Issuu

ARVOSANA Kristillisdemokraattisten Nuorten äänenkannattaja 2/21

PÄÄKIRJOITUS

UUDEN ÄÄRELLÄ TOMMI TERÄ Hieman kliseinen otsikko, eikö? Samalla tämä kuitenkin summaa tämän hetkistä tilannettamme monella tapaa enemmän kuin hyvin. Olemmehan joutuneet jo puolentoista vuoden ajan seuraamaan maailmanlaajuisen pandemian leviämistä, sitä vastaan rajoittein taistelemista, uhan poistamiseksi luotujen rokotteiden kehitystä ja viimein pandemian kriittisimmän vaiheen jälkeiseen aikaan siirtymistä. Vaikuttaa siltä, että olemme päässeet pahimman yli. KD Nuorissa se tarkoittaa muun muassa sitä, että KD Nuorten tuleva vuosikokous järjestetään lähitoteutuksena Kouvolassa! Löydät tästä lehdestä virallisen kutsun 20.-21.11. vietettävään vuosikokoukseen. Nähdään Kouvolassa! Vi ses i Kouvola! Olemme lisäksi seuranneet lähes henkeä pidätellen Yhdysvaltojen vetäytymistä Afganistanista 20 vuoden sodankäynnin jälkeen. Yhdysvaltain historian pisimmän sodan päättyminen ja joukkojen palaaminen ei toki itsessään ole harmillista, mutta siitä seuranneen Talebanin valtaannousun myötä tilanne Afganistanissa on monin tavoin kestämätön ja traaginen. Lue lehdestä, miten nykyhetkeen on päädytty, miltä vuoristoisen maan tulevaisuus näyttää ja onko EU pesemässä käsiään Afganistanin kriisin suhteen. Kotimaan politiikkaan uuden mausteen tuo sosiaalija terveydenhuollon uudistus, joka vaikuttaa läpimenostaan huolimatta moninpaikoin ongelmalliselta. Sote-uudistuksen myötä saamme myös

uudet vaalit, kun tammikuiset aluevaalit lähestyvät vääjäämättömästi. Ami Rinta-Valkama pohtii lisäksi, onko istuvien kansanedustajien ehdokkuus aluevaaleissa viisasta. Riittääkö jo valmiiksi kiireisten poliitikkojen aika todella myös aluevaltuustoon? Puheenjohtajamme Annika Lyytikäinen sukeltaa kattavassa artikkelissaan suoraan syvään päähän pohtiessaan sitä, mitä kristillisdemokratia todella on. KD Svenskan puheenjohtaja Leo Byskata taas esittää syväluotaavan ja perusteellisen tasaveromallin, joka herättää varmasti ajatuksia ja keskustelua. Uutta makua KD-puolueen riveistä lehteemme tuovat tuoreet varapuheenjohtajat Tiina Tuomela ja Pirkka Aalto. Tuomela kirjoittaa puhuttelevasti turhan usein vaietusta asunnottomuudesta, kun taas Aalto tarkastelee aina ajankohtaista ilmastokysymystä ja KD:n kantaa siihen. Ja niin, uuden äärellä ollaan myös KD Nuorten toimiston puolella. Kolmen vuoden ajan pääsihteerin tehtävää ansiokkaasti hoitanut Viljami Haavisto siirtyi uusien haasteiden pariin. Siirtymästä huolimatta saat lukea Haaviston loistavaa kirjallista ulosantia, sillä hän on emeritus-kolumnimme tämänkertainen kirjoittaja. Itse olen sen sijaan päässyt nyt pienen hetken sovittelemaan Haaviston jättämiä suuria saapikkaita omiin jalkoihin, sillä toimin nykyään KD Nuorten pääsihteerinä. Oletkin siis juuri lukenut allekirjoittaneen ensimmäisen pääkirjoituksen Arvosanan tuoreena päätoimittajana!

PUHEENJOHTAJALTA

ELÄMÄNI SUURIN KUNNIA ANNIKA LYYTIKÄINEN

Avatessani tyhjän tekstidokumentin tiedän olevani mahdottoman tehtävän äärellä: haluaisin tiivistää kolumnin mittaan kaikki muutokset, jotka Suomen dynaamisin nuorisojärjestö on saanut aikaan, jokaisen ahkeran ja sydämellisen ihmisen joka nuorisojärjestöstä löytyy, kaikki onnistumiseni ja epäonnistumiseni puheenjohtajana, kaiken sen, mitä nuorisojärjestö minulle merkitsee. On tullut aika viimeisen puheenjohtajakolumnini Arvosanassa, ja se on saatava kirjoitetuksi. KD Nuoret saa uuden puheenjohtajan ja järjestöjohdon marraskuisessa vuosikokouksessa.

och till för sådana som var mer insatta och aktiva än jag. Den här gången hade jag blivit uppmuntrad att söka in till förbundsstyrelsen, och invald blev jag, med lägst röstantal av alla invalda. Senast där och då började en fantastisk resa inom nationell ungdomspolitik som nu når en avgörande vändpunkt: i november väljer KD Ungas årsmöte en ny ordförande. Att leda ungdomsförbundet jag älskar ända ut i fingerspetsarna har utan tvekan varit mitt livs största ära. Nu blir det en ny ordförande och en ny styrelse som stolt får bära facklan vidare. Kanske är det du?

Rakastamani nuorisojärjestön johtaminen on liioittelematta ollut elämäni suurin kunnia. Liityin KD Nuoriin Kouvolan Vappugospelissa 15-vuotiaana palavasta halusta edistää pragmaattista ja juurensa tuntevaa oikeistopolitiikkaa (ehkä myös vähän siksi, että liittymisestä sai lahjaksi leffalipun), ja yli kymmenen vuoden aikana olen kokenut lähes kaikki KD Nuorten toiminnan tasot rivijäsenestä Agora-akatemialaiseksi, piirihallituslaisesta työryhmäläiseksi ja hallituksen jäsenestä varapuheenjohtajan kautta puheenjohtajaksi asti. Pitkän matkan sisäistää vasta, kun vuoren huipulla kurkistaa alas. Ennen pudotusta on kuitenkin syytä pysähtyä ihailemaan näköalaa.

Vaikka korona on asettanut kaudelleni kapuloita rattaisiin minkä on ehtinyt, olen saanut kokea upeita ja taatusti ainutlaatuisia hetkiä politiikan parhaalla näköalapaikalla. Ennen kaikkea olemme kuitenkin yhdessä tehneet sitä, mitä varten sydämemme sykkii maailman parantamiselle: nousseet yksin puolustamaan arvojamme silloin, kun kukaan muu ei sitä tee; tehneet vaikuttavia, yhteisiä avauksia muiden poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa ja pelottomasti toimineet emopuolueen omanatuntona yhteistä hyvää vaalien. Silloinkin, kun se on vaatinut kiukkuisten ja teräväkyntisten kissojen nostamista pöydälle. Siitä olen valtavan ylpeä ja kiitollinen teille kaikille.

Lahtis 2017 var mitt första årsmöte i KD Unga. Även om jag gått med i organisationen redan som 15-åring på Vappugospel och satt i distriktsstyrelsen i Helsingfors hade jag inte vågat ta mej till årsmötet – det var säkert fruktansvärt långtråkigt

KD Nuoret voi tarjota sinullekin ainutlaatuisia vaikuttamisen paikkoja ja elinikäisiä muistoja. Sinun täytyy vain tarttua tilaisuuteen – tulethan mukaan vuosikokoukseen Kouvolaan.

POIMINTOJA LEHDEN SIVUILTA

VÄISTYVÄN PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

KANSANEDUSTAJAT

KAIKEN KESTÄVIÄ YLI-IHMISIÄ VAI UUPUMUKSELLE ALTTIITA LUOTTAMUSHENKILÖITÄ?

AFGANISTAN IMPERIUMIEN HAUTAUSMAA

MITÄ ON KRISTILLISDEMOKRATIA?

KD:STA UUSI YMPÄRISTÖPUOLUE? PIRKKA AALTO Viime eduskuntavaalien alla kristillisdemokraatit leimattiin etenkin sosiaalisessa mediassa lähes Suomen ympäristövihamielisimmäksi puolueeksi. Joissakin arvioinneissa meidän taaksemme jäivät vain perussuomalaiset. Tämä ei kuitenkaan ole totta, sillä puolueemme ohjelmissa ympäristöasiat ovat olleet jo pitkään hyvin esillä, ja nyt valmisteilla on viimein myös erillinen ympäristöohjelma. Esimerkiksi vuonna 2017 Seinäjoen puoluekokouksessa hyväksytyssä KD:n periaateohjelmassa linjataan näin: ”Tahdomme turvata puhtaan ympäristön tuleville sukupolville. Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen estämisen, ilmastonmuutoksen ehkäisyn ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen puolesta on tehtävä kaikki mahdollinen. Luonnonvaroja säästävän tekniikan kehittämistä ja käyttöönottoa on edistettävä. Ehtyvien luonnonvarojen käytöstä on siirryttävä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön, kiertotalouteen sekä energian ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Kansalaisia ja yhteisöjä on kannustettava välttämään tarpeetonta ja tuhlailevaa kulutusta.” Samanlainen luontoa kunnioittava linja näkyy useissa muissakin puolueemme ohjelmissa, mutta perinteisissä KD:n ulostuloissa aihe on ollut harvemmin esillä. Joulukuussa 2018 Vantaalla kokoontunut puoluevaltuusto hyväksyi julkilausuman, jossa vaadittiin merkittävää lisäpanostusta kosteikkoluonnon suojeluun. Tämä oli sikäli poikkeuksellista, että puolueessamme ei ollut totuttu ottamaan näin suoraan kantaa ympäristökysymyksiin. Onneksi jatkoa on kuitenkin seurannut, hyvinä esimerkkeinä vaikkapa tämän elokuun puoluekokouksessa hyväksytyt aloitteet vihreän infrastruktuurin kehittämisestä (Vantaan osasto) ja työmatkapyöräilyn tukemisesta (KD Nuoret). Kuitenkin vain aloite maksuttomasta ehkäisystä ylitti uutiskynnyksen. KD:n politiikka on siis todellisuudessa varsin ympäristöystävällistä ja luonnonsuojelumyönteistä. Meillä on myös ollut jo pitkään näiden alojen osaajia aina puoluehallitusta myöten. Ulostulomme vaan ovat yleensä olleet muilta politiikan aloilta, mutta tähän voi toki kuka tahansa meistä toiminnallaan vaikuttaa. Esimerkiksi itse olen kuntatasolla tehnyt aloitteita niin lintutorneista kuin voimalinjoihin laitettavista lintujen törmäyksiä estävistä varoituspalloista. Kuntayhtymätasolla käsittelyssä ovat puolestaan aloittee-

ni paikallisjunaliikenteen aloittamisesta Itä-Lapissa sekä Pyhä-Luosto kansalispuiston laajentamisesta lähialueen Natura -soille. Hyvä puoli tällaisissa ympäristöystävällisissä aloitteissa on se, että niille löytyy laajaa kannatusta myös perinteisen KD-väen ulkopuolelta. Esimerkiksi monet vihreiden äänestäjät ovat olleet viime aikoina varsin ymmällään puolueensa linjan kanssa, missä perinteinen ekovihreys on jäänyt selvästi taka-alalle. KD:n olisikin nyt syytä tarjota selkeä vaihtoehto niille luontoihmisille, jotka haluavat toimia ympäristömme hyväksi ”viljellen ja varjellen”, mutta jotka arvostavat myös muita perinteisiä kristillisiä arvoja, joihin politiikkamme pohjautuu. Ympäristöasiat tuleekin nostaa huomattavasti näkyvämpään rooliin politiikassamme, sillä koko puolueemme ympäristöystävällisyys punnitaan seuraavan kerran viimeistään vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Kirjoittaja on KD:n 3. varapuheenjohtaja.

AMI RINTA-VALKAMA

KANSANEDUSTAJAT – KAIKEN KESTÄVIÄ YLI-IHMISIÄ VAI UUPUMUKSELLE ALTTIITA LUOTTAMUSHENKILÖITÄ?

Yksistä vaaleista on päästy, mutta toiset hengittävät jo niskaan. Kisaväsymys painaa edelliskevään kuntavaaliehdokkaita ja nyt pitäisi jaksaa valmistautua seuraaviin. Kun tavisehdokastakin jo valmiiksi uuvuttaa tulevien vuosien vaaliputki, herää kysymys, kuinka väsyneitä ovat kansanedustajamme, jotka pyörittävät valtakunnan politiikan lisäksi kunnallispolitiikkaa. Vieläkö palettiin mahtuu kolmas hallinnon taso? Ei mahdu. Kansanedustajalla ei ole viikossaan yhtään enempää tunteja kuin meillä muillakaan, vaikka välillä heidän tekemisensä tahti ja tehokkuus antavatkin ymmärtää muuta. Kukaan ei olekaan näitä moniosaajia kieltämässä, kun jälleen yhdet vaalit odottavat tekijöitään, äänten kerääjiä, jotka tulevat varmasti suosiollaan valituiksi aluevaltuustoihimme. Onko politiikkamme enää terveellä pohjalla, kun olemme tehneet kahdestasadasta Arkadianmäellä istuvasta ihmisestä korvaamattomia politiikassamme?

VIELÄKÖ PALETTIIN MAHTUU KOLMAS HALLINNON TASO? EI MAHDU. Ei tarvitse tietää politiikasta paljoakaan ymmärtääkseen, ettei päätöksentekijä, joka istuu eduskunnassa, kunnallisvaltuustossa ja aluevaltuustossa ehdi perehtymään kaikkiin tehtäviinsä niin laajassa mittakaavassa, mitä kansalaiset odottavat heidät tehtävään äänestäessään. Päättäjän tehtävä perustuu luottamukseen, joka murenee pala palalta, jos päätöksenteon laatu laskee kuin lehmän häntä. Aluevaalit eivät tule lisäämään demokratiaa, jos sinne valituilla edustajilla ei ole aikaa tehtävälleen. Ei ole kenenkään etu, että valta keskittyy kaikilla kolmella hallinnon tasolla samoille henkilöille, olivat he kuinka päteviä ja älykkäitä tahansa. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä todellinen vaara, sillä mitään estettä kansaedustajan ehdokkuudelle aluevaaleissa ei ole. Tilanne vaatii malttia puolueilta. Vaikka laillista estettä kansanedustajan ehdokkuudelle ei olekaan, olisi valtiomme edun mukaista, että alueilla ymmärrettäisiin sopia, etteivät jo kahdella eri päätöksenteon tasolla istuvat ihmiset pääsisi ehdokkaiksi näihin vaaleihin.

Valitettavasti en usko tämän toteutuvan. Puolueet ovat koko historiansa ajan tehneet valintoja oman kannatuksensa kasvattamisen kannalta ajatellen. Kansanedustajat keräävät tuhansia ääniä ja vetävät mukanaan valtuustoihin muita ehdokkaita. Kaikkein loogisintahan olisi, että nämä henkilöt olisivat myös aluevaaleissa auttamassa puoluettaan hyvään lopputulokseen. Oman puolueen edun etsiminen ei kuitenkaan tässä tilanteessa ole kansan etu. Kansa ansaitsee 200 kiireisen valtakunnan ja kunnan politiikka pyörittävän aluevaltuutetun tilalle 200 ihmistä, joilla on aidosti aikaa perehtyä ja keskittyä sote-politiikkaan.

KRISTILLISDEMOKRAATEILLA ON EDESSÄÄN PAHA VALINNAN PAIKKA. Kristillisdemokraateilla on edessään paha valinnan paikka. Pienen puolueen kannalta on suuri riski olla asettamatta kansanedustajia ehdolle. Tilanne vaikeutuu erityisesti, mikäli muut puolueet eivät sen suurempia tunnontuskia koe ja muut kansanedustajat voivat asettua ehdolle. Demokratiaa ajatellen olisi kuitenkin tärkeää pohtia tarkkaan, mikä on oikea tapa toimia. Haluammeko väsyttää kansanedustajamme vaatimalla heitä ehdolle? Viisi ihmistä eivät voi olla puolueelle niin korvaamattomia. Nämä viisi viisasta ja tehokasta ihmistä eivät ole yli-ihmisiä, jotka jaksavat mitä vain. Sen sijaan voisi olla aika tehdä tilaa nouseville tähdille. Puolueellamme on ennen pitkään edessään vahdinvaihto, myös eduskunnassa. On aika nostaa uusia nuorempia kasvoja KD:n luottamustehtäviin ympäri Suomen. Kansanedustajalla on oman luottamustehtävänsä ohella toinen hyvin merkittävä tehtävä: turvata puolueemme tulevaisuuden jatkumo myös silloin, kun oma eduskunta-aika on ohi. Yksi tapa on osoittaa se, että kansanedustaja ei ole korvaamaton, vaan pystyy asettumaan tukijaksi aluevaaleissa toiselle ehdokkaalle. Tämä toimii parhaimmillaan äänten testamenttina, jonka voimin uusia nimiä nousee tärkeisiin tehtäviin. Nämä uudet nimet nousevat puolueemme kannalta arvoon arvaamattomaan, sillä tulevaisuudessa heidän kansansuosionsa merkitsee KD:lle enemmän kuin siinä vaiheessa jo eläköityneiden kansanedustajiemme.

MIKAEL PLOMP

KUKA USKALTAA SYYTTÄJÄN ROOLIIN, KUN VASTASSA ON KIINA?

Vuonna 2020 syksyllä eduskunnassa havaittiin tietomurto, joka kohdistui Suomalaisiin kansanedustajiin ja heidän sähköpostitileihinsä. Kevään mittaan selvisi, että kyseisen kyberhyökkäyksen taustalla on Kiinaan linkitetty alihankkija. “Britannia syyttää Kiinan valtiota Suomen eduskuntaan vuonna 2020 tehdystä kyberhyökkäyksestä.” Näin absurdi lause aloitti Helsingin Sanomien artikkelin Suomen eduskunnan vuoden 2020 tietomurrosta. Pidän lausetta absurdina, sillä ilmeisesti Britannia on ottanut roolikseen selvittää syyllisen Suomeen kohdistuneeseen laittomaan tiedusteluun. Suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden katsauksessa ensimmäisenä syvennytään Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvaan tiedustelutoimintaan. Merkittävimpänä katsauksessa mainitaan Venäjä ja Kiina nimeltä.

Muuttunut turvallisuustilanne maailmalla vaikuttaa väistämättä myös Suomen valtion integriteettiin. Saksassa vastaava tapaus havaittiin syyskuussa ja syyttävä sormi osoittikin nopeasti kohti Venäjää. Ilmatilaloukkauksista kuulee usein ja käsittääkseni ne vähintään selvitetään Venäjän kanssa - vaikkapa sitten Saulin puhelinsoitolla. Vastaavia tapauksia varmasti pyritään ennaltaehkäisemään, mutta mikä estää Kiinaa jatkamasta toimintaansa, jos kukaan suomalainen ei uskalla ääntään korottaa? Toiveena olisi, että ulkoministeri Pekka Haavistolla tai vaikka poliisiministeri Maria Ohisalolla olisi kanttia reagoida vahvasti, jotta vastaava tiedustelu saataisiin kitkettyä. Ovatko Ähtärin pandat meille liian arvokkaita, vai onko taustalla jotain josta me tavalliset tallaajat emme tiedä?

EMERITUS ÄÄNESSÄ

HENGÄHDYSTAUKO VILJAMI HAAVISTO Yleensä tällä palstalla kirjoittavilla on nuorisojärjestön aktiivipäivistä on kulunut jo tovi jos toinenkin. On poikkeuksen aika. Jättäydyin itse pääsihteerin tehtävästä vasta noin reilut kaksi kuukautta sitten ja vietän tällä hetkellä pientä hengähdystaukoa nuorisopolitiikan tuoksinnasta. Kolme vuotta järjestön näköalapaikalla, ainoana täysipäiväisenä työntekijänä, tehtävässä, jossa parhaimmillaan ei paistatella parrasvaloissa, vaan tehdään päivästä toiseen ns. ylläpitävää työtä järjestön toimintaedellytysten ja jäsenten tyytyväisyyden eteen. Vielä kun yhtälöön lisättiin kaksi vuotta kestänyt, vasta viime elokuussa päättynyt puolueen varapuheenjohtajuus, koen, että on aikani levähtää. Varsinaisesti laakereilleni en jäänyt makaamaan, vaan siirtyminen uusiin tehtäviin, Suomen kauneimman ja menestyneimmän jääkiekkoseuran mediatuottaja/AD:ksi tapahtui heti seuraavalla viikolla pääsihteerin tehtävistä poisjäämisen jälkeen. Työ Turun Palloseurassa ja urheilumarkkinoinnin kentällä on nopeasti opettanut paljon viestinnästä ja laadukkaan sisällöntuotannon merkityksestä myytävälle tuotteelle. Puolueellekin havainnoistani mielelläni kerron, jos tällä kertaa havaintoja ei kuitattaisi saivartelulla siitä, vaikuttaako ulkoasu vaalimenestykseen. Se pienestä taustoituksesta. Viime viikkoina olemme saaneet lukea puolueen kanavista kahden ystäväni ilmoituksista liittyen heidän nykyisiin tehtäviinsä puolueessa ja nuorisojärjestössä. Ensin Annika Lyytikäinen ilmoitti, ettei hae jatkokautta KD Nuorten puheenjohtajana. Pohdinnoista päätökseen liittyen jo tiesinkin, mutta silti tiedon tultua julkiseksi, mietin kuinka suuren tekijän järjestö johdostaan menettää. Tein Annikan kanssa töitä kaksi vuotta ja yhteistyömme oli tulevaisuuttakin ajatellen opettavaa. Monet järjestön kehittämiseksi keksityt hankkeet ja ideat syntyivät yhteisen ideoiden ”pingismatsin” seurauksena. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että myös meidän nuorisojärjestömittakaavassa ”konkareiden” sivuun astuminen on tärkeää uusien kykyjen ja ideoiden nousemiseksi. Annikalle löytyy varmasti erinomainen seuraaja, niinkuin minulle löytyi muutama kuukausi sitten.

Toinen mainitsemani ilmoitus pärähti ilmoille hieman myöhemmin, kun puoluesihteeri Asmo Maanselkä ilmoitti siirtyvänsä uusiin tehtäviin yksityiselle sektorille. Asmon työ puolueen parissa on ollut korvaamatonta ja inspiroinut myös aikanaan minua tehtävissäni ja muun muassa kampanjaideoissa. Viimeisimpänä mieleen on jäänyt Asmon ja minun henkilökohtainen yhteistyö kuntavaalikampanjan ilmeen synnyttämiseksi. Uusien ihmisten nousu työ- ja vastuutehtäviin mahdollistaa kaiken inhimillisen harmituksen ohessa kuitenkin puolueessa kauan peräänkuulutetun uudistumisen. Kun vakiintuneet toimintatavat kyseenalaistetaan ja päivitetään, voi syntyä hyvin jotain uutta ja parempaa. Kirjoittaja toimi vuosina 2018-2021 KD Nuorten pääsihteerinä ja 2019-2021 puolueen 2. varapuheenjohtajana. Kuva: Joon Ingberg/HC TPS

TOMMI TERÄ

AFGANISTAN – IMPERIUMIEN HAUTAUSMAA

Afganistan on ollut jo vuosia pääosin negatiivissävytteisten uutisten kestoaihe. Erityisen polttopisteen alle maa kuitenkin päätyi kuluneen kesän lopulla, kun Yhdysvallat vetäytyi lähes kahdenkymmenen vuoden miehityksen jälkeen maasta dramaattisin ja traagisin seurauksin. Yhdysvaltojen vuonna 2001 Afganistanin hirmuvaltiaan paikalta häätämä Taleban-liike otti maan välittömästi takaisin haltuunsa amerikkalaisten vetäydyttyä.

Afganistanin väkivaltainen historia ulottuu kuitenkin paljon, paljon vuotta 2001 kauemmas. 1800-luvulla alkaneella ja noin vuosisadan kestäneellä kilvoittelun aikakaudella, jota lännessä kutsutaan nykyään Suureksi peliksi, Iso-Britannia ja Venäjä pyrkivät laajentamaan valtakuntiaan idemmäs. Erityisesti Iso-Britannia pyrki saamaan jalansijaa Afganistaniin, mutta 1830-luvun lopulta 1910-luvun loppuun kestäneen ajanjakson aikana britit joutuivat toistuvasti toteamaan afgaanien sitkeyden ja vuoristoisen Afganistanin valloittamisen vaikeuden. Puolueettomana ja sodan ulkopuolella ensimmäisessä maailmansodassa pysytelleessä Afganistanissa alkoi 1920-luvun lopulla modernisaation aika. Afganistan viettikin vuodesta 1929 aina vuoteen 1978 rauhan ja turvallisuuden aikaa. Esimerkiksi 1960- ja 1970-lukujen hippiliikkeen aikana moni länsimaalainen rentoutui rauhallisessa ja seesteisessä Afganistanissa. Kylmän sodan edetessä maailman kaksi supervaltaa, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, kuitenkin kiinnostuivat Afganistanista hyvin samalla tavalla kuin Iso-Britannia ja Venäjä olivat siitä kiinnostuneet vuosisata aiemmin. Vuoristojen maa oli jälleen maailmanvaltojen kahden kilpailevan ideologian taiston kannalta merkittävä pelinappula.

”AFGANISTAN VIETTIKIN VUODESTA 1929 AINA VUOTEEN 1978 RAUHAN JA TURVALLISUUDEN AIKAA.” Kommunismin otettua 1970-luvun lopulla valta-aseman Afganistanissa tavoitteena oli maan sekularisointi. Tämä islamin perimmäinen vastustus nosti kuitenkin konservatiiviset afgaanit ja islamistit kapinaan. Afgaani-kommunistit vastasivat tähän silmittömällä väkivallalla ja terrorilla, ja näin afgaanien viisikymmenvuotinen rauhan aika päättyi. Kapinoiden kiihtyessä neuvostojoukot hyökkäsivät maahan vuonna 1979. Neuvostoliiton ajatuksena oli tyrehdyttää kasvava afgaanikapina, vakaannuttaa kommunistinen afgaanihallitus, kouluttaa Afganistanin armeija ja lähteä. Ajallisesti tämän oletettiin vievän 12 kuukautta, mutta lopulta 9 vuoden, 25 000 menehtyneen neuvostosotilaan ja yli miljoonan menehtyneen afgaanin jälkeen Neuvostoliiton joukot, kuten britit vuosisata aiemmin, joutuivat poistumaan maasta nöyryytettyinä ja tappion nielleinä. Sota Neuvostoliittoa vastaan muutti kuitenkin Afga

nistanin suuntaa myös pidemmällä aikavälillä. Yhdysvaltojen salaisesti tukemien mujahideen-taistelijoiden sotiessa vuoristoissa neuvostojoukkoja vastaan perheiden äidit lähettivät jälkikasvunsa pois sodan jaloista. Pakopaikaksi valikoitui Afganistanin itänaapuri Pakistan. Pakistanissa valtaosa mujahideen-taistelijoiden lapsista sijoitettiin oppilaiksi madrassi-kouluihin. Nämä uskonnolliset koulut ja niiden opettajat saivat rahoituksensa ja koulutuksensa ulkomailta, usein Saudi-Arabiasta. Rialien johdosta myös koulussa opetettu islam oli Saudi-Arabiasta tuttua äärikonservatiivista ja paluuta islamin kulta-aikaan saarnaavaa islamia, jota mm. al-Qaeda edustaa. Neuvostoliittoa vastaan käydyn sodan päättyessä päättyi myös Yhdysvaltojen kiinnostus ja avustus Afganistaniin. Maassa seurasi viisi vuotta kestänyt verinen ja väkivaltainen sisällissota. Samalla neuvostosodan jaloista Pakistaniin lähetetyt pojat olivat varttuneet miehiksi ja palasivat kotimaahansa. Ääri-islamistisen madrassi-koulun käyneiden uskonnollisten opiskelijoiden (arabiaksi uskonnollinen opiskelija on taleb/talib ja sen monikko taleban/taliban) paluun myötä Taleban-liike oli syntynyt. Samalla viisivuotinen sisällissota päättyi ja Taleban otti maassa vallan. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskusta suivaantuneena Yhdysvallat suuntasi katseensa ja joukkonsa vuoristoiseen Afganistaniin. Historian todetaan usein toistavan itseään. On tämä lausahdus faktaa tai fiktiota, Yhdysvaltojen 20 vuoden invaasio Afganistaniin seurasi hyvin samanlaisia jalanjälkiä kuin britti- ja neuvostojoukkojen aiemmat yritykset. Jahdatessaan bin Ladenia Yhdysvallat syrjäytti samalla nopeasti Talebanin vallasta. Pitkässä juoksussa vuoristot koituivat kuitenkin jälleen vieraan vallan akilleen kantapääksi. Bin Laden pakeni vuoristojen kautta muille maille ja Yhdysvalloilta kesti lopulta kokonaiset 10 vuotta paikantaa hänet Pakistanista. Tätäkin suuremmaksi ongelmaksi koituivat vuoristoihin siirtyneet Taleban-taistelijat, joita vastaan eivät amerikkalaisetkaan kyenneet löytämään lopullista vastausta. Afganistanin vuoristojen vaikeudet ja afgaanien taistelutaidot ovat nyt saaneet kokea nahoissaan niin viktoriaanisen ajan brittisotilaat, 1980-luvun neuvostoarmeija kuin 2000-luvun amerikkalaisjoukotkin. Afganistania ei turhaan kutsuta imperiumien hautausmaaksi. Yhdysvaltojen 20 vuoden mittaiseksi venynyt sota Afganistanissa ja sen viimein kuluneen kesän lopulla päättänyt monin tavoin epäonnistunut vetäytyminen on jälleen yksi uusi todiste siitä.

JERE TUONONEN

VARUSMIESPALVELUS ON MONIPUOLINEN KOKEMUS Nykyajan asepalvelus mahdollistaa monia eri vaihtoehtoja tavallisten koulutushaarareittien lisäksi. Nyt voi valita monien eri vaihtoehtojen lisäksi myös erityistehtävät. Varusmiespalvelus voi olla myös paikka, jossa nuori saa kaipaamaansa tukea. Jokaiselle suorittajalleen se antaa kuitenkin jotakin erityistä.

Porin prikaatin Niinisalon varuskunnan lippukentälle oli jo hyvissä ajoin valmisteltu äänentoisto tulevaa valatilaisuutta varten ja edeltävänä päivänä valan kaava oli harjoiteltu yhdessä. Pian alkaisi koko alokaskauden merkittävin yksittäinen tilaisuus, johon osallistuisimme. Valmistautuminen oli tuottanut tulosta ja Pohjanmaan jääkäripataljoonan alle kuuluva tiedustelukomppania selvisi valasta kunniakkaasti. Valassa Porin prikaatin komentajan ohitse marssiminen Merivoimien soittokunnan tahtiin oli erityisen juhlallista. Palvelus Niinisalossa oli monella tapaa palkitsevaa, kun asustuksen ja oikeastaan kaiken piti olla täysin kunnossa. Marssit ja koulutukset olivat monella tapaa vaativia, mutta niistä suoriutuminen oli sitäkin palkitsevampi kokemus. Onnistumiset olivat kuitenkin aina yhteistyön ansiota – kaikkien kanssa toimittiin, erilaisuuksista huolimatta.

MITÄ HYÖTYÄ VARUSMIESPALVELUKSESTA VOI OLLA? Muistorikkaan ajanjakson lisäksi palvelus voi olla monella tapaa kasvattava kokemus. Suurimmat hyödyt palveluksen suorittajalle eivät tulekaan ainoastaan koulutuksissa opituista sisällöistä, vaan henkilökohtaisesta kasvusta. Monesti tämä seikka jätetään huomiotta ja keskitytään vain yhteiskunnan saamiin etuihin, kuten vahvaan reserviin ja sen yleiseen osaamiseen. Kävelinkin yhtenä päivänä Helsingissä lomapuvussani, kun vastaani tuli eräs joukko nuoria. He huutelivat minulle ja kavereilleni hieman juovuksissa ”aamuja!” palvelukseen. Tulin miettineeksi, että nämäkin nuoret ovat käyneet saman varusmiespalveluksen, jossa minä nyt olen! Käsitys palveluksesta myös potentiaalisena tuen paikkana avautui entisestään. Avaus tähän yksilötason huomioivaan suuntaan on ollut kutsuntojen laajentaminen koko ikäluokkaan, jolloin voitaisiin myös entistä paremmin kartoittaa haavoittuvassa asemassa olevia nuoria. Samalla tavalla julkisessa keskustelussa tulisi myös tunnistaa varusmiespalveluksen asema syrjäytymisen ehkäisyssä ja nuorten tukemisessa. Suurimmalla osalla varusmiespalvelusta suorittavista nuorista asiat ovat tietysti hyvin. Tässä tapauksessa palveluksesta saa irti todella paljon: sen aikana koetaan yhteishenkeä, kehitetään kommunikaatiotaitoja, muodostetaan paineensietokykyä turvallisessa ympäristössä sekä opitaan tekemään asioita huolellisesti.

Näitä hyviä asioita saadaan täysin arkisista toiminnoista – oli kyse sitten päiväpeiton taittamisesta tai tuvan täsmällisestä siivoamisesta. Varusmiespalvelus opettaa myös nöyryyttä, mitä pidän hyvänä asiana: asiat tulee tehdä, vaikka siitä ei olisikaan mitään hyötyä taikka se ei tuntuisi mukavalta. Kun mennään oikeasti epämukavuusalueelle, niin silloin todellinen kasvu tapahtuu.

PALVELUKSEN VOI SUORITTAA MYÖS ERITYISTEHTÄVISSÄ Hain alokaskauden aikana erityistehtäviin Ruotuväki-lehden toimittajaksi, sillä halusin ylläpitää ja kehittää sekä kirjoittamisen että kuvaamisen taitojani palveluksen aikana. Toimituksessa pari viikkoa juttuja tehneenä voin sanoa, että nämä kaksi tavoitetta tulevat varmasti täyttymään. Sen lisäksi on monia muita hienoja asioita, joita erityistehtävissä saa, mutta jotain jää kaipaamaankin. Varsinaisessa toimitustyössä juttuja voidaan tehdä jopa päivittäin – osa painettuun lehteen ja osa verkkoon. Molempien taustalla on kuitenkin laajaa taustojen selvittämistä, jota monesti tehdään itsenäisenä työnä, kuitenkin samassa tilassa muun toimituksen kanssa. Aina kuitenkin kolmasosa toimituksesta on lomalla, ja silloin tiivis ryhmähenki jää puuttumaan. Toisin oli alokaskauden aikana, kun kaikki asiat vaativat yhdessä ponnistelemista ja ryhmähenki muodostui nopeasti. Tein ensimmäisen juttuni painettuun lehteen eräästä väitöskirjasta ja luin sitä varten lehdistötiedotteen, itse englanninkielistä väitöskirjaa ja haastattelin sen kirjoittajaa. Jotkin aiheista vaativat hieman enemmän taustatyötä kuin toiset, mutta erityisen palkitsevaa on ollut haastattelujen tekeminen. Hienoa on myös, kun saa haastateltavilta kommentteja, kuten ”hyvä juttu”. Päivittäiset tehtävät ovatkin monipuolisia ja tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman toimitustyöhön. Varusmiespalvelus on siis huomattavasti monitahoisempi asia kuin monesti ajatellaan. Viime aikoina myös yhä useampi nainen on tullut vapaaehtoisena palvelukseen, ja useimmat heistä ovat saaneet hyviä kokemuksia. Kaksi heistä on tällä hetkellä myös Ruotuväessä. Pidänkin nykyistä järjestelmää onnistuneena. Samalla ajattelen, että asepalveluksen keskeisen tavoitteen tulisi olla yhteiskunnan palvelemisen lisäksi siinä, että tuetaan nuorta ja otetaan hänet huomioon. Tämä osittain toteutuukin tarjottavilla palveluilla, mutta entä jos se olisikin koko palveluksen yksi keskeisimmistä tavoitteista?

MITÄ KRISTILLISDEMOKRATIA ON? ANNIKA LYYTIKÄINEN

Törmään usein pinttyneisiin mielikuviin kristillisdemokraateista ja kristillisdemokraattisesta ideologiasta. Käsitykset puolueesta yksinomaan ”konservatiivikristittyjen ärhäkkänä edunvalvojana” turhauttavat silloin, kun itse nuorena, intohimoisena poliitikkona mielummin keskustelisi verotuksesta tai ulkopolitiikasta, mutta tilanteet tarjoavat joka kerta myös mahdollisuuden muuttaa ja korjata ympäristön käsityksiä kristillisdemokraattisesta aatteesta. Pyrin tässä jutussa avaamaan kristillisdemokratian perusperiaatteita ja tarjoamaan joitakin ajatuksia siitä, miksi kristillisdemokratia mielestäni on maailman paras poliittinen ideologia. Jotta voimme edistää rakastamaamme aatetta, tulee meidän itse ensin olla vakuuttuneita siitä mitä kristillisdemokratia on – kuten myös siitä, mitä se ei ole. KD Nuorten vuosikokouksessa marraskuussa päivitetään järjestön periaateohjelma. Nyt jos koskaan on siis sopiva hetki uppoutua kristillisdemokratian syövereihin. Mikäli tämänkin jutun luettuasi kaipaat lisää kaikupohjaa ideologiselle pohdinnalle, suosittelen sinua tarttumaan Esa Erävalon teokseen Yhteinen hyvä – johdatus kristillisdemokratiaan, josta omatkin ajatukseni ovat saaneet hyvän ponnahduslaudan. Ei ole liioiteltua väittää, ettei maailmansotien jälkeinen Eurooppa olisi kaltaisensa ilman kristillisdemokraattisia liikkeitä. Euroopan unionin esi-isän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustivat eurooppalaiset kristillisdemokraatit. Johtavilla eurooppalaisilla kristillisdemokraateilla oli näppinsä pelissä, kun sotilasliitto Nato perustettiin, Saksan ”talousihmeestä” on kiitelty kristillisdemokraatteja, kristillisdemokraatit ajoivat määrätietoisesti Saksojen yhdistymistä ja 2000-luvun rautarouva-titteli kuuluu yksinoikeutetusti kristillisdemokraatti Angela Merkelille.

EI OLE LIIOITELTUA VÄITTÄÄ, ETTEI MAAILMANSOTIEN JÄLKEINEN EUROOPPA OLISI KALTAISENSA ILMAN KRISTILLIS DEMOKRAATTISIA LIIKKEITÄ. Eurooppalainen kristillisdemokratia näki kuitenkin päivänvalon jo kauan ennen maailmansotia. Alkujaan kristillisdemokratia syntyi Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa tarjoten katolilaisesta yhteiskuntaopetuksesta ponnistavan vaihtoehdon työväenliikkeeseen ja porvaristoon jakautuneeseen luokkayhteiskuntaan. Näistä päivistä on säilynyt

monta kristillisdemokratian pääperiaatetta: kristillisdemokraatti ei aja tietyn eturyhmän asiaa vaan yhteistä hyvää, talousajattelumme tähtää maltillisuuteen eikä epärealistisiin utopioihin ja kaiken toiminnan tukevana selkänojana ovat juutalaiskristilliset perusarvot. 2020-luvulta käsin saattaa oikeutetusti ihmetellä, millä tavalla katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksesta alun alkaen inspiroitunut aate voi tarjota millään lailla toimivia ratkaisuja yhteiskunnan järjestämiseksi maallistuneessa, luterilaisessa Pohjolassa, jossa Lutherin regimenttioppiin pohjaten olemme jo kauan tavoitelleet politiikan ja uskonnon pitämistä visusti erillään. Haastaisin tätä ihmetystä kuitenkin kahdestakin tulokulmasta: ensinnäkin unohdamme helposti, että katolilaisen kirkon piiristä on noussut paljon muitakin, tänä päivänä länsimaalaisen sivistyksen peruspilareina pidettäviä ilmiöitä. Esimerkiksi ensimmäiset ”modernit” yliopistot perustettiin katolisen kirkon yhteyteen ja lääketiede otti suuria harppauksia katolilaisissa luostareissa toimineissa sairaaloissa – kehityskulkuja, joiden tärkeyttä kukaan ei tänäkään päivänä liene kyseenalaistamassa. Toiseksi juutalaiskristilliset perusarvot ovat niin vahva länsimaalaisuuden ja eurooppalaisuuden rakennuspalikka, että ne ovat osa ajattelumme DNA:ta tänäkin päivänä, halusimme sitä tai emme ja pidimme me itseämme kristittyinä tai emme. Tai käänteisesti: juutalaiskristilliset perusarvot kiteyttävät niin perustavanlaatuisen, inhimillisen moraalin, että valtaosa ihmisistä vakaumuksesta riippumatta pitää niitä toimivina ohjenuorina hyvälle elämälle. Herääkö epäilys? Avataan muutamia keskeisiä perusajatuksia.

IHMISKÄSITYS JA PERSONALISMI Kristillisdemokraattinen ihmiskäsitys pohjaa siihen, ettei kukaan ihminen ole täydellinen: jokainen meistä on erehtyväinen eikä ihminen aina toimi järkevästi ja hyvin, vaikka olisikin liikkeellä hyvin aikein. Kristillisdemokraatti on siksi totuusorientoitunut eli luottaa todistettuun tietoon ja tieteeseen eikä usko vallan keskittämiseen yhdelle henkilölle. Emme tavoittele utopioita, koska epätäydellinen ihminen ei pysty niitä saavuttamaan. Toisaalta anteeksianto on tärkeää juuri siksi, että erehtyväisyys on meidän kaikkien peruspiirre. Juutalaiskristillisestä ihmiskuvasta kumpuaa myös kristillisdemokraattinen vaihtoehto liberaalille individualismille ja sosialistiselle kollektivismille – personalismi. Yksittäinen ihminen ei saa nousta yhteisen

hyvän edelle, mutta ihmisarvoa ei myöskään voida ikinä redusoida koneiston osaksi. Näemme, että ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas yksilö, mutta myös tärkeä osa erilaisia yhteisöjä.

IHMISARVO Niin KD:n kuin eurooppalaisen sateenvarjopuolueen EPP:n periaateohjelma nostaa esiin ihmiselämän arvon kaikissa olemassaolon vaiheissa. Kristillisen maailmankuvan mukaan jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja mittaamattoman arvokas, mistä luonnollisesti juontuu myös kristillisdemokraattien pyrkimys taata kaikille tasa-arvoinen oikeus elämään jokaisessa elämän vaiheessa kohdusta kehtoon ja kehdosta hautaan, riippumatta iästä, kansalaisuudesta, ihonväristä, uskonnosta, sosiaaliluokasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, terveydentilasta tai mistään muusta.

YHTEINEN HYVÄ Jokainen peruskoulun uskonnontunnilla hereillä ollut oppilas tietää, että kultainen sääntö on keskeisimpiä kristillisiä arvoja. Minkä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää te heille tarkoittaa kristillisdemokratiassa kaikkien yhteisen hyvän edistämistä eturyhmäajattelun sijaan. Kristillisdemokraatti edistää niin lapsiperheiden, eläkeläisen, työläisen, yrittäjän, perussuomalaisen, suomenruotsalaisen, maahanmuuttajan, konservatiivikristityn, seksuaalivähemmistöön kuuluvan, kaupunkilaisen kuin maalla asuvankin asiaa, mutta tavoitellen kaikkien yhteistä hyvää oman viiteryhmänsä asian ajamisen sijaan. Itsestään selvältä tuntuvasta ajatuksesta monet kristillisdemokraattiset puolueet maksavat toisaalta kallista hintaa kannatuksessaan, sillä vaarana on, että harva kokee kuuluvansa puolueen ”kohderyhmättömään kohderyhmään”.

VILJELY JA VARJELU Juutalaiskristillisen maailmankuvan mukaan ihminen on vastuussa maapallon viljelystä ja varjelusta. Kuten tiedämme, ovat ihmiset kuitenkin ajautuneet kuluttamaan maan resursseja yli varojen. Se ei ole kristillisdemokraattisten ihanteiden mukaista. Meidän tulee elinaikanamme isännöidä maapalloa vastuullisesti, ja jättää se seuraaville sukupolville paremmassa kunnossa kuin missä itse sen saimme. Paitsi luontoon ja ympäristöön, voi viljelyn ja varjelun periaatetta soveltaa myös kulttuuriin ja yhteiskuntaan yleensä.

LÄHIPÄÄTÖSPERIAATE Koska ihminen on erehtyväinen, ei valtaa tule keskittää yhdelle henkilölle tai pienelle määrälle ihmisiä. Aito vaikutusvalta omaan elämään on myös edellytys kristillisdemokraattiselle vapauden ja vastuun ihanteelle. Parhaat päätökset syntyvät mahdollisimman lähellä ihmistä. Lähipäätösperiaate tarkoittaa käytännössä sitä, ettei kunnan tule päättää lapsiperheen lastenhoitojärjestelyistä, valtion nuoren opiskelupaikasta tai Euroopan unionin suomalaisista sote-palveluista. Kristillisdemokratia vaikuttaa siis olevan kokoelma yhteiskunnallisia sovellutuksia varsin yleispätevistä perusarvoista. Saattaakin herätä kysymys siitä, mitä kristillisdemokratia ei ole tai tarjoa. Ensinnäkään kristillisdemokratia ei eräiden toisten poliittisten ideologioiden tavoin pyri tarjoamaan valmiita patenttiratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Sen sijaan kristillisdemokratia tarjoaa tukevan ja, mikäli historiaan on uskominen, eurooppalaista sivistystä jo vuosisatoja menestyksekkäästi kannatelleen arvopohjan pragmaattisten ratkaisujen totuusorientoituneeseen hakemiseen. Kuten Esa Erävalo toteaa kirjassaan, kristillisdemokratia ei ole tapa vähentää, vaan lisätä ajattelua. Kristillisdemokraattinen puolue ei myöskään ole konservatiivikristittyjen jääräpäinen edunvalvoja – kristillisdemokraattihan haluaa edistää kaikkien yhteistä hyvää. Silloinkin, kun eri asiat ovat eri ihmisille hyväksi. Ennen kaikkea, kristillisdemokratia ei koskaan ole evankeliumin julistamista, lähetystyötä tai kristittyjen salamyhkäinen juoni ujuttaa uskontoa jokaiseen yhteiskunnan kolkkaan. Kristillisdemokratia heijastelee väistämättä Raamatun arvopohjaa, mutta yhteiskunnallisten kysymysten järjestäminen vastuullisella ja hyväksi havaitulla tavalla on ja tuleekin olla hyvin kaukana kristinuskon ytimestä, evankeliumista ja Jeesuksesta. Kristillisdemokratia on kokoelma hyvin perustavanlaatuisia länsimaalaisia perusarvoja, ja rohkenen väittää, että se siksi on maailman realistisin, toimivin ja pragmaattisin poliittinen ideologia, uskoi äänestäjä Jeesukseen tai ei.

OSALLISTU MIELENILMAUKSEEN: ASUNNOTTOMIEN YÖ TIINA TUOMELA

Asunnottomien yötä vietettiin eri puolilla Suomea jälleen 17.10 YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä. Tapahtuman tavoitteena on tuoda asunnottomuus keskusteluun ja vaikuttaa päättäjiin. Toki ei riitä, että asiasta keskustellaan vain kerran vuodessa. Asunnottomille se on todellisuutta joka päivä.

Asunnottomuuden poisto-ohjelmaa edelleen tarvitaan. Nuorisotakuuseen tulee lisätä asumistakuu. Vuonna 2013 voimaan tulleessa nuorisotakuussa taataan koulutus-, työpaikka tai kuntoutukselliset palvelut. On kuitenkin vaikea opiskella tai käydä töissä ilman omaa kotia.

Maassamme oli vuoden 2020 ARA tilastojen mukaan 4341 asunnotonta. Pitkäaikaisasunnottomien määrä oli kasvanut, ollen nyt 1054. Samoin nuorten alle 25-vuotiaiden osuus asunnottomista oli kasvanut, ollen nyt 20 % (854).

Tarvitaan uusia, ennakkoluulottomia tapoja tuottaa edullisia asuntoja, kuten esim. konttikodit, kimppa-asuminen, toimistojen muuntaminen asunnoiksi.

Vaikka asunnottomien kokonaismäärä on vuosien mittaan laskenut, piiloasunnottomuutta esiintyy edelleen paljon. Kaverin sohvalla yöpyjä ei aina tilastoihin rekisteröidy. Esim. Helsingissä jonottaa kaupungin vuokra-asuntoa kymmeniä tuhansia, Vantaalla tuhansia. Jonot tukiasuntoihin ovat jopa 2–3 vuoden mittaiset, lisäksi kriisimajoitusta on aivan liian vähän. Asuntoloissa, hätämajoituksessa, turvakodeissa, maahanmuuttajayksiköissä, vankiloissa, päihdehuollon laitoksissa ja psykiatrisissa sairaaloissa on ihmisiä, joilla ei kotiutuessaan ole omaa kotia. Suomessakin on katuasunnottomuutta. Joka yö pääkaupunkiseudulla on n. 100–200 henkeä, jotka yöpyvät lehtiroskiksissa, porraskäytävissä tai julkisissa käymälöissä. Usein puhutaan kohtuuhintaisista asunnoista. Erään määritelmän mukaan kohtuuhintaisuus tarkoittaa, että tuloista 25–30 % menee asumiseen. Kalliit vuokrat ovatkin merkittävä syy asunnottomuuteen. Muita taustasyitä ovat mm. yllättävä Asunnottomuus on traumaattinen kokemus. Seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn uhka on jokapäiväistä, samoin taloudellisen hyväksikäytön uhka. Kaikki asiointi, jossa tarvitaan kotiosoitetta, vaikeutuu (mm. vakuutusten saanti). työttömyys, avioerot, mielenterveys- ja päihdeongelmat. Lisäksi esim. maksuhäiriömerkinnät ja vippivelat ovat usein esteenä asunnon saamiselle. Uusina ryhminä ovat sisäilma- ja sateenkaariasunnottomat.

Syrjäytyneitä peruskoulun käyneitä nuoria on yhä enemmän. Maksamattomista vuokrista aiheutuneista maksuhäiriöistä jopa 40 % on alle 30-vuotiailla. Tarvitaan siis asumisneuvontaa ja velkaneuvontaa, myös ennaltaehkäisevästi. Lisäksi tarvitaan kansalaistaitoa oppiaineeksi yläasteille ja 2. asteen oppilaitoksiin. Kuka tahansa voi joutua kriisin kohdatessa asunnottomaksi. Tarvitsemme inhimillistä kohtaamista. Päättäjien arvoilla on erityisen suuri merkitys asunnottomuuden hoidossa. Kirjoittaja toimii Kristillisdemokraattien 2. varapuheenjohtajana

KD NUORET 50 VUOTTA JA KOHTI TULEVAA! JERE TUONONEN

Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret on juhlistanut tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa. Juhlavuoteen on kuulunut muun muassa nuorisojärjestön oman historiikin nimeltä ”Voiko lailla rakastaa?” julkaiseminen. Teos nostettiin esille monissa puheissa, kun nuorisojärjestö vietti varsinaista juhlapäiväänsä Helsingin Esplanadilla ravintola Kappelissa 7. elokuuta. Sateisessa Helsingin keskustassa kohti juhlapaikkaa suuntasi sekä KD Nuorten jäseniä että KD-puolueen edustajia. Illan juhlatilaisuutta oltiin valmisteltu kauan ennen kuin juhlavieraat saapuivat Kappelin ovista sisään. Ilta piti sisällään monia iloisia kohtaamia: jotkut saattoivat tunnistaa toisensa esimerkiksi kuntavaaleista ja pääsivät nyt vasta tapaamaan toisensa. Varsinaista ohjelmaa juonsivat Ami Rinta-Valkama ja Mikael Plomp, jotka molemmat toimivat KD Nuorten varapuheenjohtajistossa. Tilaisuuden musiikista vastasi loistokkaalla esiintymisellään violisti Lotta Marie. Hän soitti illan aikana monia juhlavieraillekin tuttuja sävelmiä. Myös illan aikana tarjoiltu illallinen jälkiruokineen sai runsaasti kiitosta. Tilaisuuden avaussanat lausui KD Nuorten puheen-

Kuvat: Jere Tuononen

johtaja Annika Lyytikäinen. Hän muistutti puheessaan, että kristillisdemokraatti ei saa olla chattibotti, joka sylkee huonoja, lyhyitä automaattivastauksia vaikeisiin kysymyksiin. -Kristillisdemokraatti miettii, tutkii näkökulmia ja perustelee: miten tämä edistää yhteistä hyvää, niidenkin, joiden kanssa olen eri mieltä? Lyytikäinen totesi ytimekkäästi puheessaan. Puolueen tervehdyksen toi kansanedustaja Peter Östman, joka muistutti yhteisten perusarvojen tärkeydestä. Hän myös totesi, että kristillisdemokraattiselle politiikalle on tulevaisuudessakin kasvavaa kysyntää – onhan hänen omassa kotikunnassaan, Luodossa, kristillisdemokraateilla yksinkertainen enemmistö. Tervehdyksensä toivat myös puoluesihteeri Asmo Maanselkä, eduskuntaryhmän tiedottaja Merja Eräpolku sekä Suomen Kristillisen Liiton Nuorten ensimmäisenä sihteerinä toiminut Leena Juvonen. Sidosryhmien terveiset kuultiin Varusmiesliitolta, Suomen ylioppilaskuntien liitolta, Suomen Lukiolaisten Liitolta, Kokoomusnuorilta sekä Keskustanuorilta.

TASAVERO - SE OIKEA MALLI

“We’ve got to be talking about taxes. That’s it, taxes, taxes, taxes. All the rest is bullshit in my opinion.” Tokaisi historioitsija Rutger Bergman Davosin maailman talousfoorumissa vuonna 2019. Videopätkä kyseisestä paneelikeskustelusta levisi kulovalkean lailla netin erinäisillä keskustelufoorumeilla ja herätti jälleen henkiin keskustelun verotuksesta.

LEO BYSKATA

Olen Bergmanin kanssa eri mieltä siitä, että globaalit haasteet ratkeaisivat sillä, että rikkaat maksaisivat tuloistaan 90 prosenttia veroa. Näen silti, että meidän tulisi puhua verotuksen tavoitteista, oikeudenmukaisuudesta ja toteutustavasta. Kaikki ymmärtävät, että kattava julkisten palveluiden verkosto ja palveluiden korkea laatu vaativat korkean verotusasteen. Tämä tosiasia on hyväksytty suomalaisella poliittisella kentällä oikealta vasemmalle. Sen sijaan meidän tulisi kuitenkin uudelleen arvioida, millä tavoin verotus jatkossa toteutetaan. Suomessa verotuksen progressio on yksi maailman kovimmista, ja mallia perustellaan tasa-arvolla ja oikeudenmukaisuudella. Kovasta työstä ja onnistumisesta rankaisevaa verotusmallia voi kuitenkin kyseenalaistaa. Pidän Suomen mallin ydinongelmana jo matalalla tulotasolla korkealle nousevaa marginaaliveroastetta. Marginaaliveroprosentti kuvaa, kuinka suuri osuus lisää tienatusta eurosta jää itselle ja kuinka suuri osuus menee veroihin. Suomessa marginaaliveroaste nousee 50 prosentin paikkeille, kun kuukausipalkka ylittää 2600 euroa. Reilulla kahdella kolmasosalla suomalaisista työssäkäyvistä marginaaliveroaste on 48 prosenttia tai enemmän.

”PIDÄN SUOMEN MALLIN YDINONGELMANA JO MATALALLA TULOTASOLLA KORKEALLA NOUSEVAA MARGINAALIVEROASTETTA.” Matalammilla tulotasoilla verotuksen marginaalivero ei ole yhtä suuri, mutta kun yhtälöön sisällytetään asumistuen ja opintotuen tulorajat, päivähoitomaksujen progressio sekä toimeentulotuki, efektiivinen marginaaliveroaste on monessa tapauksessa 70 - 90 prosentin luokkaa, eikä käytännössä koskaan alle 50 prosentin. Näin ollen tulotasosta riippumatta vähintään puolet lisäansiosta menee valtiolle. Kansantaloudellisesta näkökulmasta ongelma syntyy, kun logiikkaa sovelletaan toisin päin: jokaisesta tienaamatta jätetystä eurosta työntekijä ei menetä koko euroa vaan enintään 50 senttiä. Siirtyminen 100 prosentista 80 prosenttiseen työaikaan ei siten tarkoita tulojen laskua 20 prosentilla, vaan ainoastaan noin 10 prosentilla. Ylityö 50 prosentin ylityölisällä tarkoittaa näin ollen käytännössä pienempää nettoansiota per tehty ylityötunti kuin varsinaisella työajalla tehty työtunti. Tämä johtaa siihen, että yhä useampi siirtyy osa-aikatyöhön ja välttää ylitöitä ja vuorotöitä. Kyseinen ilmiö tulee vahvistumaan entisestään, kun jousto työmarkkinoilla lisääntyy ja kilpailu osaajista kasvaa.

Ongelma ei koske ainoastaan tulojakauman alempaa päätä, vaan koko spektriä, ja varsinkin heitä, joille marginaalivero nousee 60 prosentin tienoille, ja jolla on useammin taloudelliset edellytykset siirtyä osa-aikatyöhön. Nykyisellä mallilla matalalla tulotasolla ei kannata tehdä töitä, minkä vuoksi meillä on suuri työvoimapula palvelu- ja hoitoalalla. Keskituloisen ei myöskään kannata tehdä enempää töitä kuin mitä on välttämätöntä. Ylemmissä tulodesiileissä esimerkiksi lääkäreiden ja lakimiesten ei myöskään kannata tehdä enempää töitä kuin mitä omaa toimeentuloa varten tarvitsee.

”NYKYISELLÄ MALLILLA MATALALLA TULOTASOLLA EI KANNATA TEHDÄ TÖITÄ, MINKÄ VUOKSI MEILLÄ ON SUURI TYÖVOIMAPULA PALVELU- JA HOITOALALLA.” Nykyinen verotusmalli aiheuttaa kannustinloukkujen lisäksi esimerkiksi lääkäripalveluiden holtittomia kustannuksia sekä verokikkailua, jossa ansiotuloja muutetaan pääomatuloiksi. Tämän lisäksi nykyinen verotusmalli mahdollistaa myös alennetun pääomatuloveroprosentin hyödyntämisen, kun laskutusyrityksen tasetta kasvatetaan esimerkiksi sijoitusasunnoilla, mikä johtaa siihen, että hyvin korkeatuloisten henkilöiden veroprosentti voi olla yllättävänkin matala. Näen, että tasavero yhdistettynä perustuloon ja Viron yritysveromalliin olisi ratkaisu, jolla voitaisiin murtaa kannustinloukut koko tulospektrillä sekä saavuttaa useita muita kansantaloudellisia hyötyjä. Esittämässäni mallissa jokaisesta tienatusta eurosta maksettaisiin 35 prosenttia veroa riippumatta vuosiansioista tai siitä, onko tulo pääomatuloa vai ansiotuloa. Lisäksi kaikki täysi-ikäiset saisivat perustuloa 500 euroa kuukaudessa, joka korvaisi kaikki kolmetoista nykyistä sosiaalituen muotoa, mukaan lukien asumistuen ja opintotuen. Tällä mallilla opiskelijan ei tarvitsisi jatkuvasti seurata, kuinka paljon hän voi tienata. Tällä mallilla 2000 euroa tienaavalla jäisi enemmän käteen kuin nykyisellä mallilla, mutta hän tietäisi myös, että kun ylitöitä tarjotaan, siitä jäisi aina 65 prosenttia omaan taskuun. Tällä mallilla keskituloisella ei olisi merkittäviä taloudellisia kannustimia vähentää työaikaa, koska siitä seuraa isompi ansioiden menetys. Tällä mallilla erikoistuneella radiologilla ei olisi kannustimia laskuttaa työtään erillisen yhtiön kautta siirtääkseen ansiotulojaan pääomatuloksi, ja vähentää työmääräänsä verotuksellisista syistä, koska jokaisesta tienaamastaan eurosta hän maksaa 35 prosenttia veroa.

Saatat miettiä, eikö ehdottamallani mallilla verokertymä vähenisi. Tähän saa pikaisesti vastauksen selailemalla verokonetta, josta voi huomata, että parhaiten tienaavat harvemmin maksavat yli 35 prosenttia veroa. 100000 - 300000 euroa tienaavista yllättävän monella on vielä tuota matalampi veroprosentti. Kannustinloukkujen purun lisäksi säästöä syntyy siitä, ettei Verohallinnon tai Kelan toimintakuluja enää olisi samassa mittakaavassa. Perustulo yksinään ei kuitenkaan riitä takaamaan osatyökykyisten tai työkyvyttömien toimeentuloa ja siksi tarvitaan edelleen sosiaalitoimi, joka turvaa heille riittävän toimeentulon.

Ehdottamani malli ei ole “plug and play” -tasolla ja selvitettäviä asioita lienee huimasti. Malli on kuitenkin poliittisesti toteutettavissa ja se sisältää selkeitä elementtejä sekä Kokoomuksen että Vihreiden esittämistä veromalleista. “The solution is simple, it is taxes” sanoi myös Bergman. Vaikka edelleen olen toteutustavasta eri mieltä niin voin todeta, että väitteestä olen samaa mieltä. Suomi tarvitsee sekä vero- että sosiaaliturvauudistuksen, jotka ovat selkeitä ja ennakoitavia. Ratkaisu ei ole kovempi verotus, vaan parempi verotus.

YKSIN ILMASTONMUUTOSTA VASTAAN? NIKO KIVIMÄKI WILDERS

Viime vuosina keskustelu ilmastonmuutoksesta on kiihtynyt. Useat lähteet poliitikoista tutkijoihin ovat kertoneet, että mikäli muutosta ei tapahdu, menevät asiat todella nopeasti todella paljon huonompaan suuntaan. On siksi luontevaa, että monet ihmiset, etenkin nuoret, ovat tehneet ilmaston pelastamisesta itselleen elämäntavoitteen. Muistan kuunnelleeni erään kliinisen psykologin puhetta ilmastoideologiasta ja sen negatiivisista vaikutuksista ihmisiin. Ilmasto on niin paljon isompi asia kuin yksikään meistä, vaikka voimmekin tehdä osamme sitä suojellaksemme. Voimme kierrättää, syödä lähiruokaa, säästää sähköä ja vähentää yksityisautoilua. Ei ole kuitenkaan järkevää ottaa kollektiivista vastuuta maapallon pelastamisesta omille harteilleen, varsinkaan jos haluaa suojella omaa mielenterveyttään. Mielenterveys on ollut yksi suuri ongelma Suomessa etenkin nuorten keskuudessa ja se on ollut yleinen vaaliteema monella ehdokkaalla yli puoluerajojen. Vaikka mielenterveydestä tulee helposti mieleen sairaudet, kuten masennus, siihen liittyy myös se, mitä kokee omassa mielessään. Mielenterveysongelmia ei vähennä se, että monet yrittävät kaikin voimin korjata globaalia ongelmaa, mikä ei realistisesti ole heidän korjattavissaan. Tällaisen haasteen edessä terve motivaatio muuttuu helposti epätoivoksi. Maailman mittakaavassa Suomi voi olla edelläkävijä ilmastonsuojelussa,

mutta Suomi ei pysty yksin muuttamaan tilannetta, puhumattakaan yksittäisestä suomalaisesta. Haluan tämän vuoksi korostaa maltillisuutta, joka on varmasti kirosana monelle ilmastoaktivistille. Jos ongelma on globaali, siihen tarvitaan globaaleja ratkaisuja. Realistisin keino on kehittää uusia teknologioita tai kouluttaa itseämme, jotta voimme käydä tehokasta dialogia muiden maiden kanssa. Hiiltynyt keskustelu maapallon pelastamisesta on monesti vienyt myös huomiota pois niistä pienistä teoista, joilla on väliä. Esimerkiksi roskaamisesta ei nykyään juuri puhuta, vaikka yhteiskunta on siirtynyt yhä vihreämpään suuntaan. Suomalaisen yhteiskunnan tulisi yhä aktiivisemmin löytää ratkaisuja roskaamisen vähentämiseen, esimerkiksi koulutuksen ja kasvatuksen kautta. On käsittämätöntä, miten joku voi yhä kokea, että tahallinen roskaaminen ei ole niin iso asia. Entä miten teemme kierrättämisestä yleisempää? Ilmastoaktivismin huono puoli on siinä, että se voi helposti polarisoida keskustelua ja asettaa epämääräisiä tai liian kiisteltyjä tavoitteita. Tämän jälkeen kaikki aika ja energia kuluu riitelyyn ääripäiden välillä, eikä muutosta parempaan tapahdu. Meidän tulee jokaisen miettiä omalla kohdallamme, mitä voimme tehdä paremmin maapallon puolesta. Sen jälkeen tulevaisuus näyttääkin jo hieman valoisammalta.

TEKNOLOGIN SKA FÖRA OSS FRAMÅT ARVID KARELL

Den 9:e augusti publicerade FN:s klimatpanel IPCC en färsk rapport om läget inom klimatförändringen. Föga förvånande har det efter det varit ett hett samtalsämne och den kommer vara betydande inom opinionsbildningen och politiken i flera år framöver. Enligt rapporten kommer vi inte lyckas med att nå vårt mål att begränsa uppvärmningen med ”bara” 1.5 grader inom de kommande 20 åren. Den pratar också om vilka konsekvenser det har att inte göra någonting åt utsläppen, hur det påverkar havet, isarna, naturen och människorna. Självfallet borde man ta det på allvar, och det gör jag. Men nu då vi vet problemet så är nästa steg att anta utmaningen och börja skrida till verket med problemlösning. Och det är där fokusen ska ligga, problemlösning. Ingenting gott kommer att komma från domedagsrubriken och panikartad aktivism. Politiken kommer att spela en stor roll i hur klimatmålen ska uppnås och vi vet redan från förr att miljöpolitiken skiljer sig, ibland markant, partierna emellan. Enligt mig är det viktigaste inom miljöpolitiken att vi inte nu fokuserar på förbud och beskattning. Det är enkelt att höja bränsleskatten och kalla det för klimatåtgärd men folk måste ändå köra barnen till daghemmet, sedan till jobbet och affären efter det. Men de är tvungna att göra det med mindre i plånboken efteråt. Den riktiga räddningen finns endast inom teknologi och innovation. Det är nya idéer som har fört samhället framåt i millenier och det kommer att fort

sätta göra det bara vi tillåter det. Effektivare och grönare elproduktion, snålare elförbrukning i våra maskiner och apparater, miljövänligare tillverkningssätt, framställning av nya material, nya uppfinningar som kan ersätta gamla, förbättring av nuvarande teknologi och bättre livskvalité för befolkningen är alla resultat av forskning och innovation, både forskning/innovation som har skett men också forskning/innovation som kunde göras. Den statliga finansieringen av forskning borde höjas markant. Vi vet redan att nedskärningar i forskningen är att vänta från regeringens budget för 2023. Det är helt fel väg att gå. Om Finland i fortsättningen ska vara ett modernt land där vi hänger med i den teknologiska utvecklingen samt bidrar till utvecklingen globalt måste vi satsa på forskningen, inte skära ner, och att satsa på forskningen stärker samhället. Men man ska inte enbart klaga, man ska som sagt komma med lösningar också. Därför listar jag nedan åtgärder som kunde genomföras för att hjälpa till att nå klimatmålen och stödja forskning och innovation. Ansökningsavgiften för patent borde betalas tillbaka vid beviljat patent; Bränsleskatt, bilskatt och momsen på nya fordon borde sänkas så att bilparken kan förnyas i snabbare takt; Staten borde finansiera innovation och forskning i betydande högre grad; Det borde finnas möjlighet till skatteavdrag för företag som uppfunnit något eller gjort framsteg inom forskning med egna medel.

ANNIKA LYYTIKÄINEN

HEI, HALUAISITKO PUHUA HETKEN PAKKOTOISESTAKOTIMAISESTAKIELESTÄ?

En minäkään – denhär diskussionen blir alltid personlig och känslosam – mutta puhutaan silti! Suomessa osataan keskimäärin aivan liian huonosti ruotsia. Piste. Jag har bott flera år i vår tvåspråkiga huvudstad. Varje – enkä nyt liioittele – gång jag under den tiden vänt mig till sjuk- och hälsovården, myndigheter såsom polisen, nödcentralen, skattebyrån eller FPA i Helsingfors har jag inlett diskussionen på svenska, eftersom det känns bekvämare så, eftersom jag kan uttrycka mej mera exakt på svenska, eftersom det är min rättighet och eftersom det borde gå. Men hela två gånger har diskussionen fortsatt på svenska längre än tills kundbetjäntens första replik: ”Voidaanko puhua suomea?”. Och då har vi inte ens nämnt läget på våra svenska språköar. Näin on ihan oikeasti käynyt esimerkiksi silloin, kun selvitin opintotukioasioita Kelassa, silloin, kun 40 asteen kuumeessa ja keuhkokuumeisena hakeuduin terveyskeskukseen, silloin, kun minut kutsuttiin todistajaksi oikeuteen vakavasta liikennerikkomuksesta ja silloin, kun tilasin ambulanssia epilepsiakohtauksestaan sätkivä metromatkustaja sylissäni. I situationer där man åtminstone skulle förvänta sig få svenskspråkig service i ett tvåspråkigt land, men inte.

”SUOMESSA OSATAAN KESKIMÄÄRIN AIVAN LIIAN HUONOSTI RUOTSIA.” Minulla on onni kielitaidollisesti voida asioida kummalla tahansa kotimaisella kielellä. Meillä on kuitenkin niin suomen- kuin ruotsinkielistä väestöä, jonka kielitaidot – tai uskallus, rohkenen pikemminkin väittää – ei riitä hampurilaistilaukseen kummalla puolella tiskiä tahansa, puhumattakaan elämän suurista käännekohdista, joissa elämää ja kuolemaa käsitellään luontevimmin äidinkielellä. Meillä on äitejä, jotka eivät saa synnyttää äidinkielellään, hätäkeskuspuheluita, jotka venyvät kriittisillä hetkillä kielimuurin vuoksi ja muistisairaita vanhuksia palvelutaloissa, joille henkilökunta puhuu kieltä, jonka vähäisetkin taidot sairaus on vienyt mennessään. Vi har barn som skulle vilja gå med i ett finskt ishockeylag men inte vågar och unga som skulle vilja söka till Optima eller Hanken, men som inte vågar. Ja siinä koko haaste piileekin. Miten toisen kotimaisen käytännön kielitaitoa sitten parannettaisiin? Ei välttämättä tippaakaan tekemällä toisesta kotimaisesta taas pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa.

För att man på riktigt ska kunna få service på svenska i Finland behöver alla kunna lite bättre svenska, och framför allt behöver alla vara lite modigare att använda sin svenska. Detta gäller arbetare från närvårdare till läkare och brandman till domare – alltså betydligt fler än dem som avlägger studentexamen.

”SÅ, VARFÖR I ALL FRIDENS NAMN SKULLE VI GÅ OCH GÖRA STUDENTPROVET I ANDRA INHEMSKA SPRÅKET OBLIGATORISKT JUST NU--?” Parantaaksemme ruotsinkielistä palvelua meidän on rohkaistava ihmisiä käyttämään sitä ruotsia jonka he jo osaavat ja parannettava käytännön, eli ensisijaisesti suullista, kielitaitoa. Väitän myös, että tärkeä työkalu on asenteen muokkaaminen, joka ei ainakaan tapahdu pakottamalla porukkaa kirjalliseen kielikokeeseen siihenastisen elämän muutenkin stressaavimmassa kohdassa. Så, varför i all fridens namn skulle vi gå och göra studentprovet i andra inhemska språket obligatoriskt just nu, när vi äntligen fått antalet abiturienter som frivilligt avlägger provet att växa? När vi kanske äntligen har klarat av att vända trenden när det kommer till motivation och attityd? Varför sätter regeringen inte då motsvarande resurser på att till exempel tidigarelägga studierna i andra inhemska språket i grundskolan, att förbättra kvaliteten på undervisningen, att öka samarbetet mellan skolor över språkgränsen eller att förbättra attityden mot det andra inhemska språket i och utanför grundskolan? Miksei samoilla resursseilla mieluummin parannettaisi toisen kotimaisen opetuksen laatua, aikaistettaisi opetusta peruskoulun puolella, parannettaisi kielirajat ylittävää koulujen välistä yhteistyötä tai kehitettäisi asenneilmapiiriä toista kotimaista kieltä kohtaan peruskoulussa ja sen ulkopuolella? Tällöin saataisiin ihan oikeasti viimein koko väestö hallitsemaan toista kotimaista paremmin, käyttämään sitä rohkeammin ja ehkä viimein jopa avaamaan suunsa pietarsaarelaisessa hampurilaisravintolassa tai kajaanilaisella baaritiskillä, virheitä välttämättä ja yhteisestä kielitaidosta nauttien. På de båda inhemska språken.

TOMMI TERÄ

SOTE TULEE OLETKO VALMIS? Tulevan vuoden tammikuussa – tarkalleen 23.1.2022 – käydään historialliset aluevaalit. Vaaleissa valitaan tuleville hyvinvointialueille valtuustot hoitamaan kunnilta maakunnille siirtyvää sosiaalija terveydenhuollon palveluiden sekä pelastustoimen järjestämistä. Viimein, voisi joku sanoa. Sote-uudistusta on nimittäin valmisteltu jo reilut 15 vuotta. Sotesoppaa ovat olleet keittämässä seitsemän pääministeriä aina Matti Vanhasesta Sanna Mariniin. Koska nykyhetken ymmärtämiseksi on tärkeää tiedostaa myös taival tähän pisteeseen, on hyvä hieman perehtyä uudistuksen historiaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen aloitettiin toden teolla vuonna 2005. Uudistusta on alusta alkaen perusteltu väestörakenteen muutoksella, valtion ja kuntatalouden kestämättömyydellä ja sosiaalija terveyspalveluiden tehostamisella sekä kansalaisten terveydenhuollon eriarvoistumisen vähentämisellä. Matti Vanhasen ensimmäisen (2003-2007) hallituksen Paras-hanke pyrki mm. vähentämään kuntien lukumäärää ja ohjaamaan sote-palveluiden järjestämisen niille kunnille, joiden väkiluku on 20 000 tai enemmän. Suomen kuntien lukumäärä onkin vähentynyt vuoden 2005 jälkeen reilusta 430:stä nykyiseen 309:en. Liitoksia syntyi erityisen paljon juuri Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, mutta hurjempiakin tavoitteita on matkan varrella kuultu. Vanhasen ensimmäisen ja toisen hallituksen ajaman Paras-hankkeen keskeyttäneellä Jyrki Kataisen (2011-2014) hallituksella oli tavoitteena vähentää kuntien määrä peräti alle sadan. Se, kuten moni muukin tavoite, jäi kuitenkin saavuttamatta. Kaikkien aiempien hallitusten sote-uudistukset ovat poikkeuksetta kaatuneet perustuslakivaliokuntaan perustuslain vastaisina. Kuntaliitokset tai kuntien mää rä ei kuitenkaan ole ollut tässä syynä. Ongelmia on ensinnäkin aiheuttanut palveluiden yksityistäminen ja markkinoille vieminen. Perustuslaissa painottuu nimenomaan julkisen vallan rooli palveluiden järjestäjänä. Tästä on syntynyt todellinen akilleen kanta

ANNIKA LYYTIKÄINEN HALUAA UNR:N PRESIDENTIKSI KD Nuorten pohjoismainen kattojärjestö KDUN (Kristdemokratisk Ungdom i Norden) esittää Annika Lyytikäistä Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston (UNR) presidentiksi. Ehdokkuutta tukee myös Pohjoismaiden konservatiivinuoret (Nordisk Ungkonservativ Union, NUU). 25vuotias Lyytikäinen on tällä hetkellä UNR:n presidiumin jäsen. Nuorten pohjoismaiden neuvoston presidentti valitaan UNR:n vuosikokouksessa Kööpenhaminassa 29.–31. lokakuuta.

pää usealle sote-uudistusta yrittäneelle hallitukselle. Toiseksi valinnanvapauden vaatimus on aiheuttanut ongelmia. Etenkin Juha Sipilän (2015-2019) hallitukselle tämä kysymys oli lopullinen niitti sote-uudistuksen hylkäykselle. Tästä oppineen Marinin hallituksen sote-uudistuksessa valinnanvapausjärjelmää ei lähdetä muuttamaan. Hyvinvointialueiden asukkailla on jatkossakin mahdollisuus valita se julkinen palveluntuottaja, josta he saavat palvelunsa. Yksityiseen puoleen asiakas voi kääntyä, mikäli julkiselta puolelta on tarjolla palvelusetelivaihtoehto. Myös tulevien hyvinvointialueiden määrästä ja nimestä on vuosien aikana ehtinyt olla monenlaista ehdotusta. Stubbin hallitus (2014-2015) ajoi vain viiden sote-alueen mallia, mutta yleisemmin luvut ovat olleet 15-20 alueen välillä. Lopullisen nyt hyväksytyn sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueita on jatkossa 21. Näiden lisäksi Helsingin kaupunki vastaa soten ja pelastustoimen järjestämisestä alueellaan. Nykyisen hallituksen sote-esitystä ei sen läpimenosta huolimatta voi hyvällä tahdollakaan väittää ongelmattomaksi. Se, miten tulevaisuudessa ratkaistaan hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitus, järjestöjen rooli sekä hallinnon toimivuus ovat vain muutamia suuria kysymysmerkkejä..

DEMOKRATIA-AKATEMIA KOKOSI KÄSITYKSIÄ DEMOKRATIASTA JERE TUONONEN Poliittisten nuorisojärjestöjen yhteinen Demokratia-akatemia järjestettiin 18.-19.9. Demo Finlandin aloitteesta aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan. Demokratian tilasta Euroopassa ja maailmalla kuultiin useita alustuksia, ja yhteinen viesti oli huoli demokratian luisumisesta. Helsingin keskustaan saapui ensimmäiselle työmatkalleen sitten koronapandemian alkamisen kansainvälisen demokratiajärjestö International IDEAn pääsihteeri Kevin Casas-Zamora. Hän on myös vuosina 2006-2007 toiminut Costa Rican varapresidenttinä.

Casas-Zamora huomautti kuitenkin myös demokratian haasteita ja siitä, että niitä on kaikissa – sekä vanhoissa että uusissa – demokratioissa. Hän totesi, että demokratioiden määrä vähenee kolme kertaa nopeammin kuin uusia syntyy. Tämän lisäksi demokratian laatu on heikkenemässä.

Hän totesi olevansa otettu kutsusta saada olla paikalla. Hänen vierailunsa jäi varmasti vielä enemmänkin mieleen paikalla olleille osallistujille. Hänen mukaansa Suomella on painoarvoa demokratian ja oikeusvaltion saralla koko maailman mittakaavassa.

Kaiken tämän keskellä on hänen mukaansa entistä hankalampaa huomata demokratian murentuminen ja mitä asiat aiheuttavat sitä. Taustalla on kuitenkin luottamuksen menettäminen liberaaleihin arvoihin ja yhteisten perusarvojen katoaminen - liberaalille demokratialle onkin tullut uusia haastajia.

KEHITYS ITÄISESSÄ EUROOPASSA EI OLLUT YLLÄTTÄVÄÄ Aleksanteri-instituutin tutkija Katalin Miklóssyn mukaan itäisessä Euroopassa nähty Unkarin ja Puolan kehityskulku on ollut vääjäämätöntä, eikä siinä ole ollut mitään yllättävää. Taustalla on maiden käsitys siitä, että vahva ja keskittynyt hallinto pystyy puolustamaan valtioiden integriteettiä. Maiden noustessa Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ei niihin muodostettu vahvaa sosiaalista turvaverkkoa. Maat pidettiin markkinavetoisina, ja turvaverkkojen puuttuminen aiheutti useita väliinputoajia. Pian kummassakin huomattiin, ettei lännen ja idän välinen elintasokuilu ollut hälvennyt odotuksista huolimatta. Varsinainen vedenjakaja demokratiakehitykselle koko EU:ssa oli kuitenkin vuosi 2015, kun myös Puola astui mukaan kehityskulkuun. Parlamenttivaaleissa valtaan nousi Laki ja oikeus -puolue. Kokemus siitä, ettei EU voi ratkaista isoja kriisejä, kuten 2015 pakolaiskriisiä, sai aikaan muutoksen. Tästä seurasi varsinaisia uudistuksia, joista merkittävimmät olivat Unkarissa ja Puolassa korkeimman oikeuden tuomareiden eläkeiän laskeminen ja Unkarissa erikseen korkeimman oikeuden presidentin mandaatin päättäminen kesken kauden. Toisaalta esimerkkejä on myös muualta Euroopasta, kuten Islannista, jossa oikeusministeri puuttui asiantuntijalautakunnan tuomariehdotuksiin. Slovakiassa ja Maltalla on sen sijaan murhattu journalisteja. Bulgariassa on tehty rakenteellisia järjestelyjä. Oikeusvaltion tunnistaa KHO:n presidentti Kari Kuusiniemen mukaan, vaikka piirteet olisivatkin hieman erilaisia. Suomessa Kuusiniemi kiinnittäisi huomiota etenkin tuomareiden määrän ja virassapysymisoikeuden takaamiseen, sillä nii-

Kuvat: Jere Tuononen

den pohjat perustuslaissa ovat ohuet. Haasteita ovat aiheuttaneet liian pitkät oikeudenkäynnit.

VAHVISTUUKO AUTOKRATIA TULEVINA VUOSINA KIINASSA? Turun yliopiston pofessori Lauri Paltemaan vastaus ajatukseen on kyllä. Hän arvelee, että Kiina saattaa tulla käymään läpi pitkähkön yksinvaltaisen autokratian vahvistumisen kauden. Demokratiaa ei hänen mukaansa ole näköpiirissä, ja jos olisikin, niin sen täytyisi syntyä maan sisäisenä liikkeenä. Paltemaa muistuttaa, että kyseessä on puoluevaltio, jossa on voimassa yksipuoluejärjestelmä. Monet tietävät tämän, mutta eivät sitä, että Kiinan kommunistinen puolue on käytännössä kaikkialla yhteiskunnassa läsnä. Puolueella on niin virastoissa kuin yrityksissä solu, joka johtaa niiden toimintaa. Mielenkiintoista on Paltemaan mukaan myös, että Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping on alkanut keskittää valtaa itselleen. Samalla Kiina on menossa Jinpingin vallan alla kohti vanhoillisempaa suuntaa, kun lapsilta kielletään pelejä ja julkisuuden henkilöt ja yritykset otetaan tiukempaan kontrolliin. Hallinnon suosio riippumattomissa tutkimuksissa on kuitenkin pysynyt korkeana, jopa 90 prosentissa. Paltemaan mukaan taustalla on todennäköisesti pitkään jatkunut talouskasvu. Samaan aikaan on mahdollista, että talouskasvu jää keskiluokkaisen valtion tasolle. Puolueen pääsihteeri voi toimia virassaan vain kaksi kautta. Jinpingin kaksi kautta puolueen johtopaikalla tulevat täyteen vuoden 2022 puoluekokouksessa. Paltemaa kuitenkin arvelee, että Jinping jatkaa vallassa tavalla tai toisella vielä tämänkin jälkeen - miksi muutenkaan hän olisi keskittänyt valtaa itselleen vielä tässä vaiheessa. Valinnan tekee kuitenkin puolueen johtava eliitti, ei kansa.

VIRALLINEN VUOSIKOKOUSKUTSU

HYVÄ KD NUORTEN JÄSEN! Lämpimästi tervetuloa Suomen Kristillisdemokraattisten Nuorten vuosikokoukseen Kouvolaan 20.–21.11.2021. Vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja sinä pääset jäsenenä päättämään järjestön linjasta, henkilövalinnoista, toiminnasta ja taloudesta. Tänä vuonna ohjelmassa on myös järjestön periaateohjelman päivittäminen. Kokous huipentuu KD Nuorten puheenjohtajan 2022–23 valintaan. Jokainen KD Nuorten jäsen on tervetullut vuosikokoukseen matalalla kynnyksellä. Jos olet KD Nuorten henkilöjäsen tai KD-puolueen alle 34-vuotias jäsen, sinulla on oikeus osallistua kokouksen äänestyksiin ja asettua ehdolle vaaleissa. Vuosikokous on erinomainen tilaisuus tutustua KD Nuorten toimintaan. Kannattaa tulla rohkeasti mukaan! 50-vuotisjuhlavuottaan viettävän KD Nuorten vuosikokousta vietetään Kouvolan Upseerikerhon arvokkaissa tiloissa osoitteessa Upseeritie 5, 45100 Kouvola. Kokous alkaa lauantaina kello 12.00 ja jatkuu noin kello 17.00 saakka. Lauantai-iltana kello 19.00 alkaen on vuorossa juhlava illallinen Upseerikerhon tiloissa. Vuosikokous jatkuu sunnuntaiaamuna ja päättyy iltapäivällä. Vuosikokous järjestetään ajankohtaisia koronaohjeita noudattaen. Maskeja ja käsidesiä on saatavilla

kokoustilassa. Vuosikokous on tänä vuonna paperiton, joten varaathan mukaan jonkin älylaitteen. Materiaalit lähetetään ilmoittautuneille noin viikkoa ennen vuosikokousta. Mikäli jostain syystä haluat kokousmateriaalit paperisina, ilmoitathan siitä ilmoittautumisen yhteydessä. Vuosikokouksen osallistumismaksu on 20 euroa per päivä, 30 euroa molemmilta päiviltä ilman majoitusta ja 45 euroa molemmilta päiviltä majoituksen kera. Yöpyminen Sokos Hotel Vaakunassa, noin 800 metrin kävelymatkan päässä kokouspaikasta. Lisätietoja aikatauluista ja linkin ilmoittautumiseen löydät kotisivuiltamme osoitteesta https://kdnuoret.fi/uutiset/vuosikokous/ tai lukemalla viereisen QR-koodin älylaitteellasi. Ilmoittauduthan vuosikokoukseen 7.11.2021 mennessä. Ilmoittautuminen on sitova. Saat lisätietoa vuosikokouksesta hankekoordinaattori Topias Kujalalta puh. 050 477 6977 tai topias.kujala@kdnuoret.fi. Nähdään Kouvolassa! Annika Lyytikäinen KD Nuorten puheenjohtaja

OFFICIELL INBJUDAN TILL ÅRSMÖTE

KÄRA MEDLEM I KD UNGA! Varmt välkommen till Finlands Kristdemokratiska Ungas årsmöte i Kouvola 20.–21.11.2021. På årsmötet behandlas stadgeenliga ärenden och som medlem har du möjlighet att påverka organisationens linje, personval, verksamhet och ekonomi. I år kommer årsmötet också att uppdatera organisationens principprogram. Möte kulminerar i valet av KD Ungas ordförande för 2022-2023. Varje medlem i KD Unga är hjärtligt välkommen till årsmötet. Om du är personmedlem i KD Unga eller partimedlem i KD och under 34 år gammal har du rösträtt och rätt att kandidera i mötets personval. Årsmötet är en ypperlig möjlighet att bekanta sig med KD Ungas verksamhet. Kom alltså modigt med! KD Ungas årsmöte hålls i Kouvolan Upseerikerhos (Officersklubb) fina utrymmen, address Upseeritie 5, 45100 Kouvola. Mötet börjar på lördagen klockan 12.00 och pågår till ca kl. 17.00. På lördagskvällen har vi en festmiddag i Upseerikerho från kl 19. Årsmötet fortsätter på söndagsmorgonen och avslutas under eftermiddagen. Årsmötet anordnas enligt rådande coronariktlinjer. Ansiktsskydd och desinfektionsmedel är tillgängliga på mötesplatsen. I år är årsmötet pappersfritt så ta

med dej en enhet som du kan slå upp dokument på. Materialet sänds till anmälda mötesdeltagare ca. en vecka innan mötet. Om du av en eller annan orsak vill ha materialet på papper ber vi dej vänligen meddela om det vid anmälan. Deltagaravgiften för årsmötet är 20 euro per dag, 30 euro för båda dagarna utan inkvartering och 45 euro för båda dagarna med inkvartering. Inkvarteringen ordnas på Sokos Hotel Vaakuna, ca. 800 meter från mötesplatsen. Mera uppgifter om mötets tidtabell och länk till anmälan finns på hemsidans adress https://kdnuoret.fi/uutiset/vuosikokous/ eller via QR-koden. Anmäl dej senast 7.11.2021. Anmälan är bindande. Mera uppgifter om årsmötet får du av projektkoordinator Topias Kujala tel. 050 477 6977 eller topias. kujala@kdnuoret.fi. Vi ses i Kouvola! Annika Lyytikäinen Ordförande för KD Unga