat) esteet sille, että ihminen voi ilmaista itseään ja tehdä päätöksiä perustuen omaan, syvälliseen ymmärrykseensä maailmasta. Emansipaatiosta tuli graduni avainkäsite haastateltujen jatkuvasti käyttämien ilmaisujen, kuten ”tunnen olevani kotona”, ”täällä voin täysin vapaasti sanoa, mitä ajattelen” ja ”me olemme yhtä perhettä”, kautta. Tätä ”vapauden sanastoa” analysoimalla löytyi joitain vastauksia alkuperäiseen tutkimuskysymykseen – minkälaisia vaikutuksia taideprojekteihin osallistumisella on nuorten osallistujien elämään – ja herätti samalla uusia kysymyksiä. Mistä tämä vapauden tunne kumpuaa? Mikä sen mahdollistaa? Emansipaation käsitettä ja toimintavalmiuksien teoriaa on kritisoitu siitä, että ne näkevät ihmisten tarpeet universalistisesti ja individualistisesti, kadottaen sekä kontekstisidonnaisuuden että ihmisten tarpeen kuulua yhteisöön. Koska ihmisyksilö on sosiaalinen olento, on myös ihmisyksilön emansipaation oltava sosiaalinen prosessi. Hiljattain kuollut filosofi Roy Bhaskar esitti, että yksilön jokaisen askeleen kohti emansipaatiota on oltava askel kohti kollektiivista emansipaatiota; oppiminen ja itsensä kehittäminen tienä todelliseen yksilölliseen vapautumiseen ovat käytännössä sidoksissa yksilön maailmaa parempaan muuttaviin tekoihin. Yksilö ja yhteisö ovat sidoksissa toisiinsa erottamattomalla tavalla, eikä pyrkimyksen yksilölliseen emansipaatioon tarvitse olla ristiriidassa yhteisöön kuulumisen ja laajemman yhteisön hyvinvoinnin kanssa, päinvastoin. Tutkimieni projektien osallistujat kertoivat tunte ansa olevansa projektitilassa vapaita identiteettikategorioiden, erityisesti sosiaalisen luokan tuomasta vankilasta. Kuten filosofi Sara Ahmed kirjoittaa, vapauttavaa on, kun ihminen voi tavoitella haluamaansa asiaa ilman, että häntä osoitetaan (Althusserlilta lainattu ’hail’) ja hänet pysäytetään hänen ihonvärinsä, luokkansa, sukupuolensa tai muun kategorian vuoksi. Käytännön toimet, kuten teatteriharjoituksissa kenkien asettaminen nurkkaan – mikä osoittaa, että kengät, miten hienot tai huonot tahansa, kuuluvat nurkkaan, eivätkä määrittele ihmisen arvoa – toimivat draamaprojektissa emansipaatiota edistävinä tekoina. Käsityöprojektissa kirjoitustaidotonta autettiin, eikä hänelle naurettu tai hänen oppimattomuuttaan halveksittu, niin kuin niin monessa muussa

paikassa. Projektien osallistujien ilmaukset siitä, kuinka he tunsivat olonsa vapaaksi ja kotoisaksi liittyivät erottamattomasti muihin ihmisiin. Hyväksytyksi ja kannustetuksi tuleminen, sekä kotoa ja koulusta tuttujen hierarkioiden poissaolo projekteissa mahdollistivat Marxin peräänkuuluttamat ’mahdollistavat ihmissuhteet’ (enabling relations), joiden kautta vapauden ja yhteenkuulumisen tunne molemmat vahvistuivat. Tällä oli useita positiivisia vaikutuksia tutkittavien elämään aina itsetunnon ja esiintymiskykyjen vahvistumisesta intoon oppia lisää ja kysyä uusia kysymyksiä, mikä puolestaan edesauttoi muun muassa koulussa oppimista. Työn laajuus ei antanut mahdollisuutta syventää tutkimusta tarkempaan analyysiin siitä, miksi juuri nämä projektit onnistuivat vapauttavan ilmapiirin luomisessa, tai miten projektien anti vaikutti niihin osallistuviin nuoriin pidemmällä aikavälillä. Selvää kuitenkin on, että tutkittujen kaltaiset taideprojektit voivat edistää oikeudenmukaisuutta tarjoamalla tiloja, jossa ihmistä ei epäoikeudenmukaisesti pysäytetä ja estetä tavoittelemasta unelmiaan vain koska he ovat köyhästä tai rikkaasta perheestä, koska heidän veljensä asuu kadulla, tai koska he eivät osaa lukea. Tällaiset tilat, joissa ihmiset kokevat voivansa ilmaista itseään vapaasti, ovat ihmisarvoisen elämän välttämätön edellytys.

“Taiteen tekeminen itsessään on poliittista; luovuuden ja itseilmaisukyvyn (takaisin)valtaamista maailmassa, jossa tunnutaan arvostavan taloudellista tuottavuutta enemmän kuin onnellisuutta.”

MIKSI UUSIEN IHMISTEN TAPAAMINEN ON TUSKAA Teksti: Ella Rouhe

unnustan. En uskalla kertoa uusille tuttavuuksille opiskelevani kehitysmaatutkimusta. Uusia ihmisiä tavattaessa keskustelu kulkee lähes poikkeuksetta samalla kaavalla. Ensin kysytään nimi, sitten ehkä varmistetaan, oletko opiskelija, ja viimeistään kolmas kysymys kuuluu: ”Mitä sä opiskelet?” Luulisi, että lukemattomien toistojen jälkeen tämä keskustelurituaali sujuisi ongelmitta. Kuitenkin tuo viimeinen kysymys tuottaa minulle enemmän päänvaivaa kuin kehtaan myöntää. Kun oppiaineen voisi kuitata yhdellä sanalla, miksi ihmeessä minun on niin vaikeaa vastata vain ”opiskelen kehitysmaatutkimusta”? Siksi, että harva tietää, mitä kehitysmaatutkimus oikeastaan tarkoittaa. Alaa tuntemattomat kuvittelevat kehitysmaatutkimuksen opiskelijat naiiveiksi, mustia afrikkalaislapsia pelastaviksi ja kehitysapua kritiikittömästi kannattaviksi kommarihipeiksi. Toisille jo Valtsikassa opiskelu on punainen vaate, enkä haluaisi enempää provosoida juuri tapaamaani ihmistä. Ei sillä, että häpeilisin ainettani tai pelkäisin väittelyä – mielelläni avartaisin heidän maailmaansa – mutta mielestäni asioille on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Ehkä olen luonteeltani erityisen sovinnonhaluinen; koen, että toisinaan on parempi välttää konfliktia tai jännitettä. Esimerkiksi liftatessani yritän ensin hieman tunnustella, millainen tyyppi kuski on, ennen kuin alan toitottaa opiskelutaustaani. Toisaalta silloin, kun nimeän pääaineeni, teen sen yleensä nimenomaan provokaation vuoksi, ikään kuin haastaakseni tapaamani ihmisen. Etpä kuvitellutkaan, että opiskelisin tuollaista hippiainetta! Paljastuiko semi-porvarillisen habitukseni alta naiivi marxisti? Mitäs siihen sanot?!

Vaikka ehkä olenkin monin tavoin juuri se feministi-vihervassari, jollaiseksi kehitysmaatutkimuksen opiskelija automaattisesti mielletään, haluaisin, että minuun tutustuttaisiin minuna. Haluaisin voida itse tuoda esiin sen kuka olen, ilman että minut kategorisoitaisiin stereotyyppisesti. Suurin ongelma tämä on juuri uusien tuttavuuksien kanssa – jos pääaine on käytännössä ensimmäinen asia jonka minusta kuulee, pohjaa mielipiteensä ja käsityksensä minusta pitkälti yksiulotteisiin stereotyyppeihin. Sitä paitsi kehitysmaatutkimus on terminä hieman harhaanjohtava, kun tutkimamme kysymykset liittyvät pitkälti myös ”kehittyneisiin” maihin tai koko maailmanlaajuiseen järjestykseen, eikä kehitysongelmia voi siksi rajoittaa vain kehitysmaiden ongelmiksi. Niinpä mielestäni sopivampi termi onkin kehitystutkimus. Se kuvastaa tutkimuskohdetta paremmin kuin kehitysmaatutkimus, eikä se tuo kehitysmaatutkimuksen assosiaatio-ongelmaa. Sen sijaan se tuo mukanaan aivan muita ongelmia, nimittäin sen, että kukaan ei ymmärrä, mistä oikein on kyse. Samoin kuin aineen englanninkieliset vastineet Development Studies tai International Development, kehitystutkimus ei oikein kerro ihmisille mitään. Kun olen puhunut ulkomaalaisten tuttujen kanssa asiasta, developmentin on useimmiten oletettu viittaavan kauppatieteisiin tai kasvatustieteisiin. Niinpä joudun aina selittämään, mistä on kyse. Tämä on mielestäni tosin paljon pienempi paha kuin kehitysmaatutkimus-termin tuomat ongelmat. Pitkällinen selittäminen voi kuitenkin mennä kiusalliseksi, kun kyse on vain tuosta tutustumiskierroksesta. Ehkä osa ongelmaa on myös, etten osaa selittää, mitä kehitysmaatutkimus todella on. Vielä näin vuosien opiskelun jälkeen huomaan läheisteni kom-

KEHOTUS 1/2017

”Opiskelet kehitysmaatutkimusta? Kolumbiassa asiat on paskasti, ja sä oot että ’onpa mielenkiintoista!?’” menteista, ettei heilläkään ole todellisuudessa aavistustakaan siitä, mitä minä oikein opiskelen. Enkä syytä heitä. Vika on varmasti minussa. Ehkä koko oppiaine vain on vaikea käsittää. Minusta sekin kertoo paljon, että olen opiskellut kehitysmaatutkimusta kolmessa eri yliopistossa, ja kaikissa se on minusta ollut aivan erilaista. Leidenissa, missä tein kandidaatin tutkintoni, painotettiin politiikan tutkimusta ja poliittista taloustiedettä. Ote oli melko positivistinen ja teoreettisena viitekehyksenä käytettiin paljon historiallista institutionalismia. Ollessani vaihdossa Australian National Universityssä, kehitysmaatutkimuksen kursseiksi luettiin kehityksen sosiologian kurssi, jolla vertailtiin eri kehitysteorioita, sekä Latinalaisen Amerikan kansainvälisten suhteiden kurssi, jossa käytiin läpi erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Yhdysvaltain suhteiden historiaa kansainvälisten suhteiden näkökulmasta. Nyt Helsingin Yliopistolla lähtökohta on ollut kriittisempi ja epistemologialtaan konstruktivistisempi kuin aiemmin, ja ympäristö- ja luonnonvara-aspektia on painotettu enemmän. Toisaalta kaikissa yliopistoissa jokainen kurssi on ollut erilainen. Ongelma kaikissa kolmessa yliopistossa onkin ollut se, ettei näitä hyvin erilaisia kursseja ole oikein linkitetty yhteen. Tämän vuoksi tykkään sanoa opiskelevani yhteiskuntatieteitä. Se on sopivan laaja, epämääräinen ja kuitenkin täysin todenmukainen vastaus. Siitä ihmisillä on harvoin kovin vahvoja ennakkokäsityksiä, ja se kuvastaa hyvin monitieteisiä opintojani. Lisäksi yhteiskuntatieteet terminä välttää kehitysmaatutkimuksen kolonialistisen konnotaation. Minua on toisinaan hävettänyt, kun olen puhunut globaalista etelästä kotoisin olevien kanssa kehitysmaatutkimuksesta. Miksi minun valkoisena ulkopuo-

KEHOTUS 1/2017

lisena pitäisi tulla tänne ihmettelemään tätä paikkaa, tutkimaan sitä? Erään kolumbialaisen jätkän reaktio kertoi mielestäni paljon: ”Opiskelet kehitysmaatutkimusta? Kolumbiassa asiat on paskasti, ja sä oot että ’onpa mielenkiintoista!?’” Naurahdin kiusaantuneesti. ”Sinun täytyy olla todella varakas opiskellaksesi tuota”, hän lisäsi. Omaa etuoikeutettua asemaa ei voi kiistää, ja siitä saakin tulla epämukava olo. Tietysti tarkoitushan on nimenomaan murtaa stereotypioita ja puuttua epäkohtiin, eikä toiseuttaa ihmisiä kolumbialaisen kuvaamalla tavalla. Mutta vielä en ole keksinyt tapaa kuvata tuota yhdessä lauseessa asiasta tietämättömälle vastaantulijalle. Koska siitähän tässä on kyse. Läheisempien ihmisten kesken asiaa voi jauhaa pitempäänkin. Onneksi tämä ongelma on kuitenkin poistumassa, kiitos Ison Pyörän, tuon ah-niin-onnistuneen opintouudistuksen. Kun kehitysmaatutkimusta ei enää voikaan opiskella pääaineena, voi uusille tutuille kätevästi sanoa opiskelevansa yhteiskunnallista muutosta. Sehän ei varmastikaan herätä kysymyksiä!

MAAILMALLA ILMAN ILMAILUA Teksti: Erika Paakkinen Haastattelu: Saana Hokkanen

Matkan kokemus ja maailman hahmottaminen muuttuvat kun matkustaa lentämisen sijaan maa- ja meriteitse. Pääasiassa ympäristölliset syyt ovat saaneet yhä useammat ihmiset luopumaan lentämisestä. Kehotus haastatteli kolmea lentämistä vähentänyttä tai sen kokonaan lopettanutta maailmanmatkaajaa.

KEHOTUS 1/2017

Kuva: Niina Onkamo

entäminen on yleistynyt viime vuosikymmeninä räjähdysmäisesti. Nykyään lentäminen on usein nopeimman lisäksi myös halvin tapa päästä paikasta toiseen. Mikään muu yksittäinen ihmisen teko ei kuitenkaan saastuta ja vahingoita ilmakehäämme yhtä paljon kuin lentäminen. Euroopan liikenne- ja ym- Frank Fichertin ja Peter Forsythin selvityksen mukaan päristökeskusjärjestön (European Federation lentoyhtiöitä ja -teollisuutta sekä ilmailuinfrastruktuufor Transport and Environment) ja Climate rin tuotantoa myös tuetaan avokätisesti. Selvityksen muAction Network Europen selvityksen mukaan kaan ilmailuun liittyvien tukityyppien määrittely ja tukiilmailun ympäristövaikutukset ovat kaikista määrien tarkka laskeminen on vaikeaa, sillä suurin osa kulkuvälineistä suurimmat riippumatta sii- ilmailutukia koskevista asiakirjoista on salaisia. Asiakirtä, mitataanko niitä matkustajakilometreissä, jat tulevat usein yleisesti saataville vain silloin, kun niitä kuljetussuoritteessa, euroissa vai tunneissa. on käytetty esimerkiksi Maailman Kauppajärjestössä tai Greenpeacen mukaan meno-paluu- Euroopan Komissiossa yksittäisen maan tai lentoyhtiön lento Helsingistä New Yorkiin aiheuttaa lähes pyynnöstä. neljä tonnia hiilidioksidipäästöjä, ja Helsin- Maan ystävät -järjestön mukaan lentoliikenteen gistä Sydneyyn puolestaan jopa 11 tonnia. päästöjä voitaisiin rajoittaa esimerkiksi päästöveroilVaikka ympäristöjärjestöjen ja lentoyhtiöiden la ja lentoliikenteen sisäisellä päästökaupalla. Toisaalta lukemat ovat erilaisia laskutavoista johtuen, järjestö pitää päästöjen hyvittämisen ajatusta ongelmallentämisen haitallisuus ympäristölle on kiis- lisena: ”Ilmastonmuutosta ei saada pysäytettyä maksatatonta. Tästä huolimatta lentoliikenne on malla ulkopuoliselle taholle, joka hoitaa urakan muissa pääsääntöisesti sekä polttoaineveron että ar- maissa. Maksujen maksaminen ei myöskään tee hiilivonlisäveron ulkopuolella. Stefan Gösslingin, dioksidipäästöjen tuottamisesta vähemmän haitallista.” Jokainen voi kuitenkin omilla valinnoillaan vaikuttaa ilmailusta aiheutuviin ympäristöhaittoihin.

KEHOTUS 1/2017

Kuva: Niina Onkamo

”Saan lentää, koska” Monet, jotka sopivat ympäristötietoisen kaupunkilaisen stereotyyppiin kasvissyönteineen, pyöräilyineen ja kierrätysryhmineen, tekevät useamman lomamatkan vuodessa – lentäen. Useat muut arkielämän ympäristöystävälliset valinnat ovat tosiaan helpompia omaksua, sillä niissä on paljon muita hyviä puolia ympäristöystävällisyyden lisäksi: esimerkiksi kasvisruoka on herkullista, pyöräillessä tulee kuntoiltua ja ulkoiltua samalla, ja kirpparivaatteet nyt vaan ovat usein siistejä. Valitettavasti lentäminen on kuitenkin usein halvin, nopein ja mukavin tapa päästä paikasta toiseen, joten siitä luopuminen todella vaatii itsekuria. Kehotuksen haastattelussa ympäristöystävällisyys nousee ylivoimaiseksi ykköseksi syynä lentämisen lopettamiselle. Hilja Kurkinen oli aina matkustanut paljon, myös lentämällä. Tämän kuormittavuus ympäristölle iski tajuntaan, joten hän ryhtyi suosimaan maateitse matkailua. Laura Piiroisen mukaan lentämisen oikeuttamista muilla ympäristövalinnoilla voi pitää tekopyhänä, ja hän tiivistää päätöksensä vähentää lentämistä seuraavasti: ”On paskaa ajattelua, että nyt kun olen jo vähän hyvä niin voin olla myös vähän paha.” Myös Sameli Sivonen toteaa, että ”vaikka tekisi kuinka paljon hyvää arkipäiväisessä elämässä, yksikin lento vuodessa voi kuitata sen kaiken”. Ympäristö ei kuitenkaan ole ainoa syy vähentää lentämistä, vaan muilla keinoin matkailua pidetään myös antoisampana: ”Hitaasti paikasta toiseen siirtyminen tuntuu inhimillisemmältä. Mahdollisuus pysähtyä välillä ja eksyä reitiltä tekevät matkustamisesta mielenkiintoisempaa.” Kurkisen mu-

kaan etäisyydet hahmottaa eri tavalla: ”Nepalista 3000 metrin korkeudesta Etelä-Intiaan matkustaessa ensin lähtivät villasukat, sitten alkoi vähitellen hikoiluttaa.” ”Onhan se hiton hidasta, mutta se etenee”, Sivonen tiivistää.

Tallinnaan tai Tampereelle Lentämättä matkustaminen voi olla hidasta ja vaivalloistakin, mutta haastatellut eivät silti koe jäävänsä juuri mistään paitsi. Lentämisen ympärille keskittyvässä matkustuskulttuurissa spontaanit viikonloppureissut ystäväporukalla voivat kuitenkin vähentyä. Kavereiden reaktiot eivät aina ole rohkaisevia: ”Ainiin hän ei lennä, pitääkö meidän taas mennä johonkin Tallinnaan tai Tampereelle?” Haastateltavat ovat matkustaneet esimerkiksi eri puolilla Aasiaa ja Euroopan joka kolkassa. Vaikka usein kuulee sanottavan, että moniin paikkoihin ei pääse lentämättä, ja lienee kiistatonta, että moniin paikkoihin se on kieltämättä vaikeaa, mahdotonta se ei ole. Valtameret voi ylittää laivalla, vaikkakin haastateltavat suhtautuvat epäilevästi tämän vaihtoehdon ympäristöystävällisyyteen. Internet on pullollaan blogeja maailman ympäri matkustamisesta ilman ilmailua. Tämä vaatii vain hieman luovuutta – ja usein myös aikaa ja rahaa.

Synnille vastinetta Lentämistä ei myöskään ole välttämättä tarvetta lopettaa kerralla kokonaan loppuelämäkseen. Piiroinen näkee asian niin, että poikkeustapauksessa voi lentää, erityisesti jos matkustaa alueelle pidemmäksi ajaksi kerrallaan saadakseen ”synnille

KEHOTUS 1/2017

vastinetta”. Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että lentämättä reissatessa suurin ero entiseen on matkantekoon vaadittava aika. Lisäksi he mainitsevat tarvittavan suunnitelmallisuuden ja kärsivällisyyden. Myös elämäntavalla on väliä; kaikissa töissä ei ole mahdollisuutta olla pitkiä aikoja lomalla. Vaikka haastateltavat pyrkivät olemaan lentämättä, työn puolesta sitä voi toisinaan olla mahdoton välttää. Sivosen mukaan joissain töissä lentämisen voi oikeuttaa itselleen työmatkalla mahdollisesti opituilla asioilla, jotka voivat tulevaisuudessa tukea vaikka lentoveron käyttöönottoa. Ympäristöasioiden parissa – suoraan tai välillisesti – työskentelevillä on suuri kiusaus perustella työnsä puolesta lentämistä työn pidemmän tähtäimen tavoitteilla ja tuloksilla. Tämä lienee relevanttia ja totuudenmukaista, vaikkakin vaikeaa konkretisoida ja mitata. Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että työn puolestakin voi olla mahdollista matkustaa lentämättä, mitä helpottaa esimerkiksi töiden tekeminen junassa. Käytännön edellytykset, kuten toimiva ja edullinen internet-yhteys ja latauspisteet, yleistyvät Piiroisen mukaan koko ajan, minkä seurauksena yhä vähemmän voi vedota siihen, ”ettei pysty”.

Luksusta kohtaamisista Lentämättä matkustaminen ei useimmiten ole kovin ylellistä: on kylmä ja kuuma, on pitkiä odotusaikoja sekä meluisia ja ahtaita kulkuvälineitä. Kurkisen mukaan luksus liittyy kuitenkin pikemminkin kohtaamisiin: hän on matkalla tapaamansa ihmisten myötä päätynyt ilmaiseksi festareille ja syömään hienoja ruokia, puhumattakaan odottamattomista ja unohtumattomista paikoista. Haastateltavien mukaan matkustaessa hienoimmat kokemukset liittyvät ylellisyyden sijaan yllättäviin käänteisiin ja spontaaneihin päätöksiin, ja niitä tavoitteluun lentämättä matkustaminen tarjoaa ihanteelliset puitteet. Ilman lentämistä matkustamisesta tulee monipuolisempaa: haastateltavat suosivat junia, busseja ja liftaamista, minkä lisäksi eteenpäin pääsee muun muassa pyörällä, kävellen, autolla ja moottoripyörällä. Ihmisiin tutustuminenkin helpottuu – jos istuu vierekkäin kahden sijasta kaksikymmentä tuntia, lienee todennäköisempää, että jossain vaiheessa juttu alkaa luistaa. Kurkinen ja Sivonen kertovat suosivansa paikallisia kulkuvälineitä myös silloin, kun tarjolla olisi ylellisempi turistibussi. Näin näkee enemmän paikallista elämää, mutta myös välttyy tukemasta ilmiötä, jossa kulutustason noustessa paikallisille ei enää kannata myydä halvalla, kun saman voi myydä turisteille moninkertaisella hinnalla. Lentämättä matkustaessa pääsee myös irti suorittamismatkailusta. Sivosen mukaan maateitse matkatessa on mahdotonta kulkea liian tiukan aikataulun mukaan, sillä ei välttämättä tiedä, milloin on perillä ja missä on perillä. Lisäksi on koko matka-aika aikaa lukea ja vaan olla tekemättä mitään, mitä hän kehuu hyvin vapauttavaksi. Piiroinen kuitenkin myöntää, ettei osaa vaan ottaa rennosti ja nauttia pitkistä bussimatkoista, vaan aikatauluihmisenä niihin tuhlautuvat tunnit enemmänkin ahdistavat häntä. ”Sädekehä kuitenkin kiillottuu tästä kärsimyksestä”, hän naurahtaa. Hän toisaalta toteaa, että mieli pysyy paremmin mukana, kun liikkuu hitaammin.

KEHOTUS 1/2017

Kaukaisimpaan kolkkaan, perimmäiseen perukkaan? Lentämisen lopettaminen on yksilölle kenties helpoin tapa tehdä merkittävä muutos ympäristön hyväksi. Jack Miles menee artikkelissaan For the Love of Earth, Stop Traveling vielä pidemmälle, sillä hänen mukaansa ratkaisu on halpa ja helppo: matkustamisen lopettaminen kokonaan. Hänen mukaansa, vapaasti suomennettuna, ”tehtäessä suurta muutosta kiireessä, kotiin jääminen on itse asiassa ratkaisun keskiössä”. Elämäntapamuutokseen pyrittäessä realistisempaa voi kuitenkin olla pienestä aloittaminen. Ensimmäinen askel voi olla valita bussi tai juna matkustettaessa Eurooppaan. Lisäksi telekonferenssit ja etäkoulutukset helpottavat työelämän lentopainetta. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, jolle lentäminen on arkipäivää, edullista ja rutiininomaista. Googlekin korjaa haun ”lentämättä matkustaminen” lentämällä matkustamiseksi. Monella on seinällään maailmankartta, johon saa merkitä maat, joissa on vieraillut. Tällainen bucket list -ajattelutapa voidaan kuitenkin myös kyseenalaistaa. Ovatko vihkosta yliviivatut kokemukset onnellisuuden tae? Miksi kaukaisin kolkka ja perimmäisin perukka on valloitettava? Mikä rooli elämän dokumentoimisessa sosiaaliseen mediaan on kyseisen ajattelutavan menestystarinassa? Maailmasta on tullut pienempi, sanotaan. Tätä vauhdittamassa ovat olleet easyjetit ja norwegianit, joiden kyydissä pääsee muutamalla kympillä tuhansien kilometrien päähän. A Little Adrift -blogin kirjoittajalle yksi tärkeimmistä syistä lähteä kiertämään maailmaa lentämättä oli kyetä todella arvostamaan maailman kokoa. Eikö matkan pitänyt olla määränpäätä tärkeämpi? Olisiko tulevaisuus kuitenkin lähimatkailun ja verkkaisen etenemisen?

“Sitä ei välttämättä tiedä, milloin on perillä ja missä on perillä.”

TUHANSIEN YLÄMÄKIEN MAA Teksti ja kuva: Emmi Kemppainen

yöskentelin Brysselissä vaikuttajaviestinnän (tai ihan vaan lobbauksen) parissa EU-asioihin keskittyneessä konsulttitoimistossa saadessani mahdollisuuden vaihtaa puoleksi vuodeksi maisemaa Ruandaan. Uteliaisuus kokeilla, mitä on arki maatoimistossa monen unelmajärjestössä, voitti, ja aloitin syyskuun alussa YK:n kehitysohjelma UNDP:n Democratic Governance and Peace Consolidation - yksikössä Kigalissa. Pieni itäisen Afrikan valtio Ruanda lienee parhaiten tunnettu sumuisten vuorten gorilloista ja vuoden 1994 kansanmurhasta, jolloin sadan päivän aikana arviolta miljoona tutsia ja maltillista hutua murhattiin. Kansanmurhan jälkeen valtion johto on sinnikkäästi tehnyt työtä olojen kehittämiseksi, rauhan ja sovinnon rakentamiseksi sekä maakuvan muuttamiseksi luksusmatkakohteeksi. Vahva poliittinen sitoumus ja helposti näkyvät tulokset tekivätkin Ruandasta yhden lahjoittajien lempilapsista. Pääkaupunki Kigalin asfaltoiduilla kaduilla välillä unohdan olevani kehittyvässä maassa, jossa köyhyys ja eriarvoisuus ovat todellisuutta ulkoisesti yllättävän selkeästi soljuvan julkisivun takana. “Expat-kuplaan” katoaminen on tässä kaupungissa äärimmäisen helppoa.

Menestystarinoita — enemmän ja vähemmän Alun perin oikistaustani vuoksi tarkoitus oli, että avustan oikeuden saatavuuteen ja rauhanrakennukseen keskittyvän ohjelman toimeenpanossa ja kumppaneiden valmiuksien kehittämisessä. Jos jotain olen oppinut tähän mennessä, niin sen, ettei mikään mene aivan niin kuin oli tarkoitus. Olen päätynyt dokumentoimaan yksikön ohjelmien menestystarinoita. Käytännössä se tarkoittaa toimeenpanevien kumppaneiden raporttien, joista osassa valmiuksien kehittämisen tarve loistaa, läpikäymistä. Tämän lisäksi haastattelen sekä kumppaneita että projekteista hyö-

tyneitä – juristina huomaan olevani hieman vieraalla maalla haastattelujen kanssa sekä lopullisia vetoavia tarinoita kirjoittaessani. Pääsen tutustumaan yksikön kaikkiin ohjelmiin demokraattisen hallinnon, kansalaisjärjestöjen, poliittisen osallistumisen, sovinnon, oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuden saatavuuden osalta laajasti, mutta hieman pintapuolisesti. Toisinaan onnistumisia on helppo löytää, mutta välillä toivon, että suunnitteluvaiheessa olisi kerätty tarkempaa pohjatietoa ja toimeenpanon aikana seurattu edistystä ja haasteita yksityiskohtaisemmin. Lopulta on kuitenkin kyse siitä, tavoittaako tuki ja muutos ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. Itse ohjelmissa ja niiden alaisissa projekteissa on paljon potentiaalia. Esimerkiksi nuorten aikuisten poliittisen johtajuuden kurssilta valmistuneita tavatessani inspiroiduin siitä määrätietoisuudesta, jolla he ovat rakentamassa parempaa maata. Sama unelmien tavoittelu kunnianhimoisesti näkyy muutenkin nuoren kansan asenteessa ja tekemisessä.

Joustavuuden korkeakoulu Jokainen työpaikka on omanlaisensa ja oman roolin löytäminen kestää tovin. Myös täällä erilainen työskentelykulttuuri vaatii jatkuvaa totuttelua ja joustavuutta. Toki monet asiat ovat kiinni henkilöistä ja totutusta tavasta toimia. Aiemmissa työyhteisöissäni olen tottunut tehtävien jakamiseen reippaammalla kädellä kaikille tiimin johtajan delegoimattomuuden sijaan. Oma yksikköni koostuu lähes yksinomaan paikallisista työtovereista. Vaikka virallinen työskentelykieli on englanti, käytännössä kommunikointi hoituu kuitenkin kinyarwandaksi jättäen meidät pari muualta tullutta ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Kerran kotiin lähtiessä kuulin, että seuraavana aamuna on lähtö paikkaan josta en tiennyt mitään. Seuraavana päivänä istuin maaseudulla seuraamassa sovintotapaamista, jossa kansanmurhasta selvinneet ja tuomitut perheineen kohtaavat yhteisön

KEHOTUS 1/2017

läsnä ollessa. Avoin keskustelu tunnustuksineen ja anteeksipyyntöineen antaa yhteisölle mahdollisuuden käsitellä kansanmurhan kipeää historiaa ja kulkea kohti sovintoa, yhteyttä. Minuun nämä hetket jättävät jäljen ja tuovat merkityksellisyyttä kaiken hämmennyksen keskelle. Suuren organisaation jalkoihin jää helposti ja yksityiseltä sektorilta tullessa usein tuntuu, että mikään ei etene sillä vauhdilla kuin olisi mahdollista. Tällä hetkellä maatoimistomme valmistelee uutta viiden vuoden ohjelmaa ja prosessin seuraaminen on avartanut ymmärrystä tasapainoilusta paikallisen hallinnon, lahjoittajien painotusten, kumppaneiden toiveiden, maan tarpeiden ja toimiston oman osaamisen välillä. Samalla New Yorkista kantautuu pieniä tiedonmurusia YK:n uudistuksen etenemisestä. Harras toiveeni on molempien prosessien suhteen olisi lopputulos, joka ei olisi vain poliittinen kompromissi vaan mahdollistaisi paremman resurssien käytön ja tulokset ihmisten elämässä. Se on kuitenkin se syy, miksi täällä ollaan.

Lempilapsen tahrat Elokuussa, ennen saapumistani maahan, Ruandassa järjestettiin presidentinvaalit. Jo vuodesta 1994 ensin varapresidenttinä ja vuodesta 2000 presidenttinä hallinnut Paul Kagame sai lähes 99 prosenttia annetuista äänistä, ja huolet sananvapaudesta ja poliittisesta tilasta nousivat esiin kansainvälisesti. Puhuttaessa esimerkiksi kidutuksenvastaisen komitean viimeisimmistä lausunnoista, vangituista oppositioedustajista, presidentinvaaleista poissuljetusta ehdokkaasta Diane Shima Rwigarasta, kansalaisjärjestöjen tilasta toimia ja esimerkiksi Human Rights Watchin raporteista on ymmärrettävä paikalliset herkät kohdat. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka eri toimijat puhuvat erilaisin termein ja erilaisella avoimuudella tai kuinka omassa työyhteisössä tietyistä asioista kysyminen tuottaa varsin yksisanaisia hallituksen linjan mukaisia vastauksia. Sen sijaan nimimerkkien takaa Twitterissä käytävä keskustelu on huomattavasti kriittisempää ja

värikkäämpää. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten niin lahjoittajat, hallinto kuin kansalaisetkin jatkavat keskustelua vaikeista aiheista.

Väliaika Jos nyt saisin saman sähköpostin kuin kesällä, lähtisinkö uudelleen? Rehellisyyden nimissä en voi sanoa, että tämä aika olisi ollut pelkästään suurta unelmaa. Ainakaan vielä en ole päässyt kunnolla oppimaan niitä asioita, joiden vuoksi ajattelin tänne tulleeni. Toki muuta on tullut tilalle, myös ammatillisessa mielessä. Uskon tämän kokemuksen olevan minulle henkilökohtaisesti merkityksellinen. Näin puolivälissä omaa aikaani täällä olen pienessä kriisissä itseni kanssa. Olen pohtinut paljon, mitä oikeasti haluan elämässä tehdä. Huomaan työkulttuurin ja hyvinvoivan tiimin olevan merkityksellisiä asioita oman (työ) hyvinvointini kannalta. Kaipaan täyttä kalenteria, haasteita ja monia samanaikaisia määräaikoja, eikä toimettomuus sovi minulle. En tiedä vielä, minne elämä seuraavaksi kuljettaa ja minkälaisia uusia unelmia löydän matkan varrelta. Sillä aikaa aion nauttia tuhansien kukkuloiden maasta, haastaa ajatuksiani ja inspiroitua vielä lisää. Angel Uwamahoron runoa mukaillen Ruanda ei ole Hotelli Ruanda vaan ylpeä tekijöiden, aikaansaavien, sinnikkäiden ihmisten maa. Ruanda on oppitunti.

“Köyhyys ja eriarvoisuus ovat todellisuutta ulkoisesti yllättävän selkeästi soljuvan julkisivun takana” KEHOTUS 1/2017

KEHOLAINEN TYÖELÄMÄSSÄ Haastattelu: Saana Hokkanen

Missä töitä teet tällä hetkellä?

yöskentelen parhaillaan viimeistä kuukautta väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistolla Suomen Akatemian rahoittamassa ja professori Yrjö Engeströmin johtamassa Oppiminen tuottavissa yhteiskunnallisissa liikkeissä -tutkimusprojektissa, joka on osa Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen TULOS -akatemiaohjelmaa. Yhdistelen tutkimuksiani journalistiseen kirjoittamiseen ja dokumentaariseen valokuvaukseen ja teen myös freelancerina töitä eri medioille.

Miten päädyit työtä?

tekemään

kyseistä

Kasvoin tutkijaksi, toimittajaksi ja valokuvaajaksi erilaisissa yhteiskunnallisissa liikkeissä. Niissä käydyt keskustelut, horisontaalinen toiminta, kriittiset ajatukset ja yhdessä tekeminen ovat olleet elämäni tärkein koulu ja ovat myös luoneet pohjan kaikelle tekemiselleni. Juuri yhteiskunnallisten liikkeiden kokemuksen, sekä myös tutkija-toimittajataustani vuoksi sain kutsun osallistua nykyiseen tutkimusprojektiini hieman ennen maisteriksi valmistumista. Toimittajaksi päädyin, koska rakastan kirjoittamista, uuden oppimista ja tutkimista. Valokuvaaminen taas tuntui luonnolliselta jatkumolta, sillä olen piirtänyt ja maalannut koko lapsuuteni. Ennen yliopistoa Työväen Akatemian kansainvälisen linjan opinnot kannustivat tutkimiseen ja journalismiin. Opiskelimme lukuvuonna 2002-2003 Jugoslavian hajoamishistoriaa ja ihmisoikeustilannetta. Vierailimme Serbiassa keväällä 2003 heti sen jälkeen, kun sisäministeriön erikoisjoukot olivat murhanneet maan pää-

Kuva: Mikael Tammilehto

KUKKA RANTA, 35 Väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla, Toiminnan kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE Tutkiva toimittaja, dokumentaarinen valokuvaaja ja tietokirjailija

ministeri Zoran Djindjicin, taustalla sotarikossyyllisten suojelu. Pääsimme suoraan keskelle vieraanvaraista kaupunkia ja sotilaallista poikkeustilaa, jossa kaikki halusivat kertoa oman kantansa maan historiaan ja nykytilaan. Siitä jäi ikuinen jano päälle.

Millaisia töitä olet tehnyt aiemmin?

len työskennellyt freelance-toimittajana ja valokuvaajana eri medioille vuodesta 2007 lähtien. Yliopiston työharjoittelujen kautta olen työskennellyt mm. Kansainvälisen vapaaehtoistyön koordinaattorina Perun Andeilla Ayacuchossa katutyöläislasten ja orpokodin poikien keskuudessa, maaseutukehityksen asiantuntijan avustajana ja kehitysviestinnän harjoittelijana Suomen suurlähetystössä Maputossa Mosambikissa, sekä Suomen Kuvalehdessä toimittaja- ja valokuvaajaharjoittelijana. Valmistujaislahja ja eräänlainen aikataulullinen valmistumisen tsemppi itselleni oli ihmisoikeustarkkailijan työ Palestiinassa miehitetyllä Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Työskentelin kolme kuukautta Kirkon Ulkomaanavun EAPPI-ohjelmassa keväällä 2014. Parhaillaan avustan freelanerina yleisimmin Yle Uutisia, Yle Radio 1 Maailmanpolitiikan arkipäivää -radio-ohjelmaa ja Maailman Kuvalehteä. Tammikuussa 2018 aloitan tietokirjan työstämisen saamelaisten assimilaatiokokemukista ja pohjoisen luonnon hallinnasta yhdessä toimittaja Jaana Kannisen kanssa. Kustantamo S&S julkaisee teoksen vuonna 2019. Myöhemmin liitän saamelaisten yhteiskunnallisen liikehdinnän väitöskirjaani, mutta ensin haluan tutustua aiheeseen perusteellisesti tietokirjan kautta.

KEHOTUS 1/2017

TYÖELÄMÄ

Millaisista töistä haaveilit opiskeluaikanasi?

ärkeintä töiden tekemisessä on vapaus tutkia ja kirjoittaa ilman minkäänlaista sensuuria, mahdollisuus tavata erilaisia ihmisiä, keskustella ja kuunnella, sekä oppia uusia näkökulmia maailman epäoikeudenmukaisuuksia tuottavista rakenteista. Yhdessä oppimisesta ja tutkimisesta on muodostunut keskeisin tapani tehdä tutkimustyötä.

Mikä on ollut antoisin projekti, jossa olet ollut mukana?

uonna 2010 olin Taideteollisen korkeakoulun yhteiskunnallisesti painottuneen kuvataiteen opintojen kautta opiskelijavaihdossa Barcelonassa. Hämmästyin, kun kaikki kadut ja uimarannat olivat täyttyneet siirtolaisista, jotka yrittivät saada myytyä virvokkeita, aurinkolaseja tai vaikkapa rantavaatteita. Siirtolaisia jututtamalla huomasin pian, että monet heistä oli alun perin Länsi-Afrikasta. Tällöin tarina oli aina sama: eurooppalaiset ja aasialaiset troolarit olivat vieneet paikallisten kalat, ja lopulta köyhyys ja ruokakriisi synnyttivät Kanarian saarten siirtolaiskriisin vuonna 2006. Median tarkastelun keskiössä olivat kuitenkin ”laittomat siirtolaiset” ja rajavalvonta, siis kriisin seuraukset. Itse halusin ymmärtää perusteellisesti kriisin syitä ja mahdollisia talouspoliittisia kytköksiä Eurooppaan. Tästä alkoi seitsemän vuoden mittainen tutkimusputki pitkin Länsi-Afrikkaa, Eurooppaa, Suomea, Kaakkois-Aasiaa ja Huippuvuoria. Tuloksena syntyi kehitysmaatutkimuksen pro gradu -tutkielma (2013), Kalavale – tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla -tietokirja yhdessä parhaan ystäväni Emma Karin kanssa (2012), sekä lukuisia artikkeleita, kuvareportaaseja ja näyttelyitä (2010-2017). Parasta tässä työssä on ollut uusien näkökulmien löytäminen köyhyyttä leimaavaan ja kriminalisoivaan julkiseen keskusteluun, tutkimusnäkökulmien rakentaminen yhteistyössä paperittomien siirtolaisten ja länsiafrikkalaisten pienkalastajien kanssa, sekä muutenkin laaja yhteistyö ja -rintama eri asiantuntijoiden kanssa politiikan muuttamiseksi.

Mikä on ollut erikoisin työtehtäväsi?

aastavin työtehtäväni tapahtui 2012, kun sain kutsun lähteä Open Dialog Foundation -järjestön kutsumana ja venäläisen ihmisoikeustoimittaja Oxana Chelyshevan parina Kazakstaniin tutustumaan maan erittäin heikkoon kansalaisyhteiskunnan tilaan. Vain kaksi viikkoa myöhemmin olimme jo matkalla

KEHOTUS 1/2017

Almatyyn, Kazakstanin entiseen pääkaupunkiin. Päivä toisensa jälkeen, aamusta yön pikkutunneille asti meitä odotti oppositiopuolueiden jäseniä, toimittajia, ihmisoikeuspuolustajia ja aktivisteja, jotka kaikki kertoivat kidutuksista, murhista, väkivallasta ja poliittisesta vainosta. Lopuksi vierailimme Länsi-Kazakstanissa Zhanaozenin öljykaupungissa, jossa salainen poliisi seurasi meitä kaikkialle ja pysäytteli kesken matkaa kaupungeissa ja keskellä aavikkoa psykologista piinaa aiheuttaakseen. En ole koskaan nähnyt mitään niin pelottavaa, kuin mustapukuisten miesten painostavan tappava katse. Samat poliisit olivat osallistuneet vuotta aiemmin lakkoilevien työläisten verilöylyyn Zhanaozenin ja Shepten köyhissä työläiskaupungeissa, sekä lukuisiin muihin poliittisiin murhiin ja kidutuksiin. Kazakstan on maailman kymmenen suurimman öljyntuottajamaan joukossa. Autoritaarinen presidentti Nursultan Nazarbajev on hallinnut maata vuodesta 1991 lähtien. Kirjoitin aiheista rerpotaaseja ja artikkeleita Suomen Kuvalehteen ja Voimaan.

Mitkä ovat tärkeimpiä taitoja, joita olet tarvinnut työurallasi?

ärkeintä lienee kärsivällisyys ja mahdollisuus pysähtyä tarkkailemaan aiheiden äärelle sekä kuuntelemisen taito ja herkkyys havainnoida ja aistia ihmisten kokemuksia. Kiitos monien säätiöiden, olen pystynyt rahoittamaan useita tutkimusmatkoja ja projektejani. Monesti kuitenkin rahoituksen hakeminen etukäteen on hankalaa, koska en halua sitoa itseäni liikaa ennalta päätettyihin aiheisiin, vaan kohdata ihmisiä ja tutustua paikan päällä tärkeimpiin näkökulmiin – parhaat tutkimusaiheet syntyvät aina yhteistyössä, kuuntelemalla ja kysymällä, näkemällä ja kyseenalaistamalla vallitsevia narratiiveja.

Mitä vinkkejä antaisit nykyisille keholaisille työnhakuun ja omanlaisen työn etsintään?

euraa intohimojasi, äläkä välttämättä valitse helpointa tietä. Usein juuri vaikein aihe on se, josta eniten tulisi kirjoittaa ja tuottaa uutta tietoa. Kannustan myös hakemaan apurahoja, sillä Suomi on täynnä säätiöitä, jotka tukevat yhteiskunnallisia tutkimuksia, joilla voi vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Kannustan myös kokeilemaan erilaisia yhteistyön muotoja. Yliopiston opintoputki helposti lannistaa ihmisiä, koska opiskelutavat ovat usein liian yksilökeskeisiä. Rajoja ja keinoja voi aina rikkoa ja keksiä uusia. Gradustakin voi tehdä vaikka kirjan ystävän kanssa!

Kehitystutkimus tukee kansanedustajan työtä Keholainen kansanedustaja Veera Ruoho korostaa tieteen ja käytännön politiikan vuoropuhelua. Teksti: Veera Ruoho

loitin kehitysmaatutkimuksen opinnot Helsingin yliopistolla syksyllä 2013. Kandidaatin tutkinto oli valmis 2015. Huhtikuisena yönä, jolloin tulin valituksi eduskuntaan, kirjoitin vielä yhtä pakollisen kurssin esseetehtävää – aamuun asti. Nautin opiskelustani valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Olin aloittanut maisterivaiheen opintoja heti kandidaatin tutkielmani valmistuttua edeltävän syksyn lukukaudella. Pitkäaikainen kansanedustaja, ministeri Erkki Tuomioja kannusti Roomassa valiokunnan työmatkalla: ”Puserra vaan se maisterin tutkintokin, sillä niin monella täällä (eduskunnassa) opinnot jäävät kesken.” Toden totta, opinnot ovat nyt siirtyneet itselleni epätyypilliseen verkkaiseen tahtiin. Kansanedustajan työ vie aikaa. Tapasin kuitenkin graduohjaajani VTT Lauri Siitosen eduskunnassa tänä syksynä. Kerroin hänelle, kuinka monesti, niin ulkoasianvaliokunnassa kuin nyt ympäristö- ja hallintovaliokunnassakin, olen huomannut, että opinnoistani Helsingin yliopistossa on ollut hyötyä. Hyödynnän toki myös työelämäkokemustani YK:n kansainvälisissä siviilikriisinhallintatehtävissä ja kotimaan työkokemustani poliisina.

Vastuullista politiikkaa asiantuntijoita kuunnellen Eduskunnassa päätöksiä tehtäessä pitää muistaa vastuullisuus. Seuraan tarkkaan asiantuntijoita, joilla on tieteellisesti tutkittua tietoa. Käytännön kokemuksilla politiikan vaikutuksista tulee olla vahva painoarvo. Tärkeintä

uusia poliittisia päätöksiä tehtäessä onkin tuntea vaikutusarvioinnit. Emme halua tehdä politiikkaa, joka lisää esimerkiksi eriarvoistumista ja köyhyyttä. Valiokunnat kuulevat päätöksenteon tueksi eri alojen asiantuntijoita. Esimerkiksi nyt jo Helsingin yliopistolta eläkkeelle jäänyt Lähi-idän problematiikan tuntija VTT Pertti Multanen oli meillä kuultavana ulkoasiainvaliokunnassa. Valiokunnan kansanedustajat, mukaan lukien puheenjohtaja Matti Vanhanen, kiittivät Multasta tämän analyysista.

Kestävän kehityksen ulottuvuudet painottuvat eri tavoin politiikassa Meille jokaiselle keholaiselle pyrkimykset kestävään kehitykseen ovat selvyys. Valtakunnan politiikassa kestävän kehityksen ulottuvuuksien huomioiminen päätöksenteossa ei olekaan aina yksinkertaista. Eri poliittiset ryhmät painottavat jotakin kestävän kehityksen ulottuvuutta enemmän kuin toiset, ja osa edustajista näyttää viis veisaavan globaalisti yhteisistä ongelmista kuten ilmastonmuutoksesta. Ilokseni olen huomannut, että kestävä kehitys on kuitenkin jo valtavirta-ajattelua, vaikkei sen toteuttamiseksi resursseja aina riitäkään, ainakaan tarpeen vaatimalla tavalla. Meillä on ympäristövaliokunnassa hyvä ryhmä. Valiokuntavastaavamme Pauli Kiuru korostaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, Sari Multala muun muassa luonnon- ja kansallispuistojemme infran ja saatavuuden parantamista, jotta mahdollisimman moni voisi nauttia luonnossa liikkumisesta. Meille kaikille tärkeää on terveellinen ympäristö, johon kuuluu myös terveellinen

KEHOTUS 1/2017

sisäilma. Itse korostan kaupungistumisen myötä ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kevyen liikenteen kehittämistä väylineen. Esimerkiksi Espoossa on alueita, joista ei pääse pyöräilemään turvallisesti metro-tai juna-asemille. Euroopassa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka politiikalla kannustetaan joukkoliikenteeseen, ja sähköpyörien hankintaa tuetaan. Meillä on toistaiseksi jo kannustavaksi koettu päätös autojen romutuspalkkioista, ja sitä uudistetaan parhaillaan. Parhaimmillaan kestävän kehityksen politiikka on kansalaisille edullista terveemmän ympäristön, terveellisempien elintapojen ja uusituvan energian käytön myötä myös taloudellisesti. Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan puheenjohtajuusaikanani huomasin, miten konkreettiset yhteiset intressit yhdistävät maita, joilla saattaa muussa politiikassa olla toisistaan hyvin poikkeavia näkemyksiä. Ympäristöasioissa elämme keskinäisriippuvaisessa suhteessa, joten yhteistyö on tärkeää, oli se sitten venäläisen jättikaatopaikan ongelmiin puuttumista tai Itämeren rehevöitymisen estämistä.

Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen kärkihankkeena kehityspolitiikassa Olen joskus kritisoinut sitä, että ulkomaankauppaministerin ja kehitysministerin salkut on ”yhdistetty”, jolloin kehitysyhteistyöasiat saattavat mennä ”kauppa edellä”. Toisaalta ministerin salkkuja hoitavat yksilöt. Ministeri Mykkänen kehitysministerinä on asiansa tunteva ja jatkaa Lenita Toivakan upeaa työtä muun muassa meille suomalaisille tärkeässä tyttöjen ja naisten aseman parantamisessa, joka on kehityspolitiikkamme kärkihanke. Itse korostan maahanmuuttajatyttöjen ja -naisten tilanteen seuraamista. Oikeusministerimme Antti Häkkäsen taholta on käynnissä muun muassa selvitys lapsiavioliitoista. Meidän tulee myös keksiä keinoja, joilla estää jokainen sukupuolielinten silpominen. Ei riitä, että silpominen rangaistaan törkeänä pahoinpitelynä. Kivulias, kuvottava perinne ei yksinkertaisesti saa jatkua. Ollessani Darfurissa YK:n poliisikomentajana kampanjoimme naisten sukuelinten silpomista vastaan muun muassa hyödyntämällä paikallisten heimopäälliköiden vaikutusvaltaa: Kun heimopäällikkö puhuu tömäkästi traditiota vastaan, haukkuu sen vanhanaikaiseksi, typeräksi ja vaaralliseksi tavaksi ennen jalkapallo-ottelun alkua, jolloin on paljon ihmisiä kuulemassa, sillä on vaikutusta. Toivon teille kaikille opiskeluintoa, välittämistä ja rohkeaa vuoropuhelua vaikeistakin aiheista.

Emme halua tehdä politiikkaa, joka lisää esimerkiksi eriarvoistumista ja köyhyyttä.

Veera Ruoho Kansanedustaja /kok

KEHOTUS 1/2017

MAINETTAAN PAREMPAA Kehotuksen toimitus haastatteli Helsingin Sanomien ulkomaankirjeenvaihtaja Sami Sillanpäätä. Sillanpää on työskennellyt HS:lle kirjeenvaihtajana esimerkiksi Kiinassa ja Afrikassa ja tehnyt reportaaseja maailman kriisialueilta. Haastattelu: Santeri Ruonavaara

oimittajantyönsä virikkeeksi Sillanpää nimeää minnekään perehtymättä etukäteen paikan riskeihin ehtymättömän kiinnostuksen maailman ym- ja tapoihin, joilla niitä voi ehkäistä. Se on sekä tervettä märtämiseen. “Halusin toimittajaksi, koska huolta että realismia. Toimittajan tehtävä on raportoiminua kiinnostavat ihmiset ja erilaiset tavat da, mutta kuollut toimittaja ei raportoi. Eli ei pidä otelää. Ja minua kiinnostaa se arvoitus, miten ihmisten taa tarkoituksettomia riskejä. Pelon tunne on hyvä vamaailma toimii. Miten yhteiskunnat voi järjestää, mi- roitin. Jos alkaa pelottaa, on syytä harkita uudestaan hin yksittäinen ihminen asettuu systeemissä ja miten sitä, mitä on tekemässä. Mutta pelko on myös valinta. kaikki ihmiset liittyvät toisiinsa? Ulkomaantoimitta- Usein ihmiset pelkäävät jotain, mitä eivät tunne ja tiejan työ on mielestäni parasta mitä ihminen voi tehdä. dä. Silloin pelko perustuu ennakkoluuloihin. SellaiTyö antaa mahdollisuuden perehtyä kaikkiin noihin nen pelko on turhaa. Asiat näyttävät kovin erilaisilta kysymyksiin.” kaukaa katsoen. Useimmat ihmi Sillanpää vierastaa yleisset ovat hyviä, ja asiat järjestyvät täviä käsitteitä ja painottaa “suojoka puolella maailmaa.” malaisten silmälasien” kapeaa nä- ”Useimmat ihmiset Työtään ulkomaantoimittajana köalaa. “En ole koskaan ajatellut Sillanpää kuvaa palkitsevaksi niin ovat hyviä, ja tutkivani ”globaalin etelän asioihenkilökohtaisella kuin yleisinhita”. Mielestäni tuo koko käsite on milliselläkin tasolla. “Ulkomaanasiat järjestyvät huono ja yleistävä. Maailmaa ei toimittajan työ on palkitsevaa voi ymmärtää katsomalla asioita kahdella tapaa. Henkilökohtaijoka puolella Suomen näkökulmasta. Suomi on sella tasolla työ on hienoa, koska friikki maa, poikkeus normista. sen kautta pääsee käymään paimaailmaa.” Useimmat ihmiset maailmassa koissa, joihin ei muuten pääsisi elävät maissa, jotka ovat epävaja näkemään tilanteita ja ihmisiä, kaita, köyhiä, väkivaltaisia tai korruptoituneita. Se on joita tuskin muuten tapaisi. Yleisemmin ajatellen on normaali tila maailman asukkaille.” palkitsevaa tehdä työtä, jolla on merkitystä ihmisille. Kriisialueilta raportoinut ja esimerkiksi Kii- Ulkomaantoimittaja voi auttaa ihmisiä rakentamaan nan valtion salaisen poliisin kanssa tekemisissä ollut ja laajentamaan maailmankuvaansa. Se on tärkeä tehSillanpää painottaa työssään tervettä varovaisuutta ja tävä.” eri kulttuureihin perehtymistä. “Toimittajan työssä Sillanpään mukaan maailmaan tutustuminen riskit ja uhat pitää ottaa tosissaan. En koskaan mene pitää myös jalat maan pinnalla. “Mitä enemmän näkee 28

KEHOTUS 1/2017

A MAAILMAA ETSIMÄSSÄ maailmaa, sitä nöyremmäksi tulee. Kasvaa ymmärrys siitä, ettei ymmärrä. Se käsitys minulla kuitenkin on vahvistunut, että ihmisten kohtalot eri puolilla maailmaa kietoutuvat toisiinsa. Maailman asukkaista lähes joka viides on kiinalainen. Jos ei ole koskaan käynyt Kiinassa eikä tiedä mitään kiinalaisista, ei tiedä paljoakaan maailman menosta. Silti Kiinan tapahtumat muuttavat ihmisten elämää myös Suomessa, halusimme tai emme. Sama pätee tietenkin muuhunkin, oli kyseessä sitten sota Irakissa, talousbuumi Venäjällä tai kuivuus Somaliassa.” Sillanpään mukaan on vahingollista nähdä ihmiset köyhyyden ja olosuhteiden uhreina. “Myös sellainen käsitys minulle on syntynyt, että maailma taitaa olla mainettaan parempi paikka. Olen myös tullut hyvin allergiseksi yleistyksille. Tätä mietin erityisesti työskennellessäni HS:n Afrikan-kirjeenvaihtajana. Afrikasta puhuminen yhtenä kokonaisuutena on surkea yleistys maanosasta, jossa on 54 hyvin erilaista valtiota ja pari tuhatta kieltä ja yli miljardi ihmistä. Ei ole mitään yhtä Afrikka-todellisuutta. Yleistämiseen liittyy myös ajatusmalli, johon usein törmää keskustelussa kehitysaiheiden parissa. Eli se, että köyhempien maiden ihmisiä katsotaan säälien ja surkutellen ja heidät nähdään ensisijaisesti autettavina. Ei kukaan halua olla sellainen ihminen. Ihmiset haluavat, että heidät nähdään arvokkaana ja kyvykkäänä. Tähän olen usein törmännyt esimerkiksi monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa.” Kokemus Indonesiassa on tehnyt Sillanpäähän suuren vaikutuksen. “Vuonna 2004 matkustin Indonesian Acehiin heti tuhoisan tsunamin jälkeen. Tsunami aiheutti tuhoa eri puolilla Aasiaa, mutta pahiten juuri Acehin maakunnassa. Kävin silloin rannalla, jolla oli sijainnut Lepung-niminen kylä tai oikeastaan pieni kaupunki. Hyökyaalto pyyhkäisi mereen koko kaupungin ja kaikki sen asukkaat. Vain ne selvisivät, jotka sattuivat olemaan muulla. Kaikki rakennukset hävisivät. Ranta oli täysin tyhjä. Silloin ajattelin, että elämä ei koskaan palaa Lepungiin. Tapasin miehen, joka oli menettänyt vaimonKEHOTUS 1/2017

sa ja kaikki lapsensa. Hän oli juuri tutustunut naiseen, joka oli menettänyt miehensä ja kaikki lapsensa. Palasin Lepungiin seuraavana vuonna. Tyhjälle rannalle oli muuttanut ihmisiä asumaan telttoihin. Siellä olivat myös se mies ja se nainen – nyt pariskuntana. Seuraavana vuonna rannalla oli jo pieniä majoja. Ihmisiä oli enemmän. Rannalle oli vedetty uudelleen sähköt. Tapasin jälleen pariskunnan. Heillä oli yhteinen lapsi. Seuraavan vuonna Lepungissa oli jo kunnon taloja. Ihmiset saivat vettä hanasta. Kylässä toimi kauppoja. Tie läheiseen kaupunkiin toimi taas. Monilla asukkailla oli töitä. Oli muodostettu uusia perheitä niistä ihmisistä, jotka olivat jääneet tsunamissa henkiin. Elämä palasi Lepungiin. Se on minulle edelleen tärkeä kertomus. Aina on toivoa ja aina voi selvitä. Toivo, selviytyminen ja toisiin ihmisiin tukeutuminen ovat kuitenkin yleisinhimillisiä asioita. Yhtä lailla ihmiset Suomessa selviävät elämässään muihin ihmisiin tukeutuen ja saavat onnensa toisistaan ja tavallisista asioista. Vierastan sitä usein esitettävää ajatusta, että köyhissä tai kurjissa oloissa ihmiset ”osaavat iloita pienestä”. Jokainen elää sillä mitä on. Ja iloitsee siitä, mitä on. Mutta jos ihminen asuu Freetownin slummissa aaltopeltihökkelissä, melko varmasti tämä haluaa kyllä jotain parempaa ja tavoittelee sitä eikä erityisesti iloitse elinolojensa kurjuudesta.”

“Mitä enemmän näkee maailmaa, sitä nöyremmäksi tulee. Kasvaa ymmärrys siitä, ettei ymmärrä.”

AAMULLA MAA OLI SOKEROITU – K

Kepu-Keekki Geeki meitsiki Kepun kutsu Gpun qzu Räppi on politiikkaa politiikka on räppiä Koksut ja Keppanat Pikku G tietää paremmin, todellaki

Kohennuspala palaa pala palaa ei pala Käy vain vähän kuumana kuten minun kupeeni kupeitani kohenna.

Leipä on kingsais Patonki paisuu sämpylä säväyttää nautinnollista naania pitkää pitaa

KEHOTUKSEN RUNOILLAN SATOA

Aamulla maa oli sokeroitu, Märällä ja kylmällä sokerilla ja mietin miten vittumainen se Narnian kuningatar oli, ehkä sillä oli persoonallisuushäiriö, epävarma olo? paska lapsuus? terapiaa käymättä? Illalla tehtiin lumityyppi Se kaatui seuraavana päivänä ja suli kolmantena Etsin merkityksiä lumityypeistä, ja vittumaisista kuningattarista, takkatulista ja paskoista biiseistä. ne on saaria ulapan keskellä. lämpimiä iltoja elämän marraskuussa, hyvä biisi suomiräpin paskamyrskyssä.

Palaminen hapen kanssa reagointia mutta mikä eteen, kun savu nousee silmiin ja henkeään haukkovat huomispäivän herttuat hapettunein harittavin silmin katsoa töllöttävät oven takana kurttuisissa käsissään vastateroitetut sirpit ja vesurit ja siinä me sitten iirikset kiinni ovisilmässä tietämättä avatakko vai turvalukko säppiin ja sassiin ja ryvettyneet me polviin asti tahrautuneet kintut, tahrat sitä ehtaa ihteään pakoreitti poistoputken kautta avanneuinnin kautta ulos teelle mutta kerran kädet riitteessä käyttänyttä tuskin lohduttaa tämä kyllä tietää, ettei paskasta timanttia saa vaikka kuinka hioisi myöhemmin jäljellä vain hiiltyneet rauniot ovensuussa pystyyn palaneiden viikatemiesten mustuneet luurangot onnekkaita ne poistoputken kautta paenneet

Ei ole päivät sellaisia kuin ennen. Enkä tarkoita sitä, kun laivat oli puuta ja naiset keittiössä, vaan sitä, kun päivän kohokohta oli se, että näki pupun tai tosi keltaisen auton. Silloin jokainen joulu oli valkoinen ja katumus tarkoitti sitä, että oli ostanut salaa lakuja. Nyt ilmastonmuutos sulattaa talven kuin kaikenkattava biosfäärinen spurgun kusi, eikä aikuisen oikeudella ostetut lakut maistu samalta. On mennyt kauan siitä, kun näin keltaisen auton.

Tulin Join Lähdin Henri Vähäkainu Saanan ainut vainu kun on nenäkarvat palanu kokaiinitkin kulunu Tarinan opetus on ajoissa lopetus ja tämän runon sytytys

ARVOSTELU

Diana Denham & C.A.S.A Collective (toim.): Tavallisten ihmisten kapina

eksiko, Oaxacan osavaltio, 2006. Sadattuhannet ihmiset ovat kaduilla osoittamassa mieltään. Vaaditaan kuvernöörin eroa. Mittavan sosiaalisen protestin tavanomaiseen tapaan sille annettiin monenlaisia perusteita. Yhdestä asiasta mielenosoittajat olivat kuitenkin yksimielisiä: muutosta tarvittiin, ja sen aika oli nyt. Merkillepantavaa onkin, mihin laajamittainen protestiaalto Oaxacan osavaltiossa johti. Teksti: Santeri Ruonavaara Oaxacan osavaltio on yksi Meksikon köyhimmistä, vaikka alueella on luonnonvaroiltaan rikasta ja kohtalaisen suosittua turistialuetta. Oaxacan alue on eräs Meksikon etnis-kulttuurisesti monimuotoisimmista alueista ja turismia myydään paljolti intiaanikulttuuria ja esimerkiksi alkuperäisväestön näyttävää pukuloistokuvastoa hyödyntämällä. Alueen elinkeinoelämän tuotot kuitenkin harvoin kohdentuvat paikallisväestölle, sillä alueen pato- ja kaivoshankkeet sekä suuri osa ravintoloista ja hotelleista ovat useasti ulkomaisten toimijoiden hallinnoimia ja omistamia. Lisäksi pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA:n turvin yhdysvaltalaiset maataloustuotteet valtaavat alaa. Kirjassa esitelty esimerkkikylä puhuu karua kieltään; kylän työikäisisestä väestöstä 90 prosenttia käy töissä Yhdysvalloissa, ja kadulla näkee lähinnä lapsia ja vanhuksia. Myös korruptio sekä poliittinen väkivalta ja voitelu ovat räikeää ja laajalle levinnyttä. Protestien voimistuessa vuonna 2006 Meksikon keskushallinto antoi selkeän viestin: kansannousua ja protestia ei suvaittaisi ja siihen vastattaisiin kovalla kädellä. Vuoden kesäkuussa protestien pääasiallinen kohde, kuvernööri Ulises Ruíz, kukisti raa’an voimallisesti opettajien väkivallattoman istumalakon. Kansanliikkeen reaktio oli yhteiskunnallisesti ja historiallisesti merkittävä. Oaxacan kapinallisliike perusti ohi valtion eräänlaisen vapaaehtoisvoimin pyörivän väliaikaishallinnon. Kuukausien ajan osavaltiossa ei ollut valtiollista hallintoa eikä viranomaisia, mutta varkauksia tapahtui vähemmän kuin yleensä. Kirja kuvaa kiinnostavasti ja sosiologisesti lähestyen erästä 2000-luvun erästä mielenkiintoisimmista poliittista episodeista. Laaja haastatteluaineisto kuvaa liikkeen monimuotoisuutta ja monikasvoisuutta. Teoksen keskeisin anti kenties on kuvaus siitä, mitä 1800-luvun poliittisista filosofioista ehkä väärinymmärretyimmällä ja vaietuimmalla, anarkismilla, on tarjota 2000-luvun yhteiskunnille. Oaxacan esimerkki kuvaa melko romanttisella tavalla sitä, kuinka anarkistiset eli valtionvastaiset ja paikallishallintoon perustuvat poliittiset kokeilut onnistuessaan kykenevät tuottamaan valtiovaltaa huomattavasti inklusiivisempia ja moniäänisempiä poliittisia rakenteita. Olin ensimmäinen kapinallinen. Olen 77-vuotias ja asunut koko ikäni Oaxacassa. Minulla on kaksi lasta, kahdeksan lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta. Varhain aamulla, 14. kesäkuuta, olin lakaisemassa katua kotini edustalla, kun veljenpoikani tuli juosten luokseni. Hän on ammatiltaan opettaja. “Mitä sinulle on tapahtunut?” kysyin häneltä. Hän vastasi, että poliisit ovat tulleet. Siltä seisomalta jätin luutani ja lähdin keskustaan. Ei minua pelottanut, vaikka lähdin yksin. Minulla on luja luottamus Jumalaan. Näytti siltä kuin koko keskusta olisi ollut liekeissä. Poliisit olivat käyttäneet hirveitä kaasuja. Helikopteri lensi ylitseni ja sieltä ammuttiin kyynelkaasua. Ammus putosi juuri siihen, missä olin hetki sitten seissyt. Kimpaannuin, koska en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta.Lakkoilevat opettajat olivat olleet nukkumassa keskusaukiolla, kun poliisit hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Kun näin poliisipäällikön, vaadin häneltä selitystä: “Mitä te oikein teette? Ettekö tiedä, ettei näin voi toimia? Senkin raukat, olette pelkkiä lukutaidottomia moukkia.” -- Kotikadullani oli barrikadi. En voinut olla siellä aina, mutta kokosin pienen barrikadin taloni katolle. Ylhäältä näin koko kaupungin. Minulla oli vuohensarvi ja puhalsin siihen: “OOOOOOO.” Puhalsin torveen aina, kun halusin varoittaa lähistöllä partioivia opettajia. Ennen vanhaan kylissä varoitettiin vuohensarvilla hyökkäyksistä. Torven ääni viestitti, että kyläläiset aikoivat puolustautua. Se valoi hyökkääjiin pelkoa, ja he ehkä perääntyivät.

Teksti: Santeri Ruonavaara, Erika Paakkinen ja Saana Hokkanen

Arvoisa vuosi 2018,

yt kun kuluva vuosi kääntyy loppusuoralle ja ottaa viimeisiä elon henkosiaan, sinä kolkutat jo ovella. Ennen kuin astut lumisilla saappaillasi porstuan räsymatolle, narisevan lautalattian huomaan, olisi ehkä paikallaan sanoa muutama sananen vuodesta 2017. Kehotus-Lehdessä on kuluneena vuonna käsitelty ja otettu kantaa asioihin, jotka ovat olleet niin ajankohtaisia kuin ajattomiakin. Ajan käsite on puolestaan kiinteästi sidoksissa muutoksen ja pysyvyyden dynamiikkaan. Vuoden kolmessa edellisessä numerossa on pääjuttuina käsitelty jokseenkin ajankohtaisia aiheita, suurta korruptiovyyhtiä Brasiliassa, Kolumbian rauhanprosessia ja Suomen asekauppoja Israeliin. Näitä aiheita yhdistää kiinteä suhde muutokseen tai muuttumattomuuten; kahdessa ensimmäisessä kuvataan muutosta ja mullistusta, viimeisenä mainitussa huudetaan herätyksen ja muutoksen perään. Ajattomina ilmiöinä on käsitelty muun muassa ihmisoikeuksien, empatian ja teknologisen edistyksen(kö?) teemoja. Näitäkin lähestymistapoja yhdistää muutos; onko muutos ihmisoikeuksien parempaan toteutumiseen mahdollista, onko universaaleista ihmisoikeuksista puhumisella minkäänlaista reaalista käyttövoimaa maailmassa, jossa on yli seitsemän ja puoli miljardia eri totuutta ja maailmankatsomusta? Onko muutos empaattisempaan suhtautumiseen ihmiseläinten välillä mahdollista? Onko teknologinen kehitys muuttanut maailmaa paremmaksi ja kuinka meidän tulisi muuttaa omaa suhtautumistamme siihen? Lehden jokaisen numeron Barrikadeilla-osiossa olemme puolestamme pyrkineet esittelemään erilaisia keinoja, joilla keholaiset opiskelijat pyrkivät vaikuttamaan muutoksen mahdollisuuksiin omalla arkipäiväisellä toiminnallaan ja aktivismillaan. Ylevästi voisikin todeta, että kehitystutkimuksen opiskelijoita yhdistää väsymätön halu ja pyrkimys maailman muuttamiseen, vaikka muutoksen näkymät olisivat kovinkin ohuita. Eespäin, eespäin, toverukset, lannistumatta! Maailma kuitenkin muuttuu jatkuvasti yhä kiihtyvällä tahdilla, pyrimmepä sitten edesauttamaan tai jarruttamaan muutosta. Maailma muuttuu, vaikka jäisimme

kotisohvalle nuolemaan tikkunekkua. Kuluneen kalenterivuoden aikana moni lähes ikuiseksi arvioitu imperiumi kaatui sen pitkään vavisseiden perustusten petettyä lopullisesti. Vuosi 2017 tullaan kenties muistamaan vuotena, jolloin vuosikymmenten mittaisten valtakausien jälkeen Angolan Jose Eduardo dos Santos ja Zimbabwen Robert Mugabe joutuivat siirtymään sivuun valtaistuimelta, Kolumbian FARC-sissit laskivat aseensa ja Euroopan totutut valtarakenteet tutisivat toden teolla. Kehon näkökulmasta kulunut vuosi oli niin ikään muutoksen aikaa. Iso Pyörä pyörähti kovan kohun saattelemana, ja uudet tutkintorakenteet mullistivat käsitykset oppiaine- ja opintokokonaisuuksista. Muutos vaatii aina väsymätöntä totuttelua, mutta tarjoaa useasti myös uusia, uhkeita mahdollisuuksia. Myös Kehotuksen toimitus koki vuonna 2017 henkilökohtaisesti merkittäviä mullistuksia. Vuoden ensimmäisen pääkirjoituksen syntypaikka Café Mascot ehti sulkea ovensa ja avata ne vieläpä uudestaan uusien omistajien pyörittämänä. Café Mascotin elinkaari toimii lähes täydellisen analogisesti Kehotuksen elinkaaren kanssa. Vuoden lähestyessä loppuaan on Kehotuksen toimituksen ollut pakko kohdata se karmea totuus, että Mugaben ja dos Santosin tavoin on meidänkin vihdoin ja viimein annettava viestikapula eteenpäin ja siirryttävä radan reunalle huohottamaan. Toimituksen ystävät, laskekaamme aseet! Solmikaamme rauha! Todetkaamme, kuten Anssi Kela aikoinaan ansiokkaassa Vain Elämää-ohjelmassa räppäsi: “Jokainen kalifi joutuu ennen pitkää syrjäytetyks.” “Maailma muuttuu, niin minäkin”, laulettiin eräänä vuoden 2017 joulukuisena perjantaina lastenlegenda Kaapon tutuin sävelin. Vaikka harva meistä on enää Kaapon tavoin nelivuotias, on into oppimiseen paljolti jäljellä. Siitä on hyvä pitää kynsin hampain kiinni, vaikka maailma, sen synkkyys ja muutos, välillä ahdistaakin. Ja sinä, vuosi 2018: mukava tutustua, olethan meille armollinen, pesethän kätesi ennen kuin kätellään. Hartaudella, Kehotus-Lehti

“Maailma taitaa kuitenkin olla mainettaan parempi paikka” -Sami Sillanpää

K 4/17