Herttoniemeläisliljan pitkä matka kadonneen huvila puutarhan koristekasvista kansalliseksi geenivaraksi
Harvinainen amurinlilja kasvaa Herttoniemessä Oletko minun tavoin ihastellut Herttoniemen Vanhankaupunginlahdella kallionkupeessa näyttäviä oranssin punaisia kukkia? Ne ovat geeniperimältään arvokas puutarhakasvi ja historiallinen jäänne Herttoniemen kylän huvila-asutuskaudelta.
Pelkkä liljan nimen ja alkuperän selvitte ly oli kuin salapoliisikertomus johtolan gasta toiseen seuraten. Lilja, joka kasvoi merenrantalehdossa ilman ihmisen apua oli kasvi, jonka halusin oppia tuntemaan. Liljan jäljittäminen vei matkalle ympäri maailmaa liki kymmeneksi vuodeksi. Vaikeaksi sen teki alkuperäislajikkeiden, risteytysten ja hybridien valtava määrä. Kattavia suomenkielisiä lähteitä en löy tänyt. Internetin englanninkielinen aineisto oli enimmäkseen ilman kuvia. Kotipuutarhurit kyllä tunnistivat, mutta pitivät sitä ruskoliljan alalajina sahramililjana. Internetissä nimeksi mainittiin usein “tiikerinlilja” vähän samaan tapaan kuin meillä oranssi kukkainen lilja on “ruskolilja”. Liljoja jalostavien ja tutkijoiden venäjän-, japanin- ja kiinankieliset nimet auttoivat löytämään runsaasti kuva-aineistoa. Lopullinen varmuus syntyi vähitellen. Kanadalaisen Darm Crookin ja South Saskatchewan Lily Societyn alkuperäis lajikkeista kertova sivusto, Venäjällä paikallisten luonnonsuojelijoiden inter netistä jo poistetut matkakuvaukset, venäläinen luonnonkukkaherbaario sekä artikkeli Pietarin kasvitieteellisen ko koelman historiasta olivat korvaamaton 4 2 | H E R T TO N I E M E L Ä I N E N
tiedonlähde. Tänä päivänä internetistä löytyy googlaamalla valtava määrä mate riaalia, mielenkiintoisimmat aineistot ovat edelleen Venäjältä. Villi amurinlija kasvaa laajalla alueel la Kaukoidässä ja Siperiassa Venäjän, Mongolian, Kiinan, Japanin ja Korean alueilla. Mistä ja milloin sipulit on tuotu jäänee historian hämärään. Venäjällä ensimmäiset näytesipulit tuotiin vuonna 1727 Itä-Siperian alueelta Pietarin kasvitieteelliseen kokoelmaan, josta kasvi levisi nopeasti kasvitieteellisiin puutarhoihin Euroopassa. Olisi kutkut tavaa ajatella, että Herttoniemen ja Pietarin kokoelman liljojen perimä on sama. Asian selvittely vaatisi myös Itä-Helsingin kartanopuutarhoista tehtyjen kasviselvitysten tutkimista. Amurinliljan lisääminen on helppoa. Viihtyessään yksi sipuli tekee kasvu kauden aikana useita maanalaisia sivu sipuleita, jotka kukkivat jopa jo 3. vuote na. Jos emosipulin kasvupaikka ei ole suotuisa, kukkavarsi luikertelee maan alla, ja kasvattaa mennessään uusia sivu sipuleita. Tämä ominaisuus on estänyt katoamisen Herttoniemen lehdoista. Kokeilin emosipulin istuttamista kyl mään ja varjoisaan kohtaan. Parin kesän jälkeen lilja katosi, mutta ilmestyi uudel leen kukkiakseen 1,3 metrin päässä alkuperäisestä kasvupaikasta. Suomessa amurinlilja ja risteytykset ruskoliljan kanssa ovat helppoja koristekasveja ja erittäin talvenkestäviä. Nykyisin Herttoniemen lilja on osa kansallista kasvitiedettä. Huomasin Maatiaiskasviyhdistyksen kotisivulla
i Herttoniemiseura toivoo, että vielä luonnossa kasvavat amurinliljat jätetään rauhaan eikä niitä viedä kotipihoille tai mökeille. Amurinlilja on hieno ja ainutlaatuinen jäänne Herttoniemen huvila-asutuksesta.
Luonnonvarakeskus Luken Kansallisen kasvigeenivaraohjelman; siinä etsintä kuulutettiin mm. vanhoja sipulikasvi kantoja nelivuotiseen tutkimusprojek tiin ja Suomessa arvokkaiden kasvi geenivarantojen pitkäaikaissäilytykseen Piikkiössä. Herttoniemen maatiaisliljalla heinäkuusta 2018 alkaen oma LUKE- tunnuskoodi: Daurianlilja Helsinki Herttoniemi LUKE-2392. Vanhankaupunginlahden lehdoista herttoniemeläislilja tulee katoamaan jollain aikavälillä, kun metsäalueita kehi tetään alueen asukkaiden yhteiseen vir kistyskäyttöön. Yksi sipulinäyte kasvaa Piikkiössä ja toinen mahdollisesti hertto niemeläisellä kotipihalla. Löytyisikö toimeliaista herttoniemeläisistä tekijää kasvupaikkojen selvittämiseksi ja liljojen tallentamiseen alueen viherympäristöi hin esim. asukaspuistossa? Alkuun pää see tutustumalla Luonnonvarakeskus Luken kotisivuilla kansalliset geenivarat -ohjelman kotisivuihin ja tutkimus raporttiin Elävä kasviperintö – sipuli kukka-aarteet talteen ja käyttöön. TEKSTI JA KUVAT: KRISTIINA VARTTINEN Kirjoittaja on graafinen suunnittelija ja Maatiainen ry:n jäsen. Kirjoittaja rakensi luonnonmukaisuutta suosivan ja pien eliöstötoimintaa ylläpitävän minipuutarhan asuessaan Herttoniemenrannassa 2001–2010).
