Herttoniemelainen 2010

Herttoniemeläinen Herttoniemi-seura ry:n julkaisu 2010

Herttoniemi 50 vuotta – Herttoniemi-seura 30 vuotta

Herttoniemen kyläjuhlat Eränkävijäntorilla lauantaina 4.9.

Herttoniemenrannassa ohjelmaa lauantaina ja sunnuntaina.

Perinteinen Herttoniemipäivä 5.9.

Liikuntapuistossa.

Uudet ja vanhat herttoniemeläiset, tervetuloa mukaan tapahtumiin!

HERTTONIEMELÄINEN 1

Herttoniemi-seura 30 vuotta Herttoniemi-seuran perustamisesta löytyy kaupunginarkiston asiakirjoista seuraava merkintä: ”Ajatus kaupunginosayhdistyksen perustamisesta Herttoniemeen on ollut vuosien kuluessa eri yhteyksissä esillä. Ratkaiseva sysäys tuli 1979-nuorisovuoden toimikunnan piiristä. Aarre Langin aloitteesta maaliskuun 17 päiväksi kokoon kutsuttu yleinen kokous asetti toimikunnan valmistelemaan kaupunginosayhdistyksen perustamista. Perustava kokous kokoontui toukokuun 2. päivänä 1979 Herttoniemen kirkkoon. Yhdistys sai nimekseen Herttoniemi-seura. Kesäkuussa 1979 yhdistys ilmoitettiin rekisteröitäväksi.”

Perustavassa kokouksessa oli läsnä 75 henkilöä, mm. PerErik Förars ja Eva-Riitta Siitonen. Herttoniemi-seura ry (Herttonäs-sällskapet rf) merkittiin yhdistysrekisteriin 17.9.1980.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin herttoniemeläinen kaupunginvaltuutettu, varatuomari Per-Erik Förars.

Ensimmäisen johtokunnan muita tunnettuja jäseniä olivat muun muassa Eva-Riitta Siitonen, Niilo Tarvajärvi ja sittemmin kirkkoherrana toiminut Veijo Vatka, joka on edelleenkin seuran johtokunnan jäsen. Kotiseutuhengen kohottamiseksi päätettiin ryhtyä julkaisemaan Herttoniemeläinen – lehteä.

Seuran säännöissä kirjattiin seuran tarkoitukseksi mm. työskennellä toimialueensa sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten olojen kehittämiseksi, sekä viihtyisyyden lisäämiseksi alueellisen omaleimaisuuden ja paikallisten erityispiirteiden pohjalta lähtien.

Seuran historian vaiheista on laajemmin kirjoittanut Eva Packalén toisaalla tässä lehdessä.

1990-luvulla seura aloitti viljelyspalstojen vuokraamisen Fastholman palsta-alueella, joka lienee eräs Helsingin suosituimpia; viljelijäjonon pituus oli tämän vuoden keväällä noin 100 henkilöä. Vuoden 2005 aikoihin Tuorinniemen tal-

viuinti siirtyi seuran hallinnoimaksi. Myös talviuinti on erittäin suosittua; uintikaudella 2009-2010 Tuorinniemessä oli noin 250 rekisteröitynyttä uimaria. Nämä molemmat harrastukset edistävät alueen asukkaiden virkistysmahdollisuuksia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Seuran nykyinen toiminta painottuu alueen viihtyisyyden ja palveluiden vaalintaan. Teemme aloitteita kaupungin virastoille ympäristömme viihtyisyyteen ja turvallisuuteen vaikuttavista asioista, sekä palveluiden kehittämisestä.

Seura on ollut mukana kaikissa viime vuosien aluetta koskevissa kehityshankkeissa. Erityinen haaste lähivuosina tulee olemaan Herttoniemen keskuksen rakentaminen ja siinä yhteydessä alueen palveluiden parantaminen. Seura toivoo myös pitkään odotetun uimahallin toteutumista uuden keskuksen alueelle.

Herttoniemi-seura haluaa olla mukana herttonie-meläisten arjessa ja juhlassa.

Seppo Hiltunen Herttoniemi-seuran puheenjohtaja

Herttoniemeläinen

Herttoniemi-seura ry:n julkaisu 2010 Lehti ilmestyy syksyisin osana Herttoniemi-päivän tapahtumia.

Päätoimittaja Seppo Hiltunen Julkaisuvastaava Erkki Merimaa Ilmoitusvastaava Keijo Santakari Kannen kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Herttoniemi-seuran johtokunta 2010 Puheenjohtaja, Herttoniemeläinen -lehden päätoimittaja Seppo Hiltunen Mäyrätie 12 A 8, 00800 Helsinki 050-3033340 sk.hiltunen@gmail.com Varapuheenjohtaja, Herttoniemeläinen –lehden toimittaja Erkki Merimaa Oravatie 50 D 7, 00800 Helsinki 050–5702881 erkki.merimaa@kolumbus.fi Seuran sihteeri Eila Tontti Karhunkaatajantie 32, 00800 Helsinki 040-557 4682 eila.tontti@tonttioy.com 2 HERTTONIEMELÄINEN

Yhdyskunta-asiat Maala Nieminen 045–678 1472 maala.nieminen@brainbow.fi Palstaviljelyasiat Jukka Saaresto Susitie 12 A 22, 00800 Helsinki 050 594 2032 jukka@toimeentuloa.net Kulttuuriasiat Veijo Vatka Hiihtomäentie 34 A 3, 00800 Helsinki 781 471 (koti), 050 592 3115 (työ) veijo.vatka@evl.fi Herttoniemenrantaa koskevat asiat Pirkko Sonné-Tanska pirkko.sonne@wippies.fi puh. 041 439 3693 Talviuintiasiat Hannele Ilves hannele.ilves@edu.hel.fi Herttoniemeläinen -lehden ilmoitusvastaava Keijo Santakari Hiihtäjäntie 6 A 1, 00810 Helsinki 0400 843631 keijo.santakari@pp.inet.fi

herttoniemi.fi -sivuston päätoimittaja, jäsenrekisterin ylläpitäjä Henrik Nyholm herttoniemi@hotmail.com herttoniemi.fi -sivuston ylläpitäjä Timo Kontio timo.kontio@gmail.com Seuran osoite: Herttoniemi-seura ry PL 237 00811 Helsinki Sähköpostiosoite: herttoniemiseura@gmail.com Pankkiyhteys: 124830-50710 Paino: Painotalo Miktor Oy

Herttoniemi-seuran toimintaa 2009-2010 Herttoniemi-seuran viime toimintavuosi oli seuran 30.

Seura on toiminut kotiseutuyhdistyksenä perinteiseen tapaan. Herttoniemi-seuran jäsenmäärä oli vuoden 2009 lopussa 264 jäsentä.

Seuran edustajat osallistuivat mm. Helsingin kaupunginosayhdistysten liiton (Helka) toimintaan, Itä-Helsingin kulttuuriviikkojen hallitukseen sekä Herttoniemen alueryhmän toimintaan. Seura on myös osallistunut Herttoniemenrannan kehittämistyöryhmän toimintaan.

Yhteistyössä sosiaaliviraston kanssa järjestetyt Herttoniemi-foorumiksi nimetyt asukasillat ovat saaneet myös suuren suosion. Herttoniemen seurakunta on tarjonnut tilat seuran kokouksille. Kevät-ja syyskokoukset pidettiin asukasiltojen yhteydessä kahvitarjoiluineen.

Tammikuussa pidettiin Herttoniemi-foorumi, jonka aiheena oli metroaseman ideakilpailun tulosten tarkastelu. Kilpailun voittajan Arkkitehtitoimisto B&M:n arkkitehdit esittelivät kilpailutyönsä. Keskustelu aiheesta oli aktiivista. Kevätkokouksen yhteydessä asukasillassa käsiteltiin m.m. Terveellinen kaupunginosa-hanketta sekä Alpakka –hanketta. Tilaisuudessa esiteltiin myös Roihuvuoren palvelukeskuksen toimintaa, vanhusten palveluyhdistyksen Yhdessä-projektia sekä 4V-hanketta.

Syksyllä aiheena oli Herttoniemenrannan nuoret.

Herttoniemi-päivää vietettiin 29.kerran. Sateinen sää ei suosinut tapahtuman järjestämistä, osallistujien määräksi arvioitiin noin 500 henkilöä. Päivän aikana oli erilaisia tapahtumia kirkolla, kirjastossa ja urheilukentällä. Herttoniemi-päivän tapahtumiin kuului myös

Pauli Salorannan vetämä kulttuurikävely Herttoniemen rannassa. Hannele Ilves esitteli myös talviuintitoimintaa.

Seura järjesti myös valokuva kilpailun aiheena Herttoniemi. Kilpailun voittajat julkistettiin 30.9.2009 Stoassa.

Seuran puheenjohtaja Seppo Hiltunen jakoi palkinnot.

Uusien kuvien sarjan voitti Arto Liskola. Vanhojen kuvien sarjan voitti Keijo Alén. Kunniamaininta annettiin Herttoniemen yhteiskoulun opiskelijoille, joille luovutettiin kirja Herttoniemi, kylä-kartano-kaupunginosa.

Itä-Helsingin 24. kulttuuriviikkojen aikana oli Herttoniemessä lukuisia kulttuuritapahtumia. Itsenäisyysjuhlaa vietettiin perinteisin juhlavin menoin.

Herttoniemen kotisivun toimintavuosi kului aktiivisesti sivujen ylläpidon ja jatkokehittämisen merkeissä.

Kävijöitä sivuilla oli 4500-5000 kuukaudessa. Palvelutiski oli sivujen suosituin sivusto. K-Supermarket Hertta ja Edupoli olivat edelleen kotisivujemme tukijoita.

Viljelypalstatoiminta on edelleen aktiivista. Palstojen lukumäärä on 185 ja ne kaikki on vuokrattu. Palstajonon pituus oli vuoden lopussa noin 100.

Seura osallistuu lukuisiin hankkeisiin sekä ottaa aktiivisesti kantaa alueella tapahtuviin muutoksiin ym. muihin ajankohtaisiin asioihin.

Oikein hyvää kuluvaa vuotta kaikille herttoniemeläisille!

Eila Tontti Herttoniemi-seuran sihteeri

HERTTONIEMELÄINEN 3

HIDAS HERTSIKA – kyläjuhlien 4.-5.9. ohjelma (Muutokset mahdollisia)

Lauantaina 4.9.

Herttoniemenranta • Herttoniemenrannan Tuorinniemessä n. klo 11 kukkasipulien istutustapahtuma • Asukastalo Ankkurissa (Paasivaarankatu 6) avoimien ovien päivä klo 13-16 • Herttoniemen nuorisotalon pihalla yhdessä Asukastalo Ankkurin kanssa liikuntatempaus klo 13-16, rastirata jousiammunta, frisbee-golf ja boffaus kaikille halukkaille, klo 14 ja 15 zumbatuokio, kukkasipulien istuttamista pihalla • Herttoniemenrannan nuorten syksyn käynnistäminen nuorisotalossa klo 17.00-22.45 Eränkävijäntori • Sadonkorjuutori ja kirpputori, monenlaista myyntiä klo 13-16 • Eränkävijäntorilla ohjelmallinen toritapahtuma klo 13-16, ohjelma: • Juontajana Tuula Tenni • Trio Tarja Merivirta kitara, Kukka Lehto, viulu ja Pauli Halme, kitara • Herttoniemen historiaa: Eva Packalén ja vanhat herttoniemeläiset kertovat historiasta ja 50-luvun Herttoniemestä • Yhteislaulua • Kyökkifunkki –orkesteri • Antti Nordin ja Tango Siboney –orkesteri • Lasten satuhetki, Leena Rapola • Taukoliikuntaa • Mustan-Maijan taidepuistossa Taiji-näytös klo 16.30. Tule katsomaan ja kokeilemaan vanhaa kiinalaista taistelulajia, TaiChiChuan-seura järjestäjänä.

• Eränkävijäntorilla ilmainen ulkoilmaelokuvatapahtuma klo 20.30-23.00 • Valikoima vanhoja dokumenttielokuvia Herttoniemeen liittyen 50-luvulta tähän päivään • Illan elokuva Katariina ja Munkkiniemen kreivi, ohjaus Ossi Elstelä vuonna 1943 (elokuva alkaa noin klo 21.30) OMA ISTUIN MUKAAN ULKOILMAELOKUVILLE SÄÄVARAUS, MAHDOLLINEN PERUUTUS ILMOITETAAN WWW.HERTTONIEMI.FI SIVULLA SAMANA PÄIVÄNÄ.

4 HERTTONIEMELÄINEN

Sunnuntaina 5.9.

Herttoniemenranta • Sauvakävely Herttoniemenrannassa klo 13-14, lähtö Asukastalo Ankkurin pihalta, säävaraus • I Opastettu kierros Herttoniemen kartanossa ja kartanopuistossa klo 14.00-15.00, Linnanrakentajantie 12 • Herttoniemen kartanolla Taiji-näytös klo 15.00. Tule katsomaan ja kokeilemaan vanhaa kiinalaista taistelulajia, TaiChiChuan-seura järjestäjänä.

• II opastettu kierros, Herttoniemen kartano ja kartanopuisto klo 15.30-16.30 • Musiikkia Wanhan Myllyn pihalla klo 15.30-17.30 Satu Sallamaa ja Combo-orkesteri • Ravintola Wanha Mylly avoinna asiakkaille klo 15:sta eteenpäin Herttoniemen kirkko, Hiihtomäentie 23 • klo 10 Herttoniemipäivän messu. Saarna Jukka Simoila, liturgina Juha-Matti Tikkanen ja kanttorina Veijo Lankinen. Kirkkokahvit.

Herttoniemen kirjasto, Kettutie 8 C • Kirjasto avoinna klo 11-14 • Geokätköily, kokoontuminen kirjastossa klo 13 • Geokätköily alkaa noin tunnin mittaisella esittelyllä Herttoniemen kirjastossa, jonka jälkeen siirrytään kokeilemaan geokätköilyä maastoon. Esittelyn toteuttaa Suomen Latu.

Ennakkoilmoittautuminen 15.8. mennessä.

• Sauvakävely klo 11-12, lähtö kirjaston edestä, säävaraus, kirjastosta voi lainata sauvat omalla kirjastokortilla Länsi-Herttoniemen liikuntapuisto • 11.00-11.45 Stadin juhlaorkesteri. Solistina Timo Turpeinen.

• Ilmoittautuminen lasten juoksukilpailuihin alkaen klo 10.00 • 11.45 Tervehdyssanat, Herttoniemi-seuran puheenjohtaja Seppo Hiltunen • 12.00 Lasten juoksukilpailut • 13.00 Ohjelmaa lapsille. Pellekaija Pum. • 13.45 Lasten juoksukilpailuiden palkintojen jako • Urheilukentällä tapahtuu • Puhvetti, arpajaiset, ym. tapahtumia koko perheelle.

• Paikalla myös Herttoniemen poliittisten paikallisjärjestöjen ja muiden tahojen edustajia.

• Pelastuslaitos/ Pasi-panssariajoneuvo / ym.

• Herttoniemen historiakirjaa on myynnissä

HERTTONIEMELÄINEN 5

Hertsika hidastaa!

Herttoniemi kaunistui toissakeväänä, kun Portimopolun puisto uudistettiin ja Hirvenpään majan Mustan Maijan taidepuisto avattiin. Avajaisjuhlan järjestäjät innostuivat hyvin onnistuneesta tilaisuudesta, ja kun vielä Herttoniemen nettisivulla ruvettiin kaipaamaan uudistuksia Herttoniemi-päivään, päätti Herttoniemi -seura kysellä vapaaehtoisia kaksipäiväisen juhlan järjestämiseen.

Suunnitteluryhmään saatiin sekä Herttoniemen että Herttoniemenrannan edustajia, joten toimintaa on laajalla alueella. Sunnuntain ohjelma Herttoniemen urheilukentällä toteutetaan perinteisesti.

Viikonlopun teemana on hitaus; vauhdin hiljentäminen, pysähtyminen, yhteisöllisyys, elämästä nauttiminen.

Hitaus ei ole laiskottelua, vaan latautumista, jolloin elämyksiä ei haetakaan peleistä, seikkailuista tai jännityksestä, vaan hiljentymisestä, luonnosta, rentoutumisesta, yhdessä olosta ja vaikkapa vanhan Suomi-leffan katsomisesta. Mikäli sää sallii, meillä onkin mahdollisuus osallistua Eränkävijäntorilla ulkoilmaelokuvanäytökseen lauantai-iltana. Päivällä vietämme aikaa yhdessä musiikin parissa ja lisäksi toritapahtumassa on mahdollisuus edistää kestävää kehitystä kirpputorilla, nauttia sadonkorjuun tuloksista ja myydä sekä ostaa lähiruokaa Viikin palstoilta tai Herttoniemen siirtolapuutarhasta.

Ihmisen mieli tarvitsee aikaa ja tilaa rauhoittumiselle. Luonnon läheisyys ja siitä nauttiminen on helppoa kauniissa Herttoniemessä, minkä lisäksi arvokkaalla rakennetulla ympäristöllä on myönteistä vaikutusta herttoniemeläisten terveyteen ja elämän laatuun. Meillä onkin oivallisia mahdollisuuksia hidastamiseen. Vanhankaupunginlahden ympärillä voi kesällä ja talvella seurata, mitä ihmiset vapaahetkinään kaipaavat: Jalan kulkemista, sauvojen kanssa kävelemistä, lintujen tarkkailua luonnon kuvaamista, pyöräilyä, hiihtoa, mäenlaskua. Metsistä löytyy vadelmia, mustikoita, sieniä.

Ja kaikki tämä vain 10 minuutin metromatkan päässä rautatieasemalta. Missä muussa eurooppalaisessa pääkaupungissa tällainen on mahdollista. Siinäpä brändiä kerrakseen!

Monet hakevat lähiruokansa palstalta tai siirtolapuutarhamökin pihalta ja vähintään yhtä monet jonottavat tai haaveilevat tästä mahdollisuudesta. Mitä kertoo se, että palstajonossa on lähes 100 ihmistä. Tässä on aika vahva signaali sille, mitä ihmiset kaupungiltaan haluavat.

6 HERTTONIEMELÄINEN

Professori Sirkka Heinonen Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta on sanonut, että työelämässä ovat tehokkuusvaatimukset menneet jo liian pitkälle. Innovatiivisuutta ei voi olla, ellei ihmisillä ole mahdollisuutta pysähtyä, jolloin voi pohtia ja sulatella asioita ja ideoita. Newtoniltakin olisi voinut jäädä painovoimateoria keksimättä, jos ei olisi ollut aikaa istuskella omenapuun alla.

Kiireisessä arkirytmissä kulutamme enemmän turhaa, helpoin valinta on usein eniten tuhlaava: nyt on niin vähän aikaa, ettei ehdi kuin autolla. Sitä paperia ei nyt ehdi hakea, vaan printataan uusi. Energian säästö, käden taitojen arvostaminen sekä uuden teknologian hyödyntäminen menneisyyden perintöä unohtamatta ovat myös hitaan elämän teemoja.

Nyt on nousemassa hitauden vallankumous! Maailmalla on ollut jo pitkään italialainen slow food –liike, joka on lähiruoan ja hitaan ruokailun liike vastapainona kiireen kulttuurille ja pikaruoalle.

Liike on laajentunut kaupunkisuunnitteluun ja muille sektoreille. Brittiläinen toimittaja Carl Honoré on kirjoittanut hidastamisesta kirjan Slow -elä hitaammin! Hän puhuu tempo guistosta, oikealla nopeudella elämisestä.

Sertifioituja hitaita kaupunkeja eli Cittaslow, on ympäri maailmaa. Liikkeen jäsenet pyrkivät yhteisöllisyyteen, ympäristön huomioon ottamiseen sekä ekologian että viihtyvyyden kannalta. Tavoitteena on tasapaino, sopiva rytmi, elämänlaatu, sosiaaliset suhteet; ihmiset tuntevat toisensa ja viettävät aikaa yhdessä. Tämä on myös Herttoniemipäivän tavoite: Hidastetaan ja ollaan yhdessä!

Herttoniemen kyläjuhlat

Tule tutustumaan GEOKÄTKÖILYYN 5.9.2010 klo 13.00 Herttoniemen kirjasto Kettutie 8 C Tilaisuus alkaa noin tunnin mittaisella esittelyllä Herttoniemen kirjastossa, jonka jälkeen siirrytään kokeilemaan geokätköilyä maastoon. Esittelyn toteuttaa Suomen Latu.

Varmista paikkasi ilmoittautumalla etukäteen, sillä osallistujamäärä on rajattu. Osallistujat otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä ja heille ilmoitetaan erikseen. Ilmoittautumiset 15.8. mennessä osoitteeseen: herttoniemiseura@gmail.com Laita sähköpostiin otsikoksi “geokätköily”.

Osallistumismaksu on 5 €.

Geokätköily on maailmalla nopeasti leviävä ulkoiluharrastus, jossa etsitään toisten harrastajien piilottamia geokätköjä gps-laitteen tai kartan avulla.

Geokätköily soveltuu erinomaisesti harrastettavaksi aikuisten ja lasten kesken yhdessä. Aivan pienimmille kätköjen löytäminen voi olla haastavaa, mutta kätköilyretkien jännitys välittyy heillekin.

Geokätköjä on kaikkialla, kaupungeissa, metsissä, saarissa ja rannoilla. Kymmenentuhannen kätkön raja ylittyi Suomessa loppuvuonna 2010 ja uusia kätköjä tulee lähes päivittäin. Kätköjen etsiminen sopii kaiken ikäisille eikä vaadi erikoistaitoja. Internetin käyttöä on hyvä hieman hallita, jotta kätköjen tiedot saa haettua ongelmitta.

Kirjastojen uudet aukioloajat 16.8. alkaen Herttoniemen kirjasto ma – to 9 - 20 pe 9 - 16 la 10 – 16

Roihuvuoren kirjasto ma – to 9 – 20 pe 9 – 15 la 9 - 15

HERTTONIEMELÄINEN 7

Itä-Helsingin 26. kulttuuriviikot ”lokakuu on kulttuurikuukausi” Tapahtumia Herttoniemessä Herttoniemenrannan kappeli, Laivalahdenkaari 5 Su 10.10. klo 18 Kauneimmat hengelliset laulut. Herttoniemen kirkkokuoro joht. kanttori Kirsi Lemponen.

Su 17.10. klo 18 Psalmikonsertti. Elisabeth, Ilkka, Camilla ja Jan Bäckman.

Herttoniemen kirkko, Hiihtomäentie 23 Ke 13.10. klo 19 Big band -konsertti. Seurakuntayhtymän orkesteri Pyhimykset ja lauluryhmä

Yön kuningattaret. Vapaa pääsy.

La 16.10. klo 17 Afrikkalainen gospelmessu. Gospel Clock-yhtye, La 16.10. klo 18 TT Mikko Malkavaaran luento Muukalaisuus maailmassa.

Ke 20.10. klo 19 Raamattu, luonto ja lohdutus - konsertti. Panu Pihkala ja Matti “Nitti” Nieminen.

Vapaa pääsy.

Su 24.10. klo 18 Jukka Leppilammen Gospel-konsertti. Vapaa pääsy.

Herttoniemen kirjasto, Kettutie 8 C Lapset ovat jälleen kulttuuriviikkojen aikana kirjaston erityisen huomion kohteena. Kirjasto järjestää lapsille satutuokioita ja muita tapahtumia.

Ti 12.10.

Kirjaston Rallisankari 2010; alkukarsinta. Painaako kaasujalkasi? Onko bensaa suonissa?

Tule testaamaan rallikuntosi kirjaston rallisankarikiertueella! Finaali lauantaina 16.10.

Kirjasto 10:ssä os. Elielinaukio 2 G, Pääpostitalo Ma 18.10.

Sadun päivää muistetaan omalla satutuokiolla.

Ti 19.10. klo 18 nähdään Teija Muurisen nukketeatteriesitys Marsu Metsässä.

Muualla Itä-Helsingissä Itä-Helsingin kulttuuriviikkojen tilaisuuksia on myös eri puolilla Itä-Helsinkiä. Mielenkiintoisia tapahtumia on esimerkiksi kulttuurikeskus Stoassa sekä Vuotalossa. Tietoa Itä-Helsingin kulttuuriviikkojen eri tapahtumista saa esimerkiksi Herttoniemen osalta Herttoniemen kotisivuilta osoitteesta www.herttoniemi.fi sekä kulttuuriviikkojen koko tarjonnasta osoitteesta www.kaupunginosat.net/itahelsinginkulttuuri/. Itä-Helsingin kulttuuriviikkojen tarjonnasta julkaistaan myös esite, jota on saatavissa muun muassa Herttoniemen kirjastosta ja Herttoniemen kirkolta.

Itä-Helsingin kulttuuriviikkojen alkuvaiheet Herttoniemessä Itä-Helsingin taide- ja kulttuuriviikkotoiminta käynnistyi vuonna 1985.

Herttoniemi on osallistunut alusta lähtien Itä-Helsingin kulttuuriviikkoihin omalla ohjelmallaan, jonka toteuttamisessa erityisesti Herttoniemen seurakunnan ja Herttoniemen kirjaston osuus on ollut merkittävä. Herttoniemi-seura oli perustettu vuonna 1980, ja se eli siis vielä nuoruuden kukoistuksessaan silloin kun kulttuuriviikot perustettiin.

Kun seuraavana vuonna, 1986, järjestettiin jatkoa edelliselle taide- ja kulttuuriviikolle, myös Herttoniemi oli mukana luomassa viikon antia. ”Liikunnan iloa” -tapahtumaan osallistui ensimmäisten joukossa Herttoniemen Naisvoimistelijat ry.

Vuonna 1988 kulttuuripäivät laajenivat Itä-Helsingin eri kaupunginosiin, myös Herttoniemeen. Itä-Helsingin taide- ja kulttuuriviikko kasvoi vähitellen usealle viikolle ajoittuvaksi kulttuuritapahtumien sarjaksi ja muutti nimensä Itä-Helsingin kulttuuriviikoiksi. Kun Itä-Helsingin kulttuuriviikot käynnistyivät nykyisessä muodossaan Herttoniemi ja Vuosaari esittäytyivät omissa kaupunginosailloissaan. Itä-Helsingin monitoimitalo Stoassa esitettiin Herttoniemestä kertova video, joka on ollut mahdollista nähdä myös myöhemmin jonkun kerran Herttoniemen kirkolla.

Herttoniemessä on vuosien mittaan toimittu yhteistyössä paikallisten esiintyjien kanssa ja niinpä kulttuuriviikoilla ovat päässeet esiin esimerkiksi alueen moninaiset laulajat ja musisoijat, kuoromusiikki, tanssi, myös itämainen tanssi, teatteriesitykset sekä monien taidenäyttelyiden valokuva- ja kuvataiteilijat.

Hyviä kulttuurinautintoja!

Erkki Merimaa 8 HERTTONIEMELÄINEN

Herttoniemi-seuran rekisteröinnistä 30 vuotta Vapaaehtoinen yhdistystoiminta on käynnistänyt monia yhteisiä hankkeita, tapahtumia ja juhlia Herttoniemessä jo useammalla vuosikymmenellä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta Herttoniemi-seuran (Hertonäs-sällskapet rf.) merkitsemisestä yhdistysrekisteriin 17.9.1980. Keskustelu oman kaupunginosayhdistyksen saamisesta virisi Herttoniemen Sosialidemokraattisen Yhdistyksen piirissä keväällä 1979.

Perustava kokous pidettiin Herttoniemen kirkon voimistelusalissa jo samana vuonna.

Paikallisella tasolla tärkeäksi koettu puoluerajat ylittävä työ Herttoniemen kehittämiseksi pääsi alkuun pian perustamiskokouksen jälkeen. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin herttoniemeläinen kaupunginvaltuuston jäsen, varatuomari Per-Erik (Pärre) Förars. Seura sai kaupungin kulttuurilautakunnalta pienen avustuksen, jonka turvin voitiin järjestää asukastilaisuuksia. Niissä herttoniemeläisten yhteiset tavoitteet vähitellen hioutuivat.

Alkuvuosina seura kiinnitti huomiota läheisen teollisuuden haitallisiin päästöihin, Itäväylän kasvavan liikenteen aiheuttamaan meluun sekä se ehti kiirehtiä osaltaan sairaalan aikaansaamista Herttoniemeen. Meluesteen rakennustyöt alkoivat 1980-luvun puolivälissä.

Herttoniemi-seurassa listattiin 1980luvun lopulla seudun merkittäviä rakennussuojelukohteita, koska Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto pyysi asiasta seuran mielipidettä. Listalla oli muun muassa 1990-luvun lopulla tulipalossa tuhoutunut jugendtyylinen huvila Suolakivenkadulla samoin kuin sittemmin puretut Saunalahden rannan talot, Hirvenpään maja, 1940–50-luvulla useampaan paikkaan talkootöinä rakennetut, liuskekivellä päällystetyt

portaat sekä Mölylän kallioihin viime sodassa kaatuneiden veljien kunniaksi hakatut muistolaatat.

Herttoniemi-seuran kunniajäsen on Uudenmaan maaherrana ja Helsingin ylipormestarina toiminut Eva-Riitta Siitonen, joka oli mukana seuran toiminnassa heti ensimmäisestä hallituksesta lähtien.

Herttoniemi-seuran viiri on vuodelta 1986. Sen suunnitteli herttoniemeläinen heraldikko Olof Eriksson. Selkeän ja yksinkertaisen viirin pohjaväri on sininen valkoista alareunaa lukuun ottamat-

ta. Viirin kentässä on keltainen kruunu ja liekki, jotka viittaavat historiallisesti kauas menneisyyteen. Herttuan kruunu ja merkkitulet symboloivat keskiaikaisen Herttoniemen kylän syntyä.

Yksi seuran tehtävistä on ollutkin herttoniemeläisten innostaminen paikallishistorian pariin. Yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa valmistui vuonna 2008 historiateos ”Herttoniemi – kylä, kartano, kaupunginosa”.

Seura on kehittänyt lähidemokratiaa ja toiminut yhteistyössä muiden itähelsinkiläisten kaupunginosayhdistysten kanssa. Paikallishengen kohottamiseksi perustettu lehti, ”Herttoniemeläinen”, jaetaan kaikkiin koteihin ilmaiseksi vähän ennen syyskuun alkupuolella järjestettävää Herttoniemi -päivää.

Tuolloin seura järjestää monipuolista ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille.

Suurin Herttoniemessä tapahtunut muutos sitten seuran perustamisen on uuden Herttoniemenrannan asuinalueen rakentaminen entisen öljysataman paikalle. Herttoniemenrannassa toimi alkuun omat yhdistykset Sataman Asukasyhdistys ry ja kulttuuriyhdistys HERA ry. Nykyisin toiminta on siirtynyt Herttoniemi-seuraan. HERA ry:n toimesta Herttoniemenrannan asukkaiden ja Nuorisoasiainkeskuksen yhteisprojektina ehti syntyä uudenlainen toimintakeskus, Asukastalo Ankkuri, joka palvelee kaikenikäisiä ihmisiä.

Kulttuuriseura järjesti Herttoniemenrannassa talviuintia, joka siirtyi kulttuuriseuran lakkauttamisen jälkeen Herttoniemi-seuran tehtäväksi vuodesta 2007 lähtien. Seura vuokraa myös viljelypalstoja ja oma uimahalli on ollut pitkään sen toiveena.

Eva Packalèn

HERTTONIEMELÄINEN 9

Hylkeitä Herttoniemessä -energiaa avannosta

Upea, aurinkoinen pakkassää. Puen lenkkivaatteet päälleni ja pakkaan uimapuvun, hanskat, tossut ja pyyhkeen reppuuni.

Tarkistan vielä, että uimakopin avain on mukana. Sauvakävelen reippaasti 20 minuutin matkan Tuorinniemen rantaan.

Lihakset lämmitettyinä ja vetreänä vaihdan uimapuvun päälleni ja pulahdan avantoon. Henki salpautuu hetkeksi ja muistutan itseäni: ”Hengitä”. Alun shokki muuttuu nautinnoksi, kun jatkan uimista. Pieni lenkkini, 20 rivakkaa vetoa, ja olen takaisin laiturilla. Nousen avannosta portaat ylös ja olen kuin uudestisyntynyt.

Aina eivät olosuhteet tietenkään ole näin auvoiset. Syksyllä tulee vettä, myöhemmin räntää, aurinkoa ei näy viikkokausiin ja kylmä pohjoistuuli puhaltaa uinnin jälkeen niin että sielukin tuntuu jäätyvän. Siitä huolimatta en ole kertaakaan palannut avannosta väsyneenä tai nuutuneena.

Merivesi on pitkään syksyllä lämmintä, veden lämpötila

laskee hitaasti lähelle nollaa vasta joskus joulukuun tietämissä. Vastaavasti vesi lämpenee hitaasti keväällä. Poikkeus vahvistaa säännön, sillä tänä vuonna meriveden lämpötila oli jo 14 astetta toukokuun puolenvälin jälkeen helteistä johtuen.

Avantouinnin terveysvaikutuksia on tutkittu jo jonkin aikaa. Avantouinnin on todettu tehostavan verenkiertoa, lievittävän selkä-, niska- ja hartiaseudun kipuja, se saattaa vähentää masentuneisuutta, astmaoireita ja nukahtamisvaikeuksia.

Avantouinti helpottaa myös nivelreumaa ja fibromyalgiaa sairastavien vaivoja. Avantouimarit kertovat harrastuksensa auttavan stressiin, virkistävän kehoa ja mieltä sekä parantavan verenkiertoa ja kylmänsietokykyä. Yksilölliset erot ovat toki suuret. Itse olen huomannut että juuri kylmänsietokyky on parantunut ja flunssaan en sairastu läheskään joka vuosi ja yleensä selviän niiskuttamalla muutaman päivän. Avannossakäynti antaa aina pirteyttä ja energiaa, säällä kuin säällä.

Teksti ja kuvat: Helena Seppänen

Talviuintikauden avajaiset ovat sunnuntaina, lokakuun 17. päivänä. Seuraa Herttoniemiseuran verkkosivuja tai paikallislehtien tapahtumapalstoja. Otamme tällöin myös uusia jäseniä. Saat tietoa avantouinnista ja voit pulahtaa mereen, uimakoppien ovet ovat auki.

Jos et pääse paikalle ja haluat liittyä Herttoniemiseuran talviuimareihin, Herttoniemen Hylkeisiin, ota yhteys Hannele Ilvekseen (hannele.ilves@edu.hel. fi) tai Helena Seppäseen (helena.seppanen@elisanet. fi). Jäsenmaksumme on 35€/vuosi ja ensimmäisenä vuonna maksetaan avainmaksu joka on 15€ (ei palauteta erotessa)

10 HERTTONIEMELÄINEN

Kesä paras palsturina Aloitin palstaviljelyn kahdeksantoista vuotta sitten v. 1992.

Heti kun sain tiedon Herttoniemi-seuran käynnistämästä viljelytoiminnasta, ilmoittauduin, värväsin mukaan myös pari tuttavaani. Monessa mielessä olen peruspalsturi, heti innokas ja sitkeä.

Kaalimaana toiminut pelto oli muokattu, palstat erotettu, numeroitu ja merkitty puupaaluin. Kun palstat arvottiin, onni suosi minua, sain palstani aika läheltä pikku lamparetta.

Monta vuotta me viljelijät kannoimme kasteluveden tuosta lammikosta. Vesitaakka painoi, ja pusikoiden ärhäkkäät itikat pakottivat vedenkantajan puolijuoksuun. Sadekesinä vettä riitti, kuivina kausina melko raivaamaton vedenottopaikkamme kutistui lätäköksi ja lähes katosi.

Palsta-alueen nykyinen kasteluvesisysteemi, uusittu vedennosto- ja kaivojärjestelmä, on todella kiitettävä parannus.

Uusi vaihe on alkanut: vesiletkut ja toimivat hanat käytävillä!

Silti yhä tullessani paikalle katson aina tuota pikku lampea, miten se voi, miten on vettä, millaista vettä, miten hyönteiset, miten linnut. Mietin, miten lammen tilaa voisi ja tulisi vielä parantaa.

Palstaviljelyyn varattu peltoalue oli rehevää, osin villiintynyttä, Maa oli käännettävä, puhdistettava, tasattava. Alku oli jatkuvaa taistelua juolavehnää, peltokortetta, vuohenputkea, villiintynyttä minttuakin vastaan. Alueen koneellinen muokkaus katkoi juuret, mehevistä juurenpätkistä kasvoi moninkertainen rikkakasvisto ja tuon rikka-armeijan hyökkäys voimistui.

Maatyöt ovat sinänsä mukavia, nautin vapaasta puuhailusta mullan ja kasvien parissa. Kädet mullassa olen kouriintuntuvasti, konkreetisti läsnä. Olo tuntuu alkuperäiseltä, perusolemiselta. Ulkosalla, luonnonsuojelualueen moniäänisen linnuston, kauniin luonnon keskellä voin tavallista helpommin virittyä tällaiseen tilaan.

Palstaviljelyn alussa mielessäni kangastelivat lapsuuden pihat ja kasvimaat. Istutin ruusun ja pioneja, kylvin hajuherneitä ja kehäkukkia. Raparperi, porkkanat, retiisit, tillit, sipulit ja palsternakka mielestäni ainakin tarvittiin.

Nykyisin palstallani on toistakymmentä marjapensasta, erilaisia perennoja, kukkia, papuja ja yrttejä. Raparperi ja pionit, nuo konkarit, ovat pysyneet hengissä, jopa runsastuneet.

Vuodet ovat erilaisia, säät ovat tärkeitä, samoin ovat palsturin mahdollisuudet paneutua viljelyyn. Elämäntilanteiden, muiden tehtävien ja terveyden vaihtelut heijastuvat palstan hoitoon. Ajoittain rikkakasveja rehottava palstani on koetellut sekä omaa että naapuripalstoja hoitavien sietokykyä. Minulla on kärsivälliset, tässäkin suhteessa hyvät naapurit.

Leena Salo-Gunst

Herttoniemen viljelypalstat Helsingin kaupungilla on yli 40 kaupunkilaisten käyttöön tarkoitettua viljelypalsta-aluetta. Kaupunki omistaa maan, antaa sen vuokralle kaupunginosa- tai vastaaville yhdistyksille. Yhdistykset välittävät palstat asukkaille ja huolehtivat alueen yleisjärjestelyistä, tiedotuksesta ja vuokrauksesta.

Viljelypalsta-alueet (kuten mökilliset siirtolapuutarhatkin) kuuluvat yleisiin ulkoilualueisiin. Herttoniemessä kukin palsta on noin sadan neliömetrin eli aarin kokoinen maatilkku. Palsta on viljelijän yksityisaluetta, sato on hänen, eikä ilman hänen lupaansa palstan rajoja saa ylittää.

Herttoniemen palsta-alueen vuokraaja on Herttoniemi-seura ry. Yhdistys huolehtii palstojen edelleen

vuokraamisesta asukkaille. Herttoniemessä viljelypalstoja on kaikkiaan yli 180, vain pieni osa niistä vapautuu vuosittain. Palstan jonottajia oli tänä kesänä toistaa sataa.

Keväällä 2010 Herttoniemi-seuran keräämä palstamaksu oli 40 euroa, puolelta palstalta 20 euroa.

Herttoniemen viljelypalstat sijaitsevat Herttoniemestä Viikkiin menevän ulkoilutien varrella Fastholmassa, upealla paikalla urheilupuiston laskettelurinteen alapuolella, ihan Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen kyljessä. Laaja palsta-alue avautuu kohti Viikin avaria peltoja, lähellä on suojaisia metsäsaarekkeita, kuuloetäisyydellä koirapuisto. Ulkoilutiet vievät Vanhaankaupunkiin, Latokartanoon, Myllypuroon.

HERTTONIEMELÄINEN 11

Herttoniemi-aiheinen valokuvakilpailu 2009 Kun Itä-Helsingin kulttuuriviikkojen 25-vuotisjuhlanäyttelyyn pyydettiin Herttoniemi-seuralta kuvia Herttoniemestä, seura totesi, ettei sellaisia löydy. Siksi syntyi ajatus, että seura järjestää valokuvakilpailun. Haluttiin uusia kuvia nykypäivän Herttoniemestä, mutta myös vanhoja kuvia, jotka kuvaisivat Herttoniemen kehitystä asuinalueena. Sen vuoksi kilpailuun perustettiin kaksi sarjaa, uudet ja vanhat kuvat.

Ensimmäisen palkinnon uusien kuvien sarjassa sai Arto Liskolan valokuvasarja, joka oli tuomariston mukaan hallittu kokonaisuus ja toi monipuolisesti esiin Herttoniemen monenlaiset piirteet. Kaikki kuvat olivat korkeatasoisia, joten niitä ei asetettu paremmuusjärjestykseen, vaan tuomaristo palkitsi koko sarjan, kaikki kuusi kuvaa. Seuraavista palkintosijoista ei tuomaristo päässyt yhteisymmärrykseen, joten päätettiin jakaa kolme toista palkintoa. Kaikissa palkituissa kuvissa oli jollain tavoin tavoitettu Herttoniemen syvin olemus. Kaikissa kuvissa se tavoitettiin kuitenkin myös hyvin eri tavoin.

Palkitut: Arto Liskola Seija Kuokkanen-Väyrynen Klaara Nieminen Jorma ja Vilja Harjamäki Lisäksi Herttoniemen Yhteiskoulun opiskelijoille annettiin kunniamaininta aktiivisesta kisaan osallistumisesta.

Vanhojen kuvien sarja Vanhojen kuvien sarjaan osallistui vai kolme kilpailijaa, jotka kaikki palkittiin.

Palkitut: Keijo Alén Kirsti Reinikka Ensio Selin Voittaneista kilpailutöistä järjestettiin näyttely Kulttuurikeskus Stoaan lokakuussa 2009.

12 HERTTONIEMELÄINEN

Aukeaman kuvat: Arto Liskola 1. palkinto, uusien kuvien sarja

HERTTONIEMELÄINEN 13

Kuva: Seija Kuokkanen-Väyrynen 2. palkinto, uusien kuvien sarja

Kuva: Jorma ja Vilja Ha rjamäki 2. palkinto, uusien kuvie n sarja

Kuva: Keijo Alén 1. palkinto, vanhojen kuvien sarja

Kuva: Klaara Nieminen 2. palkinto, uusien kuvien sarja

14 HERTTONIEMELÄINEN

HERTTONIEMELÄINEN 15

Rakennettu kulttuuriympäristö ja sen vaaliminen -teemaviikko JOY Jokaisen Oma Ympäristö - Kulttuuriympäristökampanja 2010 on kansalaisten yhteinen, ruohonjuuritason kampanja kulttuuriympäristön arvostuksen ja hoidon parantamiseksi. Herttoniemi- ja Roihuvuori-seurat osallistuivat viime keväänä kampanjaan yhteisellä teemaviikollaan.

”Herttoniemi ja Roihuvuori – unelma tytärkaupungista” –seminaari

Kuva: Lauri Putkonen 16 HERTTONIEMELÄINEN

Herttoniemi-seura ja Roihuvuori-seura järjestivät 17.4. yhdessä Rakennetut kulttuuriympäristöt – teemavuoden tapahtumiin liittyvän seminaarin ”Herttoniemi ja Roihuvuori – unelma tytärkaupungista”, missä kulttuuriperinnön ja rakennustaiteen asiantuntijat luennoivat 1950-luvun arkkitehtuurista Länsi-Herttoniemessä ja Roihuvuoressa.

Ympäristön esteettisiä ja ekologisia arvoja valotti estetiikan professori Arto Haapala. Hän pohti, että ovatko luonnonympäristöt ja rakennettu ympäristö rinnakkaiseloa vai ristiriitoja? Herttoniemen ja Roihuvuoren rakennustapaa esitteli tutkija Lauri Putkonen kertomalla kuinka tytärkaupunki on miehen iässä ja millaisessa kehitysvaiheessa arkkitehtuuri ja rakennustekniikka olivat 1950-luvulla Herttoniemessä ja Roihuvuoressa. Alueiden rakennustaiteelliset arvot olivat puntarissa kun taidehistorian professori Ville Lukkarinen alusti kokemuksesta paikan erityisyydestä, esimerkkeinä Herttoniemi ja Roihuvuori. Maisema-arkkitehti Virve Veisterä päivitteli, kuinka kulttuurimaisema on kaavoituksen kourissa.

Seminaarissa käsiteltiin rakennuskaavan merkitystä alueen muodostumiselle. Länsi-Herttoniemeä leimaa rakennusten sijaitseminen luonnon muodot huomioon ottavasti. Vuonna 1946 vahvistetussa, Birger Brunilan laatimassa keskisen Herttoniemen asemakaavassa on noudatettu luonnonmuotoja ja sallittu rakennuksen sijainnin hienosäätö paikalla tontin antamien mahdollisuuksien mukaan.

Länsi-Herttoniemen etelä- ja pohjoisosan sekä pääosin Roihuvuoren kaavoituksen on valmistellut arkkitehti Irma Mikkola, jonka oppi-isä oli professori Otto-Iivari Meurman. Meurman oli englantilaisen puutarhakaupunkikäsitteen puolestapuhuja ja aikansa suurin kaupunkisuunnittelun vaikuttaja. Meurmanin näkemys oli, että ”hyvä hajautettu yhdyskuntarakenne voitiin luoda siten, että lähekkäin sijaitsevat lähiöt muodostavat asumakunnan jakamalla yhteisen työpaikka-alueen ja yhteisiä palveluita.”. Näitä periaatteita noudattaen on myös ”tytärkaupunki” Herttoniemen ja Roihuvuoren suunnittelu aikanaan käynnistynyt.

Seminaarissa käsiteltiin lisäksi rakennussuojelua, rakennustaidetta 1950-luvun Herttoniemessä ja Roihuvuoressa sekä mahdollisuuksista alueiden kulttuuriperinnön vaalimiseksi.

Valokuvanäyttely ”Herttoniemi 1950-luvulla” Herttoniemen kirjastossa pidettiin huhtikuussa JOY- kulttuuriympäristökampanjan osana Rakennetut kulttuuriympäristöt -teemaviikkoon liittyvä valokuvanäyttely, jossa vanhat kuvat maalasivat esiin viidenkymmenen vuoden takaisen Herttoniemen.

Maisemat olivat tuttuja, mutta elämänmuoto kiireetön.

Kaikki oli vielä uutta. Erätoria vasta rakennettiin. Ensimmäinen kerrostalo oli ilmestynyt Susitielle. Siilitien komeat kerrostalot hämmästyttivät uljaudellaan. Äidit työntelivät lastenvaunuja kaikessa rauhassa ja lapsilla oli tilaa leikkiä.

Kun ostoskeskus oli valmistunut, käytiin Kino Herttuassa katsomassa Herttoniemessä elokuvattua Katariinaa ja Munkkiniemen kreiviä.

Nostalgiset kuvat toivat monelle mieleen lapsuuden ja koulunkäynnin Herttoniemen ja Siilitien uusissa kansakouluissa.

Erkki Merimaa

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

HERTTONIEMELÄINEN 17

Jalkapalloa Hertsikassa Kreivien aikaan Herttoniemen suurempien urheilusaavutusten katveeseen on jäänyt Kreivit-niminen jalkapalloseura, joka 1960-luvun lopulla lähti pelaamaan kaupunginosaa maailmankartalle myös tässä lajissa. Piirisarjaa pitemmälle joukkue ei päässyt, mutta oma paikka silläkin on lähiön historiassa.

Herttoniemen Kreivit oli sekalainen seurakunta. Sen ytimen muodosti Eränkävijäntorilla kokoontunut “Ertsun jengi”. Idea joukkueesta lienee syntynyt ostokeskuksessa sijainneessa Valion baarissa tai torin laidalla olleessa Elannon Rasti-baarissa, joita jengi piti tukikohtinaan. Ottelujen jälkipelejä puolestaan pelattiin 1969 avatussa Erätuvassa, joka lienee koko Itä-Helsingin ensimmäinen kansanravintola, sillä Kulosaaren Kasinon kaltaisiin paikkoihin termi ei ehkä istu.

Eränkävijäntorin ostokeskuksen suunnitellut arkkitehti Eliel Muoniovaara asui samassa korttelissa. “Ertsun jengi” tapasi majailla perheen kellarissa, jossa Muoniovaaran pojat soittivat kitaraa ja myöhemmin elokuvaohjaajana kunnostautunut Olli Soinio treenasi rummuilla.

Kellarillla on merkityksensä seuran historiassa. Joukkueen tähtihyökkääjiin kuulunut ertsulainen Reijo “Soho” Wilenius muistelee, että Ertsun jengin lisäksi Herttoniemen Kreivit koostui kavereista, joilla oli oma kellarikämppä naapurissa ja he tätä kautta linkittyivät seuraan. Näin kuvioihin tulivat muun muassa sittemmin teatterialalla ansioitunut Pekka Milonoff ja Veikko Kuusakoski, joka nykyisin toimii kierrätykseen erikoistuneen Kuusakoski Oy:n hallituksen puheenjohtajana.

“Perustava kokous pidettiin Hiihtäjäntien nuorisotiloissa ja paikalla oli kymmenkunta jätkää. Minä ja Heikki “Luti” Autio taisimme toimia seuran puheenjohtajana ja rahastonhoitajana.

En kyllä enää muista kumpi oli kumpi”, Herttoniemen LVI-huollon hallituksen 18 HERTTONIEMELÄINEN

puheenjohtajana nykyisin vaikuttava Wilenius kertoo.

Ertsun jengistä hyökkäyspään tähtiä olivat Wileniuksen ohella muun muassa Pentti “Oide” Oijala ja Kristian “Stidi” Eld. Joukkueen ehdottomiin tukipilareihin kuului Kettutie 4:ssä asunut kovaluinen Toivo “Tode” Ahlqvist, jonka Wilenius muistelee keksineen Kreivit-nimen.

Ertsun jengistä vakiokalustoa olivat myös “Luti” Autio, Risto “Rippe” Kaukolampi, Jukka “Sapatti” Sainio ja Matti “Tsuge” Suominen.

Aatteellisesti monikulttuurisen seuran taistelijoihin kuuluivat myös Sadankomitean aktiivina ansioitunut hyökkääjä Pentti Laine ja puolustupäässä pelannut aikansa valtakunnajulkkis, palvelukseenastumismääräystä menestyksellä uhmannut aseistakieltäytyjä Erik “Jallu” Schüller. Kumpikaan ei kuulunut “Ertsun jengiin” vaan tulivat kuvioihin muuta kautta. ( Tässä taatusti jäi mainitsematta monta merkkipelaajaa. Pyydän jo etukäteen heiltä anteeksi).

Moni-ilmeiseen joukkueeseen toi tuulahduksen maajoukkuetasolta Karhutiellä asunut koripalloilija Kari “Lanttu” Laento. Hän otti melkoisen riskin osallistumalla loukkaantumisherkkään potkupalloon. Ainakin pahemmilta vammoilta hän välttyi, koska oli mukana, kun Suomen koripallomaajoukkue teki historiallisen matkan Kiinaan aikana, jolloin Maon kulttuurivallankumous oli kuumimmillaan, eivätkä kansainväliset salkkumiehet nähneet Kiinasta edes märkiä unia. .

Kreivit harjoitteli Kivinokassa ja Mölylässä. Herrasmiesmäisyys oli tilaisuuksista kaukana. Harjoittelu oli rumaa pelaamista, jossa säännöillä ei ollut niin väliä siltä osin kuin niitä edes tunnettiin.

Mahdolliset tulkinnat rikkomuksista jäivät kentällä vallitsevan yleisen mielipiteen varaan, jos sellainen ylipäätään oli kiteytettävissä. Meteli harjoituksissa

oli hirveä ja mahdolliset ohikulkijat kiersivät harjoituskentän kaukaa. Treenien traditioihin kuului erään pelaajan piilolinssin putoaminen ja sitä seurannut puolituntinen, jonka aikana koko seura konttasi kentällä kadonnutta etsimässä.

Ankaran treenamisen vastapainona panostettiin kulttuuriin. Kreivit haki ja saikin kaupungilta hieman avustusta. Sillä vuokrattiin projektori ja King Kong-elokuva, jolla juhlistettiin joukkueen pikkujoulua Hiihtäjäntien nuorisotiloissa.

Kreivien huippuhetki osui Suomen Cupiin vuonna 1968. Olihan seura periaatteessa samalla lähtöviivalla kuin Real Madrid, Juventus, Manchester United ja kumppanit, kun Euroopan eri maiden kansallisista cupeista alkoivat kamppailut, jotka huipentuivat Euroopan cup-voittajien cupin finaaliin.

Aivan sinne asti Kreivien eväät eivät yltäneet, sillä tie pysähtyi jo Kauniaisissa, jossa kohtasimme avausottelussa vieraskentällä Grankulla IFK:n, joka vuosikymmeniä myöhemmin karsi paikasta mestaruussarjaan eli Veikkausliigaan kuten nykyään sanotaan.

Kreiveissä lähes kaikki kynnelle kykenevät halusivat olla hyökkääjiä.

Puolustukseen sijoitettiin sitä väkeä, jonka pallonkäsittelyssä oli toivomisen varaa. Grankullaa vastaan olinkin normaalipaikallani oikeana pakkina. Alku näytti hyvältä, sillä vastustajien ryhmityksestä pystyi päättelemään, että minua pyrkisi ohittelemaan poikkipissattavan kukkakepin näköinen kaveri. Kun hän ensimmäisen kerran lähestyi täräytin messevästi pohkeeseen, jotta ymmärtäisi pysyä jatkossa poissa tontiltani.

Ja ymmärsihän hän. Itse asiassa hän osoittautui Granin parhaaksi pelaajaksi, joka pelin alkuun sijottamani “taklauksen” jälkeen kiersi vaivattomasti minut kaukaa ohi ja tuikki tukun maaleja Kreivien verkkoon.

Kreivit hävisi 0-7 ja poistui synkän tunnelman vallitessa kotikulmille, jossa

tappiota puitiin syytösten ristitulessa, sillä jos oli joukkueen peräpää vuotava, niin myös hyökkäyskärjen terhakkuudessa oli toivomisen varaa.

Uudet kaupunginosat ovat kuin vastaitsenäistyneitä valtioita, jotka etsivät identiteettiä ja kaipaavat tunnettavuutta.

Urheilu on tähän perinteinen keino.

Noustessaan metsien ja kallioitten keskeltä Herttoniemi profiloitui pesäpallossa, joka vielä 1950- ja 60-luvulla oli Helsingissä vahva laji. Herttoniemen Urheilijat kolkuttelikin miesten Suomen mestaruussarjan eli nykyisen Superpesiksen portteja. Herttoniemen yhteiskoulun tytöt pääsivät kahtena vuonna oppikoulujen pesäpallocupin finaaliin, jossa molemmilla kerroilla tuloksena oli niukka tappio Kauhajoen yhteiskoululle.

Kun pesäpalloon tarttui yhä vahvemmin maakunnallinen leima, vaihtui pesis Stadissa jalkapalloksi. Näissä merkeissä Kontulassa panostettiin Kontulan Urheilijoihin ja Vuosaaressa Viikinkeihin. Viikingit nousi sittemmin Veikkausliigaan ja Kontulakin karsi paikasta sinne. Kun joukkueet aloittivat nousuaan piirisarjassa, kohtasivat ne myös Kreivit. Kontula tuli vieraaksi Herttoniemen urheilukentälle, mutta Viikingit Kreivit kohtasi muistaakseni vieraissa.

Kontula saapui Herttoniemen urheilukentälle korskeasti kahdella tilausbussilla, joista ensimmäisessä olivat pelaajat huoltojoukkoineen ja toisessa fanit viireineen. Tunnelma kentän toisella laidalla oli vaatimattomampi.

Kreivejä oli koossa vasta seitsemän eikä vähemmällä kuin yhdeksällä saanut sääntöjen mukaan lähteä pelaamaan.

Onneksi meillä oli varattuna ottelun jälkeiseen janoon muutama olutkori.

Olutpullojen avulla saimme lahjottua muutaman ohikävelijän mukaan kentälle pelaamaan poissaolleiden kreiviläisten nimillä. Näin taistelu Itä-Helsingin kuninkuudesta saattoi alkaa.

Alku oli paha, sillä noin kymmenen minuutin pelin jälkeen Kontula johti 5-0. Sen jälkeen kamppailu tasoittui ja lopulta KontU voitti vain 10-0.

Paremmin meni Vuosaaren Viikinkejä vastaan. Muistaakseni voitimme 3-2.

Jostain syystä meille oli tärkeää, ettei Viikingit yllä edes tasapisteisiin, mutta kamppailun loppuhetkillä näytti pahalta, kun heidän tosi hyvä hyökkääjänsä näytti pääsevän karkuun. Sain kuitenkin kaverin nurin työntämällä kaksin käsin selästä. Edes keltaista korttia ei näytetty, ja kansainvälistä teeskentelijäkerhoa jäljittämällä menin esittämmän pahoitteluni tahattomasta virheestäni. Vastaukseksi tuli maailman yleisin haistatus.

Punainen kortti uhkasi tulla myöhemmin Erätuvassa. Nurin työntämäni pelaaja oli ammatiltaan baarimikko ja oli ilmestynyt kantakapakkaani sijaistamaan. Luulin jo, ettei kohdaltani tarjoilu tänään sujuisi, mutta reilun urheilijan tavoin baarimikko totesi, ettei jalkapalloa ja anniskelua pidä sotkea toisiinsa.

Jos lehdissä julkaistiin joskus jalkapallon piirisarjatuloksia, nimi Kreivit saattoi vilahtaa sakeassa joukossa.

Mutta yhden kerran joukkueen pelaaja omalla nimellään nostettiin esiin ja peräti arvokkaassa seurassa. Tämä tapahtui, kun Uusi Suomi julkaisi kirjoituksen, jossa kerrottiin, ketkä olivat alkukauden peleissä onnistuneet saamaan punaisen kortin eli tulleet ajetuksi kentältä. Kirjoituksessa mainittiin pari maajoukkuepelaajaa ja Kreivien Kristian Eld. Artikkelissa myös kerrottiin, että “Stidi” oli saanut rangaistuksen voimakkaan kielenkäytön takia. Joukkueellemme uutiskynnyksen ylittäminen maajoukkuemiesten seurassa oli joka tapauksessa julkisuuspelissä suuri voitto.

Kreivien makeisiin voittoihin kuului myös Vartiokylän Vartin nitistäminen kotikentällämme 4-0. Vuosikymmenten jälkeen voin paljastaa, että tuossa

ottelussa osa joukkuetta pelasi vahvasti doupattuna. Olimme nimittäin “Rippe” Kaukolammen perinteisissä päiväbailuissa Susitiellä ja unohtaneet kokonaan, että samana päivänä on peli.

Kännyköitä ei ollut vielä vuosikymmeniin, mutta joku kentälle saapuneista oli onnistunut löytämään puhelinkopin, jota ei oltu rikottu, ja sai yhteyden päiväjuhliimme vaatien väkeä kentälle, koska muuten ei päästäisi pelaamaan.

Ei muu auttanut kuin pitää bailuissa tauko ja piipahtaa urheilemassa. Hyvin voidellun joukkueen peli oli miestä väkevämpää ja sisälsi niin odottamattomia oivalluksia, ettei Vartti saanut otetta kentän tapahtumista.

Henkilökohtaisista suorituksistani ehkä paras osui Töölön Väinämöisen kentälle, jossa kohtasimme sikäläisen kortteliseuran. Niukka tappio häämötti kun vastustajien tuulennopea hyökkääjä pääsi loppuhetkillä irti. Tällä kertaa en Kreivien onneksi puolustanut vaan toimin sivurajalla linjamiehenä eli avustavana erotuomarina kuten nykyään hienosti sanotaan. Tässä ominaisuudessa liputin totuuden vastaisesti hyökkäyksen paitsioksi. Tämän tuomari myös nieli. Liputuksellani pelastin Kreiveille tasapelin.

Herttoniemen Kreivien urhoollinen taistelu potkupallon piirisarjassa kesti vain muutaman vuoden, mutta eräällä tavalla seura jatkaa olemassaoloaan.

Osa joukkueesta nimittäin perusti koripalloseura Herttoniemen Munkinnaulaajat, joka tunnetaan nykyisin nimellä Hermuna. Se pelaa ikämiessarjassa ja joukkueessa on yhä sellaisia, jotka olivat mukana jo Kreivien aikaan.

Timo Kilpi

HERTTONIEMELÄINEN 19

Väinö Valveen puisto ja muistomerkki Herttoniemeen Siilitien metroaseman ja Oravatien välissä oleva puistikko nimettiin 7.7.2010 Väinö Valveen puistoksi samalla kun Isosaaresta tuotuun kiveen kiinnitetty muistolaatta paljastettiin.

Väinö Valve oli viimeinen elossa ollut jääkäri. Hän syntyi 1895 ja kuoli lähes satavuotiaana 1995. Valve toimi rannikkopuolustuksen ja merivoimien komentajana 1920-luvulta jatkosodan jälkeiseen aikaan saakka. Valve toimi myös jonkin aikaa puolustusministerinä vuosina 1944-1945.

Viimeiset vuotensa hän asui Oravatie 49:ssä, jonka seinään on kiinnitetty asiasta kertova muistolaatta.

Teksti: Erkki Merimaa Kuva: Alex Seitsamo

20 HERTTONIEMELÄINEN

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Herttoniemen opinahjot ”Sivistyksessä on Suomen ainoa pelastus”, kirjoitti J. W. Snellman ystävälleen vuonna 1840. Ajatus on tänä päivänä yhtä ajankohtainen, kuin sataseitsemänkymmentä vuotta sitten.

Koulussa ja sivistyksessä piilee Herttoniemenkin tulevaisuus!

Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta merkittävän koulumiehen, Uno Cygnaeuksen, syntymästä. Cygnaeusta on tituleerattu ”Suomen kansakoulun isäksi”. Tämän nimityksen hän ansaitsi, kun hän laati vuonna 1857 senaatille kirjoituksen ”Hajanaisia mietteitä Suomeen aiotusta kansakoulusta”, jonka ajatusten pohjalta säädettiin ensimmäinen kansakouluasetus vuonna 1866.

Vähitellen alkoi maassamme käynnistyä järjestelmällinen kouluopetus.

Kansakouluja ryhdyttiin rakentamaan uuden asetuksen mukaisesti kyliin ja kaupunkeihin ympäri Suomea. Pian kansakouluasetuksen antamisen jälkeen saatiin ensimmäinen koulu Herttuaniemellekin.

Herttoniemen ensimmäinen kansakoulu Aluksi kouluopetusta annettiin herttoniemeläisille lapsille vanhan kartanon päärakennuksessa. Herttoniemen ensimmäinen kansakoulurakennus perustettiin Herttoniemen kartanon maille, kun Bergbomin veljekset lahjoittivat sitä varten koulutontin vanhan kartanon päärakennuksen läheltä ja lisäksi 10 000 markkaa alkupääomaksi. Ensimmäinen kansakoulu vihittiin käyttöön 1883.

Koulurakennus purettiin 16 vuotta myöhemmin, mutta jo samana vuonna valmistui Herttoniemeen uusi koulu, Degerö folkskola.

Bergbomien lahjakirjassa mainittiin muun muassa, että koulu oli tarkoitettu sekä tytöille että pojille. Sen opetuskielinä tuli olla sekä suomi että ruotsi.

Siihen aikaan 7 – 10 -vuotiaita tyttöjä ja poikia opetettiin vielä yhdessä mutta kun ikää tuli lisää, se ei enää sopinut, sillä kansakouluasetuksessa määrättiin, että ”Alhaisemmassa kansakoulussa koulutettakoon poika- ja tyttölapsia

yhdessä, mutta siitä lähtien ovat pojat ja tytöt erillään olevissa luokissa tai omituisissa kouluissa opetettavat”.

Degerö skola Kun Herttoniemen kartanon vanha päärakennus purettiin, sen tilalle rakennettiin uusi koulu vuonna 1898 yhden aikansa huomattavimman arkkitehdin, Theodor Deckerin, piirustusten pohjalta. Koulun nimeksi annettiin Degerö folkskola, vaikka se sijaitsee Herttoniemen puolella Linnanrakentajantie 16:ssa.

Degerö skola liittyy Herttoniemen kartanon kulttuurimaisemaan. Se on Helsingin kolmanneksi vanhin koulukäytössä säilynyt puukoulu. Rakennuksen julkisivut ovat hyvässä kunnossa ja interiööri erittäin hyvin säilynyt.

Koulun opetuskielenä on alusta alkaen ollut ruotsi. Kouluun palkattiin vuonna1913 toinen opettaja, jonka tehtävänä oli opettaa suomenkielellä, minkä jälkeen koulu toimi kaksikielisenä aina vuoteen 1929 saakka.

HERTTONIEMELÄINEN 21

Koulun tontille valmistui vuonna 2000 uusi lisärakennus. Lisärakennus sopii tyyliltään hyvin vanhan puukoulun yhteyteen. Nykyisin koulussa on noin 140 oppilasta vuosiluokilla 1-6.

Herttoniemen suomenkielinen kansakoulu Vuonna 1921 astui voimaan laki yleisestä oppivelvollisuudesta. Silloinen oppivelvollisuus koski 7-13–vuotiaita lapsia. Herttoniemeenkin oli siunaantunut niin paljon lapsia, että uusi suomenkielinen koulu oli tarpeen. Uusi koulu rakennettiin nykyisen Supermarket Hertan tienoille lähelle nykyistä liikenneympyrää. Koulu valmistui vuonna 1929 ja se purettiin vasta 1970-luvulla.

Koulu oli niin kutsuttu supistettu kansakoulu, jossa yksi opettaja huolehti kaikkien oppilaiden opetuksesta.

Kun koulu kävi ahtaaksi eikä Ahmatielle valmistuva koulu ollut vielä valmis, osa oppilaista kävi koulua Herttoniemen Toverien hiihtomajassa.

Kerrotaan että siellä oli niin kylmä, että talvella lämpötila saattoi pudota aina kymmeneen plusasteeseen saakka.

Herttoniemen peruskoulu Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Koulujen nimien muutokset heijastelevat kouluhallinnon muutoksia.

Kun Ahmatie 1:een Eränkävijäntorin reunalle valmistui uusi koulurakennus vuonna 1952, sille annettiin nimeksi Herttoniemen kansakoulu. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen jälkeen vuonna siitä tuli Herttoniemen peruskoulun ala-asteen koulu, lyhyemmin vain Herttoniemen ala-aste. Ja viime vuosikymmenellä, kun koulujärjestelmästä poistui ala- ja yläasteen raja, koulusta tuli yksinkertaisesti vain Herttoniemen peruskoulu.

Herttoniemen kansakoulussa toimi aluksi myös kansalaiskoululuokat eli kansakoulun jatkona olleet 7. ja 8. vuosiluokka.

Koulurakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jorma Järvi. Rakennus on upea, hyvin säilynyt 1950-luvun koulurakentamisen helmi. Koulun sopivuutta lapsille lisää vielä avara, valoisa, etelään viettävä piha, jota Koti- ja kouluyh22 HERTTONIEMELÄINEN

distys on monet kerrat leikkivälinein täydentänyt. Koulun kentän kohdalla sijaitsi aikanaan suolämpäre, jossa suopursut kukkivat.

Jorma Järven tavoitteena oli suunnitella matala koulurakennus, jossa pienten koululaisten on helppo liikkua ja josta on välitön yhteys pihamaalle.

Tehtävä ei ollut helppo, sillä koulun kohdalla sijaitsi niin korkea kallio, että pojat rakensivat talvisin sen rinteelle laskettelumäkiä. Koulun valmistuttua kansakoulun luokat sijaitsivat koulun länsipäässä kahdessa kerroksessa ja isompien oppilaiden kansalaiskoululuokat itäsiiven kahdessa ylimmässä kerroksessa.

Kun kokemus oli osoittanut, että oppilaiden lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien auttamiseksi klinikkamuotoinen opetus oli tarkoituksenmukaisempaa kuin erityisluokka, niin vuonna 1967 perustettiin luku- ja kirjoitusneuvola myös Herttoniemen kansakouluun.

Nykyisin koulun opetus perustuu kahteen opintokokonaisuuteen. Oppiaineiden sisältöjä toteutetaan aihepiirien yhteydessä. Koulussa on toteutettu myös Montessori-pedagogikkaa.

Herttoniemen koulun pihalla seisoo Mikko Hovin vuonna 1955 tekemä veistos Pallopojat (Pallosilla). Herttoniemeläistaiteilijalle on tyypillistä ”viittauksenomainen ilmaisu ja leikkimielinen huumori”. Hovin veistokset ovat usein ”herkkiä kuvauksia arkisista tilanteista”, kuten näiden herttoniemeläispoikien pallottelu, ja ne sisältävät usein myös kansanomaista huumoria.

Herttoniemen peruskoulussa käynnistyy tänä vuonna mittava saneeraus.

Koulu korjataan ja Siilitien koulun tilat toimivat tuolloin väistötiloina. Remontin suunnittelijoiden on hyvä muistaa, että kaupunkisuunnitteluviraston arvioidessa helsinkiläisiä koulurakennuksia vuonna 2004, sijoittui Herttoniemen peruskoulu korkeimpaan arvoluokkaan 1+. Toivottavasti saneeraajat ottavat huomioon arvorakennuksen kunnossapitoa ja perusparannusta koskevat vaativat tavoitteet. Kunnostustyön kuluessa ei saa tuhota koulun rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista eikä historiallista arvoa.

Siilitien peruskoulu Siilitielle valmistui 1950-luvun lopulla noin 1650 asuntoa. Alueelle muutti valtava määrä lapsiperheitä. Herttoniemen kansakoulu kävi pian ahtaaksi, kun oppilasmäärä jatkoi kaupunginosan laajenemisen myötä yhä vain kasvuaan.

Koulu pullisteli oppilaita. Oppilaat kävivät koulua kahta vuoroa; aamuvuoro alkoi kello 8 ja iltavuoro kello 13.

Kouluahtaus Herttoniemen kansakoulussa helpotti, kun vuonna 1961 Hillerikujalle valmistui uusi rakennusviraston talonrakennusosaston arkkitehtien Ossi Leppämäen ja Erkki Koiso-Kanttilan suunnittelema Siilitien kansakoulu. Kuutiomaiseen runkoosaan, jossa sijaitsevat opettajainhuone ja liikuntatilat, liittyy pohjoispuolella kapeampi kaksikerroksinen siipirakennus, mihin on sijoitettu luokkahuoneet.

Alun pitäen samassa koulurakennuksessa toimi sekä Siilitien kansakoulu että Hillerikujan erityiskoulu. Nykyisin Siilitien koulu on tavallinen peruskoulu, jossa on myös erityisluokkia. Siilitien koulun parista sadasta oppilaasta noin puolet on erityisoppilaita. Koulussa on toiminut aikanaan myös muutamia ruotsinkielisiä luokkia.

Siilitien koulu sijaitsee ihanteellisesti leikkipuiston ja urheilupuiston keskellä lähellä päiväkotia. Koulu on hiljattain peruskorjattu ja rakennukseen on tehty erityisoppilaita varten tarvittavat uudistukset invaliuskoja myöten.

Siilitien koulun pihalta löytyy Matti Kalkamon vuonna 2005 tekemä taideteos ”Kehon rakennus ja purku Oy”.

Se on ”kierrätystavaran ja perinteisen kuvanveiston yhdistävä aikalaisyhteiskunnan arvoja ja toimintatapoja ironisoiva teos”. Teosta kannattaa tutkia myös lähempää. Tarkemmin katsottuna patsaan vartalosta löytyy esimerkiksi maansiirtokoneita. Kaikkia ei patsas miellytä. Eräs herttoniemeläisrouva soitti ja vaati, että ”Tehkää jotain. Lapset eivät uskalla mennä kouluun, jos se saa jäädä paikalleen!”

Herttoniemen yhteiskoulu Herttoniemen yhteiskoulu ei ole alun perin sijainnut Herttoniemessä. Silloin kun Osakeyhtiö Helsingin yhteiskoulun

siltoja, sivukujia, kortteleita ja rauhallisia kotipihoja”.

Koulussa on otettu huomioon myös erityisopetuksen tarpeet. Alkuopetuksen 1 - 2 luokat tekevät yhteistyötä paikallisten esikouluryhmien kanssa yhteisen opetussuunnitelman mukaan.

Herttoniemenrannan koululla on alkuopetuksen sivukoulu Tuorinniemessä.

Herttoniemenrannan koulun pihalla on nähtävissä Jukka Vikbergin vuonna 2000 tekemä ympäristötaideteos ”Katos vaan”, jossa ”katokset ja niihin liittyvät värikkäät valoinstallaatiot, noppakivi, puu ja luonnonkivet muodostavat laajan kokonaisuuden”. Sulan maan aikaan tämän monikansallisen koulun pihan asfaltista löytyy seitsemällätoista kielellä sana “ihminen”.

Koulutalot arvorakennuksina

Kuva: Erkki Merimaa ja realilukion väliaikainen toimikunta perusti koulun vuonna 1924, se sijaitsi Wladimirinkatu 34:ssä nykyisellä Kalevankadulla. Syksyllä 1930 koulu siirtyi vuokralle Hämäläisten taloon (Kampinkatu 4-6), josta se sai käyttöönsä Kampinkadun puoleisen siipirakennuksen ja johon sille kunnostettiin asianmukaiset koulutilat.

Kun suuret ikäluokat alkoivat olla oppikouluiässä, tuli tarve saada Herttoniemeen oma yliopistoon johtava oppikoulu. Kouluhallitus antoi vuonna 1954 Helsingin Yhteiskoulu ja Realilukio Oy:lle luvan siirtyä Herttoniemeen, minne Oppikouluyhdistyksen kaavailujen pohjalta valmistui uusi koulurakennus. Syksyllä 1957 opetusministeri R.H. Oittinen vihki käyttöön arkkitehti Ahti Korhosen suunnitteleman koulutalon, joka sai nimekseen Herttoniemen yhteiskoulu. Koulua laajennettiin ensimmäisen kerran jo 1960. Toinen laajennus tehtiin vuosina 1999-2001.

Pääkaupunkiseutu tuli peruskoulun piiriin viimeisenä, 1.8.1977. Peruskoulu käynnistyi Helsingissä myrskyisissä merkeissä. Välillä jo näytti, että kaikki koulusuunnitelmat raukeaisivat. Kiistelyn jälkeen suuri osa entisistä oppikouluista siirtyi kaupungin omistukseen, mutta osa kouluista jäi yksityisiksi kouluiksi, peruskoulun osalta korvaaviksi kouluiksi ja lukion osalta yksityi-

siksi lukioiksi. Yksi näistä yksityisenä pysyneistä kouluista oli Herttoniemen yhteiskoulu. Koulun rehtori Jouko Teperi oli kiivas yksityiskoulun kannattaja ja vastusti voimakkaasti kaupungille siirtymistä. Nykyisin Herttoniemen yhteiskoulu on niin kutsuttu yksityinen sopimuskoulu.

Herttoniemen yhteiskoulun erityispiirre on, että siellä on voinut opiskella latinaa vuodesta 1977 alkaen. Koulussa on myös liikuntaluokka, jossa yhtenä painoalueena on jalkapallo.

Herttoniemenrannan koulu Herttoniemenrantaan valmistui uusi Arkkitehtitoimisto Olli Pekka Jokela Ky:n suunnittelema Herttoniemenrannan koulu ja liikuntahalli vuonna 2000. Koulussa, joka on tarkoitettu 1-6 –vuosiluokkien oppilaille, on tilat viidelle solulle, joista jokaiseen voidaan sijoittaa 4 - 5 opetusryhmää.

Koulu on kooltaan poikkeuksellisen suuri. Se on suunniteltu oppimisympäristöksi noin 700 lapselle.

Koulurakennuksessa suuret rakennusmassat hajoavat sisätiloiltaan yhä pienemmiksi ja pienemmiksi elementeiksi. Arkkitehti Olli Pekka Jokela on luonnehtinut koulua, että se on ”oikeastaan pieni kaupunki, jossa on torimainen keskusaukio, portaikkoja,

Helsingin rakennusvirasto arvioi kaikki Helsingin koulurakennukset vuosilta 1880 – 1980 ja jakoi ne luokkiin, jotka kuvaavat eri tasoja koulurakennusten arkkitehtonisten, historiallisten ja kaupunkikuvallisten sekä koulujen säilyneisyyden perusteella. Korkeimpaan luokkaan, eli luokkaan 1+, sijoittui Herttoniemestä kaksi koulua, Herttoniemen peruskoulu ja Degerö skola.

Luokkaan 1 sijoittui Herttoniemen yhteiskoulu.

Luokkien 1+ ja 1 arviointikriteereihin kuului muun muassa, että: Luokka 1+ - Koulu kuuluu Helsingin arvok- kaimpien (koulu)rakennusten joukkoon.

- Rakennuksella on huomattava oma identiteetti.

Luokka 1 - Koulurakennus edustaa korkea- luokkaista arkkitehtuuria sekä sisä- että ulkotilojensa suhteen.

- Rakennuksen ulko- ja sisätilat ovat säilyneet hyvin alkuperäises- sä asussaan.

Asemakaavallisina ja perusparannusta koskevina tavoitteina on, että tällaiset luokkiin 1+ ja 1 kuuluvat rakennukset tulisi suojella kulttuurihistoriallisesti arvokkaina niiden rakennustaiteellisHERTTONIEMELÄINEN 23

ten, kaupunkikuvallisten ja/tai historiallisten arvojen perusteella. Esimerkiksi julkisivu ja vesikatto sekä ikkunat tulee säilyttää alkuperäisinä tai alkuperäisen kaltaisina. Sisätilojen pintamateriaalit, kiinteä kalustus sekä merkittävät yksityiskohdat ja alkuperäiset värit tulee säilyttää.

Arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä Degerö skola on lisäksi suojeltu asemakaavassa.

Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelisivät julkisivujen tai arvokkaiden sisätilojen tyyliä.

Siilitien koululla ei ole sellaisia rakennustaiteellisia ansoita kuin muilla alueen kouluilla.

Herttoniemenrannan koulu on myös ehtinyt herättää huomiota arkkitehtuurinsa ansiosta. Arkkitehti Roy Mänttäri on kuvannut koulun sisätiloja, joille on ominaista poikkeuksellinen solurakenne, seuraavasti: ”Koulun sisällä aukeaa Suuri Seikkailu, tilojen ja valojen huikea peli. Luonnonvalo ryydittää näkymien kirjoa, elämysten pohjatonta aittaa. - Tilojen välillä on eriasteisia yhteyksiä ja kokonaisuus on alati poreileva keitos, vaihtelevuudessaan kiehtova, mystisyydessään ylevä”.

Erkki Merimaa

24 HERTTONIEMELÄINEN

Valitus lykkää taas Itäväylän meluaitaa Pari vuosikymmentä odotetun meluaidan rakennustyö Itäväylän varrelle Herttoniemen ja Siilitieen metroasemien välille on jälleen kerran lykkääntynyt. Tällä kertaa syynä viime herken peruutukseen on urakkakilpailusta syntynyt kiista kaupungin ja maarakennusurakoitsijan välillä.

Viiden miljoonan euron hanke oli määrä käynnistää keväällä parin vuoden esivalmistelujen jälkeen. Suunnitelmien mukaan Itäväylän ja metroradan väliin olisi noussut viisimetrinen meluaita loppuvuoteen 2011 mennessä.

Rakennustyötä ei kuitenkaan voitu aloittaa, koska urakkakilpailussa hävinnyt yrittäjä haastoi kaupungin oikeuteen.

Helsingin rakennusvirastosta arvellaan, että oikeusprosessi voi pahimmillaan viivyttää rakennustöiden aloitusta jopa parila vuodella.

Jouni Tervo

Muistelma Siilitieltä Evakko

Herttoniemi sai junaliikenteen 1. tammikuuta vuonna 1939.

Saman vuoden marraskuussa lähdin Viipurista evakkotaipaleelle pakolaiseksi kotimaahani. Alkoi pitkä taival.

Kun tuli aika perustaa oma perhe, asuntoa oli vaikea saada. Anoin kaupungin vuokra-asuntoa noin kymmenen vuoden ajan. Sain vihdoin asunnon vuonna 1967. ”On lottovoitto asua Suomessa” sanotaan, mutta yhtä hyvin voi sanoa, että ”On lottovoitto saada kaupungin vuokra-asunto”.

Tulimme katsomaan asuntoa. Vesi tuli ja meni, ja nyt meillä oli ensimmäinen sisävessa. Meille kaikki oli ihmeellistä, vaikka asunto olikin huonossa kunnossa.

Olin käynyt katsomassa paikkoja Siilitiellä jo vuonna 1957.

Vanhassa kotimaisessa Opri-elokuvassa taka-alalla oli Herttoniemen Bulevardi eli nykyinen Itäväylä. Siilitien toiselta puolella, metroaseman pysäköintipaikalta mäkeä ylös, lähtee keskiaikainen 1600-luvulla tehdyn tien pätkä.

Täällä on ollut aikanaan suuret työmaat. Helsingin maalinnoitukset rakennettiin vuosina 1914 -1917. Siilitien nuorille ne olivat mieluisia lymyämis- ja leikkipaikkoja. Risteilevät tiet linnoitusten välillä muodostuivat hyviksi kuntoilureiteiksi. Siilitien aluepuistossa ovat linnoitukset nähtävyys, ja pienellä kunnostuksella hyvä kesäteatterin paikka paikallisnäytelmille.

Siilitielle rakennettiin vuosina 1956 - 1960 Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja 1654 kappaletta. Asukkaita oli alussa vajaat 7000 henkilöä ja nykyisin vajaat 3000. Siilitien imagon nostamista tarvittiin: ”Sinähän asut siellä Siilitiellä” sanottiin pilkaten. Vuokralaisia pidettiin huonompina kansalaisina.

Valtuuskunta päätti vuokralaisdemokratiakokeilun aloittamisesta vuonna 1976. Kokeilu aloitettiin Herttoniemessä 1977. Huhtikuussa 1977 pidettiin kokeilumielessä ensimmäiset vuokralaistoimikuntien vaalit. Vuokralaistoimikunnat ovat oleellinen osa kaupungin kiinteistöyhtiöitä, niiden hoitoa, hallintoa ja vuokralaisdemokratian toteutumista.

Vuokralaistoimikuntien työ ja arvostus korostuu suurten asioiden sekä tehtävien myötä, kuten nyt esimerkiksi Siilitiellä, jossa jokaisessa talossa on meneillään tai suunnitteilla pieniä tai suurempia korjaustöitä.

Olin valtuuston varavaltuutettu kahdeksan vuotta, lautakunnissa kaksitoista ja Helsingin kaupungin palveluksessa 38 vuotta. Sinä aikana on demokratiassa tapahtunut muutoksia.

On tullut hyvää, joskaan ei kaikki. Talojen pintaratkaisuissa on päästy kestävimpiin ratkaisuihin ja rahaa on säästynyt

rutkasti. Kaupunki olisi saanut ratkaista saman Finlandia -talonkin kestävyyden kannalta.

Herttoniemi-seura perustettiin vuonna 1979, ja olin sen perustaja- ja johtokunnan jäsen. Sieltä käsin pääsin vaikuttamaan siilitieläisten elämään. Esimerkiksi Herttoniemestä oli annettu vääriä tietoja. Olimme Herttoniemen järjestössä toivoneet, että Herttoniemeen rakennetaan sairaala. Kuitenkin oli tullut tieto, että sitä ei rakenneta, koska urheiluseurojen suunnalta oli tullut vastustusta. Kentän viereen ei haluta sairaalaa. Kaupunginjohtaja soitti asiasta minullekin, kun tulin yhden kerran töistä kotiin. Ei voi olla totta! Sain Herttoniemi-seuran välityksellä asiasta sanan seuroille. Johtokunnat kokoontuivat samana iltana. Seuraavana päivänä meillä oli viisi lähetystöä, joista kaksi oli urheiluseuroja. Veimme ennen valtuuston istuntoa kirjelmät, jotka ratkaisivat sen, että saimme sairaalan Herttoniemeen.

Kerran ajoin yhteensä 630 kilometriä, kesken lomaani, päättämään metroasiasta valtuustoon. Aluksi oli kovaa vastustusta metrosta. Nyt ei vastustajia enää ole. He eivät ainakaan kehtaa tunnustaa vastustaneensa metroa. Metro alkoi kulkea Siilitielle vuonna 1982.

Toivo Aaltonen Kirjoitus on lyhennelmä vuonna 2002 ilmestyneestä Siilitien tarinat – kirjassa (SKS) julkaistusta Toivo Aaltosen kirjoituksesta.

KOKOUSKUTSU Herttoniemi-seura ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään 24.11. klo 18.00 Herttoniemen kirkolla os. Hiihtomäentie 23, 00800 Helsinki.

Syyskokouksen jälkeen seuraa asukasilta klo 19.00.

Tervetuloa!

Herttoniemi-seura ry:n johtokunta HERTTONIEMELÄINEN 25

26 HERTTONIEMELÄINEN

HERTTONIEMELÄINEN 27

28 HERTTONIEMELÄINEN

Herttoniemellä on oma ruusu!

Herttoniemen kartanon lähellä ojanreunalla kasvoi 1970-luvulla komea ja kaunis ruusupensas, jonka paikalla kulkee nykyään Laajasalontie. Onneksi Helena Riihelä ehti ottaa pensaasta pistokkaan kesämökilleen Sauvoon. Parikymmentä vuotta sitten ruusuharrastajat alkoivat kerätä määrätietoisesti tällaisia näyttäviä ja kestäviä löytöruusuja ja näin sai alkunsa ’Herttoniemi’-ruusu, joka löytäjänsä mukaan tunnetaan myös nimellä ’Herttoniemen Helena’. Onneksi tämä viehättävä ruusu näin pelastui. ’Herttoniemi’ kasvaa yli kaksi metriä korkeaksi. Se on voimakas- ja pystykasvuinen ja tekee runsaasti juurivesoja.

Kukat ovat vaaleanpunaiset, syreeninsävyiset, läpimitta jopa 6 cm. Kukkien tuoksu on voimakas ja miellyttävä. Syksyllä ’Herttoniemeen’ tulee punaisia kiulukoita ja kaunis oranssi syysväri.

Kotimaiset, omajuuriset ruusupensaat ovat kestäviä ja vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen. Ne elpyvät useimmiten pakkastuhojenkin jälkeen, eivätkä vaadi samaa hoitoa kuin vartetut pensaat tai arat ryhmäruusut. Taimitarhoista kaksi, Koskella sijaitseva Hongiston taimisto sekä Oulujoen taimisto, ovat erityisesti kiinnostuneet löytö- ja perinneruusujen kasvatuksesta. Myynnissä on parikymmentä vanhaa löytöruusua.

Toivokaamme, että Herttoniemen oma ruusu löytää paikkansa pihoillamme ja puistoissamme!

Lisää ruusuista: www.ruususeura.fi ja Pirjo Rautio: Kauniit löytöruusut. Suomen ruususeura ry. 2009. s. 15

Ihanasti tuoksuva ’Herttoniemi’-ruusu kukkii Meilahden rosariossa 22.6.2010

Teksti ja kuvat: Riitta Larna

HERTTONIEMELÄINEN 29

Kipparlahden apteekki

Herttoniemenrannassa liittyi kesällä uuteen Avainapteekit-verkostoon

Kipparlahden apteekin henkilökunta toivottaa asiakkaansa tervetulleiksi. Haluamme olla asiakkaiden arjessa mukana tukemassa lääkehoidon optimaalista toteutumista. Avainasiakkuus tuo asiakkaille lisäetuja, joista on käytännön hyötyä.

Kipparlahden apteekin apteekkarin, Pirkko Martikaisen, mukaan uutta apteekkiketjua tarvitaan vastaamaan kasvavien muutospaineiden apteekeille aiheuttamiin haasteisiin sekä synnyttämään kustannustehokkuutta apteekkien toimintaan, materiaalihankintoihin ja markkinointiin. Ketju luo erinomaiset edellytykset keskinäiseen vertaistukeen ja ammatilliseen kouluttautumiseen, unohtamatta kuitenkaan apteekkien ydinosaamista eli lääkehoidon asiantuntemusta.

Kipparlahden apteekin lisäksi Avainapteekkeihin kuuluvat Helsingissä Arabianrannan, Asematunnelin, Etelä-Haagan, Maunulan ja Pasilan apteekit, Lauttasaaren Kirkkoapteekki, Tapuli apteekki sekä Länsi-Pasilan ja Pikku-Huopalahden sivuapteekit.

Avainapteekit nousee kertaheitolla maan toiseksi suurimmaksi yksityisten apteekkien ketjuksi toimipisteiden määrällä ja markkinaosuudella laskettuna. Ketjuun kuuluu 53 apteekkia, joilla on yhteensä 65 toimipistettä kattavasti ympäri Suomen. Työntekijöitä Avainapteekeilla on lähes tuhat henkeä

30 HERTTONIEMELÄINEN

ja reseptejä toimitetaan 4,5 miljoonaa kappaletta vuodessa.

Avainapteekeilla on oma avainasiakasohjelma, jossa asiakkaat saavat keskittämisetuna ostohyvitysalennusta 2-8 prosenttia. Avainasiakas saa käyttöönsä maksuttoman asiakaskortin, jolla saa kaikki ohjelman asiakasedut. Keskittämisen myötä avainasiakkaiden lääketurvallisuus paranee ja henkilökohtaisten lääkekulujen seuranta helpottuu. Avainasiakkaille on tarjolla myös muita Avainapteekkien yhteistyökumppanien tarjoamia erikoisetuja joko valtakunnallisesti tai paikallisesti oman Avainapteekin kautta.

Kipparlahden apteekissa ostohyvitysjärjestelmä on kiinnostanut asiakkaita alusta alkaen. Etuihin kuuluu myös kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Apoteekki-asiakaslehti, joka on jaossa apteekissa. Lehteä jaetaan myös apteekin toiminta-alueen kotitalouksiin. Apoteekki tarjoaa lukijoilleen monipuolista tietoa terveydestä ja sairauksien hoidosta sekä vinkkejä hyvän olon saavuttamiseksi.



Haluan liittyä Herttoniemi-seuran jäseneksi Nimi:______________________________________________ Arvo tai ammatti_____________________________________

Herttoniemi-seuran jäseneksi voi liittyä myös Herttoniemen kotisivun www.herttoniemi.fi kautta.

Syntymäaika__________________puhelin:________________ Postiosoite___________________________________________ Sähköposti___________________________________________ Olen kiinnostunut seuraavista Herttoniemeä koskevista asioista: ______________________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________________ Päiväys ja allekirjoitus:_____________________________________________

Postitetaan osoitteella: Herttoniemi-seura ry, PL 237, 00811 HKI

HERTTONIEMELÄINEN 31