Arvosana 1/23 by KD Nuoret

ARVOSANA

Nuorten äänenkannattaja 1/23

Kristillisdemokraattisten

PÄÄKIRJOITUS

VAIN YHDESSÄ VOITAMME

TOMMI TERÄ

Terveisiä vaalikentältä! Motivaatio on korkealla, voitontahto vahva ja päämäärä hyvin selvä: KD kasvaa ja on mukana kantamassa hallitusvastuuta seuraavan vaalikauden aikana. KD Nuoret kantaa yhtä lailla omaa kortta kekoon ja tekee kaikkensa, jotta vaalikentillä kuullaan myös uusia ja tuoreita nuorten kristillisdemokraattien ääniä. Vuoden 2023 ensimmäinen Arvosana keskittyy luonnollisesti läpikotaisesti huhtikuussa pidettäviin eduskuntavaaleihin.

KD Nuoria on ehdolla eduskuntavaaleissa lähes jokaisessa vaalipiirissä. Pääset tutustumaan heistä jokaiseen ehdokasesittelyjen myötä. Uskallan sanoa, että jokainen näistä ehdokkaista on äänesi arvoinen. Nuorten ehdokkaiden lisäksi myös Mika Poutala avaa ajatuksiaan politiikasta, ehdokkuudesta ja siitä, miksi valitsi kristillisdemokratian ja KD:n.

Ehdokasesittelyjen lisäksi lehdessä käsitellään tuttuun tapaan myös poliittista substanssia. Tapio Järvensivu käsittelee artikkelissaan tuulivoimaa koskevan lainsäädännön tilaa, Henna Nieminen vammaispalvelulain uudistusta, Verneri Virtanen työperäistä maahanmuuttoa, Riku Auerma liikennepolitiikan uusia suuntauksia ja Arvid Karell opiskelijoiden tulorajoja. Luvassa on siis aimo annos poliittista substanssia ja lisäksi useita erinomaisia ehdokkaita, joista jokainen on varmasti äänen arvoinen.

Viimeiset neljä vuotta ovat vieneet Suomea täysin väärään suuntaan. Velkataakka on kasvanut kasvamistaan, siitä huolimatta arjen pahoinvointi niin lasten ja nuorten, perheiden kuin ikäihmisten parissa on vain lisääntynyt, ja jär-

ki tuntuu laukanneen kauas pois Arkadianmäeltä.

Nyt jos koskaan on aika vaikuttaa. Kampanjan aikana luodaan eduskuntavaalien tulos, joka määrittää vahvasti tämän maan tulevaisuuden. Jatkaako Suomi nykyisellä järjettömyyden linjalla vai valitseeko kansa järjen äänen? Moni tulevan vaalikauden suuriin linjoihin ja arvokysymyksiin liittyvä päätös tehdään todellisuudessa jo äänestyksen hetkellä.

Vaalitulos on meistä jokaisesta kiinni. Jokainen ääni lisää mahdollisuutta saada piiristä kansanedustaja ja kasvattaa puolueen kansallista kannatusta. Jokainen ehdokas rakentaakin kampanjoinnilla paitsi omaa tulevaisuuttaan poliitikkona myös KD:n ja KD Nuorten vaalivoittoa ja nousua nykyistä suuremmaksi puolueeksi.

Ehdokkaat tarvitsevat kampanjassa myös apu- ja tukijoukkoja. Kannustankin jokaista KD Nuorta lähtemään mukaan vaalikentälle ja tukemaan nuoria ehdokkaita – tapahtuu se sitten toritapahtumassa mukana olon, flaikuttamisen tai some-suosittelun muodossa.

Vain yhdessä ja yhteistyöllä voitamme. Ei uhrata ajatuksia gallupeille tai ennustuksille, vaan tehdään oma osamme parhaalla mahdollisella tavalla. Sen enempää emme voi eikä meidän tarvitse tehdä. Se tuo tuloksen niin paikallisesti, piireissä kuin koko maassakin.

Olkoot tämän huhtikuun värit sininen, valkoinen ja oranssi!

VAALIHUUMAA

Eduskuntavaalit ovat täällä ja kansa pääsee neljän pitkän ja kivikkoisen vasemmistojohtoisen vuoden jälkeen päättämään siitä, ketkä astelevat vaalien jälkeen eduskunnan ovista sisään, uusina tai jatkavina kansanedustajina. Se, muodostuuko meille oikeisto-, sinipuna- vai jokin aivan muu hallituspohja on myös pitkälti kansan käsissä, vaikka neuvottelut käydäänkin vaalien jälkeen puolueiden välillä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että mikä kokoonpano lopulta syntyykään, eivät hallitusneuvottelut tule olemaan helpot. Kristillisdemokraatille on selvää, että nykyinen hallituspohja olisi toistuessaan katastrofaalinen Suomen taloudelle. Tarvitsemme julkisen talouden sopeutustoimia ja keskittymistä erityisesti peruspalveluihin. Samalla olisi tärkeää toteuttaa sosiaaliturvauudistus ja lähteä vakavissaan tarkastelemaan tarvetta eläkejärjestelmän uudistamiselle.

Näissä vaaleissa kristillisdemokraateilla on iskun paikka. Rationaalisilla vaalikärjillämme ja ahkeralla vaalityöllä pystymme saavuttamaan enemmän kansanedustajapaikkoja. Myös nuorisojärjestö on tehnyt kovasti töitä luodessaan eduskuntavaaliohjelman ja tukiessaan KD:n nuoria ehdokkaita.

Hyvät KD Nuoret, tulevaisuus tehdään tänään. Tei-

dän ääniänne tarvitaan, ei ainoastaan vaaliuurnilla, mutta myös keskustellessanne vaaleista perheen ja ystäväpiirin kanssa kouluissa, kotona ja harrastuksissa. Lähes jokaisessa vaalipiirissä on nuoria kristillisdemokraatteja ehdolla, joita pystyn järjestön puheenjohtajana lämpimästi suosittelemaan. Pienikin apu heidän tukemisekseen on tervetullutta. Puhuthan siis hyvää näistä rohkeista nuorista, jotka ovat päättäneet asettua ehdolle muuttaakseen tulevaisuuden suunnan. Voit jakaa heidän päivityksiään sosiaalisessa mediassa, olla apuna jakamassa esitteitä tai mukana torilla paistamassa makkaraa. Jos tuntuu, ettet oikein tiedä, mistä lähteä liikkeelle, olethan yhteydessä järjestön työntekijöihin Tommiin tai Innaan.

Mikäli eduskuntavaalien jälkeen jää politiikan nälkä, KD Nuorten toiminta ei suinkaan pääty vaaleihin. Tälle vuodelle suunnitelmissa on muun muassa aktiivipäivä Kolin kauniissa maisemissa, Agora-akatemia tiukalla substanssilla, lukuisia Arvoklubeja ympäri Suomen sekä vuoden huipentava vuosikokous. Seurailethan siis sähköpostiasi ja KD Nuoria sosiaalisessa mediassa, jotta saat ensimmäisten joukossa tietää tapahtumistamme.

PUHEENJOHTAJALTA AMI RINTA-VALKAMA

6 TUULIVOIMA – TAPIO JÄRVENSIVU 8 EHDOKASESITTELYT ALKAVAT 10 ELOKUVIEN IKÄRAJAT SYYNIIN 31 SYYSTÄKIN KRISTILLISDEMOKRAATTI

POIMINTOJA LEHDEN SIVUILTA

INKOMSTGRÄNSERNA FÖR STUDERANDE BORDE SLOPAS

ARVID KARELL

Att arbeta ska alltid löna sig. Det finns många studerande som vill skaffa sig arbetserfarenhet, komma in i arbetslivet i förtid eller helt enkelt bara stärka sin personliga ekonomi. Inkomstgränserna för studerande gör enbart deras vardag surare, jag ser ingen anledning varför man skulle ha det kvar.

I början på februari kunde man läsa i Svenska Yle att över 40 000 studerande måste betala tillbaka studiestöd för att de har ”tjänat för mycket”. Vi har brist på arbetskraft i Finland men systemet uppmuntrar inte studerande att arbeta om de har vilja eller möjlighet. Det finns studerande som väljer bort skiften eller välbetalda jobb enbart för att inte ta emot

de ekonomiska konsekvenserna som kan påfölja.

En bekant till mig överskred sin inkomstgräns med 30€ under fyra månader (totalt 120€). FPA krävde då att han skulle betala tillbaka 1146€ av sitt bostadsbidrag eftersom han hade överskridit inkomstgränsen. Det är förkastligt att studerande som vill göra mer med sitt liv och bidra till samhället ska ta ekonomiska smällar av denna magnitud.

Finland borde låta studerande få vara sin egen lyckas smed och låta dem få arbeta hur mycket de än vill och orkar utan att de ska få några konsekvenser av det. Slopa inkomstgränserna för studerande.

TUULIVOIMA

– ONKO LAINSÄÄDÄNTÖMME

PYSYNYT PERÄSSÄ?

TAPIO JÄRVENSIVU

Viime aikoina tuulivoiman osuutta kokonaisenergiantuotannosta on pyritty kasvattamaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Tuulivoimateknologia on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi: vielä noin kymmenen vuotta sitten suurimmat tuulivoimalat olivat kokonaiskorkeudeltaan vain noin 100-metrisiä, kun taas tällä hetkellä on suunnitteilla jopa 350-metrisiä voimaloita. Voimalat ovat paitsi aiempaa isompia, on niitä myös määrällisesti aiempaa enemmän. Ympäri Suomea on parhaillaan vireillä lukuisia tuulivoimahankkeita, ja voimaloiden määrä tulee lisääntymään entisestään lähitulevaisuudessa.

Tuulivoimarakentamisessa on kyse merkittävästä elinnympäristöön, maisemaan ja luontoon vaikuttavasta ilmiöstä. Tuulivoimateollisuus liittyy läheisesti perustuslaissa turvattuihin kotirauhan, terveelliseen elinympäristön sekä omaisuuden suojiin. Voisi ajatella, että näin merkittävää ilmiötä säädeltäisiin tarkasti lainsäädännön tasolla. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan tuulivoimaan liittyvä lainsäädäntö on monin paikoin vanhentunutta ja puutteellista. Tuulivoimarakentamiselle ei ole esimerkiksi olemassa omaa erityislainsäädäntöään, vaan sitä säännellään tavallisten rakentamiseen liittyvien lakien kautta. Onkin paikallaan kysyä, voidaanko tavallisilla rakentamisen säännöksillä ottaa huomioon kaikki tuulivoimaan liittyvät erityispiirteet. Ajantasainen, tulevaisuutta ennakoiva tuulivoimasääntely parantaisi asukkaiden ja maanomistajien oikeusturvaa. Ennen mittavaa tuulivoimarakentamista tulisikin säätää selkeät ja ennakoitavissa olevat pelisäännöt suojaetäisyyksiin, voimaloiden sallittuihin kokoluokkiin sekä voimalinjojen alle jäävien maiden lunastuksiin liittyen. Tuulivoimaan liittyvän erityislainsäädännön puuttumisen vuoksi on erittäin tärkeää, että tuulivoimahankkeet saatetaan ympäristöluvan alaiseksi kunnissa. Päätösvalta tähän on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella.

UUSIUTUVIEN ENERGIAMUOTOJEN HYÖDYNTÄMINEN ON HYVÄ JA KANNATETTAVA ASIA.

Voimaloiden elinkaaren loppupäässä tulee tarkasteltavaksi purkamiseen liittyvät oikeudelliset vastuut. Purkaminen rinnastetaan rakentamiseen ja siihen sovelletaan samaa lainsäädäntöä. Purkuvelvoitteen täyttämättä jättäminen voi johtaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen uhkasakkoon. Mikäli purkamiseen liittyvä sääntely tulevaisuudessa kiristyy esimerkiksi purkujätteen käsittelyyn liittyvien vaatimusten

osalta, voi tuulivoimayhtiöllä olla suuri kiusaus myydä myllyjen omistajuus tytäryhtiölle, joka puolestaan hakeutuu tietoisesti konkurssiin. Markkinatalouden peruselementteihin kuuluu, että yritykset vaihtavat omistajuuttaan ja voivat ajautua konkurssiin. Tällainen yritys ei valitettavasti kykene täyttämään sille asetettuja purkuvastuita. Koska tuulivoimalat perustetaan vuokramaalle, on yrityksen kaatuessa viime käden purkamisvastuussa maanomistaja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Vaikka tuulivoimayhtiö ja maanomistaja sopivatkin useimmissa tapauksissa purkuvakuudesta, se ei yleensä riitä kattamaan kokonaiskorkeudeltaan jopa noin 350-metristen voimaloiden purkamista ja purkamisesta syntyvien jätteiden hävittämistä. Jopa kaksi kertaa Näsinneulan korkuisen rakennelman purkamiseen tarvittavan nosturin tilaaminen, purkaminen ja purkujätteen hävittäminen vallitsevan lainsäädännön velvoitteiden mukaisesti on kallista puuhaa. Inflaation laukatessa nopeasti, ei nyt asetettu purkuvakuus välttämättä riitä edes nosturin tilaamiseen voimaloiden käyttöiän päättyessä 25 vuoden kuluttua.

Tuulivoimaan liittyvät korvausasiat ovat niin ikään mielenkiintoinen oikeudellisen tarkastelun kohde. Suomessa tuulivoimasta aiheutuvia korvauksia säätelee 1990-luvun puolivälissä laadittu ympäristövahinkolaki. Kyseisen lain voimaantulon aikoihin tuulivoimateollisuus oli kuitenkin vielä hyvin vähäistä. Ympäristöoikeuden professori Vesa Majamaa onkin todennut, että lainsäädäntöä tulisi pikaisesti uudistaa. Vaikka Suomessa voi kyseisen ympäristövahinkolain mukaisesti periaatteessa saada korvauksia muun muassa tuulivoiman aiheuttamasta melusta, välkehaitasta tai maisemaan kohdistuvista haitoista, ei suomalainen korvauskäytäntö Majamaan mukaan vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä huomioivan erityislainsäädännön säätämisen kautta voitaisiinkin luoda pelisäännöt, jotka ohjaisivat tuulivoimarakentamista sekä siihen liittyviä vastuita.

Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen on hyvä ja kannatettava asia. Rakentamisen pelisääntöjen tulisi kuitenkin olla kunnossa ennen laajamittaista tuulivoimarakentamista. On ongelmallista, ettei voimaloilta edellytetä ympäristölupaa eikä suojaetäisyyksiä asutukseen ole määritelty. Liian vapaa rakentaminen vahingoittaa asukkaiden ja maanomistajien oikeusturvaa.

SYYSTÄKIN

KRISTILLISDEMOKRAATTI

MIKA POUTALA

Miksi politiikka? Miksi KD? Näitä kysymyksiä minulta kysytään uudestaan ja uudestaan.

Monet ihmiset näkevät politiikan vain toisten ihmisten haukkumisena ja aikuisten hiekkalaatikkotappeluina. Ja täytyy myöntää, että nämä ovat ne politiikan asiat, jotka myös itseäni häiritsevät. Olen kuitenkin päässyt kurkistamaan kulisseihin ja huomannut, että politiikka on pääasiassa kaikkea muuta.

Politiikka on itseasiassa todella mielenkiintoista ja kiehtovaa. Se, miten tulevaisuudessa toimitaan ja miltä meidän lasten elämä näyttää, on poliitikkojen valinnoista kiinni. Se, miten poliitikot tekee valintoja perustuu vahvasti heidän arvoihinsa, joten arvoilla on merkitystä.

No miksi sitten valitsin KD:n? KD on Suomen yrittäjämyönteisin puolue. Se oli itselle tärkeä asia, koska olen toiminut yrittäjänä jo 16 vuoden ajan ja viimeiset viisi vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä.

Sen lisäksi KD:lla on ylivoimaisesti Suomen paras puheenjohtaja. Sari Essayah on yli lajirajojen (urheilutermi) tunnustettu poliitikko ja johtaja. Monet haluaisivat hänet pääministeriksi tai presidentiksi, mutta puolueen nykyinen kannatustaso hieman hidastaa näitä toiveita toistaiseksi.

Kolmanneksi kristilliset arvot olivat itselleni tärkeä asia. Suomi on rakennettu kristillisten arvojen varaan, ja uskon, että niiden päälle kannattaa edelleen rakentaa.

Olen ollut koko ikäni innostaja ja innostuja. Kun päätän tehdä jotain teen sen eteen kaikkeni.

Jo päiväkodista lähdettyäni opettajat harmittelivat, että nyt ulkoleikkejä on vaikea saada käyntiin, kun Mika ei ole enää niitä käynnistämässä. Myös urheilussa olin kokoava voima monessa yhteisessä hank-

keessa. Koski se sitten kansainvälisen lajiliiton päätöksiä tai yhteisten tempausten järjestämistä.

Ihmisten yhteen saattaminen ja innostaminen on ollut aina minulle tärkeää. Politiikka on ollut takaraivossa yli kymmenen vuoden ajan. Jotenkin olen tiennyt, että se tulee olemaan osa elämääni jossain vaiheessa. Nyt on sen aika!

Yrittäjyydestä on tullut minulle intohimo ja ura, huippu-urheilun jälkeen. Olen ymmärtänyt, miten suuressa roolissa pienet ja keskisuuret yritykset ovat Suomen talouden kannattajina. Lähes kaikki uudet työpaikat 2000-luvulla ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Lähdin mukaan kuntavaaleihin 2021 ja tulin selkeästi valituksi. Olen nauttinut kuntapolitiikasta jopa enemmän kuin uskalsin ajatella. Olen myös huomannut, miten ajatuksiani kuunnellaan ja niillä on ihan oikeasti merkitystä.

Haluan toimia siltojen rakentajana erilailla ajattelevien ihmisten välillä. Yhteistyössä on voimaa. Päätökset tulee tehdä rohkeasti ajallaan. Moni tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta ei tee, koska osa päätöksistä ei ole suosittuja. Nyt on aika muuttaa tämä vahingollinen trendi. Vielä ei ole liian myöhäistä. Jos nyt mikään ei muutu, meidän lapset ja lapsenlapset ovat todella isossa pulassa.

Suomi tarvitsee päämäärätietoista johtamista, jotta saamme työstä kannattavaa, yrityksistä lisää työpaikkoja ja innovaatioita, sekä hyvinvoinnilla energisiä ja terveitä ihmisiä.

Kirjoittaja on yrittäjä, olympiaurheilija ja eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla.

EHDOLLA HELSINGISSÄ CLARISSA BACK

Terveydenhoitajaopiskelija

Helsinki

Olen 24-vuotias alkujaan Pietarsaaresta kotoisin oleva, mutta nykyisin Helsingissä asuva terveydenhuollon opiskelija. Olen palvellut 18 kuukautta kokoaikaisena lähetyssaarnaajana, ollut maailman vanhimman naisjärjestön paikallisen haaratoimiston johtaja ja olin myös ehdokkaana viimeisissä kunnallisvaaleissa. Isäni on kotoisin Pietarsaaresta ja äitini Lahdesta, mutta syntyessäni perheeni asui Boliviassa ja kun olin seitsemänvuotias, muutimme takaisin Suomeen. Espanja on edelleen puhutuin kieli, kun tapaamme perheen sisällä. Olen aina kuulunut vähemmistöön tavalla tai toisella; Boliviassa ”gringana” (vaaleihoisena) ja Suomessa suomenruotsalaisena. Vähemmistöön kuuluminen on opettanut minua tulemaan toimeen ja ystävystymään monien erilaisten ihmisten kanssa ja näkemään erot vahvuutena.

Olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen ja siksi minulla on tiettyjä arvoja ja nämä arvot sopivat poliittiselle puolelle, parhaiten kristillisdemokraattien arvojen kanssa.

Vaikka minulla on lyhyt ura poliitikkona takana, olen oppinut, että politiikkaan osallistuminen vie aikaa. Olen myös alkanut ymmärtää, kuinka tärkeää on pystyä tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Tietysti on periaatteita, joita et mistään syystä muuta, mutta niiden lisäksi on lukemattomia asioita, joista sinun pitäisi pystyä keskustelemaan parhaan ratkaisun löytämiseksi.

Haluan keskittyä ihmisten hyvinvointiin. Emme saa unohtaa vanhoja, jotka ovat luoneet perustan hyvinvoinnillemme, emmekä myöskään lapsia ja nuoria, jotka edustavat tulevaisuuttamme. Monilla nuorilla on paha mieli ja haluan tehdä asialle jotain. Miltä eduskuntavaalikampanjasi näyttää? Pyrin kampanjassani tavoittamaan potentiaaliset äänestäjät pääasiassa sosiaalisen median kautta, mutta myös täyttämällä mahdollisimman monta vaalikonetta. Tietysti tulee myös kysymys henkilökohtaisista kontakteista ja useista paneeleista. Lisäksi minulla on laaja verkosto nuoria, jotka ovat valmiita tukemaan ja työskentelemään minulle.

EHDOLLA UUDELLAMAALLA

KAUKO POHJONEN

Kasvatustieteen ylioppilas, luokanopettajaopiskelija

Lohja

Olen ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa ehdolla oleva, juuri 28 vuotta täyttänyt luokanopettajaopiskelija. Asustelen Helsingissä, mutta olen kyllä lohjalainen – siksi myös ehdolla Uuden-

maan vaalipiirissä. Olen työskennellyt perusopetuksessa ja kirkon nuorisotyössä noin 10 vuoden ajan erilaisissa tehtävissä: luokanopettajana, erityisopettajana, koulunkäynnin-

EHDOKASESITTELYT

ohjaajana, kirkon nuorisotyönohjaajana ja viimeksi perusopetuksen opinto-ohjaajana. Tällä hetkellä opiskelen kasvatustieteitä Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä ryhmässä.

Vapaa-ajallani käyn tutustumassa lähialueen luonto- ja kulttuurikohteisiin. Olen jo nuoresta alkaen halunnut olla vaikuttamassa oman elinpiirini asioihin mm. kirkkovaltuuston jäsenenä (2015-2020) ja hiippakuntavaltuuston jäsenenä (2016-2018). Suuressa, melkein 800 opiskelijan lukiossamme olin oppilaskunnan hallituksen jäsenenä.

Eduskuntavaaleihin lähdin tänä keväänä ehdolle, koska minusta nykyisessä yhteiskunnassamme on entistä enemmän asioita, jotka ovat järjen ääntä vastaan. Haluan olla viemässä suomalaista yhteiskuntaa paremmille urille, sellaiseen suuntaan, jossa haluan itsekin elää vielä ainakin puoli vuosisataa. Ha luan viedä asioita siihen suuntaan, että meidän

lapsilla ja nuorilla on parempi olla, että heidän ei tarvitsisi pelätä oman mielipiteensä ääneen sanomista tai uskonsa esille tuomista.

Haluan, että lapset saisivat olla lapsia mahdollisimman pitkään. Minä haluan olla puolustamassa lasten, nuorten ja heidän perheidensä hy vinvointia ja tuoda samalla kouluissa työskentelevien ammattilaisten näkökulmaa esille totuuspohjalla, suoraan kasvatusalan kentältä.

Haluan olla tuomassa myös suvaitsevaisuuden sanomaa esille sillä tavalla, että muistetaan myös erimieltä olevien kunnioitus. Minusta on hyvä, että me kuuntelemme monia erilaisia mielipiteitä. On kuitenkin muistettava, että kunnioitus täytyy olla molemminpuolista. Se ei ole kunnioittavaa tai suvaitsevaa, että perinteisiä arvoja esille tuovat hiljennetään tai heidät leimataan vanhanaikaisiksi ja syrjiviksi.

Jos tunnet olevasi kanssani samoilla linjoilla tai haluat edistää samoja asioita, etsi minut Uudenmaan vaalipiirin ehdokaslistalta tämän kevään eduskuntavaaleissa!

Jag är en klasslärarstuderande som just fyllt 28 år,som

kandiderar för första gången i riksdagsvalet. Jag bor i Helsingfors, men jag från Lojo – därför kandiderar jag i Nylands valkrets. Jag har arbetat inom grundutbildningen och kyrkans ungdomsarbete för cirka 10 år i olika roller: som klasslärare, speciallärare, skolgångshandledare, kyrkliga ungdomsarbetsledare och senast som studie- / elevhandledare i grundutbildningen. Just nu studerar jag pedagogik i en svenskspråkig grupp vid Helsingfors universitet.

På fritiden besöker jag de närliggande natur- och kulturplatserna. Jag har från ung ålder velat påverka min egen livskrets, till exempel som medlem i kyrkofullmäktige (2015-2020) och i stiftsfullmäktige (2016-2018). På vårt stora gymnasium med nästan 800 elever satt jag i studentkåren.

Jag kandiderade i riksdagsvalet i våras för att jag tror att det finns fler och fler saker i vårt nuvarande samhälle som är i strid med sunt förnuft. Jag vill ta det finländska samhället på en bättre väg, i en riktning där jag vill leva i minst ett halvt sekel till. Jag vill ta det i den riktningen att det är bättre för våra barn och unga; att de inte skulle vara rädda för att säga sina egna åsikter högt eller uttrycka sin tro. Jag vill att barn ska kunna vara barn så länge som möjligt.

Jag vill stå upp för välbefinnande av barnen, ungdomar och deras familjer samtidigt som jag lyfter fram synen på yrkesverksamma som arbetar i skolorna på sanningsbasis, direkt från utbildningsområdet. Jag vill också bidra till budskapet om tolerans på ett sådant sätt att dem som tänker i olika sätt skulle hörs också. Jag tycker att det är bra att vi lyssnar på många olika åsikter. Man måste dock komma ihåg att respekten måste vara ömsesidig. Det är inte respektfullt eller tolerant att de som främjar traditionella värderingar tystas eller stämplas som gammaldags och diskriminerande.

Om du känner att du håller med mig eller vill främja samma saker, hitta mig på kandidatlistan för Nylands valkrets i vårens riksdagsval!

EEMIL SILVENTOINEN

Ylioppilas, yrittäjä Vantaa

Ei ole järkeä, että nykypäivänä vanhemmat sukupolvet elävät tulevien sukupolvien varoilla obligaatioiden ja julkisen velan muodossa. Ei ole vastuullista elää yli varojen, sillä se kostautuu tulevaisuudessa suurempina ongelmina.

Ei ole oikein jättää Suomi taloudellisesti huonompaan kuntoon kuin mitä se oli meidän aikana. Ylivelkaantuminen tulee kosket tamaan eniten tulevia sukupolvia maksettavana velkataakkana. Me emme voi antaa julkisen talouden rapautua, sillä se ei ole kestävää. Vastuu tulevaisuudesta koskettaa meitä kaikkia ja nyt tarvitaan toimia, jotta tulevaisuudessakin voidaan taata kansalaisille peruspalvelut.

Suomen on kyettävä pysy mään houkuttelevana paikkana elää, asua, investoida ja kasvattaa uutta sukupolvea. Tuleva hallitus tulee hallitusneuvotteluissa määrittelemään sen, tuleeko Suomi pysymään kilpailukykyisenä paikkana elää.

Nyt on viimeistään saatava Suomeen suunnanmuutos! Meidän velkamme ovat kasvaneet yli 70 prosenttia bruttokansantuotteeseen nähden. Julkisen talouden alijäämä on noin 9 miljardia euroa. Valtion arvio tämän vuoden korkomenoille on noin 1,5 miljardia euroa, se on summa, mikä olisi tarvittu alue uudistusten kattamiseksi.

Tämän hallituskauden takia emme enää pysty kehumaan itseämme kestävästä talouden pidosta, kuten muut Pohjoismaat. Koronapandemian alla Suomi velkaantui yli 15:sta miljardilla eurolla. Me

alamme lähentymään talouden pidossa enemmän Etelä-Euroopan holtittomasti hoidettuja maita.

Mitä meidän on sitten tehtävä, jotta me voisimme kääntää velkaantumisen suunnan? Ensinnäkin kaikkien puolueiden tulisi tulla yhteisymmärrykseen siitä, kuinka vakavasta asiasta onkaan kyse. Se, että yhden hallituskauden aikana pyritään muuttamaan Suomen taloutta ei riitä korjaamaan sitä, sillä se vaatisi vähintään kahden hallituskauden mittaiset toimenpiteet, joihin kaikki sitoutuu.

On järjetöntä ryhtyä leikkauksiin ja toimenpiteisiin, jotka heti seuraava hallituskausi kumoaa, sillä silloin taloutemme ei tule saamaan hyötyjä paremmasta taloudenpidosta.

Ylivelkaantumisen taltuttamiseksi tarvitaan kaikki mahdolliset keinot käyttöön, jotta pitkällä aikavälillä päästäisiin lyhentämään valtion velkaa vuosittaisen alijäämäisyyden sijaan. Näitä keinoja ovat verojen korotus, julkisen talouden priorisointi eli leikkaukset sekä työllisyysasteen korottaminen.

Suomen Pankin mukaan Suomeen on arvioitu liveää taantumaa. Suomeen tarvitaan makrovakauspolitiikka ennaltaehkäisemään tulevia talouskriisejä. Julkisen talouden tasapainottaminen vaatii talouden kasvua 2 prosenttia ja työllisyysasteen nostamista 80:neen prosenttiyksikköön.

Talouskasvua tulevaisuudessa voidaan luoda panostamalla koulutukseen sekä aineettomiin investointeihin. T&I -hankinnat ovat

EHDOLLA UUDELLAMAALLA

EHDOKASESITTELYT

sen takia elinehto talouden kehitykselle.

Meillä ei ole tällaisessa tilanteessa mahdollisuutta nostaa veroja. Suomi on verrattuna muihin maihin muutenkin hyvin korkean veroasteen valtio, joka haittaa kuluttajien ostovoimaa sekä talouskasvua. Maltilliset veronkorotukset haittaverotuksessa ja terveysverotuksessa sen sijaan ovat mahdollisia ja perusteltuja, kuten tupakka tai sokerivero. Suurimpien säätiöiden sekä esimerkiksi työmarkkinakeskusjärjestöjen pääomatulot pitäisivät tuoda verotuksen piiriin, sillä ne eivät ole yleishyödyllisiä toimijoita.

Menoleikkauksia on tehtävä siten, että me priorisoimme kaikista tärkeimpiin palveluihin ja valtion tehtäviin. Näitä ovat ulko- ja turvallisuuteen sekä huoltovarmuuteen panostaminen. Peruspalveluihin, kuten

koulutukseen ja julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja vanhuspalveluihin panostaminen. Lisäksi on panostettava hyvinvoiviin perheisiin, jotta tuemme ikärakennekehitystä parempaan suuntaan.

Leikkauksiin on ryhdyttävä valtion julkista hallintoa tehostamalla. Säästöjä on toteutettava jokaisesta ministeriöstä, sillä julkisen hallinnon kulut olivat 2021 1,5 miljardia euroa. Tehostetaan valtion kiinteistöjen kättöä, jotta saadaan aikaiseksi säästöjä valtion kiinteistökuluissa.

Valtion tulisi muuttaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastamalla sitä, jotta se motivoi nopeampaan työllistymiseen. Meidän on leikattava asumistukea ja palautettava se vuoden 2015 malliin. Myös yritystuista on leikattava, esimerkiksi Business Finlandista.

EHDOLLA VARSINAIS-SUOMESSA

REIMA ANOLIN

Sairaanhoitaja AMK

Somero

Olen syntynyt Kirkkonummella ja opiskellut Helsingissä. Nykyään asun perheeni kanssa Somerolla. Työskentelen Forssassa A-klinikan päällikkönä ja olen ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu Somerolla. Olen Someron KD:n paikallisosaston puheenjohtaja.

Minulle tärkeitä asioita politiikassa ovat terve ja omavarainen Suomi, jossa arvostetaan kotia ja perhettä, kristillistä maailmankatsomusta ja sananja uskonnonvapautta. Suomeni on eurooppalainen, isänmaallinen ja kaksikielinen paikallisuutta kunnioittava maa, jossa suomalainen kulttuuri, maatalous ja metsät kukoistavat.

Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Meidän on vahvistettava itsenäisyyttämme ja puolustuskykyämme. Kestävä hyvinvointi rakennetaan työllä eikä velalla. Työn on oltava kannattavaa, ja verotuksen on oltava tasokkaan mal-

tillista. Verotuksessa on vahvistettava haittojen verotusta ja kannustettava terveisiin elintapoihin mm. elintarvikkeisiin lisätyn sokerin verolla.

Vahvistamme kestävyyttämme ja vastaamme itse tekemisistämme, emmekä jätä velkojamme toisten maksettaviksi tai joudu velkoinemme toisten ohjattaviksi.

Kotimaisen ruoan tuotannon asemaa on vahvistettava ja pidettävä huolta, että alkutuottaja saa reilumman osuuden myytävän elintarvikkeen hinnasta. Pidetään päätösvalta metsistämme kansallisissa käsissämme. Luonto- ja ympäristöpolitiikan keskiöön pitää tuoda tutkittu tieto ideologioiden sijasta!

Jag är född i Kyrkslätt och studerade i Helsingfors. Idag bor jag med min familj i Somero. Jag jobbar i Forssa som chef för A-kliniken och är stadsfullmäktigeledamot

i Somero. Jag är ordförande för den lokala avdelningen av KD i Somero.

Det viktiga för mig i politiken är ett sunt och självförsörjande Finland, där hem och familj, en kristen världsbild samt yttrande- och religionsfrihet värdesätts. Mitt Finland är ett europeiskt, patriotiskt och tvåspråkigt land som respekterar lokalitet, där finsk kultur, jordbruk och skogar frodas.

Finland behöver en riktningsändring. Vi behöver stärka vårt oberoende och vårt försvar. Hållbart välbefin nande byggs med arbete och inte med skuld. Arbetet ska vara lönsamt, och beskattningen ska vara någorlunda måttlig. Vi ska stärka beskattningen av

nackdelar och uppmuntra hälsosamma levnadsvanor, till exempel med en skatt på socker tillsatt mat.

Vi stärker vår hållbarhet och tar ansvar för det vi gör själva, och vi lämnar inte våra skulder till andra att betala eller ska kontrolleras av andra p.g.a. våra skulder.

Den inhemska livsmedelsproduktionens ställning måste stärkas och man måste se till att primärproducenten får en rättvisare andel av priset på den mat som säljs. Låt oss behålla beslutsfattande makt över våra skogar i våra nationella händer. Undersökt information måste föras i centrum för natur- och miljöpolitiken i stället för ideologier!

EHDOLLA VARSINAIS-SUOMESSA

MICHELLE KIVIMÄKI WILDERS

Kieltenopettaja, FM Turku

Olen 28-vuotias turkulainen vastavalmistunut englannin, suomen ja kirjallisuuden opettaja. Nämä eduskuntavaalit ovat toiset vaalit, joissa olen ehdokkaana.

Toimin kolmatta vuotta niin Turussa KD:n paikallisosaston kuin Varsinais-Suomen piirin hallituksessa. Muita luottamustehtäviä ovat paikka Arkea Oy:n hallituksessa sekä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa lautamiehenä. Lähdin politiikkaan mukaan, koska haluan vaikuttaa siihen, että Suomi on tulevaisuudessakin vapaa ja hyvinvoiva maa. Minulla on kolme kärkiteemaa, joista kerron lyhyesti.

Ensimmäisenä teemanani on koulutuksen kehittäminen. Luokkakokojen pienentäminen on yksi tärkeä toimi, jolla oppilaiden oppimisrauhaa voidaan parantaa. Hälystä ja rauhattomuudesta kärsivät niin oppilaat kuin opettajatkin. Ei ole ihme, että mielenterveysongelmat ja -oireet, kuten uupumus ja ahdistus, ovat lisääntyneet merkittävästi. Kouluihin ja opettajakoulutukseen pitää resursoida lisää

rahaa, jotta Suomen koulutustaso ei heikkene entisestään. Integraatiota pitää tarkastella tapauskohtaisesti, kriittisesti ja pohtien keitä se kussakin koulussa hyödyttää. Lisäksi haluaisin, että jokainen peruskoulunsa päättävä nuori on lukuja laskutaitoinen.

Sananvapaus on toinen pääteemoistani. Sananvapauden nojalla pystymme tuomaan mielipiteemme esiin ja keskustelemaan vapaasti. Olen kuitenkin huomannut huolestuttavaa kehitystä sananvapauden saralla. Niin sanotusta vihapuheesta puhuminen, turvalliset tilat sekä cancel-kulttuuri huolestuttavat minua. Ihmisten ja sitä mukaan päättäjien asenteet ovat muuttuneet. Joudun itsekin, vaikka varsin rohkea yleensä olen, välillä pohtimaan voinko edes tuoda mielipiteitäni esille. Sananvapauden pitäisi olla ehdotonta joka tilanteessa, kritisoidaan ketä tai mitä tahansa.

Kolmantena teemana on perheiden varhainen tuki. Perheiden tukeminen on pitkälle tähtäävä ratkaisu

EHDOKASESITTELYT

moniin ongelmiin. Lasten ja nuorten pahoinvoinnille on lukuisia syitä. Yhteiskunnan pitää olla herkkä kuuntelemaan perheiden tarpeita. Esimerkiksi jengiytymistä ja syrjäytymistä voidaan ehkäistä varhaisilla tukitoimilla. Peruskoulussakaan ei ole liian myöhäistä muuttaa lapsen ja nuoren elämän suuntaa kun

han olemme valmiit priorisoimaan tälle resursseja.

Muita vaaliteemojani ovat esimerkiksi mielenterveyspalveluiden kunnostaminen sekä kotimaisten kielten turvaaminen. Ruotsin kielen asema Suomen virallisena kielenä on säilytettävä.

EHDOLLA PIRKANMAALLA

AMI RINTA-VALKAMA

Lakimies, KD Nuorten puheenjohtaja Tampere

Olen 25-vuotias tamperelainen, joka on ehdolla kolmansissa vaaleissaan. Olen toiminut KD Nuorten puheenjohtajana vuoden 2022 alusta saakka. Sitä ennen olen toiminut järjestössä varapuheenjohtajana vuosina 2020 ja 2021. Politiikkaan minut on ajanut idealistinen halu muuttaa maailmaa päätös kerrallaan.

Politiikan lisäksi vapaa-ajallani nautin luonnossa retkeilystä yhdessä aviomieheni kanssa. Luonto on minulle tärkeä voimavara, jota haluan vaalia. Kun ehdin, luen kirjoja, katson sarjoja, kahvittelen kavereiden kanssa ja käyn salilla tai lenkkeilemässä eli yritän elää ihan normaalia kaksikymppisen elämää, hieman huonolla menestyksellä, sillä todellisuudessa politiikka vie suuren osan vapaa-ajastani. Mutta mikäs siinä, kun siitä tykkää. Valmistuin viime syksynä oikeustieteen maisteriksi kirjoitettuani pro gradu -tutkielman poliittisestikin hyvin mielenkiintoisesta aiheesta, poikien ja tyttöjen ympärileikkausten oikeudellisesta kohtelusta. Työkseni toimin pankkilakimiehenä.

Olen ehdolla näissä vaaleissa, jotta pystyn omalta osaltani vaikuttamaan Suomen suuntaan. Jotta nykyiset sukupolvet jaksaisivat paremmin. Jotta jokainen perhe uskaltaisi luoda ja kasvattaa uutta elämää tähän maahan. Jotta tulevalla sukupolvella olisi parempi olla kuin omallani. Kuten KD Nuorten, myös järjestön puheenjohtajan vaalislogan onkin “Tulevaisuus tehdään tänään”. Eduskuntavaaleissa vaaliteemoja minulla on neljä: kestävämpää taloudenpitoa, mielenterveys prioriteetiksi, kestävää taloudenpitoa, viljelyä ja varjelua sekä säilytetään oikeuksien Suomi.

Mielenterveys on alusta saakka ollut minulle politiikassa se asia, jonka eteen haluan taistella. Suomalaisten suurin syy sairauspoissaoloihin ovat mielenterveyden häiriöt. Mielenterveyskriisille on pistettävä stoppi, eikä ongelmia ratkota yhdellä tai kahdella päätöksellä.

Julkisen talouden sopeuttaminen ei ole kansan

suosiossa olevaa puuhaa, mutta vastuullista se totta vie on. Rakenteellisilla uudistuksilla, menoleikkauksilla, tuloja kasvattamalla ja talouskasvua kiihdyttämällä uskon meidän löytävän ratkaisut, jotka tarvitaan talouden suunnanmuutokseen.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat täyttä totta ja meidän on toimittava niiden pysäyttämiseksi. En pysty katsomaan tulevaisuudessa lapsiani

silmiin, jos en tänään tavoittele ympäristölle kestävämpiä valintoja. Samalla meidän on pyrittävä oikeudenmukaisiin päätöksiin maa- ja metsätalouden kannalta. Maatalous ei ole vain mukava lisä Suomen elinkeinoihin, se on elinehtomme.

Minulle uskonnon- ja sananvapaus ovat kaikki kaikessa. Jokaisella tulee olla oikeus sanoa mielipiteensä ja uskoa, mihin haluaa. Samalla, kun jokaiselle on luotava tila omaan kulttuuriinsa ja uskontoonsa, haluan vaalia suomalaista kristillistä perinnettä.

Joulukuvaelmat kouluissa ja Suvivirsi kevätjuhlassa ovat osa suomalaisuutta, enkä aio niistä tinkiä.

Näillä teemoilla suuntaan kohti jännittäviä vaaleja, jossa sinä päätät, tehdäänkö Suomessa suunnanmuutos! Lähdetään rakentamaan tulevaisuutta yhdessä jo tänään. Olet tervetullut auttamaan minua kampanjassani jakamalla julkaisuja ja esitteitä, antamalla uusia ideoita keskustellen kanssani, kertomalla kavereille hyvää ehdokkuudestani sekä tukemalla minua taloudellisesti.

EHDOLLA PIRKANMAALLA

RIKU AUERMA

Diplomi-insinööri Tampere

Olen Riku Auerma Tampereen Hervannasta. Koulutukseltani olen rakennustekniikan diplomi-insinööri ja työskentelen liikennesuunnittelijana. Vapaa-aikani kuluu musiikin ja historian pyörteissä.

Olen ollut ehdolla ker ran aiemmin viime vuoden aluevaaleissa. Eduskuntavaaleissa kampanjoiden koko kasvaa, minkä voi huomata jo pelkästään vaalikoneiden kasvaneesta pituudesta. Tulin ehdokkaaksi melko myöhäisessä vaiheessa. Tästä huolimatta tavoitteenani on tehdä tehokas kampanja, jossa pääpaino on kirjoituksissa sekä hyvin kohdennetuissa mainoksissa. Mahdollisuuksien mukaan tavoitteenani on kokeilla myös uusia ideoita. Aluevaaleissa tein esimerkiksi kahden muun ehdokkaan kanssa muutaman humoristisen vaalivideon.

Ensimmäisenä teemana minulla on vaaleissa vastuullinen talouspolitiikka. Suomi on velkaantunut viime vuosien aikana hallitsemattomalla tavalla. Nousseet korot ovat viimeistään tehneet

selväksi, että ylivelkaantuminen ei ole vaihtoehto. Julkisen talouden kulut on käytävä kriittisesti läpi, jotta nykyinen kehitys voidaan pysäyttää.

Samoin myös liikenneverkkojen korjausvelka uhkaa kasvaa hallitsemattomasti. Uhkana on muun muassa paluu menneiden vuosikymmenten tasoon päällysteissä. Teitä pitäisi päällystää 4000 kilometriä vuodessa, jotta pysyttäisiin edes nykytasolla. Päällystämisen perustuessa fossiiliseen bitumiin on uusien vaihtoehtojen kehittäminen jatkossa välttämätöntä. Infran korjausvelkapommi vaatii akuuttia hoitamista sekä panostusta tutkimukseen, jotta vähät rahat saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomen menestys on historian saatossa perustunut osaavan työvoimaan ja innovaatioihin. Koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus on turvattava, jotta nykyinen hyvinvointivaltio voidaan turvata myös tuleville sukupolville.

EHDOKASESITTELYT

Ilmastonmuutos on nähtävä uhan sijaan mahdollisuutena. Päästöttömän energiantuotannon lisääminen luo Suomelle suuria mahdollisuuksia esimerkiksi vetytaloudessa. Suomen on pysyttävä muuttuvan maailman mukana. Mieluiten sen eturivissä.

Nuorten äänestysaktiivisuus on ollut perinteisesti matalalla tasolla ja näissä vaaleissa haluan omalta osaltani edistää nuorten äänestysaktiivisuuden nousua. Haluan kampanjallani tuoda järkevyyttä järjettömyyden keskelle.

EHDOLLA SAVO-KARJALASSA

EERO KLAAVO

Kirkkomusiikin ylioppilas, yrittäjä Kuopio

Poliittiset teemat:

1. Kestävämpää talouspolitiikkaa

2. Terveemmät kansalaiset - terveempi Suomi

3. Turhaa byrokratiaa karsittava

Esittely:

Olen kuopiolainen vaikuttaja, opiskelija ja monialayrittäjä. Perheeseeni kuuluu vaimoni Linnea.

Opiskelen päätoimisesti kirkkomusiikkia Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja toimin sivutoimisena kiinteistöhuolto- ja taloushallintoalan yrittäjänä. Lukion ohella suoritin liiketoiminnan ammattitutkinnon taloushallinnon osaamisalalta. Viime vuosina olen toiminut kanttorin sijaisena eri seurakunnissa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa.

Harrastan lukemista, kielten opiskelua ja lenkkeilyä.

Poliittisen toimintani lähtökohtana on ajatus, että meidän tulee jättää tämä maailma tuleville sukupolville parempana paikkana asua ja elää kuin sen itse saimme. Tämä on myös syynä sille, miksi päätin asettua ehdolle näissä vaaleissa.

Facebook: facebook.com/vaikuttajaklaavoeero Blogi: klaavoeero.blogspot.com

Twitter: twitter.com/klaavoe

Instagram: instagram.com/klaavoe

eero.klaavo@hotmail.fi

+358443022510

EHDOLLA SAVO-KARJALASSA

ANNUKKA OJALA

Olen 31-vuotias terveyskeskuslääkäri ja perheenäiti. Olen lähtöisin Kuusamosta, mutta muutin

opiskelujen perässä Kuopioon. Perheeseeni kuuluvat aviomieheni ja kolme lasta. Lisäksi meillä

Terveyskeskuslääkäri Kuopio

asuu kaksi nuorta. Koulutukseltani olen lääketieteen lisensiaatti ja erikoistun yleislääketieteeseen. Työskentelen Kuopiossa terveyskeskuslääkärinä.

Arvoni perustuvat kristinuskoon. Seurakunnassa olen saanut palvella musiikkivastuussa, pienryhmän vetäjänä sekä Royal Rangers partiotyön yhtenä päävetäjänä Kuopiossa. Luonteeltani olen tunnollinen, aktiivinen ja ratkaisukeskeinen.

Harrastuksiini kuuluvat luonnossa liikkuminen, musiikki, maalaaminen ja lautapelailu. Monenlainen ja vaihteleva liikunta on myös minulle tärkeää. Viime aikoina tärkeimmät liikuntalajit ovat olleet suunnistus, uinti ja kiipeily. Pidän myös vaeltamisesta ja pitkien matkojen juoksemisesta.

Vaaliteemat:

Valtio on vain velkaantunut eli olemme eläneet yli varojemme, mutta se ei ole näkynyt kansalaisille palveluiden parantumisena eikä arjen helpottamisena. Lainojen korot ovat nousussa. Arvion mukaan maksamme vuonna 2023 lähes miljardin enemmän vain valtion velkojen koroja kuin edellisenä vuonna. Velkaantumiselle pitää laittaa stoppi. Kestävä ja vastuullinen talouspolitiikka ei siirrä ongelmia seuraaville sukupolville.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on kuntoon. Kaikki hyvinvointialueet ovat aiemmin arvioineet valtiolta tulevan rahoituksen riittämättömäksi. Menopaineita ovat kasvattaneet mm. inflaatio, yleinen korkotason nousu, palkankorotukset, tehostetun palveluasumisen hoitajamitoitus sekä hoitotakuun lyhentyminen. Näitä ei ole huomioitu hyvinvointialueiden rahoituksessa.

Vaikka hyvinvointialueille myönnettiin tänä vuonna lisää rahoitusta, se ei kata arvioitua vajetta; jonojen purkamisesta puhumattakaan. Korona ja hoitajapula ovat lisänneet hoitojonoja kaikkialla. Henkilökunta väsyy kiireen keskellä. Kiireen ja säästöpaineiden alla painotuksen vaihtaminen perustasolle ja ennaltaehkäisyyn on hankalaa. Yksi yhtenäinen valtion omistama ja ohjaama asiakas- ja potilastietojärjestelmä helpottaisi ammattilaisten työtä ja olisi muokattavissa tarpeita vastaamaan Se myös säästäisi kustannuksia, parantaisi potilasturvallisuutta ja vähentäisi päällekkäistä työtä.

Perusasiat ovat turvattava ja hallinnosta säästettävä. Kansalaisten arjen kannalta tärkeimmät asiat ovat terveys, turvallisuus, ruoka ja lämpö. Poliisien resurssointi ja huoltovarmuus tulisi turvata. Oikeuslaitoksen jonot ovat pitkät aiheuttaen sekä taloudellista, että terveydellistä kuormaa kansalaisille. Suomalaiset ruoantuottajat joutuvat luopumaan työstään kannattamattomana. Tätä tai muitakaan kansalaisia ei helpota polttoaineiden ja sähkön hinnannousut. Kylmä ja nälkä hiipivät koteihin ennen ilmastonmuutosta.

Säästökohteina näen monimutkaisen ja sirpaloituneen sosiaaliturvamme, joka tulisi korvata Kristillisdemokraattien kannustavan perusturvan mallilla kohdistaen tuen sitä tarvitseville. Myös muualta turhaa byrokratiaa pitää keventää. Tällaista ovat mm. terveydenhuollon ja KELAn vuoropuhelu molempien aikaa vievin lausunnoin ja moniportaiset luvanhankintaprosessit. Suunnittelu ja päätöksenteko pitää saada sujuvaksi. Myös päihteiden ja terveydelle haitallisten aineiden verotusta tulisi nostaa ohjaten kansalaisia terveempiin elintapoihin tuoden pitkällä aikavälillä hyvinvointia ja säästöjä.

Olen nyt ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa. Lähdin alun perin mukaan kaksi vuotta sitten kunnallispolitiikkaan, koska näin terveyskeskustyön kautta, että säästämällä väärissä paikoissa aiheutetaan kustannuksia enemmän toisaalla. Kun päätös hyvinvointialueiden aloituksesta tuli, aiheet sopivat minulle erittäin hyvin. Tulinkin valituksi Pohjois-Savon hyvinvointialueen valtuustoon. Mitä enemmän perehdyin politiikkaan, sitä enemmän näki, mihin kaikkeen ei voinut vaikuttaa paikallisella tasolla. Sen vuoksi haluan päästä vaikuttamaan vieläkin korkeammalle eli eduskuntaan.

Vaalityössä on tärkeää, että ihmiset tietävät ehdolla olosta. Itsensä tunnetuksi tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa. Se vaatii esillä olemista ja mielipiteiden selkeää ilmaisemista. Pitää myös olla rakentavat ja toteutuskelpoiset esitykset siitä, miten muuttaisi nykyistä tilannetta. Jokainen tarvitsee myös tukijoukkoja. Myös muiden ehdokkaiden ja puolueen tuki on tärkeää. Joka päivä ei ole helppoa ja negatiivistakin palautetta tulee. Kaikki kannustaminen ja positiivinen palaute on tärkeää ja kannustaa jatkamaan matkaa. Jatketaan yhdessä eteenpäin kohti vaalivoittoa!

EHDOKASESITTELYT

EHDOLLA VAASASSA

ARVID KARELL

Lagerarbetare, studerande Mustasaari, Solf

Jag är 24 år gammal och bor i Solf i Korsholm. Jag jobbar som lagerarbetare och studerar till merkonom. Då jag inte jobbar, studerar eller håller på med politik så är jag föreningsaktiv i byn. Jag är inne på tredje året i KD Ungas styrelse, jag är ordförande för Kristde mokraterna i Korsholm och är viceordförande för KD Svenska Organisationen. De frågor som jag vill arbeta för är kärnverksamheterna. Jordbruk, vård, skola och infrastruktur.

Jordbruket genomgår nu den största kostnadskrisen sen 40-talet. Vi måste så snabbt som möjligt hjälpa bönderna med att få ner kostnaderna och öka lönsamheten för deras verksamhet.

Vården är gravt underfinansierad och underbemannad. Flera miljarder euro mer behöver vården än vad den får idag. En vårdare jag känner

jobbar på ett av Finlands mest underbemannade äldreboenden. Där är det så långt gånget att de nu har börjat spara in på pålägg. Det är ett förskräckligt vittnesbörd min bekanta har kommit med. Vården är en av statens primära uppgifter och den ska alltid få tillräckligt med pengar.

Skolan behöver också sina satsningar. Mindre grupper med flera vuxna är receptet för framgång. Vi måste hjälpa de barn som behöver det i god tid så att ingen faller igenom och så att de klarar av skolgången och kan fortsätta vidare i studierna och/eller arbetslivet.

Infrastrukturen ska upprätthållas och investeras i. Finland lever på exporten och våra hamnar är nyckeln till fortsatt framgång. Vi måste se till att hamnarna klarar av företagens behov att exportera så att vi inte flaskhalsar den ekonomiska tillväxten.

EHDOLLA VAASASSA

VEERA MÄNNISTÖ

Taloustieteen- ja data-arkkitehtuurin ylioppilas, KD

Nuorten 2. varapuheenjohtaja, Vaasa

Olen taloustieteen ja data-arkkitehtuurin ylioppilas. Haaveilen yrittäjyydestä ja vapaa-ajallani maalaan, patikoin ja luen. Johdan Suomen KD Nuoria toisena varapuheenjohtajana ja olen toi-

minut luottamustoimissa Järvenpään tarkastusja kaupunkikehityslautakunnissa kaksi vuotta.

Suomi tarvitsee kestävämpää taloudenpi-

toa. Valtion talous rakennetaan kestävämmäksi haittaveroin sekä kaikkia tuloluokkia koskevin verokevennyksin. Näin saadaan kannustusta kulutukseen sekä BKT vakaammalle tasolle. Suomen Pankin tuoreen talousennusteen pohjalta on hyvä keventää ansiotuloverotusta yksityisten investointien lisäämiseksi ja kulutukseen kannustamiseksi.

Nauta on saatava teuraasta karsinaan ja osaaja alanvaihdosta perintöbisnekseen. Suomen on siis tehtävä elinkeinojen toteuttamisesta kannattavaa. Potentiaali eksponentiaalisen kasvun yritysten – yksisarvisten – lähettämiseen maailmalle löytyy, ja siksi turhat yritystuet on korvattava kohdennetuimmilla veronkevennyksillä. Näin vältetään myös suurimittaiset lomautukset.

Tällä hetkellä yrittäjien saama tuki on vaihtuvien hallituskokoonpanojen äkkipikaisten päätösten määrittelemää, ja liiketoiminnan suunnittelu pitkäjänteisesti erityisen haasteellista. Kun yrittäjän oletetaan sopeuttavan toimintansa kestämään energiakriisit, Euroopassa sodittavan sodan sekä pandemian, on vähintään kohtuullista, että toiminnan pitkäjänteistä suunnittelua helpotetaan erityisjärjestelyin. Yrittäjille suunnattavasta tuesta olisi tehtävä yli yhden hallituskausien ulottuva sopimus. Suomella on hyvät mahdollisuudet erottua Euroopassa niin korkeatasoisella liiketoiminnan kuin tieteenalojen osaamisella. Suomen rooli EU:ssa tulisikin tulevaisuudessa olla entistäkin merkittävämpi. Tarve tiiviimmälle yhteistyölle niin talouden kuin elinkeinoelämän sääntelyn alueella on korostunut energiakriisin sekä Euroopassa käytävän sodan vuoksi entisestään.

Olenkin ehdokkaana, jotta voimme päätöksen-

teostamme todeta; huomiseen, tänäänkin. Vältämme vuosien laman ja pahoinvoinnin kestävillä taloudellisilla päätöksillä, joista ei tule kuitenkaan unohtaa ennaltaehkäiseviä toimia.

EHDOLLA OULUSSA

JAMI KÄHKÖNEN

Sosionomi Suomussalmi

Olen 32-vuotias sosionimi Suomussalmelta. Olen asunut koko elämäni Kainuussa ja sen myötä Kainuun eri kunnat ovat minulle varsin tuttuja, myös työni puolesta.

Sotkamossa ollessani, josta olen myös lähtöisin, olin muutaman vuoden aikana mukana paikallisen 4H-yhdistyksen toiminnassa. Ammattikouluopintoni, merkonomin ja sosionomin koulutuksen olen suorittanut Kainuun ammattioppilaitoksessa. So-

sionomin opiskelun aikana Paltamossa, olin työskentelemässä mukana maahanmuuttotyössä sekä Kainuun SOTE:n puolella, asumisyksikön toiminnassa.

Nykyisin työskentelen Suomussalmella nuorisotyössä, nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Käyn nyt työni ohessa hyvinvointikoordinaattorin YAMK-opintoja Kuopiossa, Savoniassa. Vapaaehtoistyössä olen ollut mukana sekä Sotkamon seurakunnan ja Sot-

EHDOKASESITTELYT

kamon helluntainseurakunnan piireissä kuin myös eri ruoka-apu- ja hävikkiruokapakettien jaossa.

Olen kiitollinen siitä, että edeltävät sukupolvet ovat mahdollistaneet hyvinvoinnin ja hyvän elämän edellytykset, myös täällä Kainuussa. Koen tärkeäksi, että jokaisella Kainuussa asuvalla ihmisellä, on oikeus hyvään ja turvattuun elämään niin nyt, kuin tulevaisuudessakin. Haluan olla omalta osaltani mukana toiminnassa, jossa yhdessä voisimme vaikuttaa niin meidän nykyisten polvien, kuin jälkipolvienkin hyvän elämän rakentamiseen.

EHDOLLA LAPISSA SOFIA HOKKANEN

Sosionomi, varhaiskasvatuksen opettaja

Rovaniemi

Hei! Olen 28-vuotias nuori ehdokas Rovaniemeltä. Pieneen perheeseeni kuuluu pieni Chihuahua Lulu. Kuvassa sylissäni on vanhempieni koira Nalle. Olen työskennellyt lasten ja nuorten parissa useita vuosia. Olen koulutukseltani sosionomi ja varhaiskasvatuksenopettaja. Olen toiminut Kristillisdemokraattien Rovaniemen paikallisosaston sihteerinä muutaman vuoden ajan. Harrastuksiani ovat harmonikan ja pianon soitto, laulaminen, leipominen, ruoanlaitto sekä neulominen. Pidän myös kalastamisesta ja luonnossa olemisesta. Olen tavoitteellinen ihminen. Olen sisukas, enkä anna periksi, jos näen jonkin asian tarpeelliseksi ja oikeaksi. En pelkää vastuuta tai suurta työmäärää. Yhteistyö on mielestäni tärkeää. Olin viime kuntavaaleissa mukana ehdokkaana Rovaniemellä. Näissä eduskuntavaaleissa aion panostaa vaalipaneeleihin ja käydä mahdollisuuksien mukaan erilaisissa keskustelutilaisuuksissa sekä tehdä julkaisuja somessa.

Varhaiskasvatuksen opettajista pula

Mistä saamme lisää varhaiskasvatuksen opettajia Lappiin? Koulutus tulisi saada kuntoon Lapissa. Olisiko vastaus monimuotokoulutuksessa, jotta koulutukseen olisi mahdollisimman monta väylää. Miten tulevaisuus? Tuleeko pulaa myös muista hoitajista varhaiskasvatuksessa? Lapissa tulisi olla riittävästi koulutuspaikkoja, jotta tulevaisuuden työntekijöitä olisi riittävästi. Koulutukseen panostaminen eri tavoin on tärkeää, jotta lapset saavat hyvän ja lämpimän hoidon ja henkilökuntaa on riittävästi.

Pienyrittäjien tukeminen ja yrittäjyyteen kannustaminen

Pienyrittäjien tukeminen on tärkeää. Helpotusta arkeen toisi tuki esimerkiksi yhden työntekijän palkka-apuun yrityksen alkutaipaleella. Jos yrittäjä sairastuu, olisi oltava myös tukea siihen, että yritys voisi jatkaa.

Lastensuojelun työntekijöiden tukeminen

Riittävä tukiverkko sosiaalityöntekijöille. Yhdellä sosiaalityöntekijällä ei saa olla liikaa asiakkaita. Tällöin yksilöllisyys unohtuu, eikä työntekijällä ole riittävästi aikaa tutustua ja perehtyä asiakkaaseen ja hänen tilanteeseensa.

Omaishoitajien tukeminen

Tulisi taata, että jokaiselle omaishoitajalla olisi vapaapäiviä, jotta he jaksavat paremmin hoitaa omaa rakasta läheistään. Työelämää tulisi kehittää siten, että omaa lähimmäistään voisi hoitaa kotona ilman omasta työstä luopumista.

Politiikka ja Kristillisdemokraatit ovat kulkeneet mukana elämässäni pienestä tytöstä saakka. Minulla on hyvä muistikuva siitä, kun haimme kyytiin KD Naisten kokoukseen Marja-Leena Kemppaisen. Olimme laittaneet vahingossa etupenkinlämmittimen täysille. Tuona kesäisen lämpimänä päivänä oli vielä hyvin lämmintä. Tai se kun Marja- Leena tuli meille KD Naisten kokoukseen mustissa nahkahousuissaan ja hän oli minusta niin hieno. Yhtenä muistikuvana mieleeni tulee vielä, kun haemme äidin tavalliseen tapaan KD Naisten kokouksesta toiselta

paikkakunnalta. Päivä Räsänen istui pöydän päässä kokoustilassa ja he lauloivat yhdessä kokousväen kanssa Miksi Suomi Olet Levoton?- laulua. Siitä tuli minulle hyvä mieli ja muistellessani nyt noita hetkiä, tulee väistämättä kyyneleet silmiin. Ei surusta vaan siitä ilosta, että olen pienen tytön silmin saanut nähdä politiikkaa omasta näkökulmastani.

Tähän päivään saakka olen voinut seurata äitini vieressä politiikkaa. Olinkin yllättänyt, kun paikallisosastomme ehdotti minua eduskuntavaaliehdokkaaksi. Halusin pohtia asiaa muutaman päivän. Minulla oli asiasta rauhallinen mieli ja ajatus, no miksei jos minua pyydettiin. Koin pyynnön arvostuksen osoituksena. Monesti muut ihmiset näkevät meissä enemmän kuin itse pystymme näkemään.

Eduskuntavaaliehdokkaana olo on minusta hirmuisen jännittävää ja mukavaa. Se on erilaista, mitä olen aiemmin tehnyt ja saan laittaa itseni ns. likoon. Olen iloinen, että ympärilläni on ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat minua niin omassa elämässäni kuin vaalityössä. Olen iloinen siitä, että he iloitsevat ehdokkuudestani ja haluavat olla mukana tässäkin elämäni vaiheessa. Yhdessä tekeminen on mielestäni parasta koko tässä vaalityössä.

TURVALLISET VAALIT –ONKO NIITÄ?

Äänestysaktiivisuus on viime vuosien aikana ollut laskussa ympäri Euroopan. Vain kolmessa maassa näin ei ole käynyt. Suomi, Unkari ja Puola ovat uineet vastavirtaan äänestysaktiivisuuden noustessa. Ratkaisuiksi äänestysaktiivisuuden nostamiseksi onkin aika ajoin nostettu keinoja äänestysikärajan laskemisesta sähköisen äänestyksen mahdollistamiseen. Olisiko näistä kuitenkaan apua elvyttämään demokratiaamme? Demokratia-akatemiassa oikeusministeriön

vaaliasiantuntija Niklas Wilhelmsson antoi oman katsauksensa tähän mielenkiintoiseen aihepiiriin.

Uusina haasteina äänestysaktiivisuudelle ovat nousseet keskustelun kärjistyminen, kyberuhat, disinformaatio sekä poliitikkojen ja virkamiesten maalittaminen. Kaiken tämän päälle kansalaisyhteiskunta kohtaa myös taloudellista epävarmuutta.

RIKU AUERMA

EHDOKASESITTELYT

Demokratian haasteena on Euroopassa ollut äänestysaktiivisuuden laskeminen ja osallistumisen eriarvoistuminen. Poliittinen vastakkainasettelu on lisääntynyt ja väestöryhmien välillä on eroja yhteiskuntaa kohtaan koetussa luottamuksessa. Itä-Helsingissä äänestysprosentit voivat olla 20 %, kun Kauniaisissa päästään yli 80 %:n. Suomessakin äänestysaktiivisuus on laskenut 90-luvulta, jolloin kuuluimme Euroopan ylimpään kolmannekseen verrattuna nykytilanteeseen, jossa olemme osa alinta kolmannesta.

Muutoksia siis tarvittaisiin. Wilhelmssonin mukaan tällaisia voisivat olla esimerkiksi vaalien yhdistäminen, joka säästäisi puolueiden resursseja ja poistaisi tarpeen alituiselle kampanjoinnille. Samalla myös valitettavasti vaaliristeilyjen määrä vähenisi.

Äänestysaktiivisuus vaaleissa muistuttaa Wilhelmssonin mukaan käännettyä u-kirjainta, jossa vähiten äänestävät nuoret ja vanhukset, ja kaikkein eniten keski-ikäiset. Nuorten äänestysmäärän pienuuden syynä Wilhemsson mainitsi muuttamisen uudelle paikkakunnalle, elämäntilanteen vakiintumattomuuden sekä omaisuuden vähäisen määrän tässä ikävaiheessa.

Euroopassa on tällä hetkellä suurin sota sitten

1940-luvun ja Euroopan demokratiat kohtaavat lisääntynyttä häirintää Venäjältä. Vaaleihin kohdistuvia kybyerhyökkäyksiä ei enää harjoitella, vaan ne ovat totisinta totta. Puolustautumisen onnistuessa suuri yleisö ei vaan huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Osa vaalien häirintää on myös yhteiskuntarauhan horjuttaminen ja epäluulon kylväminen. Suomessa uhkiin varaudutaan kehittämällä vaalitietojärjestelmästä entistä parempaa ja turvallisempaa.

Sähköiseen äänestämiseen Wilhelmsson suhtautui kriittisesti. Sähköistä äänestämistä käyttävissä naapurimaissa äänestysaktiivisuus ei kuitenkaan ole juurikaan lisääntynyt. Wilhemsson totesi esityksessään nykyisen paperiäänestämisen olevan loppupeleissä täysin immuuni kyberuhille. Vaalit voidaan järjestää täysin manuaalisesti käsinlaskentana, jolloin ainoastaan tuloksen saamisessa kestäisi hieman pidempään. Vaaliuurnan tyhjyys ennen äänestämistä on helppo ymmärtää, mutta bittimaailman ihmeellisyyksistä eivät ole perillä kuin alan viisaimmat asiantuntijat.

Joskus vanhat yksinkertaiset keinot voittavat näennäisesti hienommat, uudet järjestelmät. Muutoksien tekeminen ei olekaan aina välttämättä oikotie onnelaan.

Kuvassa KD Nuorten delegaatio (vas. Riku Auerma, Nea Asula, Verneri Virtanen ja Eemil Silventoinen) Demokratia-akatemiassa. Kuva: Shilan Moulani.

TYÖPERÄINEN VAI JÄRKIPERÄINEN MAAHANMUUTTO? VERNERI VIRTANEN

Työperäinen maahanmuutto on ollut eduskuntavaalikeväänä kuuma keskustelunaihe. Kuten lähes kaikkea muutakin julkista keskustelua, sitä värittää ideologiset lasit ja melkoinen realismivaje. Asiassa jää vaille huomiota muutamia tärkeitä osia ilmiön luonteesta.

Ensimmäiseksi voidaan todeta suurta työperäisen maahanmuuton lisäystä ajavien tahojen yksinkertaistavan asian äärimmilleen. Puhutaan ihmisistä lukuina eikä olla valmiita hyväksymään ihmisillä olevan omaa kulttuuria, arvoja ja elämäntapaa. Tämä kaikki on merkityksellistä silloin kun heidän on tarkoitus osallistua, ottaa kantaa ja elää osana yhteiskuntaa.

Optimismi näkyy ajattelussa, että suurin osa työperäisistä maahanmuuttajista tulisivat olemaan EU:n sisältä, pääosin maista, joissa kulttuuri ja instituutiot ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa, koska kilpailu tekijöistä EU:n sisällä on varsin kovaa, ja on myös todettava, ettei edes eurooppalainen ihminen aina kykene integroi-

tumaan rakentavasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka maahanmuuttaja on työperäinen, ei voida ajatella, etteikö hän perheineen haluaisi ja voisi vaikuttaa maahan, johon hän muuttaa.

Toiseksi voidaan miettiä aiempaa sivuten, mistä Suo-

messa todella on pula. Jos ajatellaan puhtaasti asiaa lukuina ja työnantajan perspektiivistä, ei työperäisessä maahanmuutossa ole juuri ongelmia. Maassa on vapaana X määrä työpaikkoja, joten tuodaan ulkomailta X määrä ihmisiä tekemään näitä töitä. Tässä ei teorian tasolla ole ongelmaa, ja jossain tilanteissa se saattaa jopa toimia. Yksinkertaistettu ilmiö maalataan kuitenkin pelastajaksi huoltosuhteelle, kansantaloudelle ja koko väestön olemassaololle.

Tosiasiassa yhteiskunnan kannalta on muita merkittäviä tekijöitä, jotka asiaan vaikuttavat. Pelkkien lukujen lisäksi halutaan kansalaisia, eli ihmisiä jotka ovat sitoutuneet yhteiskuntaan, ottavat osaa myös muihin instituutioihin kuin vain työmarkkinoihin, noudattavat yhteisiä sääntöjä ja normistoa sekä tuntevat ne omakseen ja kokevat Suomen tulevaisuuden olevan myös heidän tulevaisuutensa. Tosiasiallisesti esimerkiksi Ruotsissa on nähty, että noin puolet työperäisesti maahan muuttaneista palaa kotimaahansa jo kolmen vuoden jälkeen. Kotimaassa maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on ollut merkittävästi keskivertoa matalammalla (esim. kuntavaalit 2017, 23,9 % vs. 57,5 %), ja monet ulkomaiset väestöryhmät ovat rikostilastoissa yliedustettuina (esim. osuus raiskauksista 36 %, verorikoksista 22,6 %, pahoinpitelyistä 15,2 %).

Tämä kaikki kertoo siitä, että monet maahanmuuttajat eivät tunne sidettä suomalaiseen yhteiskuntaan, instituutioihin tai kulttuuriin. Integraation sijaan yhteiskunta jakautuu eri lokeroihin, joiden väliset erot johtavat konflikteihin, kun ihmiset haluavat muuttaa

ympäristöään itsensä näköiseksi.

Kolmanneksi voidaan miettiä, onko massiivinen työperäinen maahanmuutto tarpeellista. Nykyistä keskustelua hallitsee ajatus siitä, että se on elinehto ja välttämättömyys Suomelle. Käytännössä tahot, jotka tätä viestiä välittävät, ovat ihmisiä ja organisaatioita, joiden etua on ajaa matalapalkkaisen väestön kasvamista. Tämän vuoksi paheksutaan tulorajojen pitämistä korkeammalla, joka kielii siitä, että työvoimapula on lähinnä palkanmaksuhalujen puutetta. Suuryritysten matalapalkkauksen subventointi ei ole veronmaksajan tehtävä, eikä yritys, joka on kyvytön maksamaan inhimillistä palkkatasoa, ole todellisuudessa kannattava.

Yksityisen sektorin lisäksi hoiva-alan työvoimapula on maalattu ongelmaksi, joka voidaan ratkaista vain työperäisellä maahanmuutolla. Mainittakoon että sekä Ruotsi että Japani, kaksi maata joiden maahanmuuttopolitiikka on hyvin erilaista, painivat saman ongelman kanssa. WHO on julkaissut vastikään raportin ”Health and care workforce in Europe”, jossa se esittää kymmenen keinoa terveys- ja hoitoalan työvoiman vahvistamiseksi. Yksikään näistä ei ole työperäinen maahanmuutto, vaan raportti kehottaa priorisoimaan koulutusta tärkeille aloille, parantamaan alan työoloja, hyödyntämään uutta teknologiaa työssä ja parantamaan olemassa olevan työvoiman työkykyä. Eräs mielenkiintoinen aspekti on terveys- ja sosiaalipalveluiden sukupuolijakauma, ala on 85 % naisvaltainen. Onko tosiaan niin, että maailman toisella puolella asuvat naiset on helpompi saada innostumaan hoivatyöstä, kuin suomalaiset miehet?

Työperäinen maahanmuutto ei ole taikakeino, jolla kaikki kestävyysongelmat ratkeaisivat, vaan se on lyhytnäköinen ja yltiöoptimistinen kikkaskonsti välttää todellisista ongelmista keskustelemista ja niiden korjaamista. Maahanmuuttajat eivät ole taloudellisia lukuja tai ekonomisen teorian kuriositeetteja, vaan lihaa ja verta olevia ihmisiä, joilla on oma tahto, omat arvot ja oma maailmankuva.

Suomi tarvitsee sosiaalisen, kulttuurillisen ja poliittisen suunnanmuutoksen kohti kestävämpää väestörakennetta, ja tämä tulee tapahtua suomalaisten itsensä toimesta. Se on tehtävä tietäen ensiaskelten olevan raskaita. On järjetöntä laskea kotimaamme tulevaisuus muiden harteille.

RIKU AUERMA

LIIKENNEPOLITIIKAN UUSI SUUNTA

Liikkuminen on suuressa muutoksessa sähköautovallankumouksen, etätöiden ja digitaalisten liikkumispalveluiden yleistymisen myötä. Kaukana ovat ajat, jolloin työt oli pakko tehdä fyysisesti samassa paikassa, samaan aikaan ja töihin oli mentävä samassa ruuhkassa muiden kanssa. Toki osalla aloista näin on vieläkin, mutta korona-aikana opimme elämään myös toisenlaisin pelisäännöin.

Suomessa suurten kaupunkien välimatkat ovat keskimäärin 150 kilometrin luokkaa ja harvaan asutuilla alueilla kuntien välissä saattaa olla maratonin verran erämaata. Suomalaisessa korpimaassa autoilu on suurelle osalle ainoa mahdollinen tapa liikkua. Linja-autoliikenteen viime vuosina heikentynyt vuorotarjonta on poistanut loputkin mahdollisuudet elää maaseudulla ilman autoa.

KD Nuoret haluaa lisätä joukkoliikenteen tukia maakuntien keskuskaupunkien

välisissä vuoroissa. Isoimpien kaupunkien välillä pitää olla kahta vuoroa enemmän tarjontaa vuorokauden aikana. Markkinaehtoisesti tämän toteutuminen ei ole todennäköistä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää julkisen liikenteen rahoittaminen. Myös kaupungeissa julkisen liikenteen järjestämiseen liittyy haasteita, jotka pitää ratkaista rahoitusta lisäämällä.

Linja-autoliikenteen lisäksi myös nopeita lähijunayhteyksiä tulee kehittää ja niiden määrää lisätä. Pääkaupunkiseudun ja Tampereen lisäksi potentiaalisia paikkoja lähijunille ovat suurten kaupunkien yhtenäiset työssäkäyntialueet, joita Suomessa on esimerkiksi Varsinais-Suomessa Turun ympäristössä.

Kaupunkiseuduilla liikkumista polkupyörän avulla pitää edistää nostamalla työmatkapyöräilyn kilometrikorvauksia nykyisestä esimerkiksi 25 snt /km. Pyöräilyn edistäminen on tärkeää sen tuottaessa pitkällä tähtäimellä hyötyjä ihmisten parantuneena terveytenä, jolloin terveydenhuollon kuormitus vähenee.

Suomessa henkilöautojen keskimääräinen romutusikä on 22 vuotta eivätkä uusien autojen myyntimäärät riitä nuorentamaan autojen keskimääräistä ikää. Suomella on tulevina vuosina vanhuspommin lisäksi myös autovanhuspommi. Uusien autojen hankkimista tukemalla voidaan vähentää onnettomuuksissa vammautuvien määrää sekä laskea päästöjä. Sähköautojen lisäksi on huomioitava, että myös uudet polttomoottoriautot ovat vanhempia suku polviaan niukkaruokaisempia.

Suomalainen teollisuus pystyy hyödyntämään kuljetuksissaan vain rajallisesti rautatiekuljetuksia. Nykyisen tieverkoston liikennöitävyydestä onkin pidettävä huolta. Rajallisia rahallisia resursseja on pystyttävä käyttämään entistä paremmin. Tämä ei onnistu ilman infraan tehtävää tutkimusta, joka mahdollistaa kustannustehokkaampien ja aiempaa ympäristöystävällisempien ratkaisujen käyttämisen.

Päätöksiä tehtäessä on hyödynnettävä kaikkia mahdollisia keinoja. Ratkaisuissa on huomioitava Suomen alueelliset erityispiirteet. KD Nuoret haluaa tukea siirtymää nykyisistä fossiilisista vaihtoehdoista kohti vähäpäästöistä tulevaisuutta.

VAMMAISET JA KROONISESTI SAIRAAT TARVITSEVAT

TURVAKSEEN TOIMIVAT

SOSIAALIHUOLLON

TUKITOIMET

HENNA NIEMINEN

Kirjoittaja on lastensuojelussa työskentelevä sosiaalityöntekijä VTM, KM, joka teki Pro gradu-tutkielmansa v. 2022 aiheesta ”Kroonisesta kivusta kärsivien vanhempien kokemuksia sosiaalityön vastaavuudesta heidän tuen tarpeeseensa”.

Nykyistä vammaispalvelulainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Uuden vammaispalvelulain oli tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023, mutta laki on edelleen käsittelyssä eduskunnalla. Uuden lain tarkoituksena olisi korvata kokonaan laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987).

Uusi vammaispalvelulaki sisältäisi säännökset vammaisille henkilöille järjestettävistä sosiaalihuollon palveluista. Tarkoituksena on, että hyvinvointialueen tulisi järjestää vammaiselle laissa tarkoitettuja erityispalveluita, jos vammainen henkilö ei saisi palveluita yksilöllisen tarpeensa mukaisesti muun lain nojalla. Laki siis täydentää yleislakina sovellettavaa sosiaalihuoltolakia, kuten nykyisenkin lainsäädännön mukaan. Hallituksen esityksen mukaan (HE 191/2022) lain tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta. Esityksen mukaan erityispalveluiden järjestämisen kriteerinä on vamman tai sairauden aiheuttama pitkäaikainen tai pysyvä toimintarajoite, josta seuraa avun ja tuen tarve. Diagnoosi tai sen puute ei siis saisi määritellä palveluiden saatavuutta.

Hallituksen esityksessä uusi laki näyttäytyy paljon lupaavana. Nähtäväksi kuitenkin jää, millaiset sanamuodot lopulliseen lakiin muodostuvat. Sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä on erityinen merkitys sillä, että laki on viranomaisten yksiselitteisesti tulkittavissa. Sosiaalihuoltoa ohjaavina katutason byrokraatteina toimivat sosiaalityöntekijät, joiden kautta hyvinvointivaltion politiikka toteutuu (Michael Lipsky 1980). Sosiaalityöntekijän työ ja päätökset perustuvat lainsäädäntöön, jolloin lain yksiselitteinen tulkittavuus on oleellista asiakkaiden alueellisen yhdenvertaisuuden takaamiseksi.

Voimassa olevassa vammaispalvelulainsäädännössä osa pykälistä ei ole tulkittavissa riittävän selkeästi, jotta alueellinen tasa-arvo palveluiden saatavuudessa voisi toteutua. Erityisen tulkinnanvaraisena nykyisessä laissa (laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987) näyttäytyy termi vaikeavammainen (8 c §). Vaikeavammaisuus

on nykyisen lain kriteeri sille, että henkilö voi saada henkilökohtaista apua arjessa selviytymisensä tueksi kotiin hyvinvointialueensa vammaispalveluiden sosiaalityöntekijän myöntämänä. Lain mukaan vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toimista, työstä ja opiskelusta, harrastuksista, yhteiskunnallisesta osallistumisesta tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisestä. Uudessa laissa ei ole tarkoituksena puhua enää ollenkaan vaikeavammaisuudesta, mikä on hyvä asia termin monitulkintaisuuden vuoksi. Tällaisen termin käyttö johtaa helposti tiettyjen ihmisryhmien palveluista sivuun jäämiseen. Esimerkiksi vaikeasta kroonisesta kivusta kärsivän henkilön toimintakyky voi olla hyvinkin matala, vaikkei henkilöllä olisikaan ollenkaan diagnoosia tai diagnoosi olisi ns. hyvälaatuinen. Toivonkin siis, että uuden lain myötä asiakkaan toimintakyky olisi tosiasiallisesti se peruste, millä palveluita myönnetään.

Lisäksi olisi toivottavaa, että uudessa laissa myös määriteltäisiin tarkasti, mikä on välttämätöntä ja toistuvaa tuen tarvetta sekä mitä ovat nämä päivittäiset toimet, joihin apua voi saada. Tällä hetkellä tilanne on se, että eri alueilla toimivat sosiaalityöntekijät tulkitsevat lakia eri tavoin, joka johtaa alueelliseen epätasa-arvoon asiakkaiden kesken. Lain selkeät sanamuodot ja määritelmät helpottavat myös sosiaalityöntekijän työtä.

Toinen oleellinen epäkohta, joka tulisi huomioida lainsäädäntöä uudistettaessa on, ettei sosiaalihuollon palveluvalikoimassa ole aina olemassa riittävästi kohdennettuja palveluita kroonisesti sairaille ja vammaisille henkilöille. Toisin sanoen, saatavilla olevat palvelut eivät aina vastaa yksilöllistä tuen tarvetta. Sosiaalityön Pro gradu- tutkielmassa (Nieminen 2022) selvisi, ettei kroonisesta kivusta kärsivät alaikäisten lasten vanhemmat kokeneet saavansa tarpeeksi tukea päivittäiseen arkeensa. Tukitoimia saatiin joko liian vähän tai tukitoimi oli vääränlainen. Erityisesti toivottiin siivousapua kotiin, mutta palvelun saaminen oli epätasa-arvoista, riippuen asiakkaan asuinkunnasta. Oikeus konkreettiseen kotiapuun pitkäaikaissairauksista kärsiville henkilöille tulisi taata uudessa laissa sub-

jektiivisena oikeutena, jotta alueellinen tasa-arvo saataisiin toteutumaan.

Tutkimuksen haastateltavat toivoivat myös, että kroonisesti sairaan, liian vähän tukitoimia saavan vanhemman lapsena kasvaminen ymmärrettäisiin olevan lapsen kehitystä ja hyvinvointia vaarantava tekijä. Vanhemman fyysisen sairauden on todennettu lisäävän lapsen riskiä mielenterveyden ongelmiin suomalaisessa väitöskirjassa (Kinnunen 2021). Vastaavanlaisia tuloksia on saatu kansainvälisissä tutkimuksissa. Olisikin tärkeää, että kroonisesti sairaiden ja vammaisten tuen tarpeisiin vastattaisiin yksilöllisesti sekä heidän oman yhdenvertaisuutensa vuoksi että heidän mahdollisia lapsiaan ja näiden hyvinvointia silmällä pitäen.

Pro gradu tutkielmassa (Nieminen 2022) kroonisesta kivusta kärsivät vanhemmat eivät kokeneet perhepalveluiden ja vammaispalveluiden sosiaalityöntekijöiden ymmärtävän vanhemman sairauden vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Näin ollen perheet jäivät usein ilman kaipaamaansa tukitoimea ja vanhemmat kokivat lapsensa kärsineen tilanneesta kovastikin. Oikeanlaisen ja riittävän avun saaminen on kirjattuna sosiaalihuoltolakiin (4§). Sosiaalihuollon toiminnassa ja päätöksissä tulisi myös ottaa ensisijaisesti aina huomioon lapsen etu (5§), joka tarkoittaa mm. tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisen huomioimista. Näiden lakien sosiaalihuoltoamme hallitessa on hyvin huolestuttavaa,

että vammaiset ja kroonisesti sairaat kokevat maassamme yhä jäävän ilman riittävää apua arkeensa.

Avun saamisen vaikeudet johtuvat sekä yksilöllisistä että rakenteellisista syistä. Ainakaan Turun yliopiston sosiaalityön pääaineopinnoissa ei ole tällä hetkellä ainuttakaan pakollista vammaissosiaalityötä koskevaa kurssia. Näin ollen kentälle voi todella valmistua sosiaalityöntekijöitä, joilla ei ole edes perusosaamista vammaisuuteen ja kroonisiin sairauksiin liittyen. Todellisuudessa näihin ryhmiin kuuluvia asiakkaita esiintyy kuitenkin jokaisessa sosiaalityön yksikössä, joten osaamista todella tarvitaan. Substanssiosaamisen puutteen lisäksi avun saamista rajoittavat jo aiemmin mainitut liian monitulkintaiset lakimuodot sekä resurssien puute. Työntekijällä ei joko ole aikaa perehtyä tarpeeksi asiakkaan tilanteeseen tai organisaatiossa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi taloudellisia resursseja järjestää tukitoimea, vaikka laki niin periaatteessa edellyttäisikin. Näissä tilanteissa vika ei ole sosiaalityöntekijässä vaan järjestelmässä, joka ei salli ammattilaista tekemään työtään niin hyvin kuin tämä haluaisi.

Uuden vammaispalvelulain voidaan ajatella olevan ydinasemassa siinä, kuinka yhteiskunta jatkossa pitää huoltaa vammaisistaan, sairaistaan sekä heidän jälkipolvistaan. Tämän lisäksi oleellista on, että sosiaalityöntekijöille on todellisesti mahdollisuus tehdä työnsä riittävän hyvin. Tähän tarvitaan riittävää koulutusta sekä tarpeeksi taloudellisia resursseja.

ELOKUVIEN

IKÄRAJAKÄYTÄNTÖ SYYNIIN

INNA NILSSON

Kuulun ihmisiin, jotka toisinaan rentoutuvat syventymällä todellisuudesta toisiin ulottuvuuksiin vaikuttavan valkokankaan kautta. Toisin sanoen käyn joskus elokuvissa.

Viimeisin kokemus herätti kuitenkin huoleni. Kävimme ystäväni kanssa katsomassa palkitun eteläkorealaisen elokuvan Decision to Leave (2022). Perusidea rakentuu murhamysteerin ympärille, jossa rikosetsivä ja epäilty rakastuvat. Juoni ei kuulosta kummoiselta, mutta sisältö onnistui silti järkyttämään, sillä oletin sen olevan 12-vuotiaille soveliasta. Elokuvassa oli voimakasta väkivaltaa ja kosolti verta, ruhjottuja, verisiä ja mädäntyneitä ruumiita, päihteitä ja lääkkeiden väärinkäyttöä, selkeä seksikohtaus, pettämisen ihannointia parisuhteessa. Kaikki huipentui elokuvan lopun itsemurhaan. Elokuvasta ei puuttunut yhtäkään lasten ja nuorten kehitykselle haitallista elementtiä.

Elokuvien ikärajat eivät Suomessa ole suosituksia, vaan lakiin perustuvia rajoitteita, joiden tehtävä on suojella lasten ja nuorten kehitystä sekä hyvinvointia. Suomessa elokuvateatterit eivät määrittele ikärajoja, vaan ne luokittelee Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) virkamies tai kuvaohjelmaluokittelija. KAVI:n sivuilta löytyy selkeät perusteet elokuvien ikärajojen luokitteluun. Osa kriteereistä on kuitenkin liian tulkinnanvaraisia, etenkin ahdistusta aiheuttavan sisällön osalta.

Tämä elokuva ei ollut ensimmäinen, jossa sisältö ei vastaa ikärajaluokitusta. KAVI ohjeistaa sivuillaan antamaan palautetta, jos elokuvan ikäraja ei tunnu vastaavan sisältöä. Ongelma on kuitenkin se, että väärin luokitellusta elokuvasta annetun palautteen käsittelyssä kestää, ja tuona aikana moni nuori ehtii

altistumaan haitalliselle sisällölle. Esimerkiksi alun elokuva oli K12-luokiteltu, jolloin näytökseen voi lain puitteissa eksyä jopa 9-vuotias lapsi elokuvan sisältöön perehtymättömän aikuisen seurassa.

On inhimillistä tehdä virhearvioita, mutta meillä ei ole varaa esimerkkinä käyttämäni elokuvan kaltaisiin räikeisiin virheisiin. Elämme keskellä mielenterveyskriisiä, jossa palvelut ovat saavuttamattomissa ja jonot loputtomat. Elokuvien sisällöllä on vaikutusta lasten ja nuorten kehitykseen, pahimmillaan jopa mielenterveyteen. Ikärajoille on syynsä.

Mikä takaisi nopeamman reagoinnin tilanteeseen?

Voisiko elokuvateattereille antaa valtuutuksen ikärajan hetkellisestä nostamisesta, jos ne saisivat siitä palautetta tai huomaisivat ikärajoitusta koskevan virhearvion itse? Silloin KAVI:n päätöstä ei tarvitsisi odotella, vaan ongelma korjautuisi välittömästi. Tai voisiko KAVI:lle annetusta palautteesta tulla välitön informaatio myös elokuvateattereille? Tällöin teatterit voisivat esimerkiksi päivittää nettisivuilleen elokuvan yhteyteen jonkin symbolin, joka kertoisi ikärajan olevan viranomaisten uudelleenarvioinnissa.

Ikärajoihin takertuminen saattaa tuntua turhalta, mutta itse koen tärkeäksi kasvurauhan takaamisen lapsille ja nuorille. Tätä edesauttaa rajojen asettaminen. Meidän kaikkien tehtävä on pitää huolta lapsista ja nuorista. Pienillä askeleilla voimme saavuttaa parhaiten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaamisen tulevaisuuden toivoille.