ARVOSANA Kristillisdemokraattisten Nuorten äänenkannattaja 1/22
PÄÄKIRJOITUS
PUOLUSTAMISEN ARVOISET ARVOT TOMMI TERÄ Helmikuun 24. päivän aamu valkeni Ukrainasta kantautuneiden järkyttävien uutisten myötä hyvin erilaisena kuin koskaan aiemmin meidän sukupolvemme aikana. Demokratian, rauhan ja yhteistyön nimeen vannonut Eurooppa oli yhdessä yössä ajautunut sotaan Venäjän hävittäjien, sotilaiden ja tankkien vyöryttyä Ukrainan rajojen yli. Turvallisuuden tunnettamme on nyt järkytetty lyhyessä ajassa kahdesti. Vuosikymmenten rauhaisan ja seesteisen elämän jälkeen niin koronaviruspandemia kuin nyt Ukrainan sota ovat tehneet ympäröivästä maailmasta arvaamattomamman ja turvattomamman tuntuisen. Samanaikaisesti juuri näinä hetkinä meidät, meidän arvomme ja meidän periaatteemme todella punnitaan. Monen huulilta on aiemmin kuulunut, ettei Suomesta enää löytyisi sitä samaa talvisodan henkeä, jolla historiassa yhdessä rintamassa vastustimme vihollista. Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja sodan uhan kasvettua myös meillä on kuitenkin käynyt selväksi, että puheet talvisodan hengen katoamisesta ovat liioiteltuja. Suomalaiset ja lisäksemme koko muu läntinen maailma ovat näyttäneet, että seisomme yhdessä rintamassa idän uhkaa vastaan. Pidät käsissäsi uusinta Arvosana-lehteä, jossa käsittelemme monia poliittisia ja yhteiskunnallisia asioita niiden arvojen ja periaatteiden pohjalta, jotka ovat länsimaisen hyvinvointiyhteiskuntamme taustalla. Pääset
lukemaan Riku Auerman kannanoton kaupunkiliikenteestä, Elina-Maarit Kinnusen ajatukset nuorten mielenterveydestä, Inna Siltalan puheenvuoron autismikirjon ja vammaisten asemasta sekä Veera Männistön artikkelin nuorten kiinnostuksesta politiikkaan. Lisäksi emeritus-puheenjohtajamme Annika Lyytikäinen haastatteli Arvosanaa varten KD:n tuoretta ja samalla Suomen nuorinta puoluesihteeria Elsi Rantaa. Suomen omavaraisuuden tärkeydestä ajatuksia avaa KD Nuorten puheenjohtajana vuosina 2015-16 toiminut Remo Ronkainen. Ukrainan sotaan kantaa ottaa sekä Jere Tuonosen artikkeli Venäjän uhasta Ukrainan ulkopuolellakin että allekirjoittaneen ajatukset Ukrainan sodan vaikutuksista Suomen tulevaisuuden päätöksiin. Nämä kirjoitukset syntyvät siltä tukevalta kristillisdemokraattiselta arvopohjalta, johon hyvinvointimme perustuu. Meillä on arvot ja periaatteet, jotka todistetusti luovat hyvinvointia. Niistä linjauksemme ja päätöksemme kumpuavat ja niiden perustalta demokraattinen, rauhaisa ja yhteistyötä tekevä läntinen maailma on noussut. Niiden takana seisomme, niistä emme luovu ja niitä olemme valmiit puolustamaan jatkossakin. Antoisia ja rauhallisia lukuhetkiä!
PUHEENJOHTAJALTA
MAAILMA MUUTTUU, KRISTILLISDEMOKRATIA PYSYY AMI RINTA-VALKAMA Maailmanpoliittinen tilanne ei ole suinkaan alkanut rauhallisesti tänäkään vuonna. Pandemian ohella joudumme kohtaamaan epävakaan turvallisuuspoliittisen tilanteen, joka on hiljaa muhinut pinnan alla ja nyt Venäjän julman ja kansainvälisen oikeuden vastaisen Ukrainaan hyökkäämisen myötä realisoitunut koko Euroopalle. Oikeastaan koko maailmalle. Vaikka tilanne näyttäytyy pelottavana, kehotan sinua kristillisdemokraattinen nuori nostamaan pääsi ja rohkaistumaan. Juuri tässä tilanteessa näen tarvetta kristillisdemokraattiselle politiikalle. Kristillisdemokratia oli toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan tärkein poliittinen aate, jonka päälle rakentui uusi rauhan liitto, Euroopan unioni. Meidän aatteemme ei rakennu sodalle, vaan rauhalle. Kristillisdemokraattien Suomessa ja ympäri Eurooppaa on edesautettava lännen suuntaan kätensä ojentaneen Ukrainan selviytymistä tilanteesta kaikin tavoin. Emme voi antaa yhdenkään valtion valua takaisin kylmän sodan ajoilta kummittelemaan saapuneen raskaan rautaesiripun taakse. Etupiirijako, jossa suurvallat määrittävät vasallivaltioidensa tekemisiä, kuten Venäjä tällä hetkellä tekee Valko-Venäjällä, oli jotain, mitä emme olisi koskaan toivoneet näkevämme Euroopassa. Jos esiripun haamu pitää repiä uudelleen, olemme valmiita olemaan mukana prosessissa auttaen kansakuntia kohti demokratiaa ja rauhaa. KD Nuoret on tehnyt järjestönä paljon mielipidevaikuttamista yksin ja yhdessä muiden nuorisojärjestöjen kanssa, jotta Ukrainan tilanne nähtäisiin ja kuultaisiin ympäri Suomea ja jotta päättäjämme tekisivät kaiken voitavansa helpot-
taakseen ukrainalaisten kohtaamaa ahdinkoa. Asettamalla painetta yhdessä rintamassa muiden kanssa olemme onnistuneet kääntämään esimerkiksi hallituksen kelkan aseiden viennin suhteen. Ukraina tarvitsee kauniiden sanojen lisäksi konkreettista apua. Presidentti Zelenskyiä lainatakseni, Ukrainassa tarvitaan ammuksia, ei kyytiä pois. KD Nuorten Nato-kanta on ajankohtaisempi kuin koskaan. Olemme nähneet Venäjän potentiaalisen vaarallisuuden jo paljon ennen muita. Nyt vaara, jonka sotilaallinen liittoutumattomuus Suomelle aiheuttaa, on vihdoin koko kansan silmien edessä. Nato-kannatus oli viimeisimmässä mielipidemittauksessa jo yli puolet kansasta. Enemmistö suomalaisista on siten asettunut Nato-jäsenyyden kannalle. Suomen turvallisuustilanne on olennaisesti muuttunut Venäjän toimien myötä. Nato-optio on aika realisoida. Enää ei ole aikaa odottaa. Prosessi jäsenyyden saavuttamiseksi tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Samaan aikaan, kun liiankin lähellä kotoista Suomeamme soditaan, olemme kuitenkin nousemassa koronan kourista takaisin lähitapahtumien pariin. Instagramista tutut Arvoklubit on pitkän odotuksen jälkeen saatu jalkautettua ympäri Suomea, mistä olen valtavan onnellinen. Kannustankin jokaista KD Nuorta mukaan tapahtumiin pidemmänkin matkan takaa. Nautitaan mahdollisuudesta osallistua tapahtumiin, sillä korona-aika näytti, ettei toistemme tapaaminen ja poliittinen keskustelu kasvokkain todellakaan ole itsestäänselvyys.
POIMINTOJA LEHDEN SIVUILTA
3
UUDEN PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS
6
HUMANITAARINEN MAAHANMUUTTO JA KRISTILLISDEMOKRATIA
16
SUOMEN NUORIN PUOLUESIHTEERI
19
HILJAINEN VÄHEMMISTÖ
EMERITUS ÄÄNESSÄ
OMAVARAINEN SUOMI? REMO RONKAINEN Keskustelu Suomen omavaraisuudesta sekä toisaalta maamme huoltovarmuudesta nousee aika ajoin pintaan. Erityisesti Venäjän sota Ukrainaa vastaan sekä koronapandemia herättävät oikeutettuja kysymyksiä Suomen omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta kriisin aikana. Omavaraisuudella tarkoitetaan ”kykyä tai mahdollisuutta tuottaa omin voimavaroin niitä hyödykkeitä, joita omassa taloudessaan tarvitsee”. Huoltovarmuus taas merkitsee ”kykyä selviytyä häiriötilanteissa ja kriisioloissa mahdollisimman vähin erityisjärjestelyin ja haitoin.” Miten omavarainen Suomi sitten on? Keskusteltaessa kotimaisesta maataloudesta esille nostetaan usein omavaraisuusaste. Esimerkiksi maataloustukia perustellaan sillä, että niiden avulla ylläpidetään ruoantuotannon omavaraisuutta ja siten kriisiajan huoltovarmuutta. Tosiasiassa maatalous on kokonaisuus huomioiden pitkälti ulkomaisen tuonnin varassa. Suomen ruoantuotanto on riippuvainen etenkin tuontienergiasta. Eikä monikaan maatila pyörisi pitkään ilman lypsykoneen tai traktorin varaosia, joita on kotimaan varastoissa niukasti. Myös monet lannoitteet ovat tuontitavaraa. Onkin selvää, että hyvin harva yhteiskunta on nykyisin kokonaistalouden tasolla enää omavarainen. Huoltovarmuuden osalta olemme myös monessa suhteessa toisista maista riippuvaisia. Tästä saatiin konkreettinen muistutus Huoltovarmuuskeskuksen pieleen menneiden maskikauppojen myötä. Meiltä meinasi jo kriisin alkuvaiheessa loppua maskit, vaikka niiden riittävyyttä vakuuteltiin ministeriöitä myöten. Huoltovarmuusvarastot eivät olisi riittäneet alkuunkaan. Huoltovarmuuden kannalta olennaista on tiedostaa ulkomaankaupan merkitys Suomelle. Ja tuo kauppa tehdään pääosin laivaliikenteellä. Noin 90% ulkomaille menevästä tavarasta kuljetetaan Suomesta laivalla. Tuonnista 80 % on laivojen varassa. Huomionarvoista on se, että suurin osa merikuljetuksista on ulkomaisissa käsissä. Lähtökohtaisesti tämän ei pitäisi olla mikään ongelma. On kuitenkin niin, että laivan omistaja lopulta päättää, mitä laivalla tehdään. Esimerkiksi suurin osa Suomeen tuotavasta raakaöljystä tuodaan tänne aluksella, joka purjehtii Ruotsin lipun alla.
Voimmeko olla varmoja, että toisen valtion lipun alla purjehtiva alus toimii aina ja kaikissa olosuhteissa Suomen etujen mukaisesti? Energiaa tarvitsemme kriisienkin keskellä. Siksi olisi perusteltua tehdä poliittisia päätöksiä, jotka toisaalta vähentävät Suomen riippuvuutta Venäjän energiasta ja takaavat edes jonkinlaista omavaraisuutta. Esimerkiksi Suomen kriisinsietokyvyn näkökulmasta turpeen alasajo on vaarallinen asia. Mahdollisten kriisien keskellä niin energia kuin ravinto ovat välttämättömiä tarpeita. Kysymys kuuluu, miten omavaraisia olisimme esimerkiksi sotilaallisen kriisin keskellä? Maatalouden omavaraisuus on hyvin tulkinnallinen asia, olemme hyvin riippuvaisia ruuantuotannossa tuonnista ja sitä kautta merikuljetuksista. Eikä öljyä tai muita energialähteitä ole loputtomiin omissa varastoissa. Jos Itämerellä paukkuu, asettuisi tuonti ja vienti hyvin erilaiseen valoon. Tapahtumat maailmalla 2020-luvulla osoittavat, että valmiutta selviytyä erilaisista kriiseissä on pidettävä jatkuvasti yllä. Kirjoittaja on ev.lut. kirkon pastori, reservin luutnantti ja KD Nuorten entinen puheenjohtaja
AMI RINTA-VALKAMA
HUMANITAARINEN MAAHANMUUTTO JA KRISTILLISDEMOKRATIA Maahanmuuttopolitiikka ei ole emopuolueessamme, eikä välttämättä edes nuorisojärjestössämme asia, joka meitä yhdistäisi poliittisista asiakysymyksistä vahviten. Näkemyksiä suuntaan ja toiseen löytyy. Tämä saa nuoren kristillisdemokraatin miettimään, mitä mieltä humanitaarisesta maahanmuutosta ja pakolaisista pitäisi olla?
Kristillisdemokratia pohjaa kristillisiin arvoihin, kuten lähimmäisenrakkauteen ja yhteiseen hyvään. Kristillisdemokratia ei aja tiettyjen eturyhmien, kuten esimerkiksi ainoastaan kristittyjen asemaa, vaan tähtää sellaiseen lopputulokseen, jossa jokaisella olisi mahdollisimman hyvä olla. Kristillisdemokraattisesti ajattelevalla henkilöllä yhteinen etu menee oman edun tavoittelun edelle. Kristillisdemokratia korostaa heikossa asemassa olevien auttamista. Toisaalta kristillisdemokraattiseen ajatteluun kuuluu kohtuus päätöksenteossa ja muussa toiminnassa. Humanitaarisessa maahanmuutossa on kyseessä pakolaisena omasta maastaan lähtemään joutuneiden henkilöiden auttaminen. Määritelmä pakolaisesta löytyy Maahanmuuttoviraston nettisivuilta. Viraston mukaan pakolaisella tarkoitetaan ulkomaalaista, jolla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Virallisen pakolaisaseman saa sellainen henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka UNHCR katsoo olevan pakolainen. Suomeen saapuu pakolaisia sekä turvapaikanhakijoina että kiintiöpakolaisstatuksella. Tällaiset henkilöt ovat heikossa asemassa ja kristillisdemokraattisen ajatusmaailman perusteella meidän tulisi heitä auttaa. Välillä puolueen sisällä kuulee korostettavan, kuinka Suomen tulisi auttaa etusijassa kristittyjä pakolaisia, joita vainotaan heidän kotimaassaan. Tietenkin myös kristittyjä pakolaisia tulee auttaa, muttei muiden pakolaisten kustannuksella. Ei ole yhteisen hyvän aatteen mukainen tapa ajatella, että jokin eturyhmä ansaitsee suojaa enemmän kuin toinen. Kristillisen ihmiskuvan valossa jokainen ihminen on yhtä arvokas, riippumatta sukupuolesta, iästä, asemasta, uskonnosta, syntyperästä ja muista ominaisuuksista tai elämänvalinnoista. Humanitaarinen maahanmuutto käy kuitenkin yhteiskunnalle kalliiksi. Viimeistään vuoden 2015 pakolaisaalto herätti suomalaiset ajattelemaan, onko meillä riittäviä resursseja auttamaan valtavaa määrää omista kotimaistaan pakenevia ihmisiä. Voidaanko enää puhua auttamisesta, jos valtio ei kykene tukemaan maahanmuuttajia riittävällä tavalla? Ruotsi on surullinen esimerkki epäonnistuneesti maahanmuuttopolitiikasta. Maassa on tapahtunut
jengiytymistä ja alueiden eriytymistä maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön välillä. Valitettava tosiasia on se, että maahanmuuttajavoittoisilla asuinalueilla esimerkiksi ammuskeluja on tapahtunut paljon enemmän. Länsinaapurissa maahanmuuttajien integraatiossa on epäonnistuttu surkeasti. Ruotsin maahanmuuttopolitiikka oli esimerkiksi pakolaiskriisin aikaan jopa liberaaleinta koko Euroopassa ja pakolaisille myönnettiin pysyviä oleskelulupia. Ruotsissa laki on kuitenkin hiljan muuttunut siten, että oleskelulupia myönnetään jatkossa pääsääntöisesti tilapäisesti. Suomen onkin syytä seurata naapurimaansa kokemuksia ja päätöksiä tarkkaavaisesti. Kohtuus ja maltti maahanmuutossa ovat tärkeitä näkökulmia. Vaikka maailma on täynnä autettavia ihmisiä, rajallisilla resursseilla ei ole mahdollista auttaa määräänsä enempää. Avun kohdentaminen oikein ei ole helppo tehtävä sekään. KD Nuoret kannattaakin pakolaiskiintiön kasvattamista, jolloin apu saataisiin ensisijaisesti henkilöille, joiden pakolaisstatus on arvioitu jo pakolaisleirillä ennen kuin hän saapuu Suomeen. Näin resurssit kohdistuisivat eniten ihmisiin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, eivätkä kykene matkustamaan itse mahdollista pitkää matkaa Eurooppaan. Samalla pystyttäisiin kannustamaan ihmisiä välttämään viime vuosina nähtyä vaarallista salakuljetusta, jota on tapahtunut Välimeren alueella. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on turvallisin tapa saada pakolaisstatus. Kiintiötä tulee kasvattaa hallitussa aikataulussa. Paras vaihtoehto olisi kuitenkin ihmisten auttaminen heidän kotimaassaan, mutta esimerkiksi ilmastonmuutos ja alueelliset konfliktit vaikuttavat siten, että ihmiset ajautuvat Eurooppaan turvaan. Kristillisdemokraattisen maahanmuuttopolitiikan voikin kiteyttää muutamaan ydinteemaan. Lähimmäisenrakkaus ja heikommassa asemassa olevien auttaminen ovat keskeisiä syitä auttaa hädänalaisia ihmisiä. Yhteisen hyvän aate ei valikoi autettavia ihmisiä tiettyjen henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Kohtuullinen ja totuuspohjainen ajattelumalli ei kurkota maahanmuuttopolitiikassakaan liian korkealle, vaan muistaa kokonaisvaltaisen arvioinnin. Kristillisdemokraatin on muistettava yhteiskuntamme rajalliset resurssit ja suunnattava apu ihmisille, jotka kaipaavat turvaa eniten.
AMI RINTA-VALKAMA
SANANVAPAUDEN ERÄVOITTO Päivi Räsäsen oikeustapausta on seurattu Suomessa ja kansainvälisestä jo useamman vuoden ajan kestäneen prosessin aikana tarkkaan. Käräjäoikeus on viimein antanut ratkaisunsa asiassa, jonka myötä kaikki syytteet Räsästä vastaan hylättiin. Mikäli syyttäjä valittaa hovioikeuteen, on kyseessä ainoastaan erävoitto sanan- ja uskonnonvapaudelle. Kyseessä on uudenlainen oikeudellinen linjaustilanne, jota saatetaan puida vielä korkeimmassa oikeudessa saakka, vaikkei tuomio välttämättä muuttuisikaan ylemmissä oikeusasteissa. Räsänen taas on kertonut olevansa valmis viemään asian tarvittaessa aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka, mikäli tarve siihen syntyy. Ihmisoikeustuomioistuin onkin tullut tunnetuksi siitä, että se tulkitsee sananvapauden laajana oikeutena. Vaikka Räsäsen vuoksi en toivo asian etenemistä, olisi tärkeää saada vastaavanlaisia tilanteita ajatellen korkeimman oikeuden ennakkopäätös, jolla samalla pystyttäisiin mahdollisesti tekemään tyhjäksi vastaavat oikeusprosessit tulevaisuudessa tehokkaammin. Räsänen ei ole mielipiteidensä kanssa yksin ja hänen on voitu katsoa käyneen oikeutta koko Suomen kansan vapauksien puolesta. Se, mitä mieltä Räsäsen sanomisista on, on kuitenkin asiana erotettavissa siitä, mitä hänen mielipiteistään on mieltä. Julkisessa keskustelussa nämä kaksi asiaa kuitenkin usein sekoittuvat ja poliittisen kiistan saa aikaan yksinkertaisimmillaan puolustamalla mahdollisimman laajaa vapausyhteiskuntaa, jossa vain vakava vihapuhe katsotaan tuomittavaksi. Kristillisdemokratiassa tärkeä arvo on vapaus. Vapaus ilmaista oma mielipide, vapaus uskoa tai olla
uskomatta. Sama vapaus koskee myös henkilöä, joka on Päivin kanssa erimielinen ja kokee tulleensa loukatuksi Päivin mielipiteen johdosta. Tällaisella henkilöllä on oikeus olla sellainen kuin on kristillisdemokraattisen aatteen ajattelutapaa noudattaen. Vapaus valita on osa kristillistä arvomaailmaa, mikä on syytä pitää mielessä keskusteltaessa aiheesta, joka koskettaa hyvin monen ihmisen elämää henkilökohtaisesti. Kyky astua toisen saappaisiin on taito, josta on politiikassa valtavasti hyötyä. Oikeusprosessi rikoksen tutkinnasta oikeuteen ja siitä mahdollisesti valitustuomioistuimiin on näyttänyt raadollisen puolensa Räsäsen tapauksessa. Asia on kestänyt jo nyt kauan ja mahdollisen valituksen myötä saattaa käsittely venyä entisestään. Tämänkaltaiset prosessit ovat kuitenkin arkipäivää Suomessa aivan tavallisille ihmisille. Tässä tapauksessa tuomionanto ei edes myöhästynyt, kuten olisi saattanut käydä vähemmän julkisuutta keräävän oikeusjutun suhteen. Mediaa kiinnostamaton prosessi ei kuitenkaan ole yhtään sen vähäpätöisempi asia ihmiselle, joka sen pyöritykseen joutuu. Kristillisdemokraateilla onkin varmasti aivan uudenlaista pontta ajaa oikeuslaitokselle lisää resursseja nähtyään, kuinka pitkä ja henkisesti raskas prosessi on kyseessä.
28.1.1948 - 14.4.2022 Poliittisessa nuorisojärjestössä uralleen alkusysäyksen saanut Suomen ulkopolitiikan veteraani, kaupunginvaltuutettu, pitkäaikaisin kansanedustaja, ministeri, Ilkka Kanerva nukkui pois torstaina 14.4.2022. Vuosikymmenten kokemuksestaan huolimatta Kanervaa pidettiin yli kaikkien puoluerajojen kannustavana, aina muille ystävällisenä yhteen hiileen puhaltajana. Lepää rauhassa Ike.
TOMMI TERÄ
UKRAINAN SODAN SEURAUKSET Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt ja havahduttanut suomalaisia laajasti. Venäjältä tasaiseen tahtiin viimeisen 10 vuoden aikana kuuluneet uhkaavat, mutta vain retorisina pidetyt lausunnot muuttuivat torstaina helmikuun 24. päivä sävyltään hyvin paljon vaarallisemmiksi.
Tällaisen sodankäynnin ei pitänyt olla tätä päivää. Näin ei pitänyt käydä. Demokratian, diplomatian, rauhan ja yhteistyön nimeen on vannottu ja rakennettu Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Kaikesta itänaapurissamme aiemmin tapahtuneesta huolimatta Putinin Venäjänkin ajateltiin toimivan näiden arvojen mukaisesti, mutta tämä harhaluulo särkyi nopeasti Venäjän joukkojen pommittaessa ja syöksyessä kohti Ukrainaa. Ajatuksemme ovat Ukrainassa ja ukrainalaisten luona. Kaikki apu ja tuki on annettava ei vain vapaan Ukrainan, vaan myös vapaan Euroopan puolesta taisteleville ukrainalaisille. Venäjää vastaan asetetut pakotteet vaikuttavat negatiivisesti meidänkin talouteemme, mutta ne ovat välttämättömiä uhrauksia. Me uhraamme täällä senttejä ja seteleitä, ukrainalaiset henkensä maansa ja maanosansa puolesta. Pakotteiden lisäksi Ukraina tarvitsee niin humanitaarista kuin aseellista tukea. Tämä on selvää. Ukrainan sodan myötä Suomen turvallisuuspoliittinen asema on luonnollisesti noussut tapetille. Nato-jäsenyyden kannatus on noussut valtavasti. KD Nuoret on ajanut Suomen liittymistä Natoon jo vuosien ajan. On sääli, että Nato-jäsenyyden tärkeyden ymmärtäminen vaati Ukrainan sodan kaltaisen kriisin, mutta vuosikymmenten rauhanjakson myötä harva ymmärrettävästi todella ajatteli Venäjän ryhtyvän sotatoimiin.
Kuitenkin yhä kuuluu soraääniä Natoon liittymisen suhteen. Tulisi pysyä neutraalina ja pitää Venäjään hyvät välit. On kuitenkin kysyttävä, onko Suomi enää pitkään aikaan todella ollut neutraali? Ja kuka haluaa tällaisessa tilanteessa pysyä neutraalina? Tilanteessa, jossa Venäjän presidentti haukkuu Ukrainan juutalaista presidenttiä ja ukrainalaisia yleisesti
natseiksi. Tilanteessa, jossa Venäjän entinen presidentti Dmitri Medvedev toteaa, ettei Venäjä erityisesti tarvitse diplomaattisuhteita, vaan voi jatkossa hoitaa kontaktinsa muun maailman kanssa tarkastelemalla näitä kiikareiden ja aseen tähtäimen kautta. Entä mihin mahdollinen neutraalina pysyminen lopulta johtaisi? Moni ajattelee – tai ainakin ajatteli – sen toimivan rauhan takeena. On kuitenkin hyvä huomioida, että Euroopassa on tasan kolme Natoon kuulumatonta ja Venäjän kanssa rajaa jakavaa maata: Venäjän sylikoirana tunnettu Valko-Venäjä, Venäjän hyökkäyssodan kohteena nyt oleva Ukraina ja Suomi. Venäjän ulkoministeriön edustaja Maria Zaharova kommentoi, että Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisellä olisi molemmille vakavia poliittisia ja sotilaallisia seurauksia. Onko tämä syy olla liittymättä vai sen sijaan vain yksi lisäsyy liittymiselle? Voimmeko nimittäin todella enää luottaa siihen, että Venäjä ei hyökkäisi myös Suomeen? Nato-jäsenyydestä mahdollisesti seuraavia vakavia sotilaallisia seurauksia ei tule missään nimessä ottaa kevyesti. Ilman jäsenyyttä kohtaisimme Venäjän mahdollisen aggression kuitenkin yksin, mutta Naton jäsenenä emme. Naton 5. artiklan mukaan aseellinen hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan katsotaan nimittäin hyökkäykseksi kaikkia jäsenvaltioita vastaan.
Suomi on pitkään vetänyt omaa virallisesti neutraalia linjaa. Varsin toimivastikin vielä. Turvallisuusnäkymämme on kuitenkin Ukrainan sodan myötä muuttunut radikaalisti. Siksi Suomen on nyt välittömästi valittava puolensa ja haettava sotilasliitto Naton jäsenyyttä. Vaikka Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Nato-maata vastaan, jäsenyys ei ole tietenkään tae sille, ettei niin voisi käydä. Jäsenyys kuitenkin on tae sille, ettemme joudu taistelemaan yksin. Venäjän naapurille ja Suomen kokoiselle maalle se on elinehto.
JERE TUONONEN
VENÄJÄ UHKAA MUUALLAKIN KUIN UKRAINASSA Ukrainan eturintamalla odotetaan hyökkäystä, mutta Venäjän vaikutusvalta ei ulotu vain Ukrainaan.
HAASTATTELU TEHTY ENNEN VENÄJÄN 24. HELMIKUUTA ALKANUTTA HYÖKKÄYSTÄ UKRAINAAN.
Minulla oli aivan loistava kohtaaminen Alfa TV:n perustajan ja medialähetystyöjärjestö IRR-TV:n toiminnanjohtajan, Hannu Haukan kanssa. Sovin hänen kanssaan tapaamisen keskustellakseni Ukrainan eturintaman tilanteesta ja tunnoista. Ennen tapaamistamme hän kertoi puhelimessa heidän olevan Itä-Ukrainan eturintamalla paikalla jopa joka toinen viikko. Alfa TV on lähettänyt Hannu Haukan juontamana sarjaa eturintamalta jo useiden vuosien ajan. Rohkeilla reissuilla on myös jaettu evankeliumin sanomaa ukrainalaisille. Haukan todella monipuolinen tausta avautui minulle kunnolla tapaamisemme aikana. Hän on Ukrainan lisäksi tehnyt tiivisti työtä Venäjällä. Tästä työstä ei olla pidetty ja viranomaiset ovat siihen sittemmin puuttuneet. Tästä lisää myöhemmin. Saavuttuani Keravalle suuntasin kävellen kohti Alfa TV:n ja IRR-TV:n rakennuksia. Matkassa kesti noin puolisen tuntia talvisessa säässä. Viimein saavuin porteille, joiden luona Haukka soitti minulle. Hän tiedusteli olinko vielä tulossa haastattelemaan. Hihkaisin, että olen jo täällä! Puhelin pistettiin pidolle. Näin Haukan hahmon tulevan alas lasisen rakennuksen portaita. Pian portitkin avautuivat. Haukka tuli iloisesti vastaan musta poolo yllään. Menimme aulasta hissillä hänen toimistoonsa. Ennen haastattelua hän halusi vielä esitellä studiot ja muut toimitilat. Hieno ensikohtaaminen! Tätä seuranneet keskustelut tekivät vieläkin syvemmän vaikutuksen.
LÄSNÄ UKRAINASSA Istahdimme ison toimiston pitkälle pöydälle. Haukalla on edessään läppäri, josta hän esittelee kuvamateriaalia konfliktialueelta. Kansiot avautuvat koneen ruudulla ja esiin kaivetaan puhelimella kuvattu video. Pystysuunnassa kuvatulla videolla sotilas seisoskelee talon edustalla ja Haukka on ilmeisesti puhelimen takana. Sitten alkaa kuulua tasaista pommitusta: venäläiset joukot ovat avanneet kohti aluetta epäsuoran tulen. Haukka kutsutaan äkkiä sisälle turvaan. Video kuvaa tilannetta Itä-Ukrainan konfliktialueella. Toisia ihmisiä ollaan valmiita pommittamaan. Nyt tilanne on viimeisen kahdeksan vuoden aikana vakiintunut asemasodaksi. Venäjä on jatkuvasti toiminut aloitteellisesti ja Ukraina on vastannut siihen kohdistuviin uhkiin.
Haukka kuvaa tilannetta, jossa Ukrainan puolelle kohdistettiin raskasta pommitusta. Ukrainan joukot tuhosivat venäläisen tykistön turkkilaisilta saamallaan dronella. Haukan mukaan venäläisten joukkojen aloitteellisuudella halutaan provosoida vastatoimia ukrainalaisilta joukoilta. Näin venäläiset voidaan esittää uhrina, mikä oikeuttaisi Venäjältä tiukempia vastatoimia Ukrainaa vastaan. Venäjä ei kuitenkaan ole tässä konfliktissa uhattuna. Konfliktin aikana kokonaisia kyliä on tuhoutunut. Haukka osoittaa kuvaa, jossa kokonaisia rakennuksia on raunioituneena. Monet alueet ovat muuttuneet kokonaan asuinkelvottomiksi. Joillakin alueilla on silti edelleen asukkaita. Kysyin Haukalta, millaisia tuntoja eturintamalta on kuulunut. Haukka kertoo kysyneensä tätä sotilailta. He ajattelevat konfliktin päättyvän venäläisten joukkojen valtavaan vyörytykseen. Juuri tästä mahdollisuudesta olemme kuulleet viime päivien ajan uutisissa. Mahdollinen hyökkäys vaikuttaisi myös siviileihin. Mariupol on rintamavyöhykkeen suurin kaupunki ja se sijaitsee noin 15 kilometrin päässä aktiivisesta sotatoimialueesta. Lähellä rintama-aluetta käy edelleen lapsia koulussa. IRR-TV hankki viime jouluna heille jaettavaksi 150 lahjaa. Haukan mukaan konfliktitilanne on lisännyt avoimuutta hengellistä työtä kohtaan. Haukka kulkee sotatoimialueilla sotilaspastorien kanssa. Eturintamalla sotilaat rukoilevat varjelusta Jumalalta ja IRR-TV:n missiokirjallisuutta jaetaan.
VAINOJA VENÄJÄLLÄ Kun ajattelemme Venäjää, näemme usein kuvan konservatiivisesta, ellei jopa kristillisestä maasta. Käsitys voi olla ainakin pintapuolin todellinen, mutta syvemmälle katsottuna käsitys voi muuttua. Pintapuolin nämä arvot ovat korostuneet maan retoriikassa. Yksi osoitus maan konservatiivisesta retoriikasta oli vuonna 2019, kun presidentti Vladimir Putin kritisoi Greta Thunbergia tämän puheesta United Nationsissa. ”Saatan tuottaa sinulle pettymyksen, mutta en jaa kaikkien innostusta Greta Thunbergin puheesta”,
HAASTATTELU TEHTY ENNEN VENÄJÄN 24. HELMIKUUTA ALKANUTTA HYÖKKÄYSTÄ UKRAINAAN.
Putin kommentoi kansainvälisen yleisön edessä energiakonferenssissa Moskovassa. Puheen konteksti osoittaa, että se oli osoitettu myös ulkopoliittisiin tarkoituksiin. Venäjä haluaa entistä vahvemmin vedota konservatiivisiin ja kristillisiin arvoihinsa olemassaolonsa perustana. Tukea haetaan eri maista sympatian ja ymmärryksen muodossa. Tältä tilanne tosiaan näyttää pintapuolisesti. Presidentti Vladimir Putin käy ortodoksien kirkon messuissa ja tekee ristinmerkkejä kameran edessä. Samaan aikaan viedään lävitse monen maan konservatiiveja miellyttäviä lakiuudistuksia ja kirjauksia. Kun katsomme pintaa syvemmälle, huomaamme valtavia ristiriitoja. Merkittävin osoitus tästä on vuonna 2016 voimaan astunut terroristilaki. Lain mukaan uskosta puhuminen on kiellettyä kirkon ulkopuolella. Näin ollen esimerkiksi kodeissa ei saa kokoontua tai kaduilla tehdä lähetystyötä. Hannu Haukka on kokenut ilmapiirin muutoksen Venäjällä konkreettisesti: aiemmin IRR-TV
teki mediamissiokampanjoita Venäjän kaupungeissa. Ortodoksinen kirkko ei pitänyt tästä ja medioita kiellettiin tarjoamasta palstatilaa missiolle. Muuten niiden toiminta lopetettaisiin saman tien. Mediamissiot ovat olleet Venäjällä ilmeisesti jopa liian toimivia. Maan perinteiset rakenteet ovat olleet uhattuna ja mahdollista muutosta halutaan torjua. Mediamission kieltäminen kertoo kristillisten arvojen pintapuolisuudesta. Jos kyse olisi kristillisistä arvoista, olisi missio plussaa. Kyse on kuitenkin vallasta. Keskellä suurvaltakilpailua Venäjä haluaa oikeuttaa olemassaolonsa konservatiivis-kristillisillä arvoilla. Sympatiaa Venäjän toimia kohtaan voidaan hakea ulkopolitiikassa nämä arvot jakavilta toimijoilta. Tukea voi tulla hetkellisesti populistisista puheista ja toimista. Kokonaisuus kuitenkin puhuu puolestaan. Venäjän todellinen tarkoitus on etsiä paikkaansa suurvaltana ja lisätä vaikutusvaltaansa kansainvälisesti pitämällä esillä konservatiivis-kristillistä ajattelumaailmaa. Todellisesti tuet näitä arvoja antamalla tukesi Ukrainalle.
TOMMI TERÄ
DEMOKRATIA UHATTUNA 76 vuotta, 5 kuukautta ja 22 päivää. Näin pitkään kesti Euroopan rauha, jonka aikana yksikään valtio ei käynnistänyt sotaa toisen valtion suvereniteettia vastaan. Tämä ajanjakso katkesi Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa. Siinä missä Venäjän aggressio on hyökkäys ensisijassa Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan, on se myös hyökkäys Euroopan ja lännen perusperiaatteita – demokratiaa, ihmisoikeuksia, kansalaisyhteiskuntaa ja oikeusvaltiota – vastaan. Pidämme näitä Suomessa usein itsestäänselvyyksinä, mutta ne eivät ole itse itseään säilyttäviä kokonaisuuksia. Demo Finlandin maaliskuussa eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöille järjestämässä Demokratia-akatemiassa kävi ilmi, että demokratian tila maailmalla heikkenee ja on jo taantunut vuoden 1989 tasolle. Demokratia-kehityksen taantuma näkyy Venäjän lisäksi muun muassa Brasiliassa, Myanmarissa ja Unkarissa. Venäjän erottaminen Euroopan neuvostosta maaliskuun puolivälissä oli oikea reaktio ja vastaus Venäjän toimille Ukrainassa. Samalla erottaminen vanhimmasta ja laajimmasta poliittisesta yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestöstä symboloi sitä surullista kehitystä,
joka Venäjällä on jatkunut jo pidempään. Taantumusta pois demokratiasta, ihmisoikeuksista, avoimesta kansalaisyhteiskunnasta ja oikeusvaltiosta. Näiden periaatteiden säilyttäminen vaatii aktiivista työtä jokaiselta ja kaikilta. Se on myös sen arvoista. Demokratia on rauhan tae, sillä koskaan ei kaksi demokraattista valtiota ole aloittaneet sotaa toisiaan vastaan. Mitä kauemmas demokratiasta etäännytään, sitä rauhattomammaksi meno yltyy. Ei ole sattumaa, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan etäännyttyään ensin pari vuosikymmentä näistä rauhan takaavista periaatteista. Hyökkäys ei ollut mikään päähänpisto, vaan pitkän negatiivisen kehityksen huipentuma. Toivottavasti sota Ukrainassa päättyy pikaisesti. Toivottavaa olisi myös se, että jonain päivänä Venäjä jälleen palaisi takaisin Euroopan peruspilareiden viitoittamalle tielle. Sen parempaa taetta rauhalle ei ole. Kirjoittaja toimii KD Nuorten pääsihteerinä sekä Turun Kristillidemokraattien puheenjohtajana.
SUOMEN NUORIN
PUOLUESIHTEERI ANNIKA LYYTIKÄINEN
27-vuotias Elsi Ranta aloitti vuodenvaihteessa työt Kristillisdemokraattien puoluesihteerinä. Näin KD sai Suomen nuorimman ja KD Nuorissa varttuneen puoluesihteerin ohjaamaan puolueen operatiivista toimintaa. Elsin tarina ja nousu politiikan huipulle on omiaan inspiroimaan muita KD Nuoria poliittiseen toimintaan, joten haastattelin Elsiä Arvosanaan.
Elsi Ranta tuli mukaan KD Nuoriin yläkouluikäisenä. Ensimmäisen vastuutehtävänsä nuorisojärjestössä Elsi sai jo reilut kymmenen vuotta sitten tullessaan valituksi Uudenmaan KD Nuorten hallitukseen. Nuorena aloittaessa ehtii paljon, ja Elsi onkin kerennyt toimimaan monessa tehtävässä niin nuorisojärjestön kuin emopuolueenkin palveluksessa. - Toimin KD Nuorten 1. varapuheenjohtajana vuodet 2018–2019 sekä kansainvälisten asioiden sihteerinä. KD:n eduskuntaryhmään aukesi kaksi avustajan paikkaa alkuvuodesta 2018. Päätin hakea ja tulin yllätyksekseni valituksi. Näin pääsin seuraamaan politiikan arkea aitiopaikalta. Elsi on myös opiskellut politiikan tutkimusta. Kristillisdemokraattista ideologiaa käsittelevä pro gradu - tutkielma on valmistumaisillaan. Uudessa työssään hän haluaa asemoida kristillisdemokraattista aatetta entistä selkeämmin muiden poliittisten ideologioiden joukossa. ”Kristillisdemokratia on liberalismin, sosialismin ja konservatismin lisäksi Eurooppaan keskeisesti vaikuttanut aate. Oikeisto korostaa yksilöä, vasemmisto valtion roolia. Kristillisdemokraatit edustaa kolmatta linjaa, eli näemme perheen ja lähiyhteisöjen roolin merkittävänä. Meille on tärkeää subsidiariteettiperiaate eli päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä, joita ne koskevat”, hän kertoi Vantaan Sanomille helmikuussa. Eurooppalaisiin kristillisdemokraatteihin tuore puoluesihteeri on tutustunut myös käytännössä KD Nuorten kautta. Elsi Ranta toimi useamman vuoden KD Nuorten kansainvälisten asioiden sihteerinä ja edusti järjestöä kristillisdemokraattisten ja konservatiivisten poliittisten nuorisojärjestöjen eurooppalaisessa kattojärjestössä YEPP:ssä. YEPP on Euroopan parlamentin suurimman puolueen, EPP:n, nuorisojärjestö. Myös Euroopan parlamentti on Elsille tuttu vaikutusfoorumi. - Tapasin eduskunnassa Nuorten parlamentin täysistunnon yhteydessä Päivi Räsäsen, joka kannusti hakemaan harjoitteluun silloisen mepin Sari Essayah’n toimistoon Brysseliin. Otin hetimiten yhteyttä Brysseliin, mutta Sari Essayah kehotti palaamaan asiaan täytettyäni 18 vuotta. Harjoittelu saatiin järjestymään lopulta aivan meppikauden viime metreillä. Elsin siirtyessä uusiin tehtäviin puoluesihteeriksi Sari Essayah kaivoi lukioikäisen Elsin lähettämän harjoittelutiedustelun esiin. Pitkä työ ja sinnikkyys palkitaan! Kysyessäni nuorisojärjestöstä ponnistaneen puoluesihteerin vinkkejä tiiviimmin politiikan pariin haaveilevalle KD Nuorelle, Elsi suositte-
lee edelleen harjoittelua hyvänä kokemuksena. - Jos mietit, miten pääsit näkemään politiikkaa lähempää, hae puolueelle tai eduskuntaryhmälle harjoitteluun – olit sitten TET- tai korkeakouluharjoittelupaikan tarpeessa! Yleisemmällä tasolla puoluesihteeri suosittelee tarttumaan rohkeasti niin nuorisojärjestön kuin puolueenkin piirissä avautuviin tilaisuuksiin. - Uuden sukupolven vaikuttajia tarvitaan. Meidän puolueessamme halukas pääsee varmasti vastuutehtäviin. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että myös nuorisojärjestön kautta pääsee hienoille näköalapaikoille. Niin nuorisojärjestöllä kuin emopuolueellakin on hienoja vaikuttamisen paikkoja tarjolla sinnikkäimmille, motivoituneimmille nuorille. Mutta miten puolue, jonka kannatus nuorten joukossa on Suomen alhaisinta, aikoo tavoittaa nuoret äänestäjäryhmänä? Mitä panoksia puolue aikoo tehdä vakuuttaakseen uusia nuoria äänestäjiä, aktiiveja ja ehdokkaita? - Nuorten tavoittaminen ei ole pelkästään KD:n haaste, vaan saman äärellä kipuilevat kaikki puolueet. Haaste on siis yhteinen. Ajattelen, että tarvitaan puolueen ja erityisjärjestöjen vahvaa yhteistyötä ja jalkautumista. Jokaisen kontaktit ovat arvokkaita ja jokainen on tärkeässä roolissa viemässä puolueen imagoa eteenpäin omassa yhteisössään. On tärkeää madaltaa kynnystä osallistua politiikkaan, eli että toimintaan voisi osallistua monin eri tavoin, Elsi Ranta kuvailee. - Aivan keskeisessä roolissa on puolueen ohjelma ja sanoma. On tärkeää, että puolueella on tulevaisuusorientoitunut agenda ja että aiheet ovat sellaisia, jotka koskettavat myös nuorempia sukupolvia. Edellinen puoluesihteeri Asmo Maanselkä, niin ikään KD Nuorten kasvatti vuosituhannen alusta, kuvaili usein puolueen kannalta nuorisojärjestön tärkeimmäksi tehtäväksi ”puolueen omanatuntona” toimimisen. Elsi on samoilla linjoilla. - Ajattelen, että nuorisojärjestö on paitsi ikään kuin tulevaisuuden vaikuttajien ”tehdas”, jossa pääsee kasvamaan vastuuseen ja juurtumaan kristillisdemokraattiseen ajatteluun, myös puoluetta haastava ja eteenpäin vievä voima. Jatkakaa siis samalla, rohkealla linjalla, sillä se uudistaa puoluetta ja pitää sen ajan hermolla.
DUPPELMORAL AHOJ! VENLA KELTTO Inom politiken träffar man ofta på det nationalistiska förhållandet till nativiteten, där barn ofta ses som en konstant minskande samhällelig resurs; som framtidens arbetskraft och skattebetalare. Vad som kommer till psykisk ohälsa bland barn och unga, känns det nästan som om en av underliggande orsaker till oron skulle vara rädslan över arbetskraftsbrist. Den allmänna uppfattningen om barnens påverkan på klimatet har i sin tur lett till diskriminering på tankenivå.
nativitet kan vara godtagbar, om det betyder mera resurser och bättre tillväxtförutsättningar för varje barn. Barnperspektivet på nativiteten kan å sin sida också betyda barnets rätt till ett liv. Det här betyder dock inte externa förbud mot preventivmedel eller abort, utan varje barns rätt att födas som en älskad och önskad individ.” beskriver Heikki Hiilamo i Barnombudsmannens berättelse till riksdagen 2022.
Vem försöker vi spara vår planet åt om inte barnen? Enligt en undersökning gjord av Merck i samarbete med Taloustutkimus (2020) hade tredje och fjärde viktigaste orsakerna till frivillig barnlöshet att göra med klimatfrågor. För jämförelsens skull kan nämnas orsaker som dålig ekonomi och hälsoskäl kom först på nionde samt tionde plats. Som sagt anses barn vara en av de största orsakerna till fortskridande klimatförändring. Problemet med studier gjorda i ämnet är att de sällan beaktar möjligheten för förändringar i lagstiftning samt levnadssätt i framtiden. Det ser ytterst osannolikt ut att världen inte skulle förändras mot det klimatvänligare under de kommande årtiondena, åtminstone lagstiftningsmässigt. Dessutom kan vi välja vad vi lär våra barn. Det lämnar på vårt ansvar om vi lär dem att ta hand om naturen eller att förstöra den.
Barnperspektivet framför absolut ett mera humant sätt att betrakta nativiteten och barnen, men jag är lite av annan åsikt än Hiilamo. För det första säger han att barn har rätt till ett liv, men för det andra antyder han att rätten till liv kan nekas om barnet inte är älskat och önskat, vilket jag som KD Ung inte helt och hållet kan skriva under. Ifall alla barn har ett okränkbart människovärde kan det inte bero på om en människa är önskad eller inte. Detta utesluter inte det faktum att det är ytterst önskvärt och viktigt att alla barn skulle ha älskande vårdnadshavare. På Kristdemokraternas senaste partimöte fick KD Unga partistyrelsens godkännande för sitt initiativ gällande gratis preventivmedel för ungdomar under 25 år i hela Finland, vilket var en seger. Största motiveringen var att minska på antalet aborter, inte att minska på nativiteten.
Trots att barn är nödvändiga för samhällets livskraft också i framtiden, måste alla människor i första hand ses som individer med ett okränkbart människovärde. Att se på nativitetsfrågan till exempel från ett s.k. barnperspektiv kunde vara ett bättre alternativ till det nationalistiska perspektivet. ”En låg
Vad jag försöker säga är alltså att det är dubbelmoraliskt att tala om barn som ett av de största globala problemen, samtidigt som vi lever i en tid där nativiteten är otroligt låg. Hur kan man förespråka barnens rättigheter och eventuellt i samma mening tala om barn som någonting så destruktivt?
INNA SILTALA
HILJAINEN VÄHEMMISTÖ Nykyaikana vähemmistöt ovat ottaneet velvollisuudekseen huutaa oikeuksistaan, kokemistaan vääryyksistä ja aloittaneet julkisen keskustelun, kun tahtovat samat oikeudet kuin muutkin. Muutos luonnollisesti tarvitsee äänen, joka saa mielet muuttumaan. Kuitenkin Suomesta löytyy sellainen ryhmä vähemmistöjen joukosta, jonka puolesta harvat huutavat, nimittäin autismin kirjoon kuuluvat sekä vammaiset. Lähipiiriini kuuluu eräs autistinen ihminen, jonka kasvua olen saanut kunnian seurata vierestä. Olen saanut kuulla hänen suustaan mitä kaikkea hän on joutunut kokemaan ja olen nähnyt, miten paljon ihmistä rikkoo se, kun mahdollisuuksia ei anneta samalla tavoin kuin muille. Ihmiset tuijottavat, eivät ymmärrä, eivät anna tilaa erilaisuudelle. Ja pahin kaikista; he jäävät täysin tämän yhteiskunnan jalkoihin. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten vähän tähän vähemmistöön kuuluvat vaativat itselleen? Osin se voi johtua siitä, etteivät he tiedä paremmasta. On myös vaikea tuoda esille erilaisuutta, joka leimaa alentavasti. Elämää vammaisena tai autismin kirjoon kuuluvana ei ole tehty helpoksi tässä maailmassa. Vaan voisiko jokin muuttua? Isoimmat ongelmat koko autismin kirjon ja vammaisten palveluissa, sekä koko asemassa yhteiskunnassa on yleisesti tietämättömyys ja vähäiset resurssit. Ongelmia voi ilmetä muun muassa koulunkäynnissä, asumisessa ja itsenäistymisessä, työpaikan hakemisessa ja työskentelyssä. Eli tiivistetysti jokapäiväisessä elämässä. Silti ihan pienilläkin askeleilla heidän elämästään voisi tehdä jo himpun verran helpompaa tässä yhteiskunnassa. Ensinnäkin tietoisuuden lisääminen autismikirjon ja vammaisten osalta laaja-alaisesti, päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla helpottaisi sekä parantaisi ilmapiiriä heidän sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos jo päiväkodeissa lapset oppisivat arvostamaan ja kohtaamaan erilaisuutta, voisi se vähentää syrjintää ja kiusaamista, jota monet näihin vähemmistöihin kuuluvat joutuvat kokemaan. Lisäksi opettajien on hyvin tärkeää pystyä tarjoamaan erityislapsille yksilöohjausta ja -opetusta, sekä tukea koulunkäynnin haasteisiin. Tällä hetkellä kouluissa on ongelmana se, ettei erityislapsille välttämättä enää tarjota erityisopetusta, jottei se leimaisi lasta. Se on kuitenkin suuri ongelma, sillä samassa luokassa esimerkiksi
ääniyliherkkä lapsi ei koskaan pysty keskittymään kunnolla. Toiseksi, meidän tulee lisätä mahdollisuuksia vammaisille ja autismin kirjoon kuuluville työelämässä. Suurin osa tähän vähemmistöön kuuluvista eivät koskaan pääse kunnolla sisälle työmaailmaan, vaikka monet heistä tahtoisivat samalla tavalla elättää itseään kuin kuka tahansa muukin. On kyllä olemassa yrityksiä, jotka palkkaavat mielellään autistisia tai vammaisia, mutta harvoin heille tarjotaan kokopäiväistä työtä tai oman koulutuksensa mukaisia työpaikkoja. Apua tulisi saada myös työpaikan haussa, sillä monille työhakemuksen täyttäminen tai työhaastattelussa kysymyksiin vastaaminen voi tuottaa haasteita ja nostaa kynnystä hakea haluamaansa työpaikkaa. Työympäristöstä on myös monesti mahdollista tehdä heille parempi paikka pienilläkin muutoksilla, esimerkiksi ääniyliherkälle autistille rauhallinen paikka työntekoon ja selkeä ohjeistus. Kolmanneksi, meidän tulee taata hyvät ja saavutettavat palvelut vammaisille ja autisminkirjoon kuuluville. Ongelma on usein siinä, ettei resursseja priorisoida tarpeeksi heidän tarpeisiin, vaikka on selvää, että juuri heille niitä tässä hyvinvointivaltiossa kuuluisi antaa. Tällä hetkellä esimerkiksi tuettu asuminen, sosiaalisia taitoja kehittävät koulutukset ja kohtaamisia tarjoava yhteisöllinen toiminta ovat tapoja, joilla heitä tuetaan. Lisätoimia tulisi kuitenkin kehittää etenkin koulunkäynnin ja työllistymisen tueksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että pystyisimme tarjoamaan parempia palveluja ja enemmän tarvittavaa apua vammaisille ja autisminkirjon uniikeille kansalaisille, jos vain löytyisi ihmisiä, jotka huutaisivat heidän puolestaan. Hiljaisuus kuuluu rikkoa ja keskustelu avata. Mitä olisit itse valmis tekemään näiden vaatimattomien vähemmistöjen eteen?
YHTEISKUNNAN VAATIMUKSET NUORTEN MIELENTERVEYSONGELMIEN TAKANA ELINA-MAARIT KINNUNEN HANS SUONTAMA Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry uutisoi helmikuun alussa, että viimeistään nyt kaikkien suomalaisten on syytä olla huolissaan nuorten heikentyneestä hyvinvoinnista. Nuorista 20-25% kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Lasten ja nuorten mielialalääkkeiden käyttö on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Koronapandemia on heikentänyt nuorten jaksamista entisestään, mutta nostanut asian myös laajemmin yleiseen keskusteluun. Hämeen KD Nuorten puheenjohtaja Elina-Maarit Kinnunen ja hallituksen jäsen Hans Suontama käsittelivät aihetta Hämeen KD Nuorten Arvohuoltamo -ohjelmassa.
Suontama, joka on 25-vuotias lahtelainen lähihoitaja ja sairaanhoitajaopiskelija, on huomannut pandemian vaikutukset. “Nuorten elämänhallinta on heikentynyt, ei ole ollut merkityksellisiä ihmissuhteita eikä ole nähty kavereita samalla tavalla. Se on tuonut inhimillistä kärsimystä.”, hän toteaa ja huomauttaa lisäksi, ettei etäopiskelu sovi läheskään kaikille. Kinnunen huomauttaa, että nuorten mielenterveysongelmat ovat kuitenkin olleet olemassa jo kauan ennen koronapandemiaa. Syitä nuorten kokemaan pahoinvointiin on monia, joista yhtenä suurimpana nuorten kokema yhteiskunnan puolelta tuleva paine. “Yhteiskunnan normit ja vaatimukset ovat muuttuneet aiempaa kovemmiksi. Se, mikä ennen riitti, ei enää vastaa nykypäivän odotuksia. Yhteiskunta tarjoaa rajattomat mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen, mutta samalla nuoren on aina vain aikaisemmin edettävä kohti uraa ja tuottavuutta välivuosia välttäen.”, Elina-Maarit Kinnunen kertoo. “Mutta miten nuori voi tehdä loppuelämään vaikuttavia päätöksiä yläasteella, kun itsetuntemus on vielä kehittymässä ja nuoren on vaikeaa erottaa omat todelliset kinnostuksen kohteensa yhteiskunnan vaatimuksista?”, Kinnunen jatkaa. Kinnusen mukaan arvosanakeskeisyys ja uudet opetussuunnitelmat ovat vieneet kehitystä suuntaan, jossa itselle mielekkääseen jatko-opintopaikkaan pääseminen on erityisen haastavaa. Kovassa kilpailussa ja suorituspaineissa pärjäävät todennäköisemmin hyvistä lähtökohdista ponnistavat, kuin ne joiden elämä on alusta asti ollut selviytymistä. “Näillä nuorilla on todellinen riski jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle.”, Kinnunen huomauttaa. Ammattiin valmistumassa olevat nuoret arvostavat yhä suuresti työtä ja työelämää. Toisen asteen tutkinto ei kuitenkaan enää ole tae kokoaikaisen työn löytymiselle tai nopealle pääsylle työelämään työmarkkinoiden epävarmuuden ja pätkätöiden lisääntyessä. “Nuoria ahdistaa ja mietityttää oma tulevaisuus ja oman paikan löytäminen. Kun ennen saattoi jäädä. jatkamaan sukutilaa, hoitamaan perhettä tai samaan tehtaaseen töihin vuosikymmeniksi, vaaditaan nykyään jatkuvaa itsensä kehittämistä, markkinoimista ja paremmuuden todistelua“, Kinnunen toteaa. Kinnusen mukaan tärkeä yhteiskunnallinen kysymys onkin, kuinka yhteiskunta saisi nuoret tuntemaan, että he ovat riittävän hyviä ja että vähempikin on tarpeeksi. Tämä vaatii Kinnusen mukaan sekä rakenteellista, että asenteellista muutosta.
Suontama säestää Kinnusta ja lisää, että yhteiskunnassa tarvitaan myös konkreettisia muutoksia nuorten mielenterveysongelmien ratkaisemiseksi. Tällä hetkellä palvelut eivät ole kunnossa. “Kun perusterveydenhuoltoon ei ole päässyt, niin ongelmat ovat kasaantuneet erikoissairaanhoitoon, joka on kallista ja myös lyhytaikaista. Siinä ei luoda pitkäaikaisia hoitosuhteita vaan se on tarkoitettu akuuttiin kriisitilanteeseen.”, Suontama avaa nykytilannetta. Molempien mielestä oleellista nuorten hyvinvoinnin parantamisessa on palveluiden tuottaminen yhteistyössä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Joidenkin puolueiden esittämä Kela-korvausten leikkaaminen olisi hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Panostuksen tulisi olla entistä enemmän ennaltaehkäisevissä ja matalan kynnyksen palveluissa. “Perusterveydenhuollossa tulisi luoda pitkiä, luottamuksellisia hoitosuhteita. Etenkin nuoret turhautuvat siihen, jos heitä pompotellaan luukulta toiselle tai he joutuvat kertomaan asiansa uudelleen eri ihmisille.”, Hämeen KD Nuorten puheenjohtaja Elina-Maarit Kinnunen toteaa lopuksi.
KAUPUNKILIIKENNE ENNEN JA NYT RIKU AUERMA Vaikka liikkumista ja kaupunkeja on ollut jo tuhansien vuosien ajan, painottuvat suurimmat mullistukset kaupunkisuunnittelussa kuitenkin pitkälti 1900-luvulle. Aikakaudella nähtiin autoilun nousu ja tuho kaupungeissa liikkumisessa. 1900-luvun alun kaupungissa autoja oli vähän, jalankulkijoita paljon ja hevosen lantaa sitäkin enemmän. Lemun on kerrottu olleen kaduilla kulkiessa melkoinen. Nopeuserot eri liikennemuotojen välillä olivat pieniä eikä niitä ollut juurikaan eroteltu toisistaan. Kaduilla kulkivat sulassa sovussa raitiovaunut, polkupyörät, hevosvetoiset kärryt ja kävelijät. Aikakautta voidaankin pitää raitioteiden ja sähköautojen ensimmäisenä kukoistuskautena. Se loppui tylysti tekniseen kehitykseen, joka suosi enemmän polttomoottoriautoja. Myöhemmin Henry Fordin innovaatio autojen valmistamisesta liukuhihnalla teki autoista tavallisen kansan hyödykkeen, jonka omistaminen alkoi olla realismia yhä suuremmalle osalle väestöä. ”Voit saada auton minkä tahansa värisenä, kunhan se vain on musta.”
Polttomoottorikäyttöiset henkilöautot nähtiin ratkaisuna kaupunkisuunnittelun ongelmiin ja toisen maailmansodan jälkeisen valtaisan taloudellisen kasvun luomassa edistysuskoisessa ajattelutavassa autoilusta tuli liikennesuunnittelua määrittävä tekijä. Voimakkaan kaupungistumisen seurauksena alettiin rakentaa keskustoista kauaksi sijoittuvia kerrostaloalueita, lähiöitä, joihin kulkeminen ilman autoa ei ollut enää niin vaivatonta kuin tiheästi asutuilla keskustan lähialueilla. Raitiotiet olivat rappiolla ja ne purettiin uusien modernien ratkaisujen tieltä. Suomessa tämän kohtalon kokivat Turun raitiovaunut ja Tampereella purettiin pois johdinautoverkosto. Pyöräily ja kävely niputettiin yhteen kevyeksi liikenteeksi, ja ne muuttuivat toissijaisiksi liikkumismuodoiksi autoliikenteeseen nähden.
Autoilun ihanuutta alettiin kuitenkin Suomessa kritisoida viimeistään Smith & Polvisen (1968) kuuluisan yleissuunnitelman jälkeen. Yhdysvaltalaisesta liikennesuunnittelusta mallia hakeneen suunnitelman perusteella Helsingin kantakaupunki olisi muuttunut suurten moottoritieverkostojen kuristamaksi liikennemelualueeksi. Useita kortteleita olisi uhannut purkaminen suurten autoliikennettä palvelevien kanjonien tieltä. Suunnitelma herätti kovasti vastusta eikä sen perusteella ruvettu kehittämään kaupunkia. Helsingin Itä-Pasilassa ja Merihaassa kävelijät haluttiin nostaa turvaan rajattomasti kasvavalta autoliikenteeltä rakentamalla alueet kahteen kerrokseen. Alemmassa kerroksessa tuli kulkemaan autoliikenne kävelijöiden kulkiessa turvassa kävelysiltoja pitkin harmaassa betoniviidakossa. Muutoksen tuulet alkoivat kuitenkin puhaltaa. Ensimmäinen öljykriisi pakotti monet länsimaat säännöstelemään polttoaineita ja Hollannissa sunnuntaisin tapahtuvaa autoilua rajoitettiin voimakkaasti. Ihmiset korvasivat autolla kulkemisen pyörällä ja kulkumuoto löydettiin uudelleen. 1990-luvulta lähtien Euroopassa alkoi myös raitioteiden renessanssi. Vanhojen verkostojen purkamisen sijaan niitä alettiin laajentamaan ja rakentamaan kokonaan uusia järjestelmiä. Nykyisin kaupunkiliikenteen ajatellaan koostuvan erilaisista kulkutavoista ja niiden yhdistelmistä eli matkaketjuista. Ideat moottoriajoneuvojen kaikkivoipaisuudesta kaupunkiliikenteessä on pitkälti hylätty. Tilalle ovat tulleet joukkoliikennekaistat, raitiovaunut, nopean pyöräilyliikenteen baanat sekä kaupungin suunnitteleminen ihmisen mittakaavaan
kävelijöitä varten. Liikennesuunnittelun keskeisenä teemana on kestävien kulkumuotojen käytön edistäminen, jolloin kaupunkitila saadaan tehokkaampaan käyttöön ja liikenteen päästöjä vähennettyä. Autoilulle pitää olla myös vaihtoehtoja. Kävelijöille suunniteltavissa yhteyksissä täytyy huomioida täysin eri asiat kuin autoliikenteessä. Pitkien suorien ja avaran katutilan tilan sijaan suositaan kaarevia katuratkaisuita ja vaihtelevia yksityiskohtia katutasossa. Aukioiden on oltava inhimillisen kokoisia ja intiimejä. Asiaa voi pohtia ajatusleikillä, siitä kummassa kävely on mieluisampaa: keskieurooppalaisessa vanhassa kaupungissa vai hypermarketin parkkialueella? Pyöräliikenteessä on alettu panostaa määrän lisäksi myös laatuun. Uusilla pyöräilybaanoilla korkeusprofiili on lähempänä lentokenttää kuin vuoristorataa. Vauhdin hurmasta pääsee nauttimaan, kun joka välissä ei tarvitse hiljentää risteykseen. Kaikkein tärkeintä liikennesuunnittelussa on kuitenkin ehkäistä tarve matkoille jo kaupunkirakennetta suunniteltaessa. Tavoitteena on ollut enenevissä määrin pitää kaupunki kompaktina. Tätä on haluttu edistää keskittämällä asuntojen kaavoittaminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle valtion ja kuntien välisten MAL-sopimusten (maankäyttö, asuminen, liikenne) avulla. Uusia kymmenien tuhansien asukkaiden kerrostalolähiöitä ei sijoiteta keskelle korpea, vaan jo valmiiksi hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja tehokkaan maankäytön lähelle. Kun kauppaan pääsee kävellen ja töihin pyörällä ei omaa henkilökohtaista autoa välttämättä tarvita enää joka päivä.
NUORET ALUEVALTUUTETUT LOISTAVAT POISSAOLOLLAAN ELINA-MAARIT KINNUNEN Historialliset Suomen ensimmäiset aluevaalit on nyt käyty. Aluevaalien järjestäminen ja sote-uudistuksen eteneminen pääsivät yllättämään niin kansalaiset kuin poliitikotkin. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon, ettei uudistukseen oltu varattu tarpeeksi resursseja vaan puheenjohtajaamme Essayahia siteeraten uudistukseen lähdetään noin kaksi miljardia euroa takamatkalta. Moni kansalainen pysyi loppuun asti epätietoisena siitä, mistä aluevaaleissa on kyse ja mistä kaikesta aluevaltuutetut tulevat lopulta päättämään. Tämä näkyi huolestuttavan alhaisena äänestysprosenttina. Moni piti äänestämättä jättämistä myös jonkinlaisena protestina uutta hallintoa vastaan. Valitettavaa on etenkin se, että kaikista eniten sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitsevat ja käyttävät kansalaiset jättivät luultavasti muita useammin äänestämättä tai heillä ei ollut mahdollisuutta äänestää. He ovat ulkona yhteiskunnasta ja heidän tarpeistaan huolehtiminen jää nyt pelkästään aluevaltuutettujen hyväntahtoisuuden ja asiaan perehtymisen varaan. KD Nuorena olen eniten huolissani siitä, että nuoret aluevaltuutetut loistavat poissaolollaan. Aluevaltuustoon pääsivät myös useimmin ne, joilla oli jo jokin luottamustoimi. Näen riskinä vallan keskittymisen ja siinä piilevän mahdollisuuden, että mikään ei tule muuttumaan. Vaikka arvostan suuresti pitkän linjan valtuutettuja ja heidän kokemustaan, niin en silti voi olla ajattelematta, että meidän nuorten asioista päättävät nyt ne vuodesta toiseen valitut ihmiset, joille nuorison tarpeet ja tilanne eivät välttämättä ole enää niin tuttuja. Toki joukosta löytyy asialle omistautuneita ihmisiä, joilla on esimerkiksi pitkä kokemus lastensuojelutyöstä. Toivottavasti he saavat äänensä kuuluviin. Palaan nyt siihen hetkeen, kun ymmärsin, että aluevaalit olivat oikeasti tulossa. Kuntavaalit oli juuri käyty, joten niin henkiset kuin rahallisetkin resurssit olivat monilta loppuneet. Nopeasti kävi selväksi, että kansalaisten tavoittaminen ja äänestämään kannustaminen tulevat olemaan vaikeita teh-
täviä. Koronarajoitukset vaihtelivat eri puolilla Suomea, mutta ainakaan meillä Päijät-Hämeessä toritapahtumat ja jalkautuminen kaduille ei tuntunut mielekkäältä huonon koronatilanteen vuoksi ja teimmekin päätöksen, ettei perinteistä telttailua tehdä. Kampanjointi tapahtui siis lähinnä sosiaalisessa mediassa ja lehtimainoksien kautta. Olin itse tässä vaiheessa vielä optimistinen, että kampanjoinnin siirtyminen nuorten suosimaan kanavaan saisi nuoret innostumaan yhteiskuntavaikuttamisesta. Valitettavasti vaalien jälkeen tällaista innostusta ei ollut havaittavissa vaan siirryimme ikään kuin ajassa taaksepäin, kun Suomella oli taas kolme puoluetta, joilla oli aktiivisimmat ja uskollisimmat äänestäjät. Kampanjoinnissa oli vaikeaa erottautua muista. Melkein kaikki puolueet puhuivat lähipalveluista ja hyvästä terveydenhuollosta. Sosiaalipalvelut ja pelastustoiminta sen sijaan jäivät taka-alalle ja mielenkiinnolla seuraan, mitä näille tulee tapahtumaan, kun aluevaltuustot aloittavat työnsä. Myös minulla oli vaikeuksia erottautua edukseni alueeni ehdokkaista, sillä ehdolla oli todella paljon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, mikä näkyi myös vaalien tuloksessa, josta näemme, että alalla työskentelevät naiset pärjäsivät vaaleissa hyvin. Tätä pidän itsekin hyvänä asiana, vaikka media on nostanut esiin myös jääviyskysymyksiä, mutta niistä tullaan varmasti tapauskohtaisesti päättämään. Vaaleissa puolueet lupasivat kaikkea hyvää ja parempaa. Onkin täysin perusteltua kohdistaa kritiikkiä näitä lupauksia kohtaan. Meidän on hyväksyttävä tosiasia, että väestön ikääntyessä ja uusien sukupolvien pienentyessä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset nousevat, mutta verotulot eivät samassa suhteessa lisäänny. Eli jostain säästöjä saatava ja sehän koko sote-uudistuksen perusta onkin, koska alunperin uudistuksen tarkoituksena oli säästöjen luominen. Jää kuitenkin nähtäväksi tullaanko siinä onnistumaan ja jos tullaan, niin joutuvatko kaikista kipeimmin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarvitsevat altavastaajiksi. Vaikka puolueena onnistuimme päihittämään gallu-
pit ja pitämään kannatuksemme samana vaalien huonosta ajankohdasta ja alhaisesta tavoittavuudesta huolimatta, emme voi silti tuudittautua tulokseen. Meidän tulee aktiivisesti tehdä puolueen sisäistä itsetutkiskelua ja kehittää toimintaamme siihen suuntaan, että kestävät arvomme tavoittavat nuorison ja saamme heistä uusia kannattajia ja jatkuvuutta työllemme. Niinkuin jo Inez median haastattelussa totesin, että meillä kaikilla puolueilla on iso työ saada nuoret mukaan yhteiskuntavaikuttamiseen ja tehdä
itsestämme kiinnostavia. Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia ehdokkaana olleita ja etenkin meidän rohkeita nuoriamme. Kokemuksesta tiedän, että ei ole helppoa olla kristillisdemokraattinen nuori ja seistä arvojensa takana ajassa, jossa järkevän ja harkitun linjan sijaan ihmisiä kiinnostavat erilaiset aktivismit ja yhden asian liikkeet. Kannustan kuitenkin meitä kaikkia pyrkimään eteenpäin, sillä olemme fiksuja ja osaavia nuoria, jotka luovat omalta osaltaan Kristillisdemokraattien tulevaisuuden.
NUORTEN KIINNOSTUS KD:N POLITIIKKAAN HAUTAUTUU HÄMMENNYKSEN ALLE – MIKÄ SIIS NEUVOKSI? VEERA MÄNNISTÖ Kristillisdemokraattien arvokonservatiivisten periaatteiden välittymistä nuoremmalle väestölle saattaa vaikeuttaa osaltaan nykyinen tottumus populistisiin väiteilmaisuihin ja niiden puuttuminen kristillisdemokraattisen puolueen viestinnästä. Tilannetta saattaa hankaloittaa osaltaan myös viimeaikaiset valitettavat käänteet, joiden keskiössä on voimakasta mediahuomiota saanut Päivi Räsäsen oikeudenkäynti sekä polarisaatio aiheen voimakkaan kontrastisuuden ja muutoin kristillisdemokraattien maltilliseksikin kuvaillun argumentoinnin välillä. On kuitenkin tärkeää, että myös vaikeista asioista voidaan puhua.
Käsittelyyn liittyy kuitenkin haasteellinen näkökulma, nimittäin demokraattisessa järjestelmässämme harmillisena lieveilmiönä esiintyvä populistinen semantiikka. Toisinaan populismia vastustavakin saattaa turtua kiinnittämään siihen huomiota. Tällöin ihminen ikään kuin tahtomattaan etsii poliittisesta keskustelusta yhä uudelleen sitä tunteita kuohauttavaa premissiä. Puolueemme arvoihin kuuluva lähimmäisenrakkaus näkyy viestinnässämme kunnioituksena vastaanottavaa osapuolta kohtaan. Se lieventää sanoman terää ja kiihkomielisyyttä, mikä toisaalta taas erottaa meidät populismiin kallistuvis-
ta vaikuttajista. Pyrkimys välttää populismia onkin itsessään edistyksellistä, ja sen itseisarvon on oltava tinkimätön nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassamme. Miten siis olla viestinnässä selkeä ja samalla pitäytyä tässä? Haastateltuani KD:sta kiinnostuneita nuoria aikuisia huomaan, että heille tuntuu jääneen suhteellisen epäselväksi Räsäsen oikeudenkäynnin ja kristillisdemokraattisen politiikan välinen suhde ja rajapinta. Usein kysytään, millä puolella KD on, tai että ajammeko oikeudenkäynnin tematiikkoja politiikassamme. Näen kuitenkin nuorten aikuisten valtavan potentiaalin ja palavan kiinnostuksen politiikkaamme kohtaan sammuvan heidän turhautuessaan edellä mainituista epäselväksi jäävistä tulkintakysymyksistä. Oikeudenkäyntiä kohtaan osoitetulle uteliaisuudelle löytyy kuitenkin perusteensa. Ajankohtaisuuden lisäksi oikeudenkäynti on ensimmäinen laatuaan ja
sen tulevaisuudessa nauttima oikeustapausarvo onmerkittävä. Suomessa ei ole aiemmin ollut tilannetta, jossa uskonnollisen tekstin siteeraamista olisi pidetty lainvastaisena. Täytyisikö puolueen linjaa oikeudenkäynnin suhteen siis selventää vai ilmaisemmeko yksinkertaisesti luottavamme tuomarin oikeudenmukaiseen tuomioon käsiteltävän asian suhteen? Kristillisdemokraattisen puolueen sisällään pitämä näkemysten spektri on rikkaus, jonka vaaliminen mahdollistaa monipuolisen ideoinnin ja yhteistyön. Tästä huolimatta on kuitenkin syytä kysyä, onko tarkoituksenmukaista ottaa kantaa tuomarin työhön vain tyydyttääksemme kristillisdemokratian ydintä epäilevien uteliaisuuden. Luotto vallan kolmijakoon ja asetettuun oikeusjärjestelmään takaa mielestäni riittävän varman vastauksen kysymykseen, vaikka keskustelu aiheesta on sen selventämiseksi kuitenkin mitä luultavimmin tarpeellista.
KD NUORTEN ARVOKLUBIT JATKUVAT KD Nuorten Arvoklubit ovat jatkuneet nyt keväällä niin Instagram Livessä kuin paikallisesti ympäri Suomea. Instagramissa vieraina on ehtinyt käydä muun muassa KD:n uusi puoluesihteeri Elsi Ranta ja keskustelua on riittänyt niin nuorisopolitiikasta kuin Ukrainankin tilanteesta. Suomea kiertävä Arvoklubi-kiertue on ehtinyt jo pysähtyä Joensuussa, Kokkolassa, Helsingissä, Jyväskylässä sekä Turussa. Seuraa KD Nuoria sosiaalisessa mediassa ja kuulet, missä tapaamme seuraavan kerran! Arvoklubi on KD Nuorten järjestämä rento illanvietto, jossa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista aiheista. Keskustelu on vapaata ja kaikilla on suunvuoro. Jos ei itse halua osallistua keskusteluun, niin mukaan voi tulla ihan vaan vaikka kuuntelemaan. Arvoklubi on avoin kaikille politiikasta kiinnostuneille, eikä osallistujan tarvitse olla KD Nuorten jäsen. Paikallisissa tapahtumissa rennon ja vapaan keskustelun ohessa on tarjolla myös pientä purtava ja juotavaa.
KD NUORET: LASTEN KEHITYKSELLE HAITALLISEEN SOSIAALISEN MEDIAN SISÄLTÖÖN PUUTUTTAVA KD Nuoret esittää huolensa lasten ja nuorten mielenterveyden tilasta, jota ovat järisyttäneet ensin korona ja nyt Euroopassa käynnissä oleva sotatilanne. Nopeat muutokset ja uudet, pelottavat tilanteet ovat järkyttäneet myös aikuisia. On kuitenkin selvää, että sitäkin enemmän asiat ovat vaikuttaneet lapsiin ja nuoriin. ”Olemme käyneet viime vuosina läpi useita kriisejä. Meidän on tunnustettava, että käynnissä on myös mielenterveyskriisi ja siihen tulisi suhtautua samalla vakavuudella kuin muihinkin kriiseihin”, KD Nuorten puheenjohtaja Ami Rinta-Valkama vetoaa. Lasten ja nuorten suosima TikTok-sovellus muuttui yhdessä yössä hauskoista videoista sotatantereen dokumentoinniksi. Etenkään nuoremmat lapset eivät ole vielä kykeneviä suojaamaan itseään haitalliselta sisällöltä, jota sosiaalinen media on sotatilanteen alettua ollut pullollaan. Netti ja sosiaalinen media ovat jälleen osoittaneet, etteivät ne ole kykeneviä suojaamaan heikoimpia traumaattiselta sisällöltä. On kuitenkin huomioitava, että sosiaalista mediaa ja
sen tarjoamaa sisältöä ei olla rajoitettu lapsia suojaavasti samoin lainsäädännöllä kuin televisio- ja radiotoimintaa. Televisio- ja radiomainonta ei saa esimerkiksi aiheuttaa moraalista tai fyysistä haittaa lapsille ja elokuville on asetettu ikärajat. ”Nyt on korkea aika alkaa selvittää, kuinka pystymme jatkossa suojaamaan lapsiamme paremmin kuolemaa ja sodan kauhuja sisältäviltä netin ja sosiaalisen median sisällöiltä. Ei ole tervettä, että 8-vuotiaat, 12-vuotiaat tai edes 15-vuotiaat näkevät sen kaltaista sisältöä, joka on omiaan järkyttämään aikuisenkin mieltä”, Rinta-Valkama painottaa. KD Nuoret katsoo maailman toistaiseksi epäonnistuneen sosiaalisen median parissa kasvaneiden lasten suojelemisessa. Samalla, kun elokuvateatterissa näytettäviin K18-elokuviin ei lapsia päästetä, elävät he parasta aikaa puhelimiensa heille näyttämässä K18-elokuvassa, joka ei valitettavasti ole fiktiota. KD Nuoret vaatii hallitusta käynnistämään selvitystyön lasten kehitykselle haitallisen sosiaalisen median sisällön rajoittamisesta.
EMMEHÄN UNOHDA AFGANISTANIA? TOMMI TERÄ Arvosanan edellisen numeron ilmestyessä (10/2021) keskustelu Afganistanin tilanteesta oli erittäin ajankohtainen. Yhdysvaltojen vetäytyminen ja Talebanin välitön valtaannousu oli otsikoissa. Afgaanit ja kansainväliset avustusjärjestöt toivoivat tuolloin, että maailma ei pölyn laskeuduttua unohtaisi Afganistania. Valitettavasti yhden päivän pääuutinen on seuraavassa hetkessä usein jo marginaalissa. Näin on käynyt myös Afganistanin kohdalla. Ukrainan tilanne sekä koronapandemia ja kaikki siihen liittyvä ovat vallanneet uutisten pääsivut. Uutisten kierrossa tämä on varsin ymmärrettävää, mutta valitettavaksi tilanteen tekee se, että uutisotsikoiden katoamisesta huolimatta itse ongelmat eivät katoa. Afganistanin tilanne on karu. Talebanin raudanluja ote on jatkunut Afganistanissa nyt jo kuukausia. Väkeä pakenee naapurimaihin edelleen. Työttömyys ja nälänhätä on valtaisa. 95 %:lla kansasta ei ole riittävästi ruokaa. Sairaalat ovat täynnä aliravittuja lapsia. YK arvioi, että vuoden loppuun mennessä 97 % afgaaneista voi pudota köyhyysrajan alapuolelle ja miljoona lasta kuolla nälkään.
Pelätty naisten aseman heikkeneminen on totisinta totta. Human Rights Watchin mukaan 87 % afgaaninaisista kokee elämänsä aikana väkivaltaa. Naisilla ei ole oikeutta koulutukseen tai työhön, ja vaikka talebanit puhuvat tilanteen kohentuvan aikanaan, ei tuolle väitteelle ole pienintäkään tukea. Talebanien tuomioistuimet ovat nykyisin ainoa oikeutta Afganistanissa jakava taho. Tuomioistuimen tuomareina voivat toimia vain miehet. “Naiset eivät voi toimia tuomareina, koska naisilla on pienemmät aivot ja he ovat huonoja uskovia”, toteaa Talebanin tuomioistuimen tuomari. Tuomioistuimen tuomioissa naisilla on hyvin vähäiset mahdollisuudet saada oikeutta, sillä esimerkiksi sairaalasta saadut röntgenkuvat murtuneesta kädestä ja nenästä eivät riitä todisteeksi pelkkää miehen sanaa vastaan.
Väitteet naisten kaltoinkohtelusta ohitetaan tutkimatta ja toteamalla ne perättömiksi. Kaikesta käy selväksi, että naisten asemaa Afganistanissa on turha kaunistella. Edelliseltä Talebanin valtakaudelta tutut salatut suojakodit naisille ovat jälleen tehneet paluun. Suojakodit tarjoavat turvaa niin miestensä pahoinpitelemille kuin talebanien tuomioistuimessa tuomituille naisille. “Isäni kuoli ollessani 1,5 -vuotias ja elin siitä lähtien velipuolieni kanssa. Ollessani 7-vuotias veljeni myi minut vaimoksi 80-vuotiaalle miehelle. Hän ei ollut saanut lasta vaimonsa kanssa ja minun tehtäväni oli synnyttää hänelle poika.”, kertoo eräs suojakodissa asuva nykyään 22-vuotias nainen. Mies pahoinpiteli ja raiskasi tyttöä jatkuvasti ja niin pahasti, että tyttö joutui sairaalahoitoon. Mies ei suostunut maksamaan sairaalamaksuja ja pakeni hyläten tytön. Tytön veljet myivät tytön vaimoksi uudelle miehelle, joka pahoinpiteli tyttöä ensimmäisen tapaan. Vuosia myöhemmin tytön ensimmäinen aviomies palasi ollen suunniltaan tytön uudelleenavioitumisesta ja syyttäen tyttöä aviorikoksesta. Mies vei asian talebanien tuomioistuimeen, joka operoi tuona aikana salassa. Tuomioistuin totesi tytön syylliseksi ja tuomitsi hänet kivityskuolemaan. “He halusivat muiden naisten näkevän minut kuolleena estääkseen muita naisia menemästä hallituksen luo.”, nainen toteaa.
”VÄITTEET NAISTEN KALTOINKOHTELUSTA OHITETAAN TUTKIMATTA JA TOTEAMALLA NE PERÄTTÖMIKSI.” Tyttö sai kuitenkin myöhemmin apua korkeassa virassa olleelta naistuomarilta ja pääsi sen myötä suojakotiin turviin. Tuomio on kuitenkin yhä voimassa ja nyt Talebanin palattua valtaan pelot kasvavat entisestään. “Asian ajatteleminen tekee minut hulluksi. En pysty nukkumaan öisin ja olen päivisinkin levoton. En tiedä, miten minun käy”, nainen toteaa epätoivoisesti. Suojakodin perustaja suomiikin kansainvälistä yhteisöä siitä, että se hylkäsi Afganistanin täysin. “Kansainvälinen yhteisö jätti afgaaninaiset ja Afganista-
nin taakseen kuin kuuman perunan. Se poltti heidän kätensä ja he pudottivat sen. Kansainvälistä yhteisöä ei voisi vähempää kiinnostaa, miten afgaaninaisille käy. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä Afganistanin kansalle käy. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja tämä on tosiasia, jonka olen valmis huutamaan korkeimmalta vuorenhuipulta käsin”, hän toteaa. Kauniista puheista huolimatta kansainvälisen yhteisön teot ovat jääneet vähäisiksi poliittisen painopisteen siirryttyä kauas Afganistanista. Voit kuitenkin kysyä – kenties oikeutetustikin –, miksi meidän pitäisi välittää Afganistanista ja maan asukkaiden tilanteesta. Onhan meillä omatkin ongelmamme ja kriisimme käsiteltävinä. Eikö Suomen tule ensisijassa huolehtia suomalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta? Ja olisit aivan oikeassa kysyessäsi näitä kysymyksiä.
S ” AMALLA MEIDÄN JOKAISEN ON KUITENKIN HYVÄ PYSÄHTYÄ JA MIETTIÄ, MILLAISEN KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN HALUAMME.” Samalla meidän jokaisen on kuitenkin hyvä pysähtyä ja miettiä, millaisen kansainvälisen yhteisön haluamme. Haluammeko yhteisön, joka tarjoaa meille heikoimmalla hetkellämme korulauseita ja tyhjiä lupauksia? Vai haluammeko yhteisön, jossa autetaan ja pidetään huolta lähimmäisistä niin oman kansallisvaltiomme rajojen sisäpuolella kuin kansainväliselläkin kentällä? En usko olevani ainoa, joka päätyy jälkimmäiseen näkemykseen. Näkemykseen, joka on kristillisdemokratian ytimessä. Kristillisdemokraatti ei jätä ihmisiä heitteille ja oman onnensa nojaan. Afganistanin kohdalla kysymys on yhtäältä afgaanien elämästä ja tulevaisuudesta, mutta toisaalta myös yleisimmistä kansainvälisen yhteisön periaatteista. Se, miten toimimme Afganistanin kohdalla, toimii aiempien tapausten tapaan mallina tulevaan. Kansainvälisen yhteisön on oltava sanojensa mittainen ja siksi meidän on toimittava konkreettisesti niin Afganistanissa, Ukrainassa kuin muuallakin. Emmehän siis unohda Afganistania?
VUOSIKOKOUS TURUSSA 19.-20.11! ÅRSMÖTE I ÅBO 19.-20.11.! KD Nuorten hallitus päätti Tampereella 26.3. pidetyssä kokouksessa vuoden 2022 vuosikokouksen ajankohdan ja pitopaikan. Vuosikokouksen pitopaikaksi valikoitui kahdeksan vuoden tauon jälkeen Turku. Vuosikokous pidetään marraskuun kolmantena viikonloppuna eli 19.-20.11. “Vuosikokous on KD Nuorille tärkein vuosittainen tapahtuma ja sääntömääräinen kokous, jossa jokainen paikalle saapuva rivijäsen pääsee vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan järjestöä viedään. Tänä vuonna pöydällä on muun muassa uuden varapuheenjohtajiston ja hallituksen valinta sekä eduskuntavaaliohjelman hyväksyminen. Vuosikokous on mahtava tapa verkostoitua muihin KD Nuoriin ympäri Suomea ja oppia lisää järjestön toiminnasta.”, KD Nuorten puheenjohtaja Ami Rinta-Valkama innostaa. Vuosikokouksen tapahtumatiloista vastaava KD Nuorten hankekoordinaattori Topias Kujala lupaa Turun kokoukselle hulppeita puitteita, vaikkei suostukaan tarkkoja suunnitelmia vielä paljastamaan. “Meillä on hyvät viritykset menossa niin kokouksen kuin perinteisen gaalaillallisen pitopaikan suhteen. En kuitenkaan paljasta mitään tarkkaa vielä, mutta eiköhän lähitulevaisuudessa tule jotain lisävihjettä. Sen voin jo luvata, että Turkuun kannattaa marraskuussa ehdottomasti tulla!”, Kujala sanailee pilke silmäkulmassaan. Laita siis jo nyt aika ja paikka muistiin, jotta pääset mukaan KD Nuorten vuoden 2022 kohokohtaan!
KD Ungas styrelse beslutade i Tammerfors den 26 mars datum och plats för årsmötet 2022. Efter åtta års uppehåll valdes Åbo till lokal för årsmötet. Årsmötet hålls i 19-20.11. “Årsmötet är det viktigaste årliga evenemanget för KD Unga och ett stadgeenlig möte där varje medlem som kommer kan påverka i vilken riktning organisationen förs. I år ska bland annat nya vice ordförande och styrelse väljas och riksdagsvalprogrammet godkännas. Årsmötet är ett bra sätt att nätverka med andra medlemmar runt om i Finland och lära sig mer om organisationens verksamhet.”, KD Ungas ordförande Ami Rinta-Valkama inspirerar. KD Ungas projektkoordinator Topias Kujala ansvarar för årsmötets arrangemang. Han lovar en enorm ram för mötet, även om han inte går med på att avslöja detaljerade planer ännu. “Vi har goda planer för både mötet och den traditionella galamiddagslokalen. Jag kommer dock inte att avslöja något specifikt än, men jag antar att det kommer några fler tips inom en snar framtid. Jag kan redan nu lova att det definitivt kommer vara värt att komma till Åbo i november!”, säger Kujala med glimten i ögonvrån. Så kom ihåg tid och plats nu för att se till att du är en del av KD Ungas höjdpunkt 2022!
UKRAINAN, VENÄJÄN JA VALKO-VENÄJÄN KANSALAISYHTEISKUNTIA TUETTAVA Kaikkien eduskuntapuolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat huolissaan kansalaisyhteiskunnan tilan kaventumisesta ympäri maailmaa ja vaativat tukea erityisesti Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnille. Vapaa ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta on yksi toimivan demokratian edellytyksistä. Moniäänisellä kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli demokratiassa: kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat kritisoida ja kirittää poliittista päätöksentekoa sekä nostaa esiin asioita, joita politiikassa ei muuten käsiteltäisi. Useiden demokratian tilaa mittaavien raporttien mukaan demokratian tila on heikentynyt globaalisti jo useiden vuosien ajan, ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan rajoittaminen on yksi autoritaaristen johtajien keinoista demokratian rapauttamiseen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli kulminaatiopiste sen pitkään jatkuneessa autoritaarisessa kehityksessä, jonka aikana Venäjä on irtautunut kansainvälisen yhteisön arvoista ja normeista. Se myös osoittaa karulla tavalla autoritaarisen hallinnon vaarat. Demokratia edistääkin rauhaa ja vakautta. Akuutissa kriisissä tarvittavan humanitaarisen avun ohella ei tule unohtaa tukea demokratian edellytyk-
sille. Ukrainan kansalaisyhteiskunnalla on ollut merkittävä rooli Ukrainan viime vuosien demokraattisessa kehityksessä, ja nyt se on avainasemassa sekä avun tarjoamisessa sodan vaikutuksista kärsiville että ihmisoikeusloukkausten monitoroinnissa. Myös kriisin jälkeen toimivaa kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan demokratian vahvistamiseen. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on tuettava Ukrainan kansalaisyhteiskuntaa esimerkiksi tarjoamalla rahoitusta helpotetuin ehdoin. Lisäksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tuettava kansalaisyhteiskuntaa, ihmisoikeuspuolustajia ja demokratia-aktivisteja Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminta on Venäjällä käytännössä tukahdutettu kokonaan, ja Valko-Venäjällä vuoden 2020 epärehellisiä vaaleja seuranneet laajat mielenosoitukset ovat johtaneet kasvavaan poliittiseen vainoon demokratialiikettä kohtaan. Sekä maiden sisällä että maanpaossa toimivat riippumattomat kansalaisjärjestöt tarvitsevat tukea niiden toimintamahdollisuuksien vahvistamiseksi. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on etsittävä keinoja Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi.
Järjestöjen edustajat laativat yhteisen kannanoton Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demo Finlandin fasilitoiman Demokratia-akatemian puitteissa. Kannanoton ovat allekirjoittaneet: Demariopiskelijat – SONK ry, KD Nuoret, Keskustan Opiskelijaliitto, Kokoomuksen Nuorten Liitto, Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta, Liike Nyt Nuoret, Perussuomalainen Nuoriso, RKP-nuoret, Sosialidemokraattiset Nuoret, Suomen Keskustanuoret ry, Vasemmistonuoret, Vasemmisto-opiskelijat sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry